HUOLTOUPSEERI. Tänä vuonna huoltotapahtuma. Suomenlinnassa. Joukolla mukaan! Huoltoupseeriyhdistys r.y:n jäsenlehti

Transkriptio

1 HUOLTOUPSEERI Huoltoupseeriyhdistys r.y:n jäsenlehti Tänä vuonna huoltotapahtuma Suomenlinnassa. Joukolla mukaan!

2 2

3 Huoltovarmuuden haasteet ja liittoutuminen Sotilashallinnollisen aikakauslehden perinteiden jatkaja Huoltoupseeriyhdistys r.y:n JÄSENLEHTI 2/2009 Päätoimittaja Ev evp Risto Gabrielsson Selkäsuonkatu 11 C Hämeenlinna risto_gabrielsson@hotmail.com Toimittajat Everstiluutnantti Raimo Raivio ISHRE PL 1080, Kouvola (05) Hans Gabrielsson Lehmihaant. 7 A 2, Tuusula (09) Ilmoitusmarkkinointi Juha Halminen Kielotie 47, VANTAA (09) juha.halminen@kolumbus.fi Huoltoupseeriyhdistys r.y. Valtuuskunta Pj Olli Happonen Vpj Harri Juhani Koponen Hallitus Pj ev Jari Anttalainen Vpj kapt Caj Lövegren Evl evp Jukka Eskola Maj Jari Virolainen Ltn res Pasi Kohmo Evl Timo Saarinen Maj Mauri Etelämäki Maj Mika Multanen Evl Timo Vilkko Kapt Mika Pyykkö Osoitteiden muutokset, jäsenmaksuja sekä jäsen-rekisteriä koskevat tiedustelut ja laskutusasiat pyydetään lähettämään KIRJALLISESTI osoitteella Huoltoupseeriyhdistys r.y. /co Tarja Takala Sepäntie 15 A TUUSULA tai sähköpostilla tarja.takala@pp.inet.fi Kokousasiat, jäsenhakemukset ja aluetoimintaa koskevat tukipyynnöt Sihteeri Kapteeni Mika Pyykkö Hämeen Rykmentti PL 5, LAHTI mika.pyykko@hotmail.com Kansikuva: Suomenlinnan taidegallerian Sininen Käytävä. Kuva: Suomenlinnan Hoitokunta ISSN AO-PAINO 2009 Teollisuuskatu 9, Mikkeli, puhelin (015) Kansallisen puolustuskyvyn kannalta hyvä huoltovarmuus on ensiarvoisen tärkeä. Puolustusvoimien suorituskyky ei nojaa suureen omavaraisuuteen, vaan koko yhteiskunnan resursseihin kriisin aikana ja yhä enenevissä määrin myös normaaliolojen aikana. Yhteiskuntamme ja sen talouselämä ovat taas riippuvaisia globaaleista kumppaneista. Kehitys menee vääjäämättä siihen suuntaan, että olemme tulevaisuudessa yhä riippuvaisempia muusta maailmasta. Miten voimme varmistaa huoltovarmuutemme tällä maailmanlaajuisella pelikentällä? Eduskunnan puhemies, unilukkari Sauli Niinistö kommentoi liittoutumista Helsingin Sanomissa 12. kesäkuuta varsin näyttävästi. Hänen mukaansa eurooppalaisen tien päässä Suomea odottaa jäsenyys Natossa. Puhemiehen mukaan Natoa ei voi lähestyä loputtomiin hiljaisilla sopimuksilla. Tosin Sauli Niinistö sanoo suhtautuvansa aika lailla epäluuloisesti jäsenhakemukseen. Hän hakisi turvaratkaisua EU:n kautta. Myös entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja suhtautui skeptisesti tai jopa jyrkän torjuvasti sotilasliitto Natoon. Mutta hänenkin mukaansa liittyminen tulevaisuudessa ei ole pois suljettua, riippuen siitä miten järjestö kehittyy. Tässä numerossa: Kansallinen huoltovarmuus varmasti paranisi sotilasliittouman jäsenenä muutamien muiden etujen ohella. Mikä sitten järjestössä on vialla ja miksi sen pitäisi muuttua, jos sitä vierastetaan voimakkaasti? Kylmän sodan aikana Nato oli puhtaasti puolustuksellinen järjestö. Natossa poliitikot, eivät sotilaat, tekivät kaikki merkittävät päätökset täysin demokraattisesti. Ei jäsenyys itsenäisyyttämme kaventaisi eikä USA tai mikään muukaan jäsenvaltio veisi yksittäistä jäsenvaltiota kuin pässiä lieassa tapettavaksi vieraille sotatantereille. Nykyisessä talous- ja finanssikriisissä protektionismi on taas uhkaavasti nostanut päätään. Kun ajat ovat huonoja, tahtoo globaaleista toimijoista tulla herkästi kansallisen itsekkäitä. Sellaisessa ympäristössä tulisi oma asema turvata mahdollisimman tehokkaasti ja tehdä huoltovarmuuteenkin liittyvät ratkaisut ajoissa, eikä silloin, kun kriisi on jo puhjennut. Pääkirjoitus... 3 Onko huoltovarmuutemme vahvoissa kantimissa? Upseerikoulutuksen nykytila ja huollon koulutus Puolustusvoimien lääkintähuollon kehittäminen katse tulevaisuuteen Latua avaten... Valoa kohti! 93. Kadettikurssin kolmivuotinen taival Sodan jälkeisen keskusvarastointijärjestelmän synty Smolenskista Narvan kautta Sinimäkin suurtaisteluun Vuoristolinnoitus Masada omavaraisuus takasi huoltovarmuuden Huoltoupseeriyhdistyksen kevätkokous Huoltotapahtuma Suomenlinnassa Pirkanmaan huoltoveljillä aluetapaaminen Kesäyön Marssi huollon tehtäviin riitti vapaaehtoisia Yhdistyksen tapahtumia

4 Onko huoltovarmuutemme vahvoissa kantimissa? 4 Huoltovarmuudestamme ja valtio-omistajuudesta on esitetty hyvinkin kärjekästä kritiikkiä. Huoltoupseeri esitti aiheesta kysymyksiä Huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtaja Ilkka Kanaselle. Ruokahuolto miten nähdään kehitys biopolttoaineen tuoton lisäys, yhä suuremmat ihmismassat Kaukoidässä siirtyvät lihapitoisempaan ruokaan, ilmastonmuutoksen vaikutus satoihin, hinnan kohoaminen? Ns. ruokakriisi viime vuonna nosti elintarvikehuoltovarmuuden maailmanlaajuisen huomion kohteeksi. Maailman elintarviketuotanto on jatkuvasti jäänyt jälkeen kasvavan kulutuksen vauhdista ja mm. viljavarastot ovat vähitellen sulaneet. Syitä kasvaneeseen kulutukseen ja hintojen nousuun ovat olleet väestönkasvu, ruokailutottumuksien muutos varsinkin Aasian runsasväkisissä maissa, peltoalan supistuminen kaupungistumisen, eroosion ja kuivuuden vuoksi, pellon käyttö energiakasvien viljelyyn, heikot sääolot suurissa tuottajamaissa sekä spekulointi elintarvikkeilla. Ruokahuollon turvaaminen tulevaisuudessa onkin suurten haasteiden edessä. Meillä Suomessa on aina korostettu kotimaisen elintarviketuotannon ja huoltovarmuuden merkitystä. Meillä elintarvikehuolto perustuukin laajaan kotimaiseen peruselintarvikkeiden tuotantoon, moderniin ja riittävään jalostuskapasiteettiin sekä tehokkaaseen teollisuuden ja kaupan logistiikkaan, joita vahvistetaan kattavalla varmuusvarastointijärjestelmällä. Nämä elintarvikehuoltomme perustekijät pitää turvata myös jatkossa. Protektionismi nostaa päätään ympäri maailmaa; toteutuessaan mikä on sen vaikutus omaan huoltovarmuuteemme. Normaalioloissa jokainen maa pyrkii tietenkin jatkamaan vientiään muihin maihin niin laajana kuin mahdollista, mutta erilaisissa kansainvälisissä häiriöissä ja konflikteissa ne luonnollisesti pyrkivät turvaamaan oman maan elinkeinoelämän raaka-aineiden ja muiden kriittisten tuotantopanosten saatavuuden. Varsinkin energia on strateginen hyödyke ja siten poliittisen vallankäytön väline. Pieni, ulkomaankaupasta riippuvainen maa kuten Suomi voi silloin joutua kokemaan saantihäiriöitä, toimitusvaikeuksia yms. ongelmia. Eräs protektionismin ilmenemismuoto on pyr- kimys kansallisesti tärkeiden yritysten suojaaminen vihamielisiltä yritysvaltauksilta. Niin meidänkin pitäisi tehdä. Mitä vaikutuksia on Suomen liittoutumattomuudella huoltovarmuuteen voidaanko laskea kansainvälisen solidaarisuuden ja auttamishalun varaan? Suomella on sekä bilateraalisia (Ruotsi, Norja) sekä monenkeskisiä (Pohjoismaat, EU, IEA) huoltovarmuutta koskevia sopimuksia ja muita yhteistyöjärjestelyjä, jotka omalta osaltaan tukevat ja täydentävät omiin voimavaroihin, toimenpiteisiin ja mekanismeihin perustuvaa huoltovarmuuden kehittämistä maassamme. Vaikka niiden sitovuus vaihtelee, ne ovat joka tapauksessa tehokkaampia keinoja kuin luottamus pelkkään solidaarisuuteen ja auttamishaluun, jota sitäkään ei ole syytä väheksyä. Yksin niiden varaan ei kansallista huoltovarmuutta voida kuitenkaan perustaa, vaan edelleen tarvitaan kansallisia huoltovarmuusjärjestelyjä. Mitä etuja liittoutuminen toisi huoltovarmuuden kannalta? Tätä kysymystä selviteltiin ulkoasianministeriön johdolla vuonna Liittoutumisella nähtiin olevan monia hyötyjä huoltovarmuuden kannalta. Jäsenenä Suomi olisi mukana liittokunnan puitteissa sovituissa huoltovarmuusjärjestelyissä. Keskeiset huoltovarmuusintressit (esim. merikuljetukset) tulisivat paremmin otetuiksi huomioon. Myös kahdenväliset huoltovarmuussopimukset tulisivat luotettavimmiksi, kun sopimusten sitovuutta koskevat varaumat poistuisivat. Puolustusteollisuuden toimintaedellytykset selvästi paranisivat ja kriittisten tuotteiden saatavuus kriisitilanteissa olisi varmempaa. Kuljetukset niiden kriittisyyden aste? Tärkeimmät kuljetukset huoltovarmuuden kannalta ovat merikuljetukset, elintarvikkeiden ja polttoaineiden kotimaan kuljetukset sekä ilmakuljetukset. Erityisesti merikuljetukset ovat muodostuneet kriittisiksi, sillä vain vajaa kolmannes ulkomaankaupan kuljetuksista tapahtuu nykyään kotimaisella tonnistolla, joka tuskin riittää poikkeusolojen kuljetustarpeiden tyydyttämiseen. Olisikin tärkeää, että merenkulkuelinkeinon kilpailukykyä parannettaisiin niin, että nimenomaan Suomen lipun alla purjehtiva ja erityisesti jäävahvisteinen aluskanta kasvaisi. Finnlines-myynti oli Ilkka Kananen Toimitusjohtaja CEO HUOLTOVARMUUSKESKUS National Emergency Supply Agency tuntuva suonenisku kotimaisessa omistuksessa olevan tonniston määrään. Niin kauan kuin markkinat nimenomaan Itämeren liikenteessä - säilyvät kilpailukykyisinä, ei ulkomaisessa omistuksessa olevien varustamojen toimintatavoissa ole kuitenkaan odotettavissa jyrkkiä muutoksia ja valtaosa ulkomaankaupan kuljetuksista suuntautuu kuitenkin Euroopan satamiin. Kotimaan kuljetusten kriittinen alue on säiliöautokapasiteetti ja sen riittävyys poikkeuksellisissa olosuhteissa. Myös ilmakuljetuksilla on oma tärkeä roolinsa ulkomaankaupan turvaamisessa. Miten huoltovarmuuttamme voitaisiin ulkomaakaupan osalta varmentaa? Tärkeää on, että kaikki keskeiset tahot ja toimijat ovat mukana varautumisessa, jonka tavoitteena on ulkomaankaupan kuljetusten turvaaminen kaikissa oloissa. Olennaista varautumisessa on se, että ei keskitytä pelkästään yksittäisiin kuljetusmuotoihin, vaan koko logististen ketjun toimivuus pyritään varmistamaan. Tällaisia selvityksiä ja suunnitelmia tehdään kaiken aikaa huoltovarmuusorganisaation kuljetuslogistiikkasektorin ja sen poolien piirissä. Maanteillä tapahtuvat logistiikkapalvelut syntyykö ongelmia jos kuljetusfirmat ovat ulkomaisissa omistuksissa, mutta suomalaisessa rekisterissä? Niin kauan kuin kuljetusmarkkinat toimivat ja alan yritykset ovat kannattavia ja

5 kilpailukykyisiä, omistajuus ei todennäköisesti muodostu esteeksi riittävien kuljetuspalvelujen tarjonnalle ja saatavuudelle. Kannattaa panna merkille, että myös ulkomaisessa omistuksessa olevat yritykset ovat kiinteästi mukana varautumistyössä ja niitä sitoo Suomen kansallinen lainsäädäntö. Valitettavaa kuitenkin on, että suuri osa maassamme toimivista logistiikkayrityksistä on siirtynyt viime vuosien aikana ulkomaiseen omistukseen. Kuljetuskaluston varaosien toimitusvarmuus kriisiaikana? HVK on paljon tehnyt selvityksiä varaosien huoltovarmuudesta. Tilanne vaihtelee eri varaosanimikkeissä, joissakin huoltovarmuus on kohtalaisella tasolla, mutta erityisesti erikoiskaluston varaosahuollossa tilanne on heikompi. Meneillään onkin hankkeita, joilla kriittisimmän kaluston varaosien huoltovarmuutta on tarkoitus parantaa esim. varastointitoimenpitein. Informaatiosodankäynnin, jota käydään jo nyt joka päivä, vaikutukset ja uhat huoltovarmuudelle? Informaatiosodankäynti, palvelunesto- ja verkkohyökkäykset, haittaohjelmat yms. ovat tehokas keino lamauttaa koko tietoyhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin toiminta ennen kuin laukaustakaan on ammuttu. Tästä saatiin esimakua mm. Viron ja Georgian konflikteissa, joilla oli kansainvälispoliittiset ulottuvuutensa. Sen vuoksi valtioneuvoston vuoden 2008 elokuussa hyväksymissä huoltovarmuuden kehittämistavoitteissa keskeiseksi painopistealueeksi on nostettu yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin turvaaminen, erityisesti sähköisten tieto- ja viestintäjärjestelmien yhteiskunnan hermoston toimivuuden varmistaminen. Tällä alueella onkin tapahtumassa tällä hetkellä paljon, mm. televerkkojen huoltovarmuuden kehittämiseksi sekä kriittisen infrastruktuurin tietoturvallisuuden parantamiseksi. Strategisella kumppanuudella puolustusvoimat tarkoittaa sellaista yhteistoimintaa ulkopuolisen palvelujen tai tavaran toimittajan kanssa, joka toiminta jatkuisi myös valmiuden kohottamisen ja mahdollisen kriisin aikana. Puolustusvoimathan on kumppanoinut hyvinkin tärkeitä toimintojaan ulkopuolisille toimijoille (viimeisin suuri oli teollisen korjaustoiminnan siirtyminen lähes kaiken kaluston osalta Millog Oy:lle). Onko strategiselle kumppanuustoiminnallemme näkyvissä uhkia yritysten kansainvälistyessä yhä enenevin määrin ja omistuksen siirtyessä ulkomaille? Millog Oy on hyvä esimerkki onnistuneesta puolustusvoimien strategisesta kumppanuudesta. Globalisaatio muodostaa kumppanuudelle samankaltaisia uhkia kuin yleensäkin puolustusvälineteollisuudelle, joka on vaikeuksissa niin meillä kuin muuallakin maailmassa. Tuotantotoimintaa on vaikea saada kannattavaksi, jos ei ole olemassa riittävän suuria markkinoita ja siten takeita tuotantoedellytysten jatkuvuudesta. Sen vuoksi on syytä olla mukana ja edistää sellaista kansainvälistä yhteistyötä ja rakenteita, joilla voidaan varmistaa, että kotimaisella puolustukseen liittyvällä tuotanto- ja palvelutoiminnalle riittää kysyntää ja markkinoita pitkälle tulevaisuuteen. Samalla on pidettävä huolta kotimaisen osaamisen säilymisestä sekä alan tutkimus- ja tuotekehitystoiminnan edellytyksistä. Energian toiminta- ja toimitusvarmuus kriisiaikana? Suomen energiahuoltovarmuus on perinteisesti ollut hyvällä tasolla. Maassamme on hajautettu, monipuolinen, useisiin hankintalähteisiin perustuva ja tehokas energian tuotantojärjestelmä. Kotimaisten, myös uusiutuvien polttoaineiden käyttöä on pyritty järjestelmällisesti kehittämään. Olemme 28,5 %:n uusiutuvien osuudella EU-maiden kärkeä. Alan keskeiset toimijat ovat myös vahvasti sitoutuneet huoltovarmuustyöhön ja varautuvat poikkeustilanteisiin, myös ulkomaisessa omistuksessa olevat. Pääosa toimijoista on kuitenkin kansallisessa omistuksessa ja hyvä niin. Riippuvuutta tuontipolttoaineista vähennetään varmuusvarastoinnilla, jolla taataan 5 kuukauden huoltovarmuus normaalikulutuksella mitattuna (myös maakaasun varapolttoaineet). Energiahuoltomme pahin ongelmakohta on liiallinen riippuvuus sähköntuonnista ja sähkön tuotantokapasiteetin riittämättömyys huippukulutustilanteissa. Sellaisia tilanteita varten on olemassa ohjaus- ja säännöstelysuunnitelmat. Joka tapauksessa Suomeen tarvitaan ehdottomasti lisää sähkön tuotantokapasiteettia ja sellaista, joka on sopusoinnussa ilmasto- ja huoltovarmuustavoitteiden kanssa. Voidaan kuitenkin kaikesta huolimatta sanoa, että energian toiminta- ja toimitusvarmuus myös kriisiaikoja ajatellen on hyvällä tasolla ja kestää kansainvälisen vertailun monessa suhteessa. Valtion omistajapolitiikkaa on kritisoitu voimakkaastikin viime aikoina onko korjattavaa huoltovarmuuden kannalta? Valtion omistajapolitiikassa on viime aikoina mielestäni hyvin tullut myös huoltovarmuusnäkökulma huomioiduksi. Omistuksella on merkitystä. On nähty, että ei ole suinkaan saman tekevää kuka omistaa yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin ja kansallisen turvallisuuden ja huoltovarmuuden kannalta strategisia yrityksiä. Valtiollakin täytyy olla tässä sanansa sanottavana ja valtio-omistuksella voi olla vakauttavaa merkitystä. Tarvitaan myös lainsäädännöllisiä välineitä, joilla voidaan torjua joissakin tapauksissa eitoivottavina pidettyjä yritysvaltauksia ja omistusrakenteiden muutoksia. Mitä on huoltovarmuus? Yhteistyötä kriittisten järjestelmien turvaamiseksi Yleisesti huoltovarmuudella tarkoitetaan kykyä sellaisten yhteiskunnan taloudellisten perustoimintojen ylläpitämiseen, jotka ovat välttämättömiä väestön elinmahdollisuuksien, yhteiskunnan toimivuuden ja turvallisuuden sekä maanpuolustuksen materiaalisten edellytysten turvaamiseksi vakavissa häiriöissä ja poikkeusoloissa. Huoltovarmuuden perustana ovat talouden luontaiset rakenteet Huoltovarmuustoiminnan tarkoituksena on analysoida kriittisiin toimintoihin kohdistuvia uhkia ja riskejä ja kehittää keinoja haavoittuvuuksien hallintaan. Häiriöissä ja poikkeusoloissa taloudelliset toiminnot pyritään säilyttämään mahdollisimman lähellä normaalitilaa. Suomessa huolehditaan järjestelmien toimintavarmuudesta Huoltovarmuus käännetään englanniksi sanoilla Security of Supply. Useimmiten sillä tarkoitetaan materiaalien saatavuutta. Suomessa huoltovarmuuden käsitteeseen sisältyy olennaisesti myös yhteiskunnan kriittisten järjestelmien toimintavarmuus. Organisaatio Heinäkuun alusta 2008 voimaan tulleella lain muutoksella muokattiin huoltovarmuudesta vastaava organisaatio uudelleen. Aiemmin oli operatiivisia tehtäviä hoitanut Huoltovarmuuskeskus ja varautumisen suunnittelua ja toimipaikkakohtaista varautumista koordinoinut puolustustaloudellinen suunnittelukunta. Uudessa organisaatiomallissa nämä toiminnot on yhdistetty. Huoltovarmuuskeskuksen toimintaa johtaa hallitus, jossa on vahva elinkeinoelämän edustus. Hallitus huolehtii huoltovarmuuskeskuksen varoista sekä johtaa huoltovarmuussektoreita ja pooleja. Viime mainitut ovat viranomaisten ja elinkeinoelämän yhteistyötä varten perustettuja pysyvän komitean tapaan toimivia toimielimiä. Huoltovarmuuskeskusta johtaa toimitusjohtaja hallituksen antamien suuntaviivojen mukaan. Huoltovarmuuskeskuksen yhteydessä toimii huoltovarmuusneuvosto, joka tarkastelee maan huoltovarmuuden tilaa yleisesti ja tekee aloitteita huoltovarmuutta koskevissa asioissa. Lähde: Huoltovarmuuskeskuksen verkkosivu 5

6 Upseerikoulutuksen nykytila ja huollon upseerikoulutus Puolustusvoimien päällystökoulutus on viimeisen 10 vuoden aikana muuttunut hyvin paljon. Opistoupseerikoulutus lopetettiin ja samalla uudistettiin upseerikoulutus osin puolustusvoimien omien tarpeiden takia ja osin osana yhteiseurooppalaista korkeakoulututkinnon uudistusta. Vuonna 2001 alkaneen upseerikoulutusjärjestelmän viimeinen sotatieteiden maisterikurssi valmistui huhtikuussa tänä vuonna ja ensimmäiset kaksivuotiset uuden järjestelmän mukaiset maisteriopinnot alkavat syksyllä Tässä artikkelissa selvitetään upseerikoulutuksen nykytilaa sekä huollon opetusta. Juttu on jatkoa Huoltoupseerilehdessä 2/2007 olleeseen artikkeliin. Koulutusjärjestelmän muutokset 2000-luvulla Upseeritehtävien monipuolistuminen, muuttunut toimintaympäristö sekä puolustusvoimissa tapahtuneet toiminnan ja henkilöstörakenteen muutokset edellyttävät upseereilta entistä laajempaa osaamista, akateemisia opintoja sekä kykyä kehittämiseen ja tutkimustoimintaan. Upseerikoulutus piteni nelivuotiseksi vuonna 1991 ja samalla upseerin tutkinto muuttui ylemmäksi korkeakoulututkinnoksi. Vuosituhannen alussa tehdyt päätökset eurooppalaisesta korkeakouluuudistuksesta ovat vaikuttaneet myös upseerikoulutuksen sisällön ja rakenteen uudistamiseen ja siten koko upseerin tutkintoon. Bolognan prosessina tunnettu korkeakoulututkintouudistus otettiin suomalaisissa yliopistoissa käyttöön syksyllä Maanpuolustuskorkeakoulu (MPKK) liittyi uudistusprosessiin vuotta myöhemmin, jolloin syksyllä 2006 aloitettiin 93.kadettikurssilla ja 76.merikadettikurssilla kolmen vuoden pituiset sotatieteiden kandidaatin (SK) opinnot. Nämä kadetit valmistuvat elokuussa 2009 määräaikaisiin upseerin virkoihin. Osittainen siirtyminen Bolognan prosessin edellyttämän uudistuksen suuntaan tehtiin jo vuonna 2001, jolloin MPKK:ssa siirryttiin kandidaatti- ja maisteriopintojen muodostamaan kaksijakoisuuteen ja oppiainepohjaisuuteen. Tuol- 6 loin vuonna 2001 alkaneen 88.kadettikurssin ja 71.merikadettikurssin opinnot jaettiin noin neljän vuoden pituiseen sotatieteiden maisterien opintoihin sekä kolmen vuoden pituiseen sotatieteiden kandidaattien opintoihin. Opiskelijat eli kadetit saivat opinto-oikeuden joko ylempään tai alempaan korkeakoulututkintoon (maisteri tai kandidaatti) ja opinnot aloitettiin samaan aikaan. Alemman korkeakoulututkinnon suorittaneet nimitettiin nuoremman upseerin määräaikaiseen virkaan, ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet puolestaan nuoremman upseerin vakinaiseen virkaan alkaneessa koulutusjärjestelmässä kadettikurssin ensimmäinen opintovuosi oli opintojen pituudesta riippumatta kaikille opintosuunnille yhteinen ja siitä käytettiin nimitystä perusopinnot (POP). Vuoden pituisen perusopintokurssin ensimmäinen puolisko pidettiin kaikille yhteisenä ja jälkimmäinen puoli vuotta opiskeltiin aselaji- tai puolustushaarakoulussa oman aselajin tai puolustushaaran eriytyviä opintoja. Viimeinen POP-kurssi pidettiin vuonna Osa opiskelijoista suoritti vain pelkät vuoden pituiset perusopinnot, ja heistä käytettiin nimeä määräaikainen reserviupseeri (MARU). He valmistuivat viiden vuoden määräaikaiseen virkaan, jota on pääosalle jatkettu toiseksi viiden vuoden jaksoksi. Perusopintojen tavoitteena oli Upseerikoulutuksen tutkintojen rakenne Everstiluutnantti Unto Usvasalo Huoltokoulun johtaja Hämeen Rykmentti, Lahti kouluttaa määräaikaiseen palvelukseen rauhan ajan joukkueen kouluttajia ja antaa perusteet kandidaattien ja maisterien opintoihin. Viimeiset edellä kuvatun koulutusjärjestelmän upseerit valmistuivat huhtikuussa 2009, jolloin 92.kadettikurssin sotatieteiden maisterit valmistuivat upseerin virkoihin. Pääosa heistä oli aloittanut opintonsa vuonna 2005 maisteriopinnoissa, mutta valmistuneissa oli myös tutkinnon täydentäjiä opistoupseereita, jotka täydensivät opintonsa upseerin maisteritutkintoon sekä kadettikursseilla jo kandidaattitutkinnon suorittaneita upseereita. Nykyinen koulutusjärjestelmä 93.kadettikurssin ja 76. merikadettikurssin myötä uudistunut perustutkintojen tutkintorakenne pyrkii ottamaan huomi-

7 oon sekä Bolognan prosessin ja yliopistojen tutkinnoista annetun asetuksen edellyttämät yleiset alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon kompetenssivaatimukset että toimialan käytäntöjen edellyttämän ammatillisen osaamisen tarpeet. Poikkeuksena muihin maamme yliopistoihin kadettien opetusohjelmassa on kandidaatti- ja maisteriopintojen väliin sijoitettu neljän vuoden pituinen työelämäjakso, jotta työssä tarvittava ja myös saavutettava sotilasammatillinen osaaminen voisi kehittyä tarkoituksenmukaisella tavalla. Ilmavoimien ja maavoimien ohjaajien maisteriopinnot alkavat heti kandidaattivaiheen jälkeen ja kestävät kuusi vuotta. Tämä maavoimista poikkeava järjestely johtuu helikopterien ja hävittäjäkoneiden lentokoulutusohjelman tarpeista. Kummassakin opetusohjelmassa valmistutaan maisteriksi samaan aikaan, kuten kuvasta 1 ilmenee. Syksyllä 2009 alkavat sotatieteiden maisteriopinnot (SM) toteutetaan ensimmäistä kertaa Bolognan prosessin mukaisesti. Opintoja on edeltänyt edellä mainittu kolmivuotinen kandidaatin tutkinto tosin edellisen koulutusjärjestelmän mukaisissa opinnoissa - sekä usean vuoden työskentely luutnanttina syksyllä alkavissa maisteriopinnoissa opiskelee vain vuosina opintonsa päättäneitä sotatieteiden kandidaatteja. Maisterikurssi kestää kaksi vuotta ja vuosittain aloittaa yksi kurssi opintonsa. Ensimmäiset varsinaisesti Bolognan prosessin mukaiset kandidaatin tutkinnon suorittaneet upseerit edellä mainittu 93.kadetti kurssi aloittavat maisteriopintonsa vuonna 2013 neljän vuoden työelämäjakson jälkeen. Uudessa koulutusjärjestelmässä tutkintorakenteet ovat aikaisempaan verrattuna selkeämmät ja yhdenmukaisemmat. Järjestelmä mahdollistaa Bolognan prosessin tavoitteiden mukaisesti aikaisempaa paremman mahdollisuuden liikkuvuuteen eri yliopistojen välillä. Tutkintojen läpinäkyvyys puolestaan mahdollistaa vertailtavuuden ja laadun varmistamisen. Koulutusjärjestelmä, tutkintojen järjestelyt ja opinnot on määritetty Laissa Maanpuolustuskorkeakoulusta ( ) ja sitä tarkentavassa valtioneuvoston asetuksessa. Sotatieteiden kandidaattivaiheen opinnot Kadetti käytännön työharjoittelussa. opintoviikkoina (ov). Kadetti voi valita pääaineekseen yhden seuraavista: sotataito sotilaspedagogiikka johtaminen sotatekniikka Kandidaattiopinnoissa kaikki laativat pääaineessaan sivun pituisen tutkielman (7 op). Opintojen rakenne on esitetty kuvassa 2. Kandidaattivaiheen opinnot suoritetaan kadetin arvossa kuten ennekin. Kaikki opiskelijat aloittavat opintonsa MPKK:ssa Santahaminassa yhteisillä yleisopinnoilla ja oppiaineiden perusopinnoilla. Seitsemän kuukauden opintojen jälkeen kaikki siirtyvät omiin puolustushaarakouluihinsa saamaan puolustushaaransa perusopetusta. Maavoimien kadetit käyvät tämän vaiheen Maasotakoululla Lappeenrannassa, ilmavoimien kadetit Ilmasotakoululla Tikkakoskella ja merivoimien kadetit Merisotakoulussa Helsingissä. Toinen vuosikurssi eli opintovuosi on taas kaikille yhteisiä opintoja Santahaminassa. Tässä vaiheessa opiskellaan loppuun kaikki perusopinnot. Ilma- ja merisotalinjojen kadetit opiskelevat eräitä osuuksia jälleen omissa puolustushaarakouluissaan. Maasotalinjan kadetit siirtyvät kolmanneksi opiskeluvuodeksi aselaji- ja toimialakouluihin opiskelemaan oman aselajinsa mukaisia tietoja ja taitoja. Huoltolinjan kadetit siirtyvätkin Lahteen Huoltokouluun koko kolmanneksi opintovuodekseen syyskuusta seuraavan vuoden elokuun puoliväliin. Sotatieteiden kandidaattien koulutuksen tavoitteena on se, että upseeri kykenee toimimaan rauhan ajan perusyksikön kouluttajana ja varapäällikkönä. Poikkeusolojen osaamisen tavoitteena on se, että upseeri saa valmiudet toimia sodan ajan joukkojen perusyksikön päällikkötehtävissä sekä aselajijoukkoyksiköiden johto- ja esikuntatehtävissä. Sotatieteiden kandidaatin tutkinto on alempi korkeakoulututkinto ja opintojen laajuus on 180 opintopistettä (op). Opinnot suoritetaan kolmessa lukuvuodessa. Opintoihin kuuluu lisäksi sotilasammatillisia opintoja, jotka määritetään edelleen Sotatieteen kandidaattitutkinnon sisältö ja laajuus 7

8 Kandidaattivaiheen opinnot huoltolinjalla Huoltokoulussa Huollon syventävät opinnot ovat yksi uusimmista kadettikoulutuksen opintosuunnista. Huollon kadetteja on koulutettu Huoltokoulussa vuodesta 2001 alkaen. Huoltolinjan opiskelun painopiste on huoltoupseerin työssään tarvitsemien ammatillisten tietojen ja taitojen kouluttamisessa eli ammatillisissa opinnoissa. Huoltolinjan kadetit eivät opiskele opintojaksoaan pelkästään Huoltokoulussa, vaan he syventävät kolmantena opintovuotena tietojaan ja taitojaan muissa joukko-osastoissa tai MPKK:lla erilaisissa johtamis- ja suunnitteluharjoituksissa sijoitettuina huollon tehtäviin. Opintojakson lopussa on tutustumismatka naapurimaan puolustusvoimiin ja perehtyminen yhden joukko-osaston huollon järjestelyihin. Toistaiseksi nämä matkat on tehty Viroon johtuen huoltolinjan kadettien koulutusyhteistyöstä Viron asevoimien kanssa. Huoltolinjalla on koulutettu kymmeniä virolaisia huoltoupseereita, mutta tällä hetkellä virolaisia ei ole Huoltokoulussa opiskelemassa. Huoltolinjan kadetit ovat toistaiseksi olleet pelkästään maasotalinjan opiskelijoita. Ennen opintojen päättymistä pidetään MPKK:ssa kaikille opintosuunnille ja linjoille yhteinen yhtenäiskoulutusjakso, joka huipentuu valmistumisjuhlaan. Huoltolinjan valinneet kadetit opiskelevat pääsääntöisesti pääaineenaan tai pitkänä sivuaineenaan sotataitoa ja johtamista. Ne tukevat parhaiten tulevaa huolto- ja logistiikkaupseeria ja antavat valmiuksia tuleviin tehtäviin. Opetuksen tavoitteena on se, että kadetti saa valmiudet toimia sodan ajan joukkoyksikön huoltokomppanian päällikön tehtävissä ja joukkoyksikön huoltopäällikkönä. Huoltolinja on viime kursseilla ollut yksi suosituimmista linjoista. Tehtävien monipuolisuus ja logistiikkajärjestelmän asettavat vaatimukset mahdollistavat huollon kadeteille mielekkään ja haasteellisen koulutuksen. Käytännönläheinen koulutus huollon johtamisesta ja eri toimialoista antavat hyvät eväät nuorelle kouluttajalle uran alkuvuosia varten. Opintoihin sisältyvällä Lappeenrannan yliopiston järjestämällä logistiikan peruskurssilla annetaan erinomaiset valmiudet puolustusvoimien logistiikkajärjestelmän asettamiin osaamisvaatimuksiin. Sotatieteiden maisterivaiheen opinnot Huoltopaikn perustaminen alkaa. tävät ja osin perusyhtymän esikunnan toimistoupseerin tehtävät. Tässä suhteessa tehtävien luonne muuttuu toteuttajaportaan tehtävistä johtaja- ja suunnittelutehtäviin. Siksi opintojen on myös kehitettävä niissä tarvittavia valmiuksia ja kykyjä. Sotatieteiden maisteritutkinnon tarkoituksena on syventää ja laajentaa sekä upseerien sotatieteellistä ymmärrystä että ammatissa tarvittavaa ammatillista osaamista erityisesti omassa pääaineessa ja omalla erityisalalla eli aselajissa (vast.). Maisteriopinnoista on pyritty muodostamaan kokonaisuus, jossa yhdistetään sotatieteellisen ymmärryksen ammatillisten käytännön taitojen kehittyminen tarkoituksenmukaisesti ja hyvin. Maisterikurssin opinnot muodostuvat kolmesta toisiinsa liittyvästä osakokonaisuudesta: sotatieteelliset opinnot sotilasammatilliset opinnot upseerikasvatus Sotatieteelliset opinnot koostuvat pääaineen syventävistä opinnoista, pro gradu-tutkimustyöstä ja siihen liittyvistä tutkimuksen tekemisen opinnoista, kaikille pakollisista opinnoista, pitkän sivuaineen opinnoista sekä kieli- ja viestintäopinnoista. Lisäksi opiskelija voi suorittaa valinnaisia lisäopintoja. Opintojen rakenne on esitetty kuvassa 3. Sotatieteellisissä opinnoissa pääainevaihtoehdot ovat samat kuin kandidaattiopinnoissa. Pääaineessa laaditaan kuten kaikkien yliopistojen maisteriopinnoissa pro gradu-tutkimustyö. Sen laatimiseen ja sitä tukeviin seminaareihin on varattu 34 op, joka vastaa noin 22 kalenteriviikkoa. Pääaineen kokonaismäärä on 80 op. Pääainetta voi vaihtaa kandidaattiopintojen jälkeen, mutta se edellyttää ennen maisterikurssia suoritettuja pääainetta täydentäviä opintoja eli lisää pääaineen kokonaisopintojen määrää. Sotilasammatillisiin opintoihin kuuluu erilaisiin pätevyyksiin tähtäävä opiske- Sotatieteiden maisterin tutkinto on ylempi korkeakoulututkinto. Opintojen kokonaismäärä on 120 op ja varsinaisten opintojen kokonaisaika noin 2 vuotta. Lisäksi maisteriopintoihinkin kuuluu opintoviikkoina määritettäviä sotilasammatillisia opintoja. Sotatieteiden maisteriopintojen tavoitteena on kouluttaa upseereille valmiudet toimia rauhan ajan perusyksikön päällikköinä, esikuntien toimistoupseereina ja perusyksikköpäällystön kansainvälisissä tehtävissä. Sodan ajan koulutustavoitteet ovat joukkoyksikön komentajan teh- Sotatieteen maisteritutkinnon sisältö ja laajuus 8

9 lu ja harjaantuminen. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi oman alan erikoisosaamista, erilaisia ammuntojen johtamis- ja toteuttamisoikeuksia tai erilaisten järjestelmien käyttö- ja opetusoikeuksia. Puolustushaarat ohjaavat sotilasammatillisten opintojen sisältöä. Niistä annetaan erillinen todistus mukaan lukien edellä mainitut pätevyydet ja ne arvioidaan kuitenkin yhteismitallisesti akateemisten opintojen kanssa. Upseerikasvatus sisältyy kaikkeen opetukseen. Sen tavoitteena on luoda upseerille valmiudet ja perusteet toimia upseerina erilaisissa toimintaympäristöissä kotimaassa ja ulkomailla. Ennen varsinaisia maisteriopintoja on noin vuoden mittainen orientoiva jakso, jonka aikana hankitaan perusteet varsinaisten maisteriopintojen suorittamiseen. Maisteriopinnot eroavat aikaisemmasta sotakouluopiskelusta erityisesti siinä, että niissä lisätään opiskelijoiden vastuuta opinnoistaan ja pitkälti luovutaan keskitetystä opintojen suunnittelusta eli viikko-ohjelmapohjaisista opinnoista. Opintojen rakenne, toteutusperiaatteet sekä opintojen ohjaus tehdään opiskelijalähtöisesti pitkälti samalla tavalla kuin muissa yliopistoissa. Orientoivan vaiheen tärkeimpiä tehtäviä ovat henkilökohtaisten opintosuunnitelmien (HOPS) laatiminen, oppiaineiden valinnat ja tulevan opinnäytetyön pro gradun aihealueen valinta. Keskeistä on se, että opiskelija on itse vastuussa opinnoistaan. Opintojaksojen suorittamiseen on useita vaihtoehtoja ja HOPS:ja täydennetään sekä päivitetään koko kurssin ajan. Erityisesti sotilasammatillisissa opinnoissa pitäydytään viikko-ohjelmapohjaisissa opinnoissa, joihin sisältyy esimerkiksi taktiikan harjoituksia. Opetuksessa käytetään syvälliseen ymmärtämiseen ja oppimiseen tähtääviä opetusmenetelmiä, kuten oppimispäiväkirjoja ja mentoroituja ryhmäkeskusteluja. Työelämässä eli kandidaattiopintojen jälkeisen neljän vuoden aikana hankittu käytännön osaaminen ja kokemukset antavatkin hyvät lähtökohdat tietämyksen sekä osaamisen syventämiseen ja laajentamiseen. Vanhemmat upseerit voivat muistella entistä kapteenikurssia, joka osui upseerin uralle samaan vaiheeseen kuin maisteriopinnot. Sillä kurssilla yhtenä parhaana antina oli kurssitoverien erilaisten kokemusten ja osaamisen jakaminen sekä näiden tietoja ja taitojen laajentaminen. Opiskelijoiden opintososiaalinen tilanne muuttuu aikaisempaan verrattuna, sillä maisterivaiheessa opiskelijat ovat edelleen määräaikaisessa virassa joukko-osastoissaan mutta komennettuna kurssille. Oppilaille maksetaan kurssin aikana samaa palkkaa eli oppilaat ovat samassa asemassa kuin esimerkiksi nykyiset esiupseerikurssin oppilaat. Maisterivaiheen opinnot huoltolinjalla Huoltokoulussa Huoltolinjan kadetteja perustamassa komppanian huoltopaikkoja. Sotatieteiden maisteriopiskelijoiden huoltolinjan opintojen painopiste on ammatillisissa opinnoissa eli huoltoupseerin tulevissa tehtävissään tarvitsemien tiedoissa ja taidoissa. Maisteriopintojen huoltolinjan opiskelu ajoittuu toisen opintovuoden syksyyn. Huoltolinjan opiskelijat ovat Huoltokoululla noin kolme kuukautta, mutta ovat tästä ajasta osan muiden koulujen järjestämissä harjoituksissa. Maisteriopetuksen sisältö ja tavoitteet ovat monelta osin yhtenevät nykyisen huoltoupseerikurssin kanssa. Uusina asiakokonaisuuksina opetetaan muun muassa kriisinhallintaoperaatioiden huollon suunnittelua, kumppanuuden hallintaa ja joukko-osaston huollon johtamista ja suunnittelua. Maisterithan siirtyvät valmistuttuaan kouluttajaportaasta johto- ja suunnittelutehtäviin. Lisäksi opetuksessa painotetaan huoltotaktiikkaa ja valmiusasioita. Maisteriopintojen huoltolinjan opetuksen painottuessa ammatillisiin opintoihin järjestetään opetus pitkälti perinteiseen tapaan eli viikko-ohjelmapohjaisesti. Taktiikan opetuksessa pyritään perinteiseen ryhmätyö- tai esikuntatyöskentelyyn käyttäen asiaankuuluvia apuvälineitä ja tietojärjestelmiä. Kriisinhallintaoperaatioiden ja kansainvälisen toiminnan opetukseen kuuluu opetusmatka, joka suuntautunee ensimmäisillä kursseilla Ruotsiin. Ensimmäiset uuden järjestelmän mukaiset huoltolinjan maisteriopinnot järjestetään Huoltokoulussa syksyllä Maisteriopiskelijat saavat hyvät valmiudet toimia opintojensa jälkeen työelämässä huollon asiantuntijoina ja kehittäjinä. Haasteeksi jää vielä upseerien toimialakohtainen perehtyminen ja asiantuntijuuden lisääminen, sillä kaikki saavat sekä kandidaatti- että maisteriopinnoissa yhtenäisen koulutuksen. Toimialakohtaisen täydennyskoulutuksen tarve on tunnistettu, mutta mitään tarkempia suunnitelmia ei vielä ole. Teoria jalostuu ammattitaidoksi varsinaisessa työelämässä Upseerien tutkintouudistus on ollut vaativa prosessi, mutta lopputulos on tarkoituksenmukainen. Toisaalta se vastaa korkeakoulu-uudistuksen vaatimuksia mutta siinä on kyetty ottamaan huomioon hyvin upseerin ammatin asettamat tarpeet. Tämän vuoden syksyllä valmistuvat ensimmäiset uuden koulutusjärjestelmän läpikäyneet sotatieteiden kandidaatit nuoremman upseerin määräaikaisen virkaan luutnanteiksi ylennettyinä ja vasta sen jälkeen voidaan alkaa arvioida syvemmin järjestelmän mahdollisia kehittämistarpeita. Nuoren upseerin ammattitaito jalostuu vasta työelämässä vuosien myötä kokemuksen karttuessa. SK-tutkinnon eräänä tavoitteena onkin luoda valmiuksia nuoren upseerin keskeisiin tehtäviin ja maisterivaiheessa syvennetään näitä valmiuksia. Kandidaatti- ja maisterivaiheiden välillä oleva työelämäjakso antaa entistä paremmat mahdollisuudet kartuttaa ammattitaitoa työyhteisössä. Maisteriopinnot ovat suuri haaste joukko-osastoille. Kouluttajista on koko ajan puutetta, opistoupseerit siirtyvät eläkkeelle eikä aliupseeristoa ole ainakaan vielä saatu rekrytoitua ja koulutettua suunnitellusti. Maisteriopintoihin osallistuvat luutnantit vastaavat tärkeistä koulutustehtävistä ja ovat opintojensa takia kaksi vuotta poissa käytännön töistä. Joukko-osastoille tulee aikaisempaan verrattuna aktiivisempi ja paljon suurempi rooli ammattisotilaidensa koulutuksesta ja työhön ohjauksesta myös upseerien osalta. Haasteeksi saattaa muodostua riittävästi osaavaa henkilöstöä ohjaamaan nuoria upseereita heidän opintojensa aikana. Sotatieteellinen perustutkinto onkin kokonaisuus, jonka lopullinen tulos voidaan arvioida vasta sotatieteiden maisteritutkinnon suorittamisen jälkeen. 9

10 Puolustusvoimien lääkintähuollon kehittäminen katse tulevaisuuteen Lääkintähuoltoa ei johdeta unelmien pohjalta vaan sitä on johdettava määritietoisesti ja tavoitteellisesti. Punaisena lankana on suorituskyky ja sen puolestaan on perustuttava näyttöihin sekä tuloksiin. Terminä lääkintähuolto (LÄÄKH) on yläkäsite puhuessamme puolustusvoimien (PV) lääkintäjärjestelmästä. Lääkintähuolto viittaa valmiustehtäviin, jotka painottuvat puolustusvoimissa toisin verrattuna julkiseen terveydenhuoltoon. Lääkintähuollolla on arvokkaat perinteet myös sotavuosien ajalta. Kehittämisen perusteet lähtevät puolustusvoimien tehtävistä, jotka ovat tutut tehtävät tärkeysjärjestyksessä: 1. sotilaallinen maanpuolustus, 2. yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategia (YETTS) eli viranomaisyhteistyö sekä 3. kansainväliset sotilaalliset kriisinhallintatehtävät. Ensimmäiseen tehtävään tarkoitetuilla suorituskyvyillä tuotetaan myös muiden tehtävien edellyttämät suorituskyvyt. Toimiessamme strategisen kumppanuuden periaatteella sairaanhoitopiirien kanssa, on yhä tärkeämmäksi noussut julkisen terveydenhuollon yhteistoimintakyky. Julkisen terveydenhuollon suu- 10 ret muutospaineet koskevat vääjäämättä meitäkin. Todettakoon myös, että puolustusvoimien lääkintähuollon kehittämiseen ja suorituskyvyn luomiseen sopii hyvin laaja-alainen turvallisuuskäsitys sekä kokonaismaanpuolustuksen konsepti varautuessamme poikkeustilanteisiin, olkoonpa kysymyksessä suuronnettomuuteen, pandemiaan tai sotaan varautuminen. Olemme toteuttaneet osaltamme muutamien kuluneiden vuosien aika itsenäisyyden ajan suurinta lääkintähuoltomme muutosta sota-aikaa lukuun ottamatta. Samalla on tapahtunut koko puolustusvoimien mittava rakennemuutos. Seuraavassa katsauksessa valotan hieman laajemmin LÄÄKH:n näkökulmaa, josta epäilemättä on tämän lehden asiantuntijoilla monenlaisia mielipiteitä. Todettakoon taustaksi, että itselläni on ollut mahdollisuus toimia useissa sairaaloissa useilla erikoisaloilla, terveyskeskuksissa sekä yksityisessä terveydenhuollossa käytännön lääkärinä sen lisäksi että puolustusvoimien lääkintähuolto on tullut tutuksi noin kolmenkymmenen vuoden ajalta. Kansainvälisillä foorumeilla on puolestaan ollut mahdollisuus tehdä vertailua oman ja muiden lääkintäjärjestelmien osalta. Tutkimustyö on osaltaan antanut taustaa muutosprosessin eteenpäin viemiselle. Lääkintähuollon kehittämisen perusteet osana logistiikkajärjestelmää Lääkintähuollon tavoitteena on turvata palveluskelpoisuutta ja -turvallisuutta järjestämällä toimiva perusterveydenhuolto, ml. työterveyshuolto ja erikoislääkä- Lääkintäkenraalimajuri, dos. Pentti Kuronen Puolustusvoimien ylilääkäri

11 rijohtoiset palvelut yhdessä strategisten kumppaneiden kanssa. LÄÄKH tukee PV:n operatiivista suorituskykyä tuottamalla osaltaan tarvittavan suorituskyvyn tehokkaasti kaikissa olosuhteissa verkottumalla Suomessa ja monikansallisissa ympäristöissä. Kehittämistyössä tavoitteiden saavuttamiseksi on tehostettu ydintoimintoja, jotka ovat palvelusturvallisuuden tukeminen, kenttälääkintä, kansainvälisen toiminnan tukeminen, ympäristöterveydenhuolto sekä ydintoimintoihin sisältyen alan koulutus ja puolustusvoimia palveleva tutkimus- ja kehittämistoiminta. Alkuvaiheen painopistealueet ja analyysit Mitä on tapahtunut sen jälkeen kun lääkintähuollon mittava kokonaisuudistus käynnistyi vuosia kestäneiden eri vaiheiden jälkeen puolustusministerin vuoden 2004 alussa antamiin kehittämispäätöksiin, jolloin itse tuotetusta erikoissairaanhoidosta luovuttiin vuoden 2006 alusta alkaen. Samalla lakkautettiin legendaarinen Tilkka ja perustettiin koulutus- ja tutkimuslaitokseksi Sotilaslääketieteen keskus (SOTLK). SOTLK on Pääesikunnan (PE) alainen sotilaslaitos. Keskuksen johtajan suoranainen esimies on puolustusvoimien ylilääkäri. Puolustusvoimien ylilääkärin apuna keskuksen ohjauksessa on PE:n logistiikkaosasto. PV:n ylilääkärillä on nyt tehtäväkuvansa mukaisesti todellinen mahdollisuus vastata puolustusvoimien lääkintähuollosta ja sen kehittämisestä osana logistiikkajärjestelmää. Toimiessamme strategisen kumppanuuden periaatteella sairaanhoitopiirien kanssa, on yhä tärkeämmäksi noussut julkisen terveydenhuollon yhteistoimintakyky Vuosi olivat SOTLK:n toimintamallin käynnistämistä. Varikkokentässä muuten pieni ja kenttälääkinnän hankintoihin sekä tutkimuksiin ja elinkaariseurantaan erikoistunut Lääkintävarikko liitettiin SOTLK:een Vuoden 2008 alusta lähtien keskukseen liitettiin myös terveysasemat. Näin koko PV:n lääkintähuollon resurssointi ja johtaminen ovat samassa putkessa. SOTLK:n sisäisillä organisaatiomuutoksilla on hallintoa edelleen keskitetty. Alkuvaiheen painopistealueeksi asetettiin henkilöstöhallinnon sekä talouden suunnittelu- ja seurantaprosessien kehittäminen. Lähdimme liikkeelle vajaalla SOTLK:n esikunnan miehityksellä, mistä seurasi mm. merkittäviä henkilökohtaisia työkuormituksia, jotka luonnollisesti heijastuivat jossain määrin myös tukea tarvitseviin terveysasemiin. Henkilöstöhallinnon suorituskyky on parantunut merkittävästi. Aiemmin hajanainen rekrytointi on lyhyessä ajassa saatettu huomattavasti aiempaa tehokkaammalle tasolla. Toiminnan ja talouden suunnitte- Evakuointikyky on parantunut viime vuosina. lun prosessit on saatu hyvin hallintaan. Tämä mahdollisti johtamistoimien tehostamisen jo ensimmäisen kokonaisen toimintavuoden aikana (2008). Vuoteen 2010 valmistautuminen on ollut jo selvästi helpompaa. Lääkintähuollon (LÄÄKH) kokonaiskustannukset alkavat hahmottua. Ensimmäisen uuden toimintamallin vuoden 2008 budjettiylitys oli vain n e, mitä voi n. 40 me kokonaiskehyksessä pitää poikkeuksellisen hyvänä tuloksena varsinkin kun otetaan huomioon arviointibudjettiin liittyvät monet epävarmuustekijät. Kokonaiskustannukset ovat muutaman vuoden seurantaan pohjautuen uudessa toimintamallissa n. 7 me alemmat kuin ennen transformaatiota. Tähän vuosittaiseen ja indeksikorjattuun n. 15 %:n nettosäästöön sisältyvät jo lääkintäkoulutuksen sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan merkittävät uudet resurssit. Kustannustehokkuuden analysoiminen ja vertailun tarkkuus paranee, kun saamme vuosi vuodelta luotettavammin hallintaan kokonaiskustannusten suunnittelun, seurannan ja säätelyn. Kokemusten mukaan uuden toimintamallin sisäänajo vie 2-3 vuotta, jona aikana tilanne yleensä alkaa oleellisesti helpottua toimintaprosessien parantuessa. Sekä henkilöstö- että talousprosessien haltuun saaminen onkin ollut aivan ensiarvoisen tärkeää toimintakentän saamiseksi haltuun samalla kun valmistaudumme jo näkyvissä oleviin tulevaisuuden haasteisiin. Tähän ei olisi päästy ilman keskitetyn järjestelmän tuottamaa tietoa sekä johtamismahdollisuuksia. Vuosien 2009 ja 2010 painopistealueena ovat edellä mainittujen lisäksi operatiiviset asiat ml. strategisten kumppaneidemme eli sairaanhoitopiirien kanssa käytävät ja uudella tavalla organisoitavat poikkeusolojen suunnittelumekanismit. Operatiiviset asiat käsittävät mm. lääkintähuollon joukkotuotantoon, henkilöstön sijoittamiseen sekä poikkeusolojen suunnitteluun liittyviä asioita. Operatiivisten asioiden ohella arvioinnin ja suunnittelun painopistealueena on myös kenttälääkinnän toiminta- ja koulutusjärjestelmä kokonaisuudessaan. Strategiseen kumppanuuteen perustuvaan yhteistoimintaan sisältyy myös poikkeusolojen toiminnan suunnittelua. Tämä onkin tärkeää perustuuhan kenttälääkintäjärjestelmämme ammatillinen osaaminen ja suorituskyky terveydenhuollon reserviläisiin. Toisaalta myös kumppaneiden on osattava varautua puolustusvoimien tarpeisiin eri valmiudensäätelyn tilanteissa erityisesti niihin toimintoihin, joita edellytetään valmius- ja puolustustilalain toimivaltuuksien astuessa voimaan. Katse kenttälääkintään Kenttälääkintää on viime vuosina kehitetty useista projekteista muodostetun ja pääesikunnan johdossa olevan KLÄÄ- KE (kenttälääkintä) - hankkeen puitteissa. Hankkeessa on keskitetty koko monimuotoinen kenttälääkinnän toimintakentän johtaminen. Siihen sisältyvät lääkintähuollon ydintoimintojen ja puolustushaarojen kenttälääkinnän kehittämisalueet. Hankkeen ensimmäinen vaihekokonaisuus on piakkoin päättymässä kun uudet, hyvin edenneet ja mittavat kenttälääkinnän materiaalihankinnat on toteutettu ja jaettu joukoille. Niillä varustetaan operatiivisten joukkojen sekä huoltorykmenttien kenttälääkintäorganisaatiot ja tuotetaan suorituskykyä arviolta vuotta. LÄÄKV:n vastuulle tulee uuden varustuksen keskitetty huolto ja osaltaan myös jatkokehittäminen harjoituksissa sekä kansainvälisissä (kv) tehtävissä saatujen kokemusten mukaan. KLÄÄKEhanke ei suinkaan lakkaa vaan toiminta jatkuu painotettuna mm. varusteiden käyttöperiaatteiden hallintaan, koulutukseen ja tilannekuvan kehittämiseen. Uutta luotaessa on samalla luovuttu kenttäsairaaloista ja vapautettu merkittävästi varastotilaa. Osa materiaalista käytetään uuden suorituskyvyn hyväksi. Kenttälääkintäjärjestelmällä tuotetaan tarvittava ensiapu ja ensihoito sekä järjestetään potilaiden sairaankuljetus ja 11

12 lääkintämateriaalin täydennykset. Järjestelmä on suunniteltu siten, että operatiivisten joukkojen sekä huoltorykmenttien orgaaniset lääkintäjoukot sekä varusteet ovat yhtenevät ja modulaariset kaikille puolustushaaroille. Huoltorykmenttien lääkintähuoltokomppanioiden ensihoitokeskuksilla voidaan lisäksi tuottaa tehokkaasti ensihoito- ja evakuointikykyä. Tätä kykyä käytetään erityisesti painopistesuunnassa joukkojen tukemiseen. Alueellisilla joukoilla on toistaiseksi prikaati-90 mukainen lääkintävarustus ja kokoonpano. Kenttälääkintäkonseptimme vaikuttaa myös kansainvälisiin ratkaisuihin verrattuna toimintakelpoiselta ja mahdollistaa laajan taktillisen muunneltavuuden erilaisten operatiivisten tehtävien tukemiseksi! Lääkintähuollon strategista kumppanuutta ja yhteistyötä sairaanhoitopiirien kanssa syvennetään poikkeusolojen toiminnan varmistamiseksi erikoissairaanhoidon sopimusten sekä yhteisen koulutuksen pohjalta. Tämä onkin tärkeää perustuuhan kenttälääkintäjärjestelmämme ammatillinen osaaminen ja suorituskyky terveydenhuollon reserviläisiin. Kenttälääkinnän kehittämisestä vastaa puolustusvoimat. Evakuointien päätepisteenä ovat julkisen terveydenhuollon sairaalat. Kehitettäviä toimintoja ovat mm. yhteistoiminta ja tilannekuvan kehittäminen, viestintä, potilasvirtojen käsittely poikkeusoloissa, tietohallinnon kehittäminen kansallisen potilastietoarkiston kehittämislinjausten suuntaan, materiaalilogistiikan ohjaus, terveydenhuoltohenkilöstön sijoittaminen ja kouluttaminen, rekrytointitoimet sekä maakuntajoukko- toimintojen kehittäminen. mintojen prosessit. Perusterveydenhuollon palvelut tuotetaan varuskunnissa vastaisuudessakin pääsääntöisesti itse. Lisääntynyt harjoitustoiminta tulee edellyttämään terveydenhuollon henkilöstön yhä syvempää osaamista kenttälääkinnän ja joukkotuotannon tukemiseksi. Päivystysaikaiset järjestelyt hoidetaan tarkoituksenmukaisella tavalla mm. kumppanoituen. Olemassa olevia ja uusia kumppanuuksia (esimerkiksi laboratorio- ja röntgenpalvelut, fysikaalinen hoito, työterveyshuolto, hammashuolto, päivystykset) kehitetään edelleenkin paikallisen tarpeen ja tarjonnan mukaan. Saapumistarkastusten uusi työnjako hoitajien ja lääkäreiden kesken on osoittautunut onnistuneeksi. Osa terveysasemista suunnitellaan toimimaan poikkeusoloissa kumppanuus- / evakuointisairaalasta jatkohoitoon lähetettyjen potilaiden hoitopaikkana, koska PV:n tarvitsemat hoitoresurssit on varmistettava konservatiivista hoitoa vaativille potilaille. Tulevaisuuteen projisoiden on todettava, että julkisen terveydenhuollon terveyskeskukset eivät kykene antamaan tätä tukea poikkeusoloissa käyttö- sekä kenttälääkinnän koulutusvalmiuksia. Erityisesti sotilasviroissa olevien lääkäreiden kouluttaminen yhä perusteellisemmin operatiivisen alan keskeisiin perusteisiin ja kenttälääkinnän suunnitteluun sekä johtamiseen on tärkeä lähitulevaisuuden tavoite. Kansainvälisen yhteistoiminnan keskeisenä kehittämisperusteena on pohjoismaisen sekä NATO- yhteistyön syventäminen. Tämä seikka vaikuttaa mm. kansainvälisten kurssien ja koulutustapahtumien valintaan. Naton vastikään uudistuneet kenttälääkinnän tavoitemallit etulinjan hoidon ja evakuointien osalta tulevat olemaan osaltaan perusteena myös omaa kenttälääkinnän toimintamalliamme kehittäessämme. Kansainvälisiä kokemuksia on seurattava tiiviisti. Lääkintähuollon joustava suorituskyvyn säätelymahdollisuus erilaisia tehtäviä varten on ollut viimeaikaisissa kriiseissä keskeinen suunnittelun ja toteuttamisen edellytys. PV:n lääkintähuoltojärjestelmä antaa tähän hyvät lähtökohdat. Naton uusiutuvissa kenttälääkinnän etulinjan toimintavaatimuksissa nousee esille ns malli. Huoltorykmenttien lääkintähuoltokomppanioiden ensihoitokeskuksilla voidaan tuottaa tehokkaasti ensihoito- ja evakuointikykyä, sitä käytetään erityisesti painopistesuunnassa joukkojen tukemiseen Erityisesti alkuvaiheessa PV:n toimijoiden sekä sairaanhoitopiirien yhteistä valmiussuunnittelua on tehostettava siten, että sopimus- ja esittelyaineistot ovat samansisältöiset. Tulevan terveydenhuoltolain sisällössä olisi uudella tavalla tarkasteltava myös julkisen terveydenhoitojärjestelmän nykyistä keskitetympää varautumissuunnittelun johtamista. Muussa tapauksessa valtakunnallisten resurssien varaamis- ja laskentakyky poikkeusoloja varten jää puutteelliseksi. Yhteistyö poikkeusolojen suunnittelun tehostamiseksi on käynnistynyt erittäin myönteisesti. Perusterveydenhuollon, ml. työterveyshuolto, kehittämistä jatketaan osana LÄÄKH:n kokonaisuutta tukemaan normaalioloissa erityisesti joukkotuotantoa ja muita PV:n päätehtäviä. Terveysasemat toimivat mahdollisimman itsenäisesti saaden tukipalvelunsa pääosin SOTLK:lta ja osin joukko-osastoista. Kehittämiskohteina ovat edelleen ydintoi- 12 puolustusvoimille. Niiden suorituskykykyyn liittyy tällä hetkellä poikkeuksellisen paljon merkittäviä epävarmuustekijöitä. Optimaalisestikin toimiessaan niillä on täysi työ selviytyä ikääntyvän väestön sekä poikkeusoloissa sairaaloista kotiutettavien potilaiden hoidoista. Suunnitteluperusteena on siksi PV:n oman terveysasemajärjestelmän suorituskyvyn säilyttäminen ja kehittäminen myös poikkeusolojen vaatimuksia varten. Lääkintähenkilöstömme on harjaantunut nuorten asevelvollisten sairauskäyttäytymiseen ja tyyppisairauksiin sekä massavastaanottojen hallintaan niin varuskunnissa kuin leireillä. Uutta henkilöstöä rekrytoitaessa tulee ottaa huomioon kenttäkelpoisuus sekä leireillä ja harjoitusten varotehtävissä toimiminen. Keinotekoinen rajaaminen kenttäsairaanhoitajiin ja muihin hoitajiin tulee vähitellen poistaa. Lääkintähuollossa tarvitaan erilaisia osaamisalueita. Harjoituksissa edellytetään myös kalustojen Tämä tarkoittaa, että verenvuodon tehokas tyrehdyttäminen on aloitettava 10 minuutin sisällä. Tehokas ammattilaisen antama henkeä pelastava ensihoito on puolestaan aloitettava tunnin kuluessa ja kirurginen ensihoito kahden tunnin kuluessa. Panssaroidun evakuoinnin mahdollisuus on oltava jo etulinjassa. Nämä perusteet ovat kovista vaatimuksista huolimatta myös oman kehitystyömme lähtökohtia. Kansainvälisissä kriisinhallintatehtävissä ne ovat joka tapauksessa suorituskykyvaatimusten lähtökohtina. Kenttälääkintäkoulutus niin taistelet kuin harjoittelet Otsikko saattaa vaikuttaa liioittelevalta, mutta siinä on totta mukana. Harjoittelu on koko kenttälääkintäkoulutuksen ydin. Tässä nousee esille myös PV:n vahvuus ja mahdollisuus valtakunnallisesti ylivoimaisena alan toimijana yhteistyössä kumppaneiden kanssa.

13 Kenttälääkintäkoulutuksen keskeinen kehittämisalue ja lähivuosien painopistealue ovat sotilaallisten harjoitusten yhteydessä järjestettävät johtamis- ja toimintaharjoitukset kulminoituen parhaimmillaan yhteistoimintaharjoituksiin eri viranomaisten kanssa. Huoltopataljoonakonsepti on osoittautunut erinomaiseksi harjoitusympäristöksi, jonka käyttömahdollisuuksia edistetään lääkintähuollossa voimakkaasti. Periaate on, että SOTLK:n järjestämistä tehtäväkohtaisista harjoituksista edetään harjoitusten soveltaviin vaiheisiin, joissa harjoittelun lisäksi tuetaan myös normaalia lääkintähuoltoa. Varusmiesten lääkintäkoulutuksessa lääkintäreserviupseerikurssin koulutus on uudistettu ja siinä joukkotuotannon perusteet täyttyvät uusien organisaatioiden ja kalustojen komppania- ja pataljoonatasoisen johtamisen osalta. Muu varusmiesten kenttälääkintäkoulutus on parhaillaan tarkistettavana tavoitteiden ja toteutustavan osalta. Sotaharjoitusten lääkintähuollon tarkastus- ja erotuomaritoimintaa on yhdessä logistiikan muiden toimialojen kanssa kehitettävä siten, että kyetään arvioimaan joukkojen sairauksien sekä tappioiden aiheuttamia suorituskykyvajeita laskentamallien avulla (esim. Sandis- ohjelman ja KASI- järjestelmän käyttö). Näin haetaan tehokkaampaa johtamiskoulutusta ja saadaan myös käytännön tutkimus- ja kehittämistietoa sekä kokemusta. Uutta toimintaa on kehitettävä ja testattava erityisesti LÄÄKK:n johdolla yhteistoiminnassa kokeneiden kentän kouluttajien kanssa. Kehittämispotentiaalia ja tutkimustyön mahdollisuuksia on tällä saralla paljon! Tulevaisuuteen projisoiden on todettava, että julkisen terveydenhuollon terveyskeskusten suorituskykykyyn liittyy tällä hetkellä poikkeuksellisen paljon merkittäviä epävarmuustekijöitä Maakuntajoukko- konsepti sopii hyvin lääkintään. Esimerkkinä lääkintähuollon maakuntajoukosta voisi olla valmiusprikaatin ensihoitojoukkue, jota voitaisiin valmistautua käyttämään myös suuronnettomuustilanteissa. Koulutukseen voisi tällöin sisältyä esimerkiksi nykyaikaisen ensihoitoaseman käyttökoulutus ja antaminen sairaanhoitopiirin käytettäväksi, viestivälineiden hallinta yhteistoiminnassa viranomaisten kanssa sekä valmius toimia helikopterievakuoinneissa. Myönteisiä neuvotteluja on asiasta meneillään. Yleisen terveydenhuollon valmiudet voivat olla rajoitetut esimerkiksi suuronnettomuuksissa sairaalan ulkopuoliseen toimintaan. Puolustusvoimilla puolestaan on kentälle soveltuvia lääkintävarusteita, mitkä voidaan eri päätöksillä antaa kumppanuuksiin perustuen myös siviiliterveydenhuollon käyttöön. Tällaisia ovat esimerkiksi ensihoito- ja leikkausasema, maastokelpoinen sairasauto sekä kehitettävä suojelulääkintävarustus, millä voidaan Kenttälääkintämateriaali on monipuolista. tarvittaessa toimia saastuneessa ympäristössä. Tärkeänä kehittämisalueena ovat lentoevakuoinnit (uudet CASA- kuljetuskoneet ja NH 90- helikopterikalusto). Simulaattoriavusteista katastrofilääketieteen koulutusta, kehitetään yhteistoiminnassa kumppaneiden kanssa. Nopeasti kehittyvänä high-tech maailmana simulaattoriavusteiset järjestelmät tuovat koulutukseen uusia ja tehokkaita elementtejä, mutta vaativat kehittäjiltä ja kouluttajilta paljon. Tavoitteena on vakiinnuttaa SOTLK:n asema valtakunnallisena katastrofilääketieteen osaamiskeskuksena - erityisesti painottaen kentällä tapahtuvaa johtamista ja toimintaa. Puolustusvoimien tuki asevelvollisuusikäisten kansanterveystyössä Palvelukseen astuvien varusmiesten terveydentilan ja palveluskelpoisuuden arviointijärjestelmä on kehittämis- ja analysointivaiheessa. Tavoitteena on, että varusmiespalveluksen keskeytyminen heti palveluksen alkuviikkoina saadaan merkittävästi vähentymään. Kehittämispotentiaalia on sekä terveyskeskusten ennakkotarkastuksissa että kutsunta- ja joukko-osastojen saapumistarkastuksissa. Yhteistyö mm. Kuntaliiton ja puolustusvoimien kanssa on tiivistymässä. Yhteiskunnan intressit ovat tässä vahvasti yhdensuuntaiset puolustusvoimien kanssa. Huoltopataljoonakonsepti on osoittautunut erinomaiseksi harjoitusympäristöksi, jonka käyttömahdollisuuksia edistetään lääkintähuollossa voimakkaasti Puolustusvoimat on kerännyt palvelukseen saapuneista asevelvollisista merkittävää kansanterveystyötä tukevaa tietoa vuosikymmenien ajan. Liikuntatieteellistä yhteistyötä on tehostettu perustamalla jo vuosia sitten puolustusvoimien henkilöstöhallinnon aloitteesta lahjoitusprofessuuri Jyväskylän yliopiston liikuntatieteelliseen tiedekuntaan. Vuoden 2009 alusta on perustettu Oulun yliopistoon osa- aikainen ja määräaikainen sotilasterveydenhuollon professuuri jo aiemman siellä olleen sotilasterveydenhuollon dosentuurin lisäksi. Tavoitteena on tehostaa yhteistä lääketieteellisen tiedekunnan, Työterveyslaitoksen ja Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen kanssa tehtävää tutkimustyötä. Painopiste on kylmäolosuhteita ja nuorison sekä reservin henkilöstön terveydentilan riskejä käsittelevissä tutkimuksissa. Molemmilla professuureilla haetaan myös synergiaetuja siksi liikunnan merkitys painottuu voimakkaasti myös terveydenedistämisessä. Oulun oppituolilla haetaan tukea myös lääkäreiden ja myöhemmin terveydenhuollon ammattihenkilöstön sotilaslääketieteen koulutuksen tehostamiselle etenkin peruskoulutuksessa. Tavoitteena on tehostaa myös omien terveysasemiemme ammattihenkilöstön koulutusmahdollisuuksia esimerkiksi telelääketieteen sovellutusten avulla. Voiko tulevaisuutta ennustaa Ennustaminen on epävarmaa, etenkin mitä kauempana tulevaisuudessa kohde sijaitsee. Kireät taloudelliset ajat tulevat vaikuttamaan monella tavalla pitkälle tulevaisuuteen valtionhallinnossa. Lääkintähuoltojärjestelmämme kehittämisessä ei ole varaa jäädä lepäilemään vaan tehoa ja suorituskykyä on haettava kaiken aikaa. Menestymisen ratkaisevat lopulta hyvät ja dokumentoidut tulokset! Kaikkia puolustushaaroja tukevan SOTLK:n toimintamallin kehittämisen ohella on tarkasteltava myös palvelukeskuksen asemaa ja organisointia - mm. 13

14 osana logistiikkajärjestelmän kehittämistä. Valtion tuottavuusohjelman mukaisiin vaatimuksiin on myös varauduttava. Toimintamallimme lähiajan kehittämisen tavoite on mm. edellä olevista syistä johtuen perusterveydenhuollon ja kenttälääkinnän integroiminen. Tämä edellyttää terveydenhuollon ammattihenkilöstön osaamisen kehittämistä niin PV:n terveysasemien kuin harjoitusten edellyttämiin olosuhteisiin. On nostettava esille ja tunnustettava alan edellyttämä ammatilliset osaamisvaatimukset toimintaympäristömme monipuolisissa erityisolosuhteissa, kuten suurten vastaanottojen organisoinnissa, leiriolosuhteissa sekä eräiden sairauksien ja oireiden ennalta ehkäisyssä, löytämisessä ja hoitamisessa. Kylmäolosuhteet ovat keskeinen osaamisalue. Lääkintähuollon hallintoportaita on merkittävästi supistettu ja rakenne on aiempaan verrattuna virtaviivainen. Kolikolla on tietenkin toinen puolensa. Uusi toimintamalli on käytössä muutaman vuoden ajan, jonka jälkeen voidaan arvioida mm. henkilöstön osaamisen ja rakenteen uudistamistarpeita. Uusi toimintamalli tuo myös mukanaan vääjäämättä tiettyjä ylimääräisiä ponnisteluja ennen kuin hedelmät kypsyvät ja tuloksia tulee. Vanhat toimintamallit nousevat tunnetusti herkästi esille ja siksi henkilöstön keskitetty käyttö sekä verkostotyyppinen toiminta aiheuttavat johtamishaasteita. Kenttälääkintäjärjestelmämme merkittävä uusiminen nykyaikaiseksi ja viemällä kirurgista ensihoitokykyä eteen tuo uudenlaisen suorituskyvyn mahdollisuudet. Haasteita on riittävästi etulinjaan ensihoitovaatimusten toteuttamisessa, evakuointikyvyssä sekä panssaroitujen evakuointiajoneuvojen saamisessa edes harjoituskäyttöön. Uuden lääkintähuollon toimintamallin aiheuttamia ylipääsemättömiä ongelmia ei ole syntynyt. Vaikeuksia on edelleen ollut lääkäreiden rekrytoinnissa, joskin myös onnistumisia on koettu. Pitkäjännitteinen rekrytointityö sekä palvelussuhteen ehtoihin kohdistuneet uudistamiset tuonevat valoa tähänkin asiaan vaikka nopeita muutoksia ei liene odotettavissa taloustilanteella voi tosin olla myönteiset vaikutuksensa. Joukko-osastojen komentajat eivät ole viestittäneet organisaatiomuutoksesta johtuvaa palvelujen heikkenemistä. Terveysasemat koetaan edelleen joukko-osastojen omiksi terveysasemiksi. Yhteenkuuluvaisuuden tunne saa ja pitääkin jatkua joukko-osastoihin, sillä tärkeä tehtävämme on mm. komentajien vastuulla olevan joukkotuotannon tukeminen. Paine lääkintähuollon ammattihenkilöiden työssä on lisääntynyt kenttävuorokausien myötä kittäminen onkin organisoitu SOTLK:n kautta. Yksinäisyyden ja unohtamisen tunne saattaa vaivata joitakin terveysasemia, varsinkin jos niissä on ollut johtamisvajetta. Yhteenkuuluvaisuuden tunnetta tulee vahvistaa niin terveysasemien johtajien kuin SOTLK:n johdon sekä PE:n ja puolustushaarojen ylilääkäreiden toimin. Lopuksi vain verkostoituminen tuottaa tulosta Kansainvälisen taloudellisen kriisin keskellä olemme nyt viimeistään huomanneet olevamme varsin pieni toimija maailmassa. Verkottumalla lääkintähuollossa niin kansallisesti kuin kansainvälisesti on saavutettavissa myös kokonaismaanpuolustuksen ja yhteistoimintaosapuolten win- win hyöty. Olemme kehittäneet uutta toimintamalliamme vasta lyhyen aikaa. Tulokset ovat olleet pääosin myönteisiä. Haasteetkin ovat mielenkiintoisia vaativiakin. Kun hahmotamme jo lyhyen ajan kehittämiskokemuksemme ja peilaamme ne julkisen terveydenhuollon kehittämisvaiheeseen, niin uskon itse erittäin perustellusti puolustusvoimien lääkintähuollon menestymiseen! Puolustusvoimat on kerännyt palvelukseen saapuneista asevelvollisista merkittävää kansanterveystyötä tukevaa tietoa vuosikymmenien ajan Näen tärkeäksi, että terveysasemien johto pitää edelleen aktiivisesti yhteyttä joukko-osaston komentajiin, huoltopäälliköihin sekä varusmiesyksiköiden esimiehiin, vaikka hallinnollinen kes- Onko epäsuhtaa resursseissa SOTLK:n vastuiden ja tehtävien lisääntyessä. Osittain on. Syytkin alkavat selvitä. Joukkotuotannon toteuttamiseksi välttämättömien harjoitusten määrät ovat kentällä selvästi lisääntyneet. Paine lääkintähuollon ammattihenkilöiden työssä on lisääntynyt kenttävuorokausien myötä. Tähänkin on saatu keskityksen avulla uutta voimaa siirtämällä avautuvia virkoja hallinnosta yhä enemmän etulinjaan. SOTLK:n ammattihenkilöitä voidaan käyttää myös valtakunnallisesti. Valmiussuunnittelussa on tullut aika syventää yhteistyötä sairaanhoitopiirien kanssa. Odotusarvot ovat molemmin puolin myönteiset. Reserviläisten sijoitusmenettelyä yksinkertaistetaan ja tehostetaan yhteistoiminnassa sijoittajien ja SOTLK:n kanssa. Menettelytavat, koulutusaineistot sekä sopimusmallit ovat pitkälle yhdenmukaiset. Näin saadaan valtakunnassa yhtenäinen käytäntö, jolla ollaan valmiita kohtaamaan SOTLK:n, huoltorykmenttien ja sotilasläänien yhteistyönä myös uuden terveydenhuoltolain tuomia muutoksia julkisessa terveydenhuollossa. Kadetti johtaa leikkausyksikön valmiiksi saattamista maastossa. 14

15 15

16 Latua avaten......valoa kohti! 93. Kadettikurssin kolmivuotinen taival Mihin sinä tarvitset 800 euroa?. Seisoimme Annelinvaraston jonossa ja soitin isälleni, että tarvitsen läppärin. Etkö sä alottanut kadettikoulussa? hölmistynyt isäni kysyi Kadettikurssi aloitti opintonsa Santahaminan tuulisella sotilassaarella. Edessä häämötti kolme vuotta Bolognan prosessin mukaisesti uudistetut akateemiset opinnot, eikä tulevaisuudesta tiennyt kukaan. Ei edes kurssimme johtaja... Uusimuotoisen kadettikurssin huoltolinjan opiskelijoiden ajatuksia upseerintutkinnosta ja kasvamisesta huoltoupseerin haasteellisiin tehtäviin: 16 Myöhemmin on myönnetty, että kurssimme läpivienti oli kyllä suuniteltu, mutta käytännön toteutus ontui. Sama on todennäköisesti pitänyt kaikkien kurssien osalta paikkansa, mutta tällä kertaa edessämme oli kolme vuotta avaamatonta latua maastossa, jossa kukaan ei ollut 87.kadettikurssin jälkeen hiihtänyt. Onneksemme kaikki tunsivat hiitovälineet sekä ladun. Uusi lumi oli vain satanut entisen päälle, mutta pienten ponnistusten ja olosuhteisiin tottumisen jälkeen tuttu reitti alkoi löytyä. Vanhempien upseerien huolena on varmasti ollut upseeri- ja kadettikasvatuksen toteuttaminen sekä perinteiden välittyminen kurssilemme, mutta huoli on osoittautunut turhaksi. Ensimmäinen vuosi alkoi tuttuun tapaan ensiyöllä ja saimme kokea ensimmäisen vuoden perinneherkut kaikilla mausteilla, kuten aikaisemmatkin kurssit. Vanhaan järjestelmään verrattuna tämä uudenmuotoinen opiskelumalli toimii paremmin myös upseerinkasvatuksen osalta, sillä aloitimme simppuvuotemme Santahaminassa, jossa saimme vanhempien kadettien opastusta ensityönnöistä lähtien. Lisäksi Puolustusvoimissa nykytrendinä oleva joint-operations toteutui heti ensimmäisestä aamusta lähtien kaikkien puolustushaarojen aloittaessa kootusti. Kurssi taisi olla aikoihin ensimmäisiä, jossa palvelusasujen värit sekoitttuivat auditoriossa henkilökemioiden, eikä puolustushaarojen mukaisesti. Opettajienkin hämmästykseksi pääauditorioon ei syntynytkään perinteistä ns. luokkajakoa, vaan kadetit istuivat sekoitetusti aselajitaustasta- ja puolustushaarataustasta riippumatta. Matematiikka, fysiikka, englanti ja ruotsi (aineet, jotka suurin osa oli luvannut unohtaa ylioppilaskirjoitusten jälkeen) räjäyttivät tajuntamme ensimmäisenä vuonna. Kaiken kukkuraksi aineet olivat siirtyneet ihan uusin atmosfääreihin ja ammattiopintotaustan

17 omaavilla oli paljon kiinni hiihdettävää. Niistä kuitenkin selvisimme vertaisopettamisella sekä verellä, hiellä ja tietysti myös kyynelillä. Yleissivistävien opintojen lisäksi maanpuolustuskorkeakoulussa opettettavista oppiaineista pääsimme tutustumaan sotilaspedagogiikan, johtamisen, sotatekniikan ja sotataidon kiehtoviin maailmoihin. Sotahistorian ja strategian katsaus oli odotettua kevyempi pintaraapaisu ja pääpaino oli sotilasspedagogiikassa ja johtamisessa. Johtamisen saralla keskityttiin sotilasjohtamisen nelikenttään, leadershippiin painottuen. Työelämää varten suoritimme kouluammunnanjohtamis-, tulitoiminnanvalvojan-, sekä käsikranaatin heittoharjoituksen johtajan oikeudet. Maaliskuun lopussa, päästyämme simppu-statuksesta sarkajuhlan myötä, oli aika siirtyä puolustushaarakouluihin. Merivoimien seilatessa Suomenlinnaan, Ilmavoimien liitäessä Tikkakoskelle, suorittivat Maavoimat moottorimarssin Maasotakoululle Lappeenrantaan. Viiden kuukauden intensiivisen peruskoulutuskauden jälkeen saimme takataskuumme lisää ammuttamisoikeuksia, sekä jääkärijoukkuuen johtajan käytännön kokemusta. Tietysti perus oppiaineet (matematiikka, englanti, fysiikka) olivat mukana kuormittamassa upseeriksi kasvamistamme. Puolustushaarakouluvaiheen päätteeksi, meidät asetettiin opintomenestyksen mukaiseen järjestykseen, jonka perusteella aselajit valittiin. Huoltolinjalle valikoitui ennakkoluulottomia ja eri aselajitaustaisia kadetteja. Jo näinkin varhaisessa vaiheessa nämä urhot ymmärsivät sen tosiasian, että huoltoupseerin tulevaisuuden näkymät ovat valoisammat. Toinen opiskeluvuotemme oli kadettielämän kulta-aikaa. Kun palasimme huoltomies-statuksella takaisin Maanpuolustuskorkeakoululle, pääsimme vaihtamaan kokemuksiamme muiden puolustushaarojen kadettien kanssa. Tämä toi lisäarvoa pääaineiden opiskeluun, jotka valitsimme toisen vuosikurssin alussa. Linnanjuhlat, sekä erilaiset muut edustustehtävät tulivat meille tutuiksi. Kadettikuorolla, rekrytointiryhmällä, sekä kadettitoverikunnalla riitti tekemistä. Vuoden tiiviin yhdessäolemisen ja yhteisten kokemusten syntymisen seurauksena kurssimme hitsautui erinomaisesti yhteen, ja näin ollen voidaankin puhua todellisestä kadettihengen synnystä kurssillamme. Pääsimme nauttimaan mereen heitoista ja perinteiden vaihdosta aina poikamiesoikeudenkäynteihin asti. Lisäksi saimme ainelaitoksiltamme tutkielmiemme aiheet, sekä repullisen eväitä sen tekemiseen. Syyskuun alussa 2008 oli kursimme yhteinen taival tullut jälleen päätökseen. Ensimmäistä kertaa koko koulutuksemme aikana hajauduimme maakuntiin aselajikouluihin. Muiden joutuessa omiinsa, pääsivät huoltoveljet Lahteen Huoltokoululle. Sininen vaihtui paremman sävyiseen siniseen, ja läppärit korvattin maastopuvulla ja Wurthin työ- 17

18 edesauttanut oppimistamme, näin ollen laatikoita on ollut enemmän kannettavaksi ja johtamissuorituksia toteutettavaksi. Johtamissuorituksiahan ei koskaan ole liikaa, ja olemmekin päässeet toteuttamaan enemmän itseämme, kuin aikaisemmat kurssit. Olemme myös havainneet, etteivät kurssitoverimme ymmärrä aselajimme asioistamme juurikaan mitään, eivätkä he voi ymmärtää kuinka paljon me tiedämme heidän aselajiensa asioista. Varusmiesaikaiset aselajitaustamme ovat jokaisella huoltolinjan kadetilla erilaiset, eikä kenelläkään ole huoltotaustaa. Tämä tosiasia on tuonut lisää väriä ja näkemystä sekä ajattelutapaamme, että opetuskeskuisteluihimme. Myös toimialaopettajien ja kurssinjohtajan eriytyvät näkemykset ja kokemukset ovat inspiroineet meitä uudenlaiseen ja luovaan ajattelutapaan. Opetusupseerien avoin ja kannustava suhtautuminen koulutettavien kirjaviin kysymyksiin, esityksiin ja kritiikkiinkin, on lisännyt luottamusta itseemme sotilasjohtajina, sekä huollon johtajina. Meidän on annettu toimia itsenäisesti ja vapaasti, lopputuloksen näyttäessä miltä tahansa. Täyden yhdistelmän ollessa linkussa metsätiellä, oppii huoltomieskin viimeistään yrityksen ja erehdyksen kautta. Huoltoupseeriperheen avoimuus on ylittänyt sotilasarvojen muurin ja mahdollistanut osallistumisemme huoltotaktiikan kehittämisen tilaisuuksiin. Keskusteltaessa muiden kadettiveljien kanssa, olemme huomanneet miten erinomaisen oppimisympäristön Huoltokoulu on onnistunut luomaan. Aselajivaiheen jälkeen koemme pystyvämme siirtymään työelämään avoimina, huollon osalta ammattitaitoisina ja kehittymishaluisina. Hygieniapassi, ensiapukurssi, C1E-ajokortti, ITKK-valvojan oikeudet, logistiikan peruskurssi, vesihuoltokurssi sekä varusmiesten kanssa toimiminen huoltojoukkueen kouluttajana harjoituksissa ja monet muut huoltoon liittyvät harjoitukset antavat meille hyvät valmiudet siirtyä joukko-osastojen palvelukseen. Ensimmäiset kolme vuotta olemme avanneet vanhaa latupohjaa tuleville kursseille, mutta nyt kartat ja kompassin on jaettu, ja edessä häämöttää hiihtosuunnistusvaihe. Neljän vuoden hiihdon jälkeen on aika suunnata sukset takaisin kohti Santahaminaa. Tällöin käynnistyy kaksivuotinen maisterinvaiheemme, jonka jälkeen tutkintomme on suoritettu. Tällöin ladun avaaminen tulee jatkumaan huollon osalta. Constantem decorat honor. 93.KADK/Huoltolinja hanskoilla. Aloitusoppitunnilla meille kerrottiin, mitä opiskelu tulisi sisältämään. Kurssinjohtajamme Kapteeni Mika Pyykkö oli tietenkin toimittanut meille läpiviennin hyvissä ajoin, mutta nyt sen sisältö avautui meille tarkemmin. Tulisimme saamaan perusteet ensimmäiseen SA-sijoitukseemme ja valmennuksen työtehtäväämme joko toimiala-, tai aselajijoukon huollon kouluttajana. San tahaminassa tekemämme palveluspaikkavalinnat ja palvelussitoumukset auttoivat meitä soveltamaan opetuksen sisällön kultajyväset tulevaan työympäristöömme ja joukko-osastoomme suhteuttaen. Linjamme pieni koko on 18

19 Tuotteet ja ratkaisut kaikkeen pesuun ja puhdistukseen Puhtaus on meille iso asia. Farmos Oy, Tengströminkatu 6, PL 157, Turku Puh

20 Sodan jälkeisen keskusvarastointijärjestelmän synty Ennen jatkosodan syttymistä puolustusvoimien hallussa oleva materiaali voitiin luokitella karkeasti kahteen ryhmään. Tärkeimmän ryhmän muodosti sodan ajan joukoille kuuluva liikekannallepanossa tarvittava sotamateriaali, joka oli varastoituna Suojeluskuntapiireissä 362 perustamispaikassa ympäri maata. Kaikesta puolustusvoimien hallussa olevasta materiaalista tämä oli noin prosenttia. Toisen materiaaliryhmän muodostivat sodan ajan joukon ja sotatalouden tarvitsema täydennysmateriaali. Tämä materiaali oli varastoituna vuoden 1940 kesällä 35 eri varikkoon. Jatkosodan päätyttyä Moskovan välirauhansopimukseen , sotamateriaali oli tarkoitus varastoida joukkojen kotiuttamisen yhteydessä samankaltaisesti kuin ennen jatkosotaa. Näin mahdollistettaisiin uusi liikekannallepano tarvittaessa nopeastikin. Kesällä 1941 käytössä olleista perustamispaikoista tulisi ensin kotiuttamispaikkoja ja kotiuttamisen jälkeen taas uusia perustamispaikkoja. Kenttäarmeijan sotamateriaali varastoitaisiin edelleen perustamispaikan läheisyyteen ja täydennysmateriaali lähetettäisiin varikoihin. Kotiuttamisen toteuttaminen ja materiaalin varastointi ei kuitenkaan ollut enää ainoastaan suomalaisten asia. Välirauhansopimuksen täytäntöönpanoa ja 20 toteutusta saapui valvomaan syyskuun lopulla Liittoutuneiden valvontakomissio (LVK). Välirauhansopimuksessa kotiuttamiselle asetetusta 2 ½ kuukauden määräajasta oli kulunut yli kuukausi, kun illalla suomalaiset esittelivät LVK:lle ensimmäisen versionsa kotiuttamissuunnitelmasta. Rauhan ajan armeijan vahvuus oli suomalaisten suunnitelmassa noin miestä, joka vastasi vuoden 1941 kesän tilannetta. Täydennysmateriaalille oli varattu yhteensä 47 varikkoa. Suunnitelmaa ei ollut käännetty kokonaisuudessaan venäjäksi, ja LVK ei suostunut ottamaan sitä vastaan. Käännetty versio tuli esitellä seuraavana aamuna. Illan tapaamisessa LVK lupasi kuitenkin, että valmistelut kotiuttamista varten saatiin aloittaa heti. Seuraavana aamuna käännetty kotiuttamissuunnitelma oli valmiina. Edellisen illan keskustelun pääkohdat oli esitelty yön aikana LVK:n puheenjohtajalle kenraalieversti Zdanoville. Hän oli pitänyt välirauhan sopimuksessa mainittuna rauhan ajan armeijan tarkasteluhetkenä vuotta Nyt esitelty vuoden 1941 tilannetta vastannut kotiuttamissuunnitelma oli siis laadittu väärin perustein. Samassa tilaisuudessa ilmoitettiin kuitenkin, ettei LVK:n puolelta ole esteitä demobilisaation välittömälle aloittamiselle. Valvontakomissio saapuu Malmille syyskuun lopussa (Sa-kuva) Näiden ohjeiden pohjalta suomalaiset aloittivat kotiuttamisvalmistelut. Kotiuttaminen tuli alkaa , mutta kotiuttamissuunnitelmaa ei ollut vielä virallisesti hyväksytty. Tämän vuoksi LVK:n puheenjohtajan sijaiselta kenraaliluutnantti Savonenkovilta saapui kirje , jossa täsmennettiin kotiuttamista varten annettuja määräyksiä. LVK salli edelleen kotiuttamisen valmistelun, mutta miehistöä ei saanut lähettää pois joukko-osastoista tai yhtymistä ennen kuin kotiuttamissuunnitelma oli lopullisesti tarkastettu ja hyväksytty. Tarkemman vastauksen antamiseen LVK tarvitsi aikaa ja tietoja Suomen armeijan vahvuuksista ennen sotaa. Tiedot toimitettiin LVK:lle aamulla. Nämä vahvuudet olivat pohjana LVK:n antamaan ohjeistukseen. Presidentti Mannerheimille lähettämässään kirjeessä Zdanov vahvisti LVK:n kannaksi, että Suomen rauhan ajan armeijan vahvuuden tuli noudattaa tilannetta , eikä se saanut ylittää miestä. Perustamisesta ja kotiuttamisesta vastuussa ollut Suojeluskuntajärjestö oli lakkautettava mennessä välirauhansopimuksen vastaisena hitleriläistyyppisenä järjestönä. Uudelleen laadittu kotiuttamissuunnitelma ja lakimuutosehdotukset oli esitettävä LVK:lle Yleisen demobilisaation alkamispäivämääräksi oli määrättävä Kotiuttamisen yhteydessä luovutetut aseet ja ampumatarvikkeet oli jätettävä joukko-osastojen varastoihin, myöhemmin tapahtuvaa keskusvarastoihin kokoamista varten. LVK:n määräyksen perusteella Suojeluskuntajärjestö lakkautettiin ja sille kuuluneet tehtävät vahvistettiin lailla aluejärjestön hoidettaviksi. Sotilaspiirijako käskettiin kotiuttamisen loppumiseen ( ) asti tammikuun 1941 suojeluskuntapiirijaon mukaiseksi, jonka pohjalle kotiuttamisvalmistelut oli tehty. Aluejärjestö jaettiin kotiuttamisen päättymisen määräajan jälkeen 9 sotilaslääniin ja 27 sotilaspiiriin. Samalla rauhan ajan armeijan vahvuus pudotettiin LVK:n vaatimaan mieheen. Järjestely vastasi vuoden 1939 tilannetta. Varikkojen määrä säilyi muusta suunnitelmasta poiketen vuoden 1941 kaltaisena. Suunnitelmassa oli puolustusvoimille varattu yhteensä 47 varikkoa, vaikka vuonna 1939 varikkoja oli ollut vain 9 maavoimilla ja 1 yksi ilmavoimilla. Kotiuttamisen jälkeisistä perustamispaikkojen sotamateriaalivarastoista uusitussa kotiuttamissuunnitelmassa ei mainittu mitään.