Tourujoen valuma-alueen vesistöjen tila

Transkriptio

1 Tutkiusraportti 11/ Tourujoen valua-alueen vesistöjen tila Nab Labs Oy Arja Paloäki

2 Sisällys 1 Johdanto... 3 Tarkastelualue ja vesistön yleiskuvaus Veden laatu ja sen kehitys Tourujoki Tuoiojärvi Palokka- ja Alvajärvi Korttajärvi Lehesjärvi-Vähäjärvi Luonetjärvi Iso-Kuukkanen... 1 Järviin tuleva fosforikuoritus... 1 Arja Paloäki 3..1 Ypäristöasiantuntija Jyväskylän toiipiste Survontie 9 D, Jyväskylä 7 37 arja.paloaki@nablabs.fi Nab Labs Oy. Kaikki oikeudet pidätetään. Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää issään uodossa ilan Nab Labs Oy:n antaaa kirjallista lupaa.

3 3 1 Johdanto Tähän raporttiin on koottu taustatietoa Tourujoen valua-alueen vesistöstä vuonna 1 käynnistyvää Tourujoen kunnostussuunnittelua varten. Tarkastelualue ja vesistön yleiskuvaus Tarkasteltava alue on vesistöaluejaotuksessa nietty Tuoiojärven-Palokkajärven valua-alueeksi (toisen jakovaiheen osa-alue 1.9). Sen pinta-ala on 33 k, josta järvien osuus on, % ja peltoalan osuus 7,3 %. Alue on jaettu kahdeksaan kolannen jakovaiheen osavalua-alueeseen seuraavasti (taulukko 1, kuva 1): Taulukko 1.Tarkastelualueen valua-alueet ja niiden oinaisuuksia. Valua-alueen Pinta-ala Järvisyys Peltoala Valua-alueen nii tunnus k % % 1.91 Tuoiojärven-Palokkajärven alue 33,7 1,,9 1.9 Alvajärven-Korttajärven alue 1,3,1 1, Syväojan valua-alue,,,3 1.9 Vasarajoen valua-alue 9,3,7, 1.9 Autiojoen valua-alue 17,,7, 1.9 Makkarajoen valua-alue 9,, 13, Karhupuron valua-alue 9, 1, 3,7 1.9 Karjujoen valua-alue,9, 3,1 Vesistöalueen vedet laskevat Tourujoen kautta Jyväsjärveen ja edelleen Päijänteen pohjoisosaan (kuva ). Tarkastelussa on keskitytty Tourujokeen sekä niihin Tourujoen yläpuolisiin järviin, joista on vähintään kohtalaisesti vedenlaatuaineistoa. Tällaisia järviä ovat Tuoiojärvi, Palokkajärvi, Alvajärvi, Korttajärvi, Lehesjärvi-Vähäjärvi, Luonetjärvi ja Iso-Kuukkanen. Muista reitin järvistä on vain satunnaisia vedenlaatutietoja. Taulukossa on esitetty tietoja tarkasteltavien järvien hydrologiasta. Taulukko. Järvien hydrologisia tietoja. Järvi Valuaalue k Pinta-ala k Tilavuus ilj. 3 Keskisyvyys Suurin syvyys Keskivirtaaa 3 /s Viipyä vrk Tuoiojärvi,9 1,31 3, 13,1,7 1 Palokkajärvi,,9, 1,1,9 7 Alvajärvi,9 7,1 3, 1,,7 3 Korttajärvi, 1,7, 1,, Lehesjärvi-Vähäjärvi 9,,79 3, 11, 1, 31 Luonetjärvi,1 13,,7,,71 3 Iso-Kuukkanen 1 1, 9,1 7,3,,11 97

4 Kuva 1. Valua-alueet.

5 Kuva. Vesistöjen sijainti.

6 Ypäristöviranoaisen tekeässä vesiuodostuien tyypittelyssä Tourujoki on ääritelty voiakkaasti uutetuksi keskisuureksi kangasaiden joeksi (Kk). Tourujoki saa alkunsa Palokkajärvestä ja laskee Jyväsjärveen. Tourujoen keskivirtaaa on noin 3,1 3 /s ja keskiylivirtaaa noin 11 /s. Palokkajärven pinnankorkeutta ja Tourujoen vesivoialaitokseen virtaavan veden äärää säätelee Tourujoessa kaksi patoa. Tourujoen virtaaan keskiarvoja on esitetty kuvassa 3. Alueen tärkeiät järvet on pääosin tyypitelty pieniksi huusjärviksi, ja niiden ekologinen tila on tyydyttävä (taulukko 3). Reitin yläosassa sijaitseva Luonetjärvi on ekologiselta tilaltaan hyvä. Iso- Kuukkanen on uista järvistä poiketen vähähuuksinen järvi, jonka ekologinen tila on erinoainen. 3 /s 3 Tourujoen virtaaa _Q_ka 197-1_Q_in 197-1_Q_ax I Kuva 3. Tourujoen virtaaien pitkän ajanjakson keski- ja ääriarvot. Taulukko 3. Tourujoen ja valua-alueen järvien tyypittely ja ekologinen luokittelu. Kk=keskisuuret kangasaiden joet; Ph=pienet huusjärvet; Vh=pienet ja keskikokoiset vähähuuksiset järvet. Vesiuodostua Pintavesityyppi Ekologinen tila (. suunnittelukausi) Tourujoki Kk Tyydyttävä Tuoiojärvi Ph Tyydyttävä Palokkajärvi Ph Tyydyttävä Alvajärvi Ph Tyydyttävä Korttajärvi Ph Tyydyttävä Lehesjärvi-Vähäjärvi Ph Tyydyttävä Luonetjärvi Ph Hyvä Iso-Kuukkanen Vh Erinoainen

7 7 3 Veden laatu ja sen kehitys 3.1 Tourujoki Tourujoesta on runsaasti vedenlaatutietoja vuodesta 1971 alkaen, sillä joessa sijaitsi vesistötarkkailupiste Kankaan tehtaan alapuolella. 197-luvulla Kankaan tehtaan ajoittain erittäin happaat jätevedet aiheuttivat Tourujoessa ph:n laskun jopa lähelle arvoa (kuva ). Sähkönjohtavuus ja ravinnepitoisuudet saattoivat nousta erittäin korkeiksi. Happipitoisuus painui varsin alas tehtaan suuren BOD-kuoran takia. Jätevedet alettiin neutraloida 197-luvun lopulla, inkä jälkeen alhaisia ph-arvoja ei enää esiintynyt. Sen sijaan neutralointiaineen yliannostus nosti ph-arvon toisinaan hyvinkin korkeaksi. 199-luvun alusta alkaen ph on pysynyt lähellä neutraalia, ja prosessiuutosten ansiosta kokonais- ja aoniutyppi- sekä sulfaattikuorat ja sen yötä pitoisuudet Tourujoessa pienenivät erkittävästi. Kankaan paperitehdas lopetti toiintansa vuonna 1, jonka jälkeen Tourujoen veden laatu on pitkälti vastannut Palokkajärven veden laatua. Uoasta ja lähivalua-alueelta huuhtoutuvan saviaineksen takia vesi on ajoittain saeaa ja kiintoaineen äärä kasvaa tulva-aikoina. Happitilanne on kohtuullinen yös vähävetisinä kausina. 3. Tuoiojärvi Tuoiojärvi kerää vedet läntiseltä Syväojan valua-alueelta sekä pienehköltä lähivalua-alueelta ja laskee viereiseen Palokkajärveen lyhyttä Löylyjokea pitkin. Tuoio- ja Palokkajärven vedenpinta on saassa tasossa, joten vesi saattaa virrata Löylyjoessa ajoittain yös Palokkajärvestä Tuoiojärven suuntaan. Tuoiojärven veden laatua on seurattu jatkuvasti 197-luvun alkupuolelta saakka, koska se on yksi Jyväskylän kaupungin raakavesilähteistä. Viitanieen pintavesilaitos sijaitsee Tuoiojärven etelärannalla ja ottaa vettä järven eteläisen syvänteen läheltä, jossa yös vesistötarkkailupiste sijaitsee. Syvännettä hapetetaan, jotta pohjalietteestä liukenevan raudan ja angaanin äärä saataisiin pysyään kurissa. Hapettaisesta huoliatta syvänteen pohjan lähellä on ollut kesäkerrostuskausina voiakastakin hapen vajausta (kuva ). Tuoiojärven ravinnepitoisuudet ovat hitaasti pienentyneet tarkkailujakson aikana (kuva ). Päällysveden fosforipitoisuus on nykyisin keskiäärin 17 ja typpipitoisuus. Osasyynä on järven valua-alueella sijaitsevan Palokan kaatopaikan sulkeinen, joka saatiin päätökseen vuonna. Ravinnekuorituksen väheneinen johtunee yös aankäytön uutoksista, ts. viljellyn pinta-alan pienentyisestä valua-alueella. Tuoiojärvi on luonteeltaan lievästi ruskeavetinen järvi. Kuten onissa uissakin vesistöissä, veden väri on viie vuosina hiean tuentunut. Saalla näkösyvyys on keskiäärin hiukan pienentynyt. Keskiääräinen klorofyllipitoisuus ei ole laskenut ravinteiden tapaan, vaan pikeinkin lievästi kasvanut. Klorofyllipitoisuus osoittaa järven olevan edelleen kohtalaisen rehevä.

8 Kuva. Tourujoen veden laadun kehitys vuodesta ph g Pt/l Väri Kok.N Kok.P Happi Kiintoaine FNU Saeus S/ Sähkönjohtavuus S/

9 9 3. Näkösyvyys g Pt/l 1 Väri Kok.P 1 Kok.N Happi 3 Klorofylli Kuva. Tuoiojärven veden laadun kehitys vuodesta 197. Väri, kokonaisfosfori ja typpi 1 näytteissä, happi etri pohjasta, klorofylli - kokooanäytteissä. 3.3 Palokka- ja Alvajärvi Tikkakosken taajaan jätevedet johdettiin vielä 197-luvulla Autiojokea pitkin Korttajärveen ja edelleen Alva- ja Palokkajärveen. Erityisesti Korttajärven, utta yös Palokka- ja Alvajärven fosforipitoisuus oli silloin huoattavan korkea. Kun jätevedet alettiin johtaa Nenäinnieen jätevedenpuhdistaolle, pitoisuudet laskivat huoattavasti. Palokka- ja Alvajärvi ovat nykyäänkin Tuoiojärveä runsasravinteisepia, ruskeavetisepiä ja klorofyllin perusteella itattu rehevyystaso on korkeapi.

10 1 Moleissa järvissä alusveden happitilanne on loppukesäisin huono (kuvat ja 7). Väriarvo on näissäkin järvissä kasvanut viie vuosina. Klorofyllipitoisuudella on ollut laskeva suuntaus oleissa järvissä, joten rehevyystaso on jonkin verran alentunut tarkastelujaksolla. Molepia järviä voidaan kuitenkin pitää edelleen selvästi rehevinä. 3. Näkösyvyys g Pt/l 1 Väri Kok.P 1 Kok.N Happi Klorofylli Kuva. Palokkajärven veden laadun kehitys vuodesta Väri, kokonaisfosfori ja typpi 1 näytteissä, happi etri pohjasta, klorofylli - kokooanäytteissä.

11 11 3. Näkösyvyys g Pt/l Väri Kok.P Kok.N Happi Klorofylli Kuva 7. Alvajärven veden laadun kehitys vuodesta Väri, kokonaisfosfori ja typpi 1 näytteissä, happi etri pohjasta, klorofylli - kokooanäytteissä. 3. Korttajärvi Korttajärveen laskevat reitin pohjoisosan vedet Autiojokea yöten sekä idästä Lehesjärvi-Vähäjärven kautta koillisen ja idän suunnasta virtaavat vedet. Korttajärvi on hyvin lyhytviipyäinen läpivirtausjärvi. Edellä ainitun jätevesien johtaisen päättyisen jälkeen Korttajärven fosforipitoisuus on pienentynyt nykyiseen keskiäärin noin 3 :aan ja typpipitoisuus noin :aan (kuva ). Klorofyllipitoisuus on nykyisin pienepi kuin 197-luvulla, utta pitoisuuksien perusteella järveä voidaan pitää edelleen rehevänä. Korttajärvessäkin happitilanne on usein huono pohjan lähellä kesäkerrostuskaudella. Järvi on tuavetinen, ja väriarvo on kasvanut tarkastelujaksolla keskiäärin noin 7 g Pt/l:sta noin 13 g Pt/l:aan.

12 1. Näkösyvyys g Pt/l Väri Kok.P Kok.N Happi Klorofylli Kuva. Korttajärven veden laadun kehitys vuodesta 197. Väri, kokonaisfosfori ja typpi 1 näytteissä, etri pohjasta, klorofylli - kokooanäytteissä. 3. Lehesjärvi-Vähäjärvi Lehesjärvi-Vähäjärvi on tarkasteltavista järvistä runsasravinteisin ja klorofyllipitoisuuksien perusteella rehevin. Järven veden laatu ei ole juurikaan uuttunut vuodesta 197 alkavan tarkastelujakson aikana (kuva 9). Keskiääräinen fosforipitoisuus on ollut jatkuvasti noin. Järveen ei ole johdettu jätevesiä, vaan rehevyys on hajakuorituksen aiheuttaaa. Happitilanne on huono pohjan lähellä kesäkerrostuskausilla. Veden väri on täälläkin tuentunut viie vuosina.

13 13. Näkösyvyys g Pt/l Väri Kok.P 3 Kok.N Happi 1 Klorofylli Kuva 9. Lehesjärven veden laadun kehitys vuodesta 197. Väri, kokonaisfosfori ja typpi 1 näytteissä, etri pohjasta, klorofylli - kokooanäytteissä. 3. Luonetjärvi Luonetjärvi on alepana reitillä sijaitseviin järviin verrattuna vähäravinteisepi, vaikkakin fosforipitoisuus on hitaasti kasvanut 19-luvulta nykypäivään. Järveä voidaan pitää ravinnepitoisuuksien ja klorofyllipitoisuuden perusteella lähinnä lievästi rehevänä. Happitilanne ei ole pohjan lähellä yhtä huono kuin Kortta-, Lehes-, Alva- ja Palokkajärvessä. Yleisesti todettu väriarvon kasvu on täälläkin havaittavissa.

14 1. Näkösyvyys g Pt/l Väri Kok.P Kok.N Happi Klorofylli Kuva 1. Luonetjärven veden laadun kehitys vuodesta 19. Väri, kokonaisfosfori ja typpi 1 näytteissä, etri pohjasta, klorofylli - kokooanäytteissä. 3.7 Iso-Kuukkanen Vesistöalueen latvoilla sijaitsevan Iso-Kuukkasen viipyä on erittäin pitkä, lähes kole vuotta. Järvi on uista tarkastelluista järvistä poiketen kirkasvetinen ja ravinnepitoisuudet ovat karun vesistön tasoa. Klorofyllipitoisuus kertoo atalasta tuotannon tasosta. Järven happitilanne on elko hyvä jopa pohjan lähellä (kuva 11).

15 1 7. Näkösyvyys g Pt/l 7 Väri Kok.P Kok.N Happi Klorofylli Kuva 11. Iso-Kuukkasen veden laadun kehitys vuodesta Väri, kokonaisfosfori ja typpi 1 näytteissä, etri pohjasta, klorofylli - kokooanäyte. Järviin tuleva fosforikuoritus Järviin kohdistuvaa fosforikuoritusta tarkasteltiin Suoen ypäristökeskuksen Veala-allista saatujen kuoritusarvioiden pohjalta (kuva 1). Palokka-, Alva-, Kortta- ja Lehesjärvi-Vähäjärven fosforikuorasta noin - % on peräisin peltoviljelystä. Toinen erkittävä kuorituslähde on hajaasutus, jonka osuus vaihtelee noin -3 % kokonaiskuorasta. Luonnonhuuhtouan osuus on noin %. Muiden kuorituslähteiden osuus on varsin pieni. Tuoiojärvessä peltoviljelyn osuus fosforikuorasta on kohtalaisen pieni, noin 1 %. Merkittävin kuorituslähde on Veala-arvion ukaan haja-asutus, jonka osuus on noin 7 %. Luonetjärven

16 1 fosforikuorasta noin % on luonnonkuoraa, Muut erkittäviät kuorituslähteet ovat peltoviljely ( %) ja haja-asutus (1 %). Iso-Kuukkasessa peltoviljelyn osuus on tarkastelluista järvistä pienin, noin 1 %. Merkittävin on haja-asutuksen kuoran osuus (3 %), ja luonnonkuoran osuus kokonaiskuorasta on 3 %. Laskeuan osuus on Iso-Kuukkasessa suurepi kuin uissa järvissä (11 %). kg/v Fosforikuora Luonnonhuuhtoua Laskeua Pistekuoritus Hulevesi Haja-asutus Metsätalous Peltoviljely % Fosforikuora Kuva 1. Järviin tuleva fosforikuora jaoteltuna kuorituslähteittäin. Lähde: Veala-kuortusalli, Suoen ypäristökeskus. Keskiarvo vuosilta -1.