HAMINAN SATAMAN VESISTÖ- JA KALATALOUSTARKKAILUT VUONNA 2009

Transkriptio

1 HAMINAN SATAMAN VESISTÖ- JA KALATALOUSTARKKAILUT VUONNA 2009 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 124/2010 Jukka Mattila & Janne Raunio

2 TIIVISTELMÄ Haminan sataman ja sinne johtavan väylän syventämiseen liittyvien pohjaruoppausten vesistö- ja kalatalousvaikutuksia seurattiin vuonna 2009 vesinäyttein, meriveden sameusmittauksin ja kartoituksin, sedimentoituvan aineksen keräyksellä, sedimenttinäytteillä, levälinjoilla, kalanäytteillä ja havasten limoittumistutkimuksilla. Tutkimustulokset tulevat toimimaan tulevien vuosien vertailuaineistona hankkeen ympäristövaikutusten seurannassa. Ruoppausten vesistövaikutukset olivat vuonna 2009 yleisesti ottaen vähäiset. Ruoppauksilla ei myöskään voitu osoittaa olleen pitkäaikaisia vaikutuksia vedenlaatuun. Sameusmittausten perusteella vähäisiä vesistövaikutuksia havaittiin pohjanläheisessä vesikerroksessa läjitysaltaan edustalla, läjitysalueella sekä ruoppauskohteiden ympärillä. Sedimentoituvassa aineksessa orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet olivat ruoppausten alkamisen jälkeen hieman korkeaat kuin ennen ruoppaustoimintaa, mutta tähän voivat vaikuttaa monet muutkin ympäristötekijät. Sedimenttitulosten perusteella orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet ylittävät tarkkailualueella yleisesti ruoppaus- ja läjitysohjeen tason 1 raja-arvon (mahdollisesti pilaantuneet sedimentit). Sedimenttinäytteistä mitatut pitoisuudet olivat kuitenkin selvästi pienempiä kuin tason 2 raja-arvo (pilaantuneet sedimentit). Levälinjoilla ei voitu havaita mitään merkittäviä muutoksia vesikasvien tai pohjaan kiinnittyneiden eläinten esiintymisessä. Kalataloudellisessa tarkkailussa havastutkimuksien perusteella pintaverkkojen likaantumisessa oli kesällä 2009 alueellisia eroja. Tulosten perusteella Uolionselän läjitysalueen tuntumassa ja Haminanlahdella pintaverkkojen likaantuminen oli rehevyydestä johtuen suurempaa kuin Kuorsalon vertailualueella. Sen sijaan pohjaverkkojen osalta alueellisia eroja ei havaittu. Ruoppaustöiden ohella Haminanlahden ja sen edustan vedenlaatuun vaikuttavat myös Vehkajoen kuormitus sekä Nuutniemen jätevedenpuhdistamo. Orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet tarkkailualueen kaloissa olivat kaikilla kolmella koealueella varsin matalia, mutta niiden perusteella Haminanlahti ja Uolionselkä voidaan kuitenkin arvioida lievästi saastuneiksi. Pitoisuudet olivat pieneät kuin saastuneiksi luokiteltavilla alueilla. Keskimääräiset pitoisuudet olivat pieniät Klamila-Kuoralo vertailualueen näytekaloissa. Ahvenissa tinayhdisteiden pitoisuudet olivat hieman korkeaat kuin kuhissa. Orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet olivat tutkituissa kaloissa kuitenkin sen verran matalia, etteivät ne aiheuta käyttörajoituksia normaalilla kalankulutustasolla. Seuraavien vuosien tutkimukset näyttävät tapahtuuko haitta-ainepitoisuuksissa hankkeen aikana muutoksia.

3 SISÄLLYSLUETTELO sivu 1. JOHDANTO 1 2. AINEISTOT JA MENETELMÄT 2.1 Vesistötarkkailu Vesinäytteet Sameusmittaukset ja -kartoitukset Sedimentoituva aines Sedimentit Levälinjat Kalataloustarkkailu Pyydysten limoittumistutkimukset Kalojen haitta-ainetutkimukset TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU 3.1 Vesistötarkkailu Vesinäytteet Sameusmittaukset ja -kartoitukset Sedimentoituva aines Sedimentit Levälinjat Kalataloustarkkailu Pyydysten limoittumistutkimukset Kalojen haitta-ainetutkimukset YHTEENVETO 29 VIITTEET 30 LIITE: Alleco Oy Vesikasvillisuuden seurantalinjat Haminan syväväylän varrella syyskuussa Alleco Oy, Jouni Leinikki. 37 s.

4

5 1. JOHDANTO Kesällä 2009 käynnistyi Haminan sataman ja siihen johtavan meriväylän syventäminen, jolla pyritään parantamaan Haminan sataman toimintaedellytyksiä tulevaisuudessa. Hanke käsittää 12,0 metrin väylän rakentamisen satamaan sekä satamassa toteutettavat ruoppaus- ja täyttötyöt. Hankkeeseen sisältyy 10 kilometriä uutta meriväylää. Itä-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt hankkeelle luvan nro 17/08/2 (Dnro ISY-2007-Y-3) Ympäristöluvan on päätöksellään vahvistanut Vaasan hallinto-oikeus 08/0151/1 (Diaarinumero 00504/08/5201) Ruoppaus- ja läjitystyöt satama-alueella (TBT- ja syvennysruoppaukset) ja väylän alueella jatkuvat suunnitelmien mukaan vuoden 2010 loppuun asti. Suunniteltu 12,0 metrin väylä on pääosin kaksikaistainen, lukuun ottamatta kapeikkopaikkoja. Väylällä olevia kapeikkoja on suunniteltu levennettäväksi siten, että väylän minimileveys kasvaa nykyisestä 135 metristä 180 metriin. Avoimilla vesialueilla väyläalue jatkuu sitä rajoittaviin mataliin. Ruopatut massat läjitetään proomusta pudottamalla joko sataman läjitysalueelle (sataman rakenteisiin kelvolliset massat) tai meriläjitysalueille (rakenteisiin kelpaamattomat massat), pääosin Uolionselälle. Toinen läjitysalue sijaitsee Ulko-Hallinkarin länsipuolella ja sinne läjitetään väylän ulkopään ruoppauskohteista syntyvät massat. Ympäristöluvassa Haminan Satama Oy ja Merenkulkulaitos on velvoitettu tarkkailemaan hankkeen vaikutuksia alueen vedenlaatuun sekä kalastoon ja kalastukseen. Vesistö- ja kalataloustarkkailuohjelmat laati Kymijoen vesi ja ympäristö ry (Mattila ja Raunio 2009, Raunio 2009). Kaakkois-Suomen ympäristökeskus hyväksyi vesistötarkkailuohjelman päivätyllä kirjeellään (Dnro. KAS-2007-V-2-311) ja Kaakkois-Suomen TE-keskus kalataloudellisen tarkkailuohjelman päivätyllä kirjeellään (Dnro ). Tämä julkaisu käsittelee vesistö- ja kalataloustarkkailun tuloksia vuodelta Kalataloustarkkailuun kuuluvat aattikalastajien sekä vapaa-ajan kalastajien saalistiedustelut raportoidaan myöhein keväällä Lisäksi tuloksia käsitellään laajein vuonna 2010 ilmestyvissä yhteistarkkailuraporteissa. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 124/2010 1

6 2. AINEISTOT JA MENETELMÄT 2.1 Vesistötarkkailu Vesinäytteet Vesinäytteet otettiin ympäristöhallinnon laatuohjeiden ja suositusten mukaisesti (Mäkelä ym. 1992). Näytteenotosta vastasivat sertifioidut näytteenottajat. Vesinäytteet otettiin Limnos-tyyppisellä vesinäytteenottimella. Tarkkailuihin liittyen vesinäytteitä otettiin neljällä näytteenottokerralla aikavälillä Vesinäytteistä tehtävistä määrityksistä vastasi akkreditoitu KCL Kymen Laboratorio Oy. Vesinäytteet otettiin merialueen yhteistarkkailupisteiltä 236, 231, 230, 225, 346 sekä Kyvy-13 ja lisäksi tulosten tarkastelussa hyödynnettiin tuloksia yhteistarkkailun intensiivipisteiltä In218 ja In 212 tuloksiin (kuva 1, taulukko 1). Vesinäytteisiin liittyvien tutkimustodistusten arkistoinnista vastaa Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Kuva 1. Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen yhteistarkkailupisteet, jotka kuuluvat meriveden fysikaaliskemiallisen laadun seurantaan. Haminan satamahankeen tarkkailuihin kuuluivat pisteet 236, 231, 230, 225, 345 ja Kyvy-13 ja lisäksi tuloksia verrattiin intensiivitarkkailupisteiden In218 ja In212 tuloksiin. 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 124/2010

7 Taulukko 1. Haminan sataman tarkkailuun liittyvien vesinäytteenottopaikkojen sijaintitiedot. Nämä näytepisteet kuuluvat lisäksi merialueen yhteistarkkailuun (Kymijoen vesi ja ympäristö ry 2006). Piste Lat (KKJ) Lon (KKJ) syv. (m) KYVY IN IN Sameusmittaukset ja -kartoitukset Meriveden sameutta mitattiin sataman läjitysaltaiden edustalla automaattisella sameusmittausasemalla (kuva 2). Sameusmittauksista vastasi Luode Consulting Oy ja mittausaseman huolloista Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Aseman mittauslaitteistona käytettiin valon takaisinsirontaan perustuvaa anturia, jolle valmistaja on antanut tarkkuudeksi 2 NTU yksikköä tai ±2 arvosta. Mittauslaitteisto oli varustettu mekaanisella pyyhkimellä likaantumisen estämiseksi. Aseman mittausväli olin 60 minuuttia. Mittaussuureena käytetään NTU yksiköitä, jotka vastaavat laboratoriossa mitattavia FTU- tai FNU yksiköitä. Yksi sameusyksikkö vastaa noin 1 mg/l kiintoainepitoisuutta. Mittausasema mittasi lisäksi tiedot veden suolapitoisuudesta ja lämpötilasta. Mittausasema lähetti mittaustulokset kaksi kertaa vuorokaudessa palvelimelle, josta ne olivat nähtävissä suojatulla www-sivulla. Sameusrajojen ylittyessä asema oli ohjelmoitu lähettämään tekstiviesti työmaan vastuulliselle johdolle. Kymijoen vesi ja ympäristö ry suoritti myös ruoppaustyönaikaista sameuskartoitusta ruoppauskohteiden ympärillä ajankohtina 15.9., ja sekä Uolionselän läjitysalueen ympärillä (kuva 3). Kartoitukset tehtiin YSI 6920 V2 tyyppisellä kenttämittaussondilla, joka oli varustettu optisella sameusmittausanturilla. Mittaukset tehtiin koko vesipatsaasta työkohteiden ympäriltä paikasta. Mittausaineisto ja paikkatieto talletettiin samanaikaisesti mittauslaitteiston käsitietokoneeseen, josta se siirrettiin edelleen käsiteltäväksi. Kartoitusaineisto käsiteltiin ArcGIS 9.3 -paikkatietojärjestelmällä ja vaikutusalueiden määrittelemisessä käytettiin Spatial Analyst ohjelmaa. Sameusmittaustuloksista laadittiin havainnolliset vaikutusaluekartat. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 124/2010 3

8 Kuva 2. Haminan sataman puhdistusruoppausalueiden TBT-1..4 ja läjitysaltaiden sijoittuminen sataman edustalle. Kartassa kuvatut pisteet LÄJ 1-3 sijoittuvat läjitysproomujen kulkuaukon läheisyyteen. Automaattinen sameusmittausasema oli ankkuroitu myös kulkuaukon läheisyyteen ja sen itäpuolelle. Alue TBT-1 poistettiin ruoppaussuunnitelmasta ja tästä syystä alueelta TBT-1 ja pisteistä LÄJ 1-3 ei otettu tarkkailuohjelmassa mainittuja sedimenttinäytteitä. 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 124/2010

9 Kuva 3. Haminan sataman ja väylän, ruoppaushankkeeseen liittyvien läjitysalueiden, sedimentoituvan aineksen keräimien (SEDAI 1 JA SEDAI 2) sekä vesistötarkkailuun liittyvien leväkartoituslinjojen sijainnit Haminan edustan merialueella. Levälinjat 1-4 on perustettu jo aikaisein vuonna 2005 ja levälinjat 5-8 perustettiin vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 124/2010 5

10 2.1.3 Sedimentoituva aines Sedimentoituvaa ainesta kerättiin kahdella eri etäisyydellä Haminan satamasta, joista lähempi sijaitsi noin 1 kilometrin etäisyydeltä Pieni Musta saaren pohjoispuolella ja kauempi noin 5,5 kilometrin etäisyydeltä satamasta Harmaja ja Karjala saarten välissä (kuva 3, taulukko 2). Keräyspaikat valittiin siten, että lähempi edustaisi vaikutuksille todennäköisesti altista paikkaa ja kauempana sijaitsevan paikan arvioitiin olevan suurimpien vaikutusten ulkopuolella. Vesisyvyys oli läheällä keräyspaikalla noin 9-10 metriä ja vertailupaikalla metriä. Sedimentoituvaa ainesta kerättiin moleilta paikoilta kahdella rinnakkaisella keräimellä, jolla pyrittiin varmistamaan tarvittavan näytemateriaalin saanti. Keräyksessä käytettiin keräintyyppiä, jossa on neljä rinnakkaista keräysputkea (kuva 4). Putken halkaisija oli 9,2 cm, pinta-ala 66,5 cm 2 ja sisäkorkeus 29 cm. Keräimet ankkuroitiin 2 metriä pohjan yläpuolelle ja keräyspaikat merkittiin verkkolipuin (kuva 5). Sedimentoituvaa ainesta kerättiin neljällä keräysjaksolla ja keräysjaksojen pituudet olivat noin 1 kk. Keräys aloitettiin ennen ruoppauksia 1.7. ja lopetettiin talven lähestyessä. Näytteistä määritettiin kuiva-ainepitoisuus ja orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet, jotka normalisoitiin sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeen mukaisesti (Ympäristöministeriö 2004). Materiaalin vähäisestä määrästä johtuen hehkutushäviöt voitiin määrittää vain viimeisen keräysjakson näytteistä, jolloin hehkutushävikit olivat Näiden tulosten ja näytekuvausten perusteella oli hyvin perusteltua olettaa orgaanista ainesta olleen kaikissa näytteissä yli 30 (maksimi arvo normalisoinnissa). Tällöin tinayhdisteiden normalisoinnissa käytetty kerroin oli kaikissa näytteissä 1/3 ja normalisointi suoritettiin kertomalla määritetty pitoisuus tällä kertoimella (Ympäristöministeriö 2004). Sedimentoituvan aineksen näytekäsittelyistä vastasi akkreditoitu KCL Kymen Laboratorio Oy ja orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet määritettiin akkreditoiduilla menetelmillä Kuopiossa Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksella. Sedimentoituvaan ainekseen liittyvien tutkimustodistusten arkistoinnista vastaa Kymijoen vesi ja ympäristö ry. 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 124/2010

11 Kuva 4. Sedimentoituvan aineksen keräyksessä käytetty keräintyyppi. Keräinkehikossa oli neljä rinnakkaista keräysputkea. Putken halkaisija oli 92. Keräin ankkuroitiin noin 2 metriä pohjan yläpuolelle. Ankkurointiköysi kulki keräinkehikon keskeltä. Kuva 5. Sedimentoituvan aineksen keräimet ankkuroitiin keräyspaikoille ja ne merkittiin verkkolipuin. Moleilla keräyspaikoilla käytettiin kahta rinnakkaista kerääjää. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 124/2010 7

12 2.1.4 Sedimentit Vuonna 2009 tarkkailuihin liittyviä sedimenttinäytteitä otettiin ennen ruoppaustoiminnan aloittamista läjitysalueilta 1 ja 2 sekä merialueen yhteistarkkailupisteiltä 230, 231, 346 ja 225 (kuvat 1 ja 3). TBT -pitoisten sedimenttien puhdistusruoppauksen jälkeen sedimenttinäytteet otettiin pisteiltä 230, 231, 346 ja 225, satama-alueen pudistusruopattavilta alueilta TBT2, TBT3 ja TBT4 sekä läjitysaltaasta 1, johon läjitettiin pahiin orgaanisilla tinayhdisteillä pilaantunut sedimentti (kuvat 1 ja 2). Läjitysalue TBT1 poistettiin ruoppaussuunnitelmasta ennen ruoppausten aloittamista ja tästä syystä sedimenttinäytteitä ei otettu alueelta TBT1 eikä myöskään läjitysaukon edustalta pisteistä LÄJ 1-3 (kuva 2). Sedimenttinäytteiden otossa noudatettiin voimassa olevia laatusuosituksia (Mäkelä ym. 1992). Näytteenotosta vastasivat sertifioidut näytteenottajat. Näytteenotossa käytettiin pehmeillä pohjilla Limnos-tyyppistä viipaloivaa sedimenttinäytteenotinta (pinta-ala 69,4 cm 2 ) ja koveilla pohjilla Van Veen -tyyppistä pohjanoudinta (tilavuus 2 l, pinta-ala 260 cm 2 ), jolla otetut koveat sedimenttinäytteet viipaloitiin erillisellä alustalla lastaa ja viivoitinta apuna käyttäen. Näytteeksi otettiin 0-5 cm kerros pintasedimenttiä. Läjitysaltaalla käytettiin pitkää putkinoudinta (putken sisähalkaisija 31 ), jolla saatiin hyvät näytteet useiden metrien paksuisesta läjitysmateriaalista ja sen pohja-, väli- ja pintakerroksista. Orgaanisten tinayhdisteiden näytteet otettiin lasipurkkeihin tai erikoismuovisiin näytepusseihin ja muut sedimenttinäytteet elintarvikemuovisiin pakasterasioihin. Sedimenttinäytteistä määritettiin kuiva-ainepitoisuus, hehkutushäviö ja orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet, jotka normalisoitiin sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeen mukaisesti (Ympäristöministeriö 2004). Ruoppaus- ja läjitysohjeen raja-arvot ovat ns. normalisoituja haittaainepitoisuuksia. Haitaton ruoppausmassa alittaa tason 1 pitoisuuden, mahdollisesti pilaantunut sedimentti ylittää tason 1 mutta ei tason 2 pitoisuutta ja pilaantunut ruoppausmassa ylittää tason 2 pitoisuuden. Hehkutushäviöiden perusteella kaikissa näytteissä orgaanisen aineksen pitoisuus oli 30 tai selvästi sen yli, jolloin orgaanisten tinayhdistepitoisuuksien normalisoinnissa käytetty kerroin oli 1/3. Sedimenttinäytteiden käsittelyistä vastasi akkreditoitu KCL Kymen Laboratorio Oy ja orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet määritettiin akkreditoiduilla menetelmillä Kuopiossa Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksella sekä osittain Eurofins Oy:ssä. Sedimenttinäytteisiin liittyvien tutkimustodistusten arkistoinnista vastaa Kymijoen vesi ja ympäristö ry Levälinjat Vuonna 2009 tehtiin tutkimuksia yhteensä kahdeksalla levälinjalla (kuva 3, liite). Vuonna 2005 oli Haminan väylän varrelle oli perustettu ja tutkittu neljä vesikasvillisuuslinjaa, jotka sijaitsivat Rakin Kotkan länsipuolella (Leinikki 2005). Linjat tutkittiin toisen kerran Vuonna 2009 Haminan sataman edustalle perustettiin lisäksi kolme uutta linjaa ja Uolionselän läjitysalueen edustalle yksi uusi linja, jotka tutkittiin Linjat pyrittiin sijoittamaan alueelle niin, että niillä todennäköisesti nähtäisiin ruoppaus- ja läjitystoiminnan mahdolliset vaikutukset. 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 124/2010

13 Levälinjasukelluksista vastasi Alleco Oy, jonka tutkimusraportti on tämän vuosiraportin liitteenä (Alleco Oy 2010). Raportissa on kuvattu tarkein käytetyt tutkimusmenetelmät ja levälinjojen sijainnit. Taulukko 2. Sedimentoituvan aineksen keräyspaikkojen ja sedimenttinäytteenottopaikkojen syvyydet ja tarkeat sijaintitiedot (KKJ-koordinaatit). Näytetyypeissä on kerrottu oliko näyte yksittäinen paikkakohtainen näyte vai useaasta osanäytteestä yhdistetty näyte. Taulukossa on ilmoitettu myös osanäytteiden sijaintitiedot. Läjitystoiminnan jälkeiset näytteet pyritään ottamaan mahdollisian tarkoin samoilta paikoilta kuin vuoden 2009 näytteetkin. Paikka Näytetyyppi Pvm Syv. (m) Lat (KKJ) Lon (KKJ) SEDAI keräin 1 jaksokeräys SEDAI keräin 2 jaksokeräys LALUE_1 yhdistetty LALUE_1_SC1 paikkakoht LALUE_1_SC2 paikkakoht LALUE_1_SC3 paikkakoht LALUE_1_SC4 paikkakoht LALUE_2 yhdistetty LALUE_2_1 yhdistetty LALUE_2_2 yhdistetty TBT2 yhdistetty TBT3 yhdistetty TBT4 yhdistetty Allas1/pinta yhdistetty Läjitysallas 1 Allas1/väli yhdistetty Läjitysallas 1 Allas1/pohja yhdistetty Läjitysallas paikkakoht paikkakoht paikkakoht paikkakoht paikkakoht paikkakoht paikkakoht paikkakoht Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 124/2010 9

14 2.2 Kalataloustarkkailu Pyydysten limoittumistutkimukset Limoittumistutkimuksessa käytettiin ympäristöhallinnon suosittelemaa menetelmää (Mäkelä ym. 1992), jossa koehavakset ripustetaan metallikehikkoon (0.5*0.5 m). Kullakin kolmella koealalla (kuva 6) inkuboitiin kahta kolmen havaspanelin jataa. Havasmääräksi koealuetta kohti tuli siten kuusi havasta. Inkubointiaika oli yksi vuorokausi ja tutkimukset tehtiin välisenä aikana. Havaksia inkuboitiin päällysvedessä (1 m) ja alusvedessä (pohja -1 m). Havaksista määritettiin laboratoriossa kiintoaine- ja klorofylli-a -pitoisuus. Haminanlahden ja Uolionselän koealojen tuloksia verrattiin varianssianalyysillä (nested ANOVA) Kuorsalon vertailualueen tuloksiin. Havasten limoittumistutkimuksien nollahypoteesina on, että kuormitetuilla koealoilla havasten limoittuminen ei eroa vertailualueen tuloksista. Laboratoriomääritykset tehtiin akkreditoidussa KCL Kymen Laboratorio Oy:ssä. Laboratorion tutkimustodistusten arkistoinnista vastaa Kymijoen vesi ja ympäristö ry Kalojen haitta-ainetutkimukset Kalojen haita-ainetutkimuksissa näytekaloja pyydettiin Haminan sataman alueelta, Uolionselältä sekä Klamilan edustan vertailualueelta (Klamilan satama-hellitöksenselkä, kuva 6). Kultakin pyyntialueelta analysoitiin lajikohtaiset kokoomanäytteet ahvenesta ja kuhasta. Yksi kokoomanäyte koostui kolmesta kalasta ja kuastakin lajista pyrittiin kerätään kaksi kokoomanäytettä/alue. Lajikohtaisesti kumpikin kokoomanäyte tehtiin mahdollisian saman kokoisista yksilöstä. Vuoden 2009 aineistossa vain Uolionselältä jäi puuttumaan kuhanäytteet. Kalat mitattiin ja punnittiin välittömästi pyynnin jälkeen. Näytteistä analysoitiin orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet. Kuopiossa Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksella. Laboratorion tutkimustodistusten arkistoinnista vastaa Kymijoen vesi ja ympäristö ry. 3. TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU 3.1 Vesistötarkkailu Vesinäytteet Vesinäytteiden perusteella hankkeeseen liittyvien ruoppausten vaikutukset vedenlaatuun jäivät vähäisiksi (taulukot 3 ja 4). Yleisesti tarkasteltuna pintaveden kiintoaines- ja ravinnepitoisuudet pienenivät Haminasta ulospäin merelle mentäessä (taulukko 3). Pintaveden kiintoaines- ja ravinnepitoisuudet olivat selvästi suuriat lähellä Haminaa pisteellä 236, jonka veden laatuun Vehkajoki vaikuttaa voimakkaasti. Myös pohjanläheisessä vedessä tarkkailujakson suuriat kiintoaines- ja ravinnepitoisuudet mitattiin pisteen 236 näytteistä. Vesistötarkkailupisteistä lähimpänä ruoppauskohteita olivat pisteet 230 ja In218. Pisteellä 230 oli havaittavissa vain vähäistä kiintoaines- ja ravinnepitoisuuksien kasvua ja otettujen näytteiden perusteella. Muutoin myös pohjanläheisen veden pitoisuudet pienenivät Haminasta ulospäin 10 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 124/2010

15 merelle mentäessä. Vesinäytteenottojen yhteydessä kentällä tehdyt tarkistusmittaukset tukivat vesinäytteiden tuloksia. Haminan merialueen vedenlaatua käsitellään laajein Pyhtää-Kotka- Hamina merialueen yhteistarkkailun vuosiraportissa, joka valmistuu myöhein keväällä Kuva 6. Haminan sataman ja väylän ruoppaushankkeeseen liittyvän kalataloudellisen tarkkailun toteutusalue sekä siihen liittyvät koealat. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 124/

16 Taulukko 3. Haminan sataman tarkkailuihin liittyvien vesinäytteiden kiintoaine-, kokonaistyppi- ja kokonaisfosforipitoisuudet pintavedessä ja pohjanläheisessä vedessä vuonna Pisteen IN218 osalta on kiintoainepitoisuuksien sijaan esitetty sameusarvot FTU (1 FTU vastaa noin 1 mg/l kiintoainespitoisuutta). Näytepisteiden sijainti on esitetty kuvassa 1. Vedenlaatutulosten perusteella ruoppausten vaikutukset vedenlaatuun voidaan arvioida vähäisiksi. Kiintoaine (mg/l), pintavesi Sameus FTU IN KYVY Kokonaistyppi (µg/l), pintavesi IN KYVY Kokonaisfosfori (µg/l), pintavesi IN KYVY Kiintoaine (mg/l), pohjanläheinen vesi Sameus FTU IN KYVY Kokonaistyppi (µg/l), pohjanläheinen vesi IN KYVY Kokonaisfosfori (µg/l), pohjanläheinen vesi IN KYVY Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 124/2010

17 Taulukko 4. Merialueen intensiivitarkkailupisteiltä IN218 ja IN212 (ks. kuva 1) ajanjaksolla eri syvyyksiltä otettujen vesinäytteiden sameus (FTU), väri (mgpt/l), kokonaistyppi- Ntot (µg/l), nitriitti-nitraattityppi- NO23 (µg/l), aoniumtyppi- NH4-N (µg/l), kokonaisfosfori- Kok.P (µg/l) ja fosfaattifosforipitoisuudet (µg/l). Ruoppauksilla näyttäisi olleen vain hyvin vähäisiä vaikutuksia vedenlaatuun näillä näytteenottopisteillä. FTU mgpt/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l NäytePvm HavPaik syv (m) Sameus Väri Ntot NO23 NH4-N Kok.P PO4-P IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 124/

18 3.1.2 Sameusmittaukset ja -kartoitukset Ympäristölupamääräysten mukaisesti meriveden sameus ei saanut ylittää tuntikeskiarvoina mitattuna 150 NTU eikä vuorokauden työskentelyjakson keskiarvona 100 NTU. Automaattisen sameusmittausaseman mittausarvot eivät ylittäneet tarkkailujakson aikana ympäristöluvassa määrättyjä raja-arvoja (kuva 7, taulukko 5). Keskimääräiset sameusarvot kohosivat hieman marraskuussa ja olivat selvästi suuriat joulukuussa, jolloin mitattiin myös korkeiat yksittäiset tuntikeskiarvot (taulukko 5). Korkeinkin tuntikeskiarvo jäi kuitenkin noin kolmasosaan lupamääräyksen raja-arvosta. Joulukuun kohonneisiin arvoihin vaikuttivat läjityksien eteneminen sataman isompaan läjitysaltaaseen läheäs sameusmittausasemaa sekä osaltaan meriveden yleinen samentuminen lähinnä alueelle kulkeutuneista jokivesistä johtuen. Esimerkiksi lähimpänä Haminaa olevalla pisteellä 236 mitattiin joulukuussa pohjanläheisestä vedestä yli 50 mg/l olevia kiintoainespitoisuuksia, jotka sameudeksi muutettuina (sameutena 1 NTU vastaa noin 1 mg/l kiintoainespitoisuutta) vastaisivat korkeimpia automaattisen sameusmittarin mittaamia tuntikeskiarvoja (taulukot 3 ja 5). Sameuskartoitusten tulokset on esitetty kuvissa Kartoituksia tehtiin 15.9., , ja sekä ruoppauskohteiden ympärillä että Uolionselän läjitysalueella. Selviin ruoppauksen vaikutukset näkyivät pohjanläheisessä vesikerroksessa, mutta myös välivedessä voitiin havaita lievempää sameuden kasvua (kuva 8). Yleisesti tarkasteltuna ruoppauksista aiheutunutta meriveden samentumista oli mitattavissa noin metrin etäisyydellä ruoppauskohteista ja voimakkainta samentuminen oli pohjanläheisessä vesikerroksessa lähellä ruoppauskohteita (kuvat 9-11). Pintavedessä sameudet vaihtelivat eri kerroilla välillä 0,3 15 NTU yksikköä ja pohjanläheisessä vedessä välillä 1 83 NTU yksikköä. Vaikutusalueen sijoittuminen ja muoto riippuivat työkohteen sijoittumisesta alueelle sekä meriveden virtauksista kartoitusajankohtina. Lisäksi vaikutusalueiden arvioituihin muotoihin vaikuttivat mittauspisteiden sijoittuminen työkohteiden ympärillä. Joulukuussa ( ) kartoitetun ruoppauskohteen ympärillä oli mitattavissa vähäistä meriveden samentumista metrin etäisyydellä ruoppaajasta (kuva 11). Lisäksi pohjaräjäytyksistä johtuen työkohteen ympärillä oli tuolloin havaittavissa jonkin verran kuollutta kalaa. Uolionselän läjitysalueella oli mitattavissa joulukuussa ( ) lievää pohjanläheisen veden samentumaa hieman laajealla, noin kilometrin läpimitaltaan olevalla alueella (kuva 12). Uolionselän kartoitusalueella oli tuolloin pohjan lähellä noin 3-5 metriä paksu, pintakerrosta selvästi sameampi vesikerros, mikä oli yhdistettävissä alueella suoritettuun läjitystyöhän. Pintavesikerroksessa ei voitu havaita mitään selviä vedenlaadun muutoksia. Kartoitusaikaan läjitysalueelle läjitettiin noin yksi proomullinen päivässä. 14 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 124/2010

19 Sameus [NTU] tuntikeskiarvot 2009, Haminan satama Kuva 7. Automaattisen sameusmittausaseman mittaamat sameusarvot tuntikeskiarvoina aikavälillä (Luode Consulting Oy). Sameusmittausaseman sijainti on esitetty kuvassa 2. Ympäristöluvassa määrätty suurin sallittu tuntikeskiarvon 150 NTU ei mittausjaksolla ylittynyt kertaakaan. Keskimäärin suuriat sameusarvot mitattiin joulukuussa. Taulukko 5. Automaattisen sameusmittausaseman kuukausikeskiarvot (ka) ja mediaanit (med) mittausaikavälin tuntikeskiarvoista laskettuna sekä mittausjakson pieniät ja (min) ja suuriat (maks) tuntikeskiarvot. Keskimääräiset sameusarvot olivat suuriat joulukuussa, mutta tuolloinkin sameusarvot jäivät selvästi lupa-arvojen alapuolelle. sameus (NTU) kk ka med min maks Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 124/

20 Syvyys (m) Meriveden sameus ruoppaajan lähellä Sameus (NTU) Kuva 8. Meriveden sameus eri syvyyksillä noin 50 metrin etäisyydeltä ruoppauskohdasta mitattuna. Selviin ruoppauksen vaikutukset näkyivät pohjanläheisissä vesikerroksissa, mutta myös välivedessä voitiin havaita lievempää sameuden kasvua. Ruoppausten aiheuttamaa meriveden samennusta voitiin tuolloin mitata muutamien satojen metrien etäisyydellä työkohteesta (kuva 9). 16 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 124/2010

21 Kuva 9. Pohjanläheisen veden sameus ruoppauskohteen ympäristössä Pohjanläheisen veden samentumista oli tuolloin havaittavissa ruoppauskohteen eteläpuolella noin 300 metrin etäisyydellä ruoppaajasta. Pohjanläheisen veden sameudet vaihtelivat tuolloin välillä 8-83 NTU yksikköä, kun pinnassa sameusarvot vaihtelivat välillä 3 15 NTU. Karttaan interpoloidun vaikutusalueen muoto on riippuvainen mittauspisteiden sijoittumisesta työkohteeseen nähden. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 124/

22 Kuva 10. Pohjanläheisen veden sameus ruoppauskohteen ympäristössä Pohjanläheisen veden samentumista oli tuolloin havaittavissa ruoppauskohteen länsipuolella noin metrin etäisyydellä ruoppaajasta. Pohjanläheisen veden sameudet vaihtelivat tuolloin välillä 2-23 NTU yksikköä, kun pinnassa sameusarvot vaihtelivat välillä 3 11 NTU. 18 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 124/2010

23 Kuva 11. Pohjanläheisen veden sameus ruoppauskohteen ympäristössä Pohjanläheisen veden vähäistä samentumista oli tuolloin havaittavissa ruoppauskohteen lähistöllä noin metrin etäisyydellä ruoppaajasta. Pohjanläheisen veden sameudet vaihtelivat tuolloin välillä 0,4-9 NTU ja pintavedessä välillä 0,3 3 NTU. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 124/

24 Kuva 12. Pohjanläheisen veden sameus Uolionselän läjitysalueella , jolloin alueelle läjitettiin ruoppausmateriaalia keskimäärin yksi proomullinen päivässä. Pohjanläheisen veden lievää samentumista oli tuolloin mitattavissa noin 1000 metrin matkalla itä-länsisuunnassa. Pohjanläheisen veden sameudet vaihtelivat tuolloin välillä 2-31 NTU yksikköä ja pintavedessä välillä 1-6 NTU. 20 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 124/2010

25 3.1.3 Sedimentoituva aines Orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet eri keräysjaksoilla vuonna 2009 on esitetty ruoppaus- ja läjitysohjeen mukaisesti normalisoituina arvoina taulukossa 6. Tributyylitina (TBT) pitoisuudet ylittivät tason 1 raja-arvon kaikissa näytteissä. Ruoppaus- ja läjitysohjeen mukaisesti haitaton ruoppausmassa alittaa tason 1 pitoisuuden, mahdollisesti pilaantunut sedimentti ylittää tason 1 mutta ei tason 2 pitoisuutta ja pilaantunut ruoppausmassa ylittää tason 2 pitoisuuden (Ympäristöministeriö 2004). Tulosten perusteella ruoppausten vaikutukset sedimentoituvan aineksen haitta-ainepitoisuuksiin voidaan kuitenkin arvioida varsin vähäisiksi. Yleisesti tarkasteltuna lähinnä TBT- ja TPhT-pitoisuudet olivat hieman korkeaat ruoppausten alettua. Orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet olivat lähempänä satamaa hieman korkeaat kuin vertailupaikassa keräysjaksolla 1 ennen ruoppauksia sekä ruoppausten alettua keräysjaksolla 2 elo-syyskuussa ja keräysjaksolla 3 syys-lokakuussa (taulukko 6). Taulukko 6. Sedimentoituvan aineksen orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet sedimentoituvassa aineksessa normalisoituina arvoina eri keräysjaksoilla vuonna TBT pitoisuudet ylittivät tason 1 raja-arvon kaikissa näytteissä. Tarkkailujen perusteella ruoppausten vaikutukset sedimentoituvan aineksen haitta-ainepitoisuuksiin voidaan kuitenkin arvioida varsin vähäisiksi. Lähinnä TBT- ja TPhT-pitoisuudet olivat hieman korkeaat ruoppausten alettua. Orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet olivat lähempänä satamaa hieman korkeaat kuin vertailupaikassa keräysjaksoilla 1, 2 ja 3. Sedimentoituvan aineksen määritystulokset Normalisoidut arvot (µg / kg ka.) Keräysjakso Keräin Ka MBT DBT TBT MPhT DPhT TPhT DOT Yht. (1) <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ 14.7 (1) <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ 13.3 (2) <LOQ <LOQ 0.3 <LOQ 15.4 (2) <LOQ <LOQ 0.3 <LOQ 12.0 (3) <LOQ <LOQ 18.4 (3) <LOQ <LOQ 0.4 <LOQ 15.6 (4) <LOQ <LOQ 0.3 <LOQ 17.0 (4) <LOQ <LOQ 0.3 <LOQ 18.0 Värikoodit: Sedimenttien raja-arvot Suomessa: TASO 1, normalisoitu TBT pitoisuus yli 3 µg/kg kuiva-ainetta TASO 2, normalisoitu TBT pitoisuus yli 200 µg/kg kuiva-ainetta Lyhenteet: MBT = Monobutyylitina (Monobutyltin), LOQ=2,0 µg cat/kg dw DBT = Dibutyylitina (Dibutyltin), LOQ=2,0 µg cat/kg dw TBT = Tributyylitina (Tributyltin), LOQ=2,5 µg cat/kg dw MPhT = Monofenyylitina (Monophenyltin), LOQ=2,0 µg cat/kg dw DPhT = Difenyylitina (Diphenyltin), LOQ=0,40 µg cat/kg dw TPhT = Trifenyylitina (Triphenyltin), LOQ=0,20 µg cat/kg dw DOT = Dioktyylitina (Dioctyltin), LOQ=3,0 µg cat/kg dw LOQ = Määritysraja (Limit Of Quantitation) Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 124/

26 3.1.4 Sedimentit Läjitysalueilta 1 ja 3 ennen läjityksiä otettujen sedimenttinäytteiden normalisoidut TBT -pitoisuudet ylittivät tason 1 raja-arvon lähes kaikissa näytteissä (taulukko 7). Ruoppaus- ja läjitysohjeen mukaisesti haitaton ruoppausmassa alittaa tason 1 pitoisuuden, mahdollisesti pilaantunut sedimentti ylittää tason 1 mutta ei tason 2 pitoisuutta ja pilaantunut ruoppausmassa ylittää tason 2 pitoisuuden (Ympäristöministeriö 2004). Pitoisuudet olivat korkeiat paljon orgaanista ainesta sisältävissä näytteissä ja pieniät kiinteäissä sedimenttinäytteissä, joissa orgaanista ainesta oli väheän. Ainoastaan Uolionselän läjitysalueen pisteessä LALUE1_SC1 ja ulompana sijaitsevan läjitysalueen LALUE2_1 näytteissä pitoisuudet olivat tason 1 raja-arvoa pienempiä ja nämä näytteet edustivatkin kovempia savipitoisia sedimenttejä. TBT -pitoisten sedimenttien puhdistusruoppausten jälkeen otettiin tarkkailuohjelman mukaiset sedimenttinäytteet alueilta TBT2, TBT3 ja TBT-4. Alueelta TBT1 ja pisteistä LÄJ 1-3 ei sedimenttinäytteitä otettu, koska puhdistusruoppausta ei alueella TBT1 suoritettu. Normalisoidut TBT pitoisuudet ylittivät tason 1 raja-arvopitoisuuden alueilla TBT2 ja TBT3, mutta jäivät huomattavasti tason 2 alapuolelle (taulukko 7). Korkein normalisoitu pitoisuus oli 11 µg/kg ka. Läjitysaltaaseen 1 läjitetyistä aineksista otetuissa näytteissä tason 1 raja-arvopitoisuus ylittyi lievästi pinta- ja pohjakerroksissa. Pitoisuudet puhdistusruopatuilla alueilla ja läjitysaltaassa olivat kuitenkin pienempiä kuin esimerkiksi merialueen läjitysalueilta mitatut pitoisuudet (taulukko 7). Tarkkailupisteiltä 231, 230, 225 ja 346 otettiin pintasedimenttinäytteet (0 5 cm) ennen ja jälkeen TBT pitoisten sedimenttien puhdistusruoppausta. Tulosten perusteella ruoppaukset eivät olleet vaikuttaneet selvästi näillä paikoilla orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuuksiin (taulukko 7). Normalisoidut TBT pitoisuudet ylittivät kaikissa näytteissä tason 1 raja-arvopitoisuuden. Pintasedimentissä orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet olivat puhdistusruoppausten jälkeen hieman korkeaat pisteissä 225 ja 346, kun taas pisteissä 231 ja 230 pitoisuudet olivat samaa tasoa ennen ja jälkeen puhdistusruoppausten. Näihin tuloksiin voivat osaltaan vaikuttaa pitoisuuksien vaihtelut pintasedimenteissä näytteenottopaikkojen ympärillä. Monien aineitten osalta pitoisuudet saattavat vaihdella huomattavastikin aivan lähietäisyyksiltä otetuissa sedimenttinäytteissä (esim. Mattila ym. 2006). Haitallisten aineitten pitoisuuksia merialueen sedimenteissä käsitellään laajein Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen yhteistarkkailuun liittyvässä haitallisten aineitten tutkimuksessa, joka valmistuu vuonna Levälinjat Tutkituilla levälinjoilla ei voitu havaita mitään merkittäviä muutoksia vesikasvien tai pohjaan kiinnittyneiden eläinten esiintymisessä. Vuoden 2009 tulokset toimivat vertailutuloksina seuraaville vuosille ja jos tulevissa tutkimuksissa havaitaan selviä muutoksia, ovat ne voineet aiheutua alueen ruoppaus ja läjitystöistä (Alleco Oy 2010). 22 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 124/2010

27 Ruoppaus- ja läjitystoiminta voivat vaikuttaa vesikasvillisuuden tilaan veden samentumisen ja pohjalle laskeutuvan ylimääräisen hienoaineksen esiintymisen kautta. Veden samentuminen heikentää kasvien ja levien elinmahdollisuuksia. Pohjille ruoppaus- ja läjitystöistä laskeutunut hienojakoinen aines saattaa estää levien ja eläinten kiinnittymistä uusille kasvupaikoille, mikä vaikuttaa lajien lisääntymiseen. Monivuotisilla kasveilla nämä lisääntymishäiriöt näkyvät vasta pari kasvukautta myöhein. Lyhytaikaisesta ruoppaus- ja läjitystoiminnasta ei yleensä aiheudu pysyvää haittaa pohjayhteisöille. (Alleco Oy 2010) Taulukko 7. Sedimenttinäytteistä määritetyt orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet normalisoituina arvoina sekä kuiva-aineen osuus näytteestä ja hehkutushäviön osuus kuiva-aineesta. TBT pitoisuudet ylittivät tason 1 raja-arvopitoisuuden valtaosassa näytteitä. Pitoisuudet olivat korkeiat paljon orgaanista ainesta sisältävissä näytteissä ja pieniät kiinteäissä sedimenttinäytteissä, joissa orgaanista ainesta oli väheän. Läjitysalueiden 1 ja 3 tulokset ennen ruoppausläjityksiä Normalisoidut arvot (µg / kg ka.) Näyte pvm. Ka Hh ka MBT DBT TBT MPhT DPhT TPhT DOT Yht. LALUE_ <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ 21.5 LALUE_1_SC <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ 6.8 LALUE_1_SC <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ 23.4 LALUE_1_SC <LOQ <LOQ <LOQ LALUE_1_SC <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ 22.3 LALUE_ <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ 48.3 LALUE_2_ <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ 0.0 LALUE_2_ <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ 41.7 TBT alueiden 2,3 ja 4 sekä läjitysaltaan 1 tulokset puhdistusruoppausten jälkeen Normalisoidut arvot (µg / kg ka.) Näyte pvm. Ka Hh ka MBT DBT TBT MPhT DPhT TPhT DOT Yht. TBT <LOQ <LOQ 0.2 <LOQ 10.3 TBT <LOQ <LOQ 1.9 <LOQ 16.8 TBT <LOQ <LOQ 1.7 <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ 1.7 Allas1/pinta <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ 8.5 Allas1/väli <LOQ <LOQ <LOQ 0.2 <LOQ 3.5 Allas1/pohja <LOQ <LOQ <LOQ 0.1 <LOQ 4.8 Paikkojen 231, 230, 225 ja 346 tulokset ennen ja jälkeen puhdistusruoppausten Normalisoidut arvot (µg/kg ka.) Paikka pvm. Ka Hh ka MBT DBT TBT MPhT DPhT TPhT DOT Yht <LOQ 5.3 <LOQ <LOQ <LOQ 6.0 <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ NO <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ 33.3 Värikoodit: TASO 1, normalisoitu TBT pitoisuus yli 3 µg/kg kuiva-ainetta TASO 2, normalisoitu TBT pitoisuus yli 200 µg/kg kuiva-ainetta Lyhenteet: Ka = kuiva-aineen määrä prosentteina Hh ka = hehkutushäviön määrä kuiva-aineesta prosentteina, orgaanisen aineksen määrä MBT = Monobutyylitina (Monobutyltin), LOQ=2,0 µg cat/kg dw DBT = Dibutyylitina (Dibutyltin), LOQ=2,0 µg cat/kg dw TBT = Tributyylitina (Tributyltin), LOQ=2,5 µg cat/kg dw MPhT = Monofenyylitina (Monophenyltin), LOQ=2,0 µg cat/kg dw DPhT = Difenyylitina (Diphenyltin), LOQ=0,40 µg cat/kg dw TPhT = Trifenyylitina (Triphenyltin), LOQ=0,20 µg cat/kg dw DOT = Dioktyylitina (Dioctyltin), LOQ=3,0 µg cat/kg dw LOQ = Määritysraja (Limit Of Quantitation) Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 124/

28 3.2 Kalataloustarkkailu Pyydysten limoittumistutkimukset Havasten limoittumistutkimusten perusteella havasten likaantuminen oli selvästi runsaampaa päällysvedessä kuin pohjan tuntumassa (taulukko 8, kuvat 13 ja 14). Päällysvedessä alueelliset erot havasten limoittumisessa olivat myös selvästi suureat. Haminanlahdella ja Uolionselällä havaksiin oli tarttunut eneän levää kuin kiintoainesta. Tilastollisen tarkastelun perusteella erot näytealueiden välillä olivat levämäärien suhteen tilastollisesti merkitsevät (F = 3.3, p = 0.045), ja ero selittyi Haminanlahden ja erityisesti Uolionselän päällysveden havasten suurealla likaantumisella. Sen sijaan kiintoainepitoisuuksissa alueelliset erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä (F = 1.4, p = 0.26), vaikka erityisesti päällysveden havaksissa Haminanlahti ja Uolionselkä erosivat Kuorsalon vertailualueesta. Havasten limoittumistutkimukset osoittivat, että pintaverkkojen likaantumisessa oli kesällä 2009 alueellisia eroja. Sen sijaan pohjaverkkojen osalta alueellisia eroja ei havaittu. Alueelliset erot liittyivät lähinnä päällysveden havasten suurempiin levämääriin sataman ja väylän ruoppaus- ja läjityshankkeen vaikutuspiirissä, kun taas kiintoaineksen määrissä ei ollut merkittäviä eroja. Tulosten perusteella Uolionselän läjitysalueen tuntumassa ja Haminanlahdella pintaverkkojen ja rysien likaantuminen oli rehevyydestä johtuen suurempaa kuin Kuorsalon vertailualueella. On huomattava, että ruoppaustöiden ohella Haminanlahden ja sen edustan vedenlaatuun vaikuttaa myös Vehkajoen tuoma ravinnekuorma sekä Nuutniemen jätevedenpuhdistamo. Havasten kiintoainepitoisuuksiin ruoppaus- ja läjitystöillä ei sen sijaan näyttänyt olevan vuonna 2009 merkittävää vaikutusta. Taulukko 8. Vuoden 2009 havastutkimusten klorofylli a (µg/l) ja kiintoaine (mg/l) tulokset havasgraaa kohti ilmoitettuna eri osa-alueilta sekä pinta- että pohjahavaksista. Havastutkimusten tulokset Klorofylli a Kiintoaine Alue Näyte (µg/l / havas g) (mg/l / havas g) Haminan satama Pinta Haminan satama Pinta Haminan satama Pinta Haminan satama Pohja Haminan satama Pohja Haminan satama Pohja Uolionselkä Pinta Uolionselkä Pinta Uolionselkä Pinta Uolionselkä Pohja Uolionselkä Pohja Uolionselkä Pohja Kuorsalo Pinta Kuorsalo Pinta Kuorsalo Pinta Kuorsalo Pohja Kuorsalo Pohja Kuorsalo Pohja Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 124/2010

29 Klorofylli a (µg/l) Kiintoaine (mg/l) 8 µg tai mg / l / havasgraa Haminan satama Uolionselkä Kuorsalo Kuva 13. Päällysveden (1m) havasten limoittuminen (tulosten keskiarvo ja keskihajonta) Haminanlahdella, Uolionselällä ja Kuorsalon vertailualueella. Klorofylli a (µg/l) Kiintoaine (mg/l) 8 µg tai mg/ l / havasgraa Haminan satama Uolionselkä Kuorsalo Kuva 14. Alusveden (pohja -1m) havasten limoittuminen (tulosten keskiarvo ja keskihajonta) Haminanlahdella, Uolionselällä ja Kuorsalon vertailualueella. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 124/

30 3.2.2 Kalojen haitta-ainetutkimukset Ahvenista ja kuhista mitatut orgaanisten tinayhdisteiden (OT-yhdisteet) pitoisuudet osoittautuivat kaikilla kolmella tutkimusalueella (Haminanlahti, Uolionselkä ja Klamila-Kuorsalo) mataliksi (taulukko 9, kuvat 15 ja 16). Näiden pitoisuuksien perusteella Haminanlahti ja Uolionselkä olivat kuitenkin luokiteltavissa lievästi saastuneiksi. Keskimääräiset pitoisuudet olivat kuankin lajin osalta pieniät Klamila-Kuoralo vertailualueen näytekaloissa, vaikkakin kuhan osalla ero oli pieni. Ahventen keskimääräiset pitoisuudet olivat hieman korkeaat kuin kuhan, joka saattaa liittyä ahvenen paikallisuuteen, kun taas kuha on liikkuvampi laji. Hallikaisen ym. (2008) tutkimusten mukaan kuormittamattomien rannikkoalueiden kuhien ja ahventen OT-pitoisuudet olivat alle 20 µg/kg. Tämä raja-arvo alittui vain Klamila-Kuorsalo vertailualueen näytteissä. OTpitoisuudet olivat kuitenkin selvästi pieneät kuin saastuneiksi luokiteltavilla alueilla, joilla OTyhdisteiden pitoisuudet ylittävät 40 µg/kg. Pahoin saastuneilla alueilla pitoisuudet voivat olla jopa µg/kg (Hallikainen ym. 2008). Tämän tarkkailun kalat oli pyydetty ennen satama- ja väyläruoppausten alkua, joten tulokset kuvaavat tilannetta ennen hankkeen mahdollisia vaikutuksia. Seuraavien vuosien tutkimukset näyttävät tapahtuuko haitta-ainepitoisuuksissa hankkeen aikana muutoksia. Taulukko 9. Orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet ahvenessa ja kuhassa eri osa-alueilla vuonna Orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet Näyte: Kalalaji Ka MBT DBT TBT MPhT DPhT TPhT DOT Yht. Haminan satama ahven 19.3 <LOQ 1 17 <LOQ <LOQ 32.9 Haminan satama ahven 20.4 <LOQ <LOQ <LOQ 21.1 Haminan satama kuha 22.2 <LOQ <LOQ <LOQ 22.4 Haminan satama kuha 20.9 <LOQ <LOQ <LOQ 21.2 Uolionselkä ahven 20.4 <LOQ <LOQ <LOQ 39.5 Uolionselkä ahven 19.9 <LOQ <LOQ <LOQ 24.5 Klamilan edusta - Kuorsalo ahven 21.1 <LOQ <LOQ 2.8 <LOQ <LOQ 7.8 Klamilan edusta - Kuorsalo ahven 20.6 <LOQ <LOQ <LOQ 26.7 Klamilan edusta - Kuorsalo kuha 20.9 <LOQ <LOQ <LOQ 16.6 Klamilan edusta - Kuorsalo kuha 21.1 <LOQ <LOQ <LOQ 19.7 Lyhenteet: Ka = Kuiva-aineen osuus MBT = Monobutyylitina (Monobutyltin), LOQ=2,0 µg cat/kg dw DBT = Dibutyylitina (Dibutyltin), LOQ=2,0 µg cat/kg dw TBT = Tributyylitina (Tributyltin), LOQ=2,5 µg cat/kg dw MPhT = Monofenyylitina (Monophenyltin), LOQ=2,0 µg cat/kg dw DPhT = Difenyylitina (Diphenyltin), LOQ=0,40 µg cat/kg dw TPhT = Trifenyylitina (Triphenyltin), LOQ=0,20 µg cat/kg dw DOT = Dioktyylitina (Dioctyltin), LOQ=3,0 µg cat/kg dw LOQ = Määritysraja (Limit Of Quantitation) 26 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 124/2010

31 Kalojen orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuuksille ei ole asetettu raja-arvoja, vaan raja-arvo on esitetty ainoastaan maksimiannokselle orgaanisia tinayhdisteitä päivässä. Taulukossa 10 on esitetty ahvenelle ja kuhalle viikkokohtaisen kulutuksen raja-arvot miehille, naisille ja lapsille kalojen keskimääräisiin pitoisuuksiin tutkimusalueilla perustuen. Raja-arvot on laskettu Suomen ympäristökeskuksen mallin avulla. Suomessa kalaa syödään viikossa keskimäärin n. 0,2 kg, joten maksimiannoksen raja-arvo ei normaalilla kalan kulutuksella ylity näiden tutkimusalueiden kaloja käyttämällä. Taulukko 10. Ahvenen ja kuhan orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuuksiin perustuvat viikoittaisen maksimikulutuksen raja-arvot miehille, naisille ja lapsille eri alueilta pyydetyille kaloille. Viikoittaisen maksimikulutuksen raja-arvot ahvenelle. Alue Mies (80 kg) Nainen (60 kg) Lapsi (20 kg) Klamila-Kuorsalo 8,5 kg 6,4 kg 2,1 kg Uolionselkä 4,6 kg 3,4 kg 1,1 kg Haminan satama 5,4 kg 4,0 kg 1,3 kg Viikoittaisen maksimikulutuksen raja-arvot kuhalle. Alue Mies (80 kg) Nainen (60 kg) Lapsi (20 kg) Klamila-Kuorsalo 8,0 kg 6,0 kg 2,0 kg Uolionselkä Haminan satama 6,7 kg 5,0 kg 1,7 kg Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 124/

32 40 OT-yhdisteiden pitoisuus (µg/kg FW) Haminan satama Uolionselkä Klamila-Kuorsalo Kuva 15. Ahvenen OT-yhdisteiden (DBT, TBT, TPhT ja DOT) suapitoisuus (kokoomanäytteiden keskiarvo ja vaihteluväli) Haminan satamassa, Uolionselällä sekä Klamila-Kuorsalon vertailualueella. 40 OT-yhdisteiden pitoisuus (µg/kg FW) Ei näytekaloja Haminan satama Uolionselkä Klamila-Kuorsalo Kuva 16. Kuhan OT-yhdisteiden (DBT, TBT, TPhT ja DOT) suapitoisuus (kokoomanäytteiden keskiarvo ja vaihteluväli) Haminan satamassa, Uolionselällä sekä Klamila-Kuoralon vertailualueella. 28 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 124/2010

33 4. YHTEENVETO Haminan sataman ja sinne johtavan väylän syventämiseen liittyvien pohjaruoppausten vesistö- ja kalatalousvaikutuksia seurattiin vuonna 2009 vesinäyttein, meriveden sameusmittauksin ja kartoituksin, sedimentoituvan aineksen keräyksellä, sedimenttinäytteillä, levälinjoilla, kalanäytteillä ja havasten limoittumistutkimuksilla. Tutkimustulokset tulevat toimimaan tulevien vuosien vertailuaineistona hankkeen ympäristövaikutusten seurannassa. Ruoppausten vesistövaikutukset olivat vuonna 2009 yleisesti ottaen vähäiset. Ruoppauksilla ei myöskään voitu osoittaa olleen pitkäaikaisia vaikutuksia vedenlaatuun. Sameusmittausten perusteella vähäisiä vesistövaikutuksia havaittiin pohjanläheisessä vesikerroksessa läjitysaltaan edustalla, läjitysalueella sekä ruoppauskohteiden ympärillä. Sedimentoituvassa aineksessa orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet olivat ruoppausten alkamisen jälkeen hieman korkeaat kuin ennen ruoppaustoimintaa, mutta tähän voivat vaikuttaa monet muutkin ympäristötekijät. Sedimenttitulosten perusteella orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet ylittävät tarkkailualueella yleisesti ruoppaus- ja läjitysohjeen tason 1 raja-arvon (mahdollisesti pilaantuneet sedimentit). Sedimenttinäytteistä mitatut pitoisuudet olivat kuitenkin selvästi pienempiä kuin tason 2 raja-arvo (pilaantuneet sedimentit). Levälinjoilla ei voitu havaita mitään merkittäviä muutoksia vesikasvien tai pohjaan kiinnittyneiden eläinten esiintymisessä. Kalataloudellisessa tarkkailussa havastutkimuksien perusteella pintaverkkojen likaantumisessa oli kesällä 2009 alueellisia eroja. Tulosten perusteella Uolionselän läjitysalueen tuntumassa ja Haminanlahdella pintaverkkojen likaantuminen oli rehevyydestä johtuen suurempaa kuin Kuorsalon vertailualueella. Sen sijaan pohjaverkkojen osalta alueellisia eroja ei havaittu. Ruoppaustöiden ohella Haminanlahden ja sen edustan vedenlaatuun vaikuttavat myös Vehkajoen kuormitus sekä Nuutniemen jätevedenpuhdistamo. Orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet tarkkailualueen kaloissa olivat kaikilla kolmella koealueella varsin matalia, mutta niiden perusteella Haminanlahti ja Uolionselkä voidaan kuitenkin arvioida lievästi saastuneiksi. Pitoisuudet olivat pieneät kuin saastuneiksi luokiteltavilla alueilla. Keskimääräiset pitoisuudet olivat pieniät Klamila-Kuoralo vertailualueen näytekaloissa. Ahvenissa tinayhdisteiden pitoisuudet olivat hieman korkeaat kuin kuhissa. Orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet olivat tutkituissa kaloissa kuitenkin sen verran matalia, etteivät ne aiheuta käyttörajoituksia normaalilla kalankulutustasolla. Seuraavien vuosien tutkimukset näyttävät tapahtuuko haitta-ainepitoisuuksissa hankkeen aikana muutoksia. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 124/

34 VIITTEET Alleco Oy Vesikasvillisuuden seurantalinjat Haminan syväväylän varrella syyskuussa Alleco Oy, Jouni Leinikki. 37 s. Hallikainen, A., Airaksinen, R., Rantakokko, P., Vuorinen, P.J., Mannio, J., Lappalainen, A., Vihervuori, A. & Vartiainen, T Orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet Itämeren kalassa ja kotimaisessa järvikalassa. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, 69 s. Haminan Satama Oy. TBT-pitoisten massojen ruoppaus ja läjitys satama-alueella. Suunnitelmaselostus. Versio 3, Kymijoen vesi ja ympäristö ry, Kymijoen ja sen edustan merialueen vesistötarkkailuohjelma. Kymijoen vesi ja ympäristö ry, Kymijoen sekä Haminan, Kotkan ja Pyhtään edustan merialueen kalataloudellisen yhteistarkkailun tarkkailusuunnitelma. Janne Raunio, Mattila, J ja Raunio, J Haminan sataman ja väylän syventäminen 12 m väyläksi. Hankkeen vesistötarkkailun liittäminen Kymijoen ja merialueen yhteistarkkailuun. Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Mattila J., Kankaanpää H., ja Ilus E., Estimation of recent sediment accumulation rates in the Baltic Sea using artificial radionuclides 137 Cs and 239,240 Pu as time markers. Boreal Environmental Research; 11: Mäkelä, A., Antikainen, S., Mäkinen, I., Kivinen, J. & Leppänen, T Vesitutkimusten näytteenottomenetelmät. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja B 10: 86 s. Raunio, J Haminan sataman ja väylän syventäminen 12 m väyläksi. Kalataloudellisen tarkkailun liittäminen Kymijoen ja merialueen yhteistarkkailuun. Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Ympäristöministeriö Sedimenttien ruoppaus ja läjitysohje. Ympäristöopas 117. Helsinki. 30 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 124/2010

35 Vesikasvillisuuden seurantalinjat Haminan syväväylän varrella syyskuussa Alleco Oy Jouni Leinikki Mekaanikonkatu Helsinki

36 Sisällysluettelo 1. Johdanto Tutkimusalue Menetelmät Tulokset Johtopäätökset Viitteet... 8 Liite1: Havaintotaulukot... 9 Liite 2: Lajien esiintymisvertailu linjoilla 1-4 vuosien 2005 ja 2009 välillä Liite 3: Sukelluslinjojen profiilit ja pohjanlaadut Liite 4: Sukelluslinjojen tunnistustiedot Johdanto Haminan satama sijaitsee kaupungin keskustan eteläpuolella omalla niemellään. Haminan satamaan johtavaa väylää aiotaan oikaista ja syventää 12 metrin kulkusyvyyteen, minkä lisäksi sataman alueella tehdään ruoppaus- ja täyttötöitä. Ruoppausalue rajoittuu Haminan sataman edustalle sekä Rakin Kotkan länsipuolelle. Itä-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt hankkeelle luvan nro 17/08/2 (Dnro ISY Y-3) Luvasta on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen, joka on antanut asiasta päätöksen numero 08/0151/1 (Diaarinumero 00504/08/5201) Satama-alueen TBT-ruoppaukset on suunniteltu aloitettavan heinäkuussa 2009 ja väyläalueen työt toukokuussa Ruoppaus- ja läjitystyöt satama-alueella (TBT- ja syvennysruoppaukset) ja väylän alueella jatkuvat suunnitelmien mukaan vuoden 2010 loppuun asti. Suunniteltu 12,0 metrin väylä on pääosin kaksikaistainen, lukuun ottamatta kapeikkopaikkoja. Väylällä olevia kapeikkoja on suunniteltu levennettäväksi siten, että väylän minimileveys kasvaa nykyisestä 135 metristä 180 metriin. Avoimilla vesialueilla väyläalue jatkuu sitä rajoittaviin mataliin. Ruoppaustyöt on tarkoitus tehdä kuokkakauharuoppauksena. Tällöin kiintoainetta vapautuu kauhan laskemisen, pohjalla työskentelyn ja kauhan noston yhteydessä, millä on välittömiä ja välillisiä vaikutuksia lähialueen vedenlaatuun ja vesieliöstöön. Kalliopohjilla tarvitaan vedenalaista louhintaa (poraus, panostus ja räjäytys) (Mattila & Raunio 2009). Ruopatut massat läjitetään proomusta pudottamalla joko sataman läjitysalueelle (sataman rakenteisiin kelvolliset massat) tai meriläjitysalueelle (rakenteisiin kelpaamattomat massat) Uolionselälle (kuva 1). Massat pyritään hyödyntämään satamarakenteissa. Toinen läjitysalue sijaitsee Ulko-Hallinkarin länsipuolella ja sinne läjitetään väylän ulkopään ruoppauskohteista syntyvät massat. Hankkeesta vastaavilla hakijoilla (Haminan kaupunki ja Merenkulkulaitos) on velvoite tarkkailla työnaikaisia vaikutuksia alueen vedenlaatuun ja kalastoon. Tämän työn tarkoituksena on kerätä tietoa vesikasvillisuuden tilasta ruoppausalueiden ympäristössä ennen töiden aloittamista hankkeen ympäristövaikutusten seurantaa ja arviointia varten. 2

37 Kuva 1: Linjojen sijainti Haminan saaristossa: 1. Kattilasaari, 2. Saukko, 3. Kaiji, 4. Rakin Kotka, 5. Pieni Musta, 6. Uolio, 7. Länsi-Tallouri, 8. Suurniemi. Ruoppaus- ja läjitysalueen sekä uuden väylän sijaintitiedot ovat viitteellisiä. Kartan julkaisulupa: Liikennevirasto lupa nro719/1024/

38 2. Tutkimusalue Vuonna 2005 perustettiin ja tutkittiin neljä vesikasvillisuuslinjaa Rakin Kotkan länsipuolelle suunnitellun ruoppauspaikan ympäristöön (kuva 2) (Leinikki 2005). Linjat tutkittiin toisen kerran Linjapaikkojen tunnistuskuvat ja -tiedot ovat liitteessä 2. Kuva 2: vuonna 2005 perustetut linjat 1-4. Nuolet osoittavat linjojen sijainnit ja sukellussuunnat. Kartan julkaisulupa: Liikennevirasto lupa nro719/1024/201 0 Neljä uutta linjaa perustettiin ja tutkittiin Kolme linjoista perustettiin lähelle Haminan sataman ruoppausaluetta (kuva 3) ja nejäs (6. Uolio) läheäs Uolionselälle suunniteltua Uolionselän läjityspaikkaa (kuvat 1 ja 4) (Mattila & Raunio 2009). Seurantalinjojen lopulliset paikat määritettiin kentällä. pohjan muodon ja kasvillisuuden perusteella, jotta niiden avulla voitaisiin tehokkaasti seurata alueen vesikasvillisuudessa mahdollisesti tapahtuvia muutoksia. Vuonna 2005 perustettu Saukon seurantalinja (2) on myös Uolionselän reunalla, joten mahdolliset Ljitysalue 1:n vaikutukset saattavat näkyä myös siellä. 4

39 Kuva 3: vuonna 2009 perustetut linjat 5, 7 ja 8. Nuolet osoittavat linjojen sijainnit ja sukellussuunnat. Kartan julkaisulupa: Liikennevirasto lupa nro719/1024/201 0 Kuva 3: vuonna 2009 Uolion itärannalle perustettu linja 6. Nuoli osoittaa linjan sijainnit ja sukellussuunnan. Kartan julkaisulupa: Liikennevirasto lupa nro719/1024/

40 3. Menetelmät Mittanauhan painolla varustettu pää heitettiin veneestä rantaan tai linjan alkupisteeseen. GPS koordinaatit merkittiin muistiin ja paikka valokuvattiin. Mittanauha vedettiin haluttuun suuntaan koko 100 metrin pituudelta veneellä ajamalla. Mittanauhan loppuessa painolla ja poijulla varustettu mittanauhan toinen pää pudotettiin mereen ja paikan GPS koordinaatit merkittiin muistiin. Linja suunta pyrittiin määrittelemään maamerkeillä ohjaamisen helpottamiseksi. Levätutkimuksiin koulutettu sukeltaja ui mittanauhaa pitkin kohti linjan syvää päätä, kunnes kasvillisuus loppui. Tämän jälkeen sukeltaja alkoi palata kohti linjan matalaa päätä keräten tietoja syvyysmetreittäin tai korkeintaan kyenen linjametrin välein. Havaintoala oli mittanauhan etäisyysmerkistä katsottuna yksi metri eteenpäin (kohti rantaa) ja kaksi metriä linjan moleille puolille, jolloin havaintopinta-alaksi tuli n. 4 m 2. Hän kirjasi jokaiselta havaintoalalta muoviselle lomakkeelle etäisyyden mittanauhalla, syvyyden, irtonaisen sedimentin määrän pohjalla ja vesikasveilla asteikolla 1-5 (taulukko 1), pohjan laadun VELMU Wentworth 2009 raekokoluokituksen (taulukko 2) mukaan. Tämän jälkeen sukeltaja tunnisti havaintoalalla esiintyvät, paljain silmin nähtävät levät, putkilokasvit sekä pohjaan kiinnittyneet eläimet eli epifaunan. Lajeista, joiden tunnistaminen veden alla oli epävarmaa, otettiin näyte tarkempaa määritystä varten. Sukeltaja arvioi lisäksi jokaisen lajin -peittävyyden sekä keskimääräisen korkeuden erikseen havaintoalalla esiintyville pohjanlaatuluokille. Arvioissa voitiin yhdistää maalajiluokkia, joiden kasvillisuus ja epifauna oli samanlainen; esimerkiksi Pienet lohkareet ja Isot kivet (taulukko 2). Taulukko 1. Irtonaisen sedimentin määrän arvioiminen pohjilta. 0 Ei lainkaan tai tuskin havaittavasti 1 Vähän; sedimentti ei peitä kasveja, mutta varsinkin vaakapinnoilla voi kädellä aikaan saadulla virtauksella sedimenttiä havaita 2 Kohtalaisesti; varsinkin vaakapinnoilla, mutta itse vesikasvien päällä tuskin havaittavasti 3 Melko paljon; sedimenttiä havaittavasti myös kasvien päällä 4 Paljon; vaakapinnoilla 0,5-1 cm:n kerros, peittää pieniät levät niin, että lajintunnistuksen tekemiseksi pitää sedimentti huitoa pois 5 Erittäin paljon; vaakapinnoilla yli 1 cm. Peittää yleensä pieniät levät Taulukko 2. VELMU-Wentworth maalajien raekokoluokitus 2009 ø luokka [] > 4000 Kallio Maalaji / partikkeli Iso lohkare Pieni lohkare Iso kivi Kivi Pieni kivi 2 16 Sora Hiekka Ilmatieteenlaitoksen ilmoittama meriveden korkeuden vuorokautinen keskiarvo Haminassa oli cm ja cm. Veden korkeutta ei ole huomioitu raportin taulukoissa. 6

41 4. Tulokset Vuonna 2005 tutkituissa linjoilla oli kasvillisuudessa tapahtunut pieniä muutoksia. Kattilasaaren ja Pikku Kattilasaaren välillä linjalla 1 ei rakkolevää (Fucus vesiculosus) enää esiintynyt syviässä osassa harvakseltaan kiviin kiinnittyneenä, kuten vuonna Kysymys ei kuitenkaan liene yleisestä muutoksesta rakkolevän esiintymissyvyydessä, sillä rakkolevän esiintyminen ei ollut muuttunut muilla linjoilla matalampaan suuntaan (taulukko 3). Vuonna 2005 havaitut, yli 7 metrin syvyydessä kiviin kiinnittyneet yksilöt saattoivat olla ajautuneet matalaalta tuulten tai ilmanpaineen muutosten vaikutuksesta. Taulukko 3. Rakkolevän esiintymissyvyys Linja Alin yksilö m Vyöhykkeen alaraja m Vyöhykkeen optimi m Vyöhykkeen yläraja m Ylin yksilö m Kattilasaari 7,2 5,0/5,5 *) 4,4/3,0 *) 4,1/4,0 *) 2,0 3,0 1,0 1,0 0,6 0,8 2 Saukko 5,8 5,9 3,1 5,9 1,6 1,0 1,4 0,9 1,4 0,9 3 Kaiji 5,0 5,0 4,0 4,0 2,2 2,4 2,0 1,0 1,0 1,0 4 Rakin Kotka 4,6 5,0 3,5 3,0 2,0 2,0 1 2,0 1,0 1,2 *) Kattilasaaren linja madaltuu myös ulkopäästään, jolloin rakkolevän alarajalle saadaan kaksi arvoa. Lajistossa ei myöskään ollut tapahtunut olennaisia muutoksia vuosien aikana. Lajistoa neljällä toistamiseen tutkitulla linjalla on vertailtu liitteen 2 taulukossa. Eniäkseen esiintymismuutokset koskivat lajeja, joiden määrä oli hyvin vähäistä ja niitä ei välttämättä sattunut havaintoaloille. Poikkeuksena voidaan pitää meriahdinpartaa (Cladophora rupestris), jota kasvoi vuonna 2005 kaikilla neljällä linjalla, mutta joka puuttui näiltä linjoilta tyystin vuonna Purppuraluulevä (Polysiphonia fibrillosa) puolestaan puutui vuoden 2005 havainnousta kokonaan, mutta esiintyi vuonna 2009 kaikilla neljällä linjalla. Moleat edellä mainitut lajit ovat monivuotisia, joten niiden havaitseminen ei riipu vuodenajasta. Sedimentin määrä linjoilla 1-4 oli pysynyt lähes ennallaan vuodesta 2005 vuoteen Keskiarvo 52 havainnon muutoksesta oli ja keskihajonta Neljä uutta vesikasvillisuuden seurantalinjaa perustettiin ja dokumentoitiin Pieni Mustan, Uolion, Länsi- Tallourin sekä Suurniemen rannoille. Linja 5 (Pieni Musta) alkaa saaren kaakkoisrannan ulkopuolella olevasta kivikosta. Pohja on moreenia, jossa kivien ja lohkareiden määrä lisääntyy rantaa kohti. Kasvillisuus ulottuu 3 metrin syvyyteen asti. Kiviä hallitsee rakkolevä. Linja 6 (Uolio) lähtee saaren lännen puoleisen rannan puolivälistä suoraan poispäin. Pohja koostuu pääasiassa lohkareista ja kivistä, joiden välissä on hiekkaa. Linja päättyi syveälle päin hiekkapohjaan, jolla ei esiintynyt kasvillisuutta. Rakkoelvä viihtyi kivillä 1 3 metrin syvyydessä. Linja 7 (Länsi-Tallouri) lähtee saaren lounaiskärjestä kohti länsi-lounasta (n.250 ). Pohja on hiekkavoittoista, mutta alkaa rannasta kallioisena. Rakkolevää esiintyy harvakseltaan 1 3 metrin syvyydessä. Linja 8 (Suurniemi) sijaitsee lähimpänä satamaa. Se lähtee niemen lounaisosasta lähes suoraan kohti länttä. pohja on hiekka- ja soravaltaista. kivillä kasvaa rakkolevää 1 3 metrin syvyydessä. 7

42 5. Johtopäätökset EU:n vesipuitedirektiivi mukaisesti arvio vesialueen tilasta tulee perustua fysikaaliskemiallisten muuttujien lisäksi veden ravinnetason eliöstöön kohdistuvaan vaikutukseen. Tällä hetkellä vesipuitedirektiivin mukaisena biologisena leväindikaattorina on ainoastaan rakkolevä (Fucus vesiculosus), jonka tilassa tapahtuvia muutoksia voidaan seurata tässä työssä perustetuilla seurantalinjoilla. Lisäksi on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota muihin, erityisesti linjoilla runsaimpina esiintyviin lajeihin ja tutkia mahdollisia muutoksia tilastollisin menetelmin. Ruoppaus- ja läjitystoiminta saattaa vaikuttaa vesikasvillisuuden tilaan lähinnä samennuksen kautta. Veden samentuminen vähentää pohjalle pääsevän valon määrää, mikä puolestaan huonontaa pohjaan kiinnittyneiden kasvien mahdollisuuksia yhteyttää auringonvalon avulla. Ruoppaus- ja läjitystoiminnan ollessa lyhytaikaista tästä ei kuitenkaan yleensä aiheudu pysyvää haittaa pohjayhteisöille. Ruoppaustoiminnan vaikutuksesta pohjalle laskeutuvan hienojakoisen aineksen määrä saattaa lisääntyä, mikä peittää pinnat, kunnes virtaukset kuljettavat ylimääräisen kiintoaineen pois. Mikäli kasvien tai pohjaan kiinnittyvien eläinten potentiaaliset kiinnittymisalustat ovat sedimentin peitossa epäedulliseen aikaan, eivät näiden lajien toukka- tai itiövaiheet pääse kiinnittymään uusille kasvupinnoille. Monivuotisilla lajeilla, kuten rakkolevällä tällainen lisääntymisen häiriö näkyy vasta vähintään kahden kasvukauden kuluttua, minä vuoksi seurantaa on syytä jatkaa ainakin nuo kaksi vuotta ruoppaus- ja läjitystoiminnan päättymisen jälkeen. Vuosien 2005 ja 2009 välisenä aikana ei linjoilla 1-4 ollut tapahtunut merkittäviä muutoksia vesikasvien tai pohjaan kiinnittyneiden eläinten esiintymisessä. Mikäli tällaisia havaitaan vuosina , voidaan niiden epäillä johtuneen ruoppaus- ja läjitystoiminnasta. 6. Viitteet Leinikki, J. 2005: Haminan syväväylän oikaisutöiden ruoppausalueen vedenalaisen kasvillisuuden seurantatutkimus syyskuussa Alleco Oy raportti s. Mattila, J. ja Raunio, J. 2009: Haminan sataman ja väylän syventäminen 12 m väyläksi Hankkeen vesistötarkkailun liittäminen merialueen yhteistarkkailuun. Kymijoen vesi- ja ympäristö ry

43 Liite1: Havaintotaulukot Linja 1 Kattilasaari, Suk. J. Leinikki Syvyys m Etäisyys m Sedimentin määrä Kallio > Iso lohkare Pieni lohkare Iso kivi Kivi Pieni kivi Sora Hiekka Sinilevä Rivularia atra Punahelmilevä Ceramium tenuicorne Purppuraluulevä Polysiphonia fibrillosa Huiskupunalevä Rhodomela confervoides Haarukkalevä Furcellaria lumbricalis Laikkupunalevä Hildenbrandia rubra Laikkuruskolevä Pseudolitoderma sp. Jouhilevä Chorda filum Rakkolevä Fucus vesiculosus Leveäpartalevä Dictyosiphon foeniculaceus Pilviruskolevä Ectocarpus siliculosus

44 Linja 1 Kattilasaari, Suk. J. Leinikki Syvyys m Etäisyys m Lettiruskolevä Pilayella littoralis Ruskokivitupsu Sphacelaria arctica Suolilevä Ulva intestinalis Viherahdinparta Cladophora glomerata Näyte 5 Cladophora Meriahdinparta Cladophora rupestris Uposvesitähti Callitriche hermaphroditica Ahvenvita Potamogeton perfoliatus Hapsiita Potamogeton pectinatus Merivita Potamotgeton filiformis Kalvasärviä Myriophyllum sibiricum Tähkä-ärviä Myriophyllum spicatum Merihaura Zannichellia palustris Merisätkin Ranunculus baudotii Murtovesipolyyppi Laomedea loveni Vaeltajasimpukka Dreissena polymorpha

45 Linja 1 Kattilasaari, Suk. J. Leinikki Syvyys m Etäisyys m Liejusimpukka Macoma balthica Merirokko Balanus improvisus Levärupi Electra crustulenta Linja 2 Saukko, Suk. J. Leinikki Syvyys m Etäisyys m Sedimentin määrä Kallio > Iso lohkare Pieni lohkare Iso kivi Kivi Pieni kivi Sora Hiekka Sinilevä Rivularia atra Punahelmilevä Ceramium tenuicorne Purppuraluulevä Polysiphonia fibrillosa Huiskupunalevä Rhodomela confervoides Haarukkalevä Furcellaria lumbricalis Laikkupunalevä Hildenbrandia rubra

46 Linja 2 Saukko, Suk. J. Leinikki Syvyys m Etäisyys m Laikkuruskolevä Pseudolitoderma sp Jouhilevä Chorda filum Rakkolevä Fucus vesiculosus Leveäpartalevä Dictyosiphon foeniculaceus Pilviruskolevä Ectocarpus siliculosus Lettiruskolevä Pilayella littoralis Ruskokivitupsu Sphacelaria arctica Suolilevä Ulva intestinalis Viherahdinparta Cladophora glomerata Näyte 5 Cladophora Meriahdinparta Cladophora rupestris Uposvesitähti Callitriche hermaphroditica Ahvenvita Potamogeton perfoliatus Hapsiita Potamogeton pectinatus Merivita Potamotgeton filiformis Kalvasärviä Myriophyllum sibiricum

47 Linja 2 Saukko, Suk. J. Leinikki Syvyys m Etäisyys m Tähkä-ärviä Myriophyllum spicatum Merihaura Zannichellia palustris Merisätkin Ranunculus baudotii Murtovesipolyyppi Laomedea loveni Vaeltajasimpukka Dreissena polymorpha Liejusimpukka Macoma balthica Merirokko Balanus improvisus Levärupi Electra crustulenta Linja 3 Kaiji, Suk. J. Leinikki Syvyys m Etäisyys m Sedimentin määrä Kallio > 4000 Iso lohkare Pieni lohkare Iso kivi Kivi Pieni kivi Sora 2-16 Hiekka Sinilevä Rivularia atra Punahelmilevä Ceramium tenuicorne

48 Linja 3 Kaiji, Suk. J. Leinikki Syvyys m Etäisyys m Purppuraluulevä Polysiphonia fibrillosa Huiskupunalevä Rhodomela confervoides Haarukkalevä Furcellaria lumbricalis Laikkupunalevä Hildenbrandia rubra Laikkuruskolevä Pseudolitoderma sp. Jouhilevä Chorda filum Rakkolevä Fucus vesiculosus Leveäpartalevä Dictyosiphon foeniculaceus Pilviruskolevä Ectocarpus siliculosus Lettiruskolevä Pilayella littoralis Ruskokivitupsu Sphacelaria arctica Suolilevä Ulva intestinalis Viherahdinparta Cladophora glomerata Näyte 5 Cladophora Meriahdinparta Cladophora rupestris Uposvesitähti Callitriche hermaphroditica

49 Linja 3 Kaiji, Suk. J. Leinikki Syvyys m Etäisyys m Ahvenvita Potamogeton perfoliatus Hapsiita Potamogeton pectinatus Merivita Potamotgeton filiformis Kalvasärviä Myriophyllum sibiricum Tähkä-ärviä Myriophyllum spicatum Merihaura Zannichellia palustris Merisätkin Ranunculus baudotii Murtovesipolyyppi Laomedea loveni Vaeltajasimpukka Dreissena polymorpha Liejusimpukka Macoma balthica Merirokko Balanus improvisus Levärupi Electra crustulenta

50 Linja 4 Rakin Kotka, Suk. J. Leinikki Syvyys m Etäisyys m Sedimentin määrä Kallio > Iso lohkare Pieni lohkare Iso kivi Kivi Pieni kivi Sora Hiekka Sinilevä Rivularia atra Punahelmilevä Ceramium tenuicorne Purppuraluulevä Polysiphonia fibrillosa Huiskupunalevä Rhodomela confervoides Haarukkalevä Furcellaria lumbricalis Laikkupunalevä Hildenbrandia rubra Laikkuruskolevä Pseudolitoderma sp. Jouhilevä Chorda filum Rakkolevä Fucus vesiculosus Leveäpartalevä Dictyosiphon foeniculaceus Pilviruskolevä Ectocarpus siliculosus

51 Linja 4 Rakin Kotka, Suk. J. Leinikki Syvyys m Etäisyys m Lettiruskolevä Pilayella littoralis Ruskokivitupsu Sphacelaria arctica Suolilevä Ulva intestinalis Viherahdinparta Cladophora glomerata Näyte 5 Cladophora Meriahdinparta Cladophora rupestris Uposvesitähti Callitriche hermaphroditica Ahvenvita Potamogeton perfoliatus Hapsiita Potamogeton pectinatus Merivita Potamotgeton filiformis Kalvasärviä Myriophyllum sibiricum Tähkä-ärviä Myriophyllum spicatum Merihaura Zannichellia palustris Merisätkin Ranunculus baudotii Murtovesipolyyppi Laomedea loveni Vaeltajasimpukka Dreissena polymorpha

52 Linja 4 Rakin Kotka, Suk. J. Leinikki Syvyys m Etäisyys m Liejusimpukka Macoma balthica Merirokko Balanus improvisus Levärupi Electra crustulenta

53 Linja 5 Pieni Musta, Suk. A. Ruuskanen Syvyys m Etäisyys m Sedimentin määrä Kallio > 4000 Iso lohkare Pieni lohkare Iso kivi Kivi Pieni kivi Sora Hiekka Sinilevä Rivularia atra Punahelmilevä Ceramium tenuicorne Purppuraluulevä Polysiphonia fibrillosa Huiskupunalevä Rhodomela confervoides Haarukkalevä Furcellaria lumbricalis Laikkupunalevä Hildenbrandia rubra Laikkuruskolevä Pseudolitoderma sp. Jouhilevä Chorda filum Rakkolevä Fucus vesiculosus Leveäpartalevä Dictyosiphon foeniculaceus Pilviruskolevä Ectocarpus siliculosus Lettiruskolevä Pilayella littoralis

54 Linja 5 Pieni Musta, Suk. A. Ruuskanen Syvyys m Etäisyys m Ruskokivitupsu Sphacelaria arctica Suolilevä Ulva intestinalis Viherahdinparta Cladophora glomerata Näyte 5 Cladophora Meriahdinparta Cladophora rupestris Uposvesitähti Callitriche hermaphroditica Ahvenvita Potamogeton perfoliatus Hapsiita Potamogeton pectinatus Merivita Potamotgeton filiformis Kalvasärviä Myriophyllum sibiricum Tähkä-ärviä Myriophyllum spicatum Merihaura Zannichellia palustris Merisätkin Ranunculus baudotii Vaeltajasimpukka Dreissena polymorpha Liejusimpukka Macoma balthica Merirokko Balanus improvisus

55 Linja 6 Uolio, Suk. A. Ruuskanen Syvyys m Etäisyys m Sedimentin määrä Kallio > 4000 Iso lohkare Pieni lohkare Iso kivi Kivi Pieni kivi Sora Hiekka Sinilevä Rivularia atra Punahelmilevä Ceramium tenuicorne Purppuraluulevä Polysiphonia fibrillosa Huiskupunalevä Rhodomela confervoides 80 Haarukkalevä Furcellaria lumbricalis Laikkupunalevä Hildenbrandia rubra Laikkuruskolevä Pseudolitoderma sp. Jouhilevä Chorda filum Rakkolevä Fucus vesiculosus Leveäpartalevä Dictyosiphon foeniculaceus Pilviruskolevä Ectocarpus siliculosus Lettiruskolevä Pilayella littoralis Ruskokivitupsu Sphacelaria arctica Suolilevä Ulva intestinalis Viherahdinparta Cladophora glomerata Näyte 5 Cladophora Meriahdinparta Cladophora rupestris Uposvesitähti Callitriche hermaphroditica Ahvenvita Potamogeton perfoliatus

56 Linja 6 Uolio, Suk. A. Ruuskanen Syvyys m Etäisyys m Hapsiita Potamogeton pectinatus Merivita Potamotgeton filiformis Kalvasärviä Myriophyllum sibiricum Tähkä-ärviä Myriophyllum spicatum Merihaura Zannichellia palustris Merisätkin Ranunculus baudotii Murtovesipolyyppi Laomedea loveni Vaeltajasimpukka Dreissena polymorpha Liejusimpukka Macoma balthica Merirokko Balanus improvisus Levärupi Electra crustulenta Linja 7 Länsi-Tallouri, Suk. A. Ruuskanen Syvyys m Etäisyys m Sedimentin määrä Kallio > Iso lohkare Pieni lohkare Iso kivi Kivi Pieni kivi Sora Hiekka Sinilevä Rivularia atra Punahelmilevä Ceramium tenuicorne Purppuraluulevä Polysiphonia fibrillosa Huiskupunalevä Rhodomela confervoides Haarukkalevä Furcellaria lumbricalis Laikkupunalevä Hildenbrandia rubra 22

57 Linja 7 Länsi-Tallouri, Suk. A. Ruuskanen Syvyys m Etäisyys m Laikkuruskolevä Pseudolitoderma sp. Jouhilevä Chorda filum Rakkolevä Fucus vesiculosus Leveäpartalevä Dictyosiphon foeniculaceus Pilviruskolevä Ectocarpus siliculosus Lettiruskolevä Pilayella littoralis Ruskokivitupsu Sphacelaria arctica Suolilevä Ulva intestinalis Viherahdinparta Cladophora glomerata Näyte 5 Cladophora Meriahdinparta Cladophora rupestris Uposvesitähti Callitriche hermaphroditica 5 Ahvenvita Potamogeton perfoliatus 600 Hapsiita Potamogeton pectinatus Merivita Potamotgeton filiformis Kalvasärviä Myriophyllum sibiricum Tähkä-ärviä Myriophyllum spicatum Merihaura Zannichellia palustris Merisätkin Ranunculus baudotii Murtovesipolyyppi Laomedea loveni Vaeltajasimpukka Dreissena polymorpha Liejusimpukka Macoma balthica Merirokko Balanus improvisus Levärupi Electra crustulenta

58 Linja 8 Suurniemi, Suk. A. Ruuskanen Syvyys m Etäisyys m Sedimentin määrä Kallio > 4000 Iso lohkare Pieni lohkare Iso kivi Kivi Pieni kivi Sora Hiekka Sinilevä Rivularia atra Punahelmilevä Ceramium tenuicorne Purppuraluulevä Polysiphonia fibrillosa Huiskupunalevä Rhodomela confervoides Haarukkalevä Furcellaria lumbricalis Laikkupunalevä Hildenbrandia rubra Laikkuruskolevä Pseudolitoderma sp. Jouhilevä Chorda filum Rakkolevä Fucus vesiculosus Leveäpartalevä Dictyosiphon foeniculaceus Pilviruskolevä Ectocarpus siliculosus Lettiruskolevä Pilayella littoralis

59 Linja 8 Suurniemi, Suk. A. Ruuskanen Syvyys m Etäisyys m Ruskokivitupsu Sphacelaria arctica Suolilevä Ulva intestinalis Viherahdinparta Cladophora glomerata Näyte 5 Cladophora Meriahdinparta Cladophora rupestris Uposvesitähti Callitriche hermaphroditica Ahvenvita Potamogeton perfoliatus Hapsiita Potamogeton pectinatus Merivita Potamotgeton filiformis Kalvasärviä Myriophyllum sibiricum Tähkä-ärviä Myriophyllum spicatum Merihaura Zannichellia palustris Merisätkin Ranunculus baudotii Vaeltajasimpukka Dreissena polymorpha Liejusimpukka Macoma balthica Merirokko Balanus improvisus

60 Liite 2: Lajien esiintymisvertailu linjoilla 1-4 vuosien 2005 ja 2009 välillä Linja 1 Kattilasaari Linja 2 Saukko Linja 3 Kaiji Linja 4 Rakin Kotka Yksivuotiset lajit Sinilevä Rhizoclonium sp. x Sinilevä Rivularia atra x x x Punahelmilevä Ceramium tenuicorne x x x x x x x x Jouhilevä Chorda filum x x x x Lettiruskolevä Pilayella littoralis x x x x x x x x Leveäpartalevä Dictyosiphon foeniculaceus x Takkulevä Stictyosiphon tortilis x x x Viherahdinparta Cladophora glomerata x x x x x x x x Suolilevä Ulva intestinalis x x x x x x x x Näyte 5 Cladophora sp.?? x Monivuotiset lajit Röyhelöpunalevä Coccotylus truncata tai x Phyllophora pseudoceranoides Laikkupunalevä Hildenbrandia rubra x x x x x x x x Rakkolevä Fucus vesiculosus x x x x x x x x Haarukkalevä Furcellaria lumbricalis x x Laikkuruskolevä Pseudolitoderma sp. x x x x x x x x Ruskokivitupsu Sphacelaria arctica x x x x x x x x Meriahdinparta Cladophora rupestris x x x x Purppuraluulevä Polysiphonia fibrillosa x x x x Näkinpartaiset Merisykeröparta Tolypella nidifica x Putkilokasvit Uposvesitähti Callitriche x x hermaphroditica Tähkä-ärviä Myriophyllum x x x x x x spicatum Hapsivita Potamogeton pectinatus x x x x x 26

61 Ahvenvita Potamogeton perfoliatus Merisätkin Ranunculus baudotii Isohaura Zannichellia major Merihaura Zannichellia palustris Eläimet Murtovesisieni Ephydatia fluviatilis Levärupi Electra crustulenta Murtovesipolyyppi Laomedea loveni Vaeltajasimpukka Dreissena polymorpha Liejusimpukka Macoma balthica Merirokko Balanus improvisus Linja 1 Kattilasaari Linja 2 Saukko Linja 3 Kaiji Linja 4 Rakin Kotka x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x Värien selitykset: x Esiintyi Laji puuttui, ei muutosta, Laji puuttui 2009, mutta esiintyi vuonna 2005 Laji puuttui 2005, mutta esiintyi vuonna

62 Liite 3: Sukelluslinjojen profiilit ja pohjanlaadut 28

63 29

64 30

65 31

66 Liite 4: Sukelluslinjojen tunnistustiedot 32

67 33

68 34

69 35

70 36