Salpalinja-selvityksen loppuraportti 2017

Transkriptio

1 Salpalinja-selvityksen loppuraportti 2017

2 Pekka Vilska Tiivistelmä Salpalinja-selvitysprojekti on jatkoa valtiovarainministeriön tilaamalle ja Museoviraston vuosina tekemälle laajalle inventoinnille. Hankkeen tuloksena on kunnittainen luettelo kiinteistöistä, joilla Salpalinja sijaitsee, kiinteistöihin kohdistuvat käyttöoikeuden rajoitukset ja kiinteistöjen omistajat yhteystietoineen. Loppuraportissa kuvataan Salpalinjan kiinteistöoikeudellisia ja maanmittauksellisia taustoja, nykytilaa sekä tunnuslukuja tulevien päätösten perusteeksi luvulla pidetyissä ns. palautuslain (323/1968) mukaisissa pakkolunastustoimituksissa päätettyjä käyttöoikeuden rajoituksia (KOR) on perustettu vain valmiiksi rakennetuille kestolinnoitetuille (betoniset korsut, tykkiasemat) kohteille. Virolahdella, Miehikkälässä ja Luumäellä rajoitusalueisiin kuuluvat myös kiviesterivit. Muissa kunnissa kiviesteet, kaivannot, maahan kaivetut korsut ym. kenttälinnoitteet ovat palautuneet maanomistajille ilman rajoituksia. Selvitys käsitti kesällä 2016 tehty koetyö mukaan lukien 327 kohdetta. Museoviraston inventointi sisälsi 315 kohdetta, kolme lisäkohdetta (Sulkavan Ylä-Hölkkäri ja Laine sekä Kerimäen Raikuunkangas) kuuluivat ns. huippukohdekokonaisuuksiin. Kaksi kohdetta (Virolahden Santasaari ja Miehikkälän Salo-Turkia) on lisätty tässä selvityksessä. Toukokuun lopussa 2017 sovittiin otettavaksi mukaan myös selvityksen yhteydessä esiin tulleet ja jo 1950-luvulla perustetut käyttöoikeuden rajoitukset (seitsemän kohdetta) Haminassa, Kotkassa ja Pyhtäällä (pääosin saarissa). Niistä ei ollut käytettävissä inventointitietoja. Asiakirjojen, kiinteistörekisterin ja tehdyn selvitystyön perusteella kiinteistörekisterissä olevia käyttöoikeuden rajoitusmerkintöjä löytyi 108 kohteesta ja 420 kiinteistöltä, joihin Suomen valtion käyttöoikeus nyt kohdistuu. Sama kiinteistö voi esiintyä useammassa kohteessa, joten kiinteistöjen kokonaismäärä on hieman pienempi.

3 Tulokset on esitetty Salpalinjan toteutustavan mukaan kolmessa osassa. Koko Salpalinja Kohteet Kaikki Kiinteistöt Kohteet KOR Ei-KOR kiinteistöt KOR Ei-KOR Alue yht. merkinnät merkintää kpl merkinnät merkintää Joensuu-Savukoski Saimaan alue Virolahti-Kivijärvi Yhteensä Valtion omistamille kiinteistöille ei perustettu käyttöoikeuden rajoituksia. Valtiolla on 54 tilaa 40 eri kohteessa. Kohteista 14 on vain valtion omistamilla mailla (Pohjois-Karjalassa yhdeksän). Näistä kahdeksan kuuluu merkittäviin kohteisiin. Tulokset on esitetty kunnittain ja ne on tallennettu Senaatti-kiinteistöjen asiakirjanhallintajärjestelmään. Jokaisesta kunnasta löytyy taulukko Kunta_Tulokset ja muistiinpanot, johon on koottu kunnassa olevat kohteet käyttöoikeuden rajoitusmerkinnöin. Kohteen kansiossa on maastokarttaote kiinteistörajoin sekä kiinteistörekisteriotteet, joiden avulla käyttöoikeuden rajoitukset on selvitetty ja koottu em. taulukkoihin. 1. Toimeksianto Selvityksen tarkoituksena on tuottaa materiaalia päätöksen tekoon esimerkiksi, mihin kiinteistöihin rajoitukset kohdistuvat ja voitaisiinko käyttöoikeuden rajoituksia joiltakin osin tai jopa kokonaan poistaa. Selvityksen työskentelymenetelmiä oli kehitetty kymmenen kuntaa (Miehikkälä, Puumala, Sulkava, Savonlinna sis. Punkaharju ja Kerimäki, Kitee, Tohmajärvi, Lieksa ja Nurmes) käsittävässä koetyössä. Koetyön loppuraportissa suositeltiin selvityksen tekemistä koko Salpalinjasta. Aikaisemmissa keskusteluissa esiin tulleena ajatuksena on ollut Salpalinjan kohteiden jakaminen kolmeen ryhmään: 1. arvokkaat kohteet, jotka jäävät valtion tai muun pysyvän ja vastuullisen tahon (esim. kunnat, järjestöt, ym.) hoitoon, 2. kohteet, joista joku taho olisi kiinnostunut ja ottaisi sen vastuulleen ja 3. kohteet, jotka jäisivät raunioitumaan. Maanomistaja- ja käyttöoikeuden rajoitusselvitys täsmentää valtion oikeudet ja helpottaa jatkossa yhteydenottoja omistajiin.

4 2. Salpalinjan rakentaminen Suomi menetti talvisodassa helpommin puolustettavina rajoina kapean Karjalan kannaksen linnoitteineen sekä erämaisen Laatokan pohjoisrannan. Aselevon jälkeinen epävarmuuden tila aiheutti osaltaan linnoitussuunnitelman nopean laatimisen uudelle rajalle jo vuoden 1940 keväällä. Suunnitelman toteuttaminen alkoi välittömästi. Puolustuslinjaa kutsuttiin aluksi nimillä Suomen Salpa tai Salpa-asema. Myöhemmin nimi vakiintui Salpalinjaksi, jota tässä raportissa käytetään. Vuosina rakennetun Salpalinjan linnoituslaitteet voidaan jakaa kenttä- ja kestolinnoitteisiin niiden rakennustavan- ja materiaalien perusteella. Kenttälinnoitteet ovat luonteeltaan tilapäisiä, jolloin tukimateriaaleina on käytetty hirsiä, puuriukuja tai vitsasmattoja. Kenttälinnoitteisiin kuuluvia linnoituslaitteita ovat mm. taistelu- ja yhdyshaudat, puuja maarakenteiset tuliasemat sekä majoituskorsut. Korsujen välissä on ampumapesäkkeitä. Yhdys- ja taisteluhaudat kulkevat korsujen ja pesäkkeiden välillä. Kestolinnoitteiden rakenteet kestävät sään vaikutusta useita vuosia. Rakennusmateriaaleina on käytetty betonia ja terästä. Kestolinnoitteisiksi lasketaan mm. teräsbetoniset korsut, kallioluolarakenteet ja teräspesäkkeet. Museoviraston inventointi painottui betonista rakennettuihin kestolinnoituslaitteisiin. Panssarivaunuille tarkoitettu kivieste on rakennettu noin kymmenen metrin levyiseksi kivirivistöksi korsualueiden eteen. Ensin maahan on kaivettu perustus, joka on täytetty sepelillä ja isot estekivet on sijoitettu useimmiten neljänä viitenä rivinä perustuksen päälle. Salpalinjan toteutustapa oli kolmijakoinen. Pääpuolustuslinjalle Suomenlahdelta Luumäen Kivijärvelle rakennettiin kesto- ja kenttälaitteista yhtenäinen puolustuslinja.

5 Saimaan järvialueella Luumäeltä Joensuuhun tukeuduttiin vesistöihin. Alueelle tuli sekä kiinteitä linnakkeita että liikkuvan tykistön asemia. Kolmannella linnoitettavalla alueella Pielisestä pohjoiseen turvauduttiin teiden sulkemiseen tukikohdilla. Tämän selvityksen tulokset esitetään em. aluejaon mukaisesti niiden poiketessa toteutukseltaan ja käyttöoikeuden rajoitusratkaisuiltaan toisistaan mm. kiviesteiden käsittelyn osalta. 3. Alueiden hankkiminen Alueiden hankintamenettelyssä käytettiin kolmea eri tapaa. 1.. Vuosina laadittiin kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen annetun asetuksen (pakkolunastuslaki) 24 :n mukaisia sopimuksia alueiden rajoista ja pääosin myös kertakaikkisista korvauksista. Omistusoikeuden siirto ja alueiden erottaminen oli tarkoitus suorittaa pakkolunastusmenettelyä käyttäen. 2.. Pääosa linnoitusalueista tuli valtiolle määräalakaupoin. Kauppakirjoissa alueet oli määritelty usein viittaamalla niistä laadittuihin yksityiskohtaisiin karttoihin sekä suoritettuihin paalutuksiin. Määräaloja ei myöhemminkään erotettu itsenäisiksi tiloiksi. Muutamissa poikkeustapauksissa mm. jakotoimitusten yhteydessä niitä oli lohkottu valtiolle omiksi tiloiksi muiden osakkaiden pyynnöstä. 3.. Lain pakkolunastuksesta puolustustarkoituksiin (787/1944) 1 antoi mahdollisuuden sopimukseen rajoitetun käyttöoikeuden perustamiseksi. Käyttöoikeussopimuksia tehtiin alueista, joita ei vielä ollut hankittu valtiolle puolustusministeriön todettua, ettei estealueiden

6 4. Alueiden palauttaminen hankinta valtiolle omistusoikeuksin ollut tarkoituksenmukaista. Sopimuksien perusteella maanomistajat saivat kertakaikkisen korvauksen valtiolle myönnetystä oikeudesta käyttää ja pitää kunnossa rakenteita ja laitteita niin kauan kuin se katsottiin tarpeelliseksi. Käyttöoikeutta ei voinut kiinnittää, mutta puolustusministeriö oli lähettänyt ilmoituksia tuomiokunnan tuomareille mainittujen oikeuksien pysyväisyyden vakuudeksi. Merkintöjä ei aina tehty, koska sopimuksia ei ollut tehty määräajaksi, kuten kiinnitysasetus edellytti. Kun pakkolunastustoimituksia ei saatettu loppuun, ei rasiteoikeutta myöskään voitu merkitä maarekisteriin. Kun pakkolunastusmenettelyä ei toteutettu eikä määräaloja lohkottu, puupaalut lahosivat ja alueiden hallinnassa sekä varsinkin metsän käytössä alkoi esiintyä epäselvyyttä omistajien vaihtuessa. Pelloilla ja pihamailla kiviestealueet metsittyivät, mikä aiheutti vaikeuksia ympärillä olevien tilusten käytölle eikä haitan poistamiseen ollut oikeutta. Salpalinja kävi sotilaallisesti tarpeettomaksi Suomen siirtyessä 60-luvulla linjapuolustuksesta alueelliseen puolustusjärjestelmään. Korsut, luolat ja tunnelit olivat säilyneet hyvin. Niitä käytettiin edelleen armeijan varastoina sekä sotilaskoulutukseen. Valtioneuvosto asetti eduskunnan toivomuksesta komitean valmistelemaan lakiehdotusta valtiolle hankittujen maa-alueiden luovuttamiseksi nykyisille omistajille. Komitean ehdotuksen pohjalta säädettiin ns. palautuslaki eli laki valtion luopumisesta oikeudestaan eräisiin valtakunnan itäosassa olevan puolustuslinjan alueisiin (323/1968). Lain 1 :ssä määriteltiin puolustuslinja 23 kunnan (Virolahti, Miehikkälä, Luumäki, Ylämaa, Lemi, Lappeenranta, Taipalsaari, Ruokolahti, Sulkava, Puumala, Punkaharju, Kerimäki, Sääminki, Eno, Rääkkylä, Joensuu, Kontiolahti, Nurmeksen kauppala ja Nurmeksen maalaiskunta, Suomussalmi, Kuusamo, Kemijärven maalaiskunta ja Salla) alueelle. Lain 2 :ssä puolustusministeriö oikeutettiin luopumaan pakkolunastusja kauppasopimuksen mukaisesta oikeudesta erottaa alueet valtiolle kuitenkin siten, että valtiolle voidaan perustaa alueisiin käyttöoikeus kuten laissa pakkolunastuksesta puolustustarkoituksiin on säädetty. Alueella olevista 1,3 metrin korkeudelta mitatuista läpimitaltaan vähintään kahdeksan tuuman puista tuli maksaa valtiolle käyvän hinnan mukainen korvaus. Jos valtio on maksanut sopimuksen mukaisen pakkolunastuskorvauksen tai kauppahinnan, ei perustettavasta käyttöoikeudesta suoriteta korvausta. Tarkemmat määräykset lain täytäntöönpanosta antoi tarvittaessa puolustusministeriö. Valtioneuvosto nimitti lakia toteuttamaan kolme pakkolunastustoimikuntaa ja määräsi niille toimialueet. Toimikunnista käytettiin myöhemmin myös nimityksiä salpalinjatoimikunnat tai palautustoimikunnat.

7 5. Selvityksen lähdeaineisto Toimikuntien yhteiskokouksessa päätettiin toimitusten tekotavasta. Pääesikunnan edustaja kertoi rajoitettuja käyttöoikeuksia tarvittavan vain valmiisiin betonikorsuihin, luoliin ja tykinjalustoihin. Kiviestelinjat saadaan maanomistajien toimesta ja kustannuksella vapaasti purkaa pois. Louhitut avonaiset kuopat, kaivannot ja em. kiviesteet voitiin katsoa hylätyiksi ja merkitystä vailla oleviksi. Jyrkkien kaivantojen reunoja ei aidata, vaikka niistä voisi aiheutua vaaraa lapsille ja kotieläimille. Käyttöoikeus sisälsi oikeuden pitää linnoituslaitetta alueella, oikeuden huoltaa sitä ja oikeuden käyttää linnoituslaitetta sekä luolia varastotarkoituksiin. Maanomistajalla olisi mahdollisuus rakentaa rakennuksia linnoituslaitteita vahingoittamatta myös ampumasektoreille sekä bunkkereiden katoille sisäänpääsyä estämättä. Salpalinjatoimikunnat aloittivat palautusten toimeenpanoon liittyvät pakkolunastustoimitukset kunnittain. Ns. pääpuolustuslinjalla Virolahti, Miehikkälä ja Luumäki jaettiin kylittäin neljään toimitukseen. Näissä kunnissa perustettiin käyttöoikeuden rajoitus kiviestelinjoille tarkoituksenmukaisuussyistä. Museoviraston inventoinnissa oli selvitetty, missä Salpalinjan linnoitteet täsmälleen sijaitsevat ja missä kunnossa ne ovat. Hankkeesta oli vuonna 2012 laadittu Salpalinja Inventointiraportti, jonka 315 aluekohteesta 58 käsiteltiin koetyössä. Inventointiraportin kohdeluettelo ja kohteista laaditut aluekartat olivat tämän kiinteistöselvityksen tärkein lähtöaineisto. Kohteet (linnoitteet ympäristöineen) oli rajattu kokonaisuuksiksi, joille oli annettu nimi peruskartassa lähimmän sopivan paikannimen perusteella. Toisen maailmansodan kohteet eivät ole muinaismuistolain määrittelemiä kiinteitä muinaisjäännöksiä. Maankäyttö- ja rakennuslain perusteella ne on kuitenkin otettava huomioon maankäytön suunnittelussa niiden historiallisen merkityksensä takia. Inventoidut kohteet on tallennettu Museoviraston ylläpitämään muinaisjäännösrekisteriin statuksella mahdollinen muinaisjäännös. Inventointihankkeen jatkotyönä Museoviraston muinaisjäännösrekisterin Salpakohteet (480 kpl) pisteytettiin 14 arvottamiskriteerin avulla. Huippukohteita on 94, ja niistä muodostuvia kokonaisuuksia 45. Kokonaisuudet huomioiden huippukohdeluettelossa on 115 erillistä kohdetta eli neljännes muinaisjäännösrekisterin kohteista. Julkaisusta Salpalinjan merkittävimmät kohteet. Kohdeluettelo perusteluineen löytyvät myös huippukohteiden karttaesitykset. Senaatti-kiinteistöjen arkistossa oli paljon puolustusministeriöstä lainattua kunnittaista asiakirja- ja kartta-aineistoa mm. salpalinjatoimikuntien sekä paalutus- ja kartoitustoimitusten pöytäkirjoja, selitelmiä, kenttäpiirroksia, sopimuksia ja luovutuskirjoja valtakirjoineen.

8 6. Selvityksen toteutustapa Senaatti-kiinteistöt oli hankkinut korsujen koordinaattitietojen pohjalta Maanmittauslaitoksesta listauksen kiinteistöistä ja niiden omistajista osoitteineen. Luetteloa hyödynnettiin tässä selvityksessä. Maanmittauslaitoksen (MML) kiinteistötietopalvelun (KTP) kautta olivat käytössä kiinteistörekisteri (KR), kiinteistörekisterikartat sekä omistajat yhteystietoineen ja vaihtelevasti sähköisestä arkistosta toimitusasiakirjoja ja -karttoja. KR-merkinnöissä oli maakunnallista vaihtelua. MML:ssa parhaillaan käynnissä olevan kiinteistörekisterin perusparannuksen yhteydessä tulivat useimmat käyttöoikeuden rajoitusmerkinnät nostetuiksi voimassa oleviin kiinteistöihin sekä merkityksi käyttöoikeusyksikköinä (koy) rekisterikartalle. Tiedot käyttöoikeusyksiköistä mm. Virolahden ja Luumäen kunnissa ilmestyivät kiinteistörekisteriin tämän selvityksen loppuvaiheessa, joten niiden apu selvitystyössä oli olematon. Tulosten esittelydioissa ja paikoin kohdekartoissa käyttöoikeusyksiköt (koyt) ovat mukana. Museoviraston inventointikarttojen osoittamilta alueilta selvitettiin kunkin kohteen kiinteistöt ja omistajat yhteystietoineen. Tiedot vietiin kohteittain kunnittaisiin taulukoihin, joihin lisättiin kiinteistörekisteriotteesta saatu merkintä käyttöoikeuden rajoituksesta (KOR) ja inventointiraportista kiinteistöllä sijaitsevat korsut, tykkiasemat, parakkien rauniot ja teräspesäkkeet. Kiinteistörekisteriotteet on tallennettu kohteiden kansioihin. Koetyössä selvitetyt sopimukset on kirjattu ko. kiinteistön kohdalle. Koetyön lopussa arvioitu tarvittava kiinteistörekisteriotteiden määrä käyttöoikeusrajoitusten selvittämiseksi osoittautui liian alhaiseksi osin kuntaliitosten takia ja osin siksi, että rajoitusmerkinnät löytyivät vasta lakanneilta tiloilta. 7. Pakkolunastustoimitukset ja palautuslain aiheuttamat rajaukset Pakkolunastustoimituksia tekevät salpalinjatoimikunnat oli määrätty palautuslaissa tuolloin voimassa oleviin 23 kuntaan. Toimikunnat keskittyivät ns. pääpuolustuslinjaan Virolahdelta Luumäen Kivijärvelle sekä Kivijärveltä pohjoiseen mentäessä erillisiin tykkiasemiin ja valmiisiin kestolinnoitteisiin (teräsbetonikorsuihin). Laissa mainitsemattomat kunnat jäivät toimitusten ulkopuolelle samoin kuin mm. Hamina-Taavetti linja Haminassa ja Luumäellä kokonaan, ns. oikaisuaseman takalinja ja päälinja Virolahdella, Lappeenrannassa oleva linja Luumäen Kivijärvestä Saimaaseen, Joensuussa Enon eteläpuolelta kulkeva linja Pielisjoen Välivedestä Joukiisen Harpatinlahteen. Mainituilla linjoilla sijaitsevilla kohteilla ei pidetty pakkolunastustoimituksia eikä kiinteistöiltä löydy käyttöoikeuden rajoitusmerkintöjä.

9 8. Selvityksen tulokset Tämän selvityksen tulokset esitetään kunnittain inventointiraportin esittämässä järjestyksessä em. kolmen toteuttamisalueen jaon mukaisesti. i. Pielisen järvialueelta Joensuusta Savukoskelle Joensuu (kuntanumero 167) sisältää Enon kunnan (45) Viidestätoista kohteesta vain yhdellä (Marjala) on käyttöoikeuden rajoitus, joka kohdistuu kahteen kiinteistöön, joista toisen omistaa Joensuun kaupunki. Enon kunnan osalta pakkolunastustoimikunta toteaa päätöksessään , ettei käyttöoikeuden rajoituksia perusteta millekään kiinteistölle (kenttälinnoitteita). Kontiolahti (276) Pakkolunastustoimikunta päätti , ettei käyttöoikeuden rajoituksia perusteta millekään kiinteistölle (vain kiviesteitä). Ilomantsi (146) ja Lieksa (422) Kuntia ei mainita palautuslaissa, joten niissä ei pidetty pakkolunastustoimituksia eikä perustettu käyttöoikeuden rajoituksia. Monet (6/11) Lieksan kohteista sijaitsevat valtion omistamilla mailla. Nurmes (541) Pakkolunastustoimikunta päätti , ettei käyttöoikeuden rajoituksia perusteta millekään kiinteistölle. Kuhmo (290) Kuntaa ei mainita palautuslaissa, joten Kuhmossa ei pidetty pakkolunastustoimituksia eikä perustettu käyttöoikeuden rajoituksia. Suomussalmi (777) Pakkolunastustoimikunta päätti , ettei käyttöoikeuden rajoituksia perusteta millekään kiinteistölle. Kuusamo (305) Pakkolunastustoimikunta päätti , ettei käyttöoikeuden rajoituksia perusteta millekään kiinteistölle. Kaikki teräsbetonikorsut on räjäytetty. Kemijärvi (320) Kolmesta kohteesta kahdella (Joutsijärvi ja Siltakangas) on käyttöoikeuden rajoitukset, jotka kohdistuvat neljään kiinteistöön ja yhteen yhteiseen maa-alueeseen (Bunkkerialueet). Salla (732) Seitsemästä kohteesta ei millään ole käyttöoikeuden rajoitusta. Yksi kestolinnoituslaite (tulenjohtokorsu) sijaitsee kunnan omistamalla kiinteistöllä kirkonkylän kaava-alueella. Pakkolunastustoimikunnan pöytäkirjoja ei löytynyt. Savukoski (742) Kuntaa ei mainita palautuslaissa, joten kunnassa ei pidetty pakkolunastustoimituksia eikä perustettu käyttöoikeuden rajoituksia.

10 Yhteenvetotaulukko Joensuu-Savukoski Kohteet Kaikki Kiinteistöt Kohteet KOR Ei-KOR kiinteistöt KOR Ei-KOR Kunta yht. merkinnät merkintää kpl merkinnät merkintää Ilomantsi Joensuu Kemijärvi Kontiolahti Kuhmo Kuusamo Lieksa Nurmes Salla Savukoski Suomussalmi Yhteensä Käyttöoikeuden rajoituksia on pohjoisella Salpalinjan osalla vain Marjalan kohteessa Joensuussa kahdella tilalla ja Kemijärvellä kahdessa kohteessa (Joutsijärvi ja Siltakangas) viidellä kiinteistöllä. Marjala ja Joutsijärvi kuuluvat ns. huippukohteisiin. ii. Saimaan järvialue Luumäen Kivijärveltä Joensuuhun Lemi (416) Yhdestätoista kohteesta ei yhdelläkään ole käyttöoikeuden rajoitusta. Pöytäkirjoja löytyi kolmesta pakkolunastustoimikunnan kokoontumisesta: , katselmus Lemillä ja , jossa toimikunta päätti, että Lemin kunnassa perustetaan käyttöoikeus vain betonisiin suojarakenteisiin. Kunnassa on tehty kuusi käyttöoikeussopimusta, joista kaikista on tuomiokunnan tuomarin toimesta tehty merkinnät kiinnitysasianpöytäkirjaan. Lappeenranta (405) sisältää Ylämaan kunnan (978) Kymmenen 51 kohteesta sijaitsee entisessä Ylämaan kunnassa ja niistä kuudessa on käyttöoikeuden rajoituksia. Kaikki kuusi kuuluvat pääpuolustuslinjaan, joka alkaa Miehikkälän kunnan rajalta kohteesta Juurikkojärvi ja päättyy Luumäen kunnan rajalle kohteeseen Mustaksensuo. Loput kaksi pääpuolustuslinjan ulkopuolella olevaa kohdetta, joissa on käyttöoikeuden rajoitus kummassakin yhdellä Lappeenrannan kaupungin omistamalla kiinteistöllä, ovat Kotaniemi ja Voinsalmi. Taipalsaari (831) Kahdesta kohteesta kummallakaan ei ole käyttöoikeuden rajoitusta. Pakkolunastustoimikunnan pöytäkirjoja ei löytynyt. Ruokolahti (700) Yhdeksästä kohteesta kahdella (Inkilänmäki ja Palhoinniemi) on käyttöoikeuden rajoitus kummassakin yhdellä kiinteistöllä.

11 Puumala (623) Kaikilla viidellä kohteella on käyttöoikeuden rajoitukset ja ne muodostavat yhdessä merkittäviin kohteisiin kuuluvan kokonaisuuden Puumalansalmen linnoitteet. Sulkava (768) Neljästä kohteesta yhdellä (Sarsuinmäki) on käyttöoikeuden rajoitus. Tialanmäen, Ylä-Hölkkärin ja Laineen kohteet on palautettu sopimuksilla Ylä-Hölkkärin ja Mansikkalan tilojen omistajille maininnoin: Valtio luopuu em. alueesta, kiviesteistä ei perusteta käyttöoikeuksia ja omistaja saa poistaa ne kustannuksellaan. Omistajalla ei ole mitään vaatimuksia, vaikka kiviestelinja jää tilan alueelle. Punkaharju (618) Kuudesta kohteesta yhdellä (Venesaari) on käyttöoikeuden rajoitus. Kuikonniemi on Suomen valtion/metsähallitus omistamaa luonnonsuojelualuetta. Kerimäki (246) Viidestä kohteesta neljällä on käyttöoikeuden rajoitus. Viides (Raikuunkangas) on myöhemmin merkittäviä kohteita muodostettaessa lisätty uutena kohteena mukaan. Savonlinna (740) Kaksi kohdetta, joista Purnunvuorella on käyttöoikeuden rajoitus. Kongonpäänlahti on Suomen valtion (Metsähallitus) omistamalla tilalla. Kitee (260) Kuntaa ei mainita palautuslaissa, joten kunnassa ei pidetty pakkolunastustoimituksia eikä perustettu käyttöoikeuden rajoituksia. Rääkkylä (707) Kohteet eivät ole kestolinnoitteita, joten kunnassa ei pidetty pakkolunastustoimituksia eikä perustettu käyttöoikeuden rajoituksia. Tohmajärvi (848) Kuntaa ei mainita palautuslaissa, joten kunnassa ei pidetty pakkolunastustoimituksia eikä perustettu käyttöoikeuden rajoituksia. Polvijärvi (607) Kuntaa ei mainita palautuslaissa, joten kunnassa ei pidetty pakkolunastustoimituksia eikä perustettu käyttöoikeuden rajoituksia.

12 Yhteenvetotaulukko Saimaan järvialue Kohteet Kaikki Kiinteistöt Kohteet KOR Ei-KOR Kiinteistöt KOR Ei-KOR Kunta yht. merkinnät merkintää kpl merkinnät merkintää Kerimäki Kitee Lappeenranta Lemi Polvijärvi Punkaharju Puumala Ruokolahti Rääkkylä Savonlinna Sulkava Taipalsaari Tohmajärvi Yhteensä Puumalassa kaikki, Kerimäellä lähes kaikki kohteet ja Lappeenrannassa entisen Ylämaan kunnan kohteet sisältävät käyttöoikeuden rajoituksia. Muissa kunnissa on rajoituksia yksittäisillä tykkiasemilla (Savonlinna, Sulkava) tai korsuilla (Punkaharju, Ruokolahti). iii. Virolahdelta Luumäen Kivijärvelle Hamina (75) ja Kouvola (286) Kuntia ei mainita palautuslaissa, joten niissä ei ole tehty palautuslain mukaisia pakkolunastustoimituksia eikä perustettu käyttöoikeuden rajoituksia. Haminan rajoitukset on Pientä Lupinmäkeä lukuun ottamatta perustettu saaristoon 1950-luvun toimituksissa. Kotka (285) ja Pyhtää (624) Kuntia ei mainita palautuslaissa, joten niissä ei ole tehty palautuslain mukaisia pakkolunastustoimituksia eikä käyttöoikeuden rajoituksia. Selvityksessä tutkitut rajoitukset ovat saarissa ja perustettu 1950-luvun toimituksissa. Virolahti (935) 62 kohdetta, joista 34 kohteella ja 138 kiinteistöllä on käyttöoikeuden rajoitusmerkintä (myös kiviesteillä). 27 kohdetta kuuluu merkittäviin kohteisiin. Käyttöoikeusyksiköitä selvitettäessä toimituksessa perustettuja ja rekisterikartalle merkittyjä kohteita löytyi myös Santasaaresta. Kohde on lisätty luetteloihin. Miehikkälä (489) 19 kohdetta, joista 14 kohteella ja 93 kiinteistöllä käyttöoikeuden rajoitusmerkintä (myös kiviesteillä). Haminan Salo-Turkian kohdetta selvitettäessä löytyivät käyttöoikeuden rajoitukset kolmen Miehikkälän kunnassa olevan ja Haminan kaupunkiin rajoittuvan kiinteistön kohdalta.

13 Salo-Turkiasta on muodostettu tässä selvityksessä oma kohteensa Miehikkälän kuntaan. Kohde Saivikkalan linnoitteet kuuluu Salpalinjan oikaisulinjan etuasemaan eikä kohteen 19 pallokorsuun ole perustettu käyttöoikeuden rajoituksia. Miehikkälän ja ilmeisesti koko Salpalinjan merkittävin kohde sisältää Museoviraston kymmenen inventointikohdetta ja muodostuu museo- ja matkailukäytössä olevasta, lähes 10 kilometrin pituisesta ja paikoin monihaaraisesta lähes yhtenäisestä kiviestejonosta korsuineen, tuliasemineen ja museoineen Virolahden kunnan rajalta (Vuolteenkoski) Hauhian kylän Niemelle. Luumäki (441) 34 kohdetta, joista 27 kohteella ja 93 kiinteistöllä on käyttöoikeuden rajoitusmerkintä (myös kiviesteillä). Toimitusten ulkopuolelle jäi mm. kahden kohteen Hamina-Taavetti linja. Yhteenvetotaulukko Virolahti-Kivijärvi Kohteet Kaikki Kiinteistöt KOR Ei-KOR Kiinteistöt KOR Ei-KOR Kunta merkinnät merkintää kpl merkinnät merkintää Hamina Kotka Kouvola Luumäki Miehikkälä Pyhtää Virolahti Yhteensä Virolahdelta Luumäen Kivijärvelle kulkeva pääpuolustuslinja korsuihin ja kiviesteille perustettuine rajoituksineen erottuu kaikista muista Salpalinjan kohteista selvästi. Kahteen kolmasosaan kohteista ja lähes puoleen kohdealueiden kiinteistöistä kohdistuu käyttöoikeuden rajoitus. Haminan, Kotkan ja Pyhtään (lisätyt) rajoitukset ovat Suomenlahden saarissa. 9. Yhteenveto ja käyttöoikeuksien lakkauttamismahdollisuus Lainsäädännön sekä käytettävissä olleiden asiakirjojen ja karttojen perusteella valtion Salpalinja-alueelta kaupoin tai sopimuksin hankkimat alueet ovat palautuneet entisille omistajilleen. Palautuslain mukaisissa pakkolunastustoimituksissa on perustettu käyttöoikeuden rajoituksia valmiisiin kestolinnoituslaitteisiin sekä Virolahden, Miehikkälän ja Luumäen kunnissa myös kiviesteisiin. Rajoitukset on selvitetty ja ne merkitty kunnittaisiin taulukoihin tilojen kohdalle. Maanmittauslaitos on osaltaan saanut kiinteistörekisteriin merkityiksi mainitut rajoitukset alueineen.

14 Käyttöoikeuden rajoituksia voidaan lakkauttaa, sillä lakiin kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta (603/1977) on lisätty 72 b ( /476). Jos lunastamalla hankittu erityinen oikeus tai 3 :n 2 kohdassa tarkoitettu rajoitus on olosuhteiden muuttumisen vuoksi käynyt lunastuksen hakijalle tarpeettomaksi, on oikeuden tai rajoituksen kohteena olevan omaisuuden omistajalla ja lunastuksen hakijalla oikeus vaatia oikeuden tai rajoituksen lakkauttamista. Jos lakkauttaminen tapahtuu omistajan hakemuksesta, on hänen korvattava lakkauttamisesta saamansa hyöty, jollei sitä ole pidettävä vähäisenä. Jollei osapuolten kesken voida sopia lakkaamisesta tai sen johdosta maksettavasta korvauksesta, ratkaistaan asia toimituksessa, josta on voimassa, mitä 71 :n 2 momentissa säädetään. Oikeus lakkaa ja rajoitus poistuu, kun lakkaaminen on merkitty kiinteistörekisteriin taikka lakkauttamista koskevan ilmoituksen perusteella on todettu, ettei merkitseminen ole tarpeen. Lunastuslain 71 :n 2 momentti Jollei lisäkorvauksesta sovita, se on määrättävä vaatimuksen esittäjän hakemuksesta pidettävässä toimituksessa, jonka pitämisessä on noudatettava, mitä lunastustoimituksesta säädetään. Määräyksen toimituksen suorittamiseen antaa Maanmittauslaitos. Savonlinnassa, Pekka Vilska Pekka Vilska, projektipäällikkö Senaatti-kiinteistöt Liitteet: -Luettelo käyttöoikeusyksikkötunnuksista (KOR) kunnittain -PPT-esitys selvitystyöstä -Valokuvat kesältä 2016: 1. Salpalinja päättyy Savukoskelle 2. Salpalinjan opastemerkki 3. Lieksan Hatunkylässä kivieste on metsän peitossa 4. Turvaamistoimia Lieksan Vornosenvaaralla 5. Keskeneräinen ja metsittynyt tykkiasema Sulkavan Tialanmäellä 6. Puumalan huippukohde matkailukäytössä

15 Kuva 1. Salpalinja päättyy Savukoskelle Kuva 2. Salpalinjan opastemerkki

16 Kuva 3. Lieksan Hatunkylässä kivieste on metsän peitossa Kuva 4. Turvaamistoimia Lieksan Vornosenvaaralla

17 Kuva 5. Keskeneräinen ja metsittynyt tykkiasema Sulkavan Tialanmäellä Kuva 6. Puumalan huippukohde matkailukäytössä