TYÖELÄMÄN TUTKIMUSPÄIVÄT III: TYÖELÄMÄN TUTKIMUKSEN MERKITYS JA VAIKUTTAVUUS TAMPEREEN YLIOPISTO

Transkriptio

1 Vetäjät: Heljä Franssila ja Marika Pehkonen Ohjelma Työryhmän avaus ja osallistujien lyhyt esittely Hanna Toiviainen Innovatiiviset ideat ja valmiit välineet teknologia oppimisen tilan suunnittelussa Heljä Franssila & Marika Pehkonen Tieto- ja viestintätekninen toimintakykyisyys lukiotyöyhteisössä: mitä se on ja miten se saavutetaan? Tauko Anneli Pitkänen ym. Informaatioteknologian käytön edellytyksiä psykiatrisessa osastohoidossa esimerkkinä potilasopetusohjelman käyttöönotto Marika Rauma, Anu Raappana ja Helinä Melkas Teknologian käyttöönoton haasteet vanhustyössä Työryhmän yhteenveto ja päätös

2 Hanna Toiviainen Helsingin yliopisto Innovatiiviset ideat ja valmiit välineet teknologia oppimisen tilan suunnittelussa Uusien teknologioiden käyttöönoton tunnettu ongelma on se, että valmis ohjelma tai työkalu on vaikea istuttaa olemassa oleviin ja muuttuviin työkäytäntöihin. Niinpä on kehitetty osallistavia ja vaiheittaisia suunnittelumenetelmiä, jotta lopputuotteesta tulisi käyttökelpoisempi. Tiedossa ovat myös tällaisten menetelmien vaikeudet, työläys ja epävarmuus. Osallistumista ja yhteiskehittelyä saatetaan pitää sinänsä tavoiteltavina suunnitteluprosessin ominaisuuksina. Onhan selvää, että jos teknologian osaajat, työn ja työssä oppimisen kehittäjät ja potentiaaliset käyttäjät suunnittelevat yhdessä esimerkiksi työssä oppimista tukevaa välineistöä ja ympäristöä, tulos on parempi kuin peräkkäisissä kädenojennuksissa suunnittelijoilta loppukäyttäjille. Tämä on lähtökohtana esittelemäni moniammatillisen suunnittelutiimin analyysissa, joka sisältyy kansainväliseen tietokäytäntöjen kehittämistä käsittelevään hankkeeseen Knowledge Practices Laboratory KP-Lab. Teknologia luo työhön tuotavan oppimisen tilan suunnittelulle sekä innovatiivisia mahdollisuuksia että reunaehtoja ja rajoituksia. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Miten osallistujat voivat käsitellä teknologiaa oppimisen välineistöä suunnitellessaan? Tämän selvittämiseksi esitän toiminnanteoreettisesta lähestymistavasta nousevan näkökulman, jonka mukaisesti yhteissuunnittelun kohde on aina ristiriitojen halkoma. Esimerkiksi tutkimassamme suunnittelutiimissä keskeinen dilemma näkyi liittyvän projektissa tarjolla olevien valmiiden välineiden ja teknisten ratkaisujen hyödyntämisen sekä kokonaan uusien innovatiivisten oppimiskäytäntöjen suunnittelun suhteeseen. Väitän että näiden dilemmojen tunnistaminen, artikulointi ja kääntäminen ovat suunnittelun tuloksellisuuden edellytyksiä. Olen dokumentoinut moniammatillisen suunnittelutiimin työskentelyä, johon osallistun projektitutkijana ja työn kehittämisen ja oppimisen asiantuntijana. Esityksessä nostan esille suunnittelukokousten sarjasta sellaiset diskursiiviset episodit, joissa oppimisvälineistön ideointiin tuodaan olemassa olevan työkalun käyttöä koskeva ehdotus tai kysymys. Onko kyseessä aina dilemma ja miten syntyviä dilemmoja käsitellään suunnittelussa? Analysoin myös, onko dilemmojen käsittelyssä tunnistettavissa osallistujien sosiaalisia kieliä ja syntyykö yhteisessä käsittelyssä ja suunnittelukysymysten ratkomisessa uutta suunnittelukieltä, yhteistä hybridikieltä. Toivon esitykseni herättävän keskustelua paitsi yhteissuunnittelun mahdollisuuksista ja innovatiivisuudesta myös tutkimusmetodisista ratkaisuista. Esitykseni perustuu KP-Lab-hankkeen tutkijana ja suunnittelutiimin jäsenenä keräämääni aineistoon sekä professori Yrjö Engeströmin kanssa parhaillaan kirjoittamaamme artikkeliin Co-configurational design of learning instrumentalities: An activity-theoretical perspective.

3 Heljä Franssila & Marika Pehkonen, Tampereen yliopisto, Hypermedialaboratorio Tieto- ja viestintätekninen toimintakykyisyys lukiotyöyhteisössä mitä se on ja miten se saavutetaan? Työorganisaatioissa käyttöönotetaan uusia tieto- ja viestintätekniikkaa sisältäviä työkaluja ja palveluita olemassa olevien toimintojen ja työprosessien tukemiseksi sekä myös uusien toimintojen ja palveluiden (esimerkiksi verkkovälitteinen asiakaspalvelu) toteuttamiseksi. Kriittinen peruskysymys jo koko tieto- ja viestintätekniikan organisatorisen soveltamisen historian ajan on ollut se, millaisia muutoksia ja parannuksia toimintoihin ja työprosesseihin tavoitellaan, miten tavoitteet on generoitu ja muotoiltu, toteutuvatko ne uuden teknologian käyttöönoton myötä ja miksi. Klassinen ja myös tutkimuskirjallisuudessa erityisesti ryhmätyöteknologioiden (esim. intranetit, integroidut neuvottelu- ja dokumentinhallintasovellukset) kohdalla todettu ongelma on, että aina organisaatioissa sekä johdon että henkilöstöryhmien keskuudessa ei tiedetä mitä ollaan konkreettisesti ottaen parantamassa ja kehittämässä, kun uutta teknologiaa ollaan suunnittelemassa ja käyttöönottamassa (esim. Davenport 2000). Organisaatioissa tavanomainen kaksivaiheinen teknologian käyttöönottoprosessi muodostuu johdon tasolla tehdystä, johonkin ongelmaan tai muutostarpeeseen vastaavasta innovaation käyttöönottopäätöksestä ja varsinaisesta käyttöönoton toimeenpanosta työntekijätasolla. Vaikka käyttöönottopäätös voi molemmilla omaksumisen tasoilla perustua vapaaehtoisuuteen, konsensukseen tai määräysvaltaan, useimmiten se johdon tasolla perustuu konsensukseen ja toimeenpanotasolla eli yksilön käyttöönoton kohdalla määräykseen. (Gallivan 2001.) Usein tavoitellut tulevaisuudentilat ja työkäytännöt jäävät artikuloimatta, formuloimatta tai kommunikoimatta asianosaisille. Muutoksesta, sen suunnasta ja paikallisesta merkityksestä tulee jäsentymätön ja epäselvä vähintäänkin työntekijätasolla toimiville. Organisaatiossa edellytetty käyttöönottoprosessi ei suoraan noudata yksilötason käyttöönoton ja mukauttamisen ominaispiirteitä asenteen, käyttöaikeen ja käytön muodostumista yksinomaan teknologian koetun hyödyllisyyden ja helppokäyttöisyyden pohjalta. Yhteisöteknologioiden organisatoriseen käyttöönottoon vaikuttavat lisäksi yksilöiden näkemykset omasta työstään, työroolistaan ja teknologiasta; organisaation rakenteelliset tekijät, kuten työkäytännöt, normit ja organisaatiokulttuuri sekä tukitoimet ja resursointi käyttöönottoprojektissa (Orlikowksi 1992; Gallivan 2001). Esityksessä analysoidaan tieto- ja viestintäteknisen organisatorisen muutoksen perustelujen ja toteutettavuuden problematiikkaa lukiotyöyhteisön tieto- ja viestintäteknistä (tvt) toimintakykyisyyttä ja sen tukemista koskevan osallistavan toimintatutkimuksen menetelmien ja tulosten kautta. Aluksi esitellään tuloksia toimintatutkimuksen alkuvaiheesta, jossa työprosesseissa esiintyvien tieto- ja viestintäteknisesti sensitiivisten piirteiden, ongelmien ja tulevaisuuden haasteiden osallistavan mallintamisen kautta abstrahoitiin joukko ulottuvuuksia kuvaamaan tavoiteltua lukiotyöyhteisön tvttoimintakykyisyyttä. Tvt-toimintakykyisyysulottuvuuksia operationaalistamaan ja konkretisoimaan määriteltiin uusia tieto- ja viestintäteknisiä toiminnallisuuksia ja niiden paikallisen käytön menettelyitä. Seuraavaksi esitellään Munkvoldin (2003) teknologian käyttöönoton vaikutintaksomiasta muokattu ja täydennetty jäsennys tieto- ja viestintätekniikan organisatorisen implementoinnin vaikutintekijöistä sekä kuvataan toimintatutkimuksessa hyödynnettyjä osallistavia menetelmiä, joiden tarkoituksena oli

4 varmistaa implementoinnin vaikutintekijöiden huomioiminen uusien teknologioiden ja työkäytäntöjen suunnittelussa ja käyttöönotossa. Vaikutintekijät muodostavat neljä pääryhmää: organisaation piirteisiin, implementaation projektointiin, sovelletun teknologian piirteisiin sekä implementaation toteutumisen asteeseen liittyvät tekijät. Toimintatutkimuksen ensimmäisen vaiheen lopuksi toteutettiin tvt-toimintakykyisyyskysely toimintatutkimukseen osallistuneiden lukioiden henkilökunnille. Kyselyssä tarkasteltiin käyttöönotettujen uusien työkalujen käytön laatua ja määrää, henkilöstön kokemuksia tvttoimintakykyisyyden eri ulottuvuuksien tilasta noin puoli vuotta työkalujen käyttöönoton jälkeen sekä implementoinnin vaikutintekijöistä annettujen arvioiden yhteyttä uusien työkalujen käytön muotoutumiseen ja tvt-toimintakykyisyysarvioihin. Tutkimuksen tuloksena tunnistettiin seuraavat lukiotyöyhteisön tvt-toimintakykyisyyden ulottuvuudet: 1) Työskentelyn aika- ja paikkariippumattomuus - tietojen ja ihmisten vaivaton saatavuus, tavoitettavuus ja paikannettavuus - aineistojen, työvälineiden ja materiaalien saatavuus ja käytettävyys 2) Työskentelyn koordinoinnin tehostaminen - ryhmätyöskentely, ohjaus, opetus 3) Tietämyksen ajantasaisuus ja virheettömyys - tiedotuksen kohdentuvuus ja tavoittavuus 4) Vuorovaikutuksen läpinäkyvyyden ja verkostoneisuuden lisääminen 5) Työskentelyn sujuvoituminen ja toteutusketjujen suoristuminen - suunnittelu, valmistelu, päätöksenteko, tiedonkeruu, viestintä, arkistointi Tvt-toimintakykyisyyden ulottuvuuksia tukemaan kehitettiin useita konkreettisia työkaluja, jotka toteutettiin uuteen intranet-tyyppiseen lukioportaalin. Työkalujen yhteisöllistä käyttötapaa ohjaamaan kehitettiin tvt-toimintamalli, jossa luonnehdittiin työkalujen käyttötavat eri työtehtävissä toimijaryhmien kannalta (opettaja, rehtori, opinto-ohjaaja, koulusihteeri). Päivittäisviestinnässä ja tiedottamisessa lukioportaalin työkalut on otettu laajasti käyttöön, mutta henkilökohtaisen aineistojen hallinnan, sisällöntuotannon, tiimityöskentelyn sekä opetuksen välineenä lukioportaali vielä hakee paikkaansa. Lukioportaalilla on ollut myönteisempi vaikutus tieto- ja viestintäteknisen toimintakykyisyyden arvioihin siinä henkilöstön osassa joka on laajasti ottanut työkaluja käyttöön. Lukioportaalin työprosessiyhteensopivuuden hyväksi kokeva osa henkilöstöä arvio lukioportaalin vaikutukset tieto- ja viestintätekniseen toimintakykyisyyteen myönteisemmäksi kuin yhteensopivuuden huonoksi kokeva osa. Lisäksi aktiivisesti tieto- ja viestintäteknisen toimintamallin yhteissuunnitteluun osallistunut osa henkilöstöstä kokee tieto- ja viestintäteknisen toimintakykyisyyden muuta henkilöstöä myönteisempänä. Osallistava muutoksen toteutuksen ote tuottaa hyviä tuloksia, mutta vaikutus ei leviä vaivatta koko henkilöstöön. Lähteet Davenport, Thomas, H. (2000) Mission Critical. Realizing the Promise of Enterprise Systems. Harvard Business School Press: Boston. Gallivan, Michael J. (2001) Organisational Adoption and Assimilation of Complex Technological Innovations: Development and Application of a New Framework. Advances in Information Systems, vol 32, No.3. Munkvold, Bjørn Erik (2003) Implementing Collaboration Technologies in Industry. Case Examples and Lessons Learned. Springer: London. Orlikowski, Wanda J. (1992) Learning from Notes: Organisational Issues in Groupware Implementation. Proceedings of the 1992 ACM conference on Computer-supported cooperative work. ACM Press.

5 Pitkänen A¹, TtM, YH, TAYS, Psykiatrian toimialue Välimäki M¹, TtT, Professori, YH, V-Sshp Koivunen M¹, TtM, YH, Satshp, Sairaanhoidolliset palvelut Hätönen H¹, TtM, Ennaltaehkäisevän mielenterveystyön koordinaattori, Imatran kaupunki Jakobsson T¹, TtM, Projektipäällikkö, Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Kuosmanen L¹, TtM, Projektikoordinaattori, Vantaan kaupunki, Sateenvarjoprojekti; ¹Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos Informaatioteknologian käytön edellytyksiä psykiatrisessa osastohoidossa esimerkkinä potilasopetusohjelman käyttöönotto Mielenterveysongelmat ovat keskeinen terveyspoliittinen haaste Suomessa. Mielenterveyspalvelujen riittävyyden turvaaminen edellyttää uusien hyväksi todettujen menetelmien kehittämistä. Suomen Akatemian rahoittamassa Terttu-hankkeessa ( ) on kehitetty Internetissä toimiva interaktiivinen Mieli.Net -portaali mielenterveyspotilaille. Portaali sisältää tietoa sairaudesta, hoidosta, hyvinvoinnista, arkipäivän tukimuodoista sekä potilaan oikeuksista. Myös vertaistuki- ja terveydenhuollon ammattilaisten tarjoama etätukipalvelu sisältyvät portaaliin. Portaali otettiin tutkimuskäyttöön kahdessa psykiatrisessa sairaalassa keväällä Tutkimusosastoilla työskentelevistä hoitajista puolet arvottiin portaalia potilaiden opetuksessa hyödyntävään ryhmään (ns. tietoteknologiaryhmä; N = 76). He saivat osaamiskartoituksen perusteella opetusta tietokoneen ja Internetin käyttöön sekä osallistuivat portaalia koskevaan koulutukseen. Lisäksi henkilökuntaa koulutettiin potilasopetuksen toteuttamiseen. Potilasopetuksen toteuttaminen teknologiaa hyödyntäen edellyttää panostusta hoitajien tietoteknologisten perustataitojen ja ohjelmakohtaisen osaamisen lisäämiseen. Koulutuksen tulee olla sisällöllisesti ja käytettyjen opetusmenetelmien suhteen yksilöllistä. Uusien teknologisten sovellusten käyttöönotto edellyttää alkuvaiheessa varautumista siihen, että toiminnan suorittamiseen käytetty aika voi hetkellisesti lisääntyä teknologian harjoittelun myötä. On varmistettava, että teknologian käyttö ei yksipuolista potilaan ja hoitajan välistä vuorovaikutussuhdetta pelkästään teknologian välityksellä tapahtuvaksi. Erityisen tärkeää tämä on psykiatrisessa hoitotyössä, missä koneiden ja laitteiden osuus hoitajan työssä on ollut vähäinen. Teknologian käyttöönotto potilasopetuksessa edellyttää lisäksi tarpeenmukaisia tiloja ja laitteita, joihin myös potilaalla on vapaa pääsy lisäharjoittelun mahdollistamiseksi.

6 Marika Rauma, Anu Raappana ja Helinä Melkas Teknillinen korkeakoulu, Lahden keskus Teknologian käyttöönoton haasteet vanhustyössä Hoivatyö ja teknologia nähdään usein toisistaan erillisinä. Väestön ikääntyessä ja palvelutarpeen lisääntyessä sosiaali- ja terveyssektorilla etsitään teknologiasta ratkaisua haasteista selviytymiseen. Henkilöstölle tämä tarkoittaa vaatimusta uuden oppimiseen. Teknologia yksin ei auta palvelujen tarjonnassa, vaan työntekijöiden on hallittava siihen liittyvä tieto-taito, muuttuneet käytänteet sekä omaksuttava muuttuvat hoitotyön arvot. Jotta uuden oppiminen ei aiheuttaisi lisäkuormitusta jo ennalta kuormittuneille hoitotyöntekijöille, on merkittävässä roolissa tapa, jolla teknologia (esim. tietokone asiakastietojärjestelmineen) tuodaan osaksi työprosesseja. Hoitotyön kiireinen työtahti hankaloittaa uusien asioiden opettelua, mutta tekninen kehitys vaatii aikaa perehtymiseen. Olennaisessa asemassa on perusteellinen, osaamistason huomioon ottava koko henkilöstölle suunnattu perehdyttäminen riittävin aikaresurssein. Hyvin hoidettu perehdyttäminen lievittää muutosvastarintaa ja ennalta ehkäisee kielteisiä vaikutuksia. Teknologian käyttöönotto vaatii paljon myös esimiestyöskentelyltä. Esimiehen on osattava toimia muutostilanteessa henkilöstöä tukien. Hänen vastuullaan on myös riittävien ajallisten ja taloudellisten resurssien takaaminen. Työtovereiden keskinäinen tuki vaikuttaa siihen, missä määrin työntekijä uskaltaa yrittää ja kohdata mahdollisia epäonnistumisen tunteita. Teknologian käyttöön ottamiseen liittyy myös tarve työjärjestelyjen miettimiseen ja työssä jaksamisen näkökulman tiedostaminen. Esitetyt näkemykset perustuvat meneillään olevaan laajaan tutkimus- ja kehittämishankkeeseen Geronteknologia ja asiakaspalvelutyö ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi, jossa hankkeen piirissä on yli 200 vanhustyön ammattilaista 12 palveluasumisen yksikössä eri puolilla Suomea. Teknologian käytön vaikutuksia on selvitetty mm. vaikutusten arvioinnin (IVA) kautta ja palveluasumisen yksiköissä työskentelevän henkilöstön teemahaastatteluilla (n.150). Teknologian aiheuttamia työntekijöihin kohdistuvia vaikutuksia ovat esimerkiksi vaikutukset ajankäyttöön, tiedonkulkuun, asenteisiin, työn mielekkyyteen, ilmapiiriin, koulutustarpeisiin sekä työyhteisön toimivuuteen. Vaikutusten arvioinnissa esiin nouseva henkilöstön näkökulma on tärkeä toiminnan ja työtapojen kehittämisessä ja uudelleen suuntaamisessa. Uuden oppimisen sanotaan olevan haaste. Millä tavoin siitä tehdään positiivinen haaste? Voiko elinikäisestä oppimisesta tulla myös rasite? Avainsanat teknologia, vanhustyö, vaikutusten arviointi Yhteystiedot Tutkija Marika Rauma Teknillinen korkeakoulu Lahden keskus, Saimaankatu 11, Lahti