KOMISSION MUISTIO ERITYISTEN SUOJELUTOIMIEN ALUEIKSI (SAC) NIMEÄMINEN. Lopullinen versio 14. toukokuuta 2012

Transkriptio

1 KOMISSION MUISTIO ERITYISTEN SUOJELUTOIMIEN ALUEIKSI (SAC) NIMEÄMINEN Lopullinen versio 14. toukokuuta 2012 Tämän tiedonannon tarkoituksena on antaa ohjeita, jotka auttavat jäsenvaltioita täyttämään erityisten suojelutoimien alueiksi nimeämisen keskeiset velvoitteet luontodirektiivin mukaisesti. Se edustaa komission kantaa ja siinä on otettu huomioon asiaa koskeva oikeuskäytäntö. 1. Miksi erityisten suojelutoimien alueita nimetään? Luontodirektiivin yleistavoite määritellään sen 2 artiklassa. Siinä täsmennetään erityisesti, että: Tämän direktiivin mukaisesti toteutetuilla toimenpiteillä pyritään varmistamaan yhteisön tärkeänä pitämien luontotyyppien ja luonnonvaraisen eläin- ja kasvilajien suotuisan suojelun tason säilyttäminen ja sen ennalleen saattaminen. Yhteisön tärkeinä pitämien luontotyyppien ja lajien ennalleen saattamisen tai säilyttämisen varmistamiseksi on tarpeen (johdanto-osan 6 kappale ja 3 artikla) perustaa muun muassa: Erityisten suojelutoimien alueiden yhtenäinen eurooppalainen ekologinen verkosto (Natura 2000); Tämän verkoston avulla, joka koostuu alueista, joilla on liitteessä I lueteltuja luontotyyppejä ja liitteessä II lueteltujen lajien elinympäristöjä, on varmistettava kyseisten luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai tarvittaessa ennalleen saattaminen niiden luontaisella levinneisyysalueella. Termi erityisten suojelutoimien alue määritellään 1 artiklan l kohdassa seuraavasti: erityisten suojelutoimien alueella tarkoitetaan jäsenvaltioiden lainsäädännöllisellä, hallinnollisella ja/tai sopimusoikeudellisella toimenpiteellä osoittamaa yhteisön tärkeänä pitämää aluetta, joilla sovelletaan niiden luontotyyppien ja/tai niiden lajien kantojen, joille alue on osoitettu, suotuisan suojelun tason säilyttämistä tai ennalleen saattamista koskevia tarvittavia suojelutoimenpiteitä. Erityisten suojelutoimien alueen määritelmän ja erityisten suojelutoimien alueisiin luontodirektiivissä tehtyjen yleisten viittausten perusteella on selvää, että erityisten suojelutoimien alueen tehtävänä on auttaa säilyttämään ja saattamaan ennalleen yhteisön tärkeinä pitämät lajit ja luontotyypit. Direktiivin 6 artiklan 1 kohdassa määritellään suojelutoimenpiteet, jotka on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla: Jäsenvaltioiden on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla tarvittavat suojelutoimenpiteet ja laadittava tarvittaessa tarkoituksenmukaisia käyttösuunnitelmia, jotka koskevat erityisesti näitä alueita tai jotka sisältyvät muihin kehityssuunnitelmiin, sekä tarpeellisia lainsäädännöllisiä, hallinnollisia tai sopimusoikeudellisia toimenpiteitä, jotka vastaavat liitteen I luontotyyppien ja liitteessä II esitettyjen lajien ekologisia vaatimuksia alueella. Jäsenvaltioiden 17 artiklassa mainittujen kertomusten on sisällettävä erityisesti tietoa, joka koskee 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja suojelutoimenpiteitä, sekä arvio näiden toimenpiteiden vaikutuksesta liitteessä I olevien luontotyyppien ja liitteessä II olevien lajien suojelun tasoon. 1

2 Yhteisön tärkeänä pitämän alueen (SCI) nimeäminen erityisten suojelutoimien alueeksi (SAC) käynnistää tosiasiassa 6 artiklan 1 kohdan täytäntöönpanon, sillä kaikki muut 6 artiklassa nimetyt toimenpiteet - mukaan lukien velvollisuus estää tilanteen heikentyminen (6 artiklan 2, 3 ja 4 kohta) - koskevat myös yhteisön tärkeänä pitämiä alueita, ja näitä toimenpiteitä sovelletaan näin ollen tosiasiallisesti myös erityisten suojelutoimien alueisiin. Positiivisten suojelutoimenpiteiden tarve erityisten suojelutoimien alueilla käy ilmi viimeisimmän 17 artiklan nojalla laaditun komission kertomuksen tuloksista (kausi ). Kertomusta varten arvioitiin liitteessä I lueteltujen luontotyyppien suojelun tasoa. Arvioinnin tulokseksi tuli epäsuotuisa suojelun taso 65 %:ssa tapauksista. Liitteissä II, IV ja V lueteltujen lajien arvioinneista 45 %:ssa tulokseksi tuli epäsuotuisa suojelun taso. Luontodirektiivin 3 artiklan 3 kohdassa ja 10 artiklassa todetaan, että Natura 2000:n ekologisen yhtenäisyyden parantaminen edellyttää alueiden ulkopuolisia toimenpiteitä, sillä liitteessä I lueteltujen luontotyyppien osalta 6 artiklan täytäntöönpano on direktiivin tärkein toimenpide luontodirektiivin liitteessä I lueteltujen luontotyyppien säilyttämiseksi ja/tai ennalleen saattamiseksi. Vaikka direktiivi sisältää muitakin lajien suojelua koskevia säännöksiä, 6 artikla on keskeinen säännös myös liitteessä II mainittujen lajien suojelemiseksi. Tämän vuoksi voidaan päätellä, että erityisten suojelutoimien alueiden nimeäminen on keskeisessä osassa luontodirektiivin tavoitteiden saavuttamisessa ja yhteisön tärkeinä pitämien lajien ja luontotyyppien säilyttämisessä tai saattamisessa ennalleen, sillä siinä velvoitetaan jäsenvaltiot soveltamaan 6 artiklan 1 kohdan mukaisia tarvittavia suojelutoimenpiteitä. 2. Mitä erityisten suojelutoimien alueeksi nimeäminen edellyttää? Luontodirektiivin 4 artiklan 4 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on nimettävä yhteisön tärkeinä pitämät alueet erityisten suojelutoimien alueiksi: mahdollisimman nopeasti ja viimeistään kuuden vuoden kuluessa määrittäen toteamisjärjestyksen sen perusteella, miten merkittäviä alueet ovat liitteessä I olevan luontotyypin tai liitteessä II olevan lajin suotuisan suojelun tason säilyttämisen tai ennalleen saattamisen ja Natura 2000:n yhtenäisyyden kannalta sekä alueita uhkaavan huononemisen tai häviämisen perusteella. Tämä merkitsee selvästi sitä, että tärkeimmät alueet ja/tai sellaiset alueet, joihin kohdistuu uhkia, olisi asetettava etusijalle erityisten suojelutoimien alueeksi nimeämiseen käytettävissä olevalla kuuden vuoden jaksolla. Se merkitsee myös painopistealueiden määrittämistä tärkeimmille lajeille/luontotyypeille, jotta toimiin voidaan ryhtyä heti, kun alueet on nimetty. Nämä painopistealueet voidaan myös määrittää korkeammilla tasoilla (EU-taso, luonnonmaantieteellinen taso, kansallinen taso, alueellinen taso). Aluetason painopisteitä määritettäessä on otettava huomioon: Natura tietolomakkeella lueteltujen lajien & luontotyyppien ekologiset vaatimukset (ts. niiden, jotka esiintyvät alueella, lukuun ottamatta niitä, joiden merkitys on tietolomakkeen mukaan vähäinen). paikallinen, alueellinen ja valtakunnallinen luontotyyppien ja lajien suojelun taso uhat ja huonontumisprosessit, joille lajit ja luontotyypit ovat alttiita Natura verkoston yleinen yhtenäisyys Kun otetaan huomioon 1 artiklan l kohdassa ja 4 artiklan 4 kohdassa annettu erityisten suojelutoimien alueiden määritelmä, on selvää, että: 2

3 - erityisten suojelutoimien alueen nimeäminen on tehtävä lainsäädännöllisellä, hallinnollisella ja/tai sopimusoikeudellisella sitovalla toimenpiteellä; - tarvittavat suojelutoimenpiteet on määriteltävä kuuden vuoden kuluessa (6 artiklan 1 kohta), jotta ne olisi laadittu ja niitä voitaisiin soveltaa suojelutoimien alueeksi nimeämisen yhteydessä. Kaikkia näitä velvoitteita tarkastellaan tarkemmin jäljempänä (ks. kohdat 4 ja 5). 3. Erityisten suojelutoimien alueeksi nimeämisen aikataulu Luontodirektiivin 4 artiklan 4 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on nimettävä yhteisön tärkeänä pitämät alueet (SCI) erityisten suojelutoimien alueiksi (SAC) kuuden vuoden kuluessa siitä, kun alue on hyväksytty yhteisön tärkeinä pitämien alueiden eurooppalaisiin luetteloihin. Painopistealueet määritetään sen perusteella, miten merkittäviä alueet ovat liitteessä I olevan luontotyypin tai liitteessä II olevien lajien suotuisan suojelun tason säilyttämisen tai ennalleen saattamisen ja Natura 2000:n yhtenäisyyden kannalta sekä alueita uhkaavan huononemisen tai häviämisen perusteella 1. Direktiivin 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on luotava erityisten suojelutoimien alueille tarvittavat suojelutoimenpiteet ja laadittava tarvittaessa tarkoituksenmukaisia hoitoja käyttösuunnitelmia, jotka koskevat erityisesti näitä alueita tai jotka sisältyvät muihin kehityssuunnitelmiin, sekä tarpeellisia lainsäädännöllisiä, hallinnollisia tai sopimusoikeudellisia toimenpiteitä, jotka vastaavat liitteen I luontotyyppien ja liitteessä II esitettyjen lajien ekologisia vaatimuksia alueilla. Komission päätöksessä, jolla vahvistetaan yhteisön tärkeänä pitämät alueet, todetaan selvästi, että:... on painotettava, että direktiivin 92/43/ETY 4 artiklan 4 kohdasta ja 6 artiklan 1 kohdasta johtuvia velvoitteita olisi sovellettava mahdollisimman pian ja enintään kuuden vuoden kuluessa siitä, kun alustavat tai päivitetyt luettelot luonnonmaantieteellisellä alueella olevista yhteisön tärkeinä pitämistä alueista on hyväksytty, riippuen siitä, mihin luetteloon yhteisön tärkeänä pitämä alue oli alun perin sisällytetty. Tämä tarkoittaa, että ajankohta, jona alue oli ensimmäistä kertaa mukana komission päätöksessä, on ajankohta, josta kuuden vuoden laskeminen aloitetaan 2. Jos myöhemmin tehtävät päätökset muuttavat joitakin alueen tietoja, sitä ei pitäisi käyttää tekosyynä, jolla lykätään erityisten suojelutoimien alueeksi nimeämistä. Nämä uudet muutokset on kuitenkin sisällytettävä erityisten suojelutoimien alueeksi nimeämisen prosessiin ja otettava huomioon tarvittavia suojelutoimenpiteitä laadittaessa. 1 Kaikki komission eri luonnonmaantieteellisiä alueita koskevat päätökset ovat saatavilla komission verkkosivustolla osoitteessa: 2 Yhteisön tärkeinä pitämistä alueista yhteisymmärryksessä jäsenvaltioiden kanssa 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti laadittu luettelo tarjoaa oikeudelliset puitteet alueiden valintaan ja rajaamiseen. Yhteisön tärkeinä pitämien alueiden luetteloon hyväksyminen käynnistää virallisesti erityisten suojelutoimien alueeksi nimeämistä edeltävän kuuden vuoden määräajan riippumatta alueisiin myöhemmin kohdistuvista muutoksista, rajamuutokset mukaan lukien. Muutokset eivät saisi viivästyttää erityisten suojelutoimien alueeksi nimeämistä. Alueen rakenteessa tapahtuneet muutokset on päivitettävä yhteisön tärkeänä pitämien alueiden listalle ennen alueen nimeämistä erityisten suojelutoimien alueeksi. 3

4 4. Nimeämismenettely erityisten suojelutoimien alueeksi Kun alue on hyväksytty yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi, 4 artiklan 4 kohdassa säädetään myös erityisten suojelutoimien alueeksi nimeämistä koskevien painopistealueiden määrittämisestä. Näin ollen alueet, joiden katsotaan olevan tärkeimpiä liitteissä I ja II lueteltujen lajien/luontotyyppien ja Natura 2000:n yhtenäisyyden kannalta ja joihin kohdistuu suurempia uhkia, olisi asetettava selvästi etusijalle nimeämisessä ja tätä merkitystä selkeästi heijastavien suojelutavoitteiden sekä suojelutoimenpiteiden laatimisessa. Suojelutoimenpiteet olisi laadittava mieluiten julkisen kuulemisen ja kaikkien asiasta kiinnostuneiden sidosryhmien osallistumisen jälkeen. Vaikka direktiivissä edellytetään, että jäsenvaltiot nimeävät yhteisön tärkeinä pitämät alueet erityisten suojelutoimien alueiksi kuuden vuoden kuluessa siitä, kun alue on hyväksytty yhteisön tärkeinä pitämien alueiden eurooppalaiseen luetteloon, siinä ei säädetä mistään tietystä erityisten suojelutoimien alueeksi nimeämisen menettelystä. Tämä asia kuuluu kunkin jäsenvaltion kansalliseen lainsäädäntöön, ja jäsenvaltioilla on laaja harkintavalta sen tavan määrittelyssä, jolla ne nimeävät yhteisön tärkeänä pitämän alueen erityisten suojelutoimien alueeksi. Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön uusia nimeämismenettelyjä tai mukauttaa jo olemassa olevia ja/tai vahvistaa nimeämistä muilla säädöksillä. Ne voivat valita, millaista toimenpidettä ne käyttävät (lainsäädännöllistä, sopimusoikeudellista tai hallinnollista) ja ne voivat päättää, millä hallinnollisella tasolla (esimerkiksi kansallinen tai alueellinen) erityisten suojelutoimien alueiden nimeäminen on tarkoituksenmukaisinta. Jäsenvaltioiden tehtävänä on myös päättää, tehdäänkö nimeämispäätös alue kerrallaan vai kattaako se useita alueita. Käytettävästä menettelystä riippumatta erityisten suojelutoimien alueeksi nimeämisellä on oltava selkeä oikeusperusta, ja jäsenvaltioiden on varmistettava tämän nimityksen kiistaton sitovuus. Itse nimeämispäätöksen on myös oltava riittävän selkeä, jotta se täyttää direktiivin oikeusvarmuuden vaatimukset. Tämä on vallitsevan oikeuskäytännön mukaista (komissio v. Belgia, C-415/01) 3 ; - Direktiivin säännökset on pantava täytäntöön kiistattoman sitovasti sekä niin yksilöidysti, täsmällisesti ja selvästi, että oikeusvarmuuden vaatimus täyttyy. Oikeusvarmuuden periaate edellyttää, että yhteisön säännösten mukaan toteutetut kansalliset toimenpiteet julkaistaan asianmukaisella tavalla siten, että oikeussubjektit, joita tällaiset toimenpiteet koskevat, tuntevat oikeuksiensa ja velvollisuuksiensa laajuuden yhteisön oikeuden soveltamisalaan kuuluvalla erityisalalla. - Erityissuojelualueiden rajat määrittävien karttojen on oltava kiistattoman sitovia. Jos näin ei olisi, erityissuojelualueiden rajojen maantieteellinen määrittäminen voitaisiin asettaa jatkuvasti kyseenalaiseksi. Myös lintudirektiivin 4 artiklan suojelutavoitteen täydellinen toteuttaminen vaarantuisi. 5. Oikeudelliset säännökset, joita erityisten suojelutoimien alueisiin sovelletaan nimeämisen johdosta Tarvittavan oikeudellisen selkeyden vuoksi erityisten suojelutoimien alueeksi nimeämispäätöksen on sen lisäksi, että se sisältää alueen nimen ja sijainnin, oltava selkeä ja laillisesti läpinäkyvä seuraavien kohtien suhteen: 3 Ks. esimerkiksi asiassa C-415/01, komissio v. Belgia, annettu tuomio, Kok. 2003, s. 2081, 21 kohta. Vaikka siinä käsitellään lintudirektiivin mukaisia alueita, koskee tuomio myös luontodirektiivin mukaisia alueita. 4

5 - Lajit ja luontotyypit, joille erityisten suojelutoimien alue on osoitettu: esimerkiksi luetteloidaan joko itse päätökseen tai erilliseen laillisesti sitovaan asiakirjaan kaikki liitteessä II mainitut lajit ja liitteessä I mainitut luontotyypit, joiden esiintyvyys alueella on merkittävä, eli kaikki lajit, joilla on tietolomakkeella ilmoitettu olevan merkittävä kannan koko ja tiheys 4 verrattuna kansallisen alueen muihin kantoihin (kannan koko luokkaa A, B tai C) ja kaikki luontotyypit, joilla on tietolomakkeella ilmoitettu olevan erinomainen (A), hyvä (B) tai merkittävä (C) edustavuus 5, - Erityisten suojelutoimien alueen rajat: liitetään mukaan kartta tai karttoja joko itse päätökseen tai erilliseen lainsäädännöllisesti, hallinnollisesti ja/tai sopimusoikeudellisesti sitovaan asiakirjaan (kuten julkiseen rekisteriin) joista alueen/alueiden tarkat rajat käyvät ilmi. Kartan olisi oltava kansallisten/alueellisten karttajärjestelmien mukainen ja sopivassa mittakaavassa, jotta kaikki asiasta kiinnostuneet ja asianosaiset voivat saada selville alueen maanomistussuhteita koskevan sijainnin. Alueen rajat eivät saa erota yhteisön tärkeänä pitämän alueen rajoista, ellei yhteisön tärkeänä pitämän alueen rajoja ole jo muutettu vakiintuneen menettelyn (Doc. Hab ) ja komission tarkastetun päätöksen mukaisesti. - Nimeämisen päämäärä: laajimmassa merkityksessä pitäisi tehdä selväksi, että erityisten suojelutoimien alueen päämääränä on edistää alueella esiintyvien luontotyyppien ja lajien suotuisan suojelun tason säilyttämistä tai tarvittaessa ennalleen saattamista. Ihanteellisessa tapauksessa erityisten suojelutoimien alueiden erityiset suojelutavoitteet olisi määriteltävä joko säädöksessä tai siihen liittyvässä oikeudellisesti sitovassa asiakirjassa, jotta on selvää, millä perusteella alue nimetään erityisten suojelutoimien alueeksi ja että nimeäminen edellyttää tarvittavien suojelutoimenpiteiden käyttöönottoa (eli aluetta ei vain suojella heikentymiseltä 6 artiklan 2 4 kohdan mukaisesti). - Erityisten suojelutoimien alueita koskevat säännökset: Erityisten suojelutoimien alueeksi nimeämisestä tai luontodirektiivin täytäntöönpanemiseksi annetusta kansallisesta säädöksestä tulisi käydä selväksi, että 6 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan säännöksiä sovelletaan tosiasiallisesti erityisten suojelutoimien alueisiin sekä yhteisön tärkeänä pitämiin alueisiin esimerkiksi niin, että nimeämispäätöksessä viitataan luontodirektiivin täytäntöönpanosäädöksen asiaan liittyviin pykäliin tai säädökseen, joka on laadittu aiemmin yhteisön tärkeänä pitämien alueiden suojelemiseksi. Erityisten suojelutoimien aluetta nimettäessä olisi tehtävä selväksi velvollisuus soveltaa tarvittavia suojelutoimenpiteitä, jotka vastaavat alueella esiintyvien liitteessä I mainittujen luontotyyppien ja liitteessä II mainittujen lajien ekologisia vaatimuksia (luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti). Sen pitäisi myös sisältää, tai siihen tulisi liittää, avoin suojelutoimenpiteiden laatimis- ja täytäntöönpanomekanismi (esimerkiksi hoito- ja käyttösuunnitelmat, alakohtaiset suunnitelmat jne.). Luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti jäsenvaltioilla on valittavanaan erilaisia lähestymistapoja, joita voidaan käyttää tarvittavien suojelutoimenpiteiden soveltamiseen. Niihin sisältyy tarkoituksenmukaisten, alueille erityisesti suunniteltujen tai muihin kehityssuunnitelmiin sisältyvien hoito- ja käyttösuunnitelmien sekä sopivien lainsäädännöllisten, hallinnollisten tai sopimusoikeudellisten toimenpiteiden käyttö. Komissio on painokkaasti suositellut käyttämään hoito- ja käyttösuunnitelmia Natura alueiden ennakoivan hoidon läpinäkyvänä välineenä. Oli valittu toimenpide mikä 4 Luontodirektiivin liitteessä III oleva peruste B.a: Alueella elävän lajin kannan koko ja tiheys verrattuna kansallisen alueen muihin kantoihin. 5 Luontodirektiivin liitteessä III olevaa perustetta A.a, edustavuus, tulee tarkastella liitteessä I olevan luontotyyppien tulkintakäsikirjan pohjalta, koska tulkintakäsikirja sisältää luontotyyppien määritelmät, luettelon tyypillisistä lajeista ja muita tärkeitä näkökohtia. Edustavuus antaa käsityksen siitä, kuinka tyypillinen luontotyyppi on. 5

6 tahansa, sen tavoitteena on oltava, että se riittää direktiivin 6 artiklan 1 kohdan tavoitteiden saavuttamiseen. Erityisten suojelutoimien alueen määritelmästä käy selväksi, että suojelutoimenpiteet on yleensä laadittava ja niitä on sovellettava nimeämishetkestä alkaen, eli kuuden vuoden määräajan loppuun mennessä. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että niitä ei voitaisi mukauttaa kuuden vuoden jälkeen paremman tiedon ja täytäntöönpanosta saatujen kokemusten perusteella. Alueiden hoito ja erityisesti sen määrittäminen, mikä on 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti tarpeellista alueiden ekologisten vaatimusten täyttämiseksi, jatkaa kehittymistään ajan kuluessa ja pitkään sen jälkeen, kun alueet on nimetty. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja muiden tekijöiden vaikutukset alueisiin voivat jatkossa edellyttää 6 artiklan 1 kohdan mukaisten toimenpiteiden tarkistamista. Suojelutoimenpiteiden määrittäminen on myös usein toistuva prosessi ja erittäin paljon sidosryhmien mukanaolosta sekä hyväksynnästä riippuvaista, ja on tiedossa, että se vie aikaa. Kuuden vuoden ajanjaksosta yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi hyväksymisen ja erityisten suojelutoimien alueeksi nimeämisen välillä seuraa kuitenkin se, että tarvittavien suojelutoimenpiteiden kartoitus- ja valmistelutyö pitäisi aloittaa heti, kun alue on hyväksytty erityisten suojelutoimien alueeksi eikä vasta kuuden vuoden jakson lopussa. On selvää, että tarvittavien suojelutoimenpiteiden valmistelun ja soveltamisen tulee perustua suojelutavoitteiden täyteen ymmärrykseen. Samalla aluetasolla tulee lopuksi ymmärtää, että jäsenvaltiot voivat päättää luoda yleisiä suojelutavoitteita ja -toimenpiteitä tietyille lajeille ja luontotyypeille laajemmilla maantieteellisillä tasoilla (esimerkiksi kansallisella tai alueellisella tasolla), ja näihin voidaan sitten viitata aluetasolla. 6. Erityisten suojelutoimien alueita varten on luotava oikeudellinen suojelujärjestelmä Luontodirektiivin keskeinen säännös on sen 6 artikla, koska siinä luodaan kehys alueen säilyttämiselle ja suojelulle ja koska se sisältää ennakoivia, ennalta ehkäiseviä ja menettelyjä koskevia vaatimuksia. Direktiivin 6 artiklan 2, 3 ja 4 kohtaa sovelletaan yhteisön tärkeinä pitämiin alueisiin (luontodirektiivin 4 artiklan 5 kohdan mukaisesti). Direktiivin 6 artiklan 1 kohtaa sovelletaan vain erityisten suojelutoimien alueisiin, joita koskevat myös 6 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan vaatimukset. Erityisten suojelutoimien alueisiin kohdistuvien suojeluvaatimusten osalta olisi otettava huomioon asiaa koskeva oikeuskäytäntö 6 erityisten suojelutoimien alueiden oikeudellista suojelujärjestelmää määriteltäessä; Luontodirektiivin 6 artiklaa olisi tulkittava siten, että siinä velvoitetaan jäsenvaltiot järjestämään erityisten suojelutoimien alueille oikeudellinen suojelujärjestelmä, jolla pystytään varmistamaan kyseisten luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen suotuisan suojelun tason säilyttämisen tai tarvittaessa ennalleen saattamisen niiden luontaisella levinneisyysalueella (3 artikla). 6 Ks. seuraavat yhteisöjen tuomioistuimen tuomiot: Asia C-355/90, komissio v. Espanja, tuomio 2. elokuuta 1993, Kok. 1993, s. 4221, kohdat 28 32; Asia C-166/97, komissio v. Ranska, tuomio 18. maaliskuuta 1999, Kok. 1999, s. 1719, kohdat 21 ja 25; Asia C-96/98, komissio v. Ranska, tuomio 25. marraskuuta 1999, Kok. 1999, s. 8531, kohdat 22 27; Asia C-415/01, komissio v. Belgia, tuomio 27. helmikuuta 2003, Kok. 2003, s. 2081, kohdat ja 21 22; Asia C-90/10, komissio v. Espanja, tuomio 22. syyskuuta 2011, Kok. 2011, s.---, kohta 37. 6

7 Jos ei ole annettu sellaisia erityisiä säännöksiä, jotka yhdistävät alueen nimeämisen erityisten suojelutoimien alueeksi riittävän oikeudellisen suojan ja tarvittavien suojelutoimenpiteiden soveltamiseen erityisten suojelutoimien alueella esiintyvien lajien ja luontotyyppien suojelemiseksi, heikentää se luontodirektiivin 3 artiklassa, 4 artiklan 4 kohdassa ja 6 artiklassa säädettyä tavoitetta. Olemassa olevan oikeuskäytännön perusteella on näin ollen selvää, että erityisten suojelutoimien alueeksi nimeämisen on kytkeydyttävä riittävään oikeudelliseen suojelu- ja säilyttämisjärjestelmään, jota sovelletaan luontodirektiivin 6 artiklan mukaisesti. Mitä suojelu- ja säilyttämisjärjestelmän olisi sisällettävä? Suojelu- ja säilyttämisjärjestelmään olisi sisällytettävä kaikki 6 artiklan säännökset. Suojelujärjestelmän pitää erityisesti: Sisältää tarvittavat suojelutoimenpiteet, jotka vastaavat erityisten suojelutoimien alueella esiintyvien liitteen I luontotyyppien ja liitteessä II esitettyjen lajien ekologisia vaatimuksia, lukuun ottamatta niitä, joiden esiintyvyys alueella on Natura tietolomakkeen mukaan merkitykseltään vähäinen. Suojelutoimenpiteiden tulisi olla yksityiskohtaisia ja riittävän merkittäviä, jotta varmistetaan, että niiden täytäntöönpano johtaa alueen suojelutavoitteiden saavuttamiseen ja edistää direktiivin yleisen tavoitteen saavuttamista eli luontodirektiivissä mainittujen lajien ja luontotyyppien säilyttämistä ja ennalleen saattamista niiden luontaisella levinneisyysalueella. Se, miten nämä suojelutoimenpiteet laaditaan ja miten ne pannaan täytäntöön, on jokaisen jäsenvaltion päätettävissä. Jäsenvaltiot voivat vaatia laadittavaksi hoito- ja käyttösuunnitelmia, joissa määritellään tarvittavat suojelutoimenpiteet ja jotka tarjoavat järjestelmän niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Ne voivat myös ottaa käyttöön horisontaalisia toimenpiteitä, joilla varmistetaan tarvittavien suojelutoimenpiteiden, joissa on määritelty erityisten suojelutoimien alueella esiintyvät luontotyypit ja lajit, täytäntöönpano. Nämä toimenpiteet voivat olla tarpeellisia lainsäädännöllisiä, hallinnollisia tai sopimusoikeudellisia toimenpiteitä. Käytettävästä mekanismista riippumatta jäsenvaltioiden on varmistettava, että tarvittavat suojelutoimenpiteet ovat riittävän yksityiskohtaisia, tarkkoja ja selkeitä, jotta ne takaavat asianosaisille oikeusvarmuuden. Lisäksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että 6 artiklan 1 kohdan nojalla kehitetyt suojelutoimenpiteet toteutetaan tehokkaasti. Toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen heikentymisen sekä niihin lajeihin, joille alueet on nimetty, kohdistuvien merkittävien häiriöiden välttämiseksi. Sen päättäminen, miten 6 artiklan 2 kohta toteutetaan käytännössä, jää jälleen jäsenvaltion päätettäväksi. Jäsenvaltiot voivat esimerkiksi päättää laatia luettelon mahdollisesti vahingollisista toiminnoista, jotka edellyttävät etukäteishyväksyntää jokaisen alueen tai alueryhmän osalta, tai jäsenvaltiot voivat määrittää ne kansallisessa/alueellisessa lainsäädännössä. Varmistaa, että hyväksyntämenettely koskee kaikkia suunnitelmia tai hankkeita, jotka eivät liity suoraan alueen hoitoon tai ole tarpeellisia sen kannalta, mutta voivat vaikuttaa alueeseen merkittävästi joko yksin tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, jotta voidaan varmistaa, että erityisten suojelutoimien alueen koskemattomuus ei vaarannu (ellei vedota 6 artiklan 4 kohtaan). 7

8 7. Sovellettavuus erityisiin suojelualueisiin (SPA) Luontodirektiivin 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti erityiset suojelualueet (SPA-alueet), jotka on nimetty lintudirektiivin nojalla, ovat osa Natura verkostoa. Direktiivin 6 artiklan 2, 3 ja 4 kohtaa sovelletaan yhteisön tärkeinä pitämiin alueisiin (luontodirektiivin 4 artiklan 5 kohdan mukaisesti) ja erityisiin suojelualueisiin (luontodirektiivin 7 artiklan mukaisesti 7 ). Direktiivin 6 artiklan 1 kohdan säännöksiä ei sovelleta erityisin suojelualueisiin. Vastaavia säännöksiä sovelletaan kuitenkin erityisiin suojelualueisiin lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla. Eli jäsenvaltioiden on varmistettava, että liitteessä I mainittujen lajien ja säännöllisesti esiintyvien muuttolintulajien elinympäristöjä suojellaan erityistoimin, jotta varmistetaan lajien eloonjääminen ja lisääntyminen niiden levinneisyysalueella. Unionin tuomioistuimen näitä säännöksiä koskeva oikeuskäytäntö on jo varsin kattava. Esimerkiksi asiassa C-293/07 tuomioistuin selkeytti sellaisen johdonmukaisen, yksityiskohtaisen ja yhtenäisen oikeudellisen järjestelmän tarpeen, jonka avulla voidaan varmistaa erityissuojelualueiden toteuttamiskelpoinen hoito ja tehokas suojelu. Tämä tarkoittaa sitä, että erityisiä suojelualueita on suojeltava samanlaisen selkeän suojelujärjestelmän avulla kuin erityisten suojelutoimien alueita (rajat, nimeämisperustelut, suojelutavoitteet ja suojelutoimenpiteet). 7 Tämän direktiivin 6 artiklan 2, 3 ja 4 kohdasta aiheutuvat velvoitteet korvaavat direktiivin 79/409/ETY 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisestä lauseesta aiheutuvat velvoitteet, kun on kyse 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti suojeltavaksi luokitelluista alueista tai vastaavasti kyseisen direktiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti tunnustetuista alueista tämän direktiivin voimaantulopäivästä alkaen tai jäsenvaltion direktiivin 79/409/ETY mukaisesti tekemän suojeluluokittelun tai tunnustamisen päivämäärästä alkaen, jos viimeksi mainittu päivämäärä on myöhempi. 8

9 Korkeintaan 6 vuotta 6 artiklan 2 kohta Heikentymisen ehkäisy 6 artiklan 3 ja 4 kohta Lupamenettely mahdollisesti vahingollisia toimintoja varten Yhteisön tärkeänä pitämä alue (SCI) Suojelutavoitteiden asettaminen Suojelutoimenpiteiden ensimmäinen kartoitus & määritys Erityisten suojelutoimien alue (SAC) Tarvittavien suojelutoimenpiteiden täytäntöönpano erityisten suojelutoimien alueella 6 artiklan 1 kohta Suojelutoimenpiteet Commission note on the designation of special areas of conservation of 14 May 2012 European Commission, Doc. Hab.12-04/05, May 2012 (original version in English). Reproduction is authorised provided the source is acknowledged. Download: Contact: nature@ec.europa.eu 9