HPV ja syöpä. HPV:n aiheuttamat muut kuin naisen genitaalialueen syövät

Save this PDF as:
 WORD  PNG  TXT  JPG

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "HPV ja syöpä. HPV:n aiheuttamat muut kuin naisen genitaalialueen syövät"

Transkriptio

1 Stina Syrjänen ja Jaana Rautava KATSAUS HPV ja syöpä Lähes kaikki saavat genitaalialueen HPV-infektion jossain elämänsä vaiheessa. Myös suun alueen infektiot ovat yleisiä. Valtaosa infektioista on oireettomia ja paranevat itsestään. HPV-tyyppejä on 180, joista HPV16 on merkittävin syöpävirus, joka aiheuttaa kohdunkaulan syövän lisäksi ulkosynnyttimien, emättimen, siittimen, perä aukon, suuontelon, kielentyven ja nielurisan karsinoomia. HPV:n aiheuttamien suunielun syöpien ilmaantuvuus on lähes kolminkertaistunut viimeisen 30 vuoden aikana Suomessa kuten muissakin länsimaissa. HPV:n kahdeksasta geenistä E6 ja E7 ovat tärkeimmät onkogeenit, joiden tuottamat proteiinit hyödyntävät isäntäsolun keskeisiä molekyylejä solun asteittaisessa muutoksessa kohti syöpäsolua. HPV-rokotteet ovat vähentäneet tehokkaasti naisten genitaali- ja anaalialueen dysplasiamuutoksia, mutta niiden vaikuttavuudesta pään ja kaulan alueen infektioihin on vähän tutkimustietoa. Arviolta noin 19 % ihmisen syövistä on mikrobien aiheuttamia. Ihmisen papillooma viruksen (HPV) aiheuttamat syövät käsittävät näistä noin kolmanneksen. HPV:n osuus on todellisuudessa suurempi, koska luku kattaa vain kohdunkaulan ja osan pään ja kaulan alueen syövistä (1). HPV-rokotteet, keskustelu poikien rokottamisesta ja HPV:n aiheuttamien pään ja kaulan alueen syöpien muuttunut epidemiologia ovat nostaneet HPV-infektiot jälleen ajankohtaiseksi yhteiskunnalliseksi ja tieteelliseksi aiheeksi. HPV on yksinkertainen ja perimältään melko muuttumaton virus, mikä omalta osaltaan on auttanut tutkijoita tunnistamaan levyepiteelisyövän syntyyn vaikuttavia keskeisiä molekyyli- ja reaktioteitä. HPV-infektio ei yksinään johda solun muuntumiseen syöpäsoluksi. Pysyvä HPV-infektio suuren riskin virustyypillä aiheuttaa infektoituneen solun kontrolloimattoman jakautumisen, mikä yhdessä muiden vaaratekijöiden kanssa johtaa kuolemattomaan soluun ja lopuksi mahdollisesti syövän syntyyn. Viruksen ja isännän välisten keskeisten reaktioteiden tunnistaminen mahdollistaa HPV-infektioiden uusia ehkäisykeinoja tai infektion aiheuttamien dysplasioiden tai jopa syöpien hoitomuotoja. HPV infektoi pääsääntöisesti epiteelisoluja, joten sen aiheuttamat syövät ovat karsinoomia (KUVA 1). HPV:ta on kuitenkin todettu myös veren kiertävissä lymfosyyteissä (2). Karsinoomista HPV:n aiheuttamat levyepiteelisyövät on kartoitettu parhaiten. Vähemmän tutkimusta on sen sijaan tehty HPV:n aiheuttamista adenokarsinoomista tai muista epiteliaalisista syövistä kuten istukan trofoblasteista lähtevistä syövistä. Yleisimmät HPV:n aiheuttamat syövät ovat kohdunkaulan, nielun (erityisesti nielurisojen ja kielen tyven), emättimen ja peräaukon syövät. HPV:n aiheuttamat muut kuin naisen genitaalialueen syövät Pään ja kaulan alueen syövät ovat heterogeeninen ryhmä, johon kuuluvat suun, nielun, nenäonteloiden, kurkunpään ja sylkirauhasten kasvaimet. Huulen ja suuontelon syöpä on miesten 11. yleisin syöpä maailmassa, ja kurkunpään syöpä on sijalla 13. Mikään näistä syövistä ei ole naisten 15 yleisimmän syövän joukossa. Vuonna 2013 Suomessa todettiin 305 uutta suuontelon, 189 nielun, 85 huulen, 119 kurkunpään, 67 sylkirauhasen ja 40 nenäontelon syöpää. Suun ja nielun syöpien ilmaantuvuus naisilla oli 4,2/ ja miehillä 7,8/ Sekä naisten että miesten suuontelon syöpien ikävakioitu ilmaantuvuus on kaksinkertaistunut vuodesta 1765 = Toimitus suosittelee erityisesti opiskelijoille Duodecim 2015;131:

2 KATSAUS Molemmat Pään ja kaulan alueen syöpä (tarkentamaton) % Suunielun syöpä % Suuontelon syöpä % Kurkunpään syöpä % Nenäontelon syöpä % Nenänielun syöpä 31 % Sylkirauhasten syöpä* 0 78 % Suun ameloblastoomat* 33 %, 67 % Ei-suunielun, pään ja kaulan alueen syövät (ryhmänä) % Ruokatorvisyöpä (levyepiteelikarsinooma) % (adenokarsinooma) 35 % Paksusuoli- ja peräaukon alueen syöpä 32 % (adenokarsinooma) 11 % Keuhkosyöpä % (ei-pienisoluinen syöpä) 8 28 % Anaalialueen syöpä 71 % Virtsarakon syöpä 0 60 % Munuaissyöpä* 0 14 % Silmän syövät* 7 % Naiset Kohdunkaulan syöpä % Ulkosynnyttimien syöpä % Emättimen syöpä % Rintasyöpä 23 % Munasarjasyöpä % Endometriumin syöpä 10 % Miehet Peniksen syöpä 35 81,5 % Anaalialueen syöpä (HPV16 HIV+ MSM) 35,4 % (HPV16 HIV - MSM) 12,5 % Eturauhassyöpä 0 51,8 % Kivessyöpä* 0 % Anaalialueen syöpä 84% KUVA 1. HPV-DNA:n ilmeneminen eri kasvaintyypeissä meta-analyysitutkimuksiin perustuen. Tähdellä merkityt tutkimukset eivät ole meta-analyysejä. IARC:n määrittelemät HPV:n aiheuttamat syövät merkitty lihavoituna. Viiteluettelo on nähtävissä nettiversiossa. MSM = seksiä miesten kanssa harrastavat miehet lähtien. Myös miesten suunielun syöpien ilmaantuvuus on yli kolminkertaistunut viimeisen 30 vuoden aikana (miehillä 0,7:stä 2,9:ään/ ja naisilla 0,2:sta 1,1:een/ ) (3). Pään ja kaulan alueen syövän tärkeimmät vaaratekijät ovat tupakointi ja alkoholin runsas käyttö. Pään ja kaulan alueen syövistä on % HPV:n aiheuttamia. HPV:n vallitsevuus on suurin suunielun syövissä (36 58 %). HPV:n osuus muissa pään ja kaulan syövissä on pienempi ja vaihtelee noin %:n välillä. Sylkirauhaskasvaimissa todetaan satunnaisesti HPV:tä, mutta sitä ei pidetä merkityksellisenä taudin etiopatogeneesissa. Pään ja kaulan alueen syöpien ilmaantuvuus on maantieteellisesti vaihteleva. Ilmaantuvuus on suurin Kaakkois-Aasiassa, Brasilian tietyillä alueilla sekä Euroopassa Unkarissa ja Ranskassa (4). Myös HPV:n osuus pään ja kaulan alueen syövissä vaihtelee maantieteellisesti. HPV:n osuus on länsimaissa suurin, erityisesti Yhdysvalloissa ja Ruotsissa, jossa jopa lähes 90 % suunielun syövistä on HPV:n aiheuttamia (5, 6). Sen sijaan esimerkiksi Brasiliassa vain noin 8 % näistä syövistä on HPV-infektion aiheuttamia. HPV-infektioon liittyvät pään ja kaulan alueen syövät eroavat monessa suhteessa klassisista tupakan ja alkoholin aiheuttamista syövistä: potilaat ovat yleensä noin kymmenen S. Syrjänen ja J. Rautava = Artikkeliin liittyy internetoheisaineistoa

3 vuotta nuorempia, useimmin miehiä ja valkoihoisia. Osa HPV:n aiheuttamien suunielun syöpien vaaratekijöistä liittyy seksuaaliseen käyttäytymiseen kuten varhain aloitettuihin seksisuhteisiin, seksipartnereiden lukumäärään, syviin suudelmiin ja suuseksiin. Tupakoinnilla on keskeinen merkitys suun oireettomien HPV-infektioiden kroonistumisessa (7, 8). HPV-infektion aiheuttamilla pään ja kaulan alueen syövillä on parempi ennuste kuin klassisilla tupakan ja alkoholin aiheuttamilla syövillä. Tämän vuoksi käydään vilkasta keskustelua siitä, tulisiko pään ja kaulan alueen syöpien hoito suunnitella HPV-statuksen mukaan. Ennustetta huonontaa kuitenkin potilaan tupakointi (sekä tämänhetkinen että aikaisempi), muut sairaudet ja kaulan etäpesäkkeet (9, 10). HPV:hen liittyvät syövät voivat lähettää myös kaukometastaaseja (11). Peniskarsinoomat ovat yleisimmät kehittyvissä maissa. Ilmaantuvuus on suurinta Ugan dassa ja Etelä-Amerikassa, esimerkiksi Brasiliassa, Uruguayssa ja Paraguayssa (noin 4/10 000) ja pienimmillään Israelissa (0,1/10 000) (12). Suomessa vuonna 2013 todettiin 34 uutta penissyöpää. HPV-infektio todetaan %:ssa penissyövistä. HPV:n lisäksi muita vaaratekijöitä ovat huono hygienia, tupakointi, valkojäkälä, ahdas esinahka ja esinahan balaniitti. Varhaislapsuudessa tai nuorena tehty ympärileikkaus suojaa penissyövältä (13). Ympärileikkauksen suojaava vaikutus liittynee ahtaan esinahan poistoon. Peräaukon syöpää esiintyy molemmilla sukupuolilla, ja monista muista syövistä poiketen se on yleisempi naisilla kuin miehillä. Ilmaantuvuus on samankaltainen lähes koko Euroopan alueella. Esimerkiksi Englannissa peräaukon syövän ilmaantuvuus miehillä on noin 1/ ja naisilla 2/ Ilmaantuvuus suurenee jyrkästi vuotiailla ja on yleisintä yli 85-vuotiailla. Suomessa vuonna 2013 todettiin 53 uutta anuskarsinoomaa. Lähes 80 % naisten syövistä on HPV-positiivisia, kun taas miehillä HPV:n merkitys on vähäisempi. Muita riskitekijöitä ovat tupakointi, anaaliseksi, lukuisat anaaliseksipartnerit, HIVinfektio ja aikaisemmat anaalialueen syylät YDINASIAT 88 HPV-infektio aiheuttaa levyepiteelisyöpiä kehon eri alueilla. 88 Suuontelon ja suunielun syöpien ilmaantuvuus on suurentunut sekä naisilla että miehillä. 88 HPV-tyyppejä tunnetaan jo yli 180, ja näistä HPV16 on merkittävin biologinen karsinogeeni. 8 8 HPV16:n E6- ja E7-proteiinit johtavat infektoituneen solun asteittaiseen muuttumiseen syöpäsoluksi yhdessä muiden riskitekijöiden kuten tupakoinnin seurauksena. (14). HPV:n aiheuttamat peräaukon syövän esiastemuutokset (AIN, peräaukon intraepiteliaalinen neoplasia) ovat lisääntyneet miehillä, jotka harrastavat seksiä miesten kanssa. Muiden syöpien osalta eniten näyttöä HPV:stä on ruokatorven syövistä, ja HPV-positiiviset syövät ovat lähes endeemisiä tietyillä maapallon alueilla kuten esimerkiksi Kiinassa, Etelä-Afrikassa ja Iranissa (15, 16). Tulokset HPV:n merkityksestä keuhko-, rinta- ja eturauhassyöpien synnyssä ovat sen sijaan edelleen kiistanalaiset. Myös HPV:n merkitys ihosyövän aiheuttajana on kiistanalainen lukuun ottamatta harvinaista ja väistyvästi periytyvää epidermodysplasiaa. Syylämäiset tai läiskäiset HPV-tyyppien 5 ja 8 aiheuttamat leesiot muuttuvat ihosyöväksi erityisesti auringonvalolle altistuneilla ihoalueilla. Papilloomavirukset ja niiden luokitukset Papilloomavirukset ovat lajispesifisiä, joten HPV infektoi vain ihmistä, eivätkä eläinten papilloomavirukset tartu ihmiseen. HPV:n geeneistä L1:n emäsjärjestys poikkeaa vähiten eri HPV-tyyppien välillä (TAULUKKO ja KUVA 2). Tämän vuoksi molekulaarinen HPV-diagnostiikka perustuu pääosin L1:n osoittamiseen. Kaikkiaan 180 HPV-tyypin perimän nukleiinihappojärjestys on selvitetty (17), ja 1767 HPV ja syöpä

4 KATSAUS TAULUKKO. Ihmisen papilloomaviruksen lukukehykset ja niiden tuottamat proteiinit (32, 33, 34, 35, 36, 37, 38, 39, 40). Proteiini Ryhmä Paikallistuminen solussa/määrä Tehtävä Luonnollinen immuunivaste L1 Myöhäinen Tumassa/++++ Viruksen pintaproteiini (rakenteellinen) Vasta-ainetta %:lla infektoituneista viikossa vuodessa tartunnasta L2 Aikainen Tumassa/++ Pintaproteiini Kuljettaa virus DNA:n tumaan DNA:n pakkaus E1 Aikainen Tumassa/+ Mukana episomaalisessa replikaatiossa DNA-helikaasi E2 Aikainen Tumassa/+ Transkriptiotekijä Paikallinen immunomodulaattori E4 Myöhäinen Solulimassa/+++ Genomin amplifikaatio Viruksen synteesi Viruksen pakkaus (?) E5 Aikainen Solulimassa/+ Estää solujen erilaistumista Osallistuu soluproliferaation säätelyyn/ solun proteiinien aktiviteetin muokkaukseen TGF-b:n signalointireitin vähentäminen EGFR:n reitin kierrätys E6 Aikainen Tumassa/+ Estää solujen erilaistumista Apoptoosin esto p53:n kautta Aiheuttaa oksidatiivisen stressin ja DNA-vauriota E7 Aikainen Tumassa/++ Lisää solunjakautumista ja viruksen replikaatiota sitoutuessaan prb:hen Lisää IL-18:n sitoutumista keratinosyyteissä, jonka seurauksena IFN-γ:n tuotanto lisääntyy Vasta-aine, korreloi paranevaan leesioon Soluvälitteinen immuniteetti Soluvälitteinen immuunivaste Vasta-aineet erityisesti suunielun infektioissa Suunielun alueella taudin etenemistä ennustava Soluvälitteinen immuunivaste Mahdollisesti taudin etenemistä ennustava 1768 HPV-tyypit on numeroitu niiden toteamisjärjestyksessä. HPV:t luokitellaan myös joko suuren tai pienen riskin HPV-tyyppeihin infektoituneen kudoksen kliinisen käyttäytymisen mukaan tai iho- ja limakalvotyypeiksi infektoituneen kohdekudoksen mukaan. Ensimmäiset karakterisoidut HPV-tyypit 1 4 löydettiin ihosyylistä. Ensimmäiset limakalvotyypit olivat HPV6, joka löydettiin genitaalialueen kondyloomasta, ja HPV11 kurkunpään papilloomasta. HPV16 on tärkein syöpää aiheuttava HPV-tyyppi. Kansainvälisen syöväntutkimuskeskuksen mukaan on riittävästi näyttöä siitä, että HPV16 on ihmisen biologinen karsinogeeni, joka aiheuttaa kohdunkaulasyövän lisäksi ulkosynnyttimien, emättimen, siittimen, peräaukon, suuontelon, suunielun ja nielurisan syöpiä (4). Kohdunkaulasyövän aiheuttajia ovat lisäksi myös HPV-tyypit 18, 31, 33, 35, 39, 45, 51, 52, 56, 58 ja 59 (4). Papilloomavirukset hyväksyttiin osaksi kansainvälistä virusluokitusta vasta vuonna HPV:n evoluutiopuu sisältää 16 sukua. Samaan sukuun kuuluvien viruslajien homologia L1-geenin suhteen on %, ja niiden biologia on myös hyvin samankaltainen. Valtaosa limakalvoja infektoivista HPV-tyypeistä kuuluu alfasukuun (KUVA 3) (17). Beetasukuun kuuluvat HPV-tyypit infektoivat pääasiallisesti ihon epiteelisoluja. Uusimmat HPV-tyypit kuuluvat gammapapilloomaviruksiin, joita esiintyy sekä iholla ja erityisesti myös nenän ja suun limakalvoilla. HPV:n elinkaari HPV-infektion elinkaari liittyy epiteelin erilaistumiseen tavalla, mitä ei vieläkään täysin tunneta, minkä vuoksi virusta ei pystytä vilje S. Syrjänen ja J. Rautava

5 L1 L2 E5 KUVA 2. Ihmisen papilloomaviruksen rakenne. Papillooma virukset ovat pieniä, kaksisäikeisiä, rengasmaisia ja vaipattomia DNA-viruksia. Viruksen perimä muodostuu noin emäsparista, ja vain toista DNA-säiettä luetaan. HPV:n perimässä on kahdeksan lukualuetta, joita kuusi koodaa aikaisia ja kaksi myöhäisiä (L) proteiineja (ks. TAULUKKO). Lisäksi perimässä on pitkä säätelyalue (LCR), johon sitoutuu useita isäntäsolun proteiineja mutta myös viruksen E2-proteiineja. LCR sijaitsee L1:n ja E6:n välissä. Uusimmat tutkimukset ovat osoittaneet, että monella HPV:llä on myös E8-lukukehys, joka on kohtalaisen hyvin karakterisoitu muun muassa naudan papilloomaviruksilla. E5-lukukehys puuttuu osalta ihoa infektoivista HPV-tyypeistä. Proteiinit L1 ja L2 muodostavat viruksen kuorikerroksen lemään. Nykykäsityksen mukaan viruspartikkeli voi infektoida vain epiteelin tyvisolun tai -soluja, jolloin ihon tai limakalvon pitää olla haavautunut. Virus tarttuu mahdollisesti tyvikalvoon hepariinisulfaatin ja laminiini 5:n sekä integriinien alfa-4 ja beeta-6 muodostaman kompleksin avulla. Solun pintakalvolla oleva proteaasi, furiini, pilkkoo L2-proteiinin, minkä seurauksena virus pääsee isäntäsoluun endosytoosin kautta. L2 kuljettaa myös viruksen perimän solulimasta tumaan, missä sen monistuminen käynnistyy. HPV-infektion elinkaari on esitetty KUVASSA 4. Koska L2-proteiinilla on keskeinen merkitys solun infektoitumisessa, seuraavan sukupolven profylaktiset HPV-rokotteet kohdistuvat L2-proteiiniin. L2-rokotteilla saadaan todennäköisesti myös laajempi kattavuus eri HPV-tyypeille kuin L1-proteiineihin perustuvilla rokotteilla (18). Tumassa virus voi olla episomaalisena tai integroituneena isäntäsolun perimään. Viruksen genomin replikaatio tapahtuu tumassa isäntäsolun tapaan. Infek tion alkuvaiheessa viruksen genomi monistuu noin kopioksi solua kohden vain aikaisten geenien avulla. E1- ja E2-proteiinit käynnistävät virusreplikaation erilaistumattomassa epiteelisolussa. E1 ja E2 ovat DNA:han sekvenssispesifisesti sitoutuvia proteiineja. E1 sitoutuu viruksen perimässä olevaan replikaation aloituskohtaan ja toimii helikaasientsyyminä avaten viruksen perimän kaksoiskierrettä. Lisäksi se sitoo alueelle useita isäntäsolun proteiineja, joita tarvitaan viruksen perimän kopioimiseksi. E2 vahvistaa E1:n sitoutumista replikaation aloituskohdassa mutta tuo alueelle lisää myös muita replikaatiossa tarvittavia isäntäsolun proteiineja. E2 on tärkeä viruksen genomin säätelijä koko solunjakautumisen ajan. Se säätelee muun muassa E6- ja E7-geenien ilmentymistä. E6- ja E7-proteiinien avulla parabasaalikerroksen jakautuvat solut siirtyvät uudestaan DNAsynteesivaiheeseen ja epiteelin keskikerroksissa G2/M-vaiheeseen. Transgeeniset hiirimallit ovat osoittaneet, että E7-ja E6-geenin poisto erikseen tai yhdessä estää viruksen perimän monistumisen ja L1-proteiinin ilmaantumisen. Täten E6 ja E7 ovat keskeisiä erilaistuvassa epiteelissä tapahtuvalle virusreplikaatiolle. Sen sijaan E5-geenin poisto vähentää mutta ei täysin estä L1-proteiinin ilmaantumista, mutta vähentää parabasaalisolujen määrää (19). Vasta epiteelin pintakerroksen hilseilyssä infektiokykyiset viruspartikkelit vapautuvat ympäristöönsä (20). KUVA 5 esittää, miten E6- ja E7-proteiinit vaikuttavat solusyklin säätelyyn sen eri vaiheissa ja mahdollistavat solun jakautumisen ja viruksen perimän monistumisen. Valtaosa HPV-infektioista on ohimeneviä, ja ne paranevat itsestään. Infektion kroonistuessa riski viruksen aiheuttamille solumuutoksille kasvaa. HPV voi integroitua jo heti infektion alussa tai myöhemmin, jolloin E2-alue yleensä rikkoutuu ja johtaa syöpägeenien E6 ja E7 jatkuvaan luentaan. Näiden proteiinien jatkuva tuotto johtaa kontrolloimattomaan solunjakautumiseen ja infektoidun solun E6 HPV16 E4 E2 E7 E1 L2 L HPV ja syöpä

6 KATSAUS Laji 10 Laji 11 RhPV PCPV Laji Laji Alfapapilloomavirukset Laji Laji 1 KUVA 3. Alfapapilloomavirusten jako 15 lajiin; HPV16 kuuluu lajiin 9, lajissa 7 on HPV18, ja lajissa 10 ovat HPV6 ja HPV11. Limakalvoja infektoivista viruksista 15 on suuren riskin ja 12 pienen riskin HPV-tyyppejä. 61 Laji a Laji Suuren riskin HPV-tyypit Laji 6 Pienen riskin HPV-tyypit kasvu etuun. E2-proteiinilla on neljä sitou tumis aluetta viruksen pitkässä säätelyalueessa (LCR). Näiden sitoutumisalueiden metylaatio voi johtaa myös episomaalisen viruksen jatkuvaan E6- ja E7-geenien luentaan. E2- proteiini (E2C) muodostaa fuusioproteiinin E8:n kanssa, mikä rajoittaa viruksen replikaatiota. Täten E2-proteiinin merkitys saattaa olla keskeinen sekä latentissa että kroonisissa HPV-infek tioissa. Latentin ja kroonisen HPVinfektion virologisia määritelmiä ei tunneta, minkä vuoksi HPV-tutkimuksissa löytyy erilaisia määritelmiä latentille ja krooniselle tai pysyvälle infektiolle. Ne perustuvat lähinnä HPV-DNA:n tai E6/E7-RNA:n osoittamiseen yksittäisessä tai seurantanäytteissä. KUVASSA 5 ja 6 esitetään, miten kroonisen HPV16-infektion seurauksena jatkuva E6- ja E7-ilmentymä johtaa infektoituneen epiteelin tyvisolun asteittaiseen muuttumiseen ensiksi immunologisesti tunnistamattomaksi, kuolemattomaksi ja myöhemmin perimältään epävakaasta solusta syöpäsoluksi (21). Ympäröivillä soluilla ja isännän immunologisella vasteella on keskeinen merkitys siihen, saavatko yksittäiset syöpäsolut kasvuedun muihin isäntäsoluihin nähden. Histologisissa kudosnäytteissä nähdään tässä vaiheessa atyyppisiä soluja, jotka johtavat vähitellen lievän, keski vaikean ja vaikean dysplasian kautta kohti invasiivis ta syöpää. Genitaalialueella tämä HPV:n aiheuttama taudinkulku oireettomasta infektiosta dysplasioiden kautta kohdunkaulasyöpään tunnetaan hyvin. Pään ja kaulan alueella sen sijaan vastaavien esiasteiden havaitseminen on hankalampaa, ja dysplastisten muutosten seurantatutkimuksia ei juuri ole lukuun ottamatta yksittäisiä suuontelon alueen tutkimuksia. Suuren riskin iho- ja limakalvotyypit eroavat toisistaan. Ihosyöpää aiheuttavina viruksina HPV5 ja HPV8 ovat monilta ominaisuuksiltaan erilaisia kuin limakalvon suuren riskin HPV-tyypit. Niiltä puuttuu esimerkiksi E5- lukukehys. HPV-infektion lisäksi taudin etiopatogeneesin kannalta keskeistä ovat myös kromosomissa 17 vierekkäin sijaitsevien EVER1 ja EVER2-geenien mutaatiot. Näiden geenien toimintaa ei täysin tunneta, mutta ne säätelevät muun muassa sinkin kuljetusta tumassa ja tätä kautta epäsuorasti viruksen replikoitumista. Poiketen limakalvotyypeistä E6 on todennäköisesti HPV5:n ja HPV8:n pääonkogeeni, vaikkakaan niiden E6-proteiini ei pysty hajottamaan p53-proteiinia. Tämä tapahtuu kuitenkin HPV5:een ja HPV8:aan liitetyn merkittävimmän vaaratekijän, ultraviolettivalon, avulla. UV-valo aktivoi normaalisti Bak-geenin, jonka seurauksena vaurioitunut solu menee apoptoosiin. HPV5:n E6 pystyy hajottamaan Bakproteiinin, jolloin apoptoosi estyy. Omiikka ja HPV Omiikka kattaa yleisnimenä tutkimustavat, joilla pyritään analysoimaan tutkimuskohteen kaikkia geneettisesti määräytyviä muuttujia samanaikaisesti. Tätä lähestymistapaa on hyödynnetty erityisesti pään ja kaulan alueen syöpien tutkimuksissa tavoitteena tunnistaa HPVpositiivisten ja -negatiivisten syöpien ominaiskuva (22, 23). Tämä lähestymistapa on tärkeä mahdollisten uusien hoitotapojen tunnistamiseksi. HPV-statukseen on liitetty seuraavien kromosomialueiden muutoksia: 3q, 5q, 7p, 16q, 18q, ja 20q. Myös geenimutaatiot PI3K, MAPK-reaktioteissä sekä tyrosiini kinaasireseptorien kautta välittyvissä signaalireittien geeneissä ovat HPV-syöville tyypillisiä. Epigeneettisissä tapahtumissa itse DNA:n S. Syrjänen ja J. Rautava

7 Kasvain L1,L2 E6,E7 E1,E2,E4 Kuolematon solu E6,E7 Tyvikalvo HPV infektoi tyvisolut angiogeneesin lisääntyminen lamina propriassa KUVA 4. Ihmisen papilloomaviruksen elinkaari epiteelissä ja sen geenien ilmentyminen suhteessa epiteelin erilaistumiseen. E6, E7-ekspressio lisääntyy solun muuttuessa kuolemattomaksi (punainen nuoli). tai RNA:n nukleotidisekvenssit pysyvät muuttumattomina, vaikkakin muutoksia tapahtuu geenien ilmentymässä. Muutokset ovat palautuvia, vaikka ne voivat myös periytyä. Epigeneettiset muutokset voivat tapahtua neljällä eri mekanismilla; DNA:n metylaation, histonimodifikaation, kromatiinin uudelleenmuokkauksen ja koodaamattoman RNA:n, kuten mikro-rna:n, säätelyn avulla (24, 25). HPVsyövissä epigeneettisesti vaimennettuja geenejä ovat muun muassa solusyklin säätelyyn liittyvät CDKN2A-, CCNA1-, JAK STATsignalointireitin geenit, esimerkiksi JAK3, STAT5A ja kadheriiniperheeseen kuuluvat CDH8-, CDH15-, PCDH8-10-geenit. Epigeneettiset muutokset kohdistuvat myös itse virukseen. HPV:n säätelyalueen hypermetylointi on yleinen syöpäkudoksen löydös (26, 27). HPV itsessään voi vaikuttaa myös solun metylaatioprofiiliin ja mirna-geeneihin, mikä vaikutus saattaa olla joko virustyypistä tai sen fysikaalisesta olomuodosta riippuvainen (episomaalinen tai integroitunut) (28, 29). Tarvitaanko HPV-diagnostiikkaa? HPV:n virologinen diagnostiikka on ongelmallista, koska akuutin, kroonisen ja latentin infektion virologisia määrityksiä ei tunneta ja koska HPV-infektio on yleinen ja valtaosa infek tioista paranee itsestään. HPV-serologialla ei toistaiseksi ole merkitystä diagnostiikassa. HPV-diagnostiikka on perustunut yleensä kudos- tai solunäytteissä nähtäviin tyypillisiin HPV:n aiheuttamiin solu- tai kudosmuutoksiin. Markkinoilla on yli 200 erilaista HPVtestiä, ja neljällä niistä on Yhdysvaltain lääkevalvontaviranomaisen (FDA) hyväksyntä. Myös HPV-DNA- tai -RNA-testauksessa on ongelmansa, koska HPV-tulos kertoo HPV-infektiosta vain otetussa kudoskohdassa tai näytteessä ja ainoastaan infektiosta näytteenottohetkellä. Lisäksi valtaosa testeistä tunnistaa parhaimmillaankin vain osan keskeisistä HPVtyypeistä, ja kattava tyyppispesifinen diagnostiikka on mahdollista tehdä vain osalla markkinoilla olevista HPV-testeistä. Eri HPV-tyyppien aiheuttamat samanaikaiset infektiot ovat myös mahdollisia, jolloin alhaisemman kopiomäärän HPV-tyyppi jää usein toteamatta. HPV-testinä käytetään myös p16 (CDKN2A) proteiinin osoittamista kudosnäytteissä, koska p16 ilmaantuu E2F-transkriptiotekijän vapauduttua E7:n sitoutuessa prb:hen (KUVA 5) (21). Viimeaikaiset tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että p16 ei ole luotettava menetelmä HPV:n osoittamiseksi varsinkaan pään ja kaulan alueen näytteissä. p16 ilmentyy myös muun muassa CDKN2A:n tai sykliini D1:n mutaatioiden, solun erilaistumisen tai ikääntymisen seurauksena. Pään ja kaulan alueen syöpien diagnostinen vastaavuus p16:n ja HPV:n välillä on parhain nielurisan syövissä mutta huononee seuraavas 1771 HPV ja syöpä

8 KATSAUS E7 DNA-vaurio Happivaje Soluvaurio G2/M tarkistuspiste Sykliini B + CDK1 Solun jakautuminen M Aikainen G0 Solun erilaistuminen tai vanheneminen E6 p53 Mitogeenistä riippuvainen p21 G2 p16 E6 Sykliini A + CDK1,2 p53 p21 Sykliini D + CDK4,6 G1 S Sykliini E + CDK2 Mitogeenistä riippumaton E2F RB Myöhäinen E2F E7 RB G1/S tarkistuspiste Aktiivinen P RB P P KUVA 5. Kroonisen HPV16-infektion aiheuttama jatkuva E6- ja E7-ilmentymä johtaa infektoituneen epiteelin tyvisolun muuttumiseen syöpäsoluksi. Proteiinit E6 ja E7 hyödyntävät transformaation eri vaiheissa isäntäsolun keskeisiä proteiineja. Esimerkiksi E6 sitoutuu p53:een (ihmisen perimän vartijaproteiini) aiheuttaen sen hajoamisen ja vastaavasti E7 sitoutuu retinoblastoomaproteiiniin (prb/rb), mikä sallii solun kontrolloimattoman jakautumisen. Tähän asteittaiseen syöpäsolun kehitysketjuun tarvitaan HPV:n lisäksi myös muita mitogeenejä tai karsinogeenejä sa järjestyksessä: kielen tyven syöpä, suuontelon syöpä ja kurkunpään syöpä. HPV-positiivisilla pään ja kaulan alueen syöpää sairastavilla on parempi ennuste kuin HPV-negatiivisilla, minkä seurauksen HPV-diagnostiikka on tulossa rutiinidiagnostiikkaan myös tällä alueella (10). Mikäli HPV-diagnostiikka halutaan tehdä epäsuorasti immunohistokemiallisesti, sen tulisi perustua vähintään seuraaviin proteiineihin: p53, p16, sykliini D1 ja RB, joista ainoastaan p16 on voimakkaasti positiivinen HPV:n infektoimissa soluissa (yli 70 % soluista). Vaikkakaan HPV-serologialla ei ole ollut merkitystä HPV-diagnostiikassa, niin yllättäen seerumin HPV16-E6-vasta-aineet saattavat ennustaa riskiä saada suunielun syöpä. E6-vasta-aineet ennustavat myös parempaa hoito vastetta suunielun syöpien osalta, mutta eivät muiden pään ja kaulan alueen syöpien osalta (30). Sen sijaan HPV-vasta-aineilla ei ole ennusteellista arvoa kohdunkaulasyövän osalta. Lähes puolella HPV-positiivista kohdunkaulan syöpää sairastavista ei ole HPVvasta-aineita. S. Syrjänen ja J. Rautava

9 HPV-infektio p300/cbp Tyk2 IRF3 HATs p300, CBP p/caf, AMF-1 htert Mcm7 NFX1 E6 DLG, hscrib Magi1, MUPP1 PATj, RapCAP p53, Bax, Puma Bak, Fadd prokaspaasi 8 G1/S tarkisituspisteet solun jakautumisessa Sentrosomien lisääntyminen Tetraploidia/aneuploidia DNA:n korjaus normaali tyvisolu E7 KUVA 6. HPV16:n aikaisten geenien E6 ja E7 aiheuttamat asteit taiset muutokset solussa sen muuttuessa HPV:n infektoimasta solusta syöpäsoluksi. HPV16:n E6 ja E7 interaktoivat monien solun keskeisten proteiinien kanssa syöpäsolun kehittymisen eri vaiheissa. Rokotteet Immuunivasteen esto IRF1, IRF9 p48 IFN, TGF-β, TNF-α, IGF Kromatiinin muutokset Immortalisaatio Transformaatio Apoptoosin esto Genomin epävakaus Syöpäsolu HATs p300, CBP, p/caf HDAC Mi1B, HDAC1-3, BRAG1 prb, p107, p103 ESFs CKI, p21, p27 prb, p107 E2F2 CKIs, p27, p21 p53 NFkB htid, p600 G1/S tarkisituspisteet solun jakautumisessa Sentrosomien lisääntyminen Tetraploidia/aneuploidia Molempien DNA säikeiden vauriot Tällä hetkellä on saatavilla kaksi profylaktista HPV-rokotetta: bivalenttinen HPV16- ja HPV18-rokote, Cervarix, ja nelivalenttinen HPV6-, 11-, 16- ja 18-rokote Gardasil. Yhdek sänvalenttinen HPV-rokote (HPV6, 11, 16, 18, 31, 33, 45, 52, 58) on FDA:n hyväksymä ja saanee hyväksynnän myös Euroopassa tämän vuoden kuluessa. Molemmat rokotteet ovat tehokkaita genitaalialueen syövän esi aste muutosten ehkäisyssä. Koska rokotetuilla henkilöillä on voitu osoittaa HPV-spesifisiä vasta-aineita syljessä ja koska samat HPV-tyypit aiheuttavat myös pään ja kaulan alueen infektioita, on mahdollista, että HPV-rokotteilla voidaan ehkäistä myös tämän alueen HPV-infektiot. Valtaosa seuraavan sukupolven markkinoille tulevista rokotteista kohdistuu HPV:n L2- proteiiniin joko yksin tai yhdessä L1-proteiinin kanssa. Terapeuttiset eli hoidolliset HPVrokotteet syövän esiastemuutoksien ja syövän hoitamiseksi ovat vielä kehittelyn asteella. Terapeuttiset rokotteet voidaan ryhmitellä viiteen eri ryhmään: DNA-rokotteet, peptidi-, proteiini-, virusvektoripohjaiset ja dendriitti soluihin perustuva immunisaatio. Eläinkokeissa on saatu lupaavia tuloksia terapeuttisten rokotteiden yhteiskäytöstä sädehoidon yhtey dessä (31). Lopuksi HPV-infektio syövän aiheuttajana on haastava sen yleisyyden ja muuttuneen epidemiologian vuoksi. Sen aiheuttamat solutason tapahtumat infektoituneesta solusta transformaation kautta syöpäsoluksi ovat kohtalaisen hyvin tunnettuja. Sen sijaan tietämyksemme HPV:n kroonistumiseen johtavista vaaratekijöistä ja mekanismeista kudostasolla ovat vielä puutteellisia. HPV-infektion virologiset määritykset, viruksen viljely ja HPV:n aiheuttama immuunivaste ovat tutkimuksen keskiössä muodostettaessa kokonaisvaltaista kuvaa kaikista HPV:n aiheuttamista syövistä. Oleellisena osana tähän kuuluu diagnostiikka, kroonisen infektion esto ja eri alueilla olevien HPV-syöpien räätälöity hoito. STINA SYRJÄNEN, erikoishammaslääkäri, FDS RCSEd, professori JAANA RAUTAVA, dosentti, erikoishammaslääkäri, yliopisto-opettaja Turun yliopisto suupatologia ja TYKS, patologia SIDONNAISUUDET Kirjoittajilla ei ole sidonnaisuuksia 1773 HPV ja syöpä

10 KATSAUS KIRJALLISUUTTA 1. Zur Hausen H. The search for infectious causes of human cancers: where and why. Virology 2009;392: Foresta C, Bertoldo A, Garolla A, ym. Human papillomavirus proteins are found in peripheral blood and semen Cd20+ and Cd56+ cells during HPV-16 semen infection. BMC Infect Dis 2013;13: Uudet syöpätilastot Suomen Syöpä rekisteri syoparekisteri/. 4. IARC Working Group on the Evaluation of Carcinogenic Risks to Humans. Biological agents. Volume 100 B. A review of human carcinogens. IARC Monogr Eval Carcinog Risks Hum 2012;100: Chaturvedi AK, Anderson WF, Lortet-Tieulent J, ym. Worldwide trends in incidence rates for oral cavity and oropharyngeal cancers. J Clin Oncol 2013;31: Ndiaye C, Mena M, Alemany L, ym. HPV DNA, E6/E7 mrna, and p16ink4a detection in head and neck cancers: a systematic review and meta-analysis. Lancet Oncol 2014;15: Rautava J, Willberg J, Louvanto K, ym. Prevalence, genotype distribution and persistence of human papillomavirus in oral mucosa of women: a six-year follow-up study. PLoS One 2012;7:e Kero K, Rautava J, Syrjänen K, Willberg J, Grenman S, Syrjänen S. Smoking increases oral HPV persistence among men: 7-year follow-up study. Eur J Clin Microbiol Infect Dis 2014;33: Ang KK, Harris J, Wheeler R, ym. Human papillomavirus and survival of patients with oropharyngeal cancer. N Engl J Med 2010;363: Rietbergen MM, Brakenhoff RH, Bloemena E, ym. Human papillomavirus detection and comorbidity: critical issues in selection of patients with oropharyngeal cancer for treatment De-escalation trials. Ann Oncol 2013;24: Huang SH, Perez-Ordonez B, Weinreb I, ym. Natural course of distant metastases following radiotherapy or chemoradiotherapy in HPV-related oropharyngeal cancer. Oral Oncol 2013;49: Bleeker MC, Heideman DA, Snijders PJ, Horenblas S, Dillner J, Meijer CJ. Penile cancer: epidemiology, pathogenesis and prevention. World J Urol 2009;27: Larke NL, Thomas SL, dos Santos Silva I, Weiss HA. Male circumcision and penile cancer: a systematic review and meta-analysis. Cancer Causes Control 2011; 22: De Vuyst H, Clifford GM, Nascimento MC, Madeleine MM, Franceschi S. Prevalence and type distribution of human papillomavirus in carcinoma and intraepithelial neoplasia of the vulva, vagina and anus: a meta-analysis. Int J Cancer 2009;124: Hardefeldt HA, Cox MR, Eslick GD. Association between human papillomavirus (HPV) and oesophageal squamous cell carcinoma: a meta-analysis. Epidemiol Infect 2014;142: Syrjänen K. Geographic origin is a significant determinant of human papillomavirus prevalence in oesophageal squamous cell carcinoma: systematic review and meta-analysis. Scand J Infect Dis 2013;45: de Villiers EM. Cross-roads in the classification of papillomaviruses. Virology 2013;445: Kwak K, Jiang R, Wang JW, Jagu S, Kimbauer R, Roden RB. Impact of inhibitors and L2 antibodies upon the infectivity of diverse alpha and beta human papillomavirus types. PLoS One 2014;9:e Straub E, Dreer M, Fertey J, Iftner T, Stubenrauch F. The viral E8^E2C repressor limits productive replication of human papillomavirus 16. J Virol 2014;88: Doorbar J, Quint W, Banks L, ym. The biology and life-cycle of human papillomaviruses. Vaccine 2012;30(Suppl 5):F Haedicke J, Iftner T. Human papillomaviruses and cancer. Radiother Oncol 2013; 108: Sepiashvili L, Bruce JP, Huang SH, O Sullivan B, Liu FF, Kislinger T. Novel insights into head and neck cancer using next-generation omic technologies. Cancer Res 2015;75: Lechner M, Fenton T, West J, ym. Identification and functional validation of HPVmediated hypermethylation in head and neck squamous cell carcinoma. Genome Med 2013;5: You JS, Jones PA. Cancer genetics and epigenetics: two sides of the same coin? Cancer Cell 2012;22: Weichenhan D, Plass C. The evolving epigenome. Hum Mol Genet 2013;22:R Worsham MJ, Chen KM, Ghanem T, Stephen JK, Divine G. Epigenetic modulation of signal transduction pathways in HPVassociated HNSCC. Otolaryngol Head Neck Surg 2013;149: Lleras RA, Smith RV, Adrien LR, ym. Unique DNA methylation loci distinguish anatomic site and HPV status in head and neck squamous cell carcinoma. Clin Cancer Res 2013;19: Hansel A, Steinbach D, Greinke C, ym. A promising DNA methylation signature for the triage of high-risk human papillomavirus DNA-positive women. PLoS One 2014;9:e van Kempen PM, Noorlag R, Braunius WW, Stegeman I, Willems SM, Grolman W. Differences in methylation profiles between HPV-positive and HPV-negative oropharynx squamous cell carcinoma: a systematic review. Epigenetics 2014;9: Kreimer AR, Johansson M, Waterboer T, ym. Evaluation of human papillomavirus antibodies and risk of subsequent head and neck cancer. J Clin Oncol 2013;31: Rosales R, Rosales C. Immune therapy for human papillomaviruses-related cancers. World J Clin Oncol 2014;5: Buck CB, Day PM, Trus BL. The papillomavirus major capsid protein L1. Virology 2013;445: Wang JW, Roden RB. L2, the minor capsid protein of papillomavirus. Virology 2013;445: Sunthamala N, Pientong C, Ohno T, ym. HPV16 E2 protein promotes innate immunity by modulating immunosuppressive status. Biochem Biophys Res Commun 2014;446: Doorbar J. The E4 protein; structure, function and patterns of expression. Virology 2013;445: Kotnik Halavaty K, Regan J, Mehta K, Laimins L. Human papillomavirus E5 oncoproteins bind the A4 endoplasmic reticulum protein to regulate proliferative ability upon differentiation. Virology 2014; : DiMaio D, Petti LM. The E5 proteins. Virology 2013;445: French D, Belleudi F, Mauro MW, ym. Expression of HPV16 E5 down-modulates the TGFbeta signaling pathway. Mol Cancer 2013;12: Williams VM, Filippova M, Filippov V, Payne KJ, Duerksen-Hughes P. Human papillomavirus type 16 E6* induces oxidative stress and DNA damage. J Virol 2014; 88: Richards KH, Doble R, Wasson CW, ym. Human papillomavirus E7 oncoprotein increases production of the anti-inflammatory interleukin-18 binding protein in keratinocytes. J Virol 2014;88: Summary HPV and cancer Almost all acquire a genital HPV infection at some point in their life. Oral infections are also common. The majority of the infections are asymptomatic and get cleared, spontaneously. There are 180 HPV genotypes, of which HPV16 is the main cause of cervical cancer in addition to other carcinomas. HPV related oropharyngeal cancer incidence has almost tripled in the last 30 years in Finland. Of the eight genes of HPV, E6 and E7 are the most important oncogenes. HPV vaccinations have been effective in reducing female genital and anal dysplastic lesions, but their effectiveness on head and neck infections requires further research S. Syrjänen ja J. Rautava

HPV-infektion ja kohdunkaulan syövän esiasteiden luonnollinen kulku

HPV-infektion ja kohdunkaulan syövän esiasteiden luonnollinen kulku HPV-infektion ja kohdunkaulan syövän esiasteiden luonnollinen kulku Olli Carpén VARSINAIS-SUOMEN SAIRAANHOITOPIIRI HOSPITAL DISTRICT OF VARSINAIS-SUOMI Kohdunkaulan syöpä ja esiasteet HPV ja kohdunkaulan

Lisätiedot

Tiesitkö tämän? Naisille. Miehille. Vanhemmille SIVU 2

Tiesitkö tämän? Naisille. Miehille. Vanhemmille SIVU 2 3 4 10 12 14 Tiesitkö tämän? Naisille Miehille Vanhemmille SIVU 2 4 Tiesitkö tämän? 5 Mikä on ihmisen papilloomavirus? Ihmisen papilloomavirus (HPV) on sukupuoliteitse leviävä virusinfektion aiheuttaja,

Lisätiedot

HPV-diagnostiikan menetelmät ja käytännöt. Eeva Auvinen Virologian dosentti, laboraattori HUSLAB Virologian ja immunologian osasto

HPV-diagnostiikan menetelmät ja käytännöt. Eeva Auvinen Virologian dosentti, laboraattori HUSLAB Virologian ja immunologian osasto HPV-diagnostiikan menetelmät ja käytännöt Eeva Auvinen Virologian dosentti, laboraattori HUSLAB Virologian ja immunologian osasto Papilloomavirukset (HPV) Tällä hetkellä tunnetaan 156 ihmisen papilloomavirustyyppiä

Lisätiedot

IHON JA LIMAKALVOJEN VIRUSINFEKTIOT II

IHON JA LIMAKALVOJEN VIRUSINFEKTIOT II IHON JA LIMAKALVOJEN VIRUSINFEKTIOT II 20.4.2012 Hannamari Välimaa, HLL, LT Kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri Virologian osasto, Haartman instituutti, HY Suu ja leukasairauksien klinikka, HYKS IHON

Lisätiedot

Tulehdus ja karsinogeneesi. Tulehduksen osuus syövän synnyssä. Tulehdus ja karsinogeneesi. Tulehdus ja karsinogeneesi. Tulehdus ja karsinogeneesi

Tulehdus ja karsinogeneesi. Tulehduksen osuus syövän synnyssä. Tulehdus ja karsinogeneesi. Tulehdus ja karsinogeneesi. Tulehdus ja karsinogeneesi Tulehduksen osuus syövän synnyssä Ari Ristimäki, professori Patologia Helsingin yliopisto esiasteissa ja useissa eri syöpäkasvaintyypeissä. 1 A Mantovani, et al. NATURE Vol 454 24 July 2008 Figure 15.22d

Lisätiedot

HPV-rokote tulee rokotusohjelmaan mitä, kenelle, miksi?

HPV-rokote tulee rokotusohjelmaan mitä, kenelle, miksi? HPV-rokote tulee rokotusohjelmaan mitä, kenelle, miksi? Tuija Leino THL Kerron tässä alkavasta rokotusohjelmasta rokotteesta Miksi otettu ohjelmaan? Miltä taudilta suojaudutaan? Miksi otettu ohjelmaan

Lisätiedot

Papilloomavirukset ja HPV-testaus kohdunkaulasyövän seulonnassa

Papilloomavirukset ja HPV-testaus kohdunkaulasyövän seulonnassa Papilloomavirukset ja HPV-testaus kohdunkaulasyövän seulonnassa Eeva Auvinen Virologian dosentti, laboraattori Virologian ja immunologian osasto Kliinisen mikrobiologian vastuualue HUSLAB Virologian osasto

Lisätiedot

Epigeneettinen säätely ja genomin leimautuminen. Tiina Immonen BLL Biokemia ja kehitysbiologia

Epigeneettinen säätely ja genomin leimautuminen. Tiina Immonen BLL Biokemia ja kehitysbiologia Epigeneettinen säätely ja genomin leimautuminen Tiina Immonen BLL Biokemia ja kehitysbiologia 21.1.2014 Epigeneettinen säätely Epigenetic: may be used for anything to do with development, but nowadays

Lisätiedot

HPV ja irtosolututkimukset, kliinikon näkökulma. Pekka Nieminen Dosentti Klinikkaylilääkäri HYKS, naistentaudit

HPV ja irtosolututkimukset, kliinikon näkökulma. Pekka Nieminen Dosentti Klinikkaylilääkäri HYKS, naistentaudit HPV ja irtosolututkimukset, kliinikon näkökulma Pekka Nieminen Dosentti Klinikkaylilääkäri HYKS, naistentaudit Human Papilloma Virus DNA-virus Ilman HPV:tä ei synny kohdunkaulan syöpää Harald zur Hausen,

Lisätiedot

BI4 IHMISEN BIOLOGIA

BI4 IHMISEN BIOLOGIA BI4 IHMISEN BIOLOGIA IHMINEN ON TOIMIVA KOKONAISUUS Ihmisessä on noin 60 000 miljardia solua Solujen perusrakenne on samanlainen, mutta ne ovat erilaistuneet hoitamaan omia tehtäviään Solujen on oltava

Lisätiedot

Epigeneettinen säätely ja genomin leimautuminen. Tiina Immonen Medicum, Biokemia ja kehitysbiologia

Epigeneettinen säätely ja genomin leimautuminen. Tiina Immonen Medicum, Biokemia ja kehitysbiologia Epigeneettinen säätely ja genomin leimautuminen Tiina Immonen Medicum, Biokemia ja kehitysbiologia 12.12.2017 Epigenetic inheritance: A heritable alteration in a cell s or organism s phenotype that does

Lisätiedot

HPV-epidemiologiasta ja diagnostiikasta

HPV-epidemiologiasta ja diagnostiikasta HPV-epidemiologiasta ja diagnostiikasta Eeva Auvinen dosentti, vs. laboraattori HUSLAB Kliininen mikrobiologia, virologia Labquality 15.10.2004 1 Papilloomavirukset Ihmisillä ja useilla muilla eläinlajeilla,

Lisätiedot

Syövän synty. Esisyöpägeenit (proto-onkogeenit)

Syövän synty. Esisyöpägeenit (proto-onkogeenit) Esisyöpägeenit (proto-onkogeenit) Syövän synty 1. Säätelevät solunjakautumista ja mitoosia (solunjakaantumisen kaasupolkimia). 2. Kasvunrajoitegeenit hillitsevät solun jakaantumista tai pysäyttävät se

Lisätiedot

Miten geenitestin tulos muuttaa syövän hoitoa?

Miten geenitestin tulos muuttaa syövän hoitoa? ChemBio Helsingin Messukeskus 27.-29.05.2009 Miten geenitestin tulos muuttaa syövän hoitoa? Kristiina Aittomäki, dos. ylilääkäri HYKS Perinnöllisyyslääketieteen yksikkö Genomin tutkiminen FISH Sekvensointi

Lisätiedot

? LUCA (Last universal common ancestor) 3.5 miljardia v.

? LUCA (Last universal common ancestor) 3.5 miljardia v. Mitä elämä on? - Geneettinen ohjelma, joka kykenee muuttamaan ainehiukkaset ja molekyylit järjestyneeksi itseään replikoivaksi kokonaisuudeksi. (= geneettistä antientropiaa) ? LUCA (Last universal common

Lisätiedot

Muuttumaton genomi? Genomin ylläpito. Jakson luennot. Luennon sisältö DNA:N KAHDENTUMINEN ELI REPLIKAATIO

Muuttumaton genomi? Genomin ylläpito. Jakson luennot. Luennon sisältö DNA:N KAHDENTUMINEN ELI REPLIKAATIO Muuttumaton genomi? Genomin ylläpito SNP 14.1.2013 Tiina Immonen Biolääketieteen laitos Biokemia ja kehitysbiologia Jakson luennot Mitä on genomilääketiede? Dan Lindholm Genomin ylläpito Tiina Immonen

Lisätiedot

Genomin ilmentyminen Liisa Kauppi, Genomibiologian tutkimusohjelma

Genomin ilmentyminen Liisa Kauppi, Genomibiologian tutkimusohjelma Genomin ilmentyminen 17.1.2013 Liisa Kauppi, Genomibiologian tutkimusohjelma liisa.kauppi@helsinki.fi Genomin ilmentyminen transkription aloitus RNA:n synteesi ja muokkaus DNA:n ja RNA:n välisiä eroja

Lisätiedot

KOKEMUKSIA HPV-SEULONNASTA TAMPEREELLA Paula Kujala

KOKEMUKSIA HPV-SEULONNASTA TAMPEREELLA Paula Kujala KOKEMUKSIA HPV-SEULONNASTA TAMPEREELLA 7.4.2016 Paula Kujala KOHDUNKAULASYÖVÄN SEULONNASSA Taustaa - 2012 Fimlab Laboratoriot, joka toteuttaa kohdunkaulansyövän seulonnan suurimmassa osassa Pirkanmaan

Lisätiedot

Genomi-ilmentyminen Genom expression (uttryckning) Nina Peitsaro, yliopistonlehtori, Medicum, Biokemia ja Kehitysbiologia

Genomi-ilmentyminen Genom expression (uttryckning) Nina Peitsaro, yliopistonlehtori, Medicum, Biokemia ja Kehitysbiologia Genomi-ilmentyminen Genom expression (uttryckning) DNA RNA 7.12.2017 Nina Peitsaro, yliopistonlehtori, Medicum, Biokemia ja Kehitysbiologia Osaamistavoitteet Lärandemål Luennon jälkeen ymmärrät pääperiaatteet

Lisätiedot

HPV rokotus. Tuija Leino, LT, ylilääkäri, Rokotusohjelmayksikkö. Ei sidonnaisuuksia Osastolla rokotetutkimuksia GSK:n rokotteilla

HPV rokotus. Tuija Leino, LT, ylilääkäri, Rokotusohjelmayksikkö. Ei sidonnaisuuksia Osastolla rokotetutkimuksia GSK:n rokotteilla HPV rokotus Tuija Leino, LT, ylilääkäri, Rokotusohjelmayksikkö Ei sidonnaisuuksia Osastolla rokotetutkimuksia GSK:n rokotteilla Uusi rokote tulossa markkinoille! Gardasil 9 HPV16 ja 18 HPV 6 ja 11 kondyloomasuoja

Lisätiedot

Focus Oncologiae. Syöpäsäätiön julkaisusarja No 15, 2014. Pään ja kaulan alueen syövät

Focus Oncologiae. Syöpäsäätiön julkaisusarja No 15, 2014. Pään ja kaulan alueen syövät Focus Oncologiae Syöpäsäätiön julkaisusarja No 15, 2014 Pään ja kaulan alueen syövät Syöpäsäätiön XLI symposiumi 13. 14.2.2014 Focus Oncologiae -sarjan julkaisut: Pään ja kaulan alueen syövät 2014 Endokriiniset

Lisätiedot

Syövän lääkehoito. Salla Kalsi

Syövän lääkehoito. Salla Kalsi Syövän lääkehoito Salla Kalsi Syöpä Yleisnimitys maligneille (pahanlaatuisille) kasvaimille Karsinogeeninen = syöpää aiheuttava Syövän taustalla voi olla Ympäristötekijät, elintavat, perimä, eräät virus-

Lisätiedot

Conflict of interest: No! VH has no association with companies mentioned! VH has authored reviews on virus vectors in Suomen Lääkärilehti and

Conflict of interest: No! VH has no association with companies mentioned! VH has authored reviews on virus vectors in Suomen Lääkärilehti and Conflict of interest: No! VH has no association with companies mentioned! VH has authored reviews on virus vectors in Suomen Lääkärilehti and Duodecim, and a textbook chapter on viral gene therapy for

Lisätiedot

Genomin ylläpito Tiina Immonen BLL Lääke8eteellinen biokemia ja kehitysbiologia

Genomin ylläpito Tiina Immonen BLL Lääke8eteellinen biokemia ja kehitysbiologia Genomin ylläpito 14.1.2014 Tiina Immonen BLL Lääke8eteellinen biokemia ja kehitysbiologia Luennon sisältö DNA:n kahdentuminen eli replikaa8o DNA:n korjausmekanismit Replikaa8ovirheiden korjaus Emäksenpoistokorjaus

Lisätiedot

Katja Aktan-Collan Alkoholi ja syöpä

Katja Aktan-Collan Alkoholi ja syöpä Katja Aktan-Collan Alkoholi ja syöpä Alkoholi ja syöpä Maarit Rautio Matti Rautalahti Alkoholin kulutus 10 l/vuodessa Suomessa ja Tanskassa 9 l/vuodessa Ruotsissa 6,5 l/vuodessa Norjassa Alkoholi on Suomessa

Lisätiedot

Syöpähoitojen kehitys haja- Pirkko Kellokumpu-Lehtinen Säde- ja kasvainhoidon professori, ylilääkäri, TaY/TAYS 19.02.2008

Syöpähoitojen kehitys haja- Pirkko Kellokumpu-Lehtinen Säde- ja kasvainhoidon professori, ylilääkäri, TaY/TAYS 19.02.2008 Syöpähoitojen kehitys haja- ammunnasta täsmäosumiin Pirkko Kellokumpu-Lehtinen Säde- ja kasvainhoidon professori, ylilääkäri, TaY/TAYS 19.02.2008 Haasteet Syöpämäärien lisäys/väestön vanheminen Ennaltaehkäisy/seulonnat

Lisätiedot

GYNEKOLOGINEN SYÖPÄ 10.5.2016

GYNEKOLOGINEN SYÖPÄ 10.5.2016 GYNEKOLOGINEN SYÖPÄ 10.5.2016 kohtusyöpä munasarjasyöpä kohdunkaulasyöpä ulkosynnyttimien syöpä gynekologisten syöpien hoito on HUS-alueella keskitetty NKL:lle KOHTUSYÖPÄ naisten 3. yleisin syöpä; 800-900

Lisätiedot

Hoitotehoa ennustavat RAS-merkkiaineet Tärkeä apuväline kolorektaalisyövän lääkehoidon valinnassa Tämän esitteen tarkoitus Tämä esite auttaa ymmärtämään paremmin kolorektaalisyövän erilaisia lääkehoitovaihtoehtoja.

Lisätiedot

Syöpä. Ihmisen keho muodostuu miljardeista soluista. Vaikka. EGF-kasvutekijä. reseptori. tuma. dna

Syöpä. Ihmisen keho muodostuu miljardeista soluista. Vaikka. EGF-kasvutekijä. reseptori. tuma. dna Ihmisen keho muodostuu miljardeista soluista. Vaikka nämä solut ovat tietyssä mielessä meidän omiamme, ne polveutuvat itsenäisistä yksisoluisista elämänmuodoista, jotka ovat säilyttäneet monia itsenäisen

Lisätiedot

Uusia mahdollisuuksia FoundationOne

Uusia mahdollisuuksia FoundationOne Uusia mahdollisuuksia FoundationOne FI/FMI/1703/0019 Maaliskuu 2017 FoundationOne -palvelu FoundationOne on kattava genomianalysointipalvelu, jossa tutkitaan 315 geenistä koko koodaava alue sekä 28 geenistä

Lisätiedot

Rintasyöpä Suomessa. Mammografiapäivät Tampere 26.6.2009. Risto Sankila. Ylilääkäri, Suomen Syöpärekisteri, Helsinki

Rintasyöpä Suomessa. Mammografiapäivät Tampere 26.6.2009. Risto Sankila. Ylilääkäri, Suomen Syöpärekisteri, Helsinki Rintasyöpä Suomessa Mammografiapäivät Tampere 26.6.2009 Risto Sankila Ylilääkäri, Suomen Syöpärekisteri, Helsinki Suomen Syöpärekisteri Syöpätautien tilastollinen ja epidemiologinen tutkimuslaitos... syöpärekisteri

Lisätiedot

Papilloomavirukset limakalvoilla. Leena-Maija Aaltonen, Eija Hiltunen-Back ja Jorma Paavonen

Papilloomavirukset limakalvoilla. Leena-Maija Aaltonen, Eija Hiltunen-Back ja Jorma Paavonen Sukupuolitaudit Leena-Maija Aaltonen, Eija Hiltunen-Back ja Jorma Paavonen Ihmisen papilloomaviruksen (HPV) rakenne selvitettiin elektronimikroskopian avulla jo 1940-luvun lopulla. HPV:n tiedettiin aiheuttavan

Lisätiedot

Etunimi: Henkilötunnus:

Etunimi: Henkilötunnus: Kokonaispisteet: Lue oheinen artikkeli ja vastaa kysymyksiin 1-25. Huomaa, että artikkelista ei löydy suoraan vastausta kaikkiin kysymyksiin, vaan sinun tulee myös tuntea ja selittää tarkemmin artikkelissa

Lisätiedot

Autoimmuunitaudit: osa 1

Autoimmuunitaudit: osa 1 Autoimmuunitaudit: osa 1 Autoimmuunitaute tunnetaan yli 80. Ne ovat kroonisia sairauksia, joiden syntymekanismia eli patogeneesiä ei useimmissa tapauksissa ymmärretä. Tautien esiintyvyys vaihtelee maanosien,

Lisätiedot

Tupakkapoliittisten toimenpiteiden vaikutus. Satu Helakorpi Terveyden edistämisen ja kroonisten tautien ehkäisyn osasto Terveyden edistämisen yksikkö

Tupakkapoliittisten toimenpiteiden vaikutus. Satu Helakorpi Terveyden edistämisen ja kroonisten tautien ehkäisyn osasto Terveyden edistämisen yksikkö Tupakkapoliittisten toimenpiteiden vaikutus Satu Helakorpi Terveyden edistämisen ja kroonisten tautien ehkäisyn osasto Terveyden edistämisen yksikkö Päivittäin tupakoivien osuus (%) 1978 2006 % 50 40 30

Lisätiedot

vauriotyypit Figure 5-17.mhc.restriktio 9/24/14 Autoimmuniteetti Kudosvaurion mekanismit Petteri Arstila Haartman-instituutti Patogeeniset mekanismit

vauriotyypit Figure 5-17.mhc.restriktio 9/24/14 Autoimmuniteetti Kudosvaurion mekanismit Petteri Arstila Haartman-instituutti Patogeeniset mekanismit vauriotyypit Kudosvaurion mekanismit Autoimmuniteetti Petteri Arstila Haartman-instituutti Antigeenin tunnistus HLA:ssa pitää sisällään autoimmuniteetin riskin: jokaisella on autoreaktiivisia lymfosyyttejä

Lisätiedot

Turun AMK:n opinnäytetyö Hoitotyön koulutusohjelma Sairaanhoitaja Marraskuu 2011 Eevi Sippola ja Sonja Storm

Turun AMK:n opinnäytetyö Hoitotyön koulutusohjelma Sairaanhoitaja Marraskuu 2011 Eevi Sippola ja Sonja Storm Turun AMK:n opinnäytetyö Hoitotyön koulutusohjelma Sairaanhoitaja Marraskuu 2011 Eevi Sippola ja Sonja Storm Johdantoa Vuonna 2009 Suomessa todettiin miehillä 14747 syöpätapausta, joista urologisia syöpätapauksia

Lisätiedot

Bioteknologian tutkinto-ohjelma Valintakoe Tehtävä 3 Pisteet / 30

Bioteknologian tutkinto-ohjelma Valintakoe Tehtävä 3 Pisteet / 30 Tampereen yliopisto Bioteknologian tutkinto-ohjelma Valintakoe 21.5.2015 Henkilötunnus - Sukunimi Etunimet Tehtävä 3 Pisteet / 30 3. a) Alla on lyhyt jakso dsdna:ta, joka koodaa muutaman aminohappotähteen

Lisätiedot

Pinnallisesti invasoiva levyepiteelikarsinooma (Stage IA1; invaasio < 3 mm, laajuus < 7 mm)

Pinnallisesti invasoiva levyepiteelikarsinooma (Stage IA1; invaasio < 3 mm, laajuus < 7 mm) Levyepiteeli Lievät muutokset Atypia condylomatosa/litteä kondylooma CIN 1 (lievä dysplasia) Esiastemuutokset CIN 2 (= keskivahva dysplasia) CIN 3 (= vahva dysplasia ja carcinoma in situ) Pinnallisesti

Lisätiedot

Kohdunkaulan syövän esiastehoitojen pitkäaikaisvaikutukset. Ilkka Kalliala, LT HYKS, Kätilöopiston sairaala Suomen Syöpärekisteri

Kohdunkaulan syövän esiastehoitojen pitkäaikaisvaikutukset. Ilkka Kalliala, LT HYKS, Kätilöopiston sairaala Suomen Syöpärekisteri Kohdunkaulan syövän esiastehoitojen pitkäaikaisvaikutukset Ilkka Kalliala, LT HYKS, Kätilöopiston sairaala Suomen Syöpärekisteri Uusimisriski Esiasteriippuvainen 6 v aikana uuden CIN 2/3:n ilmaantuvuus:

Lisätiedot

Perinnöllisyystieteen perusteita III Perinnöllisyystieteen perusteita. BI2 III Perinnöllisyystieteen perusteita 9. Solut lisääntyvät jakautumalla

Perinnöllisyystieteen perusteita III Perinnöllisyystieteen perusteita. BI2 III Perinnöllisyystieteen perusteita 9. Solut lisääntyvät jakautumalla Perinnöllisyystieteen perusteita III Perinnöllisyystieteen perusteita 9. Solut lisääntyvät jakautumalla 1. Avainsanat 2. Solut lisääntyvät jakautumalla 3. Dna eli deoksiribonukleiinihappo sisältää perimän

Lisätiedot

DNA RNA proteiinit transkriptio prosessointi translaatio regulaatio

DNA RNA proteiinit transkriptio prosessointi translaatio regulaatio CELL 411-- replikaatio repair mitoosi meioosi fertilisaatio rekombinaatio repair mendelistinen genetiikka DNA-huusholli Geenien toiminta molekyyligenetiikka DNA RNA proteiinit transkriptio prosessointi

Lisätiedot

Klamydiat ja syöpä. Jorma Paavonen ja Pekka Saikku

Klamydiat ja syöpä. Jorma Paavonen ja Pekka Saikku Katsaus Jorma Paavonen ja Pekka Saikku Klamydiat ovat virusten lailla vain solun sisällä lisääntyviä mikrobeja. Sekä Chlamydia trachomatis että Chlamydia pneumoniae näyttävät liittyvän levyepiteelisyövän

Lisätiedot

PERINNÖLLISET TEKIJÄT JA NIIDEN MERKITYS RINTASYÖPÄSAIRASTUMISESSA. Robert Winqvist. SyöpägeneCikan ja tuumoribiologian professori Oulun yliopisto

PERINNÖLLISET TEKIJÄT JA NIIDEN MERKITYS RINTASYÖPÄSAIRASTUMISESSA. Robert Winqvist. SyöpägeneCikan ja tuumoribiologian professori Oulun yliopisto PERINNÖLLISET TEKIJÄT JA NIIDEN MERKITYS RINTASYÖPÄSAIRASTUMISESSA Robert Winqvist SyöpägeneCikan ja tuumoribiologian professori Oulun yliopisto PROFESSORILIITON SYYSSEMINAARI TUTKIMUSTA KAIKKIEN HYÖDYKSI

Lisätiedot

Solun tuman rakenne ja toiminta. Pertti Panula Biolääketieteen laitos 2012

Solun tuman rakenne ja toiminta. Pertti Panula Biolääketieteen laitos 2012 Solun tuman rakenne ja toiminta Pertti Panula Biolääketieteen laitos 2012 Hermosolun rakkulamainen tuma Monenlaisia tumia Valkosolujen tumien monimuotoisuutta Lähde: J.F.Kerr, Atlas of Functional Histology

Lisätiedot

Yleistyykö syöpä kohonneen syöpäriskin taustat: munanjohdin-, munasarja- ja vatsakalvosyöpä. Mikko Loukovaara SGY koulutuspäivät

Yleistyykö syöpä kohonneen syöpäriskin taustat: munanjohdin-, munasarja- ja vatsakalvosyöpä. Mikko Loukovaara SGY koulutuspäivät Yleistyykö syöpä kohonneen syöpäriskin taustat: munanjohdin-, munasarja- ja vatsakalvosyöpä Mikko Loukovaara SGY koulutuspäivät 25.11.2016 Helsinki Sidonnaisuudet LT, dosentti, naistentautien ja synnytysten

Lisätiedot

Oppimistavoitteet. Syöpien esiintyvyys, ennuste, hoito ja tutkimus. Syöpien esiintyvyys. Suomen syöpärekisteri. Lisäksi

Oppimistavoitteet. Syöpien esiintyvyys, ennuste, hoito ja tutkimus. Syöpien esiintyvyys. Suomen syöpärekisteri. Lisäksi Oppimistavoitteet Syöpien esiintyvyys, ennuste, hoito ja tutkimus Sirpa Leppä, professori Syöpätautien klinikka Hankkia yleiskäsitys syövän yleisyydestä, yleisimpien syöpien sairastavuudesta ja kuolleisuudesta

Lisätiedot

DNA:n informaation kulku, koostumus

DNA:n informaation kulku, koostumus DNA:n informaation kulku, koostumus KOOSTUMUS Elävien bio-organismien koostumus. Vety, hiili, happi ja typpi muodostavat yli 99% orgaanisten molekyylien rakenneosista. Biomolekyylit voidaan pääosin jakaa

Lisätiedot

Syöpägeenit. prof. Anne Kallioniemi Lääketieteellisen bioteknologian yksikkö Tampereen yliopisto

Syöpägeenit. prof. Anne Kallioniemi Lääketieteellisen bioteknologian yksikkö Tampereen yliopisto Syöpägeenit prof. Anne Kallioniemi Lääketieteellisen bioteknologian yksikkö Tampereen yliopisto Mitä syöpä on? Ryhmä sairauksia, joille on ominaista: - solukasvun säätelyn häiriö - puutteet solujen erilaistumisessa

Lisätiedot

Immunohistokemia HPV-muutosten ja tavallisten gynekologisten adenokarsinoomien diagnostiikassa. Elisa Lappi-Blanco OYS, patologian osasto

Immunohistokemia HPV-muutosten ja tavallisten gynekologisten adenokarsinoomien diagnostiikassa. Elisa Lappi-Blanco OYS, patologian osasto Immunohistokemia HPV-muutosten ja tavallisten gynekologisten adenokarsinoomien diagnostiikassa Elisa Lappi-Blanco OYS, patologian osasto Gynekopatologian tavallisia ongelmia HPV-muutosten vaikeusasteen

Lisätiedot

Meeri Apaja-Sarkkinen. Aineiston jatkokäyttöön tulee saada lupa oikeuksien haltijalta.

Meeri Apaja-Sarkkinen. Aineiston jatkokäyttöön tulee saada lupa oikeuksien haltijalta. Meeri Apaja-Sarkkinen Aineiston jatkokäyttöön tulee saada lupa oikeuksien haltijalta. HODGKININ LYMFOOMA IAP Tampere 4.-5.5.2006 Dosentti Meeri Apaja-Sarkkinen OYS/Patologian osasto Hodgkinin lymfooma/alatyypit

Lisätiedot

PRIMARY HPV TESTING IN ORGANIZED CERVICAL CANCER SCREENING

PRIMARY HPV TESTING IN ORGANIZED CERVICAL CANCER SCREENING PRIMARY HPV TESTING IN ORGANIZED CERVICAL CANCER SCREENING Veijalainen O, Kares S, Kujala P, Vuento R, TirKkonen M, Kholová I, Osuala V, Mäenpää J University and University Hospital of Tampere, Finland,

Lisätiedot

Immuunipuutokset. Olli Vainio OY Diagnostiikan laitos OYS Kliinisen mikrobiologian laboratorio 17.10.2008

Immuunipuutokset. Olli Vainio OY Diagnostiikan laitos OYS Kliinisen mikrobiologian laboratorio 17.10.2008 Immuunipuutokset Olli Vainio OY Diagnostiikan laitos OYS Kliinisen mikrobiologian laboratorio 17.10.2008 Immuunijärjestelm rjestelmän n toiminta Synnynnäinen immuniteetti (innate) Välitön n vaste (tunneissa)

Lisätiedot

THL HPV-rokotekampanja

THL HPV-rokotekampanja Lähtökohta Brief Kampanja HPV-rokotteelle Kohderyhmänä tyttäret ja äidit/vanhemmat Tavoite: herättää mielenkiinto, jakaa tietoa Sävy: luotettava, selkeä Konsepti Taloustutkimus kartoitti lähtötilanteen

Lisätiedot

Rokote papilloomavirusinfektioita ja syöpää vastaan

Rokote papilloomavirusinfektioita ja syöpää vastaan Sukupuolitaudit Rokote papilloomavirusinfektioita ja syöpää vastaan Matti Lehtinen, Dan Apter, Riitta Heikkilä, Pirkko Heino, Ilona Idänpään-Heikkilä, Kaisa Rimpilä, Christian Malm ja Robert Zilliacus

Lisätiedot

Papa ja hormonikierukka. Kohdunkaulan, emättimen ja ulkosynnyttimien solumuutokset Käypä hoidon päivitys. Epidemiologia

Papa ja hormonikierukka. Kohdunkaulan, emättimen ja ulkosynnyttimien solumuutokset Käypä hoidon päivitys. Epidemiologia Papa ja hormonikierukka. Kohdunkaulan, emättimen ja ulkosynnyttimien solumuutokset Käypä hoidon päivitys Leila Lind, 8.12.2016 Epidemiologia Ei puhuta enää papa-suosituksesta, vaan kohdunkaulan suosituksesta

Lisätiedot

BI4 IHMISEN BIOLOGIA

BI4 IHMISEN BIOLOGIA BI4 IHMISEN BIOLOGIA MITÄ ROKOTUKSIA? Muistatko mitä rokotuksia olet saanut ja minkä viimeiseksi? Miten huolehdit koulun jälkeen rokotuksistasi? Mikrobit uhkaavat elimistöä Mikrobit voivat olla bakteereita,

Lisätiedot

Karoliina Sievi IHMISEN PAPILLOOMAVIRUKSEN SEROLOGINEN DIAGNOSTIIKKA KAHDELLA ERI MENETELMÄLLÄ MITATTUNA

Karoliina Sievi IHMISEN PAPILLOOMAVIRUKSEN SEROLOGINEN DIAGNOSTIIKKA KAHDELLA ERI MENETELMÄLLÄ MITATTUNA Karoliina Sievi IHMISEN PAPILLOOMAVIRUKSEN SEROLOGINEN DIAGNOSTIIKKA KAHDELLA ERI MENETELMÄLLÄ MITATTUNA Syventävien opintojen kirjallinen työ Kevätlukukausi 2016 Karoliina Sievi IHMISEN PAPILLOOMAVIRUKSEN

Lisätiedot

Vastaa lyhyesti selkeällä käsialalla. Vain vastausruudun sisällä olevat tekstit, kuvat jne huomioidaan

Vastaa lyhyesti selkeällä käsialalla. Vain vastausruudun sisällä olevat tekstit, kuvat jne huomioidaan 1 1) Tunnista molekyylit (1 piste) ja täytä seuraava taulukko (2 pistettä) a) b) c) d) a) Syklinen AMP (camp) (0.25) b) Beta-karoteeni (0.25 p) c) Sakkaroosi (0.25 p) d) -D-Glukopyranoosi (0.25 p) 2 Taulukko.

Lisätiedot

Eturauhassyöpä Suomessa

Eturauhassyöpä Suomessa Eturauhassyöpä Suomessa Insidenssi 4596 uutta tapausta v. 2009 (Suomen yleisin syöpä ja miesten yleisin syöpä) -14774 uutta syöpätapausta vuonna 2009 Kuolleisuus 784 hlöä v. 2009 (miesten toiseksi yleisin

Lisätiedot

måndag 10 februari 14 Jaana Ohtonen Kielikoulu/Språkskolan Haparanda

måndag 10 februari 14 Jaana Ohtonen Kielikoulu/Språkskolan Haparanda GENETIIKKA: KROMOSOMI DNA & GEENI Yksilön ominaisuudet 2 Yksilön ominaisuudet Perintötekijät 2 Yksilön ominaisuudet Perintötekijät Ympäristötekijät 2 Perittyjä ominaisuuksia 3 Leukakuoppa Perittyjä ominaisuuksia

Lisätiedot

Muuttuva diagnostiikka avain yksilöityyn hoitoon

Muuttuva diagnostiikka avain yksilöityyn hoitoon Muuttuva diagnostiikka avain yksilöityyn hoitoon Olli Carpén, Patologian professori, Turun yliopisto ja Patologian palvelualue, TYKS-SAPA liikelaitos ChemBio Finland 2013 EGENTLIGA HOSPITAL FINLANDS DISTRICT

Lisätiedot

Molekyylidiagnostiikka keuhkosyövän hoidossa. Jussi Koivunen, el, dos. Syöpätautien ja sädehoidon klinikka/oys

Molekyylidiagnostiikka keuhkosyövän hoidossa. Jussi Koivunen, el, dos. Syöpätautien ja sädehoidon klinikka/oys Molekyylidiagnostiikka keuhkosyövän hoidossa Jussi Koivunen, el, dos. Syöpätautien ja sädehoidon klinikka/oys Sidonnaisuudet Taloudelliset riippuvuudet: Konsultointi: - Tutkimusrahoitus: - Honorariat:

Lisätiedot

Ekstranodaaliset lymfoomat. Kliinisen patologian osasto Kuopion yliopistollinen sairaala

Ekstranodaaliset lymfoomat. Kliinisen patologian osasto Kuopion yliopistollinen sairaala Ekstranodaaliset lymfoomat Jan Böhm,, LT, erikoislää ääkäri Kliinisen patologian osasto Kuopion yliopistollinen sairaala Ekstranodaaliset lymfoomat yleensä: Suomessa vuosittain hieman yli 300 tapausta/v.

Lisätiedot

Säteilyvaikutuksen synty. Erikoistuvien lääkärien päivät 25 26.1.2013 Kuopio

Säteilyvaikutuksen synty. Erikoistuvien lääkärien päivät 25 26.1.2013 Kuopio Säteilyvaikutuksen synty Erikoistuvien lääkärien päivät 25 26.1.2013 Kuopio Säteilyn ja biologisen materian vuorovaikutus Koska ihmisestä 70% on vettä, todennäköisin (ja tärkein) säteilyn ja biologisen

Lisätiedot

Glioomien molekyylidiagnostiikkaa Maria Gardberg TYKS-Sapa Patologia / Turun Yliopisto

Glioomien molekyylidiagnostiikkaa Maria Gardberg TYKS-Sapa Patologia / Turun Yliopisto Glioomien molekyylidiagnostiikkaa 30.8.2013 Maria Gardberg TYKS-Sapa Patologia / Turun Yliopisto Glioomien WHO-luokitus on morfologinen Gradusten I-IV ryhmittelyn perustana on toiminut ennusteen huononeminen

Lisätiedot

Tervekudosten huomiointi rinnan sädehoidossa

Tervekudosten huomiointi rinnan sädehoidossa Tervekudosten huomiointi rinnan sädehoidossa Onkologiapäivät 30.8.2013 Sairaalafyysikko Sami Suilamo Tyks, Syöpäklinikka Esityksen sisältöä Tervekudoshaittojen todennäköisyyksiä Tervekudosten annostoleransseja

Lisätiedot

Mitä uutta sepsiksen biomarkkereista? Reetta Huttunen LT, infektiolääkäri, apulaisylilääkäri, TAYS Infektioyksikkö

Mitä uutta sepsiksen biomarkkereista? Reetta Huttunen LT, infektiolääkäri, apulaisylilääkäri, TAYS Infektioyksikkö Mitä uutta sepsiksen biomarkkereista? Reetta Huttunen LT, infektiolääkäri, apulaisylilääkäri, TAYS Infektioyksikkö Mitä kaikkea me vaadimme hyvältä sepsiksen biomarkkerilta? Ennustetta parantavan hoidon

Lisätiedot

Surveillance and epidemiology of hepatitis C in Finland

Surveillance and epidemiology of hepatitis C in Finland Surveillance and epidemiology of hepatitis C in Finland Markku Kuusi MD, PhD National Institute for Health and Welfare Infectious Disease Control Unit Register-based data [National Infectious Disease Register

Lisätiedot

10/12/12. HIV-1 O and P. HIV-1 M and N NATURE VOL 397 4 FEBRUARY 1999

10/12/12. HIV-1 O and P. HIV-1 M and N NATURE VOL 397 4 FEBRUARY 1999 1 2 3 NATURE VOL 397 4 FEBRUARY 1999 HIV-1 O and P HIV-1 M and N 4 MITEN HIV-EPIDEMIA ALKOIKAAN 1980 s 1990 s?? 1970 s 1980 s 1980 s 5 HIV Gp120 Gp41 RNA p17 p24 6 HIV 1 simpanssista ihmiseen Myron S.

Lisätiedot

PYLL-seminaari 30.3.2011

PYLL-seminaari 30.3.2011 PYLL-seminaari 30.3.2011 Sairaalajohtaja Jari Välimäki syöpätautien osuus ennenaikaisten elinvuosien menetysten aiheuttajina etenkin ESshp:n naisten keskuudessa kiinnittää huomiota ne ovat PYLL-tilastossa

Lisätiedot

Terveyden edistämisen professori Tiina Laatikainen Karjalan lääketiedepäivät 14.6.2012. Lihavuus kansanterveyden haasteena

Terveyden edistämisen professori Tiina Laatikainen Karjalan lääketiedepäivät 14.6.2012. Lihavuus kansanterveyden haasteena Terveyden edistämisen professori Tiina Laatikainen Karjalan lääketiedepäivät 14.6.2012 Lihavuus kansanterveyden haasteena Lihavuus kuoleman vaaratekijänä Yli 6000 lihavan keskimäärin 15 vuoden seuranta

Lisätiedot

Raportti 5.11.2007. Syöpäjärjestöjen näkemys HPV-rokotteesta

Raportti 5.11.2007. Syöpäjärjestöjen näkemys HPV-rokotteesta Raportti 5.11.2007 Syöpäjärjestöjen näkemys HPV-rokotteesta Suomen Syöpäyhdistys päätti toukokuussa 2007 perustaa työryhmän valmistelemaan Syöpäjärjestöjen näkemystä HPV-rokotetta koskevista kysymyksistä.

Lisätiedot

TaLO-tapaukset Virusoppi. Vastuuhenkilöt: Tapaus 1: Matti Varis Tapaus 2: Veijo Hukkanen Tapaus 3: Sisko Tauriainen Tapaus 4: Ilkka Julkunen

TaLO-tapaukset Virusoppi. Vastuuhenkilöt: Tapaus 1: Matti Varis Tapaus 2: Veijo Hukkanen Tapaus 3: Sisko Tauriainen Tapaus 4: Ilkka Julkunen TaLO-tapaukset Virusoppi Vastuuhenkilöt: Tapaus 1: Matti Varis Tapaus 2: Veijo Hukkanen Tapaus 3: Sisko Tauriainen Tapaus 4: Ilkka Julkunen TaLO-tapaus 1 Uusi uhkaava respiratorinen virusinfektio Tapaus

Lisätiedot

"Geenin toiminnan säätely" Moniste sivu 13

Geenin toiminnan säätely Moniste sivu 13 "Geenin toiminnan säätely" Moniste sivu 13 Monisteen alussa on erittäin tärkeitä ohjeita turvallisuudesta Lukekaa sivu 5 huolellisesti ja usein Vaarat vaanivat: Palavia nesteitä ja liekkejä on joskus/usein

Lisätiedot

Istukkagonadotropiini (hcg) - enemmän kuin raskaushormoni. Kristina Hotakainen, LT. Kliinisen kemian yksikkö Helsingin yliopisto ja HUSLAB

Istukkagonadotropiini (hcg) - enemmän kuin raskaushormoni. Kristina Hotakainen, LT. Kliinisen kemian yksikkö Helsingin yliopisto ja HUSLAB Istukkagonadotropiini (hcg) - enemmän kuin raskaushormoni Kristina Hotakainen, LT. Kliinisen kemian yksikkö Helsingin yliopisto ja HUSLAB Istukkagonadotropiini (Human Chorionic Gonadotropin, hcg) Kuuluu

Lisätiedot

Matkapuhelimet ja syöpävaara

Matkapuhelimet ja syöpävaara Matkapuhelimet ja syöpävaara Anssi Auvinen LT, tutkimusprofessori Säteilyturvakeskus Miksi tutkitaan Radiotaajuinen sähkömagneettikenttä Heikko energia Paikallinen: kantama joitain cm Tutkimuksen edellytykset

Lisätiedot

GEENITEKNIIKAN PERUSASIOITA

GEENITEKNIIKAN PERUSASIOITA GEENITEKNIIKAN PERUSASIOITA GEENITEKNIIKKKA ON BIOTEKNIIKAN OSA-ALUE! Biotekniikka tutkii ja kehittää elävien solujen, solun osien, biokemiallisten menetelmien sekä molekyylibiologian uusimpien menetelmien

Lisätiedot

Hepatiitti E -viruksen esiintyminen ihmisissä ja eläimissä Suomessa

Hepatiitti E -viruksen esiintyminen ihmisissä ja eläimissä Suomessa Hepatiitti E -viruksen esiintyminen ihmisissä ja eläimissä Suomessa Tuija Kantala ELL, yliopisto-opettaja, jatkotutkinto-opiskelija Elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osasto Eläinlääketieteellinen

Lisätiedot

Biologia. Pakolliset kurssit. 1. Eliömaailma (BI1)

Biologia. Pakolliset kurssit. 1. Eliömaailma (BI1) Biologia Pakolliset kurssit 1. Eliömaailma (BI1) tuntee elämän tunnusmerkit ja perusedellytykset sekä tietää, miten elämän ilmiöitä tutkitaan ymmärtää, mitä luonnon monimuotoisuus biosysteemien eri tasoilla

Lisätiedot

HE4 LABQUALITY DAYS 2015 Helsinki 06.02.2015 Arto Leminen Dosentti, osastonylilääkäri Naistenklinikka

HE4 LABQUALITY DAYS 2015 Helsinki 06.02.2015 Arto Leminen Dosentti, osastonylilääkäri Naistenklinikka HE4 LABQUALITY DAYS 2015 Helsinki 06.02.2015 Arto Leminen Dosentti, osastonylilääkäri Naistenklinikka 1 HE4 Human epididyminis protein 4 Yksiketjuinen, WFDC (whey acidic four-disulfide)- ryhmän glukosyloitunut

Lisätiedot

Onko eturauhassyövän PSAseulonta miehelle siunaus vai. Harri Juusela Urologian erikoislääkäri 28.3.2012 Luokite-esitelmä Kluuvin rotaryklubissa

Onko eturauhassyövän PSAseulonta miehelle siunaus vai. Harri Juusela Urologian erikoislääkäri 28.3.2012 Luokite-esitelmä Kluuvin rotaryklubissa Onko eturauhassyövän PSAseulonta miehelle siunaus vai kirous? Harri Juusela Urologian erikoislääkäri 28.3.2012 Luokite-esitelmä Kluuvin rotaryklubissa Miten minusta tuli urologian erikoislääkäri Eturauhassyöpäseulonta

Lisätiedot

Genomin ilmentyminen

Genomin ilmentyminen Kauppi 17/01/2014 Genomin ilmentyminen LH1, Molekyylibiologia 17.1.2014 Liisa Kauppi, Genomibiologian tutkimusohjelma liisa.kauppi@helsinki.fi Huone C501b, Biomedicum 1 Transkriptiofaktorin mutaatio voi

Lisätiedot

DNA METYLAATIO PÄÄN JA KAULAN ALUEEN SYÖVISSÄ

DNA METYLAATIO PÄÄN JA KAULAN ALUEEN SYÖVISSÄ DNA METYLAATIO PÄÄN JA KAULAN ALUEEN SYÖVISSÄ Syventävien opintojen kirjallinen tutkielma Kaisa Tanskanen Turun yliopisto Lääketieteellinen tiedekunta Hammaslääketieteen laitos 05.09.2015 Tutkielman oppiala:

Lisätiedot

Miten rokottaminen suojaa yksilöä ja rokotuskattavuus väestöä Merit Melin Rokotusohjelmayksikkö

Miten rokottaminen suojaa yksilöä ja rokotuskattavuus väestöä Merit Melin Rokotusohjelmayksikkö Miten rokottaminen suojaa yksilöä ja rokotuskattavuus väestöä Merit Melin Rokotusohjelmayksikkö 1 ESITYKSEN SISÄLTÖ Miten rokottaminen suojaa yksilöä? Immuunijärjestelmä Taudinaiheuttajilta suojaavan immuniteetin

Lisätiedot

Pysyvä työkyvyttömyys riskitekijöiden varhainen tunnistaminen: voiko kaksostutkimus antaa uutta tietoa?

Pysyvä työkyvyttömyys riskitekijöiden varhainen tunnistaminen: voiko kaksostutkimus antaa uutta tietoa? Annina Ropponen TerveSuomi-seminaari 24.5.202 Pysyvä työkyvyttömyys riskitekijöiden varhainen tunnistaminen: voiko kaksostutkimus antaa uutta tietoa? Ergonomia ja kaksoset? Pysyvä työkyvyttömyys?? Tutkimusryhmä

Lisätiedot

Terveys, työhyvinvointi ja talous - jokaisen etu. Savuton Suomi 2040 11.5.2010 Harri Vainio

Terveys, työhyvinvointi ja talous - jokaisen etu. Savuton Suomi 2040 11.5.2010 Harri Vainio Terveys, työhyvinvointi ja talous - jokaisen etu Savuton Suomi 2040 11.5.2010 Harri Vainio Tupakka globaalisti riski nro 1 WHO 2009 Työterveyslaitos / Harri Vainio / 11.5.2010 2 Terveyshaitat kasvussa

Lisätiedot

Hiv tutuksi. Koulutus vastaanottokeskuksille Maahanmuuttovirasto 25.3.2015. Batulo Essak HIV-tukikeskus

Hiv tutuksi. Koulutus vastaanottokeskuksille Maahanmuuttovirasto 25.3.2015. Batulo Essak HIV-tukikeskus Hiv tutuksi Koulutus vastaanottokeskuksille Maahanmuuttovirasto 25.3.2015 Batulo Essak HIV-tukikeskus 1 Täyttä elämää hivin kanssa www.tuberkuloosi.fi/materiaali/animaatiot/ 2 Näitte juuri hivistä kertovan

Lisätiedot

Ebola tietoisku. Veli-Jukka Anttila osastonylilääkäri HYKS/Tulehduskeskus/infektiosairaudet Infektioidentorjuntayksikkö

Ebola tietoisku. Veli-Jukka Anttila osastonylilääkäri HYKS/Tulehduskeskus/infektiosairaudet Infektioidentorjuntayksikkö Ebola tietoisku Veli-Jukka Anttila osastonylilääkäri HYKS/Tulehduskeskus/infektiosairaudet Infektioidentorjuntayksikkö Perusasioita Ebola viruksesta Kuuluu filovirusten sukuun Ainakin 5 eri Ebola viruslajia

Lisätiedot

Opiskelijoiden nimet, s-postit ja palautus pvm. Kemikaalin tai aineen nimi. CAS N:o. Kemikaalin ja aineen olomuoto Valitse: Kiinteä / nestemäinen

Opiskelijoiden nimet, s-postit ja palautus pvm. Kemikaalin tai aineen nimi. CAS N:o. Kemikaalin ja aineen olomuoto Valitse: Kiinteä / nestemäinen Harjoitus 2: Vastauspohja. Valitun kemikaalin tiedonhaut ja alustava riskinarviointi. Ohje 09.03.2016. Laat. Petri Peltonen. Harjoitus tehdään k2016 kurssilla parityönä. Opiskelijoiden nimet, s-postit

Lisätiedot

SEKSITAUDIT Hiv-säätiö / Aids-tukikeskus Vaihde 0207 465 700 (ma - pe 9-16) Neuvonta ja ajanvaraus 0207 465 705 (ma - pe 10-15.30) www.aidstukikeskus.fi SEKSUAALITERVEYS Rakkaus, seksuaalisuus ja seksi

Lisätiedot

HIV ja tuberkuloosi Hoidon erityiskysymykset. Matti Ristola HYKS Infektiosairauksien klinikka

HIV ja tuberkuloosi Hoidon erityiskysymykset. Matti Ristola HYKS Infektiosairauksien klinikka HIV ja tuberkuloosi Hoidon erityiskysymykset Matti Ristola HYKS Infektiosairauksien klinikka Tuberkuloosi HIV-potilaiden kuolinsyynä Afrikassa: obduktiotutkimus Obduktio 108 HIV-potilaasta Botswanassa

Lisätiedot

Solujen viestintäjärjestelmät. Katri Koli, Solu- ja molekyylibiologian dosentti Helsingin Yliopisto 16.04.2014

Solujen viestintäjärjestelmät. Katri Koli, Solu- ja molekyylibiologian dosentti Helsingin Yliopisto 16.04.2014 Solujen viestintäjärjestelmät Katri Koli, Solu- ja molekyylibiologian dosentti Helsingin Yliopisto 16.04.2014 Solujen kasvu Geneettinen koodi Liukoiset viestimolekyylit Kontakti ympäristöön Kantasolut

Lisätiedot

A-hepatiitti seksitautina

A-hepatiitti seksitautina A-hepatiitti seksitautina Kirsi Liitsola Tartuntatautipäivät 2017 15.11.2017 Esityksen nimi / Tekijä 1 Hepatiitti A Euroopassa (14 maata) ECDC: Austria, the Czech Republic, Denmark, Finland, France, Germany,

Lisätiedot

PET-tutkimusten vaikuttavuus ja kustannukset. Esko Vanninen palvelualuejohtaja Kuopion yliopistollinen sairaala

PET-tutkimusten vaikuttavuus ja kustannukset. Esko Vanninen palvelualuejohtaja Kuopion yliopistollinen sairaala PET-tutkimusten vaikuttavuus ja kustannukset Esko Vanninen palvelualuejohtaja Kuopion yliopistollinen sairaala ISI Web of Science: hakusana PET/CT N = 4974, 27.4.2010 Mihin diagnostisia menetelmiä tarvitaan?

Lisätiedot

epiteeli endodermi Nisäkkään hampaan kehitys nisäkkään alkio:

epiteeli endodermi Nisäkkään hampaan kehitys nisäkkään alkio: -mesenkyymi-vuorovaikutukset, esimerkkinä hammas ja ihokarva elimiä muodostuu kaikista alkiokerroksista, usein epiteelin ja mesenkyymin vuorovaikutuksesta epiteeli ektodermi kumpi aloittaa elimen kehityksen:

Lisätiedot

RINNAN NGS PANEELIEN KÄYTTÖ ONKOLOGIN NÄKÖKULMA

RINNAN NGS PANEELIEN KÄYTTÖ ONKOLOGIN NÄKÖKULMA RINNAN NGS PANEELIEN KÄYTTÖ ONKOLOGIN NÄKÖKULMA Johanna Mattson dosentti ylilääkäri, vs. toimialajohtaja HYKS Syöpäkeskus 28.11.2016 1 RINTASYÖPÄ SUOMESSA 5008 uutta tapausta vuonna 2014 Paikallinen rintasyöpä

Lisätiedot