1907. V. M. Postisäästöpankki.

Transkriptio

1 1907. V. M. Postisäästöpankki. Valtiovarainvaliokunnan mietintö N:o 1 sen kertomuksen johdosta, joka on Eduskunnalle annettu Suonien postisäästöpankin tilasta ja hoidosta vuosina 1904 ja Toukokuun 24 päivänä 1886 annetun armollisen julistuksen mukaisesti on Eduskunnalle annettu kertomus Suomen postisäästöpankin tilasta ja hoidosta vuosina 1904 ja 1905, minkä kertomuksen Eduskunta on valmistelevaa käsittelyä varten lähettänyt Valtiovarainvaliokuntaan. Tämän johdosta saa Valiokunta aluksi ilmoittaa, että kertomuksessa esiintyvät vuosia 1904 ja 1905 koskevat numerotiedot ovat verrattaessa havaitut yhtäpitäviksi postisäästöpankin tilikirjoissa löytyväin vastaavain alkutietojen kanssa, sekä että mainittujen vuosien tilit ovat, kuten kirjoihin tehdyt merkinnöt osoittavat, aikanansa säädetyssä järjestyksessä tarkastetut. Laadittuna saman suunnitelman mukaisesti kuin pari lähinnä edellistä samanlaatuista kertomusta, sisältää nyt käsillä olevakin kertomus runsaassa määrin tilastollisia tauluja ja tietoja, jotka eri puolilta valaisevat postisäästöpankin liikettä ja sen kehitystä niinhyvin sen koko edellisenä toiminta-aikana kuin erittäinkin puheenaolevana kaksivuotiskautena. Tyytyen useammissa suhteissa vaan täten ylimalkaan viittaamaan kertomuksesta ilmikäyviin tosiasioihin, on Valiokunta toiselta puolen tahtonut panna merkille eräitä asianhaaroja, jotka sen mielestä ansaitsevat huomiota posti- Valtiovarainvaliokunnan mietintö N:o L

2 V. M. Postisäästöpankki. säästöpankin vastaisen kehityksen mahdollisuuksia ja suuntaa arvosteltaessa. Tällöin on Valiokunta mielihyvällä havainnut, että postisäästöpankkia valtiollisen suurlakon jälkimaininkina kohdannut talletusten tavattoman runsas irtisanominen on ollut, kuten sopi odottaakin, ohimenevää laatua eikä ole mitenkään järkyttänyt pankin asemaa, joka senj aikeen taasen on entistäkin ehommin vahvistunut. Marras- ja joulukuulla 1905 sekä tammikuulla 1906 olivat otot säästöönpanoja yhteensä 653,034 markkaa 73 penniä suuremmat, mutta 1906 vuoden helmikuusta lähtien on säästöönpanojen ja ottojen suhde kääntynyt niin edulliseen suuntaan, että vuosi 1906 kokonaisuudessaan osoittaa säästöönpanoja 874,967 markkaa 37 penniä yli ottojen määrän, tulos jommoista, kuten kertomuksen siv. 11 huomautetaan, pankki ei ole minäkään edellisenä toimintavuotenaan saavuttanut. Senkin jälkeen kun maan kauppapankit kuluvana vuonna 1907 ovat kohottaneet korkeimman talletuskorkonsa 4 V 2 %:sta 5 %:iin, ovat postisäästöpankkiin tehdyt säästöönpanot kasvaneet niin hyvin suoranaiseen määräänsä nähden kuin suhteellisesti ottoihin verrattuna, mikä seikka Valiokunnan mielestä todistaa, että postisäästöpankki nauttii pienten tallettajain luottamusta. Sopinee siis toivoa talletusten pysyväisen määrän ennen pitkää nousevan tarpeellisen suureksi jotta pankin liikenne tulisi kannattavaksi. Ylempänä mainitusta syystä eivät 1905 vuoden tulokset ole täysin verrannolliset edellisten vuosien tuloksiin. Mutta mikäli jo edellisenä aikana alkanut kehityksen suunta sanotun vuoden tuloksissa jatkuvasti samanlaisena ilmenee, ei senkään vuoden tuloksia sopine iättää kokonaan huomioon ottamatta. Eräs tällainen pitemmän ajanjakson kuluessa huomattava ilmiö on säästömerkkien verrattain vähäinen merkitys postisäästöpankkiliikkeessä. Pankin ensimäi- Valtiovarainvaliokunnan mietintö N:o L

3 1907. V. M. Postisäästöpankki. 3 senä toimintavuonna 1887 teki myytyjen säästömerkkien arvo 4,41 /o sinä vuonna talletetusta rahamäärästä, mutta tämä suhde aleni suuresti jo heti seuraavana vuonna sekä sitte edelleen. Vuonna 1895 oli se jo alle l % ja saavutti alimman määränsä 0,32 /o vuonna Noustuaan oppilaitoksiin asetettujen asiamiesten toiminnan vaikutuksesta vuosina 1902 ja 1903 hiukan yli 1 /2%:in on myytyjen säästömerkkien arvo vuosina jälleen alennut, tehden sen suhde talletusmääriin vuonna ,45 /o ja ,38 %. Sittenkun varsinkin pankin aikaisempina toimintavuosina huomattu arvatenkin säästömerkkien tarkoituksen väärästä ymmärtämisestä johtunut tapa käyttää säästömerkkejä silloinkin, kun talletus olisi saattanut tapahtua puhtaassa rahassa, vähitellen on väistynyt oikeamman käsityksen tieltä, ja kun toiselta puolen rahayksikön ostoarvon vähitellen aletessa sellaisten tallettajain lukumäärä, jotka eivät kykene kerrallaan kokonaista markkaa tallettamaan, todennäköisesti supistumistaan supistuu, lienee tuskin odotettavissa, että säästömerkkien käyttäminen vastedeskään saavuttaa suurempaa merkitystä kuin tähän saakka, vaan pikemmin päinvastoin. Postisäästöpankkiliike on pitemmän ajan kuluessa jokseenkin pysyväisessä suhteessa jakautunut kaupunkien ja maaseudun kesken. Talletettuihin ja otettuihin rahamääriin nähden on maaseutu ehdottomasti edellä, sen osaksi kun viimeisten kymmenkunnan vuoden kuluessa on tullut talletuksista yli 3 /s ja otoista lähes 3 /s. Talletusten ja ottojen lukumäärä sitävastoin on ollut maaseudulla verrattain alhaisempi, tehden noin puolet säästöönpanojen koko luvusta ja vähemmän kuin puolet ottojen lukumäärästä. Niinhyvin säästöönpanot kuin ototkin ovat niinmuodoin maaseudulla keskimäärin suuremmat kuin kaupungeissa, kuten maalaisja kaupunkilaisolojen erikoisuuksiin nähden sopiikin odottaa. Valtiovarainvaliokunnan mietintö N:o L

4 V. M. Postisäästöpankki. Joskin siis postisäästöpankkiaate jo näkyy saaneen maaseudullakin tukevanlaisen jalansijan, on Valiokunnan mielestä juuri maaseudulla tässä suhteessa vielä paljonkin kehitysmahdollisuutta. Maaseudulla kilpailevat kyllä postisäästöpankin kanssa useilla paikkakunnilla vallankin viime vuosina hyvään vauhtiin päässeet kunnalliset säästöpankit korkeampine talletuskorkoineen, mutta onhan kaupungeissa kilpailu muiden rahalaitosten puolelta vieläkin tuntuvampi (kodin säästölaatikot y. m.) ja kaupunkien postilaitoksissa lienee postisäästöpankkiasiain ajamiseen verrattain vähemmän aikaa ja tilaisuutta kuin maalaispostitoimistoissa. Ja sitäpaitsi mikä muuten tässä lieneekin kaikkein tärkeintä on postisäästöpankilla, käyden käsi kädessä postilaitoksen kanssa, tilaisuus postiverkon laajetessa ja taajetessa ulottaa toimintansa yhä useampiin syrjäisiinkin seutuihin ja siellä kylvää ensimäiset säästäväisyyden ja itsenäisen taloudellisen kehityksen siemenet, joiden hedelmänä sittemmin saattaa olla paikkakunnallisen säästöpankin perustammen ja muunlainen taloudellinen yhteistoiminta. Katsoen tähän postisäästöpankin herättävään toimintaan on Valiokunta mielihyvällä merkinnyt, että postisäästöpankin konttorien luku vuosina on lisääntynyt 54:llä eli 674:stä 728:aan. Huomattava on kuitenkin, että postisäästöpankin menestyminen yleensä ja erittäinkin taloudellisesti takapajulla olevissa seuduissa suuresti riippuu siitä, käsittääkö postilaitoksen virkailijakunta tämänkin tehtävänsä yhteiskunnallisen merkityksen ja kykeneekö se erittäin siinä yleisössä jota varten laitos lähinnä on tarkoitettu, herättämään niinhyvin käsitystä säästäväisyyden hyödystä kuin luottamusta laitokseen. Aivan suuria vaatimuksia ei voitane asettaa postivirkailijain henkilökohtaiselle toiminnalle postisäästöpankkiasian hyväksi, mutta sittenkun säästöönpanoista Valtiovarainvaliokunnan mietintö N:o 1.

5 1907. V. M. Postisäästöpankki. 5 suoritettavat palkkiot ovat entisestään parannetut, niin että ne vuosina ovat keskimäärin tehneet noin 18 penniä jokaista säästöönpanoa kohti eli lähes 1 /2 o/o säästöönpannuista rahamääristä, niin sopinee toivoa, että postivirkailijat, ainakin siellä missä muut postitoimet eivät ole suuresti haittaamassa, katsovat postisäästöpankkiasian ajamiseen kannattavan panna yhä enemmän sekä aikaa että vaivaa. Samalla kun Valiokunta antaa tunnustuksensa Postisäästöpankinhallituksen jatkuneelle pyrkimykselle vetää säästöpankin työhön osallisiksi voimia postilaitoksen ulkopuoleltakin asettamalla erityisiä asiamiehiä niinhyvin erinäisiin tehtaihin ja muihin työpaikkoihin kuin myöskin oppilaitoksiin, ei Valiokunta ole voinut olla nyt käsillä olevassa samoinkuin jo edellisessä kertomuksessa esiintuoduista seikoista havaitsematta, että tämä kaikinpuolin kannatusta ansaitseva toiminnanhaara on nopein askelin taantumassa. Mutta ennenaikaista lienee jo nyt, ainoastaan muutaman vuoden kokemuksen perusteella, vetää tässä suhteessa lopullista johtopäätöstä vastaisuuden varalle. Kertomuksen siv on mainittu miten Valtiokonttorin hoidettaviksi siirretyt postisäästöpankin varat olivat sijoitetut joulukuun 31 p:nä Valiokunnan säämäin tietojen mukaan ovat pankin Valtiokonttorissa säilytetyt varat vuonna 1906 kasvaneet 1,018,893 markalla 35 pennillä, tehden joulukuun 31 p:nä 1906 kaikkiaan 6,059,168 markkaa 43 penniä, sijoitettuina: 4 % obligatsiooneihin.... Smk. 637,960: 92 4Vs /o». - * 4,545,824:66-5%»... '.» 15,000: talletuksina yksityispankkeihin > 860,000: sekä käteisenä rahana... > 382: 85 Yhteensä Smk 6,059,168:43 Valtiovarainvaliokunnan mietintö N:o 1.

6 V. M. - Postisäästöpankki. Suurin osa varain lisäyksestä eli lähes miljoona markkaa oli sijoitettu Suomen Hypoteekkiyhdistyksen 4 V 2 % obligatsiooneihin. Muuten oli obligatsioonivarasto laatuunsa nähden ennallaan. Kysymys postisäästöpankin varain sijoittamisesta sekä sen yhteydessä koko laajuudessaan kysymys siitä miten postisäästöpankki saataisiin kannattavaksi laitokseksi on, kuten tätä edellisen kertomuksen johdosta laaditussa Valtiovaliokunnan mietinnössä siv. 6 jo on mainittu, nyt puheenalaisena kaksivuotiskautena jälleen otettu Senaatissa käsiteltäväksi, kun Senaatti, myöntäessään Postisäästöpankinhallitukselle vastuuvapauden tilivuodelta 1903, vaati sanotulta hallitukselta asiasta lausuntoa. Postisäästöpankinhallituksen tämän johdosta antama asiallinen lausunto huhtikuun 29 p:ltä 1905, joka sittemmin on käsitelty yhteydessä sen mietinnön kanssa, minkä Valtiovaliokunta vuosien valtiopäivillä oli laatinut postisäästöpankkiasiasta, on kuitenkin aiheuttanut ainoastaan sen toimenpiteen, että valtiovaraston tileistä vuonna 1906 on poistettu postisäästöpankin velka valtiorahastolle 1905 vuoden lopussa, lukuunottamatta kuitenkaan pankille vuonna myönnettyä 50,000 markan suuruista ennakkolainaa. Siten lyhennettyyn määrään, joka teki 129,256 mk 73 penniä, sisältyi postisäästöpankkiliikkeen tuottama tappio pankin toiminnan alusta aina 1903 vuoden loppuun eli 125,735 mk 18 penniä sekä kaluston kirjoihin merkitty arvo 3,521 mk 55 penniä. Valtiovarainvaliokunta katsoo, vallankin sen johdosta mitä viimeisten puolentoista vuoden kokemus säästöönpanoihin nähden on osoittanut, voivansa yhtyä vuoden valtiopäiväin Valtiovaliokunnan mielipiteeseen siinä kohdin, ettei näy olevan syytä säästövarain kartuttamiseksi korottaa postisäästöpankin talletuskorkoa. Valtiovarainvaliokunnan mietintö N:o 1.

7 1907. V. M. Postisäästöpankki. 7 Tähän nähden ja koska pankin liike edelleenkin on tuottanut tappiota, olisi tärkeätä saada pankin sijoitukset tuottamaan korkeampaa korkoa, missä suhteessa Valiokunta on kiinnittänyt huomiota siihen seikkaan, että Suomen 3 ja 3 J /2 % valtiolainoihin kuuluvia obligatsiooneja on viime aikoina ollut saatavina nimellisarvoa niin paljon alhaisempaan hintaan, että ostohinnalle juokseva korko itse asiassa on noussut yli 4 %. Kun sellaisella hinnalla ostetuista arvopapereista senlisäksi, sikäli kuin niitä lainain kuolettamista varten arvan mukaan lunastetaan nimellisarvosta, ennemmin tai myöhemmin on odotettavissa melkoinen pääomavoitto, ei Valiokunnan mielestä olisi epä-edullista sopivan tilaisuuden sattuessa sijoittaa joku määrä postisäästöpankin varoja puheenalaisiin obligatsiooneihin. Joskaan tämä toimenpide, sijoitettavissa olevien varojen määrään nähden, ei juuri voine suuresti vaikuttaa valtiolainaimme kurssiin rahamarkkinoilla, on se siltäkin kannalta katsottuna huomioon otettava. Mitä vihdoin tulee postisäästöpankin vuosina 1904 ja 1905 tuottamaan tappioon, joka tekee kaikkiaan 13,537 mk. 03 penniä, niin olisi, koska edellistenkin vuosien kuluessa kertynyt postisäästöpankin velka valtiorahastolle nyttemmin on tileistä poistettu, Valiokunnan mielipiteen mukaan niinhyvin sanottu vuosina kertynyt tappio kuin myöskin ne erät, joilla valtiovarasto todennäköisesti vielä useana vuotena vastedeskin saa postisäästöpankkia kannattaa, ilman muuta vuosittain tileistä poistettava. Tällainen poistaminen olisi sitäkin johdonmukaisempaa, kun puheenalainen valtiorahastosta suoritettava korvaus valtion tileissä sisältyy lopullisena menona vakinaiseen menoarvioon. Valtiovarainvaliokunnan mietintö N:o 1.

8 V. M. Postisäästöpankki. Sen tapauksen varalle, että Valtiovarainvaliokunnan edellä esittämät lausunnot saavuttavat Eduskunnan hyväksymisen, rohkenee Valtiovarainvaliokunta kunnioittaen ehdottaa että Eduskunta päättäisi alamaisen kirjelmän ohessa lähettää tämän mietinnön Keisarilliselle Majesteetille pyynnöllä, että se annettaisiin Senaatille. Asian käsittelyyn ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Paimen, jäsenet Ahmavaara, v. Alfthan, Antila, Hakulinen, Heimonen, Kallio, Koskelin, Koskinen, Lagerlöf, A. Neovius, Partanen, Rapola, Rissanen, Tanner, Tokoi, Viitanen, W. Vuolijoki ja Y. K. Yrjö-Koskinen, sekä varajäsenet Schultz ja A. Suomalainen. Helsingissä, syyskuun 3 p:nä Valtiovarainvaliokunnan mietintö N:o L