Siipyyn tuulivoimalapuiston kasvillisuuskartoitus ja pohjaeläinnäytteenotto vuonna 2013

Transkriptio

1 Monivesi Oy Tilaaja: Ramboll Oy Siipyyn tuulivoimalapuiston kasvillisuuskartoitus ja pohjaeläinnäytteenotto vuonna 2013 Natura-alue Kaapelireitin rantautumiskohdat Siipyyn matalikkoalue Raportti Työ Monivesi Oy Purolehto 33a Espoo. Puh

2 Sisällys Raportin rakenne...3 Johdanto...3 Viitteitä...5 Yhteenveto ja päätulokset: Natura-alue...6 Kaapelireitin rantautumiskohdat...7 Siipyyn matalikkoalue...8 Tutkimusten menetelmät, tulokset ja analyysit: Liite A: Natura-alue Liite B: Kaapelireitin rantautumiskohdat Liite C: Siipyyn matalikkoalue Työryhmä Ari Ruuskanen: suunnittelu, sukellukset, näytteenotto, makrofyyttilajintunnistus, aineiston käsittely. Patrik Kraufvelin: suunnittelu, aineiston käsittely. Aija Nieminen: pohjaeläinten lajintunnistus. Teemu Mustasaari: sukellukset, näytteenotto, makrofyyttilajintunnistus. Janos Honkonen: kielentarkastus. Raportin kirjoittamisesta ja sisällöstä vastaa Ari Ruuskanen. Espoossa

3 Raportin rakenne Raportin rakenne on seuraava: Ensin on johdanto, sitten esitetään yhteenveto ja päätulokset merialueiden rantavyöhykkeistä makrofyyttien ja pohjaeläinten osalta. Lopuksi liitteissä A, B ja C on esitetty merialueilla tehdyt tutkimukset, tutkimusmenetelmät ja tulokset yksityiskohtaisesti. Raportin liitteissä merialueet erotetaan toisistaan kirjaimilla liite A (Natura-alue), liite B (kaapelireitin rantautumispaikka) ja liite C (Siipyyn matalikkoalue). Liitteiden rakenne on seuraava: ensin kuvataan näytteenotto ja sitten tulokset. Näytteitä otettiin kahdella menetelmällä, jolloin ensin käsitellään vesipuitedirektiivin mukaisen menetelmän avulla kerätty aineisto ja sitten pohjaeläinseurantamenetelmän mukaisesti kerätty aineisto. Johdanto Tämän työn tarkoitus oli selvittää rantavyöhykkeen eliöstön tämän hetken tilanne makrofyyttien ja selkärangattomien pohjaeläinten osalta kolmelta merialueelta, jotka liittyvät Siipyyn osayleiskaavan vedenalaistutkimuksiin. Tutkimukset kohdistettiin Natura-alueelle, kaapelireitin rantautumiskohtiin Siipyyn matalikkoalueelle (Kartta 1). Natura-alueen ja kaapelireitin osalta tämä tutkimus oli ensimmäinen. Näillä alueilla tutkitut syvyydet olivat 0 7 metriä. Siipyyn matalikkoalueen osalta tämä työ on jatkoa vuonna 2012 tehdylle työlle. Vuonna 2012 tutkittiin syvyysvyöhykkeitä metriä. Tässä työssä tutkittiin syvyysvyöhykkeet 4 12 metriä, sekä uudelleen joitakin vuoden 2012 näytepisteitä. Matalin löydetty syvyys oli neljä metriä, joka löytyi Rakenin matalikolta. Näytteenottomenetelmäksi valittiin ympäristöhallinnon vesipuitedirektiivin (2000/60/EY) mukainen makrofyyttilinjamenetelmä. Tutkimus kattoi myös pohjaeläimet. Kovien kalliopohjien pohjaeläimille ei ole vesipuitedirektiivin mukaista seurantamenetelmää, joten tätä työtä varten tehtiin pohjaeläinten näytteenottoon yksilöllinen tutkimussuunnitelma pohjautuen HELCOMin ohjeistukseen. Vesipuitedirektiivin mukainen monitorointiohjeistus pohjaa myös HELCOMin pohjaeliöstön monitorointiohjelmaan. Työn suunnittelun taustana on käytetty myös Tanskan ja Saksan tuulivoimalapuistojen monitorointimenetelmiä, jotta työ olisi tarpeen vaatiessa vertailukelpoinen. Viistokaikuluotainta käytettiin lisätieodon hankkimiseen tutkimuslinjojen olosuhteista. Tulokset on tulkittu tilastollisesti käyttämällä PRIMER E -tilasto-ohjelmaa. Kansainvälinen tuulivoimapuistojen monitorointia käsittelevä foorumi (BEF group) suosittaa tuulivoimalapuistojen ympäristöarvioinnin tekemiseen vesipuitedirektiivin mukaista monitorointimenetelmää ja PRIMER E ohjelman käyttöä tulosten analysoimisessa. 3

4 A Siipyyn matalikko Osa-alue III tutkimuslinja Osa-alue II Osa-alue I Yksittäinen tutkimuspiste B Kaapelireitin rantautumispaikka Väylä Natura-alue Kartta 1A&B. Yleiskartta miten tutkitut kolme merialuetta ja näytteenotto sijoittuvat hankealueen suhteen. Kartoissa A ja B tutkimuslinjat ja niiden sijoittuminen on kuvattu viivalla (palkki) ja yksittäiset tutkimuspisteet tähdellä suuntaa antavasti. Kuvaan on myös kirjattuna muita tutkimuspisteitä kokonaiskuvan hahmottamiseksi (näille tutkimuspisteille ei tule antaa merkitystä tässä tutkimuksessa). Kuvassa A on esitetty Siipyyn matalikkoalue. Siipyyn matalikkoalueella näytteitä otettiin kolmelta osa-alueelta (osa-alueet I-III) sekä yksittäisiltä tutkimuspisteiltä, mitkä sijoittuvat osayleiskaavan itäpuolelle. Näytteitä otettiin myös yksittäisistä tutkimuspisteistä länsipuolen syvännealueelta. Kuvassa B on esitetty näytteenotopaikat Natura-alueella sijaitsevalla Båtskärin saarella ja väylällä, sekä kaapelireitin rantautumispaikoilla. Viivat kuvaavat kaapelireitin vaihtoehtoja. 4

5 Tutkitut merialueet olivat maantieteellisesti toisistaan erillisiä, ja niitä käsitellään tässä työssä erikseen. Näytteenotto oli teknisesti suurimmaksi osaksi samanlainen jokaisella alueella eli vesipuitedirektiivin mukainen makrofyyttiseurantamenetelmä ja siihen yhdistetty pohjaeläinnäytteenotto. Näytteiden analysoinnissa oli eroja päämäärän mukaan: Natura-alueen ja kaapelin rantautumiskohtien tuloksia käsiteltiin siinä laajuudessa kuin nähtiin tarpeelliseksi olemassa olevan ohjeistuksen mukaan. Siipyyn matalikkoalueen aineiston käsittely vietiin pidemmälle, koska tarkoituksena oli selvittää alueen olemusta laajemmin, ja saada vertailupohja muihin vastaaviin tutkimuksiin. Kerätty aineisto ja käytetyt menetelmät luovat tarvittaessa perustaa tulevalle seurannalle. Tämän työn pääpaino on ympäristöolosuhteiden selvityksessä, kirjallisuuskatsaus on esitetty vuoden 2012 raportissa. Vesipuitedirektiivin mukainen monitorointimenetelmä sisältää yhdeksän muuttujia, joista jotkut ovat vielä kehitysvaiheessa. Toisin sanoen tietoa kerätään tulevaa varten, ja tulkinta tapahtuu kunhan menetelmä on todennettu. Tässä raportissa kuvataan myös näitä kehitteillä olevia muuttujia toistaiseksi ilman tulkintaa. Viitteitä Baltic Environmental Forum 2009: Guidelines for the investigation of the impacts of offshore wind farms on the marine environment in the Baltic States. Bech, M. & Leonhard, S.B. 2003: Infauna Monitoring Horns Rev Offshore Wind Farm. Annual status report Elsam Engineering Doc. No rev. 2. Bech, M., Frederiksen, R., Pedersen, J. & Leonhard, S.B. 2005: Infauna Monitoring Horns Rev Offshore Wind Farm. Annual status repot Elsam Engineering Doc. No rev. 3. Birklund, J., Oakley, J. & Gavilán & B. 2000: EIA of An Offshore Wind Farm at Rødsand. SEAS Technical report concerning Marine Biological Conditions (bottom vegetation and bottom fauna) in the park area. Bäck S. 1999: Guidelines for monitoring of phytobenthos plant and animal communities in the Baltic Sea. Annex for HELCOM COMBINE programme. Engell-Sørensen, K. & Skyt, P.H.????: Evaluation of the effect of Sediment Spill from Offshore Wind Farm Costruction on Marine Fish. SEAS Doc. No rev.1.UK. EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2000/60/EY, annettu 23 lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista. Investigation of the impacts of Offshore Wind Turbines on the Marine Environment (StUK 3). Bundesamt fur Seeschifffahrt und Hydrographie (BSH). Ruuskanen, A. 2012: Siipyyn tuulivoimalapuiston kasvillisuuskartoitus ja pohjaeläinnäytteenotto vuonna Raportti. Tilaajana Ramboll Oy. 5

6 Yhteenveto ja päätulokset: Natura-alue Ohessa esitetään yhteenveto ja päätulokset. Näytteenottomenetelmät, koejärjestely ja kaikkien tutkittujen muuttujien tulosten perusteet on esitetty liitteessä A. Natura-alueella sijaitsevan Båtskärin saaren rantavyöhykkeessä tehtiin neljä makrofyyttilinjaa ja kaksi pohjaleäinlinjaa (kartta 1). Natura-alueen avomeren osalta näytteitä otettiin alueen halki kulkevan laivaväylän läheisyydestä, joka on myös kaapelireitti (kartta 1). Natura-alueen rantavyöhyke on kalliota vedenpinnasta noin neljän metrin syvyydelle. 4 6 metrin syvyydellä pohja on pääosin kivikkoa. Noin seitsemän metrin kohdalla pohja muuttuu hiekka- /sorapohjaksi, jossa on harvakseltaan kiviä. Mentäessä saaresta poispäin (kohti väylää) pohjan laatu pysyi muuttumattomana aina 18,8 metrin syvyyteen, joka oli syvin tutkittu syvyys. Tehtyjen makrofyyttiseurantalinjojen perusteella alueella on tyypillinen makrofyyttilajisto, ja levävyöhykkeisyys on muodostunut myös tyypillisesti. Pinnan tuntumassa, noin 0-1,5 metrin syvyydessä esiintyi vuodenaikaisten rihmalevälajien muodostama vyöhyke. Tutkimusajankohtana valtalajina oli vuodenaikainen ahdinparta (Cladophora glomerata). Rihmalevävyöhykkeen syvemmällä puolella esiintyi runsas rakkolevävyöhyke, joka ulottui noin neljän metrin syvyyyteen. Rakkolevävyöhykkeen valtalajeina rakkolevän lisäksi olivat Sphacelaria arctica ja Ectocarpus siliculosus. Rakkolevävyöhykkeen syvemmällä puolella esiintyi punalevävyöhyke, joka ulottui noin kuuden metrin syvyyteen. Punalevävyöhykkeen valtalajina oli Polysiphonia fucoides. Alueelta löytyi myös vesisammal Fontinalis sp. Suurin makrofyyttien biomassa ja peittyvyys (monivuotiset lajit) sijoittuu syvyysvyöhykkeille 3 4 metriä. Syvyyslevittäytymisen esti pohjan laadun muuttuminen makrolevien kasvulle sopimattomaksi. Makrofyyttiseurannassa löydettiin yhteensä 11 makrofyyttilajia. Tutkimuksessa ei saavutettu makrolevien alakasvurajaa kummallakaan linjalla johtuen pohjan laadun muuttumisesta makrolevien esiintymiselle epäedulliseksi. Viistokaikukuvien perusteella pohjan laatu oli raekokonsa puolesta myös laajamittaisesti makroleville kasvukelvotonta. Pohjaeläinseurannan suhteen Natura-perusteissa mainitut kotilot ja leväkatkat muodostivat valtaosan lajilukumäärässä mitattuna. Sen sijaan sinisimpukka ei muodostanut tiheitä esiintymiä. Valtalajina oli kotilo Hydrobia ulvae/ventrosa. Tutkimuslinjoilta löytyi yhteensä 29 pohjaeläintaksonia. Väylän näytepisteistä löytyi kolme taksonia, joista runsain oli harvasukamadot (Oligochaeta). Havaittua lajistoa voidaan pitää niukkana. Tässä tutkimuksessa ei saavutettu makrofyyttien syvintä alakasvurajaa, joka on eräs seurannan perusteista. Laskennallisen eufoottisen eli valoisan kerroksen perusteella rantavyöhyke ulottuu syvemmälle kuin kuusi metriä, ja täten makrofyyteillä olisi mahdollisuus levittäytyä syvemmälle kuin Båtskärin makrofyyttilinjoilla havaittiin. Viistokaikuluotauksia tehtiin Båtskärin rannan ja väylän välisellä alueella. Viistokaikukuvien perusteella pohjan laatu on laajamittaisesti makroleville kasvukelvotonta aluetta raekokonsa puolesta. On mahdollista, että yksittäisiä kiviä löytyisi syvemmältä, ja näiltä voitaisiin määrittää makrofyyttien alakasvurajaa. Tällainen menetelmä ei kuitenkaan ole käytännöllinen. Silmämääräisesti tarkasteltuna osa-alueiden välillä ja osa-alueiden sisällä olleilla makrofyytti- ja pohjaeläinlinjoilla oli eroavaisuuksia mm. makrofyyttien kuivapainon suhteen. Koejärjestely toimii 6

7 perustana myöhemmille seurannoille, joilla voidaan kuvata kaapelin raekntamisen ja olemassa olon aikaisia mahdollisia vaikutuksia ja vaikutusten erottamista ns. luonnon normaalista vaihtelusta. Natura-luokittelun mukainen luontotyyppi oli Riutta (1170). Kansallisen luokittelun mukaisia luontotyyppejä olivat hydrolitoraalin rihmaleväyhteisöt, sublitoraalin rihmaleväyhteisöt, kallio- ja kivikkopohjien rakkoleväyhteisöt, punaleväyhteisöt, vesisammalyhteisöt, sinisimpukkayhteisöt, valoisan kerroksen pohjaeläinyhteisöt ja valoisan kerroksen alapuoliset pohjaeläinyhteisöt. Suurimpana uhkana luontotyypeille pidetään vesipatsaan samentumista ja siitä johtuvaa valon määrän vähenemistä sekä sedimentoituvan pohja-aineksen määrän kasvua. Tehdyn tutkimuksen mukaan voidaan pitää epätodennäköisenä, että kaapelin rakentaminen ja sen olemassaolo olisivat merkittävä uhka alueen Natura-perusteille ja luontotyypeille. Kaapelireitin rantautumiskohdat Ohessa esitetään yhteenveto ja päätulokset. Näytteenottomenetelmät, koejärjestely ja kaikkien tutkittujen muuttujien tulosten perusteet on esitetty liitteessä B. Makrofyytti- ja pohjaeläinlinjoja tehtiin molempia kaksi; linja a ja linja b. Linja a sijaitsi Natura-alueen kupeessa ja linja b voimalaitoksen rannassa suojaisassa poukamassa (kartta 1). Linjalla a pohja oli kalliota noin kahden metrin syvyyteen, jonka jälkeen se muuttui kivikko sorapohjaksi. Linjan suurin syvyys oli neljä metriä. Linjalla b pohja koostui rannan peruskalliosta ja louhikosta, joka muuttui noin kahden metrin syvyydellä pehmeäksi pohjaksi. Viistokaikuluotainkartoituksen perusteella pohja oli koko lahden alueella 3 4 metrin syvyistä pehmeää pohjaa, jossa oli siellä täällä kivikasoja. Kaapelin mahdollisilla rantautumiskohdilla tehtyjen vesipuitedirektiivin mukaisten makrofyyttilinjojen perusteella alueella on tyypillinen makrofyyttilajisto. Linjalla a havaittiin tyypillinen levävyöhykkeisyys. Linjalta voitiin määrittää rihmalevä, rakkolevä- ja punalevävyöhykkeet, rakkolevävyöhykkeen ollessaharva. Syvyysvyöhykkeellä 0 1 metriä valtalajina oli vuodenaikainen Ahdinparta (Cladophora glomerata). 2 4 metrin syvyysvyöhykkeillä valtalajeja olivat punalevät Furcellaria lumbricalis ja Ceramium tenuicorne. Linjalla a suurin makrofyyttien biomassa kuivapainona mitattuna sijoittui kahden metrin syvyysvyöhykkeelle. Linjalla b levävyöhykkeisyys puuttui. Levävyöhykkeisyyden puuttuminen on tässä tapauksessa rannan avoimuudesta (tai sen puuttumisesta) johtuva luonnollinen ilmiö. Kaapelireitin rantautumiskohdilta havaittiin yhteensä 12 makrofyyttilajia. Pohjaeläinseurannan perusteella linjalla a pohjaeläintaksoneja oli yhteensä yhdeksän. Vallitseva pohjaeläintaksoni oli leväsiira (Idotea baltica). Linjalla b pohjaeläintaksoneja oli viisi, ja ne olivat sekoitus kovien ja pehmeiden pohjien lajistoa, mikä johtui pohja-aineksen heterogeenisyydestä. Vallitseva taksoni oli liejusimpukka (Macoma baltica). Tutkittujen linjojen luontotyyppejä olivat hydrolitoraalin rihmaleväyhteisöt, sublitoraalin rihmaleväyhteisöt, kallio- ja kivikkopohjien rakkoleväyhteisöt, punaleväyhteisöt, uposkasvivaltaiset pohjat, vesisammalyhteisöt, sinisimpukkayhteisöt ja valoisan kerroksen pohjaeläinyhteisöt. Osa luontotyyppien esiintymisestä oli kuitenkin tulkinnallista niiden ominaislajien vähyyden vuoksi. Nyt tutkitut linjat olivat paikoissa, johon kaapelireitti potentiaalisesti voisi rantautua. Mikäli näin tapahtuisi, tehdyn tutkimuksen mukaan kaapelin mahdollinen haittavaikutus rantavyöhykkeeseen olisi rakennusaikainen. Rakentamisen jälkeen mahdollinen haittavaikutus olisi suhteellisen merkityksetön. Suurimpana uhkana kaapelireitin rantautumiskohtien luontotyypeille pidetään 7

8 vesipatsaan samentumista ja siitä johtuvaa valon määrän vähenemistä, sekä sedimentoituvan pohjaaineksen määrän kasvua. Siipyyn matalikkoalue Ohessa esitetään yhteenveto ja päätulokset. Näytteenottomenetelmät, koejärjestely ja kaikkien tutkittujen muuttujien tulosten perusteet on esitetty liitteessä C. Siipyyn matalikkoalueella tehtiin pohjaeliöstön tutkimuksia kolmelta matalikolta, joilla jokaisella tehtiin kaksi vesipuitedirektiivin mukaista makrofyyttilinjaa ja yksi pohjaeläinlinja. Näytteitä otettiin kahdella näytteenottomenetelmällä, (i) vesipuitedirektiivin mukaisen makrofyyttiseurantaohjelman menetelmällä ja (ii) erikseen suunnitellulla pohjaeläinnäytteenottomenetelmällä. Vesipuitedirektiivin mukaisella menetelmällä kerätyn aineiston perusteella luotiin kokonaiskuvaa alueen makrofyyttien esiintymisestä. Pohjaeläinnäytteenoton aineistoa jatkokäsiteltiin tilastollisin yksi- ja monimuuttujamenetelmin saadaksemme kuvan alueesta siellä esiintyvien eliöryhmien yhteisvaikutuksen perusteella. Lisäksi otettiin näytteitä Rakenin matalikolta yksittäisiltä näytteenottopisteiltä. Vuosien ja paikkojen välisen vaihtelun selvittämiseksi uusintanäytteitä otettiin vuoden 2012 näytepisteiltä. Siipyyn matalikkoalueen geologiaa voidaan luonnehtia kallioisiksi vedenalaisiksi nyppylöiksi siten, että syvyyden lisääntyessä pohja-aineksen raekoko pieneni ja muuttui sorapohjaksi. Raekoko ei kuitenkaan pienene jatkuvasti. Alueelle oli ominaista myös syvänteissä olevat hiekka kivikko sora kalliopohjien muodostamat laikut. Siipyyn matalikkoalueen makrofyytit muodostivat tyypillisen vyöhykkeisyyden rakkolevä- ja punalevävyöhykkeiden osalta tutkitulla 4 21 metrin syvyysvälillä. Veden pinnan läheistä rihmalevävyöhykettä ei havaittu, koska matalin löydetty näytepiste oli neljän metrin syvyydessä. Syvyysvyöhykkeillä 6 10 metriä esiintyi yksi vuodenaikainen rihmalevä, Ectocarpus siliculosus, joka muodosti paikoin rehevän kasvuston. Yleisesti, monivuotisia levälajeja löytyi neljä ja valtalajina oli punalevä Polysiphonia fucoides noin 13 metrin syvyydelle asti, ja tätä syvemmällä valtalaji oli ruskolevä Sphacelaria arctica. Punalevä Furcellaria lumbricalis esiintyi lähes kaikilla syvyysvyöhykkeillä. Punalevä Ceramium tenuicorne esiintyi vain yhdellä näytepisteellä. Monivuotisten levien kumulatiiviset peittävyydet vaihtelivat % välillä. Syvyyden lisääntyessä lajisto ja lajiston peittävyydet ja biomassa kuivapainona ilmastuna muodostivat maksimin 9-10 metrin syvyydessä, jonka jälkeen alkoivat taantua. Taantuminen on normaalia ja se johtuu valon vähenemisestä syvyyden kasvaessa. Uhanalaisia tai silmälläpidettäviä makroleviä ei löytynyt. Alueella oli kolme vallitsevaa monivuotista lajia, punalevät Polysiphonia fucoides ja Furcellaria lumbricalis, sekä ruskolevä Sphacelaria arctica. Lajilukumäärältään aluetta voidaan luonnehtia niukaksi. Esimerkiksi Rauman edustalla ympäristöhallinnon makrofyyttiseurantalinjalla makrofyyttilajeja löytyy yli 10, vuodesta ja vuodenajasta riippuen. Siipyyn matalikkoalueen makrofyyttien lajilukumäärän vähyyteen löytyy osaksi selitys tutkittujen linjojen syvyysprofiileista. Linjojen matalin syvyys oli käytännössä 4-6 metriä. Tällöin suurin osa vuodenaikaisesta rihmalevävyöhykkeen lajistosta jäi pois. Vuodenaikaisista rihmalevistä oli edustettuna ainoastaan ruskolevä Ectocarpus siliculosus, joka ulotti esiintymisenä kuuden metrin syvyydelle. Yksittäisten syvällä olleiden näytepisteiden eliöstö erosi merkittävästi vuosien 2012 ja 2013 välillä. Tässä tapauksessa erojen lähteenä voidaan pitää matalaa diversiteettiä. Kun lajeja on 2 4, niin jo yhden lajin poisjääminen tai mukaan tulo vaikuttaa merkittävästi lopputulokseen. 8

9 Siipyyn matalikkoalueen näytepisteistä löytyi yhteensä 23 pohjaeläintaksonia. Yleisin taksoin oli sinisimpukka (Mytilus edulis / trossulus) ja toiseksi yleisin taksoni oli kotilo Hydrobia ulvae/ventrosa. Pohjaeläintaksonien suurin yksilömäärä sijoittui noin yhdeksän metrin syvyydelle. Matalikkojen diversiteetti ei eronnut toisistaan merkittävästi osa-alueiden I, II ja III välillä, eikä syvyysvyöhykkeiden välillä, jolloin osa-alueita voidaan pitää samankaltaisina diversiteetin suhteen. Monimuuttujamenetelmillä tutkittaessa huomattiin, että Siipyyn matalikkoalueella tutkitut osaalueet (I, II ja III) erosivat toisistaan makrofyyttien kuivapainon suhteen. Kun tarkastellaan makrofyyttien määrää syvyysvyöhykkeittäin, voidaan erottaa kolme toistaan eroavaa vyöhykettä: 6 7 metrin syvyydet, 8 10 metrin syvyydet ja metrin syvyydet. Syvyysvyöhykettä 6 7 metriä voidaan luonnehtia epävakaaksi mm. jäiden vaikutuksen takia. Syvyysvyöhykkeellä vallitsivat vuodenaikaiset lajit, kuten ruskolevä Ectocarpus siliculosus ja siihen assosioitunut leväkatkayhteisö (Gammarus sp.). Suurin biomassa ja diversiteetti esiintyi 8 10 metrin syvyysalueella, samoin suurimmat erot osa-alueiden välillä. Syvyysalue metriä oli verrattain vakaa. Syvyyden lisääntyessä 13 metriä syvemmälle diversiteeti ja leväkasvustojen peittävyydet vähenivät jyrkästi. Täytyy pitää mielessä, että analyysit perustuvat 20 cm x 20 cm ruudulla otettuihin näytteisiin. Monimuuttujamenetelmillä tutkittaessa pohjaeläintaksonien osalta pelkästään osa- alueen tai syvyyden suhteen ei löytynyt eroja yleisesti, mutta erityisesti syvyysvyöhykkeen 8-10 metriä kohdalla eroja löytyi ja osa-alueet erosivat toisistaan. Sinisimpukan suhteen alueen tai syvyyden suhteen ei löytyt eroja yleisesti, mutta syvyysvyöhykkeen 8-10 metriä kohdalla osa-alueet erosivat toisistaan. Monimuuttujamenetelmillä tutkittaessa, kun kaikki aineisto (makrolevien kuivapaino, pohjaeläintaksonit ja sinisimpukan märkäpaino) käsiteltiin yhdessä, niin osa-alueet erosivat eliöstöltään toisistaan, ja samoin erosivat syvyysvyöhykkeet toisistaan. Pohjoiset osa-alueet II ja III olivat samankaltasempia eliöstöltään, kun taas eteläinen osa-alue I (Raken) oli enemmän omanalaisensa. Siipyyn matalikkoalueelta löytyi avoimelle merialueelle tyypillisiä luontotyyppejä, joita olivat sublitoraalin rihmaleväyhteisöt, kallio- ja kivikkopohjien rakkoleväyhteisöt, punaleväyhteisöt, sinisimpukkayhteisöt ja valoisan kerroksen pohjaeläinyhteisöt. Kallio- ja kivikopohjien luontotyypin esiintyminen oli kuitenkin tulkinnallista luontotyypin ominaislajin vähyyden vuoksi. Uhkana näille luontotyypeille pidetään vesipatsaan rehevöitymistä ja sen mukanaan tuomaa valon vähenemistä, sekä sedimentoituvaa pohja-ainesta. Nämä uhkat eivät liene merkittävä tuulivoimalarakennelmien olemassaolon aikana. Suuremman vaikutuksen voidaan olettaa olevan rakennusvaiheen aikaisessa toiminnassa, kuten irtoavan pohja-aineksen väliaikaisella uudelleensedimentoitumisella, joka voi vaikuttaa paikallisesti mm. makrolevien kolonisaatiomenestykseen. Pitkällä aikavälillä, vuosien ja vuosikymmenten aikaskaalassa voi kyseeseen tulla ns. scour ilmiö, jossa vedenalaiset rakennelmat muuttavat virtausten suuntaa, mitkä puolestaan vaikuttavat pohjaympäristöön. Tämän työn tulokset antavat viitteitä sille, että jos alueelle rakennetaan, niin rakennelman aiheuttama ympäristövaikutus pohjaeliöstöön tulee todennäköisesti olemaan paikallinen, ja peittymään matalikkoalueen luontaiseen rantavyöhykkeiden eliöstön ajalliseen ja paikalliseen vaihteluun. 9

10 Liite A: Natura-alue Sisällys A1. Työn tarkoitus...11 A2. Näytteenotto...11 A2.1. Näytteenotto Båtskär-saaren kohdalta...12 A VPD:n mukainen makrofyyttiseuranta...12 A2.1.2 Pohjaeläinnäytteenotto...12 A2.2. Näytteenotto väylän kohdalla...13 A2.3. Näytteiden käsittely...13 A2.4. Koejärjestely...13 A2.5. Tutkimusalueen pohjaprofiilin kartoitus viistokaikuluotaimella...14 A3.Määritelmiä: Natura-luontotyyppi ja rantavyöhyke...14 A3.1. Luontotyyppi Riutat (1170)...14 A3.2. Rantavyöhykkeen määritelmä...15 A4. Tulokset...16 A4.1. VPD:n mukaisen makrofyyttiseurannan tulokset...16 A Pohjan metriluku ja syvyys, eli pohjan ja makrofyyttilinjojen profiilit...16 A Pohjan geologiset ominaisuudet linjoilla...17 A Makrofyytit...17 A Potentiaalinen kasvuala ja paljas potentiaalinen kasvuala...19 A Yhtenäisen rakkolevävyöhykkeen alakasvuraja...22 A4.2. Pohjaeläinnäytteenoton tulokset...22 A Pohjaeläimet...22 A Makrofyytit pohjaeläinnäytteenoton yhteydessä...24 A Pohjaeläintaksonien yksilömäärien muutos syvyyden suhteen...26 A Pohjaeläintaksonien ja makrofyyttien kuivapainon riippuvuus...26 A4.3. Väylä...26 A4.5. Tutkimusalueen pohjaprofiilin kartoitus viistokaikuluotaimella...28 A5. Alueen muut luontotyypit...29 A6. Kirjallisuutta...30 Liite A1: Kenttäkaavakkeet linjoilta a c

11 A1. Työn tarkoitus Tämän työn tarkoitus on selvittää rantavyöhykkeen eliöstön tämänhetkinen tilanne makrofyyttien ja selkärangattomien pohjaeläinten osalta. Samalla luodaan perusta tulevalle seurannalle. A2. Näytteenotto Vuonna 2013 tutkittiin Natura-alueen osa, jossa kaapelireittivaihtoehdot kulkevat Natura-alueen halki. Natura-alueella sijaitsee väylä ja saari (kuva A1). Väylä pohjoinen Väylä etelä Linja b Linja a Linja d Linja c FURUVIKEN Kuva A1. Makrofyyttilinjat (linjat a, b, c ja d = palkit) Båtskär-saarella ja väylällä sijaitsevat näytepisteet (Väylä pohjoinen ja Väylä etelä = tähdet). Linjojen pituudet ja suunnat ovat suuntaa-antavia. 11

12 Makrofyyttilinjojen ja väylän pisteiden sijainnit on ilmoitettu taulukossa A1. Taulukko A1. Linjojen alku- ja loppupäiden koordinaatit (WGS 84). Linja Alkukoordinaatti Loppukoordinaatti a N E N E b N E N E c N E N E d N E N E Väylä Pohjoinen N ' E ' Väylä Etelä N ' E ' Näytteet otettiin linjoilta a ja b ja linjoilta c ja d sekä väylältä A2.1. Näytteenotto Båtskär-saaren kohdalta Båtskär-saaren kohdalla seurannan pohjaksi otettiin Natura-alueen suojeluperusteet, joita ovat levävyöhykkeet, rakkolevä ja pohjaeläimet. Menetelmä näiden tutkimiseen on ympäristöhallinnon vesipuitedirektiivin (2000/60/EY ) mukainen makrofyyttilinjamenetelmä (Ruuskanen 2009), johon on yhdistetty pohjaeläinnäytteenotto. A VPD:n mukainen makrofyyttiseuranta Ympäristöhallinnon vesipuitedirektiivin (VPD) mukaisen makrofyyttiseurantamenetelmän kuvaus lyhyesti: Pohjamittanauha vedetään pohjan myötäisesti veden rajasta niin syvälle kuin kasvillisuutta esiintyy. Kasvillisuuden alarajaan vaikuttaa syvyys, jossa valon määrä on esiintymistä rajoittava tekijä, sekä pohjan laatu, joka voi olla makrofyyttien kasvulle epäedullinen. Kun pohjamittanauha on vedetty, sukeltaja määrittää kultakin metrin syvyysvyöhykkeeltä (0 1 m, 1 2 m, 2 3 m jne.) seuraavat muuttujat: (i) lajisto (ii) lajiston peittävyys prosentteina (iii) lajiston korkeus millimetreinä (iv) potentiaalinen kasvuala (v) paljas potentiaalinen kasvuala (vi) geologinen luokittelu (vii) yhtenäisen rakkolevävyöhykkeen alakasvuraja Merenpohjan topografian selvittämiseksi määritetään: (viii) syvyys (ix) pohjamittanauhan metrilukema Edellä mainitut määritykset tehdään 6 m 2 pinta-alalta jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä. Yhtenäisen rakolevävyöhykkeen alakasvuraja on vesipuitedirektiivin mukainen havaintomuuttuja, jonka avulla määritetään vesipuitedirektiivin mukainen vesimuodostuman ekologinen laatuluokka. Edellä mainitut linjoilla tehdyt havainnot on esitetty liitteessä A1. A Pohjaeläinnäytteenotto Pohjaeläinnäytteenottoon ei ole olemassa vesipuitedirektiivin mukaista menetelmää. Tässä työssä pohjaeläinnäytteenotto yhdistettiin makrofyyttinäytteenottoon (HELCOM). Pohjaeläinnäytteet otettiin samoilta syvyysvyöhykkeiltä kuin makrofyyttilinjat siten, että näytteet otettiin saman 6 m 2 näytealan sisältä, jolta makrofyyttilinjan määritykset tehtiin (kuva A2). Pohjaeläinnäytteet otettiin 20 x 20 cm näytekehikolla, nk. Kautsky-noutimella. Näytekehikkoon on kiinnitetty keräyspussi, johon 12

13 kaavitaan näyteruudulta biologinen materiaali. Kultakin syvyysvyöhykkeeltä otettiin kolme rinnakkaisnäytettä (esim. Westerbom ym. 2002). Näytteistä määritettiin lajisto (taksonit) ja yksilömäärät. Makrofyyttiseurannassa monitorointiin käytetty pinta-ala (6m 2 ) Pohjaeläinnäytteenottoon käytetty pintaala (0,04m 2 ) Kuva A2. Vesipuitedirektiivin mukaisessa makrofyyttiseurantamenetelmässä käytettiin jokaisella syvyysvyöhykkeellä kuuden neliömetrin näytealaa. Pohjaeläinten kohdalla näytteet otettiin makrofyyttiseurantaruudun sisäpuolelta 20 cm x 20 cm kokoisella ruudulla. Pohjaeläinnäytteitä otettiin kolme rinnakkaisnäytettä. Kuvan ruutujen mittasuhteet ovat viitteellisiä. Pohjaeläinnäytteenotossa noutimeen kerättiin myös makrofyytit. Kerätyistä makrofyyteistä mitattiin yhdistetty kuivapaino (mm. Torn & Martin 2011). Tällöin pohjaeläinten esiintymistä voidaan tarkastella suhteessa makrofyyttien esiintymiseen. A2.2. Näytteenotto väylän kohdalla Vuonna 2012 totesimme väylän kohdalla olevan Natura-alueen näkyvyyden veden alla niin huonoksi, että muualla käytettyjen menetelmien, joissa sukeltajan oli tehtävä havainnot visuaalisesti, hyödyntäminen oli mahdotonta. Vuonna 2013 näytteet otettiin mammuttipumpun avulla. Kahdesta näytepisteestä otettiin 8 cm halkaisijaltaan olevalla putkella pohjanäytteet 5 cm syvyydeltä. Menetelmä vastasi Tvärminne-noutimella / Ekman-noutimella suoritettua näytteenottoa (Boström ym. 1997). Kummastakin pisteestä otettiin kahdeksan rinnakkaisnäytettä. Tarkoitus oli selvittää lajistoa, jolloin pisteen sisällä otetut näytteet yhdistettiin. A2.3. Näytteiden käsittely Pohjaeläinnäytteet siivilöitiin 0,5 mm seulalla ja säilöttiin 70% etanoli merivesi-liuokseen myöhemmin tapahtunutta lajinmääritystä varten. Määritys tehtiin stereomikroskoopilla 50- kertaisella suurennoksella. Makrofyyttien kuivapaino määritettiin kuivattamalla leviä 64 ⁰C lämpötilassa 24 tuntia. A2.4. Koejärjestely Båtskärin saaren keskiosassa ja pohjoisosassa (osa-alueet) tehtiin kaksi VPD:n mukaista makrofyyttilinjaa ja yksi pohjaeläinlinja; yhteensä neljä makrofyyttilinjaa ja kaksi pohjaeläinlinjaa. Osa-alueet sijaitsivat noin 400 metrin päässä toisistaan. Osa-alueiden sisällä vierekkäiset makrofyyttilinjat sijaitsivat noin 10 metrin päässä toisistaan (kuva A1). Näytteenotto on esitetty yhteenvetona taulukossa A1. Käytetty koejärjestely, jossa Båtskärin saari oli jaettu kahteen osa-alueeseen, joista kummallakin tehtiin kaksi rinnakkaista makrofyyttilinjaa, sallii osa-alueiden sisäisen ja niiden välisen vertailun, 13

14 mikä toimii perustana määritettäessä tilastollisin menetelmin toimenpiteen mahdollisia ympäristövaikutuksia. Taulukko A1. Yhteenveto näytteenotosta. Linja Makrofyyttilinja Pohjaeläinnäytteenotto ja makrolevien kuivapaino tarvittaessa a x x b x c x x d x Väylä P x Väylä E x A2.5. Tutkimusalueen pohjaprofiilin kartoitus viistokaikuluotaimella Viistokaikuluotaimella selvitettiin pohjan syvyysprofiili ja laatu siten, että tutkimuslinja sijaitsee aluetta edustavalla pohjanlaatutyypillä. Lisäksi luodattiin makrofyyttilinjojen ja väylän näytepisteiden välistä aluetta, jotta selvitetään pohjan laatu ja sen sopivuus makrofyyttiseurantaan. A3. Määritelmiä: Natura-luontotyyppi ja rantavyöhyke A3.1. Luontotyyppi Riutat (1170) Natura-alueella oleva ja tutkittu luontotyyppi on Riutat (1170), ja sen voidaan kuvata olevan Airaksinen & Karttunen (2001) mukaan Vedenalaisia tai laskuveden aikana paljaana olevia kallioita tai eloperäisiä kivennäistymiä vedenalaisessa vyöhykkeessä. Kasvi- ja eläinyhteisöjen jatkuessa yhtenäisinä myös rantavyöhykkeelle. Riutoilla on yleensä pohjalevä- ja pohjaeläinyhteisöitä vyöhykkeinä, kuten myös kivennäistymiä ja koralliperäisiä muodostumia. Mukaillen edelleen Airaksinen & Karttunen (2001): Suomen oloissa riutat-luontotyyppiin luetaan ulkosaaristossa yleiset kalliorannat ja kallioiset karit, joissa on levävyöhykkeitä. Pohjoisen Itämeren kalliorannoilla on yleensä erotettavissa kolme vyöhykettä: rihmalevä-, rakkolevä- ja punalevävyöhyke. Ylimpänä on rihmalevävyöhyke, joka on yleensä hyvin kehittynyt loivilla rannoilla. Kasvillisuudessa on suurta vuotuista sukkessiovaihtelua ja kevätjäiden hankausvaikutus tuhoaa matalalla olevan vesikasvillisuuden. Rihmalevävyöhykkeen jälkeen seuraa rakkolevävyöhyke 0,5 6 metrin syvyyteen saakka veden kirkkaudesta riippuen. Tiheät ja elinvoimaiset rakkoleväkasvustot ovat keskeinen osa rantavyöhykkeen perustuotantoa ja tärkeitä niiden yhteydessä elävän eläimistön kannalta. Rakkolevävyöhykkeen alapuolella on punalevävyöhyke 5 10 metrin syvyydessä. Pääasiallinen uhka punaleville ja rakkolevälle on Itämeren rannikkovesien rehevöityminen. Luontotyypin perusteena olevaa lajistoa on esitetty taulukossa A2. 14

15 Taulukko A2. Luontotyypin Riutat (1170) lajistoa (Airaksinen & Karttunen 2001). Leviä: Ceramium tenuicorne, punahelmilevä Cladophora glomerata, viherahdinparta Cladophora rupestris, meriahdinparta Dictyosiphon spp., luppolevä Enteromorpha spp., suolilevä (nykyään Ulva intestinalis) Fucus vesiculosus, rakkolevä Furcellaria fastigiata, haarukkalevä Phyllophora spp., liuskapunalevä Pilayella littoralis, rihmatupsu Polysiphonia nigrescens spp., punahapsulevä Sphacelaria spp. Eläimiä: Sinisimpukkaa (esiintyy joskus tiheinä mattoina), halkoisjalkaäyriäisiä, leväkatkoja, leväsiiroja, kotiloita. A3.2. Rantavyöhykkeen määritelmä Rantavyöhykkeen määritelmä liittyy Riutta (1170) -luontotyyppiin: rantavyöhykkeeksi määritellään valoisan eli eufoottisen kerroksen yläpuolinen pohjan alue (esim. Raunio ym. 2008a, b), joka on alue, jossa veteen tunkeutuvasta valosta on yli 1% käytössä. Tutkitun Natura-alueen potentiaalinen eufoottinen kerros määritettiin ympäristöhallinnon Herttatietokannasta saadun näkösyvyysaineiston perusteella, joka muunnettiin eufoottiseksi kerrokseksi kertoimella 1,7 (Kratzer ym. 2003). Tämä arvio makrofyyttien mahdollisesta esiintymisestä ko. näytepisteillä on tehty (i) arvioimalla ja vertaamalla potentiaalista kasvusyvyyttä yhteyttämiseen tarvittavan valon määrään sekä Kristiinankaupungin näytepisteellä että vertailunäytepisteellä Rauman edustalla, ja (ii) arvioimalla Kristiinankaupungin näytepisteiden makrofyyttien vertikaalista levittäytymistä olemassa oleviin havaintoihin Rauman näytepisteellä. Arviot tehtiin seuraavasti: (i) Kasvusyvyyden arviointi yhteyttämiseen tarvittavan valon määrän perusteella. Makrofyyttien kasvusyvyyden ja valon funktiota arvioitiin kertomalla näkösyvyys kertoimella 1,7 (Kratzer ym. 2003). Saatu arvo kuvastaa vesipatsaan eufoottisen kerroksen paksuutta, jonka alarajalla valon määrä on sellainen, että syvyyttä voidaan viitteellisesti pitää yhteyttävien kasvien alakasvurajana. Näkösyvyysarvot saatiin Kristiinankaupungin edustalta ympäristöhallinnon vedenlaatuseurantapisteeltä Kp5 Östra Björn ja Rauman edustalta pisteeltä Raum 395 Rounakari. Tiedot haettiin Hertta-tietokannasta. Näkösyvyyden seurantajakso oli Ajanjakso arvioidaan riittävän pitkäksi tuomaan esille mahdollinen vaihtelu näkösyvyydessä tai eufoottisen kerroksen paksuudessa. Eufoottisen kerroksen paksuus on esitetty kuvassa A3. (ii) Arvio Kristiinankaupungin näytepisteiden makrofyyttien vertikaalisesta levittäytymistä perustuen olemassa oleviin havaintoihin Rauman näytepisteellä. Tutkittavien näytepisteiden makrofyyttien vertikaalista levinneisyyttä arvioitiin vertaamalla Kristiinankaupungin näytepisteitä Rauman näytepisteeseen, jolta on määritetty makrofyyttien vertikaalinen levinneisyys vuosina 2010 ja Verrattavat alueet ja näytepisteet sijaitsevat Selkämerellä verrattain samankaltaisilla paikoilla suhteessa maantieteelliseen etäisyyteen mantereesta, rannan avoimuuteen ja sataman läheisyyteen. Verrattava näytepiste oli Kallijaskarin saari Rauman edustalla. Kallijaskari kuuluu Varsinais-Suomen 15

16 Syvyys metriä Syvyys metriä ELY-keskuksen makrofyyttiseurantaohjelmaan. Makrofyyttien vertikaalinen levittäytyminen Rauman edustalla on esitetty kuvassa A3. A Kristiinnankaupunki B Rauma * * Palkin pää kertoo valoisan kerroksen syvyyden Varjostettu alue = Makrofyyttien kasvukausi Suurin makrofyytin määritetty esiintymissyvyys Kuva A3 A;B. Kuvassa A on esitetty Kristiinankaupungin edustan vedenlaatuseurantapisteiden näkösyvyyksien avulla määritetyt eufoottisen kerroksien paksuudet vuosina (palkki). Varjostettu alue kuvastaa likimääräistä makrofyyttien kasvukautta, jolloin valon määrä on merkitsevä tekijä. Kuvassa B on sama Rauman edustalta. Lisäksi Rauman edustalla vuosien 2010 ja 2011 kohdalle on merkattu makrofyyttien vertikaalisen levittäytymisen alaraja (*). Edellä kuvattua eufoottisen kerroksen määritelmää käytetään apuna myös arvioitaessa makrolevien syvintä esiintymissyvyyttä tutkimusalueella. A4. Tulokset Tuloksia esitellään ja tarkastellaan ensin VPD:n mukaisen makrofyyttiseurantamenetelmän mukaisesti kerätyn tiedon osalta, ja sitten pohjaeläinseurantamenetelmän mukaisesti. A4.1. VPD:n mukaisen makrofyyttiseurannan tulokset Makrofyyttiseurantamenetelmän antama kuvaus. Tässä analysoidaan makrofyyttiseurantamenetelmän mukaisesti kerätty aineisto. Alueen kuvaus makrofyyttilinjamenetelmän antaman tiedon mukaisesti (liite A1). A Pohjan metriluku ja syvyys, eli pohjan ja makrofyyttilinjojen profiilit Natura-alueella makrofyyttilinjojen aloituskohdat sijaitsivat saaren rannalla. Syvyyden lisääntyessä pohjan geologinen luonne muuttui kivikkoiseksi noin 3 4 metrin syvyydellä. Noin kuuden metrin syvyydestä alkaen pohja oli sora hiekka seosta. Makrofyyttien fysikaalista alakasvurajaa ei pystytty määrittämään pohjan laadun takia, sillä pohja ei raekokonsa takia ollut levien kiinnittymiselle sopivaa. 16

17 Makrofyyttilinjojen profiilit ulottuivat horisontaalisesti linjoilla käytetyn pohjamittanauhan mukaan metrin päähän rannasta. Käytännössä linjojen suurimmaksi vertikaaliseksi syvyydeksi muodostui kuusi metriä (kuva A4). Syvyys Etäisyys rannasta metriä ,1m 2m 4m 6m d c a b Kuva A4. Makrofyyttilinjojen profiilit. Kirjain linjaviivan lopussa on linjan tunnus. Symbolit viivoilla ovat havaintopisteitä. A Pohjan geologiset ominaisuudet linjoilla Pohjan geologiset ominaisuudet linjoilla on esitetty liitteessä A1. Natura-alueen rantavyöhyke on kalliota vedenpinnasta noin neljän metrin syvyydelle. 4 6 metrin syvyydellä pohja on pääosin kivikkoa. Noin 7 metrin kohdalla pohja muuttuu hiekka-/sorapohjaksi, jossa on harvakseltaan kiviä (taulu A1). Mentäessä saaresta poispäin (kohti väylää) pohjan laatu pysyi muuttumattomana aina 18,8 metrin syvyyteen, joka oli syvin tutkittu syvyys. Vesipuitedirektiivin mukainen pohjan geologinen luokittelu tapahtuu kuuden neliömetrin tutkimusruudulla. Laajemman yleiskuvan saamiseksi pohjan geologisesta koostumuksesta ja topografiasta aluetta tutkittiin viistokaikuluotaimella kappaleessa A4.5. A Makrofyytit Natura-alueella makrofyyttien vyöhykkeisyys, joka mainitaan suojeluperusteissa, voidaan kuvailla yleisellä tasolla seuraavasti: Syvyysvyöhykkeillä 0 2 metriä vallitsi vuodenaikainen ahdinparta (Cladophora glomerata). Tämä syvyysväli muodosti Natura-perusteissa mainitun rihmalevävyöhykkeen. Syvyysvyöhykkeellä 3 4 metriä vallitsevana lajina oli rakkolevä (Fucus vesiculosus), joka muodosti suhteellisen tiheän ja hyväkuntoisen vyöhykkeen. Rakkolevän yhtenäinen alakasvurajan syvyys oli keskimäärin 3,7 metriä. Muita lajeja 3 4 metrin syvyysvyöhykkeillä olivat ruskolevistä Sphacelaria arctica ja Ectocarpus siliculosus. Tämä syvyysvyöhyke muodosti Natura - perusteissa mainitun rakkolevävyöhykkeen. Syvyyden lisääntyessä valtalajiksi muodostui peittävyyden osalta Polysiphonia fucoides. Muita lajeja olivat Furcellaria lumbricalis, Audouinella purpurea ja Ceramium tenuicorne sekä Hildenbrandia rubra. Tämä syvyysvyöhyke muodosti Naturaperusteissa mainitun punalevävyöhykkeen. Peittävyytenä ilmaistuna makrofyyttejä esiintyi eniten kolmen ja neljän metrin syvyysvyöhykkeillä. Linjoilta löytynyt lajisto on esitetty koottuna taulukossa A3. Lajien peittävyyksiä syvyyden suhteen linjoilla on esitetty kuvassa A5. Liitteessä A1 on aineisto. 17

18 Taulukko A3. Linjoilla havaitut makrofyyttilajit. Paksunnoksella on merkitty Natura-perusteissa mainitut lajit. Cladophora glomerata Pilayella littoralis Sphacelaria arctica Ectocarpus siliculosus Fucus vesiculosus Furcellaria lumbricalis Hildenbrandia rubra Polysiphonia fucoides Audiounella purpurea Ceramium tenuicorne Fontinalis sp. 18

19 A B C D 0,1m 1m 2m 3m 4m 5m 6m 7,1m Linja a, peittävyys % Cladophora glomerata Sphacelaria arctica Fucus vesiculosus Ectocarpus siliculosus Furcellaria lumbricalis Polysiphonia fucoides Ceramium tenuicorne Audiounella purpurea 0,1m 1m 2m 3m 4m 5m 6m 6,6m Linja b, peittävyys % Cladophora glomerata Fucus vesiculosus Furcellaria lumbricalis Polysiphonia fucoides Ceramium tenuicorne Audiounella purpurea Fontinalis sp. 0,1m 1m 2m 3m 4m 5m 6m 7m Linja c, peittävyys % Cladophora glomerata Fucus vesiculosus Furcellaria lumbricalis Polysiphonia fucoides Ceramium tenuicorne Audiounella purpurea Fontinalis sp. 0,1m 1m 2m 3m 4m 5m 6m 7m Linja d, peittävyys % Cladophora glomerata Pilayella littoralis Fucus vesiculosus Furcellaria lumbricalis Polysiphonia fucoides Ceramium tenuicorne Audiounella purpurea Hildenbrandia rubra Kuva A5 A-D. Makrofyyttilinjamenetelmällä saatujen tulosten perusteella makrofyyttilajien esiintymisen ja niiden peittävyyden muutokset syvyyden muutoksen suhteen Linjoilla a, b, c ja d. Ei näytteenottoa = pohjan laatu ei sallinut makrofyyttilajiston levittäytyä. Fontinalis sp. 19

20 A Potentiaalinen kasvuala ja paljas potentiaalinen kasvuala Vesipuitedirektiivin mukaiseen makrofyyttiseurantaan kuuluu potentiaalisen kasvualan ja paljaan potentiaalisen kasvualan määrittäminen. Tätä tietoa kerätään toistaiseksi menetelmän kehitystyötä varten. Tässä yhteydessä tuloksista voidaan kuvan A6 perusteella hakea varmuutta sille, että Naturaalueen makrofyytit eivät saavuta suurinta mahdollista kasvusyvyyttään, koska pohjan laatu muuttuu syvemmälle mentäessä leville kasvukelvottomaksi raekokonsa puolesta. Tätä on kuvattu taulussa A1. Tauluissa A2 A4 on kuvattu makrofyyttilinjojen ja väylän välistä aluetta (sivu 19). vesipatsas 6m 2 havaintoruutu Kallio-kivikkopohjaa A B C Hiekka-/sorapohjaa Taulu A1. Viistokaikuluotaimen antama kuvaus pohjasta linjan a lopusta. Kuvasta nähdään nopea pohjatyypin vaihettuminen kallio kivikkopohjasta hiekka sorapohjaksi. Kuvaan on lisätty makrofyyttilinjalla käytetty ruutu. Ruutu A on kuuden metrin syvyysvyöhykkeellä ja sijoittuu kalliopohjalle, joka on makroleville sovelias kasvualusta. Ruutu B, joka on seitsemän metrin syvyysvyöhykkeelle, on sijoittunut hiekka-/sorapohjalle, joka ei ole makrofyyteille soveliasta kasvualustaa. Tilanne oli samanlainen myös linjoilla b, c ja d. Kuvan vasemmassa alalaidassa näkyy irtonaista levämattoa (C). Lajiston korkeuden suhteen makrofyyttiseurantamenetelmä on niin ikään kehityksen alla, ja toistaiseksi ei ole olemassa tietoa, kuinka tätä havaintomuuttujaa analysoidaan. 20

21 0,1m 1m 2m 3m Linja a 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Ei näytteenottoa Potentiaalinen kasvuala % Paljas potentiaalinen kasvuala % 0,1m 1m 2m 3m 4m 5m 6m 6,6m Linja b 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Potentiaalinen kasvuala % Paljas potentiaalinen kasvuala % 0,1m 1m 2m 3m 4m 5m 6m 7m Linja c 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Linja d 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % 0,1m 1m 2m 3m 4m 5m 6m Ei näytteenottoa 7m Ei näytteenottoa Potentiaalinen kasvuala % Paljas potentiaalinen kasvuala % Potentiaalinen kasvuala % Paljas potentiaalinen kasvuala % 4m 5m 6m 7,1m Kuva A6 A-D. Potentiaalisen ja paljaan potentiaalisen kasvualan vertikaalinen esiintyminen linjoilla a, b, c ja d. X-akseli peittävyys %, y-akseli syvyys metriä. Ei näytteenottoa = pohjan laatu ei sallinut makrofyyttilajiston levittäytyä. Pylväät sisältävät kahdenlaista tietoa: pylvään musta osa kertoo kuuden neliömetrin havantoruudulla olevan makrolevien esiintymiselle potentiaalisen sopivan pohjan laadun määrän. Pylvään valkoinen osa kertoo potentiaalisella kasvualueella olevan paljaan pohjan alan, joka on sovelias makrolevien kasvulle, mutta jossa leviä ei kuitenkaan esiinny. Kuvista voidaan päätellä, että makrofyyttilinjan syvässä päässä (kuuden metrin syvyysvyöhykkeellä) on edelleen makrofyyteille potentiaalista kasvualaa. Pohjan laatu muuttuu äkisti raekokonsa puolesta makrofyyteille ei-sopivaksi noin seitsemän metrin syvyydellä. 21

22 A Yhtenäisen rakkolevävyöhykkeen alakasvuraja Yhtenäisen rakkolevävyöhykkeen alakasvuraja on esitetty taulukossa A4. Pintavesityypin mukaisen ekologisen laatuluokan määrittämiseksi laskettiin linjojen mediaani. Taulukko A4. Yhtenäisen rakkolevävyöhykkeen alakasvuraja (metriä) ja linjojen mediaani. Linja a b c d Mediaani Syvyys m 3,7 3,7 3,8 3,7 3,7 Rakkolevän yhtenäinen alakasvurajan syvyys oli keskimäärin 3,7 metriä, joka edustaa vesipuitedirektiivin mukaisessa pintavesien ekologisessa luokittelussa Selkämeren sisemmät rannikkovedet alueella tilaa Erinomainen / hyvä, mikäli saaren ranta luokitellaan pintavesityypin suojaisaan rantavyöhykkeeseen. Mikäli saaren ranta luokitellaan pintavesityypin avoimeen rantavyöhykkeeseen, oli ekologinen laatuluokka Hyvä / Tyydyttävä. Saaren rannan sijoittumista suojaisaan tai avoimeen rantavyöhykkeeseen ei ole määritelty. A4.2. Pohjaeläinnäytteenoton tulokset A Pohjaeläimet Linjoilta a ja c löydettiin yhteensä 29 taksonia (taulukko A5). Suurin taksoni yksilölukumäärän mukaisesti oli Hydrobia ulvae/ventrosa (312 yksilöä) ja toiseksi suurin taksoni oli Gammarus sp. (242 yksilöä). Taksonien yksilömäärien suhteelliset osuudet on esitetty kuvassa A7. Molempien lajien yksilömäärien esiintymistä kuvastaa voimakas vuodenaikainen vaihtelu. 22

23 Linja syvyys Replikaatti Gastropoda (kotilot) Theodoxus fluviatilis Potamopyrgus jenkinsii Bithynia tantaculata Hydrobia ulvae/ventrosa Lymnea spp. Limapontia capitata Saduria entomon Idothea baltica Jaera spp. Gammarus sp. Corophium sp. Corophium volutator Insecta (hyönteiset) Chironomidae Dytiscus Trichoptera (vesiperhosentoukka) Macoma baltica Mytilus trossulus/edulis Mya arenaria Cerastoderma glaucum Nereis diversicolor Oligochaeta sp. Prostomatella obscura Hydrachnidae Nematoda Turbellaria (värysmadot) Ostracoda Balanus improvisus Taulukko A5. Linjoilla a ja c havaitut pohjaeläimet sekä niiden yksilömäärät per neliömetri. a a a a a 2 2 a a 3 1 a 3 2 a 3 3 a a a a a a a a a 6 3 c c c c c c c c c c c c c c c c c c Väylä Pohjoinen 18, Väylä Etelä 18,

24 100 % Balanus improvisus 90 % Ostracoda Turbellaria (värysmadot) Nematoda 80 % Hydrachnidae Prostomatella obscura Oligochaeta sp. Nereis diversicolor 70 % Cerastoderma glaucum Mya arenaria Mytilus trossulus/edulis 60 % Macoma baltica Trichoptera (vesiperhosentoukka) Dytiscus 50 % Chironomidae Insecta (hyönteiset) Corophium volutator 40 % Corophium sp. Gammarus sp. Jaera spp. 30 % Idothea baltica Saduria entomon Limapontia capitata 20 % Lymnea spp. Hydrobia ulvae/ventrosa Bithynia tantaculata 10 % Potamopyrgus jenkinsii Theodoxus fluviatilis Gastropoda (kotilot) 0 % 1 Kuva A7. Pohjaeläintaksonien suhteelliset osuudet. Linjat a ja c on yhdistetty. Pohjaeläntaksonien absoluuttisia yksilömääriä tarkasteltaessa, taksonien esiintyminen muunnettuna yksilöä / neliömetrillä, vaihteluväli oli yksilöä per neliömetri (taulukko A5). A Makrofyytit pohjaeläinnäytteenoton yhteydessä Pohjaeläinten esiintymisellä ja makrofyyttien esiintymisellä on todettu riippuvuuksia. Esimerkiksi tietyt eläntaksonit esiintyvät tiettyjen levälajien yhteydessä (Salemaa 1979, Salonius & Kraufvelin 2004, Kraufvelin & Salovius 2004), tai tietyn suhteellisen yksilömäärän ylitettyä eläimillä on 24

25 Linja Syvyys metriä Replikaatti Kuivapaino g m2 Linja Syvyys metriä Replikaatti Kuivapaino g m2 laidunnusvaikutus levien esiintymiseen (Engkvist ym. 2000). Tämän takia pohjaeläinnäytteenoton näytteistä määritettyä makrofyyttien kuivapainoa ja pohjaeläintaksonien suhdetta käsitellään yhdistetysti. Taulukosta A6 ja kuvassa A8 A & B nähdään, että suurin makrofyyttien biomassa (monivuotiset lajit) sijoittuu syvyysvyöhykkeille 3 4 metriä. Syvyyden lisääntyessä biomassa vähenee. Linjalla a biomassa (noin 300 DWg/m 2 ) oli suurempi kuin linjalla c (noin 80 DWg/m 2 ) keskimäärin. Rihmalevä Cladophora glomerata muodosti suuremman biomassan linjalla a kuin linjalla c, jonka näytteenotto tapahtui myöhemmin syksyllä, jolloin C. glomerata oli luontaisen elinkiertonsa mukaisesti taantunut. Sen sijaan linjan c suurimman biomassan muodosti Polysiphonia fucoides punalevä. Suurehko hajonta kuiva-ainemäärässä kuvastaa leväkasvuston laikuittaista luonnetta. Taulukko A6. Linjoilla a, j a c esiintyvien makrofyyttien kuivapaino grammaa per neliömetri. a ,9 c ,0 a ,0 c ,6 a ,2 c ,3 a ,5 c ,1 a ,6 c ,5 a ,3 c ,8 a ,6 c ,9 a ,1 c ,4 a ,2 c ,9 a ,8 c ,3 a ,5 c ,3 a ,6 c ,8 a ,7 c ,1 a ,1 c ,3 a ,0 c ,3 a ,5 c ,4 a ,3 c ,5 a ,0 c ,8 Makrofyyttien biomassa kuivapainona ilmaistuna vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Rihmamaisten levien biomassa voi muuttua merkittävästi näytteenottojen välillä. Tämä tulee ilmi varsinkin kasvukauden lopulla, jolloin mm. myrsky voi irrottaa suuren osan kasvustoa lyhyessä ajassa. Vaikka makrolevänäytteet on otettu pohjaeläinnäytteenotossa samalta alueelta jolla vesipuitedirektiivin mukainen makrofyyttiseuranta on tehty, näiden kahden menetelmän tuloksia ei voida yhdistää suoraan. 25

26 Linja Syvyys metriä Gastropoda (kotilot) Theodoxus fluviatilis Potamopyrgus jenkinsii Bithynia tantaculata Hydrobia ulvae/ventrosa Lymnea spp. Limapontia capitata Saduria entomon Idothea baltica Jaera spp. Gammarus sp. Corophium sp. Corophium volutator Insecta (hyönteiset) Chironomidae Dytiscus Trichoptera (vesiperhosentoukka) Macoma baltica Mytilus trossulus/edulis Mya arenaria Cerastoderma glaucum Nereis diversicolor Prostomatella obscura Hydrachnidae Nematoda Turbellaria (värysmadot) Ostracoda Balanus improvisus Pohjaeläinksilöä Ka Pohjaläinyksilöä std Levät kuivapaino g m2 Levät kuivapaino std A Pohjaeläintaksonien yksilömäärien muutos syvyyden suhteen Kun tarkastellaan keskimääräisiä arvoja, linjojen syvyysvyöhykkeiltä löytyneiden pohjaeläinten keskimääräiset yksilömäärät vaihtelivat välillä 0 ja 217 yksilöä per neliömetri (taulukko A5, kuva A8 C & D). Suurin yksilömäärä esiintyi linjalla c neljän metrin syvyysvyöhykkeellä. Vallitseva taksoni oli Hydrobia ulvae/ventrosa. Linjalla a yhden metrin syvyysvyöhykkeellä löytyi toiseksi eniten yksilöitä, ja valtaryhmänä oli Gammarus-suvun äyriäiset. Kooltaan äyriäiset olivat alle 5 mm pituisia. Linjalla a kolmen metrin syvyysvyöhykkeeltä ei löytynyt mistään rinnakkaisnäytteestä yhtään pohjaeläintä. Syytä tähän ei tiedetä. A Pohjaeläintaksonien ja makrofyyttien kuivapainon riippuvuus Pohjaeläinten yksilölukumäärän riippuvuutta makrolevien kuivapainosta tarkasteltiin trendiviivan avulla (kuva A8 E & F). Linjalla c trendi oli vahva (r 2 = 0,8954), mutta linjalla a ei löytynyt merkittävää trendiä pohjaeläinten yksilömäärien ja makrolevien kuivapainon suhteen. Keskiarvot on laskettu seuraavasti: Syvyysvyöhykkeille, joilta otettiin kolme rinnakkaisnäytettä: jos eläimiä ei esiintynyt jossain kolmesta näytteestä, arvoksi ko. näytteelle asetettiin 0. Kuvan (A8 A F) yksilömäärät ja hajonnat laskettiin syvyysvyöhykkeiden keskiarvojen (kuvaus edellä) keskiarvosta siten, että puuttuvin kohtiin ei lisätty nollaa, kuten on esitetty taulukossa A7. Taulukko A7. Kuvan A8 A F perusta. a 1m 41,7 900,0 8,3 8,3 8,3 193,3 395,3 71,7 19,0 a 2m 8,3 25,0 12,5 8,3 72,1 47,4 8,3 8,3 a 3m 0,0 0,0 73,6 44,5 a 4m 25,0 33,3 14,4 64,3 43,7 25,0 50,0 a 5m 58,3 125,0 8,3 350,0 8,3 8,3 516,7 50,0 8,3 16,7 8,3 8,3 25,0 41,7 8,3 82,8 149,1 60,3 22,4 a 6m 33,3 8,3 108,3 8,3 16,7 16,7 29,8 35,6 35,6 21,6 16,7 c 1m 16,7 30,0 26,1 17,0 5,7 8,3 25,0 25,0 75,0 c 2m 8,3 25,0 29,6 42,3 41,8 7,2 8,3 58,3 8,3 8,3 8,3 133,3 8,3 c 3m 66,7 500,0 33,3 91,7 120,2 173,5 268,1 139,2 8,3 8,3 133,3 c 4m 391,7 1300,0 100,0 16,7 175,0 83,3 217,5 397,6 316,2 130,3 16,7 25,0 8,3 58,3 c 5m 50,0 116,7 8,3 8,3 100,0 8,3 25,0 45,2 45,9 97,6 28,2 c 6m 8,3 141,7 8,3 8,3 8,3 133,3 41,7 44,8 58,4 63,9 35,0 8,3 A4.3. Väylä Väylältä havaittuja pohjaeläintaksoneja oli kolme: Chironomidae, Macoma baltica ja Oligochaeta. Yksilömäärät olivat 25, 25 ja 50 yksilöä per neliömetri (taulukko A5). Väylän molemmissa näytepisteissä pohjan laatu oli hiekka sora seosta. 26

27 Yksilöä/m2 Yksilöä/m2 A Linja a, kuivapaino (std) g m2 0,0 100,0 200,0 300,0 400,0 500,0 B Linja c, kuivapaino (std) g m2 0,0 100,0 200,0 300,0 400,0 500,0 1m 1m 2m 2m 3m 3m 4m 4,0 5m 5m 6m 6m Kuivapaino g m2 Kuivapaino g m2 C Linja a, yksilöä m D Linja c, yksilöä m m 1m 2m 2m 3m 3m 4m 4m 5m 5m 6m 6m E 250 Linja a, yksilöä /DWg /m2 F 250 Linja c, yksilöä/dwg/m R² = 0, R² = 0, Kuivapaino DWg/m Kuivapaino DWg/m2 Kuva A8 A F. Makrofyyttien kuivapainot ja eläintaksonien yksilömäärät syvyyden funktiona, sekä pohjaeläinten yksilömäärien ja makrolevien kuivapainon riippuvuuden tarkastelu. Linjan a tulokset vasemmalla ja linjan c tulokset oikealla. 27

28 A4.5. Tutkimusalueen pohjaprofiilin kartoitus viistokaikuluotaimella Vesipuitedirektiivin mukainen pohjan geologinen luokittelu tapahtuu kuuden neliömetrin tutkimusruudulla. Laajemman yleiskuvan saamiseksi pohjan geologisesta koostumuksesta ja topografiasta aluetta tutkittiin viistokaikuluotaimella erikseen. Tauluissa A2 ja A3 on esitetty viistokaikukuvauksia makrofyyttilinjojen päättymisen ja väylän näytepisteiden väliseltä alueelta. Pohjanlaatu oli pääasiassa sora hiekka saviseosta. Taulu A2 (yllä) ja Taulu A3 (alla). Ylemmässä taulussa on viistokaikuluotaimen kuvaa hiekkapohjasta, jossa näkyy aaltojen muovaamia hiekkadyynejä. Alemmassa taulussa on hiekka-sorapohjaa noin 10 metrin syvyydellä. Kuvissa oikealla näkyy Natura-alueen Båtskärin saari. 28

29 Taulussa A4 on esitetty viistokaikukuvaa väylän näytepisteiden alueelta. Taulu A4. Viistokaikukuvaa väylän näytepisteiden alueelta 18,8 metrin syvyydestä. Pohjan laatu on tasaista hiekka sora savea. A5. Alueen muut luontotyypit Suomen rannikolta voidaan määrittää 12 kansallista vedenalaista luontotyyppiä (Raunio ym. 2008a, b) (taulukko A8). Luontotyyppien antamaa tietoa käytetään mm. merten aluesuunnittelussa perusteluna esim. suojelutarpeelle kuin myös mahdollisten uhkien ja riskien arvioimiseksi. Taulukossa A8 on esitetty Suomen rannikon luontotyypit. Tutkitun Natura-alueen linjoilta löytyneet luontotyypit on merkattu erikseen. Vähäisen esiintymisen vuoksi on tulkinnallista, määritetäänkö luontotyypit vesisammalyhteisöt ja sinisimpukkayhteisöt havaituksi. Taulukko A8. Suomen rannikon luontotyypit. Tutkitun Natura-alueen linjoilta ja väylän näytepisteiltä löytyneet luontotyypit (x). (x) =tulkinnallinen Natura-alue Väylä 1.Hydrolitoraalin rihmaleväyhteisöt x 2.Sublitoraalin rihmaleväyhteisöt x 3.Kallio- ja kivikkopohjien rakkoleväyhteisöt x 4.Palleroahdinpartayhteisöt 5.Punaleväyhteisöt x 6.Meriajokasyhteisöt 7.Uposkasvivaltaiset pohjat 8.Näkinpartaisniityt 9.Vesisammalyhteisöt x 10.Sinisimpukkayhteisöt x 11.Valoisan kerroksen pohjaeläinyhteisöt x 12.Valoisan kerroksen alapuoliset pohjaeläinyhteisöt x 29

30 A6. Kirjallisuutta Airaksinen O. & Karttunen K. 2001: Natura 2000 luontotyyppiopas. Ympäristöopas 46. Suomen ympäristökeskus. Boström C. & Bonsdorff E. 1997: Community structure and spatial variation of benthic invertebrates associated with Zostera marina (L.) beds in the northern Baltic Sea. - Journal of Sea Research 37: Engkvist R, Malm T & Tobiasson S. 2000: Density dependent grazing effects of the isopod Idotea baltica Pallas on Fucus vesiculosus L in the Baltic Sea. - Aquatic Ecology 34: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2000/60/EY, annettu 23 lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista. HELCOM / Bäck S. 1999: Guidelines for monitoring of phytobenthos plant and animal communities in the Baltic Sea. Annex for HELCOM COMBINE programme. Kraufvelin P & Salovius S 2004: Animal diversity in Baltic rocky shore macroalgae: Can Cladophora glomerata compensate for lost Fucus vesiculosus? - Estuar. Coast. Shelf Sci. 61 (2): Kratzer S., Håkansson B. & Sahlin C. 2003: Assessing Secchi and Photic Zone Depth in te Baltic Sea from Satellite Data. Ambio 32: Raunio A., Schulman A. & Kontula T. (toim.) 2008a: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1. Tulokset ja arvioinnin perusteet- Suomen ympäristö 8 (1). Raunio A., Schulman A. & Kontula T. (toim.) 2008b: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2. - Suomen ympäristö 8 (2). Ruuskanen A. 2009: Rannikon makrofyyttiseurannan menetelmäpäivitys- (i) Makrofyyttiseuranta (ii) Rakkoleväseuranta - Suomen ympäristökeskus. Salemaa H. 1979: Ecology of Idotea spp. (Isopoda) in the northern Baltic Sea. Ophelia 18: Salovius S & Kraufvelin P 2004: The filamentous green alga Cladophora glomerata as a habitat for littoral macro-fauna in the northern baltic Sea. Ophelia 58: Torn K. & Martin G: 2011: Assessment method for the ecological status of Estonian coastal waters based on submerged aquatic vegetation. - WIT Transactions on Ecology and the Environment. 150: Westerbom M., Kilpi M. & Mustonen O. 2002: Blue mussels, Mytilus edulis, at the edge of the range: population structure, growth and biomass along a salinity gradient in the north-eastern Baltic Sea. - Marine Biology 140:

31 Liite A1: Kenttäkaavakkeet linjoilta a c. Paikka Båtskär / Natura-alue pvm Linja Linja a Linjan suunta astetta 310 Lat (WGS 84) N62⁰ Lon (WGS84) E21⁰ Tekijä: Ari Ruuskanen Syvyys 0, ,1 Pohjamitan metriluku Potentiaalinen kasvuala % Paljas potentiaalinen kasvuala % Makrofyytit peit. pituuspeit. pituuspeit. pituuspeit. pituuspeit. pituuspeit. pituuspeit. pituuspeit. pituus % mm % mm % mm % mm % mm % mm % mm % mm Cladophora glomerata Sphacelaria arctica Fucus vesiculosus Ectocarpus siliculosus Furcellaria lumbricalis Polysiphonia fucoides Ceramium tenuicorne Audouinella purpurea Pohjan laatu (osuus %) Kallio Lohkare 100 Kivikko 20 Sora Hiekka Muta 3,7 m x rasti, jos vedenkorkeus huomioitu. Paikka Båtskär / Natura alue pvm Linja linja b Linjan suunta astetta 320 Lat (WGS 84) N62⁰ Lon (WGS84) E21⁰ Tekijä: Ari Ruuskanen Syvyys 0, ,6 Pohjamitan metriluku Potentiaalinen kasvuala % Paljas potentiaalinen kasvuala % Makrofyytit peit. pituuspeit. pituuspeit. pituuspeit. pituuspeit. pituuspeit. pituuspeit. pituuspeit. pituus % mm % mm % mm % mm % mm % mm % mm % mm Cladophora glomerata Fucus vesiculosus Furcellaria lumbricalis Polysiphonia fucoides Ceramium tenuicorne Audouinella purpurea Fontinalis sp Pohjan laatu (osuus %) Kallio Lohkare Kivikko Sora Hiekka 20 Muta 3,7 m x rasti, jos vedenkorkeus huomioitu. 31

32 Paikka Båtskär / Natura-alue pvm Linja Linja c Linjan suunta astetta 310 Lat (WGS 84) N62⁰ Lon (WGS84) E21⁰ Tekijä: Ari Ruuskanen Syvyys 0, Pohjamitan metriluku Potentiaalinen kasvuala % Paljas potentiaalinen kasvuala % Makrofyytit peit. pituuspeit. pituuspeit. pituuspeit. pituuspeit. pituuspeit. pituuspeit. pituus % mm % mm % mm % mm % mm % mm % mm Cladophora glomerata Fucus vesiculosus Furcellaria lumbricalis Polysiphonia fucoides Ceramium tenuicorne 1 60 Audouinella purpurea Fontinalis sp Pohjan laatu (osuus %) Kallio Lohkare Kivikko 100 Sora Hiekka Muta 3,8 m x rasti, jos vedenkorkeus huomioitu. Paikka Båtskär / Natura-alue pvm Linja Linja d Linjan suunta astetta 310 Lat (WGS 84) N62⁰ Lon (WGS84) E21⁰ Tekijä: Ari Ruuskanen Syvyys 0, Pohjamitan metriluku Potentiaalinen kasvuala % Paljas potentiaalinen kasvuala % Makrofyytit peit. pituuspeit. pituuspeit. pituuspeit. pituuspeit. pituuspeit. pituuspeit. pituus % mm % mm % mm % mm % mm % mm % mm Cladophora glomerata Pilayella littoralis Fucus vesiculosus Furcellaria lumbricalis Polysiphonia fucoides Ceramium tenuicorne Audouinella purpurea Hildenbrandia rubra 80 Fontinalis sp Kumulatiivinen peittävyys Totaalipeittävyys Pohjan laatu (osuus %) Kallio Lohkare Kivikko 80 Sora 20 Hiekka Muta veden pinnan nousu jättänyt puoliksi paljaan alueen. 3,7 m x rasti, jos vedenkorkeus huomioitu. 32

33 Liite B: Kaapelireitin rantautumiskohdat Sisällys B1. Työn tarkoitus...34 B2. Näytteenotto...34 B2.1. VPD:n mukainen makrofyyttiseuranta...34 B2.2. Pohjaeläinnäytteenotto...35 B2.3. Näytteiden käsittely...36 B2.4. Tutkimusalueen pohjaprofiilin kartoitus viistokaikuluotaimella...36 B3. Tulokset...36 B3.1. VPD:n mukaisen makrofyyttiseurannan tulokset...36 B Pohjan metriluku ja syvyys, eli pohjan ja makrofyyttilinjojen profiilit...36 B Pohjan geologiset ominaisuudet linjoilla...37 B Makrofyytit...37 B Potentiaalinen kasvualan ja paljas potentiaalinen kasvuala...38 B Yhtenäisen rakkolevävyöhykkeen alakasvuraja...38 B3.2. Pohjaeläinnäytteenoton tulokset...39 B Pohjaeläimet...39 B Makrofyytit pohjaeläinnäytteenoton yhteydessä...40 B Pohjaeläintaksonien yksilömäärien muutos syvyyden suhteen...40 B3.4. Tutkimusalueen pohjaprofiilin kartoitus viistokaikuluotaimella...41 B4. Alueen luontotyypit...42 B5. Kirjallisuutta...42 Liite B1: Kenttäkaavakkeet linjoilta a b

34 B1. Työn tarkoitus Työn tarkoitus on kartoittaa kaapelin potentiaalisten rantautumiskohtien rantavyöhykkeen selkärangattomat ja makrofyytit, sekä niiden luontotyypit, ja arvioida toimenpiteen vaikutusta edellä mainittuihin. B2. Näytteenotto Rantavyöhykettä tutkittiin kahdessa paikasta tekemällä molemmissa vesipuitedirektiivin mukainen makrofyyttilinja ja siihen yhdistetty pohjaeläinnäytteenotto (HELCOM). Toinen paikka sijaitsi saaren rannassa, joka oli yhdistetty mantereeseen aallonmurtajalla, ja toinen paikka sijaitsi rannassa voimalaitoksen välittömässä läheisyydessä (kuva B1, taulukko B1). Voimalaitos Linja a FURUVIKEN Kuva B1. Kaapelin rantautumiskohtien makrofyyttilinjat (palkki). Linja a sijaitsee saarella ja linja b mantereella voimalaitoksen välittömässä läheisyydessä. Taulukko B1. Makrofyyttilinjojen alku- ja loppupäiden koordinaatit (WGS 84). Linja Alkukoordinaatti Loppukoordinaatti a N ' E ' N ' E ' b N ' E ' N ' E ' B2.1. VPD:n mukainen makrofyyttiseuranta Ympäristöhallinnon vesipuitedirektiivin (VPD) mukaisen makrofyyttiseurantamenetelmän (Ruuskanen 2009) kuvaus lyhyesti: Pohjamittanauha vedetään pohjan myötäisesti veden rajasta niin syvälle kuin kasvillisuutta esiintyy. Kasvillisuuden alarajaan vaikuttaa syvyys, jossa valon määrä on esiintymistä rajoittava tekijä, sekä pohjan laatu, joka voi olla makrofyyttien kasvulle epäedullinen. Kun pohjamittanauha on vedetty, sukeltaja määrittää kultakin metrin syvyysvyöhykkeeltä (0 1 m, 1 2 m, 2 3 m jne.) seuraavat muuttujat: 34

35 (i) lajisto (ii) lajiston peittävyys prosentteina (iii) lajiston korkeus millimetreinä (iv) potentiaalinen kasvuala (v) paljas potentiaalinen kasvuala (vi) geologinen luokittelu (vii) yhtenäisen rakkolevävyöhykkeen alakasvuraja Merenpohjan topografian selvittämiseksi määritetään: (viii) syvyys (ix) pohjamittanauhan metrilukema Edellä mainitut määritykset tehdään 6 m 2 pinta-alalta jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä. B2.2. Pohjaeläinnäytteenotto Pohjaeläinnäytteenottoon ei ole olemassa vesipuitedirektiivin mukaista menetelmää. Tässä työssä pohjaeläinnäytteenotto yhdistettiin makrofyyttinäytteenottoon. Pohjaeläinnäytteet otettiin samoilta syvyysvyöhykkeiltä kuin makrofyyttilinjat siten, että näytteet otettiin saman 6 m 2 näytealan sisältä, jolta makrofyyttilinjan määritykset tehtiin (kuva B2). Pohjaeläinnäytteet otettiin 20 x 20 cm näytekehikolla, nk. Kautsky-noutimella. Näytekehikkoon on kiinnitetty keräyspussi, johon ruudulta kaavitaan biologinen materiaali. Kultakin syvyysvyöhykkeeltä otettiin kolme rinnakkaisnäytettä (esim. Westerbom ym. 2002). Näytteistä määritettiin lajisto (taksonit) ja yksilömäärät. Makrofyyttiseurannassa monitorointiin käytetty pinta-ala (6m 2 ) Pohjaeläinnäytteenottoon käytetty pintaala (0,04m 2 ) Kuva B2. Vesipuitedirektiivin mukaisessa makrofyyttiseurantamenetelmässä käytettiin jokaisella syvyysvyöhykkeellä kuuden neliömetrin näytealaa. Pohjaeläinten kohdalla näytteet otettiin makrofyyttiseurantaruudun sisäpuolelta 20 cm x 20 cm kokoisella ruudulla. Pohjaeläinnäytteitä otettiin kolme rinnakkaisnäytettä. Kuvan ruutujen mittasuhteet ovat viitteellisiä. Pohjaeläinnäytteenotossa noutimeen kerättiin myös makrofyytit. Kerätyistä makrofyyteistä mitattiin yhdistetty kuivapaino (mm. Torn & Martin 2011). Näytteenotto on esitetty yhteenvetona taulukossa B1a. Taulukko B1a. Yhteenveto näytteenotosta. Linja Pvm Makrofyyttilinja Pohjaeläinnäytteenotto ja makrolevien kuivapaino a x x b x x 35

36 B2.3. Näytteiden käsittely Pohjaeläinnäytteet siivilöitiin 0,5 mm seulalla ja säilöttiin 70% etanoli merivesi-liuokseen myöhemmin tapahtunutta lajinmääritystä varten. Määritys tehtiin stereomikroskoopilla 50- kertaisella suurennoksella. Makrofyyttien kuivapaino määritettiin kuivattamalla leviä 64 ⁰C lämpötilassa 24 tuntia. B2.4. Tutkimusalueen pohjaprofiilin kartoitus viistokaikuluotaimella Viistokaikuluotaimella selvitettiin pohjan syvyysprofiili ja laatu siten, että tutkimuslinja sijaitsee aluetta edustavalla pohjanlaatutyypillä. B3. Tulokset Tuloksia esitellään ja tarkastellaan erikseen ensin VPD:n mukaisen makrofyyttiseurantamenetelmän mukaisesti kerätyn tiedon osalta, ja sitten pohjaeläinseurantamenetelmän mukaisesti. B3.1. VPD:n mukaisen makrofyyttiseurannan tulokset B Pohjan metriluku ja syvyys, eli pohjan ja makrofyyttilinjojen profiilit Kaapelireitin rantautumiskohdilla makrofyyttilinjojen aloituskohdat sijaitsivat saaren (linja a) ja mantereen rannalla (linja b). Makrofyyttilinjojen profiilit ulottuivat horisontaalisesti linjoilla käytetyn pohjamittanauhan mukaan 6 60 metrin päähän rannasta (kuva B2). Makrofyyttien fysikaalista alakasvurajaa ei pystytty määrittämään pohjan laadun takia, sillä pohja ei raekokonsa takia ollut levien kiinnittymiselle sopivaa. Etäisyys rannasta metriä ,1m 2m 4m Linja a Linja b Kuva B2. Makrofyyttilinjojen profiilit. Symbolit viivoilla ovat havaintopisteitä. 36

37 B Pohjan geologiset ominaisuudet linjoilla Pohjan geologiset ominaisuudet linjoilla on esitetty liitteessä B1. Linjalla a pohja oli kalliota noin kahden metrin syvyyteen, jonka jälkeen se muuttui kivikko sorapohjaksi. Linjan suurin syvyys oli neljä metriä. Linjalla b pohja koostui rannan peruskalliosta ja louhikosta, joka muuttui noin kahden metrin syvyydellä pehmeäksi pohjaksi. Viistokaikuluotainkartoituksen perusteella pohja oli koko lahden alueella 3 4 metrin syvyistä pehmeää pohjaa, jossa oli siellä täällä kivikasoja. Vesipuitedirektiivin mukainen pohjan geologinen luokittelu tapahtuu kuuden neliömetrin tutkimusruudulla. Laajemman yleiskuvan saamiseksi pohjan geologisesta koostumuksesta ja topografiasta aluetta tutkittiin viistokaikuluotaimella kappaleessa B3.4. B Makrofyytit Kaapelireitin rantautumiskohdilla makrofyyttien vyöhykkeisyys voidaan kuvailla yleisellä tasolla seuraavasti: Linjalla a syvyysvyöhykkeillä 0 1 metriä valtalajina oli vuodenaikainen Ahdinparta (Cladophora glomerata). 2 4 metrin syvyysvyöhykkeillä valtalajeja olivat Furcellaria lumbricalis ja Ceramium tenuicorne sekä Hildenbrandia rubra. Linjalla b makroleviä ei esiintynyt syvyysvyöhykkeellä 0 metriä. Yhden metrin syvyysvyöhykkeellä vallitseva laji oli rihmamainen ahdinparta (Cladophora glomerata). Pohja vaihtui pehmeäksi, ja lajistoon tuli putkilokasveja, kuten Myriophyllum spicatum, Potamogeton perfoliatus ja Stuckenia pectinata. Suurin makrolevien peittävyys (110%) ilmaistuna kumulatiivisena peittävyytenä oli syvyysvyöhykkeellä kolme metriä. Linjoilta löytynyt lajisto on esitetty koottuna taulukossa B2. Lajien peittävyyksiä syvyyden suhteen linjoilla on esitetty kuvassa B3. Aineisto on esitetty liitteessä B1. Taulukko B2. Linjoilla havaitut (x) makrofyyttilajit. Makroleviä: Linja a Linja b Cladophora glomerata x x Cladophora rupestris x Pilayella littoralis x Fucus vesiculosus x Ceramium tenuicorne Furcellaria lumbricalis x Hildenbrandia rubra x Audouinella purpurea x Putkilokasveja Myriophyllum spicatum Potamogeton perfoliatus Stuckenia pectinata x x x Vesiammalet Fontinalis sp. x 37

38 A Linja a, kumulatiivinen peittävyys % B Linja b, peittävyys % Cladophora glomerata ,1m 1m 2m 3m Cladophora rupestris Pilayella littoralis Fucus vesiculosus Furcellaria lumbricalis Ceramium tenuicorne Audiounella purpurea Sammal 0,1m 1m Cladophora glomerata Hildenbrandia rubra Potamogeton perfoliatus Stuckenia pectinata Myriophyllum spicatum 4m Kuva B3 A, B. Makrofyyttilinjamenetelmällä saatujen tulosten perusteella makrofyyttilajien esiintymisen ja niiden peittävyyden muutokset syvyyden muutoksen suhteen linjoilla a ja b. Kuvassa B Hildenbrandia rubra on jätetty pois kuvasta, koska lajin peittävyyden määrittämiseen liittyy sen kasvutavasta johtuen paljon epävarmuustekijöitä. Laji esiintyy kalliopinnoilla solukerroksen paksuisena peittona. Välillä laji jää muiden korkeampisekovartisten lajien peittoon. Tällöin Hildenbradian peitävyyden luotettava määrittäminen on vaikeaa. Lajin arvioitu peittävyys on kuitenkin ilmoitettu kenttäkaavakkeissa (liite B1). B Potentiaalinen kasvualan ja paljas potentiaalinen kasvuala Vesipuitedirektiivin mukaiseen makrofyyttiseurantaan kuuluu potentiaalisen kasvualan ja paljaan potentiaalisen kasvualan määrittäminen. Tätä tietoa kerätään toistaiseksi menetelmän kehitystyötä varten. Tässä yhteydessä tuloksista voidaan kuvan B4 perusteella todeta, että linjoilla a ja b on makroleville potentiaalista kasvualaa niiden havaitun syvyyslevittäytymisen alarajalla. A Linja a 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % B Linja b 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % 0,1m 1m Potentiaalinen kasvuala % 0,1m Potentiaalinen kasvuala % 2m Paljas potentiaalinen kasvuala % Paljas potentiaalinen kasvuala % 3m 1m 4m Kuva B4 A,B. Potentiaalisen ja paljaan potentiaalisen kasvualan vertikaalinen esiintyminen linjoilla a ja b. X-akseli peittävyys %, y-akseli syvyys metriä. Pylväät sisältävät kahdenlaista tietoa: pylvään musta osa kertoo kuuden neliömetrin havaintoruudulla olevan makrolevien esiintymiselle sopivan pohjan laadun määrän. Pylvään valkoinen osa kertoo potentiaalisella kasvualueella olevan paljaan pohjan alan, joka on sovelias makrolevien kasvulle, mutta jossa leviä ei kuitenkaan esiinny. Kuvista voidaan päätellä, että makrofyyttilinjan syvässä päässä on edelleen makrofyyteille potentiaalista kasvualaa. Pohjan laatu muuttuu raekokonsa puolesta makrofyyteille ei-sopivaksi noin viiden metrin syvyydessä linjalla a ja noin kahden metrin syvyydessä linjalla b. Linjalla b ei syvyysvyöhykkeellä 0,1 metriä esiintynyt makrofyyttejä. B Yhtenäisen rakkolevävyöhykkeen alakasvuraja Tutkituilla linjoilla ei esiintynyt rakkolevää siinä määrin, että sen perusteella olisi voitu määrittää yhtenäisen vyöhykkeen alakasvuraja. 38

39 Linja Syvyys (m) Replikaatti Theodoxus fluviatilis Potamopyrgus jenkinsii Bithynia tantaculata Hydrobia ulvae/ventrosa Lymnea spp. Saduria entomon Idothea baltica Gammarus sp. Macoma baltica Mytilus trossulus/edulis Cerastoderma glaucum B3.2. Pohjaeläinnäytteenoton tulokset B Pohjaeläimet Linjalta a löydettiin yhteensä yhdeksän pohjaeläintaksonia (taulukko B3). Suurin taksoni yksilölukumäärän mukaan oli leväsiira (Idotea baltica) (25 yksilöä) ja toiseksi suurin taksoni oli Gammarus sp. (11 yksilöä). Linjalta b löydettiin yhteensä viisi pohjaeläintaksonia (taulukko B3). Suurin taksoni yksilölukumäärän perusteella oli liejusimpukka (Macoma baltica) (3 yksilöä) ja toiseksi suurin taksoni oli kotilo Bithynia tantaculata (2 yksilöä). Liejusimpukan esiintyminen selittyy sillä, että linjan b pohjaeläinnäytteet otettiin osin pehmeältä pohjalta. Taksonien yksilömäärien suhteelliset osuudet on esitetty kuvassa B5. Taulukko B3. Kaapelireitin rantautumispaikoilta (linjat a ja b) löydetyt pohjaeläintaksonit on ilmoitettu yksilöä per neliömetri. Absoluuttiset yksilömäärät on muutettu kertoimella 25 vastaamaan yksilömääriä per neliömetri. a 0 a 1 a a a a a a b 0 b 1 b 2 1 b b b 3 1 b b % 100 % 90 % 90 % 80 % Cerastoderma glaucum 80 % 70 % Mytilus trossulus/edulis 70 % 60 % 50 % 40 % Macoma baltica Gammarus sp. Idothea baltica Saduria entomon 60 % 50 % 40 % Cerastoderma glaucum Macoma baltica Bithynia tantaculata Potamopyrgus jenkinsii 30 % 20 % 10 % Lymnea spp. Hydrobia ulvae/ventrosa Theodoxus fluviatilis 30 % 20 % 10 % Theodoxus fluviatilis 0 % Linja a Kuva B5. Pohjaeläintaksonien suhteelliset osuudet linjoilla a ja b. 0 % Linja b 39

40 Linja Syvyys (m) Replikaatti Linja Syvyys (m) Replikaatti B Makrofyytit pohjaeläinnäytteenoton yhteydessä Taulukosta B4 ja kuvassa B6 B nähdään, että linjalla a suurin makrofyyttien biomassa sijoittuu kahden metrin syvyysvyöhykkeelle. Syvyyden lisääntyessä biomassa vähenee. Linjalla a keskimääräinen biomassa oli 192,1 DWg/m 2 syvyysvyöhykkeellä kaksi metriä, ja 132,8 DWg/m 2 syvyysvyöhykkeellä kolme metriä. Taulukko B4. Linjoilla a ja b esiintyvien makrofyyttien kuivapainot ilmaistuna grammaa per neliömetri. Kuivapaino DWg/m2 a 0 b 0 a 1 b 1 Kuivapaino DWg/m2 a ,9 b 2 1 ei leviä a ,6 b 2 2 ei leviä a ,9 b 2 3 ei leviä a ,5 b 3 1 ei leviä a ,8 b 3 2 ei leviä a ,0 b 3 3 ei leviä B Pohjaeläintaksonien yksilömäärien muutos syvyyden suhteen Tarkasteltaessa keskimääräisiä arvoja, linjan a syvyysvyöhykkeiltä löytyneiden pohjaeläinten keskimääräiset yksilömäärät olivat 53,1 (2 metriä) ja 22,2 (3 metriä) yksilöä per neliömetri (taulukko B5, kuva B6). Suurin yksilömäärä esiintyi syvyysvyöhykkeellä kolme metriä. Vallitseva taksoni oli leväsiira (Idotea baltica). Linjalla b keskimääräiset yksilömäärät olivat 10,4 (2 metriä) ja 12,5 (3 metriä) yksilöä per neliömetri. Suurin yksilömäärä esiintyi syvyysvyöhykkeellä kolme metriä. Vallitseva taksoni oli liejusimpukka (Macoma baltica) (kuva B7). A Linja a, yksilöä / m2 B Linja a, makrofyytit kuivapaino DWg/m2 0,0 20,0 40,0 60,0 80,0 100,0 120,0 0,0 50,0 100,0 150,0 200,0 250,0 300,0 350,0 2m 2m 3m 3m Kuva B6 A, B. Linjan a eläintaksonien yksilömäärät ja makrofyyttien kuivapainot syvyyden funktiona. Linja b, yksilöä / m2 0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 2m 3m Kuva B7. Linjan b eläintaksonien yksilömäärät syvyysvyöhykkeillä. 40

41 Linja Syvyys (m) Theodoxus fluviatilis Potamopyrgus jenkinsii Bithynia tantaculata Macoma baltica Cerastoderma glaucum Keskiarvo eläimet Hajonta Linja Syvyys (m) Theodoxus fluviatilis Hydrobia ulvae/ventrosa Lymnea spp. Saduria entomon Idothea baltica Gammarus sp. Macoma baltica Mytilus trossulus/edulis Cerastoderma glaucum Keskiarvo eläimet Hajonta Kuvien B6 ja B7 arvot on laskettu seuraavasti: Syvyysvyöhykkeille, joilta otettiin kolme rinnakkaisnäytettä: jos eläimiä ei esiintynyt jossain kolmesta näytteessä, arvoksi ko. näytteelle asetettiin 0. Kuvien B6 ja B7 yksilömäärät ja hajonnat laskettiin syvyysvyöhykkeiden keskiarvojen (kuvaus edellä) keskiarvosta siten, että puuttuvin kohtiin ei lisätty nollaa, kuten on esitetty taulukoissa B5 ja B6. Taulukko B5. Kuvan B6 perusta. a 2m 50,0 8,3 16,7 191,7 58,3 16,7 58,3 25,0 53,1 59,4 a 3m 8,3 16,7 16,7 33,3 33,3 25,0 22,2 9,2 Taulukko B6. Kuvan B7 perusta. b 2m 8,3 16,7 8,3 8,3 10,4 4,2 b 3m 8,3 16,7 12,5 5,9 B3.4. Tutkimusalueen pohjaprofiilin kartoitus viistokaikuluotaimella Vesipuitedirektiivin mukainen pohjan geologinen luokittelu tapahtuu kuuden neliömetrin tutkimusruudulla. Laajemman yleiskuvan saamiseksi pohjan geologisesta koostumuksesta ja topografiasta aluetta tutkittiin viistokaikuluotaimella. Kuvassa B8 on esitetty viistokaikuluotaimen kuva makrofyyttilinjan alueelta linjan b kohdalla. Pohjanlaatu oli pääasiassa sora hiekka savi-seosta. Linja a Voimalaitos FURUVIKEN Hiekkasavipohjaa Kuva B8. Viistokaikuluotaimen kuvaa hiekka savipohjasta 3 4 metrin syvyydeltä linjalta b, voimalaitoksen edustalta. 41

42 B4. Alueen luontotyypit Natura-luokittelun mukainen luontotyyppi oli Riutta (1170). Suomen rannikolta voidaan myös määrittää 12 erilaista (kansallista) vedenalaista luontotyyppiä (Raunio ym. 2008a, b) (taulukko B7). Luontotyyppien antamaa tietoa käytetään mm. merten aluesuunnittelussa perusteluna esimerkiksi suojelutarpeelle sekä mahdollisten uhkien ja riskien arvioimiseksi. Taulukossa B7 on lueteltu Suomen rannikon luontotyypit sekä merkitty ne, jotka esiintyivät tutkittujen kaapelin rantautumiskohtien linjoilla a ja b. Ominaisten lajien vähäisen esiintymisen vuoksi on tulkinnallista, määritetäänkö luontotyypit kallio- ja kivikkopohjien rakkoleväyhteisöt, punaleväyhteisöt, vesisammalyhteisöt ja sinisimpukkayhteisöt havaituksi. Taulukko B7. Suomen rannikon luontotyypit. Tutkittujen kaapelin rantautumiskohtien linjoilta a ja b löytyneet luontotyypit (x). (x) =tulkinnallinen. Linja a Linja b 1.Hydrolitoraalin rihmaleväyhteisöt x x 2.Sublitoraalin rihmaleväyhteisöt x 3.Kallio- ja kivikkopohjien rakkoleväyhteisöt x 4.Palleroahdinpartayhteisöt 5.Punaleväyhteisöt x 6.Meriajokasyhteisöt 7.Uposkasvivaltaiset pohjat x 8.Näkinpartaisniityt 9.Vesisammalyhteisöt x 10.Sinisimpukkayhteisöt x 11.Valoisan kerroksen pohjaeläinyhteisöt x x 12.Valoisan kerroksen alapuoliset pohjaeläinyhteisöt B5. Kirjallisuutta HELCOM / Bäck S. 1999: Guidelines for monitoring of phytobenthos plant and animal communities in the Baltic Sea. Annex for HELCOM COMBINE programme. Raunio A., Schulman A. & Kontula T. (toim.) 2008a: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1. Tulokset ja arvioinnin perusteet Suomen ympäristö 8 (1). Raunio A., Schulman A. & Kontula T. (toim.) 2008b: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2. Suomen ympäristö 8 (2). Ruuskanen A. 2009: Rannikon makrofyyttiseurannan menetelmäpäivitys (i) Makrofyyttiseuranta (ii) Rakkoleväseuranta Suomen ympäristökeskus. Torn K. & Martin G: 2011: Assessment method for the ecological status of Estonian coastal waters based on submerged aquatic vegetation. WIT Transactions on Ecology and the Environment. 150: Westerbom M., Kilpi M. & Mustonen O. 2002: Blue mussels, Mytilus edulis, at the edge of the range: population structure, growth and biomass along a salinity gradient in the north-eastern Baltic Sea. Marine Biology 140:

43 Liite B1: Kenttäkaavakkeet linjoilta a b. Paikka Furuholm pvm Linja a Linjan suunta astetta 270 Lat (WGS 84) ' Lon (WGS84) ' Tekijä: Teemu Mustasaari Syvyys 0, Pohjamitan metriluku Potentiaalinen kasvuala % Paljas potentiaalinen kasvuala % Makrofyytit peit. pituuspeit. pituuspeit. pituuspeit. pituuspeit. pituus % mm % mm % mm % mm % mm Cladophora glomerata Cladophora rupestris 5 Pilayella littoralis 5 Fucus vesiculosus Furcellaria lumbricalis Ceramium tenuicorne Audouinella purpurea 10 1 Fontinalis sp Pohjan laatu (osuus %) Kallio Lohkare Kivikko 60 Sora Hiekka Muta m x rasti, jos vedenkorkeus huomioitu. Paikka Furuholm pvm Linja b Linjan suunta astetta 280 Lat (WGS 84) ' Lon (WGS84) ' Tekijä: Teemu Mustasaari Syvyys 0,1 1 ei kasvillisuutta >2m Pohjamitan metriluku 6 Potentiaalinen kasvuala % 80 Paljas potentiaalinen kasvuala % 30 Makrofyytit peit. pituuspeit. pituuspeit. pituus % mm % mm % mm Cladophora glomerata 50 Hildenbrandia rubra 50 0,1 Potamogeton perfoliatus Stuckenia pectinata Myriophyllum spicatum Pohjan laatu (osuus %) Kallio Lohkare Kivikko 80 Sora Hiekka 20 Muta m x rasti, jos vedenkorkeus huomioitu. 43

44 Liite C: Siipyyn matalikkoalue Sisällys C1. Työn tarkoitus...45 C2. Näytteenotto...45 C2.1. Vesipuitedirektiivin (VPD:n) mukainen makrofyyttiseuranta...47 C2.2. Pohjaeläinnäytteenotto...47 C2.3. Rakenin matalikko...48 C2.4. Uusintanäytteenotto 2012 pisteillä...48 C2.5. Näytteiden käsittely...48 C2.6. Tutkimusalueen pohjaprofiilin kartoitus viistokaikuluotaimella...48 C2.7. Koejärjestely...48 C2.8. Kokonaiskuvan selvittäminen makrofyyttivyöhykkeisyydestä...49 C3. Tulokset...49 C3.1. VPD:n mukaisen makrofyyttiseurannan tulokset...49 C Pohjan metriluku ja syvyys, eli pohjan ja makrofyyttilinjojen profiilit...49 C Pohjan geologiset ominaisuudet linjoilla...50 C Makrofyytit...51 C Potentiaalinen kasvualan ja paljas potentiaalinen kasvuala...52 C Yhtenäisen rakkolevävyöhykkeen alakasvuraja...53 C3.2. Tulokset Rakenin matalikolta...54 C3.3. Uusintanäytteenotto vuoden 2012 näytepisteillä...54 C3.4. Kokonaiskuva makrofyyttivyöhykkeisyydestä...56 C3.5. Pohjaeläinnäytteenoton tulokset...59 C Pohjaeläimet...59 C Pohjaeläintaksonien yksilömäärien tarkastelu (muut taksonit kuin sinisimpukka)...59 C Sinisimpukka...62 C4. Makrofyytit, pohjaeläinten yksilömäärät ja sinisimpukoiden märkäpainon riippuvuuksista...63 C5. Aineiston tarkastelu tilastollisin yksi- ja monimuuttujamenetelmin...65 C5.1. Diversiteetti...65 C5.2. Aineiston tarkastelu yksimuuttujamenetelmin...65 C Muut pohjaeläintaksonit kuin sinisimpukka (Mytilus)...66 C Sinisimpukka (Mytilus)...66 C Makrolevien kuivapaino...68 C5.3. Aineiston tarkastelu monimuuttujamenetelmin...70 C6. Tutkimusalueen pohjaprofiilin kartoitus viistokaikuluotaimella...71 C7. Alueen luontotyypit...71 C9. Kirjallisuutta...72 Liite C1. Linjat a h: kenttähavainnot Liite C2 5C Linjojen topografia viistokaikuluotaimen kuvan mukaan

45 C1. Työn tarkoitus Työn tarkoitus on selvittää Siipyyn edustan matalikkoalueen vedenalaisen luonnon selkärangattomien ja makrofyyttien eli vesikasvien esiintymistä. Tämä tutkimus on jatkoa ja lisäystä vuonna 2012 tehdylle tutkimukselle, jossa tutkittiin syvyysvyöhykkeitä 13 ja 21 metrin välillä. Laajempi kirjallisuuteen viittaaminen on tapahtunut vuoden 2012 raportissa. C2. Näytteenotto Tässä työssä Siipyyn merialue jaettiin kolmeen osa-alueeseen (kuva C1). Jaon perusteena olivat alueen matalikot, joilta löytyi vesipuitedirektiivin mukaisen seurantamenetelmän perustana olevia syvyysvyöhykkeitä. Matalikot olivat toisistaan 3 8 kilometrin etäisyydellä erillään, jotta niitä voitiin käsitellä tilastollisessa mielessä toisistaan riippumattomina. Tutkimus tehtiin makrofyyttien osalta vesipuitedirektiivin mukaista seuranta- ja monitorointimenetelmää käyttäen (Ruuskanen 2009). Pohjaeläinten osalta tutkimus tehtiin erillisen tutkimussuunnitelman mukaisesti (HELCOM). Seurantamenetelmässä käytetty tutkimuslinja on enimmillään 100 metrin pituinen, ja sen on tarkoitus alkaa meren pinnasta ja päätyä kasvillisuuden alarajan syvyydelle. Siipyyn matalikkoalueiden topografiat olivat sellaisia, että käytännössä 100 metrin matka ei kattanut missään tutkitussa paikassa pinnan ja kasvillisuuden alakasvurajan välistä aluetta. Matalimmillaan matalikot olivat noin neljän metrin syvyisiä ja tällöinkin kyseessä olivat yksittäiset vedenalaiset kallionyppylät. Tutkimuslinjojen paikat valittiin siten, että viistokaikuluotaimella luodattiin matalikon reunamalta sellainen kaistale, joka kattoi mahdollisimman monta syvyysvyöhykettä (6 7 m, 7 8 m, jne.) 100 metrin matkalla. Tällä menetelmällä löydettiin linjat, jotka kattoivat syvyysvälin 6 12 metriä. Jotta saataisiin kokonaiskuva alueen makrolevävyöhykkeisyydestä otettiin lisäksi näytteitä yksittäisistä näytepisteistä Rakenin matalikon etelä- ja pohjoisosasta noin neljän metrin syvyydestä. Nämä paikat olivat kaikkein matalimmat löydetyt syvyydet. Lisäksi otettiin näytteet metrin syvyysvyöhykkeiltä tarkoituksena kattaa makrolevien alakasvurajan alue. Nämä syvät näytteet olivat samalla vuoden 2012 näytteenotossa monitoroituja seurantapisteitä. Tutkimuslinjat ja yksittäiset näytteenottopisteet esitellään kuvassa C1 ja taulukossa C1. 45

46 Osa-alue III BACI 1 f e Osa-alue III Osa-alue II BACI 2 d c Osa-alue II Osa-alue I Osa-alue I BACI 3 Yksittäinen näytteenottopiste g Raken h Vesipuitedirektiivin mukainen makrofyyttilinja Kuva C1. Vasemmassa kuvassa on karttapohjalla Siipyyn edustan merialue, osayleiskaavan alue ja tämän tutkimuksen tukimuslinjojen sijoittuminen (palkit). Kuvaan on myös kirjattuna muita tutkimuspisteitä kokonaiskuvan hahmottamiseksi (mutta näille ei tule antaa merkitystä tässä tutkimuksessa). Oikeassa kuvassa on esitetty yksinkertaistetussa muodossa sama merialue ja matalikot (tummennettu alue), joilla tämä tutkimus tehtiin. Oikeanpuolisen kuvan tarkoitus on toimia visuaalisena apuna alueen hahmottamisessa myöhemmin. Esimerkiksi Rakenin matalikolla sijaitsee kaksi vesipuitedirektiivin mukaista makrofyyttilinjaa eli tutkimuslinjaa (tutkimuslinjat a ja b), sekä kaksi yksittäistä näytteenottopistettä (g ja h). Makrofyyttilinjat on kuvattu palkilla, yksittäiset näytteenottopisteet tähdellä. Oikeanpuoleisen kuvan mittakaava ja näytepisteiden suunnat viitteellisiä. b a Taulukko C1. Seurantalinjojen / -pisteiden alku- ja loppupäiden koordinaatit (WGS 84). Osa-alue Linja/ Alkukoordinaatti Loppukoordinaatti piste I a 'P 'I 'P 'I b 'P 'I 'P 'I II c 'P 'I 'P 'I d 'P 'I 'P 'I III e 'P 'I 'P 'I f 'P 'I 'P 'I Raken etelä g 'P 'I Raken pohjoinen h 'P 'I Uusinta BACI1(261) P I Uusinta BACI2(283/268) P I Uusinta BACI3(327/267) P I Tuloksissa kuvaillaan alueen ominaisuuksia (i) vesipuitedirektiivin mukaisen makrofyyttiseurantaohjelman antaman tiedon perusteella, (ii) pohjaeläinnäytteenoton antaman tiedon perusteella, (iii) eliöryhmien riippuvuuksia yhdisteltyjen em. aineistojen avulla ja (iv) eliöryhmien osalta yksi- ja monimuuttujamenetelmien kautta. 46

47 C2.1. Vesipuitedirektiivin (VPD:n) mukainen makrofyyttiseuranta Tutkimuslinjalla tarkoitetaan ympäristöhallinnon vesipuitedirektiivin (VPD:n) mukaista makrofyyttiseurantamenetelmää (Ruuskanen A. 2009), jonka kuvaus lyhyesti on seuraava: Pohjamittanauha vedetään pohjan myötäisesti veden rajasta niin syvälle kuin kasvillisuutta esiintyy. Kasvillisuuden alarajaan vaikuttaa syvyys, jossa valon määrä on esiintymistä rajoittava tekijä, sekä pohjan laatu, joka voi olla makrofyyttien kasvulle epäedullinen. Kun pohjamittanauha on vedetty, sukeltaja määrittää kultakin metrin syvyysvyöhykkeeltä (0 1 m, 1 2 m, 2 3 m jne.) seuraavat muuttujat: (i) lajisto (makrofyytit) (ii) lajiston peittävyys prosentteina (iii) lajiston korkeus millimetreinä (iv) potentiaalinen kasvuala (v) paljas potentiaalinen kasvuala (vi) geologinen luokittelu (vii) yhtenäisen rakkolevävyöhykkeen alakasvuraja Edellä mainitut määritykset tehdään 6 m 2 pinta-alalta jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä (6 7 m, 7 8 m, jne.). Merenpohjan topografien selvittämiseksi määritetään: (viii) syvyys (ix) pohjamittanauhan metrilukema C2.2. Pohjaeläinnäytteenotto Pohjaeläinnäytteenottoon ei ole olemassa vesipuitedirektiivin mukaista menetelmää. Tässä työssä pohjaeläinnäytteenotto yhdistettiin vesipuitedirektiivin mukaiseen makrofyyttinäytteenottoon siten, että pohjaeläinnäytteet otettiin samoilta syvyysvyöhykkeiltä kuin makrofyyttilinjojen havainnot tehtiin. Näytteet otettiin saman 6 m 2 näytealan sisältä, jolta makrofyyttilinjan määritykset tehtiin (kuva C2). Pohjaeläinnäytteet otettiin 20 cm x 20 cm näytekehikolla, nk. Kautsky-noutimella. Näytekehikkoon on kiinnitetty keräyspussi, johon ruudulta kaavitaan biologinen materiaali. Kultakin syvyysvyöhykkeeltä otettiin kolme rinnakkaisnäytettä (esim. Westerbom ym. 2002). Näytteistä määritettiin lajisto (taksonit), taksonien yksilömäärät muilta kuin sinisimpukalta, sekä sinisimpukan osalta märkäpaino. Makrofyyttiseurannassa monitorointiin käytetty pinta-ala (6m 2 ) Pohjaeläinnäytteenottoon käytetty pintaala (0,04m 2 ) Kuva C2. Vesipuitedirektiivin mukaisessa makrofyyttiseurantamenetelmässä käytettiin jokaisella syvyysvyöhykkeellä kuuden neliömetrin näytealaa. Pohjaeläinten kohdalla näytteet otettiin makrofyyttiseurantaruudun sisäpuolelta 20 x 20 cm kokoisella ruudulla. Pohjaeläinnäytteitä otettiin kolme rinnakkaisnäytettä. Kuvan ruutujen mittasuhteet ovat viitteellisiä. 47

48 Pohjaeläinnäytteenotossa noutimeen kerättiin myös makrofyytit. Kerätyistä makrofyyteistä mitattiin yhdistetty kuivapaino (mm. Torn & Martin 2011). Tällöin pohjaeläinten esiintymistä voidaan tarkastellaan suhteessa makrofyyttien esiintymiseen (kappale 4.) Vaikka makrolevänäytteet on otettu pohjaeläinnäytteenotossa samalta näyteruudulta, jolla vesipuitedirektiivin mukainen makrofyyttiseuranta on tehty, näiden kahden menetelmän tuloksia käsitellään edempänä erikseen. C2.3.Rakenin matalikko Rakenin matalikolta otettiin näytteitä sen pohjois- ja eteläosasta kahdelta yksittäiseltä näytteenottopisteeltä. Tarkoitus on saada kokonaiskuva alueen rantavyöhykkeestä. C2.4. Uusintanäytteenotto 2012 pisteillä Vuonna 2013 otettiin uusintanäytteet kolmelta vuonna 2012 monitoroidulta yksittäiseltä näytepisteeltä. Tarkoitus on selvittää näytepisteiden vuosien välistä vaihtelua. C2.5. Näytteiden käsittely Pohjaeläinnäytteet siivilöitiin 0,5 mm seulalla ja säilöttiin 70% etanoli merivesi-liuokseen myöhemmin tapahtunutta lajinmääritystä varten. Määritys tehtiin stereomikroskoopilla 50- kertaisella suurennoksella. Makrofyyttien kuivapaino määritettiin kuivattamalla leviä 64 ⁰C lämpötilassa 24 tuntia. C2.6. Tutkimusalueen pohjaprofiilin kartoitus viistokaikuluotaimella Viistokaikuluotaimella selvitettiin pohjan syvyysprofiili ja laatu siten, että tutkimuslinja sijaitsee aluetta edustavalla pohjanlaatutyypillä. C2.7. Koejärjestely Siipyyn jokaisella kolmella matalikoilla (osa-alueet I, II ja III) tehtiin kaksi VPD:n mukaista makrofyyttilinjaa ja yksi pohjaeläinlinja; yhteensä kuusi makrofyyttilinjaa ja kolme pohjaeläinlinjaa. Osa-alueet sijaitsivat toisistaan 3 8 kilometrin päässä. Osa-alueiden sisällä vierekkäiset makrofyyttilinjat sijaitsivat noin kymmenen metrin päässä toisistaan (kuva C1). Rakenin matalikon keskeltä otettiin näytteet matalikon pohjoisosasta yhdestä näytepisteestä (näytepiste g) ja eteläosasta yhdestä näytepisteestä (näytepiste h) käyttäen makrofyyteille 6 m 2 näytealaa ja pohjaeläinten osalta pohjaeläinseurantamenetelmää. Vuoden 2012 yksittäisiltä näytepisteiltä otettiin näytteet samalla menetelmällä kuin 2012 (näytepisteet BACI 1, 2 ja 3). Menetelmä on verrannollinen VPD:n ja pohjaeläinnäytteenottomenetelmien kanssa. Näytteet kerättiin Näytteenotto on esitelty yhteenvetona taulukossa C2. 48

49 Taulukko C2. Yhteenvetotaulukko näytteenotosta. Osa-alue Linja/ Pvm Makrofyyttilinja Pohjaeläinnäytteenotto ja piste makrolevien kuivapaino I a x x b x II c x x d x III e x x f x Raken etelä g x Raken pohjoinen h x BACI1 (261) x BACI2 (283/268) x BACI3 (327/267) x C2.8. Kokonaiskuvan selvittäminen makrofyyttivyöhykkeisyydestä Siipyyn alueen makrofyyttien vyöhykkeisyyden kokonaiskuvan saamiseksi yhdistettiin kaikki vuosina 2012 ja 2013 kerätty aineisto. C3. Tulokset Kappaleissa C kuvaillaan alueen ominaisuuksia vesipuitedirektiivin mukaisen makrofyyttiseurantaohjelman antaman tiedon perusteella. Kappaleissa C kuvaillaan alueen ominaisuuksia pohjaeläinnäytteenoton antaman tiedon perusteella. Kappaleissa C4. kuvaillaan eliöryhmien riippuvuuksia yhdisteltyjen em. aineistojen avulla. Kappaleissa C5. kuvaillaan alueen ominaisuuksia eliöryhmien osalta yksi- ja monimuuttujamenetelmien kautta. C3.1. VPD:n mukaisen makrofyyttiseurannan tulokset Seuraavassa analysoidaan makrofyyttiseurantamenetelmän mukaisesti kerätty aineisto. Alueen kuvaus tehdään makrofyyttilinjamenetelmän mukaisesti kerättyjen havaintojen perusteella. Havainnot on esitetty liitteessä C1. C Pohjan metriluku ja syvyys, eli pohjan ja makrofyyttilinjojen profiilit Makrofyyttilinjojen aloituskohdat sijaitsivat matalikkoalueiden reunamilla noin kuuden metrin syvyydellä. Makrofyyttien fysikaalista alakasvurajaa ei pystytty määrittämään linjamenetelmän puitteissa pohjan topografian takia, sillä pohja syveni liian loivasti. Makrofyyttilinjojen profiilit ulottuivat horisontaalisesti linjoilla käytetyn pohjamittanauhan mukaan metrin päähän aloituspisteestä. Linjaa ei vedetty esim. 58:aa metriä pidemmälle jos syvyys ei lisääntynyt. Käytännössä linjojen suurimmaksi vertikaaliseksi syvyydeksi muodostui 12 metriä (kuva C3a). 49

50 Etäisyys aloituspisteestä (m) Syvyys 6m 8m 10m 12m linja a linja b linja c linja d linja e linja f Kuva C3a. Makrofyyttilinjojen profiilit. Symbolit viivoilla ovat havaintopisteitä. C Pohjan geologiset ominaisuudet linjoilla Linjojen aloituskohdilla kuuden metrin syvyydellä pohjan laatu oli peruskalliota. Syvyyden lisääntyessä pohjan geologinen luonne muuttui ensin louhikkoiseksi ja lopuksi kivikko sorapohjaksi noin yhdeksän metrin syvyydellä. Yleisesti tiedetään, että pohjaeliöiden ja pohja-aineksen raekoolla on riippuvuus. Toistaiseksi ei ole tutkimustietoa eliöiden esiintymisen ja pohja-aineksen raekoon välisistä suhteista Suomen rannikolla. Kuvassa C3b on esitetty makrofyyttien esiintymisen näkökulmasta epästabiilin eli kasvukelvottoman pohja-aineksen määrän muutos syvyyden muutoksen suhteen. Epästabiiliksi pohja-ainekseksi määritellään soraa pienempi raekoko (halkaisijaltaan <20mm). Kuvasta C3b nähdään, että epästabiilin pohja-aineksen määrällä on positiivinen trendi syvyyden suhteen. Pohjan geologiset ominaisuudet linjoilla on esitetty liitteessä C1 ja kuvattu liitteissä C2 C5. Epästabiilin pohja-aineksen osuus % m 5m 6m 7m 8m 9m 10m 11m 12m R² = 0,655 average Power (average) Kuva C3b. Epästabiilin pohja-aineksen (raekoko < 20mm) määrän muutos syvyyden muutoksen suhteen ja trendiviiva. Aineistona on keskiarvot linjoilta a h. 50

51 Vesipuitedirektiivin mukainen pohjan geologinen luokittelu tapahtuu kuuden neliömetrin tutkimusruudulla. Laajemman yleiskuvan saamiseksi pohjan geologisesta koostumuksesta ja topografiasta aluetta tutkittiin viistokaikuluotaimella kappaleessa C6. C Makrofyytit Makrofyyttilinjamenetelmällä saadun aineiston perusteella osa-alueiden (I, II ja III) makrofyyttien vyöhykkeisyys voidaan kuvailla yleisellä tasolla seuraavasti: Alueilla esiintyi yksi vuodenaikainen rihmalevä, Ectocarpus siliculosus, joka muodosti paikoin rehevän kasvuston 6 10 metrin syvyysvyöhykkeillä. Monivuotisia levälajeja oli neljä ja ne esiintyivät syvyysvyöhykkeillä 6 10 metriä. Valtalajina oli punalevä Polysiphonia fucoides, noin 13 metrin syvyydelle asti ja tätä syvemmällä valtalaji oli ruskolevä Sphacelaria arctica. Punalevä Furcellaria lumbricalis esiintyi kaikilla syvyysvyöhykkeillä. Punalevä Ceramium tenuicorne esiintyi vain yhdellä pisteellä. Monivuotisten levien kumulatiiviset peittävyydet vaihtelivat % välillä. Linjoilta löytynyt lajisto on esitetty koottuna taulukossa C3. Taulukko C3. Kokoomalista näytepisteillä havaituista makrofyyteistä. Ectocarpus siliculosus Sphacelaria arctica Furcellaria lumbricalis Polysiphonia fucoides Ceramium tenuicorne Lajien peittävyyksiä syvyyden suhteen linjoilla on esitetty kuvassa C4. 51

52 A Linja e B Linja f m 6m 7m 7m 8m Sphacelaria arctica 8m Sphacelaria arctica Furcellaria lumbricalis Furcellaria lumbricalis 9m Polysiphonia fucoides 9m Polysiphonia fucoides 10m 10m 11m 11m 12m 12m f e Alue III C 6m Linja c D 6m Linja d m 7m 8m Sphacelaria arctica 8m Sphacelaria arctica d c Alue II 9m Furcellaria lumbricalis Polysiphonia fucoides 9m Furcellaria lumbricalis Polysiphonia fucoides 10m 10m 11m 11m 12m 12m Raken Alue I F Linja a, kumulatiivininen peittävyys % G Linja b, kumulatiivinen peittävyys % m 6m 7m 7m b a 8m Sphacelaria arctica Furcellaria lumbricalis 8m Sphacelaria arctica Furcellaria lumbricalis 9m Polysiphonia fucoides Ceramium tenuicorne 9m Polysiphonia fucoides Ceramium tenuicorne 10m 10m 11m 11m 12m 12m Kuva C4 A G. Makrofyyttilinjamenetelmällä saatujen tulosten perusteella makrofyyttilajien esiintymisen ja niiden peittävyyden muutokset syvyyden muutoksen suhteen eri osa-alueilla linjoilla a, b, c ja d. Linjojen koodit on ilmoitettu kuvien x-akselilla. X-akseli = makrofyyttilajien kumulatiivinen peittävyys. Huomaa, että kuvien kirjainkoodit ovat eri kuin linjojen koodit. Kuutta metriä matalammat ja 12 metriä syvemmät, eli tutkimuslinjojen ulkopuolisten yksittäisten näytteenottojen tulokset on esitetty kohdassa Tulokset Rakenin matalikolta kohdassa 3.2. ja kokonaiskuva makrolevien vyöhykkeisyydestä on esitetty kohdassa Uusintanäytteenotto vuoden 2012 näytepisteillä kohdassa 3.3. C Potentiaalinen kasvualan ja paljas potentiaalinen kasvuala Vesipuitedirektiivin mukaiseen makrofyyttiseurantaan kuuluu potentiaalisen kasvualan ja paljaan potentiaalisen kasvualan määrittäminen. Tätä tietoa kerätään toistaiseksi menetelmän kehitystyötä varten. Tässä yhteydessä tuloksista voidaan kuvan C5 perusteella todeta, että syvyyden lisääntyessä paljaan potentiaalisen kasvualan määrä kasvaa, ja että kaikilla linjoilla on makroleville potentiaalista kasvualaa tutkimuslinjan loppupäässä 12 metrin syvyydessä. 52

53 A Linja e 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % B Linja f 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % 6m 6m 7m 7m 8m 8m 9m 9m 10m 10m 11m 11m 12m 12m Potentiaalinen kasvuala % Potentiaalinen kasvuala % f e Alue III C Paljas potentiaalinen kasvuala % Linja c 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % 6m D 6m Paljas potentiaalinen kasvuala % Linja d 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % 7m 7m d c Alue II 8m 9m 8m 9m 10m 10m 11m 11m 12m 12m Raken Alue I E Potentiaalinen kasvuala % Paljas potentiaalinen kasvuala % Linja a 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % F Potentiaalinen kasvuala % Paljas potentiaalinen kasvuala % Linja b 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % b a 6m 7m 6m 7m 8m 8m 9m 9m 10m 10m 11m 11m 12m 12m Potentiaalinen kasvuala % Paljas potentiaalinen kasvuala % Potentiaalinen kasvuala % Paljas potentiaalinen kasvuala % Kuva C5 A-F. Potentiaalisen ja paljaan potentiaalisen kasvualan vertikaalinen esiintyminen linjoilla a, b, c ja d. X-akseli on peittävyys %, y-akseli on syvyys metreissä. Pylväät sisältävät kahdenlaista tietoa: pylvään musta osa kertoo kuuden neliömetrin havaintoruudulla olevan makrolevien esiintymiselle sopivan potentiaalista kasvualaa sisältävän pohjan laadun määrän. Pylvään valkoinen osa kertoo potentiaalisella kasvualueella olevan paljaan pohjan alan, joka on sovelias makrolevien kasvulle, mutta jossa leviä ei kuitenkaan esiinny. Kuvista voidaan päätellä, että makrofyyttilinjan syvässä päässä (12 metrin syvyysvyöhykkeellä) on edelleen makrofyyteille potentiaalista kasvualaa. Linjojen koodit on ilmoitettu kuvien x-akselilla. Huomaa, että kuvien kirjainkoodit ovat eri kuin linjojen koodit. C Yhtenäisen rakkolevävyöhykkeen alakasvuraja Yhtenäisen rakkolevävyöhykkeen alakasvurajaa ei voitu käyttää ekologisen tilan määrittämiseen, koska alueella ei esiintynyt rakkolevää siten, että se täyttäisi seurannalle asetetut kriteerit. Rakenin matalikolla pisteessä h rakkolevää esiintyi kallion muodostamissa urissa yksittäisinä yksilöinä. 53

54 C3.2.Tulokset Rakenin matalikolta Rakenin matalikon pohjois- ja eteläosassa tehtiin yksittäiset pisteotannat. Matalimmat löydetyt syvyydet olivat 4 ja 4,8 metriä. Tutkimuspisteiden makrofyyttien lajisto ja niiden peittävyysprosentti on esitelty kuvassa C6. Näytepisteistä löytyivät ruskolevistä vuodenaikainen rihmalevä Ectocarpus siliculosus ja monivuotiset rakkolevä (Fucus vesiculosus) ja Sphacelaria arctica. Punalevistä löytyivät Polysiphonia fucoides ja Furcellaria lumbricalis. Vallitseva laji peittävyyden suhteen oli vuodenaikainen Ectocarpus siliculosus (80 100%). Muiden läjien peittävyydet vaihtelivat 5 30% välillä. Linja g, kumulatiivinen peittävyys % m Ectocarpus siliculosus Furcellaria lumbricalis Sphacelaria arctica Polysiphonia fucoides g Linja h, kumulatiivinen peittävyys % Raken h 4,8m Ectocarpus siliculosus Fucus vesiculosus Sphacelaria arctica Polysiphonia fucoides Kuva C6. Rakenin matalikon näytepisteiden g ja h suuntaa antavat sijainnit, niistä löydetty makrofyyttien lajisto ja peittävyysprosentti. C3.3. Uusintanäytteenotto vuoden 2012 näytepisteillä Vuoden 2013 uusintaotos vuoden 2012 näytepisteiltä tehtiin kolmella näytepisteellä: BACI 1(261) BACI 2(283/268) ja BACI3(327/267) vesipuitedirektiivin mukaisella monitorointimenetelmällä (kuva 1). Makrofyyttien osalta tulokset on esitetty kuvassa C7a ja pohjaeläinten osalta kuvissa C7b. Tarkoituksena oli täydentää tietoa makrofyyttivyöhykkeisyyden kokonaiskuvan saamiseksi ja selvittää vuosien välistä vaihtelua. Valtalajina vuosina 2012 ja 2013 oli monivuotinen ruskolevä Sphacelaria arctica. Silmämääräisesti tarkasteltuna vuosien välillä esiintyi eroja makrofyyttien lajistossa ja kasvuston peittävyydessä (kuva C7a). Erot muuttujissa olivat satunnaisia, eivätkä muodostaneet trendejä. 54

55 BACI 1(261) BACI2 (283/268) BACI3 (267/372) v2012 v2012 v2012 v2013 v Peittävyys % Peittävyys % v2013 Sphacelaria arctica Furcellaria lumbricalis Polysiphonia fucoides Sphacelaria arctica Furcellaria lumbricalis Polysiphonia fucoides Peittävyys % Sphacelaria arctica Kuva C7a. Vuoden 2013 näytteenotto ja uusintaotokset vuoden 2012 yksittäisillä näytepisteillä. Kuvista voidaan silmämääräisesti arvioida, että vuosien välillä esiintyi huomattavaa eroa makrofyyttilajistossa ja kasvuston peittävyydessä. Tutkimuspisteiden paikkojen välisiä, paikkojen sisäisiä ja vuosien välisiä eroja tutkittiin pohjaeläinnäytteenoton aineistolla. Näytteet kerättiin satunnaisesti valituilta kolmelta näytepisteeltä (BACI1, BACI2 ja BACI3) (Kuva C1). Näytepisteet sijaitsivat maantieteellisesti osa-alueiden ulkopuolella. Tarkasteltaessa kokonaisuutena eroja vuosina 2012 ja 2013 BACI-pisteillä ja erojen sijoittumista näytteenottoon osa-alueilla I, II ja III, nähdään, että vuoden 2012 eliöstö erosi vuoden 2013 eliöstöstä BACI näytepisteillä (kuva C7b). Lisäksi kuvasta C7b nähdään, että vuoden 2013 BACI pisteiden eliöstö oli samankaltaisempi osa-alueiden eliöstön kanssa kuin vuotta aikaisemmin omalla pisteellään. 55

56 Vuosi 2013 Vuosi 2012 Vuosi 2013, osaalueet I, II ja III Kuva C7b. Vuoden 2012 näytepisteiden eliöstön ja vuoden 2013 uusintaotosten eliöstön sijoittuminen toisiinsa nähden (erotettu katkoviivalla), sekä sijoittuminen kaikkien osa-alueiden tutkimusaineistoon NMDS ordinaatiossa. NMDS ordinaatio on periaatteessa kartta, jossa muuttujat sijoittuvat suhteessa toisiinsa. Mitä lähempänä muuttuja ovat, sitä samankaltaisempia ne ovat. Kuvasta nähdään, että eliöstö vuoden 2012 näytepisteissä erosivat huomattavasti eliöistä vuoden 2013 uusintaotoksessa samoilla näytepisteillä. Vuoden 2013 uusintaotoksessa näytepisteiden eliöstö oli samankaltaisempi koko muun aineiston kanssa, joka oli kerätty osa-alueilta I, II ja III. C3.4. Kokonaiskuva makrofyyttivyöhykkeisyydestä Kokonaiskuvan saamiseksi Siipyyn alueen makrofyyttien vyöhykkeisyydestä yhdistettiin kaikki vuosina 2012 ja 2013 kerätty aineisto. Kuvassa C8 A, B esitetään tämän aineiston perusteella makrofyyttien vertikaalinen vyöhykkeisyys Siipyyn merialueella. Kuvassa C8 B opportunistinen rihmalevä Ectocarpus siliculosus, jonka sukkessio on vahvasti vuodenaikaan sidottu, on jätetty pois monivuotisten lajien esiintymisen havainnollistamiseksi. Kuvassa C9 on esitetty löytyneiden lajien vertikaalinen jakautuminen lajikohtaisesti. 56

57 A B m 0m 1m 1m 2m 2m 3m 3m 4m 4m 5m 5m 6m 6m 7m 8m 9m 10m 11m 12m Ectocarpus siliculosus Ceramium tenuicorne Fucus vesiculosus Furcellaria lumbricalis Polysiphonia fucoides Sphacelaria arctica 7m 8m 9m 10m 11m 12m Ceramium tenuicorne Fucus vesiculosus Furcellaria lumbricalis Polysiphonia fucoides Sphacelaria arctica 13m 13m 14m 14m 15m 15m 16m 16m 17m 17m 18m Ei näytteenottoa 18m Ei näytteenottoa 19m Ei näytteenottoa 19m Ei näytteenottoa 20m 20m Kuva C8 A, B. Kuvassa A esitetään kaikkien havaittujen makrofyyttilajien vertikaalinen vyöhykkeisyys kasvuston peittävyys prosenttina (y-akseli). Kuvassa B opportunistinen rihmalevä, Ectocarpus siliculosus, on jätetty pois jotta monivuotisten levien osuus tulisi selvemmäksi. Matalin löytynyt näytteenottosyvyys oli neljä metriä. 57

58 0m 1m 2m 3m 4m 5m 6m 7m 8m 9m 10m 11m 12m 13m 14m 15m 16m 17m 18m 19m 20m Ectocarpus siliculosus m 1m 2m 3m 4m 5m 6m 7m 8m 9m 10m 11m 12m 13m 14m 15m 16m 17m 18m 19m 20m Fucus vesiculosus m 1m 2m 3m 4m 5m 6m 7m 8m 9m 10m 11m 12m 13m 14m 15m 16m 17m 18m 19m 20m Ceramium tenuicorne m 1m 2m 3m 4m 5m 6m 7m 8m 9m 10m 11m 12m 13m 14m 15m 16m 17m 18m 19m 20m Furcellaria lumbricalis Polysiphonia fucoides m 1m 2m 3m 4m 5m 6m 7m 8m 9m 10m 11m 12m 13m 14m 15m 16m 17m 18m 19m 20m Sphacelaria arctica m 1m 2m 3m 4m 5m 6m 7m 8m 9m 10m 11m 12m 13m 14m 15m 16m 17m 18m 19m 20m Ei näytteenottoa Ei näytteenottoa Kuva C9. Alueelta vuosina löytyneiden makrofyyttien vertikaalinen levittäytyminen peittävyys % ilmaistuna lajikohtaisesti. Matalin näytteenottosyvyys oli 4 metriä. 58

59 C3.5. Pohjaeläinnäytteenoton tulokset C Pohjaeläimet Tutkituilta näytteenottopisteiltä (tutkimuslinjat a, d, e ja yksittäiset näytteenottopisteet g ja h, sekä BACI 1, 2 ja 3) määritettiin yhteensä 23 pohjaeläintaksonia (taulukko C4). Taulukko C4. Määritetyt pohjaeläintaksonit. Gastropoda (kotilot) Theodoxus fluviatilis Potamopyrgus jenkinsii Hydrobia ulvae/ventrosa Lymnea spp. Jaera spp. Gammarus sp. Chironomidae Mollusca (nilviäiset) Mytilus edulis / trossulus Macoma baltica Cerastoderma glaucum Nereis diversicolor Oligochaeta sp. Marenzelleria sp. Prostomatella obscura Hydrachnidae Nematoda Turbellaria (värysmadot) Ostracoda Balanus improvisus Piscicola geometra Halicryptus spinulosus Työn painopistettä silmällä pitäen aineisto käsiteltiin seuraavasti: Sinisimpukka, joka oli yksilömäärältään selkeästi suurin taksoni, käsiteltiin erikseen muista taksoneista. Sinisimpukan osalta määritettiin biomassa märkäpainona. Yksilömääriä ei laskettu. Kaikista taksoneista paitsi sinisimpukasta laskettiin yksilömäärät, mutta biomassaa ei määritetty. Sinisimpukan märkäpaino määritettiin seuraavasti: Näyte laskettiin seulan läpi, huuhdeltiin ja ravisteltiin ja kuivattiin talouspaperilla ennen punnitusta. Sisältö ja kuoret punnittiin yhdessä. Punnituksessa käytetyn vaa an tarkkuus oli 0,01 g. Tulokset ilmoitetaan märkäpainona grammaa / m 2. Muunnettaessa Kautskyruudun pinta-ala neliömetriksi kertoimena oli 25. Punnituksen jälkeen näyte säilöttiin uudestaan 70- prosenttiseen etax merivesi-liuokseen. Pohjaeläinten esiintymistä tarkastellaan seuraavassa siten, että kaikkien linjojen ja näytepisteiden aineisto on yhdistetty. Tarkastelun yhteydessä viitatuissa taulukoissa löytyy näytekohtaiset arvot. C Pohjaeläintaksonien yksilömäärien tarkastelu (muut taksonit kuin sinisimpukka) Tarkasteltaessa kaikkia linjoja ja näytepisteitä (pois lukien sinisimpukka) yksilömäärältään suurin taksoni oli kotilo Hydrobia ulvae/ventrosa ja toiseksi suurin taksoni oli liejusimpukka Macoma baltica. Liejusimpukan kohdalla on todettava, että suuri yksilömäärä on peräisin yhdestä ainoasta näytepisteestä (piste h, Rakenin matalikon eteläosa), ja taksonin esiintyminen yksilömäärän suhteen oli muutoin suhteellisen vähäistä. (Taulukot C5 C8). Kuvassa C10 on esitetty pohjaeläintaksonien (muut kuin sinisimpukka) suhteelliset osuudet. 59

60 Linja Syvyys Replikaatti Gastropoda (kotilot) Theodoxus fluviatilis Potamopyrgus jenkinsii Hydrobia ulvae/ventrosa Lymnea spp. Jaera spp. Gammarus sp. Chironomidae Mollusca (nilviäiset) Macoma baltica Cerastoderma glaucum Nereis diversicolor Oligochaeta sp. Marenzelleria sp. Prostomatella obscura Hydrachnidae Nematoda Turbellaria (värysmadot) Ostracoda Balanus improvisus Piscicola geometra Halicryptus spinulosus Linja Syvyys Replikaatti Gastropoda (kotilot) Theodoxus fluviatilis Potamopyrgus jenkinsii Hydrobia ulvae/ventrosa Lymnea spp. Jaera spp. Gammarus sp. Chironomidae Mollusca (nilviäiset) Macoma baltica Cerastoderma glaucum Nereis diversicolor Oligochaeta sp. Marenzelleria sp. Prostomatella obscura Hydrachnidae Nematoda Turbellaria (värysmadot) Ostracoda Balanus improvisus Piscicola geometra Halicryptus spinulosus Taulukko C5. Pohjaeläintaksonit ja yksilömäärät (yksilöä per neliömetri) linjalla a. Huomaa, että Mytilus esitetään eri taulukossa. a a a a 7 1 a a a a a a a a a a a a a a a a a Taulukko C6. Pohjaeläintaksonit ja yksilömäärät (yksilöä per neliömetri) linjalla d. Huomaa, että Mytilus esitetään eri taulukossa. d d d d d d d d d d d d d d d d d d d d d

61 Linja Syvyys Replikaatti Gastropoda (kotilot) Theodoxus fluviatilis Potamopyrgus jenkinsii Hydrobia ulvae/ventrosa Lymnea spp. Jaera spp. Gammarus sp. Chironomidae Mollusca (nilviäiset) Macoma baltica Cerastoderma glaucum Nereis diversicolor Oligochaeta sp. Marenzelleria sp. Prostomatella obscura Hydrachnidae Nematoda Turbellaria (värysmadot) Ostracoda Balanus improvisus Piscicola geometra Halicryptus spinulosus Linja Syvyys Replikaatti Gastropoda (kotilot) Theodoxus fluviatilis Potamopyrgus jenkinsii Hydrobia ulvae/ventrosa Lymnea spp. Jaera spp. Gammarus sp. Chironomidae Mollusca (nilviäiset) Macoma baltica Cerastoderma glaucum Nereis diversicolor Oligochaeta sp. Marenzelleria sp. Prostomatella obscura Hydrachnidae Nematoda Turbellaria (värysmadot) Ostracoda Balanus improvisus Piscicola geometra Halicryptus spinulosus Taulukko C7. Pohjaeläintaksonit ja yksilömäärät (yksilöä per neliömetri) linjalla e. Huomaa, että Mytilus esitetään eri taulukossa. e e e e e e e e e e e e e e e e e e Taulukko C8. Pohjaeläintaksonit ja yksilömäärät (yksilöä per neliömetri) yksittäisillä näytteenottopisteillä g, h, BACI 1 (261), BACI 2 (283) ja BACI 3 (327). Huomaa, että Mytilus esitetään eri taulukossa. g g g h 4, h 4, h 4, , , ,

62 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % Halicryptus spinulosus Piscicola geometra Balanus improvisus Ostracoda Turbellaria (värysmadot) Nematoda Hydrachnidae Prostomatella obscura Marenzelleria sp. Oligochaeta sp. Nereis diversicolor Cerastoderma glaucum Macoma baltica Mollusca (nilviäiset) Chironomidae Gammarus sp. Jaera spp. Lymnea spp. Hydrobia ulvae/ventrosa Potamopyrgus jenkinsii Theodoxus fluviatilis Gastropoda (kotilot) 0 % 1 Kuva C10. Määritettyjen pohjaeläintaksonien (muut kuin sinisimpukka) suhteelliset osuudet. C Sinisimpukka Sinisimpukan biomassa märkäpainona ilmaistuna eri näytepisteissä on esitetty taulukossa C9. Nähdään, että suurin märkäpaino oli 1872,25 gww/m2 (linja e, syvyys 11 m, rinnakkaisnäyte numero 2). Kuvassa C11c on esitetty sinisimpukan märkäpainon muutos syvyyden muutoksen suhteen. 62

63 Syvyys Linja Replikaatti Mytilus trossulus/edulis Syvyys Linja Replikaatti Mytilus trossulus/edulis Syvyys Linja Replikaatti Mytilus trossulus/edulis Syvyys Linja Replikaatti Mytilus trossulus/edulis Taulukko C9. Sinisimpukan märkäpainot linjoilla a, d, e sekä yksittäisillä näytteenottopisteillä g, h, BACI 1 (261), BACI 2 (283) ja BACI 3 (327). 6 a 3 386,75 6 d e 1 192,75 4 g 1 9,5 6 a d 2 82,5 7 e 3 98,25 4 g a d 3 7,75 7 e 2 200,25 4 g 3 3,25 7 a d 1 139,25 8 e 3 113,5 7 a 3 356,25 7 d e 2 121,5 4,8 h 1 9,5 7 a d 3 78,75 8 e ,8 h a 3 760,25 8 d 1 34,75 9 e ,25 4,8 h 3 3,25 8 a ,5 8 d e ,25 8 a d 3 46,5 9 e 1 681, ,75 9 a d e 3 160, ,5 9 a 3 965,5 9 d 2 414,75 10 e ,75 9 a 1 996,25 9 d 3 443,75 10 e 1 476,75 10 a 1 908,5 10 d 1 768,5 11 e 1 639, ,75 10 a d 2 327,5 11 e , ,75 10 a 3 359,5 10 d 3 702,5 11 e a 1 203,25 11 d ,75 12 e 1 943,5 11 a 2 227,75 11 d 2 756,5 12 e , ,5 11 a 3 213,5 11 d e ,25 14, ,5 12 a 1 284,25 12 d 1 285,25 14, ,75 12 a 2 374,25 12 d 2 735,5 12 a 3 113,25 12 d 3 702,25 C4. Makrofyyttien, pohjaeläintaksonien yksilömäärien ja sinisimpukoiden märkäpainon riippuvuuksista Seuraavassa tarkastellaan pohjaeläinnäytteenoton yhteydestä määritettyjen pohjaeläintaksonien, sinisimpukan märkäpainon ja näytteenoton yhteydessä näytealalta kerättyjen makrofyyttilajien kokonaiskuivapainon riippuvuuksia. Tarkastelun kohteena ovat makrolevien kuivapainon, pohjaeläintaksonien lukumäärän ja sinisimpukoiden märkäpainon muutokset syvyyden muutoksen suhteen. Kuvassa C11 A nähdään, että suurin makrofyyttien biomassa sijoittuu neljän metrin syvyysvyöhykkeelle. Suurimman merkityksen kuivapainolle antaa vuodenaikainen Ectocarpus siliculosus. Jos tarkastellaan monivuotisia makrofyyttilajeja, suurin biomassa esiintyy yhdeksän metrin syvyysvyöhykkeellä. Syvyyden lisääntyessä biomassa vähenee. Tässä tapauksessa suurin näytteenottosyvyys oli 17 metriä, mutta makrofyyttikasvustot yltävät tätä syvemmälle. Suurin pohjaeläintaksonien yksilömäärä (Mytilus pois lukien) esiintyi viiden metrin syvyysvyöhykkeellä (kuva C11 B). Tuloksen perusteena on yksittäinen ja poikkeavan suuri Macoma baltica -simpukan esiintyminen yhdessä näytepisteessä. Muutoin pohjaeläintaksonien yksilömäärät saavuttivat huipun yhdeksän metrin syvyydessä. Mytilus saavutti suurimman biomassa märkäpainona mitattuna yhdeksän metrin syvyydessä (kuva C11 C). 63

64 A Makrolevä kuivapaino g/m 2 B Pohjaeläintaksoniyksilömäärä / m C 2 0,0 20,0 40,0 60,0 80,0 100, Mytilus gww/m m 1m 2m 3m 4m 5m 6m 7m 8m 9m 10m 11m 12m 13m 14m 15m 16m 17m Ei näytteenottoa Ei näytteenottoa 0m 1m 2m 3m 4m 5m 6m 7m 8m 9m 10m 11m 12m 13m 14m 15m 16m 17m Ei näytteenottoa Ei näytteenottoa 0m 1m 2m 3m 4m 5m 6m 7m 8m 9m 10m 11m 12m 13m 14m 15m 16m 17m Ei näytteenottoa Ei näytteenottoa Kuva C11 A C. Makrofyyttikasvuston kuivapainot, pohjaeläintaksonien yksilömäärät ja sinisimpukan märkäpainot syvyysvyöhykkeiden mukaan. Matalin näytteenottosyvyys oli neljä metriä. Kun tarkastellaan monivuotisia eliöryhmiä, aineistosta poistetaan syvyysvyöhykkeet 4 7 metriä, joilla esiintyi vuodenaikainen rihmalevä Ectocarpus siliculosus ja siihen assosioitunut pohjaeläimistö. Kuvasta C12 nähdään, että sinisimpukan märkäpainolla ja pohjaeläintaksonien yksilömäärällä on positiivinen trendi monivuotisten makrolevien kuivapainon kasvun suhteen Mytilus gww & yksilöä / m R² = 0,6385 R² = 0,6527 yksilöä ave mytilus ave Linear (yksilöä ave) Linear (mytilus ave) 0 0,0 20,0 40,0 60,0 80,0 Makrolevä gdw / m 2 Kuva C12. Sinisimpukan märkäpainon ja pohjaeläintaksonien yksilömäärien muutoksen trendiviivat makrofyyttien kuivapainon muutoksen (x-akseli) suhteen. Kuvien C11 ja C12 tulokset on laskettu seuraavasti. Syvyysvyöhykkeille, joilta otettiin kolme rinnakkaisnäytettä: jos eläimiä ei esiintynyt jossain kolmesta näytteestä, arvoksi ko. näytteelle asetettiin 0. Kuvien arvot ja hajonnat laskettiin syvyysvyöhykkeiden keskiarvojen (kuvaus edellä) keskiarvosta siten, että puuttuviin kohtiin ei lisätty nollaa. 64

65 C5. Aineiston tarkastelu tilastollisin yksi- ja monimuuttujamenetelmin. Aineistoa tarkasteltiin diversiteetin (kappale C5.1.), yksi- (kappale C5.2.) ja monimuuttujamenetelmillä (kappale C5.3.) PRIMER-E ohjelman avulla. Määrät ovat per 0,04m 2. C5.1. Diversiteetti Diversiteettiä tutkittiin Margalef ja Shannon -indekseillä. Yleisesti diversiteetti, eli taksonien yksilömäärä ja lukumäärä, ei eronnut tilastollisesti osa-alueiden I, II ja III välillä, eikä syvyysvyöhykkeiden välillä (taulukko C10 ja C11). Erojen puuttuminen saattaa johtua siitä, että yksi taksoni, Hydrobia ulvae/ventrosa -kotilo, oli yksilölukumäärältään niin vallitseva, että se peitti muut alleen, minkä lisäksi sinisimpukka ei ollut mukana analyysissä. Täytyy muistaa, että Hydrobia ulvae/ventrosa -kotilolla on voimakkaasti vuodenaikainen sukkessio, ja esimerkiksi muina vuodenaikoina kerätyt näytteet saattaisivat antaa toisenlaisen tuloksen. Taulukko C 10. Margalef indeksi. Dependent Variable:margalef Source Type III Sum of Squares Intercept depth site depth * site Tests of Between-Subjects Effects df Mean Square F Sig. Hypothesis 30, , ,373,009 Error,502 1,976,254 Hypothesis 1,003 6,167 1,187,380 Error 1,549 11,141 Hypothesis,505 2,253 1,794,212 Error 1,549 11,141 Hypothesis 1,549 11,141,967,490 Error 5,823 40,146 Taulukko C 11. Shannon indeksi. Dependent Variable:shannon Source Type III Sum of Squares Intercept depth site depth * site Tests of Between-Subjects Effects df Mean Square F Sig. Hypothesis 19, ,117 62,463,016 Error,607 1,982,306 Hypothesis 1,415 6,236 1,820,184 Error 1,425 11,130 Hypothesis,608 2,304 2,347,142 Error 1,425 11,130 Hypothesis 1,425 11,130 1,098,388 Error 4,723 40,118 C5.2. Aineiston tarkastelu yksimuuttujamenetelmin Seuraavassa tutkittiin yksittäisiä muuttujia (pohjaeläintaksonien laji- ja lukumäärien, sinisimpukan (Mytilus) märkäpainon, ja makrolevien kuivapaino) toisistaan erillään itsenäisesti. Analyysissä tutkittiin eroja/samankaltaisuuksia osa-alueiden välillä ja syvyysvyöhykkeiden välillä tilastollisin yksimuuttujamenetelmin. Analyysin aineistona käytettiin pohjaeläinnäytteenoton aineistoa eli pohjaeläintaksoneja ja makrofyyttien kuivapainoa. Sinisimpukka (tuorepaino) käsiteltiin erikseen muista pohjaeläintaksoneista. 65

66 Number of individuals per Kautsky frame C Muut pohjaeläintaksonit kuin sinisimpukka (Mytilus) Pohjaeläntaksoneja tarkasteltaessa nähdään, että syvyyden ja osa-alueen suhteen pohjaeläintaksonien lukumäärässä ei ollut eroja. Jotkin syvyysvyöhykkeet kuitenkin erosivat osaalueiden välillä (taulukko C12). Erityisesti 8 10 metrin syvyysvyöhykkeillä (kuva C13). Erot vaikuttivat satunnaisilta. Taulukko C12. Pohjaeläintaksonit: kaksisuuntainen ANOVA. Dependent Variable:totabu Source Intercept depth site depth * site Tests of Between-Subjects Effects Type III Sum of Squares df Mean Square F Sig. Hypothesis , ,557 79,955,015 Error 3043,012 1, ,233 Hypothesis 13372, ,767,502,794 Error 48793, ,780 Hypothesis 3286, ,320,370,699 Error 48793, ,780 Hypothesis 48793, ,780 4,138,000 Error 42878, , Esimerkiksi Osa-alueen I (Raken) eliöstö eroaa syvyysvyöhykkeellä 8 metriä muiden osa-alueiden eliöstöstä. 150 Osa-alue III 100 Osa-alue II Osa-alue I Depth in m Kuva C13. Pohjaeläntaksonien yksilömäärän vaihtelut syvyyksien mukaan eri osa-alueilla. Merkittävinä eroina voidaan mainita, että syvyysvyöhykkeellä kahdeksan metriä osa-alue I (Raken) erosi muista, syvyysvyöhykkeellä yhdeksän metriä osa-alue III erosi muista ja syvyysvyöhykkeellä 10 m osa-alue II erosi muista. C Sinisimpukka (Mytilus) Yleisesti, sinisimpukan määrä mitattuna märkäpainona ei eronnut tilastollisesti osa-alueiden välillä (taulukko C13), mutta samoin kuin muiden taksonien suhteen, interaktio oli olemassa tilastollisesti linjojen välillä riippuen syvyydestä (taulukko C14, kuva C14). 66

67 Mytilus g wwt Taulukko C13. Sinisimpukan märkäpaino: kaksisuuntainen ANOVA. Dependent Variable:Mytilus Source Intercept Tests of Between-Subjects Effects Type III Sum of Squares df Mean Square F Sig. Hypothesis 23968, ,032 64,117,017 depth site depth * site Error 724,077 1, ,818 Hypothesis 6299, ,854 1,878,173 Error 6150, ,123 Hypothesis 751, ,794,672,530 Error 6150, ,123 Hypothesis 6150, ,123 4,049,001 Error 5523, , Esimerkiksi Osa-alueen I (Raken) sinisimpukan märkäpaino eroaa syvyysvyöhykkeellä 8 metriä muista osa-alueista Osa-alue III Osa-alue II Osa-alue I Depth in m Kuva C14. Sinisimpukan märkäpainon vaihtelut syvyyksien mukaan eri osa-alueilla. Merkittävinä eroina voidaan mainita, että syvyysvyöhykkeellä kahdeksan metriä osa-alue I (Raken) erosi muista, ja syvyysvyöhykkeillä 9 ja 11 metriä osa-alue III erosi muista (taulukko C14). 67

68 Taulukko C 14. SNK testi näyttää millä syvyyksillä osa-alueiden syvyysvyöhykkeet erosivat toistaan. Katso kuva C 14. Subset 1, 2 ja 3 = Osa-alue I, II ja III. Katso kuva C14. Mytilus Student-Newman-Keulsa,b,c 6-12 m 7 9 4,81556 N Subset , , , , , , , ,36000 Sig.,136,070 1,000 C Makrolevien kuivapaino Makrolevien kuivapainon eroja / samankaltaisuuksia osa-alueiden ja syvyysvyöhykkeiden välillä tutkittiin pohjaeläinnäytteenoton yhteydessä kerätyllä makrofyyttiaineistolla (kuivapainolla). Makrolevien biomassa mitattuna kuivapainona erosi sekä osa-alueiden että syvyyksien välillä (taulukko C15). Osa-alueiden kohdalla eniten leväbiomassaa oli osa-alueella II ja vähiten osa-alueella I (Rakenilla) (kuva C15). Syvyysvyöhykkeiden kohdalla suurin ero oli 11 ja 12 metrin syvyysvyöhykkeiden eroaminen muista, matalammista syvyysvyöhykkeistä (kuva C16). Taulukko C15. Makrolevien kuivapaino: kaksisuuntainen ANOVA. Tests of Between-Subjects Effects Dependent Variable:sqalgaedwt Source Type III Sum of Squares Intercept df Mean Square F Sig. Hypothesis 160, , ,466,002 depth site depth * site Error,733 1,996,367 Hypothesis 1,720 6,287 8,416,001 Error,375 11,034 Hypothesis,728 2,364 10,683,003 Error,375 11,034 Hypothesis,375 11,034 1,299,261 Error 1,049 40,026 68

69 Algae g dwt Algae g dwt 3 b a 2,5 2 c 1,5 1 0,5 0 Osa-alue III Osa-alue II Osa-alue I Kuva C15. Makrofyyttien biomassat erosivat osa-alueiden välillä merkittävästi (taulukko C15). 3,5 3 ab a ab Makrolevien kuivapaino erosi syvyysvyöhykkeillä 11 ja 12 metriä muista syvyysvyöhykkeistä. 2,5 2 ab b c 1,5 1 c 0, Depth in m Kuva C16. Makrofyyttien kuivapainon jakautuminen syvyysvyöhykkeiden mukaan. Syvyysvyöhykkeen arvo koostuu osaalueiden keskiarvosta. Esimerkiksi syvyysvyöhykkeiden 11 & 12 metriä ja muiden syvyysvyöhykkeiden välillä oli eroja. Kirjainsymbolit taulukossa C16. (Kirjaimet pylväiden päällä toimivat koodeina: a vs. b vs. c -> kaikki eroavat toistaan; ab vs. ab -> ei eroa; a vs. a -> ei eroa; a vs. ab -> ei eroa; a vs. c-> eroaa; jne.). Taulukko C16. SNK -testi osoittaa millä mitä syvyydet erosivat merkisevästi makrofyyttien kuivapainon suhteen. Kirjainsymbolit liittyvät kuvaan C16. a=9, ab=6,7 ja 10, c=11 ja 12. Subset 1, 2 ja 3 = Osa-alue I, II ja III. Katso kuva C16. Student- Newman- Keuls a,b,c 6-12 m sqalgaedwt N , , Subset , , , , , , , , Sig.,136,250,106 69

70 C5.3. Aineiston tarkastelu monimuuttujamenetelmin Seuraavassa tutkittiin yksittäisiä muuttujien (taksonien laji- ja lukumäärien, sinisimpukan (Mytilus) märkäpainon, ja makrolevien kuivapaino) yhdistettynä. Käsittelyssä tutkittiin eroja/samankaltaisuuksia osa-alueiden välillä ja syvyysvyöhykkeiden välillä tilastollisin monimuuttujamenetelmin. Aineistona käytettiin pohjaeläinnäytteenoton aineistoa (pohjaeläntaksonit ja makrofyyttien kuivapaino). Sinisimpukka (märkäpaino) oli mukana käsittelyssä. Muuttujia tarkasteltiin yhdistettynä monimuuttujamallin NMDS (Non-metric Multidimensional Scaliny) ordinaation avulla. NMDS-ordinaatio on visuaalinen karttaesitys, jossa muuttujat sijoittuvat suhteessa toisiinsa. Mitä lähempänä muuttuja ovat, sitä samankaltaisempia ne ovat. Numeerinen merkitsevyys saatiin ANOSIM -testin avulla. Kuvassa C17 ja taulukoissa C17 ja C18 on esitetty mitattujen muuttujien (taksonien laji- ja lukumäärien, sinisimpukan (Mytilus) märkäpainon, ja makrolevien kuivapaino) yhteisvaikutus. Nähdään, että osa-alueet I, II ja III sijoittuvat toisistaan erilleen niin syvyysvyöhykkeiden kuin osaalueiden suhteen. Tämä tarkoittaa, että osa-alueet eivät ole samankaltaisia pohjaeliöstöjensä suhteen. Suurin osa-alueiden ja syvyysvyöhykkeiden välillä eroja aiheuttava muuttuja on Hydrobia ulvae/ventrosa -kotilo. Seuraavaksi tärkein eroavaisuuksien lähde on Theodoxus fluviatilis -kotilo. Nämä kaksi muuttujaa (niiden yksilölukumäärät) selittävät syvyysvyöhykkeiden ja osa-alueiden eroista yli puolet (> 50%). Osa-alue I (Raken) Osa-alue I (Raken) Osa-alue III Osa-alue II Osa-alue II Osa-alue III Kuva C17. Visuaalinen NMDS-esitys osa-alueiden samankaltaisuuksista perustuen niiden pohjaeliöstöön. Pisteiden jakautuminen X-akselilla merkitsee eroja osa-alueiden välillä, ja jakautuminen y-akselin myötä syvyysvyöhykkeiden välillä. Mitä lähempänä pisteet ovat toisiaan, sitä samankaltaisempia ne ovat. Kuvasta nähdään, että osa-alueet II ja III ovat enemmän samankaltaisia pohjaeliöstön suhteen kuin osa-alue I (Rakenin matalikko). 70

71 Taulukko C17. ANOSIM: Pohjaeliöyhteisöjen eroavaisuuksien testaus osa-alueiden I, II ja III välillä. TESTS FOR DIFFERENCES BETWEEN Site GROUPS (across all Depth groups) Global Test Sample statistic (Global R): 0,305 Significance level of sample statistic: 0,1%, i.e. p = 0.001*** This means that there are significant overall differences in species composition among sites Number of permutations: 999 (Random sample from a large number) Number of permuted statistics greater than or equal to Global R: 0 H R = = Hevonkenkä, Osa-alue I R (Raken), = Raken, M M = = Osa-alue Muotopuoli II, H = osa-alue III Pairwise Tests R Significance Possible Actual Number >= Groups Statistic Level % Permutations Permutations Observed H, R 0,209 2, H, M 0,309 0, R, M 0,381 0, Taulukko C18. ANOSIM: Pohjaeliöyhteisöjen eroavaisuuksien testaus syvyysvyöhykkeiden välillä. Sample statistic (Global R): 0,226 Significance level of sample statistic: 0,1%, i.e. p = 0.001*** This means that there are significant overall differences in species composition among depths Number of permutations: 999 (Random sample from a large number) Number of permuted statistics greater than or equal to Global R: 0 Pairwise Tests R Significance Possible Actual Number >= Groups Statistic Level % Permutations Permutations Observed 7, 8 0,139 18, , 9 0,632 0, , 10 0,235 8, , 11 0,25 8, , 12-0,028 53, , 6 0, , 9 0,321 3, , 10 0,556 0, , 11 0,247 8, , 12-0,099 75, , , 10 0,494 0, , 11 0,074 30, , 12 0,086 31, , 6 0, , 11 0,247 6, , 12 0,123 17, , 6 0, , 12-0,012 47, , 6 0, , 6 0, C6. Tutkimusalueen pohjaprofiilin kartoitus viistokaikuluotaimella Vesipuitedirektiivin mukainen pohjan geologinen luokittelu tapahtuu kuuden neliömetrin tutkimusruudulla. Laajemman yleiskuvan saamiseksi pohjan geologisesta koostumuksesta ja topografiasta aluetta tutkittiin viistokaikuluotaimella. Tutkimuslinjojen a f ja yksittäisten näytepisteiden g ja h pohjan topografiaa tarkasteltiin viistokaikuluotainkuvien perusteella. Tulokset on esitetty liitteissä C2 C5. C7. Alueen luontotyypit Natura-luokittelun mukainen luontotyyppi oli Riutta (1170). Suomen rannikolta voidaan myös määrittää 12 kansallista vedenalaista luontotyyppiä (Raunio ym. 2008a, b) (taulukko C19). 71

72 Luontotyyppien antamaa tietoa käytetään mm. merten aluesuunnittelussa perusteluna esimerkiksi suojelutarpeelle sekä mahdollisten uhkien ja riskien arvioimiseksi. Taulukossa C19 on lueteltu Suomen rannikon luontotyypit sekä merkitty ne, jotka esiintyivät Siipyyn merialueen matalikolla linjoilla ja näytepisteillä. Luontotyypille ominaisten lajien vähäisen esiintymisen vuoksi on tulkinnallista, määritetäänkö luontotyyppi kallio- ja kivikkopohjien rakkoleväyhteisöt havaituksi. Taulukko C19. Suomen rannikon luontotyypit. Siipyyn merialueen matalikolla linjoilla ja näytepisteillä esiintyneet (x). (x) =tulkinnallinen. 1.Hydrolitoraalin rihmaleväyhteisöt 2.Sublitoraalin rihmaleväyhteisöt x 3.Kallio- ja kivikkopohjien rakkoleväyhteisöt x 4.Palleroahdinpartayhteisöt 5.Punaleväyhteisöt x 6.Meriajokasyhteisöt 7.Uposkasvivaltaiset pohjat 8.Näkinpartaisniityt 9.Vesisammalyhteisöt 10.Sinisimpukkayhteisöt x 11.Valoisan kerroksen pohjaeläinyhteisöt x 12.Valoisan kerroksen alapuoliset pohjaeläinyhteisöt C9. Kirjallisuutta HELCOM / Bäck S. 1999: Guidelines for monitoring of phytobenthos plant and animal communities in the Baltic Sea. Annex for HELCOM COMBINE programme. Raunio A., Schulman A. & Kontula T. (toim.) 2008a: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1. Tulokset ja arvioinnin perusteet Suomen ympäristö 8 (1). Raunio A., Schulman A. & Kontula T. (toim.) 2008b: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2. Suomen ympäristö 8 (2). Ruuskanen A. 2009: Rannikon makrofyyttiseurannan menetelmäpäivitys (i) Makrofyyttiseuranta (ii) Rakkoleväseuranta Suomen ympäristökeskus. Ruuskanen A, Nappu N & Karell K. 2011: Porin Tahkoluotoon suunnitteilla olevan tuulivoimalapuiston vedenalaisia ympäristökartoituksia - liittyen Pohjanlahden vedenalaisen luonnon monimuotoisuuden inventointi- ja kaukokartoitusmahdollisuudet POLMU projektiin Etelä-Pohjanmaan ELYkeskus. Torn K. & Martin G: 2011: Assessment method for the ecological status of Estonian coastal waters based on submerged aquatic vegetation. WIT Transactions on Ecology and the Environment. 150: Westerbom M., Kilpi M. & Mustonen O. 2002: Blue mussels, Mytilus edulis, at the edge of the range: population structure, growth and biomass along a salinity gradient in the north-eastern Baltic Sea. Marine Biology 140:

73 Liite C1. Linjat a h: kenttähavainnot. Paikka Siipyyn matalikko pvm Linja a Linjan suunta astetta 157 Lat (WGS 84) 'P Lon (WGS84) 'I Tekijä: Ari Ruuskanen Syvyys Pohjamitan metriluku Potentiaalinen kasvuala % Paljas potentiaalinen kasvuala % Makrofyytit peit. pituuspeit. pituuspeit. pituuspeit. pituuspeit. pituuspeit. pituuspeit. pituus % mm % mm % mm % mm % mm % mm % mm Ectocarpus siliculosus Sphacelaria arctica Furcellaria lumbricalis Polysiphonia fucoides Ceramium tenuicorne Pohjan laatu (osuus %) Kallio Lohkare Kivikko Sora Hiekka Muta ei rakkolevää m x rasti, jos vedenkorkeus huomioitu. Paikka Raken Siipyyn matalikko pvm Linja b b Linjan suunta astetta 152 Lat (WGS 84) 'P Lon (WGS84) 'I Tekijä: Ari Ruuskanen Syvyys Pohjamitan metriluku Potentiaalinen kasvuala % Paljas potentiaalinen kasvuala % Makrofyytit peit. pituuspeit. pituuspeit. pituuspeit. pituuspeit. pituuspeit. pituuspeit. pituus % mm % mm % mm % mm % mm % mm % mm Ectocarpus siliculosus Sphacelaria arctica Furcellaria lumbricalis Polysiphonia fucoides Ceramium tenuicorne Pohjan laatu (osuus %) Kallio Lohkare Kivikko Sora 10 5 Hiekka Muta ei rakkolevää m x rasti, jos vedenkorkeus huomioitu. 73

74 Paikka Siipyyn matalikko pvm Linja c Linjan suunta astetta 250 Lat (WGS 84) 'P Lon (WGS84) 'I Tekijä: Ari Ruuskanen Syvyys Pohjamitan metriluku Potentiaalinen kasvuala % Paljas potentiaalinen kasvuala % Makrofyytit peit. pituuspeit. pituuspeit. pituuspeit. pituuspeit. pituuspeit. pituuspeit. pituus % mm % mm % mm % mm % mm % mm % mm Ectocarpus siliculosus Sphacelaria arctica Furcellaria lumbricalis Polysiphonia fucoides Pohjan laatu (osuus %) Kallio Lohkare Kivikko Sora Hiekka Muta ei rakkolevää m x rasti, jos vedenkorkeus huomioitu. Paikka Siipyyn matalikko pvm Linja d Linjan suunta astetta 285 Lat (WGS 84) 'P Lon (WGS84) 'I Tekijä: Ari Ruuskanen Syvyys Pohjamitan metriluku Potentiaalinen kasvuala % Paljas potentiaalinen kasvuala % Makrofyytit peit. pituuspeit. pituuspeit. pituuspeit. pituuspeit. pituuspeit. pituuspeit. pituus % mm % mm % mm % mm % mm % mm % mm Ectocarpus siliculosus Sphacelaria arctica Furcellaria lumbricalis Polysiphonia fucoides Pohjan laatu (osuus %) Kallio 100 Lohkare Kivikko Sora Hiekka Muta ei rakkolevää m x rasti, jos vedenkorkeus huomioitu. 74

75 Paikka Hevosenkenkä Siipyyn matalikko pvm Linja e Linjan suunta astetta 215 Lat (WGS 84) 'P Lon (WGS84) 'I Tekijä: Ari Ruuskanen Syvyys Pohjamitan metriluku Potentiaalinen kasvuala % Paljas potentiaalinen kasvuala % Makrofyytit peit. pituuspeit. pituuspeit. pituuspeit. pituuspeit. pituuspeit. pituuspeit. pituus % mm % mm % mm % mm % mm % mm % mm Ectocarpus siliculosus Sphacelaria arctica Furcellaria lumbricalis Polysiphonia fucoides Pohjan laatu (osuus %) Kallio Lohkare 10 Kivikko Sora Hiekka savi ei rakkolevää m x rasti, jos vedenkorkeus huomioitu. Paikka Siipyyn matalikko pvm Linja f Linjan suunta astetta 246 Lat (WGS 84) 'P Lon (WGS84) 'I Tekijä: Ari Ruuskanen Syvyys Pohjamitan metriluku Potentiaalinen kasvuala % Paljas potentiaalinen kasvuala % Makrofyytit peit. pituuspeit. pituuspeit. pituuspeit. pituuspeit. pituuspeit. pituuspeit. pituus % mm % mm % mm % mm % mm % mm % mm Ectocarpus siliculosus Sphacelaria arctica Furcellaria lumbricalis Polysiphonia fucoides Pohjan laatu (osuus %) Kallio Lohkare 100 Kivikko Sora 20 Hiekka Muta ei rakkolevää m x rasti, jos vedenkorkeus huomioitu. 75

76 Paikka Raken matalikko pvm Linja g Linjan suunta astetta Lat (WGS 84) Lon (WGS84) Tekijä: Ari Ruuskanen Syvyys 4 Pohjamitan metriluku 0 Potentiaalinen kasvuala % 100 Paljas potentiaalinen kasvuala % 0 Makrofyytit peit. pituus % mm Ectocarpus siliculosus Sphacelaria arctica Furcellaria lumbricalis 5 60 Polysiphonia fucoides Pohjan laatu (osuus %) Kallio 100 Lohkare Kivikko Sora Hiekka Muta ei rakkolevää m rasti, jos vedenkorkeus huomioitu. Paikka Raken matalikkp pvm Linja h Linjan suunta astetta Lat (WGS 84) Lon (WGS84) Tekijä: Ari Ruuskanen Syvyys 4,8 Pohjamitan metriluku 0 Potentiaalinen kasvuala % 100 Paljas potentiaalinen kasvuala % 0 Makrofyytit peit. pituus % mm Ectocarpus siliculosus Sphacelaria arctica 5 30 Fucus vesiculosus Polysiphonia fucoides 1 60 Pohjan laatu (osuus %) Kallio 100 Lohkare Kivikko Sora Hiekka Muta ei rakkolevää m rasti, jos vedenkorkeus huomioitu. 76

77 Liite C2. Linjan a topografia viistokaikuluotaimen kuvan mukaan. Kuvasta nähdään, että linjan alussa, noin kuuden metrin syvyydellä, pohja on peruskalliota. Syvyyden lisääntyessä pohja-aineksen raekoko pienenee. Linjan lopussa, noin 13 metrin syvyydessä, valitsevana pohja-aineksena on sora. 13m 6m Raken Alue I b a 77

78 Liite C3. Rakenin matalikon eteläisen ja pohjoisen osan topografioita viistokaikuluotaimen kuvan mukaan. Kuvasta nähdään, että pohjoisella alueella löytyy hiekka kallioalueita, ja eteläisellä osalla peruskalliota. Rakenin matalikko oli geologisesti monimuotoinen. Matalikko vaikutti olevan itse asiassa joukko pinnan läheisyyteen ulottuvia kallionyppylöitä, joiden välissä syvyys on yli 10 metriä, eikä yhtenäinen matalikko kuten karttapohja antaa ymmärtää. 9m 9m Raken Alue I 4m b a 78

79 Liite C4. Linjan d alkuosan ja loppuosan topografia viistokaikuluotaimen kuvan mukaan. Kuvasta nähdään, että linjan alussa, noin kuuden metrin syvyydellä, pohja on peruskalliota. Linjan lopussa, noin 12 metrin syvyydessä, valitsevana pohja-aineksena on sora. 12m d c Alue II 79

80 Liite C5. Linjojen e ja f alkupäiden ja loppupäiden topografiat viistokaikuluotaimen kuvan mukaan. Kuvasta nähdään, että linjojen alussa, noin kuuden metrin syvyydellä, pohja on peruskalliota / louhikkoa. Linjan lopussa, noin 12 metrin syvyydessä, valitsevana pohja-aineksena on sora. Alue III f e 12m 6m 80