Miekka taottiin sekä kestäväksi että kevyeksi. Risti oli sen ainoa sallittu koriste.

Transkriptio

1 Uskonnon historia Ritareiden Kypärä oli taottu yhdestä rautakappaleesta, joten siinä ei ollut hauraita saumoja. Päällysvaate oli aluksi karkea kaapu, kuten munkeilla, mutta myöhemmin topattu kaapu tai tunika. Vaate oli hihaton tai lyhythihainen. Varusteet Ritarit olivat eliittisotilaita, joilla oli harvalukuisuudestaan huolimatta suuri merkitys taisteluissa. Heitä oleskeli Palestiinassa ja Syyriassa kerrallaan noin 300, mutta taistelussa yksi täysissä varusteissa oleva ritari vastasi kahtakymmentä jalkamiestä. Maltan ritarikunta tunnetaan nykyisin 1500-luvulta juontuvalla nimellä, mutta alun perin ritareita kutsuttiin johanniitoiksi ritari kunnan suojeluspyhimyksen mukaan. Ritarien varusteet Miekka taottiin sekä kestäväksi että kevyeksi. Risti oli sen ainoa sallittu koriste. Rengaspaita jätettiin joskus kesäisin pois, jos se ei ollut taistelussa välttämätön. Saappaat oli tarkoitettu vain taisteluun ja erityis tilanteisiin, muutoin niitä pidettiin liian ylellisinä. Denne PDF er til privat brug. Derfor må du ikke printe kopier til andre eller dele linket på nettet (f.eks. i mails eller på Facebook) Copyright Historie/Bonnier Publications -

2 900 vuotta Maltan ritareiden historia on yhtä pitkää alamäkeä. Ensin he menettivät Jerusalemin, sitten maansa ja rikkautensa. Silti he aina nousivat ahdingosta ja jatkoivat työtään. Tänä vuonna maineikas ritarikunta viettää 900-vuotisjuhlaansa. boris koll Print: tre Status: Er PDFet Layout: bm Red.sek: jb Välimeri/ Johanniittamunkit, jotka hoitivat sairaita kristittyjä pyhiinvaeltajia, järjestäytyivät Jerusalemissa vuonna Järjestö sai kirkon virallisen hyväksynnän vuonna 1113, ja 1100-luvun aikana sääntökunnasta kehittyi ritarikunta. Kun Pyhä maa vuonna 1291 jäi otto maaneille, ritarit siirtyivät vuosien saatossa Kyproksen, Rodoksen ja Maltan kautta Roomaan. Rooma Rodos Malta Kypros Jerusalem christa hook/osprey publishing & shutterstock Historia Denne pdf-en er kun for privat bruk. Det er ikke tillatt å skrive ut kopier til andre eller dele koblingen via nettet (f.eks. i epost eller på Facebook). Copyright Historie/Bonnier Publications

3 yhä maa Jerusalemin sairaala oli aikansa suurin. Siellä oli tilaa potilaalle Köyhien palveluksessa Maltan ritarikunnan tarina alkoi johanniittamunkeista, joiden sääntökunta perustettiin Jerusalemissa vuoden 1023 tienoilla eli kauan ennen vuonna 1099 tehtyä ensimmäistä ristiretkeä. Köyhien palvelijoiksi itseään nimittäneet munkit pitivät yllä hospitaalia eli sairaalaa, johon mahtui potilasta. Siellä sairaat saivat aikansa parasta hoitoa, johon kuului terveellinen ruoka ja puhtaat sängyt. Munkkien elämän kulmakiviä olivat rukous, selibaatti ja työ. He hoitivat kaikkia uskonnosta riippumatta. Vaatetus Alun perin johanniitat käyttivät vain ruskeaa kaapua, jota koristi valkoinen risti. Vuonna 1259 paavi määräsi, että ritareiden oli käytettävä punaista vaatetta erottautuakseen alempiarvoisista veljistä. Punainen väri yleistyi kuitenkin pian kaikenarvoisilla jäsenillä. Ritarien varusteet christa hook/osprey publishing spl Sairaalamunkeista sotilaiksi 1113 Ritarit tappoivat muslimeja rakkaudesta Muslimit veivät Pyhän maan ritareilta viekkaudella 1187 Ritarit kärsivät kohtalokkaan tappion Hattinin tulivuoren lähellä. Kun ristiretkeläiset olivat valloittaneet Jerusalemin vuonna 1099, monet heistä palasivat kotimaahansa, ja uusi kristitty kuningaskunta jäi lähes suojattomaksi. Paavi hyväksyi johanniittojen sotilaallisen haaran omaksi organisaatiokseen vuonna 1113, ja luvun puolivälissä siitä kehittyi ritarikunta, joka oli omistautunut Pyhän maan puolustamiselle. Sotiminen ja lähimmäisenrakkaus oli hankala yhdistää, ja paavi teroitti, että ritarikunnan piti ensisijaisesti palvella köyhiä. Ritarit itse pitivät sotaisten muslimien tappamista rakkaudentekona. Yksi johanniittojen tärkeimmistä tehtävistä oli suojella miekoillaan kristittyjä pyhiinvaeltajia. Johanniitat saivat muslimeista mahtavia voittoja, mutta joutuivat myös kokemaan yhden uskonsotien suurimmista ja nöyryyttävimmistä tappioista. Kesäkuun 1187 lopulla sulttaani Saladin keräsi ratsumiestä ja jalkaväen sotilasta aloittaakseen pyhän sodan kristittyjä vastaan. Jerusalemissa oli tuolloin ritaria ja jalkaväen sotilasta, mikä riitti hyvin kaupungin puolustamiseen. Saladin oli kuitenkin viekas, ja hän houkutteli kristittyjen armeijan taisteluun avoimella maalla. Hän hyökkäsi pienellä joukolla Tiberiaksen kristityn kaupungin kimppuun. Jerusalemin kuningas lähti auttamaan Tiberiaksen asukkaita juuri niin kuin Saladin oli toivonut. Kun kristityt olivat raskaissa varusteissaan ehtineet tasangolle, Saladinin ratsumiehet hyökkäsivät heidän kimppuunsa ja pakottivat kristityt tieltä vaikeakulkuiseen maastoon. Taistelu päättyi Hattinin tulivuoren lähellä, jossa kristityt joukot joutuivat saarroksiin ilman juomavettä. Nääntyneet miehet taistelivat epätoivoisesti, mutta muslimit löivät heidän armeijansa täysin ja Jerusalemin kuningas joutui sotavangiksi. christa hook/osprey publishing akg images Denna PDF är endast för privat bruk och får inte kopieras till andra eller spridas via länkar på nätet (t.ex. via e-post eller på Facebook) Copyright Världens Historia/Bonnier Publications

4 Kristittyjen tappio Konya kilikia Eregli Turkki Haruniye Tarsos Aleppo Alanya Antiokia 1 Latakia Hama Masyaf Famagusta Tartus V kyproksen kuningaskunta ä Kyproksesta tuli uusi Jerusalem Johanniitat vetäytyivät muiden sotureiden ja siviilien kanssa Kyprokselle, jonka hallitsija nimettiin Jerusalemin kuninkaaksi. l i Tripoli m e r i 2 Beirut 0 50 Baalbek Damaskos Tyros Akko Hattinin tulivuori Tiberias Bosra Jerusalemin kuningaskunta Caesarea Nablus Jordania Arsuf Amman Jerusalem Betlehem Askelon Gaza Syyria Krak des Chevaliers Sidon Jerusalem oli alueen viimeinen kristitty valtio Kun ristiretkeilijät valloittivat Jerusalemin vuonna 1099, siitä tuli kristityn valtion pääkaupunki. Kaupunki päätyi muslimeille 1187, ja koko kuningaskunta hajosi 1291, kun muslimit valloittivat Akkon linnoituksen. Homs Tripolin kreivikunta 3 Muslimikaupunki Kristitty kaupunki Kristitty linnoitus Johanniitat luvun puoli välissä perustettu ritarikunta. Temppeliritarit. Johanniittojen pahin kilpailija. Hajotettiin Saksalainen ritarikunta. Muita selvästi pienempi ritarikunta. Muslimit yhdistivät voimansa lyödäkseen kristityt 1200-luvulla sulttaani Baibars yhdisti keskenään taistelleet Kairon ja Damaskoksen kalifaatit valtioksi, joka oli kyllin voimakas kukistamaan kristityt. Antiokian ruhtinaskunta Ritarit eivät voineet pelastaa Tripolia Ristiretkeilijät valloittivat Tripolin vuonna 1109 ja tekivät kaupungista ja sen ympäristöstä Jerusalemin kuningaskunnan alaisen kreivikunnan. Johanniitat puolustivat sitä pitkään voimistuvalta muslimivallalta. Kreivikunta hajosi vuonna Muslimit käyttivät viekkautta Johanniitat hallitsivat Pyhän maan suurinta linnoitusta, nykyisen Syyrian alueella sijaitsevaa Krak des Chevaliersia. Linnoitus oli rakennettu jyrkkä seinäiselle harjanteelle, minkä ansiosta sitä oli helppo puolustaa. Vuonna 1271 Kairon sulttaani Baibars halusi silti valloittaa sen. Kuukauden piirityksen jälkeen sulttaani päätti käyttää viek kautta. Hän lähetti ritareille ritarikunnan johtajan nimissä väärennetyn kirjeen, jossa määrättiin luovuttamaan linnoitus. Ritarit menivät lankaan. Maras Amoude H ävittyään Hattinin taistelun kristityt joutuivat luopumaan kaupungista toisensa jälkeen. Tärkein niistä, Jerusalem, jäi muslimien käsiin 2. loka kuuta Vuonna 1190 alueella oli enää muutamia kristittyjen hallussa olevia erillisalueita, joita puolustivat kolmen ritarikunnan ritarit. Johanniitat pitivät hallussaan osaa Jerusalemin kuningaskunnasta sekä nykyisessä Syyriassa sijainneesta Tripolin kreivikunnasta, jossa olivat muun muassa Krak des Chevaliersin ja Margatin lin noitukset. Temppeliritarit puolustivat An tio kiaa ja vaikuttivat myös Tripolissa ja Jerusalemin kuningaskunnassa. Saksalaisen ritari kunnan jäseniä oli Kilikiassa Turkissa sekä Jerusalemin kuningaskunnassa. Kristittyjä sotureita oli kuitenkin liian vähän. Vuonna 1291 kukistui Lähi-idän viimeinenkin kristitty valtio, Jerusalemin kuningaskunta. Ritarit eivät voineet käsittää, miten Jumala saattoi sallia heidän menettää Pyhän maan. Sis Nigde Vähän kerrallaan kristityt menettivät alueensa muslimeille. Ritarikunnat taistelivat turhaan ylivoimaa vastaan. Hebron Israel Karak 100 km 1271 akg images Ottomaanit huijasivat Syyriassa sijaitsevan Krak des Chevaliersin linnoituksen antautumaan. christa hook/osprey publishing & shutterstock Historia Dit pdf-bestand is voor privégebruik. Daarom mogen er geen kopieën aan derden worden verstrekt en mag de link niet op internet (bijvoorbeeld in een of op Facebook) worden gedeeld. Copyright Historia/Bonnier Publications -

5 odoksen linnanherrat Merirosvoista pakolaisiksi Ritarien lippu Maltan ritarikunnan lipussa on punainen pohja ja valkoinen risti aivan kuin Tanskan Dannebrog-lipussa, mutta ritarien lippu on vanhempi. Paavi Innocentius II kuvasi ritarikunnan symmetrisen punavalkoisen lipun jo vuonna 1130 antamassaan käskykirjeessä. christa hook/osprey publishing Ritarit ottivat Rodoksen Bysantilta Vuonna 1306 kodittomiksi jääneet ritarit valloittivat Rodoksen saaren Bysantilta ja perustivat sinne itsenäisen valtion. He alistivat saaren alkuperäisen kreikkalaisväestön alamai sikseen ja keräsivät siltä veroja. Rodoksen kaupungissa he ympäröivät muurilla yhden korttelin, jonne muilta oli sen jälkeen pääsy kielletty. He vahvistivat saaren lin noitteita ja pitivät yllä sairaalaa, jossa hoidettiin saaren asukkaita. Jälkimmäisellä he tosin yrittivät lähinnä kohentaa mustunutta mainettaan Ritareiden varusteet Ritarikunta linnoitti valtaamansa Rodoksen. Jaloista ritareista sukeutui ahneita merirosvoja Nykyisen Turkin rannikolla sijaitseva Rodos oli ihanteellinen tukikohta islamin vastaisen sodan jatkamiselle. Sodankäyntitavat kuitenkin muuttuivat, sillä ritarit vaihtoivat sotaratsut ja peitset käytännöllisimpiin sotalaivoihin. Johanniitoilla oli ollut aiemminkin käytössään laivoja, joilla he olivat kuljettaneet varusteita ja miehiä Euroopasta Pyhälle maalle. Nyt he alkoivat koota pientä mutta iskukykyistä laivastoa rakentamalla kaleereja ja myöhemmin isompia sotalaivoja. Muutamassa vuodessa maalla taistelleista ritareista tuli merenkävijöitä. Vuoden 1310 tienoilla he alkoivat jahdata muslimien laivoja, olivatpa ne 1310 sitten siviili- tai sotilasaluksia, ja ryöstellä muslimien rannikkokaupunkeja. Saa liilla he rahoittivat sotavarustelua. Ritarikunnan jäsenet kävivät ahneiksi. He eivät enää tyytyneet siihen, mitä saivat itse ryöstettyä, vaan he jakoivat myös muille kaapparinlupakirjoja muslimien ryöstelyyn. Vastineeksi kaappari- ja orjakauppaluvista he vaativat ritarikunnalle kymmenen prosenttia tuotosta. Omissa silmissään ritarit olivat yhä pyhiä ja jaloja sotureita. Muslimeille he olivat kuitenkin vain merirosvolauma, joka piti saada mahdollisimman pian kuriin. Oli selvää, että Rodoksella oli odotettavissa yhteenotto. Johanniitat kerä sivät varoja ryöstelemällä muslimien laivoja. Vuonna 1480 Rodosta piiritti ottomaania, mutta kaupungin puolustajaa pitivät pintansa. Tämä PDF-tiedosto on tarkoitettu yksityiseen käyttöön. Sitä ei saa jakaa tulosteena, liitteenä eikä linkkinä verkossa (esim. sähköpostilla tai Facebookissa) Copyright Historia/Bonnier Publications

6 1480 Muslimit piirittivät Rodosta viikkotolkulla Kaupungin puolustajat olivat pahassa alakynnessä, sillä hyökkääjillä oli miestä ja raskaita tykkejä. Muurien kestävyys ratkaisi piirityksen. Toukokuun 23. päivänä vuonna 1480 Rodoksen puolustustorneista kajahti hälytys. Horisonttiin oli ilmestynyt 160 vihollislaivaa, jotka kuljettivat mukanaan :ta ottomaanisotilasta. Kaupunkia puolustamassa oli vain viitisensataa ritaria ja kaksituhatta jalka väen sotilasta. Kristityt olivat pahassa alakynnessä, ja heidän kohtalonsa riippui täysin kaupungin linnoitusten kestävyydestä. Ottomaanit tulivat nykyisen Turkin alueelta. He olivat ottaneet Konstantinopolin haltuunsa 27 vuotta aiemmin ja luoneet mahtavan valtakunnan. Rodoksessa he ottivat ensimmäisenä kohteekseen tornin, joka puolusti kaupungin kahta satamaa. Raskaat tykit moukaroivat tornia päiväkausia, ja 9. kesäkuuta ottomaanit ryhtyivät suurhyökkäykseen. Viime tipassa ritarit onnistuivat tekemään vastaiskun: joukko ritareita rynnisti hevosineen yhdestä linnoituksen portista suurmestari Pierre d Aubussonin johdolla ja jyräsi alleen satoja vihollisia. Piirittäjät jatkoivat muurien tulitusta, ja 27. heinäkuuta he yrittivät taas hyök käystä. Nyt ottomaanien eliittisotilasta onnistui valloittamaan linnoituksen tornin ja tunkeutumaan kaupunkiin. Kolme tuntia kestäneen taistelun jälkeen ritarit onnistuivat kuitenkin lyömään hyökkääjät. Ottomaanit lopettivat piirityksen, sillä heistä oli kuollut ja haavoittunut. Ritarit puolustivat linnoitustaan tykeillä, joilla voitiin ampua 260-kiloisia graniittikuulia 200 metrin päähän. kylepounds2001 Sulttaani oli ritareille jalomielinen Vuoden 1480 tappio ei lannistanut ottomaaneja. 26. kesäkuuta 1522 he hyökkäsivät uudestaan Rodokseen. Tällä kertaa heillä oli 400 laivaa ja satatuhatta miestä. Ritarit olivat vahvistaneet muureja ja torneja, mutta kaupunkia puolusti vain 700 ritaria ja muuta sotilasta Ottomaanien tykit pommittivat kaupunkia keskeytymättä kesäkuusta syyskuuhun. Muurit kestivät sen sortumatta, kunnes 4. syyskuuta piirittäjät laukaisivat kaksi ruutipanosta muurien alle kaivetuissa tunneleissa. Räjähdys sai 11 metriä kau pungin muuria sortumaan. Massiivisesta hyökkäyksestä huolimatta ritareiden onnistui pitää kaupunki hallussaan vielä kolme ja puoli kuukautta. Lopulta heidän oli silti pakko antautua. Sulttaani Suleiman I Suuri päästi heidät armollisesti lähtemään, ja 1. tammikuuta 1523 ritarit nousivat 50 laivaan ja purjehtivat pois Rodoksesta. Historia Denne PDF er til privat brug. Derfor må du ikke printe kopier til andre eller dele linket på nettet (f.eks. i mails eller på Facebook) Copyright Historie/Bonnier Publications -

7 altalta Kaarle V oomaan 1530 Kaarle V:llä oli takaajatuksensa, kun hän antoi ritareille Maltan. Ritarit jatkoivat uskonsotaa Keisari lahjoitti ritareille saaren Rodoksen tappion jälkeen ritarit olivat seitsemän vuotta kodittomina. Vuonna 1530 he saivat Maltan lahjoituksena Saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijalta Kaarle V:ltä. Keisari ihaili ritareiden rohkeutta, mutta hän ei tehnyt lahjoitusta ilman taka-ajatuksia. Malta oli hyvä tukikohta merisodassa ottomaaneja vastaan, ja ritarit pitivät vihollisen loitolla keisarin maista. Maltan kaudella johanniittoja alettiin kutsua Maltan ritareiksi. Maltasta tuli itsenäinen valtio, joka kävi jatkuvasti sotaa ottomaanien kanssa. Sen laivat alkoivat taas ryöstellä muslimilaivoja, mikä sai Suleiman I Suuren katumaan ritareiden vapauttamista. Kuukausien piiritys Maltalla päättyi ritareiden voittoon Maltan ritareiden hyökkäykset muslimilaivojen kimppuun saivat ottomaanit raivoihinsa. He aikoivat tuhota ritarivaltion. Tuloksena oli ritareiden ja ottomaanien viimeinen yhteenotto. Toukokuun 19. päivänä vuonna 1565 ottomaanien miehen armeija nousi maihin Maltalla ja alkoi piirittää sen pääkaupunkia. Ritareiden suur mestari Jean Parisot de la Valette joutui puolustamaan saarta vain 500 ritarin, tavallisen jalkaväen sotilaan ja paikallis väestöstä värvätyn sotilaan voimin. Ottomaanit olivat tuoneet mukanaan 35 raskasta tykkiä, joilla he pystyivät pommittamaan muureja jopa 80 kilon painoisilla rauta- ja kiviammuksilla. 24. toukokuuta ottomaanit keskittyivät sataman suulla sijaitsevan Saint Elmon linnoituksen moukarointiin. Sitä pommitettiin ja sitä vastaan hyökättiin tauotta 31 päivän ajan. Kun linnoitus lopulta antautui 23. heinäkuuta, siitä oli jäljellä enää vain kasa raunioita. 129:stä linnoitusta puolustaneesta ritarista oli hengissä enää yhdeksän. Maltan avaimeksi kutsutun Saint Elmon sankarilliset puolustajat pelastivat kuitenkin ritarivaltion. Heidän ansiostaan ritarit pystyivät pitämään pintansa yli 1565 kaksi kuukautta ja voittamaan aikaa. 8. syyskuuta he saivat lopulta avukseen espanjalaista ja italialaista sotilasta. Koska ottomaanit olivat siihen mennessä menettäneet kymmeniätuhansia miehiä, he joutuivat peräytymään. Myös ritarivaltion tappiot olivat valtavat sotilaasta oli elossa enää vain 500, ja lisäksi 500 ritarista oli kaatunut 300. Suurin osa eloonjääneistäkin olivat haavoittunut. Malta oli kuitenkin pelastunut, eiväkä ottomaanit enää yrittäneet sen valloitusta. Suleiman I Suurmestari antoi kaupungille nimen Maltan piirityksessä oli vastakkain kaksi taitavaa johtajaa: sulttaani Suleiman I Suuri oli valloittanut suuria osia Lähi-itää ja Pohjois-Afrikkaa sekä koko Itä-Euroopan, ja Maltan ritarikunnan suurmestari Jean Parisot de la Valette puolestaan sinnitteli joukkoineen pitkään, vaikka vihollisella oli miesylivoima. Piirityksen jälkeen hän perusti Jean de la Valette saarelle uuden pääkaupungin, joka nimettiin hänen mukaansa Vallettaksi ottomaanin armeija piiritti Maltan pääkaupunkia lähes neljä kuukautta. National Maritime Museum, Greenwich 40 Historia Denne pdf-en er kun for privat bruk. Det er ikke tillatt å skrive ut kopier til andre eller dele koblingen via nettet (f.eks. i epost eller på Facebook). Copyright Historie/Bonnier Publications

8 1672 Yksi avioliitto vei ritarit perikatoon Uskonpuhdistus vei ritarikunnan omaisuuden protestanttisissa valtioissa. Vuonna 1672 ritarit saivat osan rikkauksistaan takaisin, kun herttua Janusz Ostrogski testamenttasi sääntökunnalle suuren omaisuutensa Puolassa. Ritari, joka asetettiin hallitsemaan perintöä, sai kuitenkin poikkeusluvan avioitua, ja hänen kuolemansa jälkeen hänen leskensä vaati perintöä itselleen, mistä kehkeytyi yksi Euroopan historian pisimmistä oikeusjutuista. Vuonna 1701 ritarit voittivat jutun Venäjän tuella mutta jäivät kiitollisuudenvelkaan. Siksi he joutuivat vuonna 1798 nimittämään suurmestariksi Venäjän Paavali I:n, joka ei ollut edes katolinen. I Napoleon löylytti ikäloput ritarit Ranskan vallankumouksen jälkeen Maltan ritarikunnan varat Ranskassa takavarikoitiin. Maltan tulotkin tyrehtyivät, eikä budjetista riittänyt enää armeijalle riittävästi rahaa. Vuonna 1798 Napoleon lähti valloitusretkelle Egyptiin. Elintarvikkeiden hankkimisen varjolla hänen armeijansa päätti valloittaa Maltan, mikä kävikin helposti, sillä saarella olleista 1798 Napoleon valloitti Maltan matkallaan Egyptiin. Ritarit antautuivat taistelutta. 332 ritarista 50 oli liian heikkoja puolustautuakseen. Tykkejä ei ollut laukaistu sataan vuoteen, ja suuri osa ruudistakin oli jo menettänyt tehonsa. Yli kuusi sataa vuotta vanha ritarivaltio kukistui nolostuttavasti vain kuudessa päivässä. Napoleon asetti saareen ranskalaisen hallituksen ja takavarikoi sieltä kaiken kullan ja hopean. Ritarikunta palasi juurilleen sairaanhoitoon Vuonna 1834 ritarikunta siirrettiin Roomaan, jossa sen päämaja sijaitsee yhä osoitteessa Via dei Condotti 68. Maltan ritarit kutsuvat itseään yhä suvereeniksi sotilaalliseksi ritarikunnaksi, mutta käytännössä he tekevät humanitaarista työtä eri puolilla maailmaa etenkin sairaaloissa ja sairaankuljetuksessa. He toimivat läheisessä yhteistyössä katolisen kirkon kanssa. Järjestöllä on nykyisin eri asteista ritarijäsentä. Heistä vain noin 40 on vannonut valan, joka tekee heistä täysivaltaisia ritariveljiä Ritarikunnalla on diplomaattisuhteet Vatikaanin lisäksi useiden muiden valtioiden kanssa, ja se on YK:n tarkkailu jäsen. Nykyritarit painattavat omia postimerkkejä, ja heidän nykyistä suurmestariaan Matthew Festingia kohdellaan kuin valtionpäämiestä. Suomessa, Ruotsissa, Saksassa, Alankomaissa ja Britanniassa toimivat protestanttiset ja anglikaaniset johanniitta järjestöt, jotka syntyivät uskonpuhdistuksen jälkeen. Suomessa johanniitat toimivat lähinnä Johanniittain apu -avustusjärjestön kautta. Lue lisää Jonathan Riley Smith: Hospitallers. The History of the Order of St John, The Hambledon Press, 1999 David Nicolle: Knight Hospitaller, vol. 1 & 2, Osprey Publishing, 2004 Desmond Seward: The Monks of War. The Military Religious Orders, Penguin Books, 1995 orderofmalta.int scanpix Suurmestari Matthew Festing tervehti paavia vuonna 2013 järjestön täyttäessä 900 vuotta. Ensimmäisessä maailmansodassa ritarit toimivat muun muassa lääkintä miehinä. imageselect Maltanristi Historiansa alkuaikoina sääntökunnalla oli monenlaisia ristejä. Nykyään käytössä oleva kahdeksankärkinen maltanristi on kehittynyt vähitellen. Se esiintyi ensimmäisen kerran kolikoissa, joita lyötiin Maltalla 1500-luvun puolivälissä. Ritareiden varusteet Denna PDF är endast för privat bruk och får inte kopieras till andra eller spridas via länkar på nätet (t.ex. via e-post eller på Facebook) Copyright Världens Historia/Bonnier Publications