Siipyyn tuulivoimalapuiston kasvillisuuskartoitus ja pohjaeläinnäytteenotto vuonna 2012

Transkriptio

1 Monivesi Oy Tilaaja: Ramboll Oy Siipyyn tuulivoimalapuiston kasvillisuuskartoitus ja pohjaeläinnäytteenotto vuonna 212 Raportti Työ Monivesi Oy Viikinkaari 4 79 Helsinki Puh

2 Sisällys 1. Lyhennelmä Johdanto Työn tarkoitus Nykyisten olosuhteiden kuvaaminen Materiaali ja menetelmät Näytteenottopisteiden valinta Näytteenotto ja määritykset Merenpohjan geologinen kartoitus Kasvillisuuskartoitus Pohjaeläinnäytteenotto Tausta-ainesto Tulokset Merenpohjan geologinen kartoitus Kasvillisuuskartoitus Lajisto Kasvuston peittävyys % Kasvuston korkeus Kasvuston tilavuus Pohjaeläinnäytteenotto Lajisto Yksilömäärä Biomassa Funktionaaliset ryhmät Tausta-aineisto Näytepisteet Natura-alueella Muuttujien mahdollisten riippuvuussuhteiden tarkastelu Yhteenveto ja tulosten tarkastelu Viitteet...15 Liite Liite Liite Liite Liite Liite Työryhmä: Sukellukset ja kenttätyöt: Ari Ruuskanen, Sanna Majaneva (ent. Markkula) ja Jenna Karhu Pohjaeläinmääritykset: Kimmo Karell ja Karoliina Laamanen Raportin laatiminen: Ari Ruuskanen 2

3 1. Lyhennelmä Siipyyn tuulivoimalapuiston kasvillisuuskartoitus ja pohjaeläinnäytteenotto vuonna 212. Tässä työssä kartoitettiin Siipyyn tuulivoimalapuiston alueen vedenalaista ympäristöä 212. Kartoitus tehtiin käyttäen geologista luokittelua, vesikasveja ja pohjaeläimiä muuttujina. Näytepisteitä oli 19 syvyysvälillä 13 2 metriä. Tutkittua aluetta voidaan näytepisteiden antamien tulosten perusteella luonnehtia kivikkovaltaiseksi pohjatyypiksi. Alueen yleisen topografian muodostavat kivikkoiset kukkulat ja laaksot. Joissakin paikoissa on hiekkapohjaa. Makrofyyttilajeja löytyi 3, ja vallitseva laji oli ruskolevä Sphacelaria arctica valtaosassa alueista. Leväkasvuston peittävyys oli keskimäärin 3 4 % ja kasvuston korkeus 3-4 mm. Pohjaeläintaksoneja löytyi 13, joista yksilömäärältään sinisimpukka (Mytilus trossulus) oli dominoiva 92 % osuudella. Sinisimpukka muodosti niinikään suurimman biomassan, ja oli funktionaalisena ryhmänä (filtraaja) vallitseva. Mitattujen muuttujien välillä oli riippuvuuksia, trendejä, mm. syvyyden lisääntymisen ja leväkasvuston esiintymisen myötä, mutta ei merkitseviä. 3

4 2. Johdanto Tämä työ liittyy Siipyyn tuulivoimalapuiston merenpohjan ympäristön kartoitukseen. Kartoitus tehtiin alueella ensimmäistä kertaa Työn tarkoitus Tämän työn tarkoituksena on 1. Nykyisten olosuhteiden kuvaaminen 2. Biologisten muuttujien mahdollisten riippuvuussuhteiden tarkastelu sekä 3. Tulevien töiden perustana toimiminen 3. Nykyisten olosuhteiden kuvaaminen 3.1. Materiaali ja menetelmät Näytteenottopisteiden valinta Kartoitukset tehtiin tilaajan etukäteen valitsemilta näytepisteiltä. Näytepisteitä oli yhteensä 19. Näytepisteillä pyrittiin kattamaan eri syvyysvyöhykkeitä, mutta karttapohjalla ilmoitetut syvyysarvot eivät pitäneet paikkaansa kentällä. Näytepisteiden sijainnit ja syvyydet on esitetty taulukossa 1. Liitteessä 1 on kuvattu näytepisteiden sijoittuminen karttapohjalle. Taulukko 1. Siipyyn tuulivoimalapuiston kasvillisuuskartoitus ja pohjaeläinnäytteenotto vuonna 212: tutkimuspaikat, syvyydet, tekijät ja päivämäärät. kkj3 wgs84 Näytepiste Mitattu syvyys (m) Koodi x y N / lat E / lon sukeltaja pvm 1 17, ' ' jk , ' ' ar , ' ' ar , ' ' ar , ' ' ar , ' ' sm , ' ' sm , ' ' jk , ' ' sm , ' ' ar , ' ' ar , ' ' jk , ' ' ar , ' ' jk , ' ' ar , ' ' sm , ' ' ar *) 18, ' ' sm **) 18, ' ' ar *) näkyvyys muutama cm, näytteenotto lähes mahdotonta. **) näkyvyys olematon 14 metristä syvemmälle, näytteenotto mahdotonta. Syvyys veneen kaiun mukaan. ar = Ari Ruuskanen sm = Sanna Markkula jk = Jenna Karhu Näytepiste = työsuunnitelmassa annettu sukelluspisteen numero. Mitattu syvyys = sukeltajan mittaama syvyys näytepisteellä. Koodi = Pisteelle annettu koodi karttaplotterin mukaan liittyen kenttätyöskentelyyn. 4

5 Näytteenotto ja määritykset Näytepisteelle saavuttua veteen laskettiin veneestä sukeltajalle laskeutumis- ja nousuköysi, jonka toisessa päässä oli paino ja toisessa poiju. Sukeltaja laskeutui köyttä pitkin pohjalle ja valitsi kolme alaa, rinnakkaisruutua, satunnaisesti 1 metrin säteellä laskeutumisköyden painosta. Kullekin rinnakkaisruudulle saavuttuaan sukeltaja määritti syvyyden 1 cm tarkkuudella sukellustietokoneella. Kultakin rinnakkaisruudulta tehtiin merenpohjan geologinen kartoitus, kasvillisuuskartoitus ja pohjaeläinnäytteenotto (kuva 1). Poiju pinnalla Nousu- / laskeutumisköysi 4 m2 ruutu, jolta määritetiin (i) pohjan geologinen koostumus ja (ii) kasvillisuus sekä otettiin (iii) Kaustky ruutu. Paino pohjalla Kautsky - ruutu Kuva 1: Näytteenottojärjestely. Näytteenotossa ja näytteiden säilönnässä ja määrityksessä seurattiin Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma VELMU:n menetelmäohjeistusta 212 (Keskinen) niin pitkälle kuin se oli olosuhteisiin nähden perusteltua ja mahdollista seuraavasti: 3.2. Merenpohjan geologinen kartoitus Merenpohjan geologinen maaperän kartoitus tehtiin arvioimalla pohjanlaatuluokkien prosenttiosuus siten, että eri luokkien kokonaispeittävyydeksi tutkimusalalla tuli 1 % Kasvillisuuskartoitus Kasvillisuuskartoitus tehtiin arvioimalla kasvillisuuslajiston peittävyysprosentti lajikohtaisesti ja kunkin lajin / kasvuston keskimääräinen korkeus. Kartoitettava alue oli 4 m 2. Tulokset ilmoitetaan lajikohtaisesti ja yhteenlaskettuna. Lisäksi määritettiin kasvuston tilavuus Pohjaeläinnäytteenotto Pohjaeläinnäytteenotto tehtiin 2 cm x 2 cm ruudulla, ns. Kautsky -ruudulla. Ruutu asetettiin satunnaisesti alueelle, josta geologinen kartoitus ja kasvillisuuskartoitus oli tehty. Satamassa näytteet säilöttiin 7 % merivesi - etanoliin. Näytteet seulottiin myöhemmin laboratoriossa,5 mm seulakoolla. Näytteistä erotettiin pohjaeläimet lajintunnistusta, yksilömäärän laskemista ja biomassan punnitusta varten. Jos pohja oli hiekkaa, näyte otettiin keräämällä 5 cm syvyydeltä hiekkaa. Näytteiden punnitus tehtiin märkäpainona seuraavasti: näyte laskettiin seulan läpi, huuhdeltiin ja ravisteltiin ja kuivattiin talouspaperilla ennen punnitusta. Simpukoiden osalta 5

6 meneteltiin siten, että sisältö ja kuoret punnittiin yhdessä. Punnituksessa käytetetyn vaa an tarkkuus oli,1 g. Punnituksen jälkeen näyte säilöttiin uudestaan etanoliin. Tulokset ilmoitetaan biomassan osalta yhteenlaskettuna märkäpainona grammaa / m 2. Muunnettaessa Kautsky ruudun pinta-ala neliömetriksi kertoimena käytettiin 25:ttä. Yhteenlaskettuun biomassaan päädyttiin, koska muiden kuin sinisimpukan biomassaa ei ollut käytännössä mahdollista mitata pienen näytemäärän takia Tausta-ainesto Tausta-aineisto haettiin ympäristöhallinnon Hertta -ympäristötiedon hallintajärjestelmästä. 4. Tulokset 4.1. Merenpohjan geologinen kartoitus Suurimman geologisen maaperäluokan muodosti kivi Ø 2-63 mm -luokka 24,4 % osuudella. Toiseksi suurin luokka oli kivi 63 2 mm -luokka 19,2 % osuudella (Liite 2, taulukko 2, kuva 2). Taulukko 2. Maaperäluokat ja niiden suhteelliset osuudet. Maaperäluokka Osuus % Kallio 2,4 Lohkare >12 mm 3,5 Lohkare 12-6 mm 9,1 Kivi 63-2 mm 19,2 Kivi 2-63 mm 24,4 Sora mm 15,7 Sora 23-6,3 mm 12,2 Hiekka,63 -,2 mm 13,6 Lieju / muta Savi Glasiaalisavi 6

7 1 % 9 % 8 % 7 % 6 % 5 % 4 % 3 % 2 % 1 % % 1 Hiekka Sora 23-6,3 mm Sora mm Kivi 2-63 mm Kivi 63-2 mm Lohkare 12-6 mm Lohkare >12 mm Kallio Kuva 2. Maaperäluokkien suhteelliset osuudet Kasvillisuuskartoitus Lajisto Näytepisteiltä löytyi yhteensä 3 lajia (Liite 3, taulukko 3). Vallitseva laji oli ruskolevä Sphacelaria arctica. Taulukko 3. Näyttepisteiltä määritetyt makrofyyttilajit. Furcellaria lumbricalis Polysiphonia fucoides Sphacelaria arctica Kasvuston peittävyys % Kasvuston keskimääräinen peittävyys % näytepisteillä vaihteli 2-61 % välillä (Liite 3, taulukko 4) Kasvuston korkeus Kasvuston keskimääräinen korkeus näytepisteillä vaihteli 3-38 mm välillä (Liite 3, talukko 4) Kasvuston tilavuus Kasvuston keskimääräinen tilavuus näytepisteillä vaihteli 1 2 litraa / m 2 välillä (taulukko 4). 7

8 Lumbriculus sp. (Oligochaeta) Marenzelleria spp. Mytilus trossulus Macoma baltica Theodoxus fluviatilis Hydrobia spp. Idotea sp. Gammarus sp. Monoporeia affinis Jaera albifrons Saduria entomon Balanus improvius Chironomus sp. Taulukko 4. Näytepisteiden kasvillisuuden keskimääräiset peittävyys %, korkeus ja tilavuus. Arvot ovat replikaattiruutujen keskiarvoja. Kasvuston peittävyys % Kasvuston korkeus mm Kasvuston tilavuus l/m2 Syvyys m Näytepiste 17, , 17, ,5 13, , 16, ,6 13, ,3 15, ,6 12, ,2 2,7 265, 17,3 266, 17, , 15, , 19,2 27, 2, , 17,3 272, 16, , 16, ,2 17, , 4.3. Pohjaeläinnäytteenotto Lajisto Näytteistä löydettiin yhteensä 13 taksonia (Liite 4). Kaikkia löydettyjä lajeja voidaan pitää alueen lajistoon luonnollisesti kuuluvina Yksilömäärä Tarkasteltaessa kokonaisyksilömääriä ja dominanssisuhteita, dominoiva laji oli sinisimpukka (Mytilus trossulus), muodostaen 92,1 % osuuden kaikista näytteistä löydetyistä yksilöistä (Liite 4, taulukko 5, kuva 3). Toiseksi yleisin taksoni oli Hydrobia sp. 2,3 % osuudella (Liite 4, taulukko 5, kuva 3). Liitteessä 4 on ilmoitettu yksilömäärät neliömetriä kohden. Taulukko 5. Lajien kokonaisyksilömäärät yksilöä / m2 ja suhteelliset osuudet Kokonaismäärä yks. / m2,3,7 92,1,9,2 2,3,98 2,1,8,16,5 1,5,1 Suhteellinen osuus % 8

9 1 % 9 % Chironomus sp. 8 % Balanus improvius Saduria entomon 7 % Jaera albifrons 6 % Monoporeia affinis Gammarus sp. 5 % Idotea sp. 4 % Hydrobia spp. Theodoxus fluviatilis 3 % Macoma baltica 2 % Mytilus trossulus Marenzelleria spp. 1 % Lumbriculus sp. (Oligochaeta) % 1 Kuva 3. Pohjaeläinten yksilömäärien suhteelliset osuudet Biomassa Näytepisteiden pohjaeläinten biomassa oli keskimäärin 513 gww/m 2 (taulukko 6). Taulukko 6. Pohjaeläinten yhteenlaskettu biomassa ilmaistuna märkäpainona grammaa / neliömetri. Muunnos tehtiin kertoimella 25 Märkäpaino g / neliömetri Näytepiste Syvyys (m) Koodi Rinnakkaisruutu #1 Rinnakkaisruutu #2 Rinnakkaisruutu #3 Keskiarvo 1 17, ,5 176,8 58, 934,1 2 17, ,8 624,8 1183, 877,2 3 13, , 1279,3 889, 1234,4 4 16, ,8 312,3 335,8 318,3 5 13, ,8 185,5 1274,5 593,3 6 15, , 132,3 715,5 168,6 7 12, ,3 78,5 675,5 721,4 8 2, ,8 5,5 158,3 61,2 9 17,3 266,, 173,3 57,8 1 17, , 252,3 349,3 375, , ,8 76, 326,8 199, , ,5 113,5 318,3 66,4 13 2,1 271,,,, 14 17, ,3 17, 49,8 357, 15 16, ,5 598,8 1184,8 81, , ,5 243,8 229,8 227, , ,3 245,8 335, 234,3 18*) 18,4 276 x x x 19**) 18,3 277 x x x *) näkyvyys muutama cm, näytteenotto lähes mahdotonta. **) näkyvyys olematon 14 metristä syvemmälle, näytteenotto mahdotonta. Syvyys veneen kaiun mukaa x = näytettä ei voitu ottaa huonon näkyvyyden takia. Näytepiste = työsuunnitelmasa annettu sukelluspisteen numero. Mitattu syvyys = sukeltajan mittaama syvyys näytepisteellä. Koodi = Pisteelle annettu koodi karttaplotterin mukaan liittyen kenttätyöskentelyyn. 9

10 Funktionaaliset ryhmät Funtionaalisia ryhmiä tarkasteltaessa filtraajat olivat suurin ryhmä (96 %) ja seuraavaksi suurin laiduntajat. Laiduntajiksi luokiteltiin erikseen sekä kotilot että katkat ja siirat (kuva 4). 1 % 9 % 8 % 7 % 6 % 5 % 4 % 3 % muut laiduntajat kotilot laiduntajat katkat ja siirat Filtraajat, simpukat 2 % 1 % % 1 Kuva 4. Funktionaalisten ryhmien suhteelliset osuudet Tausta-aineisto Tausta-aineisto on esitetty liitteessä Näytepisteet Natura-alueella Varsinaisen tutkimusalueen lisäksi Kristiinankaupungin edustan Natura-alueella sijaitsi kaksi näytepistettä (Liite 1, kuva C). Näytepisteillä ei voitu ottaa luotettavasti näytteitä valitun menetelmän mukaisesti huonon näkyvyyden takia. Ulommalla pisteellä (piste 276 Liitteesä 1 kuva C) näkyvyys alkoi heiketä pinnalta alkaen siten, että pohjalla näkyvyys oli muutama senttimetri. Pohjan maaperä arvioitiin käsikopelolla ja näytepussiin tulleen maa-aineksen mukaan kahdelta rinnakkaisruudulta. Sisemmässä näytepisteessä (piste 277) näkyvyys katosi kokonaan 14 metrin syvyydellä, ja näytteenotto keskeytettiin. Muualla alueella näkyvyys oli useita metrejä. Vaikutti siltä, että pohjan läheisessä vesikesikerroksessa oli jotain ainesta, joka samensi veden. Veden väriä voisi kuvailla tummaksi. Selvittääksemme asiaa tarkastelemme Secchi syvyyden muutoksia näytepisteen läheisellä ympäristöhallinnon vedenlaatuseurantapisteellä, joka on Kp5 Östra Björn. Liitteessä 6 on kuvattu näkösyvyyden muutoksia ja voidaan todeta, että näkösyvyys vaihtelee 1,5 ja 4,8 metrin välillä. Vuosien välistä vaihtelua tarkasteltaessa voidaan huomata, että tämän tutkimuksen näytteenottoaikana elokuussa esiintyy voimakas lyhytaikainen paraneminen näkösyvyydessä. Tämän tiedon perusteella ei kuitenkaan voida selittää pohjan läheisen vesikerroksen näkyvyyden katoamista. Näytesäkeissä olleessa sorassa ei esiintynyt makroleviä. Pohjaeläimistä näyte sisälsi suhteellisen paljon Marenzelleria ssp. yksilöitä, jota pidetään tulokaslajina. Näytteissä ei ollut sinisimpukkaa, 1

11 joka oli tutkimusalueen dominoiva laji (Liite 4). Otettua näytettä ei kuitenkaan voida pitää vertailukelpoisena, vaan suuntaa-antavana. 6. Muuttujien mahdollisten riippuvuussuhteiden tarkastelu Muuttujien riippuvuussuhteita tarkasteltiin trendiviivan avulla (kuva 5 A Q). Taulukossa 7 on esitetty käytetyt muuttujat. Kuvassa 5 A - Q on esitetty trendiviivat, ja voidaan nähdä, että muuttujien välillä on toisinaan riippuvuussuhde, mutta mitään niistä ei voida pitää erityisen merkitsevänä. Tähän voi olla syynä se, että tutkimusalue käsitti syvyysalueen 13 ja 21 metrin välillä, kun taas Itämeren olosuhteissa suurimmat muutokset tapahtuvat matalammilla syvyysvyöhykkeillä. Koska sinisimpukka (Mytilus trossulus) oli selkeästi määrällisesti suurin taksoni, seuraavassa tarkastellaan sinisimpukkaa myös erikseen muista taksoneista erotettuna. Jäljempänä termi vain Mytilus tarkoittaa sinisimpukaa erotettuna muista taksoneista. Termi muut kuin Mytilus tarkoittaa muita taksoneita kun sinisimpukka on erotettu pois (Liite 4). Taulukko 7. Muuttujat ja trendiviivat muuttujien välillä sekä viittaus kuvaan 5 A - Q. Esimerkiksi syvyyden ja kasvuston korkeuden trendiviiva löytyy kuvasta 5 B. Kasvuston peittävyys % Kasvuston korkeus Kasvuston tilavuus Yksilömäärä Märkäpaino Vain Mytilus yksilömäärä "Muut kuin Mytilus" yksilömäärä Syvyys Kuva 5A Kuva 5B Kuva 5C Kuva 5D Kuva 5E Kuva 5F Kuva 5G Kasvuston peittävyys % Kuva 5H Kuva 5I Kuva 5J Kuva 5K Kasvuston tilavuus Kuva 5L Kuva 5M Kuva 5N Kuva 5O Yksilömäärä Kuva 5P Mytiluksen yksilömäärä Kuva 5Q Kuvista 5 A - C nähdään, että syvyyden lisääntyessä makrofyyttikasvuston peittävyys %, kasvuston korkeus ja kasvuston tilavuus pienentyvät. Kuvista 5 D E nähdään, että syvyyden lisääntyessä pohjaeläinten yksilömäärä ja märkäpaino pienentyvät. Samoin Mytiluksen ja muiden pohjaeläinten yksilömäärät erikseen tarkasteltuna pienentyvät; kuvat 5 F & G. Makrofyyttikasvuston peittävyyden kasvaessa pohjaeläinten yksilömäärä ja märkäpaino pienenevät. Mytilusta ja muita pohjaeläimiä erikseen tarkasteltaessa nähdään, että Mytiluksen yksilömäärät pienentyvät, mutta muiden pohjaeläinten yksilömäärät lisääntyvät; kuvat 5 H - K. Makrofyyttikasvuston tilavuuden kasvaessa pohjaeläinten yksilömäärä ja märkäpaino pienentyvät. Mytilusta ja muita pohjaeläimiä erikseen tarkasteltaessa nähdään, että Mytiluksen yksilömäärät pienentyvät, mutta muiden pohjaeläinten yksilömäärät lisääntyvät; kuvat 5 L - O. Kuvista 5 P ja Q nähdään, että pohjaeläinten yksilömäärien kasvaessa myös märkapaino kasvaa. 11

12 Yksilöä / m2 Muut kuin mytilus yksilöä / m2 Märkäpaino wwg / m2 Mytilus yksilöä / m2 Muut kuin Mytilus yksilöä / m2 Mytilus yksilöä / m2 Muut kuin Mytilus yksilöä / m2 Yksilöä / m2 Muut kuin Mytilus yksilöä / m2 Yksilöä / m2 Yksilöä / m2 Märkäpaino wwg / m2 Mytilus yksilöä / m2 Kasvuston peittävyys % Kasvuston korkeus mm Kasvuston tilavuus l /m2 A. Syvyys vs. kasvuston peittävyys 1 45 B. Syvyys vs. kasvuston korkeus 25 C. Syvyys vs. kasvuston tilavuus R² =, Syvyys m peit Log. (peit) R² =, Syvyys m kork Linear (kork) R² =, Syvyys m vol Log. (vol) 8 D. Syvyys vs. yksilöä /m2 14 E. Syvyys vs. ww g/m2 16 F. Syvyys vs. Mytilus yksilöä / m R² =, Syvyys m yks m2 Log. (yks m2) R² =, Syvyys m ww g/m2 Log. (ww g/m2) R² =, Syvyys m vain mytilus yks m2 Expon. (vain mytilus yks m2) G. Syvyys vs. "muut kuin Mytilus" yksilöä / m2 R² =, Syvyys m muut kuin mytilus Expon. (muut kuin mytilus) H. Kasvuston peittävyys vs. yksilöä / m yks m2 3 Log. (yks m2) R² =, Kasvuston peittävyys % I. Kasvuston peitävyys vs. ww g/m2 R² =, Kasvuston peittävyys % ww g/m2 Linear (ww g/m2) J. Kasvuston peitävyys vs. Mytilus yksilöä / m R² =, Kasvuston peittävyys % vain mytilus yks m2 Linear (vain mytilus yks m2) K. Kasvuston peittävyys vs. "muut kuin Mytilus" yksilöä / m2 R² =, Kasvuston peittävyys % muut kuin mytilus Linear (muut kuin mytilus) L. Kasvuston tilavuus vs. yksilöä / m yks m2 3 R² =,194 Log. (yks m2) Kasvuston tilavuus l / m2 M. Kasvuston tilavuus vs. ww g/m ww g/m2 R² =,95 Log. (ww g/m2) Kasvuston tilavuus l / m2 N. Kasvuston tilavuus vs. Mytilus yksilöä / m R² =, Kasvuston tilavuus l / m2 vain mytilus yks m2 Log. (vain mytilus yks m2) O. Kasvuston tilavuus vs."muut kuin Mytilus" yksilöä / m R² =, Kasvuston tilavuus l / m2 muut kuin mytilus Linear (muut kuin mytilus) P. Yksilöä / m2 vs. ww g/m2 14 R² =, ww g/m2 Linear (ww g/m2) Märkäpaino wwg / m2 Kuva 5 A - Q Q. Mytilus vs. "muut kuin Mytilus" yksilöä / m2 R² =, Mytilus yksilöä / m2 muut kuin mytilus Linear (muut kuin mytilus) 12

13 7. Yhteenveto ja tulosten tarkastelu Tutkittua aluetta voidaan näytepisteiden antamien maaperäluokituksen tulosten perusteella luonnehtia kivikkovaltaiseksi pohjatyypiksi. Alueen yleisen topografian muodostavat kivikkoiset kukkulat ja laaksot. Joissakin paikoissa on hiekkapohjaa. Makrofyyttilajeja löytyi 3, ja vallitseva laji oli ruskolevä Sphacelaria arctica valtaosassa alueista. Levän peittävyys oli keskimäärin 3 4 % ja kasvuston korkeus 3-4 mm. Pohjaeläintaksoneja löytyi 13, joista sinisimpikka (Mytilus trossulus) oli dominoiva 92 % osuudella. Sinisimpukka muodosti niin ikään suurimman biomassan, ja oli funktionaalisena ryhmänä (filtraaja) vallitseva. Mitattujen muuttujien välillä oli riippuvuussuhteita, mutta ei merkitseviä. Yleisimpänä havaintona oli, että syvyyden lisääntyessä makrolevien yleisyys pieneni, mikä oli odotettavaa valon vähenemisen myötä. Toisaalta havaittiin ryhmän muut kuin Mytilus yksilömäärien lisääntyminen leväkasvuston lisääntymisen myötä, kun samalla sinisimpukan yksilömäärä pieneni. Tämän työn perusteella ei ilmiöön voida vastata, mutta voidaan spekuloida, että muut kuin Mytilus ryhmän kohdalla kyseessä voi olla pohjaeläinten suhden ravintolevään tai leväkasvuston sitomaan pohja-ainekseen. Sinisimpukan ja leväkasvuston negatiivisessa trendissä voisi olla kyse kilpailusta eilintilasta. Tai jokin muu tekijä säätelee näiden kahden ryhmän dynamiikkaa. On myös todettu, että sinisimpukka voi lisätä alueen moimuotoisuutta (Koivisto 211). Aluetta voidaan pitää suhteellisen homogeenisena, ja tulosten tarkastelussa keskitytään tarkastelemaan näytteenottomenetelmää ja mahdollisia tuulivoimalarakenteiden ympäristövaikutuksia. Nyt tehty kartoitus kuvaa tilannetta ennen rakentamista. Mikäli vastaavanlainen näytteenotto tehdään myöhemmin, esimerkiksi ennen rakentamista, saadaan selville alueen luontainen vaihtelu. Mikäli näytteenotto suoritetaan rakentamisen jälkeen, saadaan selville rakenteiden vaikutukset. Monet biologiset muuttujat osoittavat vuosien välistä luontaista vaihtelua, ja tämän vuosien välisen vaihtelun selvittäminen olisi oleellista kun pyritään selvittämään rakenteiden aiheuttama muutos. Biologisten muuttujien, joiden indikaattoriarvo tunnetaan, avulla voidaan seurata ympäristössä tapahtuvia muutoksia. Biologisilla muuttujilla tarkoitetaan tässä työssä pohjaeläinlajistoa ja sen biomassaa, makrofyyttien lajistoa, sen peittävyyttä, kasvuston tilavuutta tai vertikaalista esiintymistä. Biologisista muuttujista monivuotiset makrofyytit ja pohjaeläimet ovat todennettuja veden laadun indikaattoreita ja esim. Tanskassa ne on liitetty ympäristön tilan indikaattoreiksi vastaavissa tuulivoimalapuistoprojekteissa (Birklund ym. 2, Leonhard 2, Bech & Leonhard 23, Bech ym. 25, Engell-Sørensen & Skyt). Suomen rannikolla makrofyyttejä, näkösyvyyttä ja pohjaeläimiä käytetään vesipuitedirektiivin mukaisessa vesialueiden ekologisen tilan luokittelussa (Rosenberg ym. 24, Perus ym. 27) ja VELMU -hankkeessa. Veden laadun muutoksia, pohjaeläinten idikaattoriominaisuuksia ja pohjaaineksen laadun muutoksia ovat kuvanneet mm. Jumppanen & Mattila (1994), Perus & Bonsdorff (24) ja Holmström ym. (26). Näytteenottohetkellä 212 tuulivoimalarakenteita ei ollut rakennettu, ja aluetta voidaan pitää luonnonmukaisena. Rakennustapahtuman ajallisesti suhteellisen lyhytaikaista ja pitkäaikaista vaikutusta vesialueen ympäristöön voidaan kuvailla erikseen. Rakennusvaiheen aikana irtoavan pohja-aineksen yms. vaikutus ilmenee vesipatsaan valon läpäisevyyden muuttumisena ja paikallisena pohja-aineksen kulkeutumisena ja kerrostumisena muualle (Baynes & Szmant 1989, 13

14 Donavaro & Fraschetti 22, David 24, Martijn 26). Myöhemmin rakennelmien olemassaolo vaikuttaa pitkäaikaisesti mm. vesipatsaan virtauksiin ja sitä kautta kasautuneen pohja-aineksen määrään ja laatuun pysyvämmin. Vaikutukset voivat tällöin olla molemmissa tapauksissa kahdenlaisia: irronnut sedimentti toisaalta luo uutta kasvualaa, mutta toisaalta sedimentin kerrostuessa sillä on tukahduttava vaikutus. Pohjaeläinten taksonien esiintyminen on sidoksissa pohja-aineksen laatuun (Snelgrove & Butman 1994, Anderson 28). Sedimentin lisääntyminen lyhyellä ajalla tarkasteltuna tukahduttaa vallalla olevaa lajistoa (Westerbom & Jattu 26), mutta pikällä aikavälillä luo uudelle lajistolle esiintymisolosuhteet (Bonsdorff & Blomqvist 1993, Bonsdorff & Pearson 1999, Petersen & Malm 26). Pidemmällä aikajaksolla tarkasteltuna vedenalaisten rakenteiden on siis todettu lisänneen monimuotoisuutta, jolloin ne ovat tuoneet uuden habitaatin esimerkiksi hiekkasärkille (Zintzen ym. 26, 28) luoden esimerkiksi sinisimpukoille otollisen kasvualustan (Maar ym. 29, Koivisto 211). Ihmisperäisten vedenalaisten rakenteiden voidaan täten katsoa olevan keinotekoisia riuttoja, joilla on vaikutus ympäristön pohja-ainekseen ja sen seurauksena eliöstöön (Davis ym. 1982, Baynes & Szmant 1989, Ambrose & Anderson 199, Quinn 26). Tutkittaessa muutoksia pohjaeläinyhteisössä, on huomioitava, että uuden pohjaeläinyhteisön levittäytyminen asumattomalle alueelle vie oman aikansa (Valanko ym. 21), ja muutokset uuden alueen eliöstössä voivat olla myös floran ja faunan yhteisvaikutusta (Vetter 1995, Norkko ym. 2, Wilding 26), tai lajien välisistä interaktioista riippuvaa (Kiirikki ym. 1998, Kraufvelin ym. 27, Koivisto 211). Toisaalta on myös esitetty, ettei vedenalaisten tuulivoimalarakenteiden ympäristövaikutuksia pohjaeläimiin olisi jäljitettävissä, mikäli eliöstö ja eliöstön esiintyminen on jo luonnostaan dynaamista ja heterogeenista tuulivoimalapuiston alueella (Bech ym. 25). Makrofyyttien kohdalla on osoitettu, että luonnollisen monivuotisen makrofyyttien vertikaalisen esiintymisen muutosta määrittelee vesipatsaan läpi tunkeutuva valon määrän muutos (Bäck & Ruuskanen 2, Torn ym. 26). Vesipatsaan pitkäaikaiset valo-ominaisuudet puolestaan ovat sidoksissa yleiseen vesialueen rehevöitymiseen (Domin ym. 24, Segil ym. 27). Mikäli valoa on tarpeeksi, syvyyslevittäytymistä määrittelee sen sijaan kiinnittymiseen soveliaan pohjan laatu (Kiirikki 1996, Berger ym. 23). Pohjan laatu voi olla levän asettumiselle sopivaa (kalliota, kivikkoa) samoin kuin valo-olosuhteet, mutta pohjalla oleva irtosedimentti voi haitata levän kiinnittymistä (Eriksson & Johansson 23). Lisäksi sedimentin laadulla on suuri vaikutus levien kiinnittymiseen: epäorgaaninen sedimentti voi estää pieninä pitoisuuksina levien kiinnittymisen, kun taas orgaanisen sedimentin määrä voi olla vastaavasti suurempi (Berger ym. 23). Lopuksi, jos levän kolonisaatio tapahtuu, leväkasvuston sukkessio kehittyy eri tavalla riippuen uuden kasvualan vapautumisen vuodenaikaisesta ajankohdasta (Kraufvelin ym. 27). Lyhytaikaisten paikallisten epäorgaanisen aineksen pistelähteiden lisääntyminen, esimerkiksi rakennustoiminnan seurauksena, voi aiheuttaa mekaanista häiriötä makrofyyttien esiintymiselle (Berger ym 23).. Makrolevien alakasvuraja toimii vesialueen tilan indikaattorina yleisen rehevöitymisen suhteen, mutta sedimentin muutos epäorgaanisen ja orgaanisen aineksen suhteissa tai kokonaismäärässä kalliopinnoilla saattaa olla myös indikaattori äkillisestä muutoksesta, kuten rakennustapahtuman aiheuttamasta muutoksesta elinympäristössä. On osoitettu, että tietyn tilavuuden ylitettyä leväkasvustolla on haitallisia vaikutuksia muiden lajien kolonisaatiomenestykseen (Berger ym. 23, Kraufvelin ym. 27). Tässä tutkimuksessa havaitut leväkasvuston maksimitilavuudet (2 l / m 2 ) ovat riittäviä joidenkin lajien kohdalla haittaamaan kolonisaatiomenestystä, mutta kyseessä olevan Sphacelaria arctica ruskolevän osalta ilmiötä ei ole todennettu. 14

15 Tarkasteltaessa pysyviä muutoksia, voi kyseessä olla kasvien ja eläinten elinympäristön peruuttamaton muutos esim. yksilö- laji- ja ryhmätasolla. Eliöstön reagoimista muuttuneisiin ympäristöolosuhteisiin voivat olla mm. lajin fysiologinen tai morfologinen vaste, taksonin katoaminen, uuden taksonin tulo, tai alueen eliörakenteen kokonaisvaltainen muuttuminen, jolloin puhutaan muutoksista funktionaalisissa ryhmissä (Bonsdorff & Blomqvist 1993, Bonsdorff & Pearson 1999). Pitkäaikainen rakenteiden aiheuttama veden laadun muutos tulee ilmi erityisesti monivuotisten eliöiden kohdalla. Vesipuitedirektiivin mukainen monitorointi on yleisesti hyväksytty ja testattu menetelmä ympäristövaikutusten tai vesialueen ekologisen tilan muutoksien arviointiin. Suomessa käytössä oleva vesipuitedirektiivin mukainen vesialueiden ekologisen tilan luokittelu on paikkasidonnaista ja perustuu rajattujen vesimuodostumien sisällä tehtyihin havaintoihin. Pohjaeläinten osalta käytössä on BBI indeksi (Perus ym. 27), joka on kehitetty erityisesti pehmeiden pohjien eliöstölle. Koville pohjille, jollainen tutkimusalue on, ei ole olemassa vastaavaa indeksiä. Makrofyyttien osalta indikaattorina toimii rakkolevä, joka ei luonnostaan esiintynyt tukimuspisteillä niiden syvyyden takia. Tässä tapauksessa kun kyseessä on tuulivoimalarakenteiden ympäristövaikutusten tutkiminen, ja vakiintunut monitorointimenetelmä puuttuu on yhtenä vaihtoehtona paikkakohtainen koejärjestely arvioitaessa tuulivoimalarakenteiden vaikutusta ympäristöön (Bech & Leonhard 23, Bech, Frederiksen, Pedersen & Leonhard 25, Birklund, Oakley & Gavilán 2, Engell- Sørensen & Skyt). 8. Viitteet Ambrose, R.F & Anderson, T.W. 199: Influence of an artificial reef on the surrounding infaunal community. Marine Biology 17: Anderson, M.J. 28: Animal-sediment relationships re-visited: Characterising species' distributions along an environmental gradient using canonical analysis and quantile regression splines. - Journal of Experimental Marine Biology and Ecology 366: Baynes, T.W & Szmant, A.M. 1989: Effect of current on the sessile benthic community structure of an artificial reef. Bulletin of Marine Science, 44(2): Bech, M. & Leonhard, S.B. 23: Infauna Monitoring Horns Rev Offshore Wind Farm. Annual status report 23 - Elsam Engineering Doc. No rev. 2. Bech, M., Frederiksen, R., Pedersen, J. & Leonhard, S.B. 25: Infauna Monitoring Horns Rev Offshore Wind Farm. Annual status repot 24 - Elsam Engineering Doc. No rev. 3. Berger, R., Henriksson, E., Kautsky, L. & Malm, T. 23: Effects of filamentous algae and deposited matter on the survival of Fucus vesiculosus L. germlings in the Baltic Sea. - Aquatic Ecology 37:

16 Birklund, J., Oakley, J. & Gavilán, B. 2: EIA of An Offshore Wind Farm at Rødsand. SEAS Technical report concerning Marine Biological Conditions (bottom vegetation and bottom fauna) in the park area. Bonsdorff, E. & Blomqvist, E. M. 1993: Biotic couplings on shallow water soft bottoms - examples from the northern Baltic Sea. - Oceanogr. Mar. Bio. Ann. Rev. 31: Bonsdorff, E. & Pearson, T.H. 1999: Variation in the sublittoral macrozoobenthos of the Baltic Sea along environmental gradients: A functional-group approach. - Aust. J. Ecol. 24: Bäck, S. & Ruuskanen, A. 2: Distribution and maximum growth depth of Fucus vesiculosus along the Finnish coastline. - Marine Biology 136: Danovaro, R. & Fraschetti, S. 22: Meijofaunal vertical zonation on hard-bottoms: comparison with soft-bottom meijofauna. - Mar. Ecol. Prog. Ser. 23: David, G. 24: Monitoring wooden shipwrecks: monitoring the Burgzand Noord 1 and Darss Cog using the EauxSys data logger. - The MoSS Project Final Report, Edit. Carl-Olof Cederlund. Davis, N., VanBlaricom, G.R. & Dayton P.K. 1982: Man-Made Structures on Marine Sediments: Effects of Adjacent Benthic Communities. Marine Biology 7: Domin A., Schubert H., Jochen C., & Schiewer, K.U. 24: Modelling of pristine depth limits for macrophyte growth in the southern Baltic Sea. - Hydrobiologia 514: Engell-Sørensen, K. & Skyt, P.H.????: Evaluation of the effect of Sediment Spill from Offshore Wind Farm Costruction on Marine Fish. SEAS Doc. No rev.1.UK. Eriksson, B.K. & Johansson, G. 23: Sedimentation reduces recruitment success of Fucus vesiculosus (Phaeophyceae) in the Baltic Sea. - Eur. J. Phycol. 38: Holmström, N., Haahtela, I. & Bondsdorff, E. 26: A new reality for coastal zoobenthos: longterm changes ( ) in a shallow sheltered bay. Memoranda Soc. Fauna Flora Fennica 82. Jumppanen, K. & Mattila, J. 1994: The development of the Archipelago Sea and environmental factors affecting it. - Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys ry 82, Turku 26 ss. Keskinen, E.: Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma VELMU Menetelmäohjeistus 212. Metsähallitus. Koivisto M. 211: Blue mussel beds as biodiversity hotspots on the rocky shores of the northern Baltic Sea. Academic dissertation, University of Helsinki. Kiirikki, M. 1996: Mechanisms affecting macroalgal zonation in the northern Baltic Sea. Eur. J. Phycol. 31:

17 Kiirikki M., Haapamäki J., Koponen J., Ruuskanen A. & Sarkkula, J. 1998: Linking the Growth of Filamentous Algae to the 3D-Ecohydrodynamic Model of the Gulf of Finland. Environmental Modelling & Software. 13: Kraufvelin, P., Ruuskanen, A., Nappu, N. & Kiirikki, M. 27: Winter colonisation and succession of filamentous macroalgae on atrifical substrates and possible relationship to Fucus vesiculosus settlement in early summer. - Estuar. Coast. Shelf Sci. 72: Leonhard, S.B. 2: Horns Rev Offshore Wind Farm. Environmental Impact Assesment of Sea Bottom and Marine Biology. ELSAM Doc. No rev. 1. Maar, M., Bolding, K., Petersen, J.K., Hansen, J.L.S. & Timmerman, K. 29: Local effects of blue mussels around turbine foundations in an ecosystem model of Nysted off-shore wind farm, Denmark Journal of Sea Research 62: Martijn, M. 26: The In Situ Protection of a 17th-century trading vessel in the Netherlands. Underwater Cultural Heritage at Risk: Managing Natural and Human Impacts, Edit. Grenier et al. Norkko, J., Bonsdorff, E. & Norkko, A. 2: Drifting algae mats as an alternative habitat for benthic invertebrates: Species specific responses to a transient resource. - J. Exp. Mar. Biol. Ecol. 248: Perus, J. & Bonsdorff, E. 24: Long-term changes in macrozoobenthos in the Åland archipelago, northern Baltic Sea. -J. Sea Res. 52: Perus, J., Bonsdorff, E., Bäck, S., Lax, H-G,. Villnäs, A. & Westberg, V. 27: Zoobenthos as indicators of ecological status in coastal brackish waters: a comparative study from the Baltic Sea. - AMBIO. Vol. 36, No. 2-3: Petersen, J.K. & Malm, T. 26: Offshore Windmill Farms: Threats to or Possibilities for the Marine Environment. Ambio 35(2): Quinn, R. 26. The role of scour in shipwreck site formation processes and the preservation of wreck-associated scour signatures in the sedimentary record - evidence from seabed and subsurface data. Journal of Archaeological Science, 33 (1): Rosenberg, R., Blomqvist, M., Nilsson, H.C., Cederwall, H. & Dimming, A. 24: Marine quality assessment by use of benthic species-abundance distributions: a proposed new protocol within the European Framework Directive. - Mar. Pollut. Bull. 49(9-1): Selig, U., Eggert, A., Schories, D. Schubert, M., Blumel, C. &Schubert, H. 27: Ecological classification of macroalgae and angiosperm communities of inner coastal waters in the southern Baltic Sea - Ecological Indicators 7: Snelgrove, P. V. R. & Butman. C.A. 1994: Animal sediment relationships revisited: cause versus effect. - Oceanography and Marine Biology Annual Review 32b:

18 Torn, K., Krause-Jensen, D. & Martin, G., 26: Present and past depth distribution of bladderwrack (Fucus vesiculosus) in the Baltic Sea. - Aquatic Botany 84: Valanko, S., Norkko, A. & Norkko, J. 21: Strategies of post-larval dispersal in non-tidal softsediment communities. - J. Mar. Biol. Ecolol. 384: Westerbom, M. & Jattu, S. 26: Effects of wave exposure on the sublittoral distribution of blue mussels Mytilus edulis in a heterogeneous archipelago Marine Ecology Progress Series 36: Vetter,E. 1995: Detritus-based patches of high secondary production in the nearshore benthos. - Mar. Ecol. Prog. Ser.: 12: Wilding, T.A. 26: The benthic impacts of the Loch Linneh Artifical Reef Hydrobiologia 555: Zintzen, V, Massin, C, Norro, A & Mallefet, J. 26: Epifaunal inventory of two shipwrecks from the Belgian Continental Shelf. - Hydrobiologia 555: Zintzen, V, Norro, A, Massin, C, & Mallefet,J. 28: Temporal variation of Tubularia indivisa (Cnidaria, Tubulariidae) and associated epizoites on artifcial habitat communities in the North Sea. - Marine Biology 153:

19 C A 275 B Liite 1 A - C. Näytepisteet ja koodit karttapohjalla. Koodit ovat veneen karttaplotterin antamia tunnisteita. A: pisteiden sijoittuminen laajempaan alueeseen. B: pisteet tarkemmin. C: Kristiinankaupungin läheiset (Natura-alue) pisteet erikseen, ei näytetty kuvassa 1A. Samoin etelässä sijaitseva piste numero 17 (275) ei ole kuvassa. Koodien ja näytepisteiden vastaavudet, sijainnit ja syvyydet on esitetty taulukoissa 1. Katkoviivalla rajattu alue suuntaa-antavasti kuvan C sijainti suhteessa tutkimusalueeseen. Viivat kuvassa veneen reittejä. 19

20 Liite 2. Siipyyn tuulivoimalapuiston kasvillisuuskartoitus ja pohjaeläinnäytteenotto: Merenpohjan geologinen kartoitus. Rainnakkaisnäytteet Ruudut 1, 2 ja 3. Sukellus piste Mitattu syvyys (m) Koodi Kallio Lohkare >12 mm Lohkare 12-6 mm Kivi 63-2 mm Kivi 2-63 mm Sora mm Sora 23-6,3 mm Hiekka 1 17, , , , , , , , , , , , , , , , , *) 18, **) 18,3 277 x x x x x x x x Sukellus piste Mitattu syvyys (m) Koodi Kallio Lohkare >12 mm Lohkare 12-6 mm Kivi 63-2 mm Kivi 2-63 mm Sora mm Sora 23-6,3 mm Hiekka 1 17, , , , , , , , , , , , , , , , , *) 18, **) 18,3 277 x x x x x x x x Sukellus piste Mitattu syvyys (m) Koodi Kallio Lohkare >12 mm Lohkare 12-6 mm Kivi 63-2 mm Kivi 2-63 mm Sora mm Sora 23-6,3 mm Hiekka 1 17, , , , , , , , , , , , , , , , , *) 18,4 276 x x x x x x x x 19**) 18,3 277 x x x x x x x x *) näkyvyys muutama cm, näytteenotto lähes mahdotonta. **) näkyvyys olematon 14 metristä syvemmälle, näytteenotto mahdotonta. Syvyys veneen kaiun mukaan. x = näytettä ei voitu ottaa huonon näkyvyyden takia. Ruutu #1 Ruutu #2 Ruutu#3 Näytepiste = työsuunnitelmasa annettu sukelluspisteen numero. Mitattu syvyys = sukeltajan mittaama syvyys näytepisteellä. Koodi = Pisteelle annettu koodi karttaplotterin mukaan liittyen kenttätyöskentelyyn. 2

21 Liite 3. Siipyyn tuulivoimalapuiston kasvillisuuskartoitus ja pohjaeläinnäytteenototto vuonna 212: Kasvillisuuskartoitus, lajiston peittävyys % ja kasvuston korkeus rinnakkaisruudilta Rinnakkaisruutu #1 Rinnakkaisruutu #2 Rinnakkaisruutu #3 Näytepiste Syvyys (m) Koodi Laji Peittävyys % Korkeus mm Laji Peittävyys % Korkeus mm Laji Peittävyys % Korkeus mm 1 17,3 258 Sphacelaria arctica 4 3 Sphacelaria arctica 4 3 Sphacelaria arctica ,1 259 Sphacelaria arctica 3 25 Sphacelaria arctica 3 25 Sphacelaria arctica ,7 26 Sphacelaria arctica 4 3 Sphacelaria arctica 4 3 Sphacelaria arctica ,4 261 Sphacelaria arctica 6 3 Sphacelaria arctica 5 3 Sphacelaria arctica 6 3 Furcellaria lumbricalis 1 3 Furcellaria lumbricalis 1 3 Furcellaria lumbricalis 1 3 Polysiphonia fucoides 1 3 Polysiphonia fucoides 1 3 Polysiphonia fucoides 1 3 yhteensä 62 3 yhteensä 52 3 yhteensä ,3 262 Sphacelaria arctica 6 3 Sphacelaria arctica 6 3 Sphacelaria arctica 6 3 Polysiphonia fucoides 1 4 Polysiphonia fucoides 1 4 Polysiphonia fucoides 1 4 yhteensä 61 3 yhteensä 61 3 yhteensä ,8 263 Sphacelaria arctica ,8 264 Sphacelaria arctica 5 35 Sphacelaria arctica 5 5 Sphacelaria arctica 5 3 Polysiphonia fucoides 1 5 Furcellaria lumbricalis 5 5 Furcellaria lumbricalis 1 5 yhteensä Polysiphonia fucoides 1 5 yhteensä 51 3 yhteensä , , ,1 267 Sphacelaria arctica 4 3 Sphacelaria arctica 4 3 Sphacelaria arctica ,3 268 Sphacelaria arctica 3 3 Sphacelaria arctica 3 3 Sphacelaria arctica , ,1 271 Sphacelaria arctica 3 3 Sphacelaria arctica 3 3 Sphacelaria arctica , ,6 273 Sphacelaria arctica 3 3 Sphacelaria arctica 3 3 Sphacelaria arctica ,4 274 Sphacelaria arctica 1 1 Sphacelaria arctica ,2 275 Sphacelaria arctica 4 3 Sphacelaria arctica 4 3 Sphacelaria arctica *) 18,4 276 x x x x x x x x x 19**) 18,3 277 x x x x x x x x x *) näkyvyys muutama cm, näytteenotto lähes mahdotonta. **) näkyvyys olematon 14 metristä syvemmälle, näytteenotto mahdotonta. Syvyys veneen kaiun mukaan. x = näytettä ei voitu ottaa huonon näkyvyyden takia. Näytepiste = työsuunnitelmassa annettu sukelluspisteen numero. Mitattu syvyys = sukeltajan mittaama syvyys näytepisteellä. Koodi = Pisteelle annettu koodi karttaplotterin mukaan liittyen kenttätyöskentelyyn. 21

22 Lumbriculus sp. (Oligochaeta) Marenzelleria spp. Mytilus trossulus Macoma baltica Theodoxus fluviatilis Hydrobia spp. Idotea sp. Gammarus sp. Monoporeia affinis Jaera albifrons Saduria entomon Balanus improvius Chironomus sp. Liite 4. Näytepisteistä löydetyt pohjaeläntaksonit ja yksilömäärät ilmaistuna yksilöä / neliömetri. Näytepiste Koodi Rinnakkaisnäyte hi hi pi hi 2hi x x x x x x x x x x x x x 2 x x x x x x x x x x x x x 3 x x x x x x x x x x x x x hi = hiekka x = näytettä ei voitu ottaa huonon näkyvyyden takia. Näytepiste = työsuunnitelmasa annettu sukelluspisteen numero. Mitattu syvyys = sukeltajan mittaama syvyys näytepisteellä. Koodi = Pisteelle annettu koodi karttaplotterin mukaan liittyen kenttätyöskentelyyn. 22

23 Liite 5: Näytteenoton tulosten perusteella saadun tiedon vertailu olemassa olevaan aineistoon Alueen ympäristön nykytilaa määritettiin tekemällä katsaus ympäristöhallinnon alueella tehtyihin ympäristöseurantoihin. Ympäristönseuranta-aineisto haettiin ympäristöhallinnon Hertta ympäristötiedon hallintajärjestelmästä. Alueen ympäristön tilaa tarkasteltiin (i) pintavesien tilan mukaan, (ii) pohjaeläinten mukaan ja (iii) vesimuodostuman tilan mukaan. Hertta -tietokannasta haettiin näytteenotot aikavälillä Pintavesien tilan selvittäminen antaa taustatietoa eliöiden esiintymisestä, varsinkin jos käsittelyyn otetaan muutaman vuoden ajanjakso ennen näytteenotto(j)a. Sama pätee myös pohjaeläinten esiintymisen arviointiin. Vesimuodostuma on vesipuitedirektiivin mukainen alue, jonka sisällä tehdyistä näytteenotoista johdetaan vesimuodostuman ekologinen laatuluokka. Nykyinen tutkimusalue on kooltaan vesimuodostumaan suhteutettuna laaja, joten on mielekästä verrata nykytutkimuksen aluetta koko vesimuodostumaan. Tämä siksi, että jos nykyisen tutkimusalueen ekologinen laatuluokka muuttuu esim. rakentamisen seurauksena, se voi muuttaa koko vesimuodostuman ekologista luokkaa. (i)pintavesien tila Tutkimusalueen läheisyydessä on tehty pintavesien tilan arviointia suhteellisen vähän (Taulukko 8) Taulukko 8. Yhteenveto tutkimusalueen läheisyydessä tehdyistä pintaveden tilan määrityksistä Paikka Näytteenottojat Näytteitä kpl LSU Perämeri, Näyte perämeri, Näyte Perämeri, Näyte Perämeri, Näyte Perämeri, Näyte Perämeri, Näyte Perämeri, Näyte Taulukosta 8 nähdään, että ajallisesti lähimmät näytteet on otettu vuonna 24. Yllä esitetyn perusteella ei ole mielekästä vertaillla pintavesien tilaa nykytutkimuksen ja ympäristöhallinnnon tietokannan aineiston perusteella. (ii)pohjaeläimet Tutkimusalueen läheisyydessä on tehty pohjaeläinmäärityksiä suhteellisen vähän (taulukko x) Taulukko 9. Yhteenveto tutkimusalueen läheisyydessä tehdyistä pohjaeläinten määrityksistä Paikka Näytteenottojat Näytteitä kpl Pohjan laatu Pehmeä Pehmeä P7C Pehmeä 23

24 Taulukosta 9 nähdään, että ajallisesti lähimmät näytteet on otettu vuonna 2. Yllä esitetyn perusteella ei ole mielekästä vertailla pohjaeläimistöä nykytutkimuksen ja ympäristöhallinnnon tietokannan aineiston perusteella. (iii)vesimuodostuman tilan mukainen arviointi. Nykyinen tutkimusalue sijoittuu kokonaisuudessaan vesimuodostumaan, jonka tunnus on 3_Seu_7. Vesimuodostuman (yhteismitallinen) ekologinen laatuluokka oli Hyvä. Koska yhteismitallinen laatuluokka määritetään usean biologisen indikaattorin mukaan, tarkastellaan tässä yhteydessä erikseen indikaattoreita Pohjaeläimet ja Vesikasvit, koska ko. indikaatorit olivat nykytutkimuksen kohteena. Ympäristöhallinnon mukaan, pohjaeläimiä indikaattorina käyttäen alueen ekologinen laatuluokka oli Hyvä. Mukaan on otettu yli 1 metrin syvyydessä olevat pohjat. Pohjaeläinindeksiä voidaan käyttää ainoastaan pehmeiden pohjien näytteenotossa, ja tämän takia nykytutkimuksen aineistoa ei voida käyttää määritettäessa vesialuen ekologosta laatuluokkaa. Vesikasvien mukaan määritetyssä ekologisessa laatuluokassa käytetään rakkolevän (Fucus vesiculosus) antamaa informaatiota. Tätä ei voitu nyt tehdä, koska näytepisteillä ei esiintynyt rakkolevää. 24

25 Secchi syvyys m 6 5 Tämän monitoroinnin ajankohta sijoitettuna eri vuosille Liite 6. Näkösyvyyden vuodenaikaisen ja vuosien välisen muutoksen tarkastelu Natura-alueen näytepisteiden läheisellä vedenlatuseurantapisteellä Pystyviivat osoittavat tämän tutkimuksen näytteenottohetken sijoittumisen eri vuosille. Lähde: Hertta. 25