HAMINAN SATAMAN VESISTÖ- JA KALATALOUSTARKKAILUT VUONNA 2010

Transkriptio

1 HAMINAN SATAMAN VESISTÖ- JA KALATALOUSTARKKAILUT VUONNA 2010 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011 Jukka Mattila, Janne Raunio ja Marja Anttila-Huhtinen

2 SISÄLLYSLUETTELO sivu 1. JOHDANTO 1 2. AINEISTOT JA MENETELMÄT 2.1 Vesistötarkkailu Vesinäytteet Sameusmittaukset ja -kartoitukset Levälinjat Kalataloustarkkailu Pyydysten limoittumistutkimukset Kalojen haitta-ainetutkimukset 6 3. TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU 3.1 Vesistötarkkailu Vesinäytteet Sameusmittaukset ja -kartoitukset Levälinjat Kalataloustarkkailu Pyydysten limoittumistutkimukset Kalojen haitta-ainetutkimukset YHTEENVETO 33 VIITTEET 34 LIITE: Alleco Oy Vesikasvillisuuden seurantalinjat Haminan syväväylän varrella syyskuussa Alleco Oy, Jouni Leinikki. 36s.

3 1. JOHDANTO Kesällä 2009 käynnistyi Haminan sataman ja siihen johtavan meriväylän syventäminen, jolla pyritään parantamaan Haminan sataman toimintaedellytyksiä tulevaisuudessa. Hanke käsittää 12,0 metrin väylän rakentamisen satamaan sekä satamassa toteutettavat ruoppaus- ja täyttötyöt. Hankkeeseen sisältyy 10 kilometriä uutta meriväylää. Itä-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt hankkeelle luvan nro 17/08/2 (Dnro ISY-2007-Y-3) Ympäristöluvan on päätöksellään vahvistanut Vaasan hallinto-oikeus 08/0151/1 (Diaarinumero 00504/08/5201) Ruoppaus- ja läjitystyöt satama-alueella (TBT- ja syvennysruoppaukset) ja väylän alueella jatkuvat suunnitelmien mukaan vuoden 2010 loppuun asti. Suunniteltu 12,0 metrin väylä on pääosin kaksikaistainen, lukuun ottamatta kapeikkopaikkoja. Väylällä olevia kapeikkoja on suunniteltu levennettäväksi siten, että väylän minimileveys kasvaa nykyisestä 135 metristä 180 metriin. Avoimilla vesialueilla väyläalue jatkuu sitä rajoittaviin mataliin. Ruopatut massat läjitetään proomusta pudottamalla joko sataman läjitysalueelle (sataman rakenteisiin kelvolliset massat) tai meriläjitysalueille (rakenteisiin kelpaamattomat massat), pääosin Uolionselälle. Toinen läjitysalue sijaitsee Ulko-Hallinkarin länsipuolella, jonne läjitetään väylän ulkopään ruoppauskohteista syntyvät massat. Ympäristöluvassa Haminan Satama Oy ja Merenkulkulaitos on velvoitettu tarkkailemaan hankkeen vaikutuksia alueen vedenlaatuun sekä kalastoon ja kalastukseen. Vesistö- ja kalataloustarkkailuohjelmat laati Kymijoen vesi ja ympäristö ry (Mattila ja Raunio 2009, Raunio 2009). Kaakkois-Suomen ympäristökeskus hyväksyi vesistötarkkailuohjelman päivätyllä kirjeellään (Dnro. KAS-2007-V-2-311) ja Kaakkois-Suomen TE-keskus kalataloudellisen tarkkailuohjelman päivätyllä kirjeellään (Dnro ). Vuonna 2010 Haminan satamassa ja sinne johtavalla väylällä suoritettiin sekä pehmeiden että kovien ainesten jatkoruoppausta (Kuva 1). Ruoppauksiin liittyi myös lohkareiden ja kalliopohjien räjäytystöitä. Vuonna 2010 ruoppauksiin liittyvät työt alkoivat toukokuun lopussa ja niitä jatkettiin joulukuun alkupuolelle asti. Valtaosa 94 ruoppausmassoista läjitettiin Haminan satamassa sijaitsevaan läjitysaltaaseen ja alle 6 massoista läjitettiin Uolionselän läjitysalueelle. Nämä massat eivät soveltuneet satama-altaan täyttöön. Väylän ulkopäässä sijaitsevalle läjitysalueelle läjitettiin vain noin 0,2 läjitysmassoista. Tämä raportti käsittelee vesistö- ja kalataloustarkkailun tuloksia vuodelta Vuoden 2009 tarkkailutuloksia ovat aikaisemmin käsitelleet Mattila ja Raunio (2010). Kalataloustarkkailuun kuuluvat ammattikalastajien sekä vapaa-ajan kalastajien saalistiedustelut raportoidaan erikseen. Ammattikalastajien saalistiedusteluista on vastannut Kala- ja Vesitutkimus Oy. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011 1

4 Kuva 1. Haminan sataman ja väylän ruoppaukset ja niihin liittyvät vesistö- ja kalataloustarkkailut jatkuivat vuonna Kuvassa iso ruoppaaja syventämässä Haminaan johtavaa laivaväylää. 2. AINEISTOT JA MENETELMÄT 2.1 Vesistötarkkailu Vesinäytteet Vesinäytteet otettiin ympäristöhallinnon laatuohjeiden ja suositusten mukaisesti (Mäkelä ym. 1992). Näytteenotosta vastasivat sertifioidut näytteenottajat, ja näytteet otettiin Limnos-tyyppisellä vesinäytteenottimella. Vesinäytteet otettiin merialueen yhteistarkkailupisteiltä 236, 231, 230, 225, 346 sekä Kyvy-13 (kuva 2, taulukko 1). Merialueen yhteistarkkailuun sekä Haminan Sataman tarkkailuihin liittyen vesinäytteitä haettiin näytepisteiltä vuoden 2010 aikana yhteensä kahdeksan kertaa. Lisäksi tulosten tarkastelussa hyödynnettiin merialueen yhteistarkkailun intensiivipisteitä In218 ja In212 (kuva 2, taulukko 1), joilta kertyi vuonna 2010 tuloksia 13 näytteenottokerralta. Vesinäytteisiin liittyvien tutkimustodistusten arkistoinnista vastaa Kymijoen vesi ja ympäristö ry. 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011

5 Kuva 2. Haminan satamahankkeen tarkkailun näyteasemia olivat asemat 236, 231, 230, 225, 346 ja Kyvy- 13. Lisäksi tulosten tarkasteluun otettiin mukaan yhteistarkkailun intensiivinäyteasemien In218 ja In212 tulokset. Kaikki em. näyteasemat kuuluvat myös Pyhtää Kotka Hamina -merialueen yhteistarkkailuun. Taulukko 1. Haminan sataman tarkkailussa mukana olevien vesinäyteasemien sijaintitiedot. Näyteasemat ovat merialueen Pyhtää Kotka Hamina -yhteistarkkailun näyteasemia (Kymijoen vesi ja ympäristö ry 2006). Syvyystieto on näyteaseman kokonaissyvyys. Piste Lat (KKJ) Lon (KKJ) syv. (m) KYVY IN IN Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011 3

6 2.1.2 Sameusmittaukset ja -kartoitukset Meriveden sameutta mitattiin sataman läjitysaltaiden edustalla automaattisella sameusmittausasemalla (kuvat 3 ja 4). Sameusmittauksista vastasi Luode Consulting Oy ja mittausaseman huolloista Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Aseman mittauslaitteistona käytettiin valon takaisinsirontaan perustuvaa anturia, jolle valmistaja on antanut tarkkuudeksi 2 NTU yksikköä tai ±2 arvosta. Mittauslaitteisto oli varustettu mekaanisella pyyhkimellä likaantumisen estämiseksi. Aseman mittausväli olin 60 minuuttia. Mittaussuureena käytetään NTU yksiköitä, jotka vastaavat laboratoriossa mitattavia FTU- tai FNU yksiköitä. Yksi sameusyksikkö vastaa noin 1 mg/l kiintoainepitoisuutta. Mittausasema mittasi lisäksi tiedot veden suolapitoisuudesta ja lämpötilasta. Mittausasema lähetti mittaustulokset kaksi kertaa vuorokaudessa palvelimelle, josta ne olivat nähtävissä suojatulla www-sivulla. Ympäristöluvassa määrättyjen sameusrajojen ylittyessä asema oli ohjelmoitu lähettämään tekstiviesti työmaan vastuulliselle johdolle. Tarkkailuun liittyen Kymijoen vesi ja ympäristö ry suoritti myös ruoppaustyönaikaista sameuskartoitusta ruoppauskohteiden ympärillä ajankohtina ja (kuva 5). Kartoitukset tehtiin YSI 6920 V2 tyyppisellä kenttämittaussondilla, joka oli varustettu optisella sameusmittausanturilla. Mittaukset tehtiin koko vesipatsaasta työkohteiden ympäriltä paikasta. Lisäksi samalla kerralla mitattiin veden sameus sataman läjitysaltaasta sekä sen suojaverhona toimineen ilmakuplaverkon ulkopuolelta altaan edustalta. Mittausaineisto ja paikkatieto talletettiin samanaikaisesti mittauslaitteiston käsitietokoneeseen, josta se siirrettiin edelleen käsiteltäväksi. Kartoitusaineisto käsiteltiin ArcGIS 9.3 -paikkatietojärjestelmällä ja vaikutusalueiden määrittelemisessä käytettiin Spatial Analyst ohjelmaa. Sameusmittaustuloksista laadittiin havainnolliset vaikutusaluekartat. Kuva 3. Haminan sataman vuonna 2010 käytössä olleen läjitysaltaan sijoittuminen satamassa ja proomujen kulkuaukon, suojaverhon sekä sameusmittausaseman sijainnit läjitysaltaan edustalla. 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011

7 Kuva 4. Kuvassa Haminan sataman ja väylän ruoppausmassojen läjitykseen ja sen vaikutusten seurantaan liittyvä sameusmittausasema, joka mittasi pohjanläheisen veden sameutta sataman läjitysaltaan kupeessa. Tiedot päivittyivät jatkuvasti internetsivuille. Mikäli sameudelle sallitut raja-arvot olisivat ylittyneet, rakennustöiden valvojalle olisi lähetetty automaattisesti hälytysviesti. Mittauslaitteet ja -palvelu oli vuokrattu Luode Consulting Oy:ltä. Kuva 5. Vesistötarkkailuihin liittyivät kenttämittauslaitteilla suoritetut sameuskartoitukset ruoppauskohteiden ympärillä. Kuvassa kenttämestari Ari Levänen mittaamassa meriveden sameutta Haminan laivaväylän ruoppauksiin liittyen syksyllä Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011 5

8 2.1.3 Levälinjat Vuonna 2010 tehtiin kasvillisuustutkimuksia yhteensä kahdeksalla levälinjalla (kuva 6). Vuonna 2005 oli Haminan väylän varrelle oli perustettu ja tutkittu neljä vesikasvillisuuslinjaa, jotka sijaitsivat Rakin Kotkan länsipuolella. Linjat tutkittiin toisen kerran vuonna 2009, jolloin Haminan sataman edustalle perustettiin lisäksi kolme uutta linjaa ja Uolionselän läjitysalueen edustalle yksi uusi linja. Linjat pyrittiin sijoittamaan alueelle niin, että niillä todennäköisesti nähtäisiin ruoppaus- ja läjitystoiminnan mahdolliset vaikutukset. Levälinjasukelluksista vastasi Alleco Oy, jonka tutkimusraportti on tämän vuosiraportin liitteenä (Alleco Oy 2011). Raportissa on kuvattu tarkemmin käytetyt tutkimusmenetelmät ja levälinjojen sijainnit. 2.2 Kalataloustarkkailu Pyydysten limoittumistutkimukset Pyydysten limoittumistutkimuksessa käytettiin ympäristöhallinnon suosittelemaa menetelmää (Mäkelä ym. 1992), jossa koehavakset ripustetaan metallikehikkoon (0.5*0.5 m). Kullakin kolmella koealalla (kuva 7) inkuboitiin kahta kolmen havaspanelin jataa. Havasmääräksi koealuetta kohti tuli siten kuusi havasta. Inkubointiaika oli yksi vuorokausi ja tutkimukset tehtiin elokuussa Havaksia inkuboitiin päällysvedessä (1 m) ja alusvedessä (pohja -1 m). Havaksista määritettiin laboratoriossa kiintoaine- ja klorofylli-a -pitoisuus. Haminanlahden, Uolionselän ja Kuorsalon vertailualueen koealojen tuloksia vertailtiin varianssianalyysillä (nested ANOVA). Havasten limoittumistutkimuksien nollahypoteesina on, että kuormitetuilla koealoilla havasten limoittuminen ei eroa vertailualueen tuloksista. Laboratoriomääritykset tehtiin akkreditoidussa KCL Kymen Laboratorio Oy:ssä. Laboratorion tutkimustodistusten arkistoinnista vastaa Kymijoen vesi ja ympäristö ry Kalojen haitta-ainetutkimukset Kalojen haitta-ainetutkimuksissa näytekaloja pyydettiin Haminan sataman alueelta, Uolionselältä sekä Klamilan edustan vertailualueelta (Klamilan satama-hellitöksenselkä). Kultakin pyyntialueelta analysoitiin lajikohtaiset kokoomanäytteet ahvenesta ja kuhasta. Yksi kokoomanäyte koostui kolmesta kalasta ja kummastakin lajista pyrittiin kerätään kaksi kokoomanäytettä/alue. Lajikohtaisesti kumpikin kokoomanäyte tehtiin mahdollisimman saman kokoisista yksilöstä. Kalat mitattiin ja punnittiin välittömästi pyynnin jälkeen. Näytteistä analysoitiin orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet. Kuopiossa Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksella. Laboratorion tutkimustodistusten arkistoinnista vastaa Kymijoen vesi ja ympäristö ry. 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011

9 Kuva 6. Haminan sataman ja väylän ruoppaushankkeeseen ja sen vaikutusten seurantaan liittyvien levälinjojen sekä ruoppausmassojen läjitysalueiden sijainti Haminan edustalla. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011 7

10 Kuva 7. Haminan sataman ja väylän ruoppaushankkeeseen liittyvän kalataloudellisen tarkkailun toteutusalue sekä siihen liittyvät koealat. 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011

11 3. TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU 3.1 Vesistötarkkailu Vesinäytteet Tarkkailun vesinäytteiden tulokset vuonna 2010 on esitetty kuvissa 8-12 sekä taulukoissa 2 ja 3. Tulosten perusteella ruoppaukset ja niihin liittyvät läjitykset ovat osaltaan voineet lievästi nostaa pohjanläheisen veden kiintoaine- ja sameuspitoisuuksia heinä ja elokuussa pisteillä In218 ja 225 (kuva 8). Pintaveden kiintoainespitoisuudet olivat lievästi kohonneet pisteellä 230 heinä- ja elokuun puolivälissä, mihin ruoppaustoiminta on voinut myös osaltaan vaikuttaa. Talvella ruoppaustoimintaa ei alueella ollut ja pisteen In218 helmikuun kohonneet pohjanläheiset arvot osoittavatkin myös muiden tekijöiden vaikuttavan tarkkailualueen veden sameuksiin ja kiintoainepitoisuuksiin (kuva 8). Ruoppauksilla ei voitu todeta olleen selvää vaikutusta meriveden ravinnepitoisuuksiin. Pohjanläheiset typpipitoisuudet olivat elokuussa selvästi kohonneita pisteillä 236 ja KYVY-13 sekä heinä-elokuussa lievästi kohonneita pisteillä 225 ja 346 (kuva 9, taulukko 2). Myös pohjanläheiset kokonaisfosforipitoisuudet olivat heinä- ja elokuussa kohonneita useilla pisteillä (kuva 10). Merialueen intensiivitarkkailupisteellä In218, joka sijaitsee Haminan sataman edustalla (kuva 2), havaittiin useilla mittauskerroilla pohjanläheisen veden lievää samenemista (kuvat 11 ja 12, taulukko 3), Toisaalta samalla pisteellä pintaveden sameusarvot olivat lievästi kohonneita myös keväällä alueelle kulkeutuvista jokivesistä johtuen. Tällä pisteellä havaittiin lievästi kohonneita sameusarvoja pintakerroksen alapuolella myös helmikuussa, jolloin alueella ei ollut ruoppaus tai läjitystoimintaa (kuva 11). Pisteiden sijainnit ja ajankohdat huomioiden on selvää, että lievästi kohonneisiin pohjanläheisiin ravinnepitoisuuksiin kesällä 2010 ovat voineet ruoppaus- ja läjitystoiminnan lisäksi vaikuttaa monet eri ympäristötekijät kuten merialueen heikkolaatuisista pohjista aiheutuva sisäinen kuormitus tai muu Haminan edustan kuormitus. Ruoppaukset ja läjitykset sekä niistä aiheutunut lievä pohjanläheisen veden samentuminen ovat kuitenkin osaltaan voineet vaikuttaa esim. lievästi kohonneisiin kiintoaine- ja kokonaisfosforipitoisuuksiin ruoppaus- ja läjitysalueiden lähipisteillä. Yhteenvetona tuloksista voidaan todeta, että ruoppauksilla näyttäisikin olleen vain lieviä vaikutuksia pohjanläheisen veden laatuun tarkkailualueella. Vaikutukset eivät myöskään näyttäisi olleen pitkäaikaisia. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011 9

12 Taulukko 2. Haminan sataman tarkkailuihin liittyvien vesinäytteiden kiintoaine-, kokonaistyppi- ja kokonaisfosforipitoisuudet pintavedessä ja pohjanläheisessä vedessä vuonna Pisteen In218 osalta on kiintoainepitoisuuksien sijaan esitetty sameusarvot FTU (1 FTU vastaa noin 1 mg/l kiintoainespitoisuutta). Näytepisteiden sijainti on esitetty kuvassa 2. Vedenlaatutulosten perusteella ruoppausten vaikutukset vedenlaatuun voidaan arvioida vähäisiksi tai lieviksi ja vaikutukset rajoittuivat pääasiassa pohjanläheisiin vesikerroksiin. Kiintoaine (mg/l), pintavesi Sameus FTU IN KYVY Kokonaistyppi (µg/l), pintavesi IN KYVY Kokonaisfosfori (µg/l), pintavesi IN KYVY Kiintoaine (mg/l), pohjanläheinen vesi Sameus FTU IN KYVY Kokonaistyppi (µg/l), pohjanläheinen vesi IN KYVY Kokonaisfosfori (µg/l), pohjanläheinen vesi IN KYVY Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011

13 30 25 Kiintoaine 1 m kiintoaine mg/l IN KYVY Kiintoaine pohja-1m kiintoaine mg/l IN KYVY Kuva 8. Kuvassa on esitetty vesistötarkkailupisteiltä otetuista vesinäytteistä määritetyt kiintoainepitoisuudet sekä pintavedestä että pohjanläheisestä vedestä eri tarkkailukerroilla (pisteen In218 arvot sameusarvoja FTU). Tarkkailupisteet vasemmalta oikealle sijaitsevat linjana Haminanlahden pohjukasta pisteeltä 236 pisteiden 231, 230, 225, 346 kautta pisteelle KYVY-13, lähelle Kuorsaloa. Ruoppaukset ja niihin liittyvät läjitykset ovat osaltaan voineet nostaa pohjanläheisen veden kiintoainepitoisuuksia pisteillä IN218 ja 225 heinä- ja elokuussa. Myös lievää pintaveden kiintoainespitoisuuden nousua havaittiin pisteellä 230 heinä- ja elokuun puolivälissä. Talvella ruoppaustoimintaa ei alueella ollut ja pisteen In218 helmikuun kohonneet pohjanläheiset arvot osoittavatkin myös muiden tekijöiden vaikuttavan tarkkailualueen veden sameuksiin ja kiintoainepitoisuuksiin. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/

14 Kokonaistyppi 1 m 700 Kok. N ug/l IN KYVY Kokonaistyppi pohja-1m 700 Kok. N ug/l IN KYVY Kuva 9. Kuvassa on esitetty vesistötarkkailupisteiden vesinäytteistä määritetyt kokonaistyppipitoisuudet sekä pintavedestä että pohjanläheisestä vedestä eri tarkkailukerroilla. Tarkkailupisteet vasemmalta oikealle sijaitsevat linjana Haminanlahden pohjukasta pisteeltä 236 pisteiden 231, 230, 225, 346 kautta pisteelle KYVY-13, lähelle Kuorsaloa. Ruoppauksilla ei voitu todeta olleen selvää vaikutusta kokonaistyppipitoisuuksiin. Pohjanläheiset typpipitoisuudet olivat elokuussa selvästi kohonneita pisteillä 236 ja KYVY-13 sekä heinä-elokuussa lievästi kohonneita pisteillä 225 ja 346. Näihin typpipitoisuuksien kohoamisiin voivat vaikuttaa monet eri ympäristötekijät. 12 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011

15 Kokonaisfosfori 1 m Kok. P ug/l IN KYVY Kokonaisfosfori pohja-1 m Kok. P ug/l IN KYVY Kuva 10. Kuvassa on esitetty vesistötarkkailupisteiden vesinäytteistä määritetyt kokonaisfosforipitoisuudet sekä pintavedestä että pohjanläheisestä vedestä eri tarkkailukerroilla. Tarkkailupisteet vasemmalta oikealle sijaitsevat linjana Haminanlahden pohjukasta pisteeltä 236 pisteiden 231, 230, 225, 346 kautta pisteelle KYVY-13, lähelle Kuorsaloa. Heinä- ja elokuussa pohjanläheiset kokonaisfosforipitoisuudet olivat kohonneita useilla pisteillä, mihin voivat vaikuttaa monet ympäristötekijät. Ruoppaukset ja läjitykset sekä niistä aiheutunut lievä pohjanläheisen veden samentuminen ovat kuitenkin osaltaan voineet vaikuttaa kohonneisiin kokonaisfosforipitoisuuksiin ruoppaus- ja läjitysalueiden lähipisteillä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/

16 Taulukko 3. Merialueen intensiivitarkkailupisteiltä In218 ja In212 (ks. kuva 1) ajanjaksolla eri syvyyksiltä otettujen vesinäytteiden sameus (FTU), väri (mgpt/l), kokonaistyppi- Ntot (µg/l), nitriittinitraattityppi- NO23 (µg/l), ammoniumtyppi- NH4-N (µg/l), kokonaisfosfori- Kok.P (µg/l) ja fosfaattifosforipitoisuudet PO4-P (µg/l). FTU mgpt/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l NäytePvm HavPaik syv (m) Sameus Väri Ntot NO23 NH4-N Kok.P PO4-P IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN < IN < IN IN IN < IN <5 <5 34 <2 IN IN IN IN < Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011

17 Taulukko 3 jatkuu... FTU mgpt/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l NäytePvm HavPaik syv (m) Sameus Väri Ntot NO23 NH4-N Kok.P PO4-P IN <5 21 <2 IN IN IN IN <5 19 <2 IN IN IN IN IN <2 IN IN IN IN <2 IN IN IN IN IN <5 17 <2 IN IN IN <5 33 <2 IN <5 20 <2 IN IN IN IN IN IN IN IN IN <2 IN IN IN IN IN <5 <5 26 <2 IN IN IN IN <5 <5 25 <2 IN IN IN IN Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/

18 Taulukko 3 jatkuu... FTU mgpt/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l NäytePvm HavPaik syv (m) Sameus Väri Ntot NO23 NH4-N Kok.P PO4-P IN IN IN IN IN <2 IN IN IN IN IN < IN IN IN IN <5 < IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN IN E IN E IN E IN E IN IN IN IN IN Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011

19 Sameus FTU IN Syvyys (m) Sameus FTU IN Syvyys (m) Kuva 11. Pisteet In218 ja In212 kuuluvat merialueen yhteistarkkailun intensiivipisteisiin, joilla vedenlaatua seurataan 13 kertaa vuodessa. Kuvassa on esitetty vesinäytteistä mitatut sameustulokset ajanjaksolla Pisteellä IN218 pintaveden sameusarvot olivat lievästi kohonneita keväällä huhtikuussa alueelle kulkeutuvista jokivesistä johtuen. Pisteellä IN218 kohonneita sameusarvoja havaittiin myös helmikuussa pintakerroksen alapuolella, mihin ovat voineet vaikuttaa monet eri ympäristötekijät. Ruoppaukset ja niihin liittyvät läjitykset ovat kuitenkin osaltaan voineet vaikuttaa pisteen In218 lievästi kohonneisiin pohjanläheisiin sameuksiin touko- ja heinäkuussa. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/

20 0 2 Sameus FTU IN Syvyys (m) Sameus FTU IN Syvyys (m) Kuva 12. Pisteet In218 ja In212 kuuluvat merialueen yhteistarkkailun intensiivipisteisiin, joilla vedenlaatua seurataan 13 kertaa vuodessa. Kuvassa on esitetty vesinäytteistä mitatut sameustulokset ajanjaksolla Näillä pisteillä pohjanläheinen sameus oli lievästi kohonnutta heinä-, elo- ja syyskuussa. Pisteellä In218 sameusarvot olivat lievästi kohonneita koko vesipatsaassa myös joulukuussa. Ruoppaus- ja läjitystoiminta on voinut osaltaan vaikuttaa lievästi kohonneisiin sameusarvoihin. 18 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011

21 3.1.2 Sameusmittaukset ja -kartoitukset Vesistötarkkailujen yhteydessä näytteenottopisteiltä mitattiin kenttämittauslaitteilla myös veden sameusprofiilit yhteensä seitsemällä eri kerralla vuoden 2010 aikana (kuvat 13 ja 14). Pisteet sijaitsivat Haminasta Vehkajoen suulta ulospäin järjestyksessä Kyvy13 (kuva 2). Yleisesti tarkasteltuna mitattuja sameusarvoja voidaan pitää varsin pieninä ja kaikki mitatut arvot olivat alle 15 NTU yksikköä. Ruoppaus- ja läjitystoiminta on voinut osaltaan vaikuttaa pisteiden 231 ja 230,225 ja 346 lievästi kohonneeseen pohjanläheiseen sameuteen heinä-, elo- ja syyskuussa (kuvat 13 ja 14). Pisteiden 236 ja 230 pintakerrosten lievästi kohonnut sameus elokuun puolivälissä (17.8.) näyttäisi kuitenkin pisteiden sijainti huomioiden liittyvän muiden ympäristötekijöiden vaikutukseen tarkkailualueella. Automaattisella sameusmittausasemalla seurattiin pohjanläheisen meriveden sameutta sataman läjitysaltaan edustalla aikavälillä (kuva 15, taulukko 4). Ympäristöluvassa määrätty suurin sallittu tuntikeskiarvon 150 NTU ei ylittynyt mittausjaksolla kertaakaan. Hetkellisesti korkein sameusmittausarvo 72.6 NTU mitattiin klo 19:00. Yleisesti tarkasteltuna keskimääräiset sameusarvot läjitysaltaan edustalla olivat varsin pieniä (taulukko 4), vaikkakin joitakin hetkellisesti korkeahkoja tuntikeskiarvoja mitattiinkin aikavälillä elo-joulukuu. Keskimäärin sameusmittausarvot olivat korkeimmat syys- ja lokakuussa sekä joulukuussa (taulukko 4). Sameuskartoituksilla ja tarkkailtiin sameuden leviämistä ruoppauskohteiden ympärillä (kuvat 16, 17 ja 19). Näillä kartoituskerroilla mitattiin veden sameudet myös sataman läjitysaltaasta suojaverhona toimineen ilmakuplaverhon sisä- ja ulkopuolelta (kuvat 18 ja 20). Ruoppauskohteiden ympärillä oli havaittavissa pohjanläheisen veden samentumista yleisesti tarkasteltuna noin metrin etäisyydellä ruoppauskohteista noin 0-5 metriä paksussa vesikerroksessa mittauspaikasta riippuen (kuvat 16, 17 ja 19). Sameuden leviäminen riippui mittaushetkellä vallinneista virtausolosuhteista. Kartoituskerroilla pohjanläheisen veden sameudet vaihtelivat välillä 1-51 NTU yksikköä, kun pintavedessä sameusarvot vaihtelivat välillä 0-13 NTU - yksikköä. Sataman läjitysaltaassa ja sen edustalla suoritetut sameusmittaukset osoittivat suojaverhon toimivan hyvin. Pohjanläheisen veden sameus oli suojaverhon sisäpuolella 22 NTU yksikköä ja suojaverhon ulkopuolella NTU yksikköä, kun pinnassa sameusarvot olivat suojaverhon sisäpuolella 16 NTU yksikköä ja ulkopuolella 7-8 NTU yksikköä (kuva 18). Vastaavasti pohjanläheisen veden sameus oli suojaverhon sisäpuolella 37 NTU yksikköä ja suojaverhon ulkopuolella 3-6 NTU yksikköä, kun pinnassa sameusarvot olivat suojaverhon sisäpuolella 48 NTU yksikköä ja ulkopuolella 2-6 NTU yksikköä (kuva 20). Uolionselän läjitysalueella ei suoritettu sameuskartoitusta vuonna 2010 läjitysten satunnaisuudesta johtuen. Vuonna 2009 suoritetun kartoituksen perusteella voidaan kuitenkin hyvin olettaa, että lievää pohjanläheisen veden samentumaa on läjitysten yhteydessä voinut esiintynyt noin kilometrin läpimitaltaan olevalla alueella (Mattila ja Raunio 2010). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/

22 Piste: 236 Syvyys (m) Sameus (NTU) Piste: 231 Syvyys (m) Sameus (NTU) Piste: 230 Syvyys (m) Sameus (NTU) Kuva 13. Tarkkailuun liittyvien vesinäytteenottojen yhteydessä näytepisteiltä mitattiin kenttämittauslaitteilla myös sameusprofiilit ajanjaksolla Ruoppaus- ja läjitystoiminta on voinut osaltaan vaikuttaa pisteiden 231 ja 230 lievästi kohonneeseen pohjanläheiseen sameuteen heinä-, elo- ja syyskuussa. Pintakerrosten lievästi kohonnut sameus elokuun puolivälissä (17.8.) näyttäisi liittyvän muiden ympäristötekijöiden vaikutukseen alueella (vrt pisteet 236 ja 230 kuva 2). 20 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011

23 Piste: 225 Syvyys (m) Sameus (NTU) Piste: 346 Syvyys (m) Sameus (NTU) Piste: KYVY Kuva 14. Tarkkailuun liittyvien vesinäytteenottojen yhteydessä näytepisteiltä mitattiin kenttämittauslaitteilla myös sameusprofiilit ajanjaksolla Ruoppaus- ja läjitystoiminta on voinut osaltaan vaikuttaa pisteiden 225 ja 346 lievästi kohonneeseen pohjanläheiseen sameuteen heinä-, elo- ja syyskuussa. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/

24 Sameus [NTU] tuntikeskiarvot 2010, Haminan satama Kuva 15. Automaattisen sameusmittausaseman mittaamat sameusarvot tuntikeskiarvoina aikavälillä (Luode Consulting Oy). Sameusmittausaseman sijainti on esitetty kuvassa 2. Ympäristöluvassa määrätty suurin sallittu tuntikeskiarvon 150 NTU ei ylittynyt mittausjaksolla kertaakaan. Hetkellisesti korkein sameusmittausarvo 72.6 NTU mitattiin klo 19: Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011

25 Taulukko 4. Automaattisen sameusmittausaseman mittaustuloksista lasketut kuukausikeskiarvot (ka) ja mediaanit (med) mittausaikavälin tuntikeskiarvoista laskettuna sekä mittausjakson pienimmät (min) ja suurimmat (maks) tuntikeskiarvot. Yleisesti tarkasteltuna keskimääräiset sameusarvot olivat varsin pieniä, mutta joitakin korkeitakin hetkellisiä tuntikeskiarvoja mitattiin aikavälillä elo-joulukuu. Sameusmittausarvot olivat keskimäärin korkeimmat syys- ja lokakuussa sekä joulukuussa. Sameus (NTU) kk ka med min maks Sameus ruoppaajan lähistöllä Sameus (NTU) Syvyys (m) R3 R7 R22 R17 Kuva 16. Esimerkkejä meriveden sameusprofiileista eri etäisyyksillä ruoppaajasta. Selvimmin ruoppauksen vaikutukset näkyivät pohjanläheisissä vesikerroksissa. Meriveden sameuteen vaikuttuvat myös virtaukset. Ruoppausten aiheuttamaa meriveden samennusta voitiin tuolloin mitata muutamien satojen metrien etäisyydellä työkohteesta (kuva 17). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/

26 Kuva 17. Pohjanläheisen veden sameus ruoppauskohteen ympäristössä Pohjanläheisen veden samentumista oli tuolloin havaittavissa aivan ruoppauskohteen ympärillä noin metrin etäisyydellä työkohteesta. Pohjanläheisen veden sameudet vaihtelivat tuolloin välillä 1-51 NTU yksikköä, kun pinnassa sameusarvot vaihtelivat välillä 1 8 NTU. Karttaan interpoloidun vaikutusalueen muoto on riippuvainen mittauspisteiden sijoittumisesta työkohteeseen nähden. 24 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011

27 Kuva 18. Pohjanläheisen veden sameus sataman läjitysaltaana suuaukolla kuplaverhon molemmilla puolilla Pohjanläheisen veden sameus oli suojaverhon sisäpuolella 22 NTU yksikköä ja suojaverhon ulkopuolella NTU yksikköä, kun pinnassa sameusarvot olivat suojaverhon sisäpuolella 16 NTU yksikköä ja ulkopuolella 7-8 NTU yksikköä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/

28 Kuva 19. Pohjanläheisen veden sameus ruoppauskohteen ympäristössä Pohjanläheisen veden samentumista oli tuolloin havaittavissa aivan ruoppauskohteen ympärillä noin metrin etäisyydellä työkohteesta. Pohjanläheisen veden sameudet vaihtelivat tuolloin välillä 0-36 NTU yksikköä, kun pinnassa sameusarvot vaihtelivat välillä 0 13 NTU. Karttaan interpoloidun vaikutusalueen muoto on riippuvainen mittauspisteiden sijoittumisesta työkohteeseen nähden. 26 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011

29 Kuva 20. Pohjanläheisen veden sameus sataman läjitysaltaana suuaukolla kuplaverhon molemmilla puolilla Pohjanläheisen veden sameus oli suojaverhon sisäpuolella 37 NTU yksikköä ja suojaverhon ulkopuolella 3-6 NTU yksikköä, kun pinnassa sameusarvot olivat suojaverhon sisäpuolella 48 NTU yksikköä ja ulkopuolella 2-6 NTU yksikköä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/

30 3.1.3 Levälinjat Vuonna 2010 tutkituilla levälinjoilla ei voitu havaita mitään merkittäviä muutoksia vesikasvien tai pohjaan kiinnittyneiden eläinten esiintymisessä (Alleco Oy 2011). Vuosien 2009 ja 2010 tulokset toimivat kuitenkin vertailutuloksina seuraaville vuosille ja jos tulevissa tutkimuksissa havaitaan selviä muutoksia, ovat ne voineet aiheutua ainakin osittain alueen ruoppaus ja läjitystöistä (Alleco Oy 2010). Ruoppaus- ja läjitystoiminta voivat vaikuttaa vesikasvillisuuden tilaan veden samentumisen ja pohjalle laskeutuvan ylimääräisen hienoaineksen esiintymisen kautta. Veden samentuminen heikentää kasvien ja levien elinmahdollisuuksia. Pohjille ruoppaus- ja läjitystöistä laskeutunut hienojakoinen aines saattaa estää levien ja eläinten kiinnittymistä uusille kasvupaikoille, mikä vaikuttaa lajien lisääntymiseen. Monivuotisilla kasveilla nämä lisääntymishäiriöt näkyvät vasta pari kasvukautta myöhemmin. Lyhytaikaisesta ruoppaus- ja läjitystoiminnasta ei kuitenkaan yleensä aiheudu pysyvää haittaa pohjayhteisöille. Vuoden 2010 tutkimuksissa ei voitu havaita merkittäviä muutoksia pohjien tilassa. 3.2 Kalataloustarkkailu Pyydysten limoittumistutkimukset Havasten limoittumistutkimusten perusteella havasten likaantuminen oli selvästi runsaampaa päällysvedessä kuin pohjan tuntumassa (kuvat 21 ja 22). Päällysvedessä alueelliset erot havasten limoittumisessa olivat myös selvästi suuremmat. Ainoastaan Haminanlahden alusveden havaksiin oli tarttunut suhteellisesti enemmän kiintoainetta kuin levää. Suurimmat keskimääräiset levämäärät mitattiin Kuorsalon vertailualueen, ja suurimmat kiintoainemäärät Haminanlahden päällysveden havaksista. Vastaavasti pienimmät levä- ja kiintoainemäärät mitattiin Uolionselän ja Kuorsalon alusveden havaksista. Tilastollisen tarkastelun perusteella erot näytealueiden välillä eivät olleet levämäärien suhteen tilastollisesti merkitsevät (F = 1.42, p = 0.28). Sen sijaan kiintoainepitoisuuksissa alueelliset erot olivat lähellä tilastollisesti merkitsevän tuloksen rajaa (F = 2.45, p = 0.09). Yleisesti ottaen erot kiintoainemäärissä olivat kuitenkin pieniä. Yhteenvetona havasten limoittumistutkimuksista voidaan todeta, että verkkojen likaantumisessa oli kesällä 2010 vähäisiä alueellisia eroja. Vuoden 2010 tulosten perusteella kiintoainepitoisuus kuvasi levämääriä paremmin ruoppaustöiden vaikutuksia, sillä tulokset olivat samankaltaisia alus- ja päällysveden havasten välillä. Tulosten perusteella Uolionselän läjitysalueen tuntumassa ja Haminanlahdella verkkojen ja rysien likaantuminen oli potentiaalisesti hieman suurempaa kuin Kuorsalon vertailualueella, mutta ero tutkimusalueiden välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevä. On huomattava, että ruoppaustöiden ohella Haminanlahden ja sen edustan vedenlaatuun vaikuttaa myös Vehkajoen tuoma ravinne- ja kiintoainekuorma sekä Nuutniemen jätevedenpuhdistamo, joka lopetti toimintansa tarkkailuvuonna. Näin ollen voidaan arvioida, että sataman ja väylän ruoppaustöillä ei ollut kesällä 2010 merkittävää vaikutusta pyydysten likaantumiseen. 28 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011

31 Klorofylli a (µg/l) Kiintoaine (mg/l) Pitoisuus 5 0 Sataman edusta Uolionselkä Kuorsalo Kuva 21. Päällysveden (1m) havasten limoittuminen (tulosten keskiarvo ja keskihajonta) Haminanlahdella, Uolionselällä ja Kuorsalon vertailualueella. Klorofylli a (µg/l) Kiintoaine (mg/l) Pitoisuus 5 0 Sataman edusta Uolionselkä Kuorsalo Kuva 22. Alusveden (pohja -1m) havasten limoittuminen (tulosten keskiarvo ja keskihajonta) Haminanlahdella, Uolionselällä ja Kuorsalon vertailualueella. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/

32 3.2.2 Kalojen haitta-ainetutkimukset Ahvenista ja kuhista mitatut orgaanisten tinayhdisteiden (OT-yhdisteet) pitoisuudet olivat kaikilla kolmella tutkimusalueella (Haminanlahti, Uolionselkä ja Klamila-Kuorsalo) melko matalia (taulukot 5 ja 6, kuvat 23 ja 24). Ahventen keskimääräiset pitoisuudet olivat hieman korkeammat kuin kuhan, erityisesti Haminan sataman alueella. Tulos liittyy todennäköisesti ahvenen paikallisuuteen, kun taas kuha on liikkuvampi laji. Näin ollen ahven saattaa kuvata kuhaa paremmin sataman ja väylän ruoppaushankkeen vaikutuksia. Hallikaisen ym. (2008) tutkimusten mukaan kuormittamattomien rannikkoalueiden kuhien ja ahventen OT-pitoisuudet olivat alle 20 µg/kg. Tämä taustaraja ylittyi ainoastaan Haminanlahden ahvenissa. Näiden pitoisuuksien perusteella Haminanlahti oli luokiteltavissa lievästi saastuneeksi. OT-pitoisuudet olivat kuitenkin pienemmät kuin saastuneiksi luokiteltavilla alueilla, joilla OT-yhdisteiden pitoisuudet ylittävät 40 µg/kg. Pahoin saastuneilla alueilla pitoisuudet voivat olla jopa µg/kg (Hallikainen ym. 2008). Verrattuna vuoden 2009 tuloksiin ainoastaan Haminanlahden ahventen OT-pitoisuudet olivat nousseet sataman ja väylän ruoppaustöiden aikana. Ero vuosittaisissa keskipitoisuuksissa oli n. 10 µg/kg, jota voidaan pitää melko lievänä. Taulukko 5. Orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet ahvenessa eri osa-alueilla vuonna Kultakin alueelta analyysit tehtiin kahdesta kokoomanäytteestä. MBT = Monobutyylitina, DBT = Dibutyylitina, TBT = Tributyylitina, MPhT = Monofenyylitina, DPhT = Difenyylitina, TPhT = Trifenyylitina ja DOT = Dioktyylitina. LOQ = maaritysraja. MBT DBT TBT MPhT DPhT TPhT DOT Klamila-Kuorsalo < LOQ 0,49 6,5 < LOQ 0,93 4,0 < LOQ Klamila-Kuorsalo < LOQ 0,46 5,9 < LOQ 1,4 6,0 < LOQ Uolionselkä < LOQ 0,42 4,2 < LOQ 1,1 4,4 < LOQ Uolionselkä < LOQ 0,56 6,0 < LOQ 1,0 4,8 < LOQ Haminan satama < LOQ 0,87 21 < LOQ 2,6 11 < LOQ Haminan satama < LOQ 1,2 29 < LOQ 2,3 10 < LOQ Taulukko 6. Orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet kuhissa eri osa-alueilla vuonna Kultakin alueelta analyysit tehtiin kahdesta kokoomanäytteestä. MBT = Monobutyylitina, DBT = Dibutyylitina, TBT = Tributyylitina, MPhT = Monofenyylitina, DPhT = Difenyylitina, TPhT = Trifenyylitina ja DOT = Dioktyylitina. LOQ = maaritysraja. MBT DBT TBT MPhT DPhT TPhT DOT Klamila-Kuorsalo < LOQ 0,52 14 < LOQ 1,0 3,3 < LOQ Klamila-Kuorsalo < LOQ 0,45 12 < LOQ 1,0 3,1 < LOQ Uolionselkä < LOQ 0,48 11 < LOQ 1,0 3,3 < LOQ Uolionselkä < LOQ 0,55 11 < LOQ 1,1 3,5 < LOQ Haminan satama < LOQ 0,55 14 < LOQ 1,2 3,9 < LOQ Haminan satama < LOQ 0,58 14 < LOQ 1,3 3,9 < LOQ 30 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011

33 50 OT-yhdisteiden pitoisuus (µg/kg FW) Haminan satama Uolionselkä Klamila-Kuorsalo Kuva 23. Ahvenen OT-yhdisteiden (DBT, TBT, TPhT ja DOT) summapitoisuus (kokoomanäytteiden keskiarvo ja vaihteluväli) Haminan satamassa, Uolionselällä sekä Klamila-Kuorsalon vertailualueella vuonna OT-yhdisteiden pitoisuus (µg/kg FW) Haminan satama Uolionselkä Klamila-Kuorsalo Kuva 24. Kuhan OT-yhdisteiden (DBT, TBT, TPhT ja DOT) summapitoisuus (kokoomanäytteiden keskiarvo ja vaihteluväli) Haminan satamassa, Uolionselällä sekä Klamila-Kuoralon vertailualueella vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/

34 Kalojen orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuuksille ei ole asetettu raja-arvoja, vaan raja-arvo on annettu ainoastaan maksimiannokselle orgaanisia tinayhdisteitä päivässä. Taulukoissa 7 ja 8 on esitetty ahvenelle ja kuhalle viikkokohtaisen kulutuksen raja-arvot miehille, naisille ja lapsille kalojen keskimääräisiin pitoisuuksiin tutkimusalueilla perustuen. Raja-arvot on laskettu Suomen ympäristökeskuksen tekemän mallin avulla. Suomessa kalaa syödään viikossa keskimäärin n. 0,2 kg, joten maksimiannoksen raja-arvo ei normaalilla kalan kulutuksella ylity näiden tutkimusalueiden kaloja käyttämällä. Taulukko 7. Ahvenen orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuuksiin perustuvat viikoittaisen maksimikulutuksen raja-arvot (grammaa) miehille, naisille ja lapsille eri alueilta pyydetyille kaloille. Aikuisten keskimääräinen viikkokulutus on 200 g. Mies 80 kg Nainen 60 kg Lapsi 20 kg Haminalahti Uolionselkä Klamila-Kuorsalo Taulukko 8. Kuhan orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuuksiin perustuvat viikoittaisen maksimikulutuksen rajaarvot (grammaa) miehille, naisille ja lapsille eri alueilta pyydetyille kaloille. Aikuisten keskimääräinen viikkokulutus on 200 g. Mies 80 kg Nainen 60 kg Lapsi 20 kg Haminalahti Uolionselkä Klamila-Kuorsalo Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011

35 4. YHTEENVETO Haminan sataman ja sinne johtavan väylän syventämiseen liittyvien pohjaruoppausten vesistö- ja kalatalousvaikutuksia seurattiin vuonna 2010 vesinäytteillä, meriveden sameusmittauksilla ja kartoituksilla, kalanäytteillä sekä havasten limoittumistutkimuksilla. Ruoppausten vaikutukset vedenlaatuun olivat vuonna 2010 yleisesti ottaen varsin vähäiset eivätkä vaikutukset olleet pitkäaikaisia. Vesinäytteiden ja sameusmittausten perusteella lieviä vesistövaikutuksia havaittiin lähinnä pohjanläheisissä vesikerroksissa ruoppauskohteiden lähistöillä ja sataman edustan tarkkailupisteissä. Ruoppauksilla ei ollut selviä vaikutuksia tarkkailualueen pintaveden laatuun. Suoritettujen sameusmittausten perusteella sataman läjitysaltaan suojaverhona toiminut ilmakuplaverho näytti toimineen hyvin. Jatkuvatoimisessa sameusmittauksessa läjitysaltaan edustalla havaittiinkin vain joitakin yksittäisiä sameuspiikkejä, mutta tuolloinkin mitatut sameudet jäivät selvästi alle ympäristöluvassa määriteltyjen raja-arvojen. Ruoppauksilla ja läjityksillä ei myöskään havaittu olleen mitään merkittäviä vaikutuksia alueen vesikasvillisuuteen ja sen tilaan. Kalataloudelliseen tarkkailuun liittyen havasten limoittumistutkimusten perusteella sataman ja väylän ruoppaustöillä ei ollut kesällä 2010 merkittävää vaikutusta pyydysten likaantumiseen. Tutkimusten perusteella verkkojen likaantumisessa oli kesällä 2010 vain vähäisiä alueellisia eroja. Ruoppaustöiden ohella Haminanlahden ja sen edustan vedenlaatuun vaikuttavat kuitenkin myös muut tekijät kuten esim. Vehkajoen alueelle tuoma ravinne- ja kiintoainekuorma. Ahvenista ja kuhista mitatut orgaanisten tinayhdisteiden (OT-yhdisteet) pitoisuudet olivat kaikilla kolmella tutkimusalueella melko matalia. Verrattuna vuoden 2009 tuloksiin ainoastaan Haminanlahden ahventen OT-pitoisuudet olivat nousseet sataman ja väylän ruoppaustöiden aikana. Ero vuosittaisissa keskipitoisuuksissa oli n. 10 µg/kg, jota voidaan pitää melko lievänä. OTpitoisuuksien perusteella Haminanlahti oli luokiteltavissa lievästi saastuneeksi. OT-pitoisuudet olivat kuitenkin selvästi pienemmät kuin saastuneiksi luokiteltavilla alueilla, joilla kalojen OTyhdisteiden pitoisuudet ylittävät 40 µg/kg. Pahoin saastuneilla alueilla pitoisuudet kaloissa voivat olla jopa µg/kg. Suomessa kalaa syödään viikossa keskimäärin n. 0,2 kg, joten OTyhdisteiden maksimiannoksen raja-arvo ei normaalilla kalan kulutuksella ylity Haminan alueen ahvenia ja kuhia käyttämällä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/

36 VIITTEET Alleco Oy Vesikasvillisuuden seurantalinjat Haminan syväväylän varrella syyskuussa Alleco Oy, Jouni Leinikki. 36 s. Hallikainen, A., Airaksinen, R., Rantakokko, P., Vuorinen, P.J., Mannio, J., Lappalainen, A., Vihervuori, A. & Vartiainen, T Orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet Itämeren kalassa ja kotimaisessa järvikalassa. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, 69 s. Haminan Satama Oy. TBT-pitoisten massojen ruoppaus ja läjitys satama-alueella. Suunnitelmaselostus. Versio 3, Kymijoen vesi ja ympäristö ry, Kymijoen ja sen edustan merialueen vesistötarkkailuohjelma. Kymijoen vesi ja ympäristö ry, Kymijoen sekä Haminan, Kotkan ja Pyhtään edustan merialueen kalataloudellisen yhteistarkkailun tarkkailusuunnitelma. Janne Raunio, Mattila, J ja Raunio, J Haminan sataman ja väylän syventäminen 12 m väyläksi. Hankkeen vesistötarkkailun liittäminen Kymijoen ja merialueen yhteistarkkailuun. Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Mattila, J ja Raunio, J Haminan sataman vesistö- ja kalataloustarkkailu vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 124/2010. Mäkelä, A., Antikainen, S., Mäkinen, I., Kivinen, J. & Leppänen, T Vesitutkimusten näytteenottomenetelmät. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja B 10: 86 s. Raunio, J Haminan sataman ja väylän syventäminen 12 m väyläksi. Kalataloudellisen tarkkailun liittäminen Kymijoen ja merialueen yhteistarkkailuun. Kymijoen vesi ja ympäristö ry. 34 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011

37 Vesikasvillisuuden seurantalinjat Haminan syväväylän varrella syyskuussa Alleco Oy Jouni Leinikki Mekaanikonkatu Helsinki

38 Sisällysluettelo 1. Johdanto Tutkimusalue Menetelmät Tulokset Johtopäätökset Viitteet...13 Liite1: Havaintotaulukot...14 Liite 2: Joidenkin lajien esiintymisvertailu vuosien 2005, 2009 ja 2010 välillä...25 Liite 3: Sukelluslinjojen profiilit ja pohjanlaadut...27 Liite 4: Sukelluslinjojen tunnistustiedot

39 1. Johdanto Haminan satama sijaitsee kaupungin keskustan eteläpuolella omalla niemellään. Haminan satamaan johtavaa väylää oikaistiin ja syvennettiin 12 metrin kulkusyvyyteen, minkä lisäksi sataman alueella tehtiin ruoppaus- ja täyttötöitä. Ruoppausalue rajoittuu Haminan sataman edustalle sekä Rakin Kotkan länsipuolelle. Itä-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt hankkeelle luvan nro 17/08/2 (Dnro ISY-2007-Y-3) Luvasta on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen, joka on antanut asiasta päätöksen numero 08/0151/1 (Diaarinumero 00504/08/5201) Satamaalueen TBT-ruoppaukset aloitettiin heinäkuussa 2009 ja väyläalueen työt toukokuussa Ruoppaus- ja läjitystyöt satama-alueella (TBT- ja syvennysruoppaukset) ja väylän alueella jatkuivat asti. Sataman alueella työt jäivät hiukan kesken lähinnä vastaanottoharausten osalta. Suunniteltu 12,0 metrin väylä on pääosin kaksikaistainen, lukuun ottamatta kapeikkopaikkoja. Väylällä olevia kapeikkoja on suunniteltu levennettäväksi siten, että väylän minimileveys kasvaa nykyisestä 135 metristä 180 metriin. Avoimilla vesialueilla väyläalue jatkuu sitä rajoittaviin mataliin. Ruoppaustyöt tehtiin kuokkakauharuoppauksena. Tällöin kiintoainetta vapautuu kauhan laskemisen, pohjalla työskentelyn ja kauhan noston yhteydessä, millä on välittömiä ja välillisiä vaikutuksia lähialueen vedenlaatuun ja vesieliöstöön. Kalliopohjilla tarvittiin vedenalaista louhintaa (poraus, panostus ja räjäytys) (Mattila & Raunio 2009). Ruopatut massat läjitettiin proomusta pudottamalla joko sataman läjitysalueelle (sataman rakenteisiin kelvolliset massat) tai meriläjitysalueelle (rakenteisiin kelpaamattomat massat) Uolionselälle (kuva 1). Toinen läjitysalue sijaitsee Ulko-Hallinkarin länsipuolella ja sinne läjitettiin väylän ulkopään ruoppauskohteista syntyneet massat. Hankkeesta vastaavilla hakijoilla (Haminan kaupunki ja Merenkulkulaitos) on velvoite tarkkailla työnaikaisia vaikutuksia alueen vedenlaatuun ja kalastoon. Tämän työn tarkoituksena on kerätä tietoa vesikasvillisuuden tilasta ruoppausalueiden ympäristössä töiden aikana hankkeen ympäristövaikutusten seurantaa ja arviointia varten. 3

40 Kuva 1: Linjojen sijainti Haminan saaristossa: 1. Kattilasaari, 2. Saukko, 3. Kaiji, 4. Rakin Kotka, 5. Pieni Musta, 6. Uolio, 7. Länsi-Tallouri, 8. Suurniemi. Ruoppaus- ja läjitysalueen sekä uuden väylän sijaintitiedot ovat viitteellisiä. 4

41 2. Tutkimusalue Vuonna 2005 perustettiin ja tutkittiin neljä vesikasvillisuuslinjaa Rakin Kotkan länsipuolelle suunnitellun ruoppauspaikan ympäristöön (kuva 2) (Leinikki 2005). Linjat tutkittiin toisen kerran (Mattila ja Raunio 2010). Linjapaikkojen tunnistuskuvat ja -tiedot ovat liitteessä 4. Kuva 2: vuonna 2005 perustetut linjat 1-4. Nuolet osoittavat linjojen sijainnit ja sukellussuunnat. Neljä uutta linjaa perustettiin ja tutkittiin Kolme linjoista perustettiin lähelle Haminan sataman ruoppausaluetta (kuva 3) ja nejäs (6. Uolio) lähemmäs Uolionselälle suunniteltua Uolionselän läjityspaikkaa (kuvat 1 ja 4) (Mattila & Raunio 2009). Vuonna 2005 perustettu Saukon seurantalinja (2) on myös Uolionselän reunalla, joten mahdolliset Läjitysalue 1:n vaikutukset saattavat näkyä myös siellä. 5

42 Kuva 3: vuonna 2009 perustetut linjat 5, 7 ja 8. Nuolet osoittavat linjojen sijainnit ja sukellussuunnat. Kuva 3: vuonna 2009 Uolion itärannalle perustettu linja 6. Nuoli osoittaa linjan sijainnin ja sukellussuunnan. 6

43 3. Menetelmät Mittaköyden painolla varustettu pää heitettiin veneestä rantaan tai linjan alkupisteeseen. Mittaköysi vedettiin haluttuun suuntaan (ks. liite 4) koko 100 metrin pituudelta veneellä ajamalla. Mittaköyden loppuessa painolla ja poijulla varustettu köyden ulkopää pudotettiin mereen. Levätutkimuksiin koulutettu sukeltaja ui mittanauhaa pitkin kohti linjan syvää päätä, kunnes kasvillisuus loppui. Tämän jälkeen sukeltaja alkoi palata kohti linjan matalaa päätä keräten tietoja syvyysmetreittäin tai korkeintaan kymmenen linjametrin välein. Havaintoala oli mittanauhan etäisyysmerkistä katsottuna yksi metri eteenpäin (kohti rantaa) ja kaksi metriä linjan molemmille puolille, jolloin havaintopinta-alaksi tuli n. 4 m 2. Hän kirjasi jokaiselta havaintoalalta muoviselle lomakkeelle etäisyyden mittanauhalla, syvyyden, irtonaisen sedimentin määrän pohjalla ja vesikasveilla asteikolla 1-5 (taulukko 1), pohjan laadun VELMU Wentworth 2009 raekokoluokituksen (taulukko 2) mukaan. Tämän jälkeen sukeltaja tunnisti havaintoalalla esiintyvät, paljain silmin nähtävät levät, putkilokasvit sekä pohjaan kiinnittyneet eläimet eli epifaunan. Lajeista, joiden tunnistaminen veden alla oli epävarmaa, otettiin näyte myöhempää määritystä varten. Sukeltaja arvioi lisäksi jokaisen lajin -peittävyyden sekä keskimääräisen korkeuden erikseen havaintoalalla esiintyville pohjanlaatuluokille. Arvioissa voitiin yhdistää maalajiluokkia, joiden kasvillisuus ja epifauna oli samanlainen; esimerkiksi Pienet lohkareet ja Isot kivet (taulukko 2). Jouni Leinikki toimi tutkimussukeltajana kaikilla linjoilla. Vuonna 2009 Ari Ruuskanen tutki linjat 5-8. Taulukko 1. Irtonaisen sedimentin määrän arvioiminen pohjilta. 0 Ei lainkaan tai tuskin havaittavasti 1 Vähän; sedimentti ei peitä kasveja, mutta varsinkin vaakapinnoilla voi kädellä aikaan saadulla virtauksella sedimenttiä havaita 2 Kohtalaisesti; varsinkin vaakapinnoilla, mutta itse vesikasvien päällä tuskin havaittavasti 3 Melko paljon; sedimenttiä havaittavasti myös kasvien päällä 4 Paljon; vaakapinnoilla 0,5-1 :n kerros, peittää pienimmät levät niin, että lajintunnistuksen tekemiseksi pitää sedimentti huitoa pois 5 Erittäin paljon; vaakapinnoilla yli 1. Peittää yleensä pienimmät levät 7

44 Taulukko 2. VELMU-Wentworth maalajien raekokoluokitus 2009 ø luokka [mm] > 4000 Kallio Maalaji / partikkeli Iso lohkare Pieni lohkare Iso kivi Kivi Pieni kivi 2 16 Sora Hiekka Ilmatieteenlaitoksen ilmoittama meriveden korkeuden vuorokautinen keskiarvo Haminassa oli ja Veden korkeutta ei ole huomioitu raportin taulukoissa. 8

45 4. Tulokset Sukelluslinjojen kaikilta pohjanlaaduilta kootut havainnot on esitetty liitteen 1 taulukoissa. Vuosien välillä oli rakkolevän esiintymisessä tapahtunut joitain selviä muutoksia (taulukko 3). Rakkolevävyöhykkeen alaraja ja optimisyvyys olivat siirtyneet matalammiksi Kattilasaaren, Saukon, Kaijin ja Rakin Kotkan linjoilla. Selvää rakkolevän alarajan syvenemistä on puolestaan tapahtunut Suurniemessä, mutta havaintoero saattaa johtua sukelluslinjan sijainnin epätarkkuudesta, sillä linjan syvimmässä osassa pohjan laatu muuttuu enimmäkseen soveltumattomaksi rakkolevälle. Rakkolevän yläraja näyttäisi säilyneen pääosin ennallaan. Mikäli sopivaa kasvualustaa on tarjolla, rakkolevän alarajaan vaikuttaa pohjalle ulottuva auringon valon määrä. Veden samentuessa veteen tunkeutuvan valon määrä vähenee ja rakkoleväkasvuston alaraja siirtyy matalammalle. Rakkolevän esiintymistä pinnan lähellä rajoittaa lähinnä jäiden vaikutus, minkä vuoksi rakkolevävyöhyke on yleensä tiheimmillään ( optimi, taulukko 3) lähellä esiintymisen ylärajaa. Muussa lajistossa ei ollut tapahtunut olennaisia muutoksia vuosien aikana. Lajistoa on vertailtu liitteen 2 taulukossa. Enimmäkseen esiintymismuutokset koskivat lajeja, joiden määrä oli hyvin vähäistä ja niitä ei välttämättä sattunut havaintoaloille. Tällaisia lajeja ovat esimerkiksi letkulevä (Vaucheria sp.) ja merisykeröparta (Tolypella nidifica). Poikkeuksena voidaan pitää helposti havaittavaa, yksivuotista jouhilevää (Chorda filum), joka oli kadonnut aiempien vuosien esiintymispaikoiltaan Kattilasaaren ja Rakin korkan linjoilta. Myös purppuraluulevä (Polysiphonia fibrillosa) näyttäisi taantuneen. Putkilokasvilajeja esiintyi linjoilla yleisesti ottaen hieman enemmän kuin edellisinä vuosina. Epifaunan eli pohjaan kiinnittyneiden eläinten esiintymisessä ei ollut tapahtunut merkittäviä muutoksia. Sedimentin määrä linjoilla 1 4 oli pysynyt lähes ennallaan vuodesta 2005 vuoteen Keskiarvo 52 havainnon muutoksesta oli ja keskihajonta Vuosina muutos näyttäisi olleen vähenevään suuntaan ja vain hieman suurempi linjoilla 1 4 (taulukko 4). Satamaa lähinnä olevilla linjoilla 5, 7 ja 8 sedimentin määrä näyttäisi hieman lisääntyneen. 9

46 Taulukko 3. Rakkolevän esiintymissyvyys. Esiintymisalueen pienentyminen on merkitty punaisella ja lisääntyminen vihreällä taustavärillä. Linja 1 Kattilasaari 2 Saukko 3 Kaiji 4 Rakin Kotka 5 Pieni- Musta 6 Uolio 7 Länsi- Tallouri 8 Suurniemi Alin yksilö m ,2 5,8 5,0 4, ,5 5,9 5,0 5,0 3,0 4,0 3,0 3, ,1 2,7 3,9 4,6 4,0 3,8 3,7 4,3 Vyöhykkeen alaraja m ,4 3,1 4,0 3, ,1 5,9 4,0 3,0 2,0 2,0 3,0 2, ,0 2,7 2,0 2,0 2,0 2,8 3,7 4,3 Vyöhykkeen optimi m ,0 1,6 2,2 2, ,0 1,0 2,4 2,0 1,0 2,0 1,0 1, ,5 1,7 1,5 1,6 1,0 1,8 0,8 1,0 Vyöhykkeen yläraja m ,0 1,4 2,0 1, ,0 0,9 1,0 2,0 1,0 2,0 1,0 1, ,0 1,0 1,0 1,6 1,0 1,0 0,8 1,0 Ylin yksilö m ,6 1,4 1,0 1, ,8 0,9 1,0 1,2 1,0 2,0 1,0 1, ,0 1,0 0,8 1,6 1,0 1,0 0,8 0,7 10

47 Taulukko 4. Sedimentin määrän (0-5) muutos linjoilla vuosina Linja Keskiarvo Keskihajonta 1 Kattilasaari Saukko Kaiji Rakin Kotka Pieni-Musta Uolio Länsi-Tallouri Suurniemi Kaikki yhteensä

48 5. Johtopäätökset EU:n vesipuitedirektiivi mukaisesti arvio vesialueen tilasta tulee perustua fysikaaliskemiallisten muuttujien lisäksi veden ravinnetason eliöstöön kohdistuvaan vaikutukseen. Tällä hetkellä vesipuitedirektiivin mukaisena biologisena leväindikaattorina on ainoastaan rakkolevä (Fucus vesiculosus), jonka tilassa tapahtuvia muutoksia voidaan seurata tässä työssä perustetuilla seurantalinjoilla. Rakkolevän esiintymisen syvyysrajoissa havaitut muutokset ovat vähäisiä. Rakkolevän kasvun alaraja oli siirtynyt hieman matalammalle linjoilla 1 4, joilla toisaalta sedimentin määrä oli hieman vähentynyt. Rakkolevä on monivuotinen laji, jonka aikuiset yksilöt sietävät melko hyvin muutoksia elinympäristössä. Rakkolevän itiöt kiinnittyvät koville pinnoille touko-kesäkuussa ja tätä seuraavana kasvukautena niistä kasvaa silmin havaittava verso. Rakkolevän itiöiden kiinnittyminen ei onnistu, jos kiinnittymispinta on irtonaisen sedimentin tai rihmalevien peittämä. Näistä syistä rakkolevän lisääntymisen häiriö näkyy vasta vähintään toisena vuonna häiriön syntymisestä. (Karaufvelin ym. 2007) Ruoppaus- ja läjitystoiminta saattaa vaikuttaa yleisesti vesikasvillisuuden tilaan lähinnä samennuksen kautta. Veden samentuminen vähentää pohjalle pääsevän valon määrää, mikä puolestaan huonontaa pohjaan kiinnittyneiden kasvien mahdollisuuksia yhteyttää auringonvalon avulla. Ruoppaus- ja läjitystoiminnan ollessa lyhytaikaista tästä ei kuitenkaan yleensä aiheudu pysyvää haittaa pohjayhteisöille. Tässä tutkimuksessa ei havaittu merkittäviä muutoksia vesikasvillisuudessa. Varovaisuussyistä tulisi kuitenkin rakkolevän tilaa seurata vuonna 2012 lajin syvyysesiintymisessä havaittujen lievien muutosten vuoksi linjoilla

49 6. Viitteet Kraufvelin, P., Ruuskanen, A., Nappu, N. ja Kiirikki, M. 2007: Winter colonisation and succession of filamentous macroalgae on artificial substrates and possible relationships to Fucus vesiculosus settlement in early summer. Estuarine Coastal & Shelf Science May2007, Vol. 72 Issue 4, p Leinikki, J. 2005: Haminan syväväylän oikaisutöiden ruoppausalueen vedenalaisen kasvillisuuden seurantatutkimus syyskuussa Alleco Oy raportti s. Mattila, J. ja Raunio, J. 2009: Haminan sataman ja väylän syventäminen 12 m väyläksi Hankkeen vesistötarkkailun liittäminen merialueen yhteistarkkailuun. Kymijoen vesi- ja ympäristö ry Mattila, J. ja Raunio, J. 2010: Haminan sataman vesistö- ja kalataloustarkkailut vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 124/

50 Liite1: Havaintotaulukot Linja 1 Kattilasaari Sukeltaja JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL Syvyys m Etäisyys m Sedimentin määrä Kallio > 4000 mm Iso lohkare mm Pieni lohkare mm Iso kivi mm Kivi mm Pieni kivi mm Sora 2-16 mm Hiekka mm Sinilevä Rivularia atra Punahelmilevä Ceramium tenuicorne Purppuraluulevä Polysiphonia fibrillosa Mustaluulevä Polysiphonia fucoides Huiskupunalevä Rhodomela confervoides Liuskapunalevä Coccotylus/ Phyllophora Haarukkalevä Furcellaria lumbricalis Laikkupunalevä Hildenbrandia rubra Laikkuruskolevä Pseudolitoderma sp Jouhilevä Chorda filum Rakkolevä Fucus vesiculosus

51 Linja 1 Kattilasaari Sukeltaja JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL Syvyys m Etäisyys m Leveäpartalevä Dictyosiphon foeniculaceus Takkulevä Stictyosiphon tortilis Pilviruskolevä Ectocarpus siliculosus Lettiruskolevä Pylaiella littoralis Ruskokivitupsu Sphacelaria arctica Suolilevä Ulva intestinalis Viherahdinparta Cladophora glomerata Meriahdinparta Cladophora rupestris Letkulevä Vaucheria Uposvesitähti Callitriche hermaphroditica Ahvenvita Potamogeton perfoliatus 2 20 Hapsiita Potamogeton pectinatus Merivita Potamotgeton filiformis Kalvasärviä Myriophyllum sibiricum Tähkä-ärviä Myriophyllum spicatum

52 Linja 1 Kattilasaari Sukeltaja JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL Syvyys m Etäisyys m Merihaura Zannichellia palustris Merisätkin Ranunculus baudotii Kaspianpolyyppi Cordylophora caspia Murtovesipolyyppi Laomedea loveni Vaeltajasimpukka Dreissena polymorpha Liejusimpukka Macoma balthica (oletustiheys ) Merirokko Balanus improvisus Levärupi Electra crustulenta

53 Linja 2 Saukko Sukeltaja JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL Syvyys m Etäisyys m Sedimentin määrä Kallio > 4000 mm Iso lohkare mm Pieni lohkare mm Iso kivi mm Kivi mm Pieni kivi mm Sora 2-16 mm Hiekka mm Sinilevä Rivularia atra Punahelmilevä Ceramium tenuicorne Purppuraluulevä Polysiphonia fibrillosa Mustaluulevä Polysiphonia fucoides Huiskupunalevä Rhodomela confervoides Liuskapunalevä Coccotylus/ Phyllophora Haarukkalevä Furcellaria lumbricalis Laikkupunalevä Hildenbrandia rubra Laikkuruskolevä Pseudolitoderma sp Jouhilevä Chorda filum 17

54 Linja 2 Saukko Sukeltaja JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL Syvyys m Etäisyys m Rakkolevä Fucus vesiculosus Leveäpartalevä Dictyosiphon foeniculaceus Takkulevä Stictyosiphon tortilis 1 1 Pilviruskolevä Ectocarpus siliculosus Lettiruskolevä Pylaiella littoralis 30 3 Ruskokivitupsu Sphacelaria arctica Suolilevä Ulva intestinalis Viherahdinparta Cladophora glomerata Meriahdinparta Cladophora rupestris Letkulevä Vaucheria Uposvesitähti Callitriche hermaphroditica Ahvenvita Potamogeton perfoliatus Hapsiita Potamogeton pectinatus Merivita Potamotgeton filiformis Kalvasärviä Myriophyllum sibiricum Tähkä-ärviä Myriophyllum spicatum

55 Linja 2 Saukko Sukeltaja JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL Syvyys m Etäisyys m Merihaura Zannichellia palustris Merisätkin Ranunculus baudotii 1 30 Kaspianpolyyppi Cordylophora caspia Murtovesipolyyppi Laomedea loveni Vaeltajasimpukka Dreissena polymorpha Liejusimpukka Macoma balthica (oletustiheys ) Merirokko Balanus improvisus Levärupi Electra crustulenta 19

56 Linja 3 Kaiji Sukeltaja JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL Syvyys m Etäisyys m Sedimentin määrä Kallio > 4000 mm Iso lohkare mm Pieni lohkare mm Iso kivi mm Kivi mm Pieni kivi mm Sora 2-16 mm Hiekka mm Sinilevä Rivularia atra Punahelmilevä Ceramium tenuicorne Purppuraluulevä Polysiphonia fibrillosa Mustaluulevä Polysiphonia fucoides Huiskupunalevä Rhodomela confervoides Liuskapunalevä Coccotylus/ Phyllophora Haarukkalevä Furcellaria lumbricalis Laikkupunalevä Hildenbrandia rubra Laikkuruskolevä Pseudolitoderma sp Jouhilevä Chorda filum Rakkolevä Fucus vesiculosus

57 Linja 3 Kaiji Sukeltaja JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL Syvyys m Etäisyys m Leveäpartalevä Dictyosiphon foeniculaceus Takkulevä Stictyosiphon tortilis Pilviruskolevä Ectocarpus siliculosus Lettiruskolevä Pylaiella littoralis Ruskokivitupsu Sphacelaria arctica Suolilevä Ulva intestinalis Viherahdinparta Cladophora glomerata Meriahdinparta Cladophora rupestris Letkulevä Vaucheria Uposvesitähti Callitriche hermaphroditica Ahvenvita Potamogeton perfoliatus Hapsiita Potamogeton pectinatus Merivita Potamotgeton filiformis Kalvasärviä Myriophyllum sibiricum Tähkä-ärviä Myriophyllum spicatum Merihaura Zannichellia palustris 21

58 Linja 3 Kaiji Sukeltaja JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL Syvyys m Etäisyys m Merisätkin Ranunculus baudotii Kaspianpolyyppi Cordylophora caspia Murtovesipolyyppi Laomedea loveni Vaeltajasimpukka Dreissena polymorpha Liejusimpukka Macoma balthica (oletustiheys ) Merirokko Balanus improvisus Levärupi Electra crustulenta

59 Linja 4 Rakin Kotka Sukeltaja JL JL JL JL JL JL JL JL JL Syvyys m Etäisyys m Sedimentin määrä Kallio > 4000 mm Iso lohkare mm 10 Pieni lohkare mm 100 Iso kivi mm Kivi mm Pieni kivi mm Sora 2-16 mm Hiekka mm Sinilevä Rivularia atra 0.3 Punahelmilevä Ceramium tenuicorne Purppuraluulevä Polysiphonia fibrillosa Mustaluulevä Polysiphonia fucoides Huiskupunalevä Rhodomela confervoides Liuskapunalevä Coccotylus/ Phyllophora Haarukkalevä Furcellaria lumbricalis Laikkupunalevä Hildenbrandia rubra Laikkuruskolevä Pseudolitoderma sp. Jouhilevä Chorda filum Rakkolevä Fucus vesiculosus Leveäpartalevä Dictyosiphon foeniculaceus Takkulevä Stictyosiphon tortilis Pilviruskolevä Ectocarpus siliculosus Lettiruskolevä Pylaiella littoralis Ruskokivitupsu Sphacelaria arctica Suolilevä Ulva intestinalis Viherahdinparta Cladophora glomerata Meriahdinparta Cladophora rupestris Letkulevä Vaucheria

60 1 Uposvesitähti Callitriche hermaphroditica 15 1 Ahvenvita Potamogeton perfoliatus 20 Hapsiita Potamogeton pectinatus Merivita Potamotgeton filiformis Kalvasärviä Myriophyllum sibiricum Tähkä-ärviä Myriophyllum spicatum Merihaura Zannichellia palustris Merisätkin Ranunculus baudotii Kaspianpolyyppi Cordylophora caspia Murtovesipolyyppi Laomedea loveni Vaeltajasimpukka Dreissena polymorpha Liejusimpukka Macoma balthica (oletustiheys ) Merirokko Balanus improvisus Levärupi Electra crustulenta

61 Liite 2: Joidenkin lajien esiintymisvertailu vuosien 2005, 2009 ja 2010 välillä Yksivuotiset lajit Linja 1 Kattilasaari Linja 2 Saukko Linja 3 Kaiji 25 Linja 4 Rakin Kotka Linja 5 Pieni- Musta Linja 6 Uolio Linja 7 Länsi- Tallouri Linja 8 Suurniemi Sinilevä x x x Rivularia atra Punahelmilevä x x x x x x x x x x x x x x x x x Ceramium tenuicorne Jouhilevä x x x x Chorda filum Viherahdinparta x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x Cladophora glomerata Suolilevä x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x Ulva intestinalis Letkulevä x x x Vaucheria Monivuotiset lajit Röyhelöpunalevä x x Coccotylus truncata tai Phyllophora pseudoceranoides Rakkolevä x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x Fucus vesiculosus Haarukkalevä x x x x Furcellaria lumbricalis Ruskokivitupsu x x x x x x x x x x x x x Sphacelaria arctica Purppuraluulevä x x x x x x x x x x x Polysiphonia fibrillosa Näkinpartaiset Merisykeröparta x

62 Tolypella nidifica Putkilokasvit Linja 1 Kattilasaari Linja 2 Saukko Linja 3 Kaiji Linja 4 Rakin Kotka Linja 5 Pieni- Musta Linja 6 Uolio Linja 7 Länsi- Tallouri Linja 8 Suurniemi Uposvesitähti x x x x x x x x x Callitriche hermaphroditica Tähkä-ärviä x x x x x x x x x Myriophyllum spicatum Hapsivita x x x x x x x x x x x x Potamogeton pectinatus Ahvenvita x x x x x x x x x x x x x x x Potamogeton perfoliatus Merisätkin x x x x x x x x Ranunculus baudotii Merihaura x x x x x x x x x x x x x Zannichellia palustris Eläimet Vaeltajasimpukka x x x x x x x x x x x x x x x x x x Dreissena polymorpha Merirokko x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x Balanus improvisus Värien selitykset: x Laji esiintyi, ei muutosta. Laji puuttui, ei muutosta. Laji puuttui, mutta esiintyi edellisenä vuonna. x Laji esiintyi, vaikka puuttui edellisenä vuonna. 26

63 Liite 3: Sukelluslinjojen profiilit ja pohjanlaadut 27

64 28

65 29

66 30

67 Liite 4: Sukelluslinjojen tunnistustiedot 31

68 32

69 33

70 34

71 35