Linnut. vuosikirja 2016

Transkriptio

1 Linnut vuosikirja 2016

2 Kalimeenoja virtaa Sanginjoen vanhojen kuusikoiden poikki. The Kalimeenoja stream runs through the old Spruce forests of the Sanginjoki area. Ari-Pekka Auvinen Oulun Sanginjoen metsän linnusto ja sen muutokset Ari Rajasärkkä Sanginjoen alueella Oulussa on säästynyt ympäristöönsä verrattuna poikkeuksellisen paljon vanhaa metsää hakkuista huolimatta. Metsän lajistoon kuuluu useita uhanalaisia ja vanhaa metsää ilmentäviä lajeja. Viime vuosina vanhan metsän linnut ovat runsastuneet alueella, ja siellä tavataan useita uusimmassa lintujen uhanalaisarvioinnissa uhatuiksi arvioituja lajeja. Sanginjoen metsä on myös tärkeä virkistys- ja ulkoilualue oululaisille. Alkukesästä 2017 alueen suojelutilanne on yhä auki. Oulun kaupunki perustettiin vuonna Perustamisen yhteydessä Ruotsin silloinen kuningas Kaarle IX lahjoitti uudelle kaupungille masto- ja hirsipuumetsäksi noin ha laajuisen, nykyään Sanginjoen ulkometsänä tunnetun alueen. Hirsipuu viittasi rakennustarpeisiin eikä suinkaan termin synkempään merkitykseen. Alueen länsireuna sijaitsee linnuntietä vain noin kymmenen kilometrin päässä Oulun keskustasta, eikä matka teitä pitkinkään ole paljon pidempi. Kaukaisimpaan kulmaan matkaa on alle 30 km. Sanginjoen ulkometsä on erittäin merkittävä virkistys- ja ulkoilualue kaupungin asukkaille, joita on nykyisin Luontoarvoiltaan tärkeä mutta uhattu virkistysalue Vaikka Sanginjoen ulkometsässä on aika ajoin tehty varsin voimakkaita metsätaloustoimia, on sen tärkeimpänä käyttötarkoituksena pidetty ulkoilua ja virkistystä. Hakkuista huolimatta alueella on säästynyt ympäristöönsä verrattuna poikkeuksellisen paljon vanhaa metsää, ja sen lajistoon kuuluu useita uhanalaisia ja vanhaa metsää ilmentä viä lajeja, etenkin kääpiä ja jäkäliä. Reilusta metsämaan hehtaarista yli puolet on varttunutta kasvatusmetsää tai uudistuskypsää metsää (Oulu, tekninen keskus 2011). Oulun kaupunki hakkautti 2000-luvun ensimmäisinä vuosina Sanginjoen metsiä voimakkaasti. Vuosina toteutettujen hakkuiden kokonaispinta-ala oli 600 ha, josta 50 ha oli avo- tai siemenpuuhakkuita. Hakkuiden huolestuttamat kansalaisjärjestöt tekivät kaupungille vuonna 2004 aloitteen kansallispuistotasoisen suojelualueen tai peräti kansallispuiston perustamisesta Sanginjoelle. Aloitteen vuoksi kaupunki vähensi hakkuita huomattavasti, ja aloitetta käsiteltiin lukuisissa eri työryhmissä. Lopullista suojelupäätöstä ei kuitenkaan saatu aikaiseksi, ja vuonna LINNUT-VUOSIKIRJA 2016

3 Tutkimus kaupunginvaltuusto hylkäsi kiivaita tunteita herättäneessä kokouksessaan kolmen hengen virkamiestyöryhmän laatiman kompromissiesityksen 1156 ha:n kokoisen suojelualueen perustamisesta. Sitä ennen talvella 2012 olivat kaupungin uudelleen aloittamat hakkuut saaneet paljon julkisuutta ja poikineet useita mielenosoituksia niin metsässä kuin kaupungintalon edustalla. Vuoden 2004 jälkeen suojeluhankkeen käsittelyn aikana Sanginjoen ulkometsässä on hakattu vain vuosina 2005 (17 ha, josta 2 ha avo- tai siemenpuuhakkuuta) ja 2012 (38 ha harvennushakkuuta). Alueen metsät ovat siten enimmäkseen saaneet olla rauhassa jo kolmetoista vuotta. Nuoremmat metsiköt ovat alkaneet itsestään luonnontilaistua. Vanhemmissa metsissä lahopuun määrä on lisääntynyt merkittävästi ja parhaimmat paikat näyttävät jo aidoilta aarniometsiltä. Ulkometsän suojeluarvot ovat entisestään kasvaneet, vaikka suojelualoitteen tekijät pitivät jo vuonna 2004 aluetta vanhan metsän luontoarvojen osalta samantasoisena kuin keskimääräistä maan eteläpuoliskon kansallispuistoa. Sanginjoen ulkometsässä on kaksi vuonna 1987 perustettua luonnonsuojelualuetta, Asmonkorpi ja Isokangas. Asmonkorpi on 2 ha kokoinen luonnontilainen vanha kuusikko, ja männikköisen Isokankaan pinta-ala on 331 ha. Isokankaan rauhoitusmääräykset kuitenkin sallivat metsätaloustoimet lukuun ottamatta pienempää aarnialuetta, jossa hakkuilta rauhoitettua metsämaata on 20 ha. Koko ulkometsästä on metsiä siis suojeltu pysyvästi vain 22 ha, vajaa prosentti koko alueen metsämaasta. Muutama vuosi sitten tapahtuneiden kuntaliitosten seurauksena Oulun kaupungin maapinta-ala on nykyään km 2. Kaikkien Oulun kaupungin alueella sijaitsevien suojelualueiden (sisältää myös erilaisten suojeluohjelmien kohteet) metsämaan ala on yhteensä noin ha, mikä on vain 1,4 % kaupungin metsämaasta. Suomen metsäkasvillisuuden aluejaossa Oulu sijaitsee keskiboreaalisen metsäkasvillisuusvyöhykkeen länsiosassa, jossa metsämaista suojeltuna oli 1900-luvun lopulla 1,7 % (Virkkala ym. 2000). Tilanne ei ole oleellisesti muuttunut vuosituhannen vaihteen jälkeen. Oulussa metsien suojelun tilanne on siten jopa heikompi kuin koko Pohjanmaan ja Lounais-Lapin käsittävällä metsäkasvillisuuden vyöhykejakoon perustuvalla alueella keskimäärin. Alkuvuodesta 2017 Sanginjoen ulkometsän suojelun tilanne on yhä auki. Kaupunginvaltuuston vuonna 2014 tekemä suojeluesityksen hylkäävä päätös on korkeimman hallinto-oikeuden käsiteltävänä. Lopullista lainvoimaisuutta saataneen odottaa vielä jonkin aikaa. Kaupunginhallitus otti loppuvuodesta 2016 suojeluasian uudestaan käsittelyyn, ja valtuusto päättänee Sanginjoen metsän suojelusta jälleen kerran vuoden 2017 aikana. Ilmapiiri suojelulle on päättäjienkin keskuudessa muuttunut ehkä aavistuksen verran suotuisammaksi, mutta tiukka vääntö asiasta tultaneen taaskin käymään. Tikan kerrostalo. Woodpecker s apartment house. Juha Markkola Kuva 1. Sanginjoen ulkometsä ja sen sijainti (Lehto & Sillanpää 2009). Fig. 1. Sanginjoki forest area and its location. LINNUT-VUOSIKIRJA

4 Oulun Sanginjoen metsän linnusto ja sen muutokset Varpuspöllö kuuluu Sanginjoen metsän vakioasukkeihin, vaikka sitä ei linjalaskennoissa helposti havaitakaan. The Eurasian Pygmy Owl Glaucidium passerinum is one of the traditional nesting species of the Sanginjoki forest, even though it may be hard to observe in line transect counts. Jari Peltomäki Oulun kaupungin hakkuut vuonna 2012 käynnistivät mielenosoituksia suojeluun ehdotetun Sanginjoen ulkometsän puolesta. The forest cuttings by the City of Oulu evoked demonstrations for the Sanginjoki forest, that had been proposed for conservation. Ari Rajasärkkä Linnuston seurantaa atlashankkeesta alkaen Oulun pesimälinnustoa selvitettiin kaupunkiatlashankkeessa vuosina (Tynjälä 2004). Tässä yhteydessä laskettiin silloisen, pinta-alaltaan nykyistä reilusti pienemmän kaupungin metsävaltaiselle osalle lintulinjoja, jotka sijoitettiin systemaattisen otannan mukaisesti yhtenäiskoordinaatiston koordinaattiviivoille. Osa näistä linjoista sijoittui Sanginjoen ulkometsään. Alkuperäisestä linjalaskenta-aineistosta on myöhemmin ollut mahdollista erottaa 17,3 km alueella vuosina 1997 ja 1998 laskettuja linjoja. Näiden linjojen laskijoina olivat Markku Hukkanen, Sami Timonen ja Antti Vierimaa. Sanginjoen metsän suojeluesityksen jälkeen Oulun kaupunki teetti alueella joitakin luontoinventointeja. Niihin sisältyi myös linnustoselvitys, jonka yhteydessä pyrittiin vuonna 2006 toistamaan atlasvuosina lasketut lintulinjat (Repo 2006). Alkuperäisten linjakarttojen puutteiden vuoksi vuoden 2006 laskennat eivät aivan täydellisesti vastanneet aiempia linjoja, mutta Juha Revon laskemat, yhteispituudeltaan 18,1 km:n pituiset linjat, ovat kuitenkin seurannan kannalta riittävän vertailukelpoisia aiempiin. Sanginjoen ulkometsän suojelun puolesta toimineen ryhmän koostumus on vaihdellut vuosien varrella. Suojeluasian esilletuomiseen on osallistunut kuitenkin sen verran iso ihmismäärä, että perustellusti voidaan puhua Sanginjoki-liikkeestä, jonka tavoitteena on edistää alueen suojelua. Kesällä 2016, kymmenen vuotta edellisistä lintulaskennoista, Sanginjoki-aktiivit päättivät vapaaehtoisvoimin toistaa vanhat linjalaskennat. Tälläkään kertaa laskentoja ei karttapuutteiden vuoksi toistettu täysin tarkkaan, mutta 16,5 km uusimmista laskennoista vastaa riittävän hyvin alkuperäisiä linjoja. Niillä linjoilla laskijoina olivat Esa Aalto, Ari-Pekka Auvinen, Heli Suurkuukka ja Tuomas Väyrynen. Sanginjoen linnustonseurannalle on olemassa hyvää vertailuaineistoa ympäröivien suojelualueiden metsistä ja talousmetsistä. Suojelualueiden aineisto on peräisin Metsähallituksen luontopalveluiden keräämästä linjalaskenta-aineistosta. Talousmetsien aineisto puolestaan on Luonnontieteellisen keskusmuseon vakiolinjoilta. Molemmat vertailuaineistot koottiin 75 km x 75 km -kokoisesta neliöstä, jonka keskellä on Sanginjoen ulkometsä. Tämän neliön sisään jää seitsemän vakiolinjaa, joilla olevat suojelualueiden linjaosuudet siirrettiin suojelualueiden aineistoon. Suojelualuevertailuun otettiin mukaan 16 aluetta, joilla on tehty laskentoja vähintään kahtena kolmesta vertailuvuosikymmenestä. Perämeren saarilla sijaitsevat suojelualueet jätettiin vertailusta pois niiden mantereesta poikkeavien luonnonpiirteiden vuoksi. Sanginjoella vuosina kerättyä aineistoa verrattiin 1990-luvun suojelualueaineistoon. Vastaavasti vuoden 2006 laskentoja verrattiin koko 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen suojelualuedataan ja vuoden 2016 laskentoja suojelualueilla vuosina tehtyihin laskentoihin. Vakiolinjoja on laskettu vasta vuodesta 2006 lähtien, joten Sanginjoen varhaisimmille laskennoille ei ole olemassa vakiolinjoihin perustuvaa talousmetsäverrokkia. Vuosina laskettujen vakiolinjojen aineistot jaettiin kahteen yhtä suureen osaan, joista varhaisempaa vuosien aineistoa edusti yhteensä 9 km ja tuoreempaa aineistoa yhteensä 92,1 km linjaa. Sanginjoen vuoden 2006 laskentoja verrattiin vakiolinjojen vuosien aineistoon ja vuoden 2016 laskentoja puolestaan vakiolinjoihin. Kaikille linjalaskenta-aineistoille tehtiin tulosten laskennan yhteydessä muunnos, jolla metsälintujen alkuperäinen tiheys korjattiin tiheydeksi metsäpinta-alaa kohti laskettuna. Etenkin suojelualueilla tämä korjaus on välttämätön, koska monet Oulun ympäristön suojelualueista ovat suovaltaisia. Pelkät linjalaskentatiheydet jäisivät siten metsälinnuilla alhaisiksi. Käytetyn korjauksen avulla tiheydet on mahdollista muuttaa metsälajien tiheyksiksi suojelualueiden metsissä. Tuloksissa huomioitiin vain aidot metsälintulajit (Rajasärkkä 2004). Koska suojelualueiden ja vakiolinjojen aineistojen keräysajanjaksot ovat huomattavasti pidemmät kuin Sanginjoen yhteen tai korkeintaan kahteen vuoteen perustuvat seuranta-ajankohdat, ei näiden aineistojen vertailussa ole mielekästä käyttää tilastollisia testausmenetelmiä. Sanginjoen linnuston eroja suojelualueisiin ja talousmetsiin voi siten pitää suuntaa-antavina. Sanginjoen ulkometsän linnustossa eri laskenta-ajankohtien välillä tapahtuneita muutoksia analysoitiin kuitenkin tilastollisin menetelmin. Lajeittain ja lajiryhmittäin tehdyissä vertailussa käytettiin G-testiä (Sokal & Rohlf 1981). Lajimäärien vertailussa käytettiin rarefaktio-menetelmää (Krebs 1999). 170 LINNUT-VUOSIKIRJA 2016

5 Tutkimus Vanhan metsän lajisto runsastuu Sanginjoen ulkometsässä on 2410 hehtaaria metsämaata. Siitä yli satavuotiasta on noin 30 %, josta on nykyään suojeltu vain 9 ha. Ympäröivillä suojelualueilla on metsämaata yhteensä noin 2810 ha, josta yli satavuotiasta on 16 %. Oulussa talousmetsien metsämaan (pois lukien Sanginjoen ulkometsä) ala on ha, josta 9 % on yli satavuotiasta (Luonnonvarakeskus 2013). Merkittävin piirre Sanginjoen ulkometsän linnuston muutoksissa on ollut vanhan metsän lintujen (Rajasärkkä 2004, pois lukien metso) selvä runsastuminen. Niiden yhteistiheys oli 1990-luvun lopulla 1,2 paria/km 2. Vastaavana aikana ympäristön suojelualueiden metsissä vanhan metsän lajien tiheys oli Sanginjokeen verrattuna lähes kaksinkertainen, 2,3 paria/km 2. Ulkometsän hakkuista huolimatta vanhan metsän lajien tiheys kasvoi siellä vuoteen 2006 tultaessa 1,9 pariin/ km 2, joskaan ei tilastollisesti merkitsevästi. Suuri osa Oulun seudun suojelualueiden metsistä on nuoria entisiä talousmetsiä, jotka vuosien myötä vanhenevat. Niinpä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä vanhan metsän lajien tiheys oli noussut suojelualueiden metsissä 3,8 pariin/km 2. Talousmetsissä vuosien aineistossa vanhan metsän lajien tiheys oli jopa korkeampi kuin vertailuajanjaksona suojelualueilla, 4,8 paria/km 2. Vuoden 2006 jälkeen Sanginjoen metsää ei ole yhtä harvennushakkuukohdetta lukuun ottamatta käsitelty. Vanhan metsän lajien tiheys oli kasvanut vuoden 2016 seurannassa selvästi aiempiin laskenta-ajankohtiin verrattuna, peräti 5,5 pariin/km 2. Ero on tilastollisesti merkitsevä. Sekä suojelualueiden metsissä (3,3 paria/km 2 ) että talousmetsissä (3,2 paria/ km 2 ) vanhan metsän lajien tiheys on nykyisin selvästi alhaisempi kuin Sanginjoella. Vanhan metsän lajien havaintomäärät ovat sen verran pieniä, että yksittäisten lajien kannanmuutoksia on vaikea havaita. Useamman lajin yhdistetyssä aineistossa erot tulevat kutenkin selvästi näkyviin. Vanhan metsän lajeista ainoastaan kulorastaan runsastuminen vuosien 2006 ja 2016 välillä on tilastollisesti merkitsevää luvun lopun kulorastastiheys ei kuitenkaan poikkea merkitsevästi kummankaan myöhemmän seuranta-ajankohdan tiheydestä. Myös töyhtötiainen on runsastunut varsin selvästi, mutta sen havaintomäärät ovat liian pieniä luotettavaan tilastolliseen testaukseen. Vuoden 2006 aineistossa kulorastas on Sanginjoella vähälukuisempi kuin suojelualueilla ja talousmetsissä. Vuonna 2016 tilanne oli kuitenkin päinvastainen: laji oli ulkometsässä selvästi runsaampi kuin kummassakaan ympäristön vertailuaineistossa. Sanginjoen töyhtötiaistiheys oli sekä että vuonna 2006 pienempi kuin suojelualueilla. Vuonna 2016 Sanginjoen töyhtötiaiskanta oli selvästi runsaampi kuin suojelualueilla ja talousmetsissä. Oulun tunnetuin kuukkelipaikka on Sanginjoen Iso Polvikangas. The most famous area to spot Siberian Jays Perisoreus infaustus in Oulu is the Iso Polvikangas area in the Sanginjoki forest. Veli-Pekka Viklund Uhatun linnuston sillanpääasema Sanginjoen ulkometsässä tavataan useita uusimmassa lintujen uhanalaisarvioinnissa (Tiainen ym. 2016) jollakin tavoin uhatuiksi arvioituja lajeja. Uhanalaiset ja silmälläpidettävät muodostavat yhdessä punaisen listan lajit. Valtakunnallisesti uhanalaisia lajeja ovat vaarantuneet hömö- ja töyhtötiainen sekä punatulkku. Kanahaukka, kuukkeli ja pohjansirkku on arvioitu silmälläpidettäviksi. Niiden lisäksi osa valtakunnallisesti elinvoimaisiksi arvioiduista lajeista on luokiteltu alueellisesti uhanalaisiksi keskiboreaalisen metsäkasvillisuusvyöhykkeen Pohjanmaan lohkossa. Sanginjoen linjalaskennoissa näistä lajeista on tavattu metso ja järripeippo. Myös kuukkeli ja pohjansirkku ovat alueellisesti uhanalaisia, mutta sen lisäksi ne ovat valtakunnallisesti silmälläpidettäviä lajeja. Kaikkien näiden lajien yhteistiheyttä voidaan käyttää arvioitaessa alueen merkitystä metsälinnuston suojelun kannalta. Sanginjoen metsää ympäröivien suojelualueiden ja talousmetsien laskennoissa on tavattu kaikki edellä mainitut lajit paitsi kuukkeli, jota ei ole havaittu talousmetsissä. Lähiseudun suojelualueilla on lisäksi havaintoja erittäin uhanalaisesta mehiläishaukasta, vaarantuneista merikotkasta ja hiirihaukasta sekä alueellisesti uhanalaisesta kultarinnasta. Talousmetsien laskennoissa on puolestaan tavattu erittäin uhanalainen huuhkaja. Kaikki Sanginjoella ja ympäristön vertailulaskennoissa tavatut punaisen listan lajit ovat päätyneet listalle viimeaikaisen voimakkaan vähentymisensä vuoksi. Alueellisesti uhanalaisista lajeista metson ja järripeipon uhanalaisstatus perustuu niin ikään kantojen taantumiseen. Metsälinnuilla tärkein kantojen pienenemistä aiheuttava tekijä on elinympäristön muutos, jonka merkittävin aiheuttaja on metsätalous. Sanginjoen alueella metsiä käsiteltiin varsin voimakkaasti vuosituhannen vaihteen molemmin puolin, mikä selittää punaisen listan ja alueellisesti uhanalaisten lajien yhteistiheyden tilastollisesti merkitsevää vähenemistä 1990-luvun lopulta vuoteen Tuona aikana ko. lajien yhteistiheys romahti 14,8:sta 4,5 pariin/km 2. Vuoden 2006 jälkeen tiheys on kääntynyt nousuun ja oli vuonna 2016 jo 13,4 paria/km 2. Pidättäytyminen metsätaloustoimista yhtä harvennushakkuuta lukuun ottamatta näkyy paitsi alueen metsien rakenteen silmämääräisessä tarkastelussa myös uhatun metsälintulajiston tilastollisesti merkitsevänä runsastumisena vuosien 2006 ja 2016 välisenä aikana. Suojelualueiden metsissä punaisen listan ja alueellisesti uhanalaisten lajien yhteistiheys oli Sanginjokea korkeampi sekä 1990-luvulla (15,7 paria/km 2 ) että 2000-luvun ensimmäisenä vuosikymmenenä (16,5 paria/km 2 ) luvulla näiden lajien tiheys on suojelualueilla laskenut 1 pariin/km 2 ja on jonkin verran pienempi kuin Sanginjoella vuonna LINNUT-VUOSIKIRJA

6 Oulun Sanginjoen metsän linnusto ja sen muutokset Kuva 2. Metsälinnuston tiheydet (pareja/km 2 ) 1990-luvulla, 2000-luvulla ja 2010-luvulla Sanginjoen ulkometsässä, ympäristön suojelualueilla ja ympäristön talousmetsissä ( = puuttuva tieto). Fig. 2. The densities of forest bird species in the 1990s, 2000s and 2010s in the Sanginjoki forest, and the conservation areas and commercial forests surrounding the Sanginjoki forest ( = data missing). Pyy Bonasa bonasia Metso Tetrao urogallus Pyyn tiheys oli Sanginjoella korkeimmillaan Nykyisin laji on siellä jokseenkin yhtä runsas kuin suojelualueilla, mutta yleisempi kuin talousmetsissä. Metso on runsastunut Sanginjoella, vaikka lajia ei havaittukaan vuonna Nykyisin lajin tiheys on siellä lähes nelinkertainen suojelualueisiin ja talousmetsiin verrattuna. 1,4 Rautiainen Prunella modularis 1,4 Kulorastas Turdus viscivorus 1,2 1,2 0,8 0,6 0,4 0,8 0,6 0,4 0,2 Rautiainen on runsastunut Sanginjoella ja on siellä selvästi runsaampi kuin suojelualueilla ja talousmetsissä. 0,2 Kulorastas on runsastunut Sanginjoella ja on siellä nykyään selvästi runsaampi kuin suojelualueilla ja talousmetsissä. 5 Pajulintu Phylloscopus trochilus 9,0 Hippiäinen Regulus regulus 8,0 4 7, Tiheys, pareja / km 6,0 5,0 Pajulintu oli 1990-luvulla Sanginjoen runsain lintu, mutta se on vähentynyt noin puoleen, ja nykyään se on huomattavasti runsaampi sekä suojelu alueilla että talousmetsissä. Talousmetsissä tiheys on kasvanut. Hippiäisen tiheys on vaihdellut Sanginjoella suuresti. Nykyisin se on siellä huomattavasti runsaampi kuin suojelualueilla ja talousmetsissä Talousmetsien vuosien aineistossa em. lajiryhmän tiheys on 6,2 paria/ km 2, mikä on hieman korkeampi kuin Sanginjoen aallonpohjan vuonna Uudemmassa talousmetsien vertailuaineistossa näiden lajien tiheys on 8,2 paria/km 2. Sanginjoella niiden nykyinen tiheys on selvästi korkeampi kuin talousmetsissä. Tuoreimman vertailun perusteella Sanginjoen ulkometsän merkitys punaisen listan ja alueellisesti uhanalaisten lajien kannalta on selvästi kasvanut ympäristöön, etenkin talousmetsiin verrattuna. Lajimäärä ja lintutiheys vaihdellut Sanginjoen alueen metsälinnuston kokonaistiheys oli vuosien laskennoissa 119,0 paria/km 2, ja laskennoissa havaittiin yhteensä 36 metsälintulajia. Vuonna 2006 sekä metsälinnuston tiheys että lajimäärä olivat pienentyneet tilastollisesti merkitsevästi, tiheys 79,4 pariin/km 2 ja lajimäärä 31:een. Vuonna 2016 lajimäärä oli kasvanut uudestaan peräti 40:een, mikä on jopa korkeampi kuin 1990-luvun lopulla. Vuonna 2016 linnuston tiheys oli 135,9 paria/km 2, mikä on korkeampi kuin kumpanakaan aiempana seuranta-aikana. Tosin muutos 1990-luvun lopulta ei ole tilastollisesti merkitsevä. Kokonaisuutena Sanginjoen metsälinnusto siten köyhtyi 1990-luvun lopulta vuoteen 2006, mutta on sen jälkeen runsastunut uudelleen. Yksittäisistä lajeista ainoastaan talitiainen runsastui tilastollisesti merkitsevästi 1990-luvun lopulta vuoteen Samaan aikaan vähentyneitä lajeja ovat metsäviklo, punarinta, leppälintu, pajulintu ja punatulkku. Käki, punarinta, musta- ja kulorastas, tiltaltti, hip- 172 LINNUT-VUOSIKIRJA 2016

7 Tutkimus Sanginjoki Suojelualueet Nature reserves Talousmetsät Commercial forests Puuttuva tieto Data missing 7,0 Hömötiainen Parus montanus Töyhtötiainen Parus cristatus 6,0 2,5 5,0 1,5 0,5 Tiheys, pareja / km Hömötiaisen tiheys on vaihdellut Sanginjoella. Nykyisin se on siellä hieman runsaampi kuin suojelualueilla ja talousmetsissä. Töyhtötiainen on runsastunut Sanginjoella merkittävästi, ja nykyisin tiheys siellä on lähes kolminkertainen verrattuna suojelualueisiin ja talousmetsiin. Puukiipijä Certhia familiaris 4 Peippo Fringilla coelebs 0,8 0,6 0,4 0,2 Puukiipijän tiheys on vaihdellut Sanginjoella. Nykyisin lajin tiheys on siellä pienempi kuin suojelualueilla mutta isompi kuin talousmetsissä Peippo on runsastunut Sanginjoella ja on nykysin alueen runsain laji. Se on myös runsaampi kuin suojelualueilla ja talousmetsissä. 6,0 Vanhan metsän linnut 18,0 Punaisen listan lajit ja alueellisesti uhanalaiset metsälinnut 5,0 Tiheys, pareja / km Vanhan metsän lajien tiheys on kasvanut Sanginjoella ja on siellä nykyisin korkeampi kuin ympäristön suojelualueilla ja talousmetsissä. 16, ,0 6,0 Punaisen listan ja alueellisesti uhanalaisten lajien tiheys on vaihdellut Sanginjoella ja on siellä nykyisin selvästi korkeampi kuin talousmetsissä ja hieman korkeampi kuin suojelualueilla. piäinen sekä peippo runsastuivat vuosien 2006 ja 2016 välisenä aikana. Ainoa samaan aikaan vähentynyt laji on pajulintu. Sepelkyyhky, punarinta, mustarastas, hippiäinen ja peippo runsastuivat 1990-luvun lopulta vuoteen Vähentyneitä lajeja ovat pajulintu ja käpylinnut kokonaisuutena. Eteläisten lajien kuten sepelkyyhkyn ja mustarastaan runsastuminen liittyy niiden yleiseen runsastumiseen, johon todennäköisesti on vaikuttanut ilmaston lämpeneminen. Punarinnan, tiltaltin ja hippiäisen yleistymistä puolestaan aiheuttaa Sanginjoen kuusikoiden ikääntyminen. Pajulinnun väheneminen on selvässä yhteydessä lajin suosimien metsän nuorten vaiheiden vanhenemiseen. Peipon runsastumisen takana on paitsi lajin yleinen runsastuminen myös Sanginjoen metsien vanheneminen ja puuston rakenteen monipuolistuminen sen myötä. Kun tarkastellaan metsälinnuston tilaa ja mahdollisia yleisiä kannanmuutoksia koko maan mitassa tehtyjen linnustonseurantojen (Väisänen & Lehikoinen 2013) pohjalta, ei vuoden 2006 linnustossa ole havaittavissa mitään erityistä poikkeavuutta, mikä voisi selittää Sanginjoen seurantavuoden tulosten niukkuutta. Vuoden 2006 kesäkuu oli viileähkön alun jälkeen helteinen ja sateeton (Kersalo & Tietäväinen 2006), mikä on saattanut heikentää lintujen lauluaktiivisuutta ja havaittavuutta. Se voi puolestaan osaltaan vähentää linnuston runsautta laskentatuloksissa. Sääolojen mahdollisesta vaikutuksesta huolimatta 1990-lopun ja 2000-luvun alun varsin voimakkaat hakkuut ovat todennäköisin syy LINNUT-VUOSIKIRJA

8 Oulun Sanginjoen metsän linnusto ja sen muutokset Taulukko 1. Sanginjoen ulkometsän metsälinnuston havaintomäärät ja tiheydet (pareja/km 2 ) , 2006 ja 2016 sekä tiheydet ympäristön suojelualueilla ja talousmetsissä vertailuajanjaksoina. Muutos-sarakkeissa tilastollisesti merkitsevät muutokset. Parimäärien minimi- ja maksimiarviot perustuvat kaikkien laskentavuosien yhdistettyyn aineistoon. Lajinimen perässä olevat koodit: EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä, RT = alueellisesti uhanalainen, VM = vanhan metsän laji. Table 1. The numbers of observations and densities (pairs/km 2 ) of forest birds in Sanginjoki area in , 2006 and 2016 and the densities in nature reserves and commercial forests in the surroundings. The pair number estimates of Sanginjoki area are based on the total line transect data of all census years. The codes after the Finnish bird names: EN = endangered, VU = vulnerable, NT = near threatened, RT = regionally threatened, VM = old-growth forest specialist. metsälinnuston vähenemiseen alueella. Sanginjoen metsän suojelualoitteen jälkeen on hakkuista pidättäytyminen vaikuttanut alueen metsän ikään ja rakenteeseen, mikä puolestaan näkyy linnuston runsastumisena vuoden 2006 aallonpohjan jälkeen. Sanginjoen metsän ja metsälinnuston tulevaisuus Mikäli Sanginjoen ulkometsän suojelu toteutuisi ja hakkuita ei enää tehtäisi alueella, metsien luonnontilaistuminen jatkuisi edelleen. Kulkijoita kolmetoista vuotta sitten kammoksuttaneet lähes läpitunkemattomat nuoret mäntytiheiköt olisivat seuraavan kolmentoista vuoden aikana saaneet kasvaa lähes kolmekymmentä vuotta rauhassa. Suurin osa Etelä-Suomen kansallispuistojen metsistä on ollut suojelupäätöksen aikaan hyvin nuoria. Esim. Pohjois-Karjalassa sijaitsevan noin 100 km 2 :n laajuisen Patvinsuon kansallispuiston metsistä vain noin 7 km 2 oli kansallispuiston perustamisvuonna 1982 luonnontilaisen kaltaisia vanhoja metsiä. Kansallispuiston perustamisen jälkeen yli kolmekymmentä vuotta hakkuilta säästyneet nuoret mäntytiheiköt ovat muuttuneet ilman mitään ennallistamistoimia mitä miellyttävimmiksi kulkumaastoiksi ja vähitellen luonnontilaa lähestyviksi metsiksi. Mikäli Patvinsuo olisi pysynyt tavallisessa metsätalouskäytössä, talousmetsistä tutut nuoria metsiä tasaikäistävät ja -päistävät käsittelymenetelmät olisivat keskeyttäneet hyvin alkaneen luonnontilaistumiskehityksen. Sanginjoella metsien säästäminen hakkuilta mahdollistaisi Patvinsuon kansallispuiston tapaisen kehityksen. Vanhan metsän ydinten ja niiden ympärille luonnontilaistumaan jätettävien hoitamattomien metsien yhdistelmästä kehittyy muutamassa vuosikymmenessä metsäluonnon suojelun kannalta erittäin tärkeä kokonaisuus. Vuonna 2035 kukaan ei enää kyseenalaistaisi tämän päivän päätöstä jättää jo valmiiksi luontoarvoiltaan tärkeä Sanginjoen metsäalue kehittymään kohti luonnontilaa. Metsälinnuston tulevat muutokset Sanginjoella riippuvat siitä, millaisia päätöksiä alueen käytöstä tehdään lähitulevaisuudessa. Jos alue suojeltaisiin, vanhan metsän lajisto todennäköisesti jatkaisi runsastumistaan ja linnuston ero ympäristön talousmetsiin kasvaisi. Valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaisten sekä silmälläpidettävien metsälajien taantuminen on hyvin laaja-alainen ilmiö. Näiden lajien osuus Sanginjoen metsän linnustosta tulee luultavasti pienenemään lähitulevaisuudessa riippumatta alueen mahdollisesta suojelusta, koska yksittäisen alueen merkitys suurempia maantieteellisiä alueita koskevissa muutoksissa on hyvin pieni. Toisaalta suojelluilla alueilla on kuitenkin tärkeä merkitys esim. ilmaston lämpenemisen aiheuttamien linnustomuutosten puskuroinnissa (Santangeli ym. 2016). Linnuston seurannan tärkeys Olipa Sanginjoen ulkometsän tulevaisuus mikä hyvänsä, erityisen tärkeää on tiedostaa laadukkaiden linnustonseurantojen merkitys. Ilman luotettavia faktoja on linnuston suojelun kannalta tärkeitä hankkeita vaikea perustella. Sanginjoen ulkometsän suojelun linnustoperusteet ovat suureksi osaksi peräisin lintuharrastajien vapaaehtoistyön tuloksista. Lintulaskentamenetelmät hyvin osaavat ornitologit ovat vankka asiantuntijajoukko, jonka tekemän laadukkaan työn päättäjätkin joutuvat ottamaan huomioon. Sanginjoen metsän suojeluhankkeen alkuperäisenä tavoitteena oli saada alue kunnolliseen ja laajaan suojeluun vuoteen 2020 mennessä. Tuo vuosi tai viimeistään 2021 olisi hyvä ajankohta toistaa jälleen kerran alueella lasketut lintulinjat. Noin viiden vuoden välein toteutettuna Sanginjoen linnustonseuranta toimisi arvokkaana aineistona seurattaessa alueen metsälinnuston muutoksia. Linjan pituus (km) Transect length (km) Laji Species Mehiläishaukka (EN) Pernis apivorus Merikotka (VU) Haliaeetus albicilla Kanahaukka (NT, VM) Accipiter gentilis Varpushaukka Accipiter nisus Hiirihaukka (VU) Buteo buteo Ampuhaukka Falco columbarius Nuolihaukka Falco subbuteo Pyy Bonasa bonasia Teeri Tetrao tetrix Metso (RT) Tetrao urogallus Lehtokurppa Scolopax rusticola Metsäviklo Tringa ochropus Uuttukyyhky Columba oenas Sepelkyyhky Columba palumbus Käki Cuculus canorus Huuhkaja (EN) Bubo bubo Käenpiika Jynx torquilla Palokärki (VM) Dryocopus martius Käpytikka Dendrocopos major Pikkutikka (VM) Dendrocopos minor Pohjantikka (VM) Picoides tridactylus Metsäkirvinen Anthus trivialis Tilhi (VM) Bombycilla garrulus Peukaloinen (VM) Troglodytes troglodytes Rautiainen Prunella modularis Punarinta Erithacus rubecula Leppälintu Phoenicurus phoenicurus Mustarastas Turdus merula Räkättirastas Turdus pilaris Laulurastas Turdus iliacus Punakylkirastas Turdus philomelos Kulorastas (VM) Turdus viscivorus Kultarinta (RT) Hippolais icterina Hernekerttu Sylvia curruca Lehtokerttu Sylvia borin Mustapääkerttu Sylvia atricapilla Idänuunilintu (VM) Phylloscopus trochiloides Sirittäjä Phylloscopus sibilatrix Tiltaltti Phylloscopus collybita Pajulintu Phylloscopus trochilus Hippiäinen Regulus regulus Harmaasieppo Muscicapa striata Kirjosieppo Ficedula hypoleuca Pyrstötiainen Aegithalos caudatus Hömötiainen (VU) Parus montanus Töyhtötiainen (VU, VM) Parus cristatus Kuusitiainen Parus ater Sinitiainen Parus caeruleus Talitiainen Parus major Puukiipijä (VM) Certhia familiaris Närhi Garrulus glandarius Kuukkeli (NT, VM) Perisoreus infaustus Varis Corvus corone Korppi Corvus corax Peippo Fringilla coelebs Järripeippo (RT) Fringilla montifringilla Vihervarpunen Carduelis spinus Urpiainen Carduelis flammea Kirjosiipikäpylintu Loxia leucoptera Pikkukäpylintu Loxia curvirostra Isokäpylintu Loxia pytyopsittacus Käpylintulaji Loxia sp. Käpylinnut yhteensä Loxia spp. total Punatulkku (VU) Pyrrhula pyrrhula Pohjansirkku (NT) Emberiza rustica Yhteensä Total Lajimäärä Species number Vanhan metsän lajit Old growth forest species VM-lajien osuus metsälinnuista OGF-species % Erittäin uhanalaiset Endangered Erittäin uhanalaiset % Endangered % Vaarantuneet Vulnerable Vaarantuneet % Vulnerable % Silmälläpidettävät Near threatened Silmälläpidettävät % Near threatened % Alueellisesti uhanalaiset Regionally threatened Alueellisesti uhanalaiset % Regionally threatened % Punaisen listan lajit + alueellisesti uhanalaiset Red List species + regionally threatened Punaisen listan lajit + alueellisesti uhanalaiset % Red List species + regionally threatened % 174 LINNUT-VUOSIKIRJA 2016

9 Tutkimus Muutos 2006 Muutos Muutos 2016 Parimääräarvio Tiheys suojelualueiden metsissä Tiheys talousmetsissä Change Change Change Pair number estimate Density: forests in nature reserves Density: comm. forests Havaintoja Tiheys Havaintoja Tiheys Havaintoja Tiheys Min Max Obs. Dens. Obs. Dens. Obs. Dens s 2000 s 2010 s 17,3 18,1 16,5 363,3 244, ,1 0,3 2 0,5 1 0, ,1 0,1 0,1 0,1 0,1 0,2 0,2 0,3 0,1 0,3 0,1 1 0,7 5 3,4 1 0, ,9 0,1 0,4 2 0,3 4 0, ,8 2,8 1,9 0,9 0,5 3 2,6 4 3, ,5 0,4 1,8 1,1 0,8 0,1 0,3 15 1,8 6 0, ,4 0,3 0,3 0,5 0,4 0,2 2 0,2 4 0, , ,7 0,6 0,3 0,5 0,7 10 0,3 8 0, , ,7 2,7 1,8 0,4 0,5 0,2 0,1 0,2 0,1 2 0,1 1 0,1 2 0, ,1 0,1 0,2 3 0,7 1 0, ,2 1,1 0,7 0,3 0,9 0,1 0,1 0,1 0,1 0,2 0,1 33 5,4 32 4,2 18 2, ,8 14,1 13,4 10,2 9,0 0,1 0,3 0,2 0,2 0,1 2 0, ,1 0,1 4 0,8 7 1,2 6 1, ,5 0,5 0,5 0,5 0,5 25 6,6 13 2, , ,4 3,8 5,6 10,8 5,8 17 2,5 4 0,5 9 1, ,9 5,9 4,9 1 0,3 1 0, , ,9 0,6 0,3 8 2, ,2 1,9 2,7 0,4 1,5 12 1,8 7 0,8 14 2, ,1 2,2 1,9 2,4 5 0,9 5 0,7 3 0, ,6 2,1 1,6 2,1 1,8 4 0,5 1 0, , ,4 0,7 0,2 0,8 0,3 2 0,5 7 1,4 6 1, ,7 1,7 1,4 0,9 1 0,2 3 0, ,7 2,9 1,7 1,5 0,1 0,3 0,2 0,8 1,1 0, , ,2 0,2 0,2 0, , , ,4 39,5 4 29,6 35,8 11 4,8 5 1, , ,6 0,8 0,9 1,5 1,1 10 5,4 5 2,2 9 4, ,1 22,4 4,9 6,8 10,6 6 1,4 7 1,3 3 0, ,6 2,2 2,6 1,5 0,1 0,3 17 6,5 9 2,7 11 4, ,2 5,8 2,9 1,7 3,4 2 0,8 6 2, ,7 1,6 0,7 1 0, ,2 0,6 1,1 0,5 0, ,5 8 2, ,1 4,4 1 2,9 8,5 2 0,8 1 0, ,2 0,3 0,6 0,9 0, , ,2 0,3 0,1 0,2 0,2 1 0, ,1 3 0,2 1 0, ,3 0,3 0,9 0,5 0,5 2 0, , ,2 0,1 0,1 0, , , , ,5 28,7 27,7 24,6 24,4 2 0,4 1 0, ,5 6,6 5,2 0,4 55 9,2 44 5,9 46 7, ,4 7,1 5,5 6,1 4,6 2 0,3 3 0,4 1 0, ,7 0,6 0,1 0,1 2 0,4 2 0, ,2 0,1 1,5 1,4 2,3 0,2 0,2 0,2 0,4 0,3 22 1,3 18 0,9 6 0, ,2 1,1 0,1 0,2 0,3 24 1,7 18 0,9 8 0, ,5 1,4 1,8 2,9 8 1,8 2 0,4 7 1, ,2 0,4 0,8 0,8 6 2,9 1 0,4 1 0, ,3 1,5 0,6 0,6 0, , , , ,5 171,4 153,6 120,5 131, ,2 1, ,5 2,3 3,8 3,3 4,8 3,2 % 2,4 % 4,1 % 1,4 % 2,2 % 2,1 % 2,5 % 1,6 % % % 8,3 3,9 + 8,5 4,3 7,8 5,1 3,4 5,2 7,0 % 4,9 % 6,3 % 2,7 % 4,5 % 3,3 % 2,8 % 3,9 % 3,5 0,7 2,4 1,7 0,7 0,6 0,9 2,9 % 0,8 % 0,7 % 1,5 % % 0,5 % 0,5 % 0,7 % 6,0 0,4 4,8 11,4 8,5 6,8 2,8 2,9 5,0 % 0,5 % 3,6 % 7,1 % 5,0 % 4,5 % 2,3 % 2,2 % 14,8 4,5 + 13,4 15,7 16,5 1 6,2 8,2 12,4 % 5,7 % 9,8 % 9,9 % 9,6 % 7,8 % 5,2 % 6,2 % LINNUT-VUOSIKIRJA

10 Oulun Sanginjoen metsän linnusto ja sen muutokset Pohjantikka on Sanginjoen alueen suojelua edistävän liikkeen tunnuslintu. The Three-toed Woodpecker Picoides tridactylus is the flagship species of the movement forwarding the conservation of the Sanginjoki area. Ari-Pekka Auvinen Kiitokset Sanginjoen metsän, ympäristön suojelualueiden ja vakiolinjojen laskentoihin on osallistunut suuri joukko lintulaskijoita. Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta luovutti vakiolinja-aineiston käyttöön. Ari-Pekka Auvinen, Helmi Kuittinen ja Juha Markkola kommentoivat tekstiä. Kiitos kaikille! Kirjallisuus Kersalo, J. & Tietäväinen, H. 2006: Kesäkuun sääkatsaus 2006 Ilmastokatsaus 2006(6): 3. Krebs, C. J. 1999: Ecological methodology. Addison Wesley Longman. 624 s. Lehto, M. & Sillanpää, P. 2009: Sanginjoen ulkometsän hoito- ja käyttösuunnitelma Oulu, tekninen keskus. 62 s. Luonnonvarakeskus 2013: Valtakunnan metsien inventointi (VMI), kuntakohtaiset metsätiedot, Oulu, tekninen keskus 2011: Oulun kaupungin metsien hoito- ja käyttösuunnitelma Oulu, tekninen keskus. 14 s. Rajasärkkä, A. 2004: Kainuun ja Vienan Karjalan metsä- ja suolinnustot sekä niiden merkitys luontomatkailun kannalta. Alueelliset ympäristöjulkaisut 347: Repo, J. 2006: Sanginjoen ulkometsän linnusto. Luonto-osuuskunta Aapa. 18 s. Santangeli, A., Rajasärkkä, A. & Lehikoinen, A. 2016: Effects of high latitude protected areas on bird communities under rapid climate change. Global Change Biology, doi /gcb Sokal, R. R. & Rohlf, F. J. 1981: Biometry: The principles and practice of statistics in biological research. W. H. Freeman. 859 s. Tiainen, J., Mikkola-Roos, M., Below, A., Jukarainen, A., Lehikoinen, A., Lehtiniemi, T., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rintala, J., Sirkiä, P. & Valkama, J. 2016: Suomen lintujen uhanalaisuus 2015 The 2015 Red List of Finnish Bird Species. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. 51 s. Tynjälä, M. (toim.) 2004: Oulun pesimälinnusto. Oulun kaupunki, ympäristövirasto, julkaisu 2/ s. Virkkala, R., Korhonen, K. T., Haapanen, R. & Aapala, K. 2000: Metsien ja soiden suojelutilanne metsä- ja suokasvillisuusvyöhykkeittäin valtakunnan metsien 8. inventoinnin perusteella. Suomen ympäristö 395: Väisänen, R. A. & Lehikoinen, A. 2013: Suomen maalinnuston pesimäkannan vaihtelut vuosina Linnut-vuosikirja 2012: Summary: Changes in the bird community structure of an old-growth forest area in Oulu, Northern Finland. Sanginjoki forest (65 N, E) is an area owned by the city of Oulu. Its area is ha. About 30 % of the forest is older than 100 years, and a part of it can be called seminatural old-growth forest. The area has been proposed as a nature reserve, even as a national park by the local NGO s. The forest bird community of Sanginjoki area has been monitored by line transect censuses three times, in , 2006 and In the surroundings, there are two data sets based on the same method: the forest bird data of nature reserves (Metsähallitus, Parks & Wildlife Finland) and commercial forests (Finnish Museum of Natural History). The total density and species number of forest birds in Sanginjoki area has decreased from the end of 1990 s till 2006 and again increased till In 2016 the species number is even higher than in The main reason to the decrease is probably the intensive forestry with quite large cuttings made in the end of 1990 s and in the first years of the 21st century. After the nature reserve initiative in 2004 only minor cuttings have been made in 2005 and The increase in bird density and species number after 2006 is probably due to that. Also the increase of the old-growth forest specialists indicates the same thing. The combined density of the Red List species (= nationally threatened and near threatened species) and regionally threatened species (= nationally least concern but on regional level threatened species) crashed between and 2006 but increased by 2016 back to the same level as in the end of 1990 s. When comparing to the forests of the surrounding nature reserves and commercial forests the density of both the old-growth forest specialists and both Red List species and regionally threatened species are nowadays higher in Sanginjoki area although it has been lower earlier. The scarcity of cuttings since 2004 has underscored the common conservational values of Sanginjoki forest. Also its ornithological value has increased. Sanginjoki forest is really worth for protection although its future is still uncertain. 176 LINNUT-VUOSIKIRJA 2016