Arabian Lawrence. Britti johti kapinaa Lähi-idässä

Transkriptio

1 Ensimmäinen maailmansota Britti johti kapinaa Lähi-idässä Arabian Lawrence Vuonna 1916 Britannia lähetti upseeri Thomas Lawrencen johtamaan arabien kapinaa Ottomaanien valtakuntaa vastaan. Ottomaanit joutuivat taipumaan, mutta sekä Lawrence että arabit kokivat pettymyksen, kun Britannia petti lupauksensa, eivätkä arabit saaneetkaan heille luvattua omaa valtiota. Denne PDF er til privat brug. Derfor må du ikke printe kopier til andre eller dele linket på nettet (f.eks. i mails eller på Facebook) Copyright Historie/Bonnier Publications -

2 Thomas Edward Lawrence taisteli Lähi-idässä kolme vuotta arabien rinnalla Ottomaanien valtakuntaa vastaan. aop/getty images Print: tre Status: Er PDFet Layout: ac Red.sek: np 1916 Damaskos Lähi-itä jaettiin salaa Lähi-idän arabit ryhtyivät Britannian tuella vaatimaan turkkilaisilta itsenäisyyttä vuonna Samoihin aikoihin Ranska ja Britannia jakoivat salaa Lähi-idän etupiireihin niin sanotulla Sykes-Picotsopimuksella. palestiina Jerusalem transjordania Kairo Beirut Acre turkki syyria ranskan alueet britannian alueet arabia Mosul Kirkuk irak Bagdad claus lunau Historia Denne pdf-en er kun for privat bruk. Det er ikke tillatt å skrive ut kopier til andre eller dele koblingen via nettet (f.eks. i epost eller på Facebook). Copyright Historie/Bonnier Publications

3 Ensimmäinen maailmansota else christensen & Niels-Peter Granzow Busch Beduiinipäällikkö Auda Abu Tayi vilkaisi hymyillen sinisilmäistä brittiä, joka lojui hänen vierellään mäenrinteessä luotien viuhuessa taukoamatta heidän ympärillään. No, mitä mieltä nyt olet howeitatheimosta? Auda huusi ja katseli ylpeänä beduiinisotureitaan, jotka makasivat maassa kaksikon ympärillä ja tulittivat kiivaasti kukkulan juurella olevan Abu al-lissalin linnakkeen turkkilaissotilaita. He kyllä ampuvat paljon mutta osuvat vähän, britti tokaisi kuivasti. Auda paiskasi raivoissaan päähineensä maahan ja huusi: Hae kamelisi, jos haluat nähdä vanhuksen tositoimissa! Hetkeä myöhemmin Auda nelisti kohti turkkilaisia 50 howeitat-soturia kannoillaan. Vähän myöhemmin britti seurasi heitä mukanaan 400 beduiinia Arkeologista sukeutui salainen agentti Lawrence oli opiskellut historiaa Oxfordin yliopistossa, ja hän oli ollut mukana arkeologisissa kaivauksissa muun muassa Karkemishin muinaiskaupungissa Syyriassa. Vain 162 senttimetrin pituinen Lawrence oli liian lyhyt sotilaaksi, mutta Britannian tiedustelupalvelu värväsi hänet hänen arabiantaitonsa vuoksi. Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä tiedustelupalvelu lähetti Lawrencen agentiksi Kairoon. kamelien selässä. Linnakkeen viitisensataa turkkilaissotilasta eivät olleet varautuneet rynnäkköön, ja beduiinit jyräsivät heidät maahan. Kun taistelu oli ohi, maassa makasi 300 kuollutta turkkilaista ja loput oli otettu vangiksi. Beduiinit olivat menettäneet vain kaksi miestä. Jordaniassa sijaitsevan Abu al-lissalin voiton jälkeen Audan beduiinijoukot suuntasivat Punaisenmeren rannalla sijaitsevaan Akaban satamakaupunkiin ja valtasivat sen 6. heinäkuuta Yllätyshyökkäykseen osallistui useita beduiiniheimoja, ja sitä johti brittiupseeri Thomas Edward Lawrence, jonka nimi tunnettiin ensimmäisen maailmansodan päätyttyä kaikkialla maailmassa. Lawrencesta, jota arabit kutsuivat nimellä El Aurens, tuli symboli sissisodalle, jota arabit kävivät brittien tuella Ottomaanien valtakuntaa vastaan. Lawrencen mainetta varjosti kuitenkin se, että sodan jälkeen Britannia petti Ennen sotaa Lawrence (vas.) työskenteli tunnetun arkeologin Leonard Woolleyn avustajana. arabeille antamansa lupaukset omasta arabivaltiosta. Petoksella oli traagiset seuraukset sekä Lawrencen että koko Lähi-idän kannalta. Turkin sulttaani julisti pyhän sodan Akaban valtaus heinäkuussa 1917 oli Britannialle kipeästi kaivattu voitto sodassa, jossa se taisteli Venäjän ja Ranskan rinnalla Saksaa, Itävalta-Unkaria ja Ottomaanien valtakuntaa vastaan. Ottomaanien valtakunta oli ottanut roolin johtavana islamilaisena valtiona, ja pian ensimmäisen maail mansodan syttymi Tiesitkö tämän Lawrencesta? Ampui vahingossa kamelinsa Lawrencen kameli kompastui Abu al-lissalin hyökkäyksen aikana, ja hän putosi maahan. Taistelun huumassa hän ampui kameliaan päähän. polfoto Mekan emiiri hussein Hussein Ibn Ali nousi brittien suostuttelemana kapinaan turkkilaisia vastaan, mutta käytännössä kapinaarmeijaa johti hänen poikansa Faisal. Imperial war museum Faisal Denna PDF är endast för privat bruk och får inte kopieras till andra eller spridas via länkar på nätet (t.ex. via e-post eller på Facebook) Copyright Världens Historia/Bonnier Publications

4 sen jälkeen sen päämies, Turkin sulttaani ja Istanbulin kalifi Abdul Mejid II julisti pyhän sodan vääräuskoisia vihollisia vastaan. Islamin johtavat uskonoppineet lupasivat, että sotaan osallistuvat muslimit saavuttaisivat maallista kunniaa ja pääsisivät paratiisiin. Ottomaanien valtakunnan liittolainen Saksa puolestaan julisti innoissaan, että pyhä sota herättäisi henkiin islamin fanaattisuuden. Pyhä sota enteili suuria vaikeuksia Brittiläiselle imperiumille. Se hallitsi 1900-luvun alussa yli puolta kaikista maailman muslimeista, joista lähes 70 miljoonaa asui Britannialle kuuluneessa Intiassa. Jos Intian muslimit nousisivat kapinaan, Britannia saattaisi menettää tärkeimmän siirtomaansa. Britannia päättikin taittaa Ottomaanien valtakunnan uholta terän lähettämällä vuonna 1915 joukkoja Gallipolin niemimaalle, josta niiden oli tarkoitus edetä pääkaupunkiin Istanbuliin. Turkkilaiset tekivät kuitenkin Gallipolissa kiivasta vastarintaa, ja kuukausia kestäneiden veristen taistelujen jälkeen britit joutuivat vetäytymään menetettyään yli miestä. Gallipolin voitto pönkitti Ottomaanien valtakunnan itsetuntoa ja kasvatti Britannian ahdinkoa entisestään. Kansallismieliset upseerit sortivat Lähi-idän arabeja Harva oli uskaltanut harkita kapinaa Turkin sulttaania vastaan, kunnes joukko upseereja kaappasi vallan Istanbulissa vuonna Ottomaanien valtakuntaa kutsuttiin ensimmäisen maailmansodan syttymisen aikaan Euroopan sairaaksi mieheksi. Suurimmillaan se oli ulottunut Pohjois-Afrikasta Lähi-itään ja Arabian niemimaalta Kaakkois-Eurooppaan, mutta luvulla se oli menettänyt alueitaan. Vuonna 1914 valtakuntaan kuului enää Turkki, Syyria, nykyisen Irakin alue ja Palestiina sekä osia Arabian niemimaasta. Turkin sulttaani ei kuitenkaan tunnustanut aluemenetyksiä ja piti edelleen muun muassa bulgarialaisia ja egyptiläisiä alamaisinaan, vaikka Bulgaria oli irrottautunut valtakunnasta jo vuonna 1878 ja Egypti vuonna Joukko tyytymättömiä upseereita, halusi välttää uudet aluemenetykset ja kaappasi vallan vuonna Sulttaani säilytti nimellisesti asemansa mutta menetti valtansa. Kan sal lismieliset upseerit suosivat turkkia puhuvia muslimeja valtakunnan muiden kansojen ja uskontokuntien kustan nuksella. Niinpä kristittyjä ja arabeja sorrettiin entistä enemmän. Alistetut arabit alkoivatkin hautoa kapinaa turkkilaisia sortajia vastaan. Britannian tyhjät lupaukset Lawrence tiesi, että Ottomaanien valtakunta oli Britannialle todellinen uhka. Hän oli joulukuusta 1914 lähtien työskennellyt Britannian tiedustelupalvelun agenttina Egyptissä, jota Britannia tuohon aikaa hallitsi, ja hänen tehtäviinsä kuului muun muassa raportoida sodan kulusta. Raportit olivat briteille masentavaa luettavaa, sillä kapinapaineet Egyptissä kasvoivat ja turkkilaiset pyrkivät valtaamaan tärkeän Suezin kanavan. Lopulta Britannian Egyptin-suurkomissaari Henry McMahon sai idean. Arabikansat, joita Ottomaanien valtakunta oli alistanut 400 vuoden ajan, olivat alkaneet vaatia yhä kovaäänisemmin itsenäisyyttä. Erityisen voimakasta liikehdintä oli ollut Arabian niemimaalla Hijazin alueella, jossa sijaitsivat islamin pyhät kaupungit Mekka ja Medina. Hijazin arabit olivat valinneet hasemiittien klaaniin kuuluvan Hussein ibn Alin Mekan šarifiksi eli puolustajaksi. Tämä oli jo aiemmin pyytänyt Britannialta tukea taisteluun turkkilaisia vastaan, koska pelkäsi näiden suunnittelevan hänen syrjäyttämistään. McMahon uskoi, että uskonnollisen arvovaltansa Turkin sulttaani menetti 1800-luvulla osia ennen niin mahtavasta valtakunnastaan. Lopulta joukko tyytymättömiä upseereita kaappasi vallan. ansiosta Hussein saattaisi hyvinkin nousta seuraavaksi kalifiksi ja että tämä jos kuka pystyisi yhdistämään arabiheimot kapinaan. McMahon kirjoitti Husseinille heinäkuussa 1915 ja lupasi Britannian sotakaibnetin suostumuksella, että sodan jälkeen tästä voisi tulla itsenäisen arabivaltion hallitsija. Hussein puolestaan lupasi koota jopa sadantuhannen soturin kapina armeijan. Miehet allekirjoittivat liittolaissopimuksen tammikuussa Britit eivät kuitenkaan ottaneet lupaustaan vakavasti. Britannian Egyptin-joukkojen komentaja Sir Reginald Wingate totesi, että jos kapina epä scanpix/mary evans Historia Dit pdf-bestand is voor privégebruik. Daarom mogen er geen kopieën aan derden worden verstrekt en mag de link niet op internet (bijvoorbeeld in een of op Facebook) worden gedeeld. Copyright Historia/Bonnier Publications -

5 Ensimmäinen maailmansota faisal Noin 60-vuotias Auda Abu Tayi oli karaistunut soturi, joka väitti tappaneensa yli 75 miestä. library of congress aop/getty images onnistuisi, Britannialla ei olisi velvollisuutta pitää kiinni lupauksestaan antaa arabeille oma valtio: Ja jos valtio perustetaan, meillä on monia keinoja hallita sitä. Meillä on kaikki kortit käsissämme ja meidän on pelattava ne viisaasti. Lawrence lähetettiin Arabiaan Varmistaakseen suunnitelman onnistumisen Britannia lähetti 27-vuotiaan luutnantti Lawrence n edustajakseen Arabian niemimaalle lokakuussa Lawrence oli menettänyt sodassa kaksi veljeään ja halusi itsekin palavasti osallistua sotaponnistuksiin. lawrence Arabišeikit taistelivat jatkuvasti toisiaan vastaan, mutta ulkopuolinen Lawrence sai heidät liittoutumaan yhteistä vihollista vastaan. Heti perille päästyään Lawrence näki, että arabit olivat vaikeuksissa. Hussein oli kyennyt kokoamaan vain muutaman tuhat soturia, jotka olivat onnistuneet valtaamaan kehnosti puolustetun Mekan sekä Yenbon satamakaupungin. Kun Husseinin joukot sitten olivat lokakuussa yrittäneet vallata Medinan, ne olivat kärsineet tappion, sillä turkkilaiset olivat lähettäneet Medinaan lisäjoukkoja Lähi-itää halkovaa Hijazin rautatietä pitkin. Nyt kapinalliset olivat loukussa. Lawrence ei juurikaan arvostanut Husseinia ja hänen poikiaan Alia, Abdallahia ja Zeidia. Neljäs poika Faisal sen sijaan oli toista maata. Lawrence kirjoittikin myöhemmin, että Faisal oli se mies, joka saattoi sytyttää aavikon tuleen ja johtaa arabit kapinaan. Keskusteltuaan Faisalin kanssa ja arvioituaan arabijoukkojen taistelukykyä Lawrence palasi Kairoon. Raportissaan hän totesi, että Britannian ei tarvinnut lähettää joukkoja arabien avuksi. Raportti oli Britannian sodanjohdolle iloinen yllätys, sillä se oli jo ehtinyt menettää luottamuksensa arabeihin. Pian Lawrence lähetettiin takaisin Faisalin leiriin yhteysupseeriksi. Arabit ryhtyivät sissisotaan Joulukuussa 1916 Lawrence saapui Faisalin Yenbon lähellä sijaitsevaan leiriin, missä hän oppi pian tuntemaan beduiinien taistelutavat. Lawrence ei ollut koskaan ollut itse mukana taistelussa, mutta hänellä oli hyvä taktiikan ja strategian taju. Hän näki oitis, että beduiinit olivat tehokkaita mies miestä vastaan, mutta armeijana he eivät tehneet vaikutusta, sillä heiltä puuttui toverihenki, kurinalaisuus ja keskinäinen luottamus. aop/getty images Lawrencen beduiinit iskivät useita kertoja Hijazin radalle. Tuhotut junat lojuvat yhä autiomaassa Medinan lähellä Saudi-Arabiassa. Lawrence loi beduiineista tehokkaan sissiarmeijan Vapauttaan vaalivat beduiinit eivät sopeutuneet sotilas kuriin. Niinpä Lawrence koulutti heistä sissisodan asiantuntijoita. Britannialta saadusta tuesta ja aseista huolimatta Lawrencen kouluttamat arabit eivät kyenneet voittamaan Ottomaanien valtakunnan armeijaa taistelussa. Niinpä Lawrence päätti unohtaa vallalla olevan kunniakäsityksen, jonka mukaan sodat ratkaistiin suurissa taisteluissa, ja turvautua sissisotaan. Rautateihin kohdistuvat sabotaasi-iskut katkaisivat turkkilaisten huoltokuljetukset ja estivät heitä siirtele mästä joukkoja, ja pienten ratsuyksiköiden nopeat hyökkäykset synnyttivät sekasortoa turkkilaisten keskuudessa. Sodankäynti kapinallisia vastaan on sotkuista ja hidasta, vähän kuin kuin söisi keittoa veitsellä, Lawrence itse kuvaili turkkilaisten tilannetta. Kolme vuotta kestäneen aavikkosodan aikana arabit katkaisivat toistuvasti Hijazin rautatien räjäyttämällä. Hyökkäykset olivat raakoja, ja niissä kuoli satoja ihmisiä. Lawrence kuvaili myöhemmin erästä räjähdystä, jossa hän oli itsekin vähällä kuolla: Kun räjähdyksen nos tattama tomu hälveni, näin, että etumaisen veturin kattila oli tuhoutunut, ja suoraan edessäni lojui savuava miehen yläruumis. 18 Historia Tämä PDF-tiedosto on tarkoitettu yksityiseen käyttöön. Sitä ei saa jakaa tulosteena, liitteenä eikä linkkinä verkossa (esim. sähköpostilla tai Facebookissa) Copyright Historia/Bonnier Publications

6 Lawrence sai Faisalin luopumaan suunnitelmasta vallata hyvin puolustettu Medina. Hänen mielestään beduiinien kannatti hyödyntää vahvuuksiaan, kuten aavikon tuntemustaan ja ratsastustaitojaan, ja turvautua suoran hyökkäyksen sijasta kommandoiskuihin, jotka kohdistuisivat etenkin Hijazin rautatiehen. Maaliskuussa 1917 uutta strategiaa kokeiltiin ensi kertaa käytännössä, kun Faisalin joukot päättivät hyökätä turkkilaisen varuskunnan vartioimalle Abu al-naamin rautatieasemalle. Lawrence asetti yön pimeydessä kiskojen alle miinan, mutta kun juna seuraavana aamuna ohitti aseman, mitään ei tapahtunut. Yön kosteus oli saanut miinan vajoamaan maahan, eikä se ollut räjähtänyt. Seuraavana yönä Lawrence asetti uuden miinan, ja varhain seuraavana aamuna hän tunsi maan järähtävän. Toinen miina oli lauennut, ja aamujuna oli räjähtänyt kappaleiksi. Tiesitkö tämän Lawrencesta? Seksuaalisesti kokematon sankari Yleisen käsityksen mukaan Lawrencella ei koskaan ollut seksisuhdetta. Hän tosin kirjoitti ystävälleen maksa neensa piiskatuksi tulemisesta. Lawrencen kunnianhimo vain kasvoi onnistumisten myötä. Hän tiesi, että Punaisenmeren pohjukassa oli Akaban satamakaupunki, jonne britit voisivat lähettää kapina armeijan tarvitsemia varusteita ja aseita, jos kaupunkia puolustavat turkkilaiset saataisiin eliminoitua. Lawrence ehdottikin, että Faisal suuntaisi ensin pohjoiseen, jolloin turkki laiset luulisivat hänen aikovan hyökätä Damaskokseen. Autiomaassa beduiinit kääntyisivät kuitenkin takaisin etelään ja hyökkäisivät Akabaan. Akaban valtaukseen tarvittiin kuitenkin lisää sotureita. Niinpä Lawrence päätti tavata howeitat heimon päällikön Auda Abu Tayin, jonka hän uskoi voivan suostutella muitakin heimoja liittymään mukaan kapinaan. Auda asui Siinain erämaassa, ja hän oli kertomansa mukaan surmannut 75 arabia. Tappamiaan turkkilaisia hän ei kuulemma ollut vaivautunut edes laskemaan. Dynamiitin ja englantilaisten kullan avulla kaikki on mahdollista, Auda totesi kuultuaan Lawrencen suunnitelman. Merkiksi sitoutumisestaan kapinaan Auda poistui teltasta, otti Turkissa valmistetut tekohampaat suustaan ja murskasi ne kivellä. Söin herrani Faisalin tarjoamaa ruokaa turkkilaisilla hampailla, Auda ilmoitti palatessaan muka häpeissään hampaattomana telttaan. Britannia valehteli arabeille 9. toukokuuta 1916 Lawrence, Auda ja beduiiniarmeija lähtivät pitkälle vael Lawrence ihaili beduiinien yksinkertaista elämää ja heidän kykyään selviytyä paahtavan kuumassa ja karussa autiomaassa. Imperial war museum Denne PDF er til privat brug. Derfor må du ikke printe kopier til andre eller dele linket på nettet (f.eks. i mails eller på Facebook) Copyright Historie/Bonnier Publications -

7 Ensimmäinen maailmansota 1918 Suurvallat jakoivat Lähi-idän Lawrence toivoi arabien kapinan johtavan itsenäiseen valtioon, mutta Ranska ja Britannia jakoivatkin Lähi-idän etupiireihinsä. Lawrence beduiiniarmeijoineen taisteli turkkilaisia vastaan kolme vuotta. Arabit toivoivat, että mikäli he saavuttaisivat taisteluissa selkeän voiton, Britannia ei voisi luistaa lupauksestaan antaa heille oma itsenäinen valtionsa. Lawrence tiesi, että Britannia ja Ranska olivat salaa solmineet niin sanotun Sykes- Picot-sopimuksen, jonka nojalla Ranska saisi hallintaansa sinisen alueen eli Etelä-Turkin, suuren osan Syyriaa ja nykyisen Libanonin alueen. Britannia puoles taan saisi punaisen alueen, johon kuuluivat nykyisen Irakin ja Jordanian alueet. Palestiinasta oli määrä tulla kansainvälinen vyöhyke. Sodan aikana Britannia kuitenkin hylkäsi sopimuksen ja yritti kaikin keinoin estää Ranskaa pääsemästä valtaan sille luvatuilla alueilla. Lisäksi Britannia yritti saada Palestiinan kokonaan itselleen. Sodan päätyttyä vuonna 1918 voittajavaltiot käynnistivät Pariisissa uudet neuvottelut Lähi-idän aluejaosta. Neuvotteluissa Britannian, Ranskan ja Yhdysvaltojen valtionpäämiehet kiistelivät alueista, jotka olivat heille tuttuja lähinnä Raamatusta. Hyvin usein näki yhden jos toisenkin valtionpäämiehen seisomassa kartan äärellä ja mutisemassa itsekseen: Missä se pirun oikein on? etsien samalla jokea tai kaupunkia, josta hän ei ollut kos kaan kuullutkaan, eräs neuvotteluihin osallis tunut diplomaatti kirjoitti. Lähi-itä jaettiin Pariisissa Britannian ja Ranskan hallitsemiin mandaattialueisiin. Ideana oli valmistella arabikansoja itsenäisyyteen, mutta todellisuudessa mandaattialueet olivat lähinnä siirtomaita vailla itsemääräämisoikeutta. Kilpajuoksu Damaskokseen 4 Lawrence halusi ehtiä Damaskokseen ennen muita, mutta hävisi kilvan Britannian joukoille. Lawrencen johtama arabiarmeija saapui kaupunkiin 1. lokakuuta Tafilan suurvoitto Autettuaan brittejä valloittamaan Jerusalemin joulukuussa 1917 Lawrence valtasi Tafilan kaupungin. Turkkilaiset aloittivat vastahyökkäyksen 26. tammikuuta 1918, mutta Lawrencen joukot kukistivat 600 turkkilaisen osaston. 2Lawrence valtasi Akaban Toukokuussa 1917 Lawrence päätti esimiehilleen kertomatta valloittaa tärkeän Akaban satamakaupungin. Beduiiniarmeija suuntasi hämäykseksi ensin kohti Damaskosta, mutta pian se kääntyikin etelään kohti Akabaa ja valloitti kaupungin. Gallipoli Sota synnytti uusia valtioita Monien Lähi-idän konfliktien juuret juontuvat alueen jakamiseen suurvaltojen kesken ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Syyria Itsenäistyi vuonna 1946 Libanon Itsenäistyi vuonna 1943 Saudi-Arabia Yhdistyi vuonna Ranska karkotti kuningas Faisalin Faisal ibn Hussein, joka oli taistellut sodan aikana Lawrencen rinnalla, kruunautti itsensä Syyrian kuninkaaksi vuonna Syyria kuitenkin kuului Sykes-Picotsopimuksen nojalla Ranskalle, joka lähetti joukkonsa maahan ja syöksi Faisalin vallasta. Voidakseen paremmin hallita Syyriaa Ranska usutti maan uskonnolliset ryhmät toisiaan vastaan. Shiialaiset alaviitit saivat erityis aseman sunnienemmistön kustannuksella, ja he hallitsevat maata yhä. Kristityt saivat oman pikkuvaltion Muutama kuukausi Syyrian miehityksen jälkeen vuonna 1920 Ranska erotti maasta erillisen pikkuvaltion, Libanonin. Alueella eli ristiretkien seurauksena runsaasti kristittyjä, joiden Ranska uskoi tukevan sen valta-asemaa alueella. Ranskan toiminta synnytti runsaasti jännitteitä Libanonin kristittyjen ja muslimien välille. Uskontokuntien välit pysyivät kireinä myös Libanonin itsenäistymisen jälkeen ja kärjistyivät sisällisso daksi vuonna Ryöväribeduiinit saivat Arabian öljyn Beduiinipäällikkö Ibn Saud oli valloittanut suuren osan nykyistä Saudi-Arabiaa brittien tuella ennen ensimmäistä maailmansotaa. Hän ryösteli surutta myös araibnaapureitaan, ja vuonna 1924 hän valloitti Hijazin alueen ja karkotti sieltä brittien entisen liittolai sen, Mekan emiiri Husseinin. Ibn Saudin onneksi vallatut alueet olivat niin karuja, ettei vät suurvallat olleet niistä kiinnostuneita. Alueen öljyvarat löydettiin vasta vuonna Denne pdf-en er kun for privat bruk. Det er ikke tillatt å skrive ut kopier til andre eller dele koblingen via nettet (f.eks. i epost eller på Facebook). Copyright Historie/Bonnier Publications

8 oli Istanbul Turkki Rautatie oli kriittisen tärkeä Turkkilaiset kuljettivat joukkoja laajan valtakunnan kolkasta toiseen Hijazin rautatietä pitkin. Radasta tuli beduiinien tärkein sabotaasikohde. ottomaanien valtakunta vuoteen 1914 syyria Välimeri Kairo egypti Libanon palestiina Britannian joukot Jerusalem Akaba Punainenmeri 1Ensimmäinen voitto Lawrencen johtama beduiiniarmeija lähti Yen bosta 23. tammikuuta 1917 ja valloitti brittien avulla nykyisessä Saudi-Arabiassa sijaitsevan Wajhin. Deraa Damaskos jordania Tafila Abu el-lissal Wajh Lawrence Hijazin rautatie Yenbo irak Jerusalem oli käännekohta 11. joulukuuta 1917 brittijoukot valloittivat Jerusalemin Lawrencen beduiiniarmeijan avustuksella. hijaz Medina Mekka arabian niemimaa Lawrence yritti ehtiä Damaskokseen ensin Kun Lawrence tajusi, että Ranska ja Britannia aikoivat jakaa Lähi-idän sodan päätyttyä, hän yritti auttaa arabeja valloittamaan alueen tärkeimmän kaupungin Damaskoksen. aop/getty images & claus lunau Palestiina Israel perustettiin 1948 Jordania Itsenäistyi vuonna 1946 Irak Itsenäistyi vuonna 1932 Britit lupasivat juutalaisille kodin Sykes-Picot-sopimuksen nojalla Palestiinasta piti tulla sodan jälkeen kansainvälinen vyöhyke. Britannia kuitenkin lupasi juutalaisille alueelta kansallisen kodin, ja Palestiinas ta tuli sodan päätyttyä Britannian mandaattialue. Alueen muslimit ja juutalaiset eivät hyväksyneet tilannetta ja hyökkäilivät brittien kimppuun. Juutalaiset joukot karkottivat britit alueelta Ranskan tuella vuonna 1948, ja Israelin valtio perustettiin toukokuussa Husseinin poika sai kuningaskunnan Transjordania eli nykyinen Jordania oli alun perin Itä-Palestiinaa, ja se joutui Britannian vallan alle vuonna Transjordania irrotettiin Palestiinasta ja sen kuvernööriksi nimitettiin Mekan emiirin Husseinin poika Abdallah. Kun Britannian mandaattiaika umpeutui vuonna 1946, Abdallah valittiin Transjordanian kuninkaaksi. Israelin perustamisen jälkeen Jordaniaan pakeni noin satatuhatta palestiina laista, ja nykyään Jordaniassa on jo noin palestiinalaispakolaista. Sunnimuslimit nousivat valtaan Vuonna 1920 Irakista tuli Britannian hallitsema Kansainliiton mandaattialue, ja seurauksena oli väkivaltainen kansan nousu. Kun britit lopulta saivat kapinan kukistettua, he nostivat vuonna 1921 Irakin hallitsijaksi kuningas Faisalin, jonka Ranska oli edellisenä vuonna karkottanut Syyriasta. Britit nimittivät shiiaenemmistöisen Irakin johtoteh täviin sunnimuslimeja, jotka hallitsivat maata vuonna 2003 syttyneeseen Irakin sotaan saakka. 21 Denna PDF är endast för privat bruk och får inte kopieras till andra eller spridas via länkar på nätet (t.ex. via e-post eller på Facebook) Copyright Världens Historia/Bonnier Publications

9 Ensimmäinen maailmansota Turkkilaiset ampuivat yleensä vangiksi ottamansa arabikapinalliset. Myös arabit teloittivat antautuneet turkkilaissotilaat. bridgeman valtion. Ollessaan matkalla Akabaan hän ratsasti yksin vihollisen hallitseman alueen halki noin 600 kilometrin päässä sijaitsevaan Damaskokseen. Matkan varrella hän yritti värvätä lisää sotureita kapina-armeijan riveihin. Olin täysin turta. Fyysinen vamma olisi ollut tervetullut, jotta olisin voinut unohtaa sisälläni vallinneen mielenkuohun, Lawrence kirjoitti myöhemmin tuntemuksistaan. Parin viikon kuluttua hän palasi kapina-armeijan leiriin, ylitti aavikon Auda Abu Tayin joukkojen kanssa ja valtasi Akaban 6. heinäkuuta Arabit tappoivat tai vangitsivat voittoisassa taistelussa turkkilaista sotilasta mutta menettivät itse vain kaksi miestä. lukselle paahtavan kuuman autiomaan halki kohti Akabaa. Matkan varrella armeijaan liittyi uusia sotureita. Lawrence ei ollut kertonut hyökkäyssuunnitelmasta briteille, sillä hän oli saanut tietää, että brittiläinen diplomaatti Mark Sykes ja tämän ranskalainen kollega François Georges-Picot olivat allekirjoittaneet salaisen sopimuksen Lähi-idän jakamisesta sodan jälkeen. Britannia oli siten rikkonut arabeille antamansa lupauksen itsenäisestä valtiosta. Lawrence oli hyvin katkera joutuessaan pettämään arabit, jotka luottivat häneen. He taistelevat puolestamme, koska uskovat valheemme. Tilanne on minulle sietämätön, hän sähkötti brittijoukkojen päämajaan Kairoon. Lopulta Lawrence päätti noudattaa omaa harkintaansa ja vallata arabien kapina-armeijan kanssa ensin Akaban ja sitten Damaskoksen. Hän toivoi, että voittojen jälkeen arabit pystyisivät painostamaan suurvaltoja myöntämään heille oman Kilpajuoksu Damaskokseen Akaban valtauksen jälkeen Lawrence matkusti Siinain poikki Kairoon, jonne hän saapui 10. heinäkuuta. Yhä arabien vaateparteen pukeutuneena hän meni tapaamaan Britannian Egyptin-siirtoarmeijan päällikköä kenraali Allenbyä. Hän istui tuolissaan ja katsoi minua ihmeissään ei suoraan vaan sivusilmällä, Lawrence kirjoitti myöhemmin. Allenby tiesi, että arabit eivät olleet mitään tyhjänpäiväisiä ryysyläisiä vaan Tiesitkö tämän Lawrencesta? Käytti RAF:ssä peitenimeä Sodan jälkeen Lawrence kyllästyi jatkuvaan julkisuuteen ja ilmoittautui vapaaehtoisena Britannian ilmavoimiin nimellä John Hume Ross. Akaba n voiton jälkeen vaikuttuneet britit antoivat arabeille panssari ajoneuvoja. Lawrence kuvassa ylhäällä. polfoto/topfoto Dit pdf-bestand is voor privégebruik. Daarom mogen er geen kopieën aan derden worden verstrekt en mag de link niet op internet (bijvoorbeeld in een of op Facebook) worden gedeeld. Copyright Historia/Bonnier Publications -

10 he voisivat auttaa brittijoukkoja valtaamaan Jerusalemin. Niinpä Allenby sopi Lawrencen kanssa, että beduiiniarmeija lähestyisi pyhää kaupunkia rinnan Allenbyn brittijoukkojen kanssa ja sabotoisi edetessään Hijazin rataa. Lawrence lähti oitis toteuttamaan uutta suunnitelmaa, ja seuraavien parin kuukauden aikana arabit tekivätkin lukuisia sabotaasi-iskuja Hijazin radalla. Iskut estivät turkkilaisia kuljettamasta joukkoja Jerusalemiin, ja 11. joulukuuta 1917 Allenby joukkoineen marssi kaupunkiin. Hänen rinnallaan oli Lawrence vaihteeksi lainattuun britti univormuun pukeutuneena. Minulle se oli koko sodan kohokohta, Lawrence kirjoitti myöhemmin Jerusalemin valtauksesta. Seuraava kohde oli Damaskos, jota oli vuosisatojen ajan pidetty arabimaailman poliittisena keskuksena. Suunnitelman mukaan brittijoukot etenisivät pohjoiseen, kun taas Lawrence arabeineen yrittäisi viivyttää turkkilaisia niin paljon kuin mahdollista. Lawrence oli kuitenkin päättänyt ehtiä beduiinien kanssa Damaskokseen ennen brittejä. Damaskoksen sotaretki alkoi 19. syyskuuta 1918, ja paria päivää myöhemmin tuhat beduiinisoturia valtasi Syyriassa sijaitsevan Deraan. Läheisessä Tafasin kaupungissa heitä odotti karmiva näky, sillä turkkilaiset olivat raa asti murhanneet kaupungin asukkaat naisia ja lapsia säästämättä. Vetäytyvä turkkilaisrykmentti näkyi vielä etäällä, ja Auda ja muut beduiinišeikit halusivat kostaa heille Tafasin verilöylyn. Lawrence antoi periksi verenhimolle. Hulluuden vallassa ammuimme niin haavoittuneita kuin eläimiäkin, aivan kuin verenvuodatus olisi voinut lievittää suruamme, Lawrence kuvasi myöhemmin Tafasin tapahtumia. 1. lokakuuta 1918 Lawrence saapui Damaskokseen, mutta brittiläinen komppania oli ehtinyt kaupunkiin ensin. Turkkilaisten vallasta vapautetun Damaskoksen asukkaat juhlivat kuitenkin beduiiniarmeijaa ja El Aurensia vapauttajinaan. Vähän myöhemmin Lawrence palasi Britanniaan. Hänen tehtävänsä Lähi-idässä oli suoritettu. Arabit kokivat karvaan pettymyksen Arabit eivät saaneet nauttia vapaudesta pitkään. Kun Ottomaanivaltakunnan rippeitä jaettiin, Britannian hallitus kutsui Lawrencen neuvonantajakseen. Hän katkeroitui nähdessään, että arabeille Yhdysvallat toivoi itsenäistä arabivaltiota Yhdysvaltojen presidentti Woodrow Wilson kannatti ainoana suurvaltajohtajana itsenäisen arabivaltion perustamista. Vuonna 1918 Yhdysvaltojen presidentti Woodrow Wilson laati 14 kohdan luettelon asioista, joita hän piti tärkeinä ensimmäisen maailmansodan päätyttyä. Yksi luettelon kohdista oli ristiriidassa Britannian ja Ranskan kantojen kanssa: Wilson näet esitti, että kaikilla Ottomaanien valtakunnan eri kansoilla, myös arabeilla, oli oikeus omaan valtioon. Wilson ei hyväksynyt Britannian ja Rans kan imperialismia ja pelkäsi, että jos rauha solmittaisiin epäoikeudenmukaisilla ehdoilla, seurauksena olisi pian uusi sota. clémenceau annettiin vain sellaisia alueita, joita suurvallat eivät halunneet. Marraskuussa hän kieltäytyi ottamasta vastaan mitalia, jonka Britannian kuningas Yrjö V oli hänelle myöntänyt. 19. tammikuuta 1919 alkaneessa Pariisin rauhankonferenssissa Lawrence esitti vetoomuksen arabivaltion puolesta, mutta se kaikui kuuroille korville. Suurvaltajohtajat jakoivat Lähi-idän arabeille annetuista lupauksista piittaamatta. Faisal kruunattiin tosin Syyrian kuninkaaksi vuonna 1920, mutta neljä kuukautta myöhemmin Ranska suisti hänet vallasta ja karkotti maasta. Jos rauha solmitaan toisessa muodossa, aion paeta ja piiloutua, sillä seurauksena ei ole vain uusi konflikti vaan katastrofi, Wilson totesi. Wilsonin mielestä taisteluissa menetetyt ihmishenget olivat riittävä uhri ja edellyttivät rauhaa ilman aluevaatimuksia, mutta Britannia ja Ranska vaativat maa-alueita. Wilson vastusti Pariisin rauhanneuvotteluissa kiivaasti Britannian ja Ranskan suunnitelmia ottaa hallintaansa alueita Lähi-idästä, mutta hän joutui lopulta taipumaan sodanaikaisten liittolaistensa vaatimusten edessä. Yhdysvaltojen presidentti Woodrow Wilson ja Britannian ja Ranskan pääministerit David Lloyd George ja Georges Clémenceau Pariisin rauhanneuvotteluissa. Lue lisää wilson Lähi-itä vapautui Euroopan otteesta vasta toisen maailmansodan jälkeen, mutta Lawrence ei ollut sitä näkemässä. Palveltuaan jonkin aikaa Britannian ilmavoimissa hän vetäytyi julkisuudesta vuonna Vähän sen jälkeen hän joutui moottoripyöräonnettomuuteen ja kuoli vain 46 vuoden ikäisenä. James Barr: Setting the desert on fire, T. E. Lawrence and Britain s secret war in Arabia, , Bloomsbury, 2007 Michael Korda: Hero. The Life and Legend of Lawrence of Arabia, JR Books, 2011 James J. Schneider: Guerilla Leader T. E. Lawrence and the Arab Revolt, Bantam Books, 2011 al-bushra.org/arabwrld/lawrance.htm lloyd george polfoto/topfoto Historia Tämä PDF-tiedosto on tarkoitettu yksityiseen käyttöön. Sitä ei saa jakaa tulosteena, liitteenä eikä linkkinä verkossa (esim. sähköpostilla tai Facebookissa) Copyright Historia/Bonnier Publications