Valaistuksen energiankulutus kotieläintiloilla

Transkriptio

1 TTS tutkiuksen tiedote Luonnonvara-ala: aatalous 6/2010 (625) RAKENTAMINEN Valaistuksen energiankulutus kotieläintiloilla Tutkija Sakari Alasuutari, TTS tutkius Pitkän aikavälin ilasto- ja energiastrategiassa valtioneuvosto on asettanut Suoen tavoitteeksi energian loppukulutuksen kasvun pysäyttäisen ja kääntäisen laskuun. Maatalouden ohjeelliseksi energiankäytön tehostaistavoitteeksi on asetettu yhdeksän prosenttia vuoteen 2016 ennessä. Maatilojen vuosittainen energiankulutus on nykyisin noin 12 TWh, eli 4 prosenttia Suoen kokonaiskulutuksesta. Maatalouden erkittäviät energiankuluttajat ovat työkoneet ja tuotantotilat. Energiankulutus vaihtelee suuresti aatilojen välillä, ja se riippuu. tuotantosuunnasta ja yksikkökoosta. Kotieläintilat ovat suuria energiankuluttajia. Sähkön osuus karjatiloilla on tyypillisesti % energian kokonaiskulutuksesta. Lypsykarjatiloilla valaistuksen osuus sähkönkulutuksesta on noin 20 % luokkaa, sikatiloilla vastaavasti jo %:n luokkaa. Yksikkökokojen kasvaessa yös energiantarve ja -kulutus kasvavat. Tuotantokustannusten pitäiseksi kurissa ja aatalouden Eolehäpihatossa laajalla valokateratkaisulla on päästy rakenteeseen, jossa keskelle rakennusta ei ole tarvinnut asentaa valaisiia. Kaikki valaisiet on asennettu seinille, jolloin niitä yös pääsee huoltaaan tavanoaisilla tikkailla. Avoin ruokintapöytä toisella seinustalla tuo vielä lisää valoa sisälle. Kuvat: Sakari Alasuutari energiankäytön tehostaistavoitteen saavuttaiseksi on tarpeen kiinnittää huoiota säästöahdollisuuksiin yös sähköenergian osalta. Valon äärä tuotantorakennuksessa vaikuttaa niin eläinten kuin ihistenkin hyvinvointiin. Oikeanlaisen valaistuksen on todettu vaikuttavan ennen kaikkea tuotantoeläinten lisääntyiseen, eli sukukypsyyden saavuttaiseen, lisääntyistoiintoihin ja tiinehtyvyyteen. Lisäksi valaistuksen on todettu vaikuttavan eläinten rehun hyväksikäyttöön, syöntiin ja kasvuun. Myös yleiseen aktiivisuuteen ja terveyteen valon äärällä tuotantorakennuksessa on keskeinen vaikutus. Asianukaisella ja riittä-

2 vällä valaistuksella on todettu olevan yös esierkiksi aitotuotosta lisäävä vaikutus. Ainakin osa vaikutuksista on todettu aiheutuneen valon aiheuttaista eläien horonaalisista uutoksista. Valon riittävyyden lisäksi on kiinnitettävä huoiota yös eläinten tarvitseaan pieäjaksoon. Ihisen kannalta valaistusolot liittyvät lähinnä työturvallisuuteen, työn tekeisen helppouteen ja viihtyvyyteen. Välillisesti vaikutukset ulottuvat. hoitohygieniaan ja eläinten terveyteen terveyden seurannan tehokkuuden kautta. Valaistustekniikka nykypäivän tuotantorakennuksessa -tutkiuksen tarkoituksena oli tuottaa tietoa valaistustarpeesta tuotantorakennuksissa, valaistuksen järjestäisen vaihtoehdoista sekä erityisesti valaistuksen vaatiasta energiantarpeesta ja valaistuksessa käytettävän energian säästäisahdollisuuksista. Tää tiedote keskittyy valaistuksen energiankulutukseen, sekä energian säästöahdollisuuksiin. Tutkiuksen uista osa-alueista on tulossa oat tiedotteet. Tutkiuksen rahoitti Maatalouskoneiden tutkiussäätiö. KIRJEKYSELY Valaistushankkeeseen liittyen TTS tutkius toteutti keväällä 2010 aatalouden tuotantorakennuksia koskevan valaistuskyselyn. Kysely lähetettiin kaikille vuosina investointitukea tuotantorakennuksen rakentaiseen saaneille aatiloille. Tilojen osoitetiedot pyydettiin aaseutuelinkeinohallinnon tietojärjestelästä. Maaseutuvirasto luovutti TTS tutkiukselle tilojen yhteystiedot, ja tietoaineiston toiitti Maaseutuviraston puolesta aa- ja etsätalousinisteriön tietopalvelukeskus. Taulukko 1. Kyselyyn saadut vastaukset tuotantosuunnittain. Tuotantosuunta: kpl % Maidontuotanto 97 55,1 Naudanlihantuotanto 50 28,4 Sianlihantuotanto 4 2,3 Porsastuotanto 2 1,1 Munantuotanto 6 3,4 Broilertuotanto 7 4,0 Hevostallit 1 0,6 Lapolat 3 1,7 Maito+naudanliha 3 1,7 Naudan+sianliha 1 0,6 Sianliha+porsaat 1 0,6 Hiehokasvattao 1 0,6 Yhteensä Navetoiden yleisin valaistustapa oli kaksilappuiset loistevalaisiet 58 W:n loisteputkilla. Valaistustapa kulutti kyselyn ukaan yös eniten energiaa. Kyselyitä lähetettiin yhteensä 1996 kappaletta ja vastauksia saatiin 176. Vastausprosentiksi uodostui 8,8 %. Alhaista vastausprosenttia selittää osaltaan kyselyn laajuus ja seikkaperäisyys. Kyselyssä kysyttiin rakennukseen ja valaistukseen liittyviä teknisiä tietoja, utta yös valaistukseen liittyviä kokeuksia ja ielipiteitä. Kyselyloakkeen asianukainen täyttäinen vaati tuotantorakennusten läpikäyistä loakkeen kanssa. Vastausten tuotantosuuntapainotuksista näkyi, että valtaosa viie vuosien investoinneista on tehty nautatiloille. Vastanneista tiloista yli puolet oli aitotiloja ja lähes kolannes naudanlihantuotantotiloja. Siipikarjatilojen osuus yhteensä oli 7,4 prosenttia ja sikatilojen 3,4 prosenttia. Muutailla tiloilla oli yös yhdistelätuotantoa. MAIDONTUOTANTOTILAT Maitotiloilta saatiin 97 vastausta. Keskiääräinen lehäpaikkaluku vastanneilla tiloilla oli 97, eli joukossa oli yhden ja kahden robotin tiloja, utta paljon yös asealla lypsäviä. Yli 75 % navetoista oli rakennettu vuonna 2004 tai sen jälkeen. Eniten vastauksia saatiin vuonna 2007 rakennetuista navetoista. Uusiat oli otettu käyttöön nyt kuluvana vuonna Kyselyssä tiedusteltiin tuotantorakennuksen ittoja ja ateriaaleja. Navetoiden keskiääräinen leveys oli 20 etriä, pituus 51 etriä ja pinta-ala Rakennusten räystäskorkeus oli keskiäärin 3 etriä ja harjakorkeus 6 etriä. Sisäkaton selvästi yleisin ateriaali oli pelti (73,6 %). Seuraavaksi yleisin ateriaali oli puu (9,9 %) ja filivaneri tai vastaava levyateriaali (9,9 %). Sisäkaton väriksi ainittiin lähes jokaisessa vastauksessa vaalea tai valkoinen (93,6 %). Joukkoon ahtui vain yksi ruskea, filivanerinen sisäkatto. Muutaassa tapauksessa sisäkatto oli keltainen. Vastausten joukossa oli yös yksi valokattoinen kasvihuonepihatto. Navetoiden seinät olivat pääosalla betonieleenttiä (62,4 %). Sisäseinän ateriaaliksi ainittiin filivaneri 26,9 prosentissa vastauksista. Mukana oli yös uutaa tiiliseinäinen navetta. Verhoseinäisiä pihattoja oli kyselyn vastauksissa kole kappaletta. Sisäseinät olivat väritykseltään onenlaisia. Yleisiin seinät olivat kaksivärisiä (34,1 %), usein seinien alaosa tuepisävyinen ja yläosa vaalea. Kokonaan vaaleiksi tai valkoisiksi sisäseinät ainittiin 29,7 prosentissa vastauksista. Haraaseinäisiä navetoita oli 18,7 prosenttia ja keltaseinäisiä 11 prosenttia. Mukana oli vielä jokunen sini-, ruskea- ja vihreäseinäinen navetta. Navetoiden valaistustapa Eläintilan valaistusta selvitettiin kysyällä valaisinten lukuääriä, lappujen tyyppiä ja tehoja, sekä kauanko valoja pidetään päivittäin päällä. Myös valaisinten ripustuskorkeutta tiedusteltiin sekä valaisinten suojakuvullisuutta. Yleisin eläintilan valaistustapa oli kaksilappuiset loistevalaisiet 58 W loisteputkilla (48,4 %). Toiseksi yleisiin oli käytössä yksilappuiset loistevalaisiet (23,2 %). Osalla tiloista oli käytössä tasaisesti sekä yksi- että kaksilappuisia loiste- 2

3 Taulukko 2. Kooste kyselyyn vastanneiden aidontuotantonavetoista jaoteltuna eläintilan valaistustavan ukaan. Navetoita Navetoiden keskiääräinen Eläinpaikkoja ripustus- Valaisinten Valot päällä, Pinta-ala, 2 kpl korkeus, Eläintilan valaistustapa lk % Leveys Monietallilaput 11 11, ,50 10,6 Suurpainenatriulaput 4 4, ,00 13,0 Yksilappuiset loistevalaisiet 22 23, ,25 11,5 Kaksilappuiset loistevalaisiet 46 48, ,35 11,6 Yksi- ja kaksilappuiset loistevalaisiet 12 12, ,22 / 3,39 9,5 / 9,0 Pituus Taulukko 3. Keskiääräinen sähkönkulutus valaistukseen kyselyn aidontuotantonavetoissa. Valaistustapa Yhteensä, kw Yhteensä, MWh/v kwh/ 2 kwh/eläinpaikka/ vrk kwh/eläin paikka/v eläintilassa, Monietalli 90 32,8 0,054 0, ,2 Suurpainenatr ,5 0,063 0, ,8 1-lap. loistev ,3 0,048 0, ,8 2-lap. loistev ,0 0,059 0, ,4 1+2-lap. loistev ,6 0,041 0, ,8 Keskiäärin 54,7 20,0 0,054 0, ,2 valaisiia (12,6 %), joista yksilappuisia saatettiin käyttää esierkiksi yövaloina. Vastauksia saatiin yös tiloilta, joilla eläintilan valaistusjärjestelä perustui 250 W:n tai 400 W:n onietallilappuihin (11,6 %). Muutaalla tilalla valaistus oli järjestetty 400 W:n suurpainenatriulapuilla (4,2 %) (taulukko 2). Loisteputkista 72 prosenttia oli 58 W:n putkia ja 28 prosenttia 36 W:n putkia. Kaikki iloittivat valaisinten olevan suojakuvullisia. Valaisinten ripustuskorkeus Jos valaistusjärjesteläksi oli valittu onietallilaput tai suurpainenatriulaput, valaisinten ripustuskorkeus oli keskiäärin 5 5,5 etriä; korkeiat olivat 9 etrissä. Näiden valaisinten suositeltu asennuskorkeus onkin 5 7 etriä, ikä äärää valaisinten sijoittelun. Loistelappujen ripustuskorkeus oli keskiäärin 3,3 etrissä. Kyselyloakkeella tiedusteltiin, iten korkealla oleva lappu vaihdetaan ja onko siinä ongelia. Vastaajista 33 % iloitti, että valaisiien kanssa ei ole ongelia, vaikka huoltotoiet tehtiinkin esierkiksi traktorin etukuoraiesta käsin. Korkealla olevien valaisinten huoltotyöt ja lappujen vaihdot koettiin kuitenkin yleisesti ongelallisiksi. Vastaajista 67 % kertoi valojen luo kiikkuisen olevan eneän tai väheän hankalaa. Ulkovalaisinten huolto vielä enetteli, utta navetan sisällä olevien lappujen huoltoa pidettiin vaikeana. Varsinkin eläinten eristäinen ja liukkaus koettiin ongelaksi. Valaisinten huoltotyötä ei voinut tehdä yksin. A-tikkailla päästiin yleensä huoltaaan loistevalaisiia, utta tässäkin tarvittiin toinen pitäään alla olevia eläiiä silällä. Etukuorain ainittiin yleisiin apuvälineeksi, jonka avulla päästiin riittävän ylös. Varsinaista henkilönostinta yös käytettiin. Usein tää oli kuitenkin lainattava konevuokraaosta. Myös kurottajat ja saksilavat olivat käytössä. Lisäksi lappuja kerrottiin vaihdettavan. parsien päältä, irtolankkujen päällä seisten tai pienkuoraien kauhasta palotikkaiden avulla. Kyselyssä ukana olleet navetat olivat osin vielä niin uusia, ettei lappuja ollut vielä vaihdettu. Valaistuksen energiankulutus Valojen päälläoloaika on keskeinen energian kulutukseen vaikuttava tekijä. Kyselyn ukaan navetassa pidetään valoja 8 24 tuntia vuorokaudessa. Joukossa oli siis niitäkin, jotka kertoivat valojen palavan ypäri vuorokauden läpi vuoden. Keskiäärin valoja pidettiin päällä tuntia vuorokaudessa, kun nykyinen suositus on, että lehät saisivat olla luksin valossa tuntia vuorokaudessa. Vastauksissa saatettiin tosin ottaa huoioon, että kesäkaudella ei valoja tarvitse polttaa yhtä kauan kuin talvella, ja iloitettiin keskiääräinen valojen päälläoloaika vuositasolla. Tilat, joilla oli tasaisesti yksi- ja kaksilappuisia valaisiia eläintilassa, iloittivat järjestävänsä yövalon pitkälti yksilappuisten valaisiien avulla. Taulukossa 3 on keskiääräinen eläintilan valaistuksen sähkönkulutus kyselyyn vastanneilla aitotiloilla. Sähkönkulutus on laskettu valaisiien iloitettujen käyttöaikojen, tehojen ja rakennusten pintaalojen perusteella. Mukaan on otettu vain varsinaisen eläintilan ja lypsyasean tai lypsyrobotin valaistus. Mukaan ei ole laskettu rehutilojen valaistusta. Vuorokaudessa sähköä kului navetan valaistukseen keskiäärin 54,7 kwh, ikä vuositasolla vastaa 20 MWh:n kulutusta, ikäli valojen oletetaan palavan iloitetun tuntia vuoden jokaisena päivänä. Vastaavasti eläinpaikkaa kohti laskettuna sähköä kului keskiäärin 0,59 kwh vuorokaudessa ja 206 kwh vuodessa. Sähköä kuluu valaistukseen selvästi väheän, jos oletetaan, että valaistusta ei navetassa tarvittaisi vuoden valoisipana aikana toukokuusta elokuuhun. Kahdeksan kuukauden eli 240 päivän valaistuksella laskien navetan vuosikulutus olisi 13,6 MWh ja eläinpaikkaa kohti laskien 131 kwh. Todellisuudessa sähkön kulutus asettunee näiden ääripäiden väliaastoon. Maa- ja etsätalousinisteriön tuettavaa rakentaista koskevien rakentaisääräysten ja -ohjeiden ukaan navetan ja pihaton yleisvalaistus tulee olla luxia, ikä saavutetaan, kun loistelappujen teho on 3,6 6,0. Kyselyn navetoissa yleisvalaistus eläintilassa oli 4, eli itoitus oli ohjearvojen puitteissa. Yövalot Yövalojen tärkeys yärretään kyselyn ukaan hyvin. Kaikki vastaajat iloittivat järjestäneensä yövalot navettaan tavalla tai toisella. Yleisin tapa (77,9 %) oli, että jätetään osa loistevalaisiista palaaan yön ajaksi. Myös energiansäästölappuja oli yövaloina jo käytössä (13,7 %), vaikka 3

4 Valaisinten puhdistainen Kyselyn ukaan 74 % vastaajista puhdistaa navetan valaisiet vain tarvittaessa. Vastaajista 14 % iloitti puhdistavansa valaisiet kerran vuodessa. Tarvittaessa, utta kuitenkin kerran vuodessa iloitti 7,5 % vastaajista nousevan puhdistaaan valaisiet. Yhdessä vastauksessa iloitettiin puhdistettavan valaisiet kerran kuukaudessa. Tässä tapauksessa oli kuitenkin kyse 2,5 etrin korkeudella olevista loistelapuista. Eli nykyaikaisissa navetoissa korkealla olevien valaisinten huoltainen ja puhdistainen on oikeasti ongelallista. Työtä on vaikea tehdä yksin, ja kahden henkilön saainen tehtävään vaatii aina oat järjestelynsä. Tehtävä lykätään helposti parepaan ajankohtaan, ja valaisiet jatkavat pölyyntyistä. Navetassa ei pian enää vallitse suunniteltu valoisuus. Hankkeen yhteydessä tehdyt tilakäynnit osoittivat, että keväästä syksyyn navetoissa on ahdollista tulla pitkälle toieen luonnonvalolla. Tää kuva on otettu iltapäivällä Pihatossa valot eivät olleet päällä, kun keskellä rakennusta lantakäytävällä, kattoharjan alapuolella, valonääräksi itattiin lx. Pihaton onietallilaput olivat 4:n ja 6:n korkeudessa. Valaisiia ei ollut tarvinnut vielä huoltaa. Jatkossa tehtävä oli tarkoitus hoitaa kurottajan avulla. toisaalta oli ainintoja, etteivät energiansäästölaput tahdo kestää navettaolosuhteissa. Hehkulappuja iloitti vielä 3,2 prosenttia vastaajista käyttävänsä yövaloina. Tilat, joilla oli käytössä onietallilaput tai suurpainenatriulaput, kertoivat jättävänsä uutaan lapun palaaan yöksi. Toisaalta näiden tilojen joukossa oli yös niitä, jotka olivat asennuttaneet loistevaloja nienoaan yövalaistuksen järjestäiseksi. Ehkä erikoisipana yövaloratkaisuna kerrottiin sähköinen kärpäsansa. Yövalot ainittiin useiin järjestetyn ruokintapöydän läheisyyteen. Yövalojen säätäiseen oli käytössä kellolaitteita, hääräkytkiiä ja erillisiä katkaisijoita. Jossakin vastauksessa kerrottiin yövalaistuksella olevan akkuvarennus. Lypsyrobotin läheisyydessä kerrottiin palavan aina valot. Yövaloja pidettiin päällä keskiäärin 10 tuntia vuorokaudessa, ja energiankulutus yövaloon oli keskiäärin 2,1 kw. NAUDANLIHANTUOTANTOTILAT Nautatiloilta saatiin 50 vastausta. Keskiääräinen eläinpaikkaluku vastanneilla tiloilla oli 128. Navetoista 88 % oli rakennettu vuonna 2005 tai sen jälkeen. Eniten vastauksia saatiin vuonna 2008 rakennetuista navetoista. Kaksi navettaa oli otettu käyttöön tänä vuonna Lihakarjanavetoiden keskiääräinen leveys oli 20 etriä, pituus 54 etriä ja pinta-ala Rakennusten räystäskorkeus oli keskiäärin 4 etriä ja harjakorkeus 7 etriä. Kooltaan lihakarjanavetat olivat siten hiean suurepia kuin kyselyn aidontuotantonavetat. Yleisin katon ateriaali oli haraa peltikate vaalealla aluskatteella (85 %). Lihakarjanavetoiden seinät olivat pääosin puuta (56 %). Betonieleenttiseinät olivat Taulukko 4. Kooste kyselyyn vastanneiden lihakarjanavetoista jaoteltuna eläintilan valaistustavan ukaan. Eläintilan valaistustapa Navetoita Navetoiden keskiääräinen Eläinpaikkoja lk % Leveys, Pituus, Pinta-ala, 2 kpl Valaisinten ripustuskorkeus, Valot päällä, Monietallilaput 2 4, ,3 2,3 Suurpainenatriulaput 1 2, ,0 5 Yksilappuiset loistevalaisiet 4 8, ,2 6,4 Kaksilappuiset loistevalaisiet 33 73, ,2 5,3 Yksi- ja kaksilappuiset loistevalaisiet 3 6, ,7 / 4,0 3,5 Hehkulaput 1 2, ,0 3 Elohopealaput 1 2, ,5 2 Taulukko 5. Keskiääräinen sähkönkulutus valaistukseen kyselyn lihakarjanavetoissa. Yhteensä, kw Yhteensä, MWh/v kwh/ 2 kwh/eläinpaikka/vrk kwh/eläinpaikka/v eläintilassa, 16 5,8 0,017 0, ,2 4

5 seuraavaksi yleisiät (33 %). Mukana oli yös kole vaneriseinäistä rakennusta ja kaksi peltihallia. Lihakarjanavetoiden valaistustapa Selvästi yleisin valaistustapa oli kaksilappuiset loistevalaisiet 58 W loisteputkilla (73,3 %). Muita tapoja valaista eläintilaa oli vain uutaia kappaleita (Taulukko 4). Mukana oli. yksi hehkulapuin ja yksi elohopealapuin valaistu navetta. Valaisinten ripustuskorkeus Lihakarjanavetat olivat keskiäärin suurepia ja yös korkeapia kuin kyselyn lypsykarjanavetat, joten valaisiet olivat yös korkeaalla, keskiäärin yli neljässä etrissä. Vastaajista 69 prosenttia piti korkealla olevien valaisinten huoltoa ongelallisena. Traktorin etukuorain oli yleisin apuväline kurottauduttaessa korkealle (44 %). Tikkaita käytettiin lähes yhtä usein (40 %). Kurottaja oli käytössä neljällä tilalla ja henkilönnostin kolella tilalla. Valaistuksen energiankulutus Kyselyn ukaan lihakarjanavetoissa pidetään valoja päällä selvästi väheän kuin lypsykarjanavetoissa. Navetassa, jossa oli elohopealappuvalaistus, olivat valot päällä vain 2 tuntia vuorokaudessa. Eniilläänkin loisteputkivalaistusta pidettiin päällä 6,5 tuntia vuorokaudessa. Osin vähäistä valojen päällä pitäistä selittää lihakarjanavetoiden avoin rakenne. Luonnonvaloa oli paljon käytettävissä. Valokatteita oli paljon käytössä, ja ruokintapöytä saattoi olla avoiella seinällä. Taulukossa 5 on keskiääräinen eläintilan valaistuksen sähkönkulutus kyselyyn vastanneilla lihakarjatiloilla. Sähkön kulutusta ei ole eritelty valaistustavan ukaan, vaan luvut ovat keskiarvolukuja koko aineistosta (45 tilaa). Vuorokaudessa sähköä kului lihakarjanavetan valaistukseen keskiäärin 16 kwh, ikä vuositasolla vastaa 5,8 MWh:n kulutusta, ikäli valojen oletetaan palavan saan verran vuoden jokaisena päivänä. Vastaavasti eläinpaikkaa kohti laskettuna sähköä kului keskiäärin 0,17 kwh vuorokaudessa ja 61 kwh vuodessa. Yövalot Lihakarjatiloista 92 prosenttia iloitti käyttävänsä yövaloja eläintilassa. Useiiten osa loistevaloista jätettiin yöksi päälle, yleensä ruokintapöydän lähelle. Energiansäästölaput olivat yövaloina käytössä 17 prosentilla vastaajista, ja vain yhdellä tilalla paloi enää hehkulaput yövaloina. Yövalojen säätäiseen käytettiin kellolaitteita, hääräkytkiiä ja erillisiä katkaisiia. Valaisinten puhdistainen Lihakarjanavetoiden valaisiet puhdistettiin saaan tapaan kuin lypsykarjanavetoissa. Kyselyn ukaan 76 % vastaajista puhdistaa navetan valaisiet vain tarvittaessa. Vastaajista 14 % iloitti puhdistavansa valaisiet kerran vuodessa. Tarvittaessa utta kuitenkin kerran vuodessa iloitti 2 % vastaajista nousevan puhdistaaan valaisiet. BROILERIKASVATTAMOT Broileritiloilta saatiin 7 vastausta. Lintupaikkoja tiloilla oli keskiäärin Uusiat hallit oli otettu käyttöön vuonna Lintuhallien keskiääräinen leveys oli 24 etriä, pituus 92 etriä ja pinta-ala Hallien räystäskorkeus oli keskiäärin 3,9 etriä ja harjakorkeus 6,9 etriä. Kaikki lintuhallit olivat betonieleenteistä koottuja peltikattoisia rakennuksia. Broilerihallien valaistustapa Broilerihallien valaistus jakaantui varsin tasan hehkulappuvalaistuksen (3 tilaa) ja loistelappuvalaistuksen (4 tilaa) kesken (Taulukko 6). Loistevalaisiet olivat yksilappuisia. Loistevalaisiilla valaistut hallit olivat selvästi suurepia kuin hehkulapuin valaistut lintuhallit. Valaistuksen energiankulutus Taulukossa 7 on broilerihallien valaistuksen sähkönkulutus kyselyyn vastanneilla tiloilla jaoteltuna hallien valaistustavan ukaan. Vuorokaudessa sähköä kului hehkulapuin valaistuissa halleissa keskiäärin 120 kw, kun loistelapuin valaistuissa halleissa sähköä kului valaistukseen 67 kwh vuorokaudessa. Vastaavasti vuositasolla sähkön kulutus valaistukseen olisi 43,8 ja 24,5 MWh, ikäli valojen oletetaan palavan iloitetun 18 tuntia vuoden jokaisena päivänä. Käytännössä kasvatuserien välillä broilerihallit ovat kuitenkin yös tyhjillään. Kyselyn tulosten ukaan loistevaloin järjestetyllä valaistuksella voidaan selvästi säästää sähköä verrattuna hehkulapuin toteutettuun valaistukseen. Tosin tuloksissa ei ole otettu huoioon ahdollista valojen hiennystä ja sen tuoaa sähkön säästöä. Kyselyn ukaan valot olivat kaikilla broileritiloilla säädettävät, siis sekä hehku- että loistelapputiloilla. Tarkepaa tietoa esierkiksi valojen hiennyksistä ei kuitenkaan ole. Valaisinten puhdistainen Broilerikasvatus poikkeaa täysin naudankasvatuksesta, inkä vuoksi valaisinten puhdistainen liittyy oleellisena osana kasvatuserien välillä tapahtuvaan koko hallin puhdistukseen ja desinfiointiin. Kyselyssäkin ainittiin useiin, että valaisiet puhdistetaan kuusi kertaa vuodessa. Mainittiin yös, että valaisiia puhdistetaan lisäksi tarvittaessa, kerran viikossa tai kerran kuukaudessa. Puhtaiden valaisinten erkitys toivottuun valaistustasoon oli hyvin tiedossa. MUNINTAKANALAT Munintakanaloista puolet oli valaistu hehkulapuilla ja puolet loistevalaisiilla. Loistevalaisiissa oli sekä yksi- että kaksi- Taulukko 6. Kyselyyn vastanneet broilerikasvattaot jaoteltuna eläintilan valaistustavan ukaan. Lintuhallien Lintuhallien keskiääräinen Lintupaikkoja, Valaisinten ripustuskorkeus, kpl Eläintilan valaistustapa lk % Leveys, Pituus, Pinta-ala, 2 Valot päällä, Hehkulaput 3 42, ,2 18 Loistevalaisiet (yksilappuiset) 4 57, ,9 18 Taulukko 7. Keskiääräinen sähkönkulutus valaistukseen kyselyn broilerikasvattaoissa. Valaistustapa Yhteensä kw Yhteensä, MWh/v kwh/ 2 kwh/lintupaikka/vrk kwh/lintupaikka/v eläintilassa Hehkulaput ,8 0,083 0,0042 1,55 4,5 Loistelaput 67 24,5 0,023 0,0011 0,42 2 5

6 Taulukko 8. Kyselyyn vastanneet unintakanalat jaoteltuna eläintilan valaistustavan ukaan. Kanalan valaistustaptuskorkeus, Kanaloita Kanaloiden keskiääräinen Lintupaikkoja, kpl Valaisinten ripus- lk % Leveys, Pituus, Pinta-ala, 2 Valot päällä, Hehkulaput 3 50, ,5 14,5 Loistevalaisiet 3 50, ,8 14,5 Taulukko 9. Keskiääräinen sähkönkulutus valaistukseen kyselyn unintakanaloissa. Valaistustapa Yhteensä, kw Yhteensä, MWh/v kwh/ 2 kwh/lintupaikka/vrk kwh/lintu paikka/v eläintilassa, Hehkulaput ,088 0,0053 1,9 6,4 Loistevalaisiet ,053 0,0057 2,1 4,2 lappuisia valaisiia. Loistevalaisiilla valaistut kanalat olivat keskiäärin suurepia kuin hehkulapuilla valaistut kanalat. Kyselystä ei kuitenkaan selvinnyt kanaloiden kanalatyyppi. Valaistuksen energiankulutus Taulukossa 9 on unintakanaloiden valaistuksen sähkönkulutus kyselyyn vastanneilla tiloilla jaoteltuna kanaloiden valaistustavan ukaan. Vuorokaudessa sähköä kului hehkulapuin valaistuissa kanaloissa keskiäärin 83 kwh, kun loistelapuin valaistuissa kanaloissa sähköä kului valaistukseen 113 kwh vuorokaudessa. Vastaavasti vuositasolla sähkön kulutus valaistukseen olisi 30,4 ja 41,4 MWh, ikäli valojen oletetaan palavan saan verran vuoden jokaisena päivänä. Loistevalaisinkanalat olivat selvästi suurepia kuin hehkulappukanalat, joten neliöetriä kohti loistevalaisiilla toteutettu valaistus kulutti väheän sähköä hehkulappuvalaistukseen verrattuna. Näissäkään laskelissa ei ole otettu huoioon valojen hiennystä ja sen tuoaa sähkön säästöä. Kyselyn ukaan valot olivat kaikissa kanaloissa sekä Siipikarjan osalta tärkeiät valon oinaisuudet ovat valon taajuus, valon tasainen levittäytyinen eläintilassa, valon spektri ja valojen hiennettävyys. Kerroslattiakanaloissa (kuvassa) valoilla pystytään ohjaileaan kanojen käyttäytyistä. Valojen sijoittelulla ehkäistään lattiaunintaa ja ohjataan kanoja nouseaan yöksi yläkerroksiin nukkuaan sauttaalla valot ensin pehkualueelta ja viieksi ritiläalueelta. Kyselyn ukaan loistevalaisiilla toteutettu kanalan valaistus kulutti neliöetriä kohti väheän energiaa kuin kuvan hehkulappuvalaistus. hehku- että loistelappukanaloissa säädettävät. Tarkepaa tietoa valojen hiennyksistä ei ole. Valaisinten puhdistainen Kananunantuotannossa pidetään saaa eläinainesta noin vuosi. Tää näkyi yös vastauksissa valaisinten puhdistaisesta. Yleisiin kerrottiin, että valaisiet puhdistetaan kerran vuodessa. Kerran kuukaudessa kerrottiin yös puhdistettavan utta yös tarvittaessa kerran viikossa. EMAKKOSIKALAT Eakkotiloilta saatiin vain kaksi vastausta. Pientä äärää selittänevät alan vähäiset investoinnit viie vuosina. Toisaalta kahdelta tilalta saadut vastaukset oli täytetty esierkillisen huolellisesti. Lisäksi tilat olivat hyvin saankokoisia, joten on ahdollista tarkastella rinnakkain kahden, vähän erilailla valaistuksen toteuttaneen eakkosikalan energiankulutusta. Sikalat olivat eritelleet porsitusosaston, astutusosaston ja porsaiden välikasvatusosaston valaistuksen. Joutilasosastoa ei kupikaan sikala ollut käsitellyt. Molepien sikaloiden porsitusosastossa valaistusjärjestelänä oli kaksilappuiset (2 x 58 W) loistevalaisiet. Toisessa sikalassa (sikala 1) valoja pidettiin päällä 8 ja toisessa sikalassa (sikala 2) 7. Lisäksi kuankin sikalan porsitusosastossa paloivat läpölaput 24. Sikalassa 1 oli käytössä 24 kpl 175 W:n läpölappua ja sikalassa 2 oli käytössä 18 kpl 250 W:n läpölappua. Yövalona paloi sikalassa 1 yksi 15 W:n energiansäästölappu 16 tuntia. Sikalassa 2 paloi öisin kaksi 60 W:n hehkulappua 12 tuntia. Sikalassa 1 porsitusosaston sähkönkulutus oli pienepää kuin sikalassa 2, vaikka loistevaloja pidettiin tunnin verran pidepään päällä vuorokaudessa. Suurin syy pienepään sähkönkulutukseen on, että sikaloissa on käytössä erikokoiset läpö- 6

7 Eakkosikaloissa porsitusosastot kuluttavat paljon energiaa valaistukseen läpölappujen vuoksi. Käyttäällä ns. porsaspesiä voidaan läön tarvetta pienentää ja näin vähentää energian kulutusta. Tiiviissä porsaspesässä vetoa ei tunnu ja läpö pysyy tasaisena, ja läpölaput on ahdollista vaihtaa pienepitehoisiin. Pesien etuna on yös se, että läpövalaisin ei tällöin kuuenna eakkoa. laput. Lisäksi sikalassa 1 yövalona on käytössä yksi energiansäästölappu, kun sikalassa 2 öisin palaa kaksi hehkulappua. Sikalassa 1 oli kaksi astutusosastoa. Toisessa oli 48 eakkopaikkaa ja toisessa 150 eakkopaikkaa. Moleissa oli valaistus- järjestelänä kaksilappuiset (2 x 58 W) loistevalaisiet. Sikala 2 astutusosastossa oli saan verran sekä yksilappuisia (1 x 58 W) että kaksilappuisia (2 x 58 W) valaisiia. Sikalassa 1 oli yövaloina oleissa astutusosastoissa yksi 15 W:n energiansäästölappu, jotka paloivat 12. Sikalassa 2 oli yövalona kaksi 60 W:n hehkulappua, jotka paloivat 8. Sähkönkulutus valaistukseen eakkosikalan astutusosastossa on selvästi pienepää kuin porsitusosastossa, ikä selittyy läpölappujen puuttuisella. Sikalassa 1 oleissa osastoissa oli sähkönkulu- Taulukko 10. Kyselyyn vastanneiden eakkosikaloiden porsitusosastot. Eakkopaikkoja Porsitusosaston Valaisinten ripustuskorkeus, Leveys, Pituus, Pinta-ala, 2 Valot päällä, Sikala 1 24, ,0 8 Sikala 2 18,0 7,1 16, ,9 7 Taulukko 11. Keskiääräinen sähkönkulutus valaistukseen kyselyn eakkosikaloiden porsitusosastoissa. Yhteensä kw Yht. MWh/v kwh/ 2 kwh/eakkopaikka/vrk MWh/eläin paikka/v eläintilassa Sikala 1 108,5 39,6 0,70 4,5 1,6 6,0 Sikala 2 117,6 42,9 1,00 6,5 2,4 10,9 Taulukko 12. Kyselyyn vastanneiden eakkosikaloiden astutusosastot. Eakkopaikkoja Astutusosaston Valaisinten ripustuskorkeus, Leveys, Pituus, Pinta-ala, 2 Valot päällä, Sikala 1 / os. 1 48, ,0 8 Sikala 1 / os ,0 15,6 24, ,0 12 Sikala ,6 17, ,0 16 Taulukko 13. Sähkönkulutus valaistukseen kyselyn eakkosikaloiden astutusosastoissa. Yhteensä kw Yht. MWh/v kwh/ 2 kwh/eakkopaikka/vrk MWh/eläin paikka/v eläintilassa Sikala 1 / os. 1 4,0 1,4 0,025 0,082 30,1 3,1 Sikala 1 / os. 2 17,1 6,2 0,046 0,114 41,5 3,8 Sikala 2 16,7 6,1 0,124 0, ,8 8,6 7

8 Taulukko 14. Kyselyyn vastanneiden eakkosikaloiden välikasvatusosastot. Sikapaikkoja Välikasvatusosaston Valaisinten ripustuskorkeus, Valot päällä Leveys, Pituus, Pinta-ala, 2 Sikala ,0 16, ,0 8 Sikala ,4 16, ,4 5 Taulukko 15. Sähkönkulutus valaistukseen kyselyn eakkosikaloiden välikasvatusosastoissa. Yhteensä kw Yht. MWh/v kwh/ 2 kwh/sikapaikka/vrk kwh/sika paikka/v eläintilassa, Sikala 1 5,8 2,1 0,038 0,020 7,36 4,65 Sikala 2 2,8 1,0 0,023 0,014 5,11 4,08 tus pinta-alayksikköä ja eakkopaikkaa kohti pienepää kuin sikalassa 2. Sikalassa 2 saattoi olla yliäärin valaistuskapasiteettia, ikä näkyy yliääräisinä watteina neliöetriä kohti. Lisäksi sikalassa 2 valot olivat päällä 16 tuntia vuorokaudessa, kun hedelällisyyden kannalta on saatu parhaita tuloksia pitäällä valojakso 8 10 tunnissa porsiis- ja astutusosastossa ja käyttäällä pitkän päivän valaistusta, 16 tuntia, ainoastaan joutilasosastossa. Tunteatta sikalan 2 tuotantotuloksia tai uita olosuhteita tuntuisi siltä, että astutusosaston valaistusaikaa voisi vähentää 8 10 tuntiin, jolla energian kulutus putoaisi erkittävästi. Siitä huoliatta sähkönkulutus olisi ehkä suurepaa kuin sikalassa1, ikäli osastoon on asennettu valaisiia yliäärin. Molepien sikaloiden välikasvatusosastoiden valaistusjärjestelänä oli kaksilappuiset (2 x 58W) loistevalaisiet. Yövalona sikalassa 1 oli yksi 15 W:n energiansäästölappu, joka paloi 16. Sikalan 2 yövalona oli yksi 40 W:n hehkulappu, joka paloi 12. Sikalassa 1 loistevalot paloivat 8 ja sikalassa 2 loistevalot paloivat 5. Sikalassa 1 sähkönkulutus välikasvatusosastossa oli sekä neliöetriä kohti että sikapaikkaa kohti jonkin verran suurepaa kuin sikalassa 2 (taulukko 15). Ero ei kuitenkaan ollut kovin suuri, ja se johtui käytännössä siitä, että sikalassa 1 valoja pidettiin päällä 8, kun taas sikalassa 2 valot olivat päällä 5. oli sekä yhden lapun että kahden lapun valaisiia. Valojen päälläoloajoissa oli suuria sikalakohtaisia eroja. Sikalassa 1 pidettiin kaikkia valoja päällä 12. Sikalassa 2 laitettiin valot päälle, kun siat saivat ruokaa, eli kole kertaa päivässä 45 inuuttia kerrallaan. Sikalassa 3 yksilappuiset loistevalaisiet paloivat 24 h/ vrk ja kaksilappuiset valaisiet 2. Sikalassa 4 pidettiin valoja päällä 5 (taulukko 16). Taulukosta 17 voidaan nähdä, kuinka suuret erot sikaloiden välillä on valaistukseen kuluvassa energiassa. Sikalassa 1 kului eniten energiaa valojen pitkän päälläoloajan takia. Sikalassa 2 kului puolestaan vähiten energiaa valaistukseen, koska siellä valot pidettiin päällä vain sikojen saadessa rehua. Kuitenkin elko yleinen tapa pitää valot päällä vain lyhyen aikaa ruokinnan yhteydessä on tutkiuksissa lisännyt sikojen loukkaantuisia (Yliaho ja Teräväinen 2002), joten käytäntöä ei voi pitää suositeltavana. Sika voi parhaiten, jos hyvä valaistus kestää yli kahdeksan tuntia vuorokaudessa. Sikalassa 3 jatkuva valaistus oli järjestetty yksilappuisilla loistevalaisiilla ja ruokinnan yhteydessä oli käytössä lisävalaistusta 2. Menetelällä päästiin varsin kohtuulliseen energiankulutukseen, ja käytäntö on sikojen hyvinvoinnin kannalta hyvä. Sikalassa 4 koko valaistus oli päällä 5, jolloin energiaa kului varsin paljon. Toisaalta valaistusaika sikojen hyvinvoinnin kannalta ei ollut ehkä kuitenkaan riittävä. LIHASIKALAT Lihasikaloilta saatiin kyselyyn neljä vastausta. Sikalat olivat sen verran erilaisia, että niiden tietoja on perusteltua tarkastella yksittäisinä tapauksina. Yhdestä sikalarakennuksesta ei saatu pinta-alatietoja. Valaistus oli kaikissa sikaloissa järjestetty loistevalaisiilla utta hiean eri tavoin. Käytössä Joutilasaikana eakoille riittää lx valoisuus. Tällöin valaistuksen voi toteuttaa esierkiksi suurpainenatriuvalaisiilla kuten kuvan joutilaspihatossa. 8

9 Taulukko 16. Kyselyyn vastanneet lihasikalat. Sikapaikkoja Sikalan Valaisiet Valaisinten ripustuskorkeus, Leveys, Pituus, Pinta-ala, 2 Kpl W Valot päällä eläintilassa, Lihasikala x 58 4,3 12 Lihasikala x 58 2,7 2,25 Lihasikala x 36 3, x 36 3,2 2 Lihasikala x 58 2,5 5 Taulukko 17. Sähkönkulutus valaistukseen kyselyn lihasikaloissa. Yhteensä, kw Yhteensä, MWh/v kwh/ 2 kwh/sikapaikka/vrk kwh/sika paikka/v eläintilassa Sikala 1 69,6 25,4 0,063 0,070 25,4 5,3 Sikala 2 3,8 1,4 0,005 0,007 2,4 2,1 Sikala 3 8,4 3,0 0,017 6,1 Sikala 4 40,6 14,8 0,024 0,027 9,9 4,7 LAMPOLAT Kolelta laastilalta saatiin kyselyyn vastaukset. Yhdellä tilalla oli kaksi lapolaa. Yhdestä lapolasta ei saatu tietoa valojen päälläoloajasta, eikä näin voitu laskea valaistuksen energiankulutusta. Lapoloiden tuloksia on perusteltua tarkastella yksittäisinä tapauksina. Lapolat 1 ja 4 olivat läpöeristettyjä rakennuksia, ja lapolat 2 ja 3 kylälapoloita. Lapola 1:n erikoisuus oli olkipaaleista ladotut seinät, jotka oli sisäpuolelta rapattu savella ja ulkopuolelta vuorattu pystylaudoituksella. Lapolassa 1 perusvalaistus oli hoidettu elohopeavalaisiilla. Lapoloissa 2 ja 3 käytössä oli kaksiputkiset loisteputkivalaisiet, ja lapolassa 4 sekä loisteputket että hehkulaput. Yövalaistukseen käytettiin sekä energiansäästölappuja että loistevalaisiia. Valojen päälläoloajoissa oli suuria lapolakohtaisia eroja (taulukko 18). Lapolassa 4 kului sähköä valaistukseen vähiten, 8,4 kwh vuorokaudessa, kun taas Lapoloiden valaistuksessa päästään oniin uihin tuotantorakennuksiin nähden väheällä, koska lapola voidaan useiiten pitää laidunkaudenajan tyhjillään. Kuvan lapolakin odotti syyskuun lopulla vielä lapaita laituelta. Valaistus oli järjestetty elohopeavalaisiilla ja yövalaistus loistevalaisiilla. Taulukko 18. Kyselyyn vastanneet lapolat. Uuhipaikkoja Lapolan Valaisiet Valot päällä Läpölaput Leveys, Pituus, Pinta-ala, 2 Kpl W Kpl W Lapola (eloh.) 4, x 58 16,0 2 2 x 58 0,5 Lapola x 58 Lapola x 58 7, (energ.s.) 24,0 Lapola x 58 2, (hehkul.) 2,0 9

10 Taulukko 19. Sähkönkulutus valaistukseen kyselyn lapoloissa. Yhteensä, kw Yhteensä, MWh/v (215 vrk) kwh/ 2 kwh/uuhipaikka/ vrk kwh/uuhi paikka/v (215 vrk) eläintilassa Lapola 1 13,0 2,8 0,022 0,09 18,6 4,97 Lapola 2 0,0 1,45 Lapola 3 37,5 8,1 0,038 0,12 26,9 4,76 Lapola 4 8,4 1,8 0,021 0,06 12,0 6,50 eniten sähköä, 37,5 kwh, kului lapolassa 3. Merkittävin syy tähän oli erot valojen päälläoloajoissa. Vastaavasti vuositasolla sähkön kulutus valaistukseen olisi 1,8 ja 8,1 MWh, ikäli valojen oletetaan palavan päivittäin iloitetun ajan 7 kuukautta, lokakuun alusta huhtikuun loppuun, 215 pv. Tyypillisesti lapola on vuodessa tyhjillään viisi kuukautta laidunkauden ajan, joten siltä osin päästään säästäään valaistuksen energian kulutuksesta. Uuhipaikkaa kohti sähköä kului valaistukseen eri lapoloissa 0,06 0,12 kwh/ vrk, ja vastaavasti vuodessa uuhipaikkaa kohti 12 26,9 kwh. TALLIT Kyselyyn vastasi vain yksi hevostila. Tilalla oli kole erillistä tallia, joiden tiedot on esitetty taulukossa 20. Kaikissa talleissa valaistus perustui loisteputkivalaisiiin. Tallit olivat eri vuosikyeniltä. Talli 3 oli rakennettu 1950-luvulla, talli 2 oli vuodelta 1980 ja talli 1 rakennettu vuonna Vanhiat tallit oli rakennettu betoniharkoista. Uusin talli oli puurakenteinen. Talleissa pidettiin päivittäin valoja päällä eniillään vain 2 tuntia. Ileisesti luonnonvalon saannista oli huolehdittu. Suosi- Kyselyn ukaan talleissa tarvitsi pitää päivittäin hyvin vähän valoja. Luonnonvalon saantiin talleissa onkin kiinnitetty huoiota. Suosituksen ukaan tallin ikkunapinta-ala tulisi olla 1/20 lattiapintaalasta, jotta tallissa olisi riittävästi päivänvaloa valoisaan aikaan. Lisäksi jokaisessa karsinassa olisi hyvä olla oa ikkuna. Taulukko 20. Kyselyyn vastanneen hevostilan eri tallit. Hevospaikkoja, kpl Tallin Valaisiet Valot päällä, Leveys, Pituus, Pinta-ala, 2 Kpl W Talli x 36 2 Talli x ,5 Talli x ,5 Taulukko 21. Sähkönkulutus valaistukseen eri talleissa. Yhteensä kw Yhteensä MWh/v kwh/ 2 kwh/hevospaikka/ vrk kwh/hevos paikka/v eläintilassa Talli 1 0,94 0,34 0,0064 0,187 68,3 3,2 Talli 2 0,97 0,35 0,0032 0,060 22,0 1,8 Talli 3 0,10 0,04 0,0021 0,026 9,3 2,7 10

11 tuksen ukaan tallin ikkunapinta-ala tulisi olla 1/20 lattiapinta-alasta, jotta tallissa olisi riittävästi päivänvaloa valoisaan aikaan. Lisäksi jokaisessa karsinassa olisi hyvä olla oa ikkuna. Sähkönkulutus valaistukseen oli talleissa hyvin pientä johtuen juuri vähäisestä valojen päälläpitoajasta. Toisaalta tallien valaistusteho oli ehkä yös itoitettu alakanttiin. Maa- ja etsätalousinisteriön tuettavaa rakentaista koskevien rakentaisääräysten ja -ohjeiden ukaan tallin yleisvalaistus tulee olla luxia, ikä saavutetaan kun loistelappujen teho on 3,6 6,0. Kyselyn talleissa yleisvalaistus eläintilassa vaihteli 1,8 3,2, eli hiean ohjearvojen alapuolella. YHTEENVETO Kotieläinten tuotantouodoista broileri- ja kananunantuotanto kuluttavat eniten energiaa valaistukseen. Tilanne on yärrettävää, koska tuotanto on sähkövalaistuksessa tapahtuvaa ypärivuotista hallikasvatusta. Lisäksi valot ovat päällä suurian osan vuorokaudesta. Lintuhalleissa valojen hiennettävyys on keskeinen vaatius, illä yös päästään oalta osaltaan säästäään valaistukseen kuluvaa energiaa. Kyselyn ukaan loistelapuin toteutettu valaistus kuluttaa väheän energiaa kuin hehkulappuvalaistus. Hehkulaput ovatkin jääässä käytöstä pois, ja hiennettävät energiansäästölaput ja loistelaput tulevat yleistyään. Myös hiennettäviä LED-valaisiia on lintuhalleissa jo käytössä, jotka puolestaan kuluttavat väheän energiaa kuin loistevalaisiet. Energiatehokkaat LED-valot yleistynevät lähi vuosina kotieläinten tuotantorakennuksissa nienoaan lintuhalleissa ensiäisinä. Porsastuotanto kuluttaa siipikarjan jälkeen seuraavaksi eniten energiaa valaistukseen. Eakkosikaloissa nienoaan porsitusosastot kuluttavat paljon energiaa läpölappujen vuoksi. Ypäristön läpötila on pikkuporsaiden kannalta tärkeä olosuhdetekijä, koska niiden oa läönsäätelykyky on vielä huono. Muuta porsituskarsinaypäristöä läpiäpi porsaiden akuualue on välttäätön, sillä eakon kannalta suotuisa ypäristön läpötila on selvästi alepi kuin ievien porsaiden tarvitsea läpötila. Vastasyntyneet porsaat tarvitsevat noin o C:n läpötilaa, ja ietysaikana, neljän viiden viikon ikään asti, akuualueen läpötilasuositus on noin o C. Pikkuporsaiden akuualueen riittävä läpötila on siis välttäätön, eikä siitä voi tinkiä, utta läpötilan aikaansaaiseen on useapia vaihtoehtoja. Läpöä voidaan läpövalaisien lisäksi tuottaa sei- Isoilla ikkunoilla ja valoharjalla voidaan tehokkaasti säästää navetoissa valaistukseen kuluvaa energiaa. Esierkiksi kuvan navetassa oli suuret 120 c x 140 c ikkunat, inkä lisäksi ikkunoiden yläpuolella olevat tuloila-aukkojen kennolevyt päästivät valoa sisään. Autoaattisen harjailanvaihdon valokatteesta tuli pihattoon yös paljon luonnonvaloa. Tehokkaan luonnonvalon hyödyntäisen johdosta loistevalaisinjärjesteläksi oli voitu valita yksilappuiset, 1 x 36 W, valaisiet. Navetan valaistuksen energian kulutus oli selvästi keskiääräistä vähäisepää. 11

12 Hinta 12,00 Jälkipainos sallittu vain TTS:n kautta, ISSN Oy Fra Ab, Vaasa 2010 näpattereilla, lattialäöllä tai erillisellä läpöatolla. Läpö lattialäitykseen voidaan ottaa esierkiksi läpöpupun avulla sikalan lietelannasta. Voidaan käyttää yös ns. porsaspesiä, eli tiiviitä rakennelia karsinan nurkassa. Tiiviissä porsas pesässä vetoa ei tunnu ja läpö pysyy tasaisena. Läpölaput voidaan ahdollisesti vaihtaa näin pienepitehoisiin. Läpövalaisinten tehoa voidaan optioida yös uulla tavoin. Markkinoilla on saatavissa läpövalaisiia, jotka voidaan kytkeä täydelle teholle tai puoliteholla. Näin valaisinten tehontarve voidaan puolittaa sopivina aikoina, esierkiksi läpiänä vuoden aikana, kun uu läpöteho on riittävä. Kyselyn ukaan keskiäärin sadan lehän ja neliön navetassa kuluu valaistukseen energiaa noin 55 kwh vuorokaudessa. Vastaavasti kyselyssäkin ukana olleessa yli 3500 neliön navetassa kului valaistukseen energiaa jo oninkertaisesti. Eli uusien, isojen navettayksiköidenkin kohdalla valaistukseen kuluva energiaäärä on jo niin erkittävä, että on aiheellista iettiä ahdollisia säästökeinoja. Nykyinen suositus on, että navetassa olisi tuntia luksia valoa, ja selkeä 6 8 tunnin yö 3 5 luksin yövalolla. Näistä suosituksista tulisi pitää kiinni. Sen verran hyviä tuotantotulosten lisäyksiä tällainen valoryti on saanut aikaan, että tinkiinen tästä olisi väärää säästäistä. Varistaalla luonnonvalon riittävän pääsyn navettaan päästään toivottuun valoäärään ilan, että sähkövaloja tarvitsee läpi vuoden pitää päällä tuota aikaa. Kyselyn ukaan luonnonvaloa arvostettiinkin korkealle nienoaan navetoissa. Ikkunapinta-alaa oli pyritty kasvattaaan uusissa navetoissa ahdollisian suureksi. Yhä useain korkeisiin rakennuksiin oli tehty yös suuret päätyikkunat, joiden kautta valoa pääsee yös pitkälle keskelle rakennusta. Muistilista, kuinka voit säästää energiaa navetan valaistuksessa: 1. Ei kaikkia valoja päällä 24 tuntia - tavoite 16 valoisaa aikaa, 8 tuntia häärää 2. Loistevalaisiiin 36 W:n laput 3. Yövaloiksi energiansäästölaput 4. Mahdollisian paljon luonnonvaloa - suuret ikkunat, valoharja 5. Vaaleat sisäateriaalit 6. Yksilappuiset loistevalaisiet kaksilappuisten vaihtoehtona 7. Kellokytkiet/hääräkytkiet - tavoite: huhtikuusta syyskuulle ei valoja klo Korkeisiin navetoihin onietalli-/suurpainenatriulaput - väheän valaisiia väheän huoltotarvetta - sähkökatkojen varalle turvavalaistus 9. Valaisiien säännöllinen huolto ja puhdistus Erilaisia valokatteita oli paljon käytössä. Kyselyn kohteista yli neljänneksellä oli jonkinlainen valokate tuoassa lisävaloa. Valokatetta oli harjalla tai katon lappeilla. Isot kennolevyikkunat saattoivat kiertää rakennuksen kahta puolta. Verhoseinät ainittiin yös luonnonvalonlähteinä. Parhaiillaan valokatetta oli olein puolin harjaa niin leveästi, että kaikki valaisiet oli voitu asentaa sivuseinille, jolloin niiden huoltokin helpottui ratkaisevasti. Isoilla ikkunoilla, valopäädyillä, valokatteilla, valoharjoilla, valokennolevyillä, verhoseinillä ja kokonaan avonaisilla rakenteilla voidaan tehokkaasti säästää navetoissa valaistukseen kuluvaa energiaa. Suoenkin olosuhteissa puoli vuotta, huhtikuusta syyskuuhun, luonnonvaloa on saatavissa aaupäivästä iltapäivään eläinten kannalta riittävästi ilan lisävalaistusta. Tää kannattaa ahdollisuuksien ukaan hyödyntää. Kyselystä ileni, että navetoiden energian kulutuksessa oli eroja valitun valaistustavan ukaan. Vähiten energiaa kului valaistukseen, kun käytössä oli yksilappuiset loistevalaisiet 36 W:n lapuilla. Vastaavasti eniten energiaa kului, kun valaistustavaksi oli valittu kaksilappuiset loistevalaisiet 58 W:n lapuilla. Monietallilapuilla tai suurpainenatriulapuilla valaistujen navetoiden yhteydessä on syytä uistaa, että nää laput eivät syty lyhyenkään sähkökatkon jälkeen heti uudestaan, vaan niiden pitää jäähtyä ennen uudelleen syttyistä. Tään vuoksi ahdollisten sähkökatkojen ja pieiden inuuttien vuoksi jonkinlainen turvavalaistus on välttäätön. Mikäli navetassa on suuret ikkunat, ja valoharja vielä päästää valoa rakennuksen keskiosiin, on yksilappuisilla loistevalaisiilla ahdollista toteuttaa riittävä valaistus. Energiaa on yös ahdollista säästää valitsealla yövaloiksi energiansäästölaput, käyttäällä vaaleita sisäateriaaleja, säätäällä valaistusta luonnonvalon ukaan kello- tai hääräkytkiellä, sekä huolehtialla valaisiien säännöllisestä puhdistuksesta. TTS tutkius PL 5, (Kiljavantie 6), Rajaäki, puh. (09) Päätoiittaja Anna-Maija Kirkkari Toiitussihteeri/taitto: Kaija Laaksonen TTS Research (Work Efficiency Institute), Box 5, FI Rajaäki, Finland tel