1. MAAILMANSOTA SYTTYY

Transkriptio

1 1. MAAILMANSOTA SYTTYY Osa 1: EUROOPPA KUOHUU Hullussa heinäkuussa 1914 yksi ainoa attentaatti aloitti vyöryn, joka johti Euroopan suurvaltojen väliseen tuhoisaan sotaan. Nro 8/ v Osa 2: SAKSALAISET VYÖRYVÄT BELGIAN HALKI Saksalaissotilaat murhasivat ihmisiä ja polttivat kyliä Belgian läpi kulkiessaan. Nro 9/2014 Tannenberg Allenstein Grodno Varsova Osa 3: SAKSA VOITTAA IDÄSSÄ Venäjän armeija hyökkäsi Saksaan mutta sai selkäänsä Tannenbergin taistelussa. Nro 10/2014 Osa 4: RINTAMA JÄHMETTYY Armeijat kaivautuivat länsirintamalla juoksuhautoihin, ja alkoi kuluttava asemasota. Nro 11/2014 Saksan suuri voitto Ensimmäistä maailmansotaa oli käyty vasta pari viikkoa, kun Saksan joukot jo olivat vaikeuksissa idässä. Elokuussa 1914 Venäjän armeija tunkeutui rajan yli Itä-Preussiin, jossa saksalaisilla oli vain vähän joukkoja. Saksalaiskenraalit päättivät ottaa valtavan riskin ja hyökätä vihollisen kimppuun. Denne PDF er til privat brug. Derfor må du ikke printe kopier til andre eller dele linket på nettet (f.eks. i mails eller på Facebook) Copyright Historie/Bonnier Publications -

2 Voittoisa kolmikko Hoffmann Ludendorff Hindenburg TANNENBERGIN TAISTELU päättyi Saksan voittoon. Yleisesikunnan päällikkö, kenraali Paul von Hindenburg, kenraali Erich Ludendorff sekä everstiluutnantti Max Hoffmann myötä vaikuttivat kaikki Saksan voittoon, mutta he kaikki eivät suinkaan saaneet siitä ansaitsemaansa kunniaa. AKG/IMAGNO Print: bma Status: PDF PROCES Layout: bm Red.sek: emk Saksalaiskenraalien uskaliaat päätökset ratkaisivat Tannenbergin taistelun Saksalle. CORBIS/ALL OVER PRESS Historia Denne pdf-en er kun for privat bruk. Det er ikke tillatt å skrive ut kopier til andre eller dele koblingen via nettet (f.eks. i epost eller på Facebook). Copyright Historie/Bonnier Publications

3 SAKSAN VOITTO IDÄSSÄ ESBEN SYLVEST Kenraali Max von Prittwitzin oli ollut määrä estää Venäjän joukkoja tunkeutumasta Itä-Preussiin, mutta 20. elokuuta 1914 tehtävä osoittautui mahdottomaksi. 65-vuo tiaan Prittwitzin kaikki yritykset pysäyttää venäläiset olivat epäonnistuneet, ja vihollinen oli vyörynyt Saksan rajan yli länteen. Kaiken lisäksi uusia venäläisiä joukkoja saapui Itä Preussiin etelästä. Prittwitz tarttui puhelimeen ja soitti Saksan armeijan yleisesikunnan päällikölle Helmuth von Moltkelle. Ääni vavisten Prittwitz ilmoitti, että hänen johtamansa Saksan 8. armeija saattoi pelastua saarroksiin joutumiselta vain yhdellä keinolla: sen oli mitä pikimmin peräännyttävä länteen ja jätettävä Itä Preussi venäläisille. Reinin varrella sijaitsevassa Koblenzissa Moltke laski kuulokkeen vakavana. Saksan sodanjohto ei ollut varautunut siihen, että Venäjän jähmeä armeija olisi kyennyt hyökkäämään vain muutama viikko sodan syttymisen jälkeen. Niinpä Itä-Preussin turvaksi oli määrätty vain yksi ainoa armeija, ja loput Saksan joukot oli siirretty länteen Ranskan nopeaa miehitystä varten. Venäläisten pysäyttämiseen tarvittiin strategista taitoa, jota Paksukaiseksi kutsutulta Prittwitziltä puuttui. Moltke kutsuikin oitis puheil leen 49-vuotiaan kenraali Erich Ludendorffin, jota pidettiin Saksan keisarillisen armeijan taitavimpana strategina. Te voitte kenties vielä pelastaa tilanteen idässä. Keisari luottaa teihin, Moltke ilmoitti Ludendorffille. Viimeinen toteamus oli silkkaa imartelua, sillä keisari Vilhelm II ei voinut sietää ylimielistä ja huumorintajutonta Ludendorffia, joka ei ollut edes aatelinen. Ludendorff oli kuitenkin liian nuori korvaamaan syrjäytettyä Prittwitziä, eikä hänellä ollut armeijan komentajalta vaadittua ylhäistä sukutaustaa. Niinpä häntä Itä-Preussiin kuljettava juna poi mi matkan varrelta kyytiinsä 66-vuotiaan Paul von Hindenburgin, joka oli ennen eläkkeelle jäämistään ollut arvostettu kenraali ja vieläpä vanhan preussi laisen aatelissuvun jäsen. Sen vuoksi Hindenburg nimitettiin Saksan 8. armeijan komentajaksi, ja Ludendorffista tuli hänen esikuntapäällikkönsä. Ratsumiehet olivat armeijan silmät ja korvat Vuonna 1914 ratsuväellä oli vielä tärkeä rooli sodankäynnissä. Käytössä oli vasta vähän moottoriajoneuvoja, ja ratsuväki oli yhä armeijoiden liikkuvin ja nopein joukko-osasto. Joukkojen edetessä ratsusotilaat toimivat tiedustelijoina ja vetäydyttäessä he pitivät perää. Vuoteen 1914 mennessä aseiden kehitys oli kuitenkin jo vähentänyt ratsuväen merkitystä hyökkäyksissä, sillä kiväärit ja konetuliaseet niittivät hevosia ja ratsastajia kuin heinää. AKG/SCANPIX Ensimmäinen yhteenotto Ludendorffin ja Hindenburgin matkatessa junalla kohti itää kirkonkellot raikuivat Venäjän pääkaupungissa Pietarissa. Venäjän joukkojen ensikoh taamista Saksan armeijan kanssa juhlit tiin kuin suurtakin voittoa, ja kansalle esiteltiin saksalaisilta kaapattua tykkiä. Venäjällä odotettiin innokkaasti uusia ilouutisia rintamalta, jossa tsaarin sotilasta ajoi edellään perääntyvää saksalaista. Venäjän 1. armeija oli saanut käskyn seurata vihollista, kun taas 2. armeijan piti katkaista saksalaisten pakotie lännessä. 2. armeija eteni kolmen päivän ajan hitaasti Itä-Preussin halki kohtaamatta lainkaan vastarintaa. 23. elokuuta se lopulta törmäsi saksalaiseen joukko-osastoon, joka oli määrätty hidastamaan vihollisen etenemistä. Venäläiset hyökkäsivät, ja seurauksena oli eriskummallinen taistelu, joka oli sekoitus vanhoja ja uusia taistelutapoja. Kummankaan puolen sotilaat eivät olleet vielä tajunneet konekiväärien ja muiden uusien aseiden tappavaa tehoa. Sotilaat kaivoivat juoksuhautoja suojautuakseen vihollisen tulitukselta, mutta hyökkäyksiin he läh tivät yhä vanhaan tapaan rivis töissä rummunpärinän ja sapelia heiluttavien upseerien johdolla. Juoksuhaudan pohjalla kaksi upseeria miekkaili toisiaan vastaan kuin kaksintaistelussa konsanaan. Mittelön venäläinen osapuoli vajosi maahan miekan lävistämänä, ja silmänräpäystä myöhemmin hänen saksalainen surmaajansa kuoli kauempaa ammuttuun luotiin. Vähän matkan päässä käytiin kiivasta kamppailua venäläisen 29. rykmentin viiristä. Sotilaat hakkasivat toisiaan kiväärinperillä ja nyrkeillä ja käyttivät jopa hampaitaan. Taistelun tiimellyksessä kadonnut viiri löydettiin myöhemmin vähän matkan päästä venäläisen upseerin ruumiin alta. Taistelua seuranneena aamuna saksalaiset vetäytyivät ja jättivät taistelutantereen suosiolla uupuneille venäläisille. Saksan joukkojen komento muuttui Hindenburg ja Ludendorff saapuivat Itä-Preussiin taistelun ollessa vielä käynnissä. Heidät otettiin Saksan 8. armeijan päämajassa nihkeästi vastaan, sillä esikuntaupseerit eivät hyväksyneet Pritt witzin syrjäyttämistä ja suhtautuivat Ratsumiehet pääsivät enää harvoin niin lähelle vihollista, että peitsestä olisi ollut apua. Denna PDF är endast för privat bruk och får inte kopieras till andra eller spridas via länkar på nätet (t.ex. via e-post eller på Facebook) Copyright Världens Historia/Bonnier Publications

4 Keulakuva Saksan mahdollisuuksiin muutenkin kaikin puolin synkästi. Alkumuodollisuuksien jälkeen tulijoille esitettiin Saksan joukkojen senhetkinen sijainti. Saksalaiset tiesivät myös venäläisten liikkeistä, sillä nämä olivat alkaneet lähettää radion välityksellä selkokielisiä viestejä salakielisten sijaan. Venäjän viestijoukot olivat tehneet salakielisiä viestejä purkaessaan niin paljon virheitä, että salauksesta oli ollut pakko luopua. Niinpä saksalaiset pystyivät helposti kuuntelemaan radioviestejä, joissa Venäjän 2. armeija tiedotti sijainnistaan ja suunnitelmistaan päämajaan. Saksalaisten päämajan kartta osoitti selvästi, ettei tilanne ollut saksalaisten kannalta suinkaan toivoton. Venäjän kaksi armeijaa olivat noin sadan kilometrin päässä toisistaan, ja toistaiseksi ne olivat edenneet etanan vauhdilla. Venäläiset eivät pystyneet hyödyntämään Saksan rautateitä, koska maiden raideleveys oli erilainen. Hindenburg ja Ludendorff päättivät lähettää kaikki Saksan Itä-Preussissa olevat joukot Venäjän 2. armeijaa KENRAALILUUTNANTTI PAUL VON HINDENBURG oli jo eläkkeellä, kun hänet nimitettiin Saksan 8. armeijan johtoon. ULLSTEIN/POLFOTO vastaan, sillä 1. armeija oli vielä liian kaukana ehtiäkseen mukaan taisteluun. Kyseessä oli uhkayritys, mutta se oli ainoa keino pysäyttää venäläiset. Vielä samana iltana Hindenburg ilmoitti Moltkelle aikovansa hyökätä 23. elokuuta. Hyökkäyksen kohteena oli kenraali Aleksandr Samsonovin johtama Venäjän 2. armeija, ja Hindenburgin tavoitteena oli tuhota se kokonaan, jotta saksalaiset voisivat myöhemmin keskittää koko voimansa venäläisten 1. armeijaa vastaan. KOHTALO: Hindenburgista tuli Tannenbergin taistelun sankari, ja vuonna 1916 hänet nimitettiin koko Saksan armeijan ylipäälliköksi. Vuonna 1925 hänestä tuli Saksan presidentti, ja hän hoiti virkaa, kunnes kuoli vuonna Venäläiset etenivät hitaasti Juna toisensa jälkeen jyskytti kohti etelää Itä-Preussin tiheää rataverkkoa pitkin. Junat olivat täynnä saksalaisia sotilaita, hevosia ja tykkejä, joiden oli pian määrä tehdä selvää jälkeä venäläisistä. Kauempana idässä venäläisjoukot marssivat vääjäämättä kohti länttä sotilassaappaiden nostattaman pölypilven keskellä. Sotilaat hikoilivat loppu kesän kuumuudessa raskaiden kantamustensa alla. Heidän jalkansa olivat rakoilla ja mahansa kurnivat. Venäläiset upseerit esittivät Itä-Preussin asukkaille kohtuuttomia vaatimuksia saadakseen ruokaa ja juomaa nälkäisille sotilailleen. Esimerkiksi Allensteinin kaupungin kuutta leipomoa vaadittiin toimittamaan 120 tonnia leipää eli limppua kymmenessä tunnissa. Kenraali Samsonov oli siinä uskossa, että hänen johtamaansa 2. armeijaa oli vastassa vain pieni saksalaisjoukko, ja hän keskittyi tuskittelemaan joukkojensa hitautta. Hän ei tiennyt, että hänellä olisi vastassaan koko Saksan 8. armeija. 54-vuotias Samsonov oli ollut mukana Venäjän ja Japanin sodassa vuosina Tarkkailijoina toimineet ulkomaiset upseerit olivat tuolloin panneet merkille, ettei Samsonov ymmärtänyt tiedustelun tärkeyttä. Vuodet eivät olleet viisastuttaneet Samsonovia, ja rintamalta tihkuvat irralliset tiedonsirpaleet vain lisäsivät hänen hämmennystään. Sekä saksalaisilla että venäläisillä oli käytössään lentokoneita, joilla he vakoilivat vihollisen liikkeitä. Lentäjät kuitenkin erehtyivät usein luulemaan omia joukkoja viholliseksi ja päinvastoin, Print: bma Status: PDF PROCES Layout: bm Red.sek: emk Konekivääri mullisti sodankäynnin Vuonna 1914 uusien konekiväärien tehokkuutta ei vielä täysin ymmärretty, ja siksi armeijoilla oli niitä verrattain vähän. Konekiväärien vuoksi ensimmäisen maailmansodan taisteluista tuli silkkaa verilöylyä. Varhaiset konekiväärit olivat vaikeita kuljettaa ja ylikuumenivat nopeasti. Siitä huolimatta ne olivat ensimmäisen maailmansodan tehokkaimpia aseita, jotka aiheuttivat valtavia miestappioita. Saksalaisten ja venäläisten konekiväärit olivat kopioita amerikkalaissyntyisen Sir Hiram Maximin vuonna 1884 kehittämästä aseesta, joka latasi uuden panoksen piippuun edellisen laukauksen rekyylienergian avulla. Näin Maxim-konekiväärin tulinopeus oli paljon suurempi kuin aiem pien mallien, kuten painovoimalla latautuvan yhdysvaltalaisen Gatling-konekiväärin. IMPERIAL WAR MUSEUM & SHUTTERSTOCK Jäähdytysvesisäiliö SAKSALAISET PANOSTIVAT KANTAMAAN Saksan armeijan konekivääriä kutsuttiin arkipuheessa spandauksi aseen valmistuspaikkakunnan mukaan. Tähtäin Maschinengewehr 08 Tuotannossa vuodesta Kaliiperi... 7,92 mm Tulinopeus laukausta minuutissa Tehokas kantama metriä Aseita käytössä VENÄLÄISET ARVOSTIVAT TULINOPEUTTA Venäjän armeijan konekiväärin koko nimi oli Maximin konekivääri Sokolovin jalustalla. Asetta valmistettiin vuoteen Pulemjot Maxima M1910 Tuotannossa vuodesta Kaliiperi...7,62 mm Tulinopeus laukausta minuutissa Tehokas kantama metriä Aseita käytössä Jalusta SPANDAU Tähtäin Kilpi MAXIM Pyörät kuljetusta varten Historia Dit pdf-bestand is voor privégebruik. Daarom mogen er geen kopieën aan derden worden verstrekt en mag de link niet op internet (bijvoorbeeld in een of op Facebook) worden gedeeld. Copyright Historia/Bonnier Publications -

5 Molemmat hyökkäsivät Venäläiskenraalit olivat voitonvarmoja jouk kojensa tunkeutuessa Saksaan. He uskoivat Venäjän kahden armeijan saavuttavan Saksan yhdestä armeijasta helposti murskavoiton. Esinäytös Venäläiset ylittivät rajan 1 Venäjän 1. armeija tunkeutui Itä-Preussiin 17. elokuuta Saksan 8. armeija hyökkäsi Gum binnenissä 20. elokuuta, mutta hyökkäys ei tuottanut tulosta ja saksalaiset joutuivat perääntymään. 3 Venäjän 2. armeija ylitti Saksan rajan 21. elokuuta aikomuksenaan hajottaa ja tuhota Saksan joukot. m Itä er Taistelu Pihtiliike toi Saksalle voiton Tannenbergin taistelu on oiva esimerkki siitä, miten vihollinen suljetaan mottiin ja tuhotaan. Saksan joukot kiersivät Venäjän pääjoukkojen taakse, kukistivat venäläisten vastarinnan ja ottivat kymmeniätuhansia venäläissotilaita vangiksi. Venäjän mahtava 2. armeija tuhottiin parissa päivässä lähes täysin. a eij rm ta a. 20 kun i 1 Gumbinnen 8. armeija 1. armeija 2 SA SAK Tannenberg Tannenberg 2. armeija 3 Saksa valitsi kohteensa 1 Venäjän 1. armeija eteni vääjäämättä länteen Gumbinnenin taistelun jälkeen. 2 Saksan 8. armeija koukkasi nopeasti etelään hyökätäkseen Venäjän 2. armeijan kimppuun. 3 Venäjän 2. armeija marssi pahaa-aavistamatta saksalaisia vastaan, ja armeijat kohtasivat Tannenbergissa. Itä m er 1. a nt ku ie ja arm Lautenburg ot jouk ä ä ta kun np eija ä j m r a nä 15. Ve nta. 23 u ak eij m ar ys yökkä Saksalaisten h 1 Saksalaiset ottivat riskin ELOKUUTA i Gumbinnen 8. armeija 1 1. armeija 2 Tannenberg 3 2. armeija Saksan tiedustelijoiden mukaan Venäjän 1. armeija kunnan ja pääjoukkojen välissä oli noin 10 kilometrin levyinen aukko. Saksan 1. armeijakunta tunkeutui aukosta läpi. 28. elokuuta saksalaiset olivat edenneet Venäjän pää joukkojen selustaan ja jäivät odottamaan pohjoisesta hyök käävien saksalaisten tuloa. 1. arm eijaku nta CLAUS LUNAU/HISTORIA km Venäläisten tiedonkulku ontui KENTTÄRADIO oli Samsonovin tehokkain keino välittää komentojaan. Venäjän 2. armeijalla oli kuitenkin vain kaksi liikutel tavaa kenttä radiota, joiden kantavuus oli heikko. E simerkiksi Itä-Preussin Neiden burgista lähetetty viesti kulki viiden väli aseman kautta, ennen kuin se saapui 80 kilometrin päähän päämajaan. Venäläisillä oli tehokkaita aseita, mutta heidän viestijärjestelmänsä olivat alkeellisia. 2. a rmeijan komentajalla oli vaikeuksia saada yhteys komentokeskukseen ja joukkoihinsa. 68 Historia GETTY IMAGES Tämä PDF-tiedosto on tarkoitettu yksityiseen käyttöön. Sitä ei saa jakaa tulosteena, liitteenä eikä linkkinä verkossa (esim. sähköpostilla tai Facebookissa) Copyright Historia/Bonnier Publications 13.

6 KENRAALI ERICH LUDENDORFF oli Saksan 8. armeijan esikuntapäällikkö, ja häntä pidettiin taitavana taktikkona. KOHTALO: Vaikka Ludendorff myötävaikutti ratkaisevasti Saksan voittoon Tannenbergissa, Hindenburg sai kaiken kunnian. Ludendorff hävisi presidentinvaalit Hindenburgille vuonna 1925 ja kuoli katkeroituneena 12 vuotta myöhemmin. CORBIS/ALL OVER nta eijaku 17. arm 1. re armeij serviakunt a 2 6. armeijakunta 26. ELOKUUTA Saksalais ten hyökkäys Allenstein Venäläisten oikea sivusta petti Kaksi Saksan armeijakun taa iski Venäjän 6. armeija kunnan kimppuun ja ajoi venäläiset pakoon. Venäjän pääjoukot kuulivat yhteen otosta vasta kahden päivän kuluttua, jolloin saksalaiset olivat jo aivan lähellä. 3 Venäläiset etenivät suunnitelman mukaan ELOKUUTA Kenraali Samsonov ei aavistanut, että saksalaiset olivat kiertäneet Venäjän 2. armeijan pääjoukkojen taakse, vaan eteni kohti pohjoista. 13. armeijakunta 4 N VE Ä JÄ Venäjän 2. armeija tajusi vaaran liian myöhään ELOKUUTA Samsonoville valkeni liian myöhään, että hänen 2. armeijansa oli joutu massa mottiin. Hän yritti murtautua ulos saarrosta, mutta saksalaiset estivät venäläisten aikeet. Ruslands kosakker var dygtige ryttere, men elendige i rollen som budbringere. GETTY IMAGES & ULLSTEIN/POLFOTO Venäläiset joutuivat mottiin ELOKUUTA Saksan 17. armeijakunta saapui koillisesta ja sulki saartorenkaan 1. armeijakunnan kanssa. Venä läisten pakotie oli tukossa, ja saksalaiset hyökkäsivät venäläistä joutui sotavangiksi. Venäjän tappiot Noin venäläissotilasta kuoli ja noin antautui KENTTÄPUHELIN oli venäläisten toinen keino pitää yhteyttä Itä-Preussissa. Venäjän 2. armeijalla oli kuitenkin käytössään vain 25 kenttäpuhelinta ja yhteensä vain 130 kilo metriä puhelinkaapelia. Saksalaisilla ei ollut viestintäongelmia, sillä he saattoivat käyttää yhteydenpitoon Saksan valtakun nallista puhelinverkkoa. LÄHETIT kuljettivat rintamalla kirjallisia viestejä muiden viestintäyhteyksien petettyä. Lähetit liikkuivat yleensä rat sain, polkupyörällä tai autolla ja he eksyivät usein, jolloin viestit viipyivät matkalla. Tannenbergin taistelun aikana muiden yksikköjen lähettämät viestit saapuivat Venäjän 2. armeijan komentokeskukseen jopa kaksi päivää myöhässä. Niinpä Venäjän kenraalit joutuivat tekemään päätöksiä tietämättä tarkkaan, mitä saksalaiset kulloinkin juonivat. AKG/SCANPIX Denne PDF er til privat brug. Derfor må du ikke printe kopier til andre eller dele linket på nettet (f.eks. i mails eller på Facebook) Copyright Historie/Bonnier Publications - Print: bma Status: PDF PROCES Layout: bm Red.sek: emk nta en Ikuinen kakkon

7 Unohdettu sankari EVERSTILUUTNANTTI MAX HOFFMANN oli taitava taktikko ja päävastuussa Saksan taktiikasta Itä-Preussissa. AKG/SCANPIX KOHTALO: Hoffmann toimi käytännössä keskusvaltojen joukkojen komentajana itärintamalla vuodesta 1916 lähtien. Sodan jälkeen hän arvosteli ankarasti Saksan sodanjohdon toimia. Hoffmann kuoli vuonna luulivat pieniä yksiköitä kokonaisiksi joukko-osastoiksi ja tulkitsivat huoltokolonnien nostattamat pölypilvet merkeiksi taistelujoukkojen lähestymisestä. Samsonov yritti parhaansa mukaan muodostaa selkeää kuvaa tilanteesta sekavien ja ristiriitaistenkin tiedonmurusten perusteella. Koska mistään ei ollut varmuutta, hän kuvitteli tilanteen etenevän suunnitelman mukaan. Meidän 1:sen armeijamme musertama vihollinen perääntyy vauhdilla, hän julisti joukoilleen suunnatussa tiedotteessa. Hän ei tiennyt saksalaisten liikkeistä tai siitä, että Venäjän 1. armeija oli pysähtynyt järjestäytymään. Samsonov jatkoi etenemistä, kunnes hän 25. elokuuta alkoi aavistella jonkin olevan hullusti. Tiedustelijat kertoivat saksalaisten saaneen vahvistuksia, ja Samsonov pyysi päämajasta lupaa pysähtyä. Vastaus oli jyrkkä ei. Satatuhatta sotilasta istui junissa taistelun ratkaisuhetkillä. Saksa kärsi tappion länsirintamalla Venäjän armeijan uhka idässä sai Saksan sodanjohdon hätiköimään. Saksan joukot tarvitsivat kipeästi kaikki käytettävissä olevat miehet Ranskan valloitukseen lännessä, mutta sodanjohto päätti silti siirtää kaikkiaan noin satatuhatta miestä itärintamalle. Valtaosa lisäjoukoista oli yhä junissa matkalla itään, kun Saksan joukot voittivat Tannenbergin taistelun. Siten niistä ei ollut mitään hyötyä sen enempää Venäjää vastaan kuin Ranskan nopeassa valloituksessakaan, johon Saksan strategia perustui. GETTY IMAGES Vain pelkuri näkee vihollisia siellä, missä niitä ei ole. Minä en salli kenraali Samsonovin toimia pelkurimaisesti vaan määrään hänet jatkamaan hyökkäystä, kuului Samsonovin esimiehen käsky. Venäjän 2. armeijan oli jatkettava marssiaan suoraan suden suuhun. Ludendorffin usko oli pettää Hindenburgin ja Ludendorffin vastahyökkäys käynnistyi 26. elokuuta, kun yli satatuhatta saksalaissotilasta hyök käsi Venäjän 2. armeijan sivustoihin. Hyökkäys sai epäonnisen alun, sillä saksalaisten tykit tähtäsivät liian lähelle ja niiden ammukset osuivat omiin joukkoihin. Sotilaat yrittivät paeta ympärilleen putoilevia kranaatteja ryntäämällä eteenpäin ja päätyivät suoraan venäläisten asemiin. Saksan hyökkäys pääsi vauhtiin vasta, kun tykit saatiin tuotua etulinjaan ja ne alkoivat tulittaa venäläisten asemia. Venäläisten puolustus alkoi horjua, ja he joutuivat vetäytymään. Illan tullen saksalaiset olivat edenneet mutta eivät niin pitkälle kuin oli ollut tarkoitus. Tunnelma Saksan 8. armeijan päämajassa oli jännittynyt, ja upseerit arvuuttelivat, miten Samsonov nyt toimisi ja ehtisikö Venäjän 1. armeija mukaan taisteluun. Upseerit söivät vaitonaisina illallista. Ludendorff pyöritteli leivän muruja pitkin pöytää, kuten hänellä oli tapana tehdä ollessaan hermostunut. Yhtäkkiä hän ponnahti seisomaan ja pyysi saada puhua kahden Hindenburgin kanssa. Ludendorff ja Hindenburg eivät koskaan paljastaneet, mistä he olivat tuona iltana keskustelleet, mutta heidän palatessaan Ludendorff näytti silmin nähden huojentuneelta. Hyökkäys jatkuisi seuraavana päivänä ennakkosuunnitelman mukaan. Aina yhtä tyyni Hindenburg oli onnistunut rauhoittamaan hermostuneen esikuntapäällikkönsä, ja voitto oli saksalaisten ulottuvilla. Tiedonkulku ontui puolin ja toisin Seuraavana aamuna Saksan 8. armeija jatkoi etenemistä ja kohtasi vain heikkoa vastarintaa. Samsonov ei ollut vielä edes kuullut saksalaisten edellisenä aamuna tekemästä vastahyökkäyksestä, ja niinpä venäläiset marssivat eteenpäin tietämättä, että he olivat vaarassa joutua saarretuksi. Myös saksalaisilla kenraaleilla oli vaikeuksia pitää yhteyttä joukkoihinsa, ja he joutuivat pudottamaan käskynsä joukoille lentokoneista. Saksalainen kodinturvajoukkojen divisioona lähestyi Allensteinin kaupunkia junalla. Luutnantti Walther von Stephani torkkui kaikessa rauhassa hiilivaunussa, sillä kukaan ei ollut ilmoittanut hänelle, että venäläiset olivat vallanneet pääte aseman. Hetken kuluttua huolestunut veturinkuljettaja herätti Stephanin ja kertoi, että radan varressa istui joukoittain miehiä. Stephani nosti kiikarit silmilleen ja tajusi kauhukseen, että miehet olivat ruokatauolla olevia venäläisiä sotilaita. Jarrut kirskuivat veturinkuljettajan yrittäessä pysäyttää junaa. Kun se lopulta seisahtui, kaikkialla ympärillä oli venäläisiä. He tuijottivat kummissaan Stephania, joka seisoi lamaantuneena hiilivaunun ovella pistooli kädessään. Sitten venäläiset tajusivat, mistä oli kysymys, ja tarttuivat aseisiinsa. Stephanin onneksi joku veti hänet alas juuri, kun ensimmäiset luodit osuivat veturin teräskylkiin. Sitten juna alkoi hitaasti liikkua takaisin tulosuuntaan, ja pian saksalaiset pääsivät turvaan. Sekasorrosta huolimatta Saksan 8. armeijan kaksi haaraa jatkoivat etenemistään venäläisten pääjoukkojen taakse lännestä ja koillisesta. Kun ne kohtaisivat toisensa, koko Venäjän 2. armeija jäisi saarroksiin. Samsonov ei kestänyt häpeää Elokuun 28. päivän aamuna kenraali Samsonov vihdoin tajusi armeijansa olevan pulassa. Hän lähti autolla etulinjaan johtamaan joukkoja, joiden piti yrittää estää saksalaisia sulkemasta saartorengasta. Brittiläinen yhteysupseeri pani merkille, että Samsonov näytti suhtautuvan tilanteeseen oudon huolettomasti. Vihollisella on onnea yhtenä päivänä, meillä seuraavana, kenraali totesi. Hänen optimisminsa oli ennen aikaista, sillä seuraavana päivänä saksalaiset sulkivat venäläisten viimeisenkin pakotien. 2. armeija joutui kaaokseen, eikä se pystynyt tekemään kuin heikkoja ja hajanaisia iskuja saksalaisia vastaan. 70 Historia Denne pdf-en er kun for privat bruk. Det er ikke tillatt å skrive ut kopier til andre eller dele koblingen via nettet (f.eks. i epost eller på Facebook). Copyright Historie/Bonnier Publications

8 Saksan voittokulku jatkui Tannenbergin taistelun jälkeen Saksan joukot iskivät Venäjän 1. armeijan kimppuun ja saavuttivat murskavoiton 12 päivää kestäneissä taisteluissa Masurian järvillä. 1. SYYSKUUTA: Saksan 8. armeija suuntasi junilla kohti Venäjän 1. armeijaa. 5. SYYSKUUTA: Saksalaisten tulosta tietämättömät venäläiset valmistautuivat hyökkäämään Itä-Saksaan. 7. SYYSKUUTA: Venäjän 1. armeija sai tietää Saksan tulevasta hyökkäyksestä. 8. SYYSKUUTA: Venäläiset torjuivat saksalaisten ensimmäisen rynnäkön ja uskoivat jo voittaneensa taistelun. He valmistautuivat etenemään tietämättä, että etelästä lähestyi lisää Saksan joukkoja. 9. SYYSKUUTA: Venäläisille selvisi, että heidän 1. armeijansa oli joutumassa saarroksiin, ja he alkoivat perääntyä. SAKSAN VOITTO IDÄSSÄ 11. SYYSKUUTA: Saksan 8. armeija seurasi venäläisiä, jotka joutuivat tuon tuostakin puolustautumaan ja kärsivät raskaita tappioita. 13. SYYSKUUTA: 1. armeijan rippeet vetäy tyivät rajan yli Venäjälle. Saksalaiset olivat ajaneet vihollisen tiehensä. Sotavangit työvoimana Saksalaiset ottivat ensimmäisessä maailmansodassa 1,5 miljoonaa venäläistä sotavankia. Vangit olivat Saksan teollisuudelle arvokasta työvoimaa, ja siksi heidän kotiinpaluutaan pitkitettiin sodan jälkeen jopa vuoteen ULLSTEIN/POLFOTO Antautuvat venäläiset olivat yleinen näky elokuussa Print: bma Status: PDF PROCES Layout: bm Red.sek: emk Katastrofin toinen näytös Venäjä koki toisen murskatappion Masurian järvillä käydyissä taisteluissa Venäläiset sotilaat tajusivat tilanteen toivottomuuden ja antautuivat joukoittain saksalaisille. Seuraavien päivien aikana saksalaiset vangitsivat noin venäläistä sotilasta ja kahdeksan kenraalia. Samsonov ei kuulunut heihin. Elokuun 30. päivän vastaisena yönä Samsonov ja muutama muu upseeri lähtivät jalan etsimään pakotietä motista. Miehet kulkivat metsässä käsi kädessä, jotta he eivät eksyisi toisistaan pimeässä. Samsonov toisteli vähän väliä, että nöyryytys oli liian suuri kestettäväksi. Tsaari luotti minuun, hän mutisi murtuneena miehenä. Kun upseerit lähtivät jatkamaan matkaa lyhyen lepotauon jälkeen, he huomasivat kenraalin kadonneen. Siinä samassa kauempaa kajahti laukaus. Muutamaa päivää myöhemmin saksalainen partio löysi metsästä Samsonovin kuolleena luodinreikä ohimossaan ja pistooliaan yhä pidellen. Saksan 8. armeija oli ottanut venäläisistä murskavoiton venäläistä oli kaatunut tai vangittu, ja voitonvarma Venäjän 2. armeija oli tuhottu muutamaa yksikköä lukuun ottamatta. Hindenburg päätti nimetä taistelun Tannenbergin kaupungin mukaan, vaikka kaupunki ei ollutkaan aivan lähellä taistelukenttää. Vuonna 1410 saksalainen ritari armeija oli hävinnyt Tannenbergissa puolalaisista ja liettualaisista koostuneille joukoille, ja nyt Saksa oli saanut tappiosta hyvityksen. Saksan keisari Vilhelm II oli riemuissaan voitosta ja hukutti kenraalit kunniamerkkeihin. Suurimman kunnian sai Hindenburg, josta tuli Saksassa kansallissankari. Hänen maineensa vain kasvoi, kun Saksan 8. armeija saavutti voiton myös Venäjän 1. armeijasta ja vapautti Itä-Preussin miehittäjien otteesta. Saksan voittoa Tannenbergissa opetettiin pitkään sotilasakatemioissa, ja sitä pidetään malliesimerkkinä siitä, miten vihollinen saarretaan ja tuhotaan nopealla pihtiliikkeellä. Tannenbergin taistelu oli kuitenkin ainoa kerta ensimmäisessä maailmansodassa, kun perinteinen sotataito toi voiton. Pian konflikti jumittui veriseen asemasotavaiheeseen, joka vaati miljoonien miesten hengen. Lue lisää John Sweetman: Tannenberg 1914, Cassell & Co, 2002 Dennis E. Showalter: Tannenberg Clash of Empires, Potomac Books, 2004 HistoriaNET Lue sarjan aikaisemmat osat netissä osoitteessa historianet.fi/wwi Seuraavassa numerossa Osa 4: RINTAMA JÄHMETTYY Armeijat kaivautuivat länsirintamalla juoksuhautoihin, ja kuluttava asemasota alkoi. BRIDGEMAN Historia Denna PDF är endast för privat bruk och får inte kopieras till andra eller spridas via länkar på nätet (t.ex. via e-post eller på Facebook) Copyright Världens Historia/Bonnier Publications