LUVIAN OOSINSELÄN TUULIVOIMAPUISTON JA SÄHKÖNSIIRTOREITTIEN KASVILLISUUSSELVITYS 2011 AHLMAN

Transkriptio

1 LUVIAN OOSINSELÄN TUULIVOIMAPUISTON JA SÄHKÖNSIIRTOREITTIEN KASVILLISUUSSELVITYS 2011 AHLMAN Konsultointi & suunnittelu

2 sisällysluettelo Johdanto... 3 Selvitysalueen yleiskuvaus... 4 Työstä vastaavat henkilöt... 4 Tuulivoimapuisto... 5 Tutkimusmenetelmät... 5 Epävarmuustekijät... 6 Oosinselän tuulivoimapuiston kasvillisuudesta... 6 Voimalapaikkojen lähiympäristön kasvillisuus... 6 Tuulipuistoalueen huomionarvoiset kasvillisuuskuviot Päätelmät Sähkönsiirtoreitit Tutkimusmenetelmät Sähkönsiirtoreittien kasvillisuudesta Sähkönsiirtoreittien huomionarvoiset kasvillisuuskuviot Päätelmät Kirjallisuus Maastotöihin liittyvä kirjallisuus... 40

3 johdanto Pori Energia Oy ja TuuliWatti Oy suunnittelevat tuulivoimapuistoa Luvian (kuva 1) ja Porin rajamaille. Koska kyseessä on laaja hanke ja sillä on yhteisvaikutuksia, sovelletaan siihen YVA-lain (486/1994, muutettu 458/2006) mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Tuulivoimalat tulevat olemaan teholtaan 2 5 MW ja tornikorkeudet metriä. Tuulivoimaloiden lukumäärä on tämänhetkisten suunnitelmien mukaan noin yksikköä. Osana YVA-menettelyä laadittiin kasvillisuusselvitys sekä tuulivoimapuiston että siihen liittyvien sähkönsiirtoreittien varrelta. Selvitysaineiston avulla hankkeen voidaan arvioida alueen luontotyyppien arvoa ja tuulivoimapuiston mahdollista vaikutusta merkittäviin kohteisiin ja putkilokasveihin. Tämä raportti esittelee FCG Finnish Consulting Group Oy:n Ahlman Konsultointi & suunnittelulta tilaaman Luvian Oosinselän tuulivoimapuiston ja sähkönsiirtoreittien kasvillisuusselvityksen tulokset. Kuva 1. Luvian sijainti. 3

4 SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Selvitysalue sijaitsee noin 2,5 kilometrin päässä Luvian keskustasta pohjoiseen. Alue on varsin laaja ja levittäytyy itäosassa sijaitsevalta Hangassuon kaatopaikalta aina länsipuolella mereen työntyvään Lankoorinnokkaan saakka (kuva 2). Hankealueen leveys on noin yhdeksän kilometriä. Tuulivoimapuisto on suunniteltu alueelle, jossa on niin metsiä, hakkuualueita kuin ojitettuja soitakin. Elinympäristöt ovat varsin pirstoutuneita. Hankealueella ei käytännössä ole lainkaan peltoja, mutta eteläpuolella sijaitsevat Luvian Lankoorinnokkaa myötäilevät viljelysalueet ja vastaavasti pohjoispuolella Porin Viasveden pellot. Porin keskustaan on matkaa noin 11 kilometriä, ja se sijaitsee tuulivoimapuiston koillispuolella. Pohjoispuolella ovat puolestaan merkittävinä lintupaikkoina tunnetut Viasvedenlahti ja Preiviikinlahti. Alueelle on kaavailtu 33 tuulivoimayksikköä, jotka sijoitetaan esiselvityssuunnitelman mukaan melko tasaisesti hankealueelle (kuva 3). TYÖSTÄ VASTAAVAT HENKILÖT Luvian Oosinselän tuulivoimapuiston ja sähkönsiirtoreittien kasvillisuusselvityksestä vastaa putkilokasveihin syventynyt luontokartoittaja Risto Vilen. Raportoinnista vastaavat puolestaan sekä Vilen että putkilokasveihin ja elinympäristöihin syventynyt luontokartoittaja Santtu Ahlman. Kuva 2. Tuulivoimapuistoalue on merkitty karttaan oranssilla katkoviivalla. 4

5 X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = X = Y = Kuva 3. Tuulivoimalayksiköiden numerojärjestys koordinaatteineen. TuuLIVOIMAPUISTO TUtkimusmenetelmät Luvian Oosinselän kasvillisuusselvityksen tavoitteena oli selvittää suunnitellun tuulivoimapuiston arvokkaita luontotyyppejä, kasviyhdyskuntia ja kasvilajeja. Samalla kartoitettiin mahdolliset uhanalaiset ja EU:n luontodirektiivin mukaan suojeltavat lajit sekä selvitettiin lakien mukaisesti suojeltavat luontotyypit ja arvokkaat elinympäristöt osayleiskaavoitusta ja muuta maankäyttöä varten. Jokaiselta tuulivoimalakohteelta määritettiin luontotyypit kuvioittain ja niistä piirrettiin myös kasvillisuuskartat 18.7., 19.7., 20.7., 21.7., ja Arvokkaat tai muuten mielenkiintoiseksi koetut kasvilajit, mikäli niitä kohteelta löytyi, kirjattiin niin ikään ylös. Mikäli kohteelta löytyi metsäluonnon erityisen arvokas elinympäristö, niin se myös kuvattiin ja sen juridinen status määriteltiin, kuten esimerkiksi metsälain 10 :n mukaiset kohteet. 5

6 epävarmuustekijät Tutkimusalueen suuren pinta-alan vuoksi selvityksessä jäi varmasti löytymättä joitakin putkilokasvilajeja, mutta kokonaisuudessaan kasvilajisto saatiin inventoitua kohtuullisen hyvin. Mahdollisesti jokin luontokohde on saattanut jäädä löytymättä suuren kokonaispinta-alan ja rajallisen selvitysajan vuoksi. Inventoinnit on kuitenkin pyritty tekemään mahdollisimman tarkasti ja järjestelmällisesti. oosinselän tuulivoimapuiston kasvillisuudesta Luvian Oosinselän selvitysalueen luontotyypit ovat lähes yksinomaan metsiä tai soita. Ainoan poikkeuksen tekevät muutamat maa-aineksenottoalueet, ampumaradat ja Hangassuon kaatopaikka ympäristöineen. Metsät ja suot ovat lähes kauttaaltaan voimaperäisen metsätalouskäytön muokkaamia, eikä luonnontilaisen kaltaista saati luonnontilaista alkuperäisluontoa tutkimusalueelta juuri löydy. Käytännössä kaikki kosteikot ja metsät on ojitettu ja uudisalat aurattu tai laikutettu. Puuston käsittelyaste on ollut viime vuosina voimaperäistä, sillä lähes kaikki metsäiset kuviot ovat joko tuoreita päätehakkuita, taimikoita tai nuorehkoa kasvatusmetsää. Iäkästä päätehakkuikäistä metsää on enää jäljellä hyvin niukasti ja niistäkin osa avohakattiin kesällä Ojitetut suot ovat käytännössä eriasteisessa muuttumavaiheessa tai jo muuttuneet turvekankaiksi. Metsät ovat reheviä kangasmaita, joissa voi monin paikoin havaita lehtomaisia piirteitä. Valtaosa selvitysalueen kallioperästä on viljavaa diabaasia, joka paikoin on nähtävillä maanpinnallakin esimerkiksi Rajakallioiden alueella. Ravinteikkaasta kallioperästä johtuen lähes kaikkialla luontotyypit ovat rehevämpiä siihen nähden mitä maaston fysikaalisten ominaisuuksien perusteella voisi päätellä. Alun perin metsät ja suot ovat olleet hyvin monimuotoisia ja satakuntalaisittain poikkeuksellisen lehtomaisia ja lettoisia. Voimaperäisen käsittelyasteen vuoksi valtaosa alueen luonnonarvoista on menetetty. Joitakin arvokohteita on säilynyt; edustavimpana voidaan pitää Rajakallioiden aluetta, josta löytyy niin lehtoa, kalliomännikköjä, lettomaista suota ja arvokasta kasvilajistoa, kuten kangasajuruoho ja runsaana esiintyvä keltasara. Rehevää lehto- ja ruohokorpea on säästynyt pienialaisesti Porin rajan tuntumassa Kankaanpään korvessa. Edustavia ja parhaiten säilyneitä lehtokuvioita löytyy Knapernummen lehtokohteelta. voimalapaikkojen lähiympäristön kasvillisuus Tässä luvussa kuvataan voimalaitoskohtaiset luontotyypit kiinnittäen huomiota kasvillisuudeltaan erityisen arvokkaisiin kasviyhdyskuntiin. Kuvaukset esitetään kuvioitaan ja jokaisesta kuviosta kerrotaan vähintään kasvillisuustyyppi, puulajikoostumus sekä metsän käsittelyaste. Lisäksi mainitaan mahdolliset huomionarvoiset kasvilajit, puuston ikä ja/tai kokoarvio ja mahdolliset arvokohteet tai -lajit. 6

7 Voimalapaikka 1 Alle 2-vuotias aukkohakkuu. Kuvio on sekä ojitettu että laikutettu. Ei puita. Tyypiltään kuvio on pääasiassa mustikkatyypin tuoretta kangasta (MT). Ojan ympäristön notkosta löytyy myös mustikkatyypin turvekangasta (Mtkg I). Puusto koostuu yli 40-vuotiaasta sekapuustosta. Alaharvennetun kasvatusmetsäkuvion puulajit ovat rauduskoivu, haapa, mänty ja kuusi. Tyypiltään kuvio on mustikkatyypin tuoretta kangasta (MT). Kuvio 3 Kasvatusmetsä on yli 40 vuotta vanhaa kuusikkoa. Paikoin löytyy mäntyäkin. Tyypiltään lähinnä mustikkaturvekangas (Mtkg I) ja kohopaikoilla mustikkatyypin tuoretta kangasta (MT). Voimalapaikka 2 Mustikkatyypin hoidettu mäntymetsä, jolla ikää noin 20 vuotta. Mustikkatyypin tuoretta kangasta (MT). Ojitettua kasvatusmetsää. Puusto on pääasiassa vuotta vanhaa kuusta. Tuore kangas on mustikkatyyppiä (MT). Kuvio 3 Hoidettua ja ojitettua talousmetsää, jonka puusto koostuu vuotiaasta kuusesta. Tyypiltään kuvio on mustikkaturvekangasta (Mtkg I). Pienet notkelmat ovat muuttumavaiheen suota, lähtötyypiltään lähinnä kangaskorpea (KgK). 7

8 Voimalapaikka 3 Nuoruusvaiheen, hoitamaton ja ylitiheä talouskuusikko, jonka vanhimmat puut ovat noin 30-vuotiaita. Suurin osa puustosta on tätä nuorempaa. Mustikkatyypin tuore kangas (MT). Hoitamaton taimikkovaiheen avohakkuuala. Puusto alle 10-vuotiaita mäntyjä, joiden seassa kasvaa tiheä koivuvesakko. Mustikkatyypin tuore kangas (MT). Kuvio 3 Tuore avohakkuuala, jolla ei taimia. Mustikkatyypin tuore kangas (MT). Voimalapaikka 4 Mäntyvaltainen kasvatusmetsä, jonka notkelmissa kasvaa kuusta ja sekapuuna haapaa. Kuvion keskellä pieniä harvapuustoisia puolukkatyypin (VT) kalliolaikkuja. Puuston ikä pääasiassa vuotta, mutta joukossa muutamia järeitä yli 100-vuotiaita mäntyjä. Mustikkatyypin tuore kangas (MT). Taimikko, jolla ikää alle kymmenen vuotta. Taimet mäntyä ja koivuja. Siemenpuiksi on jätetty mäntyjä ja rauduskoivuja. Puolukkatyypin kuivahkoa kangasta (VT). 8

9 Voimalapaikka 5 Tuore avohakkuuala. Mustikkatyypin tuore kangas (MT). Kasvatusmetsän puhdas kuusikkokuvio, jonka pääpuulaji on yli 50 vuotta vanhaa. Mustikkatyypin tuore kangas (MT). Kuvio 3 Kasvatusmetsää jonka puusto koostu vuotiaista kuusista. Kuusikon seassa kasvaa jonkin verran haapaa. Mustikkatyypin tuore kangas (MT). Voimalapaikka 6 Harvaan istutettu vuotta vanha kitukasvuinen kuusikko. Puolukkatyypin kuivahko kangas (VT). Kuivahko puolukkatyypin kangas (VT). Tuore hakkuuala. Kuvio 3 Kuviolla yli 50-vuotiasta kuusikkoa, jonka seassa kasvaa jokunen iäkkäämpi mänty. Puolukkatyypin kuivahko kangas (VT). Kuvio 4 Alle kolme vuotta sitten tehty hakkuuala. Kanervatyypin kuivaa kangasta (CT). 9

10 Voimalapaikka 7 Ojitettu uudistusala. Ikää alle vuosi. Muutama nuorehko koivu ja tervaleppä on jätetty säästöpuiksi. Puolukkaturvekangas (Ptkg II) / muuttuma. Kuusikkovaltainen ja ojitettu kasvatusmetsä. Puuston ikä noin 30 vuotta. Mustikkatyypin tuoretta kangasta (MT). Kuvio 3 Ojitettu päätehakkuuala, jolle on jätetty noin 20-metrisiä mäntyjä siemenpuiksi. Puolukkatyypin kuivahko kangas (VT). Kuvion reuna-alueilla pienialaisesti turvekangasta (Pktkg II). Voimalapaikka 8 Päätehakkuuikää lähestyvä, talousmetsänä hoidettu sekametsä. Järeähkön puuston korkeus yli 20 metriä. Sekapuustossa tasaisesti rauduskoivua, kuusta ja mäntyä. Mustikkatyypin turvekangasta (Mtkg I). Vanha ojitusala, jonka ojat jo osin umpeutuneet. Puusto koostuu ylitiheästä ja hoitamattomasta noin 30-vuotiaasta istutuskuusikosta. Muuttumavaiheen turvekangas (Mtkg I). Kuvio 3 Ojitettu avohakkuu, joka on alle viisi vuotta sitten tehty. Hoitamaton ja vesakoitunut. Koivua ja kuusta. Mustikkatyypin turvekangas (Mtkg I). 10

11 Voimalapaikka 9 Hoidettua kasvatusmetsää. Valtapuulajina mänty ja seassa paikoin kuusta. Puuston ikä noin 30 vuotta ja korkeus m. Käenkaalimustikkatypin lehtomaista kangasta (OMT). Ojitettu ja talousmetsänä hoidettu, osin muuttumavaiheessa oleva mustikkaturvekangas, (Mtkg I). Puusto koostuu väljäksi harvennetusta noin 40-vuotiaasta kuusesta. Voimalapaikka 10 Hoitamaton taimikkoala, jolla ikää alle 10 vuotta. Puusto on pääosin mäntyä ja hieskoivua, pensaskerroksessa myös runsaasti pajuja. Muuttumavaihe, joka on kehittymässä mustikkaturvekankaaksi (Mtkg II). Alle kymmenvuotias mänty- ja hieskoivuvaltainen taimikko. Mustikkatyypin tuoretta kangasta (MT). Kuvio 4 Taimikkoala, jolla ikää alle kymmenen vuotta. Puusto harventamatonta mäntyä ja hieskoivua. Mustikkatyypin tuoretta kangasta (MT). Kuvio 3 Harvapuustoinen ja hoidettu mäntyvaltainen mustikkatyypin tuore kangas (MT). Yli 40-vuotiaiden mäntyjen sekapuuna kuusta ja hieskoivua. 11

12 Voimalapaikka 11 Noin 15 vuotta vanha päätehakkuun jälkeinen mäntytaimikko, jonka joukossa kuusta ja koivua. Ojikko/suomuuttuma, joka on kehittymässä kohti puolukkaturvekangasta (Pktkg I). Varvusto on runsas pohjamaan ravinteisesta diabaasista johtuen. Voimalapaikka 12 Tuore ojikko, jonka puusto lähinnä noin 10-metristä mäntyä. Puusto iäkästä, mutta jäänyt pienikasvuiseksi. Isovarpuräme (IR), jonka reunaalueilla korpimaisia piirteitä. Lähes puuton kuiva kangas (CT). Kuvio 3 Muuttumavaiheen hakkuuaukko. Turvekangasta (Mtkg I). Lähtötilanne ilmeisesti kangaskorpea (Knkg). 12

13 Voimalapaikka vuotiasta kasvatusmetsää. Puusto tasasuhteessa rauduskoivua, kuusta ja mäntyä. Rinnemaan tuoretta mustikkatyypin kangasta (MT), ylärinteessä paikoin seinäsammaltyyppiä (PlT). Voimalapaikka 14 Ojitettu, osin muuttumavaiheen isovarpuräme (IR), seassa paikoin kangasrämettä (KgR). Valtapuuna yli 40-vuotias mänty. Puustoa hoidettu talousmetsänä. Korpilähtöinen harvennettu muuttumavaiheen mustikkaturvekangas (Mtkg I). Ojitettu, alla 15-vuotias taimikko, seassa hieskoivua. Kuvio 4 Ojitettu ja talousmetsänä hoidettu mustikkaturvakangas (Mtkg I). Puusto vuotiasta harvennettua kuusikkoa. Kuvio 3 Rämelähtöinen muuttumavaiheen ojitettu taimikko. Valtapuuna mänty, seassa kuusi ja koivu. Puustolla ikää alle 15 vuotta. Mustikkaturvekangas (Mtkg II). 13

14 Voimalapaikka 15 Pienialainen, noin 50 m 2, puuton kallion paljastuma. Huomionarvoisia kasveja ovat muun muassa tuoksusimake, huopakeltano ja kissankäpälä. Alle 15 vuotta vanha mäntytaimikko. Puolukkatyypin kuivahko kangas (VT). Kuvio 3 Harvennettua talousmetsää. Puusto on vuotta vanhaa männikköä, jonka seassa jonkin verran kuusta ja rauduskoivua. Puolukkatyypin kuivahko kangas (VT). Kuvio 4 Puolukkatyypin kuivahko kangas (VT). Puusto vuotiasta männikköä, sekapuuna kuusta ja koivua. Voimalapaikka 16 Hoitamaton, alle 20 vuotta sitten päätehakattu mäntyä ja koivua kasvava taimikko. Puolukkatyypin kuivahko kangas (VT). Alle kymmenen vuotta vanha hakkuuaukko. Puusto harventamatonta kuusta, mäntyä ja koivua. Puolukkatyypin kuivahko kangas (VT). Kuvio 3 Nuori kasvatusmetsä, alle 30-vuotiasta koivua ja mäntyä. Puolukkatyypin kuivahko kangas (VT). 14

15 Voimalapaikka 17 Mustikkatyypin tuore kangas (MT). Harvennettu kasvatusmetsä, jolla ikää vuotta. Puusto on kuusta ja rauduskoivua vuotta vanhaa hoidettua mäntytaimikkoa. Paikoin on jätetty järeitä mäntyjä siemenpuiksi. Puolukkatyypin kuivahko kangas (VT). Voimalapaikka 18 Harvennettu talousmännikkö, jossa sekapuuna kuusta. Puustolla ikää vuotta. Tuoretta mustikkatyypin kangasta (MT). Ojitettu talousmännikkö, jolla ikää vuotta. Mustikkaturvekangasmuuttuma (Mtkg II). Kuvio 3 Ohutturpeinen ja ojitettu kasvatusmetsä. Puusto vuotiasta kuusta ja koivua. Mustikkaturvekangasmuuttuma (Mtkg I). 15

16 Voimalapaikka 19 Ojitettu, vuotias taimikko, jossa mäntyä ja koivua tasasuhteessa. Tuoretta mustikkatyypin kangasta (MT). Notkoissa mustikkatyypin turvekangasta (Mtkg I). Noin 10 vuotta vanha harvennettu mäntytaimikko. Sekapuuna hieskoivuja. Tuoretta mustikkatyypin kangasta (MT). Kuvio 3 Ojitettu ja hoidettu alle 20 vuotta vanha kasvatusmännikkö. Sekapuuna on kuusta ja koivua. Tuore mustikkatyypin kangas (MT). Voimalapaikka 20 Ojitettu muuttuma, joka on kehittymässä puolukkaturvekankaaksi (Pktkg I). Siemenpuiksi jätetty järeitä mäntyjä. Ojitettu ja hoidettu kasvatusmetsä. Puusto vuotiasta kuusikkoa, sekapuuna koivuja ja mäntyjä. Mustikkaturvekangasta (Mtkg I), muutamilla kumpareilla mustikkatyypin tuoretta kangasta (MT). Kuvio vuotta vanha kasvatusmetsä, jonka valtapuulajina kuusi, paikoin mänty, sekapuuna rauduskoivua. Muuttumavaiheen mustikkaturvekangasta (Mtkg I) 16

17 Voimalapaikka vuotiasta talouskuusikkoa, puuston korkeus metriä. Mustikkaturvekangasta, (Mtkg I) Siemenpuuasentoon hakattu kuvio. Siemenpuut noin 25-metrisiä mäntyjä. Siemenpuiden alle noussut pienikokoista mäntyä, koivua ja kuusta. Mustikkaturvekangasta (Mtkg I) Voimalapaikka 22 Kuusivaltainen ja vaihtelevan ikäinen harvennettu kasvatusmetsä. Vanhimmat puut noin 25-metrisiä ja ikää yli 80 vuotta. Mustikkaturvekangasta (Mtkg I). Alle 20-vuotias kasvatusmetsä / taimikko. Puusto koostuu männyistä ja hoitamattomasta koivuvesakosta. Mustikkatyypin tuoretta kangasta (MT). 17

18 Voimalapaikka 23 Kitukasvuista ja iäkästä alle 10-metristä mäntyä kasvava isovarpurämemuuttuma (IR). Kehittymässä vähittäin kohti varputurvekangasta (Vatkg). Kitukasvuista ja iäkästä metristä mäntyä kasvava isovarpurämemuuttuma (IR). Kehittynyt paikoin jo varputurvekankaaksi (Vatkg). Voimalapaikka 24 Laaja hakkuualue, jossa kasvaa runsaasti lehtipuiden taimia. Jättöpuina on muun muassa tervaleppäryhmiä. Kuvion eteläpuolella on kaatopaikka-alue. 18

19 Voimalapaikka 25 Kasvatusmetsä, jonka puusto on 15-metristä kuusta. Mustikkaturvekangasta (Mtkg I). Noin 30-vuotias kuusta ja rauduskoivua kasvava talousmetsä. Mustikkaturvekangasta (Mtkg I). Kuvio 3 Kuusta ja rauduskoivua kasvava vuotias kasvatusmetsä. Mustikkaturvekangasta (Mtkg I). Voimalapaikka 26 Alle kymmenen vuotta sitten päätehakattu mäntytaimikko, jonka seassa koivuvesoja. Kuivahko puolukkatyypin kangas (VT). 19

20 Voimalapaikka 27 Alaharvennettu kasvatusmetsä. Puusto iäkäs yli 50 vuotta kuusikkoa. Ojitettua mustikkaturvekangasta (Mtkg I). Voimalapaikka 28 Ojitettu kasvatusmetsä, jolla ikää noin 40 vuotta. Mustikkaturvekangas (Mtkg I). Pienialainen tuore hakkuaukko, jolla yksi suurehko raita. Mustikkaturvekangasta (Mtkg I). Kuvio 3 Kuusivaltaista kasvatusmetsää, jonka puusto yli 40-vuotiasta. Mustikkatyypin tuoretta kangasta (MT). Kuvio 4 Mäntyvaltainen kasvatusmetsä. Puuston ikä alle 25 vuotta. Kuivahkoa puolukkatyypin kangasta (VT). 20

21 Voimalapaikka 29 Lähialue on kokonaisuudessaan osa kaatopaikkakokonaisuutta, joka voidaan tulkita joutomaaksi. Voimalapaikka 30 Päätehakkuuikäinen ja hoidettu kuusikko, jossa kasvaa sekapuuna rauduskoivua. Puusto on iältään yli 60 vuotta. Mustikkatyypin tuore kangas (MT). Harvennettu kasvatusmetsä, jonka puusto koostuu metrisistä koivuista. Mustikkatyypin tuore kangas (MT). Kuvio 3 Vajaa viisi vuotta aiemmin aukkohakatulle kuviolle on istutettu kuusia, seassa koivun taimia. Mustikkatyypin tuore kangas (MT). 21

22 Voimalapaikka 31 Noin kymmenen vuotta vanha avohakkuuala, jolle on istutettu kuusta ja mäntyä. Lisäksi seassa kasvaa vankka koivuvesakko. Mustikkatyypin tuore kangas (MT). Alle 20 vuotta vanha kasvatussekametsä / taimikko. Puusto on koivua, kuusta ja mäntyä tasasuhteessa. Mustikkatyypin tuore kangas (MT). Voimalapaikka 32 Väljäksi harvennettu ja ojitettu kasvatusmetsä. Kuvion ylispuusto on metristä rauduskoivua ja alikasvos koostuu alle 15 metristä kuusta, mäntyä ja tervaleppää. Mustikkaturvekangasta (Mtkg II). 22

23 Voimalapaikka 33 Hoitamaton, noin 20 vuotta vanha hakkuuala. Puusto hieskoivua ja mäntyä. Alikasvos harventamattomia pajuja, koivuja ja kuusia. Muuttumavaiheessa olevaa ruohokorpea (RhK), joka kuivatuksen johdosta on kehittymässä ruohoturvekankaaksi (Rhtkg). Harvennettu kasvatusmännikkö, jolla ikää vuotta. Mustikkatyypin tuoretta kangasta (MT), notkelmissa mustikkaturvekangasta (Mtkg I). Kuvio 3 30-vuotias kasvatusmännikkö, puolukkatyypin kuivahkoa kangasta (VT). Kuviolla satunnaisesti vaateliaampiakin putkilokasveja, mikä johtunee diabaasikallioperän ravinteisuudesta. Kuvio 4 Kallioalue, jolla kasvaa järeitä yli 100-vuotiaita kilpikaarnamäntyjä. Metsälain 10 :n mukainen kohde. Diabaasin viljavoittamalla kalliolla kasvaa muun muassa kangasajuruohoa, maariankämmekkää ja korpipaatsamaa. Kallioalueen reuna on myös metsälain mukainen louhikko. Kuvio on osa Satakunnan luonnonsuojeluselvityksessä mainittua Rajakalliot-nimistä kohdetta numero 408 (Hakila 2000). Arvokohde. Kuvio 5 Tuore hakkuuaukko, joka on mustikkatyypin tuoretta kangasta (MT II). Kuvio 6 Rämeletto (RL) ja ruohokorpi (RhK). Erikoinen pieni lettomainen suolaikku. Mättäillä kasvaa kitukasvuista koivua ja mäntyjä. Pohjakasvillisuus on ruskorahkasammalien ja ruohokasvien mosaiikkia. Lettoisuudesta kertovia kasveja ovat vaaleasara, riippasara ja villapääluikka sekä erittäin runsaana painanteissa kasvavat keltasara ja luhtavilla. Runsaita saroja olivat myös pullosara, jokapaikansara ja tähtisara. Pensaista tavataan korpipaatsamaa. Arvokohde. 23

24 Tuulipuistoalueen huomionarvoiset kasvillisuuskuviot Huomionarvoisten kasvillisuuskuvioiden selvittämisessä keskityttiin rajallisesta selvitysajasta johtuen ensisijassa Satakunnan luonnonsuojeluselvityksessä (Hakila 2000) kohdealueella mainittuihin kohteisiin. Muitakin lupaavalta vaikuttavia kohteita tarkistettiin käytettävissä olevan ajan puitteissa. Kankaanpään lehtokorpi Lehtokorpi on osa luonnonsuojeluselvityksen kohdetta numero 406. Lehtokorpea, ruohokorpea ja paikoin kuivaa lehtoa sisältä alue on diabaasin rehevöittämää pohjoiseen laskevaa rinnealuetta, jonka notkelmiin on muodostunut korpikuvioita. Välipinta on tuoretta runsasravinteista lehtoa lähinnä sinivuokko-käenkaalityyppiä (HeOT). Lehtolajiston parhaimmistoa edustavat korpipaatsama, taikinamarja, soreahiirenporras, nuokkuhelmikkä ja kevätlinnunherne. Ruohokorpea (RhK), jossa sekä lettomaisia että lehtokorpimaisia piirteitä. Luhtainen kuvio on vähitellen kuivumassa ojitusten johdosta. Puusto koostuu metrisistä koivuista, joiden alikasvoksena on pienikokoista kuusta ja jokunen tervaleppä. Painanteissa kasvaa hyvin runsaasti luhtasaraa. Muista ruohoista keltasara, jokapaikansara, järvikorte, terttualpi, kurjenjalka ja mesiangervo muodostavat pienialaisia kasvustoja. Reunavyöhykkeeltä löytyi myös näsiää. Kuvio 3 Männylle noin 20 vuotta sitten istutettu kuivan lehdon kuvio, jonka alikasvoksena on hoitamatonta kuusta ja koivua. Kuvio on lehtotyypiltään kuivaa keskiravinteista puolukka-lillukkatyypin lehtoa (VRT). Putkilokasvilajistoa on muun muassa käenkaali, kultapiisku, kielo ja lillukka. Kuvio 4 Lehtokorpikuviolla (LhK) kasvaa tervaleppää, koivua ja kuusta. Reuna-alueilla, eli vaihettumisvyöhykkeellä, on järeitä yli 80-vuotiaita kuusia. Kosteissa notkelmissa kasvaa edustavaa lajistoa, kuten keltasaraa, mustakonnanmarjaa, lehtonurmikkaa, karhunputkea, korpikaislaa, raatetta ja rentukkaa. Reuna-alueelta löydettiin vielä yövilkkaa. Huomionarvoinen havainto oli kosteassa painanteessa sijaitseva muutaman neliömetrin kaislasaraesiintymä. 24

25 Knapernummen lehto Kohde on osa luonnonsuojeluselvityksen kuviota numero 421, josta käytetään nimeä Porsmusan itäpuolen lehto. Luonnonsuojeluselvityksen karttarajaus on osin väärässä paikassa ja eteläiseltä osaltaan se rajoittuu myös tuulivoimala-alueen ulkopuolelle. Oikea rajaus selviää viereisestä kartasta. Osin kulttuurivaikutteinen, ilmeisesti laidun- tai heinäniittyä sisältävä lehtorinne on ydinalueen metsätyypiltään lähinnä tuoretta runsasravinteista sinivuokko-käenkaalityypin lehtoa (HeOT). Reuna-alueilla luontotyyppi muuttuu vähitellen keskiravinteiseksi Käenkaali-orvanmarjatyypin (OMaT) tuoreeksi lehdoksi. Puusto on pääasiassa järeätä yli 80-vuotiasta kuusikkoa. Lahopuustoa ja pystyyn kuivuneita kuusia on paikoin kohtalaisesti, mutta valtaosalta kuviota ne puuttuvat. Kuusikkoa elävöittävät harvakseltaan sijaitsevat järeät rauduskoivut. Pensaskerroksesta löytyy vaateliaita pensaita, kuten lehtokuusama, näsiä, taikinamarja ja koiranheisi sekä pohjanpuna- ja mustaherukka. Kenttäkerrosta luonnehtii runsas ja monipuolinen lajisto, jota lisää niittymäisten valoaukkojen lehtoruohot. Saniaisista esiintyy vaateliaita lajeja, kuten kotkansiipeä, korpi-imarretta ja kivikkoalvejuurta. Edustavia lehtolajeja ovat muun muassa lehtopähkämö, lehtovirmajuuri, lehtotesma, puna-ailakki, sudenmarja, syyläjuuri ja jänönsalaatti. Kohteen itäpuolelta löytyy myös huomattavan järeää männikköä. Knapernummen korpi Kohde on luonnonsuojeluselvityksen numero 389. Kohteen korpinotkelmat, jotka ovat olleet reunoiltaan lehtokorpea ja kapea-alaisesti lehtoa, ovat menettäneet luontoarvonsa taannoisten ojitusten ja hakkuiden yhteydessä. Ainoastaan yksi kuivahko korpinotkelma on säästynyt sekä hakkuilta että ojitukselta. Kuivahkosta korvesta löytyi jonkin verran lehtolajistoa, muun muassa soreahiirenporras, isoalvejuuri, kielo ja korpipaatsama. 25

26 Rajakalliot Rajakalliot on osa luonnonsuojeluselvityksessä esitettyä kohdetta numero 408. Kuvio on diabaasikalliokumpareiden ja kallion välikköjen notkelmien mosaiikkia. Iäkkäät ja järeät kilpikaarnamännyt luonnehtivat karuja kallion lakia, notkelmista löytyy kuusia ja haapoja. Yhdellä kalliopaadella kasvaa muutaman neliömetrin alueella kolme alle puolen neliömetrin kokoista kangasajuruohokasvustoa. Kallioalueet ovat lähinnä kanervatyypin (CT) kuivaa kangasta, mutta diabaasin vaikutuksesta paikoin löytyy vaateliaitakin putkilokasveja. Kallioiden välissä on pienialaisia kuivan lehdon kuvioita. Lehtokuviot ovat lähinnä keskiravinteisia puolukka-lillukkatyypin (VRT) lehtoja. Paikoin ne saavat valuvesien ansiosta korpimaisia piirteitä. Kalliot laskevat länsireunallaan jyrkästi usean metrin matkan ja paikoin murtuneeseen diabaasiin on muodostunut pienialaisia louhikkoja. Louhikoissa kasvaa muun muassa kallioimarretta, isomaksaruohoa ja kalliohaurasloikkoa. Kallioilta valuva vesi ja diabaasin ravinteet ovat synnyttäneet jyrkänteiden länsireunalle kapean, muutaman metrin levyisen lehtomaisen vyöhykkeen, josta tavattiin muun muassa näsiää. Tyypiltään ajouran tärvelemä lehto on lähinnä tuoretta keskiravinteista lehtoa (OMaT), paikoin jopa ravinteisempaa. Rajakallion suo ja lehtokorvet Aivan Rajakallioiden tuntumasta löytyi pienialainen suolaikku, joka on ydinosaltaan lähinnä rämelettoa ja osin ruohokorpea, joka vaihettuu etelään siirryttäessä ja lettoisuuden vähetessä lehtokorveksi. Lehtokorvet ovat osin ojitusten kuivaamia ja reuna-alueilta löytyykin kapealti ruohoturvekangasta. 26

27 Rämeletto (RL) ja ruohokorpi (RhK). Erikoinen pieni lettomainen suolaikku. Mättäillä kasvaa kitukasvuista koivua ja mäntyjä. Pohjakasvillisuus on ruskorahkasammalien ja ruohokasvien mosaiikkia. Lettoisuudesta kertovia kasveja ovat vaaleasara, riippasara ja villapääluikka sekä erittäin runsaana painanteissa kasvavat keltasara ja luhtavilla. Runsaita saroja olivat myös pullosara, jokapaikansara ja tähtisara. Pensaista tavataan korpipaatsamaa. Rämeleton eteläpuolella sijaitseva kuvio kasvaa hyvin tiheää kuusikkoa, jonka seassa kasvaa siellä täällä terveleppää, koivuja ja haapoja. Tiheästä puustosta johtuen alikasvos on hyvin niukkaa, mutta paikoin tavataan korpipaatsamaa ja isoalvejuurta. Kuvio 3 Lehtokorpi (LhK). Kuvio on hyvin vastaava kuin kuvio 2, mutta lahopuuta on paikoin runsaasti ja seassa kasvaa myös jokunen raita ja haavan määrä on paikoin runsas. päätelmät Lähes kaikki tuulivoimayksiköiden rakennuspaikat ovat luontotyyppien puolesta hyviä sijoituspaikkoja. Rajakallioiden laiteilla (voimalapaikka 33) on kuitenkin luontoarvoja, joiden vuoksi alueelle ei tule rakentaa. Kyseinen kohde mukaan lukien Oosinselän tuulivoimapuiston alueelta löydettiin viisi merkittävää luontokohdetta, jotka kaikki suositetaan säilytettävän koskemattomina. Osa tutkimusalueen luontokohteiden arvoista on menetetty jo aiemmin, sillä esimerkiksi Oosinselän saarniesiintymän (luonnonsuojeluselvityksen kohde numero 396) lehtokorpimuuttuma on tuhottu ojankaivuun ja harvennusten yhteydessä, eikä saarneja löydetty enää lainkaan. Alueelta löydettiin yhteensä 275 putkilokasvilajia (taulukko 1), joista vain kangasajuruoho on valtakunnallisessa uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettävä (NT). Lajin esiintyminen turvataaan, mikäli Rajakallioiden arvokas muodostuma säilytetään ennallaan. 27

28 Taulukko 1. Oosinselän tuulivoimapuiston selvitysalueella esiintyvät putkilokasvilajit aakkosjärjestyksessä. Tähdellä merkityt ovat puutarhakarkulaisia tai villiintyneitä viljelykasveja. Laji Tieteellinen nimi Laji Tieteellinen nimi Ahdekaunokki Centaurea jacea Juolukka Vaccinium uliginosum Ahojäkkärä Gnaphalium sylvaticum Jänönsara Carex ovalis Ahokeltano Hieracium (sektio) vulgata Järvikorte Equisetum fluviatile Ahomansikka Fragaria vesca Järviruoko Phragmites australis Ahomatara Galium boreale Kaislasara Carex rhynchophysa Aho-orvokki Viola canina Kalliohaurasloikko Cystopteris fragilis ssp. Fragilis Ahopaju Salix starkeana Kalliovillakko Senecio sylvaticus Ahosuolaheinä Rumex acetosella Kalvaspiippo Luzula pallescens Aitovirna Vicia sepium Kalvassara Carex pallescens Alsikeapila Trifolium hybridum Kangaskorte Equisetum hyemale Amerikanhorsma Epilobium adenocaulon Kangasmaitikka Melampyrum pratense Eteläntuoksusimake Anthoxanthum odoratum Kanerva Calluna vulgaris Haapa Populus tremula Kapeaosmankäämi Typha angustifolia Halava Salix pentandra Karheanurmikka Poa trivialis Hanhenpaju Salix repens Karheapillike Galeopsis tetrahit Hanhentatar Persicaria maculosa Karhunputki Angelica sylvestris Harakankello Campanula patula Kataja Juniperus communis Harmaaleppä Alnus incana Kaukasianjättiputki Heracleum mantegazzianum Harmaasara Carex canescens Kellotalvikki Pyrola media Heinätähtimö Stellaria graminea Keltakannusruoho Linaria vulgaris Hentosara Carex disperma Keltamatara Galium verum Hernesara Carex viridula Keltasara Carex flava Herttavuorenkilpi * Bergenia cordifolia Keräpäävihvilä Juncus conglomeratus Hevonhierakka Rumex longifolius Ketohanhikki Argentina anserina Hieskoivu Betula pubescens Ketohopeahanhikki Potentilla argentea ssp. argentea Hietakastikka Calamagrostis epigejos Ketoneilikka Dianthus deltoides Hiirenvirna Vicia cracca Keto-orvokki Viola tricolor Huopakeltano Pilosella officinarum ssp. pilosella Ketosilmäruoho Euphrasia stricta Huopaohdake Cirsium helenioides Ketunlieko Huperzia selago Isoalvejuuri Dryopteris expansa Kevätlinnunherne Lathyrus vernus Isolaukku Rhinanthus serotinus Kevätpiippo Luzula pilosa Isomaksaruoho Hylotelephium telephium Kielo Convallaria majalis Isonokkonen Urtica dioica Kiertotatar Fallopia convolvulus Isotalvikki Pyrola rotundifolia Kiiltopaju Salix phylicifolia Italianraiheinä Lolium multiflorum Kirjopillike Galeopsis speciosa Jauhosavikka Chenopodium album Kissankello Campanula rotundifolia Jokapaikansara Carex nigra Kivikkoalvejuuri Dryopteris filix-mas Jouhivihvilä Juncus filiformis Koiranheinä Dactylis clomerata Juolavehnä Elytrigia repens Koiranheisi Viburnum opulus 28

29 Laji Tieteellinen nimi Laji Tieteellinen nimi Koiranputki Anthriscus sylvestris Mesiangervo Filipendula ulmaria Komealupiini Lupinus polyphyllus Mesimarja Rubus arcticus Konnanvihvilä Juncus bufonius Metsäalvejuuri Dryopteris carthusiana Korpi-imarre Phegopteris connectilis Metsäapila Trifolium medium Korpikaisla Scirpus sylvaticus Metsäimarre Gymnocarpium dryopteris Korpikastikka Calamagrostis purpurea Metsäkastikka Calamagrostis arundinacea Korpiorvokki Viola epipsila Metsäkorte Equisetum sylvaticum Korpipaatsama Franfula alnus Metsäkurjenpolvi Geranium sylvaticum Kotipihlaja Sorbus aucuparia Metsäkuusi Picea abies Kotkansiipi * Matteuccia struthiopteris Metsälauha Deschampsia flexuosa Kultapiisku Solidago virgaurea Metsämaitikka Melampyrum sylvaticum Kurjenjalka Comarum palustre Metsämänty Pinus sylvestris Kurjenkello Campanula persicifolia Metsäorvokki Viola riviniana Kyläkarhiainen Carduus crispus Metsäruusu Rosa majalis Kyläkellukka Geum urbanum Metsätammi Querqus robur Kylänurmikka Poa annua Metsätähti Trientalis europaea Käenkaali Oxalis acetosella Metsätähtimö Stellaria longifolia Lampaannata Festuca ovina Metsävirna Vicia sylvatica Lamparevesikuusi Hippuris vulgaris Mustaherukka Ribes nigrum Lehtoarho Moehringia trinervia Mustakonnanmarja Actaea spicata Lehtohorsma Epilobium montanum Mustikka Vaccinium myrtillus Lehtokorte Equisetum pratense Mustuvapaju Salix myrsinifolia Lehtokuusama Lonicera xylosteum Mutaluikka Eleocharis mamillata Lehtonurmikka Poa nemoralis Niittyhumala Prunella vulgaris Lehtonäsiä Daphne mezereum Niittyleinikki Ranunculus acris Lehtopähkämö Stachys sylvatica Niittynurmikka Poa pratensis Lehtosinilatva* Polemonium caeruleum Niittynätkelmä Lathyrus pratensis Lehtotesma Milium effusum Niittysuolaheinä Rumex acetosa Lehtovirmajuuri Valeriana sambucifolia Nuokkuhelmikkä Melica nutans Leskenlehti Tussilago farfara Nuokkutalvikki Orthilia secunda Liereäsara Carex diandra Nurmihärkki Cerastium fontana Lillukka Rubus saxatilis Nurmilauha Deschampsia cespitosa Linnunkaali Lapsana communis Nurmipuntarpää Alopecurus pratensis Luhtamatara Galium uliginosum Nurmirölli Agrostis capillaris Luhtasara Carex vesicaria Nurmitähkiö, timotei Phleum pratense Luhtatähtimö Stellaria palustris Ojakellukka Geum rivale Luhtavilla Eriophorum angustifolium Ojakärsämö Achillea ptarmica Luhtavuohennokka Scutellaria galericulata Ojaleinikki Ranunculus flammula Lutukka Capsella bursa-pastoris Ojasorsimo Glyceria fluitans Maariankämmekkä Dactylorhiza maculata Oravanmarja Maianthemum bifolium Maitohorsma Epilobium angustifolium Paimenmatara Galium album 29

30 Laji Tieteellinen nimi Laji Tieteellinen nimi Pallosara Carex globularis Päivänkakkara Leucanthemum vulgare Pellava Linum usitatissimum Raate Menyanthes trifoliata Peltoemäkki Fumaria officinalis Raita Salix caprea Peltohanhikki Potentilla norvegica Ranta-alpi Lysimachia vulgaris Peltohatikka Spergula arvensis Rantakukka Lythrum salicaria Peltokanankaali Barbarea vulgaris Rantaluikka Eleocharis palustris Peltokorte Equisetum arvense Rantamatara Galium palustre Peltolemmikki Myosotis arvensis Rantanenätti Rorippa palustris Pelto-ohdake Cirsium arvense Rantapalpakko Sparganium emersum Pelto-orvokki Viola arvensis Rantavihvilä Juncus alpinoarticulatus Peltopillike Galeopsis bifida Ratamosarpio Alisma plantago-aquatica Peltosaunio Tripleurospermum perforatum Rauduskoivu Betula pendula Peltotaskuruoho Thpaspi arvense Rentukka Caltha palustris Peltoukonnauris Erysimum cheiranthoides Riidenlieko Lycopodium annotinum Peltovalvatti Sonchus arvensis Riippasara Carex magellanica Peltovillakko Senecio vulgaris Rohtotädyke Veronica officinalis Piennarmatara ^ G. x pomeranicum Ruotsinköynnöskuusama * Lonicera periclymenum Pietaryrtti Tanacetum vulgare Ruusuruoho Knautia arvensis Piharatamo Plantago major Rätvänä Potentilla erecta Pihasaunio Matricaria suaveolens Rönsyleinikki Ranunculus repens Pihatähtimö Stellaria media Rönsyrölli Agrostis stolonifera Piikkiohdake Cirsium vulgare Röyhyvihvilä Juncus effusus Pikkulaukku Rhinanthus minor Salokeltanot Hieracium (sektio) hieracium Pikkupalpakko Sparganium natans Sananjalka Pteridium aquilinum Pikkuvesiherne Utricularia minor Sarjakeltano Hieracium umbellatum Pikkuvesitähti Callitriche palustris Savijäkkärä Gnaphalium uliginosum Pimpinellaruusu * Rosa pimpinellifolia Seittitakiainen Arctium tomentosum Pohjankallioimarre Polypodium vulgare Siankärsämö Achillea millefolium Pohjanpunaherukka Ribes spicatum Sianpuolukka Arctostaphylos uva-ursi Poimulehti Alchemilla sp. Sinivuokko Hepatica nobilis Polvipuntarpää Alopecurus geniculatus Solmuvihvilä Juncus articulatus Pujo Artemisia vulgaris Soreahiirenporras Athyrium filix-femina Pullosara Carex rostrata Sormisara Carex digitata Puna-ailakki Silene dioica Sudenmarja Paris quadrifolia Punakoiso Solanum dulcamara Suohorsma Epilobium palustre Punanata Festuca rubra Suokorte Equisetum palustre Punapeippi Lamium purpureum Suo-ohdake Cirsium palustre Punasänkiö Odontites vulgaris Suo-orvokki Viola palustris Puolukka Vaccinium vitis-idaea Syyläjuuri Scrophularia nodosa Purovita Potamogeton alpinus Syysmaitiainen Leontodon autumnalis Pyöreälehtikihokki Drosera rotundifolia Särmäkuisma Hypericum maculatum 30

31 Laji Tieteellinen nimi Laji Tieteellinen nimi Tahmavillakko Senecio viscosus Vadelma Rubus idaeus Taikinamarja Ribus alpinum Valkoapila Trifolium repens Tannerpihatatar Polygonum aviculare ssp. microspermum Valkomesikkä Melilotus albus Tarha-alpi * Lysimachia punctata Valkopeippi Lamium album Terttualpi Lysimachia thyrsiflora Valkovuokko Anemone nemorosa Terttuselja * Sambucus racemosa Vanamo Linnaea borealis Tervaleppä Alnus glutinosa Variksenmarja Empetrum nigrum Tuhkapaju Salix cinerea Vehka Calla palustris Tummarantavihvilä Juncus alpinoarcticulatus ssp. alpinoarcticulatus Vesisara Carex aquatilis Tummarusokki Bidens tripartita Viherjäsenruoho (suppu-) Scleranthus annuus ssp. Polycarpos Tuomi Prunus padus Viiltosara Carex acuta Tupasvilla Eriophorum vaginatum Viitakastikka Calamagrostis canescens Tähtisara Carex echinata Villapääluikka Trichophorum alpinum Uistinvita Potamogeton natans Voikukka Taraxacum sp. Ukontatar Persicaria lapathifolia Vuohenputki Aegopodium podagraria Vaalea-amerikanhorsma Epilobium ciliatum Yövilkka Goodyera repens Vaaleasara Carex livida 275 lajia 31

32 sähkönsiirtoreitit Oosinselän tuulivoimapuistoon voimalayksiköiden sähkönsiirtoreittejä on esitetty yhteensä neljä erilaista vaihtoehtoa (kuva 4). tutkimusmenetelmät Jokaiselta linjalta inventointiin sekä putkilokasvit että elinympäristöt 27.7., ja Arvokkaat luontotyypit tutkittiin huolella ja niistä kirjoitettiin tekstiluonnehdinta. Linjoilla pysyttiin syöttämällä kulmapisteiden koordinaatit (taulukko 2). GPS-vastaanottimeen ja liikkumalla Taulukko 2. Sähkönsiirtoreittivaihtoehtojen laitteen osoittamaan suuntaan. Erityistä huomiota kiinnitettiin sähkönsiirtoreittien alle Koordinaatisto on KKJ3 (2003). alku- ja loppupisteet sekä taitepisteet. jääviin elinympäristöihin. Sähkönsiirtoreittien kasvillisuudesta Sähkönsiirtovaihtoehtojen luontotyypit ovat lähes yksinomaan metsiä tai soita. Tästä poikkeuksena ovat Tuorsniemen, Luvian sahan ja Lattomeren linjavaihtoehtojen a1, a2, b ja d peltojaksot (kuva 4). Metsät ovat kauttaaltaan talouskäytössä, eikä luonnontilaisen kaltaista saati luonnontilaista metsäluontoa siirtovaihtoehtojen alueelta löydy. Kaikki metsäkuviot ovat joko tuoreita päätehakkuita, taimikoita tai nuorehkoa kasvatusmetsää. Iäkästä päätehakkuikäistä metsää on enää jäljellä hyvin niukasti. Luonnontilaisenkaltaista suoluontoa löytyy ainoastaan Susisuolta vaihtoehtojen a1 ja a2 varrelta. Muutoin suot ovat joko muuttumavaiheessa tai jo muuttuneet eriasteisiksi turvekankaiksi. Selvitysalueen kallioperästä suuri osa on viljavaa diabaasia. Ravinteisesta kallioperästä johtuen lähes kaikkialla luontotyypit ovat varsin reheviä. Myös lakialueiden mäntykankaat ovat karusta ilmeestään huolimatta varsin ravinteikkaita. Varsinaisia arvokohteita löytyi niukalti, mikä johtuu alueen voimaperäisestä metsätalouskäytöstä. Lattomeren peltojen tuntumasta löytyy pienialainen ja kohtuullisen hyvin Reitti A E/lon 8,53 km N/lat Reitti B E/lon 7,16 km N/lat Reitti C E/lon 5,03 km N/lat Reitti B ja C sama osuus E/lon 1,56 km N/lat

33 säilynyt lehtokorpi. Tuorsniemestä löytyi kaivuutöistä kärsinyt ojanvarren lehtokuvio. Soininkulmalla on erikoinen kalliomaan haapalehto. Lisäksi Susisuo on kohtuullisen hyvin säilynyt luonnontilaisen kaltaisena. Vaihtoehtolinjat a1 ja a2 kulkevat pääosin korkeahkon lakialueen rinn la. Niiden metsät ovat pääasiassa tavanomaista talousmetsää hakkuaukkoineen, taimikoineen ja eri vaiheiden kasvatusmetsineen. Kallionotkelmaan on muodostunut erikoinen haapavaltainen pieni lehtikuvio, jonka viereisellä kuviolla voi ihailla kilpikaarnamännikköä. Lähestyttäessä Lattomeren aukeaa maasto laskee valtatie 8:n kohdalla ja aivan lattomeren savikkoalueen reunametsästä löytyy rehevämpiä, osin lehtomaisia, kuvioita, joilla kasvaa kuusta ja haapaa. Peltoalueet ovat normaalia viljapeltoa, hevoslaitumia ja heinänurmia. Vaihtoehtolinja b kulkee tuulipuistoalueen osalla aluksi ympäröivää metsäaluetta korkeampaa mäntyvaltaista kallioselännettä pitkin ja maaston loiventuessa kuusivaltaisia turvekankaita pitkin kaakkoon, kunnes kääntyy lounaaseen kulkien olemassa olevan johtokäytävän vieritse kohti Luvian sahan tienoota. Lähestyttäessä Luvian lyhyttä peltojaksoa, maasto muuttuu kumpuilevaksi kallioharjanteiden ja rehevän kosteiden notkelmien polveilevaksi mäkimaastoksi. Tavanomaiset talousmetsät ovat eri kasvatusvaiheiden mänty-, kuusi- ja sekametsiä ja Kuva 4. Sähkönsiirtoreittien linjat. VE d VE a2 VE a1 VE c VE b 33

34 notkoista löytyy pienialaisia, ojitettuja suotilkkuja. Lounaisimmassa päässä linja laskee viljapellolle ja päättyy Luvian sahan asutuksen tienoille. Vaihtoehto c alkaa ojitetulta ja jo turvekankaaksi muuttuneelta kuusivaltaiselta Koivusiltainsuolta, siirtyy tavanomaisten kuusi- ja mäntyvaltaisten kasvatusmetsien jakson kautta Viidantien entiselle ampumaradalle ja sieltä seurailee edelleen kivennäismaiden talousmetsävaltaisia kuvioita valtatie 8:lle. Tämän jälkeen linja ohittaa lyhyen pelto- ja asutusjakson. Linjavaihtoehto yhtyy ylitettyään ojitetun Rohkasuon vähän ennen Luvian sahan peltoja vaihtoehtoon b. Vaihtoehtolinja d alkaa, muiden linjojen tapaan, Koivusiltainsuolta ja siirtyy Takamaan ja Niittumaan voimakkaasti käsiteltyjen talousmetsien kautta Tuorsniemen mäntyvaltaiselle kallioalueelle. Tämän jälkeen maasto laskee Metsäkulman pelloille ja peltosaarekkeiden asutuksen joukkoon ja yhtyy Lattomeren voimalinjaan. Turosniemen kallioalueen metsät ovat pääasiassa eri kasvatusvaiheen talousmänniköitä. Juuri ennen peltojaksoa kalliorinteeltä on muutaman hehtaarin kokoinen järeä männikkö paikassa, josta löytyy myös kiinteitä muinaisjäännöksiä. Aivan peltojakson loppuvaiheessa linja ylittää kapean metsäkaistaleen asuttujen saarekkeiden välistä. Tältä linjan osalta löytyy pienialainen lehtokuvio. sähkönsiirtoreittien huomionarvoiset kasvillisuuskuviot Niittumaan lehtokorpi Lehtokorpi (LhK). Pienialainen lehtokorpi sijaitsee asutuksen tuntumassa Lattomeren peltojen ja valtatie 8:n välissä. Puusto on osin alaharvennettua ja osin käsittelemätöntä, iäkästä yli 80-vuotiasta kuusikkoa. Kuusikon seassa kasvaa samanikäisiä rauduskoivuja, järeitä haapoja ja raitaa. Korpinotkelman keskellä kulkee vanha ja jo umpeenkasvanut ojitus. Alikasvoksena on tiheälti kotipihlajaa. Pensaskerroksesta löytyi pohjanpunaherukkaa, terttuseljaa, tuomea ja taikinamarjaa. Lehtojen putkilokasveja edustivat muun muassa lehtotesma, soreahiirenporras, isoalvejuuri, korpi-imarre ja lehtokorte. Tuorsniemen lehto Kuvio on kosteaa ja runsasravinteista käenkaali-mesiangervotyypin lehtoa (OFiT). Peltosaarekkeiden välissä kulkevan ojanvarren lehdon puusto koostuu eri-ikäisistä kuusista, joista järeimmät ovat jo yli 100-vuotiaita ja yli 20 metriä pitkiä. Muuta puustoa ovat muutama järeä haapa, harmaaleppä ja raita. Pensaskerros on tiheä, runsaimmin tuomea ja kotipihlajan taimia. Lehtoruohosto on runsasta ja edustavaa; lajistoa ovat muun muassa lehtopalsami, kivikkoalvejuuri, lehtotesma, isolavejuuri, mesiangervo, huopaohdake, karhunputki ja korpi-imarre. Kohde ei ole täysin luonnontilainen, koska kuviota halkova oja on vastikään kaivettu syväksi ja maa-ainesta on kasattu penkoille. Lehtokasvillisuus on edustavampaa ojanvarren pohjoispuolella. 34

35 Susisuo Susisuo on lähes luonnontilainen. Ainoastaan suon reunat on ojitettu ja suon keskellä oleva suojalkapallokenttä on jonkin verran tuhonnut avosuon herkintä aluetta. Susisuon reunat ovat isovarpurämettä (IR), karuimmat puustoiset osat keidasrämettä (KeR) ja aivan suon keskusta vaihettuu puuttomaksi lyhytkorsinevaksi (LkN). Muutamat allikot ovat märkiä kuljunevoja (KuN). Soininkulman lehto Lehtokuvio, kuivaa runsasravinteista lehtoa, nuokkuhelmikkä- linnunhernetyyppiä (MeLat). Mäntyvaltaisen kallioselänteen notkelmaan on muodostunut kookkaita haapoja kasvava pienialainen erikoislaatuinen lehtokuvio. Yli 20-metristen haapojen seassa kasvaa harvakseltaan rauduskoivuja, mäntyjä ja harmaaleppää. Pensaskerros on niukka, mutta ruohovartisten kasvien kirjo on erikoislaatuinen. Kuviolla kasvaa muun muassa kevätlinnunhernettä, aitovirnaa, metsävirnaa, valkovuokkoa, oravanmarjaa, metsäimarretta, lillukkaa, huopaohdaketta, metsätähteä ja metsäorvokkia. Yli 100 vuotta vanhaa ja valoisaa kilpikaarnamännikköä kallion rinteellä. Mustikkatyypin tuoretta kangasta (MT). päätelmät Sähkönsiirtoreittien varrella on pääosin luontoarvoiltaan heikkoja elinympäristöjä, mutta Niittumaan lehtokorpi, Tuorsniemen lehto, Susisuo ja Soininkulman lehto suositetaan säilytettävän ennallaan. Tutkimuslinjoilta löydettiin yhteensä 199 putkilokasvilajia (taulukko 3), joiden joukossa ei ole yhtään alueelliseen tai valtakunnalliseen uhanalaisuusluokitukseen lukeutuvaa lajia. 35

36 Taulukko 3. Sähkönsiirtoreittien varrella esiintyvät putkilokasvilajit aakkosjärjestyksessä. Tähdellä merkityt ovat puutarhakarkulaisia tai villiintyneitä viljelykasveja. Laji Tieteellinen nimi Laji Tieteellinen nimi Ahokeltano Hieracium (sektio) vulgata Katinlieko Lycopodium clavatum Ahomansikka Fragaria vesca Kaura * Avena sativa Aho-orvokki Viola canina Keltakannusruoho Linaria vulgaris Ahopukinjuuri Pimpinella saxifraga Keltamatara Galium verum Ahosuolaheinä Rumex acetosella Keräpäävihvilä Juncus conglomeratus Aitaorapihlaja * Crataegus flabellata var. grayana Ketohanhikki Argentina anserina Aitovirna Vicia sepium Ketohopeahanhikki Potentilla argentea ssp. argentea Alsikeapila Trifolium hybridum Ketosilmäruoho Euphrasia stricta Amerikanhorsma Epilobium adenocaulon Kevätlinnunherne Lathyrus vernus Haapa Populus tremula Kevätlinnunsilmä Chrysosplenium alternifolium Hanhentatar Persicaria maculosa Kevätpiippo Luzula pilosa Harakankello Campanula patula Kevättaskuruoho Thlaspi caerulescens Harmaaleppä Alnus incana Kielo Convallaria majalis Heinätähtimö Stellaria graminea Kiertotatar Fallopia convolvulus Hernesara Carex viridula Kiiltopaju Salix phylicifolia Herttavuorenkilpi * Bergenia cordifolia Kirjopillike Galeopsis speciosa Hieskoivu Betula pubescens Kissankello Campanula rotundifolia Hietakastikka Calamagrostis epigejos Koiranheinä Dactylis clomerata Hiirenvirna Vicia cracca Koiranputki Anthriscus sylvestris Hopeasalava * Salix alba var. sericea Komealupiini Lupinus polyphyllus Humala Humulus lupulus Korpi-imarre Phegopteris connectilis Huopakeltano Pilosella officinarum ssp. pilosella Korpikaisla Scirpus sylvaticus Huopaohdake Cirsium helenioides Korpikastikka Calamagrostis purpurea Isoalvejuuri Dryopteris expansa Korpiorvokki Viola epipsila Isolaukku Rhinanthus serotinus Korpipaatsama Franfula alnus Isonokkonen Urtica dioica Kotipihlaja Sorbus aucuparia Jauhosavikka Chenopodium album Kultapiisku Solidago virgaurea Jokapaikansara Carex nigra Kurjenjalka Comarum palustre Juolavehnä Elytrigia repens Kurjenkello Campanula persicifolia Juolukka Vaccinium uliginosum Kylänurmikka Poa annua Jänönsara Carex ovalis Käenkaali Oxalis acetosella Järviruoko Phragmites australis Lehtokorte Equisetum pratense Kaitapihatatar Polygonum aviculare ssp. neglectum Lehtonurmikka Poa nemoralis Kalvassara Carex pallescens Lehtopalsami Impatiens noli-tangere Kangaskorte Equisetum hyemale Lehtotesma Milium effusum Kangasmaitikka Melampyrum pratense Leskenlehti Tussilago farfara Kanerva Calluna vulgaris Leväkkö Scheuchzeria palustris Karhunputki Angelica sylvestris Lillukka Rubus saxatilis Kataja Juniperus communis Linnunkaali Lapsana communis 36

37 Laji Tieteellinen nimi Laji Tieteellinen nimi Lutukka Capsella bursa-pastoris Palsamipoppeli * Populus balsamifera Maahumala Glechoma hederacea Peltoemäkki Fumaria officinalis Maitohorsma Epilobium angustifolium Peltohanhikki Potentilla norvegica Mesiangervo Filipendula ulmaria Peltohatikka Spergula arvensis Mesimarja Rubus arcticus Peltokanankaali Barbarea vulgaris Metsäalvejuuri Dryopteris carthusiana Peltokorte Equisetum arvense Metsäapila Trifolium medium Peltolemmikki Myosotis arvensis Metsäimarre Gymnocarpium dryopteris Peltomatara Galium spurium Metsäkastikka Calamagrostis arundinacea Pelto-ohdake Cirsium arvense Metsäkorte Equisetum sylvaticum Pelto-orvokki Viola arvensis Metsäkurjenpolvi Geranium sylvaticum Peltosaunio Tripleurospermum perforatum Metsäkuusi Picea abies Peltotaskuruoho Thpaspi arvense Metsälauha Deschampsia flexuosa Peltovalvatti Sonchus arvensis Metsämaitikka Melampyrum sylvaticum Piennarmatara ^ G. x pomeranicum Metsämänty Pinus sylvestris Pietaryrtti Tanacetum vulgare Metsäorvokki Viola riviniana Piharatamo Plantago major Metsätähti Trientalis europaea Pihasaunio Matricaria suaveolens Metsätähtimö Stellaria longifolia Pihatähtimö Stellaria media Metsävaahtera Acer platanoides Piikkiohdake Cirsium vulgare Metsävirna Vicia sylvatica Pikkulaukku Rhinanthus minor Mustikka Vaccinium myrtillus Pohjanpunaherukka Ribes spicatum Mustuvapaju Salix myrsinifolia Poimulehti Alchemilla sp. Myrkkykeiso Cicuta virosa Polvipuntarpää Alopecurus geniculatus Niittyhumala Prunella vulgaris Pujo Artemisia vulgaris Niittyleinikki Ranunculus acris Pullosara Carex rostrata Niittynurmikka Poa pratensis Punanata Festuca rubra Niittynätkelmä Lathyrus pratensis Punapeippi Lamium purpureum Niittysuolaheinä Rumex acetosa Puolukka Vaccinium vitis-idaea Nuokkuhelmikkä Melica nutans Purolitukka Cardamine amara Nurmihärkki Cerastium fontana Päivänkakkara Leucanthemum vulgare Nurmikohokki Silene vulgaris Raate Menyanthes trifoliata Nurmilauha Deschampsia cespitosa Raita Salix caprea Nurmipuntarpää Alopecurus pratensis Ranta-alpi Lysimachia vulgaris Nurmirölli Agrostis capillaris Rauduskoivu Betula pendula Nurmitädyke Veronica chamaedrys Rentukka Caltha palustris Nurmitähkiö, timotei Phleum pratense Riidenlieko Lycopodium annotinum Ojakellukka Geum rivale Rohtotädyke Veronica officinalis Ojakärsämö Achillea ptarmica Rätvänä Potentilla erecta Oravanmarja Maianthemum bifolium Rönsyleinikki Ranunculus repens Paimenmatara Galium album Röyhyvihvilä Juncus effusus Pallosara Carex globularis Salokeltano Hieracium (sektio) hieracium 37