Islamilainen profeetta ajoi britit Sudanista

Transkriptio

1 Uskonsodat Islamilainen profeetta ajoi britit Sudanista ensimmäi n Minä olen mahdi, Jumalan profeetan seuraaja. Näillä sanoilla sudanilainen Muhammad Ahmad käynnisti vuonna 1881 modernin ajan ensimmäisen islamilaisen pyhän sodan. Tuhannet sudanilaiset liittyivät hänen joukkoihinsa ja saartoivat maata hallitsevat britit Khartumin kaupunkiin, mutta kenraali Gordon kieltäytyi antautumasta. Sudan/1881 Britit olivat ottaneet Egyptin ja Sudanin Suezin hallintaansa kanava suojellakseen Egypti etujaan Suezin kanavalla. Kun Khartum nuori sudanilaisudan nen Muhammad Ahmad sitten julisti pyhän sodan vääräuskoisia vieraita vallanpitäjiä vastaan, yhteenotto oli väistämätön. 58 Sisse K. Ibsen E lokuussa 1884 brittiläinen kenraali Charles Gordon kat seli kiikarillaan talon katolta Khartumista, kuinka hänen joukkonsa menettivät viimei sen mahdollisuutensa paeta kaupungis ta. Kaupungin piiritysrenkaaseen liittyi jälleen kaksi sudanilaista sotapäällikköä joukkoineen, jotka asettuivat toiselle puolelle Niiliä, juuri Gordonin pääma jan kohdalle. Siihen asti briteillä oli vielä ollut teo reettinen mahdollisuus paeta Khartu mista purjehtimalla Niiliä pitkin kohti Egyptiä, mutta nyt saartorengas kaupun gin ympärillä oli sulkeutunut. Vain nopeasti saapuvat apujoukot voisivat pelastaa Gordonin, hänen armeijansa ja kaupungin mottiin jääneet asukkaat. Khartumissa ei ollut toimivia yhteyksiä ulkomaailmaan, ei riittävästi ruokaa eikä pian enää ammuksiakaan. Kaupunki oli tuhon partaalla. Khartumin piiritystä johti mies, jonka kaltaista maailma ei ollut ennen nähnyt. Hänen nimensä oli Muhammad Ahmad, ja kolme vuotta aiemmin, vuonna 1881, hän oli ilmoittanut olevansa profeetta ja julistanut pyhän sodan Sudanin väärä uskoisia ja vierasmaalaisia vallanpitäjiä Historia Denne PDF er til privat brug. Derfor må du ikke printe kopier til andre eller dele linket på nettet (f.eks. i mails eller på Facebook) Copyright Historie/Bonnier Publications -

2 nen Jihad Print: tre Status: Er PDFet Layout: cyt Red.sek: jb lissä sijaitsevalle Aban saarelle. Siellä hänen maineensa islamin julistajana kasvoi, ja hän sai pian lukuisia seuraajia. Hänen aloitteestaan muun muassa rakennettiin uusi moskeija. Vuoden 1881 kesäkuun lopussa Muhammad Ahmad otti seuraavan askeleen ja julisti olevansa mahdi, profeetta Muhammadin seuraaja. Kirjaimellisesti sana tarkoittaa Jumalan oikeaan ohjaamaa, ja siihen Muhammad Ahmad tosiaan uskoi. Hän ilmoitti useasti Jumalan puhuvan suoraan hänelle ja johdattavan hänen askeliaan oikealle tielle. Hän vaati, että islam palaisi juurilleen ja alkuvastaan. Silloin alkoi ensimmäinen modernin maailman islamilainen jihad eli pyhä sota. Muhammad Ahmad ja hänen tuhannet seuraajansa halusivat eroon ottomaaneista ja asemaansa maassa vahvistaneista briteistä. Veneentekijän pojasta tuli mahdi Muhammad Ahmad oli veneentekijän poika vaatimattomista oloista. Hänen veljensä seurasivat isänsä jalanjäljissä, mutta Muhammad alkoi opiskella islamia oppineiden johdolla. Vuonna 1870 hän muutti 26-vuotiaana perheineen Khartumin eteläpuolella Valkoisessa Nii Ääri-islamisteille jihad tarkoittaa pyhää sotaa. Mitä jihad tarkoittaa? Arabian sana jihad tarkoittaa kamppailua tai kilvoittelua, ja useimmiten sillä viitataan muslimin käymään sisäiseen uskonnolliseen kilvoitteluun. Sanaa on kuitenkin käytetty myös pyhästä sodasta eli islamin puolustamisesta tai edistämisestä väkivaltaisin keinoin. corbis/polfoto Historia Denne pdf-en er kun for privat bruk. Det er ikke tillatt å skrive ut kopier til andre eller dele koblingen via nettet (f.eks. i epost eller på Facebook). Copyright Historie/Bonnier Publications

3 Uskonsodat african origins of civilization Profeetta julisti pyhän sodan Uskonnollinen johtaja Muhammad Ahmad julisti 36-vuotiaana olevansa mahdi ja muslimien pelastaja. Hän sai pian runsaasti seuraajia, jotka uskoivat hänen olevan profeetta Muhammadin jälkeläinen sekä isänsä että äitinsä puolelta. Kymmenettuhannet sudanilaiset liittyivät jihadiin, jonka hän oli julistanut maan vääräuskoisia vallanpitäjiä kohtaan. Muhammad Ahmad uskoi, että Jumala oli antanut hänelle tehtäväksi puhdistaa Sudan ottomaaneista, egyptiläisistä ja briteistä ja luoda todellinen islamilainen valtio Allahin kunniaksi. Uskonjohtaja Muhammad Ahmad halusi karkottaa Sudanista kaikki vääräuskoiset. Gordon taisteli imperiumin puolesta Brittikenraali Charles Gordon ei luopunut Khartumista. Brittikenraali Charles Gordon oli taistellut ansiokkaasti sekä Krimin sodassa että oopiumisodassa Kiinassa. Hän päätyi kuvernööriksi Etelä-Sudaniin, mutta vuonna 1880 hän palasi Eurooppaan. Vuonna 1884 hänet käskettiin takaisin Sudaniin johtamaan mahdilaisarmeijan piirittämän Khartumin kaupungin evakuointia. Gordon kuitenkin uhmasi saamaansa käskyä uskoen enemmän omiin kykyihinsä ja brittiläisten luontaiseen johtoasemaan maailmassa. Asenne johti Gordonin kuolemaan ja Britannian nöyryyttävään tappioon Sudanissa. peräisiin hyveisiinsä: rukoukseen, jumalan pelkoon ja hurskauteen. Riistoverotus suututti sudanilaisia Harvat Muhammad Ahmadista kertovat kirjal liset lähteet kuvailevat hänen olleen erittäin karismaattinen mies. Hänen seuraajiensa joukossa levisi pian uskomus, jonka mukaan hän polveutui profeetta Muhammadin suvusta sekä isänsä että äitinsä puolelta. Sudanilaisilla oli kuitenkin myös paljon kouriintuntuvampia syitä tukea maan valtaapitäviä vastaan viriävää kapinaa. Sudanilaisia riistoverotettiin törkeästi, kun jokaisen hallintoportaan virkamiehet halusivat kääriä rahaa taskuihinsa muun muassa vaatimalla kansalaisilta keksit tyjä maksuja tai julistamalla jo suoritetut maksut mitättömiksi. Asiaa ei parantanut se, että ahneet veronkerääjät olivat vierasmaalaisia. Sudan oli 1820-luvulta alkaen jäänyt vähitellen Egyptin vallan alle, ja Egypti puolestaan kuului Ottomaanien valtakuntaan. Todellista valtaa käyttivät kuitenkin tuon ajan maailmanvaltiaat britit. Siitä asti kun Välimereltä Intian valtamerelle ja siten Britannian tärkeään siirtomaahan In tiaan johtava Suezin kanava oli avattu vuonna 1869, britit olivat vahvistaneet asemaansa alueella. Hekin kuuluivat siis Muhammad Ahmadin vastustamiin vieraisiin vääräuskoisiin. Tappakoon jokainen kaikki kohtaamansa turkkilaiset, sillä he ovat vääräuskoisia. Muhammad Ahmad Muhammad Ahmad ei tyytynyt vain julistautumaan mahdiksi, vaan vuonna 1881 hän myös julisti Aban saaren alueen omakseen. Se herätti närää vallanpitä jissä, ja elokuun puolivälissä vuonna 1881 lähetettiin sotilaita hoitamaan Muhammad Ahmad pois päiväjärjestyksestä ja palauttamaan saarelle egyptiläis-brittiläinen hallinto. Viranomaiset olivat kuitenkin ali arvioineet mahdin kansansuosion. Hänen kannattajansa asettuivat väijyksiin ja teurastivat sotilaat. Tästä voitosta Muhammad Ahmad sai lisää vettä myllyynsä ja julisti avoimesti jihadin eli pyhän sodan vihollisilleen: kristityille briteille ja erityisesti islamilaisille egyptiläisille ja ottomaaneille eli turk kilaisille, sillä Muhammad Ahmadin silmissä egyptiläiset ja ottomaanitkaan eivät olleet oikea uskoisia. Hän ei tehnyt eroa vastustajiensa välillä vaan kutsui heitä kaikkia vain turkkilaisiksi esimerkiksi sanoessaan: Minä olen mahdi, Jumalan profeetan seuraaja. Älkää maksako veroja väärä uskoisille turkkilaisille, ja tappakoon jokainen kaikki kohtaamansa turkkilaiset, sillä he ovat vääräuskoisia. Muhammad Ahmad kokosi itselleen kunnon armeijan ja alkoi puhdistaa Sudania vihollisista voidakseen luoda ihanteidensa mukaisen islamilaisen valtion. Ensimmäinen varsinainen taistelu käytiin marraskuun alussa vuonna 1883, kun mahdilaisarmeija otti yhteen brittiläis-egyptiläisen armeijan kanssa El Obeidin kaupungin luona. Muhammad Ahmadilla oli yli miestä, useimmat heikosti aseistettuja ja kouluttamattomia mutta vihansa tunnossa. Heitä vastassa oli brittieversti William Hicksin johtama huomattavasti pienempi miehen joukko, jolla oli aseinaan moderneja tykkejä ja konekiväärejä. Tekninen ylivertaisuus ei kuitenkaan riittänyt, vaan Hicks ja yli puolet hänen joukoistaan kuolivat brittien tappioon päättyneessä taistelussa. Pian Muhammad Ahmad hallitsi pääosaa nykyisestä pohjoisesta Sudanista. Seuraavaksi vuorossa oli Sudanin tärkein kaupunki, Valkoisen ja Sinisen Niilin yhtymäpaikassa sijaitseva Khartum. Valloitettuaan Khartumin Muhammad Ahmad aikoi jatkaa Jumalan tahdon toteuttamista muussa islamilaisessa maailmassa. Kenraali uhmasi saamaansa käskyä Nöyryyttävä tappio El Obeidissa ja sitä seuranneet mahdilaisarmeijan voitot herättivät levottomuutta Kairossa, Konstantinopolissa ja Lontoossa. Britit tulivat siihen tulokseen, että jos Sudanissa oli Muhammad Ahmadin kaltainen vihollinen, ei heidän ollut enää järkeä pitää maasta kiinni. Kunniakas vetäytyminen olisi parempi vaihtoehto kuin lukemattomien sotilaiden uhraaminen. Khartum oli siis evakuoitava pikimmiten. Evakuointia johtamaan valittiin kenraali Charles Gordon. Hän oli aiem 60 Historia Denna PDF är endast för privat bruk och får inte kopieras till andra eller spridas via länkar på nätet (t.ex. via e-post eller på Facebook) Copyright Världens Historia/Bonnier Publications

4 Egypti a in Suda n enm Sudanilaisten armeija taisteli paljain jaloin veitsillä ja miekoilla aseistautuneina, briteillä taas oli univormut ja modernit kiväärit. Suda nilaiset olivat silti kova vastus. Pun getty images & shutterstock Print: tre Status: Er PDFet Layout: cyt Red.sek: jb Uskonasiat sytyttivät kapinan eri Vastakkain olivat tuliaseet ja teräaseet. 4 Isku apujoukkoihin 17. tammikuuta 1885 mahdilaiset iskivät Niilillä tulossa olevien brittien apujoukkojen kimppuun Abu Klean luona. N ii li 5 Khartumin valtaus Abu Klea 7 Britit palasivat valtaan 2. syyskuuta 1898 britit ottivat Sudanin jälleen hallintaansa, kun he voittivat modernein asein mahdilaisarmeijan Omdurmanissa, mahdilaisten pääkaupungissa Khartumin lähellä. 25. tammikuuta 1885 mah dilaiset valtasivat Khartumin vuo den piirityksen jälkeen. Brittien apujoukot tulivat liian myöhään. Omdurman Khartum 3 Piiritys alkoi Sinin M a h di va l t i Aba en El Obeid Ni il Brittijoukot tuhottiin o 3. marraskuuta 1883 alkoi kolmepäiväinen taistelu brittiläisegyptiläisten joukkojen ja mahdilaisarmeijan välillä El Obeidissa. Mahdilaisarmeija voitti ja tappoi yli puolet brittijoukoista sekä niiden komentajan. Va l k o iil i inen N Mahdilaiset hyökkäsivät Niilillä Khartumin avuksi matkaavien brittien kimppuun. 1 i maaliskuuta 1884 mahdilaisarmeija yritti ensim ensimmäistä kertaa vallata Khartumin, jota britit puolustivat. Mahdi 29. kesäkuuta 1881 Muhammed Ahmad julistautui mahdiksi ja otti Niilissä sijaitsevan Aban saaren haltuunsa. Saarelle lähetettiin rankaisuryhmä, jonka mahdilaiset tuhosivat. Etiopia 6 Kesällä 1885, vain puoli vuotta Khartumin valtauksen jälkeen, Muhammad Ahmad kuoli. Hänen seuseu raajansa perusti suuren itsenäisen isis lamilaisen valtion, Mahdivaltion. P L I E Etelä-Sudan itsenä istyi 200 km 2011 Vuonna 2011 levottom uu suurin valtio Sudan jak ksien alati vaivaama Afrikan autui kansanäänesty kse kahtia, kun Etelä-Su dan itsenäistyi. Lähellä n jälkeen Ugandan rajaa sijaitsevasta Jub asta tuli Etelä-Sudanin Etelä-Sudan on maailm pääkaupunki. an uusin itsenäinen valtio. Dit pdf-bestand is voor privégebruik. Daarom mogen er geen kopieën aan derden worden verstrekt en mag de link niet op internet (bijvoorbeeld in een of op Facebook) worden gedeeld. Copyright Historia/Bonnier Publications -

5 Uskonsodat min ollut eteläisen Sudanin kuvernööri, ja hänet tunnettiin ongelmien ratkaisijana. Kiireessä unohdettiin kuitenkin se, että hän oli ajoittain myös suorastaan härkäpäinen. Gordon oli palannut terveyssyistä Lontooseen, mutta nyt hän kiirehti takaisin Sudaniin. Gordon saapui Khartumiin 18. helmikuuta Siinä vaiheessa kaupunki oli jo menettänyt yhteydet liittolaisiinsa naapurikaupungeissa, mutta mahdilaisarmeija ei vielä piirittänyt Khartumia kokonaan. Mahdilaisarmeija sai jatkuvasti vahvistuksia kaikkialta Sudanista, mutta niiden eteneminen oli hidasta, koska niillä oli pulaa ratsuista ja ennen kaikkea vedestä. Sotilaiden ja kaupunkilaisten evakuointi Khartumista oli yhä mahdollista. Gordon ei kuitenkaan halunnut ajatellakaan moista. Hän halusi peitota mahdilaisarmeijan ja vakiinnuttaa mielestään luonnollisen brittien valta-aseman maassa. Vaikka hänet oli lähetetty Lisäks olemme rikkoneet lähes 500 metrin matkalle pulloja kuten tiedät, mahdin miehet kulkevat paljain jaloin. Kuvernööri Frank Power Kapinalliset mestasivat Gordonin ja esittelivät hänen päätään. Khartumiin johtamaan nimenomaan kaupungin evakuoimista, tervehdyspuheessaan kaupunkilaisille hän päin vastoin kannusti näitä taisteluun. Hän lupasi kaupunkilaisille sekä huomattavia verohelpotuksia että täysin vastoin Britannian hallituksen politiikkaa jatkoa alueen kukoistavalle orjakaupalle. Gordon löysi kaupungista yhä runsaasti riisiä, laivakorppuja ja durraa, mutta vehnä oli lähes loppu. Puolustusmuureja vahvistettiin kiinnittämällä niiden huipulle teroitettuja keihäänkärkiä, ja niiden taakse heiteltiin jalka-ansoja, monisakaraisia piikkejä, joissa aina yksi kärki sojotti ylöspäin riippumatta siitä, miten päin ne asettuivat maahan. Lisäksi olemme rikkoneet lähes 500 metrin matkalle pulloja kuten tiedät, mahdin miehet kulkevat paljain jaloin, kirjoitti kaupungin kuvernööri Frank Power Britanniaan. Gordon yritti samanaikaisesti myös neuvotella rauhasta Muhammad Ahmadin kanssa. Hän tarjosi tälle hienoa arvonimeä sekä Khartumin länsipuolella olevaa suurta Kordofanin sulttaanikuntaa vastineeksi vetäytymisestä ja lähetti lahjaksi lyhyen virtahevonnahkaisen piiskan. Mahdi halusi käännyttää Gordonin Gordonin rauhantarjous epäonnistui täysin. Muhammad Ahmad vain nauroi sille pilkallisesti, ja lahjaa hän piti loukkauksena. Hänelle piiska edusti julmaa ottomaanihallintoa, jota vastaan hän juuri taisteli, sillä ottomaanit käyttivät perinteisesti samanlaisia piiskoja ruoskiessaan alamaisiaan. Muhammad Ahmad vastasi Gordonille: Minä olen kauan odotettu mahdi, eikä tämä ole kerskailua. Minä olen Jumalan profeetan seuraaja, enkä minä tarvitse mitään sulttaanikuntaa sen enempää Kordofanissa kuin missään muual lakaan. Toistaiseksi, ja koska tarkoitusperäsi ovat hyvät, toivon, että Jumala palkitsee sinut ja johtaa sinut oikealle tielle. Jos antaudut minulle, opetan sinua ja näytän sinulle valon, joka antaa sielulle rauhan. Vastaus raivostutti Gordonin, ja niin mahdollisuudet rauhanomaiseen ratkaisuun valuivat hiekkaan. Tunti auringonnousun jälkeen 13. maaliskuuta 1884 mahdilaisarmeija hyökkäsi Khartumiin idästä ja lännestä. Gordon Tämä PDF-tiedosto on tarkoitettu yksityiseen käyttöön. Sitä ei saa jakaa tulosteena, liitteenä eikä linkkinä verkossa (esim. sähköpostilla tai Facebookissa) Copyright Historia/Bonnier Publications

6 Britit kostivat verisesti Vuonna 1898 britit kostivat tappionsa Khartumissa ja peittosivat moderneilla aseillaan määrällisesti ylivoimaiset sudanilaiset. Britit kärsivät nöyryyttävän tappion mahdilaisarmeijalle Khartumissa. Muhammad Ahmad kuoli pian sen jälkeen vain 40-vuotiaana, ja hänen seuraajansa rakensivat johtajalleen ja profeetalleen mahtavan hautamuistomerkin Khartumin naapurikaupunkiin Omdurmaniin, jossa Muhammad Ahmadilla oli ollut päämajansa. 13 vuoden kuluttua, vuonna 1898, kenraali Herbert Kitchenerin johtamat brittijoukot päättivät palauttaa brittien kunnian ja vallata maan taas takaisin itselleen. Modernilla tykistöllä varustautuneissa brittien joukoissa oli miestä. Muhammad Ahmadin seuraajan Abdullah al Taaishan johtamia sudanilaisia oli kaksinkertainen määrä, mutta heidän aseensa olivat vanhanaikaisia. Taistelu alkoi kuuden maissa aamulla 2. syyskuuta, eikä se kes tänyt edes puoleen päivään. Vain 47 brittiä vaatineen taistelun tuloksena punaisella aavikon hiekalla lojui verissään tuhansia kuolleita ja loukkaantuneita sudanilaisia. Kenraali Kitchener määräsi kuitenkin kaikki vielä elossa olevatkin iskettäväksi hengiltä pistimillä. Ainakin yksi mukana olleista britti upseereista oli sitä mieltä, että siinä Kitchener meni liian pitkälle. Hän oli myöhemmin Britannian pääministeriksi noussut Winston Churchill. Suuri joukko en pysty sanomaan, kuinka moni, mutta takuulla ainakin satoja haavoittuneita arabeja teloitettiin, vaikka he olivat laskeneet aseensa ja anoivat armoa, kirjoitti Churchill myöhemmin taistelusta. Sudanilaisarmeija marssi tuhotun moskeijan ohi briteille vuonna 1898 kärsimänsä tappion jälkeen. Britit eivät tyytyneet edes pelkkään silmittömään tappamiseen, vaan voittoisan tais telun jälkeen he myös tuhosivat Muham mad Ahmadin hautamonumentin heitettyään sitä ennen hänen maalliset jäännöksensä Niiliin. Kallo kuitenkin säilytettiin, ehkä vastineeksi kenraali Gor donin ruumiin häpäisyyn. Sen jälkeen britit ottivat Sudanin hallintaansa ja tekivät Khartumista siirtokunnan hallinnollisen keskuksen. Print: tre Status: Er PDFet Layout: cyt Red.sek: jb Gordonin joukot hyökkäsivät kapinallisia vastaan, mutta viisi tuntia kestäneiden veristen taistelujen jälkeen heidän oli vetäydyttävä takaisin kaupungin muurien suojiin. Mahdilaisten piiritys kesti lähes vuoden. Khartumista anottiin koko ajan sähkeitse apua Lontoosta. Odotamme joka päivä brittiläisiä apujoukkoja, emmekä suostu uskomaan, että hallitus olisi meidät hylännyt, kirjoitti kaupungin kuvernööri. Hänen kirjeensä julkaistiin sanomalehti The Timesissa. Tilanne paheni vähitellen. Kun mahdilaiset katkaisivat lennätinlinjat, Khartum jäi ilman yhteyksiä ulkomaailmaan, ja vain harvoja viestejä saatiin salakuljetettua kaupungista. Elintarvikkeet ehtyivät vähitellen, ja ruokapula iski varsinkin siviiliväestöön, sillä Gordon varasi suurimman osan ruuasta sotilailleen. Gordon yritti kerta toisensa jälkeen turhaan iskeä piirittäjiä vastaan. Syyskuussa 1884, puoli vuotta saapumisensa jälkeen, hän teki jälleen virheen. Hän onnistui saamaan lähimmän miehensä, eversti Stewardin, veneellä joelle ja toivoi Stewardin löytävän vahvistuksia etelästä, missä britit olivat yhä vallankahvassa. Stewardilla oli mukanaan kaikki Gordonin muistiinpanot piirityksestä. Ne oli toki tehty salakirjoituksella, mutta pinon pohjimmaisena oli myös Gordonin salakirjoitusavain. Kun Stewardin laivan kimppuun hyökättiin ja Steward tapettiin, kapinalliset saivat käsiinsä elintärkeät muistiinpanot. Nyt Muhammad Ahmad tiesi, että Gordonilla ei ollut Britannian tukea toimilleen. Apujoukoista ei ollut enää apua Lontoossa Khartumia ei ollut unohdettu, mutta hallitus oli tiukan paikan edessä. Yhtäältä yleinen mielipide vaati, että urhea kenraali ja imperiumin kunnia oli pelastettava, toisaalta taas Gordon oli toiminut nimenomaista käskyä vastaan. Vasta marraskuussa 1884, kun Khartumin piiritys oli kestänyt kahdeksan kuukautta, kaupunkiin päätettiin lähettää apujoukkoja. Brittijoukot saapuivat lopulta tammikuussa 1885 Niiliä pitkin Khartumin lähelle ja joutuivat saman tien taisteluun mahdilaisarmeijaa vastaan. Piiritetystä kaupungista oli saatu niin vähän tietoja, että apujoukot päättivät vetäytyä keräämään voimia lopullista yhteenottoa varten. Päätös oli kohtalokas, sillä silloin mahdilaisarmeija tarttui viimeiseen mahdollisuuteensa vallata Khartum. Tammikuun 25. päivän vastaisena yönä mahdilaista eteni kaupungin puolustusvarustuksille. Osa sotureista jäi lasinsiruja täynnä oleviin puolustushautoihin, mutta koska muta oli noussut kosteassa joen suistossa korkealle, useimmat pääsivät vaikeuksitta kaupunkiin. Kaupungissa alkoi pian pamahdella laukauksia ja kuulua kirkaisuja, kun brittiupseerit väistämättömän tap pion edessä ampuivat ensin vaimonsa ja lapsensa ja sitten itsensä. Apujoukot pääsivät kaupunkiin vasta kaksi päivää myöhemmin. Ruudin ja palavien rakennusten savu paljasti jo kaukaa, mitä oli tapahtunut, ja britit pääsivät juuri ja juuri livahtamaan pakoon mahdilaisarmeijan hyökkäystä. Kaupungissa mahdilaiset kuljettivat kenraali Gordonin irti hakattua päätä ympäriinsä riemusaatossa. He olivat voittaneet. Brittien tappion jälkeen mahdilaiset perustivat islamilaisen Sudanin, jonka puolesta Muhammad oli taistellut. Hän ei kuitenkaan saanut nauttia elämästä ihannevaltiossaan, sillä hän kuoli ilmeisesti pilkkukuumeeseen vain puoli vuotta Khartumin valtauksen jälkeen. Lue lisää Fergus Nicoll: The Mahdi of Sudan and the Death of General Gordon, Sutton Publishing, 2005 Daniel Allen Butler: The First Jihad. The Battle for Khartum and the Dawn of Militant Islam, Casemate, 2007 Michael Barthorp: Blood-red Desert Sand, Cassell, 2002 manybooks.net/titles/churchillwsetext048rivr10.html Historia Denne PDF er til privat brug. Derfor må du ikke printe kopier til andre eller dele linket på nettet (f.eks. i mails eller på Facebook) Copyright Historie/Bonnier Publications -