Linnut. vuosikirja 2014

Transkriptio

1 Linnut vuosikirja 2014

2 Alueelliset maalintukannat Maalintujen alueelliset kannanarviot Aleksi Lehikoinen, Juha Honkala & Päivi Sirkiä Lintujen linjalaskennalla on Suomessa pitkät perinteet. Einari Merikallio laski lintukantojemme valtakunnallisia kannanarvioita jo ja 1950-luvulla (Merikallio 1958). Olli Järvinen ja Risto A. Väisänen kehittivät linjalaskennan menetelmiä ja 1980-luvulla ja samaa menetelmää käytetään edelleen lintujen parimääräarvioita laskettaessa (ks. Järvinen & Väisänen 1983). Suomalaisen linjalaskennan vahvuuksia on, että maastohavainnot tulkitaan pareiksi ja havainnot eritellään pää- ja apusarkaan. Vertaamalla pääsaran ja apusaran havaintoja huomioidaan lajien erilainen havaittavuus, jolloin myös apusaran havaintoaineistoa voidaan hyödyntää parimääriä laskettaessa. Valtakunnallisia pesimälinnuston parimääriä on julkaistu useissa yhteyksissä eri vuosikymmeninä, mm. lintuatlaksissa (Väisänen ym. 1998, Valkama ym. 2011). Tuoreimmat kannanarviot on koottu EU:n lintudirektiivin raportointityön yhteydessä EU:n verkkosivuille (Euroopan Unioni 2015). Maamme suojelualueiden pesimälinnuston parimääräarviot on julkaistu hiljattain, aineistona Metsähallituksen kattavien linjalaskentojen tuottama tieto (Rajasärkkä 2011). Sen sijaan suojelualueiden ulkopuolinen alueellinen kannanarviotar- Taulukko 1. Lintuyhdistysten maapinta-alat ja yhdistysryhmät (ks, kuva 1), joihin kukin yhdistys on tässä tarkastelussa liitetty. Table 1. Land area and region number (see Fig. 1) of each ornithological society. Yhdistys Maapinta-ala (km 2 ) Yhdistysryhmä Ålands Fågelskyddsförening rf Turun Lintutieteellinen Yhdistys ry Lohjan lintutieteellinen yhdistys Hakki ry Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry Keski- ja Pohjois-Uudenmaan Lintuharrastajat Apus ry Porvoon Seudun Lintuyhdistys ry Kymenlaakson Lintutieteellinen Yhdistys ry Päijät-Hämeen Lintutieteellinen Yhdistys ry Etelä-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry Etelä-Savon Lintuharrastajat Oriolus ry Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys Lintuyhdistys Kuikka Pohjois-Karjalan Lintutieteellinen Yhdistys ry Keski-Suomen Lintutieteellinen Yhdistys ry Suomenselän Lintutieteellinen Yhdistys ry Lounais-Hämeen Lintuharrastajat ry Pirkanmaan Lintutieteellinen yhdistys ry Kanta-Hämeen lintutieteellinen yhdistys ry Porin Lintutieteellinen Yhdistys ry Rauman Seudun Lintuharrastajat ry Suupohjan Lintutieteellinen Yhdistys ry Merenkurkun Lintutieteellinen Yhdistys ry Keski-Pohjanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry Pohjois-Pohjanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry Kemi-Tornion Lintuharrastajat Xenus ry Kainuun Lintutieteellinen Yhdistys ry Kuusamon Lintukerho ry Lapin lintutieteellinen yhdistys ry Yhteensä Osa vakiolinjoista osuu suojelualueiden vanhoihin metsiin, joiden linnusto poik keaa talousmetsien linnustosta havaitta vasti. Kuvassa Ari Rajasärkkä linjalla Syötteen Natura-alueella. Helmi Kuittinen Kuva 1. Maantieteelliset alueet, joille kannanarviot on laskettu. Rajat noudattelevat paikallisten lintuyhdistysten rajoja, mutta pieniä yhdistyksiä on liitetty yhteen luotettavamman runsausarvion laskemiseksi (ks. taulukko 1). Fig. 1. The population estimates were calculated for the geographical areas shown in the map on the right. The boundaries are based on borders of local ornithological societies (some smaller societies have been merged). 68 LINNUT-VUOSIKIRJA 2014

3 Linnustonseuranta kastelu on jäänyt vähäisemmälle huomiolle. Tämän artikkelin tarkoitus on parantaa tietämystä alueellisista linturunsauksista ja samalla osoittaa, että vakiolinjojen tiedoista on hyötyä myös paikallisyhdistyksille, ja että vakiolinjaseuranta voi olla osa yhdistyksen omaa linnustonseurantatoimintaa. Vakiolinjat Suomeen perustettiin vakiolinjaverkosto kolmannen lintuatlaksen alkaessa vuonna Vakiolinjoja on kaiken kaikkiaan 565, joista jokainen on laskettu vähintään kerran, useimmat vähintään kahdesti. Vakiolinjaverkosto kattaa järjestelmällisesti koko maan 25 kilometrin välein. Laskentojen alueellinen kattavuus on parantunut huomattavasti maan eri osissa ja erilaisissa elinympäristöissä vakiolinjojen ansiosta verrattuna tilanteeseen, jossa linjojen sijainnit ja kulku maastossa valittiin vapaasti. Alueellinen kattavuus mahdollistaa parimääräarvioinnin tekemisen pienemmillekin alueille. Tässä tarkastelussa olemme laskeneet parimääräarvioita eri alueille käyttäen paikallisten lintuyhdistysten rajoja. Osa lintuyhdistyksistä on pinta-alaltaan pieniä. Tästä johtuen olemme yhdistäneet joitakin pienimpiä yhdistyksiä toisiinsa siten, että muodostuu vähintään noin 20 linjan kokonaisuuksia. Kaiken kaikkiaan esitämme 14 eri alueen (kuva 1) parimääräarviot. Vakiolinjat ovat lähtökohtaisesti 1x2 km suorakaiteen muotoisia ja niiden sijainti on valittu systemaattisella otoksella koordinaattien perusteella. Tavallisesti linja kulkee suoraviivaisesti maastossa kulmapisteiden välillä, mutta joidenkin vakiolinjojen kulkua on muutettu mm. vesistöjen ja asutuksen takia. Valtaosalla linjoista pituus on edelleen noin 6 km. Mikä tärkeintä, va- LINNUT-VUOSIKIRJA

4 Alueelliset maalintukannat Taulukko 2. Lajikohtaiset parimäärät vakiolinjoilla (N), joihin kannanarviot perustuvat, kuuluvuuskertoimet koko Suomessa (KK), eteläisessä Suomessa (KE, yhtenäiskoordinaattiraja 710), pohjoisessa Suomessa (KP) sekä pääsarka- (PS) ja tutkimussarkahavaintojen (TS) määrä ajanjaksolta , joihin valtakunnalliset kuuluvuuskertoimet perustuvat (KK). Mukana on myös harvalukuisempia lajeja, joiden parimäärät eivät yllä Top 40 taulukoihin. Table 2. Species-specific sample sizes in Finnish fixed routes (N), correction coefficients in the whole Finland (KK), in South Finland (KE), North Finland (KN) and amount of main belt (PS) and survey belt (TS) observations in The uncommon species not mentioned in Top 40 table (Table 3) are also included. kiolinjat kattavat koko Suomen 25 kilometrin välein, jolloin ne kattavat myös sellaisia alueita, joilla yksikään lintuharrastaja ei vahingossakaan retkeilisi, ellei laskisi vakiolinjan linnustoa. Tämän artikkelin aineistosta on jätetty pois kuuden vakiolinjan aineistot. Ne on alun perin otettu mukaan parantamaan seurannan kattavuutta Ahvenanmaalla (numerot 36 38) sekä Etelä- ja Keski-Suomen kaupunkialueilla (Forssa, Porvoo, Oulu, numerot 5, 34 ja 394). Maastossa, linjan lintuja laskettaessa, merkitään lintuhavainnot joko 50 metriä leveään pääsarkaan (25 m molemmin puolin laskijaa) tai tämän ulkopuoliseen apusarkaan. Jokainen havaittu lintu kirjataan siis jompaankumpaan sarkaan. Nämä yhdessä muodostavat tutkimussaran eli linjan Leppälinnun Phoenicurus phoenicurus runsaus kasvaa pohjoista kohden. Kolmella pohjoisimmalla alueella (kuva 1) leppälintu on 15 runsaimman lajin joukossa. Ari Seppä Laji N KK KE KP PS TS Mehiläishaukka Pernis apivorus 27 3,6 3, Merikotka Haliaeetus albicilla 14 3,06 4, Ruskosuohaukka Circus aeruginosus 10 2,29 2, Sinisuohaukka C. cyaneus 30 2,35 5,36 0, Kanahaukka Accipiter gentilis 61 3,33 3,37 3, Varpushaukka A. nisus 66 6,45 5,65 8, Hiirihaukka Buteo buteo 63 3,91 4,01 3, Piekana B. lagopus 49 1,67 1, Maakotka Aquila chrysaetos 7 2,7 2, Sääksi Pandion haliaetus 60 1,04 1,09 0, Tuulihaukka Falco tinnunculus 122 1,98 2,09 1, Ampuhaukka F. columbarius 29 2,05 1, Nuolihaukka F. subbuteo 50 2,99 3,35 2, Muuttohaukka F. peregrinus 13 2,86 2, Pyy Tetrastes bonasia ,3 13,32 13, Riekko Lagopus lagopus ,01 12,94 9, Kiiruna L. muta 39 5,49 5, Teeri Tetrao tetrix ,1 4,2 3, Metso T. urogallus ,13 16,34 15, Fasaani Phasianus colchicus 404 0,95 0,92 2, Luhtahuitti Porzana porzana 11 2,29 2, Ruisrääkkä Crex crex 148 1,87 1, Kurki Grus grus ,73 0,74 0, Meriharakka Haematopus ostralegus 36 2,23 2,23 2, Pikkutylli Charadrius dubius 18 9,32 9,76 8, Tylli Charadrius hiaticula 25 6,5 6, Keräkurmitsa C. morinellus 7 4,37 4, Kapustarinta Pluvialis apricaria ,37 2,56 2, Töyhtöhyyppä Vanellus vanellus ,52 2,59 1, Lapinsirri Calidris temminckii Suosirri C. alpina 15 3,82 3, Jänkäsirriäinen Limicola falcinellus 177 3,78 3, Suokukko Philomachus pugnax 72 4,53 2,68 4, Jänkäkurppa Lymnocryptes minimus 176 0,84 0, Taivaanvuohi Gallinago gallinago ,06 2,39 1, Lehtokurppa Scolopax rusticola ,16 17,22 11, Punakuiri Limosa lapponica 21 2,05 2, Pikkukuovi Numenius phaeopus 741 1,5 1,92 1, Kuovi N. arquata ,19 1,21 1, Mustaviklo Tringa erythropus 144 2,19 2, Punajalkaviklo T. totanus 75 2,18 2,36 1, Valkoviklo T. nebularia ,32 1,55 1, Metsäviklo T. ochropus ,41 2,55 1, Liro T. glareola ,78 3,06 2, Rantasipi Actitis hypoleucos 238 4,77 5,63 3, Karikukko Arenaria interpres 0 1,01 1, Vesipääsky Phalaropus lobatus 32 4,84 4, Tunturikihu Stercorarius longicaudus 77 2,2 2, Kesykyyhky Columba livia 223 6,18 6,49 4, Uuttukyyhky C. oenas 200 1,42 1, Sepelkyyhky C. palumbus ,69 1,7 1, Käki Cuculus canorus ,45 0,44 0, Huuhkaja Bubo bubo 10 9,76 9, Hiiripöllö Surnia ulula 29 5,82 5, Viirupöllö Strix uralensis 26 10,29 10, Sarvipöllö Asio otus 11 4,38 4, Suopöllö A. flammeus 74 4,15 6,59 3, Kehrääjä Caprimulgus europaeus 20 9,89 9, Tervapääsky Apus apus ,86 0,99 0, Käenpiika Jynx torquilla 210 2,13 2,27 1, Harmaapäätikka Picus canus 35 4,72 4, Palokärki Dryocopus martius 947 1,21 1,32 0, Käpytikka Dendrocopos major ,2 4,32 3, Pikkutikka D. minor 23 7,25 8, Pohjantikka Picoides tridactylus 108 7,03 8,06 6, Kangaskiuru Lullula arborea 69 3,55 3, Kiuru Alauda arvensis ,38 3,45 2, Törmäpääsky Riparia riparia 433 1,74 1,91 1, Haarapääsky Hirundo rustica ,41 3,5 2, Räystäspääsky Delichon urbicum 448 5,72 6,23 3, Metsäkirvinen Anthus trivialis ,17 3,55 2, Niittykirvinen A. pratensis ,81 5,59 4, Lapinkirvinen A. cervinus 4 2,67 2, Keltavästäräkki Motacilla flava ,37 6,83 6, Västäräkki M. alba ,46 9,96 7, Tilhi Bombycilla garrulus 683 3,4 4,7 3, Peukaloinen Troglodytes troglodytes ,9 3, Rautiainen Prunella modularis ,73 3,79 3, Punarinta Erithacus rubecula ,47 5,77 4, LINNUT-VUOSIKIRJA 2014

5 Linnustonseuranta Laji N KK KE KP PS TS Satakieli Luscinia luscinia 449 2,56 2, Sinirinta L. svecica 338 4,24 4, Sinipyrstö Tarsiger cyanurus 19 3,51 3, Leppälintu Phoenicurus phoenicurus ,34 2,75 2, Pensastasku Saxicola rubetra ,58 6,43 3, Kivitasku Oenanthe oenanthe 411 6,34 9,95 5, Sepelrastas Turdus torquatus 3 2,41 2, Mustarastas T. merula ,57 4,6 3, Räkättirastas T. pilaris ,31 6,28 6, Laulurastas T. philomelos ,82 3,06 2, Punakylkirastas T. iliacus ,79 4, Kulorastas T. viscivorus ,89 3,26 2, Pensassirkkalintu Locustella naevia 29 2,97 2, Viitasirkkalintu L. fluviatilis 33 3,32 3, Viitakerttunen Acrocephalus dumetorum 265 6,25 6, Ruokokerttunen A. schoenobaenus 801 4,92 4,97 4, Luhtakerttunen A. palustris 76 12,96 12, Rytikerttunen A. scirpaceus 39 3,34 3, Rastaskerttunen A. arundinaceus 6 0,7 0, Kultarinta Hippolais icterina 218 5,87 5, Kirjokerttu Sylvia nisoria 6 8,78 8, Hernekerttu S. curruca ,09 4,12 3, Pensaskerttu S. communis ,86 5,89 3, Lehtokerttu S. borin ,88 3,99 2, Mustapääkerttu S. atricapilla ,27 4,27 3, Idänuunilintu Phylloscopus trochiloides 177 5,02 4,82 6, Lapinuunilintu P. borealis 3 2,38 0, Sirittäjä P. sibilatrix ,1 4,15 3, Tiltaltti P. collybita ,18 3,2 2, Pajulintu P. trochilus ,42 3,84 2, Hippiäinen Regulus regulus ,91 8,02 7, Harmaasieppo Muscicapa striata ,69 10,61 7, Pikkusieppo Ficedula parva 84 4,73 4, Kirjosieppo F. hypoleuca ,39 4,51 4, Pyrstötiainen Aegithalos caudatus ,72 10, Hömötiainen Parus montanus ,1 7,19 6, Lapintiainen P. cinctus ,14 11, Töyhtötiainen P. cristatus ,58 8,66 7, Kuusitiainen P. ater 483 5,88 5,83 8, Sinitiainen P. caeruleus ,12 9,09 9, Talitiainen P. major ,72 6,84 5, Puukiipijä Certhia familiaris ,96 7,97 7, Kuhankeittäjä Oriolus oriolus 57 2,04 2, Pikkulepinkäinen Lanius collurio 249 9,59 9,64 8, Isolepinkäinen L. excubitor 52 4,87 4,22 5, Närhi Garrulus glandarius 803 5,64 5,72 4, Kuukkeli Perisoreus infaustus 310 7,04 10,56 6, Harakka Pica pica ,07 4,1 3, Pähkinähakki Nucifraga caryocatactes 14 4,52 4, Naakka Corvus monedula ,29 3,33 2, Mustavaris C. frugilegus 4 3,99 4,84 2, Varis C. corone ,67 1,73 1, Korppi C. corax ,65 0,71 0, Kottarainen Sturnus vulgaris 757 4,39 4,45 2, Varpunen Passer domesticus ,79 9,07 7, Pikkuvarpunen P. montanus ,68 11,63 12, Peippo Fringilla coelebs ,15 4,31 3, Järripeippo F. montifringilla ,97 4,25 2, Viherpeippo Carduelis chloris ,22 5,46 3, Tikli C. carduelis 105 8,49 8, Vihervarpunen C. spinus ,17 3,38 2, Hemppo C. cannabina 134 8,63 8, Urpiainen C. flammea ,38 4,42 2, Tundraurpiainen C. hornemanni 21 10,51 10, Kirjosiipikäpylintu Loxia leucoptera 124 2,88 5,89 2, Pikkukäpylintu L. curvirostra ,11 2,35 1, Pikku/isokäpylintu L. cur/pyt ,05 0, Isokäpylintu L. pytyopsittacus 341 5,35 7, Punavarpunen Carpodacus erythrinus ,2 3,32 2, Taviokuurna Pinicola enucleator 54 8,16 8, Punatulkku Pyrrhula pyrrhula ,31 4,6 3, Nokkavarpunen Cocc. coccothraustes 10 4,84 2, Lapinsirkku Calcarius lapponicus 676 5,03 5, Pulmunen Plectrophenax nivalis 51 3,85 3, Keltasirkku Emberiza citrinella ,6 4,67 3, Peltosirkku E. hortulana 154 5,12 5,01 5, Pohjansirkku E. rustica 715 8,97 9,41 8, Pikkusirkku E. pusilla 204 3,86 3, Pajusirkku E. schoeniclus ,44 5,22 4, Palokärjen Dryocopus martius kuuluvuuskerroin on seurantalajien pienimpiä. Lajin voimakas ääni kantaa kauas, ja laji havaitaan tyypillisesti apusaralta. Ari Seppä kokonaisaineiston. Havaintoja tulkitaan siten, että yksikkönä on lintupari, ei yksilö. Pariksi tulkitaan nähty tai kuultu koiras, pari, yksinäinen naaras, poikue tai pesä. Laskennat suoritetaan aamuvarhaisella parhaaseen lauluaikaan maan eteläisessä osassa kesäkuun alkupuolella ja pohjoisessa osassa kesäkuun loppupuolella. Menetelmät kannanarvioiden laskentaan Parimääriä laskettaessa jokainen vakiolinja painotetaan pituudellaan. Koska linjojen pituus on lähes kaikissa tapauksissa 6 km, saa jokainen vakiolinja keskimäärin saman painoarvon. Mikäli vakiolinja on laskettu useammin kuin kerran, on lajikohtainen runsaus laskettu laskentojen keskimääräistä havaintomäärää käyttäen. Esimerkiksi, jos vakiolinjalla on havaittu kolmessa laskennassa 0, 1 ja 2 palokärkiparia, on kyseisen linjan palokärkimäärä yksi palokärkipari / kuuden kilometrin reitti. Näin laskentakertojen määrä tarkentaa kuvaa tietyn reitin linnustosta, mutta reitin painoarvo kannanarviotarkastelussa ei riipu laskentakertojen määrästä. LINNUT-VUOSIKIRJA

6 Alueelliset maalintukannat Taulukko 3. Vakiolinjoihin perustuvat aluekohtaiset (ks. taulukko 1 ja kuva 1) kannanarviot 40 runsaimmalle maalintulajille. Luvut on pyöristetty kahden merkitsevän numeron tarkkuudella. 1. ÅFF TLY 2. Uusimaa 3. KyLY P-HLY 4. EKLY Oriolus Sija Laji Paria Sija Laji Paria Sija Laji Paria Sija Laji Paria 1. Peippo Peippo Peippo Peippo Pajulintu Pajulintu Pajulintu Pajulintu Talitiainen Talitiainen Punarinta Punarinta Räkättirastas Punarinta Talitiainen Talitiainen Keltasirkku Räkättirastas Räkättirastas Harmaasieppo Punarinta Sinitiainen Harmaasieppo Räkättirastas Mustarastas Keltasirkku Lehtokerttu Lehtokerttu Metsäkirvinen Mustarastas Hippiäinen Punakylkirastas Sinitiainen Harmaasieppo Sinitiainen Hippiäinen Harmaasieppo Metsäkirvinen Metsäkirvinen Vihervarpunen Västäräkki Västäräkki Punakylkirastas Metsäkirvinen Pensaskerttu Hippiäinen Vihervarpunen Laulurastas Vihervarpunen Pensaskerttu Mustarastas Keltasirkku Laulurastas Lehtokerttu Keltasirkku Rautiainen Hippiäinen Kiuru Laulurastas Sinitiainen Lehtokerttu Kirjosieppo Pensaskerttu Hömötiainen Kiuru Vihervarpunen Rautiainen Mustarastas Punakylkirastas Viherpeippo Kirjosieppo Töyhtötiainen Kirjosieppo Pikkuvarpunen Hömötiainen Kirjosieppo Viherpeippo Punakylkirastas Västäräkki Pensaskerttu Sepelkyyhky Varpunen Töyhtötiainen Sirittäjä Varpunen Sepelkyyhky Viherpeippo Käpytikka Pikkuvarpunen Käpytikka Käpytikka Puukiipijä Naakka Töyhtötiainen Sepelkyyhky Hernekerttu Töyhtötiainen Rautiainen Sirittäjä Tiltaltti Käpytikka Kottarainen Pyy Pyy Hernekerttu Naakka Puukiipijä Sepelkyyhky Mustapääkerttu Hömötiainen Kiuru Västäräkki Kottarainen Harakka Pikkuvarpunen Lehtokurppa Varis Ruokokerttunen Tiltaltti Punatulkku Pikkukäpylintu Varis Harakka Pikkukäpylintu Harakka Puukiipijä Mustapääkerttu Peukaloinen Tiltaltti Mustapääkerttu Hernekerttu Viherpeippo Puukiipijä Hernekerttu Naakka Teeri Kivitasku Tiltaltti Lehtokurppa Harakka Haarapääsky Kuusitiainen Pikkukäpylintu Metsäviklo Sirittäjä Töyhtöhyyppä Peukaloinen Kulorastas Hemppo Haarapääsky Pensastasku Leppälintu Rautiainen Pikkukäpylintu Varis Närhi Lehtokurppa Närhi Töyhtöhyyppä Varis Lintutiheydet on laskettu käyttäen Järvisen ja Väisäsen (1983) julkaisemaa kaavaa. Kaavan mukaan alueen linjojen parimäärät lasketaan yhteen ja jaetaan linjojen kokonaispituudella. Saatu osamäärä kerrotaan lajikohtaisella kuuluvuuskertoimella, joka ottaa huomioon lajikohtaisen havaittavuuden pääsaran ja apusaran suhteessa. Kuuluvuuskertoimia tarvitaan korjaamaan aineistoa lajien erilaisesta havaittavuudesta johtuen. Esimerkiksi käen kuulee hyvinkin kaukaa, kun taas metso jää helposti havaitsematta pääsaran ulkopuolelta. Kuuluvuuskerroin lasketaan käyttäen pääsaran ja apusaran suhdetta matemaattisella kaavalla K = * (1 p), jossa K on lajin kuuluvuuskerroin ja p on lajin pääsarkahavaintojen osuus (välillä 0 1). Lintutiheyksien laskemisen matemaattinen kaava on puolestaan T = K x TS / L, jossa T on tiheys, K on lajikohtainen kuuluvuuskerroin, TS on tutkimussaran parimäärä ja L = linjan pituus kilometreinä. Laji- Järripeippo Fringilla montifringilla yltää Top 40:iin vain kolmella pohjoisimmilla alueella, mutta Lapissa laji kiilaa heti pajulinnun jälkeen kakkossijalle. Ari Seppä 72 LINNUT-VUOSIKIRJA 2014

7 Linnustonseuranta Table 3. Regional population size estimates for 40 most abundant land bird species. The English version of the table see web-page 5. Kuikka 6. PKLTY 7. KSLY 8. SSLTY Sija Laji Paria Sija Laji Paria Sija Laji Paria Sija Laji Paria 1. Peippo Peippo Peippo Peippo Pajulintu Pajulintu Pajulintu Pajulintu Räkättirastas Punarinta Punarinta Metsäkirvinen Punarinta Metsäkirvinen Harmaasieppo Punarinta Punakylkirastas Räkättirastas Vihervarpunen Harmaasieppo Talitiainen Talitiainen Talitiainen Talitiainen Metsäkirvinen Vihervarpunen Räkättirastas Keltasirkku Vihervarpunen Harmaasieppo Metsäkirvinen Räkättirastas Lehtokerttu Punakylkirastas Hippiäinen Vihervarpunen Laulurastas Lehtokerttu Punakylkirastas Hippiäinen Hippiäinen Laulurastas Keltasirkku Punakylkirastas Harmaasieppo Hippiäinen Laulurastas Västäräkki Keltasirkku Hömötiainen Lehtokerttu Töyhtötiainen Rautiainen Rautiainen Hömötiainen Varpunen Hömötiainen Keltasirkku Rautiainen Laulurastas Lehtokurppa Töyhtötiainen Sinitiainen Lehtokerttu Mustarastas Sinitiainen Töyhtötiainen Hömötiainen Tiltaltti Kirjosieppo Tiltaltti Kirjosieppo Västäräkki Leppälintu Pyy Sinitiainen Töyhtötiainen Mustarastas Kirjosieppo Kiuru Sinitiainen Lehtokurppa Mustarastas Viherpeippo Pikkukäpylintu Pikkukäpylintu Käpytikka Mustarastas Käpytikka Västäräkki Puukiipijä Tiltaltti Metsäviklo Hernekerttu Västäräkki Hernekerttu Pyy Pyy Hernekerttu Teeri Punavarpunen Pensaskerttu Pikkukäpylintu Pensastasku Kirjosieppo Käpytikka Varpunen Naakka Sepelkyyhky Tiltaltti Viherpeippo Sepelkyyhky Viherpeippo Punavarpunen Leppälintu Rautiainen Hernekerttu Sirittäjä Peukaloinen Harakka Harakka Punatulkku Punatulkku Pyy Varpunen Sepelkyyhky Teeri Käpytikka Sirittäjä Metso Metsäviklo Leppälintu Pensaskerttu Puukiipijä Varis Niittykirvinen Varis Pensastasku Sepelkyyhky Pensaskerttu Peukaloinen Viherpeippo Harakka Pikkukäpylintu Punatulkku Metsäviklo Sirittäjä Varis Teeri Teeri Pensaskerttu Töyhtöhyyppä Taivaanvuohi Harakka Punavarpunen Sirittäjä Töyhtöhyyppä Kulorastas Närhi Metsäviklo kohtaiset kuuluvuuskertoimet on laskettu sekä eteläiseen ja pohjoiseen Suomeen (rajana yhtenäiskoordinaatti 710) että valtakunnallisesti, ja ne on esitetty taulukossa 1. Kuuluvuuskertoimet perustuvat koko Suomen aineistoon 1970-luvulta lähtien. Kuuluvuuskertoimet on laskettu alueelta, mikäli lajista on vähintään 20 havaintoa, joista vähintään yksi on pääsaralta. Pohjoisia kuuluvuuskertoimia on käytetty laskettaessa Pohjois-Pohjanmaan, Kemi-Tornion, Kainuun ja Kuusamon sekä Lapin alueiden parimääriä. Eteläisiä kuuluvuuskertoimia on käytetty muun Suomen parimääriä laskettaessa. Mikäli lajista ei ole riittävästi aineistoa eteläisen tai pohjoisen kuuluvuuskertoimen laskemiseen (esimerkiksi kuukkeli etelässä ja kuhankeittäjä pohjoisessa), on näissä tapauksissa käytetty koko valtakunnan yhteistä kuuluvuuskerrointa. Alueellisten kannanarvioiden laskennassa tiheydet on kerrottu alueiden maapinta-alalla, jotka on esitetty taulukossa 2. Pesivät keltavästäräkit Motacilla flava tulevat usein linjalla varoittelemaan apusaran puolelta pääsaralle, ja kokematon laskija voi ahmia tällaiset linnut helposti pääsaralle. Keltavästäräkki on taantunut voimakkaasti Etelä- ja Keski-Suomessa, ja laji yltää Top 40:een enää pohjoisimmilla alueilla. Ari Seppä LINNUT-VUOSIKIRJA

8 Alueelliset maalintukannat 9. LHLH K-HLY PiLY 10. PLY RSLH SpLY MLY 11. KPLY 12. PPLY Xenus Sija Laji Paria Sija Laji Paria Sija Laji Paria Sija Laji Paria 1. Peippo Peippo Peippo Pajulintu Pajulintu Pajulintu Pajulintu Peippo Punarinta Punarinta Metsäkirvinen Metsäkirvinen Talitiainen Talitiainen Harmaasieppo Vihervarpunen Räkättirastas Harmaasieppo Punarinta Harmaasieppo Hippiäinen Keltasirkku Räkättirastas Punarinta Metsäkirvinen Metsäkirvinen Talitiainen Talitiainen Keltasirkku Vihervarpunen Vihervarpunen Hömötiainen Vihervarpunen Hippiäinen Keltasirkku Keltasirkku Harmaasieppo Mustarastas Punakylkirastas Laulurastas Laulurastas Räkättirastas Hippiäinen Punakylkirastas Sinitiainen Punakylkirastas Varpunen Niittykirvinen Mustarastas Lehtokerttu Västäräkki Hippiäinen Punakylkirastas Sinitiainen Lehtokerttu Leppälintu Lehtokerttu Laulurastas Hömötiainen Järripeippo Tiltaltti Tiltaltti Laulurastas Keltavästäräkki Töyhtötiainen Hömötiainen Pikkukäpylintu Kirjosieppo Kirjosieppo Töyhtötiainen Kirjosieppo Metso Pensaskerttu Kirjosieppo Pensastasku Pikkukäpylintu Hömötiainen Västäräkki Töyhtötiainen Räkättirastas Rautiainen Hernekerttu Sinitiainen Pajusirkku Sepelkyyhky Sepelkyyhky Sepelkyyhky Teeri Västäräkki Rautiainen Kiuru Pohjansirkku Käpytikka Käpytikka Viherpeippo Käpytikka Puukiipijä Pikkukäpylintu Leppälintu Liro Hernekerttu Viherpeippo Hernekerttu Rautiainen Kiuru Pensastasku Rautiainen Västäräkki Viherpeippo Puukiipijä Teeri Hernekerttu Varis Kiuru Töyhtöhyyppä Pensastasku Naakka Pensaskerttu Käpytikka Töyhtötiainen Lehtokurppa Mustapääkerttu Tiltaltti Lehtokerttu Pyy Pikkuvarpunen Mustarastas Pyy Pensastasku Metsäviklo Haarapääsky Punatulkku Pikkukäpylintu Närhi Harakka Ruokokerttunen Pikkuvarpunen Sirittäjä Niittykirvinen Puukiipijä Sirittäjä Harakka Metsäviklo Sepelkyyhky Teeri Haarapääsky Pajusirkku Kulorastas Mustapääkerttu Teeri Punatulkku Käki Metsäviklo Leppälintu Varis Sinitiainen Närhi Ruokokerttunen Naakka Taivaanvuohi Pajulintu Phylloscopus trochilus on runsain laji Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Lapissa, mutta jää peipon jälkeen kakkoseksi eteläisemmillä alueilla. Runsaimmillaan yhdellä vakiolinjalla voidaan havaita toistasataa pajulintua. Ari Seppä Tulokset Peippo ja pajulintu kilpailevat runsaimman lajin tittelistä koko maassa (taulukko 3). Peippo vie voiton lähes koko maassa, mutta pohjoisessa pajulintu on runsain laji. Punarinta, räkättirastas, talitiainen, metsäkirvinen, harmaasieppo ja vihervarpunen valtaavat seuraavat sijat valtaosassa maata järjestyksen vaihdellessa tarkastelualueittain. Aivan erilainen lajikoostumus on Lapissa, jossa järripeippo, keltavästäräkki, punakylkirastas, niittykirvinen ja urpiainen ovat pajulinnun jälkeen runsaimmat pesimälajit. Vesilinnut on jätetty tämän tarkastelun ulkopuolelle, sillä niille kuuluvuuskertoimien käyttäminen ei ole luotettavaa. Määrittämättömät käpylinnut on yhdistetty pikkukäpylintuihin lajilleen määritettyjen käpylintujen runsaussuhteina. Huomaa, että määrät ovat keskikantoja, joten esimerkiksi voimakkaasti runsastuneella lajilla nykykanta voi olla lukuarvoa korkeampi. Lisäksi joillakin lajeilla, kuten pikkukäpylinnuilla, vuosivaihtelu on suurta, mutta keskikannanarvio ei kuvaa huippu- ja pohjavuosien vaihtelua. 74 LINNUT-VUOSIKIRJA 2014

9 Linnustonseuranta 13. KLY Kuusamo 14. LLY Sija Laji Paria Sija Laji Paria 1. Pajulintu Pajulintu Peippo Järripeippo Vihervarpunen Keltavästäräkki Punarinta Punakylkirastas Metsäkirvinen Niittykirvinen Harmaasieppo Urpiainen Talitiainen Leppälintu Järripeippo Liro Punakylkirastas Vihervarpunen Laulurastas Harmaasieppo Leppälintu Peippo Räkättirastas Metsäkirvinen Hömötiainen Laulurastas Hippiäinen Lapinsirkku Pikkukäpylintu Hömötiainen Käpytikka Pajusirkku Pohjansirkku Pohjansirkku Keltavästäräkki Punarinta Metso Pikkukäpylintu Pyy Talitiainen Liro Kapustarinta Rautiainen Lapintiainen Kirjosieppo Metso Teeri Räkättirastas Punatulkku Riekko Västäräkki Kuukkeli Keltasirkku Käpytikka Kulorastas Tilhi Hernekerttu Sinirinta Niittykirvinen Taivaanvuohi Pajusirkku Kivitasku Töyhtötiainen Teeri Lehtokerttu Kirjosieppo Urpiainen Pyy Metsäviklo Pensastasku Puukiipijä Rautiainen Tilhi Kulorastas Sinitiainen Punatulkku Pensastasku Hippiäinen Valkoviklo Jänkäsirriäinen Urpiaisen Carduelis flammea pesimäkanta keskittyy pohjoiseen ja laji on vakiolinjojen perusteella keskimäärin kuudenneksi runsain laji Lapissa. Urpiaisen vuosivaihtelut ovat voimakkaita, minkä vuoksi lajien välinen runsaussuhde vaihtelee vuosittain. Etelämpänä laji yltää Top 40 listalle vain Kainuu-Kuusamo alueella. Matti Rekilä Peippo Fringilla coelebs on runsaslukuisin pesimälaji Etelä- ja Keski-Suomessa. Vain Lapissa se putoaa Top kymmenestä. Pajulinnun viimeaikaisen taantumisen takia peippo ja pajulintu ovat nykyään yhtä runsaita Suomessa, ja runsaimman lajin titteli riippunee vuosittaisesta kannanvaihtelusta. Ari Seppä LINNUT-VUOSIKIRJA

10 Alueelliset maalintukannat Kuuluvuuskertoimia tulisikin kehittää niin, että ne ottaisivat paremmin huomioon mm. laulukauden hiipumisen kesän edetessä ja vuorokauden sisällä (yleensä lauluaktiivisuus hiipuu auringonnoususta linjan lopetukseen). Kaukaisimmat vakiolinjat ovat kymmenien kilometrien päässä lähimmistä teistä. Patikointia vaativat vakiolinjat ovat kuitenkin usein myös linnustollisesti antoisia. Kuvassa esimerkki hyvästä laskentakansiosta. Aleksi Lehikoinen Aluejaossa (kuva 1) pienimmät paikallisyhdistykset on yhdistetty muihin elinympäristöltään samankaltaisiin eliömaantieteellisen jaottelun mukaisesti. Yhdistelyllä on pyritty siis lisäämään kunkin esitetyn osa-alueen tulosten luotettavuutta. Lukuja tarkastellessa on hyvä muistaa, että linjalaskentojen antamat runsaudet eivät ole absoluuttisia totuuksia, vaan nimenomaan arvioita. Linjalaskennan tuloksista johdetut lajien väliset runsaussuhteet edustavat kunkin alueen elinympäristöjakauman osuvuutta linjoilla. Valtakunnallisesti vakiolinjat edustavat kattavasti koko Suomea, mutta alueellisesti pienempi otos voi olla painottunut esimerkiksi metsiin, jolloin asutus- ja maatalousympäristöjen lajeja on havaittu vähemmän. Lisäksi on hyvä muistaa, että linjalaskentojen aineistosta johdetut tiheydet eivät ole absoluuttisia tiheyksiä, johtuen siitä, ettei linjalaskennassa havaita kaikkia linjan pääsaran lintuja. Lopuksi Vakiolinjat tuottavat arvokasta tietoa lajien runsaussuhteista niin paikallisella kuin valtakunnallisella tasolla. Vakiolinjat ovatkin nykyään suomalaisen linnustonseurannan selkäranka ja tärkein yksittäinen seurantamuoto. Viime aikoina on vuosittain laskettu yhteensä vakiolinjaa. Linnustonseurannan tavoitteena on, että vuosittain laskettaisiin noin 300 linjaa ja, että jokaisen vakiolinjan laskenta toistettaisiin vähintään viiden vuoden välein. Tämän tavoitteen toteutuessa olisi mahdollista päivittää yhdistyskohtaisia parimääräarvioita säännöllisesti ja siten tarkastella linnustonmuutoksia paikallistasolla. Yhdistyskohtaisia tai muita alueellisia tarkasteluja varten aineistoa voi pyytää linnustonseurannalta. Toivottavasti mahdollisimman moni yhdistys ottaa vakiolinjojen markkinoinnin ja laskennan osaksi omaa yhdistystoimintaansa! Lisätietoja vakiolinjoista löytyy Luonnontieteellisen keskusmuseon sivuilta osoitteesta: Käen Cuculus canorus kukuntaa kuulee yleisesti koko maassa, mutta tiheydet ovat alhaisia. Käen kuuluvuuskerroin on hyvin alhainen, ja laji havaitaan tyypillisesti apusaralla kukkumassa. Käki yltää Top 40-listalle vain Pohjois-Pohjanmaan ja Meri-Lapin alueilla. Jorma Luhta 76 LINNUT-VUOSIKIRJA 2014

11 Linnustonseuranta Pyy Tetrastes bonasia on valtakunnallisesti toiseksi runsain kanalintulajimme teeren jälkeen ja laji esiintyy useimpien alueiden Top 40 taulukossa aina Kymenlaaksosta Lappiin. Tero Pelkonen Kiitokset Haluamme kiittää lämpimästi kaikkia vapaaehtoisia, jotka ovat osallistuneet Luomuksen vakiolinjojen ja muiden linjojen laskentoihin. Keräämänne aineisto on mahdollistanut kuuluvuuskertoimien päivittämisen ja esittämiemme runsauslukujen laskemisen. Kiitämme ympäristöministeriötä, joka on taloudellisesti tukenut vakiolinjojen laskemista vuosittain. Kiitokset Timo Metsäselle, BirdLife Suomi, luvasta käyttää ja muokata karttakuvaa. Kirjoittajien osoite: Luonnontieteellinen keskusmuseo, PL 17, Helsingin yliopisto, helsinki.fi. Kirjallisuus Euroopan Unioni 2015: (viitattu ) Järvinen, O. & Väisänen, R. A. 1983: Correction coefficients for line transect censuses of breeding birds. Ornis Fennica 60: Merikallio, E. 1958: Finnish birds. Their distribution and numbers. Fauna Fennica 5: Rajasärkkä, A. 2011: 30 vuotta suojelualueiden linnuston linjalaskentoja. Linnut-vuosikirja 2010: Valkama, J., Vepsäläinen, V. & Lehikoinen, A. 2011: Suomen lintuatlas III. Luonnontieteellinen keskusmuseo & Ympäristöministeriö. (viitattu ) Väisänen, R. A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Helsinki, Finland. Summary: Regional population estimates for land bird species in Finland Line transect counts of land birds has been conducted in Finland already since 1940 s. Olli Järvinen and Risto Väisänen developed the method in 1970 s and 1980 s, and the same method (Järvinen & Väisänen 1983 and references within it) have been used to calculate relative densities of bird species in Finland. Here we present population estimates of common land bird species for 14 different regions in Finland (Fig. 1, Table 3). The estimates are based on line transects and correction coefficients, which are correcting species-specific detectability (Table 2; e.g. cockoo Cuculus canorus can be heard from far away, where as capercaillie Tetrao urogallus is usually observed only when the bird is flushed). The population estimates are often underestimates since all the birds even within the 50 meter wide main belt are not observed during one visit census. Nevertheless, they will give nice overview of the species composition in different parts of the country (Table 3). The English version of the estimates including English names of the species are found on web-page default/files/files/table3.xlsx. The estimates are based on fixed position line transects that were established in Altogether there are more than 560 routes, which all have been counted at least once and they cover the whole Finland within 25 km interval. LINNUT-VUOSIKIRJA