Koillis-Savon ulkoilureitistön täydennyssuunnitelma

Transkriptio

1 51 Hannu Koponen Koillis-Savon ulkoilureitistön täydennyssuunnitelma POHJOIS-SAVON YMPÄRISTÖKESKUKSEN MONISTE

2 POHJOIS-SAVON YMPÄRISTÖKESKUKSEN MONISTE 51 Hannu Koponen Koillis-Savon ulkoilureitistön täydennyssuunnitelma KUOPIO 2006 POHJOIS-SAVON YMPÄRISTÖKESKUS

3 Julkaisu on saatavana myös Internetissä /julkaisut ISSN Kopijyvä Kuopio Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 51

4 Sisällys 1 Suunnitelman tausta ja tarkoitus Reitistöjen nykytilanne Juankoski Kaavi Nilsiä Rautavaara Tuusniemi Yhteenveto Moottorikelkkailureitistön toteuttaminen ja kunnossapito Moottorikelkkailureitistön virallistaminen Vaihtoehdoista Käytettävä menetelmä Retkeilyreitistön virallistaminen Vaihtoehdoista Käytettävä menetelmä Moottorikelkkailureitin ympäristövaikutukset Moottorikelkkailun liikennemäärät Liite 1 Suunnitelman mukaiset moottorikelkkailureitit Liite 2 Suunnitelman mukaiset retkeilyreitit Liite 3 Projektin kokonaiskustannusarvio...14 Liite 4 Kustannusjakauma kunnittain...15 Liite 5 Aikataulu ja vuosittainen kustannusjakauma...16 Liite 6 Pohjavesialueet...17 Liite 7 Suojelu- ja Natura-alueet...21 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste

5 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 51

6 Suunnitelman tausta ja tarkoitus 1 Koillis-Savon ulkoilureittien suunnittelu ja rakentaminen käynnistyi vuonna Tällöin aloitettiin hanke, jonka yhteydessä suunniteltiin ja rakennettiin kuntia yhdistävä moottorikelkkailu-uraverkosto. Moottorikelkkailu-uraa rakennettiin 430 km. Vuonna 2001 jatkettiin Koillis-Savon ulkoilureitistön kehittämistä suunnittelemalla 300 km retkeilyreitistöä. Suunnitelluista retkeilyreiteistä on maanomistajasopimusten puuttumisen vuoksi vielä rakentamatta 15 km. Retkeilyreittihanke loppuu talven aikana. Moottorikelkkailu-urien ja retkeilyreittien lisäksi rakennettiin muutamia taukopaikkoja. Koillis-Savon ulkoilureitistön kehittämisen tavoitteena oli parantaa matkailuyritysten toimintaedellytyksiä sekä mahdollisuuksia reitteihin tukeutuvien ohjelmapalvelujen tuottamiseen. Matkailuelinkeinon tukeminen ei kuitenkaan ollut ainoa tavoite. Yhtä tärkeänä tavoitteena oli alueen omien asukkaiden liikkumismahdollisuuksien parantaminen sekä luonnossa liikkujien ohjaaminen luonnonja ympäristönsuojelun kannalta sopiville alueille. Hankkeita ohjasi työryhmä, jossa oli edustettuna Pohjois-Savon ympäristökeskuksen lisäksi Pohjois-Savon liitto ja alueen kunnat. Puheenjohtajina toimivat Jouko Kohvakka Pohjois-Savon liitosta ja Mikko Lehto Nilsiän kaupungista. Teemoittain kutsuttiin mukaan myös eri harrastemuotojen edustajia. Hankkeiden yhteenlasketut kokonaiskustannukset euroa jakaantuivat puoliksi valtion ja alueen kuntien kesken. Koillis-Savon ulkoilureitistön täydennyssuunnitelma on jatkoa edellä mainituille projekteille. Tavoitteena on kehittää aikaisempien hankkeiden mukaisia retkeilyreittejä ja moottorikelkkailu-uria (liitteet 1 & 2). Tavoitteena on myös nyt kehitettäväksi valittavien reittien toimivuuden varmistaminen tulevaisuudessa. Juuri reittien pysyvyyden varmistaminen on edellytys reitistön kehittymiseen tavoitteiden mukaisesti. Reitistön pysyvyyden edistämiseksi tämän suunnitelman yhtenä vaiheena on reitistöjen virallistaminen. Moottorikelkkailu-urista virallistetaan kaikki tässä hankkeessa kehitettävät urat. Retkeilyreittien virallistaminen toteutetaan vähintään niiden tilojen osalta, joiden rakentamista ei voitu toteuttaa aikaisemmassa hankkeessa maanomistajasopimusten puutteen vuoksi. Retkeilyreittien virallistamisesta kokonaisuudessaan päättää kunta omalla alueellaan. Täydennyssuunnitelmassa esitetyt reitit on valittu Pohjois-Savon ympäristökeskuksen ja kuntien alustavissa palavereissa, joissa mietittiin eri reittivaihtoehtojen tärkeyttä. Ratkaisevaksi katsottiin reitistöön liittyvien yritysten sijainti ja kokemukset reittien tämän hetken käytöstä ja toimivuudesta. Valitut reitit pohjautuvat aiempien hankkeiden suunnitelmiin. Täydennyssuunnitelma toteutetaan vuosien aikana. Hankkeen kokonaiskustannusarvio on euroa. Reitistö toteutetaan alueen kuntien ja Pohjois-Savon ympäristökeskuksen yhteistyönä siten, että valtion rahoitusosuus on 66,6 % ja kuntien 33,3 %. Kuntien osuus hankkeesta on euroa (alv 0 %), joka jakautuu kuntien kesken väestömäärien ja virallistettavien moottorikelkkailureittien pituuksien keskiarvon mukaisessa suhteessa. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste

7 1.1 Suunnittelualue Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 51

8 Reitistöjen nykytilanne Juankoski Moottorikelkkailu-urat ovat pääosin kunnossa paikalliseen moottorikelkkailuun. Houkutellakseen ulkopaikkakuntalaisia ja yritysluontoista moottorikelkkailua on reitistön tasoa kehitettävä nykyisestä. Nykyinen reittileveys (2-4 m), vesistöosuudet (40 %) ja reittipohjan epätasaisuus eivät mahdollista toimivaa reittien kunnossapitoa. Lisäksi ne lyhentävät moottorikelkkailukauden pituutta ja heikentävät reitistön turvallisuutta ja tasoa. Tehdyt maanomistajasopimukset ovat voimassa toistaiseksi, mutta sopimusten pysyvyys mm. kiinteistön vaihtaessa omistajaa on epävarmaa. Lisäksi osa sopimuksista on määräaikaisia ja / tai suullisia. Osa urista kulkee pohjavesialueella, joten niiden osalta on selvitettävä muutostarve (liite 6). Suunnitelluista retkeilyreiteistä (39,0 km) on vielä rakentamatta 8,2 km puuttuvien maanomistajasopimusten (23 kpl) vuoksi. Opastaulukarttoja ei vielä ole voitu tehdä, koska reitti on keskeneräinen. 2.2 Kaavi Moottorikelkkailu-urien maanomistajasopimuksista vain noin 20 % on voimassa. Olemassa olevissa sopimuksissa merkitty reittileveys (2-3 m ), runsas vesistöjen osuus ja reittipohjan epätasaisuus eivät mahdollista toimivaa reittien kunnossapitoa. Lisäksi ne lyhentävät moottorikelkkailu kauden pituutta ja heikentävät reitistön turvallisuutta ja tasoa. Osa urista kulkee pohjavesialueella, joten niiden osalta on selvitettävä muutostarve (liite 6). Jotta reitistö houkuttelisi ulkopaikkakuntalaisia ja yritysluontoista moottorikelkkailua, reitistön tasoa on kehitettävä nykyisestä. Suunnitelluista retkeilyreiteistä (68,0 km) on vielä rakentamatta 1,6 km puuttuvien maanomistajasopimusten (6 kpl) vuoksi. Opastaulukarttoja ei vielä ole voitu tehdä, koska reitti on keskeneräinen. 2.3 Nilsiä Moottorikelkkailu-urat ovat perustettu maanomistajien kanssa tehtyjen maankäyttösopimusten perusteella. Pääosa sopimuksista on voimassa toistaiseksi, mutta osa sopimuksista on määräaikaisia. Sopimusten uusiminen ja niiden pysyvyys mm. kiinteistön vaihtaessa omistajaa on kuitenkin epävarmaa. Tämä aiheuttaa jatkuvaa epävarmuutta reitistöä käyttäville moottorikelkkailuyrityksille ja rajoittaa niiden kehittymistä. Lisäksi pohjavesialueella kulkevien reittiosuuksien osalta on selvitettävä muutostarve (liite 6). Nykyisten moottorikelkkailu-urien leveys on 6 m ja ne on tasoitettu kaivinkoneella. Suunnitelluista retkeilyreiteistä (94,0 km) on vielä rakentamatta 4,3 km puuttuvien maanomistajasopimusten (12 kpl) vuoksi. Opastaulukarttoja ei vielä ole voitu tehdä, koska reitti on keskeneräinen. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste

9 2.4 Rautavaara Nykyiset moottorikelkkailu-urat ovat perustettu maanomistajien kanssa tehtyjen maankäyttösopimusten perusteella. Sopimukset on kuitenkin tehty määräaikaisiksi ja lähes kaikki sopimukset ovat vanhentumassa tai vanhentuneet. Puutteita nykyisessä reitistössä vanhentuvien sopimusten aiheuttaman epävarmuuden ohella ovat mm. käytön ja kunnossapidon kannalta liian kapea reittileveys (2-4 m), vesistöosuudet ja reittipohjan epätasaisuus. Jotta reitistö houkuttelisi ulkopaikkakuntalaisia ja yritysluontoista moottorikelkkailua, reitistön tasoa on kehitettävä nykyisestä. Osa reitistöstä kulkee luonnonsuojelu- ja pohjavesialueilla, joten niiden osalta on selvitettävä muutostarve (liitteet 6 & 7). Suunniteltujen retkeilyreittien (75,0 km) rakentaminen on saatu valmiiksi opastaulukarttoja lukuun ottamatta. 2.5 Tuusniemi Moottorikelkkailu-urat ovat perustettu maanomistajien kanssa tehtyjen määräaikaisten maankäyttösopimusten perusteella. Sopimuksista on voimassa tällä hetkellä noin 70 % ja ne ovat kestoltaan 5-10 vuotta. Lisäksi sopimusten uusiminen ja niiden pysyvyys esim. kiinteistön vaihtaessa omistajaa on epävarmaa. Sopimusten mukainen reittileveys on (2-3m), reittipohjan epätasaisuus ja vesistöosuudet eivät mahdollista toimivaa reittien kunnossapitoa. Lisäksi ne lyhentävät moottorikelkkailukauden pituutta ja heikentävät reitistön turvallisuutta ja tasoa. Pohjavesialueilla kulkevien reittiosuuksien osalta on selvitettävä muutostarve (liite 6). Jotta reitistö houkuttelisi ulkopaikkakuntalaisia ja yritysluontoista moottorikelkkailua, reitistön tasoa on kehitettävä nykyisestä. Suunniteltujen retkeilyreittien (25,0 km) rakentaminen on saatu valmiiksi opastaulukarttoja lukuun ottamatta. 2.6 Yhteenveto Moottorikelkkailu-urien tilanne on kaksijakoinen suunnittelualueella. Nilsiän alueen 6 metriä leveät urat ovat selvästi tasokkaampia kuin muiden kuntien uraverkosto. Muiden kuntien osalta nykyisten urien leveys (2-4 m), reittipohjien epätasaisuus ja vesistöjen suuri osuus reitistöstä eivät mahdollista reittien toimivaa kunnossapitoa. Lisäksi ne lyhentävät moottorikelkkailukauden pituutta ja heikentävät reitistön turvallisuutta ja tasoa. Sopimustilanne on yleisesti hyvin puutteellinen, mikä aiheuttaa jatkuvaa epävarmuutta reittien pysyvyydessä ja varsinkin niiden kehittämisessä. Nykyisen tasoinen moottorikelkkailu-urasto aiheuttaa jatkuvaa lisätyötä sopimusten uusimisen ja reittisijainnin muutosten myötä. Reittisijainneissa tapahtuu niin paljon muutoksia, että ulkopuolisen moottorikelkkailijan on vaikea pysyä ajan tasalla luvallisista reiteistä. Luotettavuus reittien pysyvyydestä ei riitä houkuttelemaan ulkopaikkakuntalaisia ja vaikeuttaa yritysluontoista moottorikelkkailua. Valmiita taukopaikkoja on lähes tarpeellinen määrä ja niitä voitaneen hyödyntää myös jatkossa. Retkeilyreittien osalta tämän projektin tavoitteena on lähinnä kehittää ja loppuunsaattaa aloitettuja suunnitelmia sekä käytössä olevia reitistöjä. Valmiiksi rakennettua retkeilyreitistöä on 287 km ja rakentamattomia osuuksia on yhteensä 14 km. Opastaulukartat puuttuvat koko suunnittelualueelta Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 51

10 Moottorikelkkailureitistön toteuttaminen ja kunnossapito 3 Osa toteutettavista reiteistä on jo käytössä moottorikelkkailu-urina. Paikallisesti joudutaan kuitenkin etsimään vaihtoehtoja nykyisille reiteille. Tällaisia kohtia voivat olla mm. luonnonsuojelullisesti tärkeät kohteet. Lisäksi vesistöjen osuutta reitistöstä pyritään vähentämään ja reittien leveydeksi muutetaan 5-6 metriä. Nämä muutokset parantavat reitistön turvallisuutta, pidentävät moottorikelkkailukauden pituutta ja helpottavat kunnossapitoa. Reittileveyden muutos 5-6 metriin vähentää merkittävästi reitistön käytöstä ja kunnossapidosta aiheutuvia puustovaurioita. Varmistamattomien sähkölinjojen käyttö virallisena moottorikelkkareittinä edellyttää niiden varmistamisen. Tästä aiheutuu usein niin suuria kuluja, että reitille joudutaan etsimään uusi sijainti. Lisäksi hankkeen aikana selvitetään mahdollisuus perustaa reittiyhteys Nilsiän ja Rautavaaran rajalta Nurmesjärveltä Varpaisjärven suuntaan Syvärinpäähän. Tämän reitin perustamisesta ja siitä seuraavien kustannuksien jaosta neuvotellaan yhdessä Varpaisjärven kunnan kanssa. Maastoliikennelain mukaisella reittitoimitusmenettelyllä varmistetaan reitin perustaminen suunnitellusti, vaikka maanomistajaneuvotteluissa ei päästä haluttuun tulokseen, mikäli maanomistajalla ei ole esittää huomattavaa estettä reitin perustamiselle. Menettelyllä pyritään varmistamaan jo rakennettujen reittien hyödyntäminen ja reitistön toteutuminen muutenkin suunnitellulla tavalla. Vaihtoehtoiset reittilinjaukset ovat monesti pitkällä tähtäimellä huonompia kuin alustavan suunnittelun vaihtoehdot. Ongelmia vaihtoehtoisissa reiteissä voivat olla mm. reitistön rakentamisen kustannukset, kulutuksen kestävyys, turvallisuus, kunnossapitokustannukset ja reitin yleinen taso, kuten maisemakohteiden puute. Maanomistajien toivotaan osallistuvan mahdollisimman aktiivisesti reittien suunnitteluun, jolloin todennäköisemmin löydetään molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu. Reitistön suunnittelusta ja rakentamisesta vastaa Pohjois-Savon ympäristökeskus. Reittien rakentamisen jälkeen reitit ja niihin liittyvät rakenteet luovutetaan kunnille. Näin myös niihin liittyvä kunnossapito siirtyy kuntien hoidettavaksi. Kunnossapidon organisoimiseksi sekä taloudellisesti että käytännöllisesti järkeväksi suositellaan yhteisen hoito-organisaation perustamista. Tällöin kunnossapito on kannattavaa sitä hoitavan yrittäjän kannalta eikä eri kuntien reittien hoitotaso vaihtele. Hoitopooliin tulisi osallistua myös reiteistä hyötyvät yrittäjät. Moottorikelkkareitin pitäjän tehtävät on määritelty maastoliikennelaissa. Moottorikelkkareittien kunnossapitoon kuuluu kauden alussa käyttöönottotarkastus, jossa varmistetaan, että tarvittavat opasteet, liikennemerkit, sillat ja rummut ovat kunnossa. Käyttöönottotarkastus, jonka yhteydessä tehdään vähäisiä huoltotöitä, maksaa n. 40 e/km + alv. Moottorikelkkareittien lanaukset ovat suurimmat reitistön kunnossapitokulut. Lanauksen kustannukset ovat kunnossapitokauden ollessa 4 kk/v n. 150 e/km + alv. Lisäksi joudutaan varautumaan mm. taukopaikkojen ylläpitoon ja kunnostukseen. Siltojen, opasteiden ja liikennemerkkien kiertoaika on n. 15 vuotta, mutta niitä joudutaan yleensä uusimaan vuosittaisen käyttöönottotarkastuksen yhteydessä n. 10 %. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste

11 4 Moottorikelkkailureitistön virallistaminen 4.1 Vaihtoehdoista Moottorikelkkailuun tarkoitetut reitit on Koillis-Savossa perustettu vapaaehtoisuuteen perustuvin sopimuksin, jolloin on muodostunut ns. epävirallisia ajouria. Reittien perustaminen reittisuunnitelman mukaan, jonka ympäristönsuojelulautakunta vahvistaa viralliseksi moottorikelkkareitiksi, on kuitenkin suositeltavampi vaihtoehto. Reittisuunnitelman käsittely ympäristönsuojelulautakunnassa turvaa eri osapuolten mahdollisuuden tulla kuulluksi. Samalla reitistön ulkopuolisille aiheuttamat haitat ja reitin ympäristövaikutukset tulevat riittävästi arvioiduksi. Ympäristönsuojelulautakunta päättää myös ylikunnallisen reittisuunnitelman hyväksymisestä omaa kuntaansa koskevalta osalta. Moottorikelkkailureitin perustaminen eroaa ulkoilulain mukaisesta menettelystä siten, että moottorikelkkailureitti voidaan perustaa lainvoimaisen suunnitelman perusteella reittitoimituksen lisäksi myös maanomistajan ja reitin pitäjän välisellä kirjallisella sopimuksella. Mikäli reiteille halutaan saada pysyvyyttä kiinteistön vaihtaessa omistajaa, reitit tulee perustaa maastoliikennelain mukaisella toimitusmenettelyllä. Reittitoimituksessa reitti merkitään rasitteeksi kiinteistörekisteriin. Toimitusmenettelyyn voidaan ryhtyä ilman maanomistajien kanssa tehtyä erillistä sopimusta reitin perustamisesta. 4.2 Käytettävä menetelmä Moottorikelkkareitit perustetaan maastoliikennelain mukaisella reittitoimituksella. Tällä menettelyllä varmistetaan reitistön pysyvyys myös maanomistajavaihdoksien jälkeen. Toimitusmenettelyn muita etuja ovat säästöt reitistön kunnossapidossa, reitistön suunnittelussa ja rakentamisessa. Reittitoimituksen toteuttamisesta aiheutuu kuluja, mutta sen säästöt ovat kuitenkin selvästi kuluja suuremmat. Lisäksi reitistön yleinen taso nousee merkittävästi, kun reitti voidaan perustaa suunnitelman mukaisesti. Toimitusmenettely on tasapuolinen kaikille maanomistajille. Esimerkiksi maksettavat korvaukset määrittää ulkopuolinen Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 51

12 Retkeilyreitistön virallistaminen Vaihtoehdoista Virallinen ulkoilureitti voidaan perustaa moottorikelkkareittien perustamismenettelystä poiketen vain ulkoilureittitoimituksen perusteella. Pääosa Suomessa perustetuista retkeilyreiteistä perustuu kuitenkin maanomistajien kanssa tehtyihin kahdenkeskisiin käyttöoikeussopimuksiin. Näin perustetut reitit ovat ns. epävirallisia retkeilyreittejä. Retkeilijän kannalta perustamismenettelyllä ei ole merkitystä, mutta reitinpitäjän kannalta asia on toisin. Vain virallistamalla retkeilyreitti ja perustamalla se ulkoilureittitoimituksen kautta, varmistetaan reitin pysyvyys myös maanomistajavaihdosten jälkeen. Myös reitin perustaminen ilman maanomistajan suostumusta edellyttää reitin virallistamista ja ulkoilureittitoimitusta. Kyseinen menettely voidaan tehdä tarvittaessa myös yhden tilan osalta, jolloin retkeilyreitti muiden maanomistajien kanssa perustuu kahdenkeskisiin sopimuksiin. 5.2 Käytettävä menetelmä Retkeilyreittien virallistamisesta päätetään kuntakohtaisesti. Kunta päättää omalla alueellaan haetaanko retkeilyreittien virallistamista ja ulkoilureittitoimitusta koko retkeilyreitille vai pelkästään niille tiloille, joiden kohdalla reitin rakentamista ei voitu aiemman hankkeen yhteydessä toteuttaa maanomistajasuostumuksien puutteen vuoksi. Mikäli kunta hakee ulkoilureittitoimitusta koko reitistölleen, jää siitä seuraavat kustannukset kunnan maksettavaksi. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste

13 6 Moottorikelkkailureitin ympäristövaikutukset Suomalainen metsäluonto on herkästi kuluvaa ja hitaasti uudistuvaa. Suunnitelmassa on otettu huomioon pohjavesi-, suojelu- ja Natura-alueet. Tapauskohtaisesti selvitetään, onko reitin käyttötarkoitus ristiriidassa suojelutavoitteen kanssa. Reittien rakentamisella ohjataan liikkumista kulutusta kestäville alueille, jolloin kulumisvauriot vähenevät ja rajoittuvat pienelle alueelle. Ympäristövaikutuksista merkittävimpiä ovat moottorikelkkailun meluhaitat. Melun merkitystä korostaa moottorikelkkojen käyttö muutoin hiljaisessa ympäristössä. Haittoja voi syntyä asutuksen läheisyyteen sijoittuvilla reiteillä. Moottorikelkkailureittien meluhaittoja vähennetään reittien oikealla sijoittelulla. Esim. metson soidinpaikkojen huomioiminen suunnittelussa ja maaston muotojen hyväksi käyttö vähentävät melusta aiheutuvia haittoja. Tavoitteena on, ettei moottorikelkkailureitti sijaitse 200 metriä lähempänä vakituista asutusta. Moottorikelkkailun aiheuttamiin ympäristövaikutuksiin vaikuttaa reittien sijainnin lisäksi erityisesti reittien käyttömäärä. Moottorikelkkailun harrastajamäärien kasvu edellyttää pysyvien moottorikelkkailureittien perustamista. Nykyiset sopimusperusteiset reitit aiheuttavat reittisijainnissa muutoksia, joista aiheutuu ympäristöhaittoja. Reittiympäristön roskaantumishaittoja vähennetään rakentamalla liitännäisalueita, joihin on järjestetty riittävä jätehuolto Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 51

14 Moottorikelkkailun liikennemäärät 7 Suunnittelualueella toimii 3 moottorikelkkailukerhoa, joissa on yhteensä n. 400 jäsentä. Seurojen edustajien mukaan reitistöjen käyttäjiä on kuitenkin selvästi enemmän. Arvioiden mukaan reittien käyttäjiä on ainakin kaksi kertaa enemmän kuin kerhojen jäseniä. Reittejä käyttää myös muutamia moottorikelkkailusafariyrittäjiä ja seuroihin kuulumattomia moottorikelkkailijoita. Nykyisistä reiteistä eniten käyttäjiä on Nilsiän läheisyydessä. Moottorikelkkailureitistöjen käyttäjien määrän ennustetaan nousevan merkittävästi reitistön kehittämisen myötä. Suuntaa antava on rekisteröityjen moottorikelkkojen määrä suunnittelu- ja lähialueilla. Moottorikelkkailukerhojen edustajien ja moottorikelkkailuun liittyvien yritysten kokemusten mukaan arvioidaan, että reitistön käyttäjien määrä voi ainakin kaksinkertaistua. Erityisesti moottorikelkkailuun liittyvän yritystoiminnan ennustetaan kasvavan voimakkaasti, kuten moottorikelkkailusafarit ja siihen liittyvät palvelut. Luontomatkailun lisääminen on osa Pohjois-Savon matkailustrategiaa (Pohjois-Savon liitto 2001). Rekisteröidyt moottorikelkat: kpl Juankoski 192 Kaavi 149 Nilsiä 365 Rautavaara 170 Tuusniemi 125 Yhteensä 1001 Kuopio 1786 Pohjois-Savo 7521 Manner-Suomi Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste

15 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 51

16 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste

17 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 51

18 Pohjavesialueet Liite 6 Rautavaara Nimi Apulaisenkangas Numero Alueluokka II Vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue Karttalehti Pääsijaintikunta Rautavaara Kokonaispinta-ala 0,44 km2 Hydrogeologinen kuvaus: Apulaisenkangas on kallioperän selkeän luode-kaakkosuuntaisen heikkousvyöhykkeen kaakkoispuolelle kerrostunut kapeahko harjumuodostuma. Alue rajoittuu luoteisosassa soihin, kaakkoisosassa Ylä-Keyritynjärveen. Materiaali selänteessä on leikkausten perusteella karkeaa srhk, jossa myös hyvin pyöristyneitä kiviä. Apulaisenkankaalla muodostuvat pohjavedet virtaavat kaakkoon ja purkautuvat ympäröiviin puroihin ja Ylä-Keyrittyyn. Alueen käyttökelpoisuus vedenhankintaan on kohtalaisen hyvä. Alueelle perustetaan vedenottamo. Nimi Harsukangas Alueluokka I Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue Karttalehti Pääsijaintikunta Rautavaara Muu sijaintikunta Varpaisjärvi Karttalehti Kokonaispinta-ala 7,9 km2 Hydrogeologinen kuvaus: Harsukankaan pohjavesialueen muodostaa laaja glasifluviaalinen subakvaattinen delta, jonka halkaisee länsiosassa Tiilikanjoki ja jakaa deltamuodostuman kahtia (toinen osa Varpaisjärven puolella ). Materiaali deltassa on itäosassa hiekkaa ja liepeillä hienoa hiekkaa. Keskiosassa on noin NNW-SSE-suunnassa havaittavissa deltakerrostuman läpi kulkeva syöttöharju, jossa materiaali on karkeaa. Kangaslahden vesiosuuskunnan ottamo sijaitsee juuri mainitun syöttöharjun tuntumassa Tiilikanjoen varressa. Deltan laki on tasossa noin +145 mmpy. Harsukankaan käyttökelpoisuus vedenhankintaan on hyvä, ja alueen suojeltavuus on myöskin hyvä. Nimi Kankainen Alueluokka II Vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue Karttalehti Kokonaispinta-ala 2,87 km2 Hydrogeologinen kuvaus: Kankaisen pohjavesialue liittyy Kangaslahden laajaan deltakompleksiin, johon kuuluu mm. Harsukankaan ja Huuhkajan pohjavesialueet. Materiaali kankaisen deltassa on hiekkavaltaista. Pohjavesien muodostumisolosuhteet ovat hyvät ja pohjavedet virtaavat säteettäin alueen reunoille päin ja purkautuvat ympäröiviin vesistöihin ja soille, pääosin alueen pohjoispuolelle. alueen käyttökelpoisuus vedenhankintaan on hyvä. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste

19 Nimi Kukonsärkkä Alueluokka II Vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue Pääsijaintikunta Rautavaara Karttalehti ,431202, Kokonaispinta-ala 3,34 km2 Hydrogeologinen kuvaus: Kukonsärkän pohjavesialueen muodostaa reilut kuusi kilometriä pitkä polveileva harjuselänne, Varajärveltä aina Luostanjoelle asti. Kukonsärkkää voidaan pitää Vellikankaan ( ) laajan deltamuodostuman syöttöharjuna. Materiaali pääselänteessä on karkeaa hksr ja hyvin pyöristyneitä kiviä, lievealueilla hiekkavaltaista. Pohjaveden virtausolosuhteet ovat erinomaiset, pääasiallinen virtaussuunta on etelä ja pohjavesi purkautuu ympäröiville soille, Löytöseen sekä Luostanjokeen aivan eteläpäässä. Kukonsärkän käyttökelpoisuus vedenhankintaan on hyvä. Alueen suojeltavuus on erinomainen. Nilsiä Nimi Valkeislamminkangas Alueluokka II Vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue Pääsijaintikunta Nilsiä Muu sijaintikunta Rautavaara Karttalehti ,333412,333408, Kokonaispinta-ala 4,82 km2 Hydrogeologinen kuvaus: Hankamäen alueen deltakompleksiin liittyvä varsin laaja hiekkavaltainen muodostuma, joka rajoittuu pääasiassa Keyritynjokeen. Valkeislamminkankaan laki on noin tasossa +140m, kuten muutkin Hankamäen alueen deltat. Alueella muodostuvat pohjavedet purkautuvat Keyritynjokeen, alueen laki nousee noin 20 m joesta. Alueen käyttökelpoisuus vedenhankintaan on kohtalaisen hyvä ja suojeltavuus erinomainen. Nimi Reittiönharju Alueluokka I Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue Pääsijaintikunta Nilsiä Muu sijaintikunta Varpaisjärvi Karttalehti , Kokonaispinta-ala 3,67 km2 Hydrogeologinen kuvaus: Reittiönharju on osa Nilsiä-Varpaisjärvi-Sonkajärven etelä-osan harjujaksoa. Näillä main jakso on kaikkein muhkeimmillaan, ja se rajoittuu hienorakeisiin maa-aineksiin, lähinnä siltteihin. Eteläosissa Reittiönharju rajoittuu kallio/moreenialueisiin. Materiaali harjussa on polveilevan pääselänteen osalta karkeaa, osin kisr, lievealueilla enemmän hiekkavaltaista. Pohjaveden virtausolosuhteet ovat erinomaiset, päävirtaussuunta on alueen etelä osasta luoteeseen ja pohjoisosasta etelä-kaakkoon. Pohjavesi purkautuu ympäröiviin puroihin ja lampiin sekä luoteisosassa Reittiönjärveen ja Rahaseen. Alueen käyttökelpoisuus vedenhankintaan on hyvä Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 51

20 Nimi Kirkonkylä Alueluokka I Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue Pääsijaintikunta Nilsiä Muu sijaintikunta Kokonaispinta-ala 4,85 km2 Hydrogeologinen kuvaus: Pitkittäisharjun ydin ja sitä peittävät/ympäröivät hk-muodostumat. Huomattavaa pohjaveden purkautumista kirkonkylän koillispuolella. Virtaussuunnat monessa suhteessa epäselvät. Kirkonkylän asutummalta alueelta virrannee pohjavettä kohti urheilukentän alueella olevaa vanhaa vedenottamoa - likaatumisriski huomattava. Kankaan vedenottamo on sijoitettu alueen luoteisosaan paremmin suojeltavissa olevalle paikalle. Härkalähteestä purkautuu pohjavettä laajana vyöhykkeenä alueen itä-kaakko-osasta. Juankoski Nimi Rajasalmi Alueluokka I Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue Pääsijaintikunta Juankoski Karttalehti Kokonaispinta-ala 2,9 km2 Hydrogeologinen kuvaus: Katkeileva pitkittäisharju, joka ei sanottavasti kohoa ympäristöään ylemmäksi. Kallio- ja moreeniharjanteet rajaavat muodostumaa molemmilta sivuilta. Harju on kerrostunut etelä-pohjoissuuntaiseen ruhjeeseen, jonka länsireunan kallio on paljastumina näkyvissä. Sen sijaan itäpuolen kallion pinta on hyvin syvällä, yli 30 metriä paikoin. Pohjaveden päävirtaussuunta on pohjoiseen Rajasalmea kohti. Pohjavesi purkautuu Rajasalmessa laajana purkualueena rannassa ja myös järvessä. Kaavi Nimi Niemikylä Alueluokka II Vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue Pääsijaintikunta Kaavi Karttalehti Kokonaispinta-ala 0,14 km2 Hydrogeologinen kuvaus: Valkeislammen luoteisrannalle kerrostunut lajittunut muodostuma, jossa kerrospaksuudet ovat kairausten perusteella metriä, materiaali osin karkeaa hiekkaa ja soraa. Tutkimusten mukaan vedenjohtavuudet ovat niiltä osin hyvät ja pohjaveden laatukin oli koko pumppauksen ajan hyvä, paitsi happipitoisuus laski koko ajan. Alueen käyttökelpoisuus vedenhankintaan on kohtalaisen hyvä. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste

21 Tuusniemi Nimi Susihaudanrinne Alueluokka I Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue Pääsijaintikunta Juankoski Muu sijaintikunta Tuusniemi Karttalehti , Kokonaispinta-ala 2,44 km2 Hydrogeologinen kuvaus: Susihaudanrinteen pohjavesialue on kapeahko, polveileva noin 5 km pitkä harju, jossa tutkimusten mukaan kallion pinta vaihtelee runsaasti jakaen alueen useisiin pienialaisiin pohjavesialtaisiin, joiden välillä on heikko hydraulinen yhteys. Yhdellä vedenottamolla alueelta ei saa suuria määriä vettä. Alueen eteläosassa Könönkankaalla on pohjavedenottamo. Alueen käyttökelpoisuus vedenhankintaan on kohtalaisen hyvä. Nimi Ihalankangas Alueluokka I Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue Pääsijaintikunta Tuusniemi Karttalehti Kokonaispinta-ala 1,19 km2 Hydrogeologinen kuvaus: Ihalankangas on kallio/moreenialueisiin ja vesistöihin rajoittuva harjumuodostuma, jossa materiaali on kairausten perusteella aivan pintaosissa hiekkaa ja parin metrin syvyydessä jo karkeaa kisr. Pohjaveden virtausolosuhteet ovat hyvät ja virtaussuunta on länteen ja sitä purkautuu pääosin Navasjärveen. Aluslammesta vedet purkautuvat harjun läpi Navasjärveen. Alueen käyttökelpoisuus vedenhankintaan on hyvä ja suojeltavuus on myöskin hyvä. Nimi Palokangas Alueluokka I Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue Pääsijaintikunta Tuusniemi Karttalehti , Kokonaispinta-ala 3,63 km2 Hydrogeologinen kuvaus: Korkealla alustalla oleva delta ja sen jatkeena oleva pitkittäisharju. Eteläpään olosuhteet epämääräiset, pintavesivalanta voi täydentää pohjavesivarastoa. Vedenottomahdollisuuksia myös siellä. Nimi Tuusniemi Alueluokka I Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue Pääsijaintikunta Tuusniemi Karttalehti , Kokonaispinta-ala 2,32 km2 Hydrogeologinen kuvaus: Alue sijaitsee luode-kaakko-suuntaisen harjujakson kaakkoispäässä. Karkeat hyvin vettä johtavat maa-ainekset ovat syvällä alueen keskiosassa. Kalliokynnys erottaa Tuusniemen kaakkoiskärjen erilliseksi alueeksi. Pohjaveden purkautumista Juojärveen on havaittavissa, mutta purkautumistasot ovat järven vesipinnan tasossa. Rantaviivalla havaittavissa rautapitoisuutta Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 51

22 Suojelu- ja Natura-alueet Liite 7 Rautavaara Nimi: Pinta-ala: Aluetyyppi: Pumpulikirkko 1686 ha SCI Alueen kuvaus: Pumpulikirkon kohde koostuu 358 hehtaarin luonnonsuojelualueesta (Pumpulikirkko, Joutenuksen alue ja 1322 alue-ekologisen suunnittelun alueesta. Pumpulikirkon kaksiosainen luonnonsuojelualue on kuusivaltainen vanha metsä, jossa on myös korkeita haapoja. Maapuita on paljon. Alueella on kallioita, pieniä suolaikkuja sekä murroslaakso, jonka pohjalla virtaa puro. Puron lähellä on lehtometsäkasvillisuutta. Joutenkankaan alue on rehevyydeltään vaihtelevaa KVK - OMT - tyypin aarniometsää. Toinen perustettava luonnonsuojelualue Luokkikangas on runsassammaleinen, kuusivaltainen sekametsä. Haapaa on noin 5 % puustosta. Alueella on maapuu tihentymiä, runsaasti kääpiä ja jäkäliä (naavaa ja luppoa). Metsä on sopiva mm. liito-oravalle. Lähes kaikki haavat on yritetty kaulata yli 15 vuotta sitten, mutta silti yli puolet haavoista on yhä eläviä. Luonnonsuojelualueiden ulkopuolella merkittävin alue on itse Pumpulikirkon ja Joutenuksen väliin jäävä alue sekä Joutenuksen osa-alueen eteläpuolinen alue. Tällä ns. välialueella on noin 100 hehtaaria tuoreen kankaan ja korpien vanhoja, kuusivaltaisia, paikoitellen varsin lahopuustoisia metsiä, joista kehittyy tulevaisuudessa monipuolisia aarniometsiä. Näistä metsistä on löytynyt useita vanhan metsää indikoivia kääpiä (mm. haavanarinakääpä) sekä lintulajistoa (mm. pikkusieppo ja kuukkeli). Muu alue-ekologisen suunnittelun alue koostuu pääasiassa ojitetuista soista, taimikoista, kasvatusmetsistä eikä uudistuskypsiä metsiä juurikaan ole. Pumpulikirkko on laajin luonnontilaisen metsän alue Rautavaaralla ja erittäin merkittävä koko Pohjois-Savossa. Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot Pumpulikirkko on vanhojen metsien suojelualue ja Luokkikangas vanhojen metsien suojeluohjelmaan kuuluva kohde, josta myös on tarkoitus perustaa luonnonsuojelualue. Perustamisen jälkeen suojelualueiden pinta-ala on 358 hehtaaria. Alue-ekologisesta 1322 ha:n suunnittelualueesta ekologisen verkoston pinta-ala on noin 420 hehtaaria. Tähän verkostoon kuuluu ekologisia käytäviä ja askelkiviä noin 280 ha, ennallistamiskohteita ja monimuotoisuuden lisäämisalueita noin 120 ha, riista-alueita 10 ha, maisema-alueita 6 ha sekä muita arvokkaita luontokohteita 4 ha. Kaikilla näillä alueilla talousmetsien käsittelyä rajoitetaan. Verkosto yhdistää lakisääteiset suojelualueet toisiinsa. Alue-ekologisen verkoston ulkopuolelle jää noin 900 ha talousmetsää. Näitä metsiä käsitellään alue-ekologiseen suunnitelmaan kirjattujen periaatteiden mukaisesti. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste

23 Nimi: Pinta-ala: Aluetyyppi: Löytynsuon-Maamonsuon alue 2386 ha SCI Alueen kuvaus: Rautavaaran Tiilikan kansallispuiston ja Pumpulikirkon metsiensuojelualueen välissä sijaitseva Löytynsuon-Maamonsuon alue on laaja avointen ja puustoisten soiden muodostama kokonaisuus. Pääosa alueen soista on karuja, mutta myös oligomesotrofisia ja mesotrofisia soita on runsaasti. Näin alueen suotyyppikirjo onkin erittäin monipuolinen. Kohteen ympäristön suot on kaikki ojitettu. Alueella on kymmenkunta pientä lampea sekä useita puroja, jotka käytännössä kaikki ovat luonnontilaisia. Alueen metsät ovat pääosin taimikoita sekä vuotiaita kuivia ja tuoreita kankaita. Luonnontilaista vanhaa metsää on Pankapuron ympäristössä ja pienialaisesti pohjoisosan kangasmaasaarekkeilla. Alueen koillisosassa sijaitseva Katajasuo on rehevää, mänty-koivu -sekapuustoista suota, jonka valtalajiston muodostavat kataja, siniheinä, vaivaiskoivu ja tupasvilla sekä paatsama, rätvänä ja järvikorte. Myös Katajasuon pohjoispuolella oleva Heinäsuo on rehevää, länsireunastaan luhtaista suotyyppiä. Heinäsuon etelälaidassa on jykeväpuustoinen puronvarsikorpi, jossa on kuusi- ja koivumaapuuta sekä kuollutta pystypuuta runsaasti. Alueen keskiosassa sijaitsevan Löytynsuon eteläosassa ja purojen varsilla on laajoilla alueilla rehevyyttä. Kangasmaiden rikkoman itäosan pienten, länteen laskeutuvien suolaikkujen kasvillisuudessa esiintyvät mm. kataja, rätvänä, luhtavilla, siniheinä sekä alueellisesti uhanalainen kultasirppisammal. Suon avo-osuus on mesotrofista suursaranevaa. Pohjoiskärjen Silmäsuo on vaihtelevasti oligo-mesotrofista suursaranevaa sekä oligotrofista lyhytkorsinevaa, reunoiltaan nevarämettä. Suon keskellä on suuria avovesirimpiä, ja itälaidalla merkkejä mesotrofiasta. Alueen itäreunassa sijaitsevan Riomäen lounaisrinteessä on harmaaleppä-koivu -sekapuustoista VRT -lehtoa. Lehdon alapuolella virtaa luonnontilainen Riopuro, jonka rannalla on luhtaista saranevaa Kortelammen läheisyydessä. Poikkeuksellisen laaja ojittamattomana säilynyt suoalue. Tavoitteena on Tiilikan ja Pumpulikirkon suojelualueiden yhdistäminen kohteen soilla. Arvokkaita pienvesiä. Ilmeisesti lajistollista suojelumerkitystä (ei toistaiseksi tutkittu). Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot Uusi kohde, jolla suojelu kohdistuu suo- ja pienvesiluontoon (noin 50 % kokonaispinta-alasta). Toteuttamiskeinot: metsälaki, vesilaki, luonnonsuojelulaki. Kangasmailla sovelletaan metsälakia ja normaalit metsätaloustoimet ovat mahdollisia muutamaa vanhan metsän saareketta lukuun ottamatta. Suoalueet ja osa pienvesistä toteutetaan luonnonsuojelulain keinoin. Kohteesta laaditaan kuviokohtainen hoito- ja käyttösuunnitelma Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 51

24

25

26