Espoon kaupunki Pöytäkirja 100. Ympäristölautakunta Sivu 1 / 1

Transkriptio

1 Ympäristölautakunta Sivu 1 / / / Maaperän haitta-aineiden taustapitoisuudet ja maaperän kunnostustoiminta Espoossa Valmistelijat / lisätiedot: Harri Anttila, puh. (09) etunimi.sukunimi@espoo.fi Päätösehdotus Ympäristönsuojelupäällikkö Tuula Hämäläinen-Tyynilä Ympäristölautakunta merkitsee tiedokseen yhteenvedon Espoon kaupungin alueella tehdystä maaperän haitta-aineiden taustapitoisuusselvityksestä ja maaperän kunnostustilanteesta. Päätös Selostus Ympäristölautakunta: Esittelijän ehdotus hyväksyttiin yksimielisesti. Raportti on luettavissa GTK:n verkkosivulla tai --> Julkaisut --> Uusimmat julkaisut Taustaa Geologian tutkimuskeskus (GTK) on yhteistyössä Helsingin, Espoon ja Vantaan ympäristökeskusten kanssa laatinut selvityksen pääkaupunkiseudun maaperän haitta-aineiden taustapitoisuuksista (Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila, Leena Maidell-Münster: Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet. GTK tutkimusraportti 201/2013, 100 s.). Raportissa on käsitelty erikseen maaperän haitta-ainepitoisuuksia Espoossa. Maaperän haitta-aineista ja niiden puhdistustarpeesta on säädetty valtioneuvoston asetuksessa maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (VNA 214/2007), nk. pima asetuksessa. Asetuksessa säädetään maaperän pilaantuneisuuden arvioinnista ja määritetään maaperän haitta-aineiden taustapitoisuusarvot (kynnysarvot) sekä ohjearvot, joiden ylittyessä maaperä on puhdistettava haitta-aineista. Maaperän taustapitoisuudella tarkoitetaan haitallisten aineiden luontaisia pitoisuuksia maaperässä tai sellaisia kohonneita pitoisuuksia, jotka luontaisesti esiintyvät pintamaassa laajalla alueella pilaantuneeksi epäillyn alueen ympäristössä. Maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava, jos yhden tai useamman haitallisen aineen pitoisuus

2 Ympäristölautakunta Sivu 2 / 2 maaperässä ylittää pima -asetuksessa annetun kynnysarvon. Alueilla, joilla taustapitoisuus on kynnysarvoa suurempi, arviointikynnyksenä pidetään alueella esiintyvää taustapitoisuutta. Tutkimuksessa on määritetty ns. SSTP arvo maaperässä esiintyville haitta-aineille. SSTP arvo (suurin suositeltu taustapitoisuusarvo) on haitta-ainepitoisuus, jota ei katsota poikkeamaksi alueen normaalista taustapitoisuusjakautumasta. Tätä arvoa suositellaan käytettäväksi pima asetuksen kynnysarvon (eli taustapitoisuuden) sijasta maaperän pilaantuneisuutta arvioitaessa silloin, kun arvo ylittää pima asetuksen kynnysarvon. Tarkoituksena on, että pilaantunutta maaperää ei tarvitse puhdistaa ympäristön taustapitoisuutta puhtaammaksi. Näytteenotto taustapitoisuuksien määrittämiseksi GTK otti vuonna 2009 Espoon ja Kauniaisten kaupunkien alueelta 40 luonnontilaisesta maaprofiilista pinta-, pohjamaa- ja humusnäytteitä. Näytepisteet sijoittuivat kattavasti koko kaupungin alueelle Suvisaaristosta Lahnukseen. Lisäksi otettiin 0 25 cm:n ja 0 2 cm:n syvyyksiltä pintamaanäytteitä 30 taajamakohteesta. Taajama-alueilta GTK valitsi eri maankäyttömuotoja edustavia näytteenottopaikkoja yhteistyössä Espoon ympäristökeskuksen kanssa. Taajamakohteista kuusi oli puistoalueita, kuusi leikkikenttiä, kymmenen päiväkotien tai ala-asteen koulujen pihaalueita ja kahdeksan asuinalueita. Näytteistä analysoitiin yli 30 alkuaineen kuningasvesiliukoiset pitoisuudet. Osasta taajamakohteiden näytteistä analysoitiin lisäksi orgaanisten yhdisteiden (PCB ja PAH) pitoisuuksia. Luonnonmaanäytteet edustivat alueen yleisimpiä mineraalisia maalajeja eli savea, moreenia sekä lajittunutta hiekkaa ja soraa. Tuloksista Haitta-aineiden pitoisuuksia Espoon maaperässä taajamien ulkopuolella Mineraalimaan pintaosasta (0 25 cm humuskerroksen alapuolelta) otettujen näytteiden alkuainepitoisuudet määritettiin analysoimalla < 2 mm:n raekokolajitteesta kuningasveteen liukenevat pitoisuudet. Kustakin näytteestä 40 näytepisteestä määritettiin 36 alkuaineen pitoisuudet. Haittaaineiden pitoisuudet vaihtelivat, mutta maksimipitoisuudetkin jäivät alle pima asetuksen kynnysarvon lukuun ottamatta arseenia ja kobolttia. Arseenin suurimmat pitoisuudet ylittävät pima -asetuksen kynnysarvon 5 mg/kg moreeni- ja savimaiden näytteissä. Savimailta kerätyissä näytteissä esiintyi myös kobolttia yli kynnysarvon 20 mg/kg ja vanadiinia enemmän kuin kynnysarvo 100 mg/kg. Espoo kuuluu valtakunnallisessa taustapitoisuusrekisterissä ns. Etelä-Suomen arseeniprovinssiin, jonka alueella arseenin taustapitoisuus on useissa maalajeissa suurempi kuin pima -asetuksen kynnysarvo. Nyt tehdyn tutkimuksen perusteella savikoiden taustapitoisuus voi olla myös koboltin ja vanadiinin kohdalla suurempi kuin kynnysarvo, mutta suositellun taustapitoisuusarvon

3 Ympäristölautakunta Sivu 3 / 3 laskemiseen olisi tarvittu enemmän näytteitä kuin mitä nyt tehdyssä tutkimuksessa otettiin. Pohjamaasta cm syvyydeltä otetuissa näytteissä arseeni ja koboltti ylittivät paikoin kynnysarvon, koboltti vain savikkoalueilla. Näytteistä 28 kappaletta otettiin maaperän humuskerroksesta. Humus kuvastaa sekä ilmasta tulevien että alla olevasta maaperästä lähtöisin olevien haittaaineiden pitoisuuksia. Humuksen kohdalla ainoastaan arseenin maksimipitoisuus ylitti kynnysarvon. Haitta-aineiden pitoisuuksia Espoon taajamissa Taajamiin sijoittuvia näytepisteitä oli 30 kpl. Arseenipitoisuudet ovat Espoon taajamissa suuremmat kuin Suomessa keskimäärin. Suomen yleisimmän mineraalisen maalajin moreenin keskimääräinen arseenipitoisuus on noin 3 mg/kg. Pima -asetuksen (214/2007) kynnysarvo on 5 mg/kg. Näitä suuremmat pitoisuudet ovat yleisiä koko eteläisessä Suomessa. Espoosta taajamien ulkopuolelta kerättyjen moreenimaanäytteiden keskimääräinen arseenipitoisuus oli noin 4 mg/kg, mutta savimailla pitoisuudet olivat yleisesti noin 8 mg/kg. Espoo kuuluu laajaan Etelä-Suomen arseeniprovinssiin. PCB- ja PAH -pitoisuudet Espoon taajamien maaperässä PCB- ja PAH -määritykset tehtiin kaikista taajamien 0 25 cm:n pintamaanäytteistä ja yhdestä luonnontilaisesta 0 25 cm:n moreenimaanäytteestä. Lähes kaikkien taajamien pintamaanäytteiden PCB- ja PAH pitoisuudet jäivät alle käytetyn analyysimenetelmän määritysrajan. Vertailunäytteenä otettu luonnontilainen metsämaanäyte oli kerätty Järvenperän eteläpuolelta. Luonnontilaisen näytteen kaikki PAH- ja PCB -pitoisuudet jäivät myös analyyttisen määritysrajan alapuolelle. Yhteenveto ja vertailua Pääkaupunkiseudun maaperässä useimpien pima asetuksen epäorgaanisten haitta-aineiden taustapitoisuudet ovat yleensä pienempiä kuin pima asetuksen kynnysarvot. Maaperän arseenipitoisuudet ovat koko pääkaupunkiseudulla suurempia kuin kynnysarvo, ja arseenin osalta maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa on suositeltavaa käyttää kynnysarvon 5 mg/kg sijaan taustapitoisuutta, joka Espoossa on 10 mg/kg. Lyijy on yksi niistä alkuaineista, joiden pitoisuus on usein suurempi taajamissa kuin luonnonmailla. Lyijy sitoutuu maaperässä voimakkaasti pintamaan orgaaniseen ainekseen. Selvimmin ihmistoiminnasta peräisin oleva lyijyn rikastuminen orgaaniseen pintamaakerrokseen näkyy Vantaalla, jossa luonnonmaiden eloperäisen pintakerroksen lyijypitoisuuden mediaaniarvo, 117 mg/kg, ylitti pima -asetuksen kynnysarvon, 60 mg/kg. Vantaan Tikkurilassa sekä pienemmässä mittakaavassa myös Veromiehessä ja Tammistossa on ollut lyijyä käyttävää teollisuutta. Espoossa lyijy ei ylitä kynnysarvoa.

4 Ympäristölautakunta Sivu 4 / 4 Lyijyä on päätynyt ympäristöön lisäksi muun muassa liikenteestä. Tämä voi olla osasyy erityisesti Helsingin kaupungin puistojen eloperäisen pintakerroksen kynnysarvoa suurempiin lyijypitoisuuksiin. Myös antimonia on luonnonmaiden orgaanisessa pintakerroksessa paikoin kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina Helsingissä ja Vantaalla. Helsingissä tiheä asutus, pitkä asutus- ja teollisuushistoria sekä vilkas liikenne ovat aiheuttaneet metallien laskeumia pintamaahan. Se ei kuitenkaan näy selvästi minkään yksittäisen alkuaineen pitoisuuksissa verrattuna naapurikuntiin puistojen lyijypitoisuuksia ja kerrostaloalueiden PCB yhdisteiden pitoisuuksia lukuun ottamatta. Helsingille on tyypillistä myös suuri täyttömaiden osuus esimerkiksi rannoilla. Maaperän tutkimus- ja kunnostustoiminta Espoossa Espoossa on aloitettu pilaantuneiden maa-alueiden kartoitus ja seuranta vuonna Silloin tehtiin ensimmäinen kartoitus kaupungin alueella sijaitsevista maa-alueista, jotka ovat saattaneet pilaantua paikalla tapahtuneen toiminnan, varastoinnin, vahinkotapahtuman tai muun syyn seurauksena. Vuoden 1992 raportissa mainittiin 11 kaatopaikkaa (Iso- Huopalahti, Järvikylä, Kauklahti, Kalajärvi, Lintuvaara, Mankkaa, Kellonummi, Rinnekotisäätiö, Suomenoja, Brinkinmäki ja Viherlaakso, Turuntie 139). Näiden lisäksi luettelossa mainittiin 168 muuta kohdetta. Nämä olivat mm. jakeluasemia, korjaamoita, varikoita, teollisuustontteja ja lämpökeskuksia. Tämän jälkeen luetteloa on päivitetty ja ylläpidetty jatkuvalla seurannalla. Luettelon merkittävimmät päivitykset tehtiin vuosina 2001 ja Vuonna 2001 lisättiin kasvihuoneet, joita löydettiin noin 120 kpl. Tällöin luettelossa oli jo noin 330 kohdetta. Vuonna 2004 luetteloa tarkennettiin ja lisättiin mm. venesatamat. Tällöin luettelossa oli 367 kohdetta. Vuonna 2004 maanomistajille tiedotettiin kirjeellä siitä, että tämän kiinteistö oli ympäristökeskuksen ylläpitämässä luettelossa ja maanomistajan tonttia epäiltiin pilaantuneeksi. Ympäristöhallinto julkisti vuonna 2007 MATTI järjestelmän (valtakunnallinen maaperän tilan tietojärjestelmä) ja sinne vietiin mm. Espoon ympäristökeskuksen luettelossa mainitut kohteet. Espoon pima -luettelossa on tällä hetkellä 498 kohdetta: Kohteet on luokiteltu maaperää pilaavan riskin perusteella eri luokkiin seuraavasti: - luokka 0: kohde on kunnostettu tai tutkimuksin osoitettu pilaantumattomaksi (tai rakennettu ennen pima -kohteiden luettelointia), 159 kpl - luokka 1: toiminta ei yleensä aiheuta pilaantumista, mutta on tehtävä kontrollinäytteenotto, 13 kpl - luokka 2: toiminta saattaa aiheuttaa pilaantumista, tehtävä kontrollinäytteenotto, 99 kpl - luokka 3: toiminnan perusteella on arvioitu, että maaperän pilaantuminen on hyvin todennäköistä, 176 kpl - luokka 4: pilaantuminen todettu tutkimuksella tai tiedossa olevan vahingon perusteella, 51 kpl.

5 Ympäristölautakunta Sivu 5 / 5 Ympäristöministeriön, öljyalan ja Suomen Kuntaliiton vuonna 1996 yhteisesti käynnistämässä Soili-maaperänkunnostusohjelmassa on kunnostettu suljettujen huolto- ja jakeluasemien öljyllä pilaantuneita maaperiä. Ohjelman puitteissa käytännöllisesti katsoen kaikki vanhat Espoossa sijaitsevat jakeluasemakiinteistöt on kunnostettu. Nykymääräysten mukaan tontille ei saa rakennuslupaa, ellei pilaantuneeksi todettua tai epäiltyä tonttia ole kunnostettu tai tutkimuksilla todettu puhtaaksi. Myös osto- ja myyntitilanteessa myyjän on annettava selvitys ostajalle tontin puhtaudesta ja tarvittaessa puhdistettava se, mikäli pilaantumista on tapahtunut. Kaupungin omassa toiminnassa kaavoitus ja rakentaminen etenee koko ajan. Kaikissa vaiheissa on otettava huomioon mm. maaperän pilaantuminen ja sen aiheuttamat velvoitteet. Kunnostushakkeita on menossa kaiken aikaa rakennettavilla tonteilla, tulevilla katu- ja tiealueilla tai toimintansa lopettaneilla teollisuuskiinteistöillä, kun niitä muutetaan asuin- tai liikerakennusalueiksi. Tiedoksi

6 Ympäristölautakunta Sivu 6 / 6