Arvoisa ministeri Hyvät kuulijat

Transkriptio

1 Arvoisa ministeri Hyvät kuulijat Valtion omistajaohjausta ja sen ajankohtaisia kysymyksiä koskeva seminaari on järjestetty säännöllisen epäsäännöllisesti useiden viime hallituskausien aikana. Hallituskauden alussa seminaarin teemana ovat yleisesti ottaen uuden hallituksen omistajapolitiikkaa koskevat linjaukset ja painopisteenä luonnollisesti se, mitä uutta nuo linjaukset sisältävät. Viime vaalikaudella keskeisiä uudistuksia olivat vaalikauden alussa omistajaohjauksen keskittäminen ja vaalikauden puolivälissä holdingyhtiö Solidiumin perustaminen. Tämänpäiväisen seminaarin painopisteenä puolestaan on yritysvastuu ja sen merkitys. Valtio on pitkäjänteinen ja vastuullinen omistaja, jonka politiikassa vastuullisuus on aina ollut yhtenä elementtinä. Uutuus ei olekaan vastuullisuudessa itsessään vaan sen sisällössä. Valtio on aiemmin korostanut vastuutaan omistajana, siis vastuuta yrityksistä ja niiden henkilöstöstä. Nyt tämän rinnalle on tuotu selvästi aiempaa vahvemmin yritysten toiminnan vastuullisuus. Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman luku 11 määrittelee hallituksen omistajapoliittiset linjaukset ja niitä täsmennetään valtioneuvoston hyväksymässä omistajapoliittisessa periaatepäätöksessä. Omistajaohjauksesta vastaava ministeri Hautala tuo kohta esille sen, mitä yritysvastuu konkreettisemmin merkitsee ja mitä yrityksiltä odotetaan. Sen vuoksi rajoitun seuraavassa sen arviointiin, mitä uutta tässä oikeastaan on. Suomen valtio on koko 1990 luvun laman jälkeisen ajan harjoittanut aktiivista ja pragmaattista omistajapolitiikkaa. Esko Ahon, Paavo Lipposen ja Matti Vanhasen hallitukset ovat kukin vuorollaan linjanneet omistajapolitiikkaansa ja vaiheittain täsmentäneet valtion toimintaa omistajana. Omistajapolitiikan pääsuunta on pysynyt samana, mutta jokainen hallitus on luonnollisesti lyönyt siihen oman puumerkkinsä. Tässä suhteessa ehkä Vanhasen toisen hallituksen puumerkki oli suppein, sillä

2 omistajapolitiikkaa koskevat kirjaukset olivat lyhyitä ja yleisluonteisia. Tämän hallituksen puumerkki puolestaan on varsin laaja ja sisältää sellaisiakin aineksia, joita aiemmin ei aina ole tunnistettu varsinaiseen omistajapolitiikkaan kuuluviksi. Nykyisen omistajapolitiikkamme lähtökohdat ovat selkeästi 1990-luvun alun syvässä lamassa, joka pakotti arvioimaan uudestaan perinteisiä valtionyhtiöitä ja valtion toimintaa omistajana. Suomi tarvitsi yritysten kasvua ja kasvavat yritykset rahoitusta. Kun valtiolla ei teollisuuteen sijoitettavaa rahaa ollut, yrityksille tarvittiin muita omistajia. Alkoi ensin perinteisten teollisuusyhtiöiden pörssilistaamisen ja osakemyyntien aika, sittemmin myös yhtiöitettyjen toimintojen listaamisen ja niiden osakkeiden myynnin aika. Noilta vuosilta on peräisin merkittävä osa valtion nykyistä pörssiomistusta. Listautumisten ja osakemyyntien yhteydessä on myös annettu ne valtion käyttäytymistä omistajana koskevat sitoumukset, joilla hälvennettiin kansainvälisten sijoittajien epäluuloa syrjäisen Pohjois-Euroopan maan valtionyhtiöihin sijoittamisessa. Nykyisin Suomen valtion omistajapolitiikkaa ja toimintaa omistajana pidetään kansainvälisessä vertailussa erittäinkin korkeatasoisena juuri sen pitkäjänteisyyden ja johdonmukaisuuden vuoksi. Valtionomistusta ja valtion toimintaa omistajana käsitellään julkisuudessa ongelmien sekä todellisten tai kuviteltujen virheiden kautta. Vanha sanonta pahan kellon kuulumisesta kauemmas on meille omistajaohjausta hoitaville arkipäivän kokemusta eikä vain sananlasku. En väitä että virheitä ei olisi tehty, mutta korostan, että niistä on aina yritetty oppia. Lisäksi haluan muistuttaa, että on valtio sentään usein onnistunutkin. Paradoksaalista ehkä on, että joskus onnistumiset ja epäonnistumiset osuvat samoihin yhtiöihin. Otan tästä pari esimerkkiä: Fortumin osalta jokainen kielteinen uutinen nostaa esiin 1990-luvun lopun optio-ohjelman ja sen 2000 luvun alkuvuosina tuottamat kiistatta täysin ennakkoarvioista poikenneet tuotot. Harva haluaa muistaa, että optioiden tuotto perustui lopulta kuitenkin eniten siihen, että yhtiötä johdettiin ja hoidettiin hyvin eikä kukaan vain osannut ennakoida toteutunutta tulos- ja osakekurssikehitystä. Nykyisissä järjestelmissä on selkeät katot ja leikkurit, joten vastaava ei toistu, mutta Fortumin optiot leimaavat silti käsitystä palkitsemisesta jopa kaikissa valtio-omisteisissa yhtiöissä. Pidän siksi perusteltuna tässä korostaa, että myös valtio-omistajan näkökulmasta Fortumin perustaminen ja sen jälkeinen kehitys on aito ja

3 edelleen jatkuva menestystarina. Palkitsemisen osalta voi varmaan myös sanoa, että valtio ei 1990-luvulla osannut olla muita viisaampi mutta ei se myöskään ollut muita omistajia tyhmempi optiojärjestelmiä hyväksyessään luvulla sen sijaan juuri valtio on Suomessa osoittanut tietä palkitsemisjärjestelmien rajoittamisella ja erilaisten kattojen asettamisella. Toinen esimerkkini on Sonera, jonka osalta muistetaan ja tietenkin hyvästä syystä yleensä vain Saksan toimilupahuutokauppa katastrofaalisine seurauksineen. Päätöksen teki yhtiön hallitus mutta valtio-omistajankin varmasti olisi pitänyt osata suhtautua kriittisemmin. Piiloon jää se, että valtio myi Sonera omistustaan useissa erissä erittäinkin korkeilla hinnoilla ja että ns. it-kuplan tuottamasta arvonnoususta saatiin sitä kautta merkittävä lisä budjettivaltion talouteen. Noiden myyntien ajoituksesta ja toteutuksesta kuultiin aikanaan hyvinkin kriittisiä kommentteja, joita niiden esittäjät eivät nykyisin aktiivisesti muistele. Muitakin esimerkkejä voisi ottaa, mutta nämä riittänevät tällä kertaa. Tämän pitkähkön johdannon jälkeen palaan tähän hetkeen ja tämän hallituskauden näkymiin. Pääministeri Kataisen hallituksen ohjelma korostaa sekä kotimaisen omistuksen merkitystä Suomelle että omistajapolitiikan ja omistajaohjauksen merkitystä varsin laajasti. Ohjelmakirjauksista on syytä nostaa tässä esille ainakin seuraavat: - Omistajapolitiikan lähtökohtana on yhteiskunnallisesti ja liiketaloudellisesti kestävä tulos. - Tavoitteena on vahvistaa ja vakauttaa kotimaista omistusta kansallisesti tärkeissä yhtiöissä. - Omistajapolitiikalla tuetaan kasvua ja työllisyyttä. - Solidiumin tavoitteena on pitkäjänteinen ja valtiolle vuotuista tuottoa tuottava omistaminen. Solidiumin omistajasalkun rakennetta kehitetään.

4 - Valtion tavoitteena omistajana on henkilöstöä arvostava pitkäjänteinen henkilöstöpolitiikka ja toimiva yhteistyö henkilöstöjärjestöjen kanssa. - Valtion omistamilta yrityksiltä edellytetään avoimuutta ja eettisten periaatteiden noudattamista henkilöstö- ja ympäristöasioissa. Lähtökohtana tulee olla toimialan parhaiden käytäntöjen noudattaminen. - Valtio noudattaa omistajaohjauksessaan osakeyhtiölain mukaista tehtävien ja vastuiden jakoa yhtiön toimielinten ja omistajan välillä. Omistajapoliittisen periaatepäätöksen keskeinen muutos aiempaan on juuri yritysvastuun selkeä ja periaatepäätöksen eri elementteihin viety korostaminen. Juuri tästä näkökulmasta ministeri Hautala tuota periaatepäätöstä seuraavaksi esittelee. Omasta puolestani haluan nostaa esille kolme keskeisenä pitämääni seikkaa: Ensiksi: Valtio on vaativa ja vastuullinen omistaja. Tämän hallituksen omistajapoliittinen periaatepäätös korostaa aiempaa selkeämmin sitä, että vaativuuteen kuuluu nimenomaan yritysten toiminnan vastuullisuus. Käytännön toteutus on yritysten hallitusten ja johdon vastuulla, sillä kysymys on vastuullisuuden viemisestä läpi kaikessa yrityksen toiminnassa ja päätöksenteossa. Omistajalle kuuluu tämän arviointi ja arviointiin perustuva reagointi. Tämän vuoden tilinpäätöksistä alkaen kaikkien listaamattomien valtioenemmistöisten yhtiöiden on raportoitava yritysvastuustaan yhdenmukaisesti, joten vastuuta ja sen kehitystä voidaan myös arvioida systemaattisesti. Listattujen yhtiöiden raportointi ei sen sijaan voi perustua yhden omistajan tarpeisiin, mutta tämä ei vähennä hyvän yritysvastuuraportoinnin tarvetta erityisesti pörssiyhtiöissä. Toiseksi: Valtio on sitoutunut noudattamaan osakeyhtiölain mukaista toimivallan jakoa ja siten myös pysymään omistajan roolissa. Muulla tavoin valtio ei käsitykseni mukaan voisi nykyisen laajuista valtionomistusta hoitaakaan, sillä liiketoiminnallisia päätöksiä ei voida tehdä enempää poliittisin kuin hallinnollisinkaan perustein ilman,

5 että samalla viedään johdon mahdollisuus toimia tehokkaasti ja tuloksellisesti. Hallituksilla ja yritysjohdolla on tehtävänsä ja toimivaltansa ja omistaja arvioi niiden toimintaa kokonaisuutena. Kolmanneksi: Vastuullisuus on vaikea konsepti, koska sillä ei ole täsmällistä sisältöä. Tästä keskustellaan tänään laajasti, mutta yhtä asiaa haluan erityisesti korostaa: vastuullisuus ei merkitse muutoksen estämistä vaan muutoksen hyvää hoitamista. Samalla vastuullisuus pitäisi pystyä muuttamaan velvollisuudesta mahdollisuudeksi, jotta sille todella osattaisiin antaa riittävä merkitys. Omistus ei takaa yritysten menestymistä ja valtio-omisteisetkin yritykset joutuvat itse pitämään huolta kannattavuudestaan. Siksi ne myös joutuvat parantamaan tehokkuuttaan ja karsimaan tappiollisia toimintoja. Hallitusohjelma ja omistajapoliittinen periaatepäätös korostavat odotusta kasvusta ja uusien työpaikkojen luomisesta. Tässä on nykyisessä talouden tilanteessa todellinen haaste ja yritykset joutuvat käsitykseni mukaan siksi myös ottamaan enemmän riskejä kasvua tavoitellessaan. Valitettavasti osa noista riskeistä tulee myös toteutumaan. Valtionomistus ei suojaa yrityksiä markkinoiden muuttumiselta eikä pysäytä enempää kotimaista rakennemuutosta kuin globalisaatiotakaan. Muutoksen kanssa on elettävä, mutta muutostilanteet voidaan hoitaa ja on hoidettava vastuullisesti. Näin sanoessani tiedän tietenkin hyvin, että meillä on tässä salissakin erilaisia käsityksiä siitä, mitä tuo vastuullisuus tarkoittaa ja mitä sen pitäisi tarkoittaa.