Kolarin Niesajoki, potkuhaavinäytteet Leg. LVT Oy, det. L. Paasivirta Näytepaikka 4 N 10 N 5

Transkriptio

1 Kolarin Niesajoki, potkuhaavinäytteet Leg. LVT Oy, det. L. Paasivirta Näytepaikka 4 N 10 N 5 Näytekoodi Vallitseva pohjatyyppi iki iki iki pki hk so iki iki iki iki iki iki iki iki iki iki iki iki iki iki iki iki iki iki iki iki iki so so mu f-arvo yht. BMWP FREK. % ASPT yht. BMWP FREK. % ASPT yht. BMWP FREK. % ASPT HARVASUKASMADOT, Oligochaeta Spirosperma ferox Lumbriculus variegatus Stylodrilus heringianus Eiseniella tetraedra SIMPUKAT, Lamellibranchiata Pisidium casertanum KOTILOT, Gastropoda Radix peregra Gyraulus sp VESIPUNKIT, Hydrachnellae VESISIIRAT, Asellidae Asellus aquaticus PÄIVÄNKORENNOT, Ephemeroptera Baetis niger-agg Baetis rhodani Baetis vernus-agg Ameletus inopinatus Heptagenia dalecarlica Heptagenia fuscogrisea Leptophlebia sp Paraleptophlebia sp Ephemerella aurivillii Ephemerella mucronata KOSKIKORENNOT, Plecoptera Diura nanseni Isoperla sp Taeniopteryx nebulosa Nemoura sp Protonemura sp Capnopsis schilleri Leuctra digitata/hippopus Leuctra fusca LUTEET, Heteroptera Sigara sp KOVAKUORIAISET, Coleoptera Platambus maculatus Hydraena sp Elmis aenea Oulimnius tuberculatus VESIPERHOSET, Trichoptera Rhyacophila nubila Hydroptila sp Oxyethira sp Plectrocnemia conspersa Polycentropus flavomaculatus Holocentropus sp Hydropsyche angustipennis Hydropsyche saxonica (NT) Ceratopsyche silfvenii Arctopsyche ladogensis (NT) Micrasema setiferum Lepidostoma hirtum Apatania zonella Apatania sp Chaetopteryx villosa Potamophylax sp Limnephilus sp Silo pallipes (NT) Sericostoma personatum ISOVAAKSIAISET, Tipulidae Tipula sp PIKKUVAAKSIAISET, Limon. & Pedic. Dicranota sp., Pediciidae PERHOSSÄÄSKET, Psychodidae SULKAHYTTYSET, Chaoboridae Chaoborus flavicans MÄKÄRÄT, Simuliidae POLTTIAISET, Ceratopogonidae SURVIAISSÄÄSKET, Chironomidae IIBISKÄRPÄSET, Athericidae Atherix ibis TANHUKÄRPÄSET, Empididae Chelifera sp Hemerodromia sp Yhteensä , , ,38 Min Max Keskihajonta 2,46 2,52 2,37 Pisteytettyjen taksonien määrä Taksonien kokonaismäärä mediaani 7,0 7,0 7,0 keskiarvo / näytepaikka

2 Muonionjoki ( Äkäsjoensuun alue ), potkuhaavinäytteet Leg. LVT Oy, det. L. Paasivirta Näytepaikka M 2/I M 3/II Näytekoodi Vallitseva pohjatyyppi pki iki pki pki iki iki pki pki pki iki iki pki f-arvo yht. BMWP FREK. % ASPT yht. BMWP FREK. % ASPT VÄRYSMADOT, Turbellaria Dendrocoelum lacteum HARVASUKASMADOT, Oligochaeta Spirosperma ferox Lumbriculus variegatus Stylodrilus heringianus Eiseniella tetraedra SIMPUKAT, Lamellibranchiata Pisidium casertanum KOTILOT, Gastropoda Radix peregra VESIPUNKIT, Hydrachnellae VESISIIRAT, Asellidae Asellus aquaticus PÄIVÄNKORENNOT, Ephemeroptera Baetis niger-agg Baetis rhodani Ameletus inopinatus Heptagenia dalecarlica Leptophlebia sp Ephemera danica Ephemerella aurivillii Ephemerella mucronata Caenis rivulorum KOSKIKORENNOT, Plecoptera Diura nanseni Isoperla sp Taeniopteryx nebulosa Amphinemura borealis Leuctra digitata/hippopus Leuctra fusca KOVAKUORIAISET, Coleoptera Hydraena sp Elmis aenea Oulimnius tuberculatus Limnius volckmari KAISLAKORENNOT, Sialidae Sialis fuliginosa VESIPERHOSET, Trichoptera Rhyacophila nubila Agapetus ochripes Hydroptila sp Psychomyia pusilla Holocentropus sp Hydropsyche angustipennis Hydropsyche contubernalis 1 1 Ceratopsyche nevae Ceratopsyche silfvenii Brachycentrus subnubilus Micrasema setiferum Lepidostoma hirtum Apatania sp Chaetopteryx villosa Athripsodes sp Ceraclea annulicornis Mystacides sp ISOVAAKSIAISET, Tipulidae Tipula sp PIKKUVAAKSIAISET, Limon. & Pedic. Dicranota sp., Pediciidae MÄKÄRÄT, Simuliidae POLTTIAISET, Ceratopogonidae SURVIAISSÄÄSKET, Chironomidae IIBISKÄRPÄSET, Athericidae Atherix ibis Yhteensä , ,46 Min 1 1 Max Keskihajonta 2,43 2,44 Pisteytettyjen taksonien määrä Taksonien kokonaismäärä mediaani 7,0 7,0 keskiarvo / näytepaikka

3 LIITE 4 Kuva 1. Näytealuetta Laurinoja 2. Kuva 2. Näytealuetta Laurinoja L1.

4 Kuva 3. Näytealuetta Kylmänmaanoja 6. Kuva 4. Näytealuetta Kivivuopionoja, yläosa.

5 Kuva 5. Näytealuetta Kivivuopionoja NL50. Kuva 6. Näytealuetta Valkeajoki 1.

6 Kuva 7. Näytealuetta Valkeajoki 6. Kuva 8. Näytealuetta Äkäsjoki, Pulkkasaarten alapuoli.

7 Kuva 9. Näytealuetta Äkäsjoki 6. Kuva 10. Näytealuetta Äkäsjoki 5.

8 Kuva 11. Näytealuetta Äkäsjoki 327. Kuva 12. Näytealuetta Mannajoki M2.

9 Kuva 13. Näytealuetta Niesajoki N10. Kuva 14. Näytealuetta Niesajoki N5.

10 Kuva 15. Näytealuetta Niesajoki 4. Kuva 16. Näytealuetta Muonionjoki M3/1. Näytealueesta M3/2 ei kuvaa.

11 Kuva 17. Näytealuetta Muonionjoki M2/1.

12 alue vesistö tunnus virtausnopeus (m/s) syvyys (cm) pohja-aines, raekoko (mm) ,06-2 oksat & rungot Rautu- Niesajoki vaara Niesajoki N10 0, Niesajoki N5 0, Hannu- Kivivuopionoja NL50 0, kainen Kivivuopionoja yläosa 0,2-0, Kylmämaanoja Laurinoja L1 (suu) 0, Laurinoja 2, yläpuoli 0, Valkeajoki 1 0,2-0, Valkeajoki 6 0,2-0, Äkäsjoki 5 0,2-0, Äkäsjoki 6 0,2-0, Äkäsjoki Pulkkasaaret ap. 0,2-0, Äkäs- Mannajoki M2 0, jokisuu Muonionjoki M2/1 0, Muonionjoki M3/1 0,2-0, Muonionjoki M3/2 0, Äkäsjoki lieju/ muta hieno detritus runsausluokittelu: luokka esiintyminen peittävyys (%) - = ei ollenkaan 0 0 = satunnaisesti = vähän = kohtalaisesti = runsaasti > 75

13 alue vesistö tunnus Rautu- isot vesisammalet pohjakasvit rantakaista havupuut lehtipuut muut vesisammalet sekametsä tie/ asutus varjostus Niesajoki kuvaus Pohja pääosin isoa kiveä. Virta alueella melko kova. Sammalta > 50 %. Rannoilla harvassa soraa ja pienempää kivikkoa. vaara Niesajoki N Pohja pääosin isoa, ø yli 30 cm kiveä. Sammalta runsaasti, ~ 90 %. Hannu- kainen Äkäs- jokisuu Niesajoki N Kivivuopionoja NL Kivivuopionoja yläosa Kylmämaanoja Laurinoja L1 (suu) Laurinoja 2, yläpuoli Valkeajoki Valkeajoki Äkäsjoki Äkäsjoki Äkäsjoki Pulkkasaaret ap Mannajoki M Muonionjoki M2/ Muonionjoki M3/ Muonionjoki M3/ Äkäsjoki Pohja suurikokoista kiveä ja vaikeasti käveltävää (isoja koloja). Sammalta runsaasti, ~ 70 %. Koeala kannattaa vaihtaa. Osa alasta liian syvää ja louhikko vaikeakulkuista. Pohjamateriaali monotonista, pientä ja isompaakin kiveä ja soraa / hiekkaa. Yläpuolelle laskee oja rautapitoista sakkaa, jota sammalen seassa. Lyhyttä sammalta kohtalaisesti. Pohjalla myös vähän ruskeaa sakkaa. Pohja isoa ø cm kiveä. Joukossa soraa ja hiekkaakin. Pohja kuitenkin samanlaista, joten näytteitä 6. Sammalta runsaasti, peittävyys n. 90 %. Pohja lähinnä pikkukiveä ja hiekkaa, joukossa myös suurempia ø cm kiviä. Pohjalla runsaasti sammalta, n. 90 %. Myös hieman järvisätkintä. Jyrkkä koski, jossa virtaus aika kova. Iso kivi puuttuu. Näytealan pohja alaosaltaan lähinnä pientä kiveä ja hiekkaa / soraa, yläosa isoa kiveä. Sammalta alaosilla vähän, mutta yläosalla runsaammin. Sammal pääosin lyhyttä. Varsin monotoninen pohja. Pääasiassa pikkukiveä ja hiekkaa. Sammalta paikoittain runsaasti, etenkin hiekkapohjalla. Kivipohjalla sammalta vähemmän eikä irtoile. Pohja soraa, hiekkaa ja sillan alapuolella pientä kiveä. Myös hieman järvisätkintä ja vitaa. Pohja soraa ja hiekkaa. Myös järvisätkintä. Näytteet järvisätkimen ja sammalten seasta. Pohja ø alle 30 cm kiveä, soraa ja hiekkaa. Myös järvisätkintä. Sammalta paikoittain runsaasti. Pohja pääosin pikkukiveä ja soraa. Karkeampaa kivikkoa kivikynnyksen lähellä. Myös järvisätkintä ja vitaa. Pohja pääosin hiekkaa ja soraa, muutama iso kiven lohkare. Pikkukivikkoakin vähän. Tulva laskussa, vesi vielä hieman korkealla. Pohja pääosin kookasta kiveä, paikoittain myös hiekkaa. Sammalta kohtalaisesti. Täälläkin hieman tulvaa. Pohja pääasiassa isoa kiveä. Aivan rannalla pienempää ø alle 10 cm kiveä, iskos tiukka. Sammalta ei juuri lainkaan. Hieno hiekka ja sora puuttuu, joten otettiin 6 näytettä. Pohja lähinnä pientä kivikkoa ø alle 10 cm ja jonkin verran ø cm. Tulva haittaa, vesi hieman keskimääräistä korkeammalla. Pääosin ø cm kiveä, rannan tuntumassa myös pikkukivikkoa. Sammalta melko vähän, vesi melko korkealla. Pohjalla paikoittain runsaasti sammalta. Vesi melko korkealla. Tulvasta noin viikko. runsausluokittelu ks. edellinen sivu

14 Kolarin järvien pohjaeläimistö ( yks./ 1 Ekman ) Leg. LVT Oy, det. L. Paasivirta Halinkojärven kaikki näytteet ja Pikku-Mannajärven 2. näyte tyhjiä Näytepaikka Hannukaisenjärvi Pirttijärvi E Saivojärvi 1 Mannajärvi 1 Pikku-Mannajärvi Päivämäärä Näyte g/m g/m g/m g/m g/m2 Syvyys, m Pohjan laatu Harvasukasmadot, Oligochaeta 0,14 Tubifex sp. 5 1 Simpukat, Lamellibranchiata 0,05 0,08 Pisidium casertanum 1 Pisidium subtruncatum 1 2 Sulkahyttyset, Chaoboridae 0,05 Chaoborus flavicans 1 Surviaissääsket, Chironomidae 0,06 0,14 2,04 22,23 Procladius sp. 1 2 Zalutschia tornetraeskensis 1 Chironomus anthracinus 1 Chironomus f.l. plumosus (tenuistylus) Chironomus f.l. salinarius 1 Parachironomus arcuatus-agg. 1 Sergentia coracina 2 67 Sergentia prima Stictochironomus rosenschoeldi 1 Tanytarsus spp Biomassa, g WW/m2 0,20 0,14 2,04 22,33 0,08 Bioindeksit ( Paasivirta 1997 ): CI 2,75 2,50 2,49 1,00 0 CBI 15,08 19,08 2,24 0,32 0 Pohjan rehevyys liev. karu liev. rehevä liev. rehevä hyvin rehevä

15

16 Liite 17 Kolarin kaivoshankealueiden pohjaeläinselvitys 2011

17

18 20287 NORTHLAND MINES OY KOLARIN KAIVOSHANKEALUEIDEN POHJAELÄINSELVITYS 2011 LAPIN VESITUTKIMUS OY

19

20 ii Northland Mines Oy Kolarin kaivoshankealueiden pohjaeläinselvitys 2011 NORTHLAND MINES OY KOLARIN KAIVOSHANKEALUEIDEN POHJAELÄINSELVITYS Sami Hamari, FM biologi Lapin Vesitutkimus Oy SISÄLLYS SIVU 1 JOHDANTO AINEISTO JA MENETELMÄT TUTKIMUSAJANKOHDAT JA -ALUEET Näytteenottomenetelmät Näytteiden määritys ja analysointi TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU... 7 Vertailu aiempiin tuloksiin JOHTOPÄÄTÖKSET Liitteet: Liite 1. Hankealueen ja näytteenottoalueiden sijoittuminen. Liite 2. Näytteenottoalueet. Liite 3. Pohjaeläinlajisto näytealueittain. Pohjakartat copyright Maanmittauslaitos lupa nro 16/MML/12 Kannen kuva: Valkeajoen yläosaa lokakuun lopun aamuna. Kuva: Simo Paksuniemi

21 3 Northland Mines Oy Kolarin kaivoshankealueiden pohjaeläinselvitys JOHDANTO Kaivosyhtiö Northland Resources SA (jäljempänä kaivosyhtiö) toteuttaa kaivoshankkeita Ruotsin Pajalan kunnassa sijaitsevassa Kaunisvaarassa sekä Kolarin Hannukaisessa. Hankkeiden tarkoituksena on hyödyntää mm. alueiden rautamalmiesiintymiä. Hannukaisen kaivoshanke on ympäristövaikutusten arviointivaiheessa. Hannukaisen kaivoshankkeen suunnittelua, vaikutusten arviointia ja toteuttamista varten hankealueen alapuolisilla vesistöalueilla tehtiin täydentävä pohjaeläinselvitys keväällä Hankkeeseen liittyen on tehty pohjaeläinselvityksiä vuonna 2008 koskien Äkäsjoen vesistöaluetta ja Niesajokea. Pohjaeläintutkimuksia tehdään mm. veden laadun ja likaantumisasteen arvioimiseksi ja sen tuloksilla voidaan täydentää vedenlaatututkimuksen tuloksia. Pohjaeläimet muodostavat myös järvien ja virtavesien ekosysteemeissä tärkeän osan, jolla on merkitystä mm. kalojen ravintona ja osana vesien ravintoverkkoja. Nykyään pohjaeläimistön tilan selvityksiä käytetään osana pintavesien ekologista luokittelua (Vuori ym. 2010). Tässä raportissa esitetään Muonion-, Äkäs- ja Niesajoen vesistöissä vuoden 2011 syksyllä tehtyjen selvitysten tulokset. 2 AINEISTO JA MENETELMÄT 2.1 Tutkimusajankohdat ja -alueet Pohjaeläinnäytteenotto toteutettiin virtavesien osalta Näytteenotto tapahtui 13 näytealueelta Äkäsjoen vesistöalueella, kahdelta näytealueelta Niesajoen vesistöalueella ja yhdeltä Muonionjokeen kuuluvalta näytealueelta (liite 1). Tutkitut Muonionjokeen laskevat sivujoet Äkäsjoki ja Niesajoki on luokiteltu Tornionjoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa vuoteen raportissa pintavesien ekologisen tilan luokkaan hyvä ja Tornion- Muonionjoki luokkaan erinomainen. Äkäsjoen vesistöalueella vesistönosat poikkeavat jonkin verran veden laadultaan toisistaan, esimerkiksi Kuer- ja Tapojoki on luokiteltu luokkaan erinomainen ja Äkäsjoki luokkaan hyvä (Lapin Ympäristökeskus 2009). Alueiden vedenlaatua tarkemmin kuvaavien vedenlaatutulosten perusteella alueiden välillä on kuitenkin eroja. Tutkitulla alueella Äkäsjoen vesistössä veden laatu vaihtelee voimakkaimmin vesistön sisällä. Erityisesti Valkeajoki on vähäravinteinen ja vesi on silmämääräisestikin tarkasteltuna kirkasta. Kuerjoen vesi on jonkin verran humuspitoisempaa ja raudan vähäisesti värjäämää, mutta kokonaisfosforipitoisuudet ovat Valkeajoen luokkaa, erinomaisen ja hyvän rehevyysluokan välimaastossa. Tapojoki on näistä vesistä selvästi eniten kuormitettu vesistön suoalueiden ojitusten seurauksena. Äkäsjoen pääuoma veden laatu on myös jokseenkin niukkaravinteista, mutta jonkin verran humuspitoista (Hertta-tietokanta 2012). Niesajoen veden laatu on vuonna 2010 värin ja kemiallisen hapenkulutuksen perusteella lievästi ruskeavetinen ja jonkin verran humusta sisältävä. Veden sähkönjohtokyky oli lievästi kohonnut ja sen hygieeninen taso on tyypillisesti heikoimmillaan kesällä, joskin silloinkin hyvällä tasolla. Kokonaisfosforin ja -typpipitoisuuden perusteella joen vesi kuuluu lievästi rehevään rehevyysluokkaan ja veden laatu korreloivat kohtalaisen hyvin Ylläksen keskuspuhdistamon kuormituksen kanssa (Vaaramaa-Hiltunen & Ojala 2011). Aiemmin Niesajoen näytteenotossa on havaittu ajoittain voimistunutta rihmaleväkasvua verrattuna alueen muihin pieniin jokiin (Vaaramaa-Hiltunen & Ojala 2011). Äkäsjokeen laskevista Hourukoskenojasta, Kivivuopionojasta ja Laurinojasta ei ole ajantasaista vedenlaatutietoa, mutta 80-luvulla tehtyjen vedenlaatumittausten perusteella Hourukoskenojan vesi on ollut lievästi rehevää, Laurinojan rehevää. Hourukoskenojassa veden kiintoainepitoisuus on ollut yleensä alle 1 mg/l ja Laurinojassa jonkin verran korkeampi, kesälläkin noin 1,9 mg/l. Veden värin perusteella Hourukoskenoja voidaan luokitella humuspitoiseksi tai lievästi humuspitoiseksi ja Laurinoja lienee myös ainakin luokassa humuspitoinen. Laurinosan rehevyys on kokonaistypen perusteella luokassa karu ja fosforin perusteella luokassa lievästi rehevä. Laurinojan vesi on peräisin osaksi Hannukaisen louhosmontusta, jonka vuoksi mm. sen sulfaattipitoisuus on alueen muita jokia korkeampi. Sekä Laurinojan että em. pienten purojen valuma-alueella on harjoitettu metsätaloutta, jolla lienee edelleen vaikutusta kaikkien näiden vesien laatuun.

22 4 Northland Mines Oy Kolarin kaivoshankealueiden pohjaeläinselvitys 2011 Taulukko 1. Pohjaeläinselvityksen havaintopaikat ja sijainnit. Nro Näytepaikka Pvm. Laajuus (km 2 ) Uoman leveys (m) Vatunnus Äkäsjoen alaosan vesistöalue 393 km Koordinaatti (KKJ) 1 Kuerjoki, Aavahelukka m Laurinoja m Kivivuopionoja m Valkeajoki m Valkeajoki m Hourukoskenoja m Mustijoki m Tapojoki m Äkäsjoki m Äkäsjoki m Äkäsjoki m Äkäsjoki m Äkäsjoki m Niesajoen vesistöalue 107 km Niesajoki 2, Kivikkopalo m Niesajoki, 3, alaosa m Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalue 2897 km Muonionjoki m Näytteenottomenetelmät Pohjaeläinnäytteenotto tehtiin Suomen ympäristökeskuksen, alueellisten ympäristökeskusten ja RKTL:n yhteistyössä laatimalla menetelmällä, jolla pyritään vastaamaan vesipuitedirektiivin vaatimuksiin (Meissner 2010). Menetelmässä valitaan ennalta vertailupaikkojen sijainti siten, ettei koskijakson yläpuolisella alueella olisi merkittäviä haja- tai pistekuormittajia tai aluetta ei olisi käsitelty esim. voimatalouden padotuksin tai koskikunnostuksin alle 5 vuotta näytteenottoajankohdasta (ks. Vuori 2006). Tästä periaatteesta poikettiin Niesajoen kohdalla, jonka latvalla sijaitsevan Rautuvaaran allasta käytetään Ylläksen keskuspuhdistamon jälkiselkeytykseen ja Rautuvaaran rikastamon vedet valuvat ylivaluntana vesistöön. Menetelmässä kullekin tarkkailtavalle koskialueelle perustetaan 3 näytepaikkaa, jotka edustavat standardin SFS 5077 mukaisia eri pohjanlaatutyyppejä ja niiltä otettuja rinnakkaisnäytteitä. Valuma-alueeltaan alle 1000 km 2 joilla koskialueelta otetaan kultakin näytepaikalta 2 rinnakkaisnäytettä (6 näytettä/ näytealue) ja valuma-alueeltaan yli 1000 km 2 joilla vastaavasti 3 rinnakkaisnäytettä (9 näytettä/ näytealue). Tutkitut valuma-alueet ovat alle 1000 km 2 pieniä latvavesiä Muonionjokea lukuun ottamatta ja näytteitä otettiin suositusten mukaisesti. Näytepaikat valitsemaan havaintoalueilta siten, että 1) vuolaan keskivirran ja karkean pohjan 2) keskinopean (hitaahkon) ja pikkukivikon/soraikon sekä 3) rannanläheisen hidasvirtaisen ja hienojakoisemman pohjanlaadun (yleensä merkittävä osa hiekkaa) ympäristömuuttujayhdistelmät tulivat edustetuiksi. Varsinainen näytteenotto tapahtui standardia 5077 soveltaen, eli haavi painettiin joen pohjaan ja sen edustalla potkittiin pohjaa kohtalaisen voimakkain, pyörittävin liikkein yhteensä 30 s ajan noin metrin matkalla haavista ylävirtaan päin. Haaviin jäänyt aines seulottiin 0,5 mm:n seulalla, seulos siirrettiin

23 5 Northland Mines Oy Kolarin kaivoshankealueiden pohjaeläinselvitys 2011 säilöntäastiaan ja säilöttiin maastossa 70 % etanoliin. Jokaiselta näytepaikalta täytettiin POHJE-tietokannasta tulostettu pohjaeläinlomake, johon merkittiin keskeisinä tietoina mm. pohjan laadun, pohjakasvillisuuden, virrannopeuden ja näytteenottopaikan syvyyden tiedot. Näytteenoton yhteydessä näytepaikkojen sijainti määritettiin GPS laitteella. Näytteet otti iktyonomi ja näytteenottaja Simo Paksuniemi ja näytteenotossa avusti Markku Mettänen Näytteiden määritys ja analysointi Laboratoriossa näytteet poimittiin hyvässä valaistuksessa valkoiselta alustalta teollisuusluppia apuna käyttäen. Pohjaeläinten poiminnan suoritti biologi Britta Hamari. Lajit määritettiin jokinäytteiden osalta pääsääntöisesti lajitasolle, lukuun ottamatta kaksisiipisten heimoja. Pohjaeläimet määritti FL Lauri Paasivirta. Määrityksessä käytetty kirjallisuus on mainittu kirjallisuusluettelossa. Aineistosta laskettiin jokien ekologisessa luokittelussa käytettävät kolme luokkamuuttujaa: tyypille ominaiset taksonien lukumäärä, tyypille ominaisten EPT-heimojen (Ephemeroptera, Plecoptera ja Trichoptera) lukumääärä sekä yhteisöjen samankaltaisuuden astetta kuvaava PMA-indeksi. Vertailun vuoksi aineistosta laskettiin myös ns. biologinen vedenlaatupisteindeksi eli likaantumisindeksi (BMWP, Biological Monitoring Working Party), joka perustuu eri pohjaeläinheimojen erilaiseen kykyyn sietää vesistön kuormitusta. Lisäksi pohjaeläinyhteisö jaettiin ravinnonkäyttöryhmiin, jonka perusteella voidaan arvioida joen pohjaeläinyhteisön rakennetta ja sen muutoksia eri osissa vesistöä. Tyyppiominaisten taksonien lukumäärä (Hämäläinen ym ja 2007, Vuori ym mukaan) on kullekin jokityypille ominaisten taksonien havaittu lukumäärä. Tällä luokittelumuuttujalla kuvataan taksonikoostumusta ja monimuotoisuutta. Indeksi on suora johdannainen maailmalla yleisesti käytetystä havaittujen ja ennustettujen taksonien suhteesta (esim. Moss 1987). Indeksissä tyypille ominaisiksi taksoneiksi on rajattu sellaiset taksonit, jotka esiintyvät vähintään 40 prosentilla tyypin vertailupaikoista. Ekologisen laatusuhteen laskennassa odotusarvona käytetään tyypin mediaania (Vuori ym. 2010). Jos havaittujen ja vertailuolosuhteiden taksonimäärä on lähellä yhtä, tulkitaan paikan olevan ekologisesti häiriytymättömässä tilassa. Tyyppikohtaiset lajilistat on kuvannut yksityiskohtaisesti Vuori yms Vertailuarvot Pohjois-Lapin kangasmaiden joille on esitetty taulukossa 2. Tyyppiominaisten EPT-heimojen lukumäärä on kullekin tyypille ominaisten päivänkorento-, koskikorento-, ja vesiperhosheimojen havaittu lukumäärä. Muuttuja kuvaa tärkeiden taksonomisten ryhmien esiintymistä ja puuttumista. EPT-heimoja pidetään yleisesti herkkinä erilaisille elinympäristöjen muutoksille ja EPTheimoja kuvaavat muuttuvat ovat keskeisiä muuttujia esimerkiksi erilaisissa monimuuttuja-indekseissä. Myös tyyppiominaisten heimojen esiintymisen kynnysarvo on 40 % vertailupaikoista (Vuori ym. 2010). Tyyppikohtaiset EPT-heimojen listat on kuvannut Vuori ym Luokittelun vertailuarvot ja luokkajako on esitetty taulukossa 2.

24 6 Northland Mines Oy Kolarin kaivoshankealueiden pohjaeläinselvitys 2011 Taulukko 2. Ekologisen luokituksen vertailuarvot ja luokkarajat Pohjois-Lapin kangasmaiden joille. Tyyppi Muuttuja Yksikkö Vertailuolot Luokkarajat Pohjois-Lapin pienet kangasmaiden joet Pohjois-Lapin keskisuuret kangasmaiden joet Pohjois-Lapin suuret kangasmaiden joet Tyyppilajien määrä Tyyppi-EPTheimojen määrä Tyyppilajien määrä Tyyppi-EPTheimojen määrä Tyyppilajien määrä Tyyppi-EPTheimojen määrä taksonien lkm. E/H H/T T/V V/Hu 15,0 12,7 9,5 6,4 3,2 ELS 0,85 0,64 0,42 0,2 heimojen lkm. 9,0 7,7 5,8 3,9 1,9 ELS 0,86 0,64 0,43 0,21 taksonien lkm. 17,5 14,9 11,2 7,5 3,7 ELS 0,85 0,64 0,43 0,21 heimojen lkm. 11,0 8,9 6,7 4,5 2,2 ELS 0,81 0,61 0,40 0,20 taksonien lkm. 17,0 15,0 11,3 7,5 3,8 ELS 0,88 0,66 0,44 0,22 heimojen lkm. 12,0 11 8,25 5,5 2,75 ELS 0,92 0,69 0,46 0,23 Ekologisen tilan luokittelun apuna on käytetty myös suhteellista mallinkaltaisuutta (Percent Model Affinity, PMA), joka kuvaa arvioitavan kohteen lajiston suhteellisia osuuksia vertailuaineistosta laskettuihin lajien keskimääräisiin suhteellisiin osuuksiin. Tämän muuttujan laskemisesta luovuttiin, koska menetelmä on ilman ohjelmallista toteutusmahdollisuutta hyvin työläs ja myös ko. muuttujan laskemiseen tarvittavien vertailuaineistojen luokitteluun on tulossa edelleen muutoksia (Aroviita Jukka kirjall. tiedonanto, vrt. Vuori ym. 2010). Tyyppiominaisten taksonien ja ETP-heimojen lukumäärän avulla päädytään todennäköisesti samoihin jokien tilaa kuvaaviin luokkiin. Jokien luokittelussa tilaluokkien rajat on toistaiseksi asetettu tasavälisesti siten, että erinomaisen ja hyvän tilaluokan raja-arvoksi (E/H) on määrätty tyypin vertailukohteiden muuttujajakauman 25. prosenttipiste (25P). Pistettä pienemmät arvot on jaettu neljään tasaväliseen luokkaan niin, että hyvän ja tyydyttävän luokan raja-arvo (H/T) = ¾ 25P, tyydyttävän ja välttävän luokan raja-arvo (T/V) = ½ 25P ja välttävän ja huonon luokan raja-arvo (V/Hu)=1/4 25P. BMWP-indeksiä voidaan käyttää yhtenä veden laatuluokittelun kriteerinä (Armitage ym. 1983). Pisteytyksessä likaantumisen suhteen herkät heimot saavat korkean pistearvon ja likaantumista hyvin sietävät matalan (taulukko x). Kunkin näytepisteen pistearvo määräytyy siinä esiintyvien yksittäisten heimojen pistearvojen summana. Indeksi on kvalitatiivinen eikä huomioi yksilömääriä. Kun BWMP-indeksi suhteutetaan sen muodostaneiden heimojen lukumäärään, saadaan keskimääräinen vedenlaatupisteindeksi taksonia kohti (ASPT, average score per taxon). Korkeat ASPT:n arvot ovat tyypillisiä puhtaille latvavesille ja matalat arvot ympäristöille, joissa ei esiinny likaantumisen suhteen herkkiä lajeja.

25 7 Northland Mines Oy Kolarin kaivoshankealueiden pohjaeläinselvitys 2011 Taulukko 3. BMWP-pistearvot eri pohjaeläinheimoille ja eräille pohjaeläinluokille ja -alaluokille. (Pisteytyksessä on käytetty ensisijaisesti Armitage ym. (1983) esittämiä pistearvoja. Taulukkoa on täydennetty Alba-Tercedor & Sanchez-Ortegan (1988) esittämillä heimoilla (alleviivatut). HEIMOT PISTEET Siphlonuridae, Heptageniidae, Leptophlebiidae, Ephemerellidae, Potamanthidae, 10 Ephemeridae, Taeniopterygidae, Leuctridae, Capniidae, Perlodidae, Perlidae, Chloroperlidae, Aphelocheiridae, Phryganeidae, Molannidae, Beraeidae, Odontoceridae, Leptoceridae, Goeridae, Lepidostomatidae, Brachycentridae, Sericostomatidae, Athericidae, Blephariceridae Astacidae, Lestidae, Agriidae, Gomphidae, Cordulegasteridae, Aeshnidae, Corduliidae, 8 Libellulidae, Psychomyiidae, Philopotamidae, Glossosomatidae Caenidae, Nemouridae, Rhyacophilidae, Polycentropodidae, Limnephilidae, 7 Prosopistomatidae Neritidae, Viviparidae, Ancylidae, Hydroptilidae, Unionidae, Corophiidae, 6 Gammaridae, Platycnemididae, Coenagriidae, Thiaridae, Atyidae Mesoveliidae, Hydrometridae, Gerridae, Nepidae, Naucoridae, Notonectidae, Pleidae, 5 Corixidae, Haliplidae, Hygribiidae, Dytiscidae, Gyrinidae, Hydrophilidae, Clambidae, Helodidae, Dryopidae, Elmidae, Chrysomelidae, Curculionidae, Hydropsychidae, Tipulidae, Simuliidae, Planariidae, Dendrocoelidae, Oligoneuriidae, Polymitarcidae, Dugesiidae Baetidae, Sialidae, Piscicolidae, Tabanidae, Stratiomyidae, Empididae, Dixidae, 4 Dolichopodidae, Ceratopogonidae, Anthomyidae, Limoniidae, Psychodidae, Sciomyzidae, Rhagionidae, Hydracarina Valvatidae, Hydrobiidae, Lymnaeidae, Physidae, Planorbidae, Sphaeriidae, 3 Glossiphoniidae, Hirudidae, Erpobdellidae, Asellidae, Ostracoda Chironomidae, Culicidae, Ephyridae, Thaumaleidae 2 Oligochaeta (koko luokka), Syrphidae 1 3 TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU Selvitetyistä kohteista Laurinoja, Kivivuopionoja ja Hourukoskenoja voidaan luokitella pieniksi puroiksi, joiden leveys vaihtelee 3 4 m. Kuerjoki, Valkeajoki, Tapojoki ja siihen laskeva Mustijoki voidaan luokitella pieniin jokiin ja niiden leveys on paikasta riippuen 3-10 m. Nämä kohteet voidaan lukea jokivesien ekologisessa luokittelussa luokkaan Pohjois-Lapin pienet kangasmaiden joet. Äkäsjoki kuuluu kertaluokkaa suurempaan jokiuomaan (leveys 14-26) ja Muonionjoki luokiteltavissa keskisuureksi joeksi (näytealueen leveys 164 m). Viimeksi mainitut joet voidaan luokitella jokien ekologisen tilan luokittelun mukaisesti keskisuuriin ja suuriin Pohjois-Lapin kangasmaiden jokiin (tässä järjestyksessä). Havaintoalueen muodostuvat hieman epäyhtenäisestä kokonaisuudesta, vaikka valtaosa tutkituista koskipaikoista sijoittuu Äkäsjoen vesistöalueelle. Kaikki joki- ja purouomat ovat kuitenkin toisistaan jonkin verran poikkeavia mm. veden laadun ja fysikaalisten ympäristömuuttujien suhteen. Tämän vuoksi joen j pohjaeläinyhteisön rakenteen muutoksen tarkastelu on mielekästä Äkäsjoessa, jossa on viisi näytealuetta. Pohjaeläinten ryhmäkohtainen koostumus vaihteli alueesta riippuen siten, että pohjaeläimistössä vallitsevan ryhmän muodostivat joko kaksisiipiset tai päivänkorennot. Kaksisiipisten ryhmään kuuluu pohjoisen virtavesissä runsaana tyypillisesti mäkärät (Simuliidae) ja surviaissääsket (Chironomidae). Polttiaisten osuus on vähäisempi, mikä selittyy ainakin osaksi virtavesiä suosivien polttiaislajien suhteellisen vähäisestä osuudesta ryhmän sisällä (Nilsson 1997). Kokonaisuutena EPT-ryhmä (päivänkorennot, koskikorennot ja vesiperhoset) on edustettuna pääsääntöisesti koskipaikoille tyypillisesti runsaana poisluettuna Kivivuopionojan, Mustijoen ja Äkäsjoen kaksi koealaa (kuva 1). Näissä esiintyvät erittäin runsaana samanaikaisesti sekä mäkärät että surviaissääsket, mikä kertoo jokien vaihtelevasta luonteesta: koski- ja virtapaikat, joissa esiintyy erityisesti uposlehtistä kasvillisuutta, ovat mäkärien toukkien suosimia

26 8 Northland Mines Oy Kolarin kaivoshankealueiden pohjaeläinselvitys 2011 kasvualustoja, kun surviaissääsket suosivat syvempiä sedimentaatiopohjia. Äkäsjoen toiseksi alimmalla ja toiseksi ylimmällä näytealueilla kovakuoriaisten korkeampi osuus poikkesi jonkin verran muusta aineistosta. Muita yksilömäärältään pienempiä pohjaeläinryhmiä olivat mm. harvasukamadot (Oligochaeta), simpukat, kotilot. Kotiloita esiintyi erityisesti Mustijoella (8 % osuus) ja Muonionjoella (n. 4 % osuus). Yksilömäärältään runsaslukuisimmassa päivänkorentojen ryhmässä vallitsivat näytteenottoalueesta riippumatta Baetis ja Ephemerella -sukujen yksilöt, joita esiintyi kaikissa otetuissa näytteissä. Koskikorentolajien esiintyminen oli tasaisempaa ja tyypillisesti lähes kaikissa näytteissäkin esiintyi useampia koskikorentolajeja. Vesiperhosten suhteellinen osuus oli matalahko, mikä johtuu näytteiden yleisesti runsaasta kokonaisyksilömäärästä. Havaitut vesiperhosten yksilömäärät olivat kuitenkin tavanomaisia ja koskikorentojen tavoin selviä vallitsevia lajeja ei esiintynyt. Lajistossa ei esiintynyt uhanalaiseksi luokiteltuja lajeja (Rassi ym. 2010). Ryhmittäiset yksilömäärät alueittain Suhteellinen frekvenssi 100,0 90,0 80,0 70,0 60,0 50,0 40,0 30,0 20,0 10,0 0, Näytealue Kovakuoriaiset Kaksisiipiset Vesiperhoset Koskikorennot Päivänkorennot Simpukat Harvasukamadot Kuva 1. Ryhmittäiset yksilömäärät Kuerjoen (1), Laurinojan (2), Kivivuopionojan (3), Valkeajoen (4-5), Hourukoskenojan (6), Mustijoen (7), Tapojoen (8), Äkäsjoen (9-13), Niesajoen (14-15) ja Muonionjoen (16) näytealueilla. (Osituksesta johtuva vääristymä on korjattu kertomalla ositettu näytteen osa osituksen osuuden käänteisluvulla, taulukosta on jätetty pois näytteissä harvalukuisempana esiintyvät lajiryhmät, vrt. liite 3). Taksonomiseen luokitteluun kuuluvien eri hierarkiatasojen, eli taksonien, kokonaismäärät vaihtelivat jossain määrin näytealueiden välillä suhteessa tutkitun uoman leveyteen, vaikka varsinaista korrelaatiota 5 % riskitasolla ei havaittukaan (r (0.05),(1)= 0.425, df=16, p>0.05). Taksonimäärää selittää varmasti myös jokien vedenlaatuun, morfologiaan ja muihin ympäristömuuttujiin liittyvät tekijät. Kokonaistaksonimäärä vaihteli erityisesti pieniksi joiksi luokiteltavissa kohteissa runsaasti välillä. Äkäsjoen taksonimäärät olivat suhteellisen korkeita Myös Muonionjoki kuului odotetusti taksonimäärän suhteen runsaslukuisimpiin näytealueisiin. Pienistä joista huomattavan korkeita taksonimääriä tavattiin Kuerjoen ja Tapojoen näytteenottoalueilla. Näiden alueiden BMWP-indeksi oli tämän kokoluokan joiksi myös varsin korkea. Myös Niesajoen alaosa sekä Äkäs- ja Muonionjoki kuuluivat tähän varsin korkean biologisen likaantumisindeksin omaaviin kohteisiin eli kyseiset joet ovat indeksin perusteella varsin luonnontilaisia ja siten lajistossa on myös runsaasti likaantumiselle herkkiä lajeja. Niesajoen yläosa poikkesi joen alaosasta sekä yksilömäärän, taksonien kokonaismäärän että likaantumisindeksin suhteen. Lajiryhmien osalta merkittävimmät erot olivat Niesajoen yläosan koskikorentojen vähäisemmän määrän ja alaosan runsaamman kovakuoriaismäärän välillä. Runsas kovakuoriaismäärä voi olla seurausta näytteenotossakin havaitusta rihmalevien runsaasta

27 9 Northland Mines Oy Kolarin kaivoshankealueiden pohjaeläinselvitys 2011 määrästä, mikä on pohjan pinnoilta ravintonsa hankkivien kovakuoriaisten ravintokohde. Hyvin samansuuntainen kokonaistulos havaittiin Niesajoen kahdella näytepisteellä v Tornion-Muonionjoen yhteistarkkailun yhteydessä (Salo ym. 2009). BMWP-indeksin ja taksonimäärien perusteella näyttää siltä, että tutkittujen jokien tila on monilta osin luonnontilaisen kaltainen: joen koon kasvaessa, myös sen taksonimäärällä on taipumus kasvaa. Tästä seuraa luonnontilaisen kaltaisessa joessa myös likaantumista heikosti sietävien taksonien lukumäärän kasvu.

28 Taulukko 4. Virtavesien näytealueiden pohjaeläinten BMWP-pistearvot hajontoineen ja minimi- ja maksimiarvoineen, keskimääräiset pistearvot (ASPT) sekä laskennassa mukana olleiden taksonien ja yksilöiden määrä sekä näytealueelta tavattujen taksonien kokonaismäärä. (Näytealueet: Kuerjoki (1), Laurinoja (2), Kivivuopionoja (3), Valkeajoki (4-5), Hourukoskenoja (6), Mustijoki (7), Tapojoki (8), Äkäsjoki (9-13), Niesajoki (14-15) ja Muonionjoki (16)). 10 Northland Mines Oy Kolarin kaivoshankealueiden pohjaeläinselvitys 2011 NÄYTEALUE Näytealueen tunnus 1* 2 3* 4* 5* 6* 7* 8* * 12* 13* 14* 15* 16 Kokonaispisteet (BMWP) Keskiarvo (ASPT) 7,148 7,333 7,050 7,105 6,889 7,368 6,400 7,094 6,906 7,419 7,147 7,094 7,156 7,080 6,765 6,867 Keskihajonta 3,110 3,125 2,964 3,195 2,979 2,985 3,136 2,955 2,810 2,907 2,925 2,988 2,886 2,722 2,934 3,126 Minimi Maksimi Pisteytettyjen 27 taksonien lkm Taksonien kokonaismäärä Yksilömäärä/näyte Yksilömäärä yht *) ositettu näyte, ositukset kuvattu tarkemmin liitteessä 3.

29 11 Northland Mines Oy Kolarin kaivoshankealueiden pohjaeläinselvitys 2011 Aineiston perusteella tehtiin vertailua tyyppiominaisten taksonien ja tyyppiominaisten EPT-heimojen lukumäärän suhteen. Vertailuarvoina käytettiin viimeisimmän pintavesien ekologisen tilan luokittelun ohjeen arvoja (Vuori ym. 2010). Uusi versio julkaistaan kuluvan kevään aikana (Aroviita, kirjall. tiedonanto). Vertailuarvoina käytettiin kohteen koosta riippuen Pohjois-Lapin pieniä, keskisuuria tai suuria kangasmaiden jokia (ks. Vuori ym. 2010). Vertailuun valittiin ohjeen mukaan kultakin näytealueelta 4 näytettä, jotka edustivat mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman nopeaa virtausta ja joiden yksilömäärä siten olisi myös mahdollisimman korkea. Tyyppiominaisten taksonien määrä vaihteli näytealueesta riippumatta hyvin vähän. Suurimmat suhteelliset arvot eli havaittujen ja odotettujen lukumäärien suhde (ELS, vertailuarvo) saavutettiin noin puolessa tutkituista kohteista: Kuerjoessa, Kivivuopionojassa, Valkeajoessa, Hourukoskenojassa, Mustijoella, Tapojoella, Niesajoen alaosalla ja Muonionjoessa. Poikkeamat odotusarvoista olivat kuitenkin hyvin pieniä lukuun ottamatta Äkäsjoen ylintä näytealuetta, jossa myös ekologinen tila sijoittui alempaan luokkaan kuin muilla kohteilla. Myös Äkäsjoen keskimmäinen ja Niesajoen ylempi näytteenottoalue saivat hieman matalamman, hyvän ja erinomaisen luokan rajalle sijoittuvan vertailuarvon. Muut kohteet voitiin lukea luokkaan erinomainen. Muutamilla kohteilla vertailuarvo sai yli 1:n arvoja, mikä tarkoittaa, että alueella esiintyi enemmän jokityypille ominaisia taksoneita kuin luokituksen olettama vertailuarvon maksimi on (taulukko 4). Taulukko 5. Havaittujen tyyppiominaisten taksonien kokonaismäärä, jokityypin odotusarvo sekä näistä muodostettu vertailuarvo (ELS) ja sen mukainen luokka näytealueittain (luokitukset Vuori ym. 2010). Näytealue Tyyppilajit Odotusarvo ,5 17,5 17,5 17,5 17, ELS 1,00 0,93 0,93 1,00 1,13 1,13 1,00 1,00 0,74 0,97 0,86 0,91 0,91 0,87 1,13 1,00 Luokka E E E E E E E E H E E E E E E E E=erinomainen, H=hyvä Tyyppiominaisten EPT-heimojen lukumäärä oli Muonionjoessa luokassa hyvä ja muilla näytealueilla luokassa erinomainen. Valkeajoen yläosa oli tässä luokituksessa lähellä hyvän ja eriomaisen luokan rajaa, kuitenkin luokassa erinomainen. Kuten tyyppiominaisten taksonienkin kohdalla EPT-heimojen lukumäärän vertailuarvo sai yli 1:n arvoja, mikä osaltaan kuvastaa näiden alueiden hyvää tilaa (taulukko 5). Taulukko 6. Havaittujen tyyppiominaisten EPT-heimojen kokonaismäärä, jokityypin odotusarvo sekä näistä muodostettu vertailuarvo (ELS) ja sen mukainen luokka näytealueittain (luokitukset Vuori ym. 2010). Näytealue Tyyppiheimot Odotusarvo ELS 1,00 1,00 1,00 0,89 1,00 1,11 1,22 1,11 1,09 1,09 1,00 1,00 1,00 1,11 1,11 0,83 Luokka E E E E E E E E E E E E E E E H E=erinomainen, H=hyvä Vertailu aiempiin tuloksiin Kaivosyhtiö toteutti vuonna 2007 Kolarin ja Pajalan alueiden pohjaeläintutkimuksen, jossa valtaosalta myös nyt tutkituista Kolarin kunnassa sijaitsevista joista selvitettiin. Tutkimusmenetelmä oli pääosin sama, joskin virtavesien pohjaeläinten seurantamenetelmissä on tehty edelleen jonkin verran tarkennuksia viime vuosina (vrt. Vuori 2006 ja Meissner ym. 2010) ja näytteiden lukumäärä ei vastaa kaikilta osin toisiaan. Näytteiden lukumäärällä ei kuitenkaan tässä tapauksessa ole juuri merkitystä havaittujen taksonien suhteen, koska näytemäärät ovat riittävän korkeita (ks. esim. Armitage ym. 1983). Laurinojan suun alueen tulos on sekä lajiryhmien että likaantumisindeksin suhteen lähes identtinen vuosien 2007 ja 2011 välillä. Kivivuopionojalla näytemäärät ovat olleet v korkeammat, mutta siitä huolimatta

30 12 Northland Mines Oy Kolarin kaivoshankealueiden pohjaeläinselvitys 2011 nyt havaittu taksonimäärä oli suurempi ja likaantumisindeksin arvo (BMWP) korkeampi (135 vs. 109 ja 117). Valkeajoella tulokset olivat sekä ryhmien osuuksien että taksonimäärien ja likaantumisindeksin suhteen samankaltaiset, joskin indekseissä oli pientä vaihtelua sekä ylemmillä että alemmilla näytealueilla. Äkäsjoessa likaantumisindeksi sai jonkin verran aiempaa korkeampia likaantumisindeksin arvoja. Selvin ero oli Äkäsjokisuussa, jossa likaantumisindeksi nousi muiden joen näytealueiden tasolle. Vuonna 2007 tämä arvo oli selkeästi matalampi (229 vs. 154). Niesajoen ja Muonionjoen taksonimäärät ja varsin likaantumisindeksi olivat selvästi korkeammat kuin vuoden 2007 näytteenotossa havaittiin. Yhtenä selittävänä tekijänä Muonionjoen matalaan taksonimäärään ja indeksin arvoon v on pienempi näytemäärä. Kokonaisuutena muutokset ovat pieniä ja joiltain osin selitettävissä vuoden 2011 korkeilla vedenpinnan tasoilla, joiden seurauksena virtaama on kovempi ja näin myös havaittu pohjaeläinmäärä voi olla korkeampi.

31 13 Northland Mines Oy Kolarin kaivoshankealueiden pohjaeläinselvitys JOHTOPÄÄTÖKSET Kolarin kaivoshankkeita varten selvitettiin pohjaeläimistöä Niesajoessa, Muonionjoessa Äkäsjokisuun yläpuolella sekä Äkäsjoessa ja siihen laskevissa sivujoissa. Näytteenotto toteutettiin virtavesissä potkuhaavimenetelmällä. Näytteitä otettiin yhteensä 16 virtavesikohteelta, joiden kokoluokka vaihteli puroista suureen jokeen. Tutkitut virtavedet käsittivät virtavesille tyypillisiä lajiryhmiä (EPT-ryhmä), joskin aineistossa korostui päivänkorentojen ja kaksisiipisten ryhmien runsaus. Kaksisiipisten ryhmästä erityisen runsaina esiintyivät mäkärät ja surviaissääsket, jotka ilmentävät useiden alueen jokien pienipiirteistä koski-suvanto -vaihtelua. Vesiperhosten ja koskikorentojen lukumäärä oli tavanomainen. Havaittujen taksonien kokonaismäärä vaihteli varsin runsaasti näytealueesta riippuen. Kokonaistaksonimäärä vaihteli erityisesti pieniksi joiksi luokiteltavissa kohteissa välillä. Äkäsjoen ja Muonionjoen taksonimäärät olivat suhteellisen korkeita, kpl. Pienistä joista huomattavan korkeita taksonimääriä tavattiin Kuerjoen ja Tapojoen näytteenottoalueilla. Näiden alueiden BMWP-indeksi oli tämän kokoluokan joiksi myös varsin korkea. Myös Niesajoen alaosa sekä Äkäs- ja Muonionjoki kuuluivat tähän varsin korkean biologisen likaantumisindeksin omaaviin kohteisiin eli kyseiset joet ovat indeksin perusteella varsin luonnontilaisia ja siten lajistossa on myös runsaasti likaantumiselle herkkiä lajeja. Niesajoen yläosa poikkesi joen alaosasta sekä likaantumisindeksin että taksonimäärän suhteen. Joen alaosissa havaittiin myös varsin runsas kovakuoriaisten osuus, mikä viittaa alueella aiemminkin havaittuun pohjan pinnoilla kasvavien rihmalevien runsaaseen kasvuun. Tyyppiominaisten taksonien määrä vaihteli näytealueesta riippumatta hyvin vähän. Suurimmat suhteelliset arvot eli havaittujen ja odotettujen lukumäärien suhde (ELS, vertailuarvo) saavutettiin noin puolessa tutkituista kohteista: Kuerjoessa, Kivivuopionojassa, Valkeajoessa, Hourukoskenojassa, Mustijoella, Tapojoella, Niesajoen alaosalla ja Muonionjoessa. Poikkeamat odotusarvoista olivat kuitenkin hyvin pieniä lukuun ottamatta Äkäsjoen ylintä näytealuetta, jossa myös ekologinen tila sijoittui alempaan luokkaan kuin muilla kohteilla. Myös Äkäsjoen keskimmäinen ja Niesajoen ylempi näytteenottoalue saivat hieman matalamman, hyvän ja erinomaisen luokan rajamaille sijoittuvan vertailuarvon. Muut kohteet voitiin lukea luokkaan erinomainen. Tyyppiominaisten EPT-heimojen lukumäärän perusteella näytealueet sijoittuivat Muonionjoen näytealuetta lukuun ottamatta luokkaan erinomainen. Kokonaisuutena näytealueet vaikuttavat olevan paria poikkeusta lukuun ottamatta pohjaeläimistön osalta lähellä luonnontilaa, vaikka jokiin on kohdistunut eri aikoina erilaisia ihmisen aiheuttamaa kuormitusta ja ne altistuvat edelleen jossain määrin mm. metsätalouden ja haja-asutuksen synnyttämälle hajakuormitukselle.

32 14 Northland Mines Oy Kolarin kaivoshankealueiden pohjaeläinselvitys 2011 KIRJALLISUUS Armitage, D. P., Moss. D., Wright, J. F. & Furse, M. T. 1983: The performance of a new biological water quality score system based on macroinvertebrates over a wide range of unpolluted running-water sites. Water res. 17. s Hertta-tietokanta 2012: Ympäristötiedon hallintajärjestelmä Hertta. [online]. Viitattu: Saatavissa: < Lapin ympäristökeskus 2009: Tornionjoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen Ympäristöministeriö, Vammala. 157 s. Meissner, K., Aroviita, J., Hellsten, S., Järvinen, M., Karjalainen, S.-M., Kuoppala, M., Mykrä, H. & Vuori, K.-M. 2010: Jokien ja järvien biologinen seuranta näytteenotosta tiedon tallentamiseen. Moniste. Versio Ympäristöhallinto. 41 s. Nilsson, A. 1997: Aquatic insects of North Europe. A taxonomic handbook. Vol. 2. Odonata-Diptera. Apollo books, Stenspur. 440 s. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Salo, J., Tammilehto, A., Hamari, S. & Savolainen, M. 2009: Tornion-Muonionjoen yhteistarkkailu vuodelta Moniste. Lapin Vesitutkimus Oy, Rovaniemi liitteet. Vaaramaa-Hiltunen, M. & Ojala, S. 2011: Tornion-Muonionjoen yhteistarkkailuraportti vuodelta Moniste. Lapin Vesitutkimus Oy, Rovaniemi. 128 s. Vuori, K-M. 2006: Jokien biologisten tekijöiden seuranta ympäristöhallinnossa -ohjeet näytteenottoon. Suomen ympäristökeskus, VTO. 8 s. Vuori, K.-M., Mitikka, S. & Vuoristo, H. 2010: Pintavesien ekologisen tilan luokittelu. Osa I: vertailuolot ja luokan määrittäminen, Osa II: Ihmistoiminnan ympäristövaikutusten arviointi. Ympäristöhallinnon ohjeita 3/2009. Suomen ympäristökeskus, Sastamala. 120 s. KIRJALLISET TIEDONANNOT Aroviita, Jukka. Suomen ympäristökeskus, erikoistutkija. Sähköpostiviesti MÄÄRITYSKIRJALLISUUS HARVASUKASMADOT, OLIGOCHAETA Brinkhurst, R. O. 1963: Taxonomical studies on the Tubificidae ( Annelida, Oligochaeta ). - Int. Revue ges. Hydrobiol., Syst. Beihefte 2: Brinkhurst, R. O. 1971: A guide for the identification of British aquatic Oligochaeta. Freshwater Biol. Assoc. Scient. Publ. 22: Timm, T. 1999: Eesti röngusside ( Annelida ) määraja. A guide to the Estonian Annelida. - Loodu-seuurija Käsiraamatud 1. Naturalist s Handbooks 1, Tartu-Tallinn. JUOTIKKAAT, HIRUDINEA

33 15 Northland Mines Oy Kolarin kaivoshankealueiden pohjaeläinselvitys 2011 Elliott, J. M. & Mann. K. H. 1979: A key to the British Freshwater Leeches. - Freshwater Biol. Assoc. Scient. Publ. 40: Kirkegaard, J. B. 1985: Ferskvandsigler. - Danmarks Fauna 82: NILVIÄISET, MOLLUSCA Ellis, A. E. 1962: British freshwater bivalve Molluscs. - The Linnean Soc., Synopsis of the British Fauna 13: Danmarks Fauna 10 & 54, 1949: Bloddyr I & III. Glöer, P., Meier-Brook, C. & Ostermann, O. 1978: Susswassermollusken. - Deutscher Jugendbund fur Naturbeobachtung, Hamburg. Holopainen I. J. 1984: Pisidium. Määrityskaava kuoren perusteella. - Moniste, 7s. Hubendick, B. 1949: Våra snäckor. Snäckor i sött och bräckt vatten. - Illustrerad handbok, Stockholm. Hutri, K. & Mattila, T. 1991: Kotilo- ja simpukkaharrastajan opas. - Luonto-Liitto & Tammi. Zeissler, H. 1971: Die Muschel Pisidium. Bestimmungstabelle fur die mitteleuropäischer Sphaeriaceae. - Limnologica 8: ÄYRIÄISET, CRUSTACEA Forsman, B. 1972: Evertebrater vid svenska östersjökusten. - Zool. Revy 34: Karaman, G. S. 1993: Crustacea, Amphipoda di acqua dolce. - Fauna d Italia, Bologna. Segerstråle, S. G. 1950: The amphipods on the coasts of Finland - some facts and problems. -Comment. Biol. 10 (14): HYÖNTEISET, INSECTA PÄIVÄNKORENNOT, EPHMEROPTERA Engblom, E. 1996: Ephemeroptera, Mayflies. - Teoksessa: Nilsson, A. (ed.): The Aquatic Insects of North Europe 1: Kuusela, K. 1993: Suomen surviaistoukkien ( Ephemeroptera ) lajinmääritys. Artbestämning av finska dagsländalarver ( Ephemeroptera ). - Oulun yliopisto, Eläintieteen laitoksen monisteita 3/1993: Saaristo, M. I., Nilsson, A. N. & Savolainen, E. 1993: Heptagenia orbiticola Kluge, a mayfly species new to Europe ( Ephemeroptera, Heptageniidae ). - Ent. Tidskr. 114: Svensson, B. S. 1986: Sveriges dagsländor ( Ephemeroptera ), bestämning av larver. - Ent. Tidskr. 107: KOSKIKORENNOT, PLECOPTERA Brinck, P. 1952: Bäcksländor, Plecoptera. - Svensk Insektfauna 15: Lillehammer, A. 1988: Stoneflies ( Plecoptera ) of Fennoscandia and Denmark. - Fauna Ent. Scand. 21:

34 16 Northland Mines Oy Kolarin kaivoshankealueiden pohjaeläinselvitys 2011 VESILUTEET, HETEROPTERA Jansson, A. 1986: The Corixidae ( Heteroptera ) of Europe and some adjacent regions. Acta Entomol. Fennica 47: Jansson, A. 1996: Heteroptera Nepomorpha, Aquatic Bugs. - Teoksessa: Nilsson, A. (ed.): The Aquatic Insects of North Europe 1: KOVAKUORIAISET, COLEOPTERA Engblom, E., Lingdell, P.-E. & Nilsson, A. N. 1990: Sveriges bäckbaggar ( Coleoptera, Elmididae ) - artbestämning, utbredning, habitatval och värde som miljöindikatorer. - Ent. Tidskr. 111: Nilsson, A. N. 1982: A key to the larvae of the Fennoscandian Dytiscidae ( Coleoptera ). Fauna Norrlandica 5 (2): Nilsson, A. N. & Holmen, M. 1995: The aquatic Adephaga ( Coleoptera ) of Fennoscandia and Denmark. II. Dytiscidae. - Fauna Ent. Scand. 32: Nilsson, A. N. 1996: Coleoptera, Introduction, Gyrinidae, Haliplidae, Noteridae, Dytiscidae, Hydrophiloidea, Hydraenidae, Dryopoidea, Scirtidae, Donaciinae and Curculionidae. - Teoksessa: Nilsson, A. (ed.): The Aquatic Insects of North Europe 1: KAISLAKORENNOT, SIALIDAE Kaiser, E. W. 1977: Aeg og larver af 6 Sialis-arter fra Skandinavien og Finland ( Megaloptera, Sialidae. - Flora og Fauna 83: VESIPERHOSET, TRICHOPTERA Bongaard, T. 1990: Key to the Fennoscandian larvae of Arctopsychidae and Hydropsychidae ( Trichoptera ). - Fauna norv. Ser. B 37: Edington, J. M. & Hildrew, A. G. 1995: Caseless caddis larvae of the British Isles. A key with ecological notes. - Freshwater Biol. Assoc. Scient. Publ. 53: Lepneva, S. G. 1971: Fauna of the USSR. Trichoptera 2, Larvae and Pupae of Integripalpia. - Transl. from Russian edition. Jerusalem, 700 s. Solem, J. O. 1971: Larvae of the Norwegian species of Phryganea and Agrypnia ( Trichoptera: Phryganeidae ). - Norsk ent. Tidskr. 18: Wallace, I. D., Wallace, B. & Philipson, G. N. 1990: A key to the case-bearing caddis larvae of Brittain and Ireland. - Freshwater Biol. Assoc. Scient. Publ. 51: Wiberg-Larsen, P. 1980: Bestemmelsesnögle til larver af de danske arter af familien Hydropsychidae (Trichoptera) med noter om arternes udbredelse og ökologie. - Ent. Meddr. 47: SÄÄSKET JA KÄRPÄSET, DIPTERA Nilsson, A. (ed.) 1997: Aquatic Insects of North Europe. Volume 2, Odonata & Diptera. Apollo Books. Stenstrup, 440 s.

35 17 Northland Mines Oy Kolarin kaivoshankealueiden pohjaeläinselvitys 2011 Papp, L. & Darvas, B. (eds.) 1997: Contributions to a manual of Palaearctic Diptera. Volume 2. Nematocera and Lower Brachycera. - Science Herald, Budapest, 572 s. Svensson, B. 1980: Akvatiska dipter-larver I Sverige. I. Bestämningsnyckel för familjer Tipulidae, Cylindrotomidae & Limoniidae. - Moniste, 24 s. Utrio, P. 1976: Identification key to Finnish mosquito larvae ( Diptera, Culicidae ). - Ann. Agric. Fenniae 15: Saether, O. A. 1970: Nearctic and Palaearctic Chaoborus ( Diptera, Chaoboridae ). - Bull. Fish. Res. Board Canada 174: TYÖNRO: TALLENNE: Kolarin kaivoshankealueiden pohjaeläinselvitys 2011.doc

36 Liite 18 Kolarin ja Pajalan kaivoshankkeiden kalastoselvitykset

37

38 5199a 5200a 5201a 5202a KOLARIN JA PAJALAN KAIVOSHANKKEIDEN KALASTOSELVITYKSET LAPIN VESITUTKIMUS OY

39 i Northland Resources Inc Kolarin ja Pajalan kaivoshankkeiden kalastoselvitykset NORTHLAND RESOURCES INC: KOLARIN JA PAJALAN KAIVOSHANKKEIDEN KALASTOSELVITYKSET Jyrki Salo, FM SISÄLLYS SIVU 1. JOHDANTO AINEISTO JA MENETELMÄT SELVITYSALUEEN VESISTÖJEN YLEISKUVAUS KATSAUS VUODEN 2007 SÄÄOLOIHIN SÄHKÖKOEKALASTUSTEN KUVAUS Hannukainen Äkäsjokisuu Rautuvaara Stora Sahavaara ja Tapuli TULOKSET HANNUKAINEN Kuerjoki Laurinoja Kylmämaanoja Kivivuopionoja Valkeajoki Äkäsjoki ÄKÄSJOKISUU Äkäsjoki Mannajoki Muonionjoki RAUTUVAARA Niesajoki STORA SAHAVAARA JA TAPULI Kaunisjoki Aareajoki Pienemmät purot ja ojat YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET KIRJALLISUUS LIITTEET...21 pohjakartat: copyright Maanmittauslaitos lupa nro 16/MYY/07 copyright Länskartor / Lst O copyright Lantmäteriet

40 1 Northland Resources Inc Kolarin ja Pajalan kaivoshankkeiden kalastoselvitykset 1. JOHDANTO Northland Resources Inc. tytäryhtiöineen (Northland Exploration Finland Oy, Northland Resources AB) suunnittelevat Suomen Kolarin ja Ruotsin Pajalan kuntien alueella sijaitsevien malmiesiintymien hyödyntämistä. Koska suunnitellun kaltaisella toiminnalla tulisi väistämättä olemaan alueilla monenlaisia vaikutuksia, on hankkeiden kokoluokka huomioiden ensiarvoisen tärkeää tehdä riittävän laajat ja monipuoliset perustilaselvitykset hankkeiden vaikutusalueista. Eräs perustilaselvitysten osa-alueista on kalasto- ja kalastusselvitykset. Näihin liittyen onkin loppukesästä 2007 toteutettu sähkökoekalastuksia useilla koealoilla sekä Suomen että Ruotsin puolella. Yhdistettynä kalastustiedusteluilla saatavaan aineistoon ja muiden hankkeiden puitteissa tehtyihin selvityksiin, on alueiden kalastosta ja kalastuksesta mahdollista saada kattava ja luotettava yleiskuva. Tämä raportti pyrkii kerätyn aineiston puitteissa mahdollisimman kattavasti kuvaamaan hankealueiden kalastoa ja kalastusta. 2. AINEISTO JA MENETELMÄT 2.1. Selvitysalueen vesistöjen yleiskuvaus Suomen puolen selvityskohteina olleista vesistöistä koekalastukset kohdistuivat tärkeimpänä Äkäsjokeen. Lisäksi koekalastettiin muutamia Äkäsjoen sivujokia sekä Muonionjokeen laskevia pienempiä sivujokia. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta (RKTL) saatiin lisäksi koekalastustuloksia itse Muonionjoelta Äkäsjoen ylä- ja alapuolisilta koealoilta. Erityisesti Äkäsjoki ja Hannukaisen alueen sivujoet ja purot (Kuerjoki, Laurinoja, Kylmämaanoja, Kivivuopionoja ja Valkeajoki) olivat koekalastusten yhteydessä tehtyjen havaintojen mukaan kirkasvetisiä ja niiden pohjamateriaali koostui pienikokoisesta kiviaineksesta, sorasta ja hiekasta. Siten niiden arvioitiin jo ennalta soveltuvan varsin hyvin vaateliaampien virtakutuisten lajien elinympäristöiksi. Tästä oli ennakkotietoa myös mm. RKTL:n selvitysten perusteella. Tarkemmin selvitysalueiden vesistöjen vedenlaatuun keskitytään perustilaselvitysten vedenlaatuja käsittelevässä erillisessä raportissa. Muonionjoen sivujoet Mannajoki ja Niesajoki olivat vedenlaadultaan jonkin verran Hannukaisen alueen vesistöjen vastaavia sameampia. Niesajoen pohja koostui lisäksi huomattavasti karkeammasta kivimateriaalista ja pohjakasvillisuus oli tiheämpää. Näitäkään jokia ei kuitenkaan voida missään nimessä pitää kalastoltaan merkityksettöminä, kuten myöhemmin tuloskappaleesta ilmenee. Vesistöalueet, joilla Suomen puolella kalastetut sähkökoekalastusalat sijaitsevat, on esitetty taulukossa 1.

41 2 Northland Resources Inc Kolarin ja Pajalan kaivoshankkeiden kalastoselvitykset Taulukko 1. Vesistöalueet, joilla Suomen puolen sähkökoekalastusalat sijaitsevat (Ekholm 1993). vesistöalue vesistöalueen nimi pinta-ala alarajalla km 2 järvisyys alarajalla % Hannukaisen alue 522,92 3, Kuerjoen alue 162,21 0, Valkeajoen vesistöalue 53,25 0, Äkäsjoen suualue 648,81 3, Mannajoen vesistöalue 35,41 1, Niesajoen vesistöalue 107,47 1, Kalkkikankaan alue 12178,08 3, Kolarin alue 14137,74 3,20 Ruotsin puolella sähkökoekalastukset keskittyivät alueen tärkeimpiin virtavesiin Kaunisjokeen ja Aareajokeen. Lisäksi kalastettiin muutamia vähämerkityksisempiä sivupuroja lähinnä Sahavaaran kylän alueella. Ruotsin puolen vesistöt olivat yleisilmeeltään Suomen puolen vesistöjä sameavetisempiä ja erityisesti pienemmät sivupurot ja ojat (Vähäjoki, Välijoki, Rässioja, Kiekkajoki) vaikuttivat jo ulkoisten ominaispiirteidensä puolesta kalastolle varsin merkityksettömiltä. Myös Ruotsin puolen vesistöjen vedenlaatua käsitellään tarkemmin erillisessä raportissa. Kalastettujen koealojen sijainnit on esitetty liitteiden 1 ja 2 kartoissa. Äkäsjoen virtaamia on tarkempien tietojen puuttuessa arvioitu Ounasjoen Könkään (tunnus , koordinaatit (YK) ) virtaamatietojen perusteella, olettamalla valuntaominaisuudet alueille samankaltaisiksi. Näin saadut arviot mukailevat melko hyvin aiemmin Laurinojan purokartoitusraportissa (Salo & Paksuniemi 2007) Ylläsjoen vanhojen virtaamatietojen perusteella korjauskertoimella muokattuja virtaama-arvioita Mitatut ja arvioidut virtaamat 2007 Hannukainen Äkäsjokisuu Pello m3/s m3/s Kuva 1. Äkäsjoen arvioidut virtaamat Hannukaisen ja Äkäsjokisuun kohdilla (vasen Y-akseli) ja Tornionjoen Pellon mittauspisteen virtaamat (oikea Y-akseli) vuonna 2007.

42 3 Northland Resources Inc Kolarin ja Pajalan kaivoshankkeiden kalastoselvitykset 2.2. Katsaus vuoden 2007 sääoloihin Kesäkuu oli lämpö- ja sadeoloiltaan vaihteleva. Suurimpien jokien kesäkuun keskivirtaamat olivat pääosin keskiarvoa pienempiä, Oulujoessa ja Tornionjoessa kuitenkin hieman tavallista isompia. Heinäkuussa satoi lähes koko maassa keskimääräistä enemmän, paikoin jopa yli kaksinkertaisesti keskiarvoon nähden. Sateisilla alueilla vedenpinnat ja virtaamat nousivat selvästi. Myös maan pohjoisosan jokien heinäkuun keskivirtaamat olivat tavallista suurempia Elokuun alkupuoli oli helteinen sekä monin paikoin poutainen, loppupuoli viileämpi ja sateisempi. Järvien ja jokien vedenpinnat olivat suuressa osassa maata elokuun alussa korkealla heinäkuun lopun sateiden johdosta. Kuukauden alun nousun jälkeen vedenkorkeudet laskivat monin paikoin vähäsateisilla alueilla ja nousivat sateisimmilla alueilla. Jokien keskivirtaamat olivat elokuussa pääosin keskimääräisen tuntumassa. Syyskuun alku oli hieman tavanomaista viileämpi, loppupuoli taas keskimääräistä lämpimämpi. Kuukauden aikana satoi runsaasti monin paikoin. Vesistöjen virtaamat ja vedenpinnat nousivatkin erityisesti maan itäosassa ja Lapissa. Lapissa vedenpinnat olivat monin paikoin tavanomaista ylempänä Sähkökoekalastusten kuvaus Sähkökoekalastukset toteutettiin pääosin loppukesän ja syksyn 2007 aikana, Niesajoen kaksi koealaa kalastettiin jo kesällä 2006 ja RKTL:n kalastamien koealojen kalastusajankohdasta kesällä 2007 ei ole tarkempaa tietoa. Koealat pyrittiin mahdollisuuksien mukaan valitsemaan soveltuvilta koskialueilta. Paikoin sopivien paikkojen puutteessa jouduttiin kuitenkin kalastamaan joko virtaamiltaan ja vedenkorkeuksiltaan tai pohjamateriaaliltaan hieman heikommin soveltuvia kohteita. Lapin Vesitutkimus Oy:n suorittamat sähkökoekalastukset toteutettiin selässä kannettavalla akkukäyttöisellä sähkökalastuslaitteistolla (Hans Grassl IG200/2). Laitteistoa käytettiin 650 / 800 voltin jännitteellä ja maksimissaan 10 kw:n teholla / pulssi. Käytetty pulssitiheys (taajuus) oli 25 Hz (pulssia sekunnissa). Kalastusten yhteydessä ei käytetty sulkuverkkoja vakiintuneen käytännön mukaisesti. Kalastukset toteutettiin pääosin kuten Bohlin ym. (1989) esittävät. Metodin pääkohtia olivat: koealat kalastettiin kolmeen kertaan alat kalastettiin alhaalta ylöspäin kalastuskertojen välillä pidettiin minuutin tauot Tulokset käsiteltiin Bohlinin ym. (1989) ja Jungen & Libovarskyn (1965) esittämillä tavoilla. Laskelmat perustuivat kalalajikohtaisiin pyydystettävyysarvoihin. Nämä arvot on Lapin Vesitutkimus Oy:n sähkökalastuksissa laskettu erikseen jokaiselle koealalle jos lajin saalis on käsittänyt ensimmäisellä kalastuskerralla vähintään 25 yksilöä tai kaikilla kolmella kalastuskerralla vähintään 30 yksilöä. Muuten käytetty aiemmin vastaavissa kalastuksissa, joskin eri laitteistolla, saatuja pyydystettävyysarvoja. Tuloksista laskettiin mm. lajikohtaisia tiheyksiä (keskivirheineen) ja keski- ja kokonaispainoja jokaiselle koealalle.

43 4 Northland Resources Inc Kolarin ja Pajalan kaivoshankkeiden kalastoselvitykset Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kalastusmenetelmistä ei ole tarkempaa tietoa, tuloksia voidaan kuitenkin pitää maan johtavan tutkimuslaitoksen kyseessä ollessa luotettavina Hannukainen Hannukaisen alueen sähkökoekalastuksia toteutettiin Lapin Vesitutkimus Oy:n toimesta Laurinojalla (3 koealaa), Kylmämaanojalla (1), Kivivuopionojalla (2), Valkeajoella (2) ja Äkäsjoella (3). Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos kalasti puolestaan kaksi koealaa Kuerjoella ja yhden sekä Äkäsjoella että Valkeajoella. Lisäksi LVT Oy kalasti Laurinojan purokartoituksen yhteydessä kertaalleen pidempiä jaksoja Laurinojalla tarkoituksenaan selvittää kesänvanhojen taimenenpoikasten ja toisaalta sukukypsien ja sukutuotteiden kasvattamiseen panostaneiden kalojen esiintymistä. Näiden kalastusten yhteydessä ei otettu ylös tarkempia koealatietoja ja tulokset on tältä osin esitetty aiemmin laaditussa Laurinojan kartoitusraportissa (Salo & Paksuniemi 2007). Muiden LVT Oy:n kalastusten yhteydessä kirjattiin ylös mm. koealojen mitat (pituus, leveys, syvyys), pohjamateriaalin koostumus, kasvillisuus, sekä virtaamatietoja yms. Sähkökoekalastuslomake on liitteenä 3. Hannukaisen alueen sähkökalastukset toteutettiin Lapin Vesitutkimus Oy:n toimesta elokuun loppupuolella ja syyskuun alkupuoliskolla. Mm. koealojen sijainnit on esitetty taulukossa 2 ja lisäksi karttaliitteessä 1. Koealojen valokuvia ja koealakortit on puolestaan liitteissä 4 ja 5. Taulukko 2. Hannukaisen alueen sähkökalastuskoealojen tietoja. nro. joki koeala pvm. 1 Äkäsjoki Äkäslompolo RKTL koordinaatit (KKJ) selite n. 500 m Karitsaojan suulta ylävirtaan kosken yläosilla 2 Kuerjoki Kuerlinkat RKTL reilut 500 m Kuerjokisuulta ylävirtaan 3 Kuerjoki jokisuu RKTL n. 150 m Kuerjokisuulta ylävirtaan 4 Äkäsjoki Pulkka- n. 400 m Kuervaaran louhoksen tienhaarasta saarten alap. Äkäslompoloon päin, liittymä joen rantaan 5 Laurinoja ylin n. 1 km Kuervaaran taakse kiertävältä metsäautotieltä alavirtaan 6 Laurinoja keskim Laurinojan louhoksen luoteiskulmasta ajouraa koealalle 7 Laurinoja alin L n. 500 m puronsuulta ylävirtaan 8 Äkäsjoki Luosuntien yläpuoli Kylmämaanoja Kivivuopionoja Kivivuopionoja 12 Valkeajoki vajaat 100 m jokisuulta ylävirtaan sillan yläpuoli ylempi Kuervaaran taakse kiertävän metsäautotien yläpuoli NL n. 300 m Pakasaivon tien yläpuolella Valkeajoki RKTL n. 800 m Kivivuopion-ojansuun yläpuolella 13 Valkeajoki Kivivuopionojan suu 14 Valkeajoki Äkäslompolon tien alapuoli 15 Äkäsjoki Hamekoski Äkäslompolontien alapuolella

44 5 Northland Resources Inc Kolarin ja Pajalan kaivoshankkeiden kalastoselvitykset Äkäsjokisuu Äkäsjokisuun alueella koekalastettiin Lapin Vesitutkimus Oy:n toimesta vain kaksi koealaa, toinen aivan Äkäsjokisuulla ja toinen Mannajoella, josta ei löydetty kuin yksi sähkökoekalastukseen soveltuva koeala. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on lisäksi kalastanut Äkäsjoelta Volmarinkosken (Niverkosken) koealan noin 5 km jokisuulta ylävirtaan ja Muonionjoesta Äkäsjokisuun alueelta kolme koealaa. Muonionjoen koealoista yksi sijaitsi Äkäsjokisuulta ylävirtaan ja kaksi tästä alavirtaan. LVT Oy:n kalastukset toteutettiin tältä osin Koealojen tietoja on esitetty taulukossa 3. Taulukko 3. Äkäsjokisuun alueen sähkökalastuskoealojen tietoja. nro. joki koeala pvm. 16 Äkäsjoki 17 Äkäsjoki Volmarinkoski jokisuu 327 RKTL koordinaatit (KKJ) selite Volmarinkoski (Niverkoski) vajaat 5 km jokisuulta jokisuu, Kolari-Muonio tien alapuoli Kalkkikankaan kaivoksen Muonionjoen rantaan vievän tien viimeisen Mannajoen ylittävän sivupiston alapuoli 18 Mannajoki M Muonion- Mukka- 23 RKTL Aarean niemen itälaidan koski joki koski Muonion- Annan- n. 1 km Äkäsjokisuulta Halinkojärvestä 24 RKTL joki niva laskevan ojan kohdilla Muonion- Kuiva- 25 RKTL reilu 1 km Ylläsjokisuun yläpuolella joki niva Rautuvaara Rautuvaaran alueella on kalastettu kaikkiaan neljä koealaa Niesajoesta vuosien 2006 ja 2007 aikana. Vuoden 2006 kalastukset liittyivät Ylläksen keskusjätevedenpuhdistamon ja Rautuvaaran vanhan kaivoksen (Rautaruukki Oyj) velvoitetarkkailuun. Nämä kaksi koealaa sijaitsevat alempana Niesajoella ja vuonna 2007 kalastetut koealat ylempänä Rautuvaaran kaivoksen vanhan raakavesialtaan molemmin puolin. Koealan N10 kalastus vuonna 2007 ajoittui melko myöhäiseksi syyskuun loppuun, muilta osin kalastukset suoritettiin aiemmin loppukesän ja alkusyksyn aikana. Koealatietoja on esitetty taulukossa 4. Taulukko 4. Rautuvaaran alueen sähkökalastuskoealojen tietoja. nro. joki koeala pvm. 19 Niesajoki uusi LVT koordinaatit (KKJ) Niesajoki N Niesajoki N5 22 Niesajoki Juvakaisenmaankoski selite Rautuvaaran puhdistamolta Riipisenharjujen suuntaan n. 600 m Kivikkopalon metsäautotien / ajouran alapuoli Sadinkankaan / Paloselän metsäautotien yläpuoli moottoriradan tien alapuoli

45 6 Northland Resources Inc Kolarin ja Pajalan kaivoshankkeiden kalastoselvitykset Stora Sahavaara ja Tapuli Ruotsin puolella Stora Sahavaaran ja Tapulin alueilla koekalastettiin Lapin Vesitutkimus Oy:n toimesta syyskuussa 2007 kaikkiaan 9 koealaa, joista neljä sijaitsi Kaunisjoessa, kaksi Aareajoessa ja loput kolme vähäpätöisemmissä puroissa ja ojissa. Rässioja ja Kiekkajoki todettiin kalastuskelvottomiksi ja mitä todennäköisimmin kalattomiksi ojiksi eikä niitä kalastettu. Koealojen tietoja on esitetty taulukossa 5. Taulukko 5. Stora Sahavaaran ja Tapulin alueen sähkökalastuskoealojen tietoja. nro. joki koeala pvm. koordinaatit (RT 90) 1 Kaunisjoki NL Kaunisjoki Salmikoski NL selite Kaunisvaara-Hukanmaa tien Ahvenvuoman jälkeisen metsäautotien alapuoli Sahavaarasta Salmikoskelle vievän tien päässä olevan luontopolun sillan alapuoli 3 Välijoki NL Kaunisvaaran kylä, tien alapuoli 4 Kiekkajoki NL Rässioja NL Vähäjoki NL Aareajoki NL Kaunisjärveen laskeva oja, Kaunisvaaran pohjoispuoli, tien yläpuoli Kaunisjärveen laskeva oja, Kaunisvaaran pohjoispuoli, tien yläpuoli Kaunisvaaran ja Kaunisjokisuun välisen tien pohjoispuoli Kielisenkankaan metsäautotien päästä ajouraa / polkua jokivarteen, ajouran yläpuoli 8 Mellajoki NL Kielisenkankaan metsäautotien yläpuoli 9 Aareajoki NL tien alapuoli Tapulivuoman ja Aareavaaran välissä 10 Kaunisjoki 11 Kaunisjoki Leppäkoski Häntäkoski Muotkavaaran metsäautotien varressa Leppäkosken vieritse vievän ajouran itäpuolella ennen eräkämppää Häntäkosken metsäautotien päässä 3. TULOKSET Kesän 2007 sääolojen johdosta koekalastettujen jokien virtaamat olivat pääsääntöisesti keskimääräisellä tasolla. Ainoastaan Aareajoen ja tämän sivujoen, Mellajoen, virtaamat olivat kalastusten aikaan keskimääräistä kovemmat. Poikkeuksellisen kuivan kesän 2006 aikana kalastetut Niesajoen koealat olivat kalastusten aikaan vähävetisiä ja virtaamiltaan pieniä. Vuosien välisillä eroilla ei kuitenkaan ole tässä yhteydessä käytännön merkitystä, koska perustilaselvitysten tarkoituksena on lähinnä selvittää tiettyjen kalalajien esiintymistä ja mahdollista lisääntymistä alueella. Jatkossa varsinaisen tarkkailun aikana puolestaan voidaan verrata vuosien välistä kehitystä. Kesän 2007 viimeisten sähkökalastusten aikaan syyskuun lopulla erityisesti Aareajoen (NL14), Mellajoen ja Niesajoen (N10) koealoilla myöhäinen ajankohta oletettavasti vaikutti jo jonkin verran myös koekalastusten saaliisiin. Lohensukuisten lajien yksilöt olivat osittain jo saattaneet poistua koskialueilta syvemmille talvehtimisalueille koskien ylä- ja alapuolisille suvantojaksoille. Niesajoella tälläkään ei kuitenkaan ollut käytännön merkitystä, joelta kalastettiin myös kolme

46 7 Northland Resources Inc Kolarin ja Pajalan kaivoshankkeiden kalastoselvitykset muuta koealaa ja tältäkin koealalta pystyttiin todentamaan taimenen esiintyminen. Lapin Vesitutkimus Oy:n 2007 toteuttamien sähkökoekalastusten tulokset ovat kokonaisuudessaan liitteessä 6, jossa on esitetty myös tulosten luotettavuuteen liittyviä tunnuslukuja Hannukainen Kuerjoki Hannukaisen alueella virtaussuunnassa ylimpänä Äkäsjoen koekalastetuista sivujoista sijaitsee Kuerjoki, jolta Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) on vuosittain kalastanut kaksi koealaa Tornionjoen lohi- ja meritaimenkantojen tilan seurannan puitteissa. Kuerjoki laskee Äkäsjokeen noin 7 km Äkäslompolon alapuolella ja kalastetut koealat sijaitsevat Kuerjoen alaosilla. Kalastettujen koealojen tarkemmista ominaisuuksista ei ole tietoa, mutta koealat ovat vakioituja ja vuosittain kalastettuja. RKTL:n kalastuksille on ominaista, että ne toteutetaan kertakalastuksina (LVT Oy:n kalastuksissa kukin koeala kalastettiin kolmeen kertaan), jolloin tiheydet on laskettu ilman pyydystettävyysarvoihin perustuvia laskennallisia korjauksia. Lisäksi RKTL:n kalastuksissa on kirjattu ylös ainoastaan taimen- ja lohisaaliit eikä 1+ -ikäluokan ja sitä vanhempien ikäluokkien yksilöitä ole eroteltu toisistaan. Vuosien koekalastussaaliit on esitetty taulukossa 6. Taulukko 6. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen sähkökoekalastamien Kuerjoen koealojen taimentiheydet (kpl/100 m 2 ) vuosina (Haikonen ym. 2006, Vähä ym. 2007, Vähä julkaisematon 2007). laji ikä- *Kuerjoki Kuerlinkat *Kuerjoki Kuerjokisuu luokka taimen ,4 taimen > , ,6 taimen yht * RKTL, kalastukset kertakalastuksina, tiheydet laskettu ilman pyydystettävyysarvoja. Saalistiedot vain taimenesta ja lohesta. Kuten taulukosta 6 havaitaan, ovat Kuerjoen koekalastusten mukaiset 0+ -ikäluokkaa vanhempien taimenten tiheydet pysytelleet melko tasaisina viimeisten kolmen vuoden aikana. Kesänvanhojen poikasten tiheyksissä on sen sijaan havaittavissa vaihtelua, mikä voi johtua esim. olosuhteiden vaihtelusta. Vuosi 2006 oli poikkeuksellisen kuiva, jolloin tietyt koealat saattoivat soveltua esim. virtausoloiltaan paremmin kesänvanhojen poikasten elinympäristöiksi kuin normaalivuosina. Taimentiheydet ovat olleet tarkasteluvuosina varsin hyvällä tasolla ja samansuuntaisia kuin on havaittu jo vuosituhannen vaihteesta alkaen luvulla tiheydet olivat selvästi alhaisempia kasvaen vähitellen 1990 luvun kuluessa nykyiselle tasolleen. Loppukeväällä / alkukesästä ( ) 2006 pyydettiin Kuerjoella taimenenpoikasia vannerysällä tarkoituksena selvittää lähteekö joesta taimenia vaellukselle kohti merta. Tutkimus tehtiin RKTL:n toimesta yhteistyössä Ylläksen kalaparatiisi hankkeen kanssa. Aiemmin Kuerjokea on pidetty tärkeänä meritaimenenkin kutujokena, mutta uiton vuoksi aikoinaan räjäytettyjen joen alaosan putousten on nykyään arvioitu toimivan nousuesteinä kudulle nouseville taimenille. (Haikonen ym. 2006, Vähä ym. 2007, Vähä julkaisematon.) Kuerjoen rysäpyyntikokeen saaliista oli pyydyksen luonteen vuoksi luonnollisesti karsiutunut 0+ ja 1+ -ikäluokat pois. Saaliskalojen koko vaihtelikin suunnilleen cm:n välillä ja suurin osa (63 %) ikämääritetyistä kaloista oli kolmevuotiaita. Luokittelu jokipoikasten ja smolttien välille tehtiin

47 8 Northland Resources Inc Kolarin ja Pajalan kaivoshankkeiden kalastoselvitykset ulkoisten tuntomerkkien, eli lähinnä värityksen perusteella. Näin luokiteltuna kaikki smolteiksi luokitellut taimenet olivat 3- tai 4-vuotiaita. Ikämääritetyistä taimenista hieman vajaa neljännes luokiteltiin smolttiutuneiksi. Kuerjoellakin tapahtuu siis edelleen meritaimenen kutua ja smolttiutuneita poikasia lähtee vaellukselle kohti merta.(vähä ym ) Laurinoja Laurinojalla koekalastettiin kolme koealaa loppukesällä 2007 lähinnä Laurinojan ja Kuervaaran louhosten tyhjennyssuunnitelmaan liittyen. Samassa yhteydessä Laurinojalle toteutettiin purokartoitus jolla pyrittiin etsimään taimenen lisääntymiseen ja talvehtimiseen soveltuvia habitaatteja ja määrittämään niiden laajuutta. Samalla sähkökoekalastettiin myös pidempiä jaksoja sopiviksi katsotuilta alueilta tarkoituksena löytää 0+ -ikäluokan taimenenpoikasia ja toisaalta sukukypsiä ja lisääntymiseen valmistautuneita vanhempia kaloja. Osaltaan näiden selvitysten laatimiseen vaikutti oletus, että Laurinojan alaosalla olevan maantien alittavat siltarummut saattavat toimia nousuesteinä taimenille. Näiden koekalastusten tulokset on jo kertaalleen esitetty aiemmin laaditussa raportissa (Salo & Paksuniemi 2007), jonka osia seuraavassa lainataan soveltuvin osin. Veden lämpötilat olivat kalastusten aikaan painuneet jo selvästi alle 10 ºC asteen, mutta saaliiden perusteella tämä ei ollut vielä vaikuttanut kalojen sijoittumiseen. Laurinojan koealoista ainoastaan keskimmäinen sijaitsi varsinaisella koskialueella, kaksi muuta koealaa olivat pääosin virtasuvantoa. Pohjamateriaalit koealoilla olivat niinikään keskimmäistä koealaa lukuun ottamatta hienojakoisia. Laurinojan saalis koostui kokonaisuudessaan taimenista, joiden tiheydet olivat kaikilla koealoilla varsin suuria (taulukko 7). Taulukko 7. Lapin Vesitutkimus Oy:n kalastamien Laurinojan kolmen sähkökalastuskoealan saaliiden mukaan arvioidut taimentiheydet (kpl/100 m 2 ). laji pituus- Laurin- Laurinoja Laurinluokka oja ylin keskim. oja L1, (cm) koeala koeala alin koeala taimen ,3 5,8 11,2 taimen > 15-2,8 1,8 taimen yht. 28,3 8,6 13,0 Laurinojan ylimmältä koealalta, kuten molemmilta muiltakin Laurinojan koealoilta, saatiin saaliiksi pelkästään taimenia. Ylimmältä koealalta saadut kaikki neljä taimenta olivat edellisvuoden keväällä kuoriutuneita poikasia eli 1+ -ikäluokkaa. Varsin korkea tiheys selittyy koealan pienellä pinta-alalla (hyvin kapea uoma), jolloin jo yksittäisten saaliskalojen vaikutus kokonaistiheyksiin muodostuu suureksi. Sinänsä Laurinojan latvaosien kapeudesta johtuen neljänkin taimenen saaminen oli hieman yllättävää. Tulosten perusteella taimenen tiedetään käyttävän elinalueenaan Laurinojaa lähes koko pituudeltaan. Ylimmältä koealalta alavirtaan on useitakin nousuesteitä (mm. normaalivedellä max. 40 cm kynnys, maan alla virtaavia jaksoja, lähes kuiva kivikkojakso jne.). Koealalla tai sen läheisyydessä ei kuitenkaan sijainnut varsinaisia taimenen lisääntymisalueiksi soveltuvia kutusoraikoita, eikä toisaalta syvempiä talvehtimismontuiksi soveltuvia syvänteitä. Siksi onkin todennäköistä että saadut taimenet ovat nousseet koealalle alempaa Laurinojalta, jolloin on myös todennäköistä, että kyseessä ei ole eriytynyt purotaimenkanta.

48 9 Northland Resources Inc Kolarin ja Pajalan kaivoshankkeiden kalastoselvitykset Laurinojan keskimmäiseltä koealalta saatiin kaksikesäisten (1+) taimenten lisäksi kaksi vanhempaa taimenta, joskin erot kalojen pituuksissa olivat pieniä. Kesänvanhoja poikasia tai suurempia emokaloja ei kuitenkaan saatu. Koeala oli luonteeltaan muita Laurinojan koealoja selvästi koskimaisempi sisältäen hyvin jyrkän koskikynnyksen ja sen alusmontun. Syvempi koskenalus soveltuisi periaatteessa myös talvehtimissyvänteeksi. Taimentiheys koealalla oli hieman muiden kahden Laurinojan koealan vastaavaa pienempi, johtuen mahdollisesti koealan luonteesta ja jo kohtuullisen kylmästä vedestä (8,9 ºC). Laurinojan alimmalta koealalta (L1) saatiin niin ikään 1+ -ikäisiä taimenia sekä yksittäinen hieman suurempi yksilö (oletettavasti 2+). Koeala oli nivamainen ja kuvasti varsin hyvin Laurinojan perusluonnetta hienojakoisine pohjamateriaaleineen ja virtausnopeuksineen. Taimentiheys oli tälläkin koealalla melko suuri, ja yhteenvetona voidaan todeta Laurinojassa esiintyvän taimenta varsin kohtuullisina tiheyksinä. Lisäksi taimenta esiintynee koko matkalla Laurinojan suulta lähes latvoille saakka. Purokartoituksen yhteydessä havainnoitiin erityisellä mielenkiinnolla mahdollisten taimenelle soveltuvien kutusoraikkojen ja talvehtimissyvänteiden esiintymistä. Tämän jälkeen sopiviksi katsotuilla paikoilla toteutettiin koeluontoinen sähkökalastus (kertakalastus) kalaston toteamiseksi. Koealatietoja saati kalatiheyksiä ei siis pyrittykään merkitsemään muistiin tai laskemaan. Kalastuksen tarkoituksena oli etsiä mahdollisia 0+ -ikäluokan taimenia merkiksi taimenen lisääntymisestä Laurinojalla. Lisäksi pyrittiin löytämään kutukypsiä vanhempia taimenia ikäluokan taimenia saatiin hyvin runsaasti aivan Laurinojan suulta Äkäslompolon tielle saakka. Tien yläpuolelta saman kesän poikasia ei saatu enää ainoatakaan, joten erittäin todennäköisesti lisääntymistä ei maantien yläpuolisilla Laurinojan osilla ollut tapahtunut. Tien yläpuolellakin Laurinoja soveltuisi erinomaisesti taimenen kutualueeksi. Laurinoja virtaa tien alitse kahden siltarummun kautta, joista toinen on ilmeisesti aina normaali vedenkorkeudella kuivana (rummun yläpuolella levy estämässä virtausta). Toisen rummun alapuolella oli kartoitus- ja kalastushetkillä noin 20 cm:n putous, joka toiminee ilmeisen tehokkaana nousuesteenä kaloille suurimman osan avovesikaudesta. (Kuva 2.) Kuva 2. Laurinojan Äkäslompolon tien alittavat siltarummut alavirran puolelta kuvattuina ( ). Sähkökalastusten perusteella voidaan siis todeta, että Laurinojaan ei ilmeisesti nouse / pääse nousemaan kutuaikaan lisääntymiskykyisiä taimenia tai 0+ -ikäluokan kaloja. Todennäköisesti

49 10 Northland Resources Inc Kolarin ja Pajalan kaivoshankkeiden kalastoselvitykset purosta saadut 1+ -ikäiset taimenet nousevat sinne kevättulvan aikaan jolloin ainakin toisen siltarummun läpi on kulkukelpoinen reitti. Kutusoraikoille ja syvänteisiin kohdennetut sähkökoekalastukset eivät tuottaneet saaliiksi ainoatakaan 0+ -ikäistä taimenta tien yläpuolisilta Laurinojan osilta. Myöskään ainoatakaan kutukypsää naaraspuolista taimenta ei saatu saaliiksi, yksittäisiä kutukypsiä koiraskaloja sen sijaan saatiin. Taimenen lisääntymistä ei todennäköisesti ole tapahtunut Laurinojassa Äkäslompoloon johtavan tien yläpuolella syksyllä 2006 (kuiva kesä ja syksy) eikä todennäköisesti tapahdu syksyn 2007 aikana mikäli vedenkorkeuksissa ei tapahtunut selviä muutoksia purokartoituksen jälkeen. Runsasvetisinä kesinä / syksyinä kutukypsien kalojen runsaamman nousemisen mahdollisuutta Laurinojaan ei voida kuitenkaan sulkea pois. Mahdollisesti Laurinojan suuremmat taimenyksilöt laskeutuvat myöhäissyksyllä Äkäsjokeen sopivien talvehtimissyvänteiden vähyyden vuoksi. Myös louhoksille johtavan tien ali Laurinoja virtaa siltarumpujen kautta, mutta nämä rummut eivät toimi nousuesteenä ainakaan havaintohetkien kaltaisen vesitilanteen aikana. Äkäslompolon tien yläpuolella Laurinojan varrella sijaitsee vanha, käytöstä poistettu kalankasvatusallas. Tämä seikka puoltaa voimakkaasti sitä, että Laurinojan taimenkanta on sekoittunut kasvatettujen kalojen kanssa, kuten se on erittäin todennäköisesti tehnyt myös Äkäsjoesta nousevien kalojen kanssa. Jonkin matkaa kalankasvatusaltaan yläpuolelta Laurinojasta saatiin nimittäin Carlinmerkitty taimen. Tämä todistaa sen, että Laurinojaan pääsee joissakin tilanteissa (todennäköisesti kevättulvan aikaan) nousemaan taimenia Äkäsjoesta. Laurinojaan merkkitaimenia ei ole istutettu Kylmämaanoja Niesajoen yläosan (ennen Rautuvaaran vanhaa kaivosta) vedet laskevat Kylmämaanojan kautta Äkäsjokeen joen eteläpuolelta noin 2,5 km Laurinojan suulta alavirtaan. Noin satakunta metriä ennen yhtymistään Äkäsjokeen sijaitsee Kylmämaanojan ainoa sähkökoekalastettu koeala. Koeala oli varsin voimakasvirtainen, joskin sillä oli tarjottavanaan myös suojaa antavia suurempia lohkareita ja alaosallaan matalampi ja mietovirtaisempi jakso. Lisäksi koealan karkeamman pohjamateriaalin päällä oli varsin runsas sammalkasvusto, joka myös osaltaan tarjosi suojaa. Koealalta saatiinkin osin sen monipuolisuudesta johtuen monenkokoisia taimenia ja oletettavasti osin sammalkasvuston vuoksi myös kirjoeväsimppuja. Taimentiheys oli varsin samaa tasoa Laurinojan ja erityisesti Kuerjoen vastaavien tiheyksien kanssa jokien erilaisesta luonteesta huolimatta. Tiheys vastasi hyvin myös Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Äkäsjoen pitkän aikavälin seurannassa vuosituhannen vaihteesta saakka havaittuja tiheyksiä. Koealalta saatiin myös yksittäinen carlin merkitty taimen, joka oli noussut jokeen Äkäsjoesta. Kirjoeväsimpputiheys oli pohjanlaatu ja sammalkasvusto huomioiden varsin tyypillinen. Pohjan olosuhteiltaan vastaavilla kohteilla rehevyystasoltaan korkeammilla ja siten kalastoltaankin poikkeavilla aloilla tiheys voi olla korkeampikin, jopa kaksinkertainen. Saaliiden perusteella arvioidut kalatiheydet Kylmämaanojan koealalla on esitetty taulukossa 8.

50 11 Northland Resources Inc Kolarin ja Pajalan kaivoshankkeiden kalastoselvitykset Taulukko 8. Lapin Vesitutkimus Oy:n kalastaman Kylmämaanojan sähkökalastuskoealan saaliin mukaan arvioidut kalatiheydet (kpl/100 m 2 ). laji pituus- Kylmäluokka (cm) maanoja 6 taimen < 8 17,5 taimen ,7 taimen > 15 2,4 taimen yht. 21,6 kirjoeväsimppu 28, Kivivuopionoja Kivivuopionoja on Valkeajokeen vajaat 1,5 km ennen tämän laskemista Äkäsjokeen yhtyvä pieni sivupuro. Puro on ilmeisen niukkakoskinen ja siltä oli vaikea löytää sähkökoekalastukseen soveltuvia koealoja. Niinpä kalastetut koealat eivät sijainneetkaan varsinaisilla koski- tai nivaalueilla, vaan olivat suvantomaisia pajukon keskellä virtaavia kapeita ja pitkiä jaksoja. Siksi kalastusten saaliiden perusteella arvioidut taimentiheydet eivät ole kovinkaan luotettavia, joskin suuruusluokka lienee kuitenkin lähellä oikeaa. Saaliiden perusteella arvioidut tiheydet on esitetty taulukossa 9. Taulukko 9. Lapin Vesitutkimus Oy:n kalastamien Kivivuopionojan kahden sähkökalastuskoealan saaliiden mukaan arvioidut taimentiheydet (kpl/100 m 2 ). laji pituus- Kivivuo- Kiviluokka pionoja, vuopion- (cm) ylempi koeala oja, NL50 taimen ,7 16,8 taimen > 15 4,3 1,0 taimen yht. 10,0 17,8 Alempi Kivivuopionojan koealoista sijaitsi reilut puoli kilometriä Valkeajoelta, ylempi koealoista oli tästä edelleen muutaman kilometrin ylävirtaan (n. 3,5 km). Kummaltakaan koealalta ei saatu yhtään saman kesän taimenenpoikasta, alat olivat luonteeltaan enemmänkin vanhemmille yksilöille paremmin soveltuvia. Kesänvanhoja taimenenpoikasia saattaa purossa silti esiintyä koealojen ulkopuolella. Karttatarkastelun perusteella puro virtaa suovoittoisella alueella mutta paikoin kuitenkin muutamia korkeuskäyriä leikkaa puron. Nämä kohdat voivat olla virtaustyypiltään ja pohjanlaadultaan paremmin taimenen lisääntymisalueiksi soveltuvia, mutta niiden sijainnin vuoksi niitä ei kalastusten yhteydessä tarkastettu.

51 12 Northland Resources Inc Kolarin ja Pajalan kaivoshankkeiden kalastoselvitykset Valkeajoki Valkeajoella kalastettiin kesällä 2007 kaikkiaan kolme koealaa, joista ylin kalastetaan Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen toimesta vuosittain. Alimmat kaksi koealaa eivät sijaitse varsinaisilla koskialueilla vaan koealat ovat nivatyyppisiä. Ylimmän koealan luonteesta ei ole tarkempaa tietoa, mutta karttatarkastelun mukaan korkeuskäyrä leikkaa joen koealan kohdalla joten on hyvin mahdollista että paikalla on koskimaisempi kohde. Oletettavasti koealojen luonteista johtuen saaliiksi saatujen kesänvanhojen taimenenpoikasten määrissä oli selviä eroja. Saaliiden perusteella laskennallisesti arvioidut tiheydet on esitetty taulukossa 10. Taulukko 10. Lapin Vesitutkimus Oy:n ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kalastamien Valkeajoen kolmen sähkökalastuskoealan saaliiden mukaan arvioidut kalatiheydet (kpl/100 m 2 ) (Haikonen ym. 2006, Vähä ym. 2007, Vähä julkaisematon 2007). laji pituus- *Valkeajoki Valkea- Valkealuokka joki joki (cm) 1 6 taimen < , ,3 24,5 taimen , ,1 3,4 3,0 taimen yht ,7 27,5 kirjoeväsimppu ,4 2,6 kymmenpiikki ,7 - * RKTL, kalastus kertakalastuksena, tiheydet laskettu ilman pyydystettävyysarvoja. Saalis jaoteltu vain luokkiin 0+ ja > 0+. Saalistiedot vain taimenesta ja lohesta. Valkeajoen kahden alimman koealan taimentiheydet olivat koekalastusten mukaan varsin hyvät ja tyypillisellä tasolla verrattaessa niitä RKTL:n pitkän aikavälin seurannan tuloksiin Äkäsjoen alueella (Vähä ym. 2007). Kesänvanhojen poikasten osuus saaliista oli suuri (n. 90 %) vaikka koealat eivät olleetkaan luonteeltaan tai pohjamateriaalin raekoon puolesta optimaalisia taimenen lisääntymisalueita. Keskimmäiseltä koealalta (Valkeajoki 1) puuttuivat suojaa tarjoavat tasaista pohjanmuotoa rikkovat rakenteet ja kasvillisuus. Alimmalla koealalla (Valkeajoki 6) oli kesänvanhoille poikasille liiankin syviä monttuja, minkä lisäksi pohjamateriaali oli pääosin hiekkaa. Kirjoeväsimppuja saatiin erityisesti keskimmäiseltä koealalta joka olikin pohjamateriaaliltaan ja pohjan muodoiltaan paremmin lajille soveltuva. Havaittu tiheys oli varsin kohtuullinen. Simppulajit (kivisimppu ja kirjoeväsimppu) ovat siinä mielessä varsin hyviä seurantalajeja, että ne ovat hyvin paikallisia ja esim. ympäristötekijöiden muutosten vaikutukset voidaan siten havaita tiheyksissä. Saatu yksittäinen kymmenpiikki kertoo omalta osaltaan hyvästä vedenlaadusta. RKTL:n kalastaman ylimmän koealan kesänvanhojen poikasten tiheys olin noin kolminkertainen alempien koealojen vastaaviin verrattuna, joskin myös vanhempien yksilöiden tiheys oli suurempi. Ylimmän koealan tiheyksiä voidaankin pitää erinomaisina. Vuoden 2006 selvästi pienemmät nollikastiheydet johtunevat poikkeuksellisen kuivan kesän aiheuttamista virtaama- ja vedenkorkeuden muutoksista Äkäsjoki Äkäsjoesta kalastettiin Hannukaisen alueelta kaikkiaan neljä koealaa, joista kaksi Lapin Vesitutkimus Oy:n, yksi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) ja yksi molempien toimesta (ylin). RKTL:n kalastukset toteutetaan myös näillä koealoilla vuosittain. LVT Oy:n

52 13 Northland Resources Inc Kolarin ja Pajalan kaivoshankkeiden kalastoselvitykset kalastamien koealojen saaliit on raportoitu jo Laurinojan ja Kuervaaran louhosten tyhjentämistä silmällä pitäen laaditussa raportissa (Salo & Paksuniemi 2007), jota seuraavassa soveltuvin osin lainataan. Saaliiden perusteella arvioidut kalatiheydet on näiltä koealoilta esitetty taulukossa 11. Taulukko 11. Lapin Vesitutkimus Oy:n ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kalastamien Äkäsjoen sähkökalastuskoealojen saaliiden mukaan arvioidut kalatiheydet (kpl/100 m 2 ) (Haikonen ym. 2006, Vähä ym. 2007, Vähä julkaisematon 2007). laji pituus- *Äkäsjoki Äkäsjoki Äkäsluokka Äkäslompolo Pulkka- joki (cm) saarten alap. 5 taimen < ,7 16,9 taimen ,1-1,4 taimen yht ,1 16,9 merilohi ,6 kirjoeväsimppu ,5 22,0 kymmenpiikki ,7 laji pituus- *Äkäsjoki 6 Äkäsluokka joki (cm) 6 taimen < 8-1, ,3 taimen ,8 6,0 7,4 7,1 taimen yht. 3,8 7, ,4 merilohi < 8-2,7 - - merilohi ,4 8,1 2,9 merilohi yht. - 4,1 8,1 2,9 kirjoeväsimppu ,3 mutu ,0 * RKTL, kalastus kertakalastuksena, tiheydet laskettu ilman pyydystettävyysarvoja. Saalistiedot vain taimenesta ja lohesta. Äkäsjoen Äkäslompolon koeala on kalastettu vuosittain Tornionjoen lohi- ja meritaimenkantojen tilan kartoituksen yhteydessä. Koealan taimensaalis on vaihdellut viimeisen kolmen vuoden aikana suuresti, vuonna 2005 taimenia ei saatu lainkaan, vuonna 2006 tiheys oli jo varsin normaalilla tasolla ja kesällä 2007 jo korkea vaikkakin saalis koostui pelkästään saman kesän poikasista. Koealalta havaitut taimentiheydet kahtena viime vuotena ovat olleet varsin hyvin linjassa Äkäsjoen pitkän aikavälin seurannan tiheyksien kanssa. Tarkemmista koealatiedoista ei ole tätä raporttia kirjoittaessa tietoa, mutta verrattaessa kesän 2007 tiheyksiä muiden koealojen tiheyksiin voidaan olettaa koealan soveltuvan hyvin kesänvanhojen poikasten elinalueeksi ja mahdollisesti myös taimenen lisääntymisalueeksi. Joessa koko elinikänsä viettävän taimenen ja meritaimenen poikasia on ennen smolttiutumista käytännössä mahdoton erottaa toisistaan, mutta Äkäsjoki tiedetään ennalta erittäin merkittäväksi meritaimenen lisääntymisjoeksi mm. juuri mereen laskeutuvien smolttien koekalastusten (smolttiruuvi) perusteella. Lohenpoikasia ei Äkäslompolon koealalta saatu ja muiden lajien saaliita RKTL:n kalastusten yhteydessä ei kirjattu muistiin, vaikka oletettavasti ainakin kirjoeväsimppuja saatiin myös tältä koealalta. Äkäsjoen Pulkkasaarten alapuolisen koealan saalis koostui taimenista ja kirjoeväsimpuista. Myös tämän koealan taimentiheydet olivat kohtuullisia, vaikka koeala oli melko syvä ja kovavirtainen, eikä sillä ollut juurikaan suurempaa kivimateriaalia suojaa tarjoamaan. Silti kesänvanhoja (0+) ja

53 14 Northland Resources Inc Kolarin ja Pajalan kaivoshankkeiden kalastoselvitykset kaksikesäisiä (1+) taimenenpoikasia saatiin kaikkiaan 31 kpl (yht. 11,1 kpl/a). Näistä 27 oli kesänvanhoja. Pohjamateriaaliltaan koeala, kuten koko Äkäsjoki suurelta osin, soveltuu hyvin taimenen lisääntymiseen. Taimenten lisäksi koealalta saatiin kirjoeväsimppuja, joiden tiheys oli samaa luokkaa taimentiheyden kanssa. Kirjoeväsimppua on usein pidetty hieman kivisimppua vaateliaampana lajina vedenlaadun suhteen (mm. happitilanne), joskin paikoin lajit esiintyvät myös päällekkäin (Koli 1990). Muita lajeja ei koealalta tavattu. Koeala Äkäsjoki 5 sijaitsee Hannukaisen sillan yläpuolella keskiuomassa olevan saarekkeen laidalla noin 1,7 km Laurinojan suun alapuolella. Tältä koealalta saatiin niinikään pääasiassa taimenia ja kirjoeväsimppuja, mutta myös yksittäiset lohi ja kymmenpiikki. Sekä taimenet että lohi ovat istutustietojen ja rasvaevähavaintojen perusteella mitä ilmeisimmin peräisin luonnonkudusta. Kokonaisuudessaan tiheydet olivat Pulkkasaarten alapuolisen koealan vastaavia korkeampia, lähinnä siitä syystä että koeala soveltui paremmin kesänvanhojen kalojen elinympäristöksi. Koeala oli matalampi ja hidasvirtaisempi, joskaan silläkään ei juuri ollut suojaa tarjoavaa isompaa kivimateriaalia. Sen sijaan sammalta ja muuta kasvustoa oli ylempää koealaa enemmän, mikä sopii hyvin kesänvanhojen taimenten elinympäristövaatimuksiin. Myös kymmenpiikin esiintyminen selittyy runsaammalla kasvustolla, pieni saalislaji viihtyy suojaa tarjoavan kasvillisuuden seassa. Samoin kirjoeväsimppu viihtyy sammalpeitteisillä ja hidasvirtaisemmilla aloilla (Koli 1990). Koeala Äkäsjoki 6 sijaitsee reilut kolme kilometriä koealalta Äkäsjoki 5 alavirtaan. LVT Oy:n kalastama koeala muodostui jokiuoman reunan syvemmästä, osin pensaiden varjostamasta ja kovavirtaisemmasta osasta ja pinta-alallisesti suuremmasta joen keskiosan hidasvirtaisesta ja matalasta kivikkoosuudesta. Koealan saalis koostui suurelta osin taimenista (0+ ja 1+) tiheyden ollessa varsin korkean. Kirjoeväsimpun tiheys ei noussut ylempien koealojen tasolle, mahdollisesti alan hitaasta virtausnopeudesta johtuen. Myös teknisesti pohjakaloihin kuuluvat simppulajit jäävät hitaassa virrassa helposti kivien ja sammalten sekaan joutumatta sähkökalastusryhmän saaliiksi. Myös lohenpoikasia saatiin koealalta kaikkiaan neljä kappaletta, jotka olivat kaikki iältään oletettavasti 1+ -vuotiaita. Lisäksi saatiin neljä mutua. Mudun voidaan olettaa olevan jonkinasteinen kilpailija taimenen ja harjuksen kesänvanhoille poikasille, mutta nyt havaittuina tiheyksinä sillä ei ole juurikaan merkitystä taimenten kannalta (Koli 1990). Myös RKTL on kalastanut koealan Äkäsjoki 6 vuosittain. Vuoden 2007 saaliit vastasivat varsin hyvin LVT Oy:n saaliita ja arvioidut tiheydet olivat pitkälti samansuuntaisia, tosin RKTL:n kalastuksissa lohitiheys oli suurempi. Taimentiheys on kolmen vuoden aikana ollut selvästi kasvussa, kuten trendi on ilmeisesti ollut pääosalla Äkäsjoen pääuoman koealoista. Ajanjaksolle osuu kuitenkin myös poikkeuksellisen kuiva kesä 2006 ja muutenkin vuosien välillä tapahtuu suurtakin luontaista vaihtelua Äkäsjokisuu Äkäsjoki Äkäsjokisuulla sijaitsee kaksi koealaa, joskin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) kalastama Volmarinkosken koeala on Muonionjoelta lähes 5 km Äkäsjokea ylävirtaan. Alempi koealoista on lähes jokisuulla, vain parisensataa metriä Muonionjoelta ylös. Volmarinkosken koealalta on käytettävissä tätä raporttia varten pelkästään saalistiedot, mutta oletettavasti RKTL:n seurantaohjelman aikana koealoiksi ovat valikoituneet sähkökoekalastukseen parhaiten soveltuvat kohteet. Saaliiden perusteella arvioidut kalatiheydet on näiden koealojen osalta esitetty taulukossa 12.

54 15 Northland Resources Inc Kolarin ja Pajalan kaivoshankkeiden kalastoselvitykset Taulukko 12. Lapin Vesitutkimus Oy:n ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kalastamien Äkäsjokisuun alueen sähkökalastuskoealojen saaliiden mukaan arvioidut kalatiheydet (kpl/100 m 2 ) (Haikonen ym. 2006, Vähä ym. 2007, Vähä julkaisematon 2007). laji pituus- *Äkäsjoki *Äkäsjoki Äkäsjoki luokka Volmarinkoski jokisuu 327 jokisuu (cm) taimen ,0 1,0 2,8-1,5 1,5 taimen yht. - 1,0 1,0 2,8-1,5 1,5 merilohi < ,7 2,8 9,0 29-1,4 merilohi ,7 23 8, ,4 3,0 merilohi yht ,4 4,4 kirjoeväsimppu ,2 mutu ,0 * RKTL, kalastus kertakalastuksena, tiheydet laskettu ilman pyydystettävyysarvoja. Saalis jaoteltu vain luokkiin 0+ ja > 0+. Saalistiedot vain taimenesta ja lohesta. Volmarinkosken (Niverkoski) koealalta saadut taimenmäärät ovat olleet pieniä, lisääntymisalueet sijaitsevat ilmeisesti taimenen osalta ylempänä Äkäsjoella ja sen sivujoissa. Merilohen yksilötiheydet ovat sen sijaan olleet selvästi suurempia, ilmeisesti Äkäsjoen alaosa onkin lisääntymisalueena enemmän lohen kuin taimenen suosiossa. Lohitiheydetkin ovat vaihdelleet vuosien välillä jonkin verran. Yleisestikin RKTL:n seurannassa näyttäisi siltä, että Muonionjoen osalta kesänvanhojen lohenpoikasten tiheyksissä on ollut 1990 luvun loppupuolelta lähtien suurta vuosien välistä vaihtelua. Vuoden 2007 nollikastiheydet olivat lohen osalta selvästi kahta edellisvuotta pienempiä näillä Äkäsjoen kahdella alimmalla koealalla. Muiden lajien saaliita ei RKTL:n kalastuksissa merkitty muistiin. Äkäsjoen alimmalla, LVT Oy:n kalastamalla, Äkäsjokisuun koealalla (327) taimenten pieni tiheys oli edelleen hieman yllättävää, koeala oli lähes kauttaaltaan matalaa, poikasten elinympäristöksi hyvin soveltuvaa aluetta. Myöskään lohitiheydet eivät nousseet kovin suuriksi ollen jopa pienempiä kuin ylemmän Volmarinkosken koealan vastaavat. Kirjoeväsimpun ja mudun tiheydet olivat niin ikään pieniä. RKTL:n samalla alueella kalastaman koealan tiheydet olivat hyvin samansuuntaisia LVT Oy:n arvioimien tiheyksien kanssa. Erityisesti lohen osalta tiheydet käyttäytyivät samoin kuin ylemmälläkin koealalla laskien selvästi kahta edellisvuotta pienemmäksi. Kokonaisuudessaan Äkäsjoen sähkökoekalastustulokset kertovat joen olevan erittäin hyvä taimenen lisääntymisjoki. Myös ulkoisilta ominaisuuksiltaan (vedenlaatu, pohjamateriaali) joki vaikuttaa erinomaiselta lisääntymisympäristöltä. Tämä oli tiedossa jo aiemminkin mm. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tekemien selvitysten perusteella. Jokeen on tehty myös istutuksia, mutta ilmeisesti suurin osa poikastuotannosta on kuitenkin peräisin luonnonkudusta (mm. Vähä ym. 2007). Joessa tiedetään esiintyvän myös harjusta, joskaan sähkökoekalastuksilla ei saatu saaliiksi ainoatakaan yksilöä.

55 16 Northland Resources Inc Kolarin ja Pajalan kaivoshankkeiden kalastoselvitykset Mannajoki Mannajoki laskee Mannajärvestä suoraan Muonionjokeen noin 3,5 km Äkäsjokisuulta ylävirtaan. Joesta oli tarkoitus kalastaa kaksi koealaa, mutta soveltuvia kohteita löydettiin ainoastaan yksi n. 250 metriä Muonionjoelta ylävirtaan. Koealan pohjamateriaali oli raekooltaan varsin karkeaa, sammalta oli runsaasti ja vesi oli selvästi sameampaa ja tummempaa kuin Äkäsjoen alueella. Saaliin perusteella arvioidut lajitiheydet on Mannajoen osalta esitetty taulukossa 13. Taulukko 13. Lapin Vesitutkimus Oy:n kalastaman Mannajoen sähkökalastuskoealan saaliin mukaan arvioidut kalatiheydet (kpl/100 m 2 ). laji pituus- Mannaluokka (cm) joki M2 merilohi < 8 13,0 merilohi ,7 merilohi yht. 14,7 harjus < 11 1,9 kirjoeväsimppu 40,9 Mannajoen koealalta saadun lohisaaliin perusteella arvioitu tiheys oli selvästi suurempi kuin Äkäsjokisuun koealan (327) vastaava tiheys ja samaa tasoa Volmarinkosken koealan tiheyden kanssa. Mannajoen koealalta kuitenkin lähes 90 % saaduista lohista oli saman kesän poikasia, mikä on selvästi suurempi osuus kuin Muonionjoen ja varsinkin Äkäsjoen koealoilla. Tiheys oli itsessään varsin kohtuullinen kertoen osaltaan joen veden ja pohjan laadusta. Lisäksi koealalta saatiin yksittäinen saman kesän harjuksen poikanen, joten harjuskin joessa ilmeisesti lisääntyy. Havaittu kirjoeväsimppujen tiheys oli korkeahko. Koeala soveltuikin suurikokoisen kiviaineksen ja sammalkasvustojen vuoksi hyvin lajin elinympäristöksi Muonionjoki Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) kalastaa vuosittain lukuisia koealoja Tornion- ja Muonionjoen pääuomalla. Tässä yhteydessä esitetään tuloksia (taulukko 14) lähimmältä koealalta Äkäsjokisuulta ylävirtaan ja kahdelta lähimmältä alavirtaan. Saalis on koostunut lohensukuisten lajien osalta kokonaisuudessaan lohesta, jonka tiheydet ovat olleet varsin kohtuullisia. Kaikkien koealojen saaliskehitys on lisäksi ollut kolmena viime vuotena samansuuntainen, ainoastaan Kuivanivan koealan vuoden 2007 saalis on samalla tasolla vuoden 2005 tiheyksien kanssa. Muutoin vuodet 2006 ja 2007 ovat olleet tiheyksiltään edellisvuotta parempia. Tiheydet ovat olleet suuruusluokaltaan kohtuullisen hyviä ja lisäksi suurin osa saaliista on Annannivan ja Kuivanivan koealoilla muodostunut kesänvanhoista poikasista. Mukkakosken koeala saattaa olla luonteeltaan paremmin hieman vanhempien yksilöiden elinympäristöksi soveltuvaa, nollikkaiden osuus on viime vuosina vaihdellut n %:n välillä. Tulokset kertovat omalta osaltaan joen ja sen sivujokien tärkeästä merkityksestä Itämeren lohen lisääntymisalueena.

56 17 Northland Resources Inc Kolarin ja Pajalan kaivoshankkeiden kalastoselvitykset Taulukko 14. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kalastamien kolmen Muonionjoen sähkökalastuskoealan saaliiden mukaan arvioidut kalatiheydet (kpl/100 m 2 ) (Haikonen ym. 2006, Vähä ym. 2007, Vähä julkaisematon 2007). laji ikä- *Muonionjoki Mukkakoski *Muonionjoki Annanniva *Muonionjoki Kuivaniva luokka merilohi 0+ 3,8 9, ,7 30 8,8 merilohi > 0+ 7, ** 4,1 11 9,3 3,3 16 2,6 merilohi yht * RKTL, kalastukset kertakalastuksina, tiheydet laskettu ilman pyydystettävyysarvoja. Saalis jaoteltu vain luokkiin 0+ ja > 0+. Saalistiedot vain taimenesta ja lohesta. ** kalastettu kolmeen kertaan, käytetty koealakohtaista pyydystettävyysarvoa 3.3. Rautuvaara Niesajoki Niesajoella on kalastettu kaksi koealaa jo vuonna 2006 Lapin Vesitutkimus Oy:n toimesta liittyen Ylläksen keskuspuhdistamon ja Rautuvaaran vanhan kaivoksen velvoitetarkkailuihin. Näiden lisäksi kalastettiin loppukesästä 2007 kaksi koealaa ylempää Niesajoelta. Niesajoki on luonteeltaan enemmänkin Mannajoen kaltainen kuin Äkäsjoen ja sen sivujokien kaltainen. Pohjamateriaali on siis koostumukseltaan karkeampaa ja pohjakasvillisuutta, lähinnä sammalta, on selvästi enemmän. Niesajoen yläosan vedet laskevat osittain Kylmämaanojan kautta Äkäsjokeen Rautuvaaran yläpuolella. Koealoilta arvioidut kalatiheydet on esitetty taulukossa 15. Taulukko 15. Lapin Vesitutkimus Oy:n kalastamien neljän Niesajoen sähkökalastuskoealan saaliiden mukaan arvioidut kalatiheydet (kpl/100 m 2 ). laji pituus- Niesa- Niesa- *Niesa- *Niesajoki luokka joki, joki, joki Juvakaisen- (cm) uusi LVT N10 N5 maankoski taimen < 8 2,9 0,6-10,8 taimen ,7 1,1 21,8 22,9 taimen > 15 3, ,9 taimen yht. 10,1 1,7 21,8 39,6 harjus < ,2 - kirjoeväsimppu 44,8 20,8 3,1 2,4 made - - 3,0 - * kalastettu 2006 Saaliiden perusteella arvioidut taimentiheydet olivat kesällä 2006 kalastetuilla Niesajoen kahdella alimmalla koealalla selvästi suurempia kuin ylempien koealojen vastaavat. Yksi selittävä tekijä luonnollisten nousumatkan lisäksi voi olla koealojen pohjakasvustojen erot. Kaksi ylintä koealaa olivat suurelta osin sammalen peitossa, jolloin taimenen lisääntymiseen soveltuvia soraikkoja ei juurikaan ollut paljaana. Alemmilla koealoilla sammalen peittävyys oli noin - ½, joskin levärihmastot olivat erittäin runsaita ja tekivät arvioinnista vaikeaa. Lisäksi koealan N5 saalis koostui taimenen osalta kokonaisuudessaan 1+ -ikäluokan yksilöistä. Kesä 2006 oli poikkeuksellisen kuiva, mikä myös osaltaan vaikutti koealojen olosuhteisiin. Kokonaisuudessaan

57 18 Northland Resources Inc Kolarin ja Pajalan kaivoshankkeiden kalastoselvitykset erityisesti kahden alimman koealan taimentiheydet olivat erittäin vertailukelpoisia esim. Äkäsjoen alueen pitkän aikavälin seurannassa viime vuosina havaittuihin tiheyksiin. Taimenen lisääntymistä tapahtuu oletettavasti koko joen pituudella ja koealan N5 harjussaaliista päätellen joessa esiintyy myös tätä lajia, ainakin alaosilla ennen Rautuvaaraa. Niesajoessa, ainakin alaosilla, lisääntyy myös lohta. Todennäköisesti ainakin yksittäisiä kaloja vuoden 2006 taimensaaliista on voinut todellisuudessa olla lohia. Joen yläosan koealojen kirjoeväsimppusaalis oli koealojen luonteet huomioiden tyypillisen suuri. Alemmilla koealoilla arvioituihin tiheyksiin vaikuttivat todennäköisesti erittäin runsaat leväkasvustot. Kirjoeväsimput kivisimppujen tavoin pohjakaloina jäävät erittäin helposti kiinni sähkökalastustyöryhmän tavoittamattomiin levärihmastojen alle ja sammalen sekaan. Myöskään mateen esiintymisessä tämänkaltaisessa joessa ei ole mitään poikkeuksellista Stora Sahavaara ja Tapuli Kaunisjoki Ruotsin puolella koekalastettiin tärkeimpinä jokina Kaunisjoelta neljä koealaa ja Aareajoelta kaksi koealaa. Kaunisjoen koealoista kaksi sijaitsi joen alaosilla ja kaksi Sahavaaran / Kaunisvaaran yläpuolella. Kalastukset toteutettiin näiltä osin 5. ja 10.9., jolloin veden lämpötila oli koealoilla laskenut jo alas (6,6 7,8 ºC). Tällä saattoi olla vaikutusta myös saaliisiin, joskaan Kaunisjokea ei ilmeisesti varsinaisena taimenjokena voida pitääkään. Koealoilla ei ylintä koealaa (NL8) lukuun ottamatta ollut myöskään taimenen kutualustaksi soveltuvia soraikkoja, vaan kivimateriaali oli joko liian isokokoista tai hiekkaa. Joen koealojen saaliit (tiheysarviot) on esitetty taulukossa 16. Taulukko 16. Lapin Vesitutkimus Oy:n kalastamien neljän Kaunisjoen sähkökalastuskoealan saaliiden mukaan arvioidut kalatiheydet (kpl/100 m 2 ). laji pituus- Kaunis- Kaunis- Kaunis- Kaunisluokka joki joki joki joki, (cm) NL8 Salmikoski Leppäkoski Häntäkoski harjus < 11 0,9 2,2-1,7 kirjoeväsimppu 28,0 38,6 3,3 15,5 kivisimppu ,2 mutu ,8 made - 1,1 - - Jokaiselta Kaunisjoen koealalta saatiin Leppäkoskea lukuun ottamatta kaksi harjusta, jotka kaikki olivat saman kesän poikasia. Harjuksen lisääntymistä koealojen alueella siis tapahtuu, vaikkakaan lukumääräisesti saaliit eivät olleet suuria. Mahdollisesti tähän vaikuttivat myös koekalastusten hieman myöhäinen ajankohta ja jo viilennyt vesi. Virtaamat olivat vielä keskimääräisellä tasolla, mutta tästä huolimatta ainakin osa tyypillisen koskipaikkalajiston yksilöistä oli saattanut jo poistua syvemmille talvehtimisalueille. Kirjoeväsimpputiheydet olivat Kaunisjoen ylimmillä koealoilla varsin tavanomaisella tasolla, kuten myös alimmalla Häntäkosken koealalla. Häntäkoskella tavattiin lisäksi vähäisessä määrin kivisimppua, joskaan näiden simppulajien päällekkäinen esiintyminen ei ole mitenkään poikkeuksellista. Kirjoeväsimppua on pidetty mm. happipitoisuuden suhteen hieman kivisimppua

58 19 Northland Resources Inc Kolarin ja Pajalan kaivoshankkeiden kalastoselvitykset vaateliaampana lajina (Koli 1990). Leppäkosken koealalla kirjoeväsimpunkin tiheys oli vähäinen, ja koko koeala vaikutti yllättävän kalattomalta sähkökalastukseen varsin hyvin sopivista ulkoisista ominaisuuksistaan huolimatta. Mahdollisesti koealan hyvin runsaat, rihmamaiset leväkasvustot vaikuttivat tiheyksiin. Alimmalta Häntäkosken koealalta tavattiin myöskin mutua, joka usein viittaa varsin hyvään vedenlaatuun. Mudun ja kesänvanhojen harjusten poikasten elinympäristövaatimukset ovat varsin samankaltaiset, mutta havaitulla tiheydellä mudun esiintymisellä ei ole vielä kilpailun kautta vaikutusta harjusten menestymiseen (Huusko ym. 2003). Mutua tavattiin koealan ulkopuolelta myös Leppäkosken koealalta. Salmikoskelta tavattiin madetta, joka koskialueilla toimii mädin ja pienpoikasten predaattorina. Häntäkoskelta saatiin niin ikään yksittäinen made ja kaksi haukea koealan ulkopuolelta. Pikkunahkiaista tavattiin sekä ylimmältä että alimmalta Kaunisjoen koealoista. Kaunisjoki siis kelpaa ominaisuuksiensa puolesta harjuksen lisääntymis- ja elinalueeksi, mutta taimenen osalta sähkökoekalastusten avulla ei saatu selvyyttä lajin esiintymiseen ja lisääntymiseen joessa. Karttatarkastelun perusteella niin Kaunisjoen kuin Aareajoenkin latvaosat sijaitsevat laajempien suoalueiden yläpuolella, joten jokien latvat saattavat soveltua sivupuroineen niin vedenlaadultaan kuin muiltakin ominaisuuksiltaan paremmin taimenen esiintymis- ja lisääntymisalueiksi. Tähän saadaan todennäköisesti tarkempaa selvyyttä myöhemmin toteutettavien kalastustiedustelujen avulla Aareajoki Aareajoelta kalastettiin Lapin Vesitutkimus Oy:n toimesta kaksi koealaa, joista ylempi kalastettiin melko myöhään syyskuun lopulla. Mahdollisesti tästä syystä koealalta ei tavattu lainkaan esimerkiksi harjusta, jota tosin alemmaltakin koealalta saatiin vain yksi kesänvanha yksilö. Ylemmän koealan kirjoeväsimpputiheys oli koealan luonne huomioiden varsin normaalilla tasolla. Alemmalta koealalta tavattiin vain kivisimppua. Lajien välinen jyrkkä esiintymisraja on hieman yllättävää, ylemmältä koealalta saatiin vain yksi kivisimppu. Ylemmän koealan alapuolelta kalastettiin ylimääräisenä alueena kertakalastuksena myös alempi koskipaikka, jolta tavattiin kirjoeväsimppuja ja yksittäinen pikkunahkiainen. Pikkunahkiainen vaatii elinympäristökseen varsin hienojakoista pohja-ainesta, johon se kaivautuu. Taimenen esiintymiseen Aareajoessa pätevät samat arviot kuin aiemmin Kaunisjoen yhteydessä mainittiin. Joen latvoilla ja latvaosien sivupuroissa voi mahdollisesti esiintyä taimenta, joskaan sen esiintymisen mahdollisuutta ei voida poissulkea joen alemmiltakaan osilta. Kalastustiedustelut voivat osaltaan tuoda selvyyttä asiaan myös Aareajoen osalta. Aareajoen koealojen saaliiden perusteella arvioidut kalatiheydet on esitetty taulukossa 17. Taulukko 17. Lapin Vesitutkimus Oy:n kalastamien kahden Aareajoen sähkökalastuskoealan saaliiden mukaan arvioidut kalatiheydet (kpl/100 m 2 ). laji pituus- Aarea- Aarealuokka joki joki (cm) NL14 NL11 harjus < 11-0,7 kirjoeväsimppu 27,9 - kivisimppu 1,6 17,2

59 20 Northland Resources Inc Kolarin ja Pajalan kaivoshankkeiden kalastoselvitykset Pienemmät purot ja ojat Ruotsin puolelta koekalastettiin edellä esiteltyjen Kaunisjoen ja Aareajoen lisäksi myös kaksi pienempää puroa tai ojaa, Välijoki ja Vähäjoki. Nämä saavat alkunsa suoalueilta ja alueen pienistä järvistä. Saalis kalastetuilta koealoilta oli hyvin vähäinen koostuen kokonaisuudessaan vähämerkityksellisistä lajeista. Vesistöt näyttivät myös ulkoisilta ominaisuuksiltaan sellaisilta, ettei niissä arvion mukaan esiinny esim. lohensukuisia lajeja. Kalastettujen koealojen saalislajien tiheysarviot on esitetty taulukossa 18. Aareajoen sivujoelta, Mellajoelta, kalastettiin niin ikään yksittäinen koeala, mutta siltä ei saatu lainkaan saalista. Puro oli käytännössä tulvakorkeudessa ja virtaama oli suuri, mikä varmasti osaltaan vaikutti kalaston esiintymiseen. Lisäksi tarkastettiin Kiekkajoen ja Rässiojan kalastettaviksi suunnitellut koealat, mutta ne todettiin ulkoisten ominaisuuksien perusteella todennäköisesti kalattomiksi ja sähkökoekalastukseen kelpaamattomiksi ja siten kalastuksista luovuttiin. Taulukko 18. Lapin Vesitutkimus Oy:n kalastamien Välijoen ja Vähäjoen sähkökalastuskoealojen saaliiden mukaan arvioidut kalatiheydet (kpl/100 m 2 ). laji pituus- Väli- Vähäluokka joki joki (cm) NL4 NL17 hauki < 15 2,2 - särki - 1,8 made 2,8-4. YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Kalastoselvityksiä toteutettiin kesän 2007 (ja 2006) aikana Kolarin ja Pajalan kunnissa varsin laajalla alueella kaikkiaan 36:lla sähkökalastuskoealalla (25 Suomen puolella ja 11 Ruotsin puolella). Tulosten perusteella erityisesti Suomen puolen joet vaikuttavat varsin laadukkailta ja merkittäviltä esim. meritaimenen ja lohen lisääntymisen kannalta. Äkäsjoen ja useilla tämän sivujokien koealoilla taimenen kesänvanhojen poikasten tiheydet muodostuivat suuriksi, myös lohen poikastiheydet olivat paikoin merkittäviä. Ruotsin puolen merkittävimmät koekalastetut joet olivat Kaunisjoki ja Aareajoki, joista ei kuitenkaan pystytty todentamaan taimenen esiintymistä. Molemmista joista kuitenkin tavattiin harjusta, joskin tiheydet jäivät pieniksi osin ehkä olosuhteidenkin takia (kalastukset syyskuussa). 5. KIRJALLISUUS Bohlin, T., Hamrin, S., Heggberget, T. G., Rasmussen, G. ja Saltveit, S. J Electrofishing - Theory and practise with special emphasis on salmonids. Hydrobiologia 173: Ekholm, M Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja A, 126, 166 s + liitteet. Helsinki.

60 21 Northland Resources Inc Kolarin ja Pajalan kaivoshankkeiden kalastoselvitykset Haikonen, A., Romakkaniemi, A., Ankkuriniemi, M., Keinänen, M., Pulkkinen, K. & Vihtakari, M Lohi- ja meritaimenkantojen seuranta Tornionjoessa vuonna Kala- ja riistaraportteja nro 379. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Helsinki. 52 s + 8 liites. Huusko, A., Kreivi, P., Mäki-Petäys, A., Nykänen, M. & Vehanen, T Virtavesikalojen elinympäristövaatimukset Perustietoa elinympäristömallisovelluksiin. Kala- ja riistaraportteja nro Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Paltamo. 42 s. Junge, C. O. ja Libovarsky, J Effect of size selectivity on population estimates based on successive removals with electrical fishing gear. Zool. Listy 14: Koli, L Suomen kalat. WSOY. Porvoo. 357 s. Salo, J. & Paksuniemi, S Northland Resources Inc. Laurinojan purokartoitus ja Laurinojan ja Äkäsjoen kalastoselvitykset. Lapin Vesitutkimus Oy. Rovaniemi. 34 s + 15 liites. Vähä, V., Romakkaniemi, A., Ankkuriniemi, M., Keinänen, M., Pulkkinen, K. & Mäntyniemi, S Lohi- ja meritaimenkantojen seuranta Tornionjoessa vuonna Kala- ja riistaraportteja nro 405. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Helsinki. 51 s + 10 liites. 6. LIITTEET Liite 1. Liite 2. Liite 3. Liite 4. Liite 5. Liite 6. Suomen puolen sähkökalastuskoealojen sijainnit. Ruotsin puolen sähkökalastuskoealojen sijainnit. Lapin Vesitutkimus Oy:n käyttämä sähkökoekalastusten koealalomake. Lapin Vesitutkimus Oy:n sähkökalastuskoealojen valokuvia. Lapin Vesitutkimus Oy:n sähkökalastuskoealojen koealakortit. Lapin Vesitutkimus Oy:n sähkökoekalastusten tulokset.

61

62 LIITE 2

63 Sähkökalastus SÄHKÖKALASTUKSEN KOEALA- JA SAALISLOMAKE lomake nro... I. YLEISTIEDOT TUTKIMUS/ HANKE/ LAITOS: VESISTÖ: KALASTAJAT: PVM: KOEALA: KOEALAN NRO: KARTTA NRO: KUVA NRO: KOEALAN SIJAINTI, KIINTOPISTEET: II. PYYNTIOLOSUHTEET SÄÄTILA: aurinkoinen puolipilvinen pilvinen sade ILMAN LÄMPÖT. C VEDEN LÄMPÖT. C SÄHKÖNJOHT. ms/m VEDEN SAMEUS: vähäinen kohtalainen runsas kaloja ei voi havaita VEDEN KORK.: alhainen keskimääräinen tavanomaista korkeampi tulvakorkeus MUITA TIETOJA: III. KOEALATIEDOT KOEALAN PITUUS: m LEVEYS m PINTA-ALA m 2 KOEALATYYPPI: suvanto niva koski lompolo muu: KOEALA: perattu kunnostettu luonnontilainen muu: KALASTETTAVUUS: helppo keskinkert. vaikea VIRTAUSNOP (cm/s): cm/s %: < >100 VEDEN SYVYYS (cm): cm %: < >100 RANTA-ALUE: pelto metsä hakkuu suo muu: VARJOSTUS KOEALASTA (%): 0 < RANTAKASVIT (%): pensaat puut <60 cm ruohosto >60 cm ruohosto ei kasveja Huomioita: POHJAKASVIT (%): sammalet rentukka vidat,palpakot ärviät rihmalevät paljas pohja muuta: POHJAMATERIAALI (%): mineraaliaines lieju, muta turve MINERAALIAINES (%): kallio kivi >30 cm kivi cm kivi 2-10 cm hieno sora 2-20 mm hiekka <2 mm siltti, savi muu: EPILIITTISET JA -FYYTTISET KERROSTUMAT POHJAN JA KIVIEN PINNOILLA: KOEALAN SANALLINEN KUVAUS:

64 Sähkökalastus IV. TEKNISET TIEDOT SULKUVERKOT: on ei syy: SÄHKÖKALASTUSLAITE: GENERAATTORI: KÄYTTÖJÄNNITE: V KÄYTTÖVIRTA: A HAAVIN SOLMUVÄLI: mm AITAVERKON SOLMUVÄLI: mm 1. KALASTUSKERTA: KLO 2. KK: KLO 3. KK: KLO MUITA TIETOJA: KARTTAPIIRROS: V. SAALISTIEDOT Kalastus- Kalalaji Kpl Massa Pituus Ikä Muita tietoja kerta g cm v

65 LIITE 4 Kuva 1. Äkäsjoen Pulkkasaarten alapuolinen koeala ylävirtaan kuvattuna. Kuva 2. Laurinojan ylin koeala ylävirtaan kuvattuna.