Energiankäyttö maito-, nauta- ja sikatiloilla

Transkriptio

1 TYÖTEHOSEURAN MAATALOUSTIEDOTE 12/25 (585) MAASEUDUN RAKENNUKSET JA RAKENTAMINEN Energiankäyttö maito-, nauta- ja sikatiloilla MMM ANNA-MAIJA KIRKKARI JA RA JARMO LEHTINEN, TYÖTEHOSEURA Biokaasun metaanimäärän mittausta. Mitä enemmän biokaasussa on metaania, sitä enemmän siitä poltettaessa saadaan energiaa. Kuva: Jarmo Lehtinen Suuret maito- ja sikatilat kuluttavat paljon energiaa tuotannossaan. Tilojen välillä on suuria vaihteluja energiankulutuksessa, vaikka tuotantosuunta ja kokoluokka olisivat samat. Yksittäisiä selittäviä tekijöitä kulutuslukujen suuriin vaihteluihin ei ole helppo löytää. Energia on kuitenkin suuri tuotantokustannus, johon on syytä kiinnittää huomiota. Energialajien valinnalla ja kriittisellä suurimpien kulutuskohteiden tarkastelulla voidaan säästää isoja summia. Maatiloilla kuluu energiaa keskimäärin 146 MWh tilaa kohden vuodessa. Tähän energiankulutuslukuun sisältyy tilojen suora energiankulutus eli tuotantoon kuluva energia, maatalouskoneisiin ja laitteisiin kuluva polttoaine sekä asuinrakennuksen lämmitykseen kuluva polttoaine. Vuonna 23 maatilat kuluttivat sähköä keskimäärin noin 35 MWh tilaa kohden. Lämpöön kului vuodessa 64 MWh/tila ja konepolttoaineisiin 47 MWh/tila. Tilojen kasvaessa ja erikoistuessa energiankäyttö tilaa kohden tulee edelleen kasvamaan. Maatilojen energiantarpeet ja energiankäyttölajit vaihtelevat tuotantosuunnittain ja kokoluokittain. Myös tilakohtaiset vaihtelut ovat suuria. Tuotantosuuntien välisiä eroja selittävät osittain seuraavat seikat; Navetoissa ei useinkaan käytetä lisälämpöä, vaan ainoan lämmön tuottavat navetassa olevat eläimet. Jos kuitenkin sisäilmalle asetetut laatuvaatimukset täytetään, lämpimät lypsykarjarakennukset vaativat lisälämmitystä. Tavallisesti tilat kuitenkin tinkivät ilmanvaihdon tasosta, jotta lämpö riittäisi.

2 ENERGIAKYSELYN KOHDERYHMÄ Työtehoseura teki Jyväskylän yliopiston hallinnoiman ja maa- ja metsätalousministeriön rahoittaman Bio kaasuteknologia maataloudessa -hankkeen yhteydessä energiakyselyn yli 3 lypsylehmän maitotiloille, yli 1 nautayksikön nautatiloille ja yli 1 sikapaikan sikatiloille. Kysely kattoi koko maan, ja se painotettiin vallitsevien kokoluokkien mukaan. Kyselyitä lähetettiin yhteensä 617 kappaletta ja vastau ksia saatiin takaisin tasan 2 eli vastausprosentti oli 32. Vastanneista tiloista maitotiloja oli noin 4 %, nautatiloja 17 %, emakkotiloja 3 % ja lihasikatiloja noin 22 % ja yhdistelmäsikaloita 15 %. Kana- ja lammastiloja oli kumpiakin yksi. Tiloilta kysyttiin tietoja muun muassa energia kulutuksesta, energian käyt tö kohteista, käytetyistä energianlajeista, tilan tuotantomenetelmistä ja käytettävissä olevista koneista, lämmitettävistä pinta-aloista, rakennustyypistä, rakennusvuosista, lantamääristä, muista biomassoista sekä tilojen halukkuudesta ryhtyä biokaasuntuottajiksi. Navetoissa kuluu paljon sähköä varsinkin aamu- ja iltalypsyn aikana. Itse lypsy, koneiden pesu, maidon pumppaus ja jäähdytys muodostavat maitotiloilla sähkön kulutuksessa energiapiikit ainakin kahdesti päivässä. Ruokinta-automaattien aiheuttama kuormitus jakaantuu vuorokauden ajalle tasaisemmin. Rehuseosten valmistus ja siihen liittyvä viljanjauhatus aiheuttaa kuitenkin hetkellisiä kulutuspiikkejä. Nauta karjatiloilla energiantarve on huo mattavasti lypsykarjatilaa alhaisempi. Sikatiloilla lisälämmityksen tarve on huomattava, varsinkin jos tiloilla on porsastuotantoa. Pikkupossut kun tarvitsevat elämänsä alkuvaiheessa lämpötilaksi lähes kolme kymmentä astetta. Lypsyn kaltaisia vuorokautisia energiankulutuspiikkejä ei sikatiloilla käytännössä ole. Useimpien maatilojen energian tarpeet ovat hyvin yksilöllisiä, joten energiakulutuslukujen vertailu on vaikeaa. SÄHKÖNKULUTUS MAITO-, NAUTA- JA SIKATILOILLA Kyselyyn vastanneiden maito- ja nautatilojen keskimääräinen sähkönkulutus oli 92 MWh vuodessa. Se on noin 2,6 kertaa enemmän kuin koko maan kaikilla maatiloilla keskimäärin. Sekä sika- että maito- ja nautakarjatiloilla sähkönkulutus vaihteli huomattavasti eri tilojen välillä (kaavio 1). Esimerkiksi lypsykarjakokoluokassa 5 7 lypsävää sähkön käytön vaihtelu eri tiloilla oli 2 2 MWh välillä. kwh kwh Sähkön vuosikulutus kwh 51 Sähkön vuosikulutus kwh Sikapaikkoja Kaavio 2. Sähkön vuosikulutus sikapaikkojen mukaan kaikissa sikaloissa. 52 Lypsylehmien lukumäärä Kaavio 1. Sähkön vuosikulutus lypsylehmien lukumäärän mukaan yhdessä kokoluokassa. kwh Sähkönkulutus Keskituotos >12 Kaavio 3. Sähkönkulutus ja sen vaihtelu eri lehmäkokoluokissa ja keskituotos samoissa luokissa. l/v 2 TYÖTEHOSEURAN MAATALOUSTIEDOTE 12/25 (585)

3 Sähkömoottorit, jotka jatkuvasti päällä tuotannossa (kpl) Muut sähkömoottorit tuotantorakennuksissa (kpl) 3 Sähkömoottorit, joita tarvitaan päivittäin tuotantoon (kpl) lukumää >12 < 1 nautayks. > 1 nautayks. Kaavio 4. Sähkömoottoreiden lukumäärä lypsylehmä- ja nautatiloilla. Erilaiset tuotantomenetelmät selittävät ison osan kulutuslukujen vaihtelusta. Vaihtelua voivat myös selittää erilaiset virheet. Kulutuslukujen luotettavuutta ei pysty selvittämään yksin kyselyn pohjalta, mutta tarkentavien tilakäyntien avulla pystytään arvioimaan erilaisten tilatyyppien ja tuotantomuotojen kulutuslukujen selittäviä tekijöitä. Myös kyselyyn vastanneilla sikatiloilla säh köä kului paljon eli noin 85 MWh, joka on 2,4 kertaa enemmän kuin maatiloilla keskimäärin. Sikatiloilla tilojen välinen vaihtelu oli hieman maltillisempaa kuin lypsykarjatiloilla. Suurin selittävä tekijä on sikalamuoto. Emakkotiloilla sähköä kuluu nimenomaan lämmitykseen lihasikatiloja enemmän. Toisaalta suurimmilla sikatiloilla kului noin 5 MWh, joka on jo lähes kahdeksankertainen kulutus tavanomaiseen tilaan verrattuna (kaavio 2). Paljon sähköä kuluttavilta tiloilta ei löytynyt mitään yksittäistä selittävää tekijää suurille sähkönkulutusluvuille. Tilakoon kasvu lisäsi odotetusti sähkönkulutusta (kaa vio 3). Eri tuotantomenetelmillä ei näyttänyt olevan kyselyn mukaan suurta vaikutusta sähkönkulutuslukuihin. Esimerkiksi lypsymenetelmällä yksinään ei näyttänyt olevan juuri vaikutusta sähkönkulutuseroihin, sillä lypsyrobottitiloilla sähkönkulutus ei ollut sen suurempaa kuin tiloilla, joilla käytettiin lypsyasemia. Kyselyyn vastanneilla yli sadan kahdenkymmenen lypsylehmän tiloilla lypsy tapahtui lypsyasemilla, mutta lypsyrobotteja oli 5 69 lypsylehmän ja lypsylehmän tiloilta. Pääasiallisin lypsymenetelmä oli lypsyasema, jota käytti kaikkiaan 43 tilaa, lypsyrobotti oli yhteensä 14 kyselyyn vastanneella tilalla. Varsinkin maitotiloilla oli paljon tuotannossa käytössä olevia sähkömoottoreita. Kuten sähkönkulutusluvutkin, niin sähkömoottoreiden määrä vaihteli tiloilla runsaasti. Esimerkiksi alle sadan lypsylehmän tiloilla osalla oli käytössä päivittäisessä tuotannossa vain kaksi sähkömoottoria, kun taas osalla niitä oli käytössä 25 kappaletta (kaavio 4). Yleensä lypsykarjatiloilta löytyi 5 1 jatkuvasti päällä olevaa sähkömoottoria ja 7 1 päivittäin tuotannossa tarvittavaa sähkö moottoria. Suurin selitys jatkuvasti *35A 3*5A 3*63A 3*8A 3*1A 3*125A 3*16A >12 Kaavio 5. Pääsulakkeen koko kokoluokittain nautakarjatiloilla Kaavio 6. Pääsulakkeen koko kokoluokittain sikatiloilla. < 1 nautayks. > 1 nautayks. 3*35A 3*5A 3*63A 3*8A 3*1A 3*16A Emakkolat Lihasikalat Yhdistelmäsikalat 9 päällä oleville sähkömoottoreille on luultavasti ilmanvaihdon poistopuhaltimet. Ne myös selittävät suuria sähkönkulutusvaihteluja, sillä esimerkiksi 1 kw moottori kuluttaa teoriassa vuodessa 8 76 kwh sähköä. Poistopuhaltimen todellinen sähkönkulutus vaihtelee vuodenajan ja vuorokauden ajankin mukaan. Kesällä poistopuhaltimen sähkönkulutus on suurin ja talvella pienin. Pääsulakkeen koko oli maitotiloilla keskimäärin yllättävänkin pieni. Lukumääräisesti suurin osa tiloista oli 3*5 A pääsulakkeen tai sitä pienemmän sulakkeen varassa (Kaaviot 5 ja 6). Sikatiloilla sulakekoko oli hiukan suurempi, kun yleisin sulakekoko oli noin 3*63 A. Sulakekoon mukaan nousevat sähkön liittymis- ja perusmaksut ovat luultavasti suurimpana esteenä pääsulakkeen vaihtamiselle. Entisten pääsulakekokojen kanssa pyritään tulemaan toimeen, vaikka se aiheuttaisi ongelmiakin. Sähkölaitteiden määrä on kuitenkin lisääntynyt viime aikoina valtavasti, joten liian alhainen pääsulakkeen koko saattaa kulutushuipun aikana aiheuttaa sulakkeen rikkoutumisen ja näin katkaista sähköt tilalta kokonaan. Tilakäyntien yhteydessä selvisi, että tällaisia tilanteita oli eteen tiloilla myös tullut. TYÖTEHOSEURAN MAATALOUSTIEDOTE 12/25 (585) 3

4 Polttoöljy Vuosikulutus l/v , Peltohehtaarit ha Kaavio 7. Polttoöljyn kulutus lisääntyy tilan peltohehtaarimäärän kasvaessa Kaavio 8. Lämmitysöljyn kulutus lypsylehmä- ja nautatiloilla Kaavio 9. Lämmitysöljyn kulutus sikatiloilla Lämmitysöljyn kulutus >12 Lämmitysöljyn kulutus POLTTOÖLJYN KULUTUS MAITO-, NAUTA- JA SIKATILOILLA Kyselyyn vastanneilla maatiloilla kului vuodessa polttoöljyä keskimäärin 1 8 litraa (n=2). Tähän kysymykseen olivat vastanneet kaikki vastaajat, joten polttoöljyn vuosikulutuksen määrä oli vastaajilla hyvin muistissa tai sitten sen kulutusluvut olivat helposti saavutettavissa. Polttoöljyn kulutus kasvoi tilan hehtaarien mukana, mutta vaihtelu tässäkin oli tilojen välillä suurta (kaavio 7) < 1 nautayks > 1 nautayks Emak- Lihasikalat Yhdistelmäsikalat kolat 9 LÄMMITYSÖLJYN KULUTUS MAITO-, NAUTA- JA SIKATILOILLA Keskimäärin maatiloilla kului vuodessa lämmitysöljyä 8 3 litraa (n=9). Nautatilat ja sikatilat lämmittivät öljyllä asuinrakennusta lähes yhtä paljon, mutta tuotantorakennusten lämmityksessä sikatilat suosivat öljyä, kun taas nautatilat käyttivät lämmitykseen enemmän sähköä. Sikatiloilla lämmitysöljyä kului nautatiloja enemmän (kaaviot 8 ja 9). Osittain tämä johtuu siitä, että tuotantotiloja lämmitetään sikatiloilla yleisesti, mutta se on harvinaisempaa lypsylehmä- ja nautatiloilla. Vastanneista vain yksi lypsykarjatila ilmoitti lämmittävänsä koko navettarakennusta. Suurin osa tiloista lämmitti vain osaa navettarakennuksesta tai käytössä oli lämmitys vain vasikka- tai sosiaalitiloissa. Eri polttoainelajit olivat laajasti käytössä rakennusten lämmityksessä (taulukko 1). Yhteensä 61 tilaa 2:sta läm mittivät asuinrakennuksensa öljyllä tai sähköllä. Näitä polttoaineita tuotantoraken nuksen lämmitykseen käytti yhteensä 73 tilaa. Puu tai hake oli käytössä 41 tilan asuinrakennuksen lämmityksessä. Sen sijaan tiloista, joilla ei ollut lämpökeskusta, vain 18 lämmitti tuotantorakennuksensa puulla tai hakkeella. Lähes puolella kyselyyn vastanneista tiloista oli käytössään lämpökeskus. Sekä nauta- että sikatiloilla oli lämpökeskuksen pääasiallisin energianlähde hake (taulukko 2). Sen sijaan haketta ei juurikaan käytetty ilman lämpökeskusta. Lämpökeskuksissa käytettiin polttoaineena myös harvinaisempia polttoaineita kuten turvetta, pellet tiä ja puubrikettiä. OMAN ENERGIAN KÄYTTÖ Tilat käyttivät kuutiomääräisesti melko paljon metsästä saatavaa energiaa. Maitotiloilla hakkeen käyttömäärät olivat m3 luokkaa, sikatiloilla haketta käytettiin suurin piirtein saman verran. Esimerkiksi noin 2 kuution hakemäärä tarkoittaa teoriassa 16 MWh:n (1 m3 = n. 8 kwh) energiamäärää. Jos hyötysuhteet otetaan huomioon (hakkeella noin 75 %), energiaa näillä tiloilla hakkeesta kertyy 12 MWh. Kun keskimäärin lämmitysenergiaa maatiloilla kuluu vain 64 MWh, voidaan päätellä, että nämä suurehkot maito- ja sikatilat ovat myös lämpöenergian suurkuluttajia. Hakkeen tai polttopuun käyttö ei näyttänyt olevan kiinni tilan metsäalasta, ei maito- eikä nautatiloilla (kaavio 1) eikä myöskään sikatiloilla (kaavio 11). Toisaal- 4 TYÖTEHOSEURAN MAATALOUSTIEDOTE 12/25 (585)

5 m3/v m 3 /v Polttopuu Hake Metsähehtaarit Kaavio 1. Maito- ja nautatilojen polttopuun ja hakkeen käyttö sekä metsähehtaarien lukumäärä. 9 > < 1 > 1 nautayks. nautayks Emak- Lihasikalat Yhdistelmäsikalat kolat 9 Kaavio 11. Sikatilojen polttopuun ja hakkeen käyttö sekä metsähehtaarien lukumäärä. %-osuus vastanneista Polttopuu Hake Metsähehtaarit >12 < 1 nautayks. > 1 nautayks Kyllä Ei Kyllä Ei Kyllä Ei Oma lanta ja peltobiomassa Teurasjätteet Tilan ulkopuoliset Kaavio 12. Lypsy- ja nautakarjatilojen biokaasun tuotantohalukkuus omasta lannasta ja peltobiomassasta, teurasjätteistä, tai tilan ulkopuolisista biomassoista ha ha ta varsinkin kyselyyn vastanneilla maito- ja nautatiloilla oli keskimääräistä huomattavasti suuremmat metsäpinta-alat. Toisaalta kyselystä ei suoraan selvinnyt, oliko käytetty hake peräisin omasta metsästä vai jos tain muusta lähteestä. BIOKAASUN TUOTANTO MAHDOL LI- SUUDET Kaikissa kokoluokissa maito- ja nautakarjatilat olivat vähintään 6 prosenttisesti halukkaita tuottamaan lannasta ja peltobiomassasta biokaasua (kaavio 12). Biokaasun tuotantohalukkuus teurasjätteistä olikin jo paljon vähäisempää. Vain noin 2 prosenttia tiloista oli halukkaita tuottamaan biokaasua teurasjätteistä. Hiukan alle puolet tiloista olivat valmiit ottamaan biomassoja tilan ulkopuolelta biokaasun tuotantoa varten. Lievästi kielteinen kanta tähän kysymykseen saattoi johtua siitä, että kysymys oli heti teuras jätekysymyksen jälkeen, jolloin joku on voinut yhdistää tilan ulkopuolisen bio massan tuonnin suoraan teurasjätteisiin. Sikatilat suhtautuivat biokaasun tuotantoon hieman kielteisemmin kuin lypsykarja- ja nautatilat. Pelkät emakkotilat eivät olleet käytännössä kiinnostuneita bio kaasuntuotannosta. Sen sijaan suuret yhdistelmäsikalat olivat. Teurasjätteistä tuo tettua biokaasua eivät sikatilatkaan olleet kovin innokkaita tuottamaan. Sikatiloilla tärkeimpänä syynä lähteä tuot tamaan biokaasua mainittiin taloudellisen hyödyn saaminen. Lähes yhtä tär keää oli lannan hajuhaittojen poistaminen. Lypsy karjatiloilla taloudellinen hyöty oli selvästi tärkein syy tuottaa biokaasua. Muita tekijöitä, kuten hajuhaittojen vähentymistä, lannan lannoitusarvon parantamista tai hygieniatason parantamista ei pidetty kovin tärkeinä seikkoina. ENERGIAN MERKITYS TUOTANNON SUUNNITTELUSSA Sähkön myyntihinta vaihtelee valitun tariffin mukaan. Taloussähkön arvonlisäverollinen myyntihinta siirtokustannuksi neen on tällä hetkellä noin 7 8 senttiä kilowattitunnilta. Lämmitysöljy maksaa noin 7 senttiä kilowattitunti, kun otetaan huomioon lämmitysjärjestelmän hyötysuhde. Lämmitysöljyn hinta on epävakain muihin energiamuotoihin nähden, esimerkiksi marraskuulla 25 hintamuutoksia tapahtui öljy-yhtiöistä riippuen keskimäärin viisi kertaa. Puupelletti maksaa kotiin kuljetettuna noin 15 /tonni, jolloin käyttöhyötysuhde huomioiden kilowattitunnin hinnaksi muodostuu noin 4 senttiä. Turvepelletti on noin 2 prosenttia edullisempi, mutta sen poltto vaatii huomattavan tuhkantuoton vuoksi lämmitysjärjestelmältä erityisjärjestelyjä. Hakkeen hinta muodostuu pääasiassa työstä, mutta myös kuivaus ja varas- TYÖTEHOSEURAN MAATALOUSTIEDOTE 12/25 (585) 5

6 Hinta 4, Jälkipainos sallittu vain TTS:n kautta, ISSN Priimus Paino Oy, Loimaa 25 Taulukko 1. Kyselyyn vastanneiden käyttämät lämmityspolttoaineet asuinrakennuksessa ja kotieläinrakennuksessa. Asuinrakennus Kotieläinrakennus Nautatilat Sikatilat Nautatilat Sikatilat Öljy Puu Sähkö Hake Turve 1 3 Puupelletti 1 Maalämpö 1 Kaukolämpö 1 1 Biokaasu 1 Taulukko 2. Polttoaineet tiloilla, joilla on käytössä lämpökeskus. Nautatilat Sikatilat Öljy 8 9 Puu 8 6 Hake Turve 5 6 Puupelletti 4 1 Puru/murske 1 Puubriketti 2 1 Maalämpö 1 tointikustannukset voivat olla hakkeessa merkittävät. Vuoden 25 puolivälissä hak keen kuluttajahinta oli noin 2 senttiä kilo wattitunnilta. Biokaasun hinta tilalla muodostuu lähinnä investointi- ja käyttökustannuksista. Bio kaasun tuotto yhdestä lietekuutiosta vaih telee sen sisältämän kiintoainepitoisuuden ja laadun mukaan. Karkeasti arvioiden tuotto määränä voidaan pitää 2 kuutiota kaa sua yhdestä lietekuutiosta. Yhden kaasu kuution energiasisältö on noin 6 kwh. Tilan energiakulutuksen, nykyisten energia kustannusten ja biokaasun käyttö mahdollisuuksien perusteella voidaan arvioida tilakohtaisen taloudellisesti kan nat tavan biokaasulaitoksen investointikustannuksia. Edellä esitetyn kyselyn tulosten mukaan maatiloilla kuluu paljon energiaa ja se on merkittävä tuotantokustannus. Sen käytön edellytykset ja vaatimukset on myös entistä tarkemmin suunniteltava tuotantoa muutettaessa tai sitä laajennettaessa. Eri energialajeja ja niiden käyttömahdollisuuksia tulee verrata ja ottaa huomioon niiden vaatimat investointi- ja käyttökustannukset. Energioiden hinnat ovat riippuvaisia luonnonolosuhteista ja maailman politiikan tilanteesta ja hintojen ennustettavuus on vaikeaa. Joskus hintoja tärkeämpi valintakriteeri onkin saatavuuden ja toi mivuuden häiriöttömyys, mikä takaa osaltaan tuotantotoiminnan keskeytymättömyyden. LÄHTEET: Nyholm, A-M., Risku-Norja, H. & Kapuinen, P. 25 Maaseudun uusiutuvien energioiden kartoitus. MTT:n selvityksiä 89. Jokioinen. 35 s. Hagström, M., Vartiainen, E. ja Vanhanen, J. 25. Biokaasun maa tilatuotannon kannattavuusselvitys. Gaia Group Oy. Kauppa- ja teollisuusministeriö. 25. Energiakatsaus 3/25. Kauppa- ja teollisuusministeriö, energia osasto. TYÖTEHOSEURAN MAA TALOUS- TIEDOTTEITA Palva, R. & Puumala, L. 25. Väkirehua rahtityönä. Työtehoseuran maa taloustiedote 11/25 (584). 6 s. 4, Kaila, E., Malin, A. & Lybeck, T. 25. Navetan huoltotilojen suunnittelu. Työtehoseuran maataloustiedote 1/25 (583). 12 s. 7,8 Kaila, E., Malin, A. & Lybeck, T. 25. Sikalan huoltotilojen suunnittelu. Työtehoseuran maataloustiedote 9/25 (582). 8 s. 5,3 Laaksonen, K. 25. Maatalouden atk-ohjelmat 25 Työtehoseuran maa taloustiedote 8/25 (581). 8 s. 5,3 Palva, R. 25. Lehmien laiduntamisen työnmenekki Työtehoseuran maa taloustiedote 7/25 (58). 8 s. 5,3 Mäkinen, M. & Malkki, S. 25. Kuluttajan mielestä - Kotimainen omena on maukas, mutta kallis Työ teho seuran maataloustiedote 6/25 (579). 6 s. 4, Palva, R., Puumala, L. & Kirkkari, A-M. 25. Rehukauppaa suoraan tilojen välillä Työtehoseuran maataloustiedote 5/25 (578). 6 s. 4, Pentti, S. & Laaksonen, L. 25. Konetyön kustannukset ja tilastolliset urakointihinnat. Työtehoseuran maataloustiedote 4/25 (577). 12 s. 7,8 Melkonkatu 16 A, PL 28, 211 Helsinki, puh. (9) Kiljavantie 6, PL 13, 521 Rajamäki, puh. (9) Vastaava toimittaja Tarmo Luoma TTS Institute (Work Efficiency Instutute) Agricultural Bulletin, Box 28, FI-211 Helsinki, Finland tel TYÖTEHOSEURAN MAATALOUSTIEDOTE 12/25 (585)