Keisarin. Länsi-Rooma. Rooma

Transkriptio

1 Suuret sotapäälliköt Keisarin ö k k i l l ä ä p a t so I T S I YHD Rooma Länsi-Rooma jäi 400-luvulla germaaniheimojen jalkoihin ja hajosi neljään osaan. Pohjois-Afrikkaa hallitsivat vandaalit, nykyisen Ranskan aluetta frankit, ja nykyisen Espanjan ja Italian alueet olivat visi- ja ostrogoottien valtakuntaa. Denne PDF er til privat brug. Derfor må du ikke printe kopier til andre eller dele linket på nettet (f.eks. i mails eller på Facebook) Copyright Historie/Bonnier Publications -

2 Print: wso815 - PDF PROCES Layout: ws Red.sek: np IMPERIUMIN Konstantinopoli Itä-Rooma PER O. JØRGENSEN/HISTORIE & AKG IMAGES selvisi toisin kuin länsinaapurinsa 400-luvusta ilman suuria kahakoita. Itä-Rooman pahimmat viholliset olivat persialaiset, mutta se oli onnistunut pitämään ne loitolla. Itä-Rooma piti itseään Rooman valtakunnan perillisenä. Denne pdf-en er kun for privat bruk. Det er ikke tillatt å skrive ut kopier til andre eller dele koblingen via nettet (f.eks. i epost eller på Facebook). Copyright Historie/Bonnier Publications

3 Suuret sotapäälliköt THOMAS HEBSGAARD Flavius Belisariusta juhlittiin Konstantinopolissa sotasankarina, kun hän vuonna 534 palasi kotiin murskattuaan vandaalit Pohjois-Afrikassa vajaassa vuodessa. Konstantinopoli ki hisi uteliaisuutta vuonna 534. Tuhannet kaupunkilaiset tungeksivat parhaisiinsa pukeutuneena kaduilla ja tönivät toisiaan nähdäkseen edes vilahduksen miehestä, joka oli onnistunut tekemään mahdottoman mahdolliseksi. Vain 29-vuotias Flavius Belisarius oli voittanut vajaassa vuodessa entiset Rooman provinssit Pohjois-Afrikassa takaisin vandaaleilta, joita kukaan ei ollut aiemmin kyennyt lyömään. Lisäksi Belisarius oli tuonut germaaniheimon kuninkaan Konstantinopoliin vankinaan. Keisari oli myöntänyt Belisariukselle voiton kunniaksi luvan järjestää triumfin eli juhlakul kueen. Edellisestä sotapäällikölle myönnetystä triumfista oli kulunut jo lähes 600 vuotta. Kansan riemuitessa Belisarius marssi kulkueen kärjessä kultaisia istuimia, koruja, valtavia määriä hopeaa ja muuta sotasaalista täynnä olevien vaunujen edessä. Kun Belisarius lopulta astui Konstantinopolin sydämessä sijaitsevalle hippodromille, häntä vastaan iski sadantuhannen katsojan riemunhuutojen aalto. Belisarius asteli kohti hippodromin pitkää sivua, jossa keisari Justinianus I istui aitiossaan. Hänen takanaan käveli uhmakkaana vandaalipäällikkö Gelimer. Justinianus katseli tyytyväisenä, miten hänen sotapäällikkönsä polvistui hänen eteensä. Myös Gelimer pakotettiin kumartumaan. Hän ei itkenyt eikä huutanut, aikalaishistorioitsija Prokopios kuvaili tapahtumaa. Justinianukselle vandaalikuninkaan nöyryyttäminen oli vain suurempien suunnitelmien alkusoittoa. Keisari aikoi palauttaa Rooman kukoistukseensa. Keisari luotti Belisariukseen Belisariuksen sotaretken jälkeen Itä-Rooma sai jälleen hallintaansa suuren osan Pohjois-Afrikan rannikkoa ja Karthagon kaupungin, jotka olivat olleet vandaalien vallan alla sata vuotta. Loput entisen Rooman valtakunnan länsiosista olivat edelleen germaaniheimojen hallinnassa. Germaanit olivat vyöryneet rajojen yli, kun Länsi-Rooman puolustuskyky oli murentunut 400-luvulla. Jopa vanhaa pääkaupunkia Roomaa hallitsivat germaaneihin kuuluvat ostrogootit. Kunnianhimoinen keisari Justinianus I halusi valloittaa Rooman alueet takaisin, ja hänestä Belisarius oli oikea mies toteuttamaan hänen unelmansa. Belisarius oli kotoisin nykyisen Bulgarian alueelta Germanasta. Hän oli liit- WHITE IMAGES/SCALA ARCHIVES Maalaispoika haaveili uudesta Roomasta Vaatimaton tausta ei estänyt Justinianus I:tä tähtäämästä korkealle. Hän halusi perustaa mahtavan Rooman valtakunnan uudelleen. Justinianus I oli yksi Konstantinopolin poikkeuksellisimmista keisareista. Hän oli kotoisin vaatimattomasta talonpoikais suvusta Balkanilta, joka kuului tuohon aikaan Itä-Roomaan. Hän nousi valtaan enonsa Justinuksen ansiosta. Justinus oli ammattisotilas, joka adoptoi ja koulutti sisarenpoikansa. Justinus nousi sotilaallisen asemansa ansiosta keisariksi vuonna 518, ja hänen sisarenpoikansa pääsi nousemaan valtaistuimelle yhdeksän vuotta myöhemmin. Justinianuksella oli itseään 20 vuotta nuorempi vaimo Theodora. Luonteeltaan hauska ja sanavalmis Theodora oli karhunkesyttäjän tytär ja näyttelijätär. Hän oli ansainnut elan tonsa prostituoituna, mutta hän oli myös terävä-älyinen ja siten paras kumppani, jota Justinianuksen kaltainen kunnianhimoinen mies saattoi toivoa. Ehkäpä vaatimattoman taustansa vuoksi Justinianus arvosti enemmän kykyjä kuin syntyperää ja valitsi tukijansa oikein. Uskollisten tukijoidensa avulla Justinianus aikoi nostaa valtakuntansa uuteen kukoistukseen. DE AGOSTINI/SCALA ARCHIVES JUSTINIANUS I Keisari Justinianus I ja armeijan johtaja Belisarius olivat molemmat Balkanilta, mikä saattoi vahvistaa keisarin luottamusta sotapäällikköönsä. Denna PDF är endast för privat bruk och får inte kopieras till andra eller spridas via länkar på nätet (t.ex. via e-post eller på Facebook) Copyright Världens Historia/Bonnier Publications

4 tynyt armeijaan jo teini-iässä ja ylennyt nopeasti. Hän oli loistava strategi, joka oli osoittanut taitonsa kerta toisensa jälkeen taisteluissa. Muutamaa vuotta ennen vandaaleja vastaan tekemäänsä sotaretkeä hän oli kukistanut keisarin vastaisen kapinan Konstantinopolissa. Hän oli myös onnis tunut työntämään valtakunnan arkki vihollisen Persian kauemmaksi itään. Justinianus I oli varma siitä, että Belisarius pystyi tekemään hänestä yhtä kuuluisan kuin Augustus, joka oli 500 vuotta aiemmin perustanut Rooman keisarikunnan. Heti triumfin jälkeen Belisarius saikin uuden käskyn vallata Italian ja tehdä imperiumin kehdosta jälleen roomalainen. BELISARIUS BELISARIUKSEN VASTUSTAJAT PERSIALAISTEN runsaslukuista ja haarniskoitua ratsuväkeä pelättiin. Aseinaan heillä oli miekat, peitset, nuijat ja jouset. Kaupungit antautuivat taistelutta Kesäkuussa 535 Belisarius purjehti länteen miehen kanssa. Joukot oli koottu Itä-Rooman parhaista legioonalaisista ja palkkasotureista: kokeneista jousiampujista, haarniskoiduista ratsumiehistä ja miekoilla ja peitsillä aseistautuneista jalka väen sotilaista. Lähes puolet heistä kuului Belisariuksen valiojoukkoihin, bucellariuksiin. He olivat haarniskoituja ratsumiehiä, joiden merkitys sodassa vandaaleja vastaan oli ollut ratkaiseva. Belisarius suuntasi ensimmäisenä Sisiliaan, joka Apenniinien niemimaan tavoin oli ostrogoottien hallinnassa. Hyökkäys tuli ostrogooteille täytenä yllätyksenä, ja suurin osa saarta antautui taistelutta. Panormuksen satamakaupungissa eli nykyisessä Palermossa goottien varuskunta tosin teki vastarintaa, sillä sotilaat tunsivat olonsa turvalliseksi kaupunkia ympäröivän korkean muurin suojissa. Belisarius purjehti kaupungin satamaan ja hinautti jousiampujia veneissä laivojen mastoihin niin, että nämä pystyivät ampumaan nuolia muurin sisäpuolelle. Kun vihollisten päälle satoi nuolia korkealta veneistä, he pelästyivät ja luovuttivat Panormuksen heti, Belisariuksen neuvonantajana toiminut Prokopius kirjoitti taistelusta myöhemmin. Sisilian helpon valloituksen jälkeen Belisarius nousi joukkoineen maihin Etelä-Italiassa, jossa kaupunki toisensa jälkeen antautui taistelutta, sillä ostrogoottien kuningas Theodahad ei saanut lähdettyä vastaiskuun. Lopulta kuninkaan passiivisuus sai alamaiset toimimaan. He olivat hyvin epäluuloisia ja uskoivat että kuningas oli luovuttanut ostrogootit Justinianukselle saadakseen itse vain olla rauhassa ja rikastua, Prokopius selitti. Kuningas Theodahad syrjäytettiin vallasta ja tilalle valittiin Vitigis, joka oli kuninkaana voimakkaampi. Vitigiksellä ei ollut yhtä ylhäisiä esi-isiä kuin Theodahadilla, mutta hän oli tunnetusti rohkea taistelija ja nerokas taktikko. Roomalaisetkin antautuivat Vitigis sai haltuunsa valtakunnan, jota ahdistettiin kolmelta taholta. Belisarius lähestyi etelästä, ja muut keisari Justinianuksen joukot uhkasivat Balkanilta idästä. Luoteessa puolestaan väijyivät frankit, jotka olivat Justinianuksen liittolaisia. Kun Vitigis totesi kolmen rintaman sodan mahdottomaksi, hän lahjoi frankit rauhaan. Sitten hän lähetti miestä puolustamaan Roomaa ja jäi itse Pohjois-Italiaan pääkaupunkiinsa Ravennaan. Ravennasta hänellä oli parhaat mahdollisuudet iskeä tarvittaessa sekä itään että etelään. Joulukuun alussa 536 Belisarius ehti Roomaan saakka ja valmistautui valtaamaan kaupungin. Silloin tapahtui jotain odottamatonta: Rooman ylhäisimpien asukkaiden muodostama lähetystö ratsasti häntä vastaan ilmoittamaan Rooman antautuvan. OSPREY PUBLISHING Menetettyään kaupunkilaisten tuen Rooman ostogoottikomentaja luopui kaupungin puolustamisesta. Kun Belisarius joukkoinen ratsasti Rooman etelänpuoleisista porteista sisään, 9. joulukuuta 536, samanaikaisesti ostrogootit poistuivat pohjoisesta portista. Belisarius oli nyt valloittanut Sisilian, Apenniinien niemimaan eteläosan ja jopa Rooman lähes ilman tappioita. Asiat tuntuivat sujuvan lähes liiankin hyvin. Pian selvisikin, että Vitigis ei suinkaan ollut vielä luovuttanut. Petturit paljastivat Belisariuksen Ostrogoottien kuningas oli tällä aikaa kerännyt suuren armeijan. Helmikuun Belisarius tappoi hulinoitsijaa Keisari Justinianus I sai kiittää Belisariusta siitä, ettei hänen hallintokautensa katkennut kuin kanan lento. Tammikuussa 532 Konstantinopolin hevoskilpailujen kahden joukkueen kannattajaa aloittivat kapinan. He olivat raivostuneet murhista tuomittuja tovereitaan uhkaavasta kuolemantuomiosta ja vaativat kilpa-ajoradalla keisarin eroa. Belisarius joukkoineen sai tehtäväkseen kukistaa levottomuudet. Kaikki kapinalliset tapettiin armotta. Belisarius miehineen surmasi kapinoitsijaa hippodromilla. BRIDGEMAN Print: wso815 - PDF PROCES Layout: ws Red.sek: np Historia Dit pdf-bestand is voor privégebruik. Daarom mogen er geen kopieën aan derden worden verstrekt en mag de link niet op internet (bijvoorbeeld in een of op Facebook) worden gedeeld. Copyright Historia/Bonnier Publications -

5 Suuret sotapäälliköt Seitsemän vuoden taistelu Belisarius valloitti Pohjois-Afrikan takaisin vandaaleilta yhdeksässä kuukaudessa, minkä jälkeen hän hyökkäsi Italiaan ostrogoottien kimppuun. Sotaretki ei sujunut aivan toivotusti. Voittoisa sotaretki päättyi 12 kuukauden piirityshelvettiin Joulukuu 536: Belisarius joukkoineen marssi Roomaan, joka antautui. Hän jäi kuitenkin vuodeksi kaupunkia piirittäneen vihollisen saartamaksi. 4 Ostrogootit saarrettiin ja pakotettiin antautumaan : Belisarius taisteli tiensä ostrogoottien pääkaupunkiin Ravennaan. Ostrogoottien kuningas antautui vuonna 540, ja Italia päätyi keisari Justinia nus I:n käsiin. Gootit kapinoivat toistuvasti, ja vuonna 568 itäroomalaiset menettivät suurimman osan Italiaa langobardien germaaniheimolle. 5 Belisarius valtasi Sisilian gooteilta Kesäkuu 535: Belisarius purjehti Sisiliaan noin miehen kanssa ja kukisti saaren ostrogootit. 3 Karthago VANDAALIT OSTROGOOTIT Rooma Ravenna ITÄROOMALAISET Konstantinopoli Belisarius lähti Pohjois-Afrikkaan 21. kesäkuuta 533: Belisarius purjehti Konstantinopolista suuren laivaston kanssa ja keräsi lisää miehiä Marmaranmeren satamista. Armeijaan kuului lopulta miestä. 1 Vandaalien kuningas joutui Belisariuksen vangiksi 15. maaliskuuta 534: Belisarius löi vandaalien joukot kahdessa taistelussa. Hän valtasi Karthagon, ja vandaalikuningas Gelimer antautui hänelle. Belisarius palasi kotiin sankarina. 2 Belisariuksen ja goottien väliset taistelut käytiin yleensä ratsain. BRIDGEMAN alussa 537 Belisarius sai tiedon siitä, että Vitigis oli matkalla Roomaan miehen kanssa. Belisariuksella oli Roomassa vain miestä, sillä suurin osa joukoista oli jätetty valvomaan valloitettuja alueita. Belisarius lähti tarkastamaan tilannetta. Ostrogoottien joukot olivat jo ylittäneet Tiberin kaupungin pohjoispuolella Pons Mulvius -siltaa pitkin, ja mikä pahinta, joukko Itä-Rooman goottipalkkasotureita oli loikannut vihollisen puolelle. Kun Belisarius ratsasti esiin, petturit huusivat: Ampukaa hevosta, jolla on tähti otsassaan! Ostrogootit ryntäsivät kohti Belisariusta, jonka henkivartijat asettuivat kehään hänen ympärilleen. He suojelivat päällikköään kohotetuilla kilvillään ja torjuivat päälleen satavia nuolia ja peitsiä ja onnistuivat lyömään hyökkääjät takaisin, Prokopius kertoi. Prokopiuksen mukaan useat Belisariuksen parhaista miehistä kuolivat. Toisaalta myös ostrogootit ehtivät menettää yli tuhat miestä ennen kuin Belisarius joukkoineen pakeni turvaan Rooman muurien sisälle. Tässä vaiheessa Vitigiksen pääjoukot ehtivät paikalle ja alkoivat rakentaa piiritysleiriä Rooman kaupunginmuurin pohjoispuolelle. Viholliset pakenivat patsaita 18 päivää saapumisensa jälkeen Vitigis komensi joukkonsa hyökkäämään. Belisarius seurasi Rooman kaupunginmuurien päältä härkien vetämien piiritys tornien, muurinmurtajien ja haarniskoitujen vihollisten lähestymistä. Sotilaita näky alkoi pelottaa, mutta Belisarius ei pelännyt, vaan hän määräsi miehensä odottamaan. Vasta, kun suurin osa ostrogooteista oli päässyt aseiden kantaman sisäpuolelle, Belisarius jännitti jousensa ja ampui ensim- 18 Historia Tämä PDF-tiedosto on tarkoitettu yksityiseen käyttöön. Sitä ei saa jakaa tulosteena, liitteenä eikä linkkinä verkossa (esim. sähköpostilla tai Facebookissa) Copyright Historia/Bonnier Publications

6 Print: wso815 - PDF PROCES Layout: ws Red.sek: np BELISARIUKSEN VASTUSTAJAT VANDAALEILLA ei ollut jousiampujia. He taistelivat ratsain ja kävivät lähitaistelua varusteinaan iso kilpi, miekka ja keihäs. ANGUS MCBRIDE Valiojoukko jäljitteli vihollisia Belisariuksen voitot olivat erityisesti bucellariuksien ansiota. Bucellariukset olivat hänen henkilökohtaisen kaartinsa sotilaita ja erittäin taitavia ratsumiehiä. Kaartiin värvättiin miehiä etenkin Aasian arojen kansoista, ja sen sotilaat ottivat käskyjä vain Belisariukselta. Heidän varusteensa poikkesivat itäroomalaisista. Hunnien jousi säikäytti Joukkojen tärkein ase oli samantyyppinen komposiittijousi kuin pelätyillä hunneilla. Siinä oli yhteenliimattuja puu- ja sarvikerroksia. Kypärä oli kopioitu aroilta Peitsi iski vihollisen rivit hajalle Ratsuväen kypärän esikuva oli peräisin Aasian aroilta, ja siinä oli metalliset nenä- ja korvasuojukset. Ratsuväki iski lähitaistelussa vihollista myös 2,5 metriä pitkillä kahden käden kontos-keihäillä, jotka oli omaksuttu persialaisilta. Käsissä nahkasuojukset Kovasta nahkasta ommellut suojukset suojasivat sotilaiden kyynärvarsia vihollisen iskulta ja viilloilta. Pitkä miekka Ratsastaja ylsi iskemään vastustajaa vain, jos miekka oli kyllin pitkä. Tyypillinen itäroomalainen ratsuväen miekka oli noin metrin mittainen. Persialaisinnovaatio mäisen nuolen. Se oli täysosuma: nuoli porautui yhden goottipäällikön kurkkuun. Tämä oli merkki jousiampujille. Ampukaa härkiä! Belisarius huusi, ja hetken kuluttua isot eläimet kaatui- Sääret suojattiin metallilla OSPREY PUBLISHING Belisariuksen aikana uusinta tekniikkaa edustivat lujat haarniskat, jotka koostuivat pienistä metallilevyistä. Itäroomalaisten metallihaarniskat oli kehitetty persialaisen ratsuväen haarniskoista. Säärisuojukset muodostuivat pitkistä metallilevyistä, jotka kiinnitettiin takaa nahkanyöreillä. vatkin mylvien maahan. Sen jälkeen Belisarius käski laukaista katapultit. Toisella puolella kaupunkia tilanne oli huolestuttava. Ostrogootit olivat tiheän kasvillisuuden suojassa päässeet hiipimään lähes kaupunginmuurille ja 400 vuotta aiemmin rakennetulle Hadrianuksen mausoleumille asti. Rakennus oli koristeltu marmoripatsailla, ja kun gootit hyökkäsivät, puolustajat Historia Denne PDF er til privat brug. Derfor må du ikke printe kopier til andre eller dele linket på nettet (f.eks. i mails eller på Facebook) 19 Copyright Historie/Bonnier Publications -

7 Suuret sotapäälliköt Ostrogoottien joukot yrittivät murtautua Rooman kaupunginmuurin läpi keisari Hadrianuksen mausoleumin kohdalta. ANGUS MCBRIDE päättivät turvautua erikoiseen keinoon. He murskasivat patsaat ja heittivät ne vihollisen päälle, Prokopius kirjoitti. Lopulta hyökkääjät menettivät rohkeutensa ja pakenivat. Isku heikensi ostrogootteja Belisarius oli voittanut ensimmäisen erän, vaikka ostrogootteja oli paljon enemmän. Kun itäroomalaista sotilasta saapui huhtikuussa Belisariuksen tueksi Konstantinopolista, hänen mielialansa kohosi. Useista yrityksistä huolimatta Belisarius ei silti pystynyt murtamaan piiritystä. Tilanne kärjistyi, kun ostrogootit tuhosivat Roomaan vettä kuljettaneet 14 akveduktia ja valtasivat sitten vielä sataman Tiberin suulta, jolloin kaupunkiin ei enää saatu vettä eikä ruokaa. Tyytymättömyys kaupungissa kasvoi, ja sotilaat alkoivat anella lupaa kohdata ostrogootit avoimessa taistelussa. Lopulta Belisariuksen oli myönnyttävä vaatimukseen. En milloinkaan lannistaisi intoanne, sillä tiedän hyvin, että taistelijoiden asenne ratkaisee sodan 20 Historia tuloksen! Belisarius julisti joukoilleen Prokopiuksen mukaan. Aikaisin aamulla Belisarius ratsasti ratsuväkensä kanssa muurin ulkopuolelle. Ratsumiesten taakse asettui jalkaväki miekkoineen ja pitkine keihäineen. Heidän edessään seisoi Vitigiksen valtava armeija. Keskellä oli keihäin aseistautunut jalkaväki, joka koostui karaistuneista rengaspaitaisista miehistä. Heidän takanaan odottivat jousiampujat, ja sivustoilla korskuivat raskaasti haarniskoituja miehiä kantavat hevoset. Belisariuksen valiojoukot ratsastivat hitaasti kohti vihollista. Saatuaan merkin ne lähettivät ostrogoottien ylle nuolisateen, minkä jälkeen ne kiihdyttivät täyteen laukkaan. Ne taistelivat urheasti ja seivästivät lukemattomia gootteja peitsillään. Monet vihollisista kuitenkin suojautuivat pistoilta kilvillään ja iskivät niiden suojista itäroomalaisten hevosia. Jalkaväen takaa jousiampujat ampuivat itäroomalaisia nuolilla, ja lukuisat miehet ja hevoset vaipuivat maahan nuolten ja keihäiden lävistäminä. Sitten ostrogoottien ratsuväki hyökkäsi kohti itäroomalaisten sivustaa peitset tanassa, ja vähälukuisten itäroomalaisten oli pakko kannustaa hevosensa pakoon. Myös jalkaväensotilaat joutuivat pakokauhun valtaan nähdessään tuhansien ostrogoottien laukkaavan heitä kohti. Kaikki eivät paenneet päätä pahkaa. Principius-niminen upseeri onnistui pitämään puolensa 42 miehensä kanssa hetken niin, että goottien oli pakko pysähtyä. Prokopiuksen mukaan myös toinen jalkaväen upseeri, Tamutus, tais- Kaikki Rooman akveduktit tuhottiin piirityksen aikana. LESSING ARCHIVES Denne pdf-en er kun for privat bruk. Det er ikke tillatt å skrive ut kopier til andre eller dele koblingen via nettet (f.eks. i epost eller på Facebook). Copyright Historie/Bonnier Publications

8 Print: wso815 - PDF PROCES Layout: ws Red.sek: np BELISARIUKSEN VASTUSTAJAT OSTROGOOTEILLA oli vahva jalka- ja ratsuväki. Molemmat suosivat lähitaisteluita, joissa käytettiin peistä tai miekkaa. ANGUS MCBRIDE teli urhoollisesti kahdella isaurilaisella heittokeihäällä, joilla hän pisti hyökkääjiä puolelta toiselle kieppuen. Itsensä uhranneiden sotilaiden ansiosta loput Belisariuksen armeijasta ehtivät muurin sisälle turvaan. Aselepo pelasti Belisariuksen Belisarius huijasi ostrogootteja Seuraavina kuukausina Belisarius valloitti niemimaalta kaupungin toisensa jälkeen eunukki Narseksen johtamien Keisarin unelma lähes toteutui Belisarius oli nyt toteuttanut keisari Justinianus I:n unelman Rooman yhdistämisestä tai ainakin hän luuli niin. Belisariuksen petollisuus oli nimittäin suututtanut Italiaan jääneet ostrogootit niin, että he nousivat kapinaan heti Belisariuksen poistuttua maasta matkustaakseen Konstantinopoliin. Vuonna 544 Belisa rius joutui palaamaan kukistamaan kapinaa, mikä ei onnistunut heti. Vuonna 554 Justinianuksen unelma Länsi-Rooman herruudesta toteutui hetkeksi. Valloitusretket olivat kuitenkin köyhdyttäneet valtakuntaa pahasti, ja kun Justinianus vuonna 565 kuoli, Itä-Rooma menetti parissa vuosikymmenessä Välimeren länsiosista valloittamansa alueet. Rooma ei enää koskaan noussut entiseen loistoonsa. Lue lisää Ian Hughes: Belisarius: The Last Roman General, Pen & Sword Military, 2009 Procopius: The Secret History and the Wars of Justinian, Halcyon Classics, 2009 GETTY IMAGES Rooman muurien ulkopuolella käyty taistelu oli käynyt kalliiksi kummallekin osapuolelle, eikä niillä enää ollut voimia uuteen avoimeen taisteluun. Sen sijaan Vitigis esti kokonaan ruokatäydennysten pääsyn kaupunkiin, ja roomalaiset alkoivat kärsiä nälästä ja sairauksista. Vain rikkaimmilla kaupunkilaisilla oli varaa ostaa viljaa. Muut asukkaat elivät yrteillä ja ruohoilla, Prokopius kuvaili. Belisariuksen onneksi keisari Justinianus I lähetti hänelle vahvistuksia, jotka puolestaan saartoivat Roomaa piirittävät ostrogootit ja estivät näitä hankkimasta ruokaa. Pian myös Vitigiksen miehet näkivät nälkää. Joulukuussa 537 lähes kymmenen kuukauden piirityksen jälkeen Vitigis ehdotti aselepoa. Kun ostrogoottien lähetystö matkusti Konstantinopoliin, Belisarius hankki Roomaan ruokaa. Itäroomalaiset toipuivat, ja Belisarius lähetti yhden tärkeimmistä upseereistaan, Johanneksen, pohjoiseen. Jos aselepo rikkoutuisi, Johannes pystyisi ratsuväkineen hyökkäämään ostrogoottien selustaan. Kun aselepo odotetusti rikkoutuikin, Johannes löi ison ostrogoottijoukon ja valtasi Ariminumin eli nykyisen Riminin kaupungin, joka oli vain päivän marssin päässä ostrogoottien Ravennasta. Kun Vitigis ja ostrogootit kuulivat, että Ariminum oli Johanneksen hallussa, he huolestuivat Ravennasta ja vetäytyivät, Prokopius kirjoitti. Vastoin odotuksia Belisarius ja hänen pieni armeijansa olivat onnistuneet pitämään pintansa vuoden ja yhdeksän päivää ja saivat pidettyä Rooman hallussaan. Voitto oli kuitenkin käynyt kalliiksi, sillä Rooman temppelit ja palatsit olivat raunioina, akveduktit tuhottu, ja suurin osa asukkaista oli paennut muualle. Piiritys oli tuhonnut Rooman. joukkojen tuella. Narses oli rientänyt apuun keisarin käskystä. Keväällä 540 Belisarius piiritti vuorostaan Vitigiksen pääkaupungia Ravennaa. Ostrogootit olivat viisi vuotta jatkuneen sodan aikana menettäneet niin paljon sotilaita, että he jopa pyysivät epätoivoissaan Belisariusta ryhtymään Länsi-Rooman uudeksi keisariksi sillä ehdolla, että he itse saisivat jatkaa virkamiehinä. Belisarius teeskenteli suostuvansa ehdotukseen, mutta kun ostrogootit avasivat Ravennan portin uudelle isännälleen, Belisarius käski vangita Vitigiksen ja muun ostrogoottien ylhäisön ja viedä heidät Konstantinopoliin. Sankarista kerjäläiseksi Keskiaikaisissa tarinoissa sokean Belisariuksen kerrotaan viime vuosinaan joutuneen kerjäämään henkensä pitimiksi. M aalauksissa Belisarius esitetään usein vanhana, sokeana miehenä, joka kerjää Rooman kaduilla. Kuvat perustuvat tarinaan, jonka mukaan Justinianus I antoi sokaista Belisariuk sen epäillessään tätä petoksesta. Todellisuudessa Belisarius nautti suurimman osan elämäänsä keisarin täyttä luottamusta. Hän jätti armeijan 540-luvun lopulla, mutta vuonna 559 Justinianus pyysi Belisariusta jälleen apuun, kun bulgaariarmeija uhkasi Konstantinopolia. Iäkkäistä veteraa neista ja kokemattomista maan viljelijöistä kootun armeijan avulla Belisariuksen onnistui lyödä vihollinen viimeisessä suuressa taistelussaan. Kolme vuotta myöhemmin Belisa riusta syytettiin vehkeilystä keisaria vastaan. Hänet tuomittiin ja heitettiin vankilaan, mutta Justinianus armahti hänet pian. Tarina sokaisusta on myöhemmiltä ajoilta. Sekä Justinianus että Belisarius kuolivat vuonna 565. Keskiaikaisen tarinan mukaan Belisarius joutui viimeisinä elinvuosinaan kerjäämään. Historia Denna PDF är endast för privat bruk och får inte kopieras till andra eller spridas via länkar på nätet (t.ex. via e-post eller på Facebook) 21 Copyright Världens Historia/Bonnier Publications