PaKaste Raportti

Transkriptio

1 PaKaste Raportti

2 2 SISÄLLYS TIIVISTELMÄ LAPPI... 9 TILIPÄÄTÖKSEN JA TULOSTEN ARVIOINNIN AIKA MITÄ SAIMME LAPISSA AIKAAN? PAKASTE 1: LAPPI, PERUSTERVEYDENHUOLTO JA TERVEYDEN EDISTÄMINEN Perusterveydenhuollon kehittäminen Terveyden edistäminen Lapissa Perusterveydenhuollon ja terveyden edistämisen yhteiset kehittämistehtävät Terveys- ja sosiaalialan yhteinen kehittämistoiminta Pohdinta ja PaKaste II PAKASTE 1: LAPPI, SOSIAALITYÖ Tavoitteet Oman työn tutkimisen ja kehittämisen tavat ja mallit Palvelujen saatavuuden ja osaamisen välittämisen tasot Yhteisöllisten työmenetelmien käyttöönotto Kuntien kehittämistehtävät ja sosiaalityön prosessimallit Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisrakenne ja mallit LAPIN LIITTEET PAKASTE 1: KAINUUN OSAHANKE JOHDANTO Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittäminen KASTE-ohjelmassa Yhteistyö Pohjois-Suomen tasolla Kehittämistyö Kainuussa HANKKEEN TOTEUTUS Tehtävärajaus ja valmistelut Tavoitteet ja niiden toteuttaminen Organisointi ja toiminta ARVIOINTI Arviointikehys Projektin tavoitteiden ja toteutuksen arviointikooste Jatkotoimet arvioinnin perusteella PAKASTE 1: NUPPU, KESKI-POHJANMAAN OSAHANKE KESKI-POHJANMAA: LASTENSUOJELUN JA PERHETYÖN KEHITTÄMINEN NUPPU-HANKE Hankkeen taustaa Hankkeen tavoitteet Hankkeen resurssit ja organisoituminen Hankkeen viestintä Hankkeen koulutus Hankkeen verkostoituminen PERHEKESKUKSEN KEHITTÄMINEN Varhainen avoin yhteistoiminta Perhekeskus Monitoimijainen perhevalmennus Neuvolan perheohjaaja Perhesosiaalityöntekijä Osallisuus

3 3 3.3 SOSIAALIALAN OPETUS- JA TUTKIMUSKLINIKAN KEHITTÄMINEN Valtakunnalliset taustat Paikalliset taustat Käytännön opettaja sosiaalialan työn kehittäjänä Sosiaalityöntekijöiden ja sosionomien työparityöskentely ja tehtäväkuvausten selkeyttäminen Opetusyhteistyö yliopiston ja ammattikorkeakoulun välillä Sosiaalialan koulutuksen ja työelämän yhteyksien tiivistäminen Sosiaalityön vaikuttavuuden arviointi Opinnäytepörssi HANKKEEN KUSTANNUKSET HANKKEEN ARVIOINTI POHDINTA PAKASTE 1: LAPSEN HYVÄ ARKI, POHJOIS-POHJANMAAN OSAHANKE LAPSEN HYVÄ ARKI -HANKE Lapsen hyvä arki osa Kastetta ja PaKastetta Tavoitteet ja odotetut vaikutukset Toimijat, organisoituminen ja resurssit Resurssit ja työntekijät Alueellinen kehittäjäverkosto ja muut verkostot Tuetun prosessikehittämisen malli Kehittämistyön keskeiset tulokset PYSYVÄN KEHITTÄMISRAKENTEEN JUURELLA KEHITTÄMISTYÖ KALLION JA SELÄNTEEN PERUSPALVELUKUNTAYHTYMISSÄ Kehittämisalueiden esittely Kehittämisen lähtökohdat, tavoitteet ja suunnitelmat Moniammatilliset kehittämistiimit ja työryhmät Keskeiset tulokset Koulutusprosessit ja ajankohtaisfoorumit Verkostoyhteistyö ja tiedottaminen KEHITTÄMISTYÖ KOILLISMAAN KAIROILLA Koillismaan kehittämisalue Kehittämistyön käynnistyminen ja työryhmien nimeäminen Kehittämissuunnitelma Kehittämistyön tavoitteet, keskeiset toiminnot ja tulokset Ajankohtaisfoorumit Verkostoyhteistyö ja tiedottaminen KEHITTÄMISTYÖN ARVIOINTIA JA JATKOHAASTEITA Prosessin arviointia Webropol-kyselyn toteutus ja vastaajat Kehittämistyön rakenteet ja tuettu prosessikehittämisen malli Hankkeen tavoitteiden toteutuminen Odotetut vaikutukset Merkitykselliset muutokset Haasteet ja odotukset POHJOIS-POHJANMAAN LÄHTEET POHJOIS-POHJANMAAN LIITTEET

4 4 TAULUKKOLUETTELO Taulukko 1.1 Uudenlaiset palveluprosessit Taulukko 1.2 Teknologian hyödyntäminen Taulukko 1.3 Ammattiryhmien välisen yhteistyön ja työnjaon kehittäminen Taulukko 1.4 Osaamisen kehittäminen Taulukko 1.5 Terveyden edistämisen rakenteet Taulukko 1.6 Elämäntapaohjauksen kehittäminen Taulukko 1.7 Terveyden edistäminen väestötasolla Taulukko 1.8 Erityiskysymykset Taulukko 1.9 Yhteisten kehittämistehtävien sisältö Taulukko 1.10 Terveys- ja sosiaalialan yhteinen kehittämistoiminta Taulukko 1.11 Johtamisen kehittämisrakenne Taulukko 1.12 Kansalaisneuvontaan saapuneet kysymykset Taulukko 1.13 Sosiaalikollegan verkkokonsultaatio Taulukko 1.14 Sosiaaliportin konsultointi Taulukko 2.15 Yleistiedot Kainuun hankkeesta Taulukko 2.16 Kooste tapahtumista Taulukko 2.17 Palveluiden ja henkilöstön osaamisen kehittäminen Perusterveydenhuolto Taulukko 2.18 Palveluiden ja henkilöstön osaamisen kehittäminen Suun terveydenhuolto Taulukko 2.19 Palveluiden ja henkilöstön osaamisen kehittäminen Aikuissosiaalityö Taulukko 2.20 Sote-toimialan kehitystyön koordinointi Taulukko 2.21 Tutkittuun tietoon perustuva työ ja palveluiden kehittäminen Taulukko 3.22 Ohjausryhmän kokoonpano taustatahoineen Taulukko 3.23 Työrukkasen kokoonpano Taulukko 3.24 Kokkolan alueen kehittäjätiimin jäsenet taustayhteisöineen Taulukko 3.25 Peruspalveluliikelaitos Kiurun kehittäjätiimin jäsenet taustayhteisöineen Taulukko 3.26 Klinikkaryhmän kokoonpano Taulukko 3.27 Neuvolan varhaisen tuen kehittämisryhmä Taulukko 3.28 Alueellinen koulutustarjonta Taulukko 3.29 Hankkeen menojen toteutuminen kululajeittain ja rahoituskausittain: Taulukko 4.30 Ohjausryhmän kokoontumiset ja käsitellyt asiat Taulukko 4.31 Alueellisen kehittäjäverkoston kokoontumiset Taulukko 4.32 Kallio-Selänteen alueen moniammatilliset kehittämistiimit Taulukko 4.33 Työryhmien jäsenet Taulukko 4.34 Ajankohtaisfoorumit Kallion ja Selänteen alueella Taulukko 4.35 Koillismaan kehittämistiimin kokoukset ja käsitellyt asiat KUVIOLUETTELO Kuvio 1.1 Kaste -kokonaisuus Kuvio 1.2 Vastaanoton ja päivystyksen potilaslogistiikan kehittäminen Kemissä Kuvio 1.3 Uudet palveluprosessit Kuvio 1.4 Teknologian hyödyntäminen Kuvio 1.5 Työnjako ja moniammatillisuus Kuvio 1.6 Osaamisen kehittäminen Kuvio 1.7 Rytmittömät -hahmot Kuvio 1.8 Mitkä tekijät auttoivat tavoitteiden saavuttamiseen Kuvio 1.9 Pohdinta Kuvio 1.10 Työparipyynnöt ja niihin vastaaminen Kuvio 2.11 LogFrame-kehys: Hankkeen keskeiset tavoitteet, tulokset ja eteneminen Kuvio 3.12 Hallinnollinen Keski-Pohjanmaa ja hankkeessa mukana olevat kunnat Kuvio 3.13 Lastensuojelun kokonaisuus ja perhekeskuksen sijoittuminen siihen Kuvio 4.14 Kallion peruspalvelukuntayhtymä Kuvio 4.15 Selänteen peruspalvelukuntayhtymä Kuvio 4.16 Kehittämisen rakenne hankkeen aikana

5 5 Kuvio 4.17 Kehittämisrakenteen arviointi Kuvio 4.18 Tavoitteiden toteutuminen Kuvio 4.19 Odotettujen vaikutusten arviointi LIITELUETTELO Liite 1.1 Monialaiset sosiaali- ja terveyspalvelut, kehittämisen rakenne Liite 1.2 Terveyden edistämisen työkokousten aikataulu ja osanottajamäärät kunnittain: Liite 4.3 Hankkeen organisaatio Liite 4.4 Hankkeeseen liittyvät opinnäytetyöt Liite 4.5 Hanketyöntekijöiden koulutukset Liite 4.6 Koulutus- ja konsultaatioprosessit Kallion ja Selänteen kehittämisalueilla Liite 4.7 Koulutus- ja konsultaatioprosessit Koillismaan kehittämisalueilla Liite 4.8 Kyselylomake Liite 5 Pohjois-Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisrakenne

6 6 TIIVISTELMÄ Pohjois-Suomen yhteinen kehittämisrakenne 1 Tarve Vähitellen on ryhdytty puhumaan sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisen rakenteen tarpeellisuudesta. Myös lainsäädäntö muuttuu yhä enemmän sosiaali- ja terveydenhuollon eheyden suuntaan ja tämän myötä kysymys yhteisestä rakenteesta on yhä oleellisempi. Koko Pohjois-Suomea koskevan sosiaali- ja terveysalan kehittämisrakenteen ja monialaisen toimintamallin rakentaminen edellyttää resurssien yhdistämistä ja toiminnan koordinointia. Kehittämisrakenteella ja toimintamallilla turvataan pitkäjänteinen sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja alueellinen tiedontuotanto. Tässä esitetyt ajatukset ja esitykset ovat tarkoitettu keskustelun käynnistämiseen ja jatkopohdintaan haastaen avoimesti tulevaisuuden rakentamiseen. Toimijat Sosiaalialan osaamiskeskusten sekä perustettavien perusterveydenhuollon yksiköiden toiminta on laissa ja asetuksessa määritelty. Sosiaalialan osaamiskeskusten ja perusterveydenhuollon yksiköiden tehtävät ovat lakien erilaisista sanamuodoista huolimatta pitkälti samansuuntaisia. Terveydenhuoltolaissa perusterveydenhuollon yksiköiden tehtävät on määritelty konkreettisemmin, mutta sosiaalialan osaamiskeskusten toimintaa ohjaava lainsäädäntö antaa enemmän liikkumavaraa ja mahdollisuuksia ottaa huomioon alueelliset näkökohdat. Molempien yhtenä tehtävänä on asiantuntijuuden ja osaamisen tukeminen alueellaan. Lisäksi osaamiskeskukset ja perusterveydenhuollon yksiköt tarjoavat tukirakenteen kehittämistoiminalle alueen kunnille ja muille toimijoille (oppilaitokset, järjestöt, yksityinen sektori). Kuntarakenne on muuttumassa ja sitä kautta Pohjois-Suomessa tapahtuu alueellista eriytymistä. Pohjois- Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla sekä Kainuussa on siirrytty kohti suurempia kuntia ja kuntien yhteistoiminta-alueita ja alueellisia rakenteita. Kuntien lukumäärä on pienentynyt ja ratkaisut sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä, kehittämisestä ovat muuttumassa. Lapissa vastaavaa palvelurakenteen muutosta ei ole näkyvissä, vaan kunnat pyrkivät edelleen järjestämään palvelut itsenäisesti. Alueen oppilaitoksilla on tulevaisuudessa entistä tärkeämpi rooli osaamisen ylläpidossa ja tiedontuotannossa. Yhä enemmän on alettu edellyttää sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutuotannon ja kehittämistoiminnan integraatiota. Kehittämisen kannalta on myös tärkeää, että kehittäminen ja tutkimus toimivat nykyistä kiinteämmässä yhteistyössä. Tutkittuun tietoon perustuva toiminta ja johtaminen ovat edellytyksiä tulevaisuuden tarpeiden ennakoimiseen, niin kehittämistoiminnassa kuin palveluiden tuotannossa. Toimintamalli Kehittämisrakenteelle tulevien ja asetettujen haasteiden ja tavoitteiden huomiointi edellyttää, että kehittämisrakenne kattaa sosiaali- ja terveydenhuollon koko palveluketjun perustasolta erityisvastuualueelle asti. Rakenteen on oltava maantieteellisesti kattava ja yhtenäinen alan kokonaisohjauksen kannalta. Maantieteelliset realiteetit huomioiden rakenteen on kuitenkin perustuttava sellaisille maakunnallisille tai muille alueellisesti perustelluille ratkaisuille, jotka mahdollistavat paikallisen luontevan toiminnan. Kehittämisrakenteen muodostamiseen tarvittavien toimijoiden keskinäinen organisoituminen on mahdollista tehdä nykyiseltä pohjalta monitoimijaisesti ja sopimuksellisesti. Sosiaali- ja ter- 1 PaKaste hankkeen ajan on toiminut työryhmä (Knif Pirjo, Kostamo Pääkkö Kaisa, Lohi Jouni, Niskala Asta, Pekkala Terho, Rautalin Riitta, Vähärautio Aira), joka on työstänyt työpaperin (Liite 5) yhteisestä kehittämisrakenteesta/ verkostosta. Yhteistä työpaperia on käsitelty PaKaste hankkeen eri työseminaareissa. Sen pohjalta työpaperia on työstetty eteenpäin ja käsitelty neuvottelukunnan kokouksissa ja PaKaste tulosseminaarissa

7 7 veydenhuollon kehittämisrakennetta tulisi voida kehittää jo lähitulevaisuudessa riippumatta siitä, missä aikataulussa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislainsäädäntöä ja kuntarakennetta säätelevää lainsäädäntöä kirjoitetaan. Tämä voi tapahtua kehittämällä alueellista yhteistyörakennetta neuvottelukunta- ja sopimusmenettelyn pohjalle. Tässä tarkoituksessa muodostetaan alueellinen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisen yhteistoiminnallinen sopimuksellinen rakenne. Eri toimijatahojen kanssa neuvoteltua alueellista SOTE-yhteistoimintasopimusta toteuttamaan perustetaan keskeisten toimijoiden muodostama neuvottelukunta, jossa ovat edustettuna kunnat, yliopistot, osaamiskeskukset, sairaanhoitopiirit/perusterveydenhuollon yksiköt, kuntayhtymät, yhteistoiminta-alueet, järjestöt, ammattikorkeakoulut yritykset ja muut alueella keskeisiksi määritellyt tahot. Uuden kehittämisrakenteen ja -työn keskeisinä välineinä ovat alueelliset sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteiset kehittämisverkostot siten, että kehittämistyö on yhä moniammatillisempaa. Kehittämistä tehdään yhdessä asiakkaiden kanssa siten, että syntyy vakiintuneet mallit uudistaa palveluja asiakaslähtöisesti (esim. kehittäjäasiakkaat, kokemusasiantuntijat). Keskeisiä näissä yhteisissä kehittäjäverkostoissa ovat myös sosiaali- ja terveydenhuollon kehittäjätyöntekijät osaamiskeskusten ja perusterveydenhuollon kehittämisyksiköiden yhteydessä. Vastaavasti alueen kunnissa, kuntayhtymissä, yhteistoiminta-alueilla työskentelee kehittäjätyöntekijöitä perusterveydenhuollon, terveyden edistämisen ja sosiaalihuollon yhteisen kehittämisverkoston turvin ja tuella. Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittäjätyöntekijät ovat sijoitettuna eri kuntiin, kuntayhtymiin, yhteistoiminta-alueille, osaamiskeskusten ja perusterveydenhuollon yksiköiden sekä yhteistyökumppaneiden tiloihin. Tämä mahdollistaa kiinteän yhteistyön sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden ja kehittäjätyöntekijöiden välillä Samalla kyetään turvaamaan asiakkaiden osallistuminen kehittämistyöhön. Kun oppilaitokset kytketään mukaan verkostoon, osaamisen ylläpitäminen varmistuu. Alueellinen verkostomainen yhteistyön ja kehittämisen rakenne turvaa myös alueellisen tiedontuotannon. Uudessa kehittämisrakenteessa on tärkeää vahvistaa kuntien ja yliopiston välistä yhteistyötä perus- ja erikoistumiskoulutuksessa, täydennyskoulutuksessa ja tutkimuksessa. Tähän tarvitaan osaamiskeskusten/perusterveydenhuollonyksikköjen tarjoamaa verkostorakennetta. Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteinen kehittäminen PaKasteen eri osahankkeissa (Kainuu, Lappi, Lapsen hyvä arki, Nuppu) on nyt takana kahden vuoden yhteisen kehittämisen taival ja yhteistä kehittämisen tapaa on koeteltu eri malleilla. Lapin osahankkeessa sosiaalija terveyden yhteisenä työnä on mm. mallinnettu ja kahdessa kunnassa on käytössä Varhain vanhemmaksi -toimintamalli. Mallista ovat kiinnostuneita myös muut Lapin kunnat. Olemme kehittäneet asiakaskehittäjätoimintamallia sekä pitäneet eri Lapin kunnissa hyvinvointiryhmiä. Lapsen hyvä arki -hankkeessa on toiminut moniammatillisia kehittämistiimejä. Lisäksi alueella on otettu käyttöön moniammatillinen varhaisen tuen toimintamalli lapsiperheiden palveluissa. Nuppu -osahankkeessa on otettu käyttöön perhekeskustoimintamalli. Kainuussa on haastettu terveysalalle uudenlaista näkökulmaa, jossa terveyshyötymalliin on haettu sosiaalista ulottuvuutta. Sosiaali- ja terveyden yhteisiä käytännön työmalleja on kyllä kehitetty ja saatu käytäntöihin ja kunnille työskentely- ja toimintamalleiksi, mutta ei se ole ollut aina helppoa. Esimerkiksi Lapin osahankkeessa sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittäminen on ollut niin erillistä, että aluksi piti kehittää yhteinen työskentelyalusta. Sovimme yhteiset työkokoukset, joissa käsittelimme ja esittelimme omia terveyden ja sosiaalisen kehittämisen tehtäviä. Pikkuhiljaa aloimme puhua sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisestä kehittämisestä ainakin yhteisten pilottien ja kokeilujen muodossa. Yhteisen työkulttuurin makuun päästiin joidenkin yhdessä suunniteltujen pilottien kautta (Varhain vanhemmaksi -malli, hyvinvointiryhmät, asiakaskehittäjätoiminta). Suunnitteluvaiheessa valmisteltu konkreettinen henkilöstön yhteistyön malli on tukenut terveyden edistämisen, perusterveydenhuollon ja sosiaalityön kehittämistä Lapissa ja laajempaa verkostoitumista Pohjois-Suomen monialaiset sosiaalipalvelut -kokonaisuudessa. Kehittämisen rakennemallissa 2 lähdettiin siltä pohjalta, että PaKaste -hanke on kokonaisuus, vaikkakin kaksi vuotta on lyhyt aika näin laajoille kehittämistavoitteille, joissa myös erilliset rakenteet vaikuttavat työn etenemiseen. Hyvään alkuun päästiin ja Lapissa sosiaalityötä, perusterveydenhuoltoa ja terveyden edistämistä kehitettiin sekä erikseen että yhdessä. Alusta saakka etsittiin yhtei- 2 Liite 1.1 Monialaiset sosiaali ja terveyspalvelut, kehittämisen rakenne

8 8 siä kehittämisalueita ja haastoimme keskinäistä vuoropuhelua eri areenoilla ja myös yhteisesti tekemällä. Yhteisen työkulttuurin ja kehittämistyön edistäjänä oli se, että terveydenhuollon ja sosiaalialan kehittäjätyöntekijät sijaitsivat samassa fyysisessä toimintaympäristössä näin emme voineet unohtaa toisiamme. Keskustelua käytiin yhteisissä aamupalavereissa, työkokouksissa, kahvihuoneessa, käytävillä ja toistemme työhuoneissa. Tämä oli oleellinen tekijä, joka edisti sosiaali- ja terveyden yhteisten pilottien ja kehittämistehtävien syntyä. Mitä annettavaa PaKaste-hankkeella on käytäntöihin ja juurrutettavaksi 3? Olemme jäsentäneet juurruttamisen sisältöjä kolmella tasolla: 1) toimintatavat, 2) toimintamallit ja 3) menetelmät. Toimintatavoissa olemme kehittäneet mm. moniammatillisia kehittämisverkostoja, asiakaskehittäjätoimintaa, kehittäjätyöntekijämallia sekä työskentelyjaksoja kunnille ja eri toimijoille. Asiakaskehittäjätoiminnassa punaisena lankana on, että asiakkaat ja potilaat otetaan mukaan kehittämään palveluita. Olemme avanneet kansalaisneuvonnan, jossa on mukana vastaamassa palvelunkäyttäjiä eli kokemusasiantuntijoita. Kehittäjätyöntekijämallin kautta perustyötä tekevät viranhaltijat pääsevät kehittämään palveluita yhdessä oman tiiminsä kanssa ja näin kehittämistä ei ulkoisteta. Työskentelyjaksomallissa kunnat voivat päättää tarpeidensa mukaisen kehittämiskohteen, jota kehittävät kolmen kuukauden rahoituksella. Moniammatillisilla kehittämisverkostoilla on huolehdittu kokonaisvaltaisesta sektorirajat ylittävästä kehittämisen mallista. PaKasteessa on kehitetty ja pilotoitu kunnasta riippuen useita (yli 30) eri toimintamalleja mm. varhainen avoin yhteistoiminta ja tuen malli, kasvatuskumppanuusmalli, perhekeskusmalli, monitoimijainen perhevalmennus, perhenavigaattori -toimintatapa, neuvolan perheohjaajamalli, perhesosiaalityönmalli, vertaishaastattelumalli, arjen käytäntöjen opas ja toimintamalli varhaiskasvatustyöhön, varhain vanhemmaksi -toimintamalli, lääkäri hoitaja -työparityön malli, suun terveydenhuollon edistämisen toimintamalli/käsikirja, terveyshyötymalli, asiakaskehittäjätoimintamalli, vaikuttavuuden arviointimalli, sijaishuollon malli, Likihyvä -toimintamalli, suunnitelmallisen työskentelyn ja asiakastyön tilannearvioinnin malli, työskentelymalli sosiaalityöntekijä ja sosionomi -työparityölle. Mallintaminen toimii työn kehittämisen välineenä ja työskentelyn tuotoksena syntynyt malli on senhetkisen tilanteen kuvaus. Haaste on, etteivät mallit useinkaan ole sellaisenaan siirrettävissä toiseen toimintaympäristöön, vaan tarvitsevat työstämistä toimiakseen uudessa ympäristössä. Jokainen työpaikka/tiimi/kunta muokkaa toimintamallia oman näköisekseen. Pohjois-Suomessa on kehitetty, koulutettu ja käyttöönotettu myös paljon erilaisia menetelmiä, esimerkiksi ryhmätyön ja yhteisöllisiä työmenetelmiä. Kunnissa on toiminut nuorten ryhmiä, kuntouttavan työtoiminnan ryhmiä, ikihyväryhmiä, hyvinvointiryhmiä, tupakasta irti -ryhmiä, perheleirejä ja parisuhderyhmiä. Yhteinen kokemus on, että ryhmätoiminnassa on voimaa. Lisäksi menetelmäosaamista on kohdennettu lapsi- ja perhepalveluihin mm. perhenavigaattori, vanhemmuuskortit, huoli puheeksi sekä lapset puheeksi menetelmät ja iloa vanhemmuuteen toimintatapa/opas. Lisäksi vertaisryhmätoiminnan viriämiseksi on järjestetty vertaisryhmäohjaajakoulutusta sekä koulutusta eri lapsi ja perhetyön menetelmiin (mm. dialogisuuteen ja verkostoihin, ryhmäohjaukseen, ehkäisevään työhön, lapsilähtöiseen työskentelyyn, parisuhde ja perheen vuorovaikutussuhteisiin, läheisneuvonpitoon, ihmisiin kohdistuviin vaikutusten arviointiin, hyvien käytäntöjen dialogiin). Käytäntöjen siirrettävyys, jatkuvuus ja tutkittavuus PaKaste II tarjoaa juurruttamiseen tukea. Olemme alustavasti suunnitelleet juurruttamisen tavaksi, että levitettävän toimintamallin kehittämisessä mukana olleet kuntien työntekijät jalkautuvat muihin kuntiin kertomaan kehitetystä toimintamallista ja antamaan vierihoitoa toimintatavan käyttöönottoon. Tähän toimintaan kunnat voivat saada työskentelyjaksorahoitusta ja hankkeen koordinaattoreiden ja suunnittelijoiden tukea. Menetelmäosaamisen levittämiseen olemme alustavasti suunnitelleet työparityöskentelymallia, jolloin kunnat voivat tilata menetelmäosaajaa työpariksi työhönsä. PaKasteen aikana organisoidut esimerkiksi moniammatilliset kehittäjätiimit ja verkostot jatkavat toimintaansa ja ovat näin hyvä pohja kehitettyjen käytäntöjen juurruttamiseen ja levittämiseen. PaKaste II -hanke seuraa ja arvioi, miten juurruttamistyössä on onnistuttu. 3

9 9 1 LAPPI TILIPÄÄTÖKSEN JA TULOSTEN ARVIOINNIN AIKA MITÄ SAIMME LAPISSA AIKAAN? Lapin osahanke, yhteiset tavoitteet 1. Asiakkaiden osallisuus lisääntyy, syrjäytyminen vähenee ja terveys ja kestävä elämäntapa paranevat kehittämällä kuntien perusterveydenhuoltoa, terveyden edistämistä ja sosiaalipalveluita. 2. Sosiaalipalveluita ja perusterveydenhuoltoa kehitetään sektorirajat ylittäen moniammatillisten kehittäjätiimien koordinoimana. 3. Sosiaali- ja terveydenhuoltoon rakennetaan yhteisiä asiakaskeskeisiä toiminta- ja työskentelymalleja: kuntien lastensuojelu- ja aikuissosiaalityöhön, perusterveydenhuollon vastaanotto- ja päivystystoimintaan, neuvolatoimintaan sekä näiden perustana olevaan terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyöhön. 4. Sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden osaaminen vahvistuu. 5. Saamelaisten kieleen ja erityisesti kulttuuriin pohjautuvat sosiaali- ja terveyspalvelut kehittyvät. Lappiin syntyy kuntien yhteinen kehittämisrakenne sosiaali- ja terveyspalveluihin. SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON YHTEINEN KEHITTÄMISRAKENNE Sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittäminen on ollut niin erillistä, että aluksi piti kehittää yhteinen työskentelyalusta. Sovimme yhteiset työkokoukset, joissa käsittelimme ja esittelimme omia terveyden ja sosiaalisen kehittämisen tehtäviä. Pikkuhiljaa aloimme puhua sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisestä kehittämisestä ainakin yhteisten pilottien ja kokeilujen muodossa. Yhteisen työkulttuurin makuun päästiin joidenkin yhdessä suunniteltujen pilottien kautta (Varhain vanhemmaksi -malli, hyvinvointiryhmät, asiakaskehittäjätoiminta). Suunnitteluvaiheessa valmisteltu konkreettinen henkilöstön yhteistyön malli on tukenut terveyden edistämisen, perusterveydenhuollon ja sosiaalityön kehittämistä Lapissa ja laajempaa verkostoitumista Pohjois-Suomen monialaiset sosiaalipalvelut -kokonaisuudessa. Kehittämisen rakennemallissa 4 lähdettiin siltä pohjalta, että PaKaste -hanke on kokonaisuus, mutta kaksi vuotta on lyhyt aika näin laajoille kehittämistavoitteille, joissa myös erilliset rakenteet vaikuttavat työn etenemiseen. Hyvään alkuun päästiin ja Lapissa sosiaalityötä, perusterveydenhuoltoa ja terveyden edistämistä kehitettiin sekä erikseen että yhdessä. Alusta saakka etsittiin yhteisiä kehittämisalueita ja haastoimme keskinäistä vuoropuhelua eri areenoilla ja myös yhteisesti tekemällä. Yhteisen työkulttuurin ja kehittämistyön edistäjänä oli se, että terveydenhuollon ja sosiaalialan kehittäjätyöntekijät sijaitsivat samassa fyysisessä toimintaympäristössä näin emme voineet unohtaa toisiamme. Keskustelua käytiin yhteisissä aamupalavereissa, työkokouksissa, kahvihuoneessa, käytävillä ja toistemme työhuoneissa. Tämä oli yksi oleellinen tekijä, joka edisti sosiaalija terveyden yhteisten pilottien ja kehittämistehtävien syntyä. Sosiaali- ja terveysalalla tarvitaan sekä laaja-alaista tieteenalat yhdistävää osaamista että sektorikohtaista osaamista. Kehitettäessä palveluja asiakaslähtöisiin, kokonaisvaltaisiin ja vaikuttaviin palveluprosesseihin, oman sisältöalan erityisosaamisen rinnalle nousee vahvasti sosiaali- ja terveysalan prosessi- ja verkosto-osaaminen. PaKaste 1 -vaiheen kokemuksesta voi todeta, että yhteinen sosiaali- ja 4 Liite 1.1 Monialaiset sosiaali ja terveyspalvelut, kehittämisen rakenne

10 10 terveydenhuollon kehittämisympäristö tarjoaa työntekijöille ja opiskelijoille sekä asiakkaille hyvän käytännön kosketuksen ja yhteisöllisyyden kokemuksen. SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON KEHITTÄMISRAKENNE JA MALLIT Kehittäjäasiakastoiminnan malli Yleinen ryhmätyön malli Likihyväryhmät ja Varhain vanhemmaksi prosessi malli (Kemi-Tornio), hyvinvointiryhmät, parisuhdekurssit, perheleiri, Mettäterapia Erilaisia toimintamalleja moniammatilliseen toimintaan, esim. Neuvolaperhetyön käsikirja EHDOTUS: Pohjois-Suomen Sosiaali- ja terveydenhuollon verkostomainen kehittämisen organisointimallin jatkaminen PaKaste II:ssa PERUSTERVEYDENHUOLLON KEHITTÄMINEN Perusterveydenhuollossa tavoitteiksi asetettiin uudenlaisten palveluprosessien kehittäminen, teknologian hyödyntäminen, ammattiryhmien välisen työnjaon tarkistaminen ja osaamisen kehittäminen. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi kehitettiin toimintoja kuntalähtöisesti lappilaisissa terveyskeskuksissa erilaisia vastaanoton, päivystyksen ja neuvolan toimintoja. Kehittämistyö toteutettiin ennakkoon sovituissa pilottikunnissa (Simo, Kemi, Tornio, Ylitornio, Kolari ja Ranua) laajemmilla resursseilla ja muissa kunnissa hieman pienemmillä panoksilla. Kokeiluista saatuja tuloksia on levitetty tiedottamalla ja uusia palveluprosesseja tullaan juurruttamaan PaKaste -hankkeen toisessa vaiheessa. Juurruttamistyössä operatiivisina yksikköinä tulevat toimimaan sairaanhoitopiirien perusterveydenhuollon yksiköt. PaKasteen ensimmäisessä vaiheessa panostettiin runsaasti voimavaroja terveyskeskusten henkilöstön osaamisen kehittämiseen erilaisten seminaarien avulla. Lääkäreiden osaamista edistettiin yhteistyössä Oulun Yliopistollisen sairaalan yleislääketieteen yksikön kanssa aluekouluttajalääkäritoimintamallia toteuttamalla. Sosiaalialan kanssa yhdessä kehitettiin muun muassa nuorten perheiden hyvinvoinnin ja tuen tarpeen kartoittamista. PERUSTERVEYDENHUOLLON KEHITTÄMINEN Potilaslogistiikan parantaminen Lääkäri hoitaja -työparimallin käyttöönotto Hoitopolkujen päivittäminen Ajanvarausvastaanoton ja päivystyksen prosessien kehittäminen Sähköisen ajanvarauksen ja tekstiviestipalvelun käyttöönotto Teknologian käyttöönotto palveluiden saatavuutta ja hoidon jatkuvuutta turvaamassa Uudenlaiset palveluprosessit Ammattiryhmien välisen yhteistyön ja työnjaon kehittäminen Osaamisen kehittäminen TERVEYDEN EDISTÄMINEN Terveyden edistämisen toiminta PaKasteessa toimi jatkumona Lapissa vuosina toimineelle Terve Lappi -hankkeelle. Terveyden edistämisen toimintaan valittiin neljä päätoimintalinjaa. Terveyden edistämisen rakenteiden kehittämisessä jatkettiin tiivistä yhteistyötä Lapin kunnissa toi-

11 11 mivien terveyden edistämisen yhdyshenkilöiden ja poikkihallinnollisten terveyden edistämisen työryhmien kanssa. Kunnat panostivat PaKasteen aikana hyvinvointikertomusten tekoon ja kymmenen kuntaa valmisteli terveyden edistämiseen liittyvällä työskentelyjaksollaan hyvinvointikertomusta. Neljä kuntaa pääsi alulle sähköisen hyvinvointikertomuksen teossa. Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointimenetelmän käyttöönottoa tuettiin viidessä kunnassa koulutuksin ja työkokouksin. Lappiin ryhdyttiin jalkauttamaan Päijät-Hämeessä kehitettyä ja tutkittua Ikihyvä -elämäntapaohjausprosessia, joka antaa selkeän mallin aikuistyypin diabeteksen seulontaan ja riskihenkilöiden elämäntapaohjaukseen ryhmässä. PaKasteen aikana Lappiin koulutettiin Ikihyvä-ohjaajia ja aloitettiin ryhmätoiminta sekä järjestettiin ryhmäohjaajille kehittymispäiviä. Ryhmistä saatiin arvokasta kokemusta seulonnoista ja ryhmäohjauksen toteutuksesta sekä niissä ilmenevistä haasteista. Väestöstrategian teemaksi valittiin elämän rytmit ja siihen liittyen luotiin neljä Rytmittömät -hahmoa, joilla jokaisella on jokin rytmi hukassa. Hahmoista luotiin sarjakuvia, jotka ilmestyivät Lapissa paikallislehdissä. Yleisötapahtumiin tehtiin rytmipyörä-toimintapiste, joka herättelee lappilaisia ihmisiä miettimään omia rytmejään rytmitestien avulla. TERVEYDEN EDISTÄMINEN Terveyden edistämisen poikkihallinnolliset työryhmät Hyvinvointikertomukset Terveysvaikutusten arviointi (IVA) Elämäntapaohjaus (Ikihyväryhmät) Väestökampanjat (Rytmittömät) SOSIAALIPALVELUIDEN KEHITTÄMINEN OMAN TYÖN TUTKIMISEN JA KEHITTÄMISEN TAVAT JA MALLIT Kehittäjä-sosiaalityöntekijämalli Sosiaalitoimistojen vaikuttavuuden arvioinnin toteutustapa Sosiaalityön johtamisen kehittämisrakennemalli Opetus- ja tutkimusyhteistyön kytkeminen kehittämistyöhön Asiakaskehittäjätoiminta Oman työn tutkimisen ja kehittämisen tapa ja malli oli kehittämistyötä, jota koordinoitiin Posken työntekijöiden ja PaKasteen alueellisten työntekijöiden voimavaroilla. Myös oppilaitosten rooli on tärkeä. Tämä on kehittämistyötä, joka ei ole yksittäisten kuntien vastuulla ja tarvitsee toteutuakseen yhteistä koordinaatiota ja alueellista rakennetta muodostuakseen jatkuvaksi toimintatavaksi arjen käytäntöihin. Loppukaneettina voi todeta, että kehittämistoiminnan pitää pohjautua tutkittuun ja arvioituun tietoon. PALVELUJEN SAATAVUUDEN JA OSAAMISEN VÄLITTÄMISEN TASOT Kansalaisneuvonta Verkkokonsultaation laajentaminen Työparityö

12 12 Palveluiden saatavuus ja osaaminen kytkeytyvät vahvasti kysymykseen, onko Lapilla tarvetta sosiaalialan erityisosaamiseen ja miten osaaminen täällä turvataan? Lappi tarvitsee tulevaisuudessa oman rakenteen/mallin palveluiden, osaamisen ja konsultaation turvaamiseksi. Tätä työtä ja sen suunnittelua jatketaan yhdessä kuntien kanssa PaKaste II:ssa. YHTEISÖLLISTEN TYÖMENETELMIEN KEHITTÄMINEN Ryhmätyön yleinen malli Nuorten kuntouttavan työtoiminnan ryhmätyön mallit / Inari ja Tornio Tirlittan -tyttötalo/tornio Mettäterapia/Enontekiö Parisuhderyhmät Perheleiri Läheisneuvonpito Jo alkuvaiheessa kehittämisen punaiseksi langaksi otettiin yhteisöllisten työmenetelmien levittäminen Lapin käytäntöihin. Kunnissa on toiminut erisisältöisiä ryhmiä, joista monet ovat luonnostaan olleet sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisiä toiminnallisia ryhmiä. Ryhmätyön toimintamallin levittämistä tarvitaan edelleen. Kysymys on menemisestä sinne missä asiakkaatkin ovat, omissa luonnollisissa ympäristöissään ja työskentelyn muuttamista toiminnallisempaan suuntaan, jossa myös asiakkaat voivat tukea toinen toistaan. Haasteena ovat edelleenkin palvelujärjestelmämme byrokraattiset rakenteet. Esimerkiksi ryhmät eivät useinkaan toimi virkatyöaikana (aikajänteellä 8 16) ja jo tämä vaatisi kunnallisen työehtosopimuksen uudistamisesta. Onko kunnallisella viranhaltijalla tulevaisuudessakaan mahdollista työskennellä ryhmätyömenetelmin? Tarvitaan yhteiset, joustavat pelisäännöt yhteisöllisten työmenetelmien jalkauttamiseen sekä muutoksia työkulttuuriin ja sen ilmapiiriin. KUNTIEN KEHITTÄMISTEHTÄVÄT JA SOSIAALITYÖN PROSESSIMALLIT Enontekiö Saamenkielinen sosiaalityö Inari Suunnitelmallinen sosiaalityö ja nuorten kanssa tehtävä työ Kemi Nuorten palveluprosessimalli Kemijärvi Perhelähtöisen työskentelymallin juurruttaminen Kittilä Nuorten kanssa työskentely Rovaniemi Lastensuojelun sijaishuollon prosessimalli Tornio Nuorten sosiaalityön ja toimeentulotukityöskentelyn prosessimallit sekä Länsi- Pohjan seudullinen lastensuojelun sosiaalipäivystyksen malli Kuntien kehittäjätyöntekijät ovat kehittäneet oman kuntansa työtä ja koko sosiaalityön tiimin työtä. Tämä on tärkeää, vaikkakin usein näkymätöntä kuntarajojen ulkopuolelle. Uusia työ- ja toimintamalleja on otettu käyttöön niin kehittäjätyöntekijöiden omassa asiakastyössä kuin koko tiimissä. Kehittäjätyöntekijällä on tärkeä rooli kuntansa tiimin innostajana ja tiedonvälittäjänä oman työn kehittämisessä ja arvioinnissa. Tärkeää on myös, että kunnat ovat saaneet itse päättää mitä kehitetään, eikä kehittämistyötä ole ulkoistettu, vaan kehittäjätyöntekijä pysyy oman tiiminsä työntekijänä.

13 13 KEHITETTYJEN KÄYTÄNTÖJEN JUURRUTTAMISEN JA LEVITTÄMISEN AIKA PaKaste II -hanke juurruttaa ja levittää PaKaste I:n aikana käynnistettyjä toimenpiteitä ja kehittää sosiaali- ja terveydenhuollon toimintamalleja palvelujen ja yksilöiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Kunnille ja alueen toimijoille on kerätty levitettävien mallien pankki nettisivustolle 5. Mitä annettavaa PaKaste-hankkeella on käytäntöihin? Olemme jäsentäneet juurruttamisen sisältöjä kolmella tasolla: 1) toimintatavat, 2) toimintamallit ja 3) menetelmät. Toimintatavoissa olemme kehittäneet mm. asiakaskehittäjätoimintaa, kehittäjätyöntekijämallia sekä työskentelyjaksoja kunnille ja eri toimijoille. Asiakaskehittäjätoiminnassa punaisena lankana on, että asiakkaat ja potilaat otetaan mukaan kehittämään palveluita. Olemme avanneet kansalaisneuvonnan, jossa on mukana vastaamassa palvelunkäyttäjiä eli kokemusasiantuntijoita. Kehittäjätyöntekijämallin kautta perustyötä tekevät viranhaltijat pääsevät kehittämään palveluita yhdessä oman tiiminsä kanssa ja näin kehittämistä ei ulkoisteta. Työskentelyjaksomallissa kunnat voivat päättää tarpeidensa mukaisen kehittämiskohteen, jota kehittävät kolmen kuukauden rahoituksella. PaKasteessa on kehitetty ja pilotoitu kunnasta riippuen useita (yli 30) eri toimintamalleja mm. Varhain vanhemmaksi -toimintamalli, lääkäri hoitaja -työparityön malli, asiakaskehittäjätoimintamalli, vaikuttavuuden arviointimalli, sijaishuollon malli, Likihyvä -toimintamalli. Mallintaminen toimii työn kehittämisen välineenä ja työskentelyn tuotoksena syntynyt malli on senhetkisen tilanteen kuvaus. Haaste on, etteivät mallit useinkaan ole sellaisenaan siirrettävissä toiseen toimintaympäristöön, vaan tarvitsevat työstämistä toimiakseen uudessa ympäristössä. Jokainen työpaikka/tiimi/kunta muokkaa toimintamallia oman näköisekseen. Pohjois-Suomessa on kehitetty, koulutettu ja käyttöönotettu myös paljon erilaisia menetelmiä, esimerkiksi ryhmätyön ja yhteisölliset työmenetelmät. Kunnissa on toiminut nuorten ryhmiä, kuntouttavan työtoiminnan ryhmiä, ikihyväryhmiä, hyvinvointiryhmiä, tupakasta irti -ryhmiä, perheleirejä ja parisuhderyhmiä. Yhteinen kokemus on, että ryhmätoiminnassa on voimaa. Käytäntöjen siirrettävyys, jatkuvuus ja tutkittavuus PaKaste II tarjoaa juurruttamiseen tukea. Mallin kehittämisessä mukana olleet kuntien työntekijät jalkautuvat muihin kuntiin kertomaan kehitetystä toimintamallista ja antamaan vierihoitoa toimintatavan käyttöönottoon. Tähän toimintaan kunnat voivat saada työskentelyjaksorahoitusta ja hankkeen koordinaattoreiden ja suunnittelijoiden tukea. PaKaste II -hanke seuraa ja arvioi, miten juurruttamistyössä on onnistuttu. 5

14 1.1 PAKASTE 1: LAPPI, PERUSTERVEYDENHUOLTO JA TERVEYDEN EDISTÄMINEN Perusterveydenhuollossa tavoitteiksi asetettiin uudenlaisten palveluprosessien kehittäminen, teknologian hyödyntäminen, ammattiryhmien välisen työnjaon tarkistaminen ja osaamisen kehittäminen. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi kehitettiin lappilaisissa terveyskeskuksissa kuntalähtöisesti erilaisia vastaanoton, päivystyksen ja neuvolan toimintoja. Kehittämistyö toteutettiin ennakkoon sovituissa pilottikunnissa (Simo, Kemi, Tornio, Ylitornio, Kolari ja Ranua) laajemmilla resursseilla ja muissa kunnissa hieman pienemmillä panoksilla. Kokeiluista saatuja tuloksia on levitetty tiedottamalla ja uusia palveluprosesseja tullaan juurruttamaan PaKaste -hankkeen toisessa vaiheessa. Juurruttamistyössä operatiivisena yksikkönä tulevat toimimaan sairaanhoitopiirien perusterveydenhuollon yksiköt. PaKasteen ensimmäisessä vaiheessa panostettiin runsaasti voimavaroja terveyskeskusten henkilöstön osaamisen kehittämiseen erilaisten seminaarien avulla. Lääkäreiden osaamista edistettiin yhteistyössä Oulun Yliopistollisen sairaalan yleislääketieteen yksikön kanssa aluekouluttajalääkäritoimintamallia toteuttamalla. Sosiaalialan kanssa yhdessä kehitettiin muun muassa nuorten perheiden hyvinvoinnin ja tuen tarpeen kartoittamista. Terveyden edistämisen toiminta PaKasteessa toimi jatkumona Lapissa vuosina toimineelle Terve Lappi -hankkeelle. Terveyden edistämisen toimintaan valittiin neljä päätoimintalinjaa. Terveyden edistämisen rakenteiden kehittämisessä jatkettiin tiivistä yhteistyötä Lapin kunnissa toimivien terveyden edistämisen yhdyshenkilöiden ja poikkihallinnollisten terveyden edistämisen työryhmien kanssa. Kunnat panostivat PaKasteen aikana hyvinvointikertomusten tekoon ja kymmenen kuntaa valmisteli terveyden edistämiseen liittyvällä työskentelyjaksollaan hyvinvointikertomusta. Neljä kuntaa aloitti sähköisen hyvinvointikertomuksen teon. Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointimenetelmän käyttöönottoa tuettiin viidessä kunnassa koulutuksin ja työkokouksin. Lappiin jalkautettiin Päijät-Hämeessä kehitettyä ja tutkittua Ikihyvä -elämäntapaohjausprosessia, joka antaa selkeän mallin aikuistyypin diabeteksen seulontaan ja riskihenkilöiden elämäntapaohjaukseen ryhmässä. PaKasteen aikana Lappiin koulutettiin Ikihyvä-ohjaajia ja aloitettiin ryhmätoiminta sekä järjestettiin ryhmäohjaajille kehittymispäiviä. Ryhmistä saatiin arvokasta kokemusta seulonnoista ja ryhmäohjauksen toteutuksesta ja haasteista. Väestöstrategian teemaksi valittiin elämän rytmit ja siihen liittyen luotiin neljä Rytmittömät -hahmoa, joista jokaisella on jokin rytmi hukassa. Hahmoista luotiin sarjakuvia, jotka ilmestyivät Lapin paikallislehdissä. Yleisötapahtumiin tehtiin Rytmipyörä -toimintapiste, joka herättelee lappilaisia miettimään omia rytmejään rytmitestien avulla. Kuviossa 1.1 kuvataan PaKaste -hankkeen rakenne ja terveysosio siinä.

15 15 Kuvio 1.1 Kaste -kokonaisuus Perusterveydenhuollon kehittäminen Tausta ja tavoitteet Perusterveydenhuollon kehittämisen osahankkeen tavoitteet muodostuvat valtakunnallisen KASTE -ohjelman tavoitteista 6. Perusterveydenhuollon kehittämisen toimintasuunnitelmassa 7 tavoitteet tarkentuvat vastaanottotoiminnan, päivystystoiminnan ja neuvolatoiminnan kehittämiseen. Suun terveydenhuolto on otettu osaksi perusterveydenhuollon toimintaa. Konkreettisiksi tavoitteiksi asetettiin uudenlaisten palveluprosessien kehittäminen, teknologian hyödyntäminen, ammattiryhmien välisen työnjaon tarkistaminen ja osaamisen kehittäminen. Uudenlaisissa palveluprosesseissa tavoitteiksi asetettiin hoitopolkujen, palveluketjujen sekä toiminta- ja päätöksentekoprosessien kuvaaminen, kriittinen tarkastelu ja niiden parantaminen. Kokoavaksi tavoitteeksi asetettiin palvelun käyttäjän näkökulmasta eheät palvelukokonaisuudet. Teknologian hyödyntämisessä tavoitteeksi asetettiin teknologian käyttöönoton lisääminen mm. turvallisuuden tehostamiseksi sekä henkilökunnan erityisosaamisen varmistaminen ja konsultaatiokäytänteiden kehittäminen, sähköisten potilastietojärjestelmien mahdollisuuksien hyödyntäminen sekä asiakkaiden käyttöön tulevien sähköisten palvelujen hyödyntäminen. Ammattiryhmien välisen työnjaon tarkistamisessa tavoitteeksi asetettiin lääkäri hoitaja -työparimallin mukaisen toiminnan kehittäminen ja arviointi sekä työnjaolliset kehittämistoimet eri ammattiryhmien sisällä ja välillä. Osaamisen kehittäminen on läpileikkaava teema hankkeessa. Siinä tavoitteeksi asetettiin osaamisen kehittämistä tukevien

16 16 seminaarien ja muiden tilaisuuksien järjestäminen, yhteistyö alan oppilaitosten kanssa, koulutusten tarpeen arviointi ja sisällön suunnitteluun osallistuminen. Tavoitteena oli, että hankkeessa toimiva professori on Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin Yleislääketieteen yksikön perusterveydenhuollon lisäkoulutuksen ja yleislääketieteen erikoislääkärikoulutuksen käytännön koulutustoiminnan tukena ja terveyskeskusten ohjaajalääkäreiden osaamista ja toimintaa tuetaan. Osaamista lisätään tehostamalla yhteistyötä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Myös videoneuvotteluyhteyksien käyttöä päivystystoiminnan konsultaatiossa kehitetään yhteistyössä UULA -hankkeen 8 kanssa. Hankkeessa toimittiin pilottikuntamalliperiaatteella. Hankkeessa oli kuusi pilottikuntaa Lapin alueelta: Simo, Kemi, Tornio, Ylitornio, Kolari ja Ranua. Pilottikunnat joko jatkoivat jo alkanutta kehittämistä ja kehittämisvision toteuttamista tai loivat uusia kehittämiskohteita. Moniammatillisen toiminnan aloittaminen nousi usein esiin kentän toimijoilta. Esimerkiksi Kemissä ja Torniossa pilotoitu Varhain vanhemmaksi -toimintamalli 9 äitiysneuvolan ja sosiaalitoimen yhteistyöhön nuoren perheen tukemiseksi nousi esiin käytännön toimijoiden tarpeesta. Pilottikuntatoiminnan lisäksi kaikille Lapin kunnille tarjottiin vuosille 2010 ja 2011 mahdollisuutta työskentelyjaksoihin 10, joiden palkkakustannukset maksettiin hankkeesta. Hankesuunnittelijoiden työpanosta suunnattiin ensisijaisesti pilottikuntiin ja muut kunnat saivat lähinnä konsultaatioluonteista apua kehittämistyöhön sitä pyytäessään. Järjestetyt seminaarit olivat avoimia kaikille. Tietoa pilottikuntien ja muiden kuntien kehittämistyöstä sekä niihin liittyvästä tiedon tuottamisesta jaettiin nettisivujen välityksellä, seminaareissa ja sähköpostilistan välityksellä Pilottikunnat suunnannäyttäjinä kehittämistyössä Potilaslogistiikan ja hoidon laadun parantaminen Tässä hankkeessa potilaslogistiikalla tarkoitetaan niitä toimintoja, jotka parantavat hoidon saatavuutta, laatua tai potilaiden ohjautumista oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Pilottikunnissa kehitettiin tähän liittyviä toimintoja kunnan/terveyskeskuksen lähtötilanne ja kehittämistarve huomioiden. Tarkemmat raportit pilottikunnissa tehdyistä toimista löytyvät nettisivuilta 11. Lääkäri-hoitaja työparimallin käyttöönotto Simossa 12 tavoitteeksi asetettiin lääkäri hoitaja -työparimallin käyttöönotto. Lääkäri hoitaja -työparimallissa työtehtävät jaetaan lääkärin ja hoitajan välillä potilaslogistisesti toimiviksi huomioiden työparin keskinäinen toiminta. Yhteisesti sovitaan minimissään tehtävä työnjako ja sen lisäksi työparit voivat sopia kullekin parille sopivaa lisätyönjakoa. Tehtävänkuvia ja hoitopolkuja selkeyttämällä, konsultaatiokäytänteistä sopimalla sekä yhteistyötä tukevilla tilaratkaisuilla varmistetaan riittävä osaaminen ja hoidon jatkuvuus. Lääkäri hoitaja -työparimallin tueksi ja tehostamiseksi potilaslogistiikkaa selkiytettiin useilla tavoilla: Työtehtävien jakautumista on tarkasteltu kaikkien vastaanoton ammattiryhmien välillä. Sovittiin yhteisiä käytäntöjä lääkäri-hoitaja työparille Merkittiin lääkärien ja hoitajien työlistoihin yhteiset konsultaatioajat Tarkistettiin diabetes-, reuma- sekä astma- ja keuhkoahtaumapotilaan hoitopolkuja. 8 Uudet palvelu ja toimintamallit Lapissa vanhemmaksi mallinnus julkaistu 10 lapin kunnissa

17 17 Puhelinliikenteessä otettiin käyttöön takaisinsoitto, mikäli soittaja jätti yhteystietonsa. Suunniteltiin korvamerkityt lääkäriajat asiantuntijahoitajien annettavaksi. Annettiin potilaan valita lääkäri. Lääkärivalinnan myötä valikoituu myös omahoitaja. Yhteydenotto lääkärille ja reseptien uusiminen tapahtuu omahoitajan kautta. Yhteisen ymmärryksen lisäämiseksi ja työnjaon selkiyttämiseksi sovittiin säännölliset työyhteisöpalaverit. Työyhteisöpalavereissa käsiteltiin ajankohtaisia asioita. Tiedonvälityksen kannalta työyhteisöpalaverit onnistuivat hyvin. Tavoitteena ollut säännöllinen, yhteinen koulutustapahtuma palaverien yhteydessä jäi toteutumatta. Lisärahoituksella Simossa kehitettiin kuntouttavan työotteen jalkauttamista sosiaalialan hoito- ja hoivayksiköihin 13. Työskentelyjaksoilla tehtiin ja päivitettiin virikekansioita toimintayksiköihin sekä pidettiin toimintatuokioita, käytiin läpi hoitajien ja potilaiden kanssa erilaisia menetelmiä asentohoitoon, liikehoitoon ja rentoutukseen sekä luotiin kirjallinen liikehoito-ohje potilaille jaettavaksi. Ajanvarausvastaanoton prosessien kehittäminen Kemissä 14 ryhdyttiin konkretisoimaan aiempina vuosina vastaanoton ja päivystyksen toiminnasta tehtyjen selvitysten tuloksia. Käytännössä tämä tarkoitti toimintasuunnitelman tekemistä konkreettisista toimenpiteistä aikatauluineen ja sen toimeenpanoa. Kehittämisen kohteeksi otettiin kokonaisvaltainen muutos vastaanoton toiminnassa ja siihen liittyvien toimintaa ohjaavien arvojen, vastuiden ja velvollisuuksien selkiyttäminen lapin kunnissa 14

18 18 Tavoitteena toimintamallin muutos, hoidon jatkuvuus ja potilaslogistiikan selkiytyminen päivystys- ja ajanvarausasiakkaiden välillä Puhelinpalvelu järjestelmä hoitajat omissa työpisteissä paransi asiakkaiden yht. ottoa hoitajaresurssin tehokas käyttö enemmän vast.ottoaikoja hoitajille Hoitajavastaanotto päiväohjelmat pitemmälle ajalle sh vo:lla tehtävänkuvien selkeyttäminen hoitopolkujen mallinnukset vastuut ja valtuudet omahoitajien ja asiantunt. hoitajien välillä Itsenäisen työn suunnitelmallisuus kasvoi Omahoitajalääkäri työpari työnjaon selkeyttäminen tehokas työajankäyttö hoidon jatkuvuus konsultaatiotuki hoitajalla koulutuksellinen hyöty paperilappu viestintä väheni nopeutti palvelun saantia Osaamisen varmistaminen Tiimien muodostaminen päiväohjelmien uusiminen tiimipalaverit tiimivastaavalla työnjohto tiedottaminen parantui viikottainen työn suunnittelu moniammatill. kehittäminen osaksi omaa yötä Päivystystoiminta omaksi toiminnaksi alk. työnjako tiimiytyminen potilaiden ohjautuminen ajanvaraus/ päiv. selkiytyi tehostanut yhteistyötä päiv. ja ajanvar. vo:n välillä -> pot:n asioiden hoito parantunut Yhteiset palaverit (kehittäjätiimi, hoitajapalaverit, keh.ip:t, tiimipalaverit) Tilaratkaisut Yhteistyö sidosryhmien kanssa Kaiken toiminnan ja kehittämisen taustalla ovat arvot, jotka ohjaavat toimintoja Kuvio 1.2 Vastaanoton ja päivystyksen potilaslogistiikan kehittäminen Kemissä Kehittämistyö aloitettiin toimintaa ohjaavien arvojen läpikäymisellä. Konkreettiset muutokset aloitettiin ottamalla käyttöön sähköinen puhelinpalvelujärjestelmä. Samanaikaisesti lisättiin hoitajavastaanottoja, muodostettiin tiimit eri terveysasemille, valittiin tiimivastaavat ja selkiytettiin tehtävänkuvia. Omahoitaja-lääkäri työparit muodostettiin ja tehtiin sen vaatimat muutokset työjärjestyksiin ja toimitiloihin. Osaamisen varmistamiseksi laadittiin koulutussuunnitelmat ja käynnistettiin niiden toteutus. Päivystystoiminta oli toteutettu ostopalveluna, mutta hoitajaresurssin paremman käytettävyyden vuoksi se päätettiin jatkossa tuottaa omana toimintana. Päivystyksen lääkäripalvelut tuotetaan edelleen ostopalveluna. Hoitajaresurssin lisäyksen jälkeen otettiin käyttöön sähköinen hoitosuunnitelma pitkäaikaissairaille. Sen käyttöä hidasti ohjelman huono käytettävyys. Hoitopolkuja mallinnettiin ja suun terveydenhuolto otettiin mukaan hoitopolkutyöhön. Muutosprosessia ohjasi kehittäjätiimi. Muutosten toteuttamista vaikeutti huono lääkäritilanne ja siitä johtuva paine hoitotakuuajoissa pysymisessä sekä hoitajasijaisten saaminen. Syksyllä 2011 lääkäritilanteeseen saatiin parannusta ostopalveluna ja sen tuella saatiin hoitotakuujonoa purettua. Henkilökunta on motivoitunut jatkamaan kehittämistyötä ja yhteisissä palavereissa käydään läpi kehittämistä ja sen etenemistä. Työskentelyjaksoilla kehitettiin myös kuntouttavaa toimintaa peruskouluikäisille 15. Kuntouttavan toiminnan tavoitteena on palauttaa lapsen ja nuoren koulukuntoisuus. Lapsi ja nuori ohjautuvat kuntouttavaan toimintaan oppilashuoltoryhmän aloitteesta. Kuntoutuksessa paneudutaan kouluikäisten kuntouttamiseen tilanteessa, jolloin normaalit tukitoimet eivät riitä varmistamaan oppilaan selviyty- V A S T U U T J A V E L V O L L I S U U D E T 15 lapin kunnissa

19 19 mistä omassa luokassaan. Kuntoutussuunnitelma tehdään, toteutetaan ja arvioidaan moniammatillisesti sektorirajat ylittäen koulun, opettajien, lapsen ja hänen perheensä sekä eri ammattilaisten yhteistyönä huomioiden kunkin lapsen ja nuoren kokonaistilanne. Kuntoutusjakson jälkeen lapsi tai nuori palaa takaisin omaan luokkaansa jatkamaan koulunkäyntiä. Päivystystoiminnan kehittäminen Torniossa Torniossa 16 kehittäminen kohdistui päivystysvastaanoton toiminnan selkiyttämiseen. Länsi-Pohjan keskussairaalassa suunniteltu hoidontarpeenarvioinnin kiireellisyysluokitusta ohjaava järjestelmä on otettu Torniossa niin kiireetöntä kuin kiireellistä ajanvarausta tekevien käyttöön. Kumpikin päivystystyötä tekevä lääkäri sai oman hoitajan työparikseen. Työparityötä helpottamaan on kehitetty hoitosuunnitelmalomake, jonka avulla pyritään myös kirjaamisen laadun parantamiseen. Tällä hetkellä toimii kaksi hoitajan vastaanottoa, joille kummallekin annetaan sekä päivittäin että etukäteen vastaanottoaikoja. Ratkaisulla vähennetään ruuhkaa lääkärin vastaanotoilta. Tarvittaessa hoitaja konsultoi lääkäriä. Menettelytavasta on sovittu yhteistyössä päivystävien lääkäreiden kanssa. Yksi kehittämistehtävistä oli terveyspalvelujen tuottamista ja terveyden edistämistä palveleva moniammatillinen ja monitoimijainen Terveyden tila. Toimintamallin on tarkoitus olla matalan kynnyksen palveluja sekä nopeasti että pitkäjänteisesti tuottava uusi palvelukonsepti. PaKasteen lisärahoitus on mahdollistanut asiakasvastaavan tai muiden asiantuntijasairaanhoitajien tehtävänkuvan kehittämisen tulevia tarpeita varten, joista yksi osa on tilankäyttösuunnitelman laatiminen. Suunnitelman mukaan aiemmin odotustilana toiminutta tilaa voidaan käyttää sekä hoitajan että lääkärin vastaanottotilana. Työskentelyjakson aikana kehitettiin Tornion hyvinvointipalveluiden tarpeisiin Webropol-pohjainen asiakaspalautteen keräämisjärjestelmä tulevan palvelutuotannon kehittämistarpeita kartoittamaan. Päivystystoiminnan kehittämisen lisäksi Torniossa tehtiin neuvolan perhetyön toimintakäsikirja. Se sisältää neuvolan perhetyön koko toimintamallin kattavan kuvauksen ja ohjeistuksen, sen rajapinnassa toimivien yhteistyötahojen yhteystiedot sekä keskeiset lomakkeet ja laadunhallinnan periaatteet. Neuvolan perhetyön toimintakäsikirjasta on mahdollista ottaa suoraan mallia myös muihin toimintakäsikirjoihin. Kotihoidon perhetyö saanee eniten hyötyä nyt työstettävästä toimintakäsikirjamallista. Neuvolan perhetyön toimintakäsikirjaa on työstetty ensisijaisesti sähköisenä tallennettavaksi ja käytettäväksi. Varhain vanhemmaksi Kemissä ja Torniossa Vastaanottotoiminnan kehittämisen lisäksi Kemissä ja Torniossa kehitettiin yhteinen toimintamalli sosiaali- ja terveystoimen yhteistyöhön nuorten perheiden tukemiseksi 17. Yhteistyö kuntien välillä oli antoisaa ja toimi erittäin hyvin. Toimintamallin toteutuksen myötä ymmärrys professioiden välillä lisääntyi ja uutta osaamista voidaan hyödyntää myös muissa potilas- ja asiakaskontakteissa. Varhain vanhemmaksi -toimintamalli on proaktiivinen tapa tukea nuoren perheen arkea ja samalla lisätä sosiaali- ja terveysalan moniammatillista yhteistyötä. Äitiysneuvolan terveydenhoitaja ja sosiaalityöntekijä/perhetyöntekijä tapaavat nuoren perheen yhteisvastaanotolla, jossa kartoitetaan perheen voimavaroja ja tuen tarvetta. Yhteisvastaanotto järjestetään raskausviikoilla 14 20, jolloin raskaus on jo ohittanut alkuvaiheen ja on paremmin realisoitunut osallisille. Tarvittavat tukitoimet pyritään käynnistämään välittömästi. Yhteisvastaanotolla kartoitetaan perheen suhtautumista raskauteen ja sen tuomiin muutoksiin nuoren perheen elämässä. Samalla kiinnitetään huomiota lapsen syntymän jälkeiseen aikaan, kuten varhaisen vuorovaikutuksen merkitykseen lapsen kasvun ja kehityksen sekä vanhemman ja lapsen välisen suhteen kannalta vanhemmaksi mallinnus julkaistu

20 20 Toimintamallia on arvioinut Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu. Arvioinnin 18 ja saatujen kokemusten perusteella toimintamalli jää elämään normaalina palveluna Kemiin ja Tornioon. Lisäksi sitä on levitetty myös muihin Lapin kuntiin. Juurruttamistyötä on tehty erityisesti Kemijärvellä. Verenpainepotilaan hoitopolku hallintorajat ylittävänä yhteistyönä Ylitorniolla 19 kehittämiskohteena on ollut verenpainepotilaan hoidon toiminnallinen mallinnus. Tavoitteena on ollut selkeyttää moniammatillinen hoitoprosessi. Kehittämistyön tulostavoitteeksi asetettu Verenpainepotilaan hoitopolun toimintakäsikirja, versio 1 on valmistunut projektin aikana. Käsikirja on päivitettävissä, sisältää jo olemassa olevia ohjeita ja siihen on tuotettu uusia ohjeita sekä määritelty hoitoprosessit toimintamalleiksi. Hoitopolun sisään on rakennettu Ikihyvä-mallia mukaileva elintapaohjaus, yksilö- ja ryhmäohjauksen moniammatillisuutta tukevaksi toimintatavaksi. Toimintakäsikirjan päivitettävää rakennemallia voidaan käyttää muiden kansansairauksien hoitopolkuja kehitettäessä. Kehittämistyön kohteena Ylitorniolla oli myös kotihoidon kehittäminen tiimityön keinoin. Kotihoidon tehtäväkuvia selkeytettiin prosesseja mallintamalla (asiakkaaksi tulo, palveluntarpeen arviointi, asiakastyö). Kotiuttamisprosessi on kirjattu, mutta mallintaminen on vielä kesken. Sähköinen hoito/hoivatyön kirjaaminen ja tiedonsiirto on saatu saumattomaksi. Taloudelliset lisäresurssit toivat mahdollisuuden suorittaa sotiemme veteraanien palveluntarpeen arvioinnin. Kotikäynneillä tarjottiin tietoa, palvelunohjausta ja neuvontaa erilaisista palveluista ja etuuksista, arvioitiin toimintakykyä, apuvälinetarvetta sekä mahdollisia asunnonmuutostöitä. Lisäksi tarvittavat apuvälineet toimitettiin ja asennettiin kotiin sekä opastettiin niiden käytössä. Kehittämistyön ylläpitämiseksi on Ylitorniolle hankittu Kuntaliiton ITE 3: 2010 Itsearviointi- ja laadunhallintamenetelmä. Menetelmän avulla vastataan myös uuden Terveydenhuoltolain velvoitteeseen laadunhallintasuunnitelmasta. Sähköinen ajanvaraus asiakaslähtöisyyttä tukemassa Kolarissa 20 on otettu käyttöön UULA-hankkeen kehittämät sähköinen ajanvaraus (SAV) sekä palvelutekstiviesti (PTV/TPV). Ne ovat tukeneet asiakaslähtöistä toimintatapaa. Samalla ne ovat vähentäneet ajanvaraukseen osallistuvan henkilökunnan työn kuormitusta. Järjestelmän avulla on esimerkiksi yllättäen vapautuneille vastaanottoajoille saatu uusi asiakas. PaKaste -hanke on tukenut kehittämistyötä ollen mukana toimintakäsikirjan laatimisessa. Toimintakäsikirja on täydennettävissä ja muokattavissa, tarpeen niin vaatiessa ja muutostilanteissa, terveyskeskuksen henkilöstön toimin. Lisäresurssit mahdollistivat lisäksi monitoimijaisen lastensuojelutarpeen selvittelyn kehittämisen. Tarve oli aikaansaada kolarilainen toimintamalli, joilla reagoidaan lastensuojelu- ja lastensuojelun huoli ilmoituksiin ja samalla lisätä osaamista tällä alueella. Lopputuotteena on paremmin lapsen tarpeet tunnistava toimintatapa. Malli jalostuu käytännöksi työtä tekemällä. Lisäresurssein saatiin alkuun vuodeosaston moduulityön malli. Malli osoittautui toimivaksi ja se on sekä parantanut hoitotyön laadukkuutta että vähentänyt työn kuormittavuutta. Paikallisesti kehitetty toiminnan muutos on hyvä esimerkki kehittämistyön tuloksista Arviointiraportti%20Varhain%20vanhemmaksi.pdf

21 21 Laadukasta hoitoa osaamisella ja hoidon jatkuvuutta teknologiaa hyödyntämällä Ranualla 21 selviteltiin päivystyspuhelinliikenteen toimivuutta ja hoitohenkilökunnan valmiuksia hoitoohjeiden antamiseen sekä ohjeiden toimivuutta. Pääsääntöisesti tulokset olivat hyviä, parannettavaa jäi lähinnä Terveysportin käytön tehostamisessa. Yhteispäivystystä käyttäneitä ranualaisia haastateltiin ja tulosten mukaan he olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä saamaansa ohjaukseen ja hoitoon niin Ranualla kuin yhteispäivystyksessäkin. Terveyskeskuksen vastaanoton toimintaa kehitettiin muokkaamalla reseptin uusimiskäytäntöjä, selkiyttämällä työnjakoa päivystävän hoitajan ja toimenpidehoitajan välillä, varaamalla lääkäriaikoja päivystävän hoitajan käyttöön, selkiyttämällä laboratoriovastausten antamista potilaille ja sijoittamalla tiettyjä kontrollilaboratoriotutkimuksia pois kiireisiltä maanantaiaamuilta. Hankekaudella saatiin otettua käyttöön työntekijöiden sähköiset ajanvarauslistat. Tämä on parantanut asiakkaiden saamaa palvelua ja sujuvoittanut toimintaa. Vastaanotolta pystytään nyt tarkistamaan esimerkiksi neuvolan terveydenhoitajan läsnäolo ja ohjaamaan tarvittaessa asiakas hänen vastaanotolleen. Potilaiden luukuttaminen on vähentynyt, samoin työntekijöiden tavoittaminen on helpottunut. Hoidon jatkuvuutta on parannettu kouluttamalla hoito- ja hoivalaitoksien henkilökuntaa sähköisen potilastietojärjestelmä Mediatrin käyttöön. Sosiaali- ja terveystoimen yhteisen potilastietojärjestelmän avulla esimerkiksi tieto lääkityksistä pysyy ajan tasalla potilaan siirtyessä osastolta takaisin omaan yksikköönsä ja terveyskeskuksessa on ajantasainen tieto potilaan toimintakyvystä. Kokonaiskehittämiseen kuului myös valmistautuminen e-reseptin käyttöönottoon ja potilasturvallisuussuunnitelman tekeminen. Tiedon välitystä on tehostettu järjestämällä työyhteisöpalavereja kerran kuukaudessa ja tarvittaessa jokaviikkoiseen lääkärimeetingiin kutsutaan mukaan muita työntekijäryhmiä. Tehdyistä kyselyistä ja toiminnan muutoksista on kuntalaisille tiedotettu paikallislehti Kuriirissa Perusterveydenhuollon tavoitteisiin vastaaminen Tämän luvun tekstissä viitataan pilottikunnissa ja työskentelyjaksoilla tehtyihin kehittämistoimiin. Pilottikuntien ja työskentelyjaksojen raportit on koottu hankkeen nettisivuille lapin kunnissa/

22 22 Uudenlaiset palveluprosessit Taulukko 1.1 Uudenlaiset palveluprosessit Tavoitteet Hoitopolkujen kuvaaminen Palveluketjujen kuvaaminen Toiminta- ja päätöksentekoprosessien kuvaaminen ja kriittinen tarkastelu Eheät palvelukokonaisuudet palvelun käyttäjän näkökulmasta Tuotokset Hoitopolkuja Kemissä, Ylitorniolla ja Simossa o Tyypin 2 diabetes-, reuma- ja astmapotilaan hoitopolku Kemissä o Verenpainepotilaan hoitopolku Ylitorniolla o Astma-, keuhkoahtauma-, reuma-, verenpaine- ja diabetespotilaan hoitopolku Simossa Päivystysvastaanoton kehittäminen Torniossa ja Sallassa o Hoitotyön osalta Sallassa o Kokonaiskehittäminen Torniossa Perusterveydenhuollon ja työterveyshuollon työnjaon selkiyttäminen Posiolla Ajanvarausvastaanoton kokonaiskehittäminen Kemissä Diabetesriskiseulonnan ja ennaltaehkäisevän Ikihyvä ryhmätoiminnan aloittaminen Rovaniemellä Hoitoisuusluokitus vuodeosastolle, Inari Hoitotyön moduulimalli Kolarin terveyskeskuksen vuodeosastolla Laboratorion työprosessit Kolarissa Neuvolatyön työmuotojen kehittäminen Kittilässä, Kemijärvellä, Inarissa, Muonion Enontekiön kansanterveystyön kuntayhtymässä ja Sodankylässä Sähköinen työlista terveyskeskuksen vastaanoton toimijoille Ranualla Neuvolan perhetyön kehittäminen Sodankylässä, Torniossa Työttömien terveystarkastukset Pellossa ja Tervolassa Perusterveydenhuollon ja kehitysvammahuollon yhteistyö Pelkosenniemellä Sosiaali- ja terveystoimen yhteistyö Savukoskella ja Pelkosenniemellä Kotihoidon ja terveystoimen yhteiset palveluprosessit Ylitorniolla Varhain vanhemmaksi toimintamalli Kemissä ja Torniossa Peruskouluikäisen kuntouttava toiminta Kemissä Terveyspalvelut osa ikäihmisten päivätoimintaa Keminmaassa Terveyden tila Torniossa Sotaveteraanien palvelutarve Ylitorniolla Hoitopolkujen, palveluketjujen sekä toiminta- ja päätöksentekoprosessien kuvaamista tehtiin useissa kunnissa. Niiden avulla pystytään paremmin jäsentämään potilaan saamaa hoitoa. Samalla ne selkiyttävät työnjakoa lääkäreiden, vastaanoton hoitajien ja asiantuntijahoitajien välillä. Asiakaslähtöisyys olisi voinut näkyä niissä enemmän, usein kehittämistä toteutettiin organisaation toiminnallisuuden näkökulmasta, asiakasnäkökulman jäädessä sen varjoon. Käytännössä asiakkaiden ääni kuului vain ammattilaisten kautta. Toiminta- ja päätöksentekoprosessien kuvaaminen jäi vähemmälle. Ne sisältyivät lähinnä hoitopolkuihin. Hoitopoluissa pyrittiin huomioimaan palvelun eheys myös käyttäjän näkökulmasta.

23 23 Kuvio 1.3 Uudet palveluprosessit Teknologian hyödyntäminen Taulukko 1.2 Teknologian hyödyntäminen Tavoitteet Teknologian käyttöönoton lisääminen mm. turvallisuuden tehostamiseksi sekä henkilökunnan erityisosaamisen ja konsultaatiokäytänteiden varmistamiseksi Teknologiaa hyödyntävien konsultaatiokäytäntöjen kehittäminen Sähköisten potilastietojärjestelmien mahdollisuuksien hyödyntäminen Asiakkaiden käyttöön tulevien sähköisten palvelujen hyödyntäminen Tuotokset Puhelinpalvelujärjestelmän käyttöönotto, Kemi ja Tornio Sähköinen hoitosuunnitelma, Kemi Hoitopolkujen kuvaaminen QPRohjelmalla, Kemi Asiakaspalautejärjestelmän kehittäminen Webropol-kyselynä, Tornio Marevan-hoidon WEB-seuranta, Muonion Enontekiön ktt ky Verkkoneuvonnan kehittäminen, Inari, Muonion Enontekiön ktt ky, Sähköisen ajanvarauksen kehittäminen, Inari, Kolari, Rovaniemi UULA-hanke Sähköisen esitietolomakkeen kehittäminen suun terveydenhuoltoon, Rovaniemi Mediatrin käyttöönotto sosiaali-alan yksiköissä, Ranua Sähköisen työlistan käyttöönotto tk:n eri toimipisteissä, Ranua Sisällön tuottaminen verkkoneuvontaan, Kemi, Tornio, UULA-hanke Sähköinen hyvinvointikertomus, Inari, Utsjoki Etäjumppa, Kolari E-reseptin käyttöönoton valmistelu, Ranua Seutukunnallinen konsultaatiokoulutus

24 24 Sähköisten palvelujen käyttöönotossa kunnat ovat edenneet hyvinkin eriin tahtiin. UULA -hankkeessa on kehitetty ja kilpailutettu teknologisia tuotteita ja PaKaste-hanke on auttanut niiden jalkauttamisessa kuntiin. Erityisesti on paneuduttu sähköisen ajanvarauksen ja ajanvaraukseen liittyvän tekstiviestipalvelun käyttöönottoon. Yhteydenottoa terveyskeskukseen on parannettu ottamalla käyttöön puhelinpalvelujärjestelmiä. Niiden käyttöönotossa on ollut alkuvaiheessa teknisiä ongelmia. Järjestelmät eivät pystyneet vastaamaan niihin asetettuihin tavoitteisiin. Ongelmia on ratkaistu yhdessä kuntatoimijoiden ja palvelun tuottajien kesken. Hankekauden lopussa järjestelmät vaikuttavat toimivan ja niistä on saatavissa tilastotietoa arvioinnin tueksi. Palvelujen saatavuutta on parannettu kehittämällä verkkoneuvontaa. Siinäkin on tehty yhteistyötä UULA -hankkeen kanssa. Useat kunnat ovat ottaneet käyttöönsä verkkoneuvonnan. Hoidon laatua on parannettu esimerkiksi mallintamalla hoitopolkuja sekä ottamalla käyttöön sähköinen hoitosuunnitelma. Hoidon jatkuvuuden turvaamiseksi on otettu käyttöön yhteinen potilastietojärjestelmä sosiaalitoimen hoito- ja hoivayksiköiden sekä terveyspalvelujen kesken. Se on parantanut merkittävästi muun muassa lääkitystietojen sekä potilaan toimintakykyyn liittyvän tiedon pysymistä ajan tasalla potilaan siirtyessä eri yksiköiden välillä. Hankeaikana testattiin videovälitteistä konsultaatiokoulutusta. Siinä viidelle kunnalle tarjottiin mahdollisuutta tuoda jokin moniongelmainen tapaus (case) yhteiseen käsittelyyn. Kuvio 1.4 Teknologian hyödyntäminen

25 25 Ammattiryhmien välisen yhteistyön ja työnjaon kehittäminen Taulukko 1.3 Ammattiryhmien välisen yhteistyön ja työnjaon kehittäminen Tavoitteet lääkäri hoitaja -työparimallin mukaisen toiminnan kehittäminen ja arviointi työnjaolliset kehittämistoimet eri ammattiryhmien sisällä ja välillä. Tuotokset Lääkäri hoitaja -työparitoiminta, Kemi, Simo, Tornio Työnjaolliset muutokset päivystysvastaanotolla, Tornio, Kemi, Simo, Ranua, Ylitornio, Työterveyshuollon järjestäminen, Posio Vuodeosaston moduulimalli, Kolari Tehtävänkuvien selkiyttäminen vastaanotolla, Ranua Voimaannuttava ryhmäohjaus perheen arjessa, Posio Perhetyön käynnistäminen neuvolassa, Posio, Sodankylä, Tornio Hyvinvointikertomus, Enontekiö Työttömien terveystarkastukset, Pello, Tervola Perusterveydenhuollon ja kehitysvammahuollon yhteistyön kehittäminen, Pelkosenniemi, Savukoski Sote-yhteistyön edistäminen, Pelkosenniemi, Savukoski Kotihoidon palveluprosessien kehittäminen, Ylitornio Varhain vanhemmaksi, Kemi, Tornio Peruskouluikäisen kuntouttavan toiminnan kehittäminen, Kemi Terveyspalvelut osana ikäihmisten päivätoimintaa, Keminmaa Terveyden tilan kehittäminen, Tornio Työparitoiminta lasten hyvinvoinnin lisääjänä, Kolari Sotaveteraanien palvelutarpeen kartoittaminen, Ylitornio Hoitajavastanotot, Kemi, Tornio, Salla, Kemijärvi Kokemukset lääkäri hoitaja -työparitoiminnasta ovat olleet pääsääntöisesti positiivisia, joskin toimivuudessa on työparien välillä eroja. Työparitoiminnan kehittämistä jatketaan tarkastelemalla edelleen toimintatapoja ja muuttuvia työnkuvia. Lääkäri hoitaja -työparitoiminnalla on pystytty ohjaamaan potilaita enemmän hoitajavastaanotoille ja siten lääkäriaikoja on paremmin jäänyt niitä enemmän tarvitseville. Sujuvat konsultaatiokäytännöt ja yhteistyöstä sopiminen ovat varmistaneet osaamisen riittämisen muuttuvissa työtehtävissä. Hoitajavastaanottoja on kehitetty päivystykseen ja ajanvarausvastaanotolle useissa kunnissa. Kehittämistyötä on toteutettu kunkin kunnan tarpeista ja lähtökohdista, joko lääkäri hoitaja - työparitoimintaan liittyen tai itsenäisinä kehittämistoimina. Kokemukset hoitajavastaanotoista ovat olleet positiivisia. Jatkossa tulisi luoda selkeämpi kriteeristö, milloin potilas ohjataan hoitajan vastaanotolle, milloin suoraan lääkärille ja milloin on parasta käydä molempien vastaanotolla potilaan saaman hoidon, toiminnan sujuvuuden ja asiakaslähtöisen palveluprosessin parantamiseksi. Yksi merkittävä hoitajavastaanottojen toimintaa haittaava tekijä on sijaisten saaminen äkillisiin poissaoloihin. Riittävillä sijaisjärjestelyillä hoitajavastaanottoja (esim. kiirehoitaja) ei tarvitsisi karsia ja siten päiväohjelmia muuttaa, vaan pystyttäisiin toimimaan suunnitellusti. Työnjaolliset muutokset aiheuttavat muutoksia myös johtamisjärjestelmään. Perusterveydenhuolto toimii kompleksisessa ympäristössä, jossa pieniltäkin vaikuttavilla muutoksilla voi olla isoja seurauksia, hyviä tai huonoja. Tämä luo omat haasteensa johtamiseen. Jatkossa olisi hyvä enemmän paneutua myös johtamisjärjestelmään ja sen toimivuuteen muutosprosesseissa.

26 26 Kuvio 1.5 Työnjako ja moniammatillisuus Osaamisen kehittäminen Taulukko 1.4 Osaamisen kehittäminen Tavoitteet perusterveydenhuollon henkilöstön koulutustarpeen selvittelyyn osallistuminen osaamisen kehittämistä tukevien seminaarien ja muiden tilaisuuksien järjestäminen yhteistyö alan oppilaitosten kanssa perusterveydenhuollon lisäkoulutuksen ja yleislääketieteen erikoislääkärikulutuksen käytännön koulutustoiminnan tukeminen terveyskeskusten ohjaajalääkäreiden osaamisen ja toiminnan tukeminen yhteistyön tehostaminen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä videoneuvotteluyhteyksien käytön kehittäminen päivystystoiminnan konsultaatiossa yhteistyössä UULA -hankkeen kanssa. Tuotokset Triage -koulutus, Kemi, Tornio Työyhteisökoulutukset pilottikunnissa Dokumentoinnin kehittäminen Lapin terveyskeskuksissa, Rovaniemen AMK Arvioinnit, Kemi-Tornion AMK Kuntouttavan työotteen jalkauttaminen sote-yksiköissä, Simo Ohjaajalääkärikoulutukset Lapissa Osaamisen kehittämistyössä yhtenä suurena tavoitteena on ollut yleislääketieteen erikoislääkärikoulutuksen ja perusterveydenhuollon lisäkoulutuksen (nykyisin yleislääketieteen erityiskoulutus) edistäminen. Tämän tavoitteen edistämiseksi yleislääketieteen professori on hoitanut Oulun Yliopistollisen sairaalan yleislääketieteen yksikön aluekouluttajalääkärijärjestelmän mukaisia työtehtäviä Lapis-

27 27 sa 23. Kaikissa kunnissa on toteutettu vähintään yksi ohjaustapaaminen. Ohjaustyö ymmärretään nyt selvästi aiempaa paremmin. Kokeneet ohjaajalääkärit haluavat syventää osaamistaan ohjaustyössä ja Lappiin on saatu lappilaisten kokeneiden ohjaajalääkäreiden toiveen mukaan sovittua oma ohjaajalääkärikurssi alkavaksi syksyllä Kuvio 1.6 Osaamisen kehittäminen Maakunnissa kentällä tapahtuva ohjaustyön tuki on johtanut myös siihen, että jo pitkään terveyskeskustyössä olleita lääkäreitä on saatu rekrytoitua mukaan yleislääketieteen erikoistumisohjelmaan. Lapin alueellinen professori on osallistunut myös erikoislääkärikoulutuksen (Oulun Yliopisto) yleislääketieteen erikoistumiskoulutuksen auditointityöhön. Palaute auditoinnista osoitti OYS:in koulutusmallin olevan hyvä malli levitettäväksi koko maahan. Vaikka ohjaustyön tuen vaikuttavuutta on vaikea mitata, on aivan ilmeistä, että työ on edistänyt yleislääketieteen profiilia ja terveyskeskuslääkäreiden innostusta oman osaamisen kehittämiseen sekä ohjaajalääkäreiden että ohjattavien osalta. Myös alueellisia yhteisiä koulutuskäytäntöjä on syntynyt, esimerkiksi Tunturi-Lappiin. Professori on osallistunut myös lääketieteen opiskelijoiden perusopetukseen, mikä on omalta osaltaan ollut hyvä kanava vaikuttaa nuorten lääkäreiden innostukseen hakeutua perusterveydenhuollon tehtäviin, muun muassa Lapin kuntiin. Opetuksissa on perehdytetty opiskelijoita myös maaseudun lääkärinä työskentelyyn. Osaamisen kehittymistä perusterveydenhuollossa ja terveyden edistämisessä on tuettu seminaaripäivillä. Seminaaripäivien järjestelyissä on tehty yhteistyötä muun muassa ammattikorkeakoulujen ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin yleislääketieteen yksikön kanssa 24. Seminaaritapahtumissa on hyödynnetty etäteknologiaa ja saatu siten mukaan laajasti osallistujia koulutamme 24

28 28 Työnjaolliset muutokset edellyttävät myös täsmäkoulutusta, jota voidaan osin toteuttaa myös vertaisoppimisella ja tuutoroinnilla. Esimerkiksi diabeteshoitajat (asiantuntijahoitajat) voivat opastaa vastaanoton sairaanhoitajia ja terveydenhoitajia diabetespotilaan hoitoon ja sen seurantaan. Hyviä käytäntöjä kunnista toiseen on pyritty levittämään sähköisiä tiedonsiirtomenetelmiä hyödyntäen. Osaamisen kehittämisen tueksi on etsitty ja välitetty tietoa erityisesti pilottikuntiin Arviointi ja tiedotus Pilottikunnista toteutettua kehittämistä on arvioitu kuntakohtaisesti ja se on sisällytetty niiden loppuraportteihin. Pilottikunnat olivat pääosin tyytyväisiä hankkeelta saamaansa tukeen. Erityisesti hankeaikana järjestetyt seurantakokoukset saivat positiivista palautetta. Niiden koettiin jäsentävän kunnassa tapahtuvaa kehittämistyötä ja kokoavan asianosaiset yhteen. Seurantakokoukset myös ikään kuin pakottivat selkiyttämään kunnassa tapahtuvaa kehittämistä ja siten se realisoitui paremmin osallisille, erityisesti esimiehille eri tasoilla. Suunnittelijoiden jalkautuminen kuntiin toi lisäresurssia kehittämiseen ja samalla ulkopuolinen pystyi herättämään keskustelua hankalistakin aiheista. Tämä mahdollisti avoimen keskustelun kehittämistä hidastavista tai estävistä asioista ja sitä kautta saatiin myös yhteistä ymmärrystä asioihin. Varhain vanhemmaksi -pilotin sekä Kemin ja Tornion terveyskeskusvastaanottojen arvioinnin toteutti erikseen Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu 25. Hankeaikana saavutettiin valtaosa tavoitteista. Kuntalähtöinen kehittäminen osaltaan heikentää tulosten yleistettävyyttä, mutta samalla se tuo yleiseen tietoisuuteen toiminnan monimuotoisuutta. Benchmarkkaus edellyttää aina myös uuden asian pohtimista jokaisen kunnan ja toimipisteen oman lähtötilanteen näkökulmasta. Eri toimijoiden yhteisellä keskustelulla sitoutetaan osalliset kehittämiseen ja luodaan toimiva malli lähtötilanne huomioiden. Hankeaikana todettiin, että uuden toimintamallin kehittäminen vaatii kaikkien toimijoiden osallistumista ja osallistamista, jotta uusi toimintamalli saadaan jalkautettua käyttöön. Moniammatillinen sektorirajat ylittävä yhteistyö nousi esiin useissa kehittämiskohteissa. Kentällä on selkeä tarve eri toimijoiden yhteistyölle. Yhteistyötä on saatu käynnistettyä, mutta se vaatii aktiivista toimintaan panostamista ja koordinointia. Oman työn ohessa tehtynä tämä ei välttämättä onnistu. Työskentelyjaksojen rahoitus sai positiivista palautetta nimenomaan siitä, että kunnan oma työntekijä pystyttiin sen turvin irrottamaan kehittämistyöhön. Työskentelyjaksojen osalta ongelmallisena koettiin se, että päätökset rahoituksesta tehtiin useassa jaksossa ja kuntien piti tehdä niihin liittyvät päätökset lyhyellä aikavälillä Arviointiraportti%20Varhain%20vanhemmaksi.pdf

29 Terveyden edistäminen Lapissa Lapin terveyden edistämisen taustasta ja tavoitteista Terveyden edistämisen osio PaKasteen Lapin osahankkeessa jatkoi Terve Lappi -nimen käyttöä. Terveyden edistämisen osion suunnitelma oli jatkumoa Lapissa aikaisemmin tehdylle terveyden edistämisen työlle ja pohjautuu paljolti Lapissa toteutetulle Terve Lappi -hankkeelle, joka oli kaikkien Lapin kuntien yhteinen terveyden edistämisen hanke. Toiminta pohjautui valtakunnallisiin terveyden edistämisen ohjelmiin, suosituksiin ja malleihin. Hankkeen päämääränä on ollut kehittää pysyvät maakunnalliset ja kunnalliset rakenteet ja yhteiset toimintatavat terveyden edistämiseen Lapissa. Terve Lappi -osiolla oli neljä toimintalinjaa: 1. Terveyden edistämisen rakenteet 2. Elämäntapaohjauksen kehittäminen 3. Terveyden edistäminen väestötasolla 4. Erityiskysymyksinä terveyserot, kansalaisnäkökulma, saamelaisuus sekä suun terveyden edistäminen

30 Terveyden edistämisen rakenteet Taulukko 1.5 Terveyden edistämisen rakenteet Tavoitteet Toiminta Tulokset Jokaiseen Lapin kuntaan on nimetty terveyden edistämiseen vastuullinen johtaja Lapin kunnissa toimivien poikkihallinnollisten terveyden edistämisen työryhmien asema on vahvistunut ja tehtävät selkiytyneet Lapin kuntiin nimettyjen terveyden edistämisen yhdyshenkilöiden tehtävät ja työaika on määritelty Jokaisessa Lapin kunnassa laaditaan valtuustokausittain hyvinvointikertomus ja sen pohjalta hyvinvointistrategia Terveysvaikutusten huomiointi kuntien päätöksenteossa lisääntyy On luotu toimiva malli terveyden edistämiseen maakunnallisen terveyden edistämisen yksikön, sairaanhoitopiirien ja kuntien välille Terveyden edistämisen työkokoukset kaikissa Lapin kunnissa yhteistyössä Lapin liiton kanssa Terveyden edistämisen yhdyshenkilöiden ja -työryhmien neuvottelupäivät (3kpl) Alku- ja loppukysely kunnan terveyden edistämisen tilanteesta terveyden edistämisen yhdyshenkilöille Yhteistyö Lapin aluehallintoviraston kanssa Työskentelyjaksoilla 10 kunnassa työstetty hyvinvointikertomusta Neljä kuntaa työstänyt työskentelyjaksoilla sähköistä hyvinvointikertomusta Kolme työkokouspäivää Yhteistyö TerPS -hankkeen kanssa sähköisen hyvinvointikertomuksen osalta Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten (IVA) esitelty kaikissa Lapin kunnissa terveyden edistämisen työkokouksissa IVA:n käyttöönotossa viisi pilottikuntaa Kuusi koulutusta IVA:n käyttöönotosta IVA:n käyttöönoton mallinnus aloitettu Yhteistyö Turun ammattikorkeakoulun ja THL:n kanssa: suunnitelma verkkokonsultaatiosta Tehty yhteistyötä sairaanhoitopiirien, Lapin avin, Lapin liiton kanssa hankkeen alussa on tehty alkukysely terveyden edistämisen yhdyshenkilöille loppukysely on vielä kesken ja sitä jatketaan PaKaste II:ssa 16 kunnassa tehty hyvinvointikertomus Kolarissa IVA:n luotu käyttöönottoprosessi ja nimetty IVAvastuuhenkilö Kemissä ja Torniossa IVA on osana sähköisen hyvinvointikertomuksen käyttöönottoprosessia Suunnitelma Lapin sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon yksikön perustamisesta, jonka osana terveyden edistäminen vuodesta 2014 lähtien

31 31 Lapissa on jo pitkään kehitetty terveyden edistämisen rakenteita niin kunnissa kuin maakuntatasolla. Lapin aluehallintovirasto (entinen Lapin lääninhallitus) ja terveyden edistämisen hankkeet ovat yhteistyössä johdonmukaisesti tukeneet kuntien terveyden edistämisen yhdyshenkilöiden ja työryhmien toimintaa. Kunnittain pidetyistä terveyden edistämisen työkokouksista saatiin hyvin positiivista palautetta. Kuntakäynnit 26 järjestettiin yhteistyössä Lapin liiton kanssa. Kokouksissa oli mukana kuntapäättäjiä, luottamushenkilöitä ja kunnan työntekijöitä eri hallinnonaloilta liite. Tällä kertaa työkokouksiin osallistui enemmän myös johtavissa asemissa olevia henkilöitä, kun Terve Lappi -hankkeen aikana kaksi vuotta aikaisemmin osanottajat olivat enemmän työtekijätasolta. Kokoukset toimivat tärkeänä foorumina nostaa terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen kunnassa yhteiseen keskusteluun eri hallinnonalojen välillä. Hyväksi käytännöksi osoittautuneiden terveyden edistämisen yhdyshenkilöiden ja työryhmien jäsenten neuvottelupäivien ja kunnittain toteutettavien terveyden edistämisen työkokousten järjestämistä on jatkettu PaKasteessa. Pohtimisen arvoista on, kannattaako neuvottelupäiviä järjestää vain kerran vuodessa, nykyisen kahden kerran sijaan. Neuvottelupäivien tulee myös sisällöltään olla mielenkiintoisia ja kuntien toimijoita konkreettisesti palvelevia. Voidaan myös miettiä, olisiko seudullisista kokouksista hyötyä. Voitaisiinko niillä välillä korvata maakunnallinen seminaari tai kunnittaisia kokouksia? Hyvinvointikertomusten teko kuntaan oli PaKasteen aikana ajankohtainen aihe terveyden edistämisen rakenteiden kehittämisessä ja 10 kuntaa valitsi hankkeen tarjoaman terveyden edistämiseen liittyvän työskentelyjakson aiheeksi juuri tämän. Hanke kokosi kuntien hyvinvointikertomusten tekijöitä yhteen ja heitä tuettiin järjestämällä kolme aiheeseen liittyvää työkokousta. Lapin kunnissa onkin hyvä tilanne hyvinvointikertomusten suhteen PaKasteen päättyessä. Lapin 21 kunnasta 16:ssa hyvinvointikertomus on tehtynä tai tekeillä. Kunnat ovat hyvin kiinnostuneita sähköisen hyvinvointikertomuksen teosta jatkossa ja neljässä kunnassa se on jo saatu alkuun terveempi Pohjois-Suomi -hankkeen tuella. PaKaste II:ssa suuri osa Lapin kunnista luultavasti työstää sähköistä hyvinvointikertomusta ja hankkeelta odotetaan tähän tukea ja koordinointia. Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi -menetelmän juurruttaminen kuntiin vaikuttaa hitaalta ja työläältä. PaKasteessa kunnille tarjottiin tähän tukea ja koulutusta ja viisi kuntaa kiinnostui asiasta. Pisimmälle prosessissa päästiin Kolarin kunnassa. IVA:n juurruttamistyö vaatii edelleen paljon työtä ja sitä tulee jatkaa PaKaste II:ssa. Tällöin IVA:n käyttöönotto sujuisi joustavasti osana sähköisen hyvinvointikertomuksen tekoprosessia. PaKasteessa aloitettiin yhdessä THL:n ja Turun ammattikorkeakoulun kanssa mallintamaan IVA:n käyttöönottoprosessia kunnassa juurruttamistyön helpottamiseksi. Jatkossa kuntin voitaisiin nimetä IVA-yhdyshenkilöitä ja heistä voitaisiin koota verkosto, jolle tarjotaan tukea. Myös verkkokonsultoinnin hyödyntämistä IVA:n käyttäjille on suunniteltu. Terveyden edistämisen organisointiin maakuntatasolla muodostunee pysyvä rakenne PaKaste II:n aikana, kun sairaanhoitopiirien perusterveydenhuollon yksiköt aloittavat toimintansa ja yhteistyö niiden kanssa käynnistyy. Lapin aviin on perustettu terveyden edistämisen koordinaatioryhmä, joka huolehtii maakunnallisesti terveyden edistämisen koordinoinnista. Käsitteiden käyttöä tulee jatkossa miettiä: Puhutaanko terveyden edistämisestä vai laajemmin hyvinvoinnin edistämisestä? Pitäisikö kuntien terveyden edistämisen työryhmien nimet muuttaa THL:n suositusten mukaisesti hyvinvointiryhmiksi vai vielä laajemmiksi hyvinvointi- ja turvallisuustyöryhmiksi Lapin avin ehdotuksen mukaisesti. 26 Liite 1.2 Terveyden edistämisen työkokousten aikataulu ja osanottajamäärät kunnittain

32 Elämäntapaohjauksen kehittäminen Taulukko 1.6 Elämäntapaohjauksen kehittäminen Tavoitteet Toiminta Tulokset Kaikissa Lapin kunnissa seulotaan systemaattisesti diabetesriskissä olevia Kaikissa Lapin kunnissa on käytössä elämäntapaohjausprosessi Kaikissa kunnissa on kuntalaisella mahdollisuus osallistua elämäntapaohjausryhmään paikan päällä tai videoitse Yhteistyö Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymän Hyveyksikön kanssa Järjestetty kaksi Ikihyvä -ryhmänohjaajakoulutusta Ikihyväohjaajia tuettu kahdella kehittymispäivällä Tarjottu kunnille työparia ryhmänohjaukseen Ravitsemusterapeutti ollut mukana kerran kaikissa ryhmissä Kahdella työskentelyjaksolla aloitettu ja kehitetty Ikihyväryhmätoimintaprosessia Kehitetty nuorten tupakoimattomuuden tukemisen ryhmätoimintaa ammatilliseen oppilaitokseen yhteistyössä Lapin Avi:n ja Lapin ammattiopiston kanssa Työskentelyjaksolla kehitetty ikäihmisten ryhmäliikuntaa etäyhteyksillä Koulutettu 39 Ikihyväryhmänohjaajaa 16 kuntaan Rovaniemellä luotu Ikihyvä - ryhmätoimintaprosessi 14 Ikihyvä-ryhmää 11kunnassa, joissa n. 90 osanottajaa Yksi Motiv -ryhmä nuorten tupakoimattomuuden tukemiseksi, jossa 11 osallistujaa Kolarin etäjumpparyhmässä 9 jumppakertaa, joissa mukana 25 ikäihmistä Elämäntapaohjauksen malliksi valittiin Päijät-Hämeessä kehitetty ja tutkittu Ikihyvä-malli. Mallia pilotoitiin Lappiin kouluttamalla ryhmänohjaajia sekä tukemalla ryhmien käynnistämistä. 27 Ikihyväohjaajakoulutuksiin oli helppoa saada osallistujia. Askel -koulutuksen käynnistä ryhmän ohjaamiseen omassa kunnassa oli kuitenkin suuri. Jotkin koulutettavista olivat alun perin ajatelleetkin, että hyödyntävät koulutuksen antia yksilöohjauksessa. Toisaalta ehkä omat kyvyt epäilyttävät, toisaalta organisaatio ei aina tue ryhmien pitoa. Ikihyvä- mallin mukainen ryhmänohjaus ei ole perinteistä tiedon jakoa, johon terveydenhuollossa on totuttu. Ryhmässä käytetään motivoivaa lähestymistapaa ja se vaatii asennemuutosta niin ryhmänohjaajilta kuin asiakkailtakin. Ikihyvä -malli lähtee liikkeelle aikuistyypin diabeteksen riskihenkilöiden seulonnasta diabetesriskitestilomakkeella. Tämä tuotti omat haasteensa ryhmien käynnistämiseen, sillä seulonnat osoittautuivat hitaiksi. Kunnassa vie oman aikansa päättää, kuka seuloo, missä seulontoja tehdään ja mihin riskihenkilöt ohjataan. Ryhmään halukkaita, seulottuja henkilöitä ei kunnasta siis voi koota nopeasti. Rovaniemellä toteutettiin seulontapilotti, jossa seulontoja kokeiltiin eri paikoissa (esim. yleisötapahtu ja kuntapaattajat/ikihyva ryhma lapissa/ikihyva ryhmat lapissa

33 33 ma, terveydenhoitajan vastaanotto, apteekki, työterveyshuolto). Tästä saatiin arvokasta tietoa seulontojen toteuttamiseksi jatkossa. Vuoden aikana käynnistyi 14 Ikihyvä -ryhmää 11 kunnassa. Näissä oli keskimäärin kuusi osallistujaa/ryhmä. Ryhmäläisistä suurin osa oli naisia ja ryhmistä saatu palaute on ollut positiivista. Tärkeimpinä kannustavina tekijöinä pidettiin ryhmän tukea ja omaa käyttäytymistä luotaavia testejä. Ryhmänohjaajilta saatujen yhteenvetotietojen perusteella kovien mittareiden, kuten esimerkiksi painoindeksi ja vyötärönympärys, muutokset ovat oikeansuuntaisia. Ryhmien tulosten seurantaa jatketaan PaKaste II:n aikana. Sukupuolinäkökulmasta on syytä miettiä, miksei Ikihyvä -mallin mukainen toiminta kiinnosta miehiä. Tähän asiaan on syytä paneutua PaKaste II:ssa. Onko miehille syytä kehittää erilaista toimintaa aikuistyypin diabeteksen ehkäisemiseksi? Myös terveyseronäkökulmaa on Ikihyvä-ryhmien kohdalla syytä pohtia. Kiinnostaako Ikihyvä-ryhmätoiminta enemmän koulutettuja henkilöitä? PaKasteessa oli tarkoitus kokeilla Ikihyvä -ryhmää työttömille, mutta sitä ei saatu koottua. Päihdekuntoutujille oli yksi pilottiryhmä Ikihyvä -mallista muunneltuna ja se toimi melko hyvin. Ikihyvä -mallin mukaisessa toiminnassa on päästy PaKasteen aikana Lapissa hyvään alkuun ja sen kehittämistä ja juurruttamista kannattaa jatkaa. Mallin markkinointi kaikille organisaation tasoille ja siitä tiedottaminen laajasti kunnassa on tärkeää. Kuntien palvelutarjottimelle voisi selkeästi tulla ryhmäohjauksen osio. Riskihenkilöiden seulontamalleja kannattaa kehittää yhteistyössä kuntien kanssa. Edelleenkin tarvitaan peruskoulutusta, jotta saadaan uusia Ikihyvä -ryhmäohjaajia ja eri hallinnonaloilta. Mutta jo koulutetut ja ryhmiä ohjaavat ohjaajat tarvitsevat tukea, tietojen päivitystä ja vertaistukea tosilta ohjaajilta säännöllisillä tapaamisilla. Esimerkiksi ryhmien tulosten kirjaamista asiakirjoihin ja koostelomakkeisiin on tehostettava, jotta ryhmien toimintaa voidaan seurata ja arvioida sekä kunnan että maakunnan tasolla. Ammattikouluikäisten tupakoimattomuuden tukemisesta ryhmätoiminnalla 28 oli hyvät kokemukset. Mallia pitää edelleen kehittää PaKaste II:ssa. Etäteknologian käyttöä testattiin liikuntaryhmän ohjaamisessa 29. PaKaste II:ssa jatkokehittelyn kohteena voisi olla etäryhmätoiminta. Työterveyslaitoksen ryhmänohjaushankkeen tulosten perusteella etäryhmässä ryhmäläiset kokivat saavansa ryhmän tukea jopa enemmän kuin läsnä olevassa ryhmässä ja kuntapaattajat/raportit/motiv%20 %20raportti%20lyhennetty%20versio.pdf 29 ja kuntapaattajat/raportit/ryhmaliikuntaa etayhdydella kolarinkunnassa

34 Terveyden edistäminen väestötasolla Taulukko 1.7 Terveyden edistäminen väestötasolla Tavoitteet Toiminta Tulokset Lapissa on maakunnallinen väestöstrategia terveyden edistämisessä Terveyden edistäminen näkyy kuntien wwwsivuilla, kunnissa järjestettävissä yleisötilaisuuksissa ja tapahtumissa Lappilaisten oma vastuu terveytensä edistämisessä lisääntyy Ostettiin mainostoimisto Seven-1:lta kampanjasuunnittelu Tehtiin yhteistyötä Lapin taidetoimikunnan ja PaKasteen sosiaalityön kehittämisosion kanssa Ostettiin nettisivujen kehittäminen Markkinoitiin kampanjaa Lapin paikallislehdille, järjestöille ja kuntien terveyden edistämisen toimijoille Yhteistyö Lapin järjestörakenne -hankkeen kanssa Heräteltiin lappilaisia oman terveyden edistämiseen sarjakuvilla, yleisötapahtumissa ja Ikihyvä -ryhmissä Rytmittömät -kampanja, johon kuuluu neljä sarjakuvahahmoa, 24 strippiä sarjakuvaa, Rytmipyörä, Rytmitestit, jääkaappimagneetit, rytmittömät -nettisivut, tunnarit ja live-hahmot Rytmittömät -sarjakuva ilmestyi 10 paikallislehdessä Rytmipyörä -toimintapiste mukana 33 yleisötapahtumassa Tulokset eivät ole vielä mitattavissa Kuvio 1.7 Rytmittömät -hahmot Väestöstrategiassa päämääränä on suotuisa mielipideilmasto terveyden edistämiselle. Terveyden edistäminen mielletään usein neuvoiksi, ohjeitten ja suositusten noudattamiseksi, asioiden jakamiseksi hyviksi ja pahoiksi, syyllistämiseksi ja syyllistymiseksi ja kieltäytymiseksi. Vanhat käsitykset ja mallit ovat vahvoina jopa mainostoimiston toimijoilla. Halusimme ravistella käsityksiä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä ja nostaa esille sitä, että terveyden edistäminen voi olla hauskaa ja helppoa ja, että terveyden edistämisen tarve on meillä kaikilla. Mainostoimiston, sosiaali-, kulttuuri- ja terveysalan toimijoiden muodostaman ryhmän ideoista syntyi Rytmittömät -kampanja 30. Sarjakuvien julkaisu tehtiin yhteistyössä paikallislehtien kanssa. Hankkeen aikana tehtiin kahdet nettisivut, koska 30

35 35 ensimmäiset eivät kuvanneet Rytmittömien henkeä. Uudet internetsivut saatiin käyttöön syksyllä Rytmipyörä -toimintapiste on saanut yhteistyökumppaneilta hyvää palautetta ja kehittämisehdotuksia, joiden mukaan toimintaa on myös kehitetty. Osallistujilta palautetta ei ole kerätty. Rytmittömät -kampanjassa yhteistyö Lapin taidetoimikunnan, Lapin esittävien taiteiden keskuksen ja sosiaalityön kanssa toi uutta näkökulmaa terveyden edistämiseen. Perinteisestä mallista tehdä terveyden edistämisen työtä on vaikea irrottautua ja alkaa toimia toisin. Rytmittömät -kampanjalla ollaan oikealla tiellä ja välineet ovat toimivia. Kampanjaa pitää viedä pitkäjänteisesti eteenpäin. Emme tiedä vielä, miten sarjakuvat ovat saavuttaneet lappilaiset ja ovatko ne herättäneet kiinnostusta. Sarjakuvien tarinat ovat vasta alussa ja tarkoitus on PaKaste II:n aikana tehdä uusia sarjakuvia ja hyödyntää lappilaisten omia tarinoita käsikirjoituksissa. Rytmittömät - kampanjasta ja mahdollisuudesta käyttää kampanjamateriaalia pitää levittää tietoa ja kehittää nettisivujen neuvontaosuutta. Rytmittömät voisi Terve Lappi -sivujen lisäksi linkittää Posken Suu puhtaaksi -palstaan ja verkkoneuvontaan sekä levittäytyä radioon ja lehtiin vielä enemmän. Ajatuksena on, että Rytmittömät -brändi on luotu, nyt alkaa jatkokehittäminen ja markkinointi Erityiskysymykset Taulukko 1.8 Erityiskysymykset Tavoitteet Toiminta Tulokset Terveyserojen kaventaminen Asiakkaiden osallisuus Saamelaisten terveyden edistäminen Suun terveyden edistäminen Rytmittömät suunniteltu kaventamaan terveyseroja Motiv kohdennettu ammattiopisto-opiskelijoille Terveys- ja hyvinvointierot teemana terveyden edistämisen yhdyshenkilöiden neuvottelupäivillä Ikihyvä -ryhmä päihdekuntoutujille Tehty yhteistyötä PaKasteen sosiaalityönkehittämisenosion kanssa Tehty yhteistyötä järjestöjen sekä Lapin järjestörakenne -hankkeen kanssa Järjestettiin Omahoitoa käsittelevä seminaari Yhteistyö SámiSosterin, saamelaiskäräjien ja THL:n kanssa Saamelaissessio Pohjoismaisessa kansanterveyskonferenssissa Työskentelyjaksolla tehty Enontekiön hyvinvointikertomus Kahdella työskentelyjaksolla kehitettiin suun terveyden edistämisen prosessia Hammaslääkäri kehittämässä suun terveyden edistämistä Terveyseronäkökulma huomioitu suunnittelussa ja toiminnassa Toimintoja kohdennettu riskiryhmiin Terveyden edistäminen yhtenä teemana kehittäjäkahvilassa 8 kertaa Asiakaskehittäjät mukana savuttomuuden tukemisen suunnittelussa ja verkkoneuvonnassa sekä Ikihyväryhmissä Kansanterveyskonferenssissa sovittiin jatkotyöskentelystä THL:n kanssa Enontekiön hyvinvointikertomus toimii mallina siitä, miten voidaan huomioida saamelaiserityisyys Malli suuhygienistin toimenkuvasta ja terveyden edistämisestä siinä Malli lasten, nuorten ja ikäihmisten suun terveyden edistämisestä

36 36 Kaikkea toimintaa tarkasteltiin terveyseronäkökulmasta. Terveyseronäkökulma otetaan lähtökohdaksi myös PaKaste II:n toimintaa suunniteltaessa ja toimintaa kohdennettaessa. Asiakkaiden osallisuuden huomioiminen on lisääntynyt hankkeen aikana sosiaalityön kehittämisosion asiakaskehittäjätoiminnan ja motivoivien menetelmien käytön myötä. Esimerkiksi Motiv -tupakoimattomuuden tukemisessa asiakkaat olivat suunnittelemassa koko toimintaa. Asiakasnäkökulmaa lisätään PaKaste II:n terveyden edistämisen toiminnassa niin, että se on automaattisesti toiminnan lähtökohta. Saamelaisten terveyden edistämistä käsittelevän session saanti pohjoismaiseen kansanterveyskonferenssiin, joka pidettiin Turussa elokuussa 2011, oli merkittävä asia. Sessiossa oli alustajat kaikista pohjoismaista ja kielenä oli saamen kieli, joka tulkattiin englanniksi. Session seurauksena saatiin sovittua monia jatkotoimenpiteitä. Seuraava pohjoismainen kansanterveyskonferenssi pidetään vuonna 2014 Norjassa ja siellä luvattiin yhtenä teemana käsitellä alkuperäiskansojen asioita. THL:n kanssa sovittiin jatkotyöskentelystä siten, että THL:n edustajat vierailevat saamelaiskäräjillä loppuvuodesta 2011 ja THL lupasi kutsua koolle saamelaisedustajat Suomesta, Ruotsista ja Norjasta keskustelemaan siitä, mitä saamelasiasiassa voitaisiin tehdä konkreettisesti yhdessä. Myös session eri maiden edustajat sopivat keskenään konkreettisesta yhteistyön jatkamisesta. Lisäksi konferenssissa olleet australialaiset sosiaalityöntekijät olivat kiinnostuneita yhteistyöstä ja kokemusten jaosta ja he löysivät monia yhtymäkohtia heidän tekemäänsä yhteistyöhön alkuperäiskansojen parissa. Suun terveyden edistäminen oli aiheena kahdella työskentelyjaksolla. Suun terveys pidetään mielessä myös PaKaste II:ssa, niin että saadaan suun terveydenhuoltoa ja muita hyvinvoinnin edistämisen toimijoita enemmän yhteistyöhön keskenään Perusterveydenhuollon ja terveyden edistämisen yhteiset kehittämistehtävät Taulukko 1.9 Yhteisten kehittämistehtävien sisältö Kehittämistehtävä Toiminta Skitsofreniapotilaiden somaattisen hoidon kehittäminen Seutukunnallinen konsultaatiokoulutus Perusterveydenhuollon yksiköt sairaanhoitopiireihin Osallistuttu yhteistyökokouksiin Lapin sairaanhoitopiirin ja Tervein mielin Lapissa -hankkeen kanssa Järjestetty kolme konsultaatiokoulutustilaisuutta (Enontekiö, Kolari, Pello) yhteistyössä Luoteis-Lapin kuntien, Lapin sairaanhoitopiirin ja Tervein mielin Lapissa -hankkeen kanssa Tehty suunnitelmaluonnos Lapin ja Länsi-Pohjan sairaanhoitopiireille Kuntien välistä osaamisen kehittämistä pilotoitiin Seutukunnallisen konsultaatiokoulutuksen avulla. Tavoitteena oli auttaa kuntia moniongelmaisten asiakastapausten hoitamisessa hyödyntämällä asiantuntijoita ja toisten kuntien käytänteitä. Seutukunnallisessa konsultaatiokoulutuksessa käytettiin työvälineenä videoneuvotteluyhteyksiä osallistumisen helpottamiseksi. Tilaisuuden järjestäjien näkökulmasta seutukunnallisten konsultaatiotilaisuuksien järjestäminen oli työlästä ja monimutkaista. Uuden toimintatavan markkinointi oli vaikeaa ja kunnista oli vaikea saada case -tapauksia. Tiedottaminen hankkeen ja kuntien välillä sekä kuntien sisällä ontui. Mutta lähes kaikki tilaisuuksiin osallistuneet kokivat saaneensa hyötyä ja uusia ideoita omaan työhönsä. Erityisen hyvänä pidettiin, että asioita oli käsittelemässä usean kunnan edustajia, joka laajensi näkökulmaa asiaan. Lisäksi tilaisuudet helpottivat kuntien työntekijöiden yhteydenpitoa toisiinsa. Etäyhteydet mahdollistivat tilaisuuksiin osallistumisen eikä etäyhteyksien koettu mitenkään vaikeuttavan keskusteluun osallistumista. Palautteen perusteella konsultaatiotilaisuuksia tulee kehittää ja jatkaa.

37 37 Toukokuun alussa 2011 voimaan astunut uusi terveydenhuoltolaki korostaa perusterveydenhuollon asemaa ja määrää muun muassa sairaanhoitopiirien tehtäväksi perustaa sairaanhoitopireihin perusterveydenhuollon yksiköt. PaKaste Lappi -hankkeessa on työstetty ehdotus yksikön toteuttamisen malliksi Lapin sairaanhoitopiiriä ajatellen. Suunnitelma on toimitettu tarvittaessa sovellettavaksi myös Länsi-Pohjan keskussairaalaan. Työskentelyjaksot kehittämisen mahdollistajina Hankkeen aikana ohjausryhmä päätti pilottikuntien toiminnan kehittämisen lisäksi antaa kaikille Pa- Kaste Lapin hankkeessa mukana oleville kunnille mahdollisuuden kehittää omia toimintojaan rahoittamalla PaKaste -hankkeen tavoitteita edistäviä työskentelyjaksoja 31 kunnissa. Tämä herätti laajaa kiinnostusta ja kehittämisaiheita tehtiin laajalla rintamalla, muun muassa neuvolatyössä kehitettiin uuden asetuksen mukaisia toimintamalleja. Toimintamallina työskentelyjaksot saivat paljon myönteistä palautetta.. Kunnat ovat saaneet määritellä PaKasteen tavoitteita tukevat kehittämistyön kohteet ja valita kehittäjätyöntekijät. PaKaste on tukenut kuntia kehittämistyössä järjestämällä työkokouksia ja kehittämispäiviä. Lisäksi PaKasteen perusterveydenhuollon ja terveyden edistämisen suunnittelijat ovat tarvittaessa olleet kuntien työntekijöiden tukena. Parhaiten työskentelyjakson pystyy toteuttamaan kunnan oma työntekijä, joka jo tuntee toimintatavat, työn sisällön ja hänellä on valmiit kontaktit eri yhteistyötahoihin. Osassa kuntia työntekijän löytyminen työskentelyjaksolle oli vaikeaa ja osa työntekijöistä teki kehittämistehtävää osa-aikaisena oman työn ohella. Kehittämistehtävän työntekijän tueksi suurimmassa osassa kuntia oli perustettu yhteistyöryhmä. Työskentelyjaksoja kehittämistyön välineenä arvioitiin työskentelyjaksojen vastuuhenkilöille ja toteuttajille tehdyllä kyselyllä. Kaikki vastaajat olivat sitä mieltä, että työskentelyjakso oli hyvä tapa kehittää kunnan toimintatapoja. Hyvänä pidettiin myös sitä, että kunta sai valita itse kehittämisaiheen. Lähes kaikkien mielestä työskentelyjaksoilla oli selkeät tavoitteet, jotka myös saavutettiin hyvin. Työskentelyjaksojen kehittämistehtäviin oli usein varattu liian vähän aikaa ja tehtävään olisi kaivattu enemmän tukea sekä omasta organisaatiosta että hankkeelta. Työskentelyjakson tavoitteiden saavuttamista vaikeuttivat lisäksi aikataulujen yhteensovittamisen hankaluus, kehittämistyön tekeminen oman työn ohella sekä työyhteisön muutosvastarinta ja sitoutumisen puute kehittämistehtävään. Kehittämistehtävään olisi kaivattu johdon ja kollegoiden tukea ja sitoutumista sekä hankkeelta tukea projektityöskentelytaitoihin. Työskentelyjaksoille kaivattiin enemmän rahallista tukea myös muuhun kuin palkkakuluihin ja riittävän pitkää työskentelyjaksoa, johon voi irrottautua kokonaan omasta työstään. Työskentelyjaksoja toteutui hankkeessa paljon, vaikka kunnat joutuivat päättämään niistä nopealla aikataululla hankkeesta johtuen. Työskentelyjaksoja lisättiin hankkeen aikana taloustilanteen mukaan. Parhaiten kehittämisessä onnistuivat sellaiset hankkeet, joiden toiminta oli lähtökohtaisesti hyvin valmisteltu, aihe pohjautui aiempaan kehittämiseen tai yhteiseen tarvetilaan ja sitä ohjasi moniammatillinen tiimi. Hyvä suunnittelu, yhteistyö eri toimijoiden kesken ja osallisten sitouttaminen kehittämiseen ennakoi kehittämisen jatkuvuutta myös hankerahoituksen jälkeen. PaKaste -hankkeen aikana kehitettyjen toimintamallien toimeenpanoa ja jatkokehittämistä jatketaan monissa kunnissa itsenäisesti. Kunnat toivovat jatkossakin hankkeilta resurssia kehittämiseen. Kehittäminen nähdään usein jo oman työn kehittämisenä, jolla on arvoa työtapojen ja niiden organisoinnin järkeistämisenä sekä työssä jaksamisen edistäjänä lapin kunnissa/view ja jakuntapaattajat/tapahtumia/kuntien tyoskentelyjaksot terveyden edistamisen kehittamiseen

38 38 Kuvio 1.8 Mitkä tekijät auttoivat tavoitteiden saavuttamiseen Työskentelyjakson työntekijät pitivät työskentelyjakson mahdollistamaa kehittämistoimintaa mielenkiintoisena ja ammatillisesti antoisana tehtävänä, joka antoi voimia ja intoa omaan työhön ja lisäsi yhteistyötä eri toimijoiden kanssa Terveys- ja sosiaalialan yhteinen kehittämistoiminta Taulukko 1.10 Terveys- ja sosiaalialan yhteinen kehittämistoiminta Kehittämistehtävä Toiminta Kehittäjäasiakastoiminta Kuusi kehittäjäfoorumia Kehittäjäasiakastyöryhmät Asiakaskahvilatoiminta Verkkoneuvonta osana virtuaalista sosiaali- ja terveyspalvelukeskusta Tukea tupakoinnin lopettamiseen Palveluohjaus Perheleiri Perheleiri Tunturi-Lapissa Kehittäjäasiakastoimintaa on suunniteltu yhteistyössä Lapin PaKasteen sosiaalialan kanssa. Terveysalalla kehittäjäasiakastoiminnassa on päästy vasta alkuun ja siinä on paljon kehitettävää ja paljon mahdollisuuksia. Virtuaaliseen sosiaali- ja terveyspalvelukeskuksen verkkoneuvontaan ei ole vielä tullut juurikaan kysymyksiä, koska sivuja ei ole markkinoitu. Verkkoneuvonnan kehittämistä jatketaan PaKaste II:ssa.

39 39 Perheleirin järjestäminen sosiaalipuolen kanssa osoittautui onnistuneeksi toiminnaksi, jossa terveyden edistäminen sisältyy monella tavalla luontevaksi osaksi leirin ohjelmaa Pohdinta ja PaKaste II Perusterveydenhuollon kehittämisessä ja terveyden edistämisessä on edetty PaKaste -hankkeen aikana. Toiminnan tuloksena Lapin kuntiin luotiin useita käytännön työtä helpottavia ja jäsentäviä uusia toimintamalleja. Myös jo olemassa olevia toimintamalleja päivitettiin ja levitettiin. Hankkeen aikana kehitettyjä toimintamalleja on nyt suunnitelmallisesti levitettävä PaKaste II -hankkeessa. Kehittäminen tapahtuu monella eri tasolla. Kuntien kanssa tehtävä yhteistyö on kehittämistyön perusta. Kuntalähtöisyys edistää tärkeiden kehittämisaiheiden löytämistä ja sitoutuneisuutta kehittämistyöhön. Kehittämistyö saadaan parhaiten käytäntöön, kun työssä on mukana alusta alkaen moniammatillinen toimintaa ohjaava kehittäjätiimi. Oman työn ja paikallisen kehittämisen lisäksi tarvitaan maakunnallista pysyvää rakennetta, joka tukee ja linjaa kuntien kehittämistyötä sekä jatkossakin mahdollistaa kehittämistyöskentelyjaksoja kunnille. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa saatujen kokemusten perusteella työtä kannattaa viedä eteenpäin kuntalähtöisesti. Kunnat saavat itse valita heille sopivimmat juurrutettavat aihiot ja niitä sovelletaan hankkeen tuella kunkin kunnan toimiin sopiviksi käytänteiksi. Kuvio 1.9 Pohdinta Terveysalan kehittämisessä tarvitaan yhteistyötä monien eri tahojen kanssa. Yhteistyö vaatii kaikilta osapuolilta aktiivisuutta ja tahtoa toimia yhdessä ja sovittaa yhteen erilaisia näkemyksiä. Yhteistyöstä sosiaalialan kanssa saatiin hyvää kokemusta, mutta siinä ollaan vasta alussa ja sitä pitää jatkaa ja vah-

40 40 vistaa. Myös yhteistyötä järjestötoimijoiden kanssa on kehitettävä. Jatkossa on tärkeä huolehtia entistä enemmän siitä, että lääkäreidenkin työohjelmassa on mahdollisuus osallistua oman kunnan toimintojen kehittämiseen. PaKaste II -hankkeessa terveyden edistämisen kehittämistyötä jatketaan kaikilla tasoilla monipuolisella yhteistyöllä. Tavoitteena oli luoda pysyvä kehittämisrakenne. Tavoitetta ei täysin saavutettu, mutta kehittämisrakenteen luomisessa päästiin hyvään alkuun ja PaKasteen päättyessä sairaanhoitopiireihin ollaan perustamassa perusterveydenhuollon yksikköjä, jotka ovat varmasti tulevaisuudessa terveysalalla osa pysyvää kehittämisrakennetta ja jopa avaintoimija siinä. PaKasteen toimijat osallistuivat perusterveydenhuollon yksikköjen suunnitteluun.

41 PAKASTE 1: LAPPI, SOSIAALITYÖ SOSIAALITYÖN TULOKSET TIIVISTETTYNÄ OMAN TYÖN TUTKIMISEN JA KEHITTÄMISEN TAVAT JA MALLIT Kehittäjäsosiaalityöntekijämalli Sosiaalitoimistojen vaikuttavuuden arvioinnin toteutustapa Sosiaalityön johtamisen kehittämisrakennemalli Opetus- ja tutkimusyhteistyön kytkeminen kehittämistyöhön Asiakaskehittäjätoiminta PALVELUJEN SAATAVUUDEN JA OSAAMISEN VÄLITTÄMISEN TASOT Verkkokonsultaation laajentaminen Kansalaisneuvonnan aloittaminen verkossa Työparityömalli YHTEISÖLLISTEN TYÖMENETELMIEN KEHITTÄMINEN Ryhmätyön yleinen malli Nuorten kuntouttavan työtoiminnan ryhmät / Inari ja Tornio Tirlittan -tyttötalo/tornio Mettäterapia/Enontekiö Parisuhderyhmät Perheleiri Läheisneuvonpitomenetelmän juurruttaminen SOSIAALITYÖN PROSESSIMALLIT Nuorten palveluprosessimalli/kemi Lastensuojelun sijaishuollon prosessimalli/rovaniemi Nuorten sosiaalityön prosessimalli/tornio Toimeentulotukityöskentelyn prosessimalli/tornio Länsi-Pohjan seudullinen lastensuojelun sosiaalipäivystyksen malli/länsi-pohjan kunnat Varhain vanhemmaksi malli/kemi ja Tornio MALLEISTA SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON YHTEISIÄ Kehittäjäasiakastoiminnan malli Yleinen ryhmätyön malli Likihyväryhmät Varhain vanhemmaksi -prosessimalli

42 Tavoitteet Lapin osahanke, yhteiset tavoitteet 1. Asiakkaiden osallisuus lisääntyy, syrjäytyminen vähenee, terveys ja kestävä elämäntapa paranevat kehittämällä kuntien perusterveydenhuoltoa, terveyden edistämistä ja sosiaalipalveluita. 2. Sosiaalipalveluita ja perusterveydenhuoltoa kehitetään sektorirajat ylittäen moniammatillisten kehittäjätiimien koordinoimana. 3. Sosiaali- ja terveydenhuoltoon rakennetaan yhteisiä asiakaskeskeisiä toiminta- ja työskentelymalleja: kuntien lastensuojelu- ja aikuissosiaalityöhön, perusterveydenhuollon vastaanotto- ja päivystystoimintaan, neuvolatoimintaan sekä näiden perustana olevaan terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyöhön. 4. Sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden osaaminen vahvistuu. 5. Saamelaisten kieleen ja erityisesti kulttuuriin pohjautuvat sosiaali- ja terveyspalvelut kehittyvät. Lappiin syntyy kuntien yhteinen kehittämisrakenne sosiaali- ja terveyspalveluihin. Sosiaalityön tavoitteet 1. Sosiaalipalveluita, terveyden edistämistä ja perusterveydenhuoltoa kehitetään sektorirajat ylittäen. 2. Asiakkaiden toimintavoiman kasvattamisessa ja syrjäytymisen vähentämisessä sosiaalityön sisällöllisinä kehittämisalueina ovat lastensuojelu, nuorten kanssa tehtävä työ ja pitkään asiakkaana olleiden asiakkaiden tilanteiden tarkastelu. 3. Jatketaan sosiaalitoimiston työn vaikuttavuuden arviointia, ja niiden interventioiden kokeilua ja kehittämistä, joilla on oletetaan olevan vaikutusta. 4. Vahvistetaan johtavien sosiaalityöntekijöiden ja sosiaalisihteereiden sosiaalityön strategisen- ja prosessijohtamisen kehittämistä. 5. Tarkastellaan erityispalvelujen tuottamisen tarpeita ja rakenteita sekä hyödynnetään teknologiaa. 6. Edistetään käytäntöjen ja käytäntöjä tukevan tutkimuksen sekä käytännön opetuksen yhteistyötä Oman työn tutkimisen ja kehittämisen tavat ja mallit Kehittäjäsosiaalityöntekijämalli Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksessa on kehitetty toimintamalli, jossa sosiaalityöntekijät voivat irrottautua eri hankerahoituksilla kehittämään omaa työtään. Kehittäjätyöntekijät toimivat 50 % hankkeen palkkalistoilla kehittämistyössä ja 50 % kunnan sosiaalityössä. Oman kunnan kehittämistehtävään liittyy usein lähialueen kuntien kanssa tehtävä kehittämis- tai juurruttamistyö. Idean taustalla on ajatus tukea käytännön työntekijöitä kehittämään ja tutkimaan omaa työtään. Kehittäjäsosiaalityöntekijä tekee osan ajasta asiakastyötä, joten on sujuvaa kokeilla kehiteltyjä malleja käytännössä. Kehittäjäsosiaalityöntekijän työhön kohdistuu paljon odotuksia monilta eri tahoilta, omasta tiimistä, lähimmiltä esimiehiltä ja ylemmästä johdosta sekä Posken taholta. Kehittäjäsosiaalityöntekijämallin taustalla on ajatus siitä, että toiminta olisi jossakin vaiheessa normaalia kunnan kehittämisrakennetta.

43 Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteinen kehittämisrakenne Sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittäminen on tähän asti ollut niin erillistä, että aluksi piti kehittää yhteinen työskentelyalusta ja yhteisen työkulttuurin makuun päästiin pilottien kautta. Suunnitteluvaiheessa valmisteltu konkreettinen henkilöstön yhteistyön malli on tukenut terveyden edistämisen, perusterveydenhuollon ja sosiaalityön kehittämistä Lapissa ja laajempaa verkostoitumista Pohjois- Suomen monialaiset sosiaalipalvelut -kokonaisuudessa. Kehittämisen rakennemallissa 32 lähdettiin siitä, että PaKaste -hanke on kokonaisuus. Kaksi vuotta on lyhyt aika näin laajoille kehittämistavoitteille, joissa myös erilliset rakenteet vaikuttavat työn etenemiseen. Hyvään alkuun on kuitenkin päästy. Lapissa sosiaalityötä, perusterveydenhuoltoa ja terveyden edistämistä on kehitetty sekä erikseen että yhdessä, ja yhteisten kehittämisalueiden etsiminen aloitettiin heti hankkeen alkaessa. Sosiaali- ja terveysalalla tarvitaan sekä laaja-alaista tieteenalat yhdistävää osaamista että sektorikohtaista osaamista. Kehitettäessä palveluja asiakaslähtöisiin, kokonaisvaltaisiin ja vaikuttaviin palveluprosesseihin, oman sisältöalan erityisosaamisen rinnalle nousee vahvasti sosiaali- ja terveysalan prosessi- ja verkosto-osaaminen. PaKasteen 1-vaiheen kokemuksesta voi todeta, että yhteinen sosiaalija terveydenhuollon kehittämisympäristö tarjoaa työntekijöille ja opiskelijoille sekä asiakkaille hyvän käytännön kosketuksen ja yhteisöllisyyden kokemuksen Kehittäjäasiakastoiminta Kehittäjäasiakastoimintaan on rekrytoitu kehittäjätyöntekijöiden rinnalle 29 kehittäjäasiakasta ja yhteisiä kehittäjätyöntekijöiden ja -asiakkaiden kehittäjäfoorumeja on ollut kuusi. Asiakkaat osallistuvat kehittämistoimintaan ainakin kolmessa roolissa: asiakaskehittäjinä, vertaisneuvojina ja kokemusasiantuntijoina. Kehittäjäasiakastoimintaa on suunniteltu ja toteutettu viidessä eri ryhmässä: 1) vaikuttamisryhmä on avannut keskustelualustan, 2) prosessiryhmä on mallintanut kuntoutusprosessia asiakkaan kokemana ja aloittanut artikkelin kirjoittamisen, 3) tiedotusryhmä on tutkinut kuntien wwwsivuja ja kommentoinut toimeentulotuen verkkovastauksia, 4) vertaistoimintaryhmä on kehittänyt neuvontapalveluja kansalaisille. Kehittäjäasiakkaat osallistuvat kansalaisverkkokonsultaatiossa aikuissosiaalityöhön, päihdetyöhön ja tupakasta vieroittamisen neuvontaan, 5) kehittäjäkahvilaryhmä tukee kansalaisten ja viranhaltijoiden kehitysmyönteisiä kohtaamisia. Kehittäjäkahvilan kantavana ajatuksena on ollut saattaa kansalaiset ja sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjät yhteen kehittäjätyöntekijöiden ja palveluiden tuottajien kanssa. Kehittäjäkahvilassa kansalaiset voivat tuoda omaa kokemustietoaan ja kehittämisideoita sekä kehittäjätyöntekijöiden että palveluiden tuottajien tietoon. Samalla kansalaisilla on mahdollisuus saada tietoa palveluista. Kehittäjäkahvila on ollut avoinna kerran viikossa alkaen vapaaehtoistoiminnankeskus Neuvokkaan tiloissa. Kehittäjäkahvilan aukioloaikoina on käsitelty toimeentulotukiasioita, vammaispalveluja, terveyspalveluja, vanhuspalveluja sekä KELA:n palveluja. Kahvilan aukioloaikoina kävijät ovat myös voineet tutustua ikihyväryhmien toimintaan, tupakasta vieroitukseen ja liikuntapalveluihin. Kahvilassa on ollut myös mahdollista tehdä diabetes-riskitesti. Ennen eduskuntavaaleja, 7.4. kahvilassa vieraili kansalaisten tentattavana kansanedustajaehdokkaita Kokoomuksesta, Kristillisdemokraateista, Keskustasta, Vasemmistoliitosta sekä SDP:stä. Keskustelun teemana oli hyvinvointivaltion säilyttäminen. Kehittäjäkahvilassa on lisäksi järjestetty kehittäjäasiakastoimintaan liittyviä kehittäjäfoorumeita 1.3. ja Kehittäjäkahvila on myös toiminut erilaisten teemaryhmien kokoontumispaikkana. Kävijöiden määrä on vaihdellut kehittäjäkahvilassa noin 5 25 henkilön välillä. Saadun palautteen perusteella kehittämistä ja huomiota vaatisivat edelleen erityisesti lapsiperheiden ennaltaehkäisevät 32 Liite 1: Monialaiset sosiaali ja terveyspalvelut, kehittämisen rakenne

44 44 palvelut sekä ikäihmisten palvelut, kuten kotipalvelu. Kuntoutuspalveluiden osalta esille on tullut kokemuksia asiakkaan pompottelusta KELA:n ja kotikunnan välillä, jolloin kuntoutuksen ennaltaehkäisevä ulottuvuus kärsii. Kokemusasiantuntijoina asiakkaat osallistuvat seminaareihin ja tiedotustilaisuuksiin, joissa he voivat oman kokemuksensa kautta tuoda esiin palvelujärjestelmän ja -prosessien kehittämistarpeita ja parannusehdotuksia. Merkittävä avaus kehittäjäasiakastoiminnan vaikuttavuudelle on ollut mahdollisuus kommentoida tekeillä olevaa sosiaalihuoltolakia. Asiakaskuulemistilaisuus pidettiin Rovaniemellä ja siihen valmistauduttiin pohtimalla ja työstämällä kommentit aiemmin mainituissa viidessä työryhmässä. Kehittäjäasiakas ja -työntekijät olivat kutsuttuina puheenvuoronpitäjinä Helsingissä järjestetyssä kuulemistilaisuudessa Kehittäjäasiakastoiminnassa on pääosiltaan kysymys sosiaalipolitiikasta, jossa pyritään kansalaiskeskeiseen palveluiden tuottamiseen. Asiakkaita aktivoidaan oman elämänsä ja palveluprosessinsa hallinnan lisäksi osallistumaan palvelujen kehittämis- ja suunnittelutoimintaan. Asiakkaille tulevan hyödyn lisäksi toiminnalla ajatellaan olevan hyötyä kehittäjätyöntekijöille ja viranhaltijoille, joiden ammatillisen, sisällöllisen asiantuntijuuden rinnalle nousee osallistamisen asiantuntijuus. Kehittämisyhteistyön voidaan ajatella tukevan palveluiden käyttäjien vahvemman kansalaisuuden saavuttamista. PaKasteen 1-vaiheen pilotoinnin kokemusten pohjalta on mallinnettu kehittäjäasiakastoiminnan prosessimalli 33. Kehittäjäasiakkaat ovat kokeneet toiminnan pääosin myönteisinä, vaikkakin odotuksia nopeampiin vaikuttamismahdollisuuksiin on ollut. Kehittäjäasiakastoiminnan levittämistä ja juurruttamista jatketaan PaKaste II:ssa. Tavoitteena on saada asiakkaita mukaan kuntien kehittämisprosesseihin ja jatkaa eritasoista vaikuttamistoimintaa sekä toisaalta selkeyttää toiminnan paikkaa suhteessa järjestöjen toimintaan Sosiaalitoimistojen vaikuttavuuden arvioinnin toteutustapa Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksessa on pyritty vastaamaan sosiaalityön vaikuttavuuden arvioinnin sekä tietoon perustuvien käytäntöjen kehittämisen vaateeseen jo useiden vuosien ajan. Lapin sosiaalityön kehittämisyksikkö -hankkeessa toteutettiin vuosina laaja sosiaalitoimistojen asiakastyöhön kohdistunut tutkimus, josta julkaistiin raportti kesällä Tuolloin arviona oli, että sosiaalialan työn vaikuttavien mekanismien todentaminen vaatii huomattavasti edellistä monipuolisemman tiedonkeruun. Aineiston monipuolistamisen lisäksi myös tiedonkeruun toteuttamistapa tuntui vaativan muutoksia. Muutaman kysymyksen sisältäneellä tukkimiehen kirjanpidolla pääsääntöisesti täytettävä lomake oli toki helppo täyttää, mutta tietojen vieminen sähköiseen tietokantaan oli varsin työläs ja resursseja vaativa työvaihe. Vanha lomake oli myös kysymyksiltään liian suppea, jotta sillä olisi päästy kovinkaan syvälle sosiaalialan työn vaikuttavien elementtien todentamisessa. Uudessa tutkimusvaiheessa päädyimmekin käyttämään sähköistä lomaketta uusine, monipuolisimpine kysymyksineen. Uusien kysymysten ja teemojen avulla pyrimme pääsemään syvemmälle vaikuttavan sosiaalialan työn elementtien etsimisessä ja näkyväksi tekemisessä. Uusien kysymysten kautta saatiin entistä tarkempaa tietoa asiakkaista sekä heidän tilanteistaan ja niissä tapahtuvista muutoksista. Samoin myös työskentelyn tapoihin ja muotoihin liittyviä kysymyksiä pilkottiin pienempiin osiin. Samalla mukaan otettiin asiakkaiden kanssa ja asiakkaiden asiassa työskentelyyn käytettyyn aikaan liittyviä kysymyksiä. Uutta oli myös se, että asiakkaat ja työntekijät vastasivat samoihin asiakkaan tilanteeseen ja työskentelyprosessiin liittyviin kysymyksiin. Tällöin mahdollistui erilaisiin asioihin liittyvien kokemusten tarkastelun lisäksi myös sen tarkastelu, mikä merkitys työntekijän ja asiakkaan käsityksillä ja niiden eroilla on suhteessa työn vaikuttavuuteen. Ohjelmateoriamme pysyi samana: Vaikuttavan sosiaali- 33

45 45 työn edellytyksenä on vuorovaikutuksellinen, suunnitelmallinen, asiakasta osallistava työtapa, jonka toteutuksesta vastaa ammattitaitoinen, riittävä ja omaa työtään tutkiva sosiaalialan henkilöstö. Tiedonkeruun toteuttaminen Edellisessä tiedonkeruuprosessissa työntekijät täyttivät lomakkeita kaikista asiakkaistaan kuukausittain puolen vuoden ajanjakson. Puutteena tuossa lomakkeessa oli, ettei yksittäistä asiakasta ollut mahdollista seurata kuukaudesta toiseen. Uuteen lomakkeeseen otettiin mukaan asiakkaan tunnistetieto, jonka avulla asiakasta ja hänen asiakkuuteensa liittyviä asioita oli mahdollista seurata. Sosiaalitoimistojen työn ja asiakkaiden pitkäaikaisen seurannan mahdollistamiseksi jokaiselta tiedonkeruuseen osallistuvalta kunnalta pyydettiin vuoden 2015 loppuun saakka ulottuva tutkimuslupa, jossa määriteltiin tietoa kerättävän enintään neljänä kuukautena vuodessa. Vaikuttavuuden arviointia liitettiin kiinteästi osaksi Lapin yliopiston sosiaalityön opetusta. Opiskelijoilla oli mahdollisuus analysoida ja käyttää kerättävää aineistoa osana omia opintojaan. Aineistoa oli mahdollista myös käyttää sosiaalityön opintojen kvantitatiivisten tutkimusmenetelmien kursseilla. Yliopiston opiskelijoita sekä tutkimus- ja opetushenkilöstöä rekrytoitiin myös erilaisiin sosiaalityön käytännöistä nouseviin tutkimushankkeisiin. Tiedonkeruun ja koko vaikuttavuuden arvioinnin onnistumisen eräänä edellytyksenä oli, että käytännön työntekijät ja heidän organisaationsa saatiin motivoitua tuottamaan tietoa omasta toiminnastaan. Motivaatio syntyy ainakin osittain siitä, että tuotettava tieto on relevanttia suhteessa sosiaalialan käytäntöihin. Tietoa on pystyttävä hyödyntämään käytännön työssä. Onnistumisen takaamiseksi talvella 2011 neuvoteltiin kaikkien Lapin läänin kuntien kanssa tiedonkeruuseen mukaan lähtemisestä. Neuvotteluja käytiin pääasiassa videoneuvotteluina, mutta myös käymällä joissakin kunnissa. Samalla työntekijöiden kanssa muokattiin lomaketta käytäntöihin sopivaksi. Tässä vaiheessa tiedonkeruun ulkopuolelle Lapin kunnista olivat jäämässä Posio, Simo ja Utsjoki. Lapin ulkopuolelta Kuusamo taas halusi lähteä mukaan tuottamaan tietoa omasta työstään. Käytännössä tiedonkeruuta lähdettiin toteuttamaan ajatuksella, että sosiaalitoimistojen työntekijät täyttävät lomakkeen jokaisesta asiakkaastaan yhden kuukauden ajalta kerrallaan. Yhteiseksi tiedonkeruun aloittamiskuukaudeksi sovittiin joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta maaliskuu. Joissakin kunnissa tehtiin heti alkuun rajauksia sen suhteen, mistä asiakkaista tietoa tuotetaan. Esimerkiksi Rovaniemen kaupunki jätti etuuskäsittelijöiden työn tiedonkeruun ulkopuolelle. Lapin läänin ulkopuolelta tiedonkeruuseen osallistuva Kuusamo puolestaan halusi kerätä tietoa pelkästään aikuissosiaalityöstä ja toimeentuloturvasta. Lomake, jota työntekijät asiakkaistaan ja osittain asiakkaan kanssa täyttivät, löytyy Posken ylläpitämästä Virtuaalisesta sosiaali- ja terveyspalvelukeskuksesta. Työntekijät kirjautuvat sähköiselle lomakkeelle omilla käyttäjätunnuksillaan ja salasanoillaan, eivätkä työntekijät pääse näkemään toistensa täyttämiä lomakkeita. Sähköinen lomake sisältää välitallennusominaisuuden, joten lomaketta ei tarvitse täyttää kerralla valmiiksi, vaan sen voi välitallentaa ja täydentää muuttuvia tietoja kuukauden aikana ennen tietokantaan lähettämistä. Asiakkaan vastausten saaminen lomakkeelle edellytti, että työntekijä keskustelee ja kysyy asiakkaalta lomakkeella olevat kysymykset ja täyttää ne sitten sähköiselle lomakkeelle. Ilman henkilökohtaista asiointia työntekijän kanssa olevat asiakkaat eivät voineet osallistua tiedontuottamiseen. Toki näiden asiakkaiden kohdalla työntekijöillä oli mahdollisuus esittää omat arvionsa asiakkaan tilanteesta ja työskentelystä asiakkaan asiassa. Helposti täytettäväksi ajatellusta sähköisestä lomakkeesta huolimatta osa työntekijöistä halusi täyttää paperista lomaketta ja myöhemmin siirtää tiedot sähköiselle lomakkeelle. Esimerkiksi kotikäyntien yhteydessä näin oli tehtäväkin, kun työntekijällä ei ole käytettävissä kannettavaa tietokonetta. Osalle työntekijöistä työskentely asiakkaan kanssa on myös luontevampaa ilman tietokonetta. Arviointia kokemuksia ja tuloksia Toukokuun loppuun mennessä tiedonkeruuseen on osallistunut 15 Lapin läänin kuntaa sekä Pohjois- Pohjanmaalta Kuusamo. Lomakkeita on tietokantaan palautunut yhteensä kappaletta. Määrä on jäänyt huomattavasti ennakoitua pienemmäksi. Vuosina toteutetun tiedonkeruun pe-

46 46 rusteella odotettiin lomakkeiden määrän olevan useita tuhansia yhden kuukauden aikana. Edellisen aineiston perusteella olimme arvioineet sosiaalitoimistossa asioivan n. 5 7 % kuntalaisista. Muutaman kunnan osalta lomakkeita on palautettu vielä toukokuun jälkeenkin, mutta ne eivät ole ehtineet mukaan ensimmäiseen analyysikierrokseen. Elo-syyskuussa toteutetun kuntakierroksen aikana kävi myös ilmi, että muutamilla työntekijöillä oli välitallennettuja tai paperille täytettyjä lomakkeita, joita he eivät olleet vielä jostain syystä lähettäneet eteenpäin. Syyskuussa tiedonkeruu toteutettiin samalla lomakkeella myös Keski-Pohjanmaalla kahdeksan kunnan voimin. Keski-Pohjanmaan aineisto tallentui omaan tietokantaansa, mutta on yhdistettävissä Lapin ja Kuusamon yhteiseen aineistoon. Aineiston analyysi ja siitä tehtävät johtopäätökset vaativat aina myös tiedon tuottajien ja käyttäjien kanssa suoritettavaa yhteistä tulkintaa. Pelkät numerot eivät kerro, mistä numeroiden takana olevassa ilmiössä on kysymys. Alueelliset erityispiirteet huomioivan tulkinnan varmistamiseksi tutkimuksen koordinoijat ovat käyneet elo-syyskuussa lähes kaikissa tiedonkeruuseen osallistuneissa kunnissa keskustelemassa työntekijöiden kanssa alustavan analyysin tuloksista. Kuntakäynnit palvelevat myös tiedontuottamiseen ja vaikuttavuuden arviointiin liittyvän motivaation ylläpitämistä. Numeroiden tulkinnan lisäksi kunnissa on keskusteltu tiedonkeruun jatkamisesta ja kartoitettu käytäntöihin liittyviä paikallisia tutkimustarpeita. Aineiston vähäisen määrän lisäksi aineisto on vahvasti painottunut toimeentulotukityöhön. Aineistosta yli 40 % on etuuskäsittelijöiden tuottamaa ja lähes 65 % täytetyistä lomakkeista koskee toimeentuloturva-asiakkaita. Sosiaalityö ja erityisesti lastensuojelun sosiaalityö jäävät tässä aineistossa valitettavan marginaaliseen asemaan. Lisäksi näyttää siltä, että sosiaalityöntekijätkin täyttivät lomakkeita helpommin toimeentulotukiasiakaistaan kuin varsinaisista sosiaalityön asiakkaistaan. Tiedonkeruun ensisijaisena tavoitteena on ollut tehdä näkyväksi sosiaalialan työn vaikuttavia elementtejä. Toisaalta tavoitteena on ollut myös tuottaa kuntien välistä vertailutietoa. Eri kuntien tuottama tieto näyttää kuitenkin tässä vaiheessa muodostuvan erilaisista asiakasryhmistä, joten vertailua on vaikea tehdä. Myös aineiston kuntakohtainen pienuus asettaa suuria rajoitteita vertailuasetelmien muodostamiselle. Aineiston tuottamat ja sieltä esiin nousevat tulokset ovat vain yksi osa PaKaste -hankkeessa toteutettua vaikuttavuuden arvioinnin osuutta. Tässä vaiheessa aineiston tuottamia tuloksia merkittävämpänä tuloksena voidaan pitää sähköisen lomakkeen kehittämistä ja käyttöönottoa yhteisen tiedon tuottamisen sekä myös asiakastyön välineenä. Tiedon tuottamisen näkökulmasta nyt on saatu käyttöön lomake, jolla kaikki kunnat keräävät tietoa samoilla muuttujilla. Aineiston karttuessa tämä mahdollistaa myös erilaisten vertailujen tekemisen. Asiakkaiden tunnistetietojen käyttäminen mahdollistaa työprosessien ja asiakkaiden tilanteiden pitkäaikaisen seurannan. Tämä toki edellyttää, että tiedontuotantoa päästään jatkamaan vähintään tutkimusluvissa määritellyn kauden eli vuoden 2015 loppuun saakka. Lomaketta suunniteltaessa ehdottomana tavoitteena oli myös sen sisällöllinen käytettävyys asiakastyön välineenä. Aineiston alustaviin tuloksiin liittyvien kuntakäyntien yhteydessä on saatu arvokasta tietoa lomakkeen käytettävyydestä. On selvää, ettei lomake sovellu käytettäväksi kaikissa asiakastilanteissa ja asiakas- sekä työskentelysuhteen jatkuvuuden turvaaminen on aina asetettava etusijalle suhteessa tiedon tuottamiseen. Toisaalta lomakkeen käytettävyydestä on ehkä hieman ristiriitaisiakin käsityksiä. Osa työntekijöistä on esimerkiksi sitä mieltä, ettei lomake sovellu käytettäväkasi lasten tai nuorten kanssa. Toisille lomake on kuitenkin ollut luonteva työskentelyn väline esimerkiksi juuri vuotiaiden nuorten kanssa. Myös lastensuojelun perhetyössä lomaketta on onnistuttu käyttämään osana omaa työtä. Lomakkeen kysymysten ja teemojen avulla työntekijän ja asiakkaan välille on parhaimmillaan syntynyt uutta tietoa tuottavaa keskustelua vaikeistakin asioista, mikä avaa myös uusia työskentelyn mahdollisuuksia. Eräs aineiston ongelmakohta erityisesti tiedon tuottamisen näkökulmasta on se, että työntekijöille ja asiakkaille tarkoitettuihin yhteisiin kysymyksiin on työntekijöiden vastauksia huomattavasti enemmän kuin asiakkaiden vastauksia. Tämä asettaa rajoituksia käyttää aineistoa työntekijän ja asiakkaan erilaisten kokemusten tai näkemysten merkityksen hahmottamisessa.

47 47 Tiedontuotannon ja vaikuttavuuden arvioinnin jatko Nykyistä aineistoa on vasta pintapuolisesti analysoitu ja analyysia onkin tarkoitus jatkaa ja syventää syksyn 2011 aikana. Rinnakkain aineiston analyysin kanssa on kuitenkin suunniteltava ja mietittävä tiedontuotannon ja vaikuttavuuden arvioinnin jatkon toteuttamista. Elo-syyskuussa 2011 toteutettujen kuntakäyntien perusteella voidaan varovaisesti arvioida kuntien työntekijöiden haluavan jatkaa omaan työhönsä liittyvää tiedontuotantoa. Jatkoa suunniteltaessa on kuitenkin tunnistettava nykyisen lomakkeen käyttöön liittyvät ajankäytölliset vaatimukset. Kokemusten perusteella lomakkeen täyttäminen vaatii aikaa noin minuuttia, mikä tulisi huomioida asiakastyön aikatauluja suunniteltaessa. Toki lisäajan antaminen asiakkaille, joiden kanssa lomaketta täytetään, saattaa antaa vinoutuneita tuloksia asiakastyön normaalitilanteeseen verrattuna. Tämä kysymys liittyy kuitenkin laajempaan keskusteluun tiedontuotannon tai vaikkapa dokumentoinnin paikasta asiakastyössä ja niihin varattavista resursseista. Tiedontuotantoa jatketaan nykyisellä lomakkeella vuoden 2011 loppuun saakka. Kuntakäyntien yhteydessä on ehdotettu marraskuuta yhteiseksi tiedonkeruukuukaudeksi. Näyttää kuitenkin siltä, että yhden kuukauden aikana lomakkeen täyttäminen kaikista asiakkaista voi muodostua ylivoimaiseksi tehtäväksi. Sinänsä tiedonkeruukuukaudella ei ole aineiston ja sen käytettävyyden kannalta suurtakaan merkitystä. Tärkeintä tässä vaiheessa on saada kartutettua aineiston määrää erityisesti sosiaalityön osalta. Työntekijöille onkin tarjottu mahdollisuutta täyttää lomakkeita mahdollisimman monesta asiakkaasta syys-marraskuun välisenä aikana. Kevään ja syksyn aikana kertyneen aineiston ja kokemusten perusteella tehdään uusia valintoja tiedon tuottamisen suhteen vuodelle Lomaketta varmaan joudutaan jonkin verran päivittämään ja samalla on myös mietittävä tiedonkeruun käytännön toteuttamista. Yhtenä vaihtoehtona voisi olla, että työntekijät täyttävät vuoden aikana kaikista asiakkaistaan yhden lomakkeen. Tämä kuitenkin vaatii työntekijöiltä todella pitkällistä sitoutumista tiedontuotantoon. Toisena vaihtoehtona voisi olla lomakkeen jakaminen teemojen mukaan, jolloin yhtenä kuukautena kerättäisiin yhden erityisen teeman mukaista tietoa kaikista asiakkaista Sosiaalityön johtamisen kehittämisrakenne Kehittämisrakenteessa jäsennettiin sosiaalityön johtamista yhteiskunnallisessa kontekstissa ja kunnallistalouden reunaehdoissa. Tausta-ajattelussa painotettiin sosiaalityön eettistä perustaa ja asiakaslähtöisyyttä sekä sosiaalitoimiston sosiaalialan työn vaikuttavuuden arviointia. Rakenteen toteuttaminen on ollut osa tutkimus- ja opetuskeskusyhteistyötä Lapin yliopiston sosiaalityön laitoksen, Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen ja PaKaste -hankkeen työntekijöiden kesken. Tavoitteena on ollut kehittämisen, tutkimuksen ja opetuksen yhteistyökumppanuuden edistäminen sosiaalityön johtamisen kehittämisessä. Osallistujia on 18 Lapin kunnasta, yhteensä 34 henkilöä, joista työntekijöitä 28 ja opiskelijoita 6. Sosiaalityön johtamista on kehitetty verkostoimalla osallistujat (johtavat sosiaalityöntekijät, sosiaali- ja terveysjohtajat, sosiaalisihteerit, opiskelijat sekä kehittäjätyöntekijät ja opettajat) kahden päivän yhteisiin kehittämisseminaareihin ja sisältökokonaisuuksiin sekä kehittämällä omaa johtamista kehittämistehtävien muodossa seminaarien välisinä aikoina. Sisältö muodostui kahdeksasta kehittämis- ja oppimismoduulista. Orientaatiotehtävänä osallistujilla oli oman johtamisen kuvan hahmottaminen ja odotukset kehittämisrakenneyhteistyöhön. Ensimmäisen kehittämisseminaarin tavoitteena oli sosiaalityön ja johtamisen arvojen ja ristiriitojen tunnistaminen. Kehittämistehtävänä oli oman tiimin työtä ohjaavien arvojen tunnistaminen. Toisen kokoontumisen tavoitteena oli johtamisen teorioihin tutustuminen ja johdattelu asiantuntijuustyön johtamiseen. Kehittämisseminaarissa käsiteltiin johtamisen teorioita ihmisten johtamisen näkökulmasta ja tehtäväksi annettiin kartoittaa oman tiimin voimavarat SWOT-analyysin ja kehittämiskeskustelujen avulla. Kolmansilla kehittämisrakennepäivillä tavoitteena oli henkilöstöhallintoon perehtyminen. Seminaarissa syvennyttiin talous- ja henkilöstöhallintoon sekä tutustuttiin henkilöstötilinpäätöksen tekemiseen. Kehittämistehtävän kautta lähestyttiin strategista ja prosessijohtamista ja alettiin koota sosiaalityön suunnitelmia osana kuntasuunnitelmaa.

48 48 Neljännellä kokoontumiskerralla palattiin sosiaalityön ydintehtäviin tarkastelemalla tarve- ja kansalaislähtöistä johtamista sosiaalisen raportoinnin kautta ja jatkamalla edelliskertaista kehittämistehtävää. Viidennessä työkokouksessa käsiteltiin avointa asiantuntijuuskulttuuria, kehittämisen johtamista sekä työnohjausta. Kuudentena välitehtävänä olivat kehittämiskeskustelut ja tiimien osaamiskartan päivittäminen. Yhteisessä tapaamisessa käsiteltiin tiimityön tuloksellisuutta ja tarkasteltiin oman johtajuuden tapaa. Seitsemännessä seminaarissa kuultiin esimerkki sosiaalityön strategisesta johtamisesta sekä pohdittiin sosiaalityön tilaa vaikuttavuuden arvioinnin alustavien tulosten varassa. Lopputapaamisessa palattiin sosiaalityön juurille rakenteellisen sosiaalityön ja realistisen arvioinnin vahvistamisen kautta sekä työstettiin omaa johtamisen tapaa jatkossa. Sosiaali- ja terveydenhuollon johtaminen ovat kehittämiskohteena Kaste-ohjelmassa. Toteutettu sosiaalityön johtamisen kehittämisrakenne on tukenut johtamisen kehittämisen ohella myös PaKasteen muita sisällöllisiä osa-alueita. Kehittämisrakenteeseen on kytketty sosiaalitoimiston sosiaalialan työn vaikuttavuuden arviointi. Johtavat työntekijät ovat osallistuneet ja tukeneet tiimiensä osallistumista vaikuttavuuden arvioinnin tiedonkeruuseen ja tulosten tulkintaan. Kehittämisrakenteeseen osallistuvat ovat antaneet luvan käyttää tekemiään dokumentteja tutkimusaineistona myös jatkotutkimuksissa ja opinnäytetöissä. Koko kehittämisrakenteen kuvaus on löydettävissä internetsivuilta

49 49 Taulukko 1.11 Johtamisen kehittämisrakenne Teema Sisältö Kehittämistehtävä Orientaatio Sosiaalityön johtamisen näkökulmat ja haasteet Johtamisen teoriat Ihmisen johtaminen Talous- ja henkilöstöhallinto Tarve- ja kansalaislähtöinen johtaminen Asiantuntijajohtaminen Toiminnan johtaminen Toiminnan arviointi ja raportointi Sosiaalityön johtamisen ydin Sosiaalityön haasteet ja johtamisen lähestymistavat hyvinvointi palveluiden laatu Sosiaalityön eettiset arvot ja johtaminen Ihmisten johtaminen Strateginen tulosjohtaminen Henkilöstöhallinto ja johtaminen Henkilöstötilinpäätös henkilöstöpäällikkö Kansalais- ja elämäntilannelähtöinen johtaminen sekä sosiaalinen raportointi Empowerment ja kansalainen Yhteiskunnallinen muutos palvelujärjestelmässä Kehittämisen johtaminen Työnohjaus kehittämisen välineenä Tiimityön tulokset ratkaisevat ja minä tiimin johtajana Onko johtaminen psykologiaa vai yhteisöön vaikuttamista Rakenteellinen johtaminen sosiaalityössä ja sosiaalityön strateginen johtaminen Sosiaalityön vaikuttavuuden arviointi Vaikuttavuuden arviointi Rakenteellinen sosiaalityö Oman johtamisosaamisen vahvistamisen malli Orientaatiotehtävä Oman johtamisen kuva Tiimin työtä ohjaavat arvot Sosiaalityön painopistealueet 2010 Kehityskeskustelut Tiimin voimavarat Sosiaalityön suunnitelma osana kuntasuunnitelmaa, I osa Sosiaalityön suunnitelma osana kuntasuunnitelmaa, II osa Tiimityön perusteet lyhyesti -materiaaliin tutustuminen Minä tiimin johtajana Tiimin voimavarojen vahvistumisen tarkentaminen Vaikuttavuuden arvioinnin toteuttaminen Vuoden 2010 toiminnan tuloksellisuuden arviointi Johtopäätökset vuodelle LsL Koulutuksellinen tuki kuntien kehittämis- ja suunnittelutyölle Lastensuojelulakiin 35 on kirjattuna velvoite kunnille laatia suunnitelma lastensuojelun järjestämisestä ja kehittämisestä. Suunnitelman hyväksyy kunnanvaltuusto ja sen toteutumista arvioidaan säännöllisesti. Lapin Kaste -ohjelma ja Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus järjestivät Lapin kuntien lastensuojelusuunnitelmien laatimiseksi nimetyille yhdyshenkilöille ja työryhmille tukea ja koordinaatiota. Kyse on ohjelmasta, jolla tuetaan kuntien lastensuojelusuunnitelmien prosessointia, toteuttamista ja seurantaa. Tukirakenne toteutettiin työkokousmuodossa ja niihin oli mahdollisuus osallistua videolla etäältä. Työkokouksia pidettiin kuusi ajalla

50 50 PaKasteen Lapin osahanke on organisoinut Väestöliiton Tahdolla ja taidolla -parisuhdeohjaajakoulutuksen Lappiin. Ohjaajia valmistui yhteensä 19 (terveydenhoitajia, sosiaalityöntekijöitä, psykologeja, seurakuntapastoreita ja diakoniatyötekijä): Tunturi-Lapin alueelta 15, Inarista 2 ja Rovaniemeltä 2. Koulutukseen osallistumisen ehtona oli parisuhderyhmän ohjaaminen yhdessä työparin kanssa koulutuksen aikana. Tämä onkin toimiva ehto metodikoulutuksissa. Koulutukseen osallistuvat ohjasivat omat parisuhderyhmänsä ja sitoutuivat toimintaan myös jatkossa. Koulutus sisälsi ensimmäisen ryhmän ohjaamisen työparin kanssa keväällä Parisuhderyhmiä pidettiin 9 ja niissä ohjausta sai yhteensä 39 pariskuntaa (78 henkilöä). Parit harjoittelivat oman kumppaninsa kanssa. Heidän palautteensa ja parisuhteen muutoksen arvioinnit ovat myönteisiä. Paritreenit ja ohjaus vaikuttavat positiivisesti yhteiselämään. Aikuissosiaalityön päivät järjestettiin yhteistyönä PaKaste -hankkeen, Lapin yliopiston sosiaalityön laitoksen, Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen (Poske), Pohjanmaan maakuntien sosiaalialan osaamiskeskuksen (SonetBotnia) ja Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen kanssa. Päiville oli tarve, sillä aikuissosiaalityö on murroksessa. Päivien punaisena lankana oli teorian, käytännön ja tutkimuksen yhteinen pohdinta aikuissosiaalityön tilasta, tulevaisuudesta ja periaatteista. Vanhojen ja uusien käytäntöjen sekä sosiaalityön kontekstin kriittinen arviointi luovat mahdollisuutta saavuttaa osaamista, jossa koetellut käytännöt hyödynnetään myös tulevaisuuden haasteisiin vastattaessa. Rovaniemen kehittäjätyöntekijät järjestivät Pesäpuu ry:n kanssa Lapin sosiaali- ja perhetyöntekijöille perhehoidon kehittämispäivät teemalla: Sukulaissijaisvanhemmuus perhekohtainen työskentelymalli. Kehittämispäiviin osallistui 16 sosiaali- ja perhetyöntekijää Inarista, Tervolasta, Sodankylästä ja Rovaniemeltä. Myös sukulaissijaisperhevalmennuskoulutus järjestettiin seudullisesti. Lastensuojelutarpeen selvityksiä tehtiin yhteistyössä muiden lapsia perheisiin sijoittaneiden kuntien kanssa. Kehittäjät ovat osallistuneet myös lastensuojelun LASU ja OSKE -verkostojen tapaamisiin Helsingissä. Dokumentoinnin työkokouspäivät järjestettiin Rovaniemellä ja Työkokouspäiviin osallistui sosiaalialan työntekijöitä Tervolasta, Kemistä, Torniosta, Rovaniemeltä, Keminmaasta, Iistä, Inarista, Kemijärveltä, Kittilästä ja Simosta. Osallistujia oli yhteensä noin Opetus- ja tutkimusyhteistyön kytkeminen kehittämistyöhön Kehittämistä tukevaa tutkimustoimintaa edistetään tukemalla kehittäjätyöntekijöitä arvioimaan omaa toimintaansa ja rohkaisemalla kehittäjäsosiaalityöntekijöitä toimimaan käytännön opettajina. Sosiaalityön johtamisen kehittämisrakenteen 36 toteuttaminen on ollut osa Lapin yliopiston sosiaalityön oppiaineen, Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen ja PaKaste -hankkeen tutkimus- ja opetuskeskusyhteistyötä. Myös Aikuissosiaalityönpäivät järjestettiin osana opetus- ja tutkimusyhteistyötä ja kunnille tarjottavassa työparityössä ovat mukana olleet Lapin yliopiston lehtorit ja opettajat. Yliopiston kanssa on yhdessä suunniteltu ja toteutettu viiden opintopisteen laajuinen Yhteisölliset työmenetelmät -koulutuskokonaisuus, johon osallistui 23 sosiaalityön syventävien opintojen opiskelijaa sekä kuusi Posken kehittäjätyöntekijää. Työntekijöistä viisi oli PaKasteen kehittäjätyöntekijöitä, jotka osallistuivat myös opintosisältöjen suunnitteluun yhdessä yliopiston opettajien kanssa. Koulutuskokonaisuus käynnistyi aikuissosiaalityön päivien yhteydessä Rovaniemellä tammikuussa Muut lähiopetuspäivät pidettiin helmikuussa 2011, maaliskuussa 2011pidettiin ryhmämenetelmien lähiopetuspäivä, jossa PaKasteen erityissosiaalityöntekijä toimi toisena kouluttajana ja viimeinen lähiopetus toteutettiin Pilottikoulutuskokonaisuus on arvioitu. Koulutusta tullaan kehittä- 36 Sosiaalityön johtamisen kehittämisrakenne luvussa

51 51 mään ja suunnitteluun on kutsuttu mukaan Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun sosiaaliala. Kentällä toimivat ryhmänohjaajat ja ryhmiä suunnittelevat tarvitsevat koulutusta ja työnohjausta. Vaikuttavuuden arviointi on yhteistyön keskiössä syksyllä 2011 Lapin korkeakoulu -konsernin (Lapin yliopiston sosiaalityönlaitos, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu) ESR-projektin kautta, jossa kehitetään opetus- ja tutkimusklinikkamallia. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu tuotti Varhain vanhemmaksi -pilotin arvioinnin. Kehittäjätyöntekijät ovat tehneet yhteistyötä Rovaniemen ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutusohjelman ja Lapin yliopiston sosiaalityön opiskelijoiden kanssa tiedontuotantoon liittyen. RAMK:ssa on valmistunut keväällä 2011 sosionomiopiskelijoiden opinnäytetyö huostaan otettujen lasten vanhempien tuen tarpeista. Jaana Ojalan ja Katri Ylitalon opinnäytetyö on nimeltään Mutta ei koskaan sais tuolleen jättää yksin biologisten vanhempien tuen saanti huostaanottoprosessissa. Lapin yliopistossa on myös aloitettu pro gradu -tutkielma sijoitettujen nuorten näkökulmasta sukulaissijaisperheessä elämisestä. Myös toinen gradu on suunnitteilla sukulaissijaisvanhemmuuteen liittyen. Hankkeessa harjoittelua suoritti neljä sosiaalityön- ja kaksi sosionomiopiskelijaa kehittäjien ohjauksessa Palvelujen saatavuuden ja osaamisen välittämisen tasot Kansalaisneuvonta Kansalaisneuvontaan on tullut 46 kysymystä ½ vuoden aikana. Kehittäjäasiakkaista 7 henkilöä liittyi Sosiaalikollegan verkkokonsultaatiotyöhön ja kansalaisneuvontaan. Tällä hetkellä verkkopalvelussa toimii 5 kokemusasiantuntijaa avattiin Apua päihdehuoliin ja Neuvoja toimeentuloon -palvelut kansalaisneuvontaan. Huhtikuussa 2011 avattiin Palveluohjaus ja toukokuussa 2011 Tukea tupakoinnin lopettamiseen. On vielä vaikea arvioida tarvitaanko kansalaisneuvontaa alueellisena palveluna. Neuvoja toimeentuloon on pyydetty eniten. Myös anonyymisti kysyminen on huomioitu. Kansalaisneuvontaan on tullut yhteensä 46 kysymystä. Taulukko 1.12 Kansalaisneuvontaan saapuneet kysymykset KANSALAISNEUVONTA (6 kk ajalta) alkaen saakka KYSYMYKSIÄ joista anonyymejä Neuvoja toimeentuloon 39 6 Apua päihdehuoliin 3 3 Pyydä palveluohjausta 4 - Tukea tupakoinnin lopettamiseen - - YHTEENSÄ Verkkokonsultaation laajentaminen Sosiaalikollegan kuudessa verkkokonsultaatiopalvelussa konsulttiryhmät ovat jatkaneet kysymyksiin vastaamista. PaKaste Lapin osahankkeen toiminta-aikana konsultaatiotukea on annettu yhteensä 122 kysymykseen. Eniten konsultaatioita on pyydetty vammaispalveluun, lastensuojeluun ja aikuissosiaalityöhön. Uusia konsultaatiopalveluja on käynnistetty kaksi: kuntoutuksen verkkokonsultaatio keväällä 2011 ja järjestötyön verkkokonsultaatio toukokuussa Näihin palveluihin ei ole vielä tullut kysymyksiä.

52 52 Taulukko 1.13 Sosiaalikollegan verkkokonsultaatio SOSIAALIKOLLEGAN VERKKOKONSULTAATIO PaKaste Lapin aikana KYSYMYKSIÄ Aikuissosiaalityö ja toimeentuloturva 26 Lasten oikeudet ja lastensuojelu 28 Päihde- ja mielenterveystyö 4 Vammaispalvelu 40 Vanhustyö 8 Varhaiskasvatus 16 Lakiasiat palvelu suljettiin 6/2009! - Kuntoutus - Järjestötieto - YHTEENSÄ 122 (Yhteensä vuodesta ) Yhteistyötä Sosiaaliportin konsultointipalvelun kanssa on jatkettu, Lapin PaKasteen erityissosiaalityöntekijä koordinoi edelleen aikuissosiaalityön valtakunnallista konsultointipalvelua, johon on viimeisen puolen vuoden aikana tullut 16 kysymystä. Lastensuojelun avohuollon valtakunnallista palvelua on viimeisen vuoden ajan koordinoitu Keski-Pohjanmaan PaKasteen Nuppu-hankkeen toimesta, tähän palveluun on tullut 10 kysymystä viimeisen puolen vuoden aikana. Taulukko 1.14 Sosiaaliportin konsultointi SOSIAALIPORTIN KONSULTOINTI PaKaste Lapin aikana KYSYMYKSIÄ Aikuissosiaalityö 65 Lastensuojelun avohuolto 59 YHTEENSÄ 124 (Yhteensä vuodesta ) Työparityö PaKasteen työparipalvelun avulla on pyritty arvioimaan kentän niitä tilanteita, joihin tarvitaan erityistyöntekijöiden työpanosta tai alueellisesti koordinoituja palveluja. PaKasteen kehittäjätyöntekijöiden (11) työpariapu on saanut hyvän vastaanoton. Lapin osahanke ei ole vielä saattanut valmiiksi omaa esitystään sosiaali- ja terveysalan palvelurakenteesta tai erityispalvelujen järjestämisen tavasta. Kevään 2011 aikana myös muut kuin erityissosiaalityöntekijä ovat liittyneet tilauksesta mukaan kentän haastavien työtilanteiden kehittämiseen. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen virtuaalisen sosiaali- ja terveyspalvelukeskuksen kautta on ollut mahdollista jättää työparipyyntö marraskuusta 2010 alkaen. Vajaan vuoden aikana on tullut 30 työparipyyntöä, joista kahta kesäaikaista pyyntöä ei voitu ottaa työparityönä hoidettavaksi. Muut pyynnöt ovat johtaneet työparityöskentelyyn. Asiakastyötä on tehty 23 asiakasperheen kanssa, ryhmätyötä kahdessa ryhmässä ja työn kehittämistä neljässä arviointiprosessissa. Toimintaa on ollut eniten Tunturi- ja Itä-Lapin kunnissa. Asiakastyön pyynnöissä kyse on ollut lastensuojeluun tai lasten huoltoon liittyvistä tilanteista. Huhtikuusta 2011 on ollut tarjolla vanhustyön työparimahdollisuus, johon on esitetty yksi pyyntö. Sen pohjalta neuvotellaan kahden ensimmäisen asiakasprosessin aloittamisesta Itä-Lapissa.

53 53 Työparityöstä solmitaan sopimukset Lapin kuntien kanssa sitä mukaa, kun kunnat ovat työpariapua tilanneet. Kuntien työntekijöitä on informoitu kehittämismahdollisuudesta ja toiminnasta on kerrottu mediassa. Asiakastyön työparipyyntöjä ovat tehneet sosiaalityöntekijät ja perhetyöntekijät. Ryhmätyöhön työparia ovat pyytäneet terveydenhuollon työntekijät. Avunpyyntöjä on tullut myös suoraan kansalaisilta. Työparipalvelua antavat kehittämistyönä Posken, PaKasteen ja Lapin yliopiston sosiaalityön oppiaineen työntekijät (16). Tavoitteet Yhtenä työparitoiminnan tavoitteena on ollut turvata Lapissa asuville ihmisille, perheille ja yhteisöille riittävän ammattitaitoiset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. On siis pyritty turvaamaan riittävät palvelut tilanteissa, joissa paikallinen peruspalveluvarustus ei välttämättä riitä. Posken hanketyönä Lapin kunnissa järjestämän työparityön ja sen arvioinnin myötä huolenaiheiden laadun ja mittasuhteiden toivottiin hahmottuvan entistä tarkemmin. Työparitoiminnan tavoitteena on ollut myös sellaisen rakenteen luominen, joka mahdollistaisi sekä kokemuksellisen että menetelmällisen osaamisen lisäämisen ja välittämisen kuntiin. Samalla tavoitteena on ollut rohkaista kuntia käyttämään hyväkseen työparityötä aikaisempaa enemmän kunnan omin voimin ja oma-aloitteisesti. Posken ideaa toimia yhteistyössä kuntien kanssa, on työparityöllä pyritty viemään asiakastyön rajapintaan. Toiminnan taustalla on ajatus kehittämistoiminnasta, mutta sillä on pyritty myös pitämään työpariapua antavat työntekijät paremmin mukana käytännön sosiaalityössä ja tietoisena sen nykyisin kohtaamista haasteista. Kuvio 1.10 Työparipyynnöt ja niihin vastaaminen Arviointia Mitä työparitoiminta on kertonut Lapin kuntien erityispalvelurakenteesta? Työparitoimintaa on arvioitu haastattelemalla työparipyynnön jättäneitä kuntien työntekijöitä ja työskentelyssä mukana olleita työpareja. Arvioinnin kohteena oli yhteensä kuusi työpariprosessia, joista yhden arvioinnissa oli mukana jäseniä myös asiakasperheestä. Haastatteluissa on käytetty puolistrukturoitua haastattelurunkoa ja ne on nauhoitettu ja litteroitu analysointia varten. Arvioinnissa on käytetty hyväksi myös muistiinpanoja ja nauhoituksia työparien fokusryhmän tapaamisissa tehdyistä keskusteluista sekä Kittilän sosiaalivirastossa nauhoitettua tilaisuutta, jossa keskusteltiin Kittilän kunnassa tehdystä työparityöstä ja työparipyyntöihin johtaneesta tarpeesta.

54 54 Tarve ulkopuoliselle työntekijälle lastensuojelussa Lapin kunnat ovat kooltaan pieniä ja tämä aiheuttaa tarvetta kunnan ulkopuolisen työntekijän käytölle. Olosuhteet toimia paikkakunnalla, jolla suurin osa ihmisistä jollain tavalla tuntee toisensa, tai ovat ystäviä keskenään, voivat olla hankalat erityisesti lastensuojeluun liittyvissä kysymyksissä. Pieni kunta ei voi suuremman kunnan tapaan nimetä esimerkiksi edellä mainittujen seikkojen takia jotain toista työntekijää hoitamaan prosessia. Ulkopuolisen työntekijän tarve voi nousta myös tulehtuneista, jopa kriisiin ajautuneista suhteista asiakkaiden ja kunnan työntekijöiden välillä. Tällöin työpariapua tarvitaan ristiriitojen ratkaisemiseen ja sovitteluun erityisesti työskentelyn alussa. Erityis- ja menetelmäosaamisen tarve Työpareilta on kaivattu niin sanottua erityisosaamista jonkin verran riippuen siitä, miten erityisosaaminen määritellään. Jos erityisosaaminen määritellään pitkäksi kokemukseksi esimerkiksi psykososiaalisesta työstä ja taidoksi tukea kunnan työntekijöitä, niin silloin erityisosaamista on tarvittu. Näistä näyttäisi olevan puutetta kuntien perussosiaalityössä. Sen sijaan menetelmäapua on ainakin toistaiseksi kaivattu vähemmän. Ehkä kaikkea menetelmien tuomaa lisäarvoa ei ole kunnissa tiedostettu, tai niiden käyttöä ei ole koettu mielekkääksi työparipyyntöihin johtaneissa tilanteissa. Yhtenä työparitoiminnan tavoitteena ollut menetelmäosaamisen välittäminen ei ehkä toteutunut siinä mittakaavassa kuin toivottiin. Tosin itse työparitoiminta on löydetty pienemmissä kunnissa hyvin ja työparityöskentelyä voidaan itsessään pitää menetelmänä muiden joukossa. Kunnat käyttävät jonkin verran myös omaa henkilöstöään työparityöhön. Ongelmana näyttää kuitenkin olevan, että työpariksi on vaikea saada kollegaa, esimerkiksi toista sosiaalityöntekijää tai perhetyöntekijää, jolloin työparityössä tärkeä kollegiaalinen tuki ei toteudu täysimittaisena. Kysymys viranhaltijaoikeuksista Merkittäväksi työparitoimintaa ja sen luonnetta määrittäväksi tekijäksi näyttää nousevan kysymys viranhaltijaoikeuksista. Tällä hetkellä kunnan työntekijöiden työpareina toimivilla henkilöillä oikeuksia ei ole. Viranhaltijaoikeuksin työparina toimiminen todennäköisesti muuttaisi työparien välistä työnjakoa, muuttaisi käytänteitä ja ehkä jopa koko työparitoiminnan luonnetta. Vaikutukset tuntuisivat väistämättä myös asiakkaan saamassa palvelussa. Asiasta on olemassa erilaisia argumentteja puolesta ja vastaan sekä työparien että kuntien työntekijöiden keskuudessa. Osa kuntien työntekijöistä pitää nykyistä mallia toimivana, eivätkä he koe tarvetta siirtää valtaa ja vastuuta nykyistä enempää kunnan ulkopuoliselle työparille. Osa työpareista ja kunnan työntekijöistäkin puolestaan kokee, että asiakas tulisi paremmin palvelluksi, jos työparin mandaatti toimia olisi samanlainen kuin kunnan työntekijällä. Työparin viranhaltijaoikeuksia tarvittaisiin esimerkiksi sellaisissa tilanteissa, joissa kunnan oma työntekijä on vailla tehtävän edellyttämää ammatillista kelpoisuutta tai vailla riittävää kokemusta hoitamaan käsillä olevaa prosessia. Työpariprosesseissa ollaan usein muistiinpanojen varassa ja kun työparilla ei ole pääsyä asiakastietojärjestelmiin, voi muistiinpanojen turvallisesta säilyttämisestä tulla ongelma. Silloin muistiinpanojen perusteella tehdyistä johtopäätöksistä ja päätöksistä tulee helposti enemmän kunnan työntekijän näkemykseen perustuvia. Samanlaista hankaluutta voivat tuottaa myös tilanteet, joissa asioista pitää päättää nopeasti ilman mahdollisuutta konsultoida työparia. Lisäksi työparin kontaktit asiakkaisiin jäävät usein muutenkin vähäisemmäksi, sillä esimerkiksi asiakasperheet saattavat vierailla usein sosiaalityöntekijän luona sosiaalitoimistossa aikaa varaamatta. Ilman viranhaltijaoikeuksia toimivan työparin hyvänä puolena voidaan pitää sitä, että työpari tavallaan ulkopuolisena, ei kunnan edustajana, voi saada yhteistyön sujuvammin käyntiin, sillä viranhaltija ja päätöksentekijä voi saada osakseen paljonkin kritiikkiä erityisesti prosessin alussa. Samalla tällainen järjestely selkeyttää työnjakoa. Nykyisessä tilanteessa työparin rooli on enemmän konsultatiivinen ja parempi kehittämistyön kannalta. Ulkopuolinen huomaa prosessista asioita, joille kunnan työntekijä ehkä jo sokeutunut. Täysi virkavastuu ja päätösvalta väistämättä veisivät jonkin verran huomiota pois kehittämistyöltä. Kaikkein olennaisin kysymys kuitenkin on, kummalla mallilla asiakas tulee pa-

55 55 remmin palvelluksi? Poljetaanko asiakkaan oikeuksia, jos työparilla ei ole virkavastuuta ja päätösvaltaa? Joissain tapauksissa työpari tulee kunnan sisältä, esim. sairaanhoitaja sosiaalityöntekijän pariksi. Sairaanhoitajalla ei ole valtaa esimerkiksi lastensuojelupäätösten suhteen, mutta silti sellaista työskentelyä on ja se koetaan hyväksi tavaksi toimia. Minkä takia asiasta tulee ongelma, jos työparina on sosiaalityöntekijä? Kaksi samoilla oikeuksilla toimivaa ihmistä voivat aiheuttaa ongelmallisia tilanteita esimerkiksi silloin, kun työpari ja kunnan työntekijä ovat huostaanoton tarpeellisuudesta täysin eri mieltä. Kumman näkemys ratkaisee? Työparityöskentelyssä onkin olennaista jokin muu asia kuin kysymys siitä, kenellä on valtaa ja kuka tekee päätökset. Sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus on suurta ja joissain kunnissa ollaan oltu tilanteessa, jossa kunta on ollut jäädä joksikin aikaa kokonaan ilman sosiaalityöntekijää. Monet kunnat, esim. Muonio, Enontekiö, Salla ja Kittilä ovat resurssipulastakin johtuen pyytäneet paljon työpariapua. Suuren vaihtuvuuden myötä kunnissa on sosiaalityöntekijöitä, joiden paikallistuntemus, ja joissain tapauksissa työkokemuskin, ovat vielä vähäisiä. Nämä eivät kuitenkaan ole olleet työparipyyntöjen pääasiallisina perusteina. Tapauksissa, joissa sosiaalityöntekijät ovat kaivanneet työparikseen pitkän kokemuksen omaavaa ammattilaista ja nimenomaan sosiaalityöntekijää, ovat olleet kokeneita työntekijöitä itsekin. Resurssipula on usein pulaa riittävän kokeneista työntekijöistä, joiden apua kaivataan erityisesti hankalissa lastensuojeluun liittyvissä tapauksissa. Työparipyynnön jättämistä on kunnissa harkittu aina pitkään. Työparius vuorovaikutteista osaamisen vuoropuhelua Kuntien työparit ovat haastattelujen aikana puhuneet paljon siitä, kuinka yksin he kokevat usein asiakasprosessiensa kanssa olevansa. Vaikka työparin tarjoama tuki voi olla monenlaista, kaikkein eniten kuntien työntekijät kaipaavat ammatillista tukea. Se on asioiden jakamista ja dialogin käymistä, kollegiaalista, ammatillista tukea. Lastensuojelukysymykset herättävät usein voimakkaita tunteita sekä työntekijöissä että asiakkaissa. Usein on lopputuloksen kannalta parempi, että työskentelyssä on mukana työpari, joka pystyy asemansa, tai pikemminkin sen puuttumisen myötä, katsomaan asioita hieman etäämmältä ja tuomaan keskusteluun erilaista näkökulmaa. Lapin yliopiston sosiaalityön oppiaineen näkökulmasta työparitoimintakokemuksen toivottiin vahvistavan koulutuksen ja opetuksen käytäntöyhteyttä. Posken tavoitteena oli saada suoraa asiakas- ja työntekijänäkökulmaa sekä kokemustietoa Lapin asiakastyön ja palvelurakenteen kehittämisen pohjaksi ja rikastuttaa Posken työpariosaamista. Mahdollisina riskeinä nousi esille erilaisten työskentelytapojen ja menetelmien aiheuttama ylimääräinen työtaakka kunnan työntekijöille, asiakastilanteiden eriäviin näkökulmiin jumittuminen tai ulkopuolisuudesta asiakastyöhön heijastuvat rintamamuodostelmat. Posken tai Lapin yliopiston työntekijä on kunnan työorganisaation, poliittisten, suku- ja tuttavuusverkostojen ulkopuolelta, mikä parhaimmillaan selkeyttää ja objektivoi näkökulmaa. Usein työntekijöillä on erilaista menetelmäosaamista ja kehittämismotivaatiota. Kuntien palvelujen pulmakohtina näyttäytyvät työntekijävaihdokset ja -rekrytointivaikeudet sekä työjärjestelyihin ja henkilöstön hyvinvointiin liittyvät kysymykset (mm. työn kuormittavuus, osallisuus, kuulluksi tuleminen, työtyytyväisyys, yhteisöllisyys). Muuttuvissa olosuhteissa henkilöstön koulutus- ja osaamiskartta voisi toimia kunnan sisäisen, ammatti-, tehtävä- ja toimialarajat ylittävän, työparityöskentelyn rakenteena. Kokemus työparityöskentelystä on antanut mahdollisuuden tutkia sosiaalityöparitoimijoiden ammatillisia eroavaisuuksia sekä erilaisuuksien yhdistämisen muotoja asiakastyön prosesseissa. Viranhaltijaoikeuksien puuttuminen on ollut jossakin määrin haasteellista. Työparin toimijamandaatti suhteessa asiakkaisiin on pyydetty asiakkaalta suostumuslomakkeella, missä ei ole ilmennyt ongelmia. Haasteita on ilmennyt lähinnä kirjaamiseen ja yhteydenottojärjestelyihin liittyvissä tehtävissä. Työparina työskentely avaa kunnan palvelu- ja päätöksentekorakenteita, työkulttuuria ja toimintatapoja, työn tekemisen puitteita ja tausta-ajattelua. Työpari kunnioittaa kunnan työntekijöiden työtä, osaamista ja kunnan tuntemista, hän on aito kollegiaalinen kumppani ilman kunnan viranhaltijuutta. Työpari tutustuu työntekijän ja työpaikan työskentelytapoihin ja lomittaa osaamistaan kokonaisuuteen. Suotuisimmillaan työparityössä havainnoidaan omaa ja yhteistä työskentelyä, tutkitaan mahdollisia toisin tekemisen tilanteita, arvioidaan reflektoiden toisin tekemisen tapoja, työskennellään tilan-

56 56 teen mukaan toistaen edellä kuvattu prosessi jokaisessa asiakastilanteessa. Työparityöskentelyn avulla voidaan edistää erilaisten menetelmien ja työtapojen oppimista, soveltamista ja käyttöön rohkaistumista. Esimerkiksi asiakasdokumentoinnin kehittäminen toteutuu konkreettisesti yhteisissä käytännön asiakaskirjauksissa, jolloin muun muassa kirjausten logiikka, muoto ja käyttö voivat avautua sosiaalityötä näkyväksi tekevällä ja tiedontuotantoa edistävällä tavalla. Työparityöskentelykokemukset ovat vahvistaneet kehittämis-, yhteistyö-, konsultointi-, reflektointi-, arviointi- ja koordinointivalmiuksia sekä ohjanneet tarkastelemaan työn tekemisen rakenteita ja tapoja ulkopuolisen silmin. Ulkopuolisena työparina työskennellessä kontakti ulottuu monipuolisesti kunta-, palvelurakenne-, työntekijä- ja asiakastasoille. Työpari saa kokemuksia muun muassa työnjaon muotoutumisesta, luottamuksen rakentumisesta, osaamisen jakamisesta ja vuorovaikutteisuudesta. Tarkoituksena on olla osallisena tavoitteellisessa, suunnitelmallisessa, ammatillisesti tietoisessa ja asiakasta kunnioittavassa sosiaalityössä. Tavoitteiden toteutuminen ja tulevaisuus Tilattavaan työparitoimintaan ollaan poikkeuksetta oltu kunnissa tyytyväisiä. Se on tullut todelliseen tarpeeseen ja sille toivotaan jatkoa, vaikka se muuttuisikin tulevaisuudessa maksulliseksi. Tällä hetkellä työparitoiminnan painopiste ja tarpeet ovat ainakin pienissä kunnissa olleet enimmäkseen lastensuojelun asiakastyössä, johon kunnat tarvitsevat usein oman ulkopuolisen, kokeneen ammattilaisen. Oman työn tutkimisen ja kehittämisen näkökulma on toistaiseksi jäänyt vähäiseksi, se näkyy oman työn arviointiin ja kehittämiseen tulleiden työparipyyntöjen vähäisessä määrässä. Yhtenä työparitoiminnan tavoitteista mainittiin kuntien oman työparityön mahdollistaminen esimerkiksi kokoonpanolla terveydenhoitaja sosiaalityöntekijä. Sitä on jonkin verran ollut, mutta sen täysimittaiseen hyödyntämiseen on vielä matkaa. Poske voisi jatkaa tässäkin liikkeelle panevana voimana ja olla rohkaisemassa entistä aktiivisemmin kunnan omia voimia yhteistyöhön. Ratkaistavaksi jää kysymys työparien virkavastuusta ja päätösvallasta. Sosiaalipäivystys Tunturi-Lapin kunnissa on yhdistetty ja se toimii siten, että etupäivystys on Merikratos oy:n hallussa ja takapäivystäjinä toimivat joko Muonion tai Kittilän kunnan työntekijät. Terveydenhuollon puolella keikkalääkäreillä on ollut alusta asti täydet valtuudet ja vastuu. Yksi vaihtoehto olisi tarkastella ja myöntää viranhaltijaoikeuksia tapauskohtaisesti. Silloin jouduttaisiin jokaisen prosessin osalta miettimään, millä oikeuksilla toimiva työpari auttaa asiakasta parhaalla mahdollisella tavalla. Kokemusten perusteella tarvitaan kokonaisvaltaista, asiakasprosesseihin kiinnittyvää työparityöskentelyä. Yhdessä asiakasprosessissa on saatettu tarkastella muun muassa asiakasdokumentointiin, asiakkuuden eri muotoihin, etiikkaan, lainsäädäntöön, perustehtävään, tukipalveluihin, työjärjestelyihin liittyviä kysymyksiä. Monenlaisten ja -tasoisten kysymysten tarkastelu ja niiden kanssa työskentely voivat jäädä menetelmäorientoituneessa työskentelytavassa tavoittamatta. Työparityöskentelyssä on tärkeää, että toinen työntekijä on kunnan oma työntekijä, sillä hänellä on yleensä hallussaan tieto kunnasta, palveluista, asiakkaasta ja hänen historiastaan. Työpari tulee kuntaan ulkopuolisena, toisenlaisilla silmälaseilla varustettuna ja hiukan erilaista osaamista omaavana. Näillä elementeillä voidaan tavoittaa asiakkaan tilanteeseen soveltuva työskentelytapa ja sosiaalityötä edistävä osaamisen vuoropuhelu. Työparitoiminnan kehittämisen haasteena on tällä hetkellä työn dokumentaatio asiakastietojärjestelmiin ja se, ettei ulkopuolisella työntekijällä ole sosiaalityön virkaoikeuksia siihen kuntaan missä hän työparina toimii. Ulkopuolista apua tarvitaan vaativissa asiakastilanteissa. Menetelmäosaamisen kehittämiseksi työparipalvelu on myös paikallaan. Inhimilliset suhteet kuormittuvat varsinkin siellä, missä sosiaalityöstä vastaavia henkilöitä on vähän. Ulkopuolisuus on koettu tärkeäksi avuksi sekä asiakkaiden ja perheiden että heitä auttavien työntekijöiden taholta. Näyttää siltä, että pohjoisen alueella tarvitaan alueellista erityispalvelurakennetta ainakin lastensuojeluun, mutta todennäköisesti kaikkeen vaativaan asiakastyöhön.

57 Yhteisöllisten työmenetelmien käyttöönotto Yhteisöllisten työmenetelmien kehittämistä, käyttöönottoa ja kouluttamista on jatkettu monin tavoin. Tämä teema on ollut yhteinen sosiaalityön ja terveyden edistämisen kehittäjätyöntekijöille ja tiimeille. Yliopiston kanssa on yhdessä suunniteltu ja toteutettu viiden opintopisteen laajuinen Yhteisölliset työmenetelmät -koulutuskokonaisuus, johon osallistui 23 sosiaalityön syventävien opintojen opiskelijaa sekä kuusi Posken kehittäjätyöntekijää. Hyvän ryhmätyön kuvaus eli ryhmätyön malli 37 valmistui PaKasteen toimesta toukokuussa Malliluonnosta kommentoivat yhteisöllisten työmenetelmien opiskelijat ja opettajat Lapin yliopistolta. Mallinnukseen osallistui myös kehittäjäasiakas, jolla on pitkäaikaista kokemusta ryhmissä toimimisesta. Ryhmätoiminnan yleisen kuvauksen lisäksi malliin on liitetty pilottikokeiluista saatuja erityisiä ryhmätoiminnan malleja. Yhteisösosiaalityön ja ryhmämenetelmien käyttöönoton vaikutusten arviointia on käynnistetty keräämällä ryhmistä arviointeja ja palautteita. Arviointityötä pyrittiin liittämään kaikkiin meneillään oleviin ja käynnistyviin ryhmätoimintoihin. Sosiaalikollegaan on tallennettu nettisivu Ryhmät 38, johon tallennetaan Lapissa toiminnassa tai suunnitteilla olevat ryhmät, joihin PaKasteella on liittymäpintaa Ryhmät Nuorten kuntouttavan työtoiminnan ryhmäpilotit Torniossa valittiin kuntouttavaan työtoimintaan, pajaopintoihin, nuorisovalmennukseen ja mielenterveyskuntoutujien työhönvalmennukseen osallistuvat vuotiaat nuoret. Matalan kynnyksen palveluna ryhmä on osa sosiaalista kuntoutusta. Ryhmään on osallistunut noin 60 nuorta erimittaisen ajan. Tornion työvoimalasäätiöllä on kerrallaan noin 5 25 kohderyhmään kuuluvaa nuorta. Nuoret kuntouttavan työtoiminnan sekä nuorisovalmennuksen asiakkaat ovat tulleet työtoimintaan kaupungin sosiaalitoimen kautta. Pajaopiskelijat ovat tulleet Tornion Työvoimalasäätiölle Koulutuskuntayhtymä Lappian sopimuksella. Mielenterveyskuntoutujien työhönvalmennuksen myöntää Kela. Valtaosa nuorista on toimeentulotuen asiakkaita ja suurimmalla osalla nuorista ammatilliset opinnot ovat vaikeutuneet tai keskeytyneet eri syistä. Yleisimpiä tavoitteita kuntouttavan työtoiminnan ajalle ovat: päivärytmiin pääseminen, työtoimintaan osallistuminen, koulutusmahdollisuuksien selvittely, palveluohjaus, ryhmätoimintaan osallistuminen, päihteettömyyden tukeminen yhteistyössä A-klinikan kanssa, mielenterveyden tukeminen yhteistyössä psykiatrian poliklinikan kanssa, terveystarkastuksessa käyminen ja kuntotestaukseen osallistuminen. Ryhmään osallistuminen on vapaaehtoista ja se on kohderyhmälle avoin eli osallistujat vaihtuvat myös kesken kauden. Ryhmään voi osallistua myös ns. passiivijäsenenä ja sitä kautta voi harjoitella ryhmätilanteita. Matalan kynnyksen palveluna ryhmään osallistuminen voi olla osa kuntoutusta. Inarissa Nuorille aikuisille (18 25-vuotiaat) suunnatun ryhmämuotoisen kuntouttavan työtoiminnan tavoitteena oli saada nuoria mukaan kehittämään heille suunnattua sosiaalityötä ja saada syrjäytymisvaarassa olevat nuoret aktiiviseen uudenlaiseen ryhmämuotoiseen toimintaan mukaan ja pohtimaan elämäntilannettaan. Ryhmä kokoontui kerran viikossa, neljä tuntia kerrallaan. Ryhmään ohjatut nuoret olivat pääasiassa vailla työtä olevia sosiaalitoimen asiakkaita eivätkä ennen ryhmää osallistuneet avoimeen tai järjestettyyn toimintaan. Nuoret saivat itse vaikuttaa tapaamiskertojen sisältöihin, joissa keskityttiin keskusteluun yhteiskunnan rakenteesta, palveluiden olemassaolosta, sekä niiden saatavuudesta. Nuorilta saatiin kehittämisehdotuksia nuorille suunnatun kuntouttavan sosiaalityön palvelun kehittämisestä. Nuoret kaipasivat mahdollisuutta osallistua sähköisesti verkon kautta ryhmän toimintaan. Nuoret kokivat sähköpostin tai verkossa tapahtuvan neuvonnan olevan vähintään yhtä tärkeä, tai jopa parempi tapa saada apua tai neuvoja nopeasti. Verkossa tapahtuva asiointi on hyvin matalan kynnyksen toimintaa. Ryhmän kautta saadaan lisättyä osallisuutta ja yhteenkuuluvai mallinnettu 38

58 58 suutta. Ryhmätoiminta tuo sosiaalityöntekijän lähemmäksi asiakasta kun perinteiset valta-asetelmat murtuvat ryhmänohjaajan ollessa mukana yhtenä ryhmän jäsenenä. Luottamuksen saaminen ryhmätoiminnassa on ehdotonta ja sen kautta syntyvät myös parhaat tulokset. Tirlittan Talo tytöille Toukokuussa 2010 Tornion sosiaalitoimen henkilöstö teki kehittämismatkan Helsinkiin. Yhtenä tutustumiskohteena oli Helsingin Tyttöjen Talo. Helsingin tyttötalo toimi Setlementti ry:n alaisuudessa. Tyttöjen taloa alettiin Torniossa konkreettisesti pystyttää keväällä 2010 ja Tirlittan vietti avajaisiaan marraskuun puolessa välissä Puitteet tyttötalolle on saatu erittäin viihtyisiksi ja kauniiksi pitkälle lahjoituksin, talkootyön ja tyttöjen ja naisten oman kädenjäljen, innostuksen ja luovuuden kautta. Myös osallisuuden näkökulma tulee toteutetuksi kun asiakkaat itse osallistuvat tilojen suunnitteluun ja toteutukseen. Jo pelkästään sen avulla osallisuuden ja yhteisöllisyydenkin teemat tulevat toteutetuiksi. Vakiokävijöistä toisen ryhmän muodostivat noin vuotiaat tytöt, jotka eivät kaivanneet ohjattua toimintaa ja toisen ryhmän noin vuotiaat tytöt, jotka mielellään osallistuivat ohjattuun toimintaan. Arviointia: Tytöt kertoivat, että normaalia alkujännitystä lukuun ottamatta Tirlittaniin on helppo tulla ja kaikkein parasta on, että voi olla oma itsensä. Toivottiin joko isompia tiloja tai sitä, että tyttöjä päästettäisiin kerralla vähemmän paikalle. Meno on välillä rauhatonta ja meteliä on joskus liikaa. Toivomuslistalla oli pidempiä reissuja, joiden toteutumisen eteen tytöt olisivat valmiita tekemään töitä ja keräämään yhdessä rahaa vaikka pidemmänkin aikaa. Tirlittanista tykättiin ja toiminnan jatkumista toivottiin kovasti! Mettäterapia Mettäterapian toimintaideana on tuottaa asiakkaille päihdehuollon avopalvelua, jossa toiminta tapahtuu asiakkaille luonnostaan tutussa kontekstissa, asiakkaiden oma kulttuuritausta ja kieli huomioiden ja käyttäen toiminnallisia, asiakkaille tuttuja työmenetelmiä. Asiakkaat saavat vertaistukea toisistaan ja mettäterapian aikana on mahdollisuus saada myös yksilökohtaista ohjausta, neuvontaa ja tukea. Toimintaympäristönä on luonto, kaikki toiminta tapahtuu luonnossa ja lähellä luontoa. Toimintatavoissa pyritään soveltamaan ja kunnioittamaan perinteisiä saamelaisia tapoja ja kommunikaatiokäytäntöjä luontoa kunnioittaen ja luonnon ehdoilla. Toimintaympäristö vaihtelee vuodenaikojen mukaan, tähän liittyen leiri toteutetaan vuoden aikana neljänä 2 4 vuorokauden pituisena jaksona ja jaksojen välissä yhteyttä asiakkaisiin pidetään viikoittain puhelinringin avulla. Mettäterapia ei ole varsinaista terapiaa, mutta jaksoon sisältyy yksilökeskusteluja ja oman elämänhallinnan vahvistamiseen liittyvää yksilötyöskentelyä. Tavoitteena on asiakkaille tutun toiminnan kautta saada esiin asiakkaiden omia vahvuuksia ja voimavaroja ja tukea heitä löytämään niitä ja rakentamaan elämää niiden varaan. Mettäterapiatoiminnan arviointitiedon tuottamisessa käytetään asiakkaiden omaa arviointia ja ohjaajien arviointia. Asiakkailta pyydetään kirjallinen arvio jokaisen leirijakson jälkeen. Asiakkaat sitoutetaan mukaan kehittämiseen ja arviointiin ja mahdollisuuksien mukaan asiakkaita rekrytoidaan mukaan kehittäjä-asiakastoimintaan kehittämään päihdepalveluja. Vanhempainryhmä Lapin keskussairaalan nuorisopsykiatrian osasto Lähteen vanhempainryhmä kokoontui kevään 2011 aikana yhteensä kuusi kertaa kahden tunnin ajan kahden viikon välein. Ensimmäisellä kerralla paikalla oli viisi vanhempaa, lopuilla tapaamisilla neljä. Ryhmän vetäjinä toimivat osaston kahden sairaanhoitajan lisäksi kaksi Posken kehittäjätyöntekijää. Ryhmäläiset saivat ensimmäisestä tapaamisesta lähtien esittää toiveita tapaamisten sisällöstä ja rakenteesta. Vetäjät välttivät luennointia ja tapaamiset painottuivatkin ryhmäläisten lastensa hoitoa koskevien ja samalla akuuteiksi kokemiensa asioiden käsittelyyn. Palautetta ryhmän toiminnasta kerättiin tekstiviestipalvelun avulla. Yhteensä 15 kysymystä lähetettiin vanhemmille neljässä erässä eri vaiheissa ryhmää. Palaute oli hyvää ja jäsenet kokivat vertaistuen ajatuksen toteutuneen ryhmässä hyvin. Ryhmän toiminnalle todettiin olevan tarvetta ja sille toivottiin jatkoa.

59 Perheleiri Lapin PaKaste järjesti yhteistyössä Lapin kuntien kanssa perheleirin juhannuksen jälkeisellä viikolla Muonion Jerisjärvellä. Leirin ohjaajina toimivat PaKasteen, Tukeva2:n ja kolmen järjestön (Miestyön keskus, Erityislasten Omaiset, SámiSoster ry) kehittäjätyöntekijät. Tavoitteena oli kehittää lapsiperheiden hyvinvointia tukevaa leiritoimintaa Pohjois-Suomeen. Tunturi-Lapin perheleiri rakentui yhdessäolosta, ohjatusta toiminnasta, retkistä, saunomisesta, uimisesta ja levosta. Leirille kutsuttiin lähetteiden ja haastattelujen avulla seitsemän perhettä Lapin alueelta ja leirille osallistui kuusi perhettä. Kaste-ohjelman mukaiset syrjäytymisen ehkäiseminen, osallisuuden lisääminen ja hyvinvointierojen kaventaminen olivat leirin tärkeimpiä taustamotiiveja. Leirille saivat kutsun erityisesti sellaiset perheet, jotka tarvitsivat perheen yhteistä virkistävää lomaa ja joilla ei ollut loman järjestämiseen omia voimavaroja. Leiri toteutui hyvän sään ja yhteishengen vallitessa Perheleirillä oli mukavaa! Se sai osallistujilta myönteisen vastaanoton ja palautteen. Leirin jatkotapaaminen järjestetään joulukuussa Leiritoiminta saa jatkoa Tunturi-Lapissa, Meri-Lapissa ja mahdollisesti muuallakin Lapissa kesällä Läheisneuvonpito Läheisneuvonpitomenetelmän juurruttamista on jatkettu ja erityissosiaalityöntekijä on ollut tilattavissa läheisneuvonpidon koollekutsujaksi. Pohjoisen alueen työntekijöitä ja heidän asiakkaitaan on tuettu verkostomenetelmien käyttämisessä. Läheisneuvonpitojen koollekutsujia on koulutettu ja valmennettu. Lappiin suunnitellaan Dialogisten verkostomenetelmien konferenssia huhtikuulle 2012, jotta verkostotyön metodeja voitaisiin tarkastella yhteisesti ja selkiyttää sitä ketkä kaikki ovat tilattavissa kentälle asiakkaiden avuksi ja miten. Yhteistyötä tehdään sekä Lapin alueella (verkostokoordinaattori Jukka Hakola Rovaniemeltä) että laajemmin (THL Tytti Solantaus, MLL Liisa Heino). Valtakunnallisessa osaamiskeskusten lastensuojeluverkoston tapaamisessa yhtenä aiheena oli Läheisneuvonpidon juurruttaminen. Kuntien tilauksesta erityissosiaalityöntekijä on PaKaste I aikana organisoinut ja ohjannut 10 läheisneuvonpitoprosessia, joissa on pidetty 18 neuvonpitoistuntoa. Yksi prosessi on sisältänyt keskimäärin kaksi istuntoa (1 3). Seurantakokoukset on pidetty noin puolen vuoden kuluttua ensimmäisestä neuvonpidosta. Tilauksen tehneet kunnat ovat olleet Lapin maakunnasta Kolari (3), Salla (1), Kittilä (1), Enontekiö (2) ja Muonio (1) ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnasta Haapajärvi (1) ja Pyhäjärvi (1). Lastensuojelun neuvonpitoja on ollut seitsemän, aikuisten neuvonpitoja yksi ja ikäihmisten neuvonpitoja kaksi. Neuvonpidot ovat selkiyttäneet vaikeita tilanteita, yhteistyö asiakkaiden, heidän perheidensä, läheistensä ja viranomaisten kesken on voimistunut ja lisännyt asiakkaiden saamaa tukea. Neuvonpitojen organisoiminen yhteistyössä läheisverkostojen kanssa on antanut kentän työntekijöille arvokkaita kokemuksia verkostomenetelmien käyttämisestä. Istuntojen väliajoilla on järjestetty puhelinrinkitoimintaa ja neuvonpitoja on pidetty myös asiakkaiden kodeissa. Koulutettuja koollekutsujia on tällä hetkellä yhteensä 48 Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueella. Heidän tietonsa on talletettuna Sosiaalikollegan koollekutsujapankkiin ja kentän työntekijät voivat tilata läheisneuvonpitoja virtuaalisen sosiaali- ja terveyspalvelukeskuksen kautta. Menetelmäosaamisen välittämisessä Poske on ollut tuomassa ajatusta yhteisöllisten menetelmien käytöstä kuntiin esimerkiksi järjestämällä perheleirin Muoniossa kesäkuun loppupuolella. Leirille osallistujat olivat useasta Lapin eri kunnasta ja tällaisten tapahtumien koordinointiin tarvitaan alueellista erityispalvelurakennetta. Ajatusta yhteisöllisten menetelmien, esimerkiksi erilaisten ryhmien käytöstä voisi pitää jatkossakin työparitoiminnan yhteydessä voimakkaammin esillä. Lisäksi näyttää siltä, että yhteisöllisten työmenetelmien ja ryhmien koordinaatioon tarvitaan alueellista erityispalve-

60 60 lurakennetta ainakin vaativan yhteisötyön (perheleirit, sovittelut, verkostomenetelmät, neuvonpidot) osalta. Ulkopuolisessa työparityöskentelyssä tulevat näkyviksi kunnan palvelurakenne, toimintojen sujuvuus ja mahdolliset solmukohdat Kuntien kehittämistehtävät ja sosiaalityön prosessimallit Enontekiö: Saamenkieleen ja kulttuuriin pohjautuva sosiaalityö Alueena on saamelaisalue (Enontekiö, Utsjoki, Inari ja Sodankylän Vuotso). Kehittämistehtävänä on saamenkielisen/saamelaiselta kulttuuripohjalta tehtävän aikuissosiaalityön kehittäminen saamelaisista lähtökohdista käsin ja sosiaalityön suunnitelmallisuuden lisääminen. Saamenkielisen sosiaalityön kehittämisen historia Enontekiöllä on hyvin nuori. Sosiaalialalla kehittäminen alkoi sosiaalipalvelujen kehittämisestä 1990-luvulla ja sosiaalityön kehittäminen on alkanut vasta 2000-luvun puolivälissä. Menetelmällisen kehittämisen tuloksena Enontekiöllä on kehitetty päihdehuollon avopalveluna mettäterapiaa yhteistyössä saamelaisen sosiaali- ja terveysalan järjestön SámiSoster ry:n kanssa. Toiminta-ajatuksena on tarjota saamenkielistä/saamelaiselta kulttuuriperustalta toimivaa päihdehuollon avopalvelua ryhmämuotoisena kuntoutusmuotona saamelaisille päihteidenkäyttäjille. Mettäterapian tavoitteena on innostaa ja kannustaa asiakkaita elämään ilman päihteitä, tukea oman elämän hallintaan, vahvistaa itsetuntoa ja auttaa omien vahvuuksien tunnistamisessa sekä suunnitella asiakkaan kanssa tulevaisuutta, johon hän itse tuntee voivansa sitoutua. Mettäterapiassa toimintaympäristönä on luonto, kaikki toiminta tapahtuu luonnossa luontoa kunnioittaen ja luonnon ehdoilla. Toiminta kestää vuoden ja se muodostuu neljästä leirijaksosta, joiden välissä yhteyttä asiakkaisiin pidetään puhelinringin ja facebookin kautta. Mettäterapiassa on ollut kaksi ryhmää, joista toinen päättyy vuoden 2011 lopussa. Toimintaa jatketaan ja kehitetään edelleen vuonna 2012, mikäli SámiSoster ry saa päihdehankkeelleen jatkorahoitusta RAY:sta. Lisää tietoa mettäterapiasta löytyy PaKaste-hankkeen juurruttamissivuilta. Asiakkaiden kanssa on kehitetty toimeentulotuessa sosiaalityön asiakasryhmien tarpeisiin vastaavia palveluprosesseja, jotta sosiaalityötä voidaan toteuttaa kokonaisvaltaisella kuntouttavalla työotteella lähellä asiakkaiden arkea. Kuntaan on perustettu kehittäjäasiakasryhmä kehittämään yhdessä sosiaalityöntekijöiden kanssa toimeentulotukeen liittyvää palveluprosessia (Liite 5). Kehittäjäasiakasryhmä on kokoontunut kolme kertaa ja yhteistyössä sosiaalityön tiimin kanssa on laadittu toimeentulotuen soveltamisohjeet. Soveltamisohjeet (Liite 6) ovat luettavissa Enontekiön kunnan kotisivuilta 40. Enontekiöllä on aloitettu saamenkielinen sosiaalipalvelujen sähköinen asiakasverkkoneuvontapalvelu, jonka kautta saamelaisilla asiakkailla on mahdollisuus saada saamenkielistä sähköistä neuvontaa ja palveluohjausta toimeentulotukeen, aikuissosiaalityöhön, lastensuojeluun ja lapsiperheiden sosiaalipalveluihin, vammaispalveluihin ja vanhustenhuoltoon liittyvissä asioissa. Toimintaa on myöhemmin laajennettu myös Inarin kunnan saamenkielisten asiakkaiden käyttöön ja palvelua voidaan vastaavasti laajentaa myös muiden kuntien saamenkielisten asiakkaiden käyttöön. Arviointia: Hankkeen kautta kunnan sosiaalityö on saanut rakenteellista tukea työn kehittämiseen. Kehittämistyö on alettu ymmärtää työn suunnitelmallisuutta lisäävänä ja myös työssä jaksamista tukevana tekijänä. Tiimi on saanut ajankohtaista tietoa sosiaalityön kehittämisen tuloksista, uusista työmenetelmistä ja kehittämistyön puitteissa on tutkittu omaa työtä ja tarkasteltu käytännön asiakastyötä, asiakkaiden määrää, asiakkuuksien sisältöä ja työntekijöiden työnkuvia, mikä on osaltaan edesauttanut kokonaisuuden hahmottamista ja ymmärtämistä ja suunnitelmallisuuden lisääntymistä 39 Laajemmat kuntien kehittäjätyöntekijöiden raportit ovat löydettävissä osoitteesta

61 61 työssä. Hankkeen myötä kunta on sitoutunut saamenkielisen/saamelaiselta kulttuuriperustalta tehtävän sosiaalityön kehittämiseen ja yleinen ymmärrys ja tietoisuus siitä, että saamenkieliset/saamelaiset asiakkaat tarvitsevat omakielisiä ja omaan kulttuuriperustaan pohjautuvia palveluita on vahvistunut ja saamenkielisten/saamelaiselta kulttuuriperustalta tehtävän sosiaalityön kehittäminen on alettu nähdä kunnassa olennaisena osana sosiaalitoimen palvelutuotantoa Inari: Suunnitelmallinen, arvioiva ja aktivoiva aikuissosiaalityö Alueena on Pohjois-Lappi (Inari, Sodankylä ja Utsjoki). Kehittämistehtävänä on suunnitelmallinen, arvioiva ja aktivoiva sosiaalityö. Kuntouttavan työtoiminnan palvelua on laajennettu kokeiluna yksilötyöstä ryhmätoimintojen suuntaan. Kuntouttavan työtoiminnan ryhmiä kokeiltiin kyläkuntouttavan nimikkeellä kauimmaisissa Inarin kunnan kylissä, joihin muutoin oli vaikea järjestää kuntouttavaa työtoimintaa. Sen jälkeen ryhmätoimintojen kokeilua on laajennettu nuoriin eli alle 25-vuotiaisiin sekä mielenterveys- ja päihdekuntoutujille suunnattuna Ivalon taajamassa. Erityisesti kaikkein heikoimmassa sosiaalisessa asemassa oleville henkilöille on pyritty mahdollistamaan yhteisöissä toimiminen ja ryhmiin liittyminen. 41 Strategiatyön osalta Inarin kunnan mielenterveys- ja päihdetyön suunnitelma 42 sekä lasten ja nuorten hyvinvointiohjelma 43 ovat valmistuneet hankkeen aikana. Strategiatyössä seuraava vaihe on suunnitelmien juurruttaminen käytäntöön. Suunnitelmat toimivat pohjana mielenterveys- ja päihdetyön suunnittelulle ja koko kuntaa koskevalle lastensuojelusuunnitelmalle. Lastensuojelun dokumentointitapaa on päivitetty ja tehty tarkennetut ohjeet lastensuojelutarpeen selvittämisosioon ja lastensuojeluilmoituksen vireillepanoon. Sosiaalityössä on työstetty kirjallista dokumentointisuunnitelmaa ohjaamaan asiakastietojen käyttöä työssä. Arviointia: Nuortenryhmästä sekä kyläkuntouttavasta työtoiminnasta saadun palautteen perusteella voidaan todeta yleisesti, että ryhmämuotoinen sosiaalityö rakentaa ja rohkaisee asiakasta hyödyntämään omia luonnollisia ongelmaratkaisutaitoja. Ryhmämuotoinen toiminta mahdollistaa kuntouttavan työtoiminnan järjestämisen sivukyliin, jonne on vaikea saada muutoin vaadittavaa ohjausta kuntouttavan työtoiminnan paikkoihin. Lisäksi hyötynä oli että saatiin selvitettyä kyläkuntouttavan kustannustehokkuus kuntanäkökulmasta ja toiminnan mielekkyys myös asiakkaitten näkökulmasta. Kuntouttavan työtoiminnan ryhmätoimintoja kehittämällä on lisätty asiakkaiden osallisuutta ja vähentämään syrjäytymistä. Ryhmät ovat osallistuneet palveluiden kehittämiseen antamalla palautetta olemassa olevista palveluista ja ryhmätoiminnassa on painotettu asiakkaiden vaikutusmahdollisuuksia toimintojen järjestämisessä. Lisäksi Inarin kunnassa on ollut kehittäjäasiakas, joka on osallistunut aktiivisesti Posken asiakaskehittäjätapaamisiin ja asiakaskehittäjätoiminnan suunnitteluun Kemi: Nuorten pitkäaikaisasiakkuuksien ehkäiseminen Alueena on Länsi-Pohja (Kemi ja yhdessä Tornion kanssa Keminmaa, Simo, Tervola, Tornio ja Ylitornio). Kehittämistehtävänä on moniammatillinen aikuissosiaalityön kehittäminen. Tavoitteena on ehkäistä nuorten toimeentulotuessa pitkäaikaisasiakkuuksia sekä kehittää nuorten palveluja Nuorten kuntouttavan työtoiminnan ryhmäpilotti, mielenterveys ja paihdesuunnitelma/ 43 nuorten ja lapsip.pdf 44 Kemin nuorten palveluprosessimalli

62 62 Sosiaalivirastossa palvelujen parantaminen konkretisoitui palvelusuunnitelmaksi. Asiakkaan kanssa tehdyn palvelusuunnitelman katsottiin olevan tehokas väline parempaan sosiaalityöhön. Palvelusuunnitelman kehittäminen ja siihen liittyvä koulutus tapahtui lokakuun 2009 aikana. Palvelusuunnitelman käyttöönotto alkoi nuorista ja sen jälkeen suunnitelmaa on tehty kaikille asiakasryhmille. Ennen palvelusuunnitelman käyttöönottoa tapahtunut koulutus käsitteli palvelusuunnitelman tekemistä ja asiakasnäkökulmaa sekä asiakastyötä eettisistä lähtökohdista, jotta suunnitelman tekeminen koettaisiin asiakkaan kanssa tehtäväksi yhteiseksi ja myönteiseksi asiaksi. Palvelusuunnitelmaan sisältyy haasteena yhteistyökumppanuus, asiakkaan osallisuus ja itsemääräämisoikeus. Palvelusuunnitelma on asiakkaan kanssa yhdessä tehty suunnitelma, johon on kirjattu tavoitteet ja tarvittavat tukitoimet asiakkaan hyvinvoinnin parantamiseksi. Palvelusuunnitelman malli otettiin käyttöön välittömästi koulutuksen jälkeen erityisesti alle 20-vuotiaiden nuorten asiakastapaamisissa. Asiakastapaamiset ovat nuorille ja ensikertaa asioiville tärkeitä, sillä silloin saadaan arvioitua asiakkaan elämäntilannetta ja suunnattua sosiaalityötä oikein. Työkokemus on osoittanut, että asiakkuuden pitkittyessä ja epävarmuuden jatkuessa erilaiset riskit voivat konkretisoitua ja johtaa syrjäytymiseen. Mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja suunnitelmallisesti toteutetun sosiaalityön avulla nuori voi saada riittävästi tukea ja ohjausta valintoihin, jotka johtavat asiakkuudesta poistumiseen. Nuorten kanssa työtä tekevät yhteistyökumppanit muodostavat sosiaalityöntekijälle ja asiakkaalle välttämättömän tuen ja mahdollistavat ennaltaehkäisevän sosiaalityön. Sähköinen palvelu on yksi osa sosiaalityötä. UULA -hankkeen aikana kehitettyyn verkkoneuvontapalveluun on lisätty niin kutsuttu Nuorten kulma, jossa nuorilla on mahdollisuus laittaa aikavarauspyyntöjä ja kysyä työntekijöiltään heitä askarruttavia asioita. Varhain vanhemmaksi -malli aloitettiin kesäkuussa 2010 ja se on juurtunut Kemin ja Tornion työkäytäntöön. Varhain vanhemmaksi -toiminnan 45 ideana on se, että terveydenhoitaja ja aikuissosiaalityöntekijä tapaavat nuoria tulevia vanhempia yhteisvastaanotolla neuvolakäynnin yhteydessä. Palvelua tarjotaan alle 21-vuotiaille raskaana oleville naisille ja heidän perheilleen. Palvelu on luonteeltaan ennaltaehkäisevää. Yhdessä keskustellen arvioidaan perheen voimavaroja, palvelutarpeita ja riskitekijöitä. Tavoitteena on, että tulevat nuoret vanhemmat pysähtyvät miettimään tilannettaan, käyttäytymistään, tunteitaan ja palvelutarpeitaan yhteistyössä terveydenhoitajan ja sosiaalityöntekijän kanssa. Tavoitteena on toimia ajoissa ja mahdollistaa nuorille perheelle heidän hyvinvointiaan lisäävä tuki, ohjaus, neuvonta ja palvelut. Suurin osa tapaamisista on poikinut jatkotapaamisia joko kotona, sosiaalitoimessa tai neuvolassa, yhdessä tai erikseen. Arvioinnin toteuttivat Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun työntekijät. Hankkeeseen osallistuneet työntekijät ovat olleet mukana yhteisten tapaamisten lisäksi kahdessa arviointitilaisuudessa. Arvioinnissa hyödynnetään sekä asiakkailta että työntekijöiltä saatua kokemustietoa. Arviointiraportti valmistui toukokuussa Mallin juurruttaminen alueen muihin kuntiin on aloitettu. Arviointia: Kemin sosiaaliviraston nuorten sosiaalityö on saanut näkyvyyttä moniammatillisella työotteella ja kyvyllä tehdä yhteistyötä. Varhain vanhemmaksi -toimintamalli on toimiva, ammattilaisia edelleen innovoiva ja asiakkaita tukeva terveyden- ja sosiaalihuollon yhteistyön muoto. Kemi- Tornion ammattikorkeakoulun arviointiraportin (2011) mukaan ennaltaehkäisevää toimintamallia kannattaa jatkaa. Projektin aikana kehittäjätyöntekijöistä on muodostunut moniammatillisen yhteisja kehittämistyön koordinoijia nuorten palvelusektorille. Projekti vapautti kehittäjätyöntekijöitä liikkumaan ja tapaamaan yhteistyökumppaneita. Tapaamisissa nousseet ideat muotoutuivat käytännönläheisiksi ja yhteisiksi toimintatavoiksi ja kehittämiskohteiksi. Kehittäminen jatkuu edelleen. Palvelusuunnitelman kehittäminen ja käyttöönotto sosiaalivirastossa heti projektin alkuvaiheessa oli oikea ajoitus. Palvelusuunnitelma muuttaa työn tekemisen tapaa ja kulttuuria asiakaslähtöisemmäksi, eettisemmäksi ja tuloksiltaan vaikuttavammaksi. Palvelusuunnitelman tekeminen on parhaimmillaan asiakasta osallistavaa toimintaa, joka mahdollistaa asiakkaalle aktiivisen roolin oman elämänsä jäsentäjänä ja muuttajana, sosiaalityöntekijän tukiessa ja rohkaistessa näitä pyrkimyksiä. Kehittäjätyönteki- 45 Varhain vanhemmaksi malli vanhemmaksi mallinnus julkaistu

63 63 jä ja kehittäjätiimi toimintatapana antaa mahdollisuuden muutostyöhön. Työn muuttaminen muuttaa muutakin kuin työtä. Työnmuutos muuttaa työntekijöitä Kemijärvi: Perhekeskeinen moniammatillisen yhteistyön kehittäminen Alueena on Itä-Lappi (Inari, Kemijärvi, Pelkosenniemi, Posio, Salla ja Savukoski). Perhekeskeinen varhaisen tuen toimintamallin juurruttaminen ja edelleen kehittäminen. Moniammatillisen perhetyön toimintamallin rakenne ja toimintaohjeet löytyvät kaikkien koulujen oppilashuoltokansiosta. Mallin periaatteet on otettu myös mukaan Onnistuvat opit -hankkeen prosessissa. Vuoden 2011 alusta jatkettiin yhteistyötä nuorisotoimen kanssa hankkeessa saavutettujen tulosten eteenpäin viemisessä ja juurruttamisessa. Keskeisin tehtävä on ollut ns. nuorisotiimin työn organisoiminen. Nuorisotiimin nimi muutetaan Kemijärven kaupungin nuorten hyvinvoinnin kehittämisen työryhmäksi ja se aloitti virallisesti toimintansa yhteistyöryhmänä Kehittäjätyöntekijä on toiminut verkkokonsulttina päihdeosiossa ja mukana kansalaisverkkokonsultaation kehittämisessä samoin kuin asiakaskehittäjätoiminnassa ja ryhmätyön mallinnusprosessissa. Kehittäjätyöntekijän siirryttyä koulukuraattoriksi kehittämistyötä jatkettiin yhteistyöllä opiskelijoiden verkostossa. Dialogisia menetelmiä opintojen edistämiseksi -koulutus aloitettiin Kemijärvellä (PaKaste ja Tukeva yhdessä). Koulutukseen osallistui kaikkiaan 49 keskiasteen opettajaa kahdessa ryhmässä. Koulutus jatkui saakka ja menetelmäohjauspäivä ja Puimala kaikille koulutukseen osallistuneille ja Kemijärvellä nuorten kanssa työskenteleville ja päättäjille toteutetaan Koulutuksessa yhdistetään THL:ssa kehiteltyjen menetelmien Huoli puheeksi ja Toimiva Lapsi & perhe sekä muiden dialogisten menetelmien kautta yhteistä käytäntöä opiskelijoiden tukemiseksi koulutuksen aikana Kittilä: Suunnitelmallinen sosiaalityö ja nuorten kanssa työskentely Alueena on Luoteis-Lappi (Enontekiö, Kittilä, Kolari, Muonio ja Pello). Kehittämistehtävänä on suunnitelmallinen sosiaalityö, erityisesti nuorten kanssa tehtävätyö. Kittilän tiimin ja kehittäjätyöntekijän työparitoiminnassa pääpaino on ollut etenkin nuorten kanssa työskentelyssä. Kehittäjätyöntekijä (yhteisöpedagogi) on työskennellyt sosiaalityöntekijän kanssa. Varhaisnuorten ryhmä Simake (12 13-vuotiaille) tarjosi nuorille vaihtoehtoista toimintaa vapaaajalle, jonka toiminnansuunnitteluun nuoret itse osallistuivat. Myös vanhemmat huomioitiin toiminnassa. Sosiaalityön tiimi on kokoontunut viikoittain yhteiseen palaveriin, jossa pääsääntöisesti keskitytään hankeasioihin. Palavereihin ovat osallistuneet sosiaalityöntekijät, perhetyöntekijät ja etuuskäsittelijä. Palavereissa on käsitelty alkaneen ryhmän toimintaa, pohdittu hankkeen toteutusta ja tavoitteita, suunniteltu vaikuttavuuden arviointia, työparityöskentelyä, käsitelty tuorein sosiaali- ja terveyslautakunnan pöytäkirja sekä ideoitu yhteisesti tulevaisuutta. Terveydenhuolto haki PaKaste -hankkeen kautta terveyden edistämisen työskentelyjakson rahoitusta syksyllä ja sitä myönnettiin päihdevalistukseen. Kehittäjätyöntekijä osallistui Päihdeilmastonmuutos -projektin iltatilaisuuksiin, jotka oli suunnattu päiväkoti-/alakouluikäisten lasten vanhemmille. Kittilästä osallistuu neljä henkilöä kehittäjäasiakas-/kokemusasiantuntija toimintaan. Kehittäjätyöntekijä on ollut mukana kehittäjäasiakastoiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Keväällä 2011, kehittäjätyöntekijän lähdettyä muihin tehtäviin, Kittilässä jatkettiin kehittämistyötä työparitoiminnan tehostamisella. Kittilän lastensuojelusta tehtiin kuusi työparipyyntöä yhdellä kertaa: viisi lastensuojelutarpeen selvitystä ja yksi lasten huoltoon ja tapaamisoikeuteen liittyvä olosuhdeselvitys. Kittilän työparipyyntöihin on vastattu yhteistyössä Lapin yliopiston sosiaalityöoppiaineen kanssa.

64 64 Työskentelyn aloitusvaiheessa kunnan työntekijät sanoittivat toiveikseen työavun saamisen, mahdollisuuden ulkopuolisiin näkökulmiin, erilaisten työtapojen omaksumiseen sekä sosiaalityöntekijöiden väliseen reflektioon. Kittilän asiakasprosesseissa on työskennelty kunnan työntekijöiden ja asiakkaiden aikataulujen myötäillen. Selvitysprosessien aikana perheenjäseniä on tavattu 3 9 kertaa, osassa on oltu tiiviissä yhteydessä yhteistyökumppaneihin ja käynnistetty tarpeiden ja mahdollisuuksien mukaiset tukirakenteet. Prosessien yhteydessä on kehitetty asiakasdokumentointia mm. luoden asiakastietojärjestelmään lastensuojelutarpeen selvityksen yhteenvetopohja, kiinnittämällä erityistä huomiota dokumentoinnin merkitykseen, ajoitukseen ja muotoon. Sosiaalitoimiston työskentelymuotoja on pyritty kehittämään kiinnittämällä huomiota esimerkiksi ryhmien käytön ja päihdetyön materiaalien mahdollisuuksiin, avoimuuteen ja perustehtävän fokusointiin. Suunnitelmallisuuden ja kollegiaalisen reflektoinnin kautta on pyritty tavoitteelliseen asiakastyöhön ja ammatilliseen kehittymiseen. Arviointia: Kittilän sosiaalityön kehittämistyön tavoitteiden saavuttamista vaikeutti kehittäjätyöntekijän saannin viivästyminen ja muita kuntia lyhyempi työskentelyaika. Toisaalta työparityöskentely osin korvasi sosiaalityön suunnitelmallisuuden kehittämistavoitetta Rovaniemi: Perhehoito ja tukiperhetoiminta Alueena on Rovaseutu (Rovaniemen kaupunki ja Ranuan kunta). Kehittämistehtävänä on lastensuojelun sijaishuollon prosessin sekä erityisesti perhehoidon tukirakenteiden kehittäminen lapsen näkökulma ja tarpeet huomioiden. 46 Lastensuojelun sijaishuollon prosessimalli valmistui huhtikuun alussa Mallinnuksen kehittämisessä sijaisvanhempia kuultiin asiantuntijoina vertaisryhmien tapaamisissa, kotikäynneillä ja asiakassuunnitelmaneuvotteluissa. Kokemuksia ja kehittämisehdotuksia hyödynnettiin mallinnuksen suunnittelussa. Mallinnuksen aikana toteutettiin käytännössä mallin mukaisesti perhetyötä kahdessa prosessissa, jossa työskenneltiin sekä lasten, biologisten vanhempien että sijaisvanhempien kanssa sijoitusvaiheen alussa ja lopussa. Malliin sisältyy sijaisperheiden valmentaminen. Järjestimme Pesäpuu ry:n kanssa Lapin sosiaali- ja perhetyöntekijöille perhehoidon kehittämispäivät teemalla: Sukulaissijaisvanhemmuus perhekohtainen työskentelymalli. Kehittämispäiviin osallistui 16 sosiaali- ja perhetyöntekijää Inarista, Tervolasta, Sodankylästä ja Rovaniemeltä. Kehittämispäivillä juurrutettiin Lapin kuntiin yhtenäistä valmennuskäytäntöä. Valmennetut perheet kokivat valmennusprosessin tukevan ja hyödyttävän heitä arjessa. Hankkeen aikana otettiin käyttöön lapsen havainnointilomake työkaluksi perhehoitajille. Vertaistapaamisia oli kevään 2010 ja 2011 välisenä aikana yhteensä viisi. Vertaistapaamisiin pääsi osallistumaan vain muutamia sijaisperheitä. Tapaamiseen osallistui perhehoitajia sekä heidän biologisia lapsia että sijaislapsia, yhteensä 38 henkilöä. Perhehoitajiin pidettiin yhteyttä säännöllisesti kirjeitse, joissa tiedotettiin seuraavista tapaamisista, ajankohtaisista koulutuksista sekä perhehoitoon liittyvistä muutoksista. Perhehoitajille tarjottiin hankkeen aikana mahdollisuus osallistua myös koulutuksiin, kuten valtakunnallisiin lastensuojelun perhehoidonpäiviin, FASD -seminaariin ja lastensuojelulakikoulutukseen. Kaikkiin koulutuksiin osallistui sijais- ja tukiperhevanhempia ja koulutuksista saatua tietoa ja näkemyksiä vaihdettiin vertaistapaamisissa. Perhetyöntekijän ja sosiaalityöntekijän tiivistyöparityö, Siltatyöskentely, on lisännyt luottamusta ja ymmärrystä lapsen tilanteesta syntymä- ja sijaisvanhempien kesken ja yhteistyökuviot lapsen asioissa toimivat hyvin. 46 Rovaniemen lastensuojelun sijaishuollon prosessi ja sijaishuollon perhetyö malli

65 65 Arviointia: Kaikissa kunnan kehittämistehtäville asetetuissa tavoitteissa on päästy eteenpäin ja osassa tavoite on täyttynyt. Perhehoitoprosessi on saatu mallinnettua ja mallinnusprosessin aikana on käyty periaatteellisia keskusteluja perhehoidon kehittämiseen liittyen. Perhehoidon tukirakenteiden tärkeys on havaittu ja huomattu, että niihin tarvitaan lisäresursointia. Intensiivisestä työskentelystä sijaisperheen ja biologisen perheen kanssa on saatu positiivista palautetta. Kokeilussa on tullut esille, kuinka tärkeää erityisesti alkuvaiheen tuki olisi kaikille uusille sijaisperheille, heidän lapsilleen ja perheeseen sijoitettavalle lapselle. Perhehoidon lainsäädäntöuudistus on kesken, mikä luo haasteita kehittämistoiminnalle. Tuen tarvetta, kuten säännöllisiä tapaamisia, työnohjausta, kaikkien perheiden ennakkovalmennusta ei voi kuitenkaan kiistää, vaikka näitä ei lainsäädännössä olisikaan erikseen mainittu. Rovaniemellä on keskusteltu perhehoidon yksiköstä, joka keskittäisi työtehtävänsä sijais- ja tukiperheiden sekä tukihenkilöiden kanssa tehtävään työhön. Yksikön/tiimiin tehtäviin kuuluisi mm. sijais- ja tukiperheiden sekä tukihenkilöiden rekrytointi- ja valmennus, vertaistapaamisten järjestäminen, yhteydenpito, koulutusten järjestäminen ja tuki sijoituksen eri vaiheissa. Yhteistoiminta kuntien välillä olisi järkevää. Kehittämisen jatkoksi ja juurruttamiseksi perustetaan työryhmä, johon kuuluvat kehittäjätyöntekijä, sijaisvanhempi, tukiperhevanhempi ja biologinen vanhempi. Tämä ryhmä toimii kokemusasiantuntijaryhmänä lastensuojelulle kommentoiden ja seuraten sijaishuoltoprosessien toteutumista käytännössä Tornio: Lastensuojelu ja aikuissosiaalityö, erityisesti nuoriin kohdistuva työ Alueena on Länsi-Pohja (Tornio ja yhdessä Kemin kanssa Keminmaa, Simo, Tervola, Tornio ja Ylitornio). Kehittämistehtävänä on sosiaalitoimiston sisäisen tehtävärakenteen selkiyttäminen sekä lastensuojelun ja aikuissosiaalityön kehittäminen. Aikuissosiaalityön on vastannut toimintojen kehittämisestä ja se on vaatinut verkostoitumista alueen toimijoiden kanssa. Aikuissosiaalityö on saanut mahdollisuuden kehittyä ja se on nostanut profiiliaan sosiaalityön erityisenä osa-alueena. Tiimi on pohtinut perustehtäviä, joustavia työtapoja, linjauksia ja näiden keskustelujen myötä tiimi on muodostunut merkittäväksi tekijäksi työssä kehittymisen ja jaksamisen kannalta. Tiimin kautta saa työlleen ammatillista tukea. Kehittämistyön aikana on kiinnitetty huomiota työn suunnitelmallisuuteen, asiakasprosesseihin (nuorten sosiaalityö, toimeentulotuen palveluprosessi) ja uusiin työmenetelmiin (Nuorten ryhmä, Varhain vanhemmaksi). Mallinnuksien myötä on löytynyt yhtenäinen ja joustavampi tapa toimia toisin. Tiimin tavoitteena on toimia lain hengen mukaan ja tavoittaa asiakkaat entistä aikaisemmin, paremmin ja kattavammin. Nuorten sosiaalityön prosessimalli 47 tehtiin kuvaamaan jo aikaisemmin kehiteltyä työskentelymallia, joka on nimetty intensiivisen palveluprosessin malliksi. Työskentelymallin vaikuttavuutta tutkittiin seuraamalla asiakkaiden elämässä tapahtuvia muutoksia. Malli on todettu tehokkaaksi varhaisen tuen menetelmäksi. Aikuissosiaalityön tiimi on päivittänyt toimeentulotuen sovellusohjeet 48. Tornion aikuissosiaalityön tiimi on ollut kehittämässä Varhain vanhemmaksi -mallia ja juurruttanut sen omaan työkäytäntöön. Työmenetelmien kehittämiseen sisältyi nuorten ryhmätoiminnan 49 toteuttaminen yhteistyössä Tornion Työvoimalasäätiön kanssa. Nuorten ryhmä käynnistyi lokakuussa 2009 ja jatkuu edelleen osana perustyötä. Tornion lastensuojelun kehittäjätyöntekijä on yhdessä seudullisen tiimin kanssa kuvannut Länsi- Pohjan seudullisen sosiaalipäivystyksen -mallin 50. Yhdessä UULA -hankkeen kanssa luotu sähköinen tiedonsiirtolomake on ollut käytössä ja se on koettu hyväksi, helpoksi ja toimivaksi työvälineeksi päivystystoiminnassa ja on otettu vakituiseen käyttöön. Sosiaalityöntekijä poliisilaitoksella -kokeilu ja 47 Nuorten sosiaalityön prosessimalli 48 Toimeentulotukityön prosessimalli 49 Nuorten kuntouttavan työtoiminnan ryhmäpilotti 50 Lastensuojelun sosiaalipäivystys Länsi Pohjassa

66 66 hankehakemuksen ideapaperi ovat olleet käsiteltävänä Länsi-Pohjan seudullisessa palvelutiimissä Palvelutiimi kuitenkin päätti, ettei seudullista rahoitusta haeta. Tornio lopetti kokeilun joulukuussa Hankkeen alkuvaiheessa on laadittu torniolaisten lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma vuosille Tirlittan Talo tytöille -avajaiset pidettiin Toimintaa toteuttavat yhteistyössä Tornion lapsi- ja perhetyön tiimi, Tornion kaupungin nuorisotoimi sekä Tornion seurakunta. Kehittäjäsosiaalityöntekijä on tehnyt kiinteää yhteistyötä ja jalkautunut nuorisotoimeen. Työn tarkoituksena oli jalkauttaa sosiaalityötä sekä pyrkiä kohtaamaan nuoria heidän omilla areenoillaan. Yhteistyö oli luonnollista ja lähes välttämätöntä. Nuoriso- ja sosiaalitoimen yhteistä nuorisotyöntekijä/sosiaalityöntekijä -työparimallia ei ehditty toteuttaa. Lastensuojelun sosiaalityön välineisiin, nuorten kohtaamiseen ja työskentelyyn toivottiin menetelmäosaamista nuorisotoimelta. Arviointia: Kehittämistyö on ollut kahden vuoden prosessi, jonka aikana on konkreettisesti parannettu olemassa olevia käytäntöjä. Hankkeen aikana tarkasteltiin sosiaalitoimen tehtävärakennetta työntekijäkohtaisesti, työntekijäryhmien mukaisesti, tiimikohtaisesti, tiimien välillä sekä asiakkaan tarpeiden toteutumisen näkökulmasta katsottuna. Työntekijät ovat saaneet äänensä kuuluviin ja työtehtäviä ja tuntemuksia on tarkasteltu yhteisesti. Samalla on pohdittu työn positiivisia puolia, kuormittavia tekijöitä ja konkreettisia kehittämiskohteita. Marraskuussa 2009 tarkasteltiin lapsi- ja perhetyön tiimin toimenkuvia. Aikuissosiaalityön tiimin tehtävärakenne-esitys valmistui toukokuussa Sosiaalityön johtaja vie esitykset sosiaali- ja terveyslautakuntaan syyskuussa Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisrakenne ja mallit Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteiset työskentelymallit 1. Ryhmätyön mallinnus ja ryhmätoiminnat ovat yhteisiä toimintoja. 2. Työparityössä on palvelun tarjoajina sekä kehittäjä-sosiaalityöntekijöitä että terveydenhuollon suunnittelijoita ja yhteistyössä on myös yliopiston työntekijöitä. 3. Asiakaskehittäjätoiminta on ollut sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistä kehittämistä. 4. Varhain vanhemmaksi malli on sosiaalityön ja terveydenhoitajan yhteistyöhön perustuvaa työparityötä Lapissa on edelleen tarvetta kehittää perustason sosiaali- ja terveyspalvelujen sisältöjä ja osaamista sekä vahvistaa yhteistoimintaa ammattilaisten ja kansalaisten kanssa. Työparitoiminnan kehittämisosion tarkoituksena on ollut tutkia Lapin erityispalvelurakenteen tarpeita ja niitä tilanteita, joihin kunnat pyytävät apua. Työparityöskentelyn avulla on voitu tutkia työavun tarvetta, pienten kuntien työmuotojen ja -muodostelmien (eri ammatit yhteiseen työhön) elävöittämismahdollisuuksia sekä perus- ja erityisosaamisen vahvistamiskeinoja. Asiakastyön lisäksi työparityöskentely on konkretisoinut kuntien palvelurakenteita, sosiaalityön prosesseja ja työn tekemisen reunaehtoja vahvistaen näin (Posken) työparitoimijoiden kehittämisosaamista. Sosiaalityön erityispalvelurakenteen kehittäminen liittyy Kolpeneen palvelukeskuksen ja Lapin sairaanhoitopiirin yhdistymiseen Lapin sosiaali- ja sairaanhoitopiiriksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteinen kehittämisrakenne Pohjois-Suomeen monialaiset sosiaali- ja terveyspalvelut hankkeen vastuuhenkilöt ovat valmistelleet esityksen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisrakenteeksi, jossa kytkeytyy toisiinsa kiinteästi käytännön, opetuksen ja tutkimuksen yhteistyö.

67 67 LAPIN LIITTEET Liite 1.1 Monialaiset sosiaali- ja terveyspalvelut, kehittämisen rakenne PaKaste -verkosto Kasteen henkilöstöt: Lappi Kainuu Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa I Seminaari Lappi Yhteisen työnäkymän kirkastaminen Työskentelyn käynnistäminen Kehittämisen tukirakenteen luominen II Seminaari Kokkola Yhteiset toiminta-alueet yhteistyötarpeet ja -mahdollisuudet III Seminaari Kuusamo Yhdessä tehden IV Seminaari/ neuvottelukunta Oulu Vaikuttavuuden arviointi Yhteisen kehittämisen Lapin henkilöstöryhmä Kehittäjätyöntekijöiden tiimit + Hallintotiimi I Henkilöstöryhmä Hallinnointiin liittyvät asiat Toimintasuunnitelma Oma substanssiryhmän kokous toiminnan suunnittelua Välityöskentelyn tehtävät II Henkilöstöryhmä III Henkilöstöryhmä IV Henkilöstöryhmä V Henkilöstöryhmä Riskianalyysi VI Henkilöstöryhmä VII Henkilöstöryhmä Sisältötiimit Sosiaalityön tiimi Terveyden edistämisentiimi Perusterveydenhuollon tiimi Välityöskentely Sosiaalityön tiimi ja Toimintasuunnitelma Välityöskentely Sosiaalityön tiimi 24.8., 15.9., Toiminnan käynnistäminen Arviointisuunnitelma Osallisuussuunnitelmat Välityöskentely Sosiaalityön tiimi Asiakaskehittäjätoiminnan käynnistäminen Välityöskentely Sosiaalityön tiimi Toimintaa ja sen dokumentointia Välityöskentely Sosiaalityön tiimi 26.2., ja Toimintasuunnan tarkistus Välityöskentely Sosiaalityön tiimi ja

68 68 rakenteiden ideointi V Seminaari Kajaani Asiakastyön rajapinnat VI Seminaari Kittilä Juurruttaminen VII Seminaari Rovaniemi Asiakaskuulemistilaisuus Siirtyminen piloteista käytännön arkeen VIII Seminaari Rovaniemi Tulosseminaari VIII Henkilöstöryhmä IX Henkilöstöryhmä Välityöskentely Sosiaalityön tiimi Välityöskentely Sosiaalityön tiimi ja Välityöskentely Sosiaalityön tiimi ja Välityöskentely Sosiaalityön tiimi 17.6., 19.8., ja Tulokset ja mallit Välityöskentely Sosiaalityön tiimi Raportit, yhteinen raportti

69 69 Liite 1.2 Terveyden edistämisen työkokousten aikataulu ja osanottajamäärät kunnittain: Kunta Terveystoimi Hammashuolto Sosiaalitoimi Muut hallinnon alat Kunnanjohtaja Luottamushenkilöt Muut Yhteensä 3.2. Sodankylä Kemijärvi Savukoski Pelkosenniemi Salla Tornio Keminmaa Tervola Posio Enontekiö Kemi Simo Kolari Muonio Ranua Pello Yht

70 70 2 PAKASTE 1: KAINUUN OSAHANKE Taulukko 2.15 Yleistiedot Kainuun hankkeesta Virallinen nimi: Lyhenne: Pohjois-Suomen monialaiset sosiaali- ja terveyspalvelut kehittämisrakenne ja toimintamalli / Kainuun osahanke PaKaste Kainuu Toteutusaika: Hallinnoija: Rahoittaja: Rahoitus: Kolpeneen kuntayhtymä Sosiaali- ja terveysministeriö (KASTE-ohjelma) , josta Kainuun maakunta -kuntayhtymän oma rahoitusosuus (25 %) Henkilöstö: projektipäällikkö Terho Pekkala (100 %, aj %) projektisihteeri Tarja Karjalainen (10 %) Kehittäjä-sosiaalityöntekijä Margit Laaksonen aj (100 %) Kehittäjä-sosiaalityöntekijä Terttu Tervo (60 %) Kehittäjähoitajat Katja Holappa (50 % aj ) ja Seija Tuura (50 % aj ) Kehittäjäohjaaja Marketta Huttunen (20 %) KehittäjäsuuhygienistI Miia Torvinen aj (50 %) Esimies: kehittämisjohtaja Marita Pikkarainen Ohjausryhmä: Mauno Saari, terveysjohtaja (pj.) Marita Pikkarainen, kehittämisjohtaja Eija Tolonen, vanhuspalvelujohtaja Asta Komulainen, vastaanotto- ja tk-sairaalatoiminnan vastuualuepäällikkö Maila Moilanen, koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon päällikkö Marko Korhonen, johtava hammaslääkäri Helena Heikkinen, hallintoylihoitaja Pekka Honkanen, yleislääketieteen professori Terho Pekkala, siht. Keskeiset tavoitteet: 1. Perusterveydenhuollon ja sosiaalityön palveluiden ja henkilöstön osaamisen kehittäminen 2. Sote-toimialan kehitystyön koordinointi 3. Tutkittuun tietoon perustuvan työn osuuden vahvistaminen palveluiden kehittämisessä Tämä raportti on kuvaus PaKaste Kainuu -hankkeen toteutuksesta ja keskeisistä tuloksista. Hanke on ollut osa kansallista sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelmaa (KASTE). Tässä raportissa kuvataan hankkeen toteutus ja esitetään sen tulosten arviointi. Loppuraportin on laatinut projektipäällikkö Terho Pekkala. Hankkeen keskeinen sisältötoiminta esitetään omina raporttijulkaisuinaan: Perusterveydenhuollon kehittämisen koosteen muodostaa Seija Tuuran ja Katja Holapan, Marketta Huttusen sekä Terho Pekkalan raportointi. Margit Laaksonen ja Terttu Tervo ovat laatineet raportin aikuissosiaalityön prosessista. Miia Torvinen raportoi suun terveydenhuollon yhteistyömallin kehittämisestä ja ikäihmisten edistämisestä.

71 JOHDANTO Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittäminen KASTE-ohjelmassa Kansallinen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelma KASTE 51 ohjaa toimialan kehittämistä vuosina KASTE-ohjelmalla on käynnistetty toimenpiteitä, joiden tavoitteena on uudistaa sosiaali- ja terveyspalvelujen toimintatapoja niin, että ne entistä vahvemmin edistäisivät hyvinvointia ja terveyttä. Ohjelma poikkeaa aiemmista valtionavustuksella rahoitetuista yksittäisistä hankkeista, sillä rahoitettavat hankkeet ovat suuria, usein ylimaakunnallisia yhteistyöhankkeita. Ohjelmalle on luotu alueellisesti ohjattu rakenne, jonka edustajina on sekä kuntasektorin että alueellisten tahojen toimijoita. Pohjois-Suomen KASTE-ohjelmassa painopisteenä ovat osaamisen ja kehittämistoiminnan vahvistaminen, hyvinvoinnin edistäminen sekä sosiaalisten ja terveyserojen kaventaminen sekä mielenterveyden edistäminen ja päihdeongelmien ja syrjäytymisen ehkäisy. KASTE-ohjelman mukaan valtioneuvoston suosituksena on, että palvelurakenteiden uudistamisen rinnalla luodaan kuntiin pysyvä sosiaalihuollon ja perusterveydenhuollon kehittämisrakenne, ettei kehittäminen ole vain lyhytnäköisen, määräaikaisen rahoituksen varassa Yhteistyö Pohjois-Suomen tasolla Sosiaali- ja terveysministeriö on myöntänyt KASTE-ohjelmasta rahoituksen Pohjois-Suomen monialaiset sosiaali- ja terveyspalvelut kehittämisrakenne ja toimintamalli -hankkeelle, joka toteutetaan yhteistyönä Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan, Lapin ja Kainuun toimijoiden kanssa. Osahankkeissa kehitetään perusterveydenhuollon, sosiaalityön, varhaiskasvatuksen sekä lasten ja nuorten palveluita. Kaikkien toimijoiden yhteisenä päämääränä on luoda sopimuksellinen kehittämis- ja tutkimustyön rakenne, jossa yhdistetään resursseja ja koordinoidaan verkostomaista toimintaa. Malli pohjautuu aiempiin toimiviin käytäntöihin sosiaalialan osaamiskeskusten ja kehittämisyksiköiden työssä. Pohjois-Suomessa harvaan asutun alueen erityisolosuhteet edellyttävät sosiaali- ja terveysalan kehittämisessä voimakasta panostusta yhteistyöhön. Painopiste on jatkossa oltava yhä vahvemmin sosiaali- ja terveystoimia yhdistävässä työskentelyssä, jotta hyvinvoinnin edistämisen tavoitteet voidaan saavuttaa. Palveluorganisaatioiden, oppilaitosten ja kehittämistoimien resurssien yhdistäminen tuottaa synergiaetuja koko alueen toimijoille Kehittämistyö Kainuussa Kainuun hallintokokeilusta annetun lain (343/2003) mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon toimialueella Kainuun maakunta -kuntayhtymä vastaa terveydenhuollosta kokonaisuudessaan ja sosiaalihuollosta lasten varhaiskasvatusta lukuun ottamatta. Kuntayhtymä vastaa myös sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistoiminnasta sille kuuluvilta osin. Kehittämistoiminta sosiaali- ja terveystoimialalla on organisoitu johdon tuen tulosalueelle tutkimus, kehittäminen ja suunnittelu -vastuualueeksi. Vastuualue muodostuu tutkimus- ja kehittämishankkeista, asiantuntijayksiköstä, henkilöstön täydennyskoulutuksesta sekä tieteellisestä kirjastosta. Tutkimus- ja kehittämistoimintaan käytetään vuosittain noin prosentti (n. 3 M ) toimialan kokonaismenoistaan. Käytännössä suurin osa tästä on ulkopuolisen kehittämisrahoituksen turvin toteutettua ja toiminnan nettomenot ovat n. 1 M. 51 Sosiaali ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma KASTE Sosiaali ja terveysministeriön julkaisuja 2008:6

72 HANKKEEN TOTEUTUS Tehtävärajaus ja valmistelut Hankkeen päätehtävänä on ollut perusterveydenhuollon ja sosiaalityön palveluiden kehittäminen. Muina keskeisinä tehtävinä on ollut toimialan kehittämistyön koordinointi ja tutkittuun tietoon perustuvan työn vahvistaminen. Hankkeen toiminta jakaantui n. 6 kk:n mittaiseen suunnitteluvaiheeseen vuoden 2009 jälkipuoliskolla, varsinaiseen toimintavaiheeseen vuonna 2010 sekä levitys- ja päätösvaiheeseen vuonna Suunnitteluvaihe toteutettiin terveysjohtajan, sosiaali- ja terveystoimen kehittämisjohtajan, yleislääketieteen professorin sekä vastaanotto- ja terveyskeskussairaalatoiminnasta vastaavan päällikön ohjauksessa syksyn 2009 aikana. Tarkoituksena oli suunnata työskentelyä ohjelma-ajattelun suuntaan, jolloin yksittäisten kehittämistoimien sijaan ohjattaisiin yhtenäistä tavoitekokonaisuutta. Tähän liittyen PaKaste Kainuun osahanke on osallistunut myös tulevien perusterveydenhuollon hankkeiden ja muiden toimien suunnitteluun. Työn tuloksena Kainuun perusterveydenhuollon hankkeille on pystytty määrittelemään perusteltu ja kokonaisuutta tukeva sisältö Tavoitteet ja niiden toteuttaminen Palveluiden ja henkilöstön osaamisen kehittäminen Perusterveydenhuolto Perusterveydenhuollon kehittämisessä hankkeessa on toteutettu Toimiva Terveyskeskus -ohjelmaa. Tämä osana KASTE-ohjelmaa toteutettava STM:n toimenpideohjelma vahvistaa peruspalveluita, korostaa terveyshyödyn tuottamista ja nostaa asiakasta toiminnan keskiöön. Heti alkuvaiheessa hankkeen keskeiseksi sisällöksi nousi ministeriön ohjelmaan sisältyvä Terveyshyötymalli, jonka tavoitteena on pitkäaikaissairaiden hoidon tehostaminen käytäntöjä ja työn organisointia muuttamalla. Hankkeen alkuvaiheen tehtävänä oli tarkentaa perusterveydenhuollon kehittämiskohteet sekä valmistella kehittäjätyöntekijä-toimintaa. Suunnittelutyössä hyödynnettiin toimialan johdon, asiakaspalautteen ja henkilöstön aloitteiden kautta syntyviä näkemyksiä. Näillä pyrittiin mahdollisimman hyvin vastaamaan aihealueiden kehittämistarpeisiin. Pitkäaikaissairauksien hoitomallin kehittämisen valmisteleminen ja esitestaaminen muodostui hankkeessa keskeiseksi. Terveyshyötymalli toimi myös sosiaali- ja terveydenhuoltoa yhdistävän kehitystyön viitekehyksenä. PaKaste-Kainuun osalta perusterveydenhuollon tavoitteiksi määriteltiin 1) Pitkäaikaissairauksien nykyisen toimintamallin kuvaaminen 2) Vastaanottotoiminnan kehittäminen (terveyshyötymallin mukaisesti) 3) Asiakkaiden omahoidon vahvistaminen ja vaikuttavuuden edistäminen yhteistyössä sosiaalihuollon kanssa Toimintamallien uudistamisella on pyritty turvaamaan ja kehittämään peruspalveluiden saatavuutta lääkärien, sairaanhoitajien ja muiden ammattiryhmien välistä yhteistyötä uudistamalla. Kainuussa tämä on käytännössä toteutettu siten, että terveydenhuollon kehittäjätyöntekijä käynnistää, tukee ja koordinoi terveydenhuollon henkilöstön kanssa tehtävää työtä.

73 73 Perusterveydenhuollon kehittäjätyöntekijöiden sijoittuminen päätettiin Vuolijoen ja Ristijärven terveysasemille, joiden vastaanottotoiminta koostuu pääosin päivystävien sairaanhoitajien akuuttityöstä, kansanterveyshoitajien vastaanotoista sekä lääkärien etä- ja lähivastaanottoajoista. Kehittäjähoitajina Vuolijoen terveysasemalla toimi kansanterveyshoitaja Seija Tuura ja Ristijärven terveysasemalla sairaanhoitaja Katja Holappa. Tehtävät olivat osa-aikaisia (50 %) oman perustyön ohella. Kehittäjätyöntekijämallilla mahdollistetaan ammattilaisille keskittyminen työkäytäntöjen kehittämiseen ja jakamiseen sekä moniammatillisen verkostotyön luomiseen. Kehittäjähoitajille määriteltiin tehtävän tarkemmat sisällöt, jotka toteuttivat käytännössä perusterveydenhuollon tavoitteita. Työn alkuvaiheessa hoitajat kuvasivat pitkäaikaissairauksien nykyisen toimintamallia pienten terveysasemien kontekstissa. Nykytilakuvauksen perusteella on luotu kehittämisalueet ja tarvittavat toimenpiteet Terveyshyötymallin mukaiseksi toiminnaksi. Toisena keskeisenä tehtävänä oli valmistella tiedon tuotantoa terveyshyötymallin mukaisen hoitosuunnitelman laatimista varten. Käytännössä tämä tehtiin yhteistyössä KAMUT -tutkimushankkeen tutkimuspotilaiden elämäntilanne- ja hoitokartoituksen toteutuksessa. Tämän pohjalta puolestaan toteutettiin kolmatta tehtävää terveydenhuollon ja sosiaalitoimen ammattihenkilöiden toimien määrittämiseksi. Työn tulokset Terveyshyötymallin keskeisyys kehittämistyön viitekehyksenä on vahvistunut jatkuvasti työn edetessä. Mallin myötä pitkäaikais- ja monisairaiden hoidon suunnitelmallisuuden ja moniammatillisen työn tärkeys on korostunut. Terveyshyötymallia esitestaava kehittäjäjakso onkin toteutunut yhtenäisen mallin perusteiden luomisena kansanterveystyön vastaanottotoimintaan. Tuloksena on kuvaus pitkäaikaissairauksien hoitomallista ja vastaanottotoimintojen kehittämisestä sekä hoitosuunnitelmien laatimista varten tarvittavan potilasinformaation kokoaminen. Perusterveydenhuollon kehittämistyö saatettiin kehittäjähoitajien osalta päätökseen suunnitellusti vuoden 2010 loppuun mennessä. Perusterveydenhuollon kehittäjähoitajien työskentelyn päätyttyä hankkeen työ siirtyi suunnitellusti tukemaan RAMPE- ja KYTKE -hankkeiden toimintaa. Perusterveydenhuollon kehittämisohjelman kokoaminen on ollut merkittävä muutos hanketoiminnan vaikuttavuuden ja hallinnan kehittämisessä. Suun terveydenhuolto Suun terveydenhuollon osuus väestön terveyden edistämisessä jää usein vähälle huomiolle. Kuitenkin esimerkiksi hammassairauksien ennaltaehkäisy ja varhainen hoito ovat osa terveydenhuollon kokonaisuutta ja tämän vuoksi vastuualueen toiminnallinen integrointi muuhun terveydenhuoltoon on tärkeää. Ikäihmisten suun terveyden ylläpitäminen on tulevaisuudessa yhä kasvava haaste, koska iäkkäillä potilailla on omia hampaita saatu säilytettyä aiempia ikäluokkia enemmän. Kotona asuvien ja laitoshoidossa olevien ikäihmisten omakohtaisen suun itsehoidon vahvistaminen, kädentaitojen hiipumisen huomioonottaminen ja hoitohenkilökunnan osaamisen vahvistaminen laitospotilaiden suun puhdistuksen avustamisessa on ensiarvoisen tärkeää. Ikääntyvien asiakkaiden hammashuoltoa tulee kehittää yhteistyössä vanhuspalveluiden kanssa ja ennaltaehkäisevään työhön on kohdistettava resursseja. Suuret hammashuollon palveluiden kysyntäpaineet yhdistettynä jatkuvaan henkilöstöresurssivajeeseen ovat aiheuttaneet suun terveydenhuollossa toiminnallisia vaikeuksia sekä kuormitusta henkilöstön työhyvinvoinnille. Toimintamallien kehittäminen ammattiryhmien yhteistyöhön ja tiimimäiseen hoitolatyöhön perustuvaksi on nähty keskeiseksi keinoksi tilanteen tasapainottamiseksi.

74 74 Suun terveydenhuollon tavoitteet liitettiin Kainuun perusterveydenhuollon kehittämisohjelmaan ja PaKaste Kainuun osahankkeen toimintaan keväällä Toimintamalliksi valittiin kehittäjätyöntekijäkonsepti. Suuhygienisti Miia Torvinen siirtyi 50 %:n työajalla hankkeeseen tehtävänään mallintaa työnjaon ja suun terveyden edistämisen käytäntöjä sekä perehdyttää henkilöstöä uusiin malleihin. Kehittäjätehtävään kuului myös muun muassa järjestää kuntayhtymän henkilöstölle ja terveydenhuoltoalan opiskelijoille koulutus- ja yhteistyötilaisuuksia. Tehtävän tavoitteiksi määriteltiin 1) Suun terveydenhuollon henkilöstön työnjaon jatkokehittäminen. 2) Kotona asuvien ja laitoshoidossa olevien ikäihmisten suun terveyden edistäminen Suunniteltua 6 kk:n työskentelyjaksoa jatkettiin toisella puolen vuoden sopimuksella vuoden 2011 alusta. Tarkennettuina tavoitteina oli mallinnetun yhteistyömallin pohjalta laatia ja käyttöönottaa hoitolakohtaiset sopimukset työyhteisön tueksi. Lisäksi jatkettiin alkanutta koulutusyhteistyötä sekä vanhuspalveluiden että paikallisten oppilaitosten kanssa. Työn tulokset Kehittämisjaksojen tuloksina saatiin valmisteltua ammattiryhmien yhteistyömalli sekä suun terveyden edistämisen toimintamallit eri kohderyhmien palveluissa (suun terveyden edistämisen käsikirja). Suunnitellut koulutus- ja perehdytystoimet saatiin toteutettua ikäihmisten suun terveyden omahoidon ja laitoshoidon henkilöstön osaamisen tueksi. Hoitoloissa käyttöönotettu yhteistyösopimus sisältää perustehtävän ja yhteisten pelisääntöjen määrittämisen sekä yhteisten tehtävien läpikäymisen ja niiden toteuttamisesta huolehtimisen. Oppilaitosyhteistyö johti siihen, että Kainuun Ammattiopiston ja Kajaanin Ammattikorkeakoulun opetussisältöihin on lisätty suun terveyden jaksoja, joista yhteistyösopimuksen nojalla vastaa Kainuun maakunta -kuntayhtymän henkilökunta. Aikuissosiaalityön kehittäminen Aikuissosiaalityötä Kainuussa on kehitetty aiemmin useissa eri yhteyksissä. Kuitenkaan maakuntaan ei ole luotu yhteistä suunnitelmallisen aikuissosiaalityön toimintamallia. PaKaste Kainuun osahankkeen kautta pyritään tavoitteellisen työn tehostamiseen sekä eri ammattiryhmien yhteistyön hyödyntämiseen. Hankkeen toiminta onkin nähtävä jatkumona sekä sosiaalityön sisällöllisen toiminnan että tehtävärakenteen kehittämiselle. Yhteiskunnallisessa keskustelussa on korostunut aktivoivan työn merkitys ja tämä on osaltaan heijastunut sosiaalityön sisältöön. Kainuussakin on panostettu kuntouttavan työtoiminnan kehittämiseen mittavalla maakunnallisella hankkeella. Työllistämisvelvollisuuden keskeisyys ja toimeentulotukityön eriyttäminen on luonut tilanteen, jossa aikuissosiaalityö lohkeaa varsinaiseksi sosiaalityöksi ja sosiaaliturvatyöksi. Tässä hankkeessa on sosiaalityöntekijän ja sosiaaliohjaajan työnkuvaa kuvattu muutostyön ja huollollisen sosiaalityön käytännön kautta. Aikuissosiaalityössä nämä kummatkin näkökulmat ovat vahvasti mukana arjen työssä, joten kehittämisen lähtökohtana tulee olla molemmat käytännöt. Hankkeen tavoitteet täsmennettiin kolmeen eri osatavoitteeseen: 1) aikuissosiaalipalveluiden ammatillisen henkilöstön työnjaon selkiinnyttäminen 2) suunnitelmallisen, kuntouttavan ja aktivoivan työorientaation kehittäminen aikuissosiaalipalveluiden sosiaalityössä 3) asiakkaiden omahoidon vahvistaminen ja vaikuttavuuden edistäminen yhteistyössä perusterveydenhuollon ja aikuissosiaalityön kanssa

75 75 Hankkeen kehittäjäsosiaalityöntekijänä aloitti vuoden 2010 alussa Margit Laaksonen, jonka työtä jatkoi sosiaalityöntekijä Terttu Tervo vuodenvaihteeseen 2011 saakka. Lisäksi terveydenhuollon sosiaalityön osa-alueeseen palkattiin osa-aikaisesti sosiaaliohjaaja Marketta Huttunen loppuvuonna Kehittäjätyöntekijöiden tehtävinä oli käynnistää, tukea ja koordinoida henkilöstön kanssa tehtävää työtä. Syksyn 2010 aikana käynnistyi Suunnitelmallisen aikuissosiaalityön valmiudet -koulutussarja koko henkilöstölle. Koulutuskokonaisuuden keskeisinä tavoitteina oli Tukea työnjaon kehittymistä aikuissosiaalipalveluissa Parantaa ammattiryhmien välisiä yhteistyövalmiuksia Vahvistaa suunnitelmallista asiakastyötä Kehittää työntekijän oman työn suunnittelua ja sen hallintaa Ottaa käyttöön yhteisiä työkäytäntöjä Työn tulokset Henkilöstön yhteisten keskustelun lopputuloksena on tarkennettu tehtävänkuvat (sosiaalityöntekijä, sosiaaliohjaaja, toimeentulotukisihteeri) ja seudulliset asiakastyön tiimirakenteet. Sosiaalityön asiakasprosessi on hahmotettu kuuteen osaan jaettuna. Toimiva asiakasprosessi lähtee asiakkaan palvelutarpeen arvioinnista, se on suunniteltu yhteistyössä asiakkaan kanssa ja sen vaikutuksia arvioidaan. Eri vaiheiden tulee kytkeytyä yhteen ja muodostaa kokonaisuus, jonka tavoitteena on asiakkaan tilanteeseen vaikuttava palvelu. Hankkeen koulutuksissa luotiin suunnitelmallisen aikuissosiaalityön tueksi seuraavat lomakkeet, jotka on viety myös asiakastietojärjestelmään: Kirjallisesta käsittelystä sosiaaliohjaajille tai sosiaalityöntekijöille siirretään seuraavat asiakasryhmät arvioitaviksi -lomake Tilannearvio -lomake Asiakassuunnitelma -lomake Terveydenhuollon sosiaalityön osalta koottiin yhteisen työskentelyn ja toimintakyvyn tukemisen elementit osaksi perusterveydenhuollon raportointia (ks. myös arviointi-kohta) Sote-toimialan kehitystyön koordinointi Vuoden 2010 alusta Kainuun sosiaali- ja terveystoimialan organisaatiomuutoksen myötä kehittämistoiminta on organisoitu Tutkimus, kehittäminen ja suunnittelu -vastuualueelle (TKS). TKS-yksikköä johtaa toimialan kehittämisjohtaja, jonka alaisuudessa mm. projektipäälliköt toimivat. PaKaste Kainuun osahankkeelle on hankesuunnitelmassa määritelty tavoitteet kehittämistyön tukemiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa projektien yhteistoiminnan, perusorganisaation ja kehittämisen yhteistyön sekä kumppanuustoimijoiden parissa tehtävää koordinaatiotyötä. Tavoitteina ovat: 1) Sote-henkilöstön oman työn kehittämiseen kannustaminen ja siihen liittyvien toimintatapojen kehittäminen 2) Kehittäjätyöntekijämallin juurruttaminen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin (perustyön ja kehittämisen linkittäminen) 3) Kehittäjäyhteistyön luominen Pohjois-Suomen kehittämis- ja tutkimusrakenteen toimijoiden kanssa

76 76 Työn tulokset Merkittävin hankkeen tuloksista on ollut ns. ohjelmajohtamisen mallin luominen. PaKaste, RAMPEja KYTKE-hankkeiden muodostama perusterveydenhuollon kehittämisohjelman luominen käynnisti uudenlaisen koordinaatiomallin. Tässä yksittäisen hankkeen sijasta ohjataan yhteistä ohjelmaa, jonka osina projektit ovat. Yhteisen ohjausryhmän tehtävänä on hallinnon lisäksi huolehtia siitä, että hankkeet tekevät toisiaan tukevaa työtä päällekäisyyksiä välttäen. Ohjelmajohtamisen mallilla on sittemmin käynnistynyt myös sosiaalisen vahvistamisen ohjelma. Tässä kaikki työllisyyttä, osallisuutta ja toimintakykyä tukevat hankkeen muodostavat yhteisesti johdetun kokonaisuuden. Myös sähköisten palveluiden kehittämisohjelmaa (SÄHKE) on valmisteltu Pa- Kaste Kainuun osahankkeen koordinoimana yhteistyössä kuntayhtymän toimijoiden kanssa. Tarkoituksena on käynnistää koko Kainuuta koskevan kansalaisten sähköisten asiointipalveluiden ohjelma, jota tullaan toteuttamaan yhteistyössä kansallisen SADe-ohjelman kanssa. Oman työn kehittämiseen kannustaminen on toteutettu testaamalla aloitetoimintaa sote-toimialalla. Henkilöstöhallinnon vastuulla oleva asia ei kuitenkaan ole edennyt käytännöksi asti. Tärkein tulos on saavutettu kehittäjätyöntekijämallin juurruttamisessa. Aiemmin kuntayhtymässä kokeiltujen kehittäjäjaksojen perusteella PaKaste Kainuun osahanke on muokannut käytännöt kehittäjätehtävään siirtymiselle ja prosessin hallinnalle. Koordinaatiotehtävään on liittynyt myös uusille hanketyöntekijöille annettu perehdyttämisohjelman mukainen perehdytys kehittämistyöstä ja sen käytännöistä. Kehittäjäasiakastoiminnan käynnistäminen on ollut myös koko toimialaan liittyvää. Kehittäjäasiakkaat ovat tavoitteelliseen työhön kiinnitettyjä asiakkaita tai asukkaita, jotka toimivat määräajan palveluiden tai käytäntöjen kehittämisen tukena. Hankkeen käynnistämiä kehittäjäasiakasjaksoja on toteutettu yhteensä neljä. Toiminta on vakiintunut ja siihen on luotu ohjeita ja tukimateriaaleja. Kehittämistyön koordinoinnin tehtävässä on myös osallistuttu kuntayhtymän intranetin uudistamiseen. Tehtävänä on huomioida sote-toimialan tarpeet tiedonvälityksen, toiminnan hallinnan ja suunnittelutyön näkökulmasta. Pohjois-Suomen kehittämisrakenteen valmistelu on edennyt työryhmän käsittelystä kohti alueen toimijoiden kanssa tehtävää työskentelyä. Koko PaKaste-hankkeen tuotoksena tehty luonnos on käsitelty hankkeen neuvottelukunnassa toukokuussa. PaKaste II -hankkeen rahoituksen varmistuttua jää kehittämisrakenteen varsinainen sopimuksellinen testaaminen vuosille Tutkittuun tietoon perustuvan työn osuuden vahvistaminen palveluiden kehittämisessä Terveydenhuollon toiminta on perinteisesti nojannut näyttöön perustuvaan tutkimukseen. Myös sosiaalihuollossa on kehittynyt yhä vahvempi käytäntötutkimuksellinen ote. Tutkimusten ja selvitysten lisäksi tutkivan ja analysoivan työotteen yleistäminen asiakastyön osana on tärkeä keino vaikuttaa palveluiden kehittämiseen. PaKaste Kainuun osahankkeen tarkoituksena on ollut sekä edistää käytettävissä olevan informaation hyödyntämistä että lisätä tutkimuksellisesta toimintaa sote-toimialalla. Tavoitteiksi on kirjattu: 1) Maakunnan sosiaali- ja terveystoimialan tutkitun tiedon käytön lisääminen palveluiden ohjauksessa ja kehittämisessä. 2) Tutkimusaihepankin laatiminen 3) Sopimuksellisten kumppanuuksien vahvistaminen tutkimus- ja oppilaitosten kanssa

77 77 Työn tulokset Keskeisimpänä toimenpiteenä perusterveydenhuollon kehittämisen osalta on ollut yhteistoiminta Oulun yliopiston Kainuun alueen yleislääketieteen professorin kanssa. Professori Pekka Honkasen johtamana PaKaste Kainuun osahanke on osallistunut KAMUT -tutkimushankkeeseen Terveyshyötymallin mukaisen asiakastyön kehittämiseksi. Hankkeessa tuotetaan tietoa mm. tehokkaan hoitosuunnitelman laatimiseksi pitkäaikaissairaille potilaille. Informaation perusteella on luotu pohjaa asiakasvastaavan toiminnalle ja ammattiryhmien yhteistyölle. PaKaste-hanke on osallistunut tutkimushankkeen suunnitteluun ja toiminut hankkeen rinnalla toimintamallien kehittämiseksi. Terveyshyötymalliin liittyy myös toinen hankkeen tutkimusyhteistyö. Terveyshyötymalli on suomalainen sovellus anglo-amerikkalaisesta Chronic Care Modelista, joka on kokonaisvaltaista ja suunnitelmallista pitkäaikaissairaiden hoitoa korostava kokonaisuus. Edellä mainitun KAMUT -tutkimuksen tulosten perusteella Kainuussa havaittiin sosiaalisen tuen tarpeen keskeinen merkitys useiden tutkimuspotilaiden kohdalla. Tämä havainto tuki jo aiemmin herännyttä kiinnostusta selvittää Terveyshyötymallin sosiaalista ulottuvuutta, joka ei Suomessa juurikaan korostu. PaKaste-hanke tilasi Itä- Suomen yliopiston yhteiskuntatieteen laitokselta selvitysartikkelin sosiaalityön teoreettisista lähtökohdista Terveyshyötymallin osana sekä sen mahdollisesta lisäarvosta mallin toimintaan. Hankkeessa testattiin myös organisaation sisäisen tutkimusaihepankin kokoamista, mutta sitä ei ole otettu käyttöön. Valmistelutyö ei ollut riittävää, että sen käyttö olisi sellaisenaan palvellut henkilöstöä tai mahdollisia ulkopuolisia hyödyntäjiä (opinnäytetyön tekijät, tutkimuslaitokset jne.). Terveydenhuoltoalan ammattikorkeakoululla on toimiva opinnäytetyöpankki, mutta muille aloille soveltuvaa käytäntöä ei Kainuussa ole koottu yhteen paikkaa. Sopimuksellisiin kumppanuuksiin on hankkeen avulla sen sijaan edetty. Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden laitos vastaa sosiaalityön opetus- ja tutkimusklinikkatoiminnasta, johon Kainuu on liittynyt. Sopimus allekirjoitettiin keväällä 2011 ja sen toivotaan johtavan sosiaalityön käytännön opetuksen ohjauksen kehittymiseen, käytäntötutkimusten soveltamiseen sekä yhteisiin kehittämishankkeisiin. Tästä ensimmäisenä esimerkkinä on aiemmin mainittu Terveyshyötymallin ja sosiaalityön artikkeli, jolle odotetaan myös jatkoa. Sopimuksellista yhteistyötä on valmisteltu myös paikallisesti. Kajaanin ammattikorkeakoulun kanssa strategisesta yhteistyöstä on neuvoteltu vuoden 2011 aikana. PaKaste-hankkeen osalta suun terveydenhuollon opetusyhteistyö on yksi osa suunniteltua yhteistoimintaa. Samoin Kainuun ammattiopiston kanssa opetussuunnitelmaan on kirjattu suun terveydenhuollon opetusjaksot, josta kuntayhtymän ammattilaiset vastaavat Organisointi ja toiminta Henkilöstöresurssit Osahanke käynnistyi hankesuunnitelman mukaisesti Projektipäällikkönä on toiminut koko hankkeen ajan VTM Terho Pekkala. Projektisihteerinä toimi Tarja Karjalainen sote-johdon tuen yksiköstä. Hankkeen esimiehenä toimi sote-toimialan kehittämisjohtaja Marita Pikkarainen. Hankkeen toimitilat sijaitsevat Kajaanissa. Hankkeessa on sovellettu ns. kehittäjätyöntekijämallia, jossa organisaation omat työntekijät siirtyvät koko- tai osa-aikaisesti hankkeen palvelukseen. Tällä mallilla voidaan tehokkaasti sitoa kehitettävät sisällöt normaalipalveluihin sekä luoda vakituiselle henkilöstölle mahdollisuuksia oman työn kehittämiseen. Hankkeen kehittäjätyöntekijöinä ovat toimineet seuraavat Kainuun maakunta -kuntayhtymän työntekijät:

78 78 Kehittäjäsosiaalityöntekijä Margit Laaksonen aj (100 %) Kehittäjäsosiaalityöntekijä Terttu Tervo (60 %) Kehittäjähoitajat Katja Holappa (50 % aj ) ja Seija Tuura (50 % aj ) Kehittäjäohjaaja Marketta Huttunen (20 %) Kehittäjä-suuhygienistI Miia Torvinen aj (50 %) Ohjausryhmä Hankkeen ohjausryhmä on pitänyt hankkeen toiminta-aikana yhteensä seitsemän kokousta. Ohjausryhmään ovat kuuluneet seuraavat jäsenet kuntayhtymän hallinnosta: Mauno Saari, terveysjohtaja (pj.) Marita Pikkarainen, kehittämisjohtaja Eija Tolonen, vanhuspalvelujohtaja Asta Komulainen, vastaanotto- ja tk-sairaalatoiminnan vastuualuepäällikkö Maila Moilanen, koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon päällikkö Marko Korhonen, johtava hammaslääkäri Helena Heikkinen, hallintoylihoitaja Pekka Honkanen, yleislääketieteen professori Ohjausryhmän sihteerinä on toiminut hankkeen projektipäällikkö. Raportointi ja dokumentit Hankkeen toiminnasta on raportoitu ohjausryhmälle sen jokaisessa kokouksessa ns. toimintakatsauksen avulla. Tämä vakiomuotoinen raportti on sisältänyt ajanjaksolla toteutetut toimet, talouskatsauksen sekä matka- ja osallistumiskalenterin. Toimintakatsauksia on laadittu yhteensä 7. Lisäksi rahoittajalle on hanke-ehtojen mukaisesti toimitettu maksatusten yhteydessä selvitys toiminnasta ja sen arvioinnista. Muina dokumentteina hankkeessa on tuotettu raportit kaikista palveluiden kehittämisalueesta. Hankehenkilöstön toimintatilasto Hankehenkilöstön toiminta on raportoitu väliraporteissa ohjausryhmälle sekä rahoittajalle. Koko toiminta-ajalta koottuna toimet jakaantuvat seuraavasti: Taulukko 2.16 Kooste tapahtumista Tapahtuma Työpalaverit, hankkeen järjestämät kokoukset tai muut tilaisuudet 141 Osallistuminen organisaation muihin palavereihin, yhteistyökokouksiin ja tilaisuuksiin Esimiesten ja organisaation johdon kanssa pidetyt muut kokoukset ja tapaamiset Matkoja ja osallistumisia muiden tahojen järjestämiin tapahtumiin, koulutuksiin 57 Erilliset projekti-esittelyt, esitelmät, ulkoisille sidosryhmille 14 Osallistuminen PaKaste-hankkeen yhteisiin tilaisuuksiin ja kokouksiin, ml. videoyhteydet. Asiakastilaisuudet (kehittäjäasiakkaat, asiakaskuulemiset) 15 kpl, yhteensä

79 79 Tiedottaminen Hankkeesta on tiedotettu pääosin kuntayhtymän sisäisin tiedottein, Osahankkeella on ollut myös internetsivu 52 koko hankkeen sivustolla perustietojen ylläpitämiseksi. Hankkeesta on julkaistu juttuja kunta- ja sosiaalialan lehdissä, sanomalehdissä, radiolähetyksissä yhteensä 5 kertaa. Suoraa tiedottamista ja yhteydenpitoa on toteutettu pääosin toimipisteiden työntekijöiden palavereissa tai muissa tilaisuuksissa. 2.3 ARVIOINTI Arviointikehys Hankkeen arvioinnissa ja hallinnassa hyödynnetään LogFrame -viitekehystä, joka tarjoaa mallin hankkeen kokonaisuuden hahmottamiseksi. Hankkeen keskeiset toimet, tulokset ja tavoitteet on määritelty LogFramessa 53, jolloin toteutumisen arviointi on mahdollista yhdenmukaisen mallin avulla. Lisäksi kehyksessä on analysoitu tekijöitä, jotka voivat ulkopuolisina riskitekijöinä vaikuttaa hankkeen onnistumiseen. Hankearviointi toteutetaan itsearviointina hankkeeseen osallistuvien toimijoiden kautta. Arviointikohteena ovat siis toiminnan ja sen tuloksellisuuden tasot suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. Arviointikysymykset voidaan tiivistää seuraaviin: 1) Onko projekti ja sen toiminta relevanttia? 2) Onko toteutettu kuten suunniteltu (poikkeamat ja niiden analysointi54)? 3) Millaisin tulkinnoin toteutumista tarkastellaan? Projektin relevanssi Yleensä on syytä arvioida projektin relevanssia eli eräänlaista tarkoituksenmukaisuuden ja hyödyllisyyden yhdistelmää. Tällä yleistä osuvuutta ja toimien kulloistakin sopivuutta arvioivalla osalla voidaan hahmottaa projektin lähtökohtien onnistumista. PaKaste-hankkeen osalta relevanssikysymys ei ole yksinkertainen: onko noin puolen Suomen kokoisen alueen sosiaali- ja terveystoimialan kehittämisen rakenteellinen yhdistäminen mielekäs tavoite? Koko maan osalta kuntarakenteen ja sosiaali- ja terveydenhuollon ohjauksen kysymykset ovat hanketta suunniteltaessa ja toteutettaessa vahvan hämärän peitossa. Täyttä varmuutta siitä minkälaisiin ratkaisuihin tulevaisuuden sote-järjestelmää halutaan viedä, ei ole ainakaan kunta- tai aluetasolla. Kuluneesti ilmaistuna toimintaympäristön muutos on jatkuvaa. Kuitenkin on nähtävä, että sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistoiminnan vahvistaminen organisointia ja toimintatapoja kehittämällä on tarkoituksenmukaista. Erityisesti tämä koskee sosiaali- ja terveydenhuoltoa yhdistäviä ratkaisuja. Tässä täytyy kuitenkin huomioida eri tasoja Kuvio Poikkeama ei aina merkitse negatiivista tulkintaa tai epäonnistumista. Joskus se voi olla varsin perusteltua toimintaympäristön tai resurssien muutosten, uuden informaation tai muun uudelleenharkinnan vuoksi. Riskienhallinta voi myös johtaa alkuperäisistä tavoitteista poikkeamiseen, eikä tätä useinkaan pidetä epäonnistumisen vaan ennakoivan projektijohtamisen merkkinä. Tämä ns. reflektiivinen projektiohjaus korostaa jatkuvaa konsensusta tavoitteiden ja toteutuksen välillä. (ks. mm. Virtanen 2000, 28)

80 80 Kuntatasolla (asiakasyhteistyö) kysymys on erittäin relevantti; ei varmaankaan löydy vastaargumentteja kokonaisvaltaisen hoidon ja hoivan tavoitteille. Kehittämisen osalta kuntien resurssit ovat usein liian vaatimattomia, jotta niiden avulla voitaisiin merkittäviä toimia toteuttaa. Alueellisella tasolla (esim. maakunta) toiminnan hallinnan ratkaisut ovat jatkossa ratkaisevia. Kuntien yhdistyvät palvelut ovat selkeä tavoite. Miksi siis ei kehittämisen yhdistäminen ja rakenteellistaminen olisi perusteltua? Erityisvastuualueen ns. miljoonapiirin laajuisen ratkaisun osalta palataankin perimmäiseen kysymykseen, onko se relevantti tavoite? Ovatko välimatkat ylikäymätön este käytännön kysymyksissä, ovatko alueelliset erot niin suuria, ettei ole mielekästä rakentaa yhteisiä toimintoja. Vai onko juuri sen vuoksi yhdistettävä resursseja? Sisällön osalta on todettava hankkeen korkea relevanssi sen henkilöstön osallisuutta korostavan luonteen osalta; aiemmin kehittämishankkeet ovat saaneet kritiikkiä mm. siitä, ettei niitä suunnitella ja toteuteta riittävästi perushenkilöstön avulla. Hankkeessa on toteutettu systemaattisesti perustyön ja kehittämisen integrointia. Toiseksi sisältörelevanssia korostaa perusterveydenhuollon kehittäminen, jota on pidetty terveydenhuollossa jalkapuolen asemassa. Sosiaalihuollon kehittäminen on puolestaan kestoaihe, jonka itsestäänselvyyttä ei useinkaan kyseenalaisteta. Ja vielä, mitä enemmän on kyse näiden yhteistoiminnan kehittämisestä, sen varmemmin uskaltaa esittää, että sisältörelevanssi on kohdallaan.

81 81 Kuvio 2.11 LogFrame-kehys: Hankkeen keskeiset tavoitteet, tulokset ja eteneminen Projektin tavoitteiden ja toteutuksen arviointikooste Arviointikoosteessa on käytetty nelijakoista arviointitasotaulukkoa ja niiden määrittelyjä. Toteuman arvioinnille on pääkohdittain koottu kokonaisuutta parhaiten kuvaava taso: Toteutunut: Hankkeen tavoitteet on saavutettu/tulokset ovat aiotun kaltaiset/toimenpiteet on toteutettu suunnitellusti. Toteutunut pääosin: Tavoitteet on keskeisiltä osin saavutettu/tulokset ovat tarkoituksenmukaisia / toimenpiteet ovat toteutuneet. Toteutunut osittain: Tavoitteet ovat toteutuneet vain joiltain osin/tulokset eivät ole vastanneet aiottuja/toimenpiteet jääneet vajaaksi. Ei toteutunut: Tavoitteita ei ole saavutettu/tuloksia ei ole syntynyt/toimenpiteitä ei ole toteutettu.

82 82 Taulukko 2.17 Palveluiden ja henkilöstön osaamisen kehittäminen Perusterveydenhuolto Tavoitteet I: Palveluiden ja henkilöstön osaamisen kehittäminen a) Perusterveydenhuollon kehittäminen 1) Pitkäaikaissairauksien nykyisen toimintamallin kuvaaminen 2) Vastaanottotoiminnan kehittäminen (terveyshyötymallin mukaisesti) 3) Asiakkaiden omahoidon vahvistaminen ja vaikuttavuuden edistäminen yhteistyössä sosiaalihuollon kanssa Toteutus Kehittäjä-hoitajien työsuunnitelman mukaisesti. o Edistämällä maakunnallisten mallien luomista. o Koordinoimalla Kainuun perusterveydenhuollon kehittämistyötä. Arvio Toteutunut: Perusterveydenhuoltoon keskittyvien hankkeiden käynnistäminen Kainuun maakunta kuntayhtymässä ja niiden kokoaminen yhteiseksi kehittämisohjelmaksi on ollut yksi PaKaste- Kainuun keskeisiä onnistumisia. Työskentelyä on pystytty suuntamaan vastaanottotoiminnan prosesseihin asiakkaan kohtaamisen ja yksittäisen työntekijän toiminnan tasolla. PaKasteen työ Kainuussa ei kuitenkaan ole niinkään ollut toiminnallisesti muuttavaa kuin perusteita luovaa. Tämä rooli on ollut tietoista suhteessa Kainuun perusth:n kehittämisohjelman kokonaisuuteen, jonka muilla hankkeilla on vahvistettu nimenomaan uusia käytäntöjä. Ohjelman sisällä on pystytty laajasti jakamaan osaamista ja hyödyntämään eri kontaktiverkostoja työn tueksi. Hankkeessa sovellettu kehittäjähoitaja-malli on osoittautunut toimivaksi, vaikkakin työntekijän kahtia jaettu työaika tuo omat haasteensa. Perustyön ja kehittämistyön yhdistäminen mahdollistaa käytännönläheisen ja henkilöstöä osallistavan työskentelyn, mutta jaksotyöstä irrottautuminen luo myös työyhteisölle ja asiakkaille muutoksia. Omahoidon vahvistaminen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisen asiakastyön kehittäminen ja vaikuttavamman toimintamallin luominen on jäsentynyt Terveyshyötymallin kautta. Omahoidon osuus korostuu jatkuvasti asiakkaiden hoitoon sitoutumisen ja sitä kautta tavoiteltujen hoitotulosten saavuttamiseksi. Tähän hankkeella ei ole ollut suurta muutosta tuovaa merkitystä, ainoastaan sen esillä pitämisen ja korostamisen kautta. Nykyinen toimintamalli pienillä terveysasemilla on kuvattu ja toteutettu tutkimuspotilaiden kartoitus hoitosuunnitelman perusteiden laatimiseksi. Terveyshyötymallin sisällöt on hahmotettu kainuulaisen palvelujärjestelmään sovelletuksi ja perehdytetty henkilöstöä. Pitkäaikaissairaiden asiakastyön kehittämisen myötä on nostettu esiin sosiaalialan ammatillisen työn merkitystä suunnitelmallisen ja kokonaisvaltaisen hoidon osana. Terveyshyötymallin mukaisen yhteistoiminnan perusteita selvitetty sosiaalityön viitekehyksen kautta. Hankkeen kokemukset vahvistavat Terveyshyötymallin periaatteet, että yksittäisen asiakkaan tai työntekijän näkökulmasta yhteistyö edellyttää mahdollisuuksia tiedonvaihtoon, yhteydenpitoon ja suunnitelmalliseen työnjakoon. Käytännössä kuitenkin sosiaali- ja terveydenhuollon eriytyneet professiot ja työorientaatiot sirpaloittavat vaikuttavuutta, eikä yhteistä työn viitekehystä ole helppo luoda. Tähän liittyen PaKaste-Kainuun osana Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden laitos on lähtenyt tarkastelemaan Terveyshyötymallia myös sosiaalityön teoriataustasta käsin.

83 83 Arviointina todetaan, että perusterveydenhuollon kehittämisen tavoitteet on saavutettu ja valitut toteutustavat ovat olleet toimivia. Yksittäisenä hankkeena vaikutukset olisivat jääneet pienemmiksi, elleivät perusterveydenhuollon kehittämisohjelman hankkeet muodostaisi toisiaan tukevaa kokonaisuutta. Kehittämissuosituksissa nostetaan esiin keskeiset toimintamallien muutoskohdat. Kehittämissuositukset Hoitohenkilökunnan koulutusta kokonaisvaltaisen terveyshyötymallin toteuttamiseen ja malliin sitoutumiseen on lisättävä. Erityisesti työntekijäsukupolvien vaihtuessa on syytä ajaa sisään uusia toimintatapoja, mutta myös huolehtia käytännön ammatillisen kokemuksen siirtymisestä nuoremmille. Myös asiakkaita on informoitava vastaanottotyön toimintamallien muuttuessa esimerkiksi tiedotteiden, lehdistön ja maakuntaradion välityksellä tai järjestettävä avoimia esittelytilaisuuksia. Hoidon työnjaosta pitää sopia selkeästi, esim. kirjallisesti, ja sen tulee olla kaikkien ammattiryhmien ja potilaan tiedossa. Ammatillisen henkilöstön välisen sekä potilaan ja ammattihenkilöiden välisen työnjaon osalta on tärkeää sopia potilaan kanssa selkeästi siitä, kuka vastaa kunkin tavoitteen saavuttamisesta. Osa työnjakosopimuksista voi olla maakunnallisia, osa seudullisia ja osa työyksikkökohtaisia. Sosiaalisen tuen merkitys korostuu mm. ikääntyvien pitkäaikaissairaiden kohdalla. Esitietolomakkeella voisi kartoittaa myös selviytymistä arjen toiminnoista, asumiseen ja liikkumiseen liittyviä asioita sekä sosiaalista verkostoa. Moniammatillisen työn ja kolmannen sektorin osuus heidän hyvinvointinsa ja terveytensä tukemisessa on tärkeä liittää hoidon kokonaisuuteen. Terveydenhuollon sosiaalityön näkyvyyttä ja yhteistyötä on lisättävä perusterveydenhuollossa. Yleistä ymmärrystä tulee tukea siihen suuntaan, että sosiaalityö ei ole asiakkaan holhoamista vaan asiakkaiden omatoimisuuden ja kotona selviytymisen tukemista. Perusterveydenhuollossa sosiaalityön huomioiminen potilastyössä tulee olla myös lääkäreiden koulutukseen liittyvä osa-alue, jotta he osaavat ohjata potilasta tämän tarpeen mukaisesti. Sosiaalityön tarpeen havaitseminen ei saa olla vain hoitajien vastuulla, vaan se on nähtävä yhteiseksi toimintatavaksi. Terveydenhuollon sosiaalityön resursseja on uudelleenorganisoitava. Sosiaalisen tuen neuvontaa on tehostettava luomalla toimintatavat esim. neuvontakeskukselle, jossa mm. puhelinneuvonnalla on sosiaalityön ammattihenkilö tavoittavissa. Yhteydenotto myös suojatun yhteyden välityksellä on mahdollistettava niin perusterveydenhuollon toimijoille kuin asiakkaallekin. Toimintamallin tavoitteena on vahvistaa palveluohjauksen toimintaa ja varmistaa, että asiantuntijakonsultaatio on saatavissa ilman merkittävää viivettä. Saatavuuden tehostamiseksi on mahdollistettava työparipyynnöt, mikäli asiakkaalla ilmenee sosiaalisen toimintakyvyn arvioinnissa tarvetta lisäselvityksiin tai tehostettuun tukeen. Perusterveydenhuollon työntekijät voivat konsultoida sosiaalityöntekijää tai ohjata asiakkaan vapaana olevan työntekijän luokse. Työparityön pyyntöjen ja toimintakäytäntöjen kehittäminen muuttaisi saatavuustilannetta myös seudullisessa työssä. Terveydenhuollon sosiaalityön prosessin johtaminen on vastuutettava. Ylisektorisen terveydenhuollon sosiaalityön toiminnallinen johtaminen kokonaisuutena on haasteellinen tehtävä. Nykyinen osasto- ja erityisaluekohtainen jako ei tulevaisuudessa ole todennäköinen erikoissairaanhoidon organisoitumismuoto. Osastorajoihin nojautumaton palveluiden tuottaminen palvelisi myös yhteistoimintaa perusterveydenhuollon suuntaan, jolloin olennaiseksi nousee terveydenhuoltoon erikoistunut sosiaalityön osaaminen.

84 84 Taulukko 2.18 Palveluiden ja henkilöstön osaamisen kehittäminen Suun terveydenhuolto Tavoitteet I: Palveluiden ja henkilöstön osaamisen kehittäminen b) Suun terveydenhuolto 1) Suun terveydenhuollon henkilöstön työnjaon jatkokehittäminen - tiimien yhteistyösopimusten laatiminen ja käyttöönotto työyhteisöissä 2) Kotona asuvien ja laitoshoidossa olevien ikäihmisten suun terveyden edistäminen - suun terveyden edistämisen yhtenäiset käytännöt maakunnassa 3) Oppilaitosyhteistyön kehittäminen - opiskelijoiden suun terveydenhoidon tiedon vahvistuminen Toteutus Kehittäjätyöntekijän työsuunnitelman mukaisesti. o Vastuualueen työyhteisöjen kanssa yhdessä työstäminen o Jalkautuminen vanhuspalveluihin Arvio Toteutunut: Suun terveydenhuolto Kainuussa on kokenut suuria muutoksia kuntayhtymän myötä. Yksittäisistä kuntien hammashoitoloista on yhdistetty yksi maakunnallinen vastuualue. Kuitenkin toimintatavat ovat säilyneet paikallisina ja rakentuneet pitkälti hoitolakohtaisesti samalla kun toiminta on ollut hieman eriytynyttä muusta perusterveydenhuollosta. Vastuualueen yhtenäinen kehittäminen on ollut haastavaa, eikä vähiten jatkuvan henkilöstövajeen vuoksi. PaKaste-Kainuu on ensimmäinen erityisesti suun terveyteen suunnattu projektimuotoinen toimi kuntayhtymän aikana. Uuden vastuualuepäällikön myötä aktiiviset toimet työyhteisöjen ja toimintamallien kehittämiseksi ovat saaneet suuntaa ja vauhtia. Tämä on edesauttanut myös hankkeen tuloksellisuutta. Kehittäjätyöntekijä-malli on ollut toimiva myös suun terveydessä. Se on mahdollistanut arkilähtöisen kehittämisen ja työn systemaattisemman toteutumisen. Hankkeen avulla on taattu maakunnan yhtenäisten mallien kehittäminen, johon ei perustyön ohella olisi ollut muuten mahdollisuuksia. Lisäarvona pienelle hallintoportaalle on ollut kehittäjän esimiestyötä tukeva rooli prosessien vetämisessä. Hankkeen tulokset ovat vaikuttaneet myös virallisen laatukäsikirjan päivittämiseen. Ammattiryhmien yhteistyömallin luominen on edistänyt putkinäön rikkomista, jonka tuloksena odotetaan työn tehostumista kapeiden rajausten sijaan. Yhteistyösopimus toimii myös esimiestyön apuna vastuuttaen, antaen paikallista soveltamismahdollisuutta hammashoitoloissa ja luoden runkoa sovituille asioille. Ongelmaton prosessi ei toki ole ollut; muutokset totuttuun aiheuttavat kuormitusta työntekijöissä, vastuiden määrittely aiheuttaa paineita palkkauskysymyksiin, henkilösuhteet määrittävät toimintamalleja eikä keskinäinen yhteistyö aina onnistu jne. Arviointina todetaan, että hankkeen tavoitteet on saavutettu. Yksityiskohtien kehittämisen lisäksi kokonaisuuden tukeminen on luonut lisäarvoa vastuualueen toiminnalle. Kehittämissuositukset Suun terveyden edistäminen on oltava yhteistoimintaa. Työ ei kuulu pelkästään hammashoidon henkilöstölle, vaan läpäisynä myös muille toimijoille. Vastuualueen tiivis integroituminen muuhun sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmään on keskeistä. Työyhteisön kehittäminen vaatii edelleen aikaa, tapaamisia, yhdessä tekemistä ja avoimia vuorovaikutusprosesseja. Hammashoitoloiden täytyy kohdistaa huomionsa omiin työskentelytapoihin, joilla ne yhdessä tekevät työtään ja kehittävät suhteitaan työyhteisössä. Myös esimiesten tukemiseen ja yhteydenpitoon on panostettava. Päätösvalta asioiden eteenpäin viemiseen on heillä, joten toimiva yhteydenpito on keskeistä. Myös esimiesten jaksamiseen on kiinnitettävä huomiota. Paineet ovat suuret, eikä työn jakaminen ole aina mah-

85 dollista. Kehittäjän omaa työyhteisöä täytyy informoida säännöllisin väliajoin kehittämisjakson aikana. Yhteydenpito kehittäjän omaan työhön ja työyhteisöön muuttuu tai katkeaa, jolloin työyhteisön dynamiikka muuttuu. Myös tehtävän mukanaan tuomat roolimuutokset voivat tuoda yllätyksiä, joista avoimesti keskusteleminen selkeyttää tilannetta. 85

86 86 Taulukko 2.19 Palveluiden ja henkilöstön osaamisen kehittäminen Aikuissosiaalityö Tavoitteet I: Palveluiden ja henkilöstön osaamisen kehittäminen c) Aikuissosiaalityön kehittäminen 1) Aikuissosiaalipalveluiden ammatillisen henkilöstön työnjaon selkiinnyttäminen 2) Suunnitelmallisen, kuntouttavan ja aktivoivan työorientaation kehittäminen aikuissosiaalipalveluiden sosiaalityössä 3) Asiakkaiden omahoidon vahvistaminen ja vaikuttavuuden edistäminen yhteistyössä perusterveydenhuollon ja aikuissosiaalityön kanssa Toteutus Kehittäjätyöntekijöiden työsuunnitelman mukaisesti. o Valmistelemalla työ- ja tiimijakoa työryhmä- ja työyhteisökohtaisesti o Toteuttamalla koko vastuualueen koulutusprosessi toimintamallin käyttöönoton tueksi o Luomalla tukimateriaalia työntekijöille Arvio Toteutunut pääosin: Aikuissosiaalityön palveluista vastaava kunta voi järjestää palvelun parhaaksi katsomallaan tavalla. Moninaisista orientaatiomalleista ja työtavoista johtuen ei ole olemassa yhtä oikeaa aikuissosiaalityön prosessia. PaKaste-Kainuun aikana on yritetty luoda yhteistä maakunnallista toimintakehystä asiakastyön tueksi. Suunnitelmallisuuden lisäämisellä on pyritty vahvistamaan asiakkaan tarpeen mukaisten palveluiden toteutumista, seurantaa ja arviointia. Ammattiryhmien välisen yhteistoiminnan ja työnjaon kehittämiseksi on luotu tiimimalli ja vastuutettu asiakasprosessien vastuuhenkilöitä. Näiden käytäntöön vieminen tulee olemaan ratkaisevaa tulevaisuuden kannalta. Vaikka asetetut tavoitteet on pääosin saavutettu, jää vastuualueelle paljon avoimia kysymyksiä kehitettyjen toimintamallien käyttöönotossa. Aikuissosiaalityön vastuualueen johtaminen maakunnallisena kokonaisuutena on ollut haastavaa, eikä aiempien käytäntöjen pois oppiminen ole aiemmin toteutunut halutuilla tavoin. Tästä syystä hankkeen tulosten vaikuttavuuden tai pysyvyyden arvioinnista ei raportoinnissa voida ottaa selkeää kantaa. Kehittäjätyöntekijä-malli on mahdollistanut työyhteisön sisältä lähtevän kehittämisen, mutta henkilövaihdokset prosessin kriittisessä vaiheessa hidastivat työskentelyä. Kehittämissuositukset Työyhteisöjen lähijohtamiseen ja hyvinvointiin on kiinnitettävä huomiota. Työntekijät kaipaavat ohjeistusten selkeyttä ja esimiesten vastuunkantoa. Nämä on oltava kunnossa ennen muutosta itseohjautuvuuden suuntaan. Kuitenkin kaikkien on annettava panoksensa yhteiseen peliin, passivoitumalla ei voi odottaa muutoksia. Tulevaisuuden luomista on lisättävä yhteisen perustehtävän määrittelemisen ja tavoitejohtamisen kautta. Yksilön työ kokonaisuuden osana jää usein irralliseksi. Dokumentoinnin käytäntöjä on systematisoitava. Edelleen asiakastyön kirjauskäytännöt ovat jääneet liikaa sattumanvaraisiksi. Tiedonvaihtoa on edelleen kehitettävä Jalkautuvaa työtä lisättävä. Toimeentulotuen etuuskäsittelyn ja päätösten lisäksi aikuissosiaalityön kenttätyö on edelleen ohutta. Niukoista resursseista huolimatta uusia toimintamalleja tulee etsiä. Kuntouttavan työtoiminnan ohjaajien panos asiakastyössä on ja tullee olemaan merkittävä myös palvelujärjestelmän pysyvänä osana.

87 87 Taulukko 2.20 Sote-toimialan kehitystyön koordinointi Tavoitteet 2: Sote-toimialan kehitystyön koordinointi 1) Sote-henkilöstön oman työn kehittämiseen kannustaminen ja siihen liittyvien toimintatapojen kehittäminen 2) Kehittäjätyöntekijämallin juurruttaminen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin (perustyön ja kehittämisen linkittäminen) 3) Kehittäjäyhteistyön luominen Pohjois-Suomen kehittämis- ja tutkimusrakenteen toimijoiden kanssa. Toteutus Projektipäällikön tehtäviin kuulunut toiminta o Ohjelmajohtamisen käytäntöjen luominen o Kehittäjätyöntekijämallin tukeminen o Kehittäjäasiakastoiminnan käynnistäminen o Pohjois-Suomen kehittäjäyhteistyön suunnittelu Arvio Toteutunut pääosin: Koordinoitu sote-toimialan yhteinen kehittämistyö edellyttää sitä, että kehittämistoimet eivät ole erillisiä, vaan samansuuntaisia ja hallittuja palveluihin kohdistuvia toimia. Yhteydenpito operatiivisen johdon ja hanketoiminnan välillä ei suuressa organisaatiossa ole itsestään selvää. Luottamuksen rakentaminen on mahdollista vain onnistunein kokemuksin. Tässä toteutuu myös KASTEohjelmassa painotettu horisontaalinen kehittäminen yhdessä eri sosiaali- ja terveystoimialan toiminnoissa. Pakaste-Kainuu on pyrkinyt toiminnallaan rakentamaan yhteisyyttä organisaation perustyön ja kehittämistoiminnan välillä. Parhaiten tämä on onnistunut esimiestasolla ohjelmajohtamisen käytännöissä sekä käytännön työn tasolla kehittäjätyöntekijämallissa. Ohjelmajohtaminen on osoittautunut toimivaksi tavaksi laajojen kokonaisuuksien hallinnassa, ja toimialalla onkin käynnistetty uusia ohjelmia. Kehittäjätyöntekijöiden palautteiden mukaan jaksot ovat ammatillisesti uusia näkökulmia antavia sekä itseä haastavia kokemuksia. Toisaalta ne myös mahdollistavat toisenlaisen tavan keskittyä oman työn sisältöön ja tarjoavat monille kaivattua vaihtelua arkityöhön. Mallille on vakiinnutettu toimintatavat ja organisaation ohjeistukset. Aloitetoiminnasta ei saatu luotua pysyvää käytäntöä. Kokeiluksi jäänyt yritys ei ottanut tulta, eikä siihen liittyvien kannusteiden ja muiden seikkojen ratkaiseminen ole edennyt organisaatiossa. Kehittäjäasiakas-konseptissa on rakennettu luottamusta ja asiakasymmärrystä palveluista vastaavan organisaation ja kansalaisten välille. Asiakkailta oppiminen ja suoran palautekontaktin tarjoaminen ovat toiminnan molemminpuolisia hyötyjä. Toimintatapa on otettu käyttöön ja se on vakiintumassa eri tulosalueiden toimintaan. Tavoite Pohjois-Suomen kehittäjäyhteistyön luomisesta yhteisen kehittämisrakenteen muodossa on erittäin haastava. Paikallisten ja alueellisten organisaatioiden muodostamassa yli puoli Suomea kattavassa toimintaympäristössä ei löydy helposti yhtä ratkaisua. Kuitenkin hankkeessa on onnistuttu tuottamaan sektoriyhteistyöhön ja nykyresursseihin perustuva esitys mahdollisesta kehittämisrakenteesta. Käytännön (ylimaakunnallista) yhteistyötä kehittäjien välillä ei hanketapaamisten lisäksi ole juurikaan syntynyt. Arviointina todetaan, että tavoitteet ovat toteutuneet pääosin pienistä puutteista huolimatta. Hanke on onnistunut vakiinnuttamaan kehittämistyölle keskeiseksi osoittautuneita käytäntöjä Kai-

88 88 nuussa. Koordinointityöllä on ollut selkeää lisäarvoa TKS-yksikön toiminnassa ja esimerkiksi ohjelmajohtamisen soveltaminen on osoittautunut toimivaksi. Kehittämissuositukset Koordinaatiotyötä on jatkettava. Hankkeen kokemusten mukaan sosiaali- ja terveystoimialan laajan kehittämistyön hallinta edellyttää paitsi aktiivista vastuualueen operatiivista johtamista (esimiestyötä), myös yhteistoiminnan käytännön työtä. Esimerkiksi kunkin kehittämisohjelman hallinta on vastuutettava tarkoituksenmukaiselle työntekijälle, uusien kehittäjien tukeminen edellyttää panostusta siihen perehtyneeltä työntekijältä, kehittäjäasiakastyön toimiminen on jatkossakin turvattava jne. Kehittämisviestintää ja tiedon jakamisen työkaluja on kehitettävä. Sähköpostiviestintä ei yksin riitä ajantasaisen informaation ja toiminnanohjauksen välineenä. Uudistuvan intranetin myötä on luotava käytännöt yksikön sisäisen tiedottamisen ja muun verkkoviestinnän osalta. Lisäksi on sovittava päivittämis- ja ylläpitovastuista. Pohjois-Suomen kehittäjätoimintaa on edelleen edistettävä. Yhä muuttuva kunta- ja sosiaali- ja terveydenhuollon rakenne uudistaa myös rahoitusta ja kehittämisen toimintatapoja. Jatkossa on yhä todennäköisempää, että palveluista vastaa laajemmat alueelliset organisaatiot, joten myös kehittämisen rakenteellisten ratkaisujen on seurattava tätä kehitystä. Erityisesti pohjoisen ERVA-alueen toimijoiden perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyössä sekä sosiaalihuollon erityispalveluiden järjestämisessä osalta työ jatkunee.

89 89 Taulukko 2.21 Tutkittuun tietoon perustuva työ ja palveluiden kehittäminen Tavoitteet 3: Tutkittuun tietoon perustuvan työn osuuden vahvistaminen palveluiden kehittämisessä 1) Maakunnan sosiaali- ja terveystoimialan tutkitun tiedon käytön lisääminen palveluiden ohjauksessa ja kehittämisessä. 2) Tutkimusaihepankin laatiminen. 3) Sopimukselliset kumppanuuksien vahvistaminen tutkimus- ja oppilaitosten kanssa. Toteutus Arvio Yhteistoiminta Oulun yliopiston Kainuun alueen yleislääketieteen professorin kanssa. KAMUT-tutkimushanke Terveyshyötymallin mukaisen asiakastyön kehittämiseksi. Yhteistyö Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteen laitoksen kanssa ja selvitysartikkeli sosiaalityön teoreettisista lähtökohdista Terveyshyötymallin osana sekä sen mahdollisesta lisäarvosta mallin toimintaan. Tutkimusaihepankin kokeilu. Sopimuksellisten kumppanuuksien valmistelu Toteutunut osittain: Palveluorganisaation kehittäminen sosiaali- ja terveysalalla perustuu osaltaan sisäisten ja ulkoisten tietolähteiden hyödyntämiseen. Yksittäisen organisaation toimintatavat ovat harvoin systemaattisia tällaisessa yhteydessä, joten tehostamista näyttöön ja käytäntöön perustuvien tulosten osalta olisi. Tähän ajatukseen PaKaste-Kainuun tavoitteet suunnittelun yhteydessä perustuivat. Hankkeen aikana saatiin luotua uutta informaatiota ja niiden vaikutukset palveluiden kehittämiseen ovat varmasti jossain määrin todennettavissa. Kuitenkaan ei voi sanoa, että niillä olisi päästy mainittuun systematisointitavoitteeseen. Tutkimusaihepankin luominen olisi sitä vastoin voinut tällaisena toimiakin. Sopimuksellisten kumppanuuksien kehittäminen on ollut myönteistä. Niiden aikaansaaminen vahvistaa ja pyrkii hyödyntämään Kainuun resursseja tarkoituksenmukaisilla tavoilla. Kehittämissuositukset Tutkimusyhteistyötä on jatkettava ja hyödynnettävä erityisesti professuurien tuomaa erityisosaamista ja verkostoja yliopistotasolla. Tutkimusaihepankin luomista tulee yrittää uudelleen. Kuntayhtymän uusi intranet mahdollistaa sisäisesti käytössä olevan informaatiovälityksen aiempaa paremmin. Mikäli tämä olisi yhdistettävissä extranet-palveluun, voisi tällä olla ulkoista käyttöarvoakin. Käytäntöjen kuvaamista on lisättävä. Yksi tapa lisätä käytäntöjen leviämistä on tuoda niitä julkisten hyvien käytäntöjen tietokantoihin. Esimerkiksi THL:n REA-työkalusta on kehittymässä systemaattinen tapa käytänteiden kuvaamiseksi ja julkaisemiseksi Jatkotoimet arvioinnin perusteella Jatkotoimina sosiaali- ja terveystoimialalla on hyvä huomioida ainakin seuraavat keskeiset seikat: Viime vuosien valtakunnallisen sosiaali- ja terveyspolitiikan sekä palvelurakenteen ohjauksen muutokset ovat osoittaneet, että julkisten organisaatioiden ei auta jäädä odottamaan tulevaisuutta, vaan edistää aktiivisesti omia toimintatapojaan varautuen siten toimintaympäristön muutoksiin. Tähän liittyen sosiaali- ja terveystoimialan organisoinnin on ulotuttava paikallisen tason palveluista aina erityisvastuualueiden ylimaakunnallisiin yhteistyörakenteisiin. Kehittämistoiminnan kannalta keskeistä tässä on huomioida asukkaiden ja asiakkaiden lähidemokrati-

90 an ja osallisuuden painottaminen. Jatkossa luottamuksen rakentuminen palveluiden vastuutahojen ja käyttäjien välillä on ratkaisevan tärkeää. Terveyshyötymallin edelleen kehittämistä ja käyttöönottoa on tehostettava erityisesti sen sosiaalisen ulottuvuuden osalta. Sosiaalityön lähtökohdat tukevat yksilön ja yhteisöjen kokonaisvaltaisen kohtaamisen toteutumista. Jatkotyötä terveydenhuollon asiantuntijoiden sekä sosiaalityön tutkimuksen ja käytäntöjen kehittäjien kanssa on syvennettävä. Työ saattaa edellyttää myös muutoksia organisaation toimintatapoihin, kuten terveydenhuollon sosiaalityön kehittämissuosituksissa viitataan. Kehittämistyön tiivistynyttä koordinaatiota on toimialalla syytä jatkaa ja myös huolehtia sen resursoinnista. Ohjelmatason ohjaus, asiantuntijatyön vastuuttaminen ja hyvä yhteydenpito operatiiviseen organisaatioon ovat olleet oikean suuntaisia toimia. Päinvastainen kehitys palauttaisi toimijoita erillisyyden ja keskinäisen kilpailun kulttuuriin. Pohjois-Suomen kehittämisrakenteen kysymys ratkennee viimeistään sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain ja tulevien rakennemuutosten selkeydyttyä. Mikäli palveluorganisaatiot muuttuvat, on myös kehittämistoiminnan seurattava soveltuvin osin kehitystä. Tutkimustoiminnan ja erityisen asiantuntijapanoksen vahvistamiseksi on Kainuussa saatu myönteisiä kokemuksia professuuritoiminnan myötä. Verkostojen hyödyntämisen ja välittömän kehitystyön tuen kautta on saatu luotua lisäarvoa. Uusia mahdollisuuksia toiminnan kehittämiseen on etsittävä, esimerkiksi jo aiemmin suunnitellun sosiaalihuollon kehittämisen muodossa. 90

91 91 3 PAKASTE 1: NUPPU, KESKI-POHJANMAAN OSAHANKE Tiivistelmä raportista Nuppu-hankkeella oli kaksi päätavoitetta: perhekeskuksen toimintamallin kehittäminen sekä opetusja tutkimusklinikkatoiminnan kehittäminen liittyen edelliseen. Toiminnan painopiste on varhaisen tuen palvelujen kehittämisessä. Kehittämisen kohteina ovat olleet: Varhainen avoin yhteistoiminta Moniammatillinen ja -toimijainen yhteistyö edellyttää yhteisesti sovittuja työmenetelmiä ja työkäytäntöjä, joiden perusteena on tasavertainen ja kunnioittava vuoropuhelu niin viranomaisten kuin asiakkaidenkin välillä. Yhteiseksi viitekehykseksi on valittu Arnkill & Erikssonin huolen vyöhykkeistö sekä siihen liittyvät verkostodialogiset työmenetelmät. Opas varhaiseen avoimeen yhteistoimintaan löytyy 55. Yhteydenpidon helpottamiseksi on myös laadittu lapsiperheiden erityispalvelujen oppaat sekä Kokkolaan että Jyta-alueelle. Kokkolaan on laadittu Opas lapsiperheille, johon on laajasti koottuna Kokkolan alueen lapsiperheille suunnattuja julkisia ja järjestöpalveluja. Perhekeskuksen kehittäminen Perhekeskus on matalan kynnyksen paikka kaikille perheille, mitä kautta myös perheille suunnatut palvelut tulevat paremmin lähestyttäviksi. Perhekeskuksen hankesuunnitelma 56 on luettavissa internetsivuilla. Kokkolassa vietettiin perhekeskuksen avajaisia saman katon alla kansalaistoiminnan keskuksen kanssa. Jyta-alueella perhekeskus toimii ensisijaisesti palveluverkostona. Pilottikuntia ovat olleet Kannus ja Kaustinen, jossa yhteistyötä on viritelty järjestötoimijoiden kanssa. Osana perhekeskuksen kehittämistä on toteutettu neuvolan perheohjaajapilotti Kokkolassa vuoden mittaisena ja Jyta-alueella puolen vuoden mittaisena. Neuvolan perheohjaajan työllä pystyttiin varhaisessa vaiheessa tukemaan perheitä ja vahvistamaan heidän omia voimavaroja arjen haasteissa selviämisessä ennen kuin ongelmat kriisiytyivät lastensuojelu-/mielenterveysongelmiksi. Jyta-alueella on meneillään monitoimijaisen perhevalmennuksen toimintamallin rakentaminen. Kumppanina on Keski- Pohjanmaan ammattikorkeakoulun opiskelijoita. Kokkolassa kehittäjäsosiaalityöntekijän tehtävänkuva on kohdistettu perhesosiaalityöhön. Perhesosiaalityöntekijä toimii sosiaalityön asiantuntijana perheiden ja yhteistyökumppaneiden keskuudessa silloin, kun perheillä ei ole lastensuojelun asiakkuutta, mutta perheellä on tuen tarvetta erilaisista perhetilanteista johtuen. Perheiden osallisuus on punaisena lankana kaikessa toiminnassa niin, että perhe on mukana tasaveroisena kumppanina heti huolen herättyä. Sosiaalialan opetus- ja tutkimusklinikan kehittäminen Opetus- ja tutkimusklinikan kehittämisessä alettiin rakentaa ja vakiinnuttaa alueen korkeakoulujen välistä yhteistyötä ja opetusta sekä kiinnittää mukaan myös työelämän toimijoiden näkökulman. Hanke toteutti yhteistyössä korkeakoulujen kanssa sosionomi- ja sosiaalityöntekijäopiskelijoiden ohjaajille yhteisen ohjauskoulutuksen. Lisäksi on järjestetty opiskelijoille ja työelämätoimijoille yhteisiä koulutuspäiviä, joissa on hyödynnetty paikallista työelämän osaamista. Sosionomien ja sosiaalityöntekijöiden työparityöskentely on ollut kehittämistyön alla liittyen aiheesta tehtyyn opinnäytetyöhön. Yhteinen harjoittelujakso ei toteutunut. Moniammatillisesti suunnatut koulutukset ovat olleet tukemassa työntekijöiden työtä varhaiseen avoimeen yhteistyöhön läpi kaikkien em. teema-alueiden avoin yhteistyo keski pohjanmaan kunnissa/view 56 pohjanmaa/perhekeskuksen perustamisen hankesuunnitelma/view

92 92 KESKI-POHJANMAA: LASTENSUOJELUN JA PERHETYÖN KEHITTÄMINEN Suomi on ollut maailmalla tunnettu lasten ja nuorten hyvästä asemasta. Kattava ja maksuton äitiysja lastenneuvolajärjestelmä tuottaa terveitä ja hyvinvoivia lapsia. Kansainvälisen Pisa-tutkimuksen mukaan suomalaisten nuorten osaaminen on maailman huippua lukutaidossa, matematiikassa luonnontieteissä ja ongelmanratkaisutaidoissa, mikä on tasa-arvoisen ja tasokkaan koulujärjestelmän ansiota. Lähemmin asiaa tarkastellessa tilanne ei kuitenkaan näytä yhtä valoisalta luvun laman yhteydessä lasten ja perheiden peruspalveluja karsittiin: koululaisten terveystarkastuksia vähennettiin, neuvolan perhevalmennuksia karsittiin ja lapsiperheiden kotipalvelut ajettiin lähes alas. Päivähoidon henkilöstön mitoitus toteutui vain osittain ja kouluissa opetusryhmien koot kasvoivat. Lapsiperheiden peruspalvelujen heikkeneminen näkyy erityispalvelujen käytön kasvuna. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja huostaan otettujen lasten määrä on kasvanut. Lasten ja nuorten psykiatrinen erikoissairaanhoito on lisääntynyt, samoin kuin perheneuvolan palvelujen kysyntä. Myös erityisopetuksessa olevien lasten määrä on kasvanut. 57 Tässä raportissa esitellyssä Nuppu-hankkeessa on mukana ns. hallinnollinen Keski-Pohjanmaa, johon kuuluvat Kokkolan ja Kannuksen kaupungit sekä Halsuan, Kaustisen, Lestijärven, Perhon, Toholammin ja Vetelin kunnat. Kunta- ja palvelurakenneuudistukseen liittyen kaikissa kunnissa tapahtui isoja hallinnollisia ja organisatorisia muutoksia alkaen. Seitsemän Lesti- ja Perhonjokilaakson kuntaa muodostivat vuoden 2009 alusta sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminta-alueen, jonka järjestettäväksi kunnat siirsivät kaikki sosiaali- ja terveyspalvelunsa päivähoitoa lukuun ottamatta. Yhteistoiminta-alue toimii Keski-Pohjanmaan erikoissairaanhoito- ja peruspalvelukuntayhtymän liikelaitoksena (Kiuru). Kälviän, Lohtajan ja Ullavan kunnat liittyivät Kokkolan kaupunkiin samoin alkaen. Samalla purkautui Kokkolan seudun terveydenhuollon kuntayhtymä, ja sen toiminta liitettiin osaksi kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluja. Kokkolan kaupunki hoitaa myös Kruunupyyn sosiaali- ja terveyspalvelut ns. isäntäkuntaperiaatteella. Himangan kunta liittyi alkaen Kalajoen kaupunkiin ja näin irtaantui Keski-Pohjanmaan maakunnasta. Näiden muutosten seurauksena maakuntaan on muodostunut kaksi sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnallista kokonaisuutta: Kokkolan kaupunki ja Peruspalveluliikelaitos Kiuru. Kokkolan väkiluku on ja peruspalveluliikelaitos Kiurun kuntien yhteensä ( ). Kuvio 3.12 Hallinnollinen Keski-Pohjanmaa ja hankkeessa mukana olevat kunnat. Lastensuojelun ja perhetyön kehittämisen hanke tuli kreivin aikaan kappaleessa kaksi kuvattuun, myös keskipohjalaiseen sosiaaliseen todellisuuteen. Keski-Pohjanmaalla ei ole toteutettu aikaisemmin yhtään varsinaista lastensuojelun kehittämishanketta eikä alueella toimi lastensuojelun kehittä- 57 THL: Lasten asema ja palvelut 1990 luvun lamasta tähän päivään. Diasarja 2009

93 93 misyksikkö. Siten myös PERHE-hankkeen ( ) perhekeskusajattelu ja toimintamalli eivät ole alueella tuttuja. Joitakin lääninhallituksen rahoittamia lasten ja nuorten palvelujen kehittämiseen kohdistuneita hankkeita viime vuosina on kuitenkin ollut: Terveet eväät elämään , Halsua Nuorten pyörät pyörimään, Kälviä Perhepäivähoidon ammattikuvan ja työn kehittäminen Keski-Pohjanmaalla , Himanka Verkkoa kutoen osaamista kehittäen Keskipohjanmaan perhetyön kehittämishanke , Kannus Näkymättömän lapsen tukiverkostoprojekti , Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Varpunet, Lasten ja nuorten syrjäytymistä ehkäisevä hanke , Kokkola Lapsiperheiden peruspalvelujen tila noudatti myös Keski-Pohjanmaalla valtakunnan kehityslinjoja. Lapsiperheiden kotipalvelua oli tarjolla hyvin rajoitetusti niin Kokkolassa kuin Jyta-alueen kunnissa. Äitiys- ja lastenneuvolan sekä kouluterveydenhoidon henkilöresurssit olivat alimitoitettuja STM:n suosituksiin nähden. Joissakin neuvoloissa oli karsittu myös vanhempien äitiys- ja perhevalmennusten ryhmiä. Sikainfluenssapandemian rokotukset toteutettiin pääosin neuvolan terveydenhoitajien työpanoksella, jolloin neuvoloiden varsinainen toiminta loppui muutamiksi kuukausiksi lähes kokonaan. Avointa matalan kynnyksen lapsille ja perheille suunnattua toimintaa oli kunnallisena saatavissa ainoastaan Kokkolan Koivuhaan asuinalueen asukastuvalla. Perhetyö oli suunnattu lastensuojelun asiakkaana oleville perheille. Perusongelma oli, että huolen herättyä lapsen tai perheen tilanteesta, työntekijällä ei ollut peruspalveluissa osoitetta, josta perhe olisi saanut helposti apua.

94 NUPPU-HANKE Hankkeen taustaa Kansallisen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelman, Kasteen , myötä kehittämishankkeiden hakumenettely ja organisoituminen muuttuivat. Kaste-ohjelmaa toteutetaan viiden alueellisen johtoryhmän ohjauksessa, jotka ovat yhteneväisiä ns. erva-alueiden kanssa. Näin Keski- Pohjanmaa kuuluu Pohjois-Suomen alueeseen. Samaan aikaan maakunnassa on käyty kiivastakin keskustelua maakunnan suuntautumisesta valtion aluehallinnon uudistamisessa etelään vai pohjoiseen. Osaamiskeskusverkostossa Keski-Pohjanmaa kuuluu Pohjanmaan maakuntien sosiaalialan osaamiskeskukseen kumppaneinaan Seinäjoki ja Vaasa. Yksi Pohjois-Suomessa hankerahoituksen saanut hanke on Pohjois-Suomen monialaiset sosiaali- ja terveyspalvelut kehittämisrakenne ja toimintamalli (PaKaste). Kehittämishanke koostuu neljästä erillisestä maakunnallisesta osahankkeesta: Lappi, Kainuu, Pohjois-Pohjanmaa ja Keski-Pohjanmaa. Osahankkeilla on omat kehittämisteemansa, mutta niiden yhteisenä päämääränä on rakentaa Kasteohjelmakauden aikana yhteinen sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämisrakenne ja toimintamalli Pohjois-Suomeen. Keski-Pohjanmaan Nuppu-osahankkeen teemana on Lastensuojelun ja perhetyön kehittäminen Hankkeen tavoitteet Valtakunnallisen Kaste-ohjelman tavoitteet ovat taustatavoitteina kaikille myönnetyille Kastehankkeille. Tavoitteena niiden mukaan on, että kuntalaisen osallisuus lisääntyy ja syrjäytyminen vähenee hyvinvointi ja terveys lisääntyvät sekä hyvinvointi- ja terveyserot kaventuvat palvelujen laatu, vaikuttavuus ja saatavuus paranevat ja alueelliset erot kaventuvat Tavoitteisiin pyritään ehkäisemällä ongelmia ja puuttumalla niihin mahdollisimman varhain varmistamalla alan henkilöstön osaaminen ja riittävyys luomalla sosiaali- ja terveydenhuollon ehyet palvelukokonaisuudet ja toimintamallit. Keski-Pohjanmaan osahankkeen tavoitteiksi on hankesuunnitelmassa kirjattu: Luodaan paremmat edellytykset eheille palvelukokonaisuuksille perhetyön keskuksen koordinoimana, erityisesti perhetyöhön ja lastensuojeluun. Kehitetään tiedon tuotannon, vaikuttavuuden ja arvioinnin menetelmiä, vuoropuhelussa käytännön toimijoiden kanssa. Tuotetaan pysyvä sosiaali- ja terveysalan kehittämisrakenne Keski-Pohjanmaalle alueen omat lähtökohdat ja edellytykset huomioiden. Organisoidaan alueen tutkimus-, koulutus- ja kehittämisresurssit hankkeen aikana yhdessä perhetyön keskuksen kanssa lastensuojelun ja perhetyön käytännön toimintaa tukeviksi, ja myöhemmässä vaiheessa toimintaa laajennetaan muualle sosiaali- ja terveysalalle. Hankesuunnitelman tavoitteet muotoutuivat kahdeksi käytäntöä palvelevaksi päätavoitteeksi: Perhekeskusmallin rakentaminen. Tavoitteena on perhekeskus, joka toimii monitoimijaisesti ja joustavasti vastaten lapsen ja perheen tarpeisiin. Perhekeskus voi toimia yksikkönä tai se voi olla toimijoiden verkosto, jossa yhteistyölle on luotu vakiintuneet käytännöt.

95 95 Päätavoite ilmenee mm. seuraavina toimenpiteinä: Nivotaan lasten ja perheiden peruspalvelujen toimijat toiminnallisesti ja/tai rakenteellisesti yhteen ja sovitaan yhteiset toimintamallit, esim. neuvolan ja perhetyön yhteiset kotikäynnit ja työparityö Luodaan ehkäisevän lastensuojelun alueelle työkäytäntöjä ja palveluja, joilla voidaan vähentää korjaavan lastensuojelun tarvetta Kehitetään työmuotoja, joilla vahvistetaan perheen omia voimavaroja Kehitetään matalan kynnyksen työmuotoja, esim. leikkitoiminta, perhekahvilat Edistetään vertaisryhmätoimintaa, esim. vauva-vanhempiryhmät, isäryhmät Kehitetään asiakkaiden avoimen osallistumisen muotoja Järjestetään asiantuntijaluentoja/koulutusta työntekijöille, yhteistyökumppaneille ja lapsiperheille Otetaan käyttöön yhtenäiset arviointimenetelmät/mittarit Sosiaalialan opetus- ja tutkimusklinikkamallin rakentaminen. Opetus- ja tutkimusklinikka on verkostomainen yhteistyöorganisaatio, joka toiminnallaan kehittää sosiaalialan koulutus-, tutkimus- ja kehittämistoiminnan välistä vuoropuhelua ja yhteistyötä alueella lisää sosiaalialaa koskevaa tietoisuutta ja ymmärrystä, ammatillista osaamista sekä alan arvostusta kehittää keskipohjalaista sosiaalialaa ja sitä kautta laajemmin alueen sekä siellä asuvien ihmisten hyvinvointia Hankkeen resurssit ja organisoituminen Sosiaali- ja terveysministeriö myönsi Pohjois-Suomen monialaiset sosiaali- ja terveyspalvelut -hankkeelle valtionavustusta yhteensä euroa ajalle Hankkeen kokonaiskustannukset voivat olla siten euroa. Kokonaishankkeen hallinnoijana on Kolpeneen palvelukeskuksen kuntayhtymä Rovaniemellä. Keski-Pohjanmaan osahanke sai valtionavustusta euroa, kuitenkin enintään 75 % toteutuneista kustannuksista. Hankkeen valtionavustuksen perusteena ovat euron kokonaiskustannukset. Keski-Pohjanmaan osahanketta hallinnoi Kokkolan kaupunki, joka on tehnyt yhteistyösopimuksen peruspalveluliikelaitos Kiurun kanssa. Kuntien omat rahoitusosuudet ovat 25 % toteutuneista kustannuksista ja ne jakaantuvat asukasluvun mukaisessa suhteessa, jolloin Kokkolan osuus on 67 % ja Peruspalveluliikelaitos Kiurun osuus 33 %. Hankkeeseen on palkattu kokoaikainen kehittäjäkoordinaattori Liisa Ahonen alkaen. Kokkolaan ja peruspalveluliikelaitos Kiuruun palkattiin osa-aikaiset (50 %) kehittäjäsosiaalityöntekijät. Peruspalveluliikelaitos Kiurussa aloitti sosiaalityöntekijä Anne Saarela alkaen ja Kokkolassa sosiaalityöntekijä Sanna Sarkkinen-Vuorinen alkaen. Kokkolassa Torkinmäen alueella toteutettiin neuvolan perhetyön pilotti, johon palkattiin sosionomi AMK, perheohjaaja Tanja Hemmoranta ajalla Halsua-Kaustinen-Veteli -alueella toteutettiin ajalla toinen neuvolan perhetyön pilotti, jossa työntekijänä oli sosionomi AMK Anne-Maarit Karhula. Nuppu-hankkeen ohjausryhmän tehtävänä on seurata ja arvioida hankkeen toteutumista, käsitellä ja hyväksyä hankkeen suunnitelmat, tavoitteet ja aikataulut sekä hoitaa yhteyksiä ja tiedotusta omiin taustatahoihin.

96 96 Taulukko 3.22 Ohjausryhmän kokoonpano taustatahoineen Kokkolan kaupunki Seppo Mattila, palvelujohtaja Tuija Tuorila, kehittämisjohtaja Pirjo Höri, perhepalvelujen palvelupäällikkö Peruspalveluliikelaitos Kiuru Tarja Oikarinen-Nybacka, peruspalvelujohtaja Kalle Pokela, sosiaalityön päällikkö SonetBotnia Pirjo Knif, kehittämissuunnittelija, ohjausryhmän pj. Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu Kokkolan yliopistokeskus Chydenius Pirjo Forss-Pennanen, sosiaalialan yliopettaja Kla Leena Raudaskoski, sosiaalialan yliopettaja Yka Aila-Leena Matthies, sosiaalityön professori Kallion peruspalvelukuntayhtymä Pirjo Matikainen, palvelujohtaja Raahen kaupunki Kirsti Isokoski, vt.perusturvajohtaja Vaasan kaupunki Erkki Penttinen, tulosaluejohtaja Kolpeneen palvelukeskus/ Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Kaisa Kostamo-Pääkkö, kehitysjohtaja Sosiaali- ja terveysministeriö Lotta Silvennoinen, hallitusneuvos Hankkeen aikana ohjausryhmä kokoontui yhdeksän kertaa. Hanketyöntekijöiden työn tueksi ja valmistelevaksi toimielimeksi nimettiin työrukkanen, jonka jäseniksi nimettiin yhteistyöorganisaatioiden avainhenkilöt. Työrukkasta on matkan varrella täydennetty terveys- ja sivistyspalvelujen edustajalla. Taulukko 3.23 Työrukkasen kokoonpano Kokkolan kaupunki/so Mattila Seppo, palvelujohtaja Höri Pirjo, palvelupäällikkö Kokkolan kaupunki/te Tikkakoski-Alvarez Hannele, hoitotyön johtaja Lohilahti Satu, osastonhoitaja alkaen Kokkolan kaupunki/siv Niini Uusitalo, koulutussuunnittelija alkaen Peruspalveluliikelaitos Tarja Oikarinen-Nybacka, peruspalvelujohtaja SonetBotnia Pirjo Knif, kehittämissuunnittelija Yliopisto Anu-Riina Svenlin, yliopiston opettaja Ammattikorkeakoulu Pirjo Forss-Pennanen, yliopettaja Työrukkanen kokoontui 13 kertaa, joista yksi kokous oli yhteinen Kokkolan ja peruspalveluliikelaitos Kiurun sosiaali- ja terveysjohdon kanssa. Kokkolaan ja peruspalveluliikelaitos Kiuruun on nimetty kumpaankin oma, moniammatillinen kehittäjätiimi, jonka tehtävänä on paikallisten kehittämisideoiden ja -tarpeiden esiin nostaminen, paikallistason osaaminen ja asiantuntijuus sekä vuorovaikutus omien taustayhteisöjen välillä. Kesästä 2010 alkaen kehittäjätiimeihin on saatu myös vanhempien edustus. Kehittäjätiimit laativat omaa aluettaan koskevat kehittämissuunnitelmat.

97 97 Taulukko 3.24 Kokkolan alueen kehittäjätiimin jäsenet taustayhteisöineen Neuvola Kerttu Peltola, terveydenhoitaja Seija Ritamäki, terveydenhoitaja Lapsiperheiden kotipalvelu Anita Pöyhönen, kotipalvelunohjaaja Varhaiskasvatus Anne-Mari Uusitalo, päiväkodinjohtaja Koulujen sosiaalityö Simo Säippä, koulukuraattori Perheneuvola Seppo Parviainen, psykologi saakka, Sonja Petäjä, psykologi alkaen Ensi- ja turvakoti Marita Loukiainen, toiminnanjohtaja Lapsiperheiden sosiaalityö Johanna Alatalo, sosiaalityöntekijä Koivutupa Sirpa Lehtomaa, toiminnanohjaaja Lastensuojeluyksikkö Teli Pirkko Kivistö, johtaja Lasten psykiatria Anne Myllykangas, sosiaalityöntekijä Vanhemmat Jaana Kallio/ Minttu Nikula/ Marjut Niemi/ Anita Välimaa Kehittäjätiimi kokoontui 16 kertaa. Taulukko 3.25 Peruspalveluliikelaitos Kiurun kehittäjätiimin jäsenet taustayhteisöineen Neuvola Inkeri Jussila, johtava terveydenhoitaja Varhaiskasvatus Terhi Elamaa, päivähoidon johtaja, Toholampi Perheneuvola Merja Heikkilä, sosiaalityöntekijä, Pajalan yksikkö Lapsiperheiden sosiaalityö Ulla Siirilä, lapsiperheiden johtava sosiaalityöntekijä Perhetyö, kotipalvelu Kirsi Takkinen, perhetyöntekijä, Toholampi Koulujen sosiaalityö Niina Hietala, koulukuraattori, Kaustinen Vanhemmat Annika Kivioja, Kaustinen Kehittäjätiimi kokoontui 15 kertaa.

98 98 Sosiaalialan opetus- ja tutkimusklinikan työstämistä varten on koottu klinikkaryhmä. Taulukko 3.26 Klinikkaryhmän kokoonpano Ammattikorkeakoulu Helinä Jokitalo, harjoittelujen koordinaattori AMK Juha Pekola, opettaja AMK (perhetyö) Savolainen Marja, opettaja AMK, opinto-ohjaaja Yka Satu Paloranta, opiskelija Yliopistokeskus Anu-Riina Svenlin, opettaja yo saakka Tuomo Kokkonen, opettaja yo alkaen Sirkka Alho-Konu, opettaja yo Lillhonga Tarja, opiskelija Työelämä/Kokkola Oili Hagström, johtava sosiaalityöntekijä/lastensuojelu Anne Meriläinen, sosiaaliohjaaja Työelämä/Kiuru Pokela Kalle, sosiaalityön palvelupäällikkö Työelämä/Terveydenhoito Tina Sandström, sosiaalityöntekijä kpshp Klinikkaryhmä kokoontui kymmenen kertaa. Neuvolan perheohjaajan työn tukemiseksi ja kehittämiseksi koottiin moniammatillinen neuvolan varhaisen tuen kehittämisryhmä. Taulukko 3.27 Neuvolan varhaisen tuen kehittämisryhmä Neuvola Satu Lohilahti, osastonhoitaja Anne Vuollet-Kettunen, terveydenhoitaja nsaakka Henna Lohilahti, terveydenhoitaja alkaen Jaana Rönnqvist, terveydenhoitaja Lapsiperheiden kotipalvelu Anita Pöyhönen, kotipalveluohjaaja Kiertävä erityislastentarhanopettaja Jaana Hotakainen Lastensuojelun perhetyö Päivi Järvelä Vauvatiimi, last.psyk Mia Kauppinen, sairaanhoitaja Perheneuvola Arja Seppälä, perheneuvolan johtaja Ensi- ja turvakoti Marita Loukiainen, toiminnanjohtaja Ev.lut seurakunta Päivikki Kivistö, johtava lastenohjaaja Kehittämisryhmä kokoontui vuoden kestäneen pilotin aikana kuusi kertaa ja jatkoi tapaamisiaan myös pilotin päätyttyä Hankkeen viestintä Viestinnän perustavoitteena on antaa tietoa hankkeen etenemisestä ja lisätä näin tietoisuutta lastensuojelun asioista sekä pidemmällä aikavälillä vaikuttaa asennemuutokseen. Ajantasaisella viestinnällä

99 99 kerrotaan, mitä hankkeessa tavoitellaan ja siten saadaan aikaan yhteisymmärrystä muutoksen tarpeellisuudesta. Tieto on edellytys osallistumiseen ja vaikuttamiseen. Ennen kaikkea avoin ja rehellinen viestintä synnyttää luottamusta toimijoiden kesken, mikä on edellytys rakentavalle yhteistyölle. Viestinnän varmistamiseksi ja vastuiden selkeyttämiseksi hankkeelle laadittiin viestintäsuunnitelma, joka hyväksyttiin ohjausryhmässä marraskuussa Hankkeen alussa laadittiin lehdistötiedote, joka lähetettiin kaikkiin keskipohjalaisiin lehtiin. Joulukuussa 2009 saatiin vielä radio Keskipohjanmaahan yksi uutisjuttu. Hankkeen aikana alueella ilmestyvissä sanomalehdissä, Keski-Pohjanmaassa ja Kokkola-lehdessä on ollut muutamia juttuja Nuppuhankkeen ajankohtaisista asioista, kuten neuvolan perheohjaajasta, perhekeskustoiminnan aloittamisesta, perhekahvilasta jne. Syksyllä 2010 saatiin Yle-keskipohjanmaan kautta juttu tv:n alueuutisiin ja nettiin. Maakunnan seitsemän kunnan alueella ilmestyvien Lestijokilaakso ja Perhonjokilaakso -lehtien kanssa sovittiin juttusarjasta, jossa esiteltiin muutaman kuukauden välein joku perheiden palveluihin kuuluva tehtävä ja työntekijä. Tekemällä työntekijöiden työtä tunnetuksi, voidaan palveluihin hakeutumisen kynnystä madaltaa. Hankkeen aikana laadittiin yhteensä kuusi henkilöstötiedotetta, jotka lähetettiin sähköpostitse laajalla jakelulla Kokkolan kaupungin ja peruspalveluliikelaitos Kiurun lapsiperheiden kanssa työtä tekeville sekä yhteistyökumppaneille. Hankkeella toimii kummeina muutamia vaikutusvaltaisia poliitikkoja, joiden kautta voidaan varmistaa tiedon kulkua hankkeen ja päätöksenteon välillä. Vanhempainryhmä on perustanut yhteisöpalvelut Facebookiin oman Kokkolalaisten perheiden parhaaksi ryhmän, jossa on mukana noin 100 perhettä. Vanhempainryhmä on ollut muutoinkin aktiivisesti mukana hankkeen eri toiminnoissa. Kokkolan kaupungissa ja peruspalveluliikelaitos Kiurun alueella koottiin Lapsiperheiden erityispalvelujen palveluopas, johon koottiin lapsiperheiden käyttämät julkiset ja järjestöjen tuottamat erityispalvelut. Oppaan tarkoituksena on helpottaa yhteistyötä eri toimijoiden kesken sekä ohjeistaa myös vanhempia palvelujen käytössä. Opasta on saatavilla sekä paperisena oppaana että nettiversiona. 58 Hankkeelle on tehty omat verkkosivut. 59 Sivuille pääsee myös Kokkolan kaupungin perusturvan ja Peruspalveluliikelaitos Kiurun sivuilta linkin kautta. Sivuille kootaan ajankohtaista tietoa hankkeen etenemisestä Hankkeen koulutus Nuppu-hanke järjesti Pohjois-Suomen Kaste-hankkeen toisen työntekijätapaamisen joulukuussa Samaan yhteyteen järjestettiin Keski-Pohjanmaan hankkeen aloitustilaisuus alueen toimijoille avoimena koulutusiltapäivänä teemalla Yhteistä voimaa kehittämiseen. Koulutusiltapäivään osallistui yhteensä 60 alueen työntekijää ja 19 sosionomiopiskelijaa, jotka osallistuivat tapahtuman järjestämiseen. Nuppu-hankkeen työntekijät ovat esitelleet hankkeen sisältöjä, tavoitteita ja käytäntöjä erilaisissa sosiaali- ja terveydenhuollon sisäisissä koulutustapahtumissa ja vanhempainilloissa sekä alueen kouluissa koulun työntekijöille ja vanhemmille. Hankkeen alussa tehtiin henkilöstölle koulutustarvekar ja pohjanmaa

100 100 toitus, johon perustuen on suunniteltu hankkeen aikainen koulutustarjonta. Koulutukset on suunnattu pääsääntöisesti kaikille lapsiperheiden kanssa työskenteleville yli hallintokuntarajojen. Koulutusten tavoitteena on dialogisuuden vahvistaminen eri toimijoiden kesken sekä osaamisen vahvistaminen lasten hyvinvointiin ja varhaiseen tukeen liittyvissä asioissa. Seuraavassa taulukossa Nuppuhankkeen järjestämä alueellinen koulutustarjonta ja osallistujien lukumäärä: Taulukko 3.28 Alueellinen koulutustarjonta Koulutus Luennoija Aika Osall. Yhteistä voimaa kehittämiseen mm. YTT Kaarina Mönkkönen Lastensuojeluilmoituksen tekeminen Perhekeskusseminaari Lastensuojeluilmoituksen tekeminen / Perho, siv.palv. III maakunnallinen sosiaalialan seminaari Eväitä yhteistoimintaan dialogisuus ja verkostot Tutustuminen Jyväskylän perhehankkeen aikana kehitettyihin toimintoihin Anne Saarela Minna Lönnbäck 9/ tilaisuutta 100 Riitta Viitala, Marjatta Kekkonen, Teija Karvonen Anne Saarela 3/ mm. dos. Raija Julkunen Jukka Pyhäjoki Jyväskylän työntekijät Miten puhua seksuaalisuudesta? Awen/Maaret Kallio Rajaa vähän! - nettimaailman vaarat - lapsen ja nuoren kehitysportaat; miten suojaan ja tuen Nico Jäväjä, Jussi Taala, Kai Markkanen, Raisa Cacciatore, Tuulikki Isomaa, Sari Kotaja Lastensuojeluilmoituksen tekeminen Anne Saarela 9/ / Kaustisen koulut Ryhmäohjaajakoulutus Keski-Pohjanmaan kulttuuriopisto syysjoulukuu Käytännön opettaja sosiaalialan työn kehittäjänä Anu-Riina Svenlin, Pirjo Forss- Pennanen, Leena Isosomppi, Sirkka Huhtakangas, Antti Särkelä, Erkki Penttinen, Päivi Mäkinen touko tammi 2011 Sosiaalialan työmenetelmät ja Antti Särkelä parityöskentely Huoli puheeksi Gunda Öman kolme alueellista ryhmää 57 Luovuus ja rohkeus ehkäisevän työn avaimiksi Sosiaalityöntekijän ja sosionomin työtehtävät yhdessä ja erikseen Lasten suojelu jokaisen tehtävä Salassapito moniammatillisessa yhteistyössä 200 Lastensuojelun keskusliitto Päivi Sinko Omia asiantuntijoita ja Hanna Heinonen FCG/Esko Lukkarinen

101 101 Hankkeen työntekijät ovat osallistuneet mm. Jyväskylän yliopiston sosiaalityön tutkimuksen päiville helmikuussa 2010 ja PaKasteen työntekijätapaamisiin Rovaniemellä, Kuusamossa, Kajaanissa, Levillä ja Rovaniemellä. Työntekijät ovat myös osallistuneet sekä valtakunnallisiin että alueellisiin Kastehankkeen/lapset ja nuoret seminaareihin, joita on järjestetty mm. Helsingissä, Vaasassa ja Seinäjoella. Toukokuussa 2010 työntekijät osallistuivat Pohjoismaiseen Perhekeskuskonferenssiin Espoossa. Työntekijät ovat osallistuneet myös erilaisiin THL:n järjestämiin työkokouksiin ja seminaareihin ja ovat kouluttautuneet Huolen puheeksiottamisen ja työyhteisöjen huolta huojentavien käytäntöjen kouluttajiksi. Koulutuksissa on ollut mukana eri hallintokuntien työntekijöitä sekä peruspalveluista että erityispalveluista. Yhteiset koulutukset ovat tehneet työntekijät tietoisiksi, keitä kaikkia ammattilaisia asiakkaan asioissa on mukana. Koulutukset ovat lisänneet osaamista, yhteistä ymmärrystä ja yhteistä kieltä yli sektorirajojen. Sektorikeskeisestä yksinpuurtamisesta ollaan vähitellen siirtymässä ylisektoraaliseen asiakkaan asian hoitamiseen, mikä käytännössä on näkynyt mm. yhteistyön tekemisen helpottumisena Hankkeen verkostoituminen Hanke on osa Pohjois-Suomen laajaa PaKaste-hanketta, jolloin luontevin verkostoituminen tapahtuu siihen. Yhteistyötä tehdään myös Väli-Suomen Perhe-hankkeiden kanssa. Opetusklinikkaa koskevan kehittämisosion osalta ollaan mukana Sosnet-verkoston koordinoimassa valtakunnallisessa Sosiaalityön koulutuksen työelämälähtöisyys-hankkeessa, jonka yhteisiin työkokouksiin on osallistuttu. SonetBotnian Keski-Pohjanmaan kehittämistyön toimijat on tärkeä yhteistyökumppani. Kehittäjäsosiaalityöntekijä Anne Saarela toimi myös Sosiaaliportin Lastensuojelun avohuollon konsulttiryhmän yhdyshenkilönä. Yhteistyösopimus on tehty THL:n ja SonetBotnian kesken Alueellisesti ja paikallisesti on verkostoiduttu eri julkisten sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden kanssa. Kumppanuutta on toteutettu myös mm. seurakuntien ja järjestöjen lapsiperhetyötä tekevien kanssa sekä alueella toimivien muiden hanketyöntekijöiden kanssa. Esimerkiksi Keski-Pohjanmaan Liikunnan järjestämässä Perheliikuntakampanjan aloitustilaisuudessa Nuppu-hanke oli mukana mm. keräämässä vanhempien mielipiteitä perhekeskustoiminnan tarpeesta ja sisällöistä. Nuppu-hankkeen kehittämiskohteita ja teemoja on saatu sisällytettyä Keski-Pohjanmaan hyvinvointistrategiaan, Keski-Pohjanmaan lasten- ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaan sekä Keski-Pohjanmaan turvallisuus-, päihde- ja mielenterveysstrategiaan. Olennaista on, että tavoitteet ja toimenpiteet saadaan sisällytettyä virallisten organisaatioiden toimintarakenteisiin. 3.2 PERHEKESKUKSEN KEHITTÄMINEN Perhekeskuksen kehittämisen viitekehykseksi otettiin STM:n PERHE-hankkeen toimintakonsepti.

102 102 Perhekeskus on paikallisesti kehittyvä toimintamalli. Sen palvelurakenne muodostuu äitiys- ja lastenneuvolan, varhaiskasvatuksen, koulutoimen sekä varhaisen tuen ja perhetyön paikallisista palveluista. Perhekeskuksen perhelähtöiset työkäytännöt edistävät lasten hyvinvointia, antavat tukea vanhemmuuteen, parisuhteeseen ja ovat ongelmia ennaltaehkäiseviä. Perhekeskukseen kuuluu perheiden kohtaamispaikkana toimiva tila asuinalueella Perhekeskuksen toimintatapana on yhteistyö perheiden, järjestöjen, seurakunnan, vapaaehtoisten ja muiden toimijoiden kanssa. Perhekeskuksen palveluohjaus varmistaa tarvittavien erityispalvelujen saannin. Perhekeskus on osa kunnan lapsi- ja perhepalvelujen organisaatiota. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2008, 23) Lastensuojelun kokonaisuudessa hankkeen työ kohdistuu ensisijaisesti peruspalvelujen sekä ehkäisevien palvelujen ja varhaisen tuen osa-alueille. Riittävät ja hyvin toimivat peruspalvelut lasten ja perheiden normaaleissa kehitysympäristöissä mahdollistavat lasten ja perheiden hyvinvoinnin. Ne myös ehkäisevät ongelmien kasvamisen ja laajenemisen kalliisti ja pitkäkestoisesti hoidettaviksi erityisongelmiksi. KORJAA- VAT PAL- Lapsen kasvua korjaavat palvelut: LsL:n mukaiset toimet, Psykiatriset palvelut Lapsen kasvua ja kehitystä edistävät palvelut: neuvola, varhaiskasvatus, koulu, oppilashuolto, kirjasto, järjestöt jne EHKÄISEVÄT PALVELUT VARHAINEN TUKI PERUSPALVELUT Lapsen kasvua tukevat palvelut: Monitoimijaisen perhekeskuksen palvelut (perhetyö, perheryhmätyö), perheneuvola, kohdennettu oppilashuolto, avoimet psykososiaaliset palvelut Kuvio 3.13 Lastensuojelun kokonaisuus ja perhekeskuksen sijoittuminen siihen (mukaillen Helsingin kaupungin mallia) Perhekeskus voi toimia fyysisenä kohtaamispaikkana, joka tarjoaa perheille sekä tiettyjä palveluja että tilat vertaisryhmä- ja muuta toimintaa varten. Perhekeskus voi olla myös toimijoiden ja palvelujen verkosto, jossa on sovittu moniammatilliset yhteistyökäytännöt eri toimijoiden kesken. Olennaista kummassakin mallissa on lasten ja perheiden oma osallisuus toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen. Kehittämiskohteiden valinta Molemmilla toiminta-alueilla (Kokkola, Jyta) kehittäjätiimien työskentely aloitettiin tulevaisuusverstas-työmenetelmällä. Kehittämiskohteiksi valittiin molemmilla alueilla: Riittävät resurssit Moniammatillisen yhteistyön kehittäminen Ennaltaehkäisevien työmuotojen kehittäminen ja lisääminen Lapsiperheiden asioiden ja palvelujen esillä pitäminen mediassa

103 Varhainen avoin yhteistoiminta Miksi aina, kun lapsen tai nuoren elämässä tapahtuu jotain kamalaa, joku taho kertoo, että olivathan ongelmat jo vuosia sitten nähtävillä? Jos ne kerran nähdään ja tiedetään, miksi ei puututa ajoissa? Moniammatillisen ja -toimijaisen yhteistyön keskeisimmäksi työvälineeksi on noussut varhainen avoin yhteistoiminta lapsiperheiden kanssa työskentelevien kesken. Tavoitteena on luoda työtapa, jolla lasten ja perheiden ongelmiin voidaan puuttua mahdollisimman varhain, mahdollisimman avoimesti ja mahdollisimman hyvässä yhteistyössä. Varhaisella puuttumisella tarkoitetaan toimintaa, jolla pyritään ehkäisemään tiettyjen riskitilanteissa olevien lasten/perheiden ongelmia tukemalla heitä riittävän varhaisessa vaiheessa, silloin kun mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja on vielä runsaasti käytettävissä. Varhaisella tuella pyritään ehkäisemään pienten ongelmien kasaantumista isoiksi ongelmiksi ja perhetilanteen kriisiytymistä. Toimintamalli perustuu Arnkil&Erikssonin kehittämään neljään huolen vyöhykkeeseen, jolla työntekijä mittaa omaa huolta lapsen/perheen tilanteesta: 1. Ei huolta: asiat toimivat. 2. Pieni huoli mielessä: Ota asia puheeksi, muuta toimintaasi niin että huoli häviää. 3. Huolen harmaa vyöhyke: pienten ja suurten huolten epäselvässä välimaastossa, harmaalta vyöhykkeltä pois pääsemiseksi tarvitset yhteistyökumppaneiden apua. 4. Suuri huoli: Ota yhteys lastensuojeluun. Toimintamallista on laadittu opas Varhainen avoin yhteistyö Keski-Pohjanmaan kunnissa. Oppaaseen on koottu varhaisen puuttumisen käsitteet ja selkeytetty työntekijän toimintaa huolen eri vyöhykkeillä olevissa tilanteissa. Toiminta perustuu kunnioittavaan, avoimeen yhteistyöhön asiakkaiden ja muiden viranomaisten kanssa. Toimintamallin perustana on, että peruspalvelujen työntekijöitä on koulutettu avoimiin ja dialogisiin kohtaamisiin. Oppaaseen on koottu myös kuvaus erilaisista dialogisista työmenetelmistä, joita voi käyttää huolen eri vyöhykkeillä. 60 Varhainen avoin yhteistoimintamalli on tarkoitus juurruttaa osaksi lapsiperheiden kanssa työtä tekevien perustyötä neuvoloissa, päivähoidossa, kouluissa ja muissa palveluissa. Tämä edellyttää paitsi työntekijöiden myös esimiesten ja päättäjien sitoutumista toiminnan periaatteisiin. Tämän vuoksi varhaisen avoimen yhteistyön opas sekä toimintaperiaatteet verkostodialogisten menetelmien käytöstä lähetettiin Keski-Pohjanmaan kuntien sosiaali- ja terveystoimen sekä sivistystoimen lautakunnille käsiteltäväksi ja hyväksyttäväksi. Varhainen avoin yhteistyö sekä verkostodialogisten menetelmien käyttäminen tulee sisältyä kuntien strategioihin ja sitä kautta taloussuunnitelmiin. Varhaisen puuttumisen periaate on jo kirjattuna Kokkolan kaupungin ja peruspalveluliikelaitos Kiurun strategioihin sekä valtuustojen hyväksymän lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman yhdeksi toimintaperiaatteeksi. Tavoitteena on saada nimetyksi toimialojen rajat ylittävä päällikkötason ohjausryhmä varhaisen tuen palvelujen koordinointia ja ehkäisevän työn kehittämistä varten. Syyskuussa 2010 ja 2011 kaikissa peruspalveluliikelaitos Kiurun kunnissa järjestettiin lasten ja nuorten kanssa työskenteleville varhaisen tuen toimijatapaamiset, joissa on päivitetty toimijoiden tilanteet ja käyty keskustelua kunnan lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin huolta aiheuttavista tilanteista ja kehittämistarpeista. Kokouksissa on vakioesityslista, jonka mukaan edetään. Mukana on ollut työntekijöitä ja esimiehiä varhaiskasvatuksesta, neuvolasta, koululta, perheneuvolasta, sosiaalityöstä, perhetyöstä, nuorisotyöstä, psykiatrian avopalveluista ja seurakunnasta. Tapaamisia jatketaan osallis- 60 Opas on luettavissa avoin yhteistyo keski pohjanmaankunnissa/view

104 104 tujien toiveiden mukaan joko puolivuosittain tai vuosittain. Samoilla teemoilla asiaa käsitellään Kokkolan kaupungissa ammattiryhmien sisäisissä työkokouksissa Perhekeskus Lapsiperheiden palvelujen kokoaminen perhekeskuksiksi on kirjattu hallitusohjelmaan sekä kahteen politiikkaohjelmaan terveyden edistämisen politiikkaohjelmaan ja lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelmaan. Niissä korostetaan perheiden voimavarojen vahvistamista ja toimivaa vanhemmuutta. Perhekeskus tekee perheiden palveluista paremmin lähestyttäviä. Perhekeskuksen asiantuntijaverkosto auttaa havaitsemaan lasten ja perheiden ongelmia sekä tarjoamaan apua mahdollisimman varhain. Perhekeskus on lähipalvelua, jonka perhe kohtaa arjen haasteissa: Näin kuvaili peruspalveluministeri Paula Risikko puheessaan perhekeskuskonferenssissa Espoossa toukokuussa Perhekeskuksen voivat olla monenlaisia. Suomesta löytyy perhekeskuksia, joissa perheiden palvelut on koottuna saman katon alle. Perhekeskuksen palvelut voivat toimia myös eri toimipisteissä, mutta keskenään kiinteässä yhteistyössä. Perhekeskus voi olla myös toimijoiden verkosto, jossa eri toimijoilla on sovitut toimintamallit. Jyta-alueella perhekeskustoiminta ajatellaan toimijoiden verkostona, joka perustuu kappaleessa 3.1. esitettyyn varhaiseen avoimeen yhteistoimintaan täydennettynä mm. seurakuntien, järjestöjen ja perheiden omaehtoisella toiminnalla. Kokkolan kehittäjätiimi piti tärkeänä, että perhekeskuksella on fyysinen toimipaikka, joka kokoaa perheiden oman ja ammattilaisten toiminnan. Monialainen kehittäjätiimi on ollut työstämässä Perhekeskuksen perustamisen hankesuunnitelmaa. Lisäksi hankesuunnitelma perustuu pidettyyn dialogiseen teemaneuvonpitoon, jossa oli mukana vanhempia, järjestöjen edustajia ja alan työntekijöitä. Myös päättäjiä ja virkamiesjohtoa oli kutsuttu tilaisuuteen, mutta paikalla oli vain yksi keskijohdon virkamies. Hankesuunnitelma on lähetetty Kokkolan lapsiperheiden palveluista vastaavalle johdolle sekä hankkeen kummipäättäjille ennen vuoden 2011 talousarviokokousta. Hankesuunnitelmassa on selvitetty miksi ja keitä varten perhekeskusta tarvitaan, mitä on tarkoitus saada aikaan ja mitä tavoitteen toteutumiseksi tarvitaan sekä mitkä tulevat olemaan perhekeskustoiminnan kustannukset. Hankesuunnitelma on luettavissa löytyy internetsivuilta 61. Kokkolassa perhekeskus sai maaliskuussa 2011 yhteiset toimintatilat Ray:n rahoittaman kansalaistoiminnan keskuksen, Yhteisöklubi Sillan kanssa kaupungin keskustasta. Tiloihin muuttivat lapsiperheiden kotipalvelutoimisto, hankkeen perhesosiaalityöntekijä sekä perheohjaaja. Syksyn 2011 ajan mukana on myös terveydenhoitaja osa-aikaisesti. Perhekeskus profiloituu toimijoidensa mukaan varhaisen tuen yksiköksi, jossa palvelujen koordinoinnista vastaa perhesosiaalityöntekijä. Perhekeskus on matalan kynnyksen paikka, josta saa tietoa niin sosiaali- ja terveyspalveluista kuin järjestöjen tarjoamista palveluista. Toiminta on käynnistynyt syksyllä 2011 ja hakee vielä muotoaan. Perhekahvila toimii kerran viikossa, lisäksi erilaisia joko ammattilaisten tai vertaisohjaajien vetämiä ryhmiä on alkamassa, esim. uusperheiden ryhmä, erovanhempien lasten ryhmä, vanhempi-vauvaryhmä. Perhekeskuksessa on alkamassa myös seniorikahvila, jota kautta yhteistyötä voidaan viritellä ikäihmisten ja lapsiperheiden välille pohjanmaa/perhekeskuksen perustamisen hankesuunnitelma/view

105 105 Kiurun alueella perhekeskustoiminnan pilottikunniksi on valittu Kannuksen kaupunki ja Kaustisen kunta. Molemmissa kunnissa järjestettiin maalis-huhtikuussa 2011 kysely perhekeskustoiminnan tarpeellisuudesta ja mahdollisista sisällöistä. Kyselyn tulosten perusteella yhdessä kunnissa toimivien järjestöjen kanssa on selvitetty toiminnan järjestämisen mahdollisuuksia ja muotoja. Toiminta rakentuu ensisijaisesti toimijoiden verkostoon ja tukeutuu seurakuntien perhekerhoihin ja MLL:n perhekahvilatoimintaan Monitoimijainen perhevalmennus Ennaltaehkäisevässä työssä neuvolan rooli nousee keskeiseksi, koska neuvola tavoittaa lähes 100 % perheistä sekä raskauden aikana että pikkulapsivaiheessa. Perhevalmennuksen kehittäminen/uudistaminen otettiin peruspalveluliikelaitos Kiurun yhdeksi kehittämisen kohteeksi. Perhonjokilaaksossa valmennuksista vastaavat äitiys- ja lastenneuvolan terveydenhoitajat. Lisäksi terveyskeskuspsykologi, suuhygienisti ja fysioterapeutti pitävät oman osuutensa. Synnytyksen jälkeen ei enää järjestetä valmennusta. Lestijokilaakson kunnista vain Kannuksessa perhevalmennus toimii saumattomasti. Kannuksessa perhevalmennus jatkuu synnytyksen jälkeen Mammis-kerhona, joka kokoontuu ohjatusti viisi kertaa ja sen jälkeen äidit usein jatkavat kokoontumista keskenään. Kunnissa pidetyissä varhaisen tuen työkokouksissa nousi lähes kaikissa esille tarve synnytysten jälkeisiin äiti-vauvaryhmiin vanhemmuuden vahvistamiseksi. Kummassakin jokilaaksossa oli kuntia, joissa perhevalmennusta ei viime aikoina ole järjestetty lähinnä resurssipulasta johtuen. Yhdessä pienessä kunnassa valmennus annettiin henkilökohtaisesti, koska synnyttäjien määrä oli niin alhainen. Tavoitteena on yhtenäistää perhevalmennusten sisältö koko yhteistoiminta-alueella ja uudistaa sitä monitoimijaiseen suuntaan. Nuppu-hanke on tehnyt sopimuksen Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun kanssa kahden opiskelijan terveydenhoitajatutkintoon liittyvän opinnäytetyön ja kehittämistehtävän kohdentamisesta perhevalmennuksen kehittämiseen. Kyselyt vanhemmille ja terveydenhoitajille toteutetaan syyslokakuussa. Työn tuloksena saadaan sekä teoreettinen katsaus hyvään perhevalmennukseen että käytännönläheinen perhevalmennuksen käsikirja Neuvolan perheohjaaja Varhaisen tuen ongelmakohdaksi muodostui erityisesti Kokkolan ja Perhonjokilaakson kuntien (Ha- KaVe) alueella se, että kunnissa ei ollut tarjolla varhaisen tuen palveluja perheille, joiden kohdalla neuvolan terveydenhoitajan huoli oli herännyt. Lapsiperheiden kotipalveluja oli tarjolla rajoitetusti, mutta tarpeeseen nähden riittämättömästi. Lastensuojelun perhetyön palveluja voitiin antaa vain lastensuojeluasiakkuuden omaaville lapsille ja perheille. Neuvolan perhetyön tavoitteeksi asetettiin seuraavaa: tuetaan vanhempia arjessa jaksamisessa vahvistetaan perheen omia voimavaroja autetaan vanhempia näkemään ja kokemaan pikkulapsen tarpeet, oma vanhemmuus ja parisuhde sekä sosiaalinen verkosto tunnistetaan ja tarjotaan tukea erityistä tukea tarvitseville perheille ohjataan ja rohkaistaan vanhempia muihin palveluihin

106 106 Neuvolan perhetyön kohdistetaan erityisesti ensimmäistä lastaan odottaville vanhemmille, joilla ei ole mielikuvaa vauvasta ja/tai vanhemmuudesta. Muita mahdollisia kohderyhmiä ovat hyvin nuoret vanhemmat, jotka tarvitsevat tukea vauvan hoitoon ja vauvan tarpeiden tunnistamiseen sekä yksinhuoltajavanhemmat. Vanhemmat voivat olla myös uupuneita, heillä voi alavireisyyttä ja/tai suuria elämänmuutoksia. Useimmilta vanhemmilta puuttui myös sosiaalinen tukiverkosto. Kokkolan kaupungissa neuvolan perheohjaajapilotti toteutettiin ensisijaisesti Torkinmäen neuvolan alueella. Perheohjaajan tueksi nimettiin moniammatillinen kehittämisen tukiryhmä. Pilottikauden aikana perheohjaajalla on ollut yhteensä 40 asiakasperhettä. Kerrallaan aktiivivaiheessa on ollut noin 7 perhettä. Suurin osa perheistä on ohjautunut asiakkaaksi neuvolan terveydenhoitajan kautta. Asiakkuuden kesto on vaihdellut kahdesta käyntikerrasta puoleen vuoteen. Pääasialliset tulosyyt ovat olleet mm. vanhemman uupumus tai lievä mielenterveysongelma, vauvan tai taaperon uniongelmat ja päivärytmi, lapsen uhmaiän haasteet, hyvin nuoret vanhemmat, yksin odottajat, lähiverkoston vähäisyys. Mahdollisuuksien mukaan perheohjaaja on tavannut perheen ensimmäisen kerran yhdessä terveydenhoitajan kanssa, jolloin perhetyön aloittamisesta on sovittu. Ensimmäisellä kotikäynnillä on kartoitettu perheen tarpeet ja laadittu yhdessä perheen kanssa perhetyön suunnitelma. Tapaamisissa käytetään erilaisia perhetyön työmenetelmiä ja -välineitä. Asiakkuuden puolivälissä suunnitelman toteuttamista arvioidaan ja asiakkuuden päätteeksi pyydetään asiakkaalta palaute. Perheohjaaja toteutti pilottiaikana kaksi vanhempi-lapsi ryhmää, joissa toisessa työparina toimi neuvolan terveydenhoitaja ja toisessa seurakunnan lastenohjaaja. Vanhemmilta tulleissa palautteissa perheet olivat kokeneet saaneensa apua. Heille tärkeitä asioita oli käsitelty ja käyntejä ollut riittävästi. Eräs äiti oli kokenut pelkästään tiedon siitä, että apua on saatavilla, kun sitä tarvitsee hyvänä ja helpottavana tietona. Vanhemmat kokivat myös hyvänä, että heillä oli mahdollisuus ottaa uudelleen yhteyttä perheohjaajaan, jos oli tarpeen. Hyvänä koettiin myös se, että ohjeita ja neuvoja annettiin, mutta ei painostettu toimimaan tietyllä tavalla. Yhteistyökumppaneilta tulleissa palautteissa perheiden auttaminen varhaisessa vaiheessa koettiin erittäin tärkeänä. Perheillä itsellään on ollut halu ottaa tuki vastaan ja löytää perheohjaajan tukemana omat voimavarat arjessa selviytymiseen. Varhaisessa vaiheessa annettu tuki ehkäisee ongelmien pahentumisen, perhetilanteen kriisiytymisen ja ajautumisen tarpeettomasti erilaisiin erityispalveluihin. Nähdään myös, että jos perheet saavat apua ja neuvoja jo ongelmiensa alkuvaiheessa, niin lastensuojeluasiakkaiden määrä alkaa kääntyä laskuun. Tärkeää on ollut, että perheohjaaja on ollut osa neuvolan moniammatillista työryhmää ja läsnä neuvolassa. Silloin herääviin huoliin on ollut helppo puuttua heti ja yhdessä laaja-alaisesti etsiä keinoja perheen asioiden kuntoon saattamiseksi. Eräs terveydenhoitaja kuvaa asiaa osuvasti: Tanja teki itsensä nopeasti tarpeelliseksi. Yhtäkkiä aloin huomata perheitä, jotka tarvitsivat matalan kynnyksen puuttumista. Esim. masentuneet äidit, unikouluasiat ja uusavuttomuus. Aikaisemminkin tietysti pyrin auttamaan perheitä, mutta usein oli niin, että lähetin heidät perheneuvolaan, unikouluuun, vauvatiimiin, psyk sh:lle tai psyk.polille. Nyt pystyttiin Tanjan avulla hoitamaan useimmat pulmat jo ennen kuin asiat olivat menneet liian pitkälle. Yhteistyökumppaneiden toiveena on, että Kokkolan saataisiin useampi perheohjaaja. Sopivana määränä pidetään yhtä ohjaajaa kahta neuvolaa kohden. Tällä tavoin säästettäisiin varmasti korjaavassa hoidossa. Inhimilliset kärsimykset vähenisivät Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun kaksi sosionomiopiskelijaa tekevät opinnäytetyön Varhainen neuvolaperhetyö Kokkolassa - tukemalla vanhemmuutta edistetään hyvää lapsuutta. Opiskelijat kartoittavat neuvolan perhetyön tarvetta ja työn vaikuttavuutta perheiden arjessa.

107 107 Neuvolan perheohjaaja jatkaa työtään alkaen kaupungin työntekijänä sijoittuen fyysisesti perhekeskukseen. Perheohjaaja on jatkossa kaikkien neuvoloiden käytössä. Syksyn aikana yksi terveydenhoitaja on irrotettu osa-aikaisesti omasta perustyöstään ja hän toimii perheohjaajan työparina niin kotikäyntityössä kuin ryhmien vetämisessä. Saman katon alla toimii nyt lapsiperheiden kotipalvelu, joka suuntaa osan työntekijöidensä työpanosta varhaiseen tukeen. Peruspalveluliikelaitos Kiurun alueella, Halsuan, Kaustisen ja Vetelin kuntien alueella toteutettiin hankkeen perheohjaajapilotti Perheohjaajan päätoimipiste sijaitsi Kaustisen neuvolassa. Työn tavoitteet olivat yhteneväiset Kokkolan alueen pilotin kanssa. Kevätkaudella työn painopisteenä oli varhaisen tuen perheohjauksen tunnetuksi tekeminen neuvolan ja muiden yksikköjen työntekijöille sekä alueen lapsiperheille vierailemalla mm. perhekahviloissa ja perhekerhoissa. Perheohjaajan työ painottui perhekohtaiseen kotikäyntityöhön, ryhmätoimintoja ei pilotin aikana ehditty aloittaa. HaKaVe-alueella uudenlaisena toimintamuotona syksystä 2011 alkaen perheohjaaja tapaa yhdessä terveydenhoitajan kanssa kaikki ensimmäistä lastaan odottavat äidit raskausviikolla Vauvan ollessa 2-3 kk:n ikäinen perheelle tarjotaan perheohjaajan käyntiä, jolloin perheen kanssa käydään läpi vauvaperheen arjen voimavaralomake. Tapaamisen tavoitteena on kartoittaa perheen omia voimavaroja ja tarvittaessa tarjota perheelle varhaista tukea. Peruspalveluliikelaitos Kiuru on kirjannut ennalta ehkäisevän perhetyön strategiseksi tavoitteekseen ja meneillään tehtävän täyttäminen vakinaisesti Perhesosiaalityöntekijä Varhaisen avoimen yhteistoiminnan toteutuminen (kts. luku 3.3.1) edellyttää toimivia yhteistyöverkostoja. Tavoitteena on saada tukea tarvitsevat perheet mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tuen piiriin jo ennen kuin perheellä on tarvetta lastensuojelun asiakkuuteen. Lastensuojelun sosiaalityön resurssien vähäisyydestä johtuen sosiaalityöntekijöiden työpanos Kokkolan kaupungin alueella suuntautuu yksinomaan lastensuojelun asiakkuuden omaavien perheiden kanssa tehtävään korjaavaan työhön. Lasten ja perheiden kanssa työskentelevät peruspalvelujen ammattilaiset ovat kokeneet ongelmana sosiaalityön osaamisen puuttumisen yhteistoimintaverkostosta silloin kun lapsella/perheellä ei ole vielä lastensuojelun asiakkuutta. Lasten ja perheiden ongelmien havaitsemisessa, tunnistamisessa ja varhaisessa tuessa ensisijainen rooli on neuvolan, päivähoidon ja koulun työntekijöillä. Usein tulee kuitenkin tarvetta saada myös sosiaalityön näkökulma asiakastilanteeseen, vaikka varsinaista lastensuojelun tarvetta ei olekaan eikä perheellä ole lastensuojelun asiakkuutta. Perheessä voi olla jonkinlaista tuen tarvetta tai sosiaalisia riskitekijöitä kuten vanhemman jaksamattomuutta, isoja elämäntilanteen muutoksia tai neuvonnan ja ohjauksen tarvetta. Olennaista lastensuojelutarpeen kannalta on se, että havaitut riskitekijät eivät vielä vaikuta lasten hyvinvointiin ja perheellä on vielä omia voimavaroja. Toimimalla mahdollisimman varhain, mahdollisimman avoimesti ja mahdollisimman hyvässä yhteistyössä voidaan estää pienten ongelmien kasautuminen ja muuttuminen suuriksi lastensuojeluongelmiksi. Kokkolan alueen kehittäjäsosiaalityöntekijän tehtäviä täsmennettiin alkaen niin, että hän toimii perhesosiaalityöntekijänä erityisenä työalueenaan neuvolaikäiset lapset ja perheet. Tavoitteena oli selvittää, millaisiin perheiden tarpeisiin perhesosiaalityöllä pystytään vastaamaan ja voidaanko lastensuojeluongelmia havaita herkemmin. Selvityksen kohteena oli myös, voidaanko varhaisen tuen avulla ehkäistä lastensuojelutarpeen syntymistä perheissä. Syyskuun 2011 loppuun mennessä perhesosiaalityöntekijälle on ohjautunut yhteensä 26 asiakasperhettä. Vuoden aikana toteutunut tiiviimpi yhteistyö neuvoloiden kanssa on helpottanut varhaisen tuen tarpeiden tunnistamista ja niihin tarttumista. Lastensuojelun neuvoloiden vastuusosiaalityöntekijä kiersi

108 108 yhdessä perhesosiaalityöntekijän kanssakantakaupungin neuvolat. Tapaamisilla haettiin yhteisymmärrystä vallitsevaan tilanteeseen sekä tuntumaa uudelle tavalle toimia. Uusi tapa toimia lähtee liikkeelle yhteisestä ymmärryksestä. Kiireen ja työn kuormittavuuden johdosta yhteistyö ei aina toimi toivotulla tavalla. Tapaamisten jälkeen ilmeni selvä tarve jatkaa tiiviimpää yhteistyötä perhesosiaalityön kanssa. Varhaisen tuen perheitä, joilla ei vielä ole tarvetta lastensuojeluasiakkuuteen on kentällä paljon. Syksyn 2011 alkaessa yhteistyötapaamisiin liittyivät mukaan neuvolan perheohjaaja ja erikoissairaanhoidon vauvaperhetyön työntekijät. Säännöllisten tapaamisten kautta saavutetaan luottamus siihen, että kaikki saman asian äärellä työskentelevät kantavat yhteisvastuuta varhaista tukea tarvitsevista perheistä. Kokkolan kaupungin lastensuojelun vastuulla olleet varhaiskasvatuksen hoito- ja kasvuryhmät siirtyivät vuoden 2011 alusta perhesosiaalityöntekijälle. Säännölliset yhteydenpidot ja tapaamiset ovat olleet luomassa pohjaa varhaiselle puuttumiselle. Toimivimmat rakenteet luodaan alueen verkostoja ylläpitämällä ja yhteistyötä vahvistamalla. Tulevan vuoden aikana sivistystoimen ja perhesosiaalityön yhteistyössä toivotaan tapahtuvan edistystä. Hankkeen tuottaman Varhainen avoin yhteistyö Keski- Pohjanmaan kunnissa -oppaan kautta yhteistyön lähtökohdat ovat selvenneet. Oppaan sisäistäminen ja käytäntöön vieminen vaativat yhteistyön tiivistämistä. Perhesosiaalityöntekijä eli varhaisen tuen sosiaalityön asiakkuus perustuu vanhemman suostumukseen ja asiakkaana on aina aikuinen. Perhesosiaalityössä vanhemman elämäntilannetta tarkastellaan aikuisen lähtökohdista ja tuen tarpeista käsin. Elämäntilannetta tarkastellaan tietoisemmin vanhemmuuden näkökulmasta kuin aikuissosiaalityössä. Varhaisen tuen palveluiden kehittäminen on perhesosiaalityöntekijän ensisijainen tehtävä. Neuvolan perhetyöntekijä ja perhesosiaalityöntekijä toimivat Nuppu-hankkeen toisena tavoitteena olleessa Perhekeskus Sillassa. Keskus avattiin ja virallisia avajaisia perheille vietettiin Perhekeskus toimii kerran viikossa perhekahvilana ja vertaisryhmätoiminnan keskuksena. Keskuksessa työskentelevät lapsiperheiden kotipalveluja järjestö- ja vapaaehtoistoiminnan työntekijät Kosti ry:sta. Keskuksessa toimivien toimijoiden intressi ja päämäärä ovat yhteisiä. Tavoitteenamme on kehittyä varhaisessa yhteistyössä ja ennaltaehkäisevien palveluiden näkyvyydessä. Varhainen tuki vaatii toimiakseen pystyvät rakenteet ja työntekijät sekä sitä kautta juurtuneet toimintatavat Osallisuus Viranomaiskeskeisyys on osa suomalaista työkulttuuria. Asiakkaiden aito osallistuminen ja heidän asiantuntijuuden käyttö esim. palvelujen suunnittelussa on harvinaista. Vielä harvinaisempaa on lasten osallisuuden toteutuminen, vaikka lapsen oikeus osallisuuteen on yksi Lapsen oikeuksien sopimuksen määrittämistä perusoikeuksista jo kahdenkymmenen vuoden takaa. Lastensuojelulain mukaan lasten tulee saada osallistua paitsi itseään koskevien asioiden käsittelyyn, myös palvelujen kehittämiseen. Osallistuminen paitsi parantaa suunnitteluprosessia myös vahvistaa lapsen itsetunnon kehitystä ja antaa kokemuksen omista vaikutusmahdollisuuksista. Lasten osallisuutta lähdettiin konkreettisesti toteuttamaan Toholammin kunnassa, jossa kehittäjäsosiaalityöntekijän johdolla suunniteltiin ja toteutettiin leikkipuiston rakentaminen. Alusta asti mukana oli innokas porukka, joka nopealla aikataululla vei hanketta eteenpäin. Seurakunnan päiväkerhojen ja päivähoidon lapset sekä esikoululaiset ja 1. ja 2. luokan oppilaat ideoivat, millainen on unelmien leikkipuisto. Lapset osallistuvat myös työryhmän kokouksiin ja olivat koko ajan mukana hankkeen suunnittelussa ja toteutuksessa. Kokkolan alueella lapsiperheiden vanhempia haastettiin osallisuuteen kutsumalla heitä teemaneuvonpitoon koskien perhekeskuksen toiminnan sisältöjä. Lehtijutun ja yleisen kutsun perusteella tilaisuuteen tuli vain kaksi äitiä. Mukana olleesta sosionomiopiskelijaryhmästä saatiin kuitenkin hyvä ryhmä äitejä mukaan. (Kts. myös 3.3.2)

109 109 Nuppu-hanke oli mukana Keski-Pohjanmaan liikunnan järjestämässä perheliikuntakampanjan aloitustapahtumassa. Vanhemmille esiteltiin perhekeskus hanketta ja kerättiin kyselylomakkeella tietoa mm. perhekeskustoiminnan sisällöistä (N=44). Suosituimmaksi toiminnaksi osoittautui avoin kahvilatoiminta (63 % vastaajista). Erilaisiin vanhempi-lapsiryhmiin ilmoitti kiinnostuksena yli puolet vastaajista. Eniten tukea vanhemmuuteen saatiin sukulaisilta (91 %) ja toisilta vanhemmilta (77 %). Myös neuvola ja päivähoito koettiin hyvin tukea antavina. Kysyttäessä minkälaista tukea kaipaisit lisää? vastaukset hajosivat varamummosta yhteisiin harrastusmahdollisuuksiin. Peruspalveluliikelaitos Kiurun alueella Kannuksessa ja Kaustisella selvitettiin joka kotiin menneen kyselyn avulla vastaavia asioita maalis-huhtikuun2011 aikana. Kannuksessa vastaajia oli 54 ja Kaustisella 33. Kannuksessa suurimman suosion sai toiminnoista avoin kahvilatoiminta (64 % vastaajista), Kaustisella oli kolme lapsiryhmä (60 % vastaajista). Kannuslaisista vastaajista 85 % sai eniten tukea vanhemmuuteen sukulaisilta, Kaustisella eniten tukea saatiin sukulaisilta ja neuvolasta (79 %). Internet oli molemmissa kunnissa samanveroinen tuenantaja päivähoidon kanssa. Tilapäinen lastenhoitoapu oli molemmissa kunnissa selvästi kärjessä kysyttäessä millaista tukea kaipaisit lisää. Yhteiset harrastusmahdollisuudet olivat toisella sijalla. Perhekeskuksessa kerätään jatkuvasti asiakaspalautetta, jonka mukaan toimintaa suunnataan. Yhtenä osallisuusmuotona perhekeskuksessa on viritelty aikapankkitoimintaa. Aikapankissa vaihdetaan palveluita aikaa vastaan. Periaatteena on, että kaikkien aika, työ ja avun tarve ovat yhtä arvokkaita. Ideana on vaihtaa palveluita niin, että vaihdon yksikkönä on aika: 1 tovi vastaa yhtä tuntia. Esimerkiksi ompelusta pitävä henkilö tarjoaa korjausompelua muille jäsenille ja saa itselleen apua esimerkiksi leipomisessa. Elämässä ei tarvitse pärjätä yksin, vaan tarvitsemme toisiamme ja saamme pyytää apua. Vertaisryhmätoiminnan viriämiseksi Nuppu-hanke järjesti keväällä 2011 vertaisryhmäohjaajakoulutuksen. Koulutuksen toteutti Mannerheimin lastensuojeluliitto. Koulutukseen osallistui 15 vanhempaa/ryhmänvetäjää. Tällä hetkellä Kokkolan alueella toimii viisi vertaisryhmää. Erilaisiin toimintoihin osallistumisen helpottamiseksi Kokkolan alueella on sosionomiopiskelijan harjoittelutyönä koottu Opas lapsiperheille. Oppaaseen on koottu ja esitelty kaupungin, seurakuntien ja järjestöjen lapsiperheille suunnatut, kaikille tarkoitetut toiminnat yhteystietoineen. Opas on luettavissa myös sähköisesti Kokkolan internetsivuilla SOSIAALIALAN OPETUS- JA TUTKIMUSKLINIKAN KEHITTÄMINEN Valtakunnalliset taustat Käytännön opetus on olennainen ja pakollinen osa sekä sosiaalityön maisteritutkinnossa että sosionomi (AMK)-tutkinnossa. Sosiaalityön yliopisto-opetuksessa ei kuitenkaan ole luotu vakiintunutta järjestelmää käytännön opiskeluun kuten on esim. luokanopettajakoulutuksessa. Sosiaalityön neuvottelukunta (2003) ja korkeakoulujen arviointineuvosto (2004) ovat raporteissaan ottaneet kantaa sosiaalialan opetusklinikan perustamisen puolesta. Varsinaisena alkusysäyksenä voidaan kuitenkin pitää Opetusministeriön työryhmämuistiota 2007:43 Sosiaalialan korkeakoulutuksen suunta, jossa ehdotetaan perustettavaksi sosiaalityön koulutusta antavien yliopistojen yhteyteen opetus- ja tutkimusklinikka sosiaalityön koulutuksen ja tutkimuksen rakenteeksi ja yhteistyön areenaksi yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja työelämän välille. (Opetusministeriö 2007) 62 Opas lapsiperheille

110 110 Valtakunnallinen sosiaalityön yliopistoverkosto Sosnet toteuttaa Lapin yliopiston koordinoimana Euroopan sosiaalirahaston rahoittaman projektin Sosiaalityön koulutuksen työelämälähtöisyys. Hankerahoitus on ajalle Hankkeen tavoitteena on valtakunnallisesti vakiintuneen yhteistyörakenteen luominen työelämän kanssa käytännön opetuksen kehittämiseksi ja organisoimiseksi Paikalliset taustat Sosiaalityön maisteriopinnot käynnistyivät aikuisopintona Jyväskylän yliopiston Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa vuonna Alueella toimi entuudestaan Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu, jolla oli sosionomi AMK-koulutusta vuodesta 1996 alkaen sekä Kokkolassa että Ylivieskassa. Oppilaitosten yhteistyöhankkeena toteutettiin vuonna 2008 selvitys Keskipohjalaisen sosiaalialan työn tila ja tulevaisus. Raportin yhtenä toimenpide-ehdotuksena esitetään selvitettäväksi mahdollisuuksia ottaa käyttöön sosiaalityön ja sosiaalialan opetuksessa nk. klinikkamalli oppilaitosten yhteistyökäytäntöjen, käytännönharjoittelujen ja opinnäytetöiden koordinoimiseksi ja systematisoimiseksi (Rantamäki, 84). Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen toimeenpanemana toteutettiin selvitys Sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä sosiaalialan opetus- ja tutkimusklinikkatoiminnan kehittämiseen (Niemi 2008). Selvityksessä kartoitettiin ryhmähaastatteluin yliopistokeskuksen sosiaalityön koulutuksen toimialueella työskentelevien sosiaalityöntekijöiden odotukset klinikkatoimintaa kohtaan. Kehittämiskohteiden valinta Klinikkatyöryhmän työskentely aloitettiin tulevaisuusverstas työmenetelmällä, jonka avulla kartoitettiin kehittämiskohteet. Sisällöllisiksi kehittämiskohteiksi valittiin sosiaalityöntekijöiden ja sosionomien työparityöskentelyn kehittäminen ja tehtävärakenteen selkeyttäminen mm. yhteisten harjoittelujaksojen avulla käytännön opetuksen ohjaajien valmennus ja koulutus; selvitetään mahdollisuudet yhteistyöhön ammattikorkeakoulun kanssa sosiaalialan koulutuksen ja käytännön työelämän yhteyksien tiivistäminen esim. lisäämällä työelämän edustajien osuutta opetuksessa yliopiston ja ammattikorkeakoulun välisen opetusyhteistyön tiivistäminen ja toisen toiminnan tuntemuksen lisääminen käytännönopetukseen ja työelämään integroituvat opinnäytetyöt ja yhteisen opinnäytepörssin aikaansaaminen Sosiaalialan opetus- ja tutkimusklinikkatoiminnasta tehdään lukuvuosittain toimintasuunnitelma, joka on luettavissa internetsivuilta Käytännön opettaja sosiaalialan työn kehittäjänä Käytännön opetus/harjoittelu on pakollinen osa sosiaalialan opintoja niin yliopistossa kuin ammattikorkeakoulussa. Käytännön opetus on työssä oppimista, joka tukee ja syventää oppilaitoksessa annettavaa teoreettista opetusta. Työskentelyä ohjaa sosiaalityöntekijän tai sosionomin tutkinnon 63 pohjanmaa/keski pohjanmaan sosiaalialan opetus ja tutkimusklinikantoimintasuunnitelma lukukaudelle /view

111 111 suorittanut työntekijä. Käytännön opetus etenee prosessin luonteisesti ja se on suunnitelmallista ja selviin tavoitteisiin tähtäävää opetusta. 64 Sosiaalityön opetusta antavissa yliopistoissa käytännön opettajina toimivien sosiaalityöntekijöiden koulutus/valmennus on ollut yliopistokohtaista. Esimerkiksi Helsingissä koulutusta on ollut jo kymmenen vuoden ajan ja koulutus on haluttua. Monissa yliopistoissa koulutusta ei ole järjestetty tai siihen ei ole ollut kysyntää, vaikka sitä olisi järjestettykin. Kokkolan yliopistokeskuksen sosiaalityön yksikössä ei koulutusta ole järjestetty aikaisemmin. Ammattikorkeakoulussa ohjaajien koulutusta on järjestetty useamman vuoden ajan Taitava ohjaaja -nimikkeellä. Koulutukseen osallistujat ovat olleet pääosin terveydenhuollon yksiköistä. Käytännön opettaja sosiaalialan työn kehittäjänä -koulutus päätettiin järjestää sekä sosionomi- että sosiaalityöntekijäopiskelijoiden ohjaajille. Koulutus suunnattiin Keski-Pohjanmaan alueen lisäksi Vaasan ja Raahen kaupunkien sekä Kallion ja Selänteen peruspalvelukuntayhtymien alueelle. Opiskelijoilta kysyttiin myös halukkuutta toimia ylikunnallisesti ohjaajana siten, että opiskelija suorittaa harjoitteluaan joko toisessa kunnassa tai toisessa työyksikössä. Lisäksi kysyttiin hakijoiden halukkuutta toimia sosionomi-sosiaalityöntekijäopiskelijatyöparin ohjaajina. Koulutuksen tavoitteena oli vahvistaa käytännön opettajien pedagogisia ja työnohjauksellisia ohjausvalmiuksia sekä tarjota välineitä oman asiantuntijuuden pohtimiseen ja kehittämiseen. Koulutuksen tuotoksena saadaan alueelle ammattikäytäntöjen opetusta ja kehittämistä tukeva asiantuntijaverkosto, joka myös aktiivisesti luo toimivaa käytännön opetusympäristöä. 65 Koulutuksen 66 laajuus oli 5 opintopistettä ja se toteutettiin aikavälillä toukokuu 2010 tammikuu Koulutuksesta sai todistuksen 13 opiskelijaa, joilla kahdeksalla oli sosiaalityöntekijän pätevyys, neljällä oli sosionimitutkinto ja yhdellä oli sosiaalityön maisteriopinnot kesken. Neljällä opiskelijalla oli molemmat tutkinnot. Koulutettavat olivat tyytyväisiä koulutukseen ja molempien ammattiryhmien mukanaolo koettiin hyvänä. Koulutukseen osallistuneiden kanssa sovittiin jatkotapaaminen loppusyksylle Syksyllä 2011 selvitetään myös uuden valmennuskurssin tarve Sosiaalityöntekijöiden ja sosionomien työparityöskentely ja tehtäväkuvausten selkeyttäminen Sosiaalialan koulutusjärjestelmää on uudistettu ja kehitetty vastaamaan paremmin väestön haasteisiin 1990-luvulta lähtien. Yliopistoissa sosiaalityö on saanut pääaineen statuksen ja sosiaalityöntekijän kelpoisuutena on ylempi korkeakoulututkinto. Korkeakoulujärjestelmää täydennettiin ammattikorkeakouluilla, minkä seurauksena sosiaalialalle syntyivät uudet ammattikorkeakoulututkinnot, mm. sosionomi AMK ja YAMK. Sosiaali- ja terveysministeriössä koottiin työryhmä , jonka tehtävänä oli antaa suositukset sosiaalihuollon tehtävärakenteen kehittämiseksi. Taustalla olivat myös henkilöstön riittävyys ja työssä jaksaminen. Valmistuneiden suositusten tarkoituksena on selkiyttää sosiaalihuollon keskeisten ammattiryhmien työnjakoa ja muuttaa sosiaalialan tehtävärakennetta vastaamaan entistä paremmin asiakkaiden tarpeisiin sekä hyödyntää täysimääräisesti sosiaalialan uudistuneen koulutuksen tuottamaa osaamista (Sosiaali- ja terveysministeriö 2007). 64 Svenlin Svenlin

112 112 Suositukset ovat vain harvoissa kunnissa johtaneet muutoksiin työnkuvissa ja tehtävärakenteissa. Kuntien taloudellinen tilanne ei ole mahdollistanut sosiaalityön resurssien lisäämistä asiakasmäärän kasvusta huolimatta. Lisäksi sosiaalityö halutaan edelleen nähdä vaativana ammattityönä, joka edellyttää kaikilta osin sosiaalityöntekijän pätevyyttä. Sosiaalityöntekijäpulasta johtuen lisää hämmennystä tehtäväkuvissa aiheuttaa se, että sosionomi AMK toimii usein pitkiäkin aikoja sosiaalityöntekijän sijaisena, kun muodollisesti pätevää työntekijää ei saatavissa. Uusittu lastensuojelulaki korostaa sosiaalityön merkitystä siinä, että lapsen asioista vastaavalla työntekijällä tulee olla sosiaalityöntekijän pätevyys. Hankkeessa selvityksen kohteena on erityisesti sosiaalityöntekijän ja sosionimin työparityöskentely lastensuojelussa. Lastensuojelulain perusteella lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä vastaa koko prosessista, mutta asiakasprosessin eri vaiheissa tavoitteena on hyödyntää kummankin ammattiryhmän osaamista tarkoituksenmukaisesti. Ammattiryhmien yhteinen tiimityöskentely prosessin aikana antaa myös uusia näkökulmia työhön ja sen vaikuttavuuteen. Tavoitteena oli toteuttaa harjoittelujakso, jossa sosionomi ja sosiaalityön opiskelija voivat käytännössä tutkia yhdessä tehtävärakenteen mukaista työskentelyä. Tavoite ei toteutunut, yhteistä harjoittelujakson aikaa ei löytynyt. Työparityöskentely ja tehtävärakenteiden selkeyttäminen oli hankkeen aikana kuitenkin laajalti esillä, sillä sosionomi YAMK Outi Björkskog teki aiheesta opinnäytetyön Jaetaan taakkaa kevyemmäksi kantaa Sosiaalityöntekijä-sosionomi AMK -työparityöskentelyn kehittäminen ja tehtävärakenteiden selkiyttäminen lastensuojelutyössä Kokkolan ja Jytan alueella. Kohderyhmänä olivat Keski- Pohjanmaan alueella olevat lastensuojelun eri tehtävissä olevat työntekijät, johto ja päättäjät. Syksyn 2010 aikana pidettiin kaksi avointa foorumia kohderyhmien kanssa, jossa malleja työstettiin vastaamaan käytännön toiminta. Mallien työstäminen jatkui alueellisissa työntekijäryhmissä Opetusyhteistyö yliopiston ja ammattikorkeakoulun välillä Kokkolassa Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa sosionomien koulutusta on toteutettu vuodesta 1996 alkaen ja Kokkolan yliopistokeskuksessa sosiaalityön maisterikoulutusta vuodesta 2006 alkaen. Pitkiä perinteitä ei siis ole kummallakaan korkeakoululla. Hankkeen aikana on järjestetty muutamia yhteisiä teemallisia koulutuspäiviä, joista opiskelijat ovat saaneet korvaavuuksia tutkintoonsa. Kansainvälisten opettajavierailujen yhteydessä olevia luentoja on markkinoitu myös työelämätoimijoille. Viime vuosien aikana korkeakouluilla on ollut erilaista hankeyhteistyötä. Opetusyhteistyötä ei juuri ole ollut, vaan molemmat oppilaitokset ovat pitäytyneet omissa työsuunnitelmissaan. Sosionomiopiskelijat ovat voineet valita yliopistokeskuksen sosiaalityön perusopinnot osaksi vapaavalintaisia opintoja. Hankeaikana on järjestetty neljä yhteistä neuvottelua korkeakoulujen opetushenkilöstön, SonetBotnian ja hankkeen kesken, jossa yhteistyökuvioita on rakennettu. Samanaikaisesti esillä on ollut laajemmalla foorumilla sosiaalialan osaamiskeskuksen ja perusterveydenhuollon pysyvät kehittämisrakenteet ja toimintamallit Keski-Pohjanmaalla, mihin neuvotteluun ovat osallistuneet edustajat Kokkolan kaupungista, erikoissairaanhoito- ja peruspalvelukuntayhtymä Kiurusta, SonetBotniasta, yliopistokeskuksesta, ammattikorkeakoulusta, koulutuskuntayhtymästä ja maakuntaliitosta. Parhaillaan on meneillään monia alueellisia ja valtakunnallisia opetukseen ja tutkimukseen liittyviä uudistushankkeita, joilla on vaikutuksia niin korkeakoulujen toimintaan kuin erilaisiin kehittämisrakenteisiin.

113 Sosiaalialan koulutuksen ja työelämän yhteyksien tiivistäminen Hankesuunnitelmassa tästä asiasta on kirjoitettu:..opiskelijoiden osallistuminen tärkeänä lisäresurssina toimintaan. Heidän, työntekijöiden ja asiakkaiden kanssa olennaista on myös uudenlaisten toimintojen käynnistäminen sekä syvällisempi ongelmatilanteisiin perehtyminen: tehdä sitä, mitä front-line-työntekijät tekisivät, jos heillä olisi aikaa Klinikkaryhmässä käytiin keskusteluja siitä, miten opiskelijat voisivat tiiviimmin olla mukana erilaisissa työelämän toiminnoissa, esimerkiksi käytännön jakson suorittaminen pidemmällä aikavälillä esim. asiakkaan tai perheen tukihenkilönä, asiakasryhmien vetäjänä jne. Hankkeen aikana kysyntä ja tarjonta eivät ole kuitenkaan kohdanneet. Perhekeskustoiminnan aloittamisen myötä voidaan mahdollisuuksia kartoittaa uudelleen. Ammattikorkeakoulussa opiskelu perustuu työelämälähtöisyyteen ja -läheisyyteen. Opiskeluun sisältyy käytännön harjoittelujaksoja yhteensä 45 op:n laajuisesti. Harjoittelujen ohjauksessa tavoitteiden asettaminen ja harjoittelujakson arviointi tehdään pääsääntöisesti yhdessä työelämäohjaajan kanssa harjoittelupaikalla. Myös opinnäytetyöt ovat 100 % työelämälähtöisiä. Erilaisia kehittämis- ja projektitöitä tehdään yhteistyössä työelämän kanssa tai työelämän tilauksesta. Ammattikorkeakoulun järjestämä alan jatko- ja täydennyskoulutus on kiinteässä yhteistyössä työelämän kanssa. Alueen osaamistarvetta kartoitettaessa ja koulutusten sisältöjä suunniteltaessa työelämän edustajien toimiminen koulutuksen ohjausryhmissä ja neuvottelukunnassa lisää merkittävästi järjestettävän koulutuksen kohdentamista ja vaikuttavuutta alueella. Koulutuksia toteutetaan myös työelämän tilauksesta. Yliopistokeskuksen opiskelijat ovat jo työelämässä toimivia aikuisopiskelijoita pääosin Pohjanmaan maakunnista, mutta myös koko Suomen alueelta. Lähtökohtaisesti heidän opintojensa työelämäyhteytensä on jo tiivis. Opintojen erityisenä haasteena onkin vahvistaa tieteellistä ja tutkimuksellista otetta sosiaalityöhön. Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen sosiaalityön opetukseen onkin kehitetty erityiset työelämälähtöiset opiskelumenetelmät. Se tarkoittaa sitä, että jokaisessa opintojaksossa huomioidaan opiskelijoiden kokemus työelämästä, analysoidaan erilaisin etätehtävin työelämän kysymyksiä ja sovelletaan tieteellistä tietoa suoraan käytännön työelämään. Opinnäytetyöt, projektiopinnot ja käytännön työjaksot linkittyvät niin ikään opiskelijoiden työelämän yhteyksiin, kehittämishankkeisiin ja tutkimustarpeisiin. Opetusklinikan kautta järjestetään myös jossain määrin alan täydennyskoulutusta. Koulutustoiveita on kyselty työelämässä toimivilta Sosiaalityön vaikuttavuuden arviointi Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus/lapin toimintayksikkö on vuonna 2007 tehnyt ensimmäisen tiedonkeruun seitsemässä Lapin kunnissa. Sosiaalitoimistoissa kerättiin tieto kaikista asiakkaiden ja työntekijöiden välisistä kohtaamista 6-8 kk ajalta. Posken julkaisusarjassa on tänä vuonna julkaistu asiasta raportti Sosiaalityön vaikuttavuuden arvioinnin ensiaskeleet Lapista Tutkimus sosiaalitoimistojen työn vaikuttavuudesta. Hankealueen kuntien työntekijöillä oli mahdollisuus osallistua yhteistyössä Lapin yliopiston ja Pohjois-Suomen osaamiskeskuksen kanssa tutkimukseen sosiaalitoimistojen sosiaalityön vaikuttavuudesta. Tutkimuksessa kerätään asiakkaisiin liittyvää perustietoa, työskentelyn kohteena olevaan ilmiöön ja sen muutoksiin liittyvää tietoa sekä työskentelyyn ja asiakasprosessiin liittyvää tietoa. Ensimmäinen tiedonkeruukuukausi toteutettiin syyskuussa Jyta-alueen kuntien koko sosiaalija perhetyön henkilöstö osallistui tiedonkeruuseen. Kokkolassa lastensuojelusta osallistui kolme työntekijää ja aikuissosiaalityöstä kahdeksan työntekijää. Tutkimuslupa on voimassa vuoteen 2015

114 114 saakka. Kerättyä tietoa analysoivat ja käyttävät Lapin yliopiston ja Kokkolan yliopistokeskuksen opettajat ja tutkijat opetuksessa sekä sosiaalityön opiskelijat erilaisissa opinnäytetöissään. Analysoitu tieto palautetaan myös takaisin tiedon kerääjälle oman työn kehittämiseen Opinnäytepörssi Klinikkatoiminnassa yhtenä tavoitteena on, että käytännön sosiaalialan työ, opetus-, tutkimus- ja kehittämistoiminta nivoutuvat toisiinsa niin, että saadaan vastavuoroisen toiminnan malli. Käytännön työelämästä nostetaan ajankohtaisia kehittämis- ja tutkimusaiheita opiskelijoiden opinnäytetöiden aiheiksi. Työelämälähtöisiä aiheita voidaan hyödyntää myös esim. sosiaalityön projektiopinnoissa. Hanke on ollut sopimuskumppanina kolmessa sosionomi AMK-opinnäytetyössä. Lisäksi hankkeeseen välillisesti liittyviä opinnäytetöitä ja kehittämistehtäviä on tehty useita. 3.4 HANKKEEN KUSTANNUKSET Keski-Pohjanmaan osahankkeen tarkennettu kokonaisbudjetti on euroa. Valtionosuutta on myönnetty yhteensä euroa, joka jakautuu siten, että lääninhallituksen vuoden 2008 määrärahasta myönnetty osuus on euroa, joka on käytettävä mennessä. Kokonaiskustannukset saavat siten olla euroa. vuoden 2009 määrärahasta myönnetty osuus on euroa, joka on käytettävä mennessä. Kokonaiskustannukset saavat olla euroa. Kuntien omavastuuosuus on 25 % kokonaiskustannuksista eli euroa, joka jakautuu kunnille asukasluvun mukaisessa suhteessa. Kokkolan kaupungin osuus tulee näin olemaan hankkeen koko ajalta euroa (67 %), ja peruspalveluliikelaitos Kiurun kuntien osuus yhteensä euroa (33 %). Vuoden 2008 määrärahasta myönnetyllä rahoituskaudella kulujen toteuma oli noin 87 %. Valtionavustusta jäi käyttämättä n euroa, kokonaismenoissa euroa. Tämä johtui mm. siitä, että henkilöstön rekrytointi viivästyi useilla kuukausilla, esimerkiksi Kokkolan alueen kehittäjäsosiaalityöntekijä pääsi aloittamaan vasta vuoden 2010 alussa. Näin myöskään muita toimintamenoja ei vielä aloitusvuonna 2009 syntynyt. Säästynyttä määrärahaa ei voitu siirtää alkavalle rahoituskaudelle. Toisen rahoituskauden aikana toimintaa jouduttiin sen sijaan jo rajoittamaan määrärahojen riittävyyden varmistamiseksi. Taulukossa 3.29 vuoden 2009 rahoituskauden menot ovat vielä arviomenoja, koska loppuraportti on kirjoitettu ennen lokakuun kirjanpidon toteutumista.

115 115 Taulukko 3.29 Hankkeen menojen toteutuminen kululajeittain ja rahoituskausittain: Määräraha Vuoden 2008 määräraha Vuoden 2009 määräraha Yhteensä Henkilöstömenot, joista projektiin palkattava henkilöstö työpanoksen siirto Palvelujen ostot yhteensä, josta toimisto-, pankki- ja asiantuntija painatukset ja ilmoitukset majoitus- ja ravitsemuspalvelut matkustus- ja kuljetuspalvelut koulutuspalvelut muut palvelujen ostot Aineet, tarvikkeet, tavarat Vuokrat Investointimenot Menot yhteensä Kokkolan omarahoitus Kiurun omarahoitus Valtionavustus HANKKEEN ARVIOINTI Hankkeen työryhmissä (työrukkanen, Kokkolan kehittäjätiimi, Jyta-alueen kehittäjätiimi ja klinikkaryhmä) tehtiin elo-syyskuun 2010 aikana väliarvioinnit itsearviointina. Hankkeen työntekijät tekivät myös itsearvioinnin omana ryhmänään. Arvioinnin painopiste oli hankkeen tavoitteiden toteutumisessa ja hankkeen etenemisen tukeminen tavoitteiden suuntaisesti. Arvioinnissa käytettiin seitsemää arviointikysymystä: 1. Mikä on mielestäsi hankkeen tavoite/tavoitteet ja visio? 2. Missä määrin olemme edenneet tavoitteiden suuntaan? 3. Ovatko tavoitteet muuttuneet, jos niin miten ja miksi? 4. Missä asioissa on onnistuttu? 5. Mitä olisi kannattanut tehdä toisin? 6. Mitä olet itse tehnyt hankkeen tavoitteiden eteenpäin viemiseksi? 7. Mihin tulisi keskittyä jatkossa?

116 116 Väliarvioinnin raportti on luettavissa internetsivuilta. 67 Hankkeen päättöarviointi tehtiin kaikkien ryhmien yhteisenä arviointidialogina. Kutsuttuna oli yhteensä 50 eri työryhmän jäsentä, joista dialogiin osallistui yhteensä 22 ryhmän jäsentä ja viisi työntekijää. Arviointi eteni seuraavin kysymyksin 1. Mikä Nuppu-hankkeessa on edustamanne tahon kannalta toteutunut hyvin tähän mennessä? 2. Mikä on ollut edustamanne tahon rooli näiden hyvien tulosten saavuttamisessa? 3. Oletteko olleet huolissanne jostakin hankkeen aikana? 4. Miten Nuppu-hankkeen toisessa vaiheessa edetään? Päättöarvioinnista kirjoitetaan oma raportti. 3.6 POHDINTA Hankkeen nimi ja logo kuvastaa aukeamassa olevaa kukkaa. Kukassa ovat valmiina olemassa kaikki ne tekijät, joita kukka tarvitsee auetakseen täyteen kukoistukseensa, mikäli kasvuolosuhteet ovat suotuisat. Näin on jokaisella lapsella ja perheelläkin mahdollisuudet hyvään elämään, jos kasvuolosuhteista pidetään huolta ja perhettä tuetaan silloin kun erilaisista syistä tukea tarvitaan. Nuppulogossa on kirkkaita ja tummia värisävyjä niin kuin ihmisen elämässäkin voi olla. Lapsella ja perheellä voi olla hyvinkin isoja vaikeuksia ja ongelmia, mutta kun niihin puututaan ajoissa ja tuetaan perhettä löytämään ratkaisut niihin, vaikeudet voidaan voittaa ja elämä jatkuu. Nuppu-hankkeen pääteemaksi muodostui varhainen avoin yhteistoiminta ja siihen liittyvien työmallien luominen lapsiperheiden kanssa toimiville yli hallintokuntarajojen. Kehittämisen keskiöön nousivat vanhemmuuden tukeminen ja tuen saaminen perheen arkeen. Yhteisenä viitekehyksenä on huolen puheeksiottaminen ja oikea-aikainen tuki. Moniammatilliset kehittäjätiimit löysivät ja sitoutuivat lujasti yhteisiin kehittämiskohteisiin. Päättöarvioinnissa asian ilmaisi hyvin eräs hallinnossa työskentelevä työntekijä näin: Tästä hankkeesta hehkuu yhteinen tahtotila, yhteiset tavoitteet ja päämäärät. On tapahtunut todellista verkottumista. Hankkeen asioita on pidettävä esillä ja turvattava jatko. Hankkeessa työskenneltiin eri hallintokunnista ja eri toimintakulttuureista tulevien ihmisten kanssa. Kahdessa vuodessa päästään tekemään vasta pieni pintaraapaisu toimintatapojen kehittämiseen. Vaikeampaa kuin uusien toimintatapojen oppiminen on entisistä tavoista pois oppiminen. Varhaisessa avoimessa yhteistyössä tekoja tärkeämpää on uudenlainen asenne ja toimintakulttuuri: dialoginen ja tasavertainen kohtaaminen, omasta asiantuntijuudesta luopuminen ja yhteisen ymmärryksen etsiminen. Toimintakulttuuri muuttuu hitaasti ja se mahdollistuu vastaa silloin, kun kaikki toimijat voivat osallistua muutoksen tekemiseen Osallisuus ja vanhempien aito kumppanuus ovat vasta tulossa osaksi toimintakulttuuria. Osallisuuden edellytyksenä on tiedon saaminen palveluista ja avoimuus toimintatavoissa. Hankkeen aikana tiedon jakamiseen on kiinnitetty erityistä huomiota. Varhaisen tuen merkitystä ja palveluja on pidetty esillä mediassa. Kunnan, järjestöjen ja seurakuntien palveluntuottajat ovat löytäneet toisensa uudelleen, tulleet tietoisiksi toistensa tarjoamista palveluista ja oppineet myös tuntemaan toisiaan ja toistensa osaamista. Merkityksellistä on ollut myös palveluoppaiden kokoaminen niin verkostossa oleville toimijoille kuin lapsiperheille itselleen. Palvelujen esillä olo mediassa ja keskusteluissa tekee niistä myös helpommin saavutettavia ja hyväksyttäviä myös omalle kohdalleen pohjanmaa/valiarviointi.pdf

117 117 Uudenlaisen toimintakulttuurin juurtuminen arjen käytäntöihin edellyttää sekä perustason toimijoiden moniammatillista työotetta että poikkihallinnollista johtamisrakennetta. Hankkeen aikana on päästy hyvään kehittämisen alkuun hyödyntämällä käytännössä toimivien asiantuntemusta ja osaamista moniammatillisissa tiimeissä. Yhdistämällä voimavarojamme voimme samalla sekä kehittää palveluja asiakaslähtöiseen suuntaan että helpottaa omaa työkuormaa ja parantaa omaakin jaksamista. Moniammatillisuuden ja monitoimijaisuuden leviäminen työyksiköihin ja työtapoihin läpi koko organisaation vaatii vielä aikaa. Hankkeen seuraavan vaiheen ponnistus on saada varhaisen tuen asiat pysyviin kuntien kehittämisen ja johtamisen rakenteisiin. Tarvitaan kaupungin/kunnan johdon asettama varhaisen tuen poikkihallinnollinen johto-/ohjausryhmä, jossa ovat edustettuna kuntien toimialat ja mielellään myös kolmannen sektorin edustus. Ryhmän edustajien tulee olla riittävän korkealta organisaatiotasolta siten, että heillä on valtuudet päättää lasten ja perheiden palveluista sekä välittää tieto omalle organisaatiolleen. Ryhmällä tulee luonnollisesti olla yhteinen tahtotila ja visio varhaisen tuen työn merkityksestä ja tarpeellisuudesta omalla toimialallaan ja koko organisaatiossa. Yhteisen vision taustalla on kuntien strategiat. Kokkolan kaupunkistrategian yhdeksi kriittiseksi menestystekijäksi on kirjattu Varhainen puuttuminen ja syrjäytymisen ehkäisy hyvinvointia edistävien sidosryhmien kanssa. Tavoitteena varhainen puuttuminen ja syrjäytymisen ehkäisy on kirjattuna hallitusohjelmasta lähtien moniin kansallisiin ja alueellisiin ohjelmiin, joten asiana aihe on hyvin tunnistettu. Olennaista on saada yhteisiä tekoja ja toimenpiteitä tavoitteiden toteutumisen tueksi kunnallisessa päätöksenteossa ja toiminnassa. Unelmamme on, että jonakin päivänä varhainen tuki ja ehkäisevä työ nähdään kunnissa säästävänä investointina. Kunnat tuskastelevat tällä hetkellä kalliiden korjaavien palvelujen kustannusten kasvun kanssa niin lastensuojelussa, erikoissairaanhoidossa kuin muissakin erityispalveluissa. Kuntatalous on vaikeuksissa ja menoja on karsittava. Mistä silloin säästetään? Tähän saakka on säästetty ehkäisevästä työstä. Sen seurauksena kuntalaisten ongelmat kehittyvät isoiksi ja jälleen korjaavien palvelujen kustannukset kasvavat. Kulkemalla vastakkaiseen suuntaan voimme odottaa sen sijaan huomattaviakin säästöjä pitkällä aikavälillä. Suomessakin on jo näyttöä siitä, että panostamalla tuntuvasti varhaisen tuen palveluihin korjaavien kustannusten kasvu saadaan taitettua jopa jo vuodessa. Pitemmällä aikavälillä panostus alkaa näkyä sekä suorien että välillisten kustannusten vähenemisenä sekä tuottavuuden lisääntymisenä. Tätä asiaa Nuppu-hankkeen toimijat ovat pitäneet esillä ja jatkavat asian puolesta toimimista edelleen hankkeen kakkosvaiheessa.

118 118 Lähteet Myllärniemi, Anniina 2007: Perhesosiaalityön raportti Varhainen tuki perheiden kanssa tehtävässä sosiaalityössä Niemi, Kristiina 2008: Sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä sosiaalialan opetus- ja tutkimusklinikkatoiminnan kehittämiseen; Kokkolan Yliopistokeskus Chydenius Opetusministeriö 2007: Sosiaalialan korkeakoulutuksen suunta. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:43 Rantamäki, Niina 2008: Keskipohjalaisen sosiaalialan työn tila ja tulevaisuus; Kokkolan Yliopistokeskus Chydenius Sosiaali- ja terveysministeriö 2007: Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön tehtävärakennesuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2007:14 Sosiaali- ja terveysministeriö 2008: Perhekeskustoiminnan kehittäminen, loppuraportti; Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2008:12 PERHE-hankkeen Svenlin Anu-Riina (2010): Luentomateriaali: Käytännön opettaja sosiaalialan työn kehittäjänä Tuohino, Noora (2007); Käytännön opetus sosiaalityön koulutuksessa. Valtakunnallinen selvitys sosiaalityön käytännön opetuksesta diasarja: Lasten asema ja palvelut 1990-luvun lamasta tähän päivään diasarja: Ehkäisevä työ kustannuksia säästävänä investointina, Jukka Mäkelä

119 119 4 PAKASTE 1: LAPSEN HYVÄ ARKI, POHJOIS-POHJANMAAN OSAHANKE TIIVISTELMÄ Lapsen hyvä arki-hanke on Pohjoisen alueen Kasteen (PaKaste Pohjois-Suomen monialaiset sosiaali- ja terveyspalvelut kehittämisrakenne ja toimintamalli) hankekokonaisuuden osahanke. Hanke toteutettiin Pohjois-Pohjanmaalla 11 kunnan ja kuntayhtymän alueella. Näitä olivat: Kuusamo, Posio, Taivalkoski, Peruspalvelukuntayhtymä Kallio (Alavieska, Nivala, Sievi, Ylivieska) ja Peruspalvelukuntayhtymä Selänne (Haapajärvi, Kärsämäki, Pyhäjärvi, Reisjärvi). Kuntatoimijoiden lisäksi mukana on evankelis-luterilaisten seurakuntien ja järjestöjen lapsiperhepalveluiden henkilöstöä sekä asiakkaiden edustus. Hankkeessa työskenteli kokopäivätoimisena projektipäällikkönä Aira Vähärautio, jonka palkkamenoista 50 % tulee Posken Pohjois-Pohjanmaan yksikön perusrahoituksesta. Koillismaan kokopäivätoimisena kehittämiskoordinaattorina työskenteli Anu Määttä ja Kallio-Selänteen alueella vastaavasti Kirsi Anttila. Toiminta-aikana hankkeessa työskenteli määrä- ja osa-aikaisina kehittäjätyöntekijöinä Paula Loukkola ja Elina Kattilakoski. Hankkeen päätavoitteena oli lasten ja perheiden hyvinvoinnin edistäminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen sekä lasten ja perheiden palvelujen laadun ja vaikuttavuuden parantaminen. Tähän liittyen tavoitteena oli kehittää moniammatillista kumppanuutta ja uusia toimintamalleja, kasvatuskumppanuuden rakentumista ja vanhemmuuden tukemista, asiakkaan osallisuuden vahvistamista, varhaista tukea ja tunnistamista sekä vahvistaa henkilöstön ammatillista osaamista ja tehdä tiivistä yhteistyötä alan tutkimus- ja koulutusorganisaatioiden kanssa. Hankkeen aikana toteutettiin laaja koulutuksellinen ja konsultatiivinen kehittämistyön tukiprosessi. Kaikille yhteisesti tarjottavina koulutuksina oli moniammatillisuuden ja monitoimijaisuuden prosessikoulutus ja pedagogisen johtamisen koulutus sekä kasvatuskumppanuuskouluttajakoulutukset. Paikallisesti eriytyvinä koulutus- ja konsultaatioprosesseina oli mm. Huoli-puheeksi koulutusta ja Vasutyöskentelyä tukevaa konsultaatiota. Hankkeessa on hyödynnetty myös THL:n asiantuntijoita prosessien mallinnuksessa ja kehittämisessä. Hankkeen päätulokset voidaan ryhmitellä rakenteellisiin, palveluprosessitasoisiin sekä työntekijä- ja työyksikkötasoisiin tuloksiin. Hankkeen päätulokset on raportoitu PaKaste -hankkeen nettisivustolla ja lokakuussa 2011 julkaistavassa Lapsen hyvä arki-hankkeen loppuraportissa. Kaikilla alueilla on toteutettu ajankohtaisfoorumeita, joissa on levitetty kehittämistyön tuloksia ja jaettu kehittämiskokemuksia. Lisäksi on tehty aktiivista yhteistyötä alueen oppilaitosten kanssa. Käynnistyneitä korkeakoulutasoisia opinnäytetöitä on yhteensä 22 kuudesta eri pohjoissuomalaisesta korkeakoulusta. Hanketyötä on arvioitu koko kehittämistyön ajalta prosessiarvioinnilla sekä loppuvaiheessa kesällä 2011 toteutetulla webropol -kyselyllä. Hanke verkostoitui muiden pohjoissuomalaisten Kaste-hankkeiden kanssa sekä valtakunnallisesti muiden Lasten Kaste-hankkeiden kesken ja osallistui aktiivisesti muuhun verkostotoimintaan (muun muassa Voske-verkosto).

120 LAPSEN HYVÄ ARKI -HANKE Lapsen hyvä arki osa Kastetta ja PaKastetta Lapsen hyvä arki -hanke on Pohjoisen alueen Kasteen (PaKaste Pohjois-Suomen monialaiset sosiaali- ja terveyspalvelut kehittämisrakenne ja toimintamalli) hankekokonaisuuden Pohjois- Pohjanmaan osahanke 68. Se toteutettiin aikavälillä PaKaste -hankekokonaisuus sai rahoituksensa sosiaali- ja terveysministeriön sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisesta kehittämisohjelmasta (Kaste) 69. Kaste -ohjelma on sosiaali- ja terveyspolitiikan johtamiseen strateginen ohjausväline. Sen päätavoitteena on: lisätä osallisuutta ja vähentää syrjäytymistä, lisätä terveyttä ja hyvinvointia sekä parantaa palveluiden laatua, vaikuttavuutta, saatavuutta ja kaventaa alueellisia eroja. Tavoitteisiin pyritään ehkäisemällä ongelmia ennalta ja puuttumalla niihin mahdollisimman varhain, varmistamalla alan henkilöstön osaaminen ja riittävyys sekä luomalla sosiaali- ja terveydenhuollon ehyet palvelukokonaisuudet ja hyvät toimintamallit. Ohjelma sisältää 39 toimenpidettä, joita toteuttavat valtio, kunnat, kuntayhtymät ja järjestöt. 70 PaKaste -hanke pohjautui elinkaarimallin mukaiseen ajatteluun ja se muodostui neljästä maakunnallisesta osiosta Lapin, Kainuun, Keski-Pohjanmaan (Nuppu) ja Pohjois-Pohjanmaan (Lapsen hyvä arki) osahankkeista. Niiden yhteisenä tavoitteena oli suunnitella Kaste -ohjelmakauden aikana sosiaalija terveyspalveluiden kehittämisrakennevaihtoehtoja ja toimintamalleja Pohjois-Suomeen. Lapsen hyvä arki -osahanke osallistui omalta osaltaan tähän prosessiin tuottaen kehittämisrakennekokonaisuuteen lasten ja perheiden palvelujen kehittämisen osion varhaiskasvatuksen substanssista käsin. Tavoitteiltaan hankkeessa tukeuduttiin Lasten Kaste -hankkeiden 71 mukaisiin tavoitteisiin, vaikka Lapsen hyvä arki -hankkeen rahoitus ei kanavoitunutkaan varsinaisesti sen kautta, vaan PaKaste -hankekokonaisuuden myötä yleisestä Kaste -rahasta. Lasten Kaste -ohjelman lapsiin, nuoriin ja perheisiin liittyvissä hankkeissa perus- ja erityispalveluja kehitettiin sisällöllisesti ja rakenteellisesti 72. Lasten Kasteen tavoitteena oli lasten, nuorten ja perheiden palveluja kehittäminen kokonaisuutena, tuen tuominen lasten ja nuorten kehitysympäristöihin, ongelmien ehkäisy, varhainen tuki ja nopea puuttuminen, tiivis yhteistyö eri hallinnonalojen ja toimijoiden kesken sekä laaja hyvinvointivastuu kaikessa päätöksenteossa 73. Lapsen hyvä arki -hankkeen abstrakti on julkaistu Lasten Kaste -hankkeiden koosteessa THL:n Avauksia sarjassa Tavoitteet ja odotetut vaikutukset Lapsen hyvä arki -hankkeen päätavoitteena oli lasten ja perheiden hyvinvoinnin edistäminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen sekä lasten ja perheiden palvelujen laadun ja vaikuttavuuden parantaminen. Tähän liittyen tavoitteena oli: 68 STM:n päätös , hankkeen tunniste STM/4731/2008, 028/HTO/KH Sosiaali ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma KASTE , Sosiaali ja terveysministeriön julkaisuja 2008:6. 70 Sosiaali ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma (Kaste), Lasten Kaste hankkeita olivat: Kasper Väli Suomen lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämishanke (Väli Suomi), Lapsen ääni (Etelä Suomi), Lapset ja perheet Kaste (Itä ja Keski Suomi), Remontti (Länsi Suomi), Tukeva (Oulun seutu). 72 Lapsen hyvä arki hankkeen työntekijät osallistuivat Lasten Kaste verkoston työskentelyyn ja tekivät tiivistä yhteistyötä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Lasten Kaste hankkeen asiantuntijoiden kanssa. 73 Lasten, nuorten ja perheiden Kaste kohti parempia palveluita, Siltala & Paananen (toim.)mitä Kasteesta on kasvamassa? Lasten Kaste seminaari THL:n Avauksia 23/2010.

121 Moniammatillisen kumppanuuden edistäminen, yhteisten moniammatillisten toimintamallien ja verkostojen kehittäminen ja vahvistaminen lasten ja lapsiperheiden palvelujen tarjoajien välille. 2. Varhaisen tunnistamisen ja tukemisen edistäminen sekä lasten eri elämän piireissä tapahtuvan kasvatuksellisen vuorovaikutuksen ja vanhemmuuden tukeminen. 3. Lasten ja perheiden palveluissa työskentelevän henkilöstön ammatillisen osaamisen kehittäminen. 4. Kuntien ja muiden tahojen välisen yhteistyön ja yhteisen työn tapojen vahvistaminen lasten ja lapsiperheiden palveluissa asiakkaan osallisuus huomioiden. 5. Tutkimuksen, koulutuksen ja käytännön työn välisen yhteyden kehittäminen. Hankkeen odotettuina vaikutuksina oli, että lasten ja perheiden hyvinvointi ja osallisuus vahvistuvat: lapset ja perheet saavat oikea-aikaista palvelua saavat itse osallistua palvelujen kehittämiseen kokevat tulevansa kuulluiksi lapset ja perheet saavat tukea omissa kehitysympäristöissään ja peruspalvelujen yhteydessä kotona, päivähoidossa, neuvolassa vanhemmat saavat tukea kasvatustehtävässään vanhemmuus vahvistuu lasten ja perheiden tarpeet tunnistetaan mahdollisimman varhain ja niihin voidaan antaa oikea aikaista tukea lasten ja perheiden palvelujen työmenetelmät kehittyvät ja leviävät keskeisten toimijoiden käyttöön lasten ja perheiden palveluiden yhteistyö on mallinnettu rakenne- ja sisältötasolla ylisektorinen ja kunnallinen yhteistyö vahvistuu ja sille luodaan toimintamalli lasten ja perheiden palveluissa työskentelevien ammatillinen osaaminen vahvistuu ja heillä on käytössä yhteisiä työkaluja alan opiskelijat integroituvat kehittämistyöhön opinnäytetöiden ja harjoittelujen kautta korjaavan lastensuojelun tarve vähenee Hankesuunnitelma 75 on kokonaisuudessaan luettavissa hankkeen nettisivuilta. Tavoitteiden toteuttamista varten kullekin alueelle laadittiin paikallisista tarpeista käsin kehittämissuunnitelmat Toimijat, organisoituminen ja resurssit Hankekunnat ja hallinnointi Lapsen hyvä arki- hankkeessa olivat mukana Peruspalvelukuntayhtymä Kallio (Alavieska, Nivala, Sievi, Ylivieska) Peruspalvelukuntayhtymä Selänne (Haapajärvi, Kärsämäki, Pyhäjärvi, Reisjärvi) sekä Kuusamo, Posio ja Taivalkoski. Osahankkeen hallinnoinnista vastasi Peruspalvelukuntayhtymä Kallio. Hanke toteutettiin tiiviissä yhteistyössä Oulun yliopiston kanssa. Yliopiston kanssa solmittiin erillissopimus, jossa määriteltiin hankkeen osalta tila- ja tutkimusresurssien käytöstä. Hankkeen toteutuksessa huomioitiin kullakin alueella kolmannen sektorin rooli lapsiperhepalveluiden kokonaisuudessa. Erityisesti yhteistyötä tehtiin evankelisluterilaisten seurakuntien ja Mannerheimin lastensuojeluliiton toimijoiden kanssa. PaKaste -hankekokonaisuuden hallinnoinnista on vastannut Kolpeneen palvelukeskuksen kuntayhtymä. PaKaste -hankkeen johtajana on toiminut Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen (Poske) Lapin yksikön kehitysjohtaja Kaisa Kostamo-Pääkkö. Lapin, Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan (Lapsen hyvä arki) ja Keski-Pohjanmaan (Nuppu) osahankkeiden projektipäälliköt ovat verkostoituneet hänen johdollaan. PaKaste -hankkeen työntekijät ovat pitäneet työkokouksia puolivuosittain 75

122 122 hanketyön yhteisistä kysymyksistä ja jakaneet kehittämistyön tuloksia keskenään. PaKaste -hankkeen kokonaisuuden hallinnointia on ohjannut neuvottelukunta, jonka puheenjohtajana on toiminut Ranuan terveyskeskuksen johtava lääkäri Timo Peisa. Lapsen hyvä arki-hankkeen edustajina neuvottelukunnassa ovat olleet hyvinvointipalvelujen johtaja Jarmo Kivimäki Peruspalvelukuntayhtymä Kalliosta ja Eeva-Liisa Kronqvist Oulun yliopistolta. Kokonaisuudessaan neuvottelukunnan kokoonpano ja kokouspöytäkirjat löytyvät PaKaste -hankkeen nettisivuilta 76. PaKaste -hankkeen valvojana on toiminut sosiaali- ja terveysministeriöstä sosiaalineuvos Martti Lähteinen ja myöhemmin sosiaalineuvos Pirjo Sarvimäki. Hankeen valvonnasta ja valtionavustusten maksatuksesta on vastannut Länsi- Suomen lääninhallitus ja myöhemmin Lounais-Suomen aluehallintovirasto. Ohjausryhmä Lapsen hyvä arki -hankkeella on ollut oma ohjausryhmä, joka muodostui hankkeen kuntatoimijoiden sekä keskeisten sidosryhmien edustuksesta 77. Ohjausryhmä vastasi hankkeen sisällöllisestä ja hallinnollisesta ohjaamisesta. Se seurasi ja arvioi hankkeen talouden ja toiminnallisten tavoitteiden toteutumista sekä alueiden kehittämisprosessien etenemistä koko hankkeen toiminta-alueella. Ohjausryhmä kokoontui keskimäärin neljännesvuosittain. Kokouksissa käsiteltiin hankkeen toiminnallinen ja taloudellinen väliraportti sekä muita ajankohtaisia asioita. Ohjausryhmän puheenjohtajana on toiminut Oulun yliopiston tutkijatohtori Anna-Maija Puroila. Varsinaisina jäseninä ovat olleet seuraavat henkilöt: Kerttu Illikainen (suunnittelupäällikkö, Peruspalvelukuntayhtymä Kallio), Petri Kinnunen (kehitysjohtaja, Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen Poske:n Pohjois-Pohjanmaa yksikkö), Aini Naumanen (lapsi - ja perhetyön johtaja Kuusamo), Marja Ranta-Nilkku (palvelujohtaja, varhaiskasvatuspalvelut, Peruspalvelukuntayhtymä Kallio), Heleena Talala (palvelujohtaja, lasten ja perheiden palvelut, Peruspalvelukuntayhtymä Selänne), Aira Vähärautio (projektipäällikkö, Lapsen hyvä arki-hanke, ohjausryhmän sihteeri). Varajäseninä ovat toimineet: Hannu Pietiläinen (osastonjohtaja, Oulun seudun ammattikorkeakoulun Oamk:n sosiaali- ja terveysalan yksikkö ja Poske:n Pohjois- Pohjanmaan yksikkö), Eija Helisten (päivähoidon vastaava Posio), Eeva-Liisa Kronqvist (lehtori Oulun yliopisto), Sari Suhonen (palvelupäällikkö, varhaiskasvatuspalvelut, Peruspalvelukuntayhtymä Kallio), Minna Hattunen (varhaiskasvatuksen johtaja, Peruspalvelukuntayhtymä Selänne). Lisäksi ohjausryhmän työskentelyyn ovat osallistuneet asiantuntijajäseninä: Pekka Asikainen (hiippakuntasihteeri, Oulun hiippakunta), Leena Huhanantti (toiminnanjohtaja, Mannerheimin Lastensuojeluliiton Pohjois- Pohjanmaan piiri ry), Päivi Lindberg (yksikön päällikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Lasten nuorten ja perheiden palveluyksikkö), Kirsi Anttila (Kallio-Selänteen alueen kehittämiskoordinaattori, Lapsen hyvä arki-hanke), Anu Määttä (Koillismaan kehittämiskoordinaattori, Lapsen hyvä arkihanke). Ohjausryhmän kokoukset on pidetty taulukon 4.30 mukaisesti. Kokouspaikkana on ollut Oulun yliopisto. Osallistuminen on toteutettu myös etäyhteyksin Ylivieskaan ja Kuusamoon. Ohjausryhmän kokoontumisten asiat ilmenevät samasta taulukosta. 76 PaKaste hankkeen internet sivut 77 Ohjausryhmän pöytäkirjat löytyvät hankkeen verkkosivuilta lapsen hyva arki/ohjausryhma ja poytakirjat/ohjausryhma/view.

123 123 Taulukko 4.30 Ohjausryhmän kokoontumiset ja käsitellyt asiat Aika Asiat Osallistujat Ohjausryhmän järjestäytyminen. Hankkeen toteutussuunnitelma, taloushallinto ja maksuliikenne. Neuvottelukunnan jäsenten nimeäminen Päivi Lindbergin katsaus Kaste-hankkeista ja THL:n ajankohtaisista asioista. Toimintaraportti ja alueiden kehittämissuunnitelmat. Talouden syyskauden toteutuma ja tarkennettu suunnitelma Toiminnan ja talouden seurantaraportit Kehittäjätyöntekijän rekrytointi Talouden ja toiminnan seurantaraportit Petri Kinnusen esitys sosiaali- ja terveydenhuollon ajankohtaisista kehittämisen kysymyksistä. Seuraavan Kaste-rahoituskauden hankesuunnittelun käynnistäminen Ohjausryhmän laajennettu työkokous koskien PaKastehankekokonaisuuden ja Lapsen hyvä arki-hankkeen jatkorahoitussuunnitelmaa. Margit Päätalon esitys Kaste-ohjelman ajankohtaisista asioista. Asta Niskalan esitys PaKaste-jatkohankkeen ydinsisällöistä. Aira Vähäraution esitys Lapsen hyvä arki-jatkohankkeen keskeisistä haasteista. Jatkohankeen suunnittelutyön käynnistäminen kuntakierroksella ja yhteisillä työkokouksilla Talouden ja toiminnan seurantaraportti Kaisa Kostamo-Pääkön esitys PaKaste-hankekokonaisuuden etenemisesta ja PaKaste2-jatkohankkeen valmistelusta Toiminnan ja talouden tilannekatsaus. PaKaste2- jatkohankehakemus Kaisa Kostamo-Pääkön esitys STM:n jatkohanketta koskevista päätöksistä. Talouden ja toiminnan seurantaraportit sekä hankkeen päätösvaiheen toteutussuunnitelmat. Koillismaan kehittämistyön koordinointi Lapsen hyvä arki-hankkeen arviointi. Kehittämistyön tulosten esittelyä. Jatkohankkeen sopimuspohja, ohjausryhmän jäsenet ja hanketyöntekijöiden rekrytointi. Talouskatsaus Päätösseminaarien palautteet. Hankkeen talous, maksatus ja toimintaraportti. Uuden ohjausryhmän kokoonpano * 78 ) Resurssit ja työntekijät Lapsen hyvä arki -hankkeen kokonaisbudjetti oli euroa, josta 75 %:a oli Kaste-ohjelman mukaista rahoitusta ja 25 %:a perustui kuntaosuuksiin. Hankkeen projektipäällikkönä toimi Aira Vä- 78 Ei tiedossa loppuraportin kirjoittamisvaiheessa.

124 124 härautio ajalla Projektipäällikön työpiste oli Oulun yliopistolla ja hän oli työsuhteessa Posken Pohjois-Pohjanmaan yksikköön ja Oamk:n sosiaali- ja terveysalan yksikköön 79. Koillismaan (Kuusamo, Posio, Taivalkoski) kokopäiväisenä kehittämiskoordinaattorina oli Anu Määttä ajalla Hänen työsuhteensa oli Kuusamon kaupunkiin. Anu Määtän työskentely jatkui osa-aikaisena (20 %) hankkeen loppuvaiheessa välisenä aikana. Kallion ja Selänteen peruspalvelukuntayhtyminen kokopäiväisenä kehittämiskoordinaattorina työskenteli Kirsi Anttila ajalla Hän oli työsuhteessa Peruspalvelukuntayhtymä Kallioon. Lisäksi hankkeessa työskentelivät osa-aikaisina kehittäjätyöntekijöinä Paula Loukkola (50 %) ja Elina Kattilakoski (60 %) Hankkeessa oli myös palkallisia harjoittelijoita. Oulun yliopiston kasvatuspsykologian opiskelija Kristiina Huttunen suoritti maisteriopintoihinsa kuuluvan kolmen kuukauden harjoittelun hankkeessa Oulun yliopiston kasvatuspsykologian opiskelija Elina Kattilakosken maisteriopintoihin kuuluva vastaava harjoittelu toteutui aikavälillä Hankkeen työntekijöistä koostuvan tiimi vastasi hankesuunnitelman mukaisen toiminnan suunnittelusta, toteutuksesta ja koordinoinnista yhteistyössä kehittämisalueiden toimijoiden kanssa. Työntekijätiimi piti säännöllisesti viikkopalavereja puhelinneuvotteluina sekä Oulun yliopiston mahdollistamalla Acrobat Connect Professional (ACP)-yhteydellä. Lisäksi kokoonnuttiin kehittämispäivien merkeissä, jolloin paneuduttiin intensiivisemmin kehittämistyön erityiskysymyksiin. Kehittämistyön organisoituminen paikallisesti Kehittämistyö toteutuksesta paikallistasolla vastasivat alueille hankkeen toimesta perustetut moniammatilliset kehittämistiimit Kallion, Selänteen ja Koillismaan kehittämistiimit. Moniammatillisten kehittämistiimin kokoonpanossa huomioitiin lapsiperhepalvelujen kokonaisuus sekä paikalliset erityispiirteet ja tarpeet. Kehittämistiimiin kuului lasten ja lapsiperhepalvelujen työntekijöitä, johtajia sekä järjestöjen ja seurakuntien edustajia 80. Niiden tavoitteena oli luoda hankkeen aikana alueille toimivia ennaltaehkäisevän, varhaisen puuttumisen yhteistyö- ja kumppanuusmalleja sekä uusia lasten ja perheiden hyvinvointia tukevia työmalleja yhdessä kehittämiskoordinaattoreiden ja kehittäjätyöntekijöiden kanssa. Kehittämistiimit laativat alueiden yhteistyö- ja kehittämissuunnitelmat kehittämistyön pohjaksi yhdessä alueiden koordinaattoreiden kanssa. Suunnitelmia arvioitiin ja tarkistettiin puolivuosittain kehittämisprosessien etenemisen mukaisesti koordinaattoreiden keräämien palautteiden pohjalta. Kehittämistiimien jäsenten tehtävänä oli vastata uusien toimintamallien ja työmenetelmien kehittämisestä ja levittämisestä omiin organisaatioihin. Kehittämissuunnitelmien toimeenpanoa varten alueille perustettiin työryhmiä, joiden vastuulla oli yksittäisten kehittämisteemojen konkretisointi sekä kehittämistyön vieminen työyksikkötasolle kunnan tai kuntayhtymän lapsiperhepalveluissa. Työryhmien kokoonpanoissa huomioitiin palvelukokonaisuudet painopisteen ollessa varhaiskasvatuksessa ja varhaisen tuen moniammatillisissa ja monitoimijaisissa yhteistyökäytännöissä. Osassa työryhmiä oli myös asiakkaiden edustus 81. Hankeorganisaation kuvaus löytyy liitteestä 4.3. Kehittämistyön rakenne ja hankeorganisaation kokonaisuus on kuvattu liitteessä 4.3. olevassa kaaviossa. Kehittämistyön toiminnallisesta etenemisestä ja talouden toteutumisesta raportoitiin rahoittajalle säännöllisesti seurantaraporteilla Poske/Oamk osallistui 50 % osuudella projektipäällikön palkkamenoihin. 80 Moniammatillisten kehittämistiimien kokoonpanot löytyvät kehittämisalueiden osioista luvuista 2. ja 3. sekä hankkeen nettisivuilta pohjanmaa lapsen hyva arki. 81 Työryhmien työskentelyjen tarkemmat kuvaukset löytyvät kehittämisalueiden osioista luvusta 2. ja3. 82 Raportit ovat luettavissa hankkeen nettisivuilta pohjanmaa lapsenhyva arki.

125 Alueellinen kehittäjäverkosto ja muut verkostot Alueellinen kehittäjäverkosto muodostettiin Lapsen hyvä arki-hankkeen toiminta-alueelle. Se koostui Pohjois-Pohjanmaan sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan korkeakoulujen ja oppilaitosten sekä järjestöjen ja seurakunnan edustuksesta. Hanke solmi kumppanuussopimukset seuraavien organisaatioiden kanssa: Oulun yliopisto, Oulun seudun ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikkö, Diakonia-ammattikorkeakoulun Oulun yksikkö, Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun Ylivieskan yksikkö, Oulun Diakoniaopisto, Oulun seudun ammattiopiston Kontinkankaan yksikkö, Ylivieskan ammattiopisto, Oulaisten ammattiopisto, MLL:n Pohjois-Pohjanmaan piiri ja Oulun hiippakunta. Hanketyön edetessä mukaan tulivat lisäksi Savonian ja Kemi-Tornion ammattikorkeakoulut sekä Raudaskylän kristillinen opisto. Yhteistyötä tehtiin myös Rovaniemen ammattikorkeakoulun ja Lapin yliopiston kanssa. Alueellisen kehittäjäverkoston varsinaisina jäseninä olivat: Hannele Karikoski, Leila Nisula, Hilkka Honkanen, Merja Männistö, Liisa Ukkola, Kirsi Herranen-Somero, Anneli Alasalmi-Husso, Erja Voutilainen, Eija Toivanen, Hannakaarina Sarvela, Riitta Kentala, Seija Järvi, Riitta Prittinen-Maarala. Varajäseninä ovat olleet: Aila Tiilikka, Susanna Helavirta, Arja Veijola, Markku Koivisto, Tuija Puutio, Leena Raudaskoski, Marja Pieti. Alueellisen kehittäjäverkoston kokoontumiset on koottu taulukkoon Taulukko 4.31 Alueellisen kehittäjäverkoston kokoontumiset Aika Asiat Osallistujat Hankkeen esittely ja organisoituminen. Verkoston yhteiset rajapinnat ja yhteistyön mahdollisuudet. Kumppanuussopimukset Kaisa Kostamo-Pääkön esitys kehittämisen, koulutuksen ja tutkimuksen rakenteista PaKaste-hankekokonaisuudessa. Lapsen hyvä arki-hankkeen kehittämisprosessit ja verkostoyhteistyö: opinnäytepankki, asiantuntijarekisteri, integraation kohteet. Varhaiskasvatuspäivä Kehittämistyön tilannekatsaus. Toiminnan suunnittelua. Päivi Lindbergin katsaus THL:n ajankohtaisiin kuulumisiin (Kasvun kumppanit) Tarja Kahiluodon katsaus STM:n ajankohtaisiin asioihin. Käynnistyneiden yhteistyöprosessien esittelyä. Varhaiskasvatuspäivä PaKaste2/Lapsen hyvä arki2-jatkohanke Sievin pilottiprosessi. Rukan pilottiprosessi. Projektipäällikkö Hannakaarina Sarvelan esitys MLL:n ESKO/Voimaperhe-hankkeesta. Hankkeen loppuraportti ja asiantuntija-artikkelit. STM:n päätös jatkohankkeen toteutumisesta ja verkostoyhteistyön jatkamisesta Lapsen hyvä arki -hankkeen arvioinnin tuloksia. Jatkohankkeen käynnistyminen ja yhteistyön jatkaminen Alueellisen kehittäjäverkoston tehtävänä on ollut vahvistaa ja lisätä moniammatillista yhteistyötä alan opiskelijoiden, tutkijoiden, kouluttajien ja käytännön työn kehittäjien välillä. Verkosto integroi hankkeen kehittämistyöhön perus- ja jatko-opiskelijoiden oppimisprosesseja: opinnäytteitä, harjoittelujaksoja ja muita projekteja. Lapsen hyvä arki-hankkeen nettisivuille laadittiin opinnäytepankki 83 pal- 83 Opinnäytepankki löytyy hankkeen nettisivuilta pohjanmaa lapsenhyva arki/opinnaytepankki/view.

126 126 velemaan alan opiskelijoiden opinnäytetöiden kiinnittymistä kehittämistyöhön. Hankeen aikana käynnistyi kaikkiaan 22 opinnäytetyötä, jotka nivoutuivat tiiviisti alueiden kehittämisprosesseihin. Opinnäytetöiden abstrakteja on koottu liitteeseen 2. Hanketyössä hyödynnettiin myös alueellisen kehittäjäverkoston edustamaa laajaa asiantuntijaverkostoa työntekijöiden koulutukseen ja kehittämisprosessien konsultaatioon liittyvissä asiantuntijapalveluissa. Lapsen hyvä arki -hanke on osallistunut pohjoissuomalaisten että valtakunnallisten kehittämisverkostojen työskentelyyn. Hanke on tehnyt aktiivisesti yhteistyötä muiden PaKaste -osahankkeiden kanssa - erityisesti Keski-Pohjanmaan Nuppu-hankkeen 84 kanssa. Yhteistyö on ollut säännöllistä myös TUKEVA -hankkeen ja muiden Pohjois-Suomen Kaste-hankkeiden kesken sekä Lasten Kasteverkoston suuntaan. Hankkeessa on hyödynnetty THL:n asiantuntemusta ja osallistuttu myös sosiaalialan osaamiskeskusten varhaiskasvatusverkoston (VOSKE -verkosto) tapaamisiin. Lisäksi Lapsen hyvä arki -hanke on organisoinut ensimmäisen Pohjois-Suomea koskevan kasvatuskumppanuuskouluttajien verkostotapaamisen Oulun yliopistolle Tapaamiseen osallistui kaikkiaan 24 kouluttajaa ja kehittäjää Tuetun prosessikehittämisen malli Kehittämistyön käytännön toteutus perustui tuetun prosessikehittämisen malliin 85, jonka keskeisiä periaatteita ovat toimijalähtöisyys, paikallisuuden korostaminen, kehittämistyön prosessiluonne ja kehittämistyössä tarvittava tuki koulutus ja konsultaatio. Tuetun prosessikehittämisen paikallisuus näkyi kehittämisen kohteiden ja prosessien eriytymisessä alueiden erityistarpeiden mukaisesti. Hankkeen käynnistyttyä kehittämiskoordinaattoreiden toimesta kartoitettiin paikallisia tarpeita, hyödynnettiin alueilla aiemmin tehtyjä kehittämissuunnitelmia ja -hankkeita, kuultiin alueiden työntekijöitä, kehittämistiimien ja työryhmien jäseniä sekä kerättiin arviointi- ja palautetietoa lapsiperhepalveluiden asiakkailta Bikva -arvioinneilla (Kallio Selänteen alue) ja vertaishaastatteluilla (Koillismaa). Tuetun prosessikehittämisen konseptin mukaisesti hanke tarjosi koulutusta ja konsultaatiota keskeisten kehittämisteemojen ja -prosessien tueksi. Kaikille yhteisiä koulutusprosesseja olivat: kasvatuskumppanuuskouluttajakoulutus, pedagogisen johtamisen koulutus ja moniammatillinen prosessikoulutus. Hankkeessa toteutuneet koulutusprosessit on koottu liitteisiin 3, 4 ja 5. Tuetun prosessikehittämisen mallin mukaisia kehittämistyön tuloksia levitettiin alueilla järjestettävien ajankohtaisfoorumien ja vertaisvierailujen avulla. Ajankohtaisfoorumi-konsepti kehitettiin varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö Varhiksen aikana ( ) 86. Foorumeiden tavoitteena on kehittää työntekijöiden ammatillista osaamista, edistää monialaista ja moniammatillista yhteistyötä alueilla sekä mahdollistaa vanhempien osallistuminen ajankohtaiseen keskusteluun ja lapsiperhepalveluiden kehittämiseen. 87 Lapsen hyvä arki-hankkeen organisoimana on toteutettu lisäksi kaksi kaikkien kehittämisalueiden yhteistä ajankohtaisfoorumia eli pohjoista varhaiskasvatuspäivää Oulun yliopistolla 88. Pohjoinen varhaiskasvatuspäivä kannatteli hankkeen keskeistä teemaa otsikolla Rakennetaan lapsen hy- 84 Tarkemmin luvussa Malli on kehitelty Posken Pohjois Pohjanmaan yksikön varhaiskasvatuksen kehittämishankkeissa 2000 luvulla. Tarkempaa tietoa menetelmästä esim. Puroila Anna Maija (toim.) Kehittyvä perhetyö. Posken julkaisusarja Sinun? Minun? Meidän. Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikköhanke Varhis (Hiitola Moilanen, Marja & Määttä, Anu & Oikkonen, Leena & Parhiala, Marjut & Sarvela, Hannakaarina & Vähärautio, Aira) ja muut julkaisut/index_html. 87 Hankkeen aikana kehittämisalueilla pidetyt ajankohtaisfoorumit on raportoitu tarkemmin kehittämisalueiden toiminnan kuvauksissa luvuissa 2. ja Pohjoisen varhaiskasvatuspäivän perinne on käynnistetty 2000 luvun alkupuolella osana Pohjois Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen Poske:n Pohjois Pohjanmaan yksikön varhaiskasvatuksen kehittämistyötä.

127 127 vää arkea. Päivä kokosi yhteen lähes 400 lapsiperhepalvelujen työntekijää, tutkijaa, kehittäjää ja alan opiskelijaa. Se toimi kehittämistyön tulosten levittämisen foorumina hankkeen työntekijöiden esitellessä kehittämistyön prosesseja eri työpajoissa. Lapsen hyvä arki-hankeen ohella päivän suunnitteluun ja toteutukseen osallistui MLL:n Pohjois-Pohjanmaan piirin ESKO/Voimaperhe -hanke, Oulun yliopisto ja Oulun kaupunki. Lisäksi mukana olivat seuraavat järjestöt: Autismi- ja Aspergerliitto ry, ADHD Liitto ry, Neurologisten Vammaisjärjestöjen Liitto, MLL Pohjois-Pohjanmaan piiritoimisto, Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry, Oulun Ensi- ja turvakoti ry, Suomen Sydänliitto ry, Popli, Pohjois-Pohjanmaan Liikunta ry, Oulun evankelis-luterilaisen seurakunnan lapsityö sekä Opi leikkien AMO oy. Pohjoisen varhaiskasvatuspäivän teemana oli Kenen ääni kuuluu? osallisuuden moniäänisyys varhaiskasvatuksessa. Päivään osallistui n. 390 varhaiskasvatuksen, neuvolatyön, perhetyön, lastensuojelun, järjestöjen ja seurakuntien toimijoita, kouluttajia, tutkijoita ja alan opiskelijoita Pohjois-Pohjanmaalta. Päivien suunnitteluryhmässä oli edellisvuoden toimijoiden lisäksi uusina yhteistyökumppaneina mukana Diakonia-ammattikorkeakoulun Oulun yksikkö ja Oulun seudun ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikkö. Päivien toteutukseen osallistuivat myös eri oppilaitosten opiskelijat. Päivien materiaali on julkaistu Lapsen hyvä arki-hankkeen nettisivuilla Kehittämistyön keskeiset tulokset Kehittämistyön päätuloksista voidaan tunnistaa eri tasoja ja ladullisesti eriytyviä prosesseja. Ne voidaan ryhmitellä rakenteellisiin, palveluprosessitasoisiin sekä työntekijä- ja työyksikkötasoisiin tuloksiin. Rakenteellista tasoa edustavat lapsiperhepalveluiden ylisektoristen ja ylikunnallisten moniammatillisten sekä monitoimijaisten verkostojen vahvistuminen ja vakiintuminen. Koillismaan alueella tapahtui hankkeen myötä ylikunnallista verkostoitumista lapsiperhepalveluiden toimijoiden kesken. Mukana oli myös seurakunnan ja järjestöjen työntekijöitä. Peruspalvelukuntayhtymä Kallion ja Selänteen osalta yhteistoiminta-alueilla oli jo valmiina tai muotoutumassa ylikunnallisen palvelutuotannon konseptit. Hankkeen aikana moniammatilliset kehittämistiimit vakiinnuttivatkin hyvin paikkansa osana alueiden pysyviä lapsiperhepalveluiden kehittämisrakenteita. Järjestöjen aktiivisuus ja osallistuminen hanketyöhön alueilla vaihteli. Erityisesti hyvää yhteistyötä tehtiin ev.lut.seurakuntien 89 ja MLL:n Pohjois-Pohjanmaan piirin kanssa. Koulutuksen, tutkimuksen ja kehittämisen välinen yhteistyö on tiivistynyt hankkeen aikana ja saanut entistä jäsentyneempiä muotoja. Tiiviin oppilaitosverkoston punominen kehittämishankkeen oleelliseksi osaksi muodosti yhteistyön rakenteellisen perustan. Yhteistyö koulutusorganisaatioiden kanssa organisoitui alueellisen kehittäjäverkoston kautta. Kiitettävällä tavalla eri korkeakoulujen opiskelijat ovat löytäneet hankkeen opinnäytepankin kautta omiin opintoihinsa hyvin integroituvia aiheita hankkeen keskeisistä kehittämisen teemoista. Opiskelijoilla on ollut mahdollisuus tutustua hanketyön arkeen myös harjoittelujaksojen ja muiden opintojensa kautta. Heidän työpanoksensa on ollut merkityksellinen erilaisissa hankkeen tilaisuuksissa ja tapahtumissa sekä toiminnallisten kokeilujen toteuttajina työyksiköissä. Kokonaisuutenaan kehittämistyön rakenteena alueella toimiva ja paikalliset olosuhteet hyvin tunteva koordinaattori tai kehittäjätyöntekijä on osoittautunut muutosta aikaansaavan kehittämistyön perusehdoksi. Kun päävastuu kehittämisestä on alueiden omien toimijoiden vastuulla kehittämistiimeissä ja työryhmissä, jalkautuvat ja juurtuvat kehittämisen tulokset luontevalla tavalla osaksi omaa työtä ja palvelurakenteiden työkäytäntöjä jo hankeaikana. Palveluprosessitasoinen kehittämistyö kohdentui laajasti varhaiskasvatukseen, alle kouluikäisten ja esiopetusikäisten palveluihin, varhaiseen tukeen ja vanhemmuuden tukemiseen sekä palveluprosessien 89 Pyhäjärven seurakunta on ollut mukana aktiivisessa roolissa Tukea vertaisille pilotissa.

128 128 monitoimijaisten nivelkohtien kehittämiseen. Kaikilla kehittämisalueilla panostettiin varhaiskasvatussuunnitelmatyöhön, joka keskeisellä tavalla ohjaa lasten hyvinvointiin vaikuttavia kasvun ja tuen prosesseja. Kuntien ja kuntayhtyminen varhaiskasvatussuunnitelmien lisäksi työstettiin myös lapsikohtaisia varhaiskasvatussuunnitelmia. Koulutuksellista ja konsultatiivista tukea suunnittelun tueksi saatiin Oulun yliopiston varhaiskasvatuksen kouluttajilta ja tutkijoilta sekä muilta alueellisen kehittäjäverkoston asiantuntijoilta. Palveluprosesseja kehitettiin eri alueille valikoituneissa piloteissa. Sievin pilotissa mallinnettiin tiedonsiirtoa päivähoidon ja esiopetuksen välillä. Tukea vertaisille - Selänteen mallissa luotiin palvelukonsepti varhaisen tuen työkäytännöiksi. Laajennettu 4-vuotisterveystarkastus on mallinnettu Koillismaan kehittämisalueella. Edellä luetellut prosessit on mallinnettu käyttäen ProcessGuide 90 - ohjelmaa. 91 Tarkemmat mallinnettujen prosessien kuvaukset löytyvät tämän PaKaste-hankkeen nettisivuilta. Kallio-Selänteen alueilla mallinnettiin isäryhmätoimintaa 92. Kallion kehittämisalueella on käynnistynyt Vanhemmuuden vauvavuosi palveluprosessin mallinnus, jossa tarkoituksena on antaa moniammatillista tukea ensimmäisen lapsensa saaneille vanhemmille vauvan ensimmäisen elinvuoden aikana. Työntekijä- ja työyksikkötasoisena konkreettisena hanketyön tuloksena on kasvatuskumppanuusajattelun vahvistuminen. Tämä tapahtui kouluttamalla uusia kasvatuskumppanuuskouluttajia alueille. Kasvatuskumppanuus on juurtunut joillekin Lapsen hyvä arki-hankkeen toiminta-alueille jo aikaisempien kehittämishankkeiden myötä. Kasvatuskumppanuuden vaikutuksista työkäytäntöjen kehittymiseen ja asiakastyön orientaatioiden muutoksiin on saatu myös tutkimustuloksia 93, jotka vahvistavat kumppanuusajattelun merkityksellisyyttä asiakastyön muutosten aikaansaamisessa. Moniammatilliset yhteistyökäytännöt kehittyivät kaikilla kehittämisalueilla ja siirtyivät osaksi työyksiköiden ja työntekijöiden osaamista hankkeen toimesta järjestetyn pitkäkestoisen koulutus- ja ohjausprosessin seurauksena. Näitä tuloksia on vaikea konkreettisesti tunnistaa välittömästi hanketyön päättyessä, mutta verkostoitumisen seurauksena on väistämättä syntynyt uutta ymmärrystä yhteisten asiakaspintojen kautta eri lapsiperhepalveluiden toimijoiden välille. Työntekijä- ja työyksikkötasoisia muutosprosesseja käynnistyi varhaiskasvatuksen pedagogisen johtamisen koulutuksen kautta. Pedagogisten johtamiskäytäntöjen kehittymisestä esimerkkejä on kuvattu aluekohtaisesti tarkemmin hankkeen nettisivuilla julkaistavassa loppuraportissa. Varhaiskasvatussuunnitelmatyön jatkumona käynnistyi prosesseja, joiden avulla suunnitelmat vietiin osaksi arjen pedagogisia käytäntöjä. Peruspalvelukuntayhtymä Kallion alueella tuotettu Arjen käytäntöjen-opas on tästä konkreettinen osoitus. Pedagogisia sovelluksia ja uusia käytäntöjä syntyi myös hoivaavan vuorovaikutusleikin ja lasten osallisuuden edistämisen kokeilujen kautta. Varhaisen tuen työmenetelmäosaaminen vahvistui hankkeen aikana. Uusia ja osin jo aiemmin koeteltuja työmenetelmiä (perhenavigaattori, vanhemmuuskortit, Huoli puheeksi, Lapset puheeksi, Iloa vanhemmuuteen -opas) otettiin käyttöön eri lapsiperhepalveluissa mm. päivähoidossa, neuvolassa, lastensuojelun perhetyössä ja seurakunnan lapsityössä. Selänteen kehittämisalueella Iloa vanhemmuuteen -oppaat jaettiin kaikille perhepäivähoitajille, jotka käyttivät materiaalia vanhempainilloissaan keskustelun tukena Tarkemmin ks. processguide.htm. 91 Ne löytyvät kokonaisuudessaan PaKaste hankkeen nettisivuilta kaytannot/view. 92 Aiheesta on valmistumassa Minna Karhulan ja Helinä Niskalan opinnäytetyö Keski Pohjanmaan ammattikorkeakoulun Ylivieskan yksiköstä sosiaalialan koulutusohjelmasta. 93 Aiheesta on valmistumassa Terhi Mannisen ja Johanna Kyllin sekä Reija Hietaharjun opinnäytetyöt Oulun seudun ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutusohjelmasta. Töiden tiivistelmät löytyvät liitteestä Työntekijöiden kertovat kokemuksistaan näiden työvälineiden käytöstä hankkeen nettisivuilla julkaistavassa loppuraportissa tarkemmin.

129 129 Edelleen jatkuvina ja kehittyvinä prosesseina alueille jää juurtumaan ja leviämään tämän pohjalta eritasoisia kehittämistyön tuloksia. Hankkeen ensimmäisen vaiheen päättyessä on jo tiedossa jatkohanke ajalle Siinä on tarkoitus jatkaa, levittää ja syventää Lapsen hyvä arki - hankkeen ensimmäisen vaiheen tuloksia. Koko hankkeen ajan tavoitteiden toteutumista on seurattu arvioimalla eri tavoin kehittämisprosessin etenemistä. Palautetta on kerätty koulutuksista ja tilaisuuksista sekä kehittämispilottien prosesseista (esim. asiakaspalautteet ja tiimien itsearvioinnit). Kullakin kehittämisalueella kehittämiskoordinaattorit toteuttivat kyselylomakepohjaisen väliarvioinnin hankkeen puolivälin tienoilla Koillismaalla keväällä 2010 ja Kallio Selänteen alueilla syksyllä Saatua tietoa käytettiin kehittämistyön prosessin ohjaukseen, solmukohtien tunnistamiseen ja työskentelyn suunnitteluun. Hankkeen päätösvaiheessa arviointia on tehty osana kehitettyjen mallien ja prosessien arviointia. Palautetta on kerätty niin työntekijätasolta kuin asiakkailtakin työkokouksissa, nettikyselyinä, kyselylomakkeilla, vertaishaastatteluilla sekä osana pilottiprosessien ProcessGuide -mallinnustyöskentelyä. Hankkeen tavoitteiden ja odotettujen vaikutusten toteutumisesta tehtiin alku kesästä 2011 webropol -kysely hanketyöhön keskeisesti osallistuneille toimijoille. Tulosten ja tavoitteiden arviointia on tapahtunut ja edelleenkin tapahtuu myös opinnäytetyönä toteutetuissa ja toteutuvissa tutkimuksissa, jotka kytkeytyvät hankkeen keskeisiin kehittämisteemoihin PYSYVÄN KEHITTÄMISRAKENTEEN JUURELLA KEHITTÄMISTYÖ KALLION JA SELÄNTEEN PERUSPALVELUKUNTAYHTYMISSÄ Kehittämisalueiden esittely Kehittämisalue muodostuu kahdesta Paras -puitelain mukaisesti muodostetusta sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta. Molemmat yhteistoiminta-alueet on muodostettu neljän kunnan/kaupungin toimesta. Kehittämisalueella on yhteensä asukasta, joista lapsia päivähoidon palveluissa on lasta, kaikkiaan 0 6-vuotiaita alueella on Prosentuaalisesti alle 6-vuotiaita on kunnan kustantamassa päivähoidossa %, kunnasta riippuen. 97 Kuvio 4.14 Kallion peruspalvelukuntayhtymä 95 STM:n päätös koskien Pohjoisen alueen Kaste PaKaste II jatkohanketta ja siihen liittyvää Pohjois Pohjanmaan osahanketta Lapsen hyvä arki2 jatkohanketta. Tarkemmin ks. ii lle rahoitus/view Tarkemmin liitteessä Tilasto ja indikaattoripankki

130 130 Kallion peruspalvelukuntayhtymä on perustettu Kuntayhtymän johtajan alaisuudessa toimii kuntayhtymän hallintokeskus. Hallintokeskuksen operatiivisesta johtamisesta vastaa talousjohtaja. Hallintokeskus palvelee kuntayhtymän kaikkia toimielimiä ja tulosalueita. Kuntayhtymän ylintä päätösvaltaa käyttää yhtymäkokous. Yhtymäkokous päättää kuntayhtymän budjetista, organisaation rakenteesta ja muista hallinnon järjestämisen perusteista. Kunkin jäsenkunnan hallitus nimeää yhtymäkokoukseen yhden edustajan kutakin alkavaa asukasta kohden. Asukaslukupohjana on yhtymäkokousta edeltävän vuoden viimeisen päivän väestömäärä. Yhtymäkokouksessa kullakin edustajalla on yksi ääni. Kuntayhtymällä on hallitus, johon kuuluu yhteensä kolmetoista jäsentä. Ylivieskan kaupunkia edustaa hallituksessa viisi (5), Nivalan kaupunkia neljä (4), Sievin kuntaa kaksi (2) ja Alavieskan kuntaa kaksi (2) jäsentä sekä heille valitut henkilökohtaiset varajäsenet. Yhtymähallitus vastaa kuntayhtymän hallinnosta ja taloudenhoidosta soveltuvin osin kuntalain (365/95) 23 :n tarkoittamalla tavalla 98 sekä valitsee kuntayhtymän johtajan. Yhtymähallituksella on sosiaalijaosto, joka toimii sosiaalihuoltolain 6 :ssä 99 tarkoitettuna toimielimenä. Sosiaalijaostossa on viisi jäsentä ja jokaiselle jäsenelle henkilökohtaisen varajäsenen. Kuntayhtymän organisaatio jaetaan tilaajaorganisaatioon ja tuottajaorganisaatioon. Tilaajaorganisaatio koostuu yhtymähallituksesta ja sen toimintaa tukevasta tilaustyöryhmästä. Tuottajaorganisaatio koostuu kuntayhtymän johtokunnasta ja sen alaisesta palvelutuotanto-organisaatiosta. Kuntayhtymän johtaja nimeää kuntayhtymän johtoryhmän ja määrää sen tehtävät. Kuntayhtymän tuotanto-organisaation toiminnasta vastaa johtokunta, johon kuuluu yhteensä 3-5 jäsentä ja sama määrä henkilökohtaista varajäsentä. Jäsenet valitsee yhtymäkokous. Terveyspalvelujohtaja, hyvinvointipalvelujohtaja ja talousjohtaja määräävät toimialojensa johtoryhmien kokoonpanot ja niiden tehtävät. Tulosalueen johtaja nimeää yhteistyössä oman toimialajohtajansa kanssa tulosalueensa johtoryhmän ja määrää sen tehtävät. 100 Hankeaikana terveysjohtaja on vaihtunut kerran ja kuntayhtymänjohtaja jätti tehtävänsä vuoden 2011 alussa. Hankkeen loppuvaiheessa kuntayhtymän johtajana sekä hyvinvointijohtajana toimi Jarmo Kivimäki. Hyvinvointipalveluiden johtoryhmään kuuluvat hyvinvointijohtaja Jarmo Kivimäen lisäksi varhaiskasvatuksen palvelujohtaja Marja Ranta-Nilkku, lapsi- ja perhepalveluiden palvelujohtaja Pirjo Matikainen, hoito- ja hoivapalveluiden palvelujohtaja Terttuirmeli Haapakoski sekä vammais- ja erityisryhmien palvelujohtaja Anna-Leena Mäntyniemi. Kuvio 4.15 Selänteen peruspalvelukuntayhtymä 98 Kuntalaki 99 Sosiaalihuoltolaki / Peruspalvelukuntayhtymä Kallion internet sivut

131 131 Selänteen peruspalvelukuntayhtymä aloitti toimintansa Organisaatiomallina toimii elämänkaariajattelumalli, jossa painotetaan asiakasnäkökulmaa. Organisaatiomalli oli luotu ennen hankkeen alkua ja tulosaluejohtajat oli nimetty. Tulosalueita Selänteellä on kaikkiaan viisi, lasten ja perheiden palvelujen lisäksi psykososiaaliset palvelut, hoito- ja vanhustyön palvelut, terveys- ja sairaanhoidon avopalvelut, ympäristö- ja rakennepalvelut. Jokaista palvelulinjaa johtaa palvelujohtaja. Näiden yläpuolella on kuntayhtymän johtaja, kuntayhtymähallitus ja yhtymäkokous. Kuntayhtymä on tuottaja ja kunnat ovat tilaajia. Jäsenkuntien valtuustot käyttävät kuntayhtymän ylintä päätösvaltaa. Muu päätöksenteko kuuluu yhtymähallitukselle, ellei päätösvaltaa ole siirretty hallinto- tai muilla säännöillä muulle toimielimelle tai viranhaltijalle. Yhtymäkokouksen paikkajako perustuu väestömäärään siten, että jokaista alkavaa asukasta kohden on yksi edustaja. Yhtymähallituksen muodostaa jäsenkuntien valtuustojen valitsemat jäsenet. Haapajärven kaupunki valitsee neljä (4) jäsentä, Pyhäjärven kaupunki kolme (3) jäsentä, Kärsämäen kunta kaksi (2) jäsentä sekä Reisjärven kunta kaksi (2) jäsentä. Jokaisella jäsenellä on käytössään yksi ääni. Yhtymähallituksessa on yksilöjaos, jossa on neljä jäsentä. Jaoksen tehtävänä on käsitellä yksilöön kohdistuvia sosiaali- ja terveyshuollon päätöksiä. 101 Lasten ja perheiden palveluihin kuuluu palvelujohtaja Heleena Talala, varhaiskasvatuksen palvelujohtaja Minna Hattunen, äitiys- ja lastenneuvolan palvelujohtaja Marja-Leena Lehtomäki, sekä lastensuojeluyksikön palvelujohtaja Kaija Jokela, alkaen Anja Vänttilä Kehittämisen lähtökohdat, tavoitteet ja suunnitelmat Kehittämiskoordinaattori aloitti työskentelynsä Toimipaikaksi osoitettiin Nivalan kaupungintalo, josta sisäilmaongelmien vuoksi toimipaikka siirrettiin Nivalan Vilkunan päiväkotiin työntekijöiden työskentelytilaan. Käytäntö oli kaikille vaikea, joten maaliskuun alusta 2010 muutto tapahtui Ylivieskaan päivähoitotoimistoon, jossa oli tyhjä toimistotila. Kehittämiskoordinaattori ei ollut toiminut alueella itse ennen tätä hanketta, joten alusta muutama kuukausi meni organisaatioiden sisäistämiseen sekä yhteistyökumppaneiden etsimiseen. Heti alusta oli selvää, että molemmilla alueilla kaivattiin yhteisiä toimintamalleja lapsiperhetyöhön. Tavoitteena molemmilla alueilla oli moniammatillisen yhteistyön syventäminen lapsiperhepalveluiden käytännön työn tueksi. Pidempi tähtäin oli perhekeskus -mallin synnyttämisessä. Kasvatuskumppanuuden vahvistaminen, vanhempien ja lasten osallisuuden lisääminen sekä ennaltaehkäisevien toimintamallien kehittäminen nousivat keskeisimmiksi tavoitteiksi molemmilla alueilla. Osa kehittämisen kohteista nousi esille asiakaslähtöisen Bikva -arviointimenetelmän tuloksista, osa työryhmien työskentelyn käynnistyessä. Näiden eri kehittämiskohteiden tavoitteena oli löytää uusia malleja arkikäytännöiksi. Hankkeessa kehittämisen lähtökohdaksi oli valittu tuetun prosessikehittämisen malli, jossa korostettiin paikallisuutta ja toimijalähtöisyyttä. Käytännössä tämä tarkoitti, että kehittämisen kohteet nostettiin paikallisista tarpeista ja kehittäminen myös toteutui paikallistasolla. Paikallista kehittämistyötä tuettiin koulutuksella, konsultaatiolla sekä tutkimusyhteistyöllä alueen oppilaitosten kanssa. Hankkeessa käytettiin Bikva -arviointimenetelmää toiminnan sisältöjen rakentamisessa ja lähtötilanteen kartoittamisessa. Bikva tulee tanskan kielen sanoista "Brygerinddragelse i Kvalitetsvurdering" eli "asiakkaiden osallisuus laadunvarmistajana". Bikva -malli on alhaalta ylöspäin toimiva kehittämismalli, jossa päätavoitteena on oppiminen ja kehittyminen. Oppimis- ja kehittymistavoite on erityisesti kenttätyöntekijöiden tavoitteena, mutta myös johtajien ja politiikkojen voi olla tärkeää muuttaa ratkaisujaan tulosten perusteella. Tavoitteena on selittää, miten arviointiin osallistuvat sidosryhmät kokevat arkensa henkilökohtaisella tasolla. Tavoitteena on myös kyseenalaistaa ja kehittää olemassa 101 Peruspalvelukuntayhtymä Selänteen internet sivut

132 132 olevat käytännöt ja toimintatavat. Mallin etuna on, että sen avulla saavutetaan parempi yhteisymmärrys sen välillä, miten asiakkaat kokevat saamansa palvelun eri palvelusektoreilla. Bikva -mallin edellytys on, että organisaatio pystyy olemaan avoin asiakkaiden näkökannoille. Samalla mallin tavoite on vahvistaa tätä kykyä. Bikva -mallissa tutkijalla on aktiivinen prosessin rakentajan ja tiedon välittäjän rooli. Tällä pyritään varmistamaan se, että osallistujat rohkenevat kertoa kokemuksistaan rehellisesti. 102 Bikva -menetelmällä haettiin vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Mistä lapsenne/perheenne hyvä arki koostuu? Millaista tukea vanhempi kaipaa/on saanut vanhemmuuteensa? Mistä? Millaisia kokemuksia? Millaista tukea vanhempi on saanut perheen arkeen liittyen? Mistä? Millaisia kokemuksia? Millaista lapsi- ja perhepalvelua olette saaneet Peruspalvelukuntayhtymässä (päivähoito, neuvola, sos.toimi, erityinen tuki) /seurakunta/mll/muut? Mitä pidät tärkeänä kunnan/kuntayhtymän tarjoamissa lapsiperhepalveluissa? Miten niitä tulisi mielestäsi kehittää? Mitä muuta haluaisitte kertoa lapsiperhepalveluista? Millaisia terveisiä haluaisitte kertoa johtajille tai työntekijöille? Kallion ja Selänteen kehittämisalueilla menetelmää toteutettiin talvella siten, että molemmilta kehittämisalueilta valittiin mukaan yksi pienempi kunta sekä yksi isompi kaupunki. Näin varmistettiin erikokoisten palvelualueiden käyttäjien kuuleminen. Asiakashaastatteluja tehtiin molemmilla kehittämisalueilla kaksi, työntekijähaastatteluja molemmilla alueilla kerran sekä esimiestason kuulemistilaisuuksia kerran molemmilla alueilla. Seuraavassa esimerkki siitä, kuinka menetelmä toimi: Jos lapsi on hyvin käyttäytyny hoidossa, niin tulee semmonen tunne, että on itsekin onnistunu (eräs äiti kertoi positiivisen palautteen merkityksestä) jossaki Hirmu ihanalta, kun nuin sanotaan, että on onnistunu kaikistahan se tuntuu hyvältä sais antaa enemmänki positiivista palautetta tuleekohan sitä annettuakin liikaa sitä negatiivista (työntekijä vastasi äidin esittämään ajatukseen) Henkilöstö tietää kyllä miten tärkeää positiivinen palaute on vanhemmille. On hyvä myös miettiä negatiivisen palautteen voimaa, kun sen myötä lapselle saatetaan ilta puhua asiasta ja aamulla vielä vakuutellaan, että tänään ei tapahdu moista. Positiivinen palaute tulisi jokaisesta lapsesta löytää! (esimiesten yhteenveto asiasta) Selänteen palvelualueella tulokset esiteltiin kuntayhtymänhallituksessa elokuussa Kallion palvelualueella tulokset jaettiin kuntayhtymäjohtajalle, henkilöstöpäällikölle sekä terveys- ja hyvinvointijohtajille. Kehittämissuunnitelmissa pohjana käytettiin nykytilananalyysia. Nykytilananalyysi tehtiin kehittämiskoordinaattorin toimesta henkilökohtaisella käynnillä eri kuntien varhaiskasvatuksesta vastaavien toimijoiden luona. Peruspalvelukuntayhtymä Kalliossa oli tehty vahaiskasvatukselle suunnitelma vuodelle 2010, josta saatiin suunnitelmaan sisältöä. Kallion nettisivuilta saatiin ajanmukaista tietoa, jota täsmennettiin henkilökohtaisesti eri toimijoiden kanssa käydyissä keskusteluissa. Peruspalvelukuntayhtymä Selänne perustettiin vuoden 2010 alusta ja kehittämissuunnitelmaa on linjattu kuntayhtymän strategioiden mukaisesti. Alkuvaiheessa nettisivut eivät olleet vielä valmistuneet, joten useampi tieto kerättiin koordinaattorin toimesta suoraan alueen toimijoilta. Tässä vaiheessa oli toimijoiden erittäin vaikea kertoa Selänteen palvelumalleista, enemmän nousi keskusteluun se mitä kyseisessä kunnassa tai kaupungissa on jo tehty. Lapsen kanssa -hankkeen loppuraportista saatiin ajankohtaista 102 Bikva menetelmään voit tutustua tarkemmin seuraavassa julkaisussa b4a9 4ddd 8f14 1a40136f2b2f/bikva.pdf

133 133 tietoa lastensuojelun tilasta sekä moniammatillisesta yhteistyöstä Nivala Haapajärven seutukunnassa, josta Nivala oli jo siirtynyt osaksi peruspalvelukuntayhtymä Kalliota. Kehittämiskoordinaattori työsti kehittämissuunnitelmat, jotka esiteltiin alueiden moniammatillisille kehittämistiimeille ja hyväksytyt suunnitelmat julkaistiin hankkeen nettisivuilla Moniammatilliset kehittämistiimit ja työryhmät Moniammatilliset kehittämistiimit koottiin alueelle kehittämiskoordinaattorin toimesta. Alueen toimijoita kuultiin ryhmää muodostettaessa. Kallion kehittämistiimin jäsenet olivat: Pirjo Matikainen (perhepalvelujohtaja), Marja Ranta-Nilkku (varhaiskasvatuksen palvelujohtaja), Pirjo Jääskelä (avoterveydenhuollon osastonhoitaja), Ulla-Maija Miettilä (varhaiskasvatuksen palvelupäällikkö/perhepäivähoito), Sari Suhonen (varhaiskasvatuksen palvelupäällikkö, päiväkodit), Leena Iisakkila (johtava sosiaalityöntekijä/aikuissosiaalityö), alk. Kaija Jokela (johtava sosiaalityöntekijä/lastensuojelu), Helena Mäkelä (perhetyönohjaaja), Sirpa Hannula (puheterapeutti), Marjut Parhiala(kehittämispäällikkö), Ulla Hietamäki (erityisesiluokanopettaja Sievistä) Pirkko Pietikäinen (ev.lut.srk Nivala) sekä Pirkko Säily (MLL). Selänteellä kehittämistiimin jäsenet olivat: Heleena Talala (lapsi- ja perhepalveluiden johtaja), Minna Hattunen (varhaiskasvatuksen johtaja), Marja-Leena Lehtomäki (johtava terveydenhoitaja), Elina Nevanoja (lastentarhanopettaja), Hilkka Maliniemi (päiväkodin johtaja), Vuokko Vinberg (varhaiskasvatuksen johtaja, mukana huhtikuu 2011 saakka), Tuula Lohvansuu (varhaiskasvatuksen ohjaaja), Kaija Tiirola (seurakuntapastori, ev.lut.srk Haapajärvi) sekä Pirkko Säily (MLL). Eila Karvonen esiluokanopettaja Pyhäjärveltä osallistui kahteen ensimmäiseen kokoukseen. Taulukko 4.32 Kallio-Selänteen alueen moniammatilliset kehittämistiimit Kallio Aika Paikka Pääkohdat Läsnä Ylivieska Järjestäytymiskokous Nivala Kehittämissuunnitelman esittely, työryhmien muodostaminen, talousasiat Nivala Työryhmien täydentäminen, kehittämissuunnitelman hyväksyminen, Bikva prosessi Ylivieska Työryhmien kuulumiset, koulutuskuulumiset, ajankohtaista Ylivieska Työryhmien tilannekatsaus, syksyn toimintasuunnitelmaa ja kehittämissuunnitelman päivitys, jatkohanke, opinnäytetyöt Ylivieska Kehittämistyön tilanne työryhmissä, hankkeen talous, 2011 vuoden suunnittelua, Päätösseminaarista keskustelua, Ylivieska Kehittämistyön tilanne työryhmissä, Kallion perhekeskus-työryhmän terveisiä, hankkeen talous, loppuraportti Ylivieska Kehittämistyön tilanne työryhmissä, hankkeen talous, jatkohankeen asioita Kehittämissuunnitelmat löytyvät hankkeen nettisivuilta pohjanmaalapsen hyva arki.

134 134 Selänne Ylivieska Ensimmäisen vaiheen päättyminen ja jatkohanke Kärsämäki Järjestäytymiskokous Pyhäjärvi Alueen kuulumisia, kehittämissuunnitelman esittely, työryhmien kokoonpanot suunniteltiin, koulutussuunnittelua Haapajärvi Hankkeen tilannekatsaus, työryhmät nimettiin, kehittämissuunnitelma hyväksyttiin, koulutusprosesseihin osallistujat todettiin, Bikva -prosessin esittely Haapajärvi Esiteltiin alueella työryhmien kehittämiskohteet, hankkeen linkit valtakunnallisesti, Bikva -aikataulu, hankkeen talous, syksyn aikataulut Kärsämäki Työryhmien kuulumiset, syksyn toimintasuunnitelma, ajankohtaisfoorumin siirtäminen, hankkeen talous ja ajankohtaiskatsaus Reisjärvi Työryhmien tilannekatsaus, koulutuksista sopiminen, hankkeen terveiset, seurantaraportin jakaminen ja talous, jatkohankkeen esittely Pyhäjärvi Työryhmien tilannekatsaus, Heleena Talalan Poske-terveiset, kevään koulutukset käytiin läpi, loppuraportin työstämisohjeet jaettiin, päätösseminaarin ajankohta ilmoitettiin, päätösseminaarista ja varhaiskasvatuspäivistä Haapajärvi Työryhmien tilannekatsaus, Nuppu -hankkeessa käydyn vierailun pääkohdat, perhekeskusmallista keskustelua, hankkeen talous, tiedotusasiat ja koulutukset tiedoksi Haapajärvi Ensimmäisen vaiheen päättyminen, jatkohanke 7 Kehittämistyö organisoitui molemmilla alueilla työryhmätasolle. Kehittämistiimien jäsenet nimesivät edustajat perustettuihin työryhmiin, jotka olivat kokoonpanoltaan monitoimijaisia. Työryhmien tehtävänä oli konkretisoida kehittämissuunnitelmissa linjattuja kehittämistyön painopisteitä sekä määritellä alueilla pilotoitavia kehittämisen prosesseja. Työryhmät saivat kehittämisideoita Bikva- asiakaslähtöisen arviointimenetelmän esille nostamista asioista sekä keskusteluista toistensa kanssa työryhmien kokoontumisissa. Kulminaatiopisteenä olivat työryhmätyöskentelyjen käynnistymiset. Kehittämiskoordinaattorin työrukkasiksi muodostuneet työryhmät lähtivät työskentelemään kukin omalla aikataulullaan, mutta heti alusta oli tunne siitä, kuinka työntekijät halusivat toimia näissä kehittämisrakenteissa. Työryhmiä perustettiin molemmille kehittämisalueille kaksi; varhaisen vuorovaikutuksen kehittämiseen (VAVU) sekä varhaiskasvatuksen sisällölliseen kehittämiseen (VASU) suuntautuneet ryhmät. Perhepäivähoidon kehittämiseen ajateltiin perustaa yhteinen työryhmä Kallion ja Selänteen työntekijöistä, mutta alueiden eri kehitysvaiheiden vuoksi katsottiin parhaaksi syksyllä 2010 eriyttää työryhmä kuntayhtymien omiksi kehittämistyöryhmiksi.

135 135 Taulukko 4.33 Työryhmien jäsenet Työryhmä Peruspalvelukuntayhtymä Kallio Peruspalvelukuntayhtymä Selänne VAVU VASU PPH Katja Kosonen, kiertävä erityislastentarhanopettaja Helena Isosalo, terveydenhoitaja Sirpa Hannula, puheterapeutti Helena Mäkelä, ennaltaehkäisevän perhetyönohjaaja Anne Nikunen, lastensuojelun perhetyöntekijä Marica Slöör-Pylväs, terveydenhoitaja Pirkko Säily, MLL Leena Sistonen, terveydenhoitaja Kati Mäki, perhepäivähoidon ohjaaja Sari Suhonen, varhaiskasvatuksen palvelupäällikkö Kristiina Korpi, perhepäivähoidon ohjaaja Marja Ranta-Nilkku, varh.kasvatuksen palvelujohtaja Pirkko Pietikäinen, seurakunnan lapsityönohjaaja Helena Laitila, päiväkodin johtaja Pirkko Säily, MLL Leena Heloviita, ohjaaja Ulla-Maija Miettilä, palvelupäällikkö Anni Sarjanoja, ohjaaja Helena Häivälä, ohjaaja Kati Mäki, ohjaaja Marja-Leena Lehtomäki, terveydenhoitaja Ulla Lehtola, terveydenhoitaja Eeva Aulakoski, perhetyöntekijä Margareetta Viippola, perhetyöntekijä Anna Liimatainen, perhetyöntekijä Riitta Hyvölä, perhetyöntekijä Ulla Lehtola, terveydenhoitaja Anneli Tiainen, hoitaja Minna Heinonen, ev.lut srk Outi Lind-Kärkkäinen, MLL Vuokko Vinberg, varhaiskasvatuksen ohjaaja Sirpa Lipponen, varhaiskasvatuksen ohjaaja Heli Parkkila, hoitaja Jaana Tikka, lastentarhanopettaja Hilkka Maliniemi, päiväkodin johtaja Eeva Paavola, lto, ryhmäperhepäivähoito Minna Hattunen, varhaiskasvatuksen johtaja Säily Pirkko, MLL Erja Puranen, ohjaaja Satu Vehkalahti, hoitaja Anu Sippola, päiväkodin johtaja Tuula Lohvansuu ohjaaja Taina Myllylahti, hoitaja päiväkoti Työryhmien työskentely lähti vauhdilla käyntiin keväällä Työryhmistä nousi esille kehittämisen tarpeet, joita hanke lähti yhdessä työntekijöiden kanssa viemään eteenpäin. Välillä työryhmien osallistujilta meinasi loppua usko omaan tekemiseensä, mutta positiivisella palautteella ja kehittämisajatuksen kirkastamisella uutta intoa kehittämiseen taas löytyi ja työryhmät jatkoivat työskentelyään. Tärkeänä oli myös avoin keskustelu siitä, että aina ei heti löydy kohdetta, mitä voisi kehittää. Kuitenkin säännölliset kokoontumiset takasivat sen, että aina jotain uutta kehittämistä alkoi esiintyä.

136 Keskeiset tulokset Rakenteellisia tuloksia Kallion ja Selänteen peruspalvelukuntayhtymien alueilla saavutettiin jatkuvan moniammatillisen yhteistyön nykytilankuvauksen kevään kevään 2010 aikana 104. Opinnäytetyön tuloksena oli, että alueen toimijat eivät tunne toistensa työtä eikä yhteistyölle ollut luotu yhteisiä malleja. Molemmilla alueilla yhteistyömallin pohdinta aloitettiin kehittämiskoordinaattorin esittämän kehittämisenrakenteen pohjalta (kuvio 1). Jatkopohdintaa alueelle toi THL:n LapsYTY hankkeen vierailu, jossa esiteltiin THL:n kehittelemää prosessimaista työskentelytapaa 105. Kehittämisrakennetta pohdittiin molemmilla alueilla moniammatillisessa prosessikoulutuksessa TtT Arja Veijolan ja TtT Hilkka Honkasen toimesta. Näissä kaikissa malleissa tärkeänä kohtana pidettiin kehittämisen suuntaa käytännön työstä esimiestason kautta toimialajohtajille. Kuvio 4.16 Kehittämisen rakenne hankkeen aikana Jatkuvan prosessikehittämisen mallilla haluttiin tuoda alueille pysyvyyttä kehittämistyöhön. Työryhmien tarkoitus on jatkossakin kokoontua 2 3 kertaa syksyllä ja samoin keväällä. Jokaisessa työryhmässä on nimetty puheenjohtaja, joka vastaa yhteydenpidosta moniammatilliseen kehittämistiimiin. Moniammatillisen kehittämistiimin tarkoitus on valvoa strategian toteutumista omilla palvelusektoreillaan. Palvelujohtajille esitetään kehittämistä vaativat kohteet palvelulinjojen kokouksissa, tarvittaessa pyydetään lupa uuden mallin toteuttamiselle. Jatkokehittämisen tarve on eri työryhmien välille. VASU -työryhmät molemmilla alueilla työstivät peruspalvelukuntayhtymätasoisen varhaiskasvatussuunnitelman, jotka hyväksyttiin molemmissa yhtymähallituksissa keväällä Peruspalvelukuntayhtymätasoiset varhaiskasvatussuunnitelmat 106 löytyvät kuntayhtymän nettisivuilta 107, joka on kaikkien vanhempien saatavilla. Kalliossa päätettiin tehdä Arjen käytäntöjen -opas henkilökunnan käyttöön varhaiskasvatussuunnitelman todentumiseksi, joka esiteltiin kuntayhtymän hallitukselle yhdessä varhaiskasvatussuunnitelman kanssa. Selänteen alueella työstettiin lapsikohtainen varhaiskasvatussuunnitelma -asiakirja kaikille päivähoitomuodoille yhteisenä. Palautetta kerättiin niin henkilökunnalta kuin vanhemmiltakin ensimmäisen toimintavuoden ajalta. Paula Loukkola oli mukana VASU -työryhmätyöskentelyssä sekä toimi Vasu-asiakirjan työstämisessä kirjalliseen muotoon. Kalli- 104 Peruspalvelukuntayhtymä Kallion lapsi ja perhepalveluiden yhteistyökäytännöt opinnäytetyö Lapsiperheiden palveluiden tarve, saatavuus, laatu ja yhteensovittaminen tutkimus E5 9A2E CD5A3/16904/05_perala.pdf. 106 Peruspalvelukuntayhtymä Kallion varhaiskasvatussuunnitelma Peruspalvelukuntayhtymä Selänteen varhaiskasvatussuunnitelma

137 137 on Arjen käytäntöjen-oppaan sekä Selänteen lapsivasun työstämisessä apuna on ollut kasvatuspsykologian opiskelija Elina Kattilakoski, joka oli hankkeessa harjoittelijana sekä myöhemmin kehittäjätyöntekijänä. Konsultaatiota saatiin molemmille alueille Oulun Yliopistolta KtT Eeva-Liisa Kronqvistilta sekä asiantuntija-apua KM Paula Loukkolalta. Eeva-Liisa Kronqvist kävi vetämässä elokuussa 2010 keskusteluiltapäivän alueen toimijoiden kanssa Haapajärven kaupungintalolla, jossa pohdittiin lapsivasua. 108 Sievin pilotti (kotoa ja päivähoidosta sivistystoimen järjestämään esiopetukseen) sai alkunsa Kallion VASU- työryhmässä kun pohdittiin, missä yhteistyökäytänteissä olisi kehitettävää. Kallion kunnista Sievissä ja Alavieskassa esiopetus on järjestetty pelkästään kunnan sivistystoimessa. Ylivieskassa ja Nivalassa esiopetusta annetaan myös Kallion tuottamana päiväkodeissa. Käytäntö on ollut vanhemmille sekavaa, joten tähän kaivattiin kehittämistä. Tässä kehittämisessä konsulttina on toiminut KtT Hannele Karikoski Oulun yliopistolta. Tämä prosessi on mallinnettu process guide -mallinnusohjelmalla 109 yhdessä perhepäivähoidon ohjaaja Kristiina Korven ja erityisesiopettaja Ulla Hietamäen kanssa. Malli löytyy nettisivuiltamme myös seuraavan polun kautta: /työskentelymallit sosiaalityö, perhetyö ja varhaiskasvatus tiedonsiirron kehittäminen lapsen siirtyessä päivähoidosta/kotoa esiopetukseen. VAVU -työryhmän kehittäminen Selänteen kehittämisalueella lähti käyntiin heti ensimmäisestä tapaamisesta. Heillä oli selkeä halu kokeilla kerran aiemmin jo kokeilemaansa mallia varhaisesta tuesta perheille. Työryhmästä osa oli toiminut toistensa kanssa jo ennenkin, joten yhteistyö oli luontevaa. Tästä prosessista on tehty kuvaus ProcessGuide -mallinnusohjelmalla. 110 Malli löytyy nettisivuiltamme seuraavan polun kautta: moniammatillinen yhteistyö Selänteen pilotti tukea vertaisille. Kallion VAVU -työryhmän työskentely alussa oli sitoutumatonta, koska työryhmän tehtävää ei koettu selkeäksi. Vuoden 2010 loppupuolella työryhmä päätti sitoutua ja osallistua kokouksiin, jonka jälkeen kehittäminen lähti vauhtiin useammallakin kehittämisen kohteella. Perhepäivähoidon työryhmän eriytyessä syksyllä 2010 molempien alueiden sisäiseksi toiminnaksi, alkoi kehittämistä tapahtua. Palveluprosessien tasolla molemmat kuntayhtymät halusivat kehittää äkillistä varahoitojärjestelmää. Kalliossa lomakkeet yhdenmukaistettiin, jonka jälkeen työryhmä päätti sulautua perhepäivähoidon ohjaajien jo olemassa olevaan työryhmään. Tällä kokoonpanolla Kallio työsti pedagogista johtamista. Selänteen työryhmässä oli mukana perhepäivähoidon ohjaajien lisäksi perhepäivähoitaja, päiväkodin johtaja sekä päiväkodin työntekijä. Selänteellä laadittiin uusia lomakkeita varahoitoon sekä yhdenmukaistettiin jo olemassa olevia käytäntöjä. Lapselle työstettiin reissukortti helpottamaan tietojen siirtymistä varahoitoyksikköön. Reissukortti on koettu tärkeäksi, niin vanhempien, kuin henkilökunnankin puolelta. Vanhemmille tehtiin laaja kysely 2011 vuoden alussa varahoidon toimivuudesta, tuloksena oli vanhempien tyytyväisyys uusiin malleihin. Työryhmän työskentely Selänteellä on ollut innokasta ja uudistavaa. 108 Tarkemmin hankkeen nettisivuilla julkaistavassa loppuraportissa. 109 Sievin pilotti Tiedonsiirto päivähoidon ja esiopetuksen välillä cessmaps&pprm=modelid%3d %3f3_0_ _0&uip=kpb1tguiqnndmlozvvxl5g4nh0mvc4pslvxellm 2fl6W0x5ZbS. 110 Tukea vertaisille processguide mallinnus KIGZsmi4nSNmnQ69y97jOXe5HjSpK&LAN=fi%2c1&SMI=&PERIOD=latestforall&PMAIN=mycontents&PSUB=PGPLUGIN_proc essmaps&pprm=modelid%3d %3f3_0_ _0&uip=kpb1tguiqnndmlozvvxl5g4nh0mvc4pslvxellm 2fl6W0x5ZbS

138 138 Työntekijä ja työyksikkö tasoisia tuloksia saavutettiin eri menetelmien käyttökokemuksilla. Tarkoituksena menetelmien kokeiluissa oli oman toiminnan kehittäminen yhteistyössä perheiden kanssa. Kalliossa Nivalan päiväkodissa jaettiin vanhemmille THL:n julkaisu vasusta; Varhaiskasvatus tietoa pienten lasten vanhemmille. 111 Pieni vihkonen jaettiin yhdessä lapsikohtainen varhaiskasvatusuunnitelma -lomakkeen kanssa, jotta vanhemmat voisivat esitteestä saada tietoa varhaiskasvatuksen sisällöstä. Palautetta tuli vain muutamalta vanhemmalta, kun asiasta oli keskustelujen yhteydessä kysytty. Muutama vanhempi ei ollut tutustunut lainkaan esitteeseen. Eeva Koskela, Vilkunan päiväkodin lastentarhanopettaja oli ihmeissään vanhempien vähäiseen kiinnostukseen. Hänen mielestään tämä esite on helppolukuinen ja houkutteleva ulkoasultaan, johon vanhempien olisi luullut kiinnostuvan enemmänkin. Pirkko Pietikäinen Nivalan seurakunnan lapsityöntekijä on kokeillut perhenavigaattori menetelmää 112 perhekerhossa apuna, kun teemana oli perheen arjesta selviytyminen. Paikalla on ollut yleensä äitejä ja heitä on kehotettu poimimaan kysymyksiä kotona työstettäväksi yhdessä puolison kanssa. Mallia on käytetty myös yksinhuoltajaperheiden olkkarissa, jossa on pohdittu perheen kysymyksiä ja kasvatusta. Menetelmän kautta on annettu vanhemmille mallia siitä, että lapsesta voidaan puhua ja perheen asioista myös myönteisessä mielessä. Esitteessä Pirkon mielestä on hyvää juuri se, että siinä on positiivinen ote perheen asioihin. Pirkko Pietikäinen on esitellyt menetelmää rovastikunnan muillekin lastenohjaajille. Ainoa epäilys käytölle on sen vaatima aika perehtyä malliin, jotta sen voi ottaa käyttöön työssään. Mutta sitten kun sen oppii käyttämään, niin sitä voi käyttää monessa tilanteessa. Perhenavigaattorimallia käytettiin myös peruspalvelukuntayhtymä Selänteen vertaistoiminnan leirillä. Käyttökokemus oli positiivinen ja keskustelu oli ollut vilkasta yksinhuoltajaäitien keskuudessa. Iloa vanhemmuuteen -opas 113, jonka psykologi Satu Korhonen on työstänyt varhaisen vuorovaikutus -menetelmän pohjalta, otettiin käyttöön molemmilla kehittämisalueilla. Selänteen perhepäivähoitajat ovat käyttäneet opasta vanhempain illoissa. Tukea vertaisille -leirillä huhtikuussa 2011 opasta käytettiin lapsen ja vanhemman välisen vuorovaikutuksen tukemiseen. Vanhemmat ja lapset olivat olleet tyytyväisiä tähän leikin varjolla koskettamiseen niin kovasti, että leirin jälkeen useampi perheistä oli käynyt ostamassa kotiin pienen hierontapallon, jolla voi hieroa toinen toista. Kallion kehittämisalueella kiertävät erityislastentarhanopettajat ovat vieneet menetelmää käytäntöön yhdessä hoivaavan vuorovaikutusleikki menetelmän rinnalla Koulutusprosessit ja ajankohtaisfoorumit Moniammatillisen yhteistyön rakentumiseen saatiin tukea prosessikoulutuksesta, josta vastasivat TtT Arja Veijola ja TtT Hilkka Honkanen Oulun seudun ammattikorkeakoulusta. Alueilta osallistui monitoimijainen joukko työntekijöitä hankkeen aikana viisi kertaa toteutettuun koulutukseen. Vanhemmuuden ja varhaisen vuorovaikutuksen tukemiseen pyritään kasvatuskumppanuuden rakentamisen ja vahvistamisen avulla Kallion ja Selänteen kehittämisalueilla. Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö Varhis-hankkeen aikana Kallion alueelle koulutettiin kasvatuskumppanuuskouluttajia, jotka ovat jatkaneet työskentelyään myös Lapsen hyvä arki -hankkeessa. Keväällä 2010 koulutettiin Kalli- 111 Varhaiskasvatus tietoa pienten lasten vanhemmille client/pdfs/f700d1fd de 9d69 ae439f0731f Perhenavigaattori menetelmä fi/tyon/menetelmat/perhenavigaattori. 113 Iloa vanhemmuuteen opas 9bd9 416a b11d a4decfc02430/esite_vuorovaikutusleikkiopas.pdf. 114 Käyttökokemuksiin voi perehtyä tarkemmin hankkeen nettisivuilla julkaistavasta loppuraportista.

139 139 oon ja Selänteeseen yksi kouluttajapari molemmille alueille sekä syksyllä 2010 Selänteelle yksi pari. Selänteen kouluttajaparit ovat moniammatillisia: toinen kouluttaja on varhaiskasvatuksen esimies ja toinen neuvolan terveydenhoitaja. Alueiden kasvatuskumppanuuskouluttajat osallistuivat hankkeen järjestämään kasvatuskumppanuuskouluttajien vertaistapaamiseen. Tapaamisessa keskusteltiin kasvatuskumppanuuden kouluttamiskokemuksista ja koulutuksen herättämistä kehittämisen haasteista. Lisäksi kuultiin pitempään kouluttajina toimineiden sekä THL:n Marjatta Kekkosen puheenvuoroja sekä sovittiin verkoston jatkotyöskentelystä. Pedagogisen johtamisen koulutukseen osallistui Kalliosta kuusi henkilöä, joista yksi oli perhepäivähoidon palvelupäällikkö ja viisi perhepäivähoidon ohjaajaa. Selänteelle tarjottiin neljää paikkaa koulutukseen, mutta heidän rajallisten henkilöstöresurssiensa vuoksi koulutukseen osallistui vain kaksi henkilöä. Molemmat olivat varhaiskasvatuksen ohjaajia, toinen perhepäivähoidon esimies ja toinen ryhmäperhepäivähoidon esimies. Selänteellä kehitettiin oppimisympäristöjä ryhmäperhepäiväkodeissa ja tulokset olivat kannustavia. Työntekijöiden halu kehittää ympäristöä nousi ja tähän alettiin kiinnittää huomiota eri yksiköissä. Perhepäivähoitajien kanssa kokeiltiin häiriöpäiväkirjaan kirjaamista, jotta saatiin selville se, mikä on haastavaa hoitopäivässä. Tätä käytiin läpi hoitajien kanssa vasu-asiakirjan pohjalta ja kokemukset olivat rohkaisevia. (Selänteen osalta toinen ohjaajista siirtyi toisen kunnan tehtäviin keväällä 2011). Koulutusprosessi toteutettiin Ediva Oy:n Sanna Parrilan toimesta. Varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun rajapintojen työskentelyyn saatiin koulutusta Kirsi Alilan /Ediva Oy, kouluttamana Koulutus toteutettiin Kuusamossa, josta oltiin videoyhteydessä Nivalaan. Nivalaan oli kokoontunut Kallion ja Selänteen toimijat yhdessä. Ajankohtaisfoorumeita kehittämisalueella on toteutunut viisi 115. Alueen oppilaitokset ovat olleet mukana esittelemässä omaa toimintaansa ja opintotarjontaansa, joita työntekijät voivat käyttää omaan ammatilliseen kehittämiseensä. Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulusta on ollut opiskelijoita apuna käytännön järjestelyissä. Taulukko 4.34 Ajankohtaisfoorumit Kallion ja Selänteen alueella Aika Paikka Aihe Osallistujat Ylivieskan Akustiikka sali Kärsämäen Frosteruksen koulu Teemana seminaarissa oli Yhessä tehen lasten etteen. Ajankohtaisia kuulumisia lastensuojelusta toi OAMK:n yliopettaja Hilkka Honkanen. Mallia moniammatillisuudesta kuultiin Kiimingistä KM Minna Rossi-Salowin ja elto Kaisu Lindgrenin esittelemänä. Taidekasvatuksen mahdollisuuksista kertoi KM Helena Malmivirta Tilaisuudessa tuotiin ajankohtaisia kuulumisia Oulun Yliopistolta KtT Eeva-Liisa Kronqvist:n toimesta; Lapsen äänen kuuleminen, Haukiputaan huolen puheeksi ottamisen mallista kertoi päivähoidon johtaja Eila Huotari sekä THL:n erikoistutkija Niina Halme väitös- 154 Kallion lasten ja perheiden palveluiden työntekijää Selänteeltä 93 ja Kalliosta 118 lasten ja perheiden palveluiden työntekijää 115 Tutustu tarkemmin Lapsen hyvä arki hankkeen ajankohtaisfoorumeiden sisältöihin pohjanmaa lapsen hyva arki/koulutuksia 1

140 140 kirjansa pohjalta isän osuudesta lapsiperheiden arkeen. THL:n tutkija kertoi THL:n omasta hankkeesta Laps-YTY:sta, jossa on moniammatillinen näkökulma. Aiheena oli työntekijöiden kuuleminen pajatyöskentelyn avulla. Pajat olivat jaettu paikallisten työryhmien mukaisesti Aiheena oli: Yhdessä lapsen parhaaksi. KM Paula Loukkola Oulun yliopistolta kertoi tilaisuudessa mitä kasvatuskumppanuus on ja mitä se vaatii työntekijän näkökulmasta sekä vanhemmilta. Marja-Leena Lehtomäki ja Eeva Aulakoski kertoivat vertaistuen mallista. Aiheena oli Tiijetäänkö me sitä mitä toiset Kalliossa tekkee? Eri sektorien edustajat kertoivat ajankohtaisia kuulumisia omalta toimialueeltaan: neuvolatarkastukset, ennaltaehkäisevä perhetyö sekä kasvatuskumppanuus. Oulun yliopistolta ajankohtaista asiaa esiopetuksesta kävi kertomassa Hannele Karikoski, KT Nivala Niva- Kaijan koulu 123 Kallion lasten ja perheiden palveluiden työntekijää Haapajärven seurakuntatalo Paikalla oli 114 lasten ja perheiden palveluiden työntekijää ja kaksi äitiä Ylivieska Jokirannan koulu Paikalla oli 129 Kallion lasten ja perheiden palveluiden työntekijää Ylivieska, Akustiikka sali Päätösseminaari, Pääpuhujana Anna-Maija Puroila, opinnäytetöiden esittelyä, pilottien esittelyä, Erja Rusanen Varhaisen vuorovaikutuksen merkitys -luento Paikalla oli 214 Kallion ja Selänteen lapsiperhepalveluiden toimijoita sekä yhtymähallitusten edustajat molemmilta ppky alueilta Ensimmäinen ajankohtaisfoorumi toteutui päällekkäin Selänteen Tyrni-hankkeen 116 kanssa, jolloin Selänteen lasten ja perheiden palveluista ei osallistunut kukaan. Selänteen moniammatillinen kehittämistiimi ei nähnyt enää tarpeellisena järjestää keväälle 2011 uutta ajankohtaisfoorumia. Pitkäkestoisimpana konsultaatioprosessina molemmilla kehittämisalueilla oli Varhaiskasvatussuunnitelmien työstäminen. Loppukeväästä 2010 kehittämisalueilla aloitettiin kuntayhtymävasun työstäminen, jonka asiantuntijatukena toimi Paula Loukkola, Oulun yliopistolta. Lapsikohtaisen varhaiskasvatussuunnitelma -asiakirjan aloitusvaiheessa molempien alueiden VASU -työryhmien jäsenille järjestettiin konsultatiivinen tilaisuus Eeva-Liisa Kronqvistin kanssa Paikalla oli 7 henkilöä Selänteeltä ja 4 Kalliosta sekä MLL:n vapaaehtoistoiminnanohjaaja. 116 Tyrni hanke

141 141 KT Hannele Karikoski on ollut konsultaatio apuna Sievissä käynnistyneessä tiedonsiirron mallissa. Hannele Karikoski oli mukana ensimmäisessä työryhmän kokouksessa Acropat Connect Profession -yhteyden kautta Oulusta. Selänteen monimammatillinen toimijajoukko oli videoyhteydessä Kuusamoon laajojen 4-v. terveystarkastusten järjestämisestä Videoyhteyden jälkeen pidettiin kokousta siitä, miten Selänteellä jatkuu 4-vuotistarkastusten uudistaminen. Kaikki Kallio Selänteen alueilla hankkeen toimesta toteutetut koulutus- ja konsultaatioprosessit on koottu liitteeseen Verkostoyhteistyö ja tiedottaminen Moniammatillisen yhteistyön mallinnukseen otettiin vaikutteita TUKEVA -hankkeen tekemästä perhevalmennuksen uudistamistyöstä. TUKEVA -hankkeen työntekijät kävivät esittelemässä toimintaansa Ylivieskassa Mukana oli molempien alueiden työntekijöitä (Selänteestä 5 ja Kalliosta 9). Mukana tapaamisessa oli Nuppu -osahankkeesta kaksi hanketyöntekijää. Tilaisuus videoitiin ja kehittämiskoordinaattori teki Kallioon ja Selänteeseen kaksi cd-levyä ja Nupun hanketyöntekijöille yhden. Tarkoituksena oli, että keskustelua voi myöhemmin käydä videon avulla myös muiden yksikössä toimivien työntekijöiden keskuudessa. Palvelurakenteen uudistamisen myötä alueella kävi THL:n edustajat Marja-Leena Perälä sekä Nina Halme LapsYTY -hankkeesta, jossa kootaan lapsiperheiden palvelut ja terveyttä edistävät yhteistyökäytännöt toimintaa ohjaavaksi verkostomalliksi 117. Alueelle kohdistettiin arviointia sen toimivuudesta kokeellisella tutkimusasetelmalla. Mukana tutkimuksessa olivat Kallion ja Selänteen johtajat sekä työntekijät. Tutkijat halusivat kuulla myös lapsiperheiden edustajia ja tämä toteutettiin Sievissä saman päivän iltana. Sievissä erityisesiopettaja Ulla Hietamäki teki suuren työn saadessaan paikalle tulemaan vanhempia viikon varoitusajalla. Selänteen toimijat kävivät Nuppu -hankkeen vieraana tutustumassa Kokkolan perhekeskusmalliin Selänteellä on Haapajärven kaupungissa perhekeskukselle tilat, toiminnan sisältöä ja sen mukaisia toimijoita vielä mietitään. Tarkoitus on, että samalla mallilla avataan oma perhekeskus jokaiseen Selänteen alueen kuntaan. Kallion edustajat kävivät Heinolassa tutustumassa Silta -hankkeeseen. 118 Heillä oli kehitetty perhekeskusmallia, josta Kallion toimijat olivat kiinnostuneet. Kalliossa tehtiin ihmisiin kohdistuvien vaikutusten (IVA) arviointi Oulun ammattikorkeakoulun ylemmän tutkinnon suorittajien toimesta. Mukana oli työntekijöitä, henkilökuntaa, yhtymähallituksen jäseniä sekä asiakkaita. Tämän pohjalta kehittämispäällikkö Marjut Parhiala tekee esityksen yhdessä perhekeskustyöryhmän kanssa siitä, miten Kalliossa jatkossa tulisi perhepalvelut järjestää. Vuoden 2011 loppuun mennessä tulisi olla näkemys palvelujen tarjoamisesta valmiina. MLL:n Pohjois-Pohjanmaanpiirin koordinoima VETO 119 -hanke sijoittui yhdeltä osaltaan Kallion ja Selänteen kehittämisalueille, joka toi lisäarvoa MLL:n paikallistoimijoiden aktivoimiseen VETO -hankkeen palkkaaman vapaaehtoistyöntekijän toimesta. Hankkeen työntekijä Pirkko Säily aloitti toimintansa alueella keväällä Lapsen hyvä arki -hankkeen kehittämiskoordinaattorin toimesta 117 Lapsiperhepalveluiden yhteistyökäytäntöjen johtaminen LapsYTY hanke Perhekeskustoiminta Heinolassa htm 119 Vapaaehtoistoiminnan ammatillinen ohjaus (VETO hanke) pohjanmaa.mll.fi/toiminta/lapsi japerhetoiminta/vapaaehtoistoiminnan ammatilline/

142 142 hän pääsi heti ensimmäisellä työviikollaan mukaan alueen toimijoiden verkostoon. Vapaaehtoistoiminnan ohjaaja on ollut mukana molempien kehittämisalueiden kehittämistiimeissä, VAVU -työryhmissä sekä alkuun myös VASU -työryhmissä. Lapsen hyvä arki -hanke on ollut esillä vapaaehtoistoiminnanohjaajan kautta MLL:n valtakunnallisella tasolla esimerkkinä yhteistyöstä eri hankkeiden välillä. Lapsen hyvä arki hanke mainittiin MLL:n Pohjois-Pohjanmaanpiirin vuosikertomuksessa yhteistyökumppanina. Kehittämisalueella toimii monta oppilaitosta. Ylivieskassa toimii Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu (sosionomikoulutus) sekä Ylivieskan ammattiopisto (lähihoitaja- sekä perhepäivähoitajien koulutus), Oulaisista mukana on ollut Oulaisten ammattiopisto (lähihoitajakoulutus). Oulun seudun ammattikorkeakoulu on ollut mukana Oulusta (perus- ja ylemmän tutkinnon suorittajat) sekä heidän Oulaisten yksikkö (sairaanhoitaja- sekä terveydenhoitajakoulutus). Iisalmesta on ollut mukana Savonia ammattikorkeakoulu (sosionomikoulutus sekä sairaanhoitajakoulutus). Raudaskylän kristillinen opisto on mukana alueellisessa kehittäjäverkostossa VOITTO -hankkeen 120 edustajana. Lapsen hyvä arki hanke on ollut esillä paikallisessa lehdistössä hankeaikana seuraavasti: Kallion ajankohtaisfoorumista. Kalajokilaakso -lehti Haapajärven lapsiasiainvaltuuston järjestämästä tilaisuudesta oli artikkeli Maaselkä lehdessä. Lapsen hyvä arki -hanke esiteltiin tilaisuudessa kehittämiskoordinaattorin toimesta Pyhäjokiseutu -lehdessä oli kehittämiskoordinaattorin henkilökuva, jossa Lapsen hyvä arki - hanke esiteltiin Paikallislehti Selänteeseen tehtiin artikkeli Lapsen hyvä arki -hankkeen käynnistämästä vertaisryhmätoiminnasta ja perheleiristä Uusi isäryhmä Ylivieskaan, jossa kerrottiin opiskelijoiden aikeista aloittaa isäryhmä yhdessä neuvolan perhevalmennuksen kanssa. Kalajokilaakso -lehti Vanhemmat testasivat THL:n tutkimusta Sievissä. Artikkelissa kerrottiin THL:n Laps-YTY hankkeen vetäjien professori Marja-Leena Perälän sekä erikoistutkija Nina Halmeen vierailusta alueella. Kalajokilaakso -lehti Lapsen arki innoittaa yhteistyöhön kertoi Sievin esikouluun siirtyvien lasten vanhemmille suunnatusta tiedotusillasta. Artikkelissa haastateltiin vanhempia. Kalajokilaakso -lehti Pieni lapsikin kaipaa lomaa Paula Loukkolan pitämästä luennosta Selänteen ajankohtaisfoorumissa. Kalajokilaakso -lehti sekä Keski-Pohjanmaa -lehti Pilottileiri innosti osallistumaan artikkelissa oli esillä vertaistuen malli Selänteeltä terveydenhoitaja Marja-Leena Lehtomäen ja perhetyöntekijä Eeva Aulakosken esittämänä Selänteen ajankohtaisfoorumista. Selänne -lehti Kallio lisää terveystarkastuksia kertoi ajankohtaisfoorumin sisällöstä. Kalajokilaakso -lehti Kilvan äänessä isäkerhossa kertoi isien tuntemuksista isäryhmän merkityksestä. Kalajokilaakso -lehti Ylivieskassa puhetta lapsen hyvästä arjesta Ennakkouutisointi Päätösseminaarista. Kalajokilaakso lehti Isäksi tulemiseen tukea vertaisryhmästä Iso elämänmuutos puhuttaa Opiskelijoiden ja isän haastattelu Päätösseminaarista. Kalajokilaakso -lehti Yksinhuoltajille vertaisryhmiä Selänteen kuntiin Äideille lisää itsetuntoa. Tukea vertaisille mallin haastattelu Päätösseminaarista. Kalajokilaakso -lehti Vapaaehtoistoiminnan ohjaajan osallistuminen kuntayhteistyöhön Lapsen hyvä arki -hankkeen kautta. MLL Pohjois-Pohjanmaan piirin vuosikertomus ja tilipäätös VOITTO hanke

143 KEHITTÄMISTYÖ KOILLISMAAN KAIROILLA Koillismaan kehittämisalue Lapsen hyvä arki -hankkeen Koillismaan kehittämisalueen muodostivat Kuusamon, Posion ja Taivalkosken kunnat. Kuusamon kaupungin visio Kuusamo täältä päen kahtoen maaliman napa. Täällä asiat tehdään ei paremmin eikä huonommin vaan vähän eri tavalla. 121 sopii hyvin kuvaamaan myös alueen kehittämistyötä. Pitkät etäisyydet ovat omalta osaltaan vaikuttaneet siihen, että lapsiperhepalvelujen kehittämisessä on alueella luotu omanlaisia ratkaisuja ja kehitetty palveluja ennakkoluulottomasti. Kuusamon asukasluku oli mukaan henkilöä, joista 0 6-vuotiaita Taivalkoski esittäytyy omilla nettisivuillaan sanoin Puhtaat, vapaat vedet. Laajat erämaat, selkoset. Loistavat luonto- ja kuntoliikuntamahdollisuudet. Väljyyttä, hiljaisuutta, tuhansia tarinoita, vieraista tykkääviä aitoja ihmisiä. 123 Taivalkoskelaista kehittämistyötä voisi kuvata vastuuntuntoiseksi puurtamiseksi, jossa aherruksesta ei pidetä niin suurta meteliä. Taivalkosken väestömäärä on 4 459, joista 0 6-vuotiaita 326. Posio sanojensa mukaan Lapin taikamaa 124 sijaitsee entisen Lapin läänin alueella, mutta nivoutuu alueellisesti hyvin osaksi PaKasteen Pohjois-Pohjanmaan osahanketta. Posiolla asukkaita oli tilaston mukaan 3 874, joista 0 6-vuotiaita 151. Lasten ja perheiden palvelut rakentuvat hankekunnissa hallinnollisesti eri tavoin. Kuusamossa alle kouluikäisten lasten ja heidän perheidensä palvelut kuuluvat lapsi- ja perhetyöhön, joka on osa kasvatus- ja sivistystoimen organisaatiota. Taivalkoskella palvelut ovat osa sosiaalipalveluja poislukien esiopetus, joka kuuluu sivistyspalveluihin. Posiolla palvelut ovat perusturvalautakunnan alaista toimintaa lukuun ottamatta sivistyslautakunnan alaisuudessa toimivaa esiopetusta. Koillismaan kunnista Kuusamo oli mukana edeltävässä kehittämishankkeessa, Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö Varhiksessa. 125 Koillismaan kehittämisalueen kunnat ovat ainakin toistaiseksi itsenäisiä, kukin oman kuntansa palvelurakenteesta ja palveluiden tuottamisesta vastaavia kuntia. Lasten ja perheiden palveluissa on kuntien kesken yhteisiä sopimuksia, mm. lastensuojelun sosiaalipäivystys hoidetaan kolmen kunnan yhteistyössä. Pienissä kunnissa ei ole kaikkia palveluja saatavilla, joten käytännössä palvelurakenteissa on alueellisia järjestelyjä; mm. Kuusamon perheneuvolan palvelut ovat kaikkien kolmen kunnan käytettävissä ja sama lastenlääkäri työskentelee osana neuvolapalveluja koko alueella. Kuusamo-Taivalkoski-Posio- alueen kehittämiskoordinaattorina toimi KK Anu Määttä. Hän oli työsuhteessa Kuusamon kaupunkiin ja työskenteli kokoaikaisena sekä 20 % työajalla välisenä aikana. Alueen kehittämiskoordinaattori siirtyi tehtävään Kuusamon kaupungin varhaiskasvatuksesta päivähoidonohjaajan tehtävistä. 126 Lapsen hyvä arki -hankkeessa kehittämiskoordinaattorin tehtäviin kuului mm: verkostoituminen hankkeen työntekijöiden, paikallisten toimijoiden sekä muiden yhteistyötahojen kesken hankesuunnitelmaan ja hankekuntien palvelurakenteeseen perehtyminen 121 Kuusamon internet sivut Tilasto ja indikaattoripankki SOTKAnet Taivalkosken internet sivut Posion internet sivut Sinun?Minun?Meidän. Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikköhanke Varhis ja muut julkaisut/varhis_loppuraportti_2008.pdf 126 Anu Määttä toimi myös osa aikaisena Kuusamon kehittämiskoordinaattorina Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö Varhiksessa ajalla

144 144 Koillismaan talouteen kuuluva kirjanpito sekä laskutus Kallion peruspalvelukuntayhtymään kasvatuskumppanuus -kouluttajana ja työmenetelmäohjaajana Kuusamossa toimiminen sekä Posion ja Taivalkosken kouluttajien tukeminen ja ohjaus moniammatillisen kehittämistiimin sekä kunta- ja substanssikohtaisten työryhmien työskentelyn koordinointi ja toiminnan juurruttaminen alueen kehittämissuunnitelman laatiminen ja päivittäminen yhteistyössä kuntatoimijoiden kanssa kehittämissuunnitelman mukaisen toiminnan koordinointi asiakaslähtöisiin menetelmiin tutustuminen sekä vertaishaastattelun suunnittelu ja toteutus opiskelija- ja oppilaitosyhteistyön koordinoiminen alueella ajankohtaisfoorumien sekä muiden koulutustilaisuuksien järjestäminen arviointitiedon kokoaminen kuntatoimijoilta loppuraportin kokoaminen alueelta Kehittämistyön käynnistyminen ja työryhmien nimeäminen Kuusamon kaupunki oli mukana Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö Varhiksessa , mihin perustuen Kuusamossa oli jo valmiina Lapsen hyvä arki- hankkeen hankesuunnitelman mukaisia rakenteita ja työ käynnistyi alueella jouhevasti. Muun muassa Varhiksen aikana aloitettu Kasvatuskumppanuus- koulutus jatkui uudessa hankkeessa vastaten hyvin hankkeen tavoitteiden mukaiseen kehittämistyöhön ja henkilöstön ammatillisen osaamisen vahvistamiseen. Posion ja Taivalkosken kunnat tulivat mukaan uusina hankekuntina ja lapsiperhepalveluihin liittyvä yhteistyö oli ollut alueella aikaisempina vuosina satunnaista. Kuusamossa hanketyö käynnistyi hankesuunnitelmaan, hankkeen tavoitteisiin ja Varhiksen aikana laadittuun kehittämissuunnitelmaan perehtymällä. Taivalkosken ja Posion kuntien osalta kehittämiskoordinaattori perehtyi kunnan palvelurakenteeseen nettisivuja tutkailemalla sekä vieraili kunnissa keskustellen päivähoidosta vastaavien päivähoidon ohjaajien kanssa kartoittaen nykytilaa ja kuulostellen odotuksia ja tavoitteita hankkeelle. Kehittämiskoordinaattori kävi esittelemässä hanketta lähinnä päivähoidon työntekijöille erilaisissa työkokouksissa ja myös työntekijät pohtivat lapsen hyvä arki -teemaa ja kehittämistarpeita oman arkityönsä näkökulmasta. Lisäksi alkuvaiheessa käynnistettiin yhteistyö Kuusamon ja Taivalkosken alueella toimineen Kuusamon Mielenterveyden Tuki Ry:n Perhe perheen tukena- projektin 128 kanssa. Koillismaan kehittämisalueen ensimmäinen yhteinen suunnittelukokous pidettiin Taivalkoskella. Kokouksessa käytiin läpi hankesuunnitelmaa ja hankkeen tavoitteita, talouteen ja hallinnointiin liittyviä asioita, pohdittiin hankkeen rakenteita ja perustettavia työryhmiä sekä sovittiin kuntakohtaisista kehittämiskoordinaattorin käynneistä ja kokouksista. Kuntakohtaiset aloituskokoukset pidettiin lokakuussa Aloituskokouksissa nimettiin kuntakohtaiset työryhmät ja kuntien edustajat Koillismaan moniammatilliseen kehittämistiimiin 129. Työryhmien kokoonpanoissa tapahtui hankkeen aikana jonkin verran elämistä muuttuneiden työtilanteiden, äitiyslomien, paikkakunnalta muuttojen jne. vuoksi. Kuntakohtaisiin työryhmiin ja Koillismaan kehittämistiimiin kuuluivat hankkeen toiminta-aikana seuraavat jäsenet: Kuusamon työryhmä; Aini Naumanen (lapsi- ja perhetyön johtaja), Sirpa Pitkänen/Eeva Raunio, Jaana Ronkainen, Tarja Vuorela, (päivähoidonohjaajat), Soile Suorajärvi (kiertävä erityislastentarhanopettaja), Päivi Kovanen (neuvolan osastonhoitaja), Satu Koski (seurakunnasta lapsityön ohjaaja), Hilppa Lampila (diakoniatyöntekijä), Marika Villikka (seurakuntapastori), Heidi 127 Sinun? Minun? Meidän. Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikköhanke Varhis Kuusamon mielenterveyden tuki ry mielenterveyden tuki ry.html 129 Kehittämistiimin ja työryhmien kokoonpanot löytyvät osoitteesta lapsen hyva arki/kehittamistyo kuusamo posio taivalkoski

145 145 Kokko-Martiskainen (johtava sosiaalityöntekijä), Elsa Koivuranta (perheneuvoja) ja Riitta Saapunki (kotipalveluohjaaja). Posion työryhmä; Eija Helisten (päivähoidon vastaava), Raili Varanka (lastentarhanopettajat) ja Outi Mustonen (erityislastentarhanopettaja), Suvi Kajava/Sari Ylisirniö (perhetyöntekijä), Helena Haapsaari (terveydenhoitaja), Minna Ruokamo/Helli Soudunsaari/Arja Mourujärvi (seurakunnan lastenohjaajat) ja Outi Sassali/Paula Posio (MLL:n paikallisyhdistys). Taivalkosken työryhmä; Hanna Suutari (päivähoidon ohjaaja), Sirpa Kinnunen (lastentarhanopettaja), Ulla Väisänen (lastenhoitaja), Pirkko Väisänen (perhetyöntekijä neuvola) ja Johanna Kurtti (perhetyöntekijä sosiaalityö), Auli Leskelä (esiopetuksen opettaja), Anu Suomalainen (esiopetuksen opettaja), Marianne Tyni (sosiaalityöntekijä), Birgitta Ojala (johtava sosiaalityöntekijä), Kaarina Rauhala (seurakuntapastori), Terhi Keränen (MLL:n paikallisyhdistys), Raili Alaloukusa (Mammakahviosta) ja Liisa Tyni (vanhempien edustaja). Koillismaan kehittämistiimi; Kuusamosta Aini Naumanen (lapsi- ja perhetyön johtaja), Sirpa Pitkänen/ Jaana Ronkainen/ Tarja Vuorela (päivähoidonohjaajat), Marika Ylhäinen (perheneuvolan psykologi) / Elsa Koivuranta (perheneuvoja), Heidi Kokko-Martiskainen (johtava sosiaalityöntekijä), Hilppa Lampila (seurakunnan diakoniatyöntekijä) ja Päivi Kovanen (neuvolan osastonhoitaja). Posiolta Eija Helisten (päivähoidon vastaava), Suvi Kajava/ Sari Ylisirniö (perhetyöntekijä) ja Outi Sassali (MLL:n edustaja). Taivalkoskelta Hanna Suutari (päivähoidonohjaaja), Auli Leskelä (esikoulun opettaja), Heli Vääräniemi (terveydenhoitaja) ja Kaarina Rauhala (seurakuntapastori). Taulukko 4.35 Koillismaan kehittämistiimin kokoukset ja käsitellyt asiat Aika Paikka Pääkohdat Läsnä Kuusamo Järjestäytymiskokous. Hankeorganisaatio. Kuntakohtaisten aloitustilaisuuksien materiaali. Oppilaitosyhteistyö. Vertaishaastattelu- aineistonkeruu. Koulutusasiat Posio Kehittämissuunnitelman luonnos. Raportti ja talous Vertaishaastattelun ja ajankohtaisfoorumin suunnittelu. Kevään aikataulut Taivalkoski Tilannekatsaus. Kehittämissuunnitelman päivitys. Hankeyhteistyö. Vertaishaastattelun tuloksia. Talousasiat Kuusamo Edellisen toimintakauden arviointikooste. Syksyn toimintasuunnitelma/ kehittämissuunnitelman päivitys. Ajankohtaisfoorumin valmistelu. Talouskooste. Ajankohtaiskatsaus Posio Ajankohtaiset kuulumiset valtakunnallisesti ja alueellisesti. Hankkeen hallinnointi ja talous. Vuoden 2011 toimintasuunnitelma. Ajankohtaisfoorumin ja päätösseminaarin aikataulutus ja ohjelmarunko. Oppilaitosyhteistyön tilanne. Katsaus opinnäytetöihin. Loppuraportti ja arviointi. Kevään kokousaikataulut Taivalkoski Ajankohtaiskatsaus. Loppuraportti ja arviointi. Kevään toimintasuunnitelma. Hankkeen hallinnointi ja talous. Syksyn 2011 koordinoinnin resurssit. Hankkeen loppukauden kokousaikataulut Kuusamo Kehittämistyön tilannekatsaus. Hankkeen väliraportti ja

146 146 talous. PaKaste2- jatkohanke. Koillismaan päätösseminaari. Loppuraportti ja arviointi. Lastensuojelu-yhteistyö Taivalkoski Ensimmäisen hankevaiheen päättyminen. Jatkohankkeen käynnistyminen. 9 Kehittämistiimin kokousmuistiot löytyvät hankkeen internet-sivuilta 130. Hankkeen tulosten rakenteellista tasoa edustavat moniammatilliset kuntakohtaiset työryhmät ja ylikunnallinen kehittämistiimi koettiin merkityksellisiksi ja niiden toimintaa halutaan jatkaa myös tulevaisuudessa. Lapsiperhepalvelujen toimijoista on tarpeellista kokoontua säännöllisesti keskustelemaan arjen ilmiöistä, yhteisistä rajapinnoista ja lapsiperhepalvelujen kehittämistyöstä myös jatkossa Kehittämissuunnitelma Hankesuunnitelman mukaisesta Koillismaan kehittämissuunnitelman laadinnasta vastasi kehittämiskoordinaattori yhdessä paikallisten toimijoiden kanssa. Kehittämissuunnitelmassa linjattiin alueen lapsiperhepalvelujen kehittämistoimintaa sekä sen edellyttämiä konkreettisia toimia. Suunnitelma toimi myös konkreettisena yhteistyön ja sitouttamisen välineenä mukana olevien toimijoiden kesken. Suunnitelma laadittiin hankkeen toiminta-ajalle, päivitettiin syyskuussa 2010 ja julkaistiin hankkeen verkkosivuilla 131. Koillismaan hankekunnissa oli työstetty viime vuosina lasten- ja nuorten hyvinvointiohjelmia, varhaiskasvatussuunnitelmia, lähisuhde- ja perheväkivallan toimintasuunnitelmia, lastensuojelusuunnitelmia sekä muita kuntien omia strategioita ja suunnitelmia, joissa oli linjattu lasten ja perheiden palvelujen kriittisiä menestystekijöitä ja kehittämissuuntia. Nämä asiakirjat ohjasivat osaltaan myös hankkeessa tehtävää kehittämistyötä. Kehittämiskoordinaattori kartoitti hankekuntien lapsiperhepalvelujen nykytilaa hankkeen alkuvaiheessa. Alueella pidetyissä kuntakohtaisissa aloitustilaisuuksissa oli mukana laaja joukko lasten ja perheiden parissa työskenteleviä toimijoita kuntasektorilta sekä järjestö- ja vapaaehtoispuolelta. Koillismaan hankekuntien alkuvaiheen kokouksissa esille nousi muun muassa seuraavia kehittämisen teemoja: moniammatillinen yhteistyö, vanhempien osallisuus, lapsen äänen kuuleminen, kotikasvatuksen ja vanhemmuuden tukeminen arjessa, resurssien oikea kohdentaminen, ennaltaehkäisevä työote ja varhainen puuttuminen, nivelvaiheissa yhteistoiminnan tehostaminen, henkilöstön ammatillisen osaamisen vahvistaminen / kouluttaminen (kasvatuskumppanuus, huolen puheeksi ottaminen, varhaisen tunnistamisen menetelmät ja työkäytännöt), yhteiset linjaukset eri toimijoiden välillä, selkeät rakenteet, erityisen tuen tarpeisiin vastaaminen, hankkeiden keskinäinen yhteistyö, varhaiskasvatussuunnitelman todentuminen sekä uuden lastensuojelulain ja neuvola-asetuksen velvoitteet. Aloituskokouksista koottua aineistoa työstettiin kehittämistiimissä kehittämissuunnitelman tarkentamiseksi. Lapsen hyvä arki -hankkeen yhtenä tavoitteena oli vahvistaa asiakkaiden osallisuutta ja kuulla vanhempien ääntä palvelujen kehittämisessä. Koillismaan kuntien osalta asiakaslähtöisen menetelmän pohjaksi valittiin Anna-Leena Välimäen kehittämä Vertaishaastattelu- menetelmä 132. Perinteisestä 130 Tutustu tarkemmin kehittämistyöhön Kuusamo Posio Taivalkoski alueella pohjanmaa lapsen hyva arki/kehittamistyo kuusamo posio taivalkoski 131 Koillismaan kehittämissuunnitelma löytyy hankkeen verkkosivuilta linkistä pohjanmaa lapsen hyva arki/kuusamo taivalkoski posio/kehittamistyokuusamo taivalkoski posio/view 132 Menetelmästä tarkemmin Seppänen Järvelä (toim.) Vertaismenetelmät kehittävän arvioinnin välineinä d8c be81 d76eee055fca.aspx

147 147 haastattelusta poiketen vertaishaastattelussa ei ole haastattelijaa ja haastateltavaa, vaan kyseessä on tasavertaisten kumppaneiden keskustelutilanne. Vertaishaastattelun toteuttaminen suunniteltiin yhteistyössä kasvatustieteiden opiskelijan ja kehittämistyössä mukana olevan henkilöstön kanssa. Menetelmän valinnan perusteena oli mm. se, että vertaishaastattelu voi olla jatkossa arjen työkalu henkilöstölle vanhempien äänen kuulemiseksi. Vertaishaastattelussa vanhemmat keskustelivat vertaisinaan annetuista teemoista ja kokosivat terveisensä yhteiselle koontipaperille. Vertaiskeskustelun tarkoituksena oli antaa vanhemmille/huoltajille mahdollisuus kertoa mielipiteensä lapsen hyvästä arjesta ja näkemyksensä kuntien lapsiperhepalveluista sekä ajatuksensa palvelujen kehittämisestä. Koillismaalla haastatteluun osallistui keväällä varhaiskasvatusikäisten (0 8-v.) lasten vanhempaa eri palvelujen käyttäjäryhmistä. Vertaishaastattelussa vanhemmat vastasivat seuraaviin kysymyksiin: Millaisista asioista lapsen hyvä arki muodostuu? Millaista tukea tarvitset/ saat vanhempana lapsen hyvän arjen toteutumiseksi? Millaiseksi koet lapsiperheiden palvelujen tilanteen kunnassasi? Millä tavoin voit vaikuttaa? Miten tulet kuulluksi? Miten haluaisit vaikuttaa? Millaisia odotuksia yhteistyölle? Millaisia kehittämistarpeita lapsiperhepalveluihin liittyy? Mitä muuta haluaisit sanoa? Palaute vertaishaastatteluun osallistumisesta ruusut ja risut Haastattelun aineistossa todettiin, että lapsen hyvä arki ei vaadi erikoisuuksia. Hyvän arjen toteutumiseksi lapsi tarvitsee tunteen, että hän on tärkeä ja rakastettu juuri omana itsenään ja vanhempien hyvinvointia pidettiin edellytyksenä lapsen hyvälle arjelle. Omaan vanhemmuuteensa koillismaalaiset vanhemmat kokivat saavansa tukea puolisoltaan ja sosiaaliselta verkostolta, mutta kaivattiin mm. neuvoja ja ohjausta, konkreettista lapsen hoitoapua ja hengähdystaukoja. Lapsiperhepalvelujen tilanne koettiin keskimäärin hyväksi palveluista tiedottamisen tärkeyttä korostettiin. Varhaiskasvatukseen kaivattiin osassa vastauksista lisää perhepäivähoitopaikkoja ja tilapäisen hoidon mahdollisuutta. Omat vaikuttamismahdollisuudet koettiin hyvin vaihtelevasti. Osa koki, ettei voi vaikuttaa juuri mitenkään ja toiset taas totesivat, että osallistumalla toimintaan ja antamalla palautetta voi vaikuttaa. Vanhemmat toivoivat, että joka paikassa jaksetaan ajatella kaikkia yksilöinä, erilaisina. Lapsiperhepalvelujen välille toivottiin saumattomampaa yhteistyötä vanhempien mielipidettä kunnioittaen. Vertaishaastatteluun osallistumisen vanhemmat kokivat hyvänä tapana vaikuttaa ja he saivat keskusteluissa tukea vertaisiltaan mukava vaihtaa mielipiteitä samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Yhden vanhemman palautteessa todettiin, että ihan loistavaa, että juuri lapsia koskevia palveluja halutaan kehittää. Vanhemmat toivoivat, että vastaavia haastatteluja järjestettäisiin säännöllisesti. Haastattelujen pohjalta tehty yhteenveto käsiteltiin henkilöstön kanssa kevään 2010 aikana ja esiteltiin alueen ajankohtaisfoorumissa 133. Palaute välitettiin myös vanhemmille. Saatua tietoa hyödynnettiin kehittämissuunnitelman laatimisessa. Kuntien toimijat suhtautuivat hyvin vakavasti vanhempien palautteisiin ja poimivat niistä näkemyksiä omien palvelujensa kehittämiseksi. Syyskuussa 2010 Posiolla pidettiin avoin keskustelutilaisuus vanhemmille, päättäjille ja lapsiperhepalvelujen toimijoille. Tilaisuuteen osallistui 25 henkilöä. Toukokuussa 2011 kehittämiskoordinaattori esitteli hanketyötä ja vertaishaastatteluprosessia Posion kunnan valtuustoseminaarissa. Vertaishaastattelun toteuttamises- 133 Diasarja vertaishaastattelusta löytyy hankkeen www sivuilta osoitteesta pohjanmaa lapsen hyva arki/koulutuksia 1/anu maatta koillismaanvertaishaastattelun antia.pdf

148 148 sa ja aineiston käsittelyssä oli apuna varhaiskasvatuksen opiskelija Kristiina Karppinen Oulun yliopistolta. Tämä eri tahojen kanssa käyty pohdinta lapsen hyvästä arjesta ja kehittämistarpeista vei kehittämisprosessia paikallistasolla eteenpäin toimijoita ja asiakkaita kuullen. Yhteisten keskustelujen myötä kehittämistyön "punaiset langat" hahmottuivat kehittämisen teemoiksi ja konkreettisiksi toimenpiteiksi, jotka kirjattiin alueen kehittämissuunnitelmaan Kehittämistyön tavoitteet, keskeiset toiminnot ja tulokset Koillismaan kehittämistyön painopisteinä olivat moniammatillinen yhteistyö, varhainen tunnistaminen ja tukeminen, asiakkaan osallisuus, kasvatuskumppanuus sekä peruspalvelujen kehittäminen mm. varhaiskasvatuksen pedagogiseen johtamiseen ja varhaiskasvatussuunnitelmiin liittyen. Eri teemoihin liittyen tavoitteena oli henkilöstön ammatillisen osaamisen vahvistaminen sekä yhteistyö tutkimuksen, koulutuksen ja käytännön työn välillä. Kehittämistyön konkretisoituminen tapahtui pääosin kuntakohtaisten moniammatillisten työryhmien työskentelyn kautta. Lisäksi kunnissa työskenteli pienempiä substanssikohtaisia työryhmiä, mm. laajennettuun 4-vuotisterveystarkastukseen ja varhaiskasvatussuunnitelmien päivitykseen liittyen. Moniammatillinen yhteistyön kehittämisen tavoitteena oli tarkastella yhteistyötä lasten ja perheiden palveluissa toimivien kesken, luoda uusia rakenteita sekä mallintaa keskeisiä palveluprosesseja. Työskentelyä tuki Koillismaan kehittämisalueen yhteinen koulutusprosessi, jossa kouluttajina toimivat Oulun seudun ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikön yliopettajat Arja Veijola ja Hilkka Honkanen. Koulutuksessa olivat mukana kuntakohtaisten työryhmien jäsenet sekä muita lapsiperhepalvelujen toimijoita alueelta. Koulutusta oli viisi iltapäivää ( Posio, Kuusamo, Taivalkoski, Posio ja Kuusamo). Koulutuksen myötä kehittämistyön tarkasteluun otettiin rakenteellisella tasolla mm. moniammatilliset palaverikäytännöt. Koordinaattorin tekemän koosteen pohjalta kuntatoimijat pohtivat olemassa olevien palaverirakenteiden toimivuutta ja tarkoituksenmukaisuutta. Mikä on kunkin toimijan rooli ja vastuu? Miten eri toimijoiden erilainen osaaminen saadaan perheiden kannalta parhaaseen käyttöön? Koulutuksessa pureuduttiin myös tiimityön rakentamiseen ja kehittämiseen, mihin liittyen käytettiin työvälineenä itsetutkiskelua sekä Resurssireppu-materiaalia 134, mikä koettiin hyvin antoisana ja hyödyllisenä. Kouluttajien johdolla pohdittiin myös, mitä hanke on tuottanut yksilö-, työyhteisö-, kuntaja Koillismaan tasolla. Lisäksi pohdittiin tiimikäytäntöjä, tiimisopimusten sisältöjä sekä saatiin konkreettinen malli tiimisopimusten laadintaan. Viimeisenä koulutuspäivänä pureuduttiin perhekeskus - malliin sekä tarkasteltiin perhekeskuksessa vaadittavaa osaamista kuntakohtaisesti. Koillismaalla koulutusprosessiin osallistui keskimäärin parisenkymmentä lasten ja perheiden palvelujen toimijaa. Keskeisenä antina osallistujat kokivat toisiin ja toisten työhön tutustumisen. Monenlaisia ajatuksia jäi koulutuksesta itämään, tiimisopimusmalli ehkä kaikkein konkreettisimpana. Kuusamossa keskiössä oli palaverikäytäntöjen tarkastelu ja Posiolla innostuttiin perhekeskus -ajattelusta. Taivalkoskella koulutusprosessi käynnisti moniammatillisen huoli -tiimin perustamisen kuntaan. Moniammatillisen yhteistyön kehittämisestä voitte lukea tarkemmin luvusta 3. Moniammatilliseen yhteistyöhön liittyen Taivalkoskella toteutui Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun sosionomi-opiskelija Oona Parviaisen moniammatilliseen perhetyöhön liittyvä opinnäytetyö. Opinnäytetyön selvitystyön tavoitteena oli löytää keinoja parantaa eri viranomaisten yhteistyötä perhetyössä asiakkaan osallisuus huomioiden. 134 Ilpo Vuorinen Tiimin rakentajan ja työyhteisön kehittäjän ResurssiReppu.

149 149 Kehittämistyön edetessä alueella nousi tarve uudistetun lastensuojelulain, ennaltaehkäisevän lastensuojelun ja lastensuojeluilmoituksen avaamiseen kentän toimijoille. Lokakuussa 2011 toteutettiin varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun rajapintatyöskentelyyn pureutuva koulutustilaisuus. Kouluttajana toimi Kirsi Alila Ediva Oy:stä. Lastensuojelun teemaan liittyen saimme huhtikuussa 2011 yhteistyökumppaniksi Oulun yliopistolta varhaiskasvatuksen opiskelijan (Anne Kerälä), joka alkoi opintoihinsa liittyen tehdä kartoitusta alueen varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun yhteistyöstä. Selvitystyön suunnittelupalaveri pidettiin kesäkuussa 2011 ja varsinainen työskentely käynnistyi syksyllä Yhteistyökumppaneiksi nimettiin varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun edustajat kustakin kunnasta. Lapsen hyvä arki -hankkeen rakenteina olleet moniammatillinen kehittämistiimi ja kuntakohtaiset työryhmät tukivat omalta osaltaan kyseisen kehittämisteeman konkretisoitumista alueella. Keväällä 2011 käynnistyi laaja-alainen kuntien välinen rakenteellinen yhteistyö perhetyöhön liittyen. Verkoston ensimmäisen tapaamisen kokoajana toimivat perhetyöntekijät Taivalkoskelta. Tapaamiseen, joka pidettiin , osallistui 21 perhetyön toimijaa Kuusamosta, Taivalkoskelta, Pudasjärveltä ja Kainuun kunnista. Tapaamisessa tutustuttiin uuteen verkostoon, esiteltiin erilaisia perhetyön käytänteitä sekä pohdittiin perhetyön haasteita. Osallistujat kokivat päivän voimaannuttavana ja vertaistukea antavana. Seuraava tapaaminen sovittiin pidettäväksi lokakuussa Vastaavaa verkostoa ollaan kokoamassa neuvolatyön toimijoiden kesken. Ensimmäisen tapaamisen koollekutsuvat Posion äitiysja lastenneuvolan toimijat syksyllä Neuvolatyön näkökulmasta moniammatillinen yhteistyö konkretisoitui hankkeessa uuden neuvolaasetuksen mukaisen laajennetun 4-vuotisterveystarkastus -mallin laatimisessa. Kaikissa kolmessa hankekunnassa laadittiin vuoden 2010 aikana kuntakohtaisissa työryhmissä yhteistyölomake saatekirjeineen. Alueella päädyttiin yhdenmukaiseen malliin mm. kaikissa kunnissa lastenlääkärinä työskentelevän lääkärin työn helpottamiseksi. Laajennetun 4-vuotisterveystarkastusten osalta kunnissa pohdittiin myös moniammatillista prosessia ja eri toimijoiden roolia sekä asiakkaan osallisuutta kokonaisuudessa. Myös mallin arvioinnista sovittiin kuntakohtaisesti. Menetelmänä sovittiin käytettäväksi vertaishaastattelua. Taivalkoskella asiakaspalautetta koottiin huhtikuussa 2011 lomakekyselynä, kun vertaishaastattelun ajankohta ei sopinut monelle vanhemmalle. Pääosin vanhemmat kokivat mallin hyvänä, mutta myös kritiikkiä esitettiin mallin edelleenkehittämiseksi. Kuusamossa arviointi oli tarkoitus toteuttaa joulukuussa 2010, mutta määräaikaan mennessä kehittämiskoordinaattorille ei tullut yhtään ilmoittautumista. Mallinnustyössä hyödynnettiin TUKEVA -hankkeen mallinnuksia ja THL:n erikoissuunnittelija Arja Hastrupin konsultaatiota. Taivalkosken kunnan mallista ei ole raportissa erillistä tekstiä. Kunnan laajennetun 4-vuotisterveystarkastuksen lomake ja saatekirje löytyvät hankkeen internet-sivuilta 135. Palveluprosessien mallinnusta tehtiin Process Guide -mallinnusohjelmalla, johon kehittämiskoordinaattori sai koulutusta. Laajennetun 4-vuotisterveystarkastukseen liittyvää prosessia työstettiin kuntakohtaisissa työryhmissä ensin fläppityöskentelynä. Varsinainen mallinnus tehtiin yhdessä Kuusamon lastenneuvolan ja päivähoidon työntekijöiden kanssa loppukeväästä Mallinnus julkaistiin hankkeen internet-sivuilla 136 kesäkuussa Kuusamon mallin pohjalta on tarkoitus muokata vielä omat prosessikuvaukset Taivalkosken ja Posion kunnille. Syksyllä 2011 käynnistyi laajennettuun 4- vuotisterveystarkastukseen liittyen opinnäyteyhteistyö Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun sosiaalialan opiskelijoiden Sari Lehdon ja Marjo Lehdon kanssa. Yhteyshenkilöinä toimii Kuusamon laajennetun 4-vuotisterveystarkastuksen työryhmä. 135 Lapsen hyvä arki hankkeen internet sivut pohjanmaa lapsen hyvaarki. 136 Kuusamo Laajennettu 4 vuotistarkastus processquide malli Hn508NmnQ69y97jOXe5HjSpK&LAN=fi%2c1&SMI=&PERIOD=latestforall&PMAIN=mycontents&PSUB=PGPLUGIN_pro cessmaps&pprm=modelid%3d %3f3_0_ _0&uip=kpb1tguiqnndmlozvvxl5g4nh0mvc4pslvxellm 2fl6W0x5ZbS.

150 150 Varhaisen tunnistaminen ja tukemisen teemaan perehdyttiin keväällä Jari Sinkkosen luentojen henkilöstökoulutuksen teemana oli Lapsen terve ja epäterve aggressio ja yleisöluennolla kuultiin Mitä lapsi tarvitsee hyvää kasvuun. Henkilöstökoulutukseen osallistui alueelta 126 lapsiperhepalveluiden toimijaa ja yleisöluennolla oli noin 400 kuulijaa. Lisäksi alueella osallistuttiin Mielenterveyden keskusliiton Lapset puheeksi -menetelmäkoulutukseen. Koulutuksen järjesti Kuusamon Mielenterveyden Tuki Ry:n Perhe perheen tukena -projekti. Uutena työvälineenä otettiin käyttöön Perhenavigaattori 137 mm. alueen lastenneuvoloissa, perhetyössä ja kiertävän erityislastentarhanopettajan työssä. Lisäksi Perhenavigaattoriin tutustuttiin kasvatuskumppanuuskoulutuksissa. Materiaalia hyödynnettiin myös laajennetun 4-vuotisterveystarkastus - mallin laadinnassa. Myös Vanhemmuuskorteista 138 saatiin muutamia käyttökokemuksia mm. Posion perhetyössä ja Kuusamossa Kirkkokedon esiopetuksessa. Posion lastenneuvolan terveydenhoitaja aloitti uutena työmuotona kotikäynnit varhaisen tunnistamisen ja tukemisen edistämiseksi. Taivalkoskella päiväryhmis Pirpanassa käynnistyi tammikuussa 2011 uutena työmuotona leikkikerho, joka pohjautuu Theraplay -vuorovaikutusterapiaan 139. Idea leikkikerhon käynnistämiseen lähti vetäytyvän lapsen tukemisesta. Yhteistyössä ovat olleet mukana konsultoiva erityisopettaja sekä toimintaterapeutti. Kokemukset leikkikerhosta ovat olleet antoisia. Vanhempien ja lasten vuorovaikutuksen tukemiseksi kuntien toimijoille hankittiin alkuvuodesta 2011 oikeudet Iloa vanhemmuuteen vuorovaikutusleikkiopas vanhemmille -materiaaliin 140. Tarkoituksena on jakaa opasta vanhemmille eri lapsiperhepalveluissa mm. päivähoidon perheiltojen aikana. Lapsen hyvä arki- hankkeen yhtenä tavoitteena oli vahvistaa asiakkaiden osallisuutta ja kuulla vanhempien ääntä palvelujen kehittämisessä. Asiakkaiden näkökulman kartoittamiseksi Koillismaan alueella käytettiin Anna-Leena Välimäen kehittämää Vertaishaastattelu -menetelmää. Vertaishaastattelu nähtiin välineenä, jota kentän toimijat voivat suhteellisen helposti käyttää omassa arkityössään asiakasnäkökulman kartoittamiseksi ja sitä on tarkoitus käyttää jatkossa substanssikohtaisen tiedon keräämiseen. Asiakkaan osallisuuteen liittyen alueella on tekeillä Oulun seudun ammattikorkeakoulun opiskelijoiden (Johanna Ollila, Tiia Raiskio ja Jonna-Mari Tiirola) toimesta opinnäytetyö Osallisuus vanhempien näkökulmasta päivähoitopalveluissa. Opinnäytetyösuunnitelma valmistui vuodenvaihteen tienoilla ja vanhemmille pidettiin infotilaisuus. Huhtikuun 2011 loppuun mennessä suoritettiin aineistonkeruu ja siihen liittyvä työ on tällä hetkellä raportointivaiheessa 141. Kasvatuskumppanuus -teema oli hyvin vahva juonne Koillismaan kehittämistyössä. Kuusamossa päättyi tammikuussa 2011 kuudes peruskoulutusryhmä ja kahden ryhmän työmenetelmäohjaukset jatkuvat aikataulun mukaisesti vuoden 2011 loppuun. Taivalkoskelle ja Posiolle koulutettiin hankkeen toimesta kouluttajaparit keväällä 2010 ja he saivat ensimmäiset peruskoulutukset päätökseen omissa kunnissaan joulukuulla Kehittämiskoordinaattorin tukemana kuntiin laadittiin suunnitelmat koulutusten toteuttamisesta paikallisesti. Koulutusosaamista jaettiin alueella kouluttajien kesken. Kasvatuskumppanuuskouluttajana toimiva kehittämiskoordinaattori avasi Posion ja Taivalkosken kouluttajille työmenetelmäohjaus-menetelmää sekä jakoi aiheeseen liittyvää materiaalia kouluttajien käyttöön. Kuusamossa käynnistyi tammikuussa 2011 päättyneen kasvatuskumppanuuskoulutuksen työmenetelmäohjaukset hieman uudella rakenteella. Tapaamiset toteutettiin tiiviissä yhteistyössä perhepäivähoidonohjaajan kanssa yhdistäen kasvatuskumppanuuden työmenetelmäohjaus, pedagoginen johtamisen rakenne sekä perhepäivähoitajien kuukausikokous. 137 Perhenavigaattori fi/tyon/menetelmat/perhenavigaattori. 138 Vanhemmuuskortit Theraplay terapia Iloa vanhemmuuteen vuorovaikutusleikkiopas vanhemmille 9bd9 416a b11d a4decfc02430/esite_vuorovaikutusleikkiopas.pdf. 141 Tarkkemmin liitteessä 2.

151 151 Koillismaan kehittämisalueella hankeaikana toteutuneet koulutus- ja konsultaatioprosessit on koottu liitteeseen 4.7. Kuusamossa on kehitetty kasvatuskumppanuuskoulutuksen myötä mm. päivähoidon aloitusprosessia sekä työmenetelmäohjaustyyppisen rakenteen luomista osaksi päivähoidon pedagogista johtamista. Taivalkoskella kasvatuskumppanuuskoulutuksen rinnalla on tarkasteltu omahoitajuutta ja pienryhmätyöskentelyä. Päivähoidon esimiehet ylläpitävät kasvatuskumppanuuden teemoja työpaikkakokouksissa sekä jalkauttamalla sosionomiopiskelijoiden (Markus Fabritius ja Riikka Fyrstén) Varhis -hankkeen aikana opinnäytetyönä laatimaa Yhdessä lapsen parhaaksi -opasta. Kasvatuskumppanuuteen liittyen Kuusamossa on meneillään kaksi Oulun seudun ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijoiden opinnäytetyötä. Reija Hietaharjun työn aiheena on tutkia alle 3- vuotiaiden lasten vanhempien kokemuksia kasvatuskumppanuudesta. Opinnäytesuunnitelma valmistui syksyllä 2010 ja haastattelut suoritettiin helmikuulla Yhteistyössä ovat olleet kehittämiskoordinaattorin lisäksi päivähoidonohjaaja sekä tutkimuspäiväkotien lastentarhanopettajat. Jonna Kyllin ja Terhi Mannisen opinnäytetyössä tutkitaan lastentarhanopettajien kokemuksia kasvatuskumppanuuskoulutuksen vaikuttavuudesta. Suunnitelma valmistui alkuvuodesta 2011 ja haastattelut toteutettiin maalis-huhtikuulla. Molemmat opinnäytetyöt tukevat hyvin alueen kasvatuskumppanuus -teemaa ja antavat valmistuessaan hyvää arviointitietoa. 142 Kasvatuskumppanuuteen ja varhaisen tuen teemoihin liittyen Taivalkoskella pidettiin tammikuussa 2011 vanhempien ja päivähoidon henkilöstön yhteinen ilta. Tilaisuudessa konsultoiva erityislastentarhanopettaja avasi omaa rooliaan varhaisen ja erityisen tuen toimijana alueella. Lisäksi kehittämiskoordinaattori alusti kasvatuskumppanuudesta. Tilaisuuteen osallistui yhteensä 25 henkilöä. Tilaisuuden teemoja jatkotyöstettiin ryhmiskohtaisissa vanhempainilloissa myöhemmin keväällä. Koillismaan kasvatuskumppanuuskouluttajat osallistuivat huhtikuussa 2011 hankkeen järjestämään kasvatuskumppanuuskouluttajien vertaistapaamiseen. Tapaamisessa keskusteltiin kasvatuskumppanuuden kouluttamiskokemuksista ja koulutuksen herättämistä kehittämisen haasteista. Lisäksi kuultiin pitempään kouluttajina toimineiden sekä THL:n Marjatta Kekkosen puheenvuoroja sekä sovittiin verkoston jatkotyöskentelystä. Peruspalveluiden kehittämiseen liittyen Koillismaan alueen päivähoidon vastaavat ohjaajat sekä kehittämiskoordinaattori osallistuivat vuoden 2010 aikana Ediva Oy:n Varhaiskasvatuksen johtamisen prosessikoulutukseen. Koulutuksella tavoiteltiin eväitä pedagogiseen johtamiseen, verkostoyhteistyöhön sekä kehittämistyön juurtumiseen osaksi perustyötä. Koulutukseen liittyen alueen päivähoidon esimiehet laativat ja toteuttivat omia yksikköjään ja työntekijöitään ajatellen pedagogisen ohjauksen suunnitelmia mm. varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin ja kasvatuskumppanuuden teemoihin liittyen. Palveluprosessitasolla alueen kunnissa päivitettiin varhaiskasvatussuunnitelmia. Taivalkoskella pureuduttiin kunta- ja yksikkökohtaisten varhaiskasvatussuunnitelmien päivitykseen, Kuusamossa ja Posiolla lapsikohtaiseen varhaiskasvatussuunnitelma -lomakkeeseen. Varhaiskasvatussuunnitelma -prosessien tukena oli KM Paula Loukkolan konsultaatio kaikissa kolmessa kunnassa. 143 Varhaiskasvatussuunnitelmien päivitystyön yhteydessä alueella löydettiin MLL:n julkaisemat materiaalit. Neuvolalle entuudestaan tuttuja Lapsi eri ikäkausina -vihkoja, Apua -sarjan lehtisiä sekä mediaan liittyviä julkaisuja hankittiin myös muiden lapsiperhepalvelujen toimijoiden työn tueksi. Rukan päiväkodissa käynnistyi syksyllä 2010 koulutuksesta saadun varhaiskasvatussuunnitelmapohjaisen kehityskeskustelumallin pilotointi. Prosessissa hyödynnettiin myös häiriöpäiväkirjoja. Kehi- 142 Opinnäytetöiden abstraktit löytyvät liitteestä Varhaiskasvatussuunnitelma prosesseista ja pedagogisen johtamisen prosesseista on raportoitu tarkemmin hankkeen nettisivuilla julkaistavassa kehittämistyön tuloksiin keskittyvässä loppuraportissa.

152 152 tyskeskustelujen ja häiriöpäiväkirjojen antia tutkailtiin yksikön palavereissa ja poimittiin kehittämisen kohteet. Prosessi eteni hyvin suunnitelmallisesti ja konkreettinen kehittämistyö kohdistui siirtymätilanteisiin ja leikin kehittämiseen. Yksikössä paneuduttiin leikkiympäristön kehittämiseen, leikin kehitysvaiheisiin sekä aikuisen rooliin lapsen leikin tukijana. 144 Kesän korvalla Rukan pilottiin kytkeytyi opinnäyte-yhteistyö. Oulun seudun ammattikorkeakoulun sosiaalialan opiskelijat Laura Backman, Ida Hentilä ja Petra Puroila alkavat tehdä syksyllä 2011 opinnäytetyötä leikkiin liittyen. Tuetun prosessikehittämisen mallin mukaisesti sisällöllisiä kehittämisteemoja ja kehittämistyötä tuettiin koulutuksella ja konsultaatiolla. Isompina prosessikoulutuksina toteutuivat jo aiemmin mainitut kasvatuskumppanuus-, varhaiskasvatuksen johtaminen- ja moniammatillisen yhteistyön koulutukset. Hankkeen tarjoamaa koulutusta täydentämään Kuusamon kaupunki tilasi Sanna Parrilalta (Ediva Oy) varhaiskasvatussuunnitelmiin liittyvän koulutuspäivän marraskuussa 2010 ja lapsikohtaisesta varhaiskasvatussuunnitelmasta lokakuussa 2011, mitkä tukivat hyvin varhaiskasvatussuunnitelmien kehittämisprosessia alueella. Moniammatillisen yhteistyön koulutusprosessin myötä Taivalkoskelle perustettu Huoli-tiimi osallistui syksyllä 2011 Huoli puheeksi -koulutukseen 145. Paikallisesti eriytyvinä koulutuksina toteutettiin kasvatuskumppanuusperuskoulutuksia sekä kasvatuskumppanuuden työmenetelmäohjauksia. Kouluttajina työskentelivät Kuusamossa kehittämiskoordinaattori Anu Määttä ja lastentarhanopettaja Anja Niemi, Posiolla erityislastentarhanopettaja Outi Mustonen ja lastentarhanopettaja Raili Varanka sekä Taivalkoskella lastentarhanopettaja Sirpa Kinnunen ja lastenhoitaja Ulla Väisänen. Varhaiskasvatussuunnitelmien kehittämisprosesseissa toimi konsulttina Paula Loukkola Oulun yliopistolta. Hän osallistui kaikkien kolmen kunnan varhaiskasvatussuunnitelma-prosesseihin olemalla Acrobat Connect Professional (ACP)- tai puhelinyhteydellä mukana varhaiskasvatussuunnitelmatyöryhmien kokouksissa tai kommentoimalla tekstejä sähköpostitse. Laajennettuun 4- vuotisterveystarkastukseen liittyen konsultoitiin THL:n Arja Hastrupia puhelimitse ja yhteisten koulutustilaisuuksien tauoilla. Taivalkosken omahoitajuuteen ja pienryhmätyöskentelyyn liittyen kehittämiskoordinaattori konsultoi hankkeen alkuvaiheessa Marja Hiitola-Moilasta, joka oli toiminut kehittämiskoordinaattorina Varhis -hankkeessa kyseisen teeman tiimoilta Ajankohtaisfoorumit Oma roolinsa kehittämistyön juurruttamisessa ja osaamisen kehittämisessä oli alueella järjestetyillä ajankohtaisfoorumeilla, joissa sisällöllisten luentojen ohella jaettiin kehittämistyön edetessä saatua kokemustietoa ja kehittämisen näkökulmia paikallisten toimijoiden toimesta. Koillismaan ensimmäinen ajankohtaisfoorumi pidettiin Kuusamon lukiolla teemalla Asiakkaan osallisuus. Kouluttajana toimi Seija Järvi. Kehittämiskoordinaattori kertoi kuulijoille vertaishaastattelun toteutuksesta ja tuloksista ja hankkeen projektipäällikkö esitti katsauksen hankkeen ajankohtaisiin asioihin. Tilaisuudessa oli mukana 79 osallistujaa eri ammattialoilta. Koillismaan toinen ajankohtaisfoorumi pidettiin Taivalkoskella teemalla Moniammatillinen kumppanuus. Tilaisuuteen osallistui 55 lapsiperhepalvelujen toimijaa Koillismaan kunnista. Kouluttajina toimivat Hilkka Honkanen ja Arja Veijola. Kuntakohtaisten työryhmien jäsenet vetivät tilaisuudessa kehittämisteemojen mukaisia työpajoja (laajennettu 4-vuotisterveystarkastus, Kasvatuskumppanuus, Perhetyö, Varhainen tukeminen, Varhaiskasvatussuunnitelma ja lapsen osallisuus, Las- 144 Rukan kehittämistyön pilotista tarkemmin hankkeen nettisivuilla julkaistavassa loppuraportissa. 145 Huolen puheeksiottaminen

153 153 tensuojelu). Työpajatyyppinen työskentely koettiin hyvin antoisaksi ja se käynnisti uudenlaisen substanssikohtaisen verkostoitumisen kuntatoimijoiden välille lupaavin tuloksin. Posiolla pidetyn kolmannen ajankohtaisfoorumin teemana oli Lapsen ja perheen osallisuus moniammatillisissa palveluissa. Pääluennoitsija toimi KM Paula Loukkola, joka alusti aiheesta Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma. Lisäksi tilaisuudessa kuultiin kehittämiskoordinaattorin ajankohtaiskatsaus sekä kooste Kuusamon VASU-työryhmän työskentelystä, Taivalkosken perhetyöntekijän koonti verkostotapaamisesta sekä posiolaisen vanhemman kokemuksia laajennetusta 4- vuotisterveystarkastuksesta. Tilaisuuteen osallistui 31 henkilöä. Kolme suunniteltua puheenvuoroa peruuntui puheenvuorojen pitäjille tulleiden esteiden vuoksi. Koillismaan kehittämisalueen neljäs ajankohtaisfoorumi ja samalla hankkeen ensimmäisen vaiheen päätösseminaari pidettiin Kuusamossa Tilaisuuden pääluentoina olivat Kasvatuskumppanuus sekä vanhempien ja ammattilaisten sosiaaliset suhteet Marjatta Kekkosen luennoimana sekä Anna-Maija Puroilan luento Lapset kertovat hyvinvoinnistaan kuuntelemmeko?. Lisäksi tilaisuudessa kuultiin alueen opinnäytetöistä sekä saatiin makupaloja toteutuneesta kehittämistyöstä. Osallistujia päätösseminaarissa oli Verkostoyhteistyö ja tiedottaminen Koillismaan kehittämiskoordinaattori oli mukana oppilaitosten ja järjestöjen edustajat kokoavassa alueellisessa kehittäjäverkostossa. Kohdennettua yhteistyötä tehtiin Oulun Diakoniaopiston kanssa. Yhteistyössä suunniteltiin aikuisopiskelijoiden työssäoppimisjaksoja alueelle, mutta valitettavasti ne eivät toteutuneet. Lokakuussa 2010 toteutui videoneuvotteluyhteydellä toteutettu opetus, jossa kehittämiskoordinaattori esitteli hanketta ja neuvolan osastonhoitaja Päivi Kovanen Kuusamon laajennettua 4-vuotisterveystarkastuksen mallinnusta. Opetuskokonaisuuteen liittyen opiskelijoille annettiin etukäteistehtävä, jonka teemoina olivat lapsiperhepalvelujen kehittäminen, päivähoidon ja neuvolan yhteistyö ja varhainen tukeminen. Opettajat kokosivat opiskelijoilta palautteen videoopetuksesta, minkä jälkeen pidettiin vielä yhteinen arviointi- ja purkupalaveri, jossa todettiin, että se oli uudenlainen oppimiskokemus, joka todensi hyvin verkostoyhteistyön. Koillismaan alueen oppilaitoksissa koulutetaan lähihoitajia, joiden suuntautumisvaihtoehtona on hyvin usein jokin muu kuin lapset ja nuoret. Hankkeen rakenne, opinnäytepankki ja alueellinen kehittäjäverkosto ovat mahdollistaneet oppilaitos- ja opinnäyteyhteistyön alueelle. Hankkeen aikana Koillismaalle on kytkeytynyt seitsemän opinnäytetyötä (ks. liite 4.4). Koillismaan kehittämiskoordinaattori on ollut mukana Pohjoisen alueen Kaste- verkostossa. Yhteiset seminaarit ja kohtaamiset toisten osahankkeiden kanssa ovat auttaneet levittämään kehittämisajatuksia puolin ja toisin. TUKEVA -hankkeen kanssa verkostoituminen poiki yhteistyötä ja konsultaatiota lähinnä prosessien mallinnukseen liittyen. Laajennettuun 4-vuotisterveystarkastus -malliin liittyen pidettiin erillinen palaveri , johon osallistui Koillismaalta kehittämiskoordinaattorin lisäksi kaksi terveydenhoitajaa sekä TUKEVA:n ja THL:n edustajat. Lapsen hyvä arki- hanke on ollut esillä Koillismaan paikallislehdissä seuraavasti: Kuriiri. Kunnan palvelut pääosin hyvällä tasolla - posiolaiset lapsiperheet toivovat lisää tilapäisapua Kuriiri. Posion lapsiperheet kaipaavat tilapäisapua Koillissanomat. Koillismaalla rakennetaan lapsen hyvää arkea - Taivalkoskella pohditaan moniammatillista yhteistyötä Koillissanomat. Posio osallistuu Lapsen hyvä arki- jatkohankkeeseen Koillissanomat. Lapsen hyvä arki kysyy Taivalkoskelta 3500 euroa. Painopisteenä lapsiperheet.

154 Koillissanomat. Kasvatuskumppanuus korostuu uudessa lasten 4-vuotistarkastuksessa. Neuvolakäynneillä uskalletaan puhua vaikeistakin asioista KEHITTÄMISTYÖN ARVIOINTIA JA JATKOHAASTEITA Prosessin arviointia Lapsen hyvä arki -hankkeessa arvioitiin koko hankeajan kehittämistyön etenemistä usealla eri tavalla. Hankkeen alkuvaiheessa kehittämissuunnitelmien laatimisen tueksi kerättiin alueilta asiakkaiden palautetietoa lapsiperhepalveluiden toimivuudesta. Koillismaan alueella käytössä oli vertaishaastattelu 146 ja Kallio-Selänteen kehittämisalueilla toteutettiin Bikva -arviointiprosessit 147. Koko hankkeen ajan toteutettiin kaikilla alueilla prosessiarviointia. Sen tavoitteena oli tuottaa tietoa kehittämistyön seurantaa, ohjausta ja prosessin onnistuneisuuden arviointia varten. Palautetta kerättiin tilaisuuksista, koulutuksista ja ajankohtaisfoorumeista. Lisäksi hankittiin kehittämisprosessi ja -pilottikohtaista palaute- ja arviointitietoa, jolla pyrittiin ohjaamaan prosessien kulkua ja mallinnustyötä. Hankkeen puolivälissä toteutettiin kaikilla alueilla väliarviointi kehittämiskoordinaattorin tekemällä kyselylomakkeella. Sen tavoitteena oli kehittämistyön tavoitteiden ja toteutuksen tilannekartoitus mitä on jo saavutettu ja mihin vielä kiinnittää huomiota. Tarkoituksena oli tunnistaa hanketyön solmukohtia ja suunnata uudelleen toimintaa. Kyselyihin vastasivat kaikki kehittämistiimien ja työryhmien sekä pilottien keskeiset toimijat. Tulokset käsiteltiin alueiden kehittämistiimeissä. Hankkeen päätösvaiheen arviointitietoa kertyi kehitettyjen mallien ja prosessien arvioinnin yhteydessä. Aineistoa kerättiin työntekijöiden työkokouksista, asiakkailta ja palvelunkäyttäjiltä nettikyselyillä, kyselylomakkeilla, vertaishaastatteluilla sekä ProcessGuide 148 -työskentelyn yhteydessä. Pitempikestoista ja tutkimusorientoitunutta palaute- ja arviointitietoa tuottavat ammattikorkeakoulujen perus- ja jatkotutkintojen sekä yliopistojen opiskelijat opinnäytetöidensä kautta. Lapsen hyvä arki -hankkeen alueellinen kehittäjäverkosto on tarjonnut hyvät rakenteelliset puitteet oppilaitos- ja opinnäyteyhteistyölle. Sen seurauksena on onnistuttu kiinnittämään kaikkiaan 22 korkeakoulutasoista opinnäytetyön tutkimusprosessia hankkeen kehittämistyön keskeisiin teemoihin 149. Hankkeen opinnäytepankki on siten tavoittanut hyvin sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan opiskelijat Pohjois- Suomessa Webropol-kyselyn toteutus ja vastaajat Hankkeen päätösvaiheessa haluttiin saada keskeisten toimijoiden mielipide kehittämistyön toteutuksesta ja saavutetuista tuloksista. Arviointi päätettiin järjestää sähköisenä Webropol -kyselynä, koska sen kasvatuspsykologian maisterivaiheen harjoittelija ja kehittäjätyöntekijä Elina Kattilakoski. Kyselylomakkeen (liite 4.8) kysymykset kohdistuivat kehittämistyön toteutukseen, rakenteisiin, tavoitteiden toteutumiseen sekä odotettujen vaikutusten arviointiin. Onnistuneisuuden arvioinnissa 146 Tarkemmin luvussa Tarkemmin luvussa ProcessGuide mallinnusohjelmasta tarkemmin processguide.htm. 149 Opinnäytetöiden abstraktit löytyvät liitteestä 2.

155 155 käytettiin numeerista arviointia 150. Vastaajia pyydettiin myös perustelemaan valittu numeerinen vaihtoehto. Lisäksi kysyttiin avovastauksin mielipidettä hanketyön aikaansaamista merkityksellisimmistä muutoksista omassa työssä, työyksikössä ja lapsiperhepalveluiden palvelurakenteen tasolla. Lopussa vastaajat saivat kertoa Lapsen hyvä arki2 -jatkohankkeeseen liittyvistä odotuksistaan. Kysely kohdistettiin hankealueen toimijoille - kehittämistiimien ja työryhmien jäsenille sekä pilottiprosesseissa mukana olleille. Ensimmäinen kyselyvaihe toteutettiin ja lomakelinkki lähetettiin 97 vastaajalle eri kehittämisalueilla. Uusintakyselyyn päädyttiin vastausten vähäisyyden perusteella. Kaikkiaan kyselyyn saatiin yhteensä 30 vastausta. Alhaiseen vastaajamäärään vaikutti todennäköisesti sen sijoittuminen kesälomakaudelle. Kyselyn kautta saadut arvioinnit ovat kuitenkin erittäin arvokkaita ja suuntaa-antavia ovathan ne suoraa palautetta hankkeen keskeisiltä yhteistyökumppaneilta tehdystä kehittämistyöstä Kehittämistyön rakenteet ja tuettu prosessikehittämisen malli Kaikilla kehittämisalueilla hanketyön rakenteellisen perustan muodostivat moniammatilliset kehittämistiimit. Kehittämissuunnitelmien toimeenpanosta vastasivat paikalliset työryhmät kehittämiskoordinaattoreiden johdolla. Koko hankkeen aikainen työryhmärakenne ilmenee liitteestä 1. Pilottiprosessien työskentely organisoitui myös työryhmätyyppisesti, jolloin niiden kesto vaihteli sisällöllisesti ja ajallisesti. 151 Kuvioon 4.17 on kuvattu kehittämistyön rakennetta koskevat arvioinnit eri osaalueittain. Kyselyyn vastanneita oli Koillismaan alueelta 14. Peruspalvelukuntayhtymä Kalliosta saatiin 10 vastausta ja Peruspalvelukuntayhtymä Selänteeltä viisi (5) vastausta. 152 Vastaajat edustivat monipuolisesti lapsiperhepalveluita. Päivähoidon työalueella työskenteli 14 (hallinto ja johto 8, lastentarhanopettajat 5, perhepäivähoitaja 1) vastaajaa, sosiaalityössä eri tehtävissä kuusi (6) ja neuvolassa neljä (4) vastaajaa. Lisäksi saatiin myös erityistyöntekijöiltä kaksi (2), kotipalvelusta yksi (1), koulusta yksi (1) sekä seurakuntien ja järjestöjen toimijoilta kaksi (2) vastausta. Kuvio 4.17 Kehittämisrakenteen arviointi Kehittämistiimit saivat arvioinnissa keskiarvoksi 4.2. Perusteluissa korostui niiden moniammatillinen ja monitoimijainen kokoonpano sekä paikallisuus. Kehittämistiimien nähtiin muodostavan kehittämis- 150 Arviointiasteikko 0=en osaa sanoa, 1=ei lainkaan, 2=jonkin verran, 3=hyvin, 4=erittäin hyvin, 5=erinomaisesti 151 Näitä lyhytkestoisempia työryhmiä ei ole kuvattu erikseen hankeorganisaatiokaavioon. 152 Järjestötyön alueella työskentelevä vastaaja ei ollut ilmoittanut aluetta lainkaan, koska hän toimii useammalla kehittämisalueella samanaikaisesti.

156 156 työn perustan ja toimivan hanketyön ohjauksen välineenä tarjoten yhteisen keskustelun ja asioiden kyseenalaistamisen foorumin kunkin alueen johtaville toimijoille. Kehittämistiimien muodostumisen prosessille ja kokoonpanoa koskeville neuvotteluilla annettiin hanketyön käynnistymisvaiheessa aikaa. Sen tuloksena saatiin keskeisistä toimijoista koostuvat ja työskentelyyn sitoutuneet kehittämistiimit, joiden johdolla kehittämistyö sai selkeät suuntaviivat ja ohjauksellisen tuen alueiden lapsiperhepalveluiden kokonaisuudessa. Koska kehittämistiimi koostui pääosin johtavista viranhaltijoista, saatiin myös johdon hyväksyntä ja tuki kehittämistyölle hankkeen alkumetreiltä saakka. Hanketyö mahdollisti uudenlaisen vuoropuhelun lapsiperhepalveluiden eri sektoreiden välille. Havaittiin, että työskennellään samojen asiakasperheiden kanssa ja voidaan todellakin tehdä yli hallintokuntien ja palvelusektoreiden menevää yhteistyötä sekä rakentaa ylikunnallisia verkostoja järjestöjen ja seurakuntien palveluita unohtamatta. Lapsen hyvä arki -hankkeen kehittämistiimin avulla koottiin kaikki alueiden keskeiset palvelujen tarjoajat saman pöydän ääreen. 153 Kehittämistyöryhmät saivat työskentelyn keskiarvoksi 4.4. Vastauksissa arvostettiin työryhmien kokoonpanon moniammatillisuutta ja suurta merkitystä työskentelyn suunnittelulle ja tavoitteiden viemiselle riittävän konkreettiselle tasolle. Työryhmien työskentelyä kuvattiin sitoutuneeksi ja yhteisiä keskusteluja antoisiksi. Kehittämisprosessien pilottityöskentely sai keskiarvoksi 4.0. Niiden nähtiin edustavan vahvaa sidosta käytännön työn kehittämiseen. Valikoidut pilottiprosessit olivat asiakas- ja toimijalähtöisiä ja saivat aikaan osaamisen vahvistumista. Pilottityöskentelyn aikana kehitettävät palveluprosessit ja työkäytännöt juurtuivat osaksi perustyötä, koska työntekijät saivat itse olla aktiivisessa roolissa ja vaikuttamassa työskentelyn toteutukseen. Vastauksista heijastuu kehittämistyön prosessien erilaisuus. Osa hankkeen tuloksista on otettu välittömästi käyttöön niiden valmistuttua. Näitä olivat erilaiset lomakkeet (esim. lapsikohtaiset varhaiskasvatussuunnitelmat)ja työstetyt asiakirjat (esim. kuntayhtyminen varhaiskasvatussuunnitelmat). Osa tuloksista näkyi muuttuneina työkäytäntöinä ja uusien työvälineiden kokeiluina. Niiden sovelluksia tullaan kehittämään edelleen jatkohankkeessa. Monet kehittämistyön koulutukselliset prosessit käynnistivät eritasoisia muun muassa moniammatilliseen tiimityöskentelyyn ja pedagogisen johtamiseen liittyviä muutoksia, joita tullaan syventämään seuraavassa kehittämisen vaiheessa. Osa kehittämistyöstä tuotti selkeitä malleja ja uusia työkäytäntöjä, joiden osalta haasteena on niiden levittäminen aluksi jatkohankkeen kuntien ja kuntayhtyminen alueilla ja myöhemmin koko PaKaste -hankkeen toimialueella. Ajankohtaisfoorumit ylsivät keskiarvoltaan 3,8 lukemaan. Niiden koettiin olleen merkityksellisiä toimijoiden verkostoitumisen kannalta. Ne olivat lisänneet toisten työalojen ja hankkeen kehittämistyön tuntemusta, vaikka eivät aina ole kohdistuneet itseä kiinnostaviin teemoihin. Foorumeiden sisältöjä ja kaikkia käsiteltyjä teemoja ei koettu yhtä kiinnostaviksi. Vastaukset vaihtelivatkin tältä osin paljon. Osa ei pitänyt niitä oman työnsä kannalta antoisina tai ne koettiin kehittämisteemoista irrallisiksi, kun taas osan mielestä ajankohtaisfoorumit olivat koko hankkeen parasta antia. Foorumeihin osallistuminen oli koettu ongelmalliseksi. Aina niihin ei ollut mahdollista tulla työn luonteesta tai työajoista ja niiden korvaavuuksista johtuen. Lapsen hyvä arki -hankkeen hanketyöntekijöiden työskentely arvioitiin keskiarvoltaan 4.8 suuruiseksi. Vastauksissa tuli esille erityisen painokkaasti kehittämiskoordinaattoreiden merkittävä rooli alueilla. Hanketyöntekijöiden nähtiin olevan sitoutuneita asiantuntijoita ja innostuneita työstään. Hanketyöntekijöiden tiimi koettiin tukea antavana yhteistyökumppanina. 153 Kehittämistiimien työskentely laajeni joillain alueilla myös varsinaisen hanketyön ulkopuolisen moniammatillisen työskentelyn rakenteelliseksi yhteistyön välineeksi.

157 157 Kehittämistyön toteutuksen rakenteen ytimen muodostivat alueilla työskentelevät koordinaattorit. Heidän keskeinen merkitys välittyy avovastauksista. Koordinaattoreiden avulla hanketyö oli mahdollista kytkeä paikallisesti alueiden työntekijöiden tärkeinä pitämiin kohteisiin. Näin saatiin aikaan kehittämistyöhön sitoutuneita tiimejä ja työryhmiä, jotka saivat Lapsen hyvä arki -hankkeesta moottorin tai väylän kehittää aidosti omaa työtään. Näin löydettiin myös ne aidot kipupisteet, joiden kehittäminen koettiin erityisen haasteellisena. Kehittämistyötä tukeva koulutus ja konsultaatio arvioitiin onnistuneeksi keskiarvon ollessa 4.0. Sen koettiin kohdentuneen keskeisiin kehittämisprosesseihin ja tarjonneen osaamisen päivittämistä sekä uusia työvälineitä omaan työhön. Se on vahvistanut alueiden moniammatillista ja monitoimijaista verkostoitumista, osaamisen tunnistamista ja kumppanuusajattelua. Vastauksissa mainittiin erityisen onnistuneina koulutuksina moniammatillisuuden koulutusprosessi (8 mainintaa), varhaiskasvatuksen pedagogisen johtamisen koulutus (4 mainintaa), kasvatuskumppanuuskoulutus ja Huoli puheeksi -koulutus (2 mainintaa) sekä varhaiskasvatusuunnitelmatyöskentelyyn liittyvä koulutus ja pilottien konsultaatiot (2 mainintaa) Hankkeen tavoitteiden toteutuminen Hankkeen keskeisten tavoitteiden toteutumiseen liittyvät vastaajien antamat numeeriset arvioinnit on koottu taulukkoon Arvioinnit perustuvat vastaajien henkilökohtaisiin mielipiteisiin, eikä niihin sisälly asiakkaiden antamaa palautetta. Koska kyselyyn vastaajia oli suhteellisen pieni joukko, on varottava tekemästä niiden pohjalta voimakkaita johtopäätöksiä. Tulosten pohjalta voidaan kuitenkin saada tuntumaa hanketyön kohdentumisesta ja tulosten merkityksellisyydestä alueiden toimijoille. Avovastauksiin sisältyvät perustelut avaavat laajemmin vastaajien näkemyksiä. Kuvio 4.18 Tavoitteiden toteutuminen Korkeimman arvosanan (ka. 4.0) saa moniammatillisen kumppanuuden edistäminen 154. Eri kysymysalueisiin liittyen eniten mainintoja on kautta koko kyselyaineiston juuri moniammatillisuuden ja monitoimijaisuuden kehittymisestä omassa työssä ja työalueella laajemminkin. Moniammatillisuuteen liittyvä koulutuskokonaisuus on saanut aikaan uusien verkosto- ja tiimityömenetelmien käyttöä omassa työssä. Se on virittänyt myös ylikunnalliseen ja ylisektoriseen työskentelyyn. Näistä positiivi- 154 Koko tavoite on: Moniammatillisen kumppanuuden edistäminen, yhteisten moniammatillisten toimintamallien ja verkostojen kehittäminen ja vahvistaminen lasten ja lapsiperheiden palvelujen tarjoajien välille.

158 158 sista muutoksista huolimatta haasteena on edelleenkin moniammatillisuuden syventäminen ja vieminen ruohonjuuritasolle, kuten alla olevasta sitaatista ilmenee. Varhaisen tunnistamisen ja tukemisen edistäminen 155 sekä henkilöstön ammatillisen osaamisen kehittäminen (ka. 3.9) koettiin myös onnistuneina tavoitteina. Avovastauksissa korostuu koulutusten anti ja uusien työvälineiden ottaminen käyttöön omassa työssä ja työyhteisössä. Työntekijät uskaltavat puuttua entistä varhemmin huolta herättäviin asioihin, ja heillä on kykyä rakentaa kasvatuskumppanuutta yhdessä asiakkaiden kanssa. Osaaminen on saanut päivitystä. Toiveena on silti vielä uusien työvälineiden ja työotteen muutoksen vieminen välittömiin asiakastilanteisiin. Myös muutos- ja koulutusväsymystäkin on saatu aikaan, mikä on ymmärrettävää perustyön paineista johtuen. Kuntien ja muiden tahojen välisen yhteistyön 156 koettiin vahvistuneen (ka. 3,7). Haasteena on edelleenkin eri hallintokuntien ja ammattiryhmien työn tuntemuksen ja tiedonkulun lisääminen sekä asiakkaiden osallisuuden vahvistaminen lapsiperhepalveluissa. Tutkimuksen, koulutuksen ja käytännön työn välisen yhteyden kehittäminen saa tavoitteiden toteutumisen osalta alhaisimman numeerisen arvion (ka. 3,4). Avovastauksissa yhteistyön arviointi on kuitenkin hyvin myönteistä onhan hankeessa käynnistetty kaikkiaan 22 korkeakoulutasoista opinnäytetyötä. Lisäksi eri oppilaitosten opiskelijat ovat harjoitelleet ja tehneet oppimiseen liittyviä tehtäviä kaikilla hankealueilla. Alueellinen kehittäjäverkosto on palvellut hyvin oppilaitosverkoston yhteistyöja vuorovaikutusfoorumina. Tutkijat ovat lähteneet kentälle, kuten alla olevasta sitaatista ilmenee. Haasteena on kuitenkin edelleen tiivistää yhteistyötä ja vuoropuhelua kehittämisen, tutkimuksen ja koulutuksen välillä Odotetut vaikutukset Odotettujen vaikutusten arvioinnissa on huomioitava, että kyse ei ole varsinaisesta lapsivaikutusten arvioinnista 157, vaan vastaajien henkilökohtaisista mielipiteistä. Odotettujen vaikutusten arvioinnit on koottu taulukkoon Kokotavoite on: Varhaisen tunnistamisen ja tukemisen edistäminen sekä lasten eri elämän piireissä tapahtuvan kasvatuksellisen vuorovaikutuksen ja vanhemmuuden tukeminen. 156 Koko tavoite on: Kuntien ja muiden tahojen välisen yhteistyön ja yhteisen työn tapojen vahvistaminen lasten ja lapsiperheiden palveluissa asiakkaan osallisuus huomioiden. 157 Vrt. Heinämäki & Kauppinen Lapsivaikutusten arviointi kuntapäätöksissä Työvälinen kunnille lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin edistämiseen sekä palveluiden suunnitteluun, kehittämiseen ja arviointiin. THL. Myös Taskinen Lapsiin kohdistuvien vaikutusten arvioiminen. Stakes.

159 159 Odotetut vaikutukset (ka 3,4) ,2 3,8 3,6 3,5 3,3 3,9 3,2 2, Kuvio 4.19 Odotettujen vaikutusten arviointi Kuviosta 4.19 voidaan nähdä, että korkeimman keskiarvon saa osaamisen vahvistuminen (ka. 3,9). Tämä ei ole yllättävää, sillä hankkeen aikana panostettiin todella paljon resursseja uusien työvälineiden käyttöönottoon sekä palveluprosessien kehittämiseen liittyviin koulutuksiin. Oikea-aikaisessa tuessa lapselle ja perheelle on edelleen kehitettävää, samoin yhteistyön mallintamisessa ja uusien työmenetelmien käyttöönotossa. Kahden hankevuoden jälkeen on selvää, että kovin radikaaleja muutoksia ei ole voitu saada aikaan asiakkaiden elämäntilanteissa niin, että esimerkiksi korjaavan lastensuojelun tarpeessa olisi tapahtunut selkeää pienenemistä Merkitykselliset muutokset Vastaajat saivat kirjoittaa avovastauksiin arviotaan hankeaikana tapahtuneista merkityksellisimmistä muutoksista omassa työssään, työyksikkönsä työskentelyssä sekä palvelurakenteessa. Omassa työssä ja työotteessa nähtiin tapahtuneen ajattelutavan muutoksen. Sitä osattiin katsoa laaja-alaisemmin ja kriittisemmin. Työtä tehtiin innostuneemmin ja tietoisemmin. Moniammatilliset ja monitoimijaiset työtavat olivat juurtuneet tai juurtumassa osaksi omaa työotetta. Kasvunkumppanuuden vahvistuminen oli saanut aikaan vanhempien osallisuuden merkityksen korostumista ja lisääntymistä omassa työssä. Muutamista vastauksista voidaan päätellä, että muutokset ovat vielä prosessissa. Muutosvastarintaa on luonnollisesti sekä kehittämistyön eriaikaisuutta siitä innostumisessa. Toisaalta hankkeen tavoitteiden rajautuminen varhaiskasvatusikäisiin on tuonut hankkeen painopistettä lähemmäksi ehkä juuri päivähoidon ja neuvolan työntekijöitä kuin muita lapsiperhepalveluita tai varsinaista lastensuojelutyötä. Hankkeessahan on korostettu varhaisen tuen viemistä lapsen luonnollisiin kasvuympäristöihin. Työyksikkötasolla merkitykselliseksi muodostunut muutos kiteytyy uskallukseksi arvioida omaa työtä ja muuttaa totuttuja työtapoja. Tiimityö ja vuoropuhelu ovat lisääntyneet sekä kyky hyödyntää moniammatillisuutta. Muutama vastaaja mainitsee myös kehittämistyön tuloksena syntyneiden oman työn ja työyhteisön käyttöön kehitettyjen työvälineiden kuten erilaisten lomakkeiden, oppaiden ja asiakirjojen merkityksen koko työyhteisön työskentelylle. Joissain vastauksissa todetaan, että kehittämistyö ei ole vielä saanut aikaan mitään muutoksia omassa työyhteisössä, vaan prosessit ovat vielä kesken.

160 160 Merkitykselliset muutokset palvelurakenteessa voidaan kiteyttää uusien yhteistyön polkujen syntymiseen. Hankkeen myötä on luotu uusia toimintatapoja ja yhteistyökäytänteitä sekä saatu aikaan avoimuuden lisääntymistä ja tutustumista toisten työalueisiin. Moniammatillisuuden ja monitoimijaisuuden käytännöt ovat yhtenäistyneet edistäen varhaisen tuen toteutumista. Uusia yhteistyöpolkuja. (Neuvola) Toimijat ovat tutustuneet toisiinsa hankkeiden aikana, on opittu keskustelemaan ja paljon yhteistyötä on herännyt liikkeelle. (Päivähoito) Uusia toimintatapoja ja -välineitä, sekä yhteistyö naapurikuntiin. Näin on jo käynytkin ja uskon näin myös jatkuvan. (Perhetyö) Monitoimijainen yhteistyö on jäsentynyt ja siihen on luotu käytänteitä. (Erityispalvelut) Haasteet ja odotukset Haasteena jatkohanketta ajatelleen vastaajat korostivat kehitettyjen toimintatapojen juurtumista sekä uusien mallien ja työtapojen levittämistä. Toiveena oli jatkaa ja syventää asiakaslähtöistä toimintaa, varhaiskasvatussuunnitelmatyötä sekä moniammatillisten ja monitoimijaisten toimintatapojen kehittämistä ja loppuunsaattamista. Arjen työtä vahvistaville, yhteisille koulutuksille toivottiin jatkoa. Kehittämiskoordinaattoreiden työpanos koettiin merkityksellisenä jatkossakin sekä esimiesten kautta tuleva tuki oman työn ja työyksikön toiminnan kehittämiselle. Kehittämistyön rakennetta pidettiin hyvänä (kehittämistiimit ja työryhmät), mutta niihin toivottiin lisää perustason työntekijöitä. Vastauksista voitiin lukea myös kritiikkiä ja kriittisiä kohtia. Hanketta 159 pidettiin hallinnollisesti byrokraattisena. Hanke ei tavoittanut kaikkia lapsiperhepalveluiden asiakastyön rajapintoja ja työntekijöitä samalla intensiteetillä. Työryhmien ja pilottien työskentelyyn osallistuminen rajautui osahankkeen käytössä olevien resurssien mukaisesti. Kunkin alueen kehittämissuunnitelmaan kirjattiin kehittämisen painopisteet ja valittiin kehitettävät prosessit ja pilotit. Kaiken kattava lapsiperhepalveluiden kehittämistä ei mitenkään ole ollut mahdollista kehittää yhden hankkeen puitteissa. Onneksi meillä on tulossa jatkohanke 160, jonka myötä kehittämistyön tuloksia voidaan levittää laajemmalle alueelle ja useampiin työyksiköihin. Painopiste tulee jatkossakin olemaan varhaiskasvatuksessa ja siihen läheisesti kytkeytyvissä moniammatillisissa ja monitoimijaisissa varhaisen tuen ja ehkäisevän työn avoimissa palveluissa. Hanketyön prosessien syvenemiseen ja ensimmäisen vaiheen tulosten levittämiseen paneudutaan käynnistämällä kehittäjämentorikoulutus yhteistyössä Oulun yliopiston kanssa. Jatkamme myös hyväksi koettuja ajankohtaisfoorumeita kaikilla alueilla ja käynnistämme vertaisvierailuprosesseja pilottien mallinnusten ja osaamisen jakamiseksi. Asiakkaiden osallisuutta pyritään vahvistamaan ylläpitämällä kasvatuskumppanuusajattelua ja viemällä kasvatuskumppanuuskoulutuksia eteenpäin. Tästä on hyvä jatkaa kiitokset kaikille kehittäjille arvokkaasta työpanoksesta! 158 Avovastauksia on käsitelty yksityiskohtaisemmin hankkeen loppuraportissa julkaistavassa artikkelissa. 159 Tämän kritiikin kohteena oli koko PaKaste hanke ja sen osahankkeiden muodostama laaja kokonaisuus. 160 Lapsen hyvä arki2 hanke toteutetaan samojen hankekuntien ja kuntayhtyminen alueella.

161 161 POHJOIS-POHJANMAAN LÄHTEET Anttila, Kirsi Kallion ppky:n lapsi- ja perhepalveluiden yhteistyökäytännöt. Nykytila-analyysi kehitystyön pohjaksi. Opinnäytetyö. Ylempi ammattikorkeakoulututkinto. Savoinian ammattikorkeakoulu Heinämäki & Kauppinen Lapsivaikutusten arviointi kuntapäätöksissä Työvälinen kunnille lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin edistämiseen sekä palveluiden suunnitteluun, kehittämiseen ja arviointiin. THL. Huolen puheeksiottaminen Korhonen Satu. Iloa vanhemmuuteen. Vuorovaikutusleikkiopas vanhemmille. 9bd9 416a b11da4decfc02430/esite_vuorovaikutusleikkiopas.pdf Krogstrup, Hannele, K Asiakaslähtöinen arviointi. Bikva-malli. Hyvät käytännöt menetelmäkäsikirja. Stakes. b4a9 4ddd 8f14 1a40136f2b2f/bikva.pdf Kuntalaki Kuusamo Laajennettu 4-vuotistarkastus processguide-malli C0O7afk7weKYzts Hn508NmnQ69y97jOXe5HjSpK&LAN=fi%2c1&SMI=&PERIOD=latestforall&PMAIN=mycontents&PS UB=PGPLUGIN_processmaps&PPRM=MODELID%3D %3F3_0_ _0&UIP=kPb1Tg uiqnndmlozvvxl5g4nh0mvc4pslvxellm2fl6w0x5zbs Lasten, nuorten ja perheiden Kaste - kohti parempia palveluita, fi/lait/ohjelmat/lasten_kaste Perhenavigaattori-menetelmä fi/tyon/menetelmat/perhenavigaattori Peruspalvelukuntayhtymä Kallion varhaiskasvatussuunnitelma Peruspalvelukuntayhtymä Selänteen varhaiskasvatussuunnitelma Perälä, Marja-leena & Halme, Nina & tutkimusryhmä Lapsiperhepalveluiden tarve, saatavuus, laatu ja yhteensovittaminen. Diasarja. Helsinki E5 9A2E CD5A3/16904/05_perala.pdf Puroila Anna-Maija (toim.) Kehittyvä perhetyö. Posken julkaisusarja 12.

162 162 Seppänen-Järvelä, Riitta (toim.) Vertaismenetelmät kehittävän arvioinnin välineinä. Hyvät käytännöt menetelmäkäsikirja. Stakes d8c be81 d76eee055fca.aspx Sievin pilotti - Tiedonsiirto päivähoidon ja esiopetuksen välillä C0O7afk7wfLl0ssek5WKNmnQ69y97jOXe5HjSpK&LAN=fi%2c1&SMI=&PERIOD=latestforall&PMAIN=mycontents&PS UB=PGPLUGIN_processmaps&PPRM=MODELID%3D %3F3_0_ _0&UIP=kPb1Tg uiqnndmlozvvxl5g4nh0mvc4pslvxellm2fl6w0x5zbs Siltala & Paananen (toim.)mitä Kasteesta on kasvamassa? Lasten Kaste-seminaari THL:n Avauksia 23/2010. Sinun? Minun? Meidän. Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikköhanke Varhis (Hiitola- Moilanen, Marja & Määttä, Anu & Oikkonen, Leena & Parhiala, Marjut & Sarvela, Hannakaarina & Vähärautio, Aira) - ja muut julkaisut/index_html. Sosiaalihuoltolaki / Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma KASTE , Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2008: STM:n päätös , hankkeen tunniste STM/4731/2008, 028/HTO/KH2009. Taskinen Lapsiin kohdistuvien vaikutusten arvioiminen. Stakes. Theraplay -terapia Tilasto- ja indikaattoripankki Tukea vertaisille -processguide-mallinnus C0O7afk7w KIGZsmi4nSNmnQ69y97jOXe5HjSpK&LAN=fi%2c1&SMI=&PERIOD=latestforall&PMAIN=mycontents&PSU B=PGPLUGIN_processmaps&PPRM=MODELID%3D %3F3_0_ _0&UIP=kPb1Tgu iqnndmlozvvxl5g4nh0mvc4pslvxellm2fl6w0x5zbs Varhaiskasvatus tietoa pienten lasten vanhemmille client/pdfs/f700d1fd de 9d69 ae439f0731f Vuorinen, Ilpo Tiimin rakentajan ja työyhteisön kehittäjänä. ResurssiReppu. Vanhemmuuskortit

163 163 POHJOIS-POHJANMAAN LIITTEET Liite 4.3 Hankkeen organisaatio Työryhmätyöskentelyä varten perustettiin alueille lisäksi tiettyä yksittäistä kehittämisprosessia varten lyhytkestoisempia työryhmiä vaihteleva määrä. Liite 4.4 Hankkeeseen liittyvät opinnäytetyöt Tekijät ja oppilaitos Niskala Helinä ja Karhula Minna Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu, Ylivieskan yksikkö, sosiaalialan koulutusohjelma Nimi ja työn kuvaus Isäryhmätoiminta. Valtakunnallista tietoa isien tukemisesta on olemassa vasta vähän. Vuonna 2005 tehdyn valtakunnallisen neuvolaselvityksen mukaan isät tulevat hyvin mukaan neuvolan järjestämään perhevalmennukseen, mutta kunnissa toimii harvoin omia isä-ryhmiä. Selvityksen jälkeen neuvoloissa onkin alettu kiinnittää eritystä huomiota isien osallistumisen lisäämiseen. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2005, 68, 115.) Tavoitteenamme oli suunnitella ja järjestää vertaistukiryhmä Ylivieskassa ensi kertaa isäksi tulleille. Opinnäytetyöllämme olemme osaltamme kehittäneet Lapsen hyvä arki-hankkeen tavoitteiden mukaisesti lasten perheiden palveluja. Toisen yhteistyökumppanimme, Mannerheimin lastensuojeluliiton, yhdyshenkilön toiveena oli, että lähtisimme kehittämään pilottina nuorten isien vertaistukitoimintaa, joka olisi mallinnettavissa MLL: n käyttöön valtakunnallisesti. Vertaistukiryhmätoimintaa järjestettiin perhetukikeskus Apilassa kuutena keskiviikkona Järjestä-

164 164 Manninen Terhi ja Kylli Jonna Oulun seudun ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysalan yksikkö, sosiaalialan koulutusohjelma Hietaharju Reija Oulun seudun ammattikorkeakoulu, sosiaalialan koulutusohjelma Parviainen Oona Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu, sosiaalialan koulutusohjelma mämme vertaistukiryhmä oli suljettu ryhmä. Toiminnan aikana kävi ilmi, että isäryhmätoiminalle on selvä tarve. Tarve tuli ilmi isien antamasta suullisesta palautteesta. Ryhmään osallistui aktiivisesti neljä isää. Osalla isistä oli myös ryhmässä lapsi mukanaan. Kuusamon kaupungin päiväkotien lastentarhanopettajien ammatillisen kasvun kokemuksia kasvatuskumppanuus-koulutuksesta. Tutkimuksen aiheena on Kuusamossa järjestetyn kasvatuskumppanuuskoulutuksen tavoitteiden näkyminen lastentarhanopettajien ammatillisen kasvun välineenä. Tutkimusaineisto saatiin haastattelemalla Kuusamon kaupungin päiväkotien lastentarhanopettajia. Tutkimuksemme antaa Kuusamon kaupungille ja kasvatuskumppanuuskoulutuksen taustalla vaikuttaville hankkeille kuvauksen siitä, miten lastentarhanopettajat kokevat koulutuksen. Tutkimuksen yhteistyökumppanina toimii Kuusamon kaupunki. Haastattelut toteutettiin kevään 2011 aikana. Pääpiirteissään lastentarhanopettajat kuvasivat kasvatuskumppanuuskoulutusta hyödylliseksi. He kuvasivat saaneensa koulutuksesta vertaistukea, ammatti-identiteetin vahvistumista sekä päivitystä tieto-taitoon. Vanhempien kokemuksia kasvatuskumppanuudesta. Opinnäytetyön tavoitteena on kuvailla, millaisia kokemuksia vanhemmilla on kasvatuskumppanuudesta. Työni on kvalitatiivinen tutkimus. Kasvatuskumppanuus on kodin ja päiväkodin yhteistä toimintaa, vuorovaikutusta, sekä vanhemmuuden tukemista. Lapsen hyvä arki hankkeen päätavoitteeseen liittyen on mainittu lasten elämässä tapahtuvan kasvatuksellisen vuorovaikutuksen sekä vanhemmuuden tukeminen, ja tätä kautta perheen hyvinvoinnin lisääminen. Opinnäytetyön tarkoituksena on siis tuottaa tietoa siitä, miten vanhemmat kasvatuskumppanuuden kokevat. Työni yhteistyökumppanina on alusta asti toiminut lapsen hyvä arki hankkeen kehittämiskoordinaattori Anu Määttä. Tutkimuksen kohdejoukon muodostivat neljä Kuusamon päiväkotien alle 3- vuotiaiden ryhmässä olevan lapsen vanhempaa. Tutkimuksen aineistonkeruu tapahtui teemahaastatteluilla, jotka toteutin helmikuussa. Opinnäytetyön arvioitu valmistumisajankohta on lokakuu Valmis työ on saatavissa Oulun seudun ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikön kirjastosta, sekä mahdollisesti Theseus-tietokannasta. Moniammatillisuus perhetyössä Taivalkosken malli. Opinnäytetyön tavoitteen on löytää keinoja, joilla voidaan parantaa eri viranomaisten yhteistyötä perhetyössä esim. sosiaalitoimen, koulun, terveydenhoidon, poliisin jne. välillä. Välillisesti työ kohdistuu myös perheisiin, kun viranomaisten yhteistyö paranee. Aineiston keruu tapahtui haastattelemalla kasvotusten sekä sähköpostitse. Haastattelin 14 viranomaista mm. sosiaalityöntekijää, lastenvalvojaa, kolmea perhetyöntekijää, kahta terveydenhoita-

165 165 Ollila Johanna, Tiirola Jonna-Mari, Raiskio Tiia, Oulun seudun ammattikorkeakoulu, sosiaalialan koulutusohjelma Sandholm Heidi Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu, Ylivieskan yksikkö, sosiaalialan koulutusohjelma jaa, päivähoidon ohjaajaa, psykologia, peruskoulun rehtoria, Yläkoulun erityisopettajaa, Lapsen Hyvä Arki projektikoordinaattoria, seurakunnan kerho-ohjaajaa sekä poliisia. Haastattelut kokoan niin, ettei vastaajan henkilöllisyyttä pystytä miltään osin tunnistamaan. Opinnäytetyössäni hyödynnän myös Koillismaan ja Kainuun kunnille järjestettyä perhetyönpäivää. Tavoitteenani on saada opinnäytetyö valmiiksi mennessä. Opinnäytetyö talletetaan Theseustietokantaan ja on sieltä luettavissa ( Vanhempien kokemuksia osallisuudesta päivähoitopalveluissa.tutkimme opinnäytetyössämme vanhempien kokemuksia osallisuudesta päivähoitopalveluissa. Opinnäytetyömme kohdentuu yhden pohjoissuomalaisen kunnan alueelle. Vanhempien osallisuuden tutkiminen on tärkeä osa Lapsen hyvä arki- hanketta, koska tällä tavalla saadaan tietoa varhaiskasvatuksen tilanteesta ja siitä, miten vahvasti vanhemmat pääsevät osallisiksi lapsensa varhaiskasvatuksesta päivähoidossa. Opinnäytetyömme tuloksia on mahdollista käyttää vanhempien osallisuuden edistämiseksi varhaiskasvatuksen eri prosesseissa ja kasvatuskumppanuuden vahvistamiseksi. Tutkimustehtävänä on selvittää, millaisia kokemuksia vanhemmilla on osallisuudesta. Käytämme tutkimusaineistona narratiiveja eli kertomuksia vanhempien ja päivähoidon työntekijöiden välisistä kohtaamisista päivähoidon arkisissa tilanteissa. Kohderyhmänä on tietyn kunnan päivähoitopalveluita käyttävät vanhemmat. Työmme arvioitu valmistumisajankohta on syyskuussa Opinnäytetyömme on luettavissa ammattikorkeakoulujen verkkokirjastossa: Palveluopas peruspalvelukuntayhtymä Selänteen perhepalveluista. Opinnäytetyön aiheena on luoda sähköinen palveluopas Selänteen peruspalvelukuntayhtymän tarjoamista perhepalveluista lapsiperheille. Lähtökohtana työlle on peruspalvelukuntayhtymässä syntynyt tarve koota palvelut selkeästi perheiden saataville. Tarkoituksena on luoda opas, jossa kerrotaan Selänteen palveluista sekä kootaan tarvittavat yhteystiedot yhteen. Tavoitteena on, että opas on tarpeeksi selkeä ja käytännönläheinen, jotta siitä oikeasti on hyötyä lapsiperheille. Opinnäytetyön aihe löytyi Lapsen hyvä arki -hankkeen opinnäytepankista. Aihe kuuluu laajemmin Moniammatillinen kumppanuus ja uusien toimintamallinen kehittäminen -aihion alle. Aluksi otin yhteyttä hankkeen kehittämiskoordinaattori Kirsi Anttilaan. Anttilan avustamana sain yhteyden Selänteen palvelujohtajaan ja aloitin opinnäytetyön prosessin. Opinnäytetyö on vielä melko alkutekijöissään, sillä se valmistunee vasta loppusyksystä 2011Lapsen hyvä arki -hankkeen kehittämiskoordinaattori Kirsi Anttila sekä Selänteen peruspalvelukuntayhtymän Lapsen ja perheiden palvelu-

166 166 Lahti Minna ja Takkunen Henna Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu, Ylivieskan yksikkö sosiaalialan koulutusohjelma Imponen Jonna ja Vähäkangas Mervi Rovaniemen ammattikorkeakoulu, hoitotyön koulutusohjelma johtaja Heleena Talala. Opinnäytetyö on siis valmis viimeistään marraskuussa 2011, jonka jälkeen sen pitäisi löytyä Theseustietokannasta. Alle kouluikäisten lasten ja heidän perheiden palveluopas Peruspalvelukuntayhtymä Kallion kuntien alueella.opinnäytetyömme sai alkunsa syksyllä 2010 Lapsen hyvä arki hankkeesta, jonka tavoitteena on kehittää lasten ja perheiden palveluja moniammatillisesta näkökulmasta painopisteen ollessa peruspalveluissa sekä varhaisen tuen ja ehkäisevän työn alueella. Kallion alueella ei ole vielä kehitetty opasta varhaiskasvatuspalveluista ja palveluoppaan laatimiselle on koettu suurta tarvetta. Kallio-Selänteen -alueella on kerätty arviointi- ja palautetietoa lapsiperhepalveluiden asiakkailta Bikva -menetelmän avulla, jonka palautteessa todettiin palveluoppaille olevan tarvetta. Lapsen hyvä arki -hankkeen yksi tavoite on parantaa lasten ja perheiden palvelujen laatua ja vaikuttavuutta. Eli tavoitteena on luoda palveluopas alle kouluikäisille lapsille ja heidän perheilleen, jotta heidän olisi helpompi löytää oikeiden palvelujen piiriin Peruspalvelukuntayhtymä Kalliossa. Oppaan on tarkoitus valmistua syksyllä 2011 ja opinnäytetyön viimeistään marraskuussa Valmistuessaan koko opinnäytetyömme löytyy Theseus-tietokantaan, Origo-kirjastosta ja opas tulee luultavasti ilmestymään sähköisenä versiona, konkreettisen oppaan lisäksi. Vauvavuoden moniammatilliset palvelut. Opinnäytetyössämme etsimme vastauksia seuraaviin tutkimusongelmiin: Mitä moniammatillisia palveluja neuvolan tulisi tarjota vauvavuoden aikana? Minkälaista tukea vanhemmat kaipaavat neuvolasta vauvavuoden aikana? Minkälaista tukea vanhemmat ovat saaneet neuvolasta vauvavuoden aikana? Minkälaista tietoa vanhemmat ovat saaneet neuvolasta vauvavuoden aikana? Opinnäytetyön aihe pohjautuu Lapsen hyvä arki hankkeeseen, joka on Pohjois- Pohjanmaan PaKaste -hankkeen osahanke. Sen tavoitteena on luoda toimivia lasten ja perheiden hyvinvointia ja varhaista tukea palvelevia yhteistyö- ja toimintamalleja eri toimijoiden välille. Hankkeiden perusta tälle työlle on moniammatillisen kumppanuuden edistäminen, yhteisten moniammatillisten toimintamallien ja verkostojen kehittäminen ja vahvistaminen lasten ja lapsiperheiden palvelujen tarjoajien välille. Opinnäytetyön alkuvaiheessa apuna toimivat varhaisen vuorovaikutusryhmän jäsenet peruspalvelukuntayhtymä Kallion alueella. Hankkeen koordinaattori Kirsi Anttila on ollut aktiivisesti mukana. Opinnäytetyömme ohjausta ovat antaneet opettajat Aila Niskala ja Raija Seppänen Rovaniemen ammattikorkeakoululta. Opinnäytetyömme arvioitu valmistumisajankohta on joulukuu Työmme teoreettinen viitekehys pohjautuu seuraaviin käsitteisiin moniammatillisuus, vauvavuosi, varhainen puuttuminen ja

167 167 Sundell Mia Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu, Ylivieskan yksikkö, sosiaalialan koulutusohjelma Salo Riikka Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu, Ylivieskan yksikkö sosiaalialan koulutusohjelma tukeminen. Kohti tasavertaista kumppanuutta Kasvatuskumppanuuden kehittyminen 2000-luvulla Knuutinpuhdon päiväkodissa. Tutkimuksen aiheena oli kasvatuskumppanuuden kehittyminen 2000-luvun aikana Knuutinpuhdon päiväkodissa, joka sijaitsee Nivalassa. Kyseinen varhaiskasvatusyksikkö on erityisesti panostanut kasvatuskumppanuuden toteuttamiseen. Tavoitteena oli tutkia, miten kasvatuskumppanuus on kehittynyt sekä lasten vanhempien että työntekijöiden näkökulmasta. Opinnäytetyö oli laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Aineisto kerättiin BIKVAarviointimenetelmää mukaillen. Ryhmähaastattelut toteutettiin kolmelle vanhemmalle ja kahdelle työntekijälle. Molemmilla haastattelukerroilla haastateltaville esitettiin samat teemoitetut ja avoimet kysymykset. Kysymykset muotoiltiin siten, että haastateltavat miettivät aiheen, esimerkiksi vanhempien osallisuuden, toteutumista 2000-luvun alussa ja lopussa. Tulokset analysoitiin tukeutuen teoriatietoon koskien kasvatuskumppanuutta. Tutkimustuloksien mukaan kasvatuskumppanuus kehittyi Knuutinpuhdossa myönteiseen suuntaan lukuun ottamatta taloudellisen tilanteen muutoksen vaikutuksia. Henkilökuntaa oli vähemmän ja lapsiryhmät olivat suurempia verrattuna vuosituhannen alkuun. Tämä vaikutti osaltaan haitallisesti kasvatuskumppanuuden kehittymiseen esimerkiksi siten, että lapsen yksilöllinen huomiointi ei toteutunut vanhempien toivomalla tavalla. Kasvatuskumppanuuden kehittyminen oli kuitenkin pääsääntöisesti myönteistä. Uutena käytänteenä oli aloituskeskustelun toteuttaminen perheen kotona. Lisäksi vanhempien osallisuus oli vahvistunut, sillä esimerkiksi kasvatuskeskusteluissa vanhempaa kuunneltiin aidosti ja koko perheen tilanne huomioitiin. Vanhempien rooli oli myös erilainen vanhempainilloissa, sillä he saivat itse osallistua keskusteluun, eivätkä vain toimia vastaanottavana osapuolena kuten aikaisemmin. Myös henkilökunnan asenne ja kunnioitus vanhempia kohtaan oli muuttunut suvaitsevammaksi ja ymmärtäväisemmäksi. Lapsen näkökulma ja osallisuus päiväkodin lapsikohtaisessa varhaiskasvatussuunnitelmatyössä. Opinnäytetyöni sai alkunsa, kun löysin mielenkiintoisen tutkimusaihion (lapsikohtainen varhaiskasvatussuunnitelmaprosessi ja lapsen äänen kuuleminen päivähoidossa). Lapsen hyvä arki-hankkeen ylläpitämästä opinnäytepankista. Otin yhteyttä Kallion ja Selänteen peruspalvelukuntayhtymien alueella Lapsen hyvä arki-hankkeen kehittämiskoordinaattorina toimivaan Kirsi Anttilaan. Opinnäytetyöprosessini aloituspalaverissa löimme aiheen lukkoon tarkentaen, rajaten ja kohdentaen sitä niin minun, oppilaitokseni kuin alueenkin tarpeiden ja intressien mukaiseksi. Tutkimukseni täydentää muuta alueella tehtyä varhaiskasvatussuunnitelmien kehitystyötä. Hanketyönte-

168 168 Blomberg Teuvo Savonia ammattikorkeakoulu, Iisalmen yksikkö Harjula Tiina Oulun seudun ammattikorkeakoulu, sosiaalialan koulutusohjelma kijän avustuksella yhteistyökumppaniksi löytyi erittäin kehittämismielinen ja vastaanottavainen 3-5-vuotiaiden lasten pilottiryhmä. Olen voinut tukeutua Kirsi Anttilan asiantuntemukseen myös etsiessäni teoreettiseen viitekehykseeni soveltuvaa materiaalia. Toiminnallisen opinnäytetyöni keskeisimpänä tavoitteena on selvittää, miten varhaiskasvatusikäisten lasten ääni ja mielipide saadaan nostettua käytännöstä esille ja todennettua lapsikohtaiseen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Tavoitteena on siis lisätä lasten ääntä, näkökulmaa ja osallisuutta päiväkotien varhaiskasvatussuunnitelmatyössä ennen kaikkea lapsikohtaisten varhaiskasvatussuunnitelmien osalta toiminnallisia menetelmiä hyödyntämällä ja kehittämällä. Näin pyritään parantamaan varhaiskasvatuspalvelujen laatua ja vaikuttavuutta sekä päivähoidon henkilöstön ammatillista osaamista. Alkavan kesän tulen viettämään hyvin tiivisti tutkimukseni parissa, joten valmista jälkeä sopii etsiä alkusyksystä 2011 osoitteesta: Ollaan yhessä isän kanssa. Ollaan yhessä isän kanssa on toiminnallinen opinnäytetyö, jonka tarkoituksena on tuottaa toimintamalli isäryhmästä peruspalvelukuntayhtymä Selänteelle. Isä-lapsi ryhmä toteutetaan usean eri toimijan yhteistyönä, jolloin yhden toimijan panostus ei kasva liian suureksi. Yhteistyössä ovat mukana neuvola, perhetyö, päivähoito, seurakunta sekä Mannerheimin lastensuojeluliiton paikallisyhdistys. Kohderyhmänä ovat isät, jotka eivät yleensä tule mukaan ryhmiin ja joilla on tarvetta saada kokemusta lapsen kanssa yhdessä toimimisesta sekä rohkaisua ja tukea isyyteen. Isät valitaan yhdessä neuvolan ja perhetyön kanssa. Ryhmä toteutetaan Pyhäjärvellä syys-lokakuussa Ryhmässä isiä aktivoidaan toimintaan lasten kanssa toiminnallisin menetelmin, joissa korostuvat yhdessä tekeminen, luonto, liikkuminen sekä perinteiset leikit. Työn teoreettinen viitekehys on voimaantuminen. Opinnäytetyön tuotos on toimintakansio toimeksiantajalle ja lisäksi opinnäytetyöstä tehdään raportti, joka tallennetaan Theseus-tietokantaan hyväksymisen jälkeen. Ollaan yhessä isän kanssa on jatkoa PPKY-Selänteen alueella pidetyille Ollaan yhessä perheleireille, jotka ovat olleet osa Lapsen hyvä arki hankkeessa kehitettyä Tukea vertaisille - toimintaa. Työ valmistuu keväällä Toimijoiden kokemuksia varhaisen tuen perheleiritoiminnasta. Opinnäytetyöni tarkoituksena on kuvailla perheleirin toimijoiden kokemuksia varhaisen tuen perheleiritoiminnasta. Tavoitteenani on saada eri toimijoiden kokemustietoa perheleireistä, jota perheleirin työntekijät voivat halutessaan käyttää toimintansa kehittämiseksi. Perheleirillä moniammatillinen tiimi muodostui neuvolan, päivähoidon, seurakunnan, perhetyön, Mannerheimin lastensuojeluliiton ja Martta-järjestön työntekijöistä. Lisäksi perheleirillä työskenteli opiskelijoita. Tutkimustehtävänäni oli selvit-

169 169 Komulainen Tanja Oulun seudun ammattikorkeakoulu, sosiaalialan koulutusohjelma Saarenpää Tanja Lapin yliopisto, sosiaalityön pääaine tää millaisia kokemuksia perheleirin työntekijöillä on perheleiritoiminnasta? Opinnäytetyö käynnistettiin syksyllä 2010 Lapsen hyvä arki hankkeen kautta. Opinnäytetyöni arvioitu valmistumisaika on syyslukukaudella 2011 ja valmistumisen jälkeen se on saatavilla Oulun seudun ammattikorkekoulun Intrasta. Torstai on toiveita täynnä:lasten osallisuuden vahvistaminen päiväkoti Muksuteekin toiminnassa.ylemmän ammattikorkeakoulutukinnon opinnäytetyö on työelämän kehittämistehtävä, joka toteutetaan yhteistyössä työyhteisön kanssa. Kehittämistehtäväni kiinnittyy Lapsen hyvä arki-hankkeeseen, jonka yhtenä tavoitteena on asiakkaan osallisuuden vahvistaminen eri aloilla. Yhteistyökumppaniksi kehittämistehtävääni löytyi työyhteisö Peruspalvelukuntayhtymä Selänteen alueelta, Pyhäjärven kaupungista päiväkoti Muksuteekista. Muksuteekissa oli herännyt kiinnostus vahvistaa lasten osallisuutta. Tämä tutkimus on tutkimusavusteinen toimintatutkimus, jossa on sovellettu osallistavaa ja kommunikatiivista toimintatutkimusta. Tutkimuksen tarkoituksena oli lasten osallisuuden vahvistaminen päiväkoti Muksuteekin toiminnan suunnittelussa, ja tavoitteena oli kehittää lapsen osallisuutta vahvistavia menetelmiä arjen työkaluiksi. Lasten osallisuutta vahvistavina menetelminä työyhteisö päätti käyttää sadutusta sekä työyhteisön itse ideoimaansa Toiveiden torstai-foorumia, jossa lapset saivat esittää toiveita päiväkodin toimintaan. Tutkimusaineisto kerättiin systemaattisella kirjallisuuskatsauksella, työkokousten muistiinpanoista, ryhmähaastattelulla sekä tutkijan että työyhteisön pitämistä muistioista. Tulokset osoittivat, että molemmat menetelmät ovat käyttökelpoisia päiväkodissa. Lapsen osallisuutta edistää aikuisen arvosidonnainen suhtautuminen lapsen osallisuuteen sekä se, että aikuinen ottaa käyttöön lapsen osallisuutta vahvistavia menetelmiä. Työyhteisön kehittämisen kannalta todettiin tärkeää olevan työyhteisölähtöisyys. Kun työyhteisö on itse suunnittelemassa kehittämistyötä ja aktiivisena toimijoina kehittämistyön toteutusvaiheessa, on toiminta kehittämistyössä milekkäämpää, sitoutuneempaa ja sillä on hyvät mahdollisuudet juurtua osaksi arjen toimintaa. Kehittämistehtävän avulla Päiväkoti Muksuteekkiin kehittyi uusia työkaluja lasten osallisuuden edistämiseksi, ja lasten osallisuuden vahvistumiselle entisestään on hyvät edellytykset. Työ valmistuu syksyllä 2011 ja on valmistuttuaan luettavissa Theseusksessa ( Asiasanat: osallisuus, päiväkoti, työyhteisölähtöisyys, kehittäminen Lastensuojelun ja päivähoidon yhteistyö. Opinnäytetyössäni tulen tutkimaan päivähoidon moniammatillista yhteistyötä päiväkodin, sosiaalityöntekijän ja perheiden kesken. Keskeiset käsitteet ovat moniammatillisuus ja kasvatuskumppanuus.

170 170 Niinikoski Tiina ja Rönkkö Anniina Savoniaammattikorkeakoulu, Iisalmen yksikkö, sosiaalialan koulutusohjelma Päiväkodin moniammatillinen yhteistyö lapsen kasvun ja kehityksen tukena Selvitys Nivalan päiväkotien ulkoisesta moniammatillisuudesta. Opinnäytetyömme tarkoituksena on selvittää, miten päiväkodin moniammatillinen yhteistyö tukee lapsen kasvua ja kehitystä. Korostamme työssämme varhaisen tuen ja tunnistamisen merkitystä. Selvitämme minkälaista yhteistyötä Nivalan päiväkodeilla on eri tahojen kanssa. Nostamme myös esille, minkälaista yhteistyötä päiväkodit toivovat lisää ja minkä tahojen kanssa yhteistyötä tulisi vielä kehittää. Lapsen hyvä arki -hankkeen alla oli tarvetta selvitykselle Nivalan kaupungin päiväkotien yhteistyön suunnista. Valitsimme hankkeen kotisivuilta oman mielenkiintomme mukaisen tutkimusaiheen. Opinnäytetyömme teoreettinen viitekehys perustuu Yrjö Engeströmin kehittävän työntutkimuksen malliin. Tämän tukena käytämme kirjallisuutta, joka käsittelee moniammatillista yhteistyötä ja varhaista tukemista. Tutkimusmateriaalia olemme saaneet haastattelemalla Nivalan kaupungin päiväkotien henkilökuntaa.. Opinnäytetyömme valmistumisajankohta on marraskuussa Valmis opinnäytetyö on saatavissa Theseus -verkkokirjastosta. Liite 4.5 Hanketyöntekijöiden koulutukset Aika Paikka Koulutus Kustannukset Osallistujat Oulu Asiakkaan osallisuus (Seija Järvi) Oulu Lapsen ääni ja sen kuuleminen graduesitys (Susanna Kinnunen) 62,20 + sivukulut Kirsi Anttila, Anu Määttä, Aira Vähärautio Kirsi Anttila, Anu Määttä, Aira Vähärautio Helsinki VASU-päivä (THL) Kirsi Anttila, Aira Vähärautio Oulu Perhepäivähoidon Kirsi Anttila valtakunnallinen kehittämisseminaari Kuusamo Lapset puheeksi- Anu Määttä koulutus Kuusamo Lapsen puheeksi. Mielenterveyden keskusliitto. Ilmainen Anu Määttä Oulu Vig-infotilaisuus. Videoavusteinen vuorovaikutuksen ohjaus Osallistujille ilmainen. Hanke osallistui kouluttajan kus- Kirsi Anttila, Anu Määttä, Aira Vähärautio

171 Kokkola/ Nuppuhanke Lapsiperheiden hyvinvointia rakentamassa. Perhekeskuksen kehittäminen Kuusamo Lapsen terve ja epäterve aggressio. Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun? (Jari Sinkkonen) Videoyhteys Lastensuojelu ja laki Videoyhteys Lapsen hyvän kasvun edellytykset (OYs, Marja Schulman) Ylivieska Moniammatillisen yhteistyön lainsäädäntöpohja. Onnistuvat opit Videoyhteys ProcessQuidekoulutus (Maarit Pirttijärvi/Poske) Oulu ProcessQuidekoulutus (Antti Laitinen/ QPR Software Plc) Oulu Maataideprosessi (Helena Malmivirta) Kalajoki Pohjoisen Kastehankkeiden seminaari tannuksiin yhdessä MLL:n kanssa. Ilmainen Koulutus toteutettiin yhteistyössä Koillismaan Lapsen hyvä arkihankkeen ja Kuusamon kaupungin toimijoiden kanssa. Hankkeelle aiheutuneet kustannukset yht Ilmainen Maksullinen. Ilmainen PaKasteen kustantama? PaKasteen kustantama? Kirsi Anttila Anu Määttä Anu Määttä Anu Määttä Kirsi Anttila Anu Määttä, Kirsi Anttila, Aira Vähärautio Anu Määttä, Kirsi Anttila, Aira Vähärautio sivukulut Anu Määttä, Kirsi Anttila, Aira Vähärautio 56,81 Kirsi Anttila

172 172 Liite 4.6 Koulutus- ja konsultaatioprosessit Kallion ja Selänteen kehittämisalueilla Aihe Kouluttaja/t Ajankohta Osallistujat Kasvatuskumppanuuskouluttaja -koulutus Kasvatuskumppanuus - koulutus peruskoulutusryhmät Huoli puheeksi -koulutus Marjatta Kekkonen ja Aini Ronkainen Taisto Lehtinen ja Aini Ronkainen Sari Suhonen ja Marjut Parhiala Työmenetelmäohj. Ulla-Maija Miettilä ja Katja Kosonen Anu Sippola ja Niina Jokikuona Marjut Parhiala Kaija Leppälä (Oulu kokopv koulutus) (Seinäjoki) (Vaasa) (Seinäjoki) (21 h) , , (48 h) (2 h) (2h) (2h) (48 h) (Haapajärvi 26 h) (2,5 h) (2h) Kallio: Ulla-Maija Miettilä, Katja Kosonen, Selänne: Virpi Halonen, Sirpa Lipponen Selänne: Anu Sippola, Niina Jokikuona Kallio 14 Kallio 16 Kallio 8-14 Kallio 14 Selänne: 11 Kallio: (2,5h) (2h) Kallio: (2,5 h), (2h) Selänne: (2,5h) (2,5h) Selänne: 30 Moniammatillisen työn prosessikoulutus Hilkka Honkanen ja Arja Veijola Ylivieska Haapajärvi Ylivieska Haapajärvi Nivala Haapajärvi Haapajärvi Ylivieska Kallio: 17 Selänne: 15 Selänne: 22 Kallio: 20 Kallio: 20 Selänne: 18 Selänne: 13 Kallio: 11

173 173 Varhaiskasvatuksen pedagoginen johtaminen Lastentarhanopettajana varhaiskasvatuksen arjessa Vasu -työskentelyn konsultaatio Moniammatillisen työskentelyn konsultaatio Haapajärvi Ylivieska (4 h/krt) Sanna Parrila Paula Loukkola (Oulussa kokopäiväkoulutusta) Nivala (3h) Ylivieska (3h) Eeva-Liisa Kronqvist (4 h) Haapajärvi Hannele Karikoski (2h) videoyhteys Oulusta VASU prosessin tuki Paula Loukkola , (2 h/krt) Tiedotustilaisuus vanhemmille lapsen esikouluun siirtymisestä Lastensuojelun rajapinnoilla Pohjoinen Varhaiskasvatus päivä (kaikille alueille yhteinen) Työpajatyöskentelyä Pohjoinen varhaiskasvatuspäivä (kaikille alueille yhteinen) (2 h/krt) Kallio: 12 Selänne: 14 Kallio: 5 Selänne: 2 Kallio: 4 Selänne: 2 Kallio: 5 Selänne: 2 Kallio: 4 Selänne: 2 Kallio ja Selänne: 57 Kallio ja Selänne: 67 Kallio 4 Selänne 7 Kallio 7 Kallio 9 Selänne 6 Hannele Karikoski (Sievi) 69 vanhempaa Kirsi Alila *) Ei tiedossa raportin kirjoittamisvaiheessa Yhteensä 358 osallistujaa Pohjois-Suomesta Elina Viljamaa (Oulu) Teija Jokipii Helena Malmivirta Leena Poikela Pia Leppänen-Keränen Anu-Maarit Moilanen Pohjois-Pohjanmaan liikunta ry. ADHD-liitto Jukka Mäkelä (Oulu) 390 osallistujaa

174 174 Liite 4.7 Koulutus- ja konsultaatioprosessit Koillismaan kehittämisalueilla Aihe Kouluttaja/t Ajankohta Osallistujat Kasvatuskumppanuuskouluttajakoulutus Kasvatuskumppanuus peruskoulutus Aini Ronkainen ja Marjatta Kekkonen Kuusamo: Anu Määttä ja Anja Niemi Ryhmä Posio:2 Taivalkoski:2 Kuusamo: 12 osallistujaa Ryhmä Kuusamo: 12 osallistujaa Ryhmä Kuusamo: 12 osallistujaa Taivalkoski: Sirpa Kinnunen ja Ulla Väisänen Ryhmä Taivalkoski: 10 osallistujaa Posio: Outi Mustonen ja Raili Varanka Ryhmä , Posio: 11 osallistujaa Kasvatuskumppanuus työmenetelmäohjaus Anu Määttä ja Anja Niemi Ryhmä ja Ryhmä 3 Kuusamo: 12 osallistujaa

175 175 Syksystä 2010 alkaen koordinaattorin kouluttajaparin koulutuskorvauksista vastasi Kuusamon kaupunki omana toimintana Syksystä 2011 työmenetelmä-ohjaus jatkuu Kuusamon kaupungin omana toimintana Taivalkoski: Sirpa Kinnunen ja Ulla Väisänen Posio: Outi Mustonen ja Raili Varanka 26.8.ja ja ja ja ja ja ja ja Ryhmä ja ja ja Ryhmä ja ja ja ja ja ja ja ja ja Ryhmä ja ja ja ja ja Työmenetelmäohjaukset (9 tapaamista) toteutettu kunnan omana toimintana kevät-syksy 2011 Kuusamo: osallistujaa Kuusamo: osallistujaa Kuusamo: 12 osallistujaa Kuusamo: 12 osallistujaa Lapsen terve ja epäterve aggressio ja Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun? Työmenetelmäohjaukset (9 tapaamista) toteutettu kunnan omana toimintana kevät syksy 2011 Jari Sinkkonen Koillismaa: 126

176 176 Moniammatillisen yhteistyön prosessikoulutus Varhaiskasvatuksen pedagoginen johtaminen Koillismaa: 5päivähoidon-ohjaajaa+ kehittämiskoordinaattori Varhaiskasvatussuunnitelma-työ - konsultaatio - ajankohtaisfoorumin luento Perhepäivähoidon valtakunnallinen kehittämisseminaari Lapset puheeksi- menetelmäkoulutus Vasu-seminaari (Kuusamon kaupungin tilaama koulutus) Millainen lapsi on normaali? Hilkka Honkanen ja Arja Veijola Sanna Parrila Paula Loukkola Koillismaa:15 Koillismaa:25 Koillismaa:17 Koillismaa:19 Koillismaa:15 Vasu-työryhmien jäsenet vaihtelevilla kokoonpanoilla Koillismaa: Kehittämiskoordinaattori Outi Ståhlberg ja Merja Smahl Mielenterveyden keskusliitto Kehittämiskoordinaattori Sanna Parrila Kehittämiskoordinaattori (Koillismaa:103) Liisa Keltikangas- Järvinen Huoli puheeksi- koulutus Lastensuojelun rajapinnoilla Kehittämiskoordinaattori Taivalkoski osallistujamäärät arvio Kirsi Alila *) Ei tiedossa raportin kirjoittamisvaiheessa

177 177 Liite 4.8 Kyselylomake TAUSTATIEDOT 1. Tehtävänimike ja vastuualue 2. Työyksikkö 3. Paikkakunta Kuusamo Posio Taivalkoski Alavieska Nivala Sievi Ylivieska Haapajärvi Kärsämäki Pyhäjärvi Reisjärvi TEHTÄVÄ/ROOLI HANKETYÖSSÄ 4. Oletko ohjausryhmän jäsen/varajäsen? Kyllä Ei 5. Oletko kehittämistiimin jäsen? Kallion kehittämistiimi Selänteen kehittämistiimi Koillismaan kehittämistiimi En ole kehittämistiimin jäsen 6. Minkä työryhmän työskentelyyn olet osallistunut? Valitse kaikki joissa olet ollut mukana. Kallio: Vavu -työryhmä Kallio: Vasu -työryhmä Kallio: PPH -työryhmä Selänne: Vavu -työryhmä Selänne: Vasu -työryhmä Selänne: PPH -työryhmä Kuusamo: Vasu-työryhmä Kuusamo: 4v.- työryhmä Posio: Vasu -työryhmä Posio: 4v. -työryhmä Taivalkoski: Vasu -työryhmä Taivalkoski: 4v.- työryhmä Taivalkoski: Huoli -tiimi Muu, mikä/mitkä? En ole osallistunut työryhmätyöskentelyyn 7. Oletko osallistunut johonkin hankkeen käynnistämään kehittämis- tai pilottiprosessiin? Kyllä, mihin? (Mainitse kaikki, joissa olet ollut mukana.) Ei 8. Millaisessa roolissa ja tehtävissä olet työskennellyt kehittämis- tai pilottiprosessissa?

178 Oletko osallistunut kehittämistyöhön koko hankeajan ( )? Kyllä Ei Mistä/mihin asti olet ollut mukana? ARVIO KEHITTÄMISTYÖN TOTEUTUMISESTA Valitse näkemystäsi vastaava kohta arviointivalikosta kunkin kysymyksen osalta. 0 = en osaa sanoa 1 = ei lainkaan 2 = jonkin verran 3 = hyvin 4 = erittäin hyvin 5 = erinomaisesti 10. Miten hyvin ohjausryhmän työskentely on palvellut hankkeen tavoitteiden toteutumista? 11. Perustele vastauksesi. 12. Miten hyvin kehittämistiimin työskentely on palvellut hankkeen tavoitteiden toteutumista? 13. Perustele vastauksesi. 14. Miten hyvin hanketyöntekijöiden (kehittämiskoordinaattorit, projektipäällikkö) työskentely on palvellut hankkeen tavoitteiden toteutumista? 15. Perustele vastauksesi. 16. Miten hyvin työryhmän/työryhmien työskentely on palvellut hankkeen tavoitteiden toteutumista? 17. Perustele vastauksesi. 18. Miten hyvin kehittämispilottiin tai yksittäiseen kehittämisprosessiin liittyvä työskentely on palvellut hankkeen tavoitteiden toteutumista? 19. Perustele vastauksesi. 20. Oletko osallistunut hankkeen järjestämään kehittämistyötä tukevaan koulutukseen ja konsultaatioprosesseihin? Kyllä Mihin? (Mainitse kaikki, joihin olet osallistunut) Ei 21. Miten hankkeen järjestämä koulutus ja konsultaatio on palvellut kehittämistyön toteutusta? 22. Perustele vastauksesi. 23. Mikä koulutus tai konsultaatio on ollut erityisen onnistunutta? 24. Miten hankkeen järjestämät ajankohtaisfoorumit ovat palvelleet hankkeen tavoitteiden toteutumista? 25. Perustele vastauksesi. ARVIO HANKKEEN TULOKSISTA JA VAIKUTTAVUUDESTA Hankkeen päätavoitteena on lasten ja perheiden hyvinvoinnin edistäminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen sekä lasten ja perheiden palvelujen laadun ja vaikuttavuuden parantaminen. Päätavoitetta on täsmennetty alatavoitteilla. Arvioi hankkeen keskeisten tavoitteiden toteutumista. Valitse näkemystäsi vastaava kohta arviointivalikosta kunkin kysymyksen osalta: 0 = en osaa sanoa 1 = ei lainkaan 2 = jonkin verran 3 = hyvin 4 = erittäin hyvin 5 = erinomaisesti 26. Moniammatillisen kumppanuuden edistäminen, yhteisten moniammatillisten toimintamallien ja verkostojen kehittäminen ja vahvistaminen lasten ja lapsiperheiden palvelujen tarjoajien välille. 27. Perustele vastauksesi.

179 Varhaisen tunnistamisen ja tukemisen edistäminen sekä lasten eri elämän piireissä tapahtuvan kasvatuksellisen vuorovaikutuksen ja vanhemmuuden tukeminen. 29. Perustele vastauksesi. 30. Lasten ja perheiden palveluissa työskentelevän henkilöstön ammatillisen osaamisen kehittäminen. 31. Perustele vastauksesi. 32. Kuntien ja muiden tahojen välisen yhteistyön ja yhteisen työn tapojen vahvistaminen lasten ja lapsiperheiden palveluissa asiakkaan osallisuus huomioiden. 33. Perustele vastauksesi. 34. Tutkimuksen, koulutuksen ja käytännön työn välisen yhteyden kehittäminen. 35. Perustele vastauksesi. Hankkeen odotettuina vaikutuksina on, että lasten ja perheiden hyvinvointi ja osallisuus vahvistuvat. Miten arvioit tähän liittyen odotettujen vaikutusten toteutumista? Valitse näkemystäsi vastaava kohta arviointivalikosta kunkin kysymyksen osalta: 0 = en osaa sanoa 1 = ei lainkaan 2 = jonkin verran 3 = hyvin 4 = erittäin hyvin 5 = erinomaisesti 36. Lapset ja perheet saavat oikea-aikaista palvelua, saavat itse osallistua palvelujen kehittämiseen ja kokevat tulevansa kuulluiksi. 37. Perustele vastauksesi. 38. Lapset ja perheet saavat tukea omissa kehitysympäristöissään ja peruspalvelujen yhteydessä kotona, päivähoidossa, esiopetuksessa, neuvolassa. 39. Perustele vastauksesi. 40. Vanhemmat saavat tukea kasvatustehtävässään ja vanhemmuus vahvistuu. 41. Perustele vastauksesi. 42. Lasten ja perheiden tarpeet tunnistetaan mahdollisimman varhain ja niihin voidaan antaa oikea-aikaista tukea. 43. Perustele vastauksesi. 44. Lasten ja perheiden palvelujen työmenetelmät kehittyvät ja leviävät keskeisten toimijoiden käyttöön. 45. Perustele vastauksesi. 46. Lasten ja perheiden palveluiden yhteistyö on mallinnettu rakenne- ja sisältötasolla. 47. Perustele vastauksesi. 48. Ylisektorinen ja kunnallinen yhteistyö vahvistuu ja sille luodaan toimintamallit. 49. Perustele vastauksesi. 50. Lasten ja perheiden palveluissa työskentelevien ammatillinen osaaminen vahvistuu ja heillä on käytössä yhteisiä työkaluja. 51. Perustele vastauksesi. 52. Alan opiskelijat integroituvat kehittämistyöhön opinnäytetöiden ja harjoittelujen kautta. 53. Perustele vastauksesi. 54. Korjaavan lastensuojelun tarve vähenee. 55. Perustele vastauksesi. Kerro oma mielipiteesi seuraavista asioista:

180 Millaisia pysyviä muutoksia kehittämistyö on mielestäsi saanut aikaan omassa työskentelyssäsi? Perustele vastauksesi. 57. Millaisia pysyviä muutoksia kehittämistyö on mielestäsi saanut aikaan omassa työyksikössäsi? Perustele vastauksesi. 58. Millaisia pysyviä muutoksia kehittämistyö on mielestäsi saanut aikaan kunnan tai kuntayhtymän varhaiskasvatusikäisten lasten ja perheiden palveluissa ja monitoimijaisissa yhteistyökäytännöissä? Perustele vastauksesi. 59. Millaisia pysyviä muutoksia kehittämistyö on mielestäsi saanut aikaan ylikunnallisissa varhaiskasvatusikäisten lasten ja perheiden palveluiden yhteistyökäytännöissä? Perustele vastauksesi. 60. Mitä odotat jatkohankkeelta (Lapsen hyvä arki )? Perustele vastauksesi. Kiitos vastauksestasi!

181 181 Liite 5 Pohjois-Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisrakenne Työryhmä Pohjois-Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisrakenne Knif Pirjo Kostamo-Pääkkö Kaisa Lohi Jouni Niskala Asta Pekkala Terho Rautalin Riitta Vähärautio Aira POHJOIS-SUOMEN SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON KEHITTÄMISRAKENNE SISÄLLYS Tiivistelmä 1. Lähtökohdat 2. Kattavan sopimuksellinen kehittämisrakenteen edellytykset 3. Terveydenhuollon toiminnallinen rakenne ERVA-alueella 3.1. Sairaanhoitopiirien perusterveydenhuollon yksiköt 3.2. Terveydenhuoltolain sääntelyn mahdollistama visio perusterveydenhuollon yksiköiden toiminnasta 4. Sosiaalihuollon toiminnallinen järjestelmä 4.1. Sosiaalihuollon palvelut kunnissa ja yhteistoiminta-alueilla 4.2. Sosiaalihuollon osaamiskeskukset 5. Koulutusrakenne 6. Tiedontuotanto 7. Visioita kehittämisrakenteen muodoista ja sisällöistä 8. Tarvittavat rahoitus- tai organisaatioratkaisut 9. Kehittämisrakenteen edellytyksiä

182 182 Tiivistelmä Tarve Vähitellen on ryhdytty puhumaan sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisen rakenteen tarpeellisuudesta. Myös lainsäädäntö muuttuu yhä enemmän sosiaali- ja terveydenhuollon eheyden suuntaan ja tämän myötä kysymys yhteisestä rakenteesta on yhä oleellisempi. Koko Pohjois-Suomea koskevan sosiaali- ja terveysalan kehittämisrakenteen ja monialaisen toimintamallin rakentaminen edellyttää resurssien yhdistämistä ja toiminnan koordinointia. Kehittämisrakenteella ja toimintamallilla turvataan pitkäjänteinen sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja alueellinen tiedontuotanto. Tässä työpaperissa esitetyt ajatukset ja esitykset ovat tarkoitettu keskustelun käynnistämiseen ja jatkopohdintaan - haastaa avoimesti tulevaisuuden rakentamiseen. Toimijat Sosiaalialan osaamiskeskusten sekä perustettavien perusterveydenhuollon yksiköiden toiminta on laissa ja asetuksessa määritelty. Sosiaalialan osaamiskeskusten ja perusterveydenhuollon yksiköiden tehtävät ovat lakien erilaisista sanamuodoista huolimatta pitkälti samansuuntaisia. Terveydenhuoltolaissa perusterveydenhuollon yksiköiden tehtävät on määritelty konkreettisemmin, mutta sosiaalialan osaamiskeskusten toimintaa ohjaava lainsäädäntö antaa enemmän liikkumavaraa ja mahdollisuuksia ottaa huomioon alueelliset näkökohdat. Molempien yhtenä tehtävänä on asiantuntijuuden ja osaamisen tukeminen alueellaan. Lisäksi osaamiskeskukset ja perusterveydenhuollon yksiköt tarjoavat tukirakenteen kehittämistoiminalle alueen kunnille ja muille toimijoille (oppilaitokset, järjestöt, yksityinen sektori). Kuntarakenne on muuttumassa ja sitä kautta Pohjois-Suomessa tapahtuu alueellista eriytymistä. Pohjois- Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla sekä Kainuussa on siirrytty kohti suurempia kuntia ja kuntien yhteistoiminta-alueita ja alueellisia rakenteita. Kuntien lukumäärä on pienentynyt ja ratkaisut sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä, kehittämisestä ovat muuttumassa. Lapissa vastaavaa palvelurakenteen muutosta ei ole näkyvissä, vaan kunnat pyrkivät edelleen järjestämään palvelut itsenäisesti. Alueen oppilaitoksilla on tulevaisuudessa entistä tärkeämpi rooli osaamisen ylläpidossa ja tiedon tuotannossa. Yhä enemmän on alettu edellyttämään sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutuotannon ja kehittämistoiminnan integraatiota. Kehittämisen kannalta on myös tärkeää, että kehittäminen ja tutkimus toimivat nykyistä kiinteämmässä yhteistyössä. Tutkittuun tietoon perustuva toiminta ja johtaminen ovat edellytyksiä tulevaisuuden tarpeiden ennakoimiseen, niin kehittämistoiminnassa sekä palveluiden tuotannossa. Toimintamalli Kehittämisrakenteelle tulevien ja asetettujen haasteiden ja tavoitteiden huomiointi edellyttää, että kehittämisrakenne kattaa sosiaali- ja terveydenhuollon koko palveluketjun perustasolta erityisvastuualueelle asti. Rakenteen on oltava maantieteellisesti kattava ja yhtenäinen alan kokonaisohjauksen kannalta. Maantieteelliset realiteetit huomioiden rakenteen on kuitenkin perustuttava sellaisille maakunnallisille tai muille alueellisesti perustelluille ratkaisuille, jotka mahdollistavat paikallisen luontevan toiminnan. Kehittämisrakenteen muodostamiseen tarvittavien toimijoiden keskinäinen organisoituminen on mahdollista tehdä nykyiseltä pohjalta monitoimijaisesti ja sopimuksellisesti. Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisrakennetta tulisi voida kehittää jo aivan lähitulevaisuudessa riippumatta siitä, missä aikataulussa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislainsäädäntöä ja kuntarakennetta säätelevää lainsäädäntöä kirjoitetaan. Tämä voi tapahtua kehittämällä alueellista yhteistyörakennetta neuvottelukunta- ja sopimusmenettelyn pohjalle. Tässä tarkoituksessa muodostetaan alueellinen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisen yhteistoiminnallinen sopimuksellinen rakenne. Eri toimijatahojen kanssa neuvoteltua alueellista SOTE-yhteistoimintasopimusta toteuttamaan perustetaan keskeisten toimijoiden muodostama neuvottelukunta, jossa on edustettuna kunnat, yliopistot, osaamis-

183 183 keskukset, sairaanhoitopiirit/perusterveydenhuollon yksiköt, kuntayhtymät, yhteistoimintaalueet, järjestöt, ammattikorkeakoulut yritykset ja muut alueella keskeisiksi määritellyt tahot. Uuden kehittämisrakenteen ja -työn keskeisinä välineinä ovat alueelliset sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteiset kehittämisverkostot siten, että kehittämistyö on yhä moniammatillisempaa. Kehittämistä tehdään yhdessä asiakkaiden kanssa siten, että syntyy vakiintuneet mallit uudistaa palveluja asiakaslähtöisesti (esim. kehittäjäasiakkaat, kokemusasiantuntijat). Keskeisiä näissä yhteisissä kehittäjäverkostoissa ovat myös sosiaali- ja terveydenhuollon kehittäjätyöntekijät osaamiskeskusten ja perusterveydenhuollon kehittämisyksiköiden yhteydessä. Vastaavasti alueen kunnissa, kuntayhtymissä, yhteistoiminta-alueilla työskentelee kehittäjätyöntekijöitä perusterveydenhuollon, terveyden edistämisen ja sosiaalihuollon yhteisen kehittämisverkoston turvin ja tuella. Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittäjätyöntekijät ovat sijoitettuna eri kuntiin, kuntayhtymiin, yhteistoiminta-alueille, osaamiskeskusten ja perusterveydenhuollon yksiköiden sekä yhteistyökumppaneiden tiloihin. Tämä mahdollistaa kiinteän yhteistyön sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden ja kehittäjätyöntekijöiden välillä Samalla kyetään turvaamaan asiakkaiden osallistuminen kehittämistyöhön. Kun oppilaitokset kytketään mukaan verkostoon, osaamisen ylläpitäminen varmistuu. Alueellinen verkostomainen yhteistyön ja kehittämisen rakenne turvaa myös alueellisen tiedontuotannon. Uudessa kehittämisrakenteessa on tärkeää vahvistaa kuntien ja yliopiston välistä yhteistyötä perus- ja erikoistumiskoulutuksessa, täydennyskoulutuksessa ja tutkimuksessa. Tähän tarvitaan osaamiskeskusten/perusterveydenhuollonyksikköjen tarjoamaa verkostorakennetta. Aikataulu Pohjois-Suomi tarvitsee sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisen kehittämisrakenteen kokoamaan yhteen hajallaan/irrallaan toimívia palvelutuotannosta, kehittämisestä, koulutuksesta ja tietotuotannosta vastaavia organisaatioita. Keskustelun käynnistäminen koko alueen toimijoiden kesken - perusajatusten esittely ja yhteisen linjan löytäminen - jatkosuunnittelusta sopiminen 1. Valmistelutyöryhmän työskentely - osapuolten sisäinen työstäminen ja oman kannan muodostaminen - eri toimintojen sektorikohtainen käsittely (sosiaalihuolto, terveydenhuolto, varhaiskasvatus, tutkimus- ja koulutus) - yhteisen toiminnan hahmottaminen, koordinaatiokysymykset, rahoitus 2. Osapuolten päätöskäsittely - kunkin toimijan päätökset sopimukselliseen yhteistyöhön liittymisestä - kehittämisrakennesopimuksen hyväksyminen 3. Toiminnan käynnistyminen PaKaste2 yhteisen rakenteen/verkoston pilotointi PaKaste2 -hankkeessa

184 Lähtökohdat Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteet ovat muutoksessa koko maassa. Kunta- ja palvelurakenneuudistus, lainsäädäntöhankkeet, yliopistolain uudistus ja ammattikorkeakouluverkoston uudistaminen ovat koko toimialaan merkittävästi vaikuttavia tekijöitä. Yhdessä ennakoidun palvelutarpeen kasvun ja käytettävissä olevan työvoiman vähenemisen kanssa tämä tarkoittaa sosiaali- ja terveydenhuollolle samaan aikaan realisoituvia suuria muutoshaasteita. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen valtakunnallisena tavoitteena on luoda maahan eheä taloudellisesti kestävä ja vaikuttava sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmä. Valtakunnallisesti on valmistelussa useita eri lainsäädäntöhankkeita, joissa viitataan sosiaali- ja terveydenhuollon yhteiseen kehittämisrakenteeseen. Hallituksen esityksessä terveydenhuoltolaiksi on säännös sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöstä. Terveydenhuoltolakiluonnoksessa on myös säännökset terveydenhuollon tutkimus-, koulutus- ja kehittämistoiminnasta. Sosiaalihuoltolakia uudistetaan. Uudistettaessa lakiin tulisi sisällyttää velvoite myös sosiaalihuollon jatkuvasta kehittämisestä. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskevaa lakia on alettu myös valmistella. Järjestämislaissa tulisi säätää koko sosiaali- ja terveydenhuollon alueellisista, yhteisistä ja pysyvistä kehittämisrakenteista, jotta sosiaali- ja terveydenhuollon eheä kokonaisuus kehittyisi. Kansallisessa KASTE -ohjelmassa painotetaan kehittämistä osana perustyötä. Kehittäjiksi tarvitaan eri tason toimijoita sosiaali- ja terveydenhuollon toimialalta. Pohjois-Suomen erityisolosuhteet asettavat omat lisävaatimuksensa. Pitkät etäisyydet, korkea sairastavuus ja syrjäytyneisyys ja työvoiman saatavuusongelmat lisäävät ratkaistavia pulmia. Koko Pohjois-Suomea koskevan sosiaali- ja terveysalan kehittämisrakenteen ja monialaisen toimintamallin rakentaminen edellyttää resurssien yhdistämistä ja toiminnan koordinointia. Pohjoisen alueen KASTE-, PaKaste -hankkeen ( ) päämääränä on valmistella Pohjois-Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon pysyvä kehittämisrakenne/-verkosto ja toimintamalli turvaamaan pitkäjänteinen sosiaali- ja terveysalan kehittäminen. Kehittämisrakenteelle asetettuja vaatimuksia ovat: Sosiaali- ja terveysala tekevät yhteistyötä kehittämistoiminnassa Alueellinen kattavuus on koko Pohjois-Suomi Kestävä, pitkäjänteinen ja tietopohjaan perustuva kehittäminen turvataan Hajanainen kehittäminen kootaan ja koordinoidaan Eri toimijat verkostoituvat Henkilöstön osaaminen ja saatavuus turvataan Erityisosaamisen ja -palvelut turvataan Asiakkaat ja potilaat osallistuvat kehittämiseen, esimerkiksi kokemusasiantuntijoina ja kehittäjäasiakkaina Saamelaispalvelut huomioidaan erityiskysymyksenä Kaksikielisyys huomioidaan Kokkolassa (toimii isäntäkuntana Kruunupyylle) Koko Pohjois-Suomea koskevan sosiaali- ja terveysalan kehittämisrakenteen ja monialaisen toimintamallin rakentaminen edellyttää resurssien yhdistämistä ja toiminnan koordinointia. Kehittämisrakenteella ja toimintamallilla turvataan pitkäjänteinen sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja alueellinen tiedontuotanto. Tässä työpaperissa esitetyt ajatukset ja esitykset ovat tarkoitettu keskustelun käynnistämiseen ja jatkopohdintaan haastaa avoimesti tulevaisuuden rakentamiseen. 2. Kattavan sopimuksellisen kehittämisrakenteen edellytykset Pohjois-Suomi on alueellisesti laaja. Väestö on keskittynyt isoihin kaupunkeihin (Kokkola, Oulu, Kemi, Tornio, Rovaniemi, Kajaani) tai niiden ympärillä oleviin lähikuntiin, mutta enimmiltä osin Pohjois-Suomi on kui-

185 185 tenkin harvaan asuttu. Pohjoisen alueen toimijat ovat kehittämistoiminnan näkökulmasta hajallaan ja yksittäiset, paikalliset resurssit ovat varsin niukat. Kehittämisen ja tietotuotannon näkökulmasta voimavaroja tulee koota yhteen tiiviiksi yhteistyöksi kuntien, kuntayhtymien, ammattikorkeakoulujen ja pohjoisten yliopistojen sekä valtion viranomaisten kesken (AVI, ELY, THL). Sisällyttämällä kehittämisrakenteeseen sekä julkiset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelu- että koulutusorganisaatiot varmistetaan kehittämisen perustuminen alan erityisiin tietopohjiin (lääketiede, terveystieteet, sosiaalityö, varhaiskasvatus, kasvatustiede) sekä koulutuksen ja työelämäorganisaatioiden yhteys kehittämisessä. Kolmannen sektorin ja hyvinvointialan yritystoiminnan roolit kehittämisrakenteessa tulee myös määritellä Kehittämisrakenteelle tulevien ja asetettujen haasteiden ja tavoitteiden huomiointi edellyttää, että kehittämisrakenne kattaa sosiaali- ja terveydenhuollon koko palveluketjun perustasolta erityisvastuualueelle asti. Rakenteen on oltava maantieteellisesti kattava ja yhtenäinen alan kokonaisohjauksen kannalta. Maantieteelliset realiteetit huomioiden rakenteen on kuitenkin perustuttava sellaisille maakunnallisille tai muille alueellisesti perustelluille ratkaisuille, jotka mahdollistavat paikallisen luontevan toiminnan. Kehittämisrakenteen muodostamiseen tarvittavien toimijoiden keskinäinen organisoituminen on mahdollista tehdä nykyiseltä pohjalta monitoimijaisesti ja sopimuksellisesti. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus edustaa nykyisellään tällaista sopimuksellista rakennetta. Posken laaja alueellinen ja verkostomainen toiminta pohjautuu sopimukseen Lapin yliopiston, Kolpeneen palvelukeskuksen kuntayhtymän, Oulun seudun ammattikorkeakoulun ja Saamelaiskäräjien kanssa. Muut Pohjois-Suomen alueella toimivat osaamiskeskukset (ISO ja SonetBotnia) ovat organisoituneet ja verkostoituneet eri tavalla. Samalla niiden toiminnallinen alue laajenee Pohjois-Suomen erva-alueen ulkopuolelle. Sosiaalialan osaamiskeskusten osaaminen ja asiantuntijuus painottuu tehtävänsä mukaisesti sosiaalialalle ja sen rinnalle tarvitaan terveydenhuollon asiantuntemusta, jotta saadaan riittävät edellytykset sosiaali- että terveysalan kattavan kehittämisen päävastuullisena toimimiseksi.. Sairaanhoitopiireihin vuonna perustettavat perusterveydenhuollon yksiköt edustavat luontevasti pysyvän kehittämisrakenteen tarvitsemaa terveydenhuollon osaamista omalla toiminta-alueellaan. ERVA alueen laajuista terveydenhuollon asiantuntemusta kehittämislinjausten teossa rakenteessa edustaa Oulun yliopistollisen sairaalan yleislääketieteen yksikkö. Sen perustehtävä on perusterveydenhuollon kehittäminen ja kehityksen tukeminen tuottamalla pääasiassa kolmenlaisia palveluita: 1) ERVA -alueen lakisääteisiä jatko- ja täydennyskoulutuspalveluita koulutuspäivien muodossa, 2) terveyskeskuksissa tapahtuvan lääkäreiden ohjaustyön tukea ja koulutusta ohjaajana toimimiseen ja 3) terveyskeskuksissa tapahtuvan tutkimustyön tukea. OYS-Yle- yksikkö saa rahoituksensa alueen sopimuskunnilta lääkäreiden ja hammaslääkäreiden koulutus- EVO -rahoista. Kunnissa, kuntayhtymissä tai niiden muodostamilla yhteistoiminta-alueilla tuotetaan ja kehitetään perusterveydenhuollon sekä sosiaalihuollon palveluita. Kehittämistoimet voivat olla yhteisiä, seutukunnallisia, alueellisia, ERVA -alueen kattavia tai omia paikallisia hankkeita ja muita kehittämistoimenpiteitä. Yhdessä sosiaalialan osaamiskeskukset ja niiden toiminta-alueelle sijoittuvien sairaanhoitopiirien perusterveydenhuollon yksiköt edustaisivat hyvinkin kehittämistoiminnan suunnitteluun, toteuttamiseen ja koordinointiin tarvittavaa osaamista sekä sosiaali- että terveydenhuollon alalta. 3. Terveydenhuollon toiminnallinen rakenne ERVA- alueella Erityistason erikoissairaanhoidon palvelujen järjestämiseksi maa on jaettu viiteen yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueeseen. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri (PPSHP) on pohjoisin viidestä Suomen yliopistollisesta sairaanhoitopiiristä. OYS:n erityisvastuualueeseen kuuluvat Pohjois-Pohjanmaan, Länsi-Pohjan, Keski-Pohjanmaan ja Lapin sairaanhoitopiirit ja Kainuun maakunta. Pohjois-Suomen kattavalla erityisvastuualueella asuu noin henkilöä.

186 186 KUVIO 1: Oulun yliopistollisen sairaanhoitopiirin erityisvastuualue: sairaanhoitopiirit ja sairaalat Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymällä on kolme sairaalaa: Oulun yliopistollinen sairaala, Oulaskankaan sairaala ja Visalan sairaala, joissa sairaanhoitopiiri tuottaa keskussairaalatasoista erikoissairaanhoitoa oman alueensa väestölle, kuten muutkin ERVA -alueen sairaanhoitopiirit, kukin pääasiassa oman

187 187 piirinsä alueella asuvalle väestölle. Kuusamon kaupunki tuottaa kohtalaisen laajasti erikoissairaanhoidon palveluita omassa terveyskeskuksessaan. Piirien rajat ylittävä yhteistyö palvelutuotannossa lisääntyy kuitenkin koko ajan. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiriin kuuluvat kyseisen maakunnan kunnat; Alavieska, Oulunsalo, Haapavesi, Pyhäjoki, Hailuoto, Pyhäjärvi, Haukipudas, Pyhäntä, Ii, Raahe, Kalajoki, Reisjärvi, Kempele, Sievi, Kiiminki, Siikajoki, Kuusamo, Siikalatva, Kärsämäki, Taivalkoski, Liminka, Tyrnävä, Lumijoki, Utajärvi, Merijärvi, Vaala, Muhos, Vihanti, Nivala, Yli-Ii, Oulainen, Ylivieska, Oulu. Yksityisiä terveyspalveluiden tuottajia on runsaasti etenkin Oulussa. Lapin sairaanhoitopiiri Lapin alueella on kaksi sairaanhoitopiiriä: Länsi-Pohjan ja Lapin sairaanhoitopiirit. Erityisen vaativan tason erikoissairaanhoidon palveluiden tuottamisesta lappilaisille vastaa Oulun yliopistollinen sairaala / Pohjois- Pohjanmaan sairaanhoitopiiri. Lapin sairaanhoitopiirin kuntayhtymän keskussairaala ja psykiatrinen sairaala sijaitsevat Rovaniemellä. Psykiatrinen sairaala on hieman kaupunkitaajaman eteläpuolella, Muurolassa. Lapin sairaanhoitopiirin jäsenkunnat ovat: Ranua, Posio, Salla, Savukoski, Pelkosenniemi, Sodankylä, Utsjoki, Inari, Enontekiö, Muonio, Kolari, Pello, Rovaniemi ja Kemijärvi. Kaikissa kunnissa on oma terveysasemansa. Savukoski ja Pelkosenniemi tuottavat perusterveydenhuollon palvelut kuntayhtymänä. Muonio ja Enontekiö muodostavat perusterveydenhuollon kuntayhtymän ilmeisesti vuoden 2010 loppuun saakka. Kemijärven kaupunki tuottaa omassa yksikössään, Sairaala Lapponiassa myös tiettyjä mm. kirurgisia ja sisätautialan erikoissairaanhoidon palveluita. Inarissa ollaan ulkoistamassa perusterveydenhuollon vastaanottotoimintoja. Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiri Länsi Pohjan sairaanhoitopiirin kuntayhtymällä on keskussairaala Kemissä. Psykiatrinen sairaala sijaitsee Torniossa. Sairaanhoitopiiriin kuuluu kuusi kuntaa, Kemi, Tornio, Simo, Ylitornio, Keminmaa ja Tervola. Jokaisessa jäsenkunnassa on tällä hetkellä oma terveyskeskus, joka tuottaa perusterveydenhuollon palvelut. Keminmaassa ja Tervolassa vastaanottotoimintojen työvoiman tuottavat terveydenhuollon ulkoistuksiin erikoistuneet yritykset kuntien ostopalvelusopimuksilla. Simossa pohditaan siirtymistä Oulunkaaren alueen terveyspalvelut -kuntayhtymään. Lappilaisissa kaupungeissa ja muissa isoimmissa kunnissa sekä tunturikeskuskissa on yksityisiä lääkäriasemia, jotka tuottavat palveluita paikalliselle väestölle ja matkailijoille. Suurin kuntoutuspalveluiden tuottaja on Invalidiliiton Lapin Kuntoutumiskeskus Rovaniemellä. Myös muita laitoskuntoutusyksikköjä ja avokuntoutuspalveluita tuottavia yksikköjä/yrityksiä toimii Lapin ja Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirien alueilla. Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri, KPSHP on kolmentoista jäsenkunnan muodostama kuntayhtymä. Sen omistama keskussairaala sijaitsee Kokkolassa. Sairaanhoitopiiri on sopinut Etelä-Pohjanmaan ja Vaasan sairaanhoitopiirien kanssa siitä, että kuntayhtymät huolehtivat erikoissairaanhoidon palvelujen tuottamisesta myös toistensa jäsenkuntien väestölle ilman erillistä maksusitoumusta. Tästä syystä palveluja käyttävä väestöpohja on suurempi kuin jäsenkuntien väestömäärä. Lähtökohtana potilaan ohjaamiselle naapurisairaanhoitopiiriin on, että lähettämiselle on jokin perusteltu syy, kuten palvelujen saatavuus, maantieteellinen saavutettavuus tai jokin muu erityissyy. Alueella on yhteensä kuusi terveyskeskusta. Kainuun sairaanhoitopiiri ja maakunta -kuntayhtymä Kainuussa on vuodesta 2005 ollut käynnissä Kainuun hallintokokeilu, jossa kuntayhtymä on järjestänyt kahdeksan kunnan sosiaali- ja terveyspalvelut perustasosta erikoistasolle. Kunnallisten peruspalveluiden ja erikoissairaanhoidon sairaanhoitopiirin sijaan kuntayhtymä muodostaa siis yhden organisaation. Erikoissairaanhoidon palvelut tuotetaan Kainuun keskussairaalassa Kajaanissa. Perusterveydenhuollon palveluita tuotetaan kaikkien peruskuntien alueella. Kainuulaisilla asiakkailla on mahdollisuus vapaasti valita hoitopaikkansa kuntarajoista riippumatta koko Kainuun alueella. Terveyskeskussairaala- ja vastaanottotoiminnan vastuualue on jaettu kolmeen seudulliseen toiminnalliseen kokonaisuuteen: Seutu I:n muodostavat Kajaani, Paltamo ja Ristijärvi; Seutu II:n Kuhmo ja Sotkamo ja seutu

188 188 III:n Hyrynsalmi, Puolanka ja Suomussalmi. Kuhmon terveyskeskuksen vastaanotto on ulkoistettu Hoitoketju Coronarialle. Akuutti vuodeosastotoiminta on keskitetty siten, että pääosa vuodeosastojen akuuttitoiminnoista toteutetaan Kajaanissa, Kuhmossa, Sotkamossa ja Suomussalmella. Keskussairaalan päivystyspoliklinikalla toimii myös virka-ajan ulkopuolinen terveyskeskuspäivystys. Taulukko 1. OYS-ERVA -alueen asukasmäärät sairaanhoitopiireittäin Sairaanhoitopiiri / alue Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Keski-Pohjanmaa Lappi Länsi-Pohja OYS-erva yhteensä Asukasluku Sairaanhoitopiirien perusterveydenhuollon yksiköt Uuden terveydenhuoltolain mukaan jokaisessa sairaanhoitopiirin kuntayhtymässä on oltava perusterveydenhuollon yksikkö, jossa on moniammatillinen terveysalan asiantuntemus. Yksikön laissa määriteltynä tehtävänä on: antaa asiantuntemusta perusterveydenhuoltoon sovittaa yhteen alueellaan perusterveydenhuollossa tehtävää tutkimusta ja kehittämistä ohjata ja avustaa hoito- ja kuntoutusketjujen laatimista selvittää koulutustarpeita ja järjestää täydennyskoulutusta huolehtia henkilöstötarpeen ennakoinnista huolehtia erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon sekä soveltuvin osin sosiaalitoimen yhteensovittamisesta tukea sairaanhoitopiirin jäsenkuntien terveydenhuollon järjestämissuunnitelman laatimista Sairaanhoitopiirin kuntayhtymään kuuluvien jäsenkuntien on terveydenhuoltolain velvoittamana laadittava valtuustokausittain terveydenhuollon järjestämissuunnitelma. Järjestämissuunnitelmassa sovitaan kuntien välisestä yhteistyöstä palvelujen järjestämisessä sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Suunnitelmaan kirjataan kuntien välisen yhteistyön lisäksi yhteistyö perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, sosiaalihuollon ja lääkehuollon sekä muiden toimijoiden kesken. Terveydenhuollon järjestämissuunnitelma hyväksytään sairaanhoitopiirin kuntayhtymässä. Kunnat ja kuntayhtymä arvioivat järjestämissuunnitelman toteutumista vuosittain ja tekevät siihen tarvittavat muutokset. Kutakin terveyskeskusta tulee kehittää osana kansallista perusterveydenhuollon kehittämistä. Se on tehtävä terveyskeskusten välisenä yhteistyönä ja yhteistyössä sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon yksikön kanssa. Kunnan on osoitettava riittävät voimavarat tutkimus-, koulutus- ja kehittämistoiminnan tarpeisiin. Sairaanhoitopiirin kuntayhtymän on tarjottava asiantuntemusta ja tukea perusterveydenhuollon kehittämiseen ja terveyden, toimintakyvyn ja sosiaalisen turvallisuuden alueelliseen edistämiseen Terveydenhuoltolain sääntelyn mahdollistama visio perusterveydenhuollon yksiköiden toiminnasta Jokaiseen sairaanhoitopiiriin perustettava perusterveydenhuollon yksikkö toimii keskeisessä roolissa alueensa perusterveydenhuollon asiakkaiden saaman hoidon ja palvelun kehittämisessä sekä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välisen yhteistyön ja hoitopolkujen edistämisessä. Yksiköt muodostavat osan sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistä ja pysyvää kehittämisrakennetta. Allakäsitellään yksikön tehtäviä:

189 189 Yhteistyöverkostojen rakentaminen ja kehitystyön koordinointi: Perusterveydenhuollon yksikkö huolehtii sairaanhoitopiirinsä alueen perusterveydenhuollon kehittämislinjauksien tekemisestä yhteistyössä terveyskeskusten, erikoissairaanhoidon yksiköiden ja sosiaalitoimen kanssa. Samalla kytkentä neuvolatyön, päivähoidon, perhetyön ja lastensuojelun välille on tässä myös mukana osana lapsiperhepalveluiden kokonaisuutta ja niiden kehittämistä. Kouluterveydenhuolto ja oppilashuolto muodostavat jatkumoa kouluikäisiin ja nuoriin. Sosiaali- ja terveystoimen yhteistyövelvoitteen esillä pitäminen ja siitä muistuttaminen kehittämissuunnitelmissa ja niiden toteuttamisessa, kuuluvat terveydenhuollossa erityisesti perusterveydenhuollon yksikölle. Yhteys Yliopistosairaalan yleislääketieteen yksikön suuntaan tulee muodostaa osaksi sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon yksikön toimintaa. Myös sosiaalihuollon kehittämistyöstä vastaavien toimijoiden (Poske ym.) kanssa on rakennettava aktiivisen yhteistyön malli. Perusterveydenhuollon yksikön lääkärillä voi olla rooli erikoistuvien lääkäreiden ohjaamisessa, koulutuksien järjestämisessä ja erikoistumiseen tarvittavien työpalveluiden organisoinnissa. Perusterveydenhuollon yksikkö toimii koordinoijana ja asiantuntijana alueensa terveyskeskusten kehittämistehtävissä ja hankkii tarvittaessa tietoa ja asiantuntemusta näiden tarpeisiin joko oman sairaalan eri erikoisaloilta tai ulkopuolisista yksiköistä ja tietolähteistä. Oulun yliopistosairaalan Yleislääketieteen yksikkö antaa tarpeen mukaan sisällöllistä ja koulutuksellista tukea sairaanhoitopiirien perusterveydenhuollon yksiköille ja näiden kanssa yhteistyössä myös terveyskeskuksiin. Alueellisen (sairaanhoitopiirin alue) koordinointitehtävän mahdollistamiseksi perusterveydenhuollon yksikkö kokoaa yhteistyöverkoston tai verkostoja erilaisiin sisällöllisiin tai toiminnallisiin tarpeisiin, kuten hoito- ja palveluketjujen rakentamiseen, koulutukseen, laadunhallintaan, tutkimukseen ja kehittämiseen liittyen. Alueellisen verkoston/verkostojen ja/ tai työryhmien avulla sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon yksikkö koordinoi näitä kehittämistoimintoja alueellaan. Oman sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen -terveysnäkökulmasta koottujen yhteistyöverkostojen koordinointitehtävän ohella, yksikkö edustaa sille määriteltyä aluetta koko OYS -ERVA- alueen kattavissa perusterveydenhuoltoa koskevissa yhteistyö- ja kehittämisverkostoissa, yhdessä riittävän terveyskeskusten ja sosiaalitoimen edustuksen kanssa. Kliininen rooli: Sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon yksiköillä voisi hyvinkin olla myös kliininen rooli. Perusterveydenhuollon yksikön tiimi voi toimia esimerkiksi keskussairaalasta kotiuttamistilanteessa jatkohoidon organisoinnissa ja koordinoinnissa, apuvälinetarpeen, kuntoutustarpeen arvioinnissa ja polyfarmasian tarkistamisessa. Lisäksi yleislääketieteen erikoislääkäri voi toimia yleislääketieteen konsulttina sairaalan eri osastoilla hoitaen potilaiden tavallisia kliinisiä ongelmia. Lääkäri voi toimia myös sairaalan ensiapupoliklinikalla kliinisessä työssä. Hoitopolkujen ja palvelun laadun kehittämiseen liittyvät erilaiset arvioinnit ja tutkimukset voivat kuulua perusterveydenhuollon yksikön tehtäviin silloin kun ne esimerkiksi ovat luonteeltaan terveyskeskuksia keskenään vertailevia tai muutoin useampaa alueen terveyskeskusta koskevia. Ennen kaikkea yksikkö kuitenkin auttaa ja ohjaa terveyskeskuksia kyselyjen ja käyttötutkimusten teossa. Osaamisen kehittäminen: Ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden opinnäytetöihin ja ylempiin AMK -tutkintoihin liittyvät työyksikköjen kehittämistehtävät sekä terveystieteiden alaan liittyvät pro gradut voivat olla koulutusorganisaatioiden ja perusterveydenhuollon yksiköiden yhteistyökenttää silloin kun aihepiiri liittyy perusterveydenhuoltoon. Täydennyskoulutustarpeen selvittäminen on osa perusterveydenhuollon yksikön tehtäviä muun muassa kehittämistoimintaan liittyen. Mikäli jokin uusi toimintamalli edellyttää henkilöstön kouluttamista, koulutusta on järjestettävä. Perusterveydenhuollon yksikkö selvittää systemaattisesti suunnittelukausittain, valtuustokausittain tai muulla aikavälillä kehittämislinjausten ja kehittämistoimien edellyttämää osaamista ja mahdollista osaamisvajetta, johon voidaan vastata täydennyskoulutuksella. Sairaanhoitopiirin kuntayhtymä järjestää joko itse tai yhteistyössä oman alueensa toimijoiden kanssa ilmenneeseen tarpeeseen vastaavia koulutuspäiviä.

190 190 Pidempikestoisesta täydennyskoulutuksesta ja tarpeellisiksi katsottavien ammattitutkintoon johtavien koulutusohjelmien käynnistämisestä neuvotellaan ammattikorkeakoulun ja ammattiopiston kanssa. Tähän tarpeeseen tulee kehittää uudenlainen, tehokkaasti pitkäkestoisten koulutusten tarpeet ennakoiva arvioinnin ja koulutusyhteistyön malli yhdessä koulutusorganisaatioiden kanssa, sillä ammattikorkeakoulujen rahoitusjärjestelmän sykli ei mahdollista kovin spontaania kurssien ja koulutusohjelmien käynnistämistä. Alueellinen ja aktiivisesti toimiva koulutustyöryhmä on välttämätön, jotta terveyskeskusten sairaanhoidollisen toiminnan, terveyden edistämisen, ennalta ehkäisyn ja sosiaalihuollon kanssa tehtävän yhteistyön strategisten linjausten edellyttämä koulutustarve on suunniteltuihin muutoksiin nähden ajoissa todettuna. Näin on mahdollista vastata koulutustarpeeseen oikea-aikaisesti ammattikorkeakoulun, sairaanhoitopiirin, Oys:n Yle -yksikön, POSKEN tai muun toimijan toimesta tai yhteistyönä. Alueellisen terveysalan (tai sosiaali- ja terveysalan) koulutustyöryhmän toimintaa voi koordinoida sairaanhoitopiirissä perusterveydenhuollon yksikkö, jonka on huolehdittava rajapintayhteistyöstä muun muassa erikoissairaanhoidon koulutustyöryhmän, ERVA alueen koulutusvastaavien ja sosiaalialan toimijoiden ja koulutusorganisaatioiden kanssa. Perusterveydenhuollon yksikkö koordinoi alueellaan eurolääkäreiden ja yleislääketieteeseen erikostuvien lääkäreiden sijoittumista terveyskeskuksiin ja erikoissairaanhoidon yksiköihin sekä kehittää käytännön koulutusvaiheen aikaista ohjaustoimintaa. Lääkäreiden peruskoulutukseen ja yleislääketieteen erikoistumiskoulutukseen ja osaltaan myös täydennyskoulutukseen liittyen perusterveydenhuollon yksikön ja Oys Yle -yksikön välille tulee rakentaa erityisesti lääkärikunnan välinen koulutusyhteistyön aktiivisesti toimiva malli. Tutkimustoiminnan osalta luodaan yhteistyömalli Oys:n Yleislääketieteen yksikön sekä muiden Terveystieteiden laitoksen yksiköiden kanssa (hoitotiede, terveyshallinto, muut ). Yksikön lääkäri voisi toimia OYS-yleyksikön koordinoimassa ohjaajalääkäritehtävässä. Resurssit: Perusterveydenhuollon yksikön henkilöstö koostuu yleislääketieteen erikoislääkäreistä, terveystieteiden ja hoitotyön edustajista, suun terveydenhuollon, kuntoutustoiminnan ja farmakologian osaajista ja riittävästä toimistohenkilötyöpanoksesta. Näiden erilaisten osaajien työpanos voi luonnollisesti olla osa-aikainenkin. Se, kuinka suureksi yksikön henkilöstömäärä suunnitellaan ja miten päätoimisesti kukin osaaja yksikössä toimii, riippuu sairaanhoitopiirin koosta, maantieteellisen alueen laajuudesta ja perusterveydenhuollon yksiköiden ja toimijoiden määrästä ja siitä tarpeesta, mitä peruskunnista uuteen yksikköön kohdennetaan. 4. Sosiaalihuollon toiminnallinen rakenne ja sen suhde kehittämisrakenteeseen Sosiaalihuollon toiminnallinen rakenne toimii eri pohjalta kuin terveydenhuollon ERVA -alueen toiminta. Aluetasoinen yhteistoiminta ei ole vakiintunutta tai rakenteellista. Kuitenkin kunnalliseen palvelutuotantoon perustuva rakenne on laajentumassa osissa maakunnista yhteistoiminta-alueiden ja sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymien myötä laajempiin muotoihin (Pohjois-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa ja Kainuun maakunnan kuntayhtymä). Toisaalta Lapissa ja osissa maakuntia kunnat toimivat edelleen itsenäisesti järjestäen palvelut oman yksittäisen, monesti väestöpohjaltaan pienen kunnan palveluina Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämiseksi perustetut yhteistoiminta-alueet Pohjois-Pohjanmaalle ja Keski-Pohjanmaalle on muodostettu sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoimintaalueita palveluiden järjestämiseen. Paras-hankkeen mukaisia sosiaali- ja terveystoimen yhteistoiminta-alueita on muodostettu ja tullaan muodostamaan Pohjois-Pohjanmaan alueelle seuraavasti: Oulunkaaren palvelukuntayhtymä (24 655asukasta), Simo liittyy v alusta (3 496 asukasta), Oulun seudun eteläisten kuntien yhteistoiminta, (aiesopimus), ( asukasta), Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymä (käynnistyy vaiheittain), ( asukasta), Sosiaali- ja terveyspiiri Helmi ( asukasta), Kalajoen kaupungin ja Merijärven kunnan yhteistoiminta ( asukasta), Peruspalvelukuntayhtymä Kallio (32 972asukasta), Peruspalvelukuntayhtymä Selänne ( asukasta), Yhteistyö PPSHP:n kanssa (vuoden 2012 loppuun) Oulainen (7 931 asukasta), Monikuntaliitos Haukipudas, Kiiminki, Oulu, Oulunsalo, Yli-Ii.

191 191 Pohjois-Pohjanmaan sosiaali- ja terveystoimen yhteistoiminta-alueet vuoden 2010 aluejaolla, asukasluku ) (Pohjois-Pohjanmaa, Nuorten maakunta. Maakuntasuunnitelma 2030 Maakuntaohjelma s. 58.) Peruspalvelukuntayhtymä Kallio on aloittanut toimintansa Se tuottaa palveluita Alavieskan ja Sievin kunnille sekä Nivalan ja Ylivieskan kaupungeille Pohjois-Pohjanmaalla. Kuntayhtymän toimialaan ja tehtäviin kuuluvat valtion kunnille lailla säätämät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut mukaan luettuna ympäristöterveydenhuolto. Kuntayhtymän tehtävänä on huolehtia jäsenkuntien väestön erityistason sairaanhoidosta sekä hoitaa muut mahdolliset jäsenkuntien antamat tehtävät. Myös varhaiskasvatuspalvelut kuuluvat kuntayhtymän palvelutuotantoon esiopetusta lukuun ottamatta. Peruspalvelukuntayhtymä Selänne on aloittanut toimintansa vuoden 2010 alusta. Sen muodostavat Haapajärven ja Pyhäjärven kaupungit sekä Kärsämäen ja Reisjärven kunnat. Kuntayhtymä tuottaa alueelle sosiaali- ja terveyspalveluita. Selänteen lapsi- perhetyö sisältää neuvolapalvelut (äitiys- ja lastenneuvola, koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto), varhaiskasvatuspalvelut (päivähoito, erityisvarhaiskasvatus), perhetyön sekä lapsiperheiden kotipalvelun ja lastensuojelun sosiaalityön palvelut. Keski-Pohjanamaan alueen kunta- ja palvelurakenneuudistukseen liittyen tapahtuneet kuntaliitokset ja yhteistoiminta-alueen muodostaminen: Kälviän, Lohtajan ja Ullavan kunnat liittyivät Kokkolan kaupunkiin alkaen. Lisäksi Kokkolan kaupunki toimii sopimukseen pohjautuen alkaen Pohjanmaan maakunnassa

192 192 sijaitsevan kaksikielisen Kruunupyyn kunnan isäntäkuntana koskien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämistä lakkautettiin Kokkolan seudun terveyskeskuskuntayhtymä. Muut Keski-Pohjanmaan kunnat (Jokivarsialueiden kunnat) ovat muodostaneet Peruspalveluliikelaitos JYTAn, jossa kuntien sosiaali- ja terveystoimet on yhdistetty yhteiseksi peruspalveluliikelaitokseksi. Se sijoittuu Keski-Pohjanmaan erikoissairaanhoito- ja peruspalvelukuntayhtymän alaisuuteen ja peruspalvelukuntayhtymä vastaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä JYTAn kuntien asukkaille. Seutukuntajaon suhteen tilanne on muuttunut niin, että Kokkolan seutukuntaan kuuluu alueen kaksi kaupunkia, Kokkolan kaupunki ja Kannuksen kaupunki Jytan alueelta. Jytan alueen pienemmät kunnat muodostavat Kaustisen seutukunnan Sosiaalialan osaamiskeskukset Sosiaalialan osaamiskeskukset ovat luoneet koko maahan kattavan tutkimus- ja kehittämistoiminnan alueellisen verkoston vuodesta 2002 lähtien. Sosiaalialan osaamiskeskusten laissa määriteltynä tehtävänä on: kehittää ja välittää sosiaalialan osaamista ja asiantuntemusta kehittää peruspalveluja sekä erityisosaamista vaativia erityis- ja asiantuntijapalveluja turvata perus-, jatko- ja täydennyskoulutuksen ja käytännön työn monipuolinen yhteys toteuttaa tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoimintaa ylläpitää yhteistyötä alueellisten erityis- ja asiantuntijapalveluiden tuottamiseksi. Pohjois-Suomen ERVA -alueella toimii kolme osaamiskeskusta:1) Pohjois- Suomen sosiaalialan osaamiskeskus, Poske, jolla on yksiköt Pohjois-Pohjanmaalla, Lapissa ja saamelaisalueella 2) ISO, jolla on yksikkö Kainuussa ja 3) Sonet Botnia Keski-Pohjanmaalla. Osaamiskeskuksissa keskeisinä pidetään toiminnan avoimuutta, kehittämistyön pitkäjänteisyyttä ja kunnissa tehtävän työn sisälle rakentuvaa kehittämistä. Olennaista siinä on osaamiskeskuksen vahva verkostomainen toimintatapa eri verkostojen käynnistäjänä, ylläpitäjänä ja uusien ideoiden tuojana verkostojen toimintaan. Haasteiksi osaamiskeskusten perustehtävän näkökulmasta on todettu resurssien vähäisyys sekä resurssien puutteesta johtuvat haasteet koordinoidun hyvinvointitiedon tuottamisessa.

193 193 Osaamiskeskusten asemaa ja mahdollisesti myös rahoitusta käsitellään osana kehittämisrakennetta sosiaalija terveydenhuollon lainsäädännön uudistamisen yhteydessä. Sosiaalihuollon kehittämistoimintaan on haettu erilaisia ratkaisuja, jotka eivät ole toistaiseksi johtaneet yhtenäisesti kehittyneeseen rakenteeseen. Hallituskaudella tavoitteena oli luoda koko maan kattava seudullisen yhteistyön pysyvä rakenne yksittäisten toimenpiteiden rahoittamisen sijasta. Valtakunnallisena kokeiluna toteutettiin erimuotoisia kehittämisyksikköjä, joiden toiminta on perustunut kahteen tukipilariin: Kehittämisyksiköt ovat asiakastyötä tekeviä, pitkäjänteisesti kehittäviä ja tutkivia, oppivia yhteisöjä kunnat, alan järjestöt sekä oppi- ja tutkimuslaitokset toimivat tiiviissä alueellisessa yhteistyössä. Menetelmätasolla keskeiseksi nähtiin ammatillisen henkilöstön toteuttama kehittämistyö. Sosiaalityöhön oli jo aikaisemmin (esim. STM 2003:10) esitetty virkoja sosiaalialan osaamiskeskusten yhteyteen, joissa asiakastyöstä määräajaksi irrottautuneet sosiaalityöntekijät voisivat keskittyä tutkimaan ajankohtaisia kysymyksiä. Kehittämisyksiköissä toteutuneet kehittäjä-sosiaalityötekijöiden tai muiden kehittäjien työpanokset ovat olleet asiakastyön käytäntöjen tasolla merkittävä vahvistus koko sosiaalihuollon kentässä.

194 194 Huolimatta siitä, että ohjelmakauden aikana perustettiin yli 50 kehittämisyksikköä eri sektoreille, toiminta ei ole jäänyt pysyväksi. Merkittävin syy on ollut kehittämisrakenteiden rahoituksen puute, jota ei ole saatu järjestettyä valtionosuuksien kautta, vaan kehittämistoiminta on edennyt kehittämisohjelmien rahoittamisen avulla. Sosiaalialan osaamiskeskusten ja eri hankerahoitusten voimin myös Pohjois-Suomessa on kokeiltu ja pilotoitu kehittäjätyöntekijämallia. Perusajatuksena on ollut, että kehittäjätyöntekijä on tullut kunnan perustyön tiimistä. Kunnan perustyöntekijä on tehnyt 50% kehittämistyötä, jolloin työntekijä on samalla säilyttänyt viranhaltijaoikeudet. Tällä on pyritty siihen, että kehittämistyön ja perustyön yhteys olisi vahva ja samalla kehitetyt uudet työmenetelmät ja toimintamallit juurtuisivat perustyön käytäntöihin. Samalla on ollut ajatuksena, että kehittäjätyöntekijät toimisivat kehittäjien verkostona koko Pohjois-Suomen alueella ja samalla kehittäjätyöntekijöitä olisi niin pienemmissä kuin suuremmissa kunnissa. 5. Koulutusrakenne Koulutusrakenteen osalta alueella toimii Oulun yliopisto lääketieteellisen, terveystieteellisen ja kasvatustieteellisen yliopistotasoisen opetuksen tuottajina sekä Lapin yliopisto ja Kokkolan yliopistokeskus Chydenius (sosiaalityö) yhteiskuntatieteellisen opetuksen tuottajina. Myös muita pohjoisten yliopistojen tiedekuntia ja/ tai koulutusohjelmia voidaan tarpeen mukaan liittää sopimuksellisesti osaksi kehittämisrakennetta. Sosiaalija terveydenhuollon ammattikorkeakouluja toimii kaikkien sairaanhoitopiirien alueella (Kemi-Tornio, Oulu, Rovaniemi, Kajaani, Kokkola sekä Diakonia ammattikorkeakoulun Oulun yksikö). Korkeakoulut ovat alallaan hyvin yhteistyössä ja verkostoituneina, vaikka paikoin ovatkin keskenään kilpailevia yksiköitä. Lisäksi alan perustason opetusta järjestetään mm. alueiden ammattiopistoissa. Koulutusorganisaatiot vastaavat sosiaalialan henkilöstön osaamisen ylläpitämisestä ja kehittämisestä perus- ja täydennyskoulutuksella. Palautejärjestelmä, jossa huomioidaan koulutukseen tarpeen kehittyminen kuten uusiin haasteisiin vastaaminen, varmistaa riittävän ja sisällöltään laadullisen ja alueen tarpeita huomioivan koulutuksen järjestämisen. Alan opiskelijoiden opinnäytetyöt ja tutkimushankkeet voidaan integroida luontevaksi osaksi sosiaali- ja terveys- sekä kasvatusalan kehittämistyötä tukevaa tiedontuotantoa. 6. Tietotuotanto Kehittämistoiminnan pitäisi pohjautua systemaattiseen ja pysyvään tietotuotantoon. Kehittämistoiminnan ja alueellisen tietotuotannon organisointiin tarvitaan toimintakäytäntöjä, jotka ylittävät kunta- ja kuntayhtymärajat. Niin kehittäminen kuin tietotuotantokin edellyttää tiivistä yhteistyötä opetuksen ja tutkimuksen välillä. Pohjois-Suomen alueella on tehty erilaisia aloitteita alueellisen tiedontuotannon osalta. Alueen osaamiskeskukset ja oppilaitokset ovat olleet mukana suunnittelemassa alueellisen ja osittain myös valtakunnallisen tiedontuotannon ja indikaattorityön pysyvää mallia 7. Visioita kehittämisrakenteen muodoista ja sisällöistä Pohjois-Suomi tarvitsee sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisen kehittämisrakenteen kokoamaan yhteen hajallaan/irrallaan toimívia palvelutuotannosta, kehittämisestä, koulutuksesta ja tietotuotannosta vastaavia organisaatioita. Keskusteltavat ja pohdittavat kysymykset yhteisen kehttämisrakenteen/-verkoston luomiseksi: - mikä on alueen laajuus? - erva-alue vai pienempi maakuntataso - mikä on organisoitumispohja? sopimuksellisuus vai integraatio olemassa olevaan organisaatioon - kuka koordinoi? P-S erva, sosiaalialan osaamiskeskus, sairaanhoitopiirit, perusterveydenhuollon yksiköt Esitys: Luonteva Pohjois-Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisen kehittämisrakenteen yhteistyöalueellinen perusta on erikoissairaanhoidon erityisvastuualue. Tällöin koko Pohjois-Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistä koordinoitaisiin ERVA -alueen laajuisesti riittävällä sosiaali- ja terveysalan asiantuntijuudella.

195 195 Koska ERVA -termillä on kaksoismerkitys: yhtäältä se merkitsee erityistason erikoissairaanhoidon palvelujen tuottamisvastuun aluerajoja liittyen siis vain terveydenhuoltoon ja toisaalta vain Pohjois-Suomen miljoonapiirin kattavaa maantieteellistä aluetta, olisi perusteltua etsiä tässä yhteydessä käytettäväksi toinen nimi, silloin kun asiayhteys liittyy sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisrakenteeseen. Kehittämisrakenteen muodostamiseen tarvittavien toimijoiden keskinäinen organisoituminen on mahdollista tehdä nykyiseltä pohjalta monitoimijaisesti ja sopimuksellisesti. Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisrakennetta tulisi voida kehittää jo aivan lähitulevaisuudessa riippumatta siitä, missä aikataulussa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislainsäädäntöä ja kuntarakennetta säätelevää lainsäädäntöä kirjoitetaan. Tämä voi tapahtua kehittämällä alueellista yhteistyörakennetta neuvottelukunta- ja sopimusmenettelyn pohjalle. Tässä tarkoituksessa muodostetaan alueellinen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisen yhteistoiminnallinen sopimuksellinen rakenne. Eri toimijatahojen kanssa neuvoteltua alueellista SOTE-yhteistoimintasopimusta toteuttamaan perustetaan keskeisten toimijoiden muodostama neuvottelukunta, jossa on edustettuna kunnat, yliopistot, osaamiskeskukset, sairaanhoitopiirit/perusterveydenhuollon yksiköt, kuntayhtymät, yhteistoiminta-alueet, järjestöt, ammattikorkeakoulut yritykset ja muut alueella keskeisiksi määritellyt tahot. Paikallisella ja palveluiden kehittämisen tasolla Kunnissa, kuntayhtymissä tai niiden muodostamilla yhteistoiminta-alueilla tuotetaan perusterveydenhuollon sekä sosiaalihuollon palveluita sekä toteutetaan niiden kehittämistoimia. Nämä voivat olla yhteisiä (alueellisia tai ERVA- alueen tasoisia) tai omia paikallisia hankkeita tai muita kehittämistoimenpiteitä. Perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalihuollon palveluorganisaatioiden tasolla tulee mahdollistaa palveluiden ja prosessien kehittäminen moniammatillisissa tiimeissä, työryhmissä ja kehittäjä-työntekijämallilla. Kehittäjät ovat kunnan, kuntayhtymän tai alueellisen yhteistoiminnan perusteella sovittuun tavoitteelliseen työhön keskittyvä resurssi. Alueelliset kehittäjäkoordinaattorit vastaavat kehittämistyön paikallisesta koordinoinnista ja pitkän aikavälin kehittämissuunnitelmien laadinnasta. Alueen näkökulmasta tämä on joustava ja alueen tarpeita toteuttava toimintamalli, joka edellyttää myös alueellisen kehittämisrahoituksen sitomista. Kehittämistyössä tulee pyrkiä alueelliseen eheyteen ja yhteisiin prosesseihin, mistä johtuen kehittämisrakenteella tulee olla kestävä ja riittävä resurssointi. Pitkäjänteinen, suunnitelmallinen ja tietopohjainen kehittämistyö sekä pysyvät tulokset tulee myös resurssien kautta tehdä mahdollisiksi. Alueellisen kehittämisen tasolla Sairaanhoitopiirien (maantieteelliset) alueet muodostavat rakenteen keskeisen rungon. Sairaanhoitopiirit vastaavat erikoissairaanhoidon palveluista ja niiden kehittämisestä alueensa kuntien kanssa. Kuntien ja sairaanhoitopiirien tulisi yhdessä muodostaa alueensa sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisyksikkö, jossa toimisi eri sote-tehtävien koordinaattoreita/suunnittelijoita. Suunnittelijoiden tehtävänä on toimia (alue)organisaatiotasolla tutkitun tiedon tuottajina ja kehittäjinä sekä tutkimus- ja koulutustoiminnan yhteyshenkilöinä. Kehittämisyksiköt vastaisivat alueellisen terveyden edistämisen, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon sekä sosiaalihuollon kehittämisestä. Vaihtoehtoinen visio on perusterveydenhuollon yksiköissä työskentelevä/t terveysalan suunnittelija/t ja Posken jalkautettu sosiaalialan suunnittelija, jotka muodostaisivat alueellisen työparin/ pareja. Työpari voisi koordinoida alueen kehittämistyötä ja toimia yhteistyössä muiden ERVA -alueen perusterveydenhuollon yksiköiden, terveyskeskusten, kuntien sosiaalitoimen yksiköiden, sosiaalialan osaamiskeskusten kanssa. Yhteistyöverkostot rakentuvat alueellisesti vähän erilaisina. Suhteessa terveydenhuoltoon voi yhteistä rakennetta luoda myös sopimusmenettelyin, jolloin ei tarvita yhteistä sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisen hallinnollista organisaatiota. Sopimusyhteistyö voisi olla helpommin toteutettavissa, jos esimerkiksi sairaanhoitopiireihin tulee perusterveydenhuollon kehittämisyksikkö. Sosiaalialan osaamiskeskus ja perusterveydenhuollon kehittämisyksikkö sopisivat yhteistyökäytännöistä.

196 196 Toimialan opetuksesta ja tutkimuksesta vastaavat korkeakoulut tukevat alueellista kehittämistä. Tällä varmistetaan kehittämisen perustumisen alan tietopohjaan sekä tieteelliseen tutkimukseen että käytännön opetuksen ja näyttöön perustuvan toiminnan varaan. Koko Pohjois-Suomen tason koordinaatio Pohjois-Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistä ohjaa alueen neuvottelukunta. Eri toimijatahojen kanssa neuvoteltua alueellista SOTE-yhteistoimintasopimusta toteuttamaan perustetaan keskeisten toimijoiden muodostama neuvottelukunta, jossa on edustettuna kunnat, yliopistot, osaamiskeskukset, sairaanhoitopiirit/perusterveydenhuollon yksiköt, kuntayhtymät, yhteistoiminta-alueet, järjestöt, ammattikorkeakoulut yritykset ja muut alueella keskeisiksi määritellyt tahot. 8. Tarvittavat rahoitus- tai organisaatioratkaisut Esitetty kehittämisrakenne voidaan toteuttaa eri integraatioasteissa. Se ei lähtökohtaisesti edellytä muuta kuin yhteistä tahtoa. Rakenne voidaan toteuttaa periaatteessa nykyisin resurssein, mutta erityisesti alueellisten organisointiratkaisujen (esim. sote-kuntayhtymät) yleistyminen tekee mallista yksinkertaisemman ja hallittavamman. Kehittämistyön ei pidä olla riippuvainen vain hankerahoituksesta, joka johtaa alueelliseen pirstaloitumiseen ja lyhytaikaisuuteen kuntien erilaisista intresseistä ja mahdollisuuksista johtuen Kehittämisrakenne nojautuu vahvasti peruskuntien tai niiden yhdistelmien palveluihin. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluketjut, työmenetelmät ja työolot ovat aiheita, jotka ratkaistaan jatkossakin käytännön tasolla. Tähän usean vuoden kokemukset kehittäjätyöntekijä-mallista sosiaalihuollossa tuovat hyvän pohjan myös terveydenhuollon kehittämiseen. Kehittäjät ovat perustyössä toimivia ammattilaisia, jotka irrottautuvat osatai kokoaikaisesti tavoitteelliseen kehittämistehtävään. Kehittäjätoiminta voidaan rahoittaa paitsi valtionapujärjestelmällä ja hankerahoituksella, myös organisaatioiden omarahoituksella. Tämä ei siis aiheuta erityisiä rahoitusratkaisuja, mutta käytännössä useimmissa tapauksissa tarvitaan resursseja sijaistamisen järjestelyihin. Alueellisen tason suunnittelijatoiminta ei myöskään suoranaisesti edellytä resurssien lisäämistä, mutta toteutuksessa tulee varmistaa kehittäjähenkilöstön riittävä resursointi. Osaamiskeskuksilla, sairaanhoitopiireillä sekä suuremmilla kunnilla ja kaupungeilla on sote-organisaatioissa asiantuntijatehtäviä, joiden tehtäväkenttä ja toiminta sijoittuvat osaksi kehittämisrakennetta. Alueellisen yhteistyön lisääntyessä resursseja voidaan kohdentaa (esim. kuntayhtymien tai -liitosten myötä) suunnittelutyöhön. On kuitenkin huomattava, että terveydenhuollon organisaatioissa näitä useammin on jo olemassa, mutta sosiaalihuollossa juuri tämäntyyppiset voimavarat ovat lähes kokonaan puuttuneet. Yliopisto- ja korkeakouluyhteistyö ei edellytä lisäresursseja tai muutoksia, mutta on huomattava, että yliopistolain ja korkeakoulupolitiikan muutokset tuovat mukanaan paineita, jotka korostavat alueellisen yhteistyön merkitystä. Tässä yhteydessä tämä on tulkittava esitetyn aluetasoisen mallin eduksi. (Sosiaalialalle perustettavat opetus- ja tutkimusklinikat) Koordinaatioratkaisut eivät myöskään edellytä suuria muutoksia. Osaamiskeskuslainsäädäntö saattaa muuttua, joka ohjaa tätä kysymystä omalla tavallaan, mutta nykyinen pohja antanee mahdollisuuksia ajatella sosiaalialan osaamiskeskuksia ja sairaanhoitopiirien perusterveydenyksikköjä alueellisena voimavarana. Neuvottelukunta on muodostettavissa nykyisten sairaanhoitopiirien yhteistyöelimistä sosiaalihuollon ja korkeakoulujen edustajilla vahvistettuina. 9. Kehittämisrakenteen edellytyksiä Uudenlaisen verkostomaisen, sopimuksellisesti koordinoidun kehittämisrakenteen aikaansaaminen on mahdollista, mutta eri osapuolten kesken tarvitaan laajaa dialogia tarvittavan tahtotilan muodostamiseksi ja asian avaamiseksi. Asian avaaminen ja ratkaisumallin rakentaminen keskustelujen kautta on vaativaa niin kuin

197 197 aina uuden synnyttäminen. Tavoitteiden, keinojen ja toimintatapojen osalta on vallittava paitsi selkeä konsensus, myös valtion taholta selkeä normi- ja resurssiohjaus. Koska PaKasteella on rahoituksena puolesta valtionhallinnon asettama tehtävä, tulee myös ministeriön edustuksen liittyä tähän valmisteluun. Toisaalta tässä esitettyjen rakennevaihtoehtojen toteuttaminen edellyttää myös aiempaa tiiviimpiä sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisiä alueellisia ratkaisuja. Tässä suhteessa Pohjois-Suomen maakunnat etenevät omatahtisesti ja niiden välillä on rakenteellisia eroja. Yksittäisten kuntien varaan perustuva kehittämistoiminta ja sen rahoitus on liian kapea pysyväksi ratkaisuksi. Tämän on osoittautunut aiempien ohjelmakausien ja hankkeiden valtionapujärjestelmän osalta liian sirpaleiseksi. Koko sote-järjestelmää yhdistävät ja ohjaavat ratkaisut tarkoittavat kuntien yhteistyötä tai yhteisiä organisaatioita. Terveydenhuoltosektorin kehittäminen sosiaalihuollosta erillisenä ei myöskään ole kokonaisuuden kannalta perusteltua. Eritahtinen normiohjauksen muutos johtaa pahimmillaan siihen, että syntyy entisen kaltaisia erillisiä saarekkeita, joissa terveydenhuolto ei kohtaa sosiaalihuoltoa, eikä myöskään yhteinen palvelutoiminta pääse kehittymään. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluorganisaatioiden kehittämisen haasteena on ylisektorinen yhteistyö, joka tarkoittaa yhteistyön tiivistämistä myös mm. kasvatus- ja sivistystoimen sekä nuoriso- ja kulttuuritoimen kanssa (vrt. elinkaarimallin mukaiset palvelujentuottamisen mallit). Koko sote-sektoria koskeva kehittämisrakenteen synnyttäminen voidaan nähdä seuraavanlaisena prosessina: 1. Keskustelun käynnistäminen koko alueen toimijoiden kesken -perusajatusten esittely ja yhteisen linjan löytäminen -jatkosuunnittelusta sopiminen 2. Valmistelutyöryhmän työskentely - osapuolten sisäinen työstäminen ja oman kannan muodostaminen - eri toimintojen sektorikohtainen käsittely (sosiaalihuolto, terveydenhuolto, tutkimus- ja koulutus) -yhteisen toiminnan hahmottaminen, koordinaatiokysymykset, rahoitus 3. Osapuolten päätöskäsittely - kunkin toimijan päätökset sopimukselliseen yhteistyöhön liittymisestä - kehittämisrakennesopimuksen hyväksyminen 4. Toiminnan käynnistyminen PaKaste II 1. yhteisen rakenteen/verkoston pilotointi PaKaste II -hankkeessa