Uutta työ- ja yrittäjyystutkimuksen alalta

Transkriptio

1 Tässä osastossa julkaistaan tiivistelmiä TEM:n Työ- ja yrittäjyys teemaan liittyvistä julkaisuista. Jarkko Tonttila (2015). Työpolitiikan palvelurakennearviointi: Asiakaslähtöisempää ja tuloksellisempaa palvelua. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Työ ja yrittäjyys 1/2015. Suomen työpoliittinen palvelujärjestelmä on jo nykyisellään paljon vartijana ja haasteet ovat edelleen kasvamassa. Rakennemuutokset jatkuvat voimakkaina ja entistä ennakoimattomimpina niin työmarkkinoilla kuin työelämässäkin. Tämä lisää merkittävästi työpoliittisten palvelujen tarvetta ja edellyttää palveluilta uudenlaista yksilöllisyyttä ja räätälöitävyyttä. Samaan aikaan julkisen talouden kestävyysvaje edellyttää entistä tehokkaampaa palvelujen tuottamista. Tämän kaksoishaasteen edessä hallitus käynnisti laajamittaisen työpolitiikan palvelurakenteen arviointi- ja kehitystyön. Työpolitiikan palvelurakennearvioinnin tavoitteena on arvioida nykyinen työpoliittinen järjestelmä kokonaisuutena ja arvioida sen kykyä tuottaa asiakkaan ja yhteiskunnan kannalta entistä vaikuttavammat palvelut. Arvioinnin perusteella laaditaan palvelujärjestelmän kehittämissuositukset vuonna 2015 käynnistyvää hallituskautta varten. Työ- ja elinkeinoministeriö asetti hallinnonalojen (työ- ja elinkeinoministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, valtiovarainministeriö), työmarkkinajärjestöjen, Suomen Yrittäjien ja Suomen Kuntaliiton yhteisen arviointihankkeen toimikaudeksi 6/2013 4/2015. Arviointiteemoiksi määriteltiin 1) työttömyysturvaan liittyvien tehtävien työnjako, 2) työpoliittisten palveluiden tuottamistavat ja toimijoiden vastuut julkisessa työnvälityksessä ja vaikeasti työllistyvien palveluissa, 3) hallinnonalojen yhteistyö työelämän kehittämiseen liittyvissä palveluissa ja 4) 93

2 Työpoliittinen Aikakauskirja 1/2015 työpolitiikan palvelurakenteen ohjaus ja kolmikantayhteistyön asema siinä. Palvelurakenteiden kansainvälinen vertaisarviointi (TEM, Työ ja yrittäjyys 42/2014) tuotti keskeisen analyysiperustan laajapohjaiselle työryhmätyöskentelylle. Vertaisarviointi esitti pääsuosituksinaan 1) yhteistyön vahvistamista julkisten työvoimapalveluiden ja yksityisten työnvälitystoimijoiden ja palveluntuottajien välillä sekä 2) työpoliittisen palvelujärjestelmän suorituskyvyn johtamisen ja mittaamisen käytäntöjen uudistamista. Palvelurakennearvioinnin arviointitehtävien käsitty synnytti kaikkiaan 35 suositusta palvelujen kehittämiseksi. Suositukset edistävät työpoliittisen palvelujärjestelmän kokonaistuloksellisuutta viiden ajurin välityksellä. Tuloksellisuusajurit ovat vastauksia palvelujärjestelmän sisäisen (tehokkuus, tuottavuus) ja ulkoisen toimintaympäristön (työelämä, työmarkkinat) muutosten synnyttämiin haasteisiin. Työpolitiikan palvelurakennearviointi esittää palvelujärjestelmän tuloksellisuuden vahvistamista panostamalla lähivuosina tavoitteelliseen kehittämistyöhön seuraavien linjausten mukaisesti: 1) Lunastetaan asiakaslähtöisyyden strateginen lupaus, 2) Vahvistetaan palvelujärjestelmän tilintekovastuuta, 3) Otetaan digitaalisuuden potentiaali käyttöön täysimääräisesti, 4) Johdetaan palvelutuotantoa verkostona, 5) Varmistetaan yksinkertaiset, mahdollistavat ja tasapainoiset hallinnon rakenteet. Työvoiman käyttötapojen ja työn tekemisen muotojen muutostrendejä selvittävän ja kehittävän työryhmän loppuraportti (2015). Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Työ ja yrittäjyys 2/2015. Työ- ja elinkeinoministeriö asetti poikkihallinnollisen työryhmän selvittämään työmarkkinoiden ja yritystoiminnan muutostrendejä erityisesti työvoiman käyttötapojen ja työn tekemisen muotojen näkökulmasta. Työryhmän toimikausi oli Työ- ja elinkeinoministeriö päätti jatkaa työryhmän toimikautta hallituskauden loppuun. Työryhmän tehtävänä on seurata työryhmän asetuspäätöksessä eriteltyjen tehtävien etenemistä meneillään olevan vaalikauden loppuun asti. Työryhmä luovutti väliraporttinsa työ- ja elinkeinoministeriölle Väliraportissa kuvataan työmarkkinailmiöitä osaaikaisuuden, vuokratyön, määräaikaisen työn ja itsensätyöllistäjien näkökulmista. Työryhmän väliraportti sisälsi kahdeksan toimenpide-esitystä. Työryhmä luovutti loppuraporttinsa työ- ja elinkeinoministeriölle Loppuraporttiin liittyy sekä työnantajia edustavien työmarkkinajärjestöjen että palkansaajia edustavien työmarkkinajärjestöjen täydentävät lausumat. Työryhmä on työnsä aikana käsitellyt ja seurannut väliraportin toimenpiteiden toteutumista. Työryhmän loppuraportissa käsitellään työryhmän väliraportissa havaittuja päätrendejä sekä arvioidaan niiden kehitystä tulevaisuudessa. Lisäksi loppuraportissa käsitellään erityisesti itsensätyöllistäjien asemaa työoikeuden, sosiaaliturvan ja kilpailuoikeuden kannalta. Työryhmä tekee johtopäätöksenä viisi keskeistä havaintoa. Työsuhteen ja yrittäjyyden 94

3 välille ei ole tarkoituksenmukaista tai järkevää luoda kolmatta ryhmää. Oikeusvarmuuden vuoksi molempien osapuolten tulee olla tietoisia, teetetäänkö työ työsuhteessa vai yrittäjätyönä. Tämän toteutuminen vaatii etenkin viranomaiskäytäntöjen parempaa yhteensovitusta ja tehokkaampaa tiedonjakoa. Rakennemuutoksessa työmarkkinat moninaistuvat ja uudenlaiset työnteon muodot yleistyvät. Toimeksiannolla teetettävä työ lisääntyy toimialojen muuttuessa ja yritysten etsiessä uusia tapoja työn organisoimiseen. Lainsäädännössä tulisi kokonaistarkasteluna punnita, kuinka muutosta kyetään tehokkaimmin hallitsemaan siten, että vältytään kahtia jakaantuneilta työmarkkinoilta. Vastentahtoisen osa-aikatyön ongelmat liittyvät ensisijaisesti toimeentuloon. Työvoiman osaaminen, riittävät työvoimapalvelut, yhdenvertainen ja toimiva sosiaaliturva ovat keskeisiä tasapainoisen ja kestävän työllistämisen ja työllistymisen tukemisessa. Työmarkkinoilla on tärkeää hakea toimialakohtaisia ratkaisuja osa-aikatyön haasteisiin. Työryhmän työn aikana on esitetty erilaisia näkemyksiä työlainsäädännön uudistamistarpeista. Määräaikaistyö ja vastentahtoinen osaaikatyö kohdistuvat enemmän naisiin kuin miehiin. Työvoiman käyttötapojen vaikutuksia on jatkossakin arvioitava myös sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta. Yhteisenä tavoitteena tulee olla mahdollisimman toimivat ja tasa-arvoiset työmarkkinat. Laura Jauhola, Olli Oosi ja Liisa Horelli (2014). Sukupuolinäkökulma työ- ja elinkeinotoimistojen palveluihin. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Työ ja yrittäjyys 52/2014. Työ- ja elinkeinoministeriön Valtava-kehittämisohjelmassa toteutetussa tutkimuksessa tuotetaan ymmärrystä siitä, miten sukupuoli näyttäytyy TE-toimiston palvelujen ohjaamisessa, tuottamisessa ja hyödyntämisessä. Aineisto koostuu viiden TE-toimiston tapaustutkimusten yhteydessä kootuista haastatteluaineistoista, asiantuntijoille suunnatun valtakunnallisen kyselyn tuloksista sekä aikaisemmista selvityksistä ja työhallinnon tilastoista. Miesten ja naisten osallistumisessa työvoimapalveluihin on eroavaisuuksia. Miehiä on työttöminä enemmän, mutta heitä osallistuu tarjolla oleviin palveluihin vähemmän. Taustalla nähdään vaikuttavan vielä perinteiset sukupuoliroolit ja niistä kumpuavat odotukset ja mallit, jotka heijastuvat muun muassa palveluiden käyttöön ja laajemmin koulutusja työurien eriytymisen kysymyksiin. Tulosten perusteella TE-toimistojen asenneilmapiiriä työ- ja koulutusurien eriytymisen vähentämiseen voidaan pitää varsin hyvänä. Noin 90 prosenttia kyselyyn vastanneista piti teemaa edes jossain määrin tärkeänä. Kyselyllä saadussa aineistossa kolme neljästä asiantuntijasta tiedosti, että sukupuolen mukaisen koulutus- ja työurien eriytymisen vähentämisellä on merkitystä työmarkkinoiden ja/tai yksilöiden kannalta. Silti käytännön työssä asian tiedostaminen ja sen mukaisesti toimiminen näyttäytyy vähäisenä. Siten asiakkaiden hakeutuminen sukupuolelle epätyypilliselle alalle on lähinnä ilahduttava poikkeus. TE-toimiston asiantuntijat kokevat voivansa 95

4 Työpoliittinen Aikakauskirja 1/2015 vaikuttaa koulutus- ja työurien eriytymisen lieventämiseen erityisesti henkilökohtaisessa neuvonnassa ja ohjauksessa. Vuorovaikutuksellisia keinoja olivat asiakkaan kuuleminen, motivointi ja eri vaihtoehtojen tarjoaminen avoimesti konkreettisen hyödyn kautta. Tämän esillä pitäminen edellyttää henkilöstökoulutusta ja asian pinnalla pitämistä toimistojen työkäytänteissä, mikä on johtamiseen liittyvä kehittämiskohde. Eri palveluiden hyödyntämisessä nähtiin tehokkaimpina työtarjousten tekemisen lisäksi erilaiset ns. matalan kynnyksen palvelut, esimerkiksi työkokeilu, uravalmennus ja työvoimakoulutusten osana pidempi orientoiva jakso, joiden kautta paitsi asiakkaat myös työnantajat voivat laajentaa perspektiiviä ja kokeilla alan sopivuutta. Eri palveluiden suunnittelussa ja ohjauksessa tehdään kiinteää yhteistyötä ELYjen kanssa, mutta sukupuolinäkökulman ylläpitämistä prosessissa tulisi lisätä. Tiivistettynä voidaan todeta, että tietoisuutta sukupuolinäkökulman merkityksestä TE-palveluissa tulisi lisätä kytkemällä sukupuolinäkökulma mukaan esimiesten ja asiantuntijoiden koulutusten sisältöihin ja perustamalla uudelleen asiaa käsitteleviä asiantuntijaverkostoja. Toisena kokonaisuutena on entistä aktiivisempi tasa-arvon edistämisen positiivisten erityistoimien kokeilu ja toteutus sekä tiedonvaihto näiden kokemusten tuloksista. Sukupuolinäkökulman mukaan ottaminen työnantajien ja palveluntuottajien kanssa käytävään yhteistyöhön voisi luoda uusia mahdollisuuksia. Sukupuolinäkökulman parempaa huomioimista voitaisiin toteuttaa lisäämällä hallinnon sisällä asiaan liittyvää viestintää hyvistä keinoista ja työkaluista sekä ottamalla näkökulma mukaan hallinnonalan tutkimus- ja kehitystoimintaan. Kaikki nämä keinot ovat luonteeltaan pehmeitä hallinnan keinoja, tai informaatio-ohjausta. Marjut Pietiläinen ja Miina Keski-Petäjä (2014). Työsyrjinnän seuranta Suomessa. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Työ ja yrittäjyys 53/2014. Tutkimuksessa muodostettiin kokonaiskuva syrjinnästä ja eriarvoisesta kohtelusta työelämässä. Tarkasteltavat syrjintäperusteet määräytyivät laeissa kiellettyjen perusteiden mukaan, joita ovat sukupuoli, ikä, etninen tai kansallinen alkuperä, kansalaisuus, kieli, uskonto, vakaumus, mielipide, poliittinen toiminta, ammattiyhdistystoiminta, perhesuhteet, terveydentila, vammaisuus, seksuaalinen suuntautuminen ja muu henkilöön liittyvä syy. Syrjinnän ja eriarvoisen kohtelun seuraamiseksi rakennettiin malli, joka mahdollistaa sekä ilmiön kokonaisvaltaisen kuvaamisen että kehityksen seuraamisen jatkossa. Viranomaisaineistot kuvaavat viranomaisten tietoon tulleita työsyrjintäepäilyjä sekä sitä, mihin työsyrjintäyhteydenotot ovat johtaneet. Kyselytutkimusten avulla saadaan tietoja joko omakohtaisesti koetusta syrjinnästä tai syrjintähavainnoista. Rekisteriaineistot antavat taustatietoja eri väestöryhmien asemasta työmarkkinoilla. Syrjintää tarkasteltiin työelämän eri vaiheissa, työhön pääsyssä, palvelussuhteen aikana sekä palvelussuhteen päättyessä. Eri aineistoissa korostuvat osin eri syrjintäperusteet. Erot johtuvat myös aineistojen eroista ja rajoituksista. Viranomaisaineistoissa tapausten ja tietojen kirjaamisen käytännöt vaikuttavat osaltaan raportoituihin lukuihin. Kyselytutkimuksissa tietoja ei edes kerätä kaikkien laeissa kiellettyjen syrjintäperusteiden osalta tai lainsäädännön termejä käyttäen. Joistain syrjintäperusteista, muun muassa etniseen tai kansalliseen alkuperään, vammaisuuteen tai seksuaaliseen suuntautu- 96

5 miseen perustuvasta syrjinnästä, tietoja on heikosti saatavissa koko väestön kattavissa kyselyissä. Terveydentila, etninen tai kansallinen alkuperä, sukupuoli ja ikä nousivat kuitenkin yleisimpinä perusteina esille useissa seurantamalliin valituissa aineistoissa. Terveydentila on yleisin syrjintäperuste viranomaisaineistoissa, kuten työsuojeluviranomaisen vastaanottamissa yhteydenotoissa (44 %) ja poliisin työsyrjintäepäilyissäkin (20 kpl). Vuoden 2013 työolotutkimukseen vastanneista palkansaajista peräti 12 prosenttia oli havainnut työpaikallaan terveydentilan perusteella tapahtuvaa syrjintää tai eriarvoista kohtelua. Työsuojeluviranomaiselle tulleissa yhteydenotoista tai työsyrjintäepäilyistä toiseksi yleisin syrjintäperuste oli kansalaisuus tai kansallinen tai etninen alkuperä (16 %). Myös kolmasosa poliisin tietoon tulleista työsyrjintärikoksista tai kiskonnantapaisista työsyrjintärikoksista liittyi kansallisen tai etnisen alkuperän perusteella tapahtuvaan syrjintään. Survey-tutkimusten perusteella syrjintää tai eriarvoista kohtelua oli havaittu tai koettu yleisimmin terveydentilan, iän tai sukupuolen perusteella. Vajaa kymmenen prosenttia palkansaajista oli havainnut omalla työpaikallaan joko nuoreen tai vanhaan ikään perustuvaa syrjintää vuonna Työolotutkimus osoittaa ikääntyneisiin kohdistuvan syrjinnän pidemmällä aikavälillä vähentyneen työpaikoilla. Ikääntyminen nähdään kuitenkin Eurobarometrin mukaan usein esteeksi työnhaussa. Sukupuoleen perustuva syrjintä kohdistuu selvästi useammin naisiin kuin miehiin. Naisiin kohdistuvaa syrjintää oli havainnut omalla työpaikallaan 6 7 prosenttia palkansaajista vuonna Miehiin kohdistuvaa syrjintää oli havainnut vain kaksi prosenttia. Työolotutkimuksen mukaan havainnot naisiin kohdistuvasta syrjinnästä tai eriarvoisesta kohtelusta omassa työorganisaatiossa ovat kuitenkin vähentyneet reilun 15 vuoden aikana. Työsuojeluviranomaisen aineistoissa syrjintäyhteydenotoista tai -epäilyistä 13 prosenttia liittyi sukupuoleen tai perhevapaisiin. Lisäksi tasa-arvovaltuutettu vastaanotti 100 kirjallista ja 150 suullista työelämän syrjintää koskevaa yhteydenottoa vuonna