Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry Varastokatu Tampere

Transkriptio

1 Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry Varastokatu Tampere Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Varastokatu Tampere PALAUTE Tampereen kaupungin luonnonsuojeluohjelma (Luonnos ). Tampereen kaupunki, ympäristönsuojeluyksikkö Yleisesti Yhdistyksemme kiittävät kaupunkia uusien suojelualueiden perustamiseen pyrkivästä suunnittelusta (Kohdekortit ). Muiden muassa esimerkiksi Halimasjärven pienen luonnonsuojelualueen laajentaminen sekä Pyhäjärven lehtipuuvaltaisten rantametsien suojelu Villilänsaaressa ja Nokian Pitkäniemen Hevoshaassa ovat erittäin tervetulleita ja hienoja asioita. Ehdotusta toteuttaa Iidesjärven suojelu kaavan ja luonnonsuojelulain yhdistelmällä pidämme tyydyttävänä. Tampereen kaupungin luonnonsuojeluohjelmassa väitetään, että ohjelman myötä luonnonsuojelulailla suojellaan 330,18 hehtaaria uusia alueita. Mukaan on kuitenkin laskettu kaavalla suojeltavia kohteita, eikä se vastaa suojelua luonnonsuojelulailla. Lisäksi luonnonsuojelulailla suojeltaviin kohteisiin on laskettu virheellisesti mukaan Hervantajärven vanha metsä (Kohdekortti 9.), joka kohdekortissa mainitaan suojeltavaksi WWF:n perintömetsänä. Perintömetsä-status ei vastaa suojelua luonnonsuojelulailla eikä ole siihen rinnastettavissa. Ohjelmassa lailla suojeltavien alueiden pinta-ala jää ohjelmassa ilmoitetun 330,18 hehtaarin sijaan noin 280 hehtaariin. Yhdistyksemme pitävät luonnonsuojeluohjelman suurimpana puutteena Teiskon metsien mitätöntä huomioimista ohjelmassa. Merkittäviä, suojelunarvoisia metsäalueita on Teiskosta sivuutettu vähintään 1500 hehtaarin verran. Tiukastikin rajattuna Teiskon metsiä olisi pitänyt mahtua ohjelmaan mukaan ainakin 1000 hehtaaria. Olemme alla listanneet Teiskon suojelunarvoisia kohteita, joita ehdotamme mukaan ohjelmaan. Yhdistyksemme ovat laatineet ja lähettäneet kaupungille vuonna 2011 kolme laajaa raporttia (yhteensä 195 sivua), joissa on yksityiskohtaisesti osoitettu ja kuvailtu suojeluun soveltuvia kohteita 1,2,3. On suuri pettymys, että yhdistystemme selvitykset ja luontokartoitukset on 1 Ehdotus Tampereen kaupungin metsien suojeluun Teiskossa. Selvitys ja maastoraportti Ladattavissa verkosta: 2 Lausunto Teisko-Aitolahden metsäsuunnitelmaluonnokseen Ladattavissa verkosta: 3 Lausunto Hervanta-Vuoreksen metsäsuunnitelmaluonnokseen Ladattavissa verkosta: 1

2 sivuutettu luonnonsuojeluohjelmassa täysin eikä niitä ole huomioitu ohjelmatyön taustaselvityksinä. Olemme yllättyneitä, että luontojärjestöjen tuottama tieto on näin vähäarvoista Tampereen kaupungin suunnitteluprosessissa. Kaavalla suojeltavia kohteita (ohjelmassa esitetyt noin 200 hehtaaria) ei voi pitää kaavalla suojeltuina, ellei niille aseteta suojeluun liittyvää kaavamerkintää (mieluiten SL, joissakin tapauksissa myös S tai luo). Ohjelmassa suojelun välineinä mainitut kaavamerkinnät VL, VLK, VLL ja VLM eivät ole suojelukeinoja. Esimerkiksi Tampereen kaupunki tekee luontoarvoja vahingoittavia metsänkäsittelytoimenpiteitä kyseisten kaavamerkintöjen alueilla, mikä on osoitus siitä, että ne ovat jyrkästi ristiriidassa luonnonsuojelun kanssa. Kyseisiä kaavamerkintöjä ei voi mitenkään rinnastaa suojeluun tai sitä vastaavaan luontoarvojen huomioimiseen. Useissa kohteissa, joissa suojelun tavaksi mainitaan jokin kyseisistä kaavamerkinnöistä, on kohteen luontoarvojen pahin uhka nimenomaan metsänkäsittely, kuten harvennus tai lahopuiden poistaminen. Kyseiset kaavamerkinnät eivät estä tällaisia toimenpiteitä. Suojeluun liittyvät kaavamerkinnät mahdollistavat virkistyskäyttöön ja luonnonhoitoon liittyvän riittävän metsänkäsittelyn. Luonnonsuojeluohjelmassa esitetyt suojelutavoitteet ovat riittämättömiä. Niiden toteutuessa Tampere olisi edelleen suojelun häntäpäässä Suomen muihin suuriin kaupunkeihin verrattuna. Ohjelman toteutuessa Tampereen suojeluprosentti jää selvästi alle 1,5 prosentin, mikä on erittäin niukasti muihin kaupunkeihin nähden (Espoo 9,9 %, Helsinki 2,9 %, Turku 3,3 %, Vantaa 6,0 %). Tampereella on erinomaiset mahdollisuudet suojella lisää ainakin noin 1500 hehtaaria alueita, mikä pitää asettaa luonnonsuojeluohjelman tavoitteeksi. Tällöin kaupungin kokonaissuojeluaste nousisi vajaaseen 4 prosenttiin ja Tampere ohittaisi luonnonsuojelussa Helsingin ja Turun. Muihin kaupunkeihin ja erittäin hyviin paikallisiin mahdollisuuksiin verraten Tampereen kaupungin luonnonsuojeluohjelmassa esitetty luonnonsuojelupolitiikka on epäonnistunutta. Pirkanmaan suojelutilanne on valtakunnallisessa vertailussa erittäin heikko, mikä asettaa Tampereelle suurmaanomistajana erityistä vastuuta suojelusta. Luonnonsuojeluohjelman puutteena on myös, että kaupungin omien METSO-kartoituksien kohteet ovat mukana ohjelmassa suppeasti, vaikka ne kaikki täyttävät suojelukriteerit. Ne pitää ottaa ohjelmaan mukaan vähintään luokittelemalla ne arvometsiksi (C5), mutta mieluiten luonnonsuojelulain mukaisiksi suojelualueiksi. Yhdistyksemme ovat aiemmissa lausunnoissaan (jätetty ja ) esittäneet kritiikkiä ja täydennyksiä kaupungin heikosti toteuttamiin METSO-kartoituksiin, mikä pitää huomioida luonnonsuojeluohjelmassa. Lausunnot ovat ladattavissa verkosta: Luonnonsuojeluohjelmassa on sivuutettu ennallistamisen näkökulma täysin, vaikka se on luonnonsuojelun kannalta välttämätöntä. Suomi on sitoutunut Nagoyan biodiversiteettisopimuksessa suojelun lisäksi ennallistamaan 15 % vaurioituneista ekosysteemeistä. Tampereen luonnonsuojeluohjelmassa se voisi tarkoittaa kaupungin omistamien, käsiteltyjen ulkoilu-, retkeily- ja talousmetsien ennallistamista Kauppi-Niihamassa ja Teiskossa. Esimerkiksi Kintulammen retkeilyalueella on runsaasti puustoisia soita, jotka on aikoinaan ojitettu ja jotka sopisivat hyvin ennallistamiskohteiksi. Samoin Vattulan luonnonsuojelualueeseen rajoittuvat nuorehkot, mäntyvaltaiset viljelymetsät olisivat mainioita ennallistamiskohteita. 2

3 Myös laajempien kokonaisuuksien ja tulevaisuuden näkökulma on huomioitu luonnonsuojeluohjelmassa puutteellisesti. Monet ohjelmassa mainitut kohteet ovat helposti rajattavissa jonkin verran laajemmiksi ja kohteita kannattaisi myös yhdistellä suojelemalla niiden väliin jääneitä osia. Kaupungin omistamat metsätilat Teiskossa ovat pääosin suuria ja ne olisivatkin suojeltuina toimivia ekologisia kokonaisuuksia toisin kuin monet pienet, toisistaan erilliset suojelualueet. Nykyisen pirstaleisen suojelun aikakaudella luonnonsuojelun pyrkimyksenä pitää olla laajempien kokonaisuuksien muodostaminen. Esimerkkejä luonnonsuojeluohjelmasta puuttuvista, suojelunarvoisista kohteista: Tuomikallio Yhdistyksemme ihmettelevät, miksi Kaupissa sijaitseva Tuomikallio puuttuu luonnonsuojeluohjelmasta. Tuomikallio on luontoarvoiltaan kantakaupungin merkittävimpiä suojelun ulkopuolella olevia kohteita. Suojelunarvoisten Tuomikallion kalliometsien ja niiden alusmetsien pinta-ala on yli kymmenen hehtaaria. Tuomikallion ja sen lähiympäristön metsät ovat vanhoja ja niissä on lahopuuta selvästi enemmän kuin kaupungin metsissä keskimäärin. Metsien suurin uhka on epäedullinen metsänkäsittely kuten harvennukset ja lahopuun poistaminen, mistä syystä alue pitää rauhoittaa luonnonsuojelulailla. Suojelu ei estä metsän tarkoituksenmukaista käsittelyä virkistyksen näkökulmasta, kuten vaarallisten puiden poistamista Nallin retkeilymetsä Teiskossa sijaitseva Nallin retkeilymetsä on sivuutettu luonnonsuojeluohjelmassa kokonaan. Yhdistyksemme ovat kartoituksillaan osoittaneet, että koko Nallin retkeilymetsä on suojelunarvoinen kokonaisuus (Ehdotus Tampereen kaupungin metsien suojeluun Teiskossa. Selvitys ja maastoraportti Ladattavissa verkosta: On outoa, että luonnonsuojeluohjelmassa on sivuutettu jopa Nallin edustavimmat osat. Myös kaupungin omat METSO-kartoitukset on sivuutettu ohjelmassa, mikä asettaa kartoitusten merkityksen outoon valoon. Nallissa on paitsi runsaasti METSO:n luonnontieteelliset valintaperusteet täyttäviä kohteita (kangasmetsiä, lehtoja ja korpia) myös useita uhanalaisten ja alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymiä (liito-orava, soikkokaksikko, herttakaksikko, raidankeuhkojäkälä). Yhdistyksemme ehdottavat, että Nallin retkeilymetsä pitää liittää osaksi luonnonsuojeluohjelmaa ja suojella luonnonsuojelulailla. Nallin retkeilymetsän pinta-ala on noin 140 hehtaaria. Kulkkilan retkeilymetsä Kulkkilan retkeilymetsä Teiskossa on pääosin sivuutettu luonnonsuojeluohjelmassa ja mukaan on otettu vain suppea Pikkuhaan alue. Yhdistyksemme ovat osoittaneet, että koko Kulkkilan retkeilymetsä muodostaa suojelunarvoisen kokonaisuuden, jonka pinta-ala on noin 350 hehtaaria (Ehdotus Tampereen kaupungin metsien suojeluun Teiskossa. Selvitys ja maastoraportti Ladattavissa verkosta: Yhdistyksemme ehdottavat, että koko Kulkkilan retkeilymetsä otetaan osaksi luonnonsuojeluohjelmaa ja suojeltaisiin luonnonsuojelulailla. 3

4 Kintulammen retkeilymetsä Kintulammen retkeilymetsä Teiskossa on mukana luonnonsuojeluohjelmassa puutteellisesti kahdessa osassa vaikka koko Kintulammen alue muodostaa hienon ja laajan suojelunarvoisen kokonaisuuden. On outoa, että luonnonsuojeluohjelmassa on sivuutettu monet luontoarvoiltaan edustavat Kintulammen osat, kuten Kylmäsuon ja Kaukaloistenkallion muodostama kokonaisuus. Niiden suojelu täydentäisi olemassa olevaa Vattulan suojelualuetta hedelmällisellä tavalla. Myös Kintulammen länsipuolelle ehdotettua suojelualuetta (kohdekortti 19) pitäisi laajentaa kattamaan Kintulammi rantoineen ja lammen etelä- ja itäpuoliset arvokkaat metsät sekä ulottaa alue lännessä retkeilyalueen rajojen mukaisesti Pitkäjärven rantaan asti. Samoin Kaulamoisen metsän (kohdekortti 20) rajausta pitäisi laajentaa etelään kattamaan retkeilyalueen arvokas osakokonaisuus ja esimerkiksi Pirkanmaan parhaisiin kuuluva metson soidinpaikka. Retkeilyalueen kokonaisvaltaisten luontoarvojen vuoksi ehdotamme, että koko Kintulammen retkeilyalue otetaan mukaan luonnonsuojeluohjelmaan ja suojellaan luonnonsuojelulailla. Alueen pinta-ala on yli 600 hehtaaria, kun nykyinen Vattulan luonnonsuojelualue lasketaan mukaan. Manukan metsät Yhdistyksemme ovat metsäkartoituksillaan osoittaneet, että koko Manukan metsäkokonaisuus Teiskossa (Kaupungin metsäsuunnitelman Pulesjärven lohko 42) muodostaa suojelunarvoisen kokonaisuuden (Lausunto Teisko-Aitolahden metsäsuunnitelmaluonnokseen ). Manukassa on paitsi luonnontilaisen kaltaisia vanhoja kangasmetsiä myös edustavia puustoisia perinnebiotooppeja. Yhdistyksemme ehdottavat, että koko Manukan metsäkokonaisuus otetaan osaksi luonnonsuojeluohjelmaa ja suojellaan luonnonsuojelulailla. Manukan retkeily- ja virkistysarvoa korostaa sen läheinen sijainti suunnitteilla olevaan Sorilan asuinalueeseen. Jylhänperän metsätila Yhdistyksemme ovat kartoittaneet Jylhänperän metsiä Teiskossa ja osoittaneet tilan olevan kokonaisuudessaan suojelunarvoinen kokonaisuus. Luonnonsuojeluohjelmassa on pääosin sivuutettu jopa Jylhänperän edustavimmat alueet sekä kaupungin oman METSO-kartoituksen kohteet. Ohjelman kohdekuvaus on harhaanjohtava, sillä siinä puhutaan vanhasta metsästä, vaikka rajauksesta on jätetty pois lähes tyystin kohteen vanhat metsät. Rajauksesta suurin osa muodostuu Jylhänojan varren lehdoista, jotka toki ovat suojelunarvoisia, mutta eivät vanhoja metsiä. Jylhänperän suojelunarvoisen metsäkokonaisuuden pinta-ala on noin 50 hehtaaria ja se tulisi suojella luonnonsuojelulailla. Vähä-Valkeajärven metsätila Yhdistyksemme ovat kartoittaneet Vähä-Valkeajärven metsiä ja osoittaneet tilan olevan kokonaisuudessaan suojelunarvoinen kokonaisuus. Luonnonsuojeluohjelmassa on sivuutettu Vähä-Valkeajärveltä jopa edustavimmat alueet sekä kaupungin omat METSO-kartoituksen kohteet. Vähä-Valkeajärven suojelunarvoinen kokonaisuus on 60 hehtaaria laaja. Teivaalanharju Yhdistyksemme ovat useaan otteeseen esittäneet Ylöjärven puolella sijaitsevan, Tampereen kaupungin omistaman Teivaalanharjun arvokkaiden metsien suojelua. Luonnonsuojeluohjelmassa on mukana Horhan entisen laskettelurinteen (kohdekortti 31) paahderinne. Paahderinteeseen rajoittuu kuitenkin suoraan luonnonsuojelullisesti arvokkaita harjumetsiä, niin mänty- kuin kuusivaltaisia, jotka on kokonaan sivuutettu suojeluohjelmassa. 4

5 Etenkin Teivaalanharjun kuusivaltaiset suppametsät ovat paikoin erittäin runsaslahopuustoisia. Teivaalanharju on myös geologisesti arvokas kohde, jonka suhteelliset korkeuserot nousevat jopa 60 metriin. Yhdistyksemme ehdottavat, että Teivaalanharju otetaan mukaan luonnonsuojeluohjelmaan ja suojellaan pääasiassa luonnonsuojelulailla. Luonnonsuojeluohjelmassa puutteellisesti mukana olevat kohteet: Epilänharju (Kohdekortti 34.) Kaavamerkintä VL ei ole Epilänharjulle riittävä suojelun tavoitetaso eikä VL-kaavamerkintä itse asiassa ole mitenkään rinnastettavissa suojeluun. Myöskään kaavamerkintä s-5 ei ole riittävä koska se sallii harjulle epäedullisen metsänkäsittelyn estäen esimerkiksi luonnon kannalta merkittävän lahopuun muodostumisen alueelle. Epilänharjun metsät pitää suojella luonnonsuojelulailla tai perustaa siitä asemakaavan mukainen luonnonsuojelualue (SLmerkintä). Rantaperkiö, Härmälän rantapuisto (Kohdekortti 40.) Yleiskaavan merkinnät VLM ja asemakaavan merkintä VL eivät riitä turvaamaan alueen luontoarvoja. Luontoarvojen suurin uhka on liiallinen metsänkäsittely, jota ei mainita kohdekortissa. Alue pitää suojella mieluiten luonnonsuojelulailla tai vähintään asemakaavan merkinnällä SL. Suojelu mahdollistaa alueelle virkistyksen kannalta riittävän metsänkäsittelyn kuten vaarallisten puiden siirtämisen eivätkä suojelu ja virkistys ole alueen käytön kannalta ristiriidassa. Multisilta, Rajamäki (Kohdekortti 42.) Ohjelmassa mainittu yleiskaavan merkintä (VLM) ei ole riittävä kohteen luontoarvojen huomioimiseen, vaan kohde pitää suojella vähintään kaavamerkinnällä SL ja mieluiten luonnonsuojelulailla. Alueen suurimmat uhat ovat metsänkäsittely, harvennukset ja lahopuun poistaminen eikä kuluminen ja roskaantuminen, kuten ohjelmassa mainitaan. Kaavamerkintä VLM ei suojaa aluetta haitalliselta metsänkäsittelyltä. Suolijärven länsiranta (Kohdekortti 46.) Kohde on niin merkittävä, että arvometsäluokitus ei riitä alueen luontoarvojen vaalimiseen vaan kohde tulee suojella luonnonsuojelulailla. Lisäksi kohde on erittäin suppeasti rajattu ja Suolijärven rantametsät tulisi suojella kokonaan. Yhdistyksemme ovat erittäin pettyneitä kaupungin tapaan huomioida Suolijärven hienot rantametsät, vaikka olemme ehdottaneet niitä kaupungille suojeluun jo aiemmin. Kiinnitimme huomiota myös alueen erittäin puutteellisiin METSO-kartoituksiin lausunnossamme Lausunto löytyy osoitteesta Suolijärven rantametsät muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden ja ne pitää sellaisina huomioida luonnonsuojeluohjelmassa. Hervantajärven luoteispuoli (Kohdekortti 48.) Kohdekortissa ei mainita millä merkinnällä kaavasuojelu aiotaan toteuttaa ja ehdotamme, että se on SL-merkintä. Alueella ei pidä sallia metsänkäsittelyä kuten harvennuksia tai lahopuiden poistamista metsästä. Haitallinen metsänkäsittely pitääkin mainita kohteen uhkana. 5

6 Hervantajärven vanha metsä (Kohdekortti 9.) Kohteen suojelun tavaksi mainitaan WWF:n perintömetsä, mikä on tässä tapauksessa riittämätön keino alueen suojeluun. Kohde mainitaan luonnonsuojelulailla suojeltavien kohteiden kohdalla, mutta perintömetsä ei vastaa tätä tarkoitusta. Luonnonsuojelulaista ei puhuta kohdekortin kohdalla. Alueen pahimmat uhat ovat epäedullinen metsänhoito kuten harvennukset ja lahopuun poistaminen. Tästä syystä alue tulee suojella tiukemmin luonnonsuojelulailla, sillä perintömetsä-status ei estä haitallista metsänkäsittelyä. Lisäksi kohde tulee yhdistää Viitastenperän kohteeseen (Kohdekortti 49.), joka muodostaa Makkarajärven ympärysmetsien kanssa yhtenäisen kokonaisuuden. Kohteiden väliin jää itsessään arvokasta, mosaiikkimaisesti vaihtelevaa, ojittamattomien puustoisten soiden, kangasmetsien ja kallioiden luonnehtimaa aluetta, mikä antaa lisää syitä yhdistää kaksi erillistä suojelurajausta. Hervantajärvi, Viitastenperä (Kohdekortti 49.) Luonnonsuojeluohjelmassa mainitut kaavamerkinnät VLM ja MU sekä metsälaki eivät riitä kyseisen kohteen suojeluun vaan kohde pitää suojella luonnonsuojelulailla. Lisäksi kohde pitää yhdistää Hervantajärven vanhaan metsään (Kohdekortti 9.), jonka kanssa Viitastenperä muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden. Haihara (Kohdekortti 52.) Haiharan hienot rantalehdot on rajattu luonnonsuojeluohjelmaan liian suppeasti ja ne pitää rajata mukaan laajemmin Riihiniemestä Kaukajärven lounaisnurkkaan. Lisäksi kohde tulee suojella luonnonsuojelulailla tai vähintään asemakaavamerkinnällä SL. Kohde muodostaa arvokkaan kokonaisuuden Hikivuoren (Kohdekortti 53.) kanssa ja se tulee yhdistää siihen yhtenäiseksi ja hienoksi suojelukokonaisuudeksi. Hikivuori (Kohdekortti 53.) Hikivuori muodostaa hienon luontokokonaisuuden, joka on otettu ohjelmaan mukaan vain suppeasti jyrkänteen osalta. Alue pitää rajata laajemmin lehtomaiseen Hikivuorenpuistoon ja yhdistää Haiharan suojelukohteeseen (Kohdekortti 52.). Lisäksi Hikivuoren alue on suojeltava luonnonsuojelulailla. Laki mahdollistaa edelleen virkistyksen kannalta välttämättömän metsänkäsittelyn eikä muu puuston käsittely ole kohteella tarpeellista. Harvennukset ja lahopuun poistaminen heikentävät alueen luontoarvoja. Soukonvuoren pohjoispuolinen alue (Kohdekortti 57.) Soukonvuoren pohjoispuolinen alue on luontoarvoiltaan merkittävä ja se jätettiin suojelematta, kun Soukonvuoren suojelualue perustettiin. Pohjoispuolinen alue jätettiin suojelurajauksen ulkopuolelle turhaan ja se tulee liittää alkuperäiseen suojelurajaukseen. Arvometsä luokitus ei riitä näin merkittävän alueen luontoarvojen vaalimiseen, vaan alue tulee suojella luonnonsuojelulailla. Alueen suurin uhka on haitallinen metsänkäsittely kuten harvennukset ja lahopuun poistaminen. Pulesjärven ja Keltolammin välialue (Kohdekortti 62.) Kintulammen retkeilymetsät on otettu suojeluohjelmaan mukaan liian suppeasti ja ne pitäisi rajata kokonaan luonnonsuojelulailla suojeltaviksi alueiksi. Pulesjärven ja Keltolammin välialue on luontoarvoiltaan niin merkittävä, että se tulee suojella luonnonsuojelulailla eikä kohdekortissa mainittu arvometsäluokitus riitä sen kohdalla. Myös alueen rajaus on luontoarvoihin nähden aivan liian pieni. Esimerkiksi Pulesjärven maisemallisesti hienot 6

7 kalliorannat on jätetty lähes kokonaan rajauksen ulkopuolelle. Alue on myös lähellä Vattulan luonnonsuojelualuetta ja tämä merkittävä kohde pitääkin suojeluohjelmassa yhdistää Vattulaan. Nykyisen pirstaleisen suojelun aikakaudella luonnonsuojelun pyrkimyksenä pitää olla laajempien kokonaisuuksien muodostaminen. Teisko, Pikkuhaka (Kohdekortti 21.) On hienoa, että Kulkkilan Pikkuhaka vihdoin suojellaan virallisesti. Pikkuhaan alueen ympärillä ja lähistöllä on kuitenkin huomattava määrä luontoarvoiltaan merkittäviä kohteita, jotka on jätetty suojelun ulkopuolelle (Katso: Ehdotus Tampereen kaupungin metsien suojeluun Teiskossa. Selvitys ja maastoraportti Ladattavissa verkosta: Pikkuhaka muodostaa hienon ja arvokkaan vanhan metsän ydinalueen, jota pitää laajentaa ja jonka ympärille pitää kerätä suojelumetsiä laajemmin. Tampereella Jere Nieminen Puheenjohtaja Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys Mervi Myyrä Sihteeri Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys Timo Tamminen Puheenjohtaja Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri Anni Kytömäki Sihteeri Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri 7