47 Hannu Koponen. Ylä-Savon ulkoilureitistön täydennyssuunnitelma

Transkriptio

1 47 Hannu Koponen Ylä-Savon ulkoilureitistön täydennyssuunnitelma

2 ISSN Kuopio Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 47

3 Sisällys 1 Suunnitelman tausta ja tarkoitus Suunnittelualue Reitistön nykytilanne Iisalmi Keitele Kiuruvesi Lapinlahti Maaninka Pielavesi Sonkajärvi Varpaisjärvi Vieremä Yhteenveto Reitistön toteuttaminen ja kunnossapito Reitistön virallistaminen Vaihtoehdoista Suositus käytettäväksi menetelmäksi Ympäristövaikutukset Moottorikelkkailun liikennemäärät...14 Liitteet Liite 1 Suunnitelmanmukaiset moottorikelkkailureitit Liitteet 2-3 Suunnitelmanmukaiset retkeilyreitit Liite 4 Virallistamismenetelmien vertailu Liite 5 Projektin kokonaiskustannusarvio Liite 6 Kustannusarviojakauma kunnittain Liite 7 Aikataulu ja vuosittainen kustannusjakauma Liite 8 Pohjavesialueet Liite 9 Suojelu- ja Natura-alueet Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste

4 4... Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 47

5 Suunnitelman tausta ja tarkoitus 1 Ylä-Savon ulkoilureittien suunnittelu ja rakentaminen käynnistyi vuonna Alueen ulkoilureitistön kehittämisen tavoitteena oli parantaa matkailuyritysten toimintaedellytyksiä sekä mahdollisuuksia reitteihin tukeutuvien ohjelmapalvelujen tuottamiseen. Matkailuelinkeinon tukeminen ei kuitenkaan ollut ainoa tavoite. Yhtä tärkeänä tavoitteena oli alueen omien asukkaiden liikkumismahdollisuuksien parantaminen sekä luonnossa liikkujien ohjaaminen luonnon- ja ympäristönsuojelun kannalta sopiville alueille. Suunnittelua ohjasi työryhmä, jossa oli edustettuna Pohjois-Savon ympäristökeskuksen lisäksi Pohjois-Savon liitto, Pohjois-Savon metsäkeskus, alueen kunnat sekä moottorikelkkailijat ja yrittäjät. Puheenjohtajana toimi Iisalmen kaupungingeodeetti Juhani Räisänen. Teemoittain kutsuttiin mukaan myös muiden harrastemuotojen edustajia. Suunnitelma toteutettiin vuosina Hankkeen kokonaiskustannukset euroa ( mk) jakaantuivat puoliksi valtion ja alueen kuntien kesken. Valtion rahoitusosuus (työministeriön työllisyysraha) ei riittänyt koko suunnitelman toteuttamiseen, vaan hanke toteutettiin kuntien priorisointiin perustuen. Hankkeen työllisyysvaikutus oli n. 10 henkilötyövuotta. Projektin tuloksena saatiin osittain valmiiksi n. 500 km moottorikelkkailu-uraa. Lisäksi rakennettiin muutamia retkeilyreittejä ja taukopaikkoja. Ylä-Savon ulkoilureitistön täydennyssuunnitelma on jatkoa edellä mainitulle projektille. Tavoitteena on kehittää rahoituksen riittämättömyyden takia kesken jäänyttä hanketta. Lisäksi tavoitteena on nyt kehitettäväksi valittavien reittien toimivuuden varmistaminen myös tulevaisuudessa. Juuri reittien pysyvyyden varmistaminen on edellytys reitistön kehittymiseen tavoitteiden mukaisesti. Reitistön pysyvyyden edistämiseksi tämän suunnitelman yhtenä vaiheena on reitistöjen virallistaminen. Virallistamiset toteutetaan maastoliikenne- ja ulkoilulain mukaan. Täydennyssuunnitelmassa esitetyt reitit on valittu Pohjois-Savon ympäristökeskuksen ja kuntien alustavissa palavereissa, joissa mietittiin eri reittivaihtoehtojen tärkeyttä. Ratkaisevaksi katsottiin reitistöön liittyvien yritysten sijainti ja kokemukset reittien tämän hetken käytöstä ja toimivuudesta. Valitut reitit pohjautuvat aiempaan Ylä-Savon ulkoilureittisuunnitelmaan. Täydennyssuunnitelma toteutetaan vuosien aikana. Hankkeen kokonaiskustannusarvio on e. Reitistö toteutetaan alueen kuntien ja Pohjois-Savon ympäristökeskuksen yhteistyönä siten, että valtion rahoitusosuus on 55 % ja kuntien 45 %. Kuntien osuus hankkeesta on euroa (alv 0 %), joka jakautuu kuntien kesken väestömäärien suhteessa. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste

6 1.1 Suunnittelualue 6... Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 47

7 Reitistön nykytilanne Iisalmi Moottorikelkkailu-urat ovat pääosin kunnossa paikalliseen moottorikelkkailuun. Houkutellakseen ulkopaikkakuntalaisia ja yritysluontoista moottorikelkkailua on reitistön tasoa kehitettävä nykyisestä. Nykyinen reittileveys (3,5 m), vesistöosuudet (48 %) ja reittipohjan epätasaisuus eivät mahdollista toimivaa reittien kunnossapitoa. Lisäksi ne lyhentävät moottorikelkkailukauden pituutta ja heikentävät reitistön turvallisuutta ja tasoa. Tehdyt maanomistajasopimukset ovat voimassa toistaiseksi, mutta sopimusten pysyvyys mm. kiinteistön vaihtaessa omistajaa on epävarmaa. Osa reitistä kulkee pohjavesialueella, jonka osalta on selvitettävä muutostarve (liitteet 1 ja 8). Retkeilyreittien sopimustilanne on kunnossa. Reittien käyttömäärät ovat paikallisesti niin suuria, että maaston kestävän kulutuksen turvaamiseksi on kunnostettava heikoimpia kohtia. Reitistöjen opastus vaatii kunnostusta ja yhtenäistämistä (liite 2). 2.2 Keitele Moottorikelkkailu-urien sopimustilanne aiheuttaa epävarmuutta tulevaisuudesta. Osa maanomistajasopimuksista puuttuu ja tehdyt sopimukset umpeutuvat pääosin jo vuonna Olemassa olevissa sopimuksissa merkitty reittileveys (2,5 m), runsas vesistöjen osuus (31 %) ja reittipohjan epätasaisuus eivät mahdollista toimivaa reittien kunnossapitoa. Lisäksi ne lyhentävät moottorikelkkailukauden pituutta ja heikentävät reitistön turvallisuutta ja tasoa. Reitti kulkee osittain luonnonsuojelualueella, jonka osalta reitin muutostarpeesta on tehtävä selvitys (liitteet 1 ja 9). Yleistasoltaan reitti riittänee paikalliseen moottorikelkkailuun, mutta ei houkuttele ulkopaikkakuntalaisia saati yritysluontoista moottorikelkkailua. Näin ollen voidaan katsoa, että reitistö on tällä hetkellä taloudellisesti rasite. 2.3 Kiuruvesi Moottorikelkkailu-urien hoitoa ja maanomistajaneuvotteluja on hoitanut Kiuruveden moottorikelkkailijat. Heidän edustajansa Juhani Matinniemen mukaan sopimuksia on tehty sekä suullisesti että kirjallisesti. Reitistön ylläpito nykyisellä menetelmällä on aiheuttanut vuosittaisia muutoksia reitin sijainnissa. Tästä johtuen reitin kehittäminen on ollut kannattamatonta, koska seuraavasta talvesta ei ole ollut varmaa tietoa. Esim. reittipohjan tasaamista ei ole voitu suorittaa tämän ja resurssien puutteen vuoksi. Reittipohjan epätasaisuus ja sopimuksissa merkitty reittileveys (3 m) eivät vastaa vaatimuksia, joita toimivalta moottorikelkkailureitiltä vaaditaan. Moottorikelkkailukauden pituuden, kunnossapidon ja erityisesti turvallisuuden kan- Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste

8 nalta on nykyisellä reitistöllä liian suuri vesistöosuus (39 %). Reitistön heikon yleistason vuoksi reitistö ei houkuttele ulkopaikkakuntalaisia eikä yritysluontoista moottorikelkkailua. Näin ollen voidaan katsoa, että reitistö on tällä hetkellä taloudellisesti rasite. Retkeilyreiteissä suunnitteilla oleva reittihanke Kiuruveden Hingunniemestä Iisalmen suuntaan on jäänyt kesken, vaikka sopimukset on jo muutamaa vaille tehty. Sopimuksiin merkitty reittileveys on 1,5 2,5 m. Sopimukset ovat voimassa vuoteen Reitin rakentamista ei ole vielä aloitettu. Reitti palvelisi erinomaisesti mm. Hingunniemessä toimivaa Ylä-Savon ammattiopistoa. Reitin suunnittelu ja rakentaminen on muutenkin tarpeellista saada valmiiksi, sillä Iisalmen puolella jatkuva reitti on jo käytössä (liite 3). 2.4 Lapinlahti Lapinlahden sijainti Pohjois-Savossa on moottorikelkkailun kannalta varsin merkittävä. Kunnan kautta kulkevat reittiyhteydet pohjoiseen sekä Kuopion että Nilsiän Tahkovuoren suunnasta. Tämä tarjoaa erityisen mahdollisuuden moottorikelkkailuun liittyvään yritystoimintaan. Nykyisiä suullisiin maanomistajasopimuksiin pohjautuvia moottorikelkkailu-uria ei niiden epävarman pysyvyyden takia voida kuitenkaan kehittää runkoreitin vaatimalle tasolle. Puutteita nykyisessä reitistössä suullisten sopimusten aiheuttaman epävarmuuden ohella ovat mm. käytön ja kunnossapidon kannalta liian kapea reittileveys (3 m), vesistöosuudet (17 %) ja reittipohjan epätasaisuus. Reitistön heikon yleistason vuoksi reitistö ei houkuttele ulkopaikkakuntalaisia eikä yritysluontoista moottorikelkkailua. Näin ollen voidaan katsoa, että reitistöstä on tällä hetkellä enemmän kuluja kuin tuloja. Osa reitistä kulkee luonnonsuojelu- ja pohjavesialueella, joiden osalta on selvitettävä muutostarve (liitteet 1, 8 ja 9). Alapitkältä on Lapinlahden kunnalle lähetetty adressi ratsastusolojen parantamiseksi. Kehittämällä moottorikelkkailureittiä, voidaan reittiä käyttää myös maastoratsastukseen. Näin reitistölle saadaan ympärivuotista käyttöä. Retkeilyreittinä toimivan Paavon polun nykytilanne ei vastaa siihen kohdistuvia odotuksia ja mainontaa. Polun opasteet vaativat uudistamista ja täydentämistä. Lisäksi sopimustilannetta tulisi tarkistaa, sillä esimerkiksi reitin merkitseminen karttoihin vaatii maanomistajan suostumuksen. Kirjallisia sopimuksia puuttuu 46 kpl. Polun kehittämismahdollisuus tarkistetaan projektin etenemisen yhteydessä. 2.5 Maaninka Moottorikelkkailu-urat ovat perustettu toistaiseksi voimassa olevien sopimusten mukaan. Sopimusten pysyvyys mm. kiinteistön vaihtaessa omistajaa on kuitenkin epävarmaa. Sopimusten mukainen reittileveys (2-3 m), reittipohjan epätasaisuus ja vesistöosuudet (43 %) eivät mahdollista toimivaa reittien kunnossapitoa. Lisäksi ne lyhentävät moottorikelkkailukauden pituutta ja heikentävät reitistön turvallisuutta ja tasoa. Luonnonsuojelu- ja pohjavesialueella kulkevien reittiosuuksien osalta on selvitettävä muutostarve (liitteet 1, 8 ja 9). Reitistön heikon yleistason vuoksi reitistö ei houkuttele ulkopaikkakuntalaisia eikä yritysluontoista moottorikelkkailua. Näin ollen voidaan katsoa, että reitistöstä on tällä hetkellä enemmän kuluja kuin tuloja. Kanjoninkierroksen retkeilyreitiltä on alustavasti suunniteltu viime vuosien aikana reittiyhteyttä Paavon polkuun. Reitin suunnittelun jatkamista katsotaan Paavon polun mahdollisen kehittämisen yhteydessä Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 47

9 2.6 Pielavesi Moottorikelkkailu-urien ylläpitoon liittyviä asioita hoitaa paikallinen moottorikelkkailukerho, jonka resurssit riittävät kuitenkin korkeintaan paikallisen moottorikelkkailun vaatimaan tasoon. Reitit perustuvat maanomistajien kanssa tehtyihin sopimuksiin, joita on tehty sekä suullisesti että kirjallisesti. Sopimuksista puuttuu mm. karttaliitteitä ja sopimusten kestoajoissa on epäselvyyttä. Reitistön sijaintiin tuleekin useasti muutoksia, minkä vuoksi sen kehittäminen on nykyisellä menetelmällä kannattamatonta. Sopimusten mukainen reittileveys (3 m), reittipohjan epätasaisuus ja vesistöosuudet (26 %) eivät mahdollista toimivaa reittien kunnossapitoa. Lisäksi ne lyhentävät moottorikelkkailukauden pituutta ja heikentävät reitistön turvallisuutta ja tasoa. Reitistön heikon tason vuoksi reitistö ei houkuttele ulkopaikkakuntalaisia eikä yritysluontoista moottorikelkkailua. Näin ollen voidaan katsoa, että reitistö on tällä hetkellä taloudellisesti rasite. Myös reitistön toimivan kunnossapidon kannalta on reitistön kehittäminen välttämätöntä. 2.7 Sonkajärvi Moottorikelkkailu-urien ylläpitoa on hoidettu kunnan ja paikallisen moottorikelkkailukerhon yhteistyönä. Suurimman osan työstä on tehnyt moottorikelkkailukerho, joka on hoitanut mm. maanomistajaneuvotteluja. Tehdyistä sopimuksista suurin osa on suullisia ja vain pieni osa kirjallisia. Sopimustilanne aiheuttaa jatkuvaa epävarmuutta reitin sijainnin pysyvyydestä. Sopimuksissa merkitty reittileveys (3 m), reittipohjan epätasaisuus ja vesistöosuudet (18 %) eivät mahdollista toimivaa reittien kunnossapitoa. Lisäksi ne lyhentävät moottorikelkkailukauden pituutta ja heikentävät reitistön turvallisuutta ja tasoa. Paikalliset vesistöt ovat poikkeuksellisen vaarallisia niissä tehtävien juoksutusten vuoksi. Yleistasoltaan reitti riittänee paikalliseen moottorikelkkailuun, mutta ei houkuttele ulkopaikkakuntalaisia eikä yritysluontoista moottorikelkkailua. Näin ollen voidaan katsoa, että reitistöstä on tällä hetkellä enemmän kuluja kuin tuloja. Myös reitistön toimivan kunnossapidon kannalta on reitistön kehittäminen välttämätöntä. 2.8 Varpaisjärvi Moottorikelkkailu-urien tämän hetken tilanne riittänee paikalliselle kelkkailulle. Alueella toimivien yritysten kannalta reitistön kehittäminen on edellytys niiden toimimiseen ja kehittymiseen suunnitellulla tavalla. Potentiaalia Nilsiän Tahkovuoren läheisyydessä varmasti riittää, esim. Syvärin pohjoispäässä sijaitsevat yritykset ovat suunnitelleet yhteistyötä Tahkovuoren safariyrityksien kanssa. Nykyisten maanomistajasopimusten mukainen reittileveys (2-3 m) ja reittipohjan epätasaisuus eivät mahdollista toimivaa reittien kunnossapitoa. Lisäksi ne lyhentävät moottorikelkkailukauden pituutta ja heikentävät reitistön turvallisuutta ja tasoa. Vaikka maanomistajasopimukset ovat voimassa toistaiseksi, on sopimusten pysyvyys mm. kiinteistön vaihtaessa omistajaa epävarmaa. Lisäksi osa reitistä kulkee luonnonsuojelu- ja pohjavesialueella, joiden osalta on selvitettävä muutostarve (liitteet 1, 8 ja 9). Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste

10 2.9 Vieremä Moottorikelkkailu-urien maanomistajasopimusten tilanne on sekava. Sopimuksista noin puolet on tehty suullisesti ja kirjallisetkin sopimukset ovat tiedoiltaan puutteellisia. Suurin osa kirjallisista sopimuksista on tehty toistaiseksi voimassa oleviksi, mutta niiden pysyvyys esim. kiinteistön vaihtaessa omistajaa on kuitenkin epävarmaa. Lisäksi osa sopimuksista vanhenee jo vuonna Osa reitistä kulkee luonnonsuojelu- ja pohjavesialueella, joiden osalta on selvitettävä muutostarve. (liitteet 1, 8 ja 9). Samoin vesistöosuuksien määrää (17 %) on syytä vähentää turvallisuussyistä ja moottorikelkkailukauden pituuden jatkamiseksi. Vesistöosuudet vaikeuttavat myös reitistön kunnossapitoa. Reittileveys (3 m) ja reittipohjan epätasaisuus eivät vastaa tasoa, mitä reitiltä vaaditaan, jotta se houkuttelisi ulkopaikkakuntalaisia ja yritysluontoista moottorikelkkailua. Näin ollen voidaan katsoa, että reitistö on tällä hetkellä taloudellisesti rasite. Myös reitistön toimivan kunnossapidon kannalta on reitistön kehittäminen välttämätöntä Yhteenveto Moottorikelkkailu-urien tilanne on yhtäläinen koko suunnittelualueella. Nykyisten reittien leveys (2-4 m), reittipohjien epätasaisuus ja vesistöjen suuri osuus reitistöstä (27 %) eivät mahdollista reittien toimivaa kunnossapitoa. Lisäksi ne lyhentävät moottorikelkkailukauden pituutta ja heikentävät reitistön turvallisuutta ja tasoa. Sopimustilanne on yleisesti hyvin puutteellinen, mikä aiheuttaa jatkuvaa epävarmuutta reittien pysyvyydessä ja varsinkin niiden kehittämisessä. Nykyisen tasoinen moottorikelkkailu-urasto aiheuttaa jatkuvaa lisätyötä sopimusten uusimisen ja reittisijainnin muutosten myötä. Reittisijainneissa tapahtuu niin paljon muutoksia, että ulkopuolisen moottorikelkkailijan on vaikea pysyä ajan tasalla luvallisista reiteistä. Luotettavuus reittien pysyvyydestä ei riitä houkuttelemaan ulkopaikkakuntalaisia ja yritysluontoista moottorikelkkailua. Valmiita taukopaikkoja on lähes tarpeellinen määrä ja niitä voitaneen hyödyntää myös jatkossa. Retkeilyreittien osalta tämän projektin tarve on lähinnä kehittää ja loppuunsaattaa aloitettuja suunnitelmia sekä käytössä olevia reitistöjä. Suunnitelmassa olevien retkeilyreittien lisäksi tarkistetaan projektin edetessä mahdollisuus myös Paavon polun kehittämiseen Lapinlahden ja Maaningan alueella Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 47

11 Reitistön toteuttaminen ja kunnossapito 3 Suunnitelmaan sisältyvän reitistön ja liitännäisalueiden kustannukset ovat n euroa (alv 0 %). Eritelty kustannusarvio on liitteenä (liite 5). Reitistö toteutetaan alueen kuntien ja Pohjois-Savon ympäristökeskuksen yhteistyönä siten, että valtion rahoitusosuus on 55 % ja kuntien 45 %. Kuntien osuus hankkeesta on euroa (alv 0 %), joka jakautuu kuntien kesken väestömäärien suhteessa. Pääosa toteutettavista reiteistä on jo käytössä. Paikallisesti joudutaan kuitenkin etsimään vaihtoehtoja nykyisille reiteille. Tällaisia kohtia voivat olla mm. luonnonsuojelullisesti tärkeät kohteet. Lisäksi vesistöjen osuutta reitistöstä pyritään vähentämään ja reittien leveydeksi muutetaan 5 metriä. Nämä muutokset parantavat reitistön turvallisuutta, pidentävät moottorikelkkailukauden pituutta ja helpottavat kunnossapitoa. Reittileveyden muutos 5 metriin vähentää merkittävästi reitistön käytöstä ja kunnossapidosta aiheutuvia puustovaurioita. Varmistamattomien sähkölinjojen käyttö virallisena moottorikelkkareittinä edellyttää niiden varmistamisen. Tästä aiheutuu usein niin suuria kuluja, että reitille joudutaan etsimään uusi sijainti. Vaikka maanomistajaneuvotteluissa ei päästäisi haluttuun tulokseen eikä maanomistajalla ole huomattavaa perustetta reitin perustamisen estämiseen, reitti voidaan perustaa reittitoimitusmenettelyllä. Tällä menetelmällä pyritään varmistamaan jo rakennettujen reittien hyödyntäminen ja reitistön toteutuminen muutenkin suunnitellulla tavalla. Vaihtoehtoiset reittilinjaukset ovat monesti pitkällä tähtäimellä huonompia kuin alustavan suunnittelun vaihtoehdot. Ongelmia vaihtoehtoisissa reiteissä voivat olla mm. reitistön rakentamisen kustannukset, kulutuksen kestävyys, turvallisuus, kunnossapitokustannukset ja reitin yleinen taso, kuten maisemakohteiden puute. Reitistön suunnittelusta ja rakentamisesta vastaa Pohjois-Savon ympäristökeskus. Reittien rakentamisen jälkeen reitit ja niihin liittyvät rakenteet luovutetaan kunnille. Näin myös niihin liittyvä kunnossapito siirtyy kuntien hoidettavaksi. Kunnossapidon organisoimiseksi sekä taloudellisesti että käytännöllisesti järkeväksi suositellaan yhteisen hoito-organisaation, hoitopoolin perustamista ainakin moottorikelkkareitistöä varten. Tällöin kunnossapito on kannattavaa myös sitä hoitavan yrittäjän kannalta eikä eri kuntien reittien hoitotaso vaihtele. Hoitopooliin voisivat osallistua myös reiteistä hyötyvät yrittäjät. Moottorikelkkareitin pitäjän tehtävät on määritelty maastoliikennelaissa. Moottorikelkkareittien kunnossapitoon kuuluu kauden alussa käyttöönottotarkastus, jossa varmistetaan, että tarvittavat opasteet, liikennemerkit, sillat ja rummut ovat kunnossa. Käyttöönottotarkastus, jonka yhteydessä tehdään vähäisiä huoltotöitä, maksaa n. 40 e/km + alv. Moottorikelkkareittien lanaukset ovat suurimmat reitistön kunnossapidonkulut. Lanauksen kustannukset ovat kunnossapitokauden ollessa 4 kk/v n. 150 e/km + alv. Lisäksi joudutaan varautumaan mm. taukopaikkojen ylläpitoon ja kunnostukseen. Siltojen, opasteiden ja liikennemerkkien kiertoaika on n. 15 vuotta, mutta niitä joudutaan yleensä uusimaan vuosittaisen käyttöönottotarkastuksen yhteydessä n. 10 %. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste

12 Reitistön virallistaminen Vaihtoehdoista Moottorikelkkailuun tarkoitetut reitit on Ylä-Savossa perustettu vapaaehtoisuuteen perustuvin sopimuksin, jolloin on muodostunut ns. epävirallisia ajouria. Reittien perustaminen reittisuunnitelman mukaan, jonka ympäristösuojelulautakunta vahvistaa viralliseksi moottorikelkkareitiksi on kuitenkin suositeltavampi vaihtoehto. Tämä tulee todennäköisesti myös olemaan edellytyksenä reittien kunnossapitoon suunniteltujen valtionavustusten saannille. Reittisuunnitelman käsittely ympäristösuojelulautakunnassa turvaa eri osapuolien mahdollisuuden tulla kuulluksi. Samalla reitistön ulkopuolisille aiheuttamat haitat ja reitin ympäristövaikutukset tulevat riittävästi arvioiduksi. Ympäristönsuojelulautakunta päättää myös ylikunnallisen reittisuunnitelman hyväksymisestä omaa kuntaansa koskevalta osalta. Moottorikelkkailureitin perustaminen eroaa ulkoilulain mukaisesta menettelystä siten, että moottorikelkkailureitti voidaan perustaa lainvoimaisen suunnitelman perusteella reittitoimituksen lisäksi myös maanomistajan ja reitin pitäjän välisellä kirjallisella sopimuksella. Mikäli reiteille halutaan saada pysyvyyttä myös kiinteistön vaihtaessa omistajaa, reitit tulee perustaa maastoliikennelain mukaisella toimitusmenettelyllä. Reittitoimituksessa reitti merkitään rasitteeksi kiinteistörekisteriin. Toimitusmenettelyyn voidaan ryhtyä myös ilman maanomistajien kanssa tehtyä erillistä sopimusta reitin perustamisesta. 4.2 Suositus käytettäväksi menetelmäksi Ympäristökeskus suosittelee, että moottorikelkkareitit virallistetaan maastoliikennelain mukaisella reittitoimituksella. Tällä menettelyllä varmistetaan reitistön pysyvyys myös maanomistajavaihdoksien jälkeen. Toimitusmenettelyn muita etuja ovat säästöt reitistön kunnossapidossa, reitistön suunnittelussa ja rakentamisessa. Reittitoimituksen toteuttamisesta aiheutuu kuluja, mutta sen säästöt ovat kuitenkin selvästi kuluja suuremmat. Lisäksi reitistön yleinen taso nousee merkittävästi, kun reitti voidaan perustaa suunnitelman mukaisesti. Toimitusmenettelyä kohtaan on monesti yleistä vastustusta, mutta tämä menettely on tasapuolinen kaikille maanomistajille. Esimerkiksi maksettavat korvaukset määrittää ulkopuolinen. Muiden ulkoilureittien kohdalla reittien perustamismenetelmä valitaan tapauskohtaisesti Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 47

13 Ympäristövaikutukset 5 Suomalainen metsäluonto on herkästi kuluvaa ja hitaasti uudistuvaa. Suunnitelmassa on otettu huomioon pohjavesi-, suojelu- ja Natura-alueet. Tapauskohtaisesti selvitetään, onko reitin käyttötarkoitus ristiriidassa suojelutavoitteen kanssa. Reittien rakentamisella ohjataan liikkumista kulutusta kestäville alueille, jolloin kulumisvauriot vähenevät ja rajoittuvat pienelle alueelle. Ympäristövaikutuksista merkittävimpiä ovat moottorikelkkailun meluhaitat. Melun merkitystä korostaa moottorikelkkojen käyttö muutoin hiljaisessa ympäristössä. Haittoja voi syntyä myös asutuksen läheisyyteen sijoittuvilla reiteillä. Moottorikelkkailureittien meluhaittoja vähennetään reittien oikealla sijoittelulla. Esim. metson soidinpaikkojen huomioiminen suunnittelussa ja maaston muotojen hyväksi käyttö vähentävät melusta aiheutuvia haittoja. Tavoitteena on, ettei moottorikelkkailureitti sijaitse 200 metriä lähempänä vakituista asutusta. Moottorikelkkailun aiheuttamiin ympäristövaikutuksiin vaikuttaa reittien sijainnin lisäksi erityisesti reittien käyttömäärä. Moottorikelkkailun harrastajamäärien kasvu edellyttää pysyvien moottorikelkkailureittien perustamista. Nykyiset sopimusperusteiset reitit aiheuttavat reittisijainnissa muutoksia, joista aiheutuu ympäristöhaittoja. Reittiympäristön roskaantumishaittoja vähennetään rakentamalla liitännäisalueita, joihin on järjestetty riittävä jätehuolto. Alustavan tarkastelun perusteella suunnitelman toteutus ei ole ristiriidassa suojelutavoitteiden kanssa. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste

14 Moottorikelkkailun liikennemäärät 6 Suunnittelualueella toimii 5 moottorikelkkailukerhoa, joissa on yhteensä n. 350 jäsentä. Seurojen edustajien mukaan reitistöjen käyttäjiä on kuitenkin selvästi enemmän. Arvioiden mukaan reittien käyttäjiä on ainakin kaksi kertaa enemmän kuin kerhojen jäseniä. Reittejä käyttää myös muutamia moottorikelkkailusafariyrittäjiä ja seuroihin kuulumattomia moottorikelkkailijoita. Nykyisistä reiteistä eniten käyttäjiä on reittiyhteydellä Iisalmi-Lapinlahti-Varpaisjärvi-Nilsiä. Moottorikelkkailureitistöjen käyttäjien määrän ennustetaan nousevan merkittävästi reitistön kehittämisen myötä. Suuntaa antava on rekisteröityjen moottorikelkkojen määrä suunnittelu- ja lähialueilla. Moottorikelkkailukerhojen edustajien ja moottorikelkkailuun liittyvien yritysten kokemusten mukaan arvioidaan, että reitistön käyttäjien määrä voi ainakin kaksinkertaistua. Erityisesti moottorikelkkailuun liittyvän yritystoiminnan ennustetaan kasvavan voimakkaasti, kuten moottorikelkkailusafarit. Luontomatkailun lisääminen on osa Pohjois-Savon matkailustrategiaa (Pohjois-Savon liitto 2001). Rekisteröidyt moottorikelkat: kpl Iisalmi 666 Keitele 117 Kiuruvesi 293 Lapinlahti 229 Maaninka 152 Pielavesi 256 Sonkajärvi 189 Varpaisjärvi 109 Vieremä 166 Yhteensä 2177 Kuopio 1643 Pohjois-Savo 7153 Suomi n Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 47

15 Liite 4. Virallistamismenetelmien vertailu reittitoimitus maanomistajasopimus + reitistön rakentaminen halvempaa + yleisempi hyväksyntä + suunnittelutyö halvempaa + osa reitistöstä saadaan nopeammin käyttöön + reitistön taso parempi + reitistön pysyvyys + reitistön kunnossapito halvempaa - maanomistajakorvaukset kasvaa - sopimukset mahdollisesti uusittava esim. omistajavaihdoksen - yleinen vastustus toimitusmenettelyyn yhteydessä - reittitoimitus kustannus - reittiä joudutaan linjaamaan epäedullisiin kohtiin niin käytön, kunnossapidon kuin rakentamisen kannalta Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste

16 Projektin kokonaiskustannusarvio (alv 0 %) Liite 5 Kunta Reittityyppi Reittiä maalla Suunnittelu Maanomistaja- Sillat / Konetyö / Raivaus Tauko- Opastus Toimitus Yhteensä km korvaukset rummut kunnostus paikat (veroton) Iisalmi moottorikelkka retkeily yhteensä Keitele moottorikelkka retkeily yhteensä Kiuruvesi moottorikelkka retkeily yhteensä Lapinlahti moottorikelkka retkeily yhteensä Maaninka moottorikelkka retkeily yhteensä Pielavesi moottorikelkka retkeily yhteensä Sonkajärvi moottorikelkka retkeily yhteensä Varpaisjärvi moottorikelkka retkeily yhteensä Vieremä moottorikelkka retkeily yhteensä Yhteensä moottorikelkka retkeily yhteensä Moottorikelkkailureitin kustannusarvio = 2620 /km Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 47

17 Liite 6 Kustannusjakauma kunnittain euroa (alv 0%) Iisalmi Keitele Kiuruvesi Lapinlahti Maaninka Pilavesi Sonkajärvi Varpaisjärvi Vieremä Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste

18 V.2007 V.2006 V.2005 V.2004 Vuosittainen kustannusjakauma Valtio Kunnat Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 47

19 Liite 8. Pohjavesialueet Iisalmi Peltosalmi - Ohenmäki Alueluokka: I Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue Peruskarttalehti: Kokonaispinta-ala: 8,37 km 2 Hydrogeologinen kuvaus: Peltosalmen - Ohenmäen pohjavesialue kuuluu etelä-kaakosta Lapinlahdelta Iisalmen kautta luoteeseen suuntautuvaan pitkään harjujaksoon. Harjun rakennetta luonnehtivat suhteellisen kapean ydinosan päälle ja sivuille muodostuneet hienompirakeiset kerrostumat, jotka ovat pääosaltaan deltamaisia kasaumia myöhemmin muodostuneine rantakerrostumineen. Pohjaveden purkautuminen tapahtuu toimivien vedenottamoiden ohella alueen vesistöihin pohjavesialuekartassa ilmeneviin suuntiin. Kalliokynnykset jakavat pohjavesialtaan eri osiin, joissa vedenkorkeus vaihtelee huomattavasti. Alueen liepeillä tavataan myös orsivesikerrostumia, esimerkiksi varikkoalueen itäpuolella. Lapinlahti Pajujärvi Alueluokka: I Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue Peruskarttalehdet: & Kokonaispinta-ala: 2,64 km 2 Hydrogeologinen kuvaus: Pajujärven pohjavesialue on Pajujärven ja Mäntylahden välille kerrostunut hiekkavaltainen harjumuodostuma, joka liittyy Siilinjärvi-Vieremä pitkittäisharjujaksoon. Kerrospaksuudet ovat paikoin huomattavan suuria, materiaali on pääasiassa hiekkaa ja hienoa hiekkaa. Karkeampia maa-aineksia on havaittu varsin vähän. Pohjavedet virtaavat lähinnä luoteeseen ja purkautuvat lähteinä alueen luoteispuolella. Pohjavesialue rajoittuu pohjois- ja koillispuolella kalliomaastoon, samoin lounaispuolella on kallioharjanne rajoittamassa muodostumaa. Näin ollen pohjavedet virtaavat kallioalueiden väliin. Pohjaveden gradientti on varsin suuri ja luonnontilassa pohjavedet purkautuvat alueen luoteispuolella osaksi salpavetenä. Purkautumisalueella on havaittavissa varsin voimakasta pohjavesieroosiota. Haminamäki - Humppi Alueluokka: I Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue Peruskarttalehdet: & Kokonaispinta-ala: 3,13 km 2 Hydrogeologinen kuvaus: Pohjois-luoteeseen suuntautuva pitkittäisharjumuodostuma, jonka ydinosa on karkearakeinen, erittäin hyvin vettä johtava. Pohjavesi, joka on varastoitunut tasolle n. +94,6 m purkautuu alueen pohjoispäässä Onkiveteen pohjavedenpinnan ollessa pääosassa aluetta varsin tasainen. Vedenotto muuttaa virtaussuunnat ottamoita kohti. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste

20 Maaninka Pyssymäki Alueluokka: III Muu pohjavesialue Peruskarttalehti: Kokonaispinta-ala: 1,68 km 2 Hydrogeologinen kuvaus: Siilinjärveltä Maaningalle suuntautuvaan Käärmelahden jälkeen katkonaiseen harjujaksoon kuuluva Maaninkajärven laaksoon kerrostunut harjumuodostuma. Materiaali keskeisessä kaakko-luode suuntaisessa selänteessä on kivistä soraa, lievealueilla hiekkavaltaista. Alueen käyttökelpoisuus vedenhankintaan ratkeaa tarkemmissa tutkimuksissa, varsinkin vedenlaadun suhteen. Muodostuva pohjavesi purkautuu Kinnulanlahteen ja Mustalahteen. Harjamäki - Käärmelahti Alueluokka: I Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue Peruskarttalehdet: & Kokonaispinta-ala: 10,82 km 2 Hydrogeologinen kuvaus: Harjamäki - Käärmelahti harjualue muodostaa yhtenäisen pohjavesiesiintymän, joka ulottuu Harjamäen sairaalan vedenjakaja-alueelta Käärmelahteen saakka. Maaperä on noin 0,3-0,8 km leveällä harjun ydinalueella vettä hyvin johtavaa hiekkaa ja soraa. Kerrosvahvuudet ovat huomattavan suuria. Harju rajoittuu pohjoisessa Repomäeltä noin 3,5 km itään kallio- ja moreenisäänteeseen. Pohjaveden päävirtaussuunta on harjun pituussuunnassa idästä länteen ja pohjavesi purkautuu lähteinä Valkeiseen. Varpaisjärvi Silmälampi Syrjäharju Alueluokka: I Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue Peruskarttalehdet: & Kokonaispinta-ala: 0,89 km 2 Hydrogeologinen kuvaus: Kapea, hyvin lajittunut pitkittäisharju, joka on jakaantunut todennäköisesti erillisiin (2-4 kpl) pohjavesialtaisiin. Pohjavedenpinnan korkeussuhteet epäselvät, pääpurkautumisalue ilmeisesti Nikinlampi. Alue on likaantumisaltis. Karjalaisenmäki Alueluokka: I Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue Peruskarttalehti: Kokonaispinta-ala: 2,67 km 2 Hydrogeologinen kuvaus: Luode-kaakko-suuntaisen pitkittäisharjun osa. Pohjaveden huomattavaa purkautumista pohjoisessa ilmeisesti Sopenjärveen ja keskiosassa Valkeiseen, jonka rannalla myös runsasvetinen lähde (arvio 500 m3/d). Karjalaisenjärven suotautuminen harjuun voi täydentää pohjavesivarastoa. Materiaali harjussa on kairausten perusteella pintaosissa hiekkaa ja syvemmällä soravaltaista. Kerrospaksuus on parhaimmillaan yli 20 metriä. Alueen käyttökelpoisuus vedenhankintaan on erinomainen ja suojeltavuus on hyvä Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 47

21 Kokkoharju Alueluokka: III Muu pohjavesialue Peruskarttalehti: Kokonaispinta-ala: 1,22 km 2 Hydrogeologinen kuvaus: Nilsiä Varpaisjärvi väliseen harjujaksoon liittyvä polveileva harjuselänne, joka rajoittuu kauttaaltaan hienorakeisiin sedimentteihin, lähinnä siltteihin. Pohjaveden muodostumista vähentää pintaosien paikoittainen huono lajittuneisuus. Pohjavesiä purkautuu ympäröiville soille ja puroihin. Alue vaatii tarkempia tutkimuksia pohjaveden määrän ja laadun selvittämiseksi. Reittiönharju Alueluokka: I Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue Peruskarttalehdet: & Kokonaispinta-ala: 3,67 km 2 Hydrogeologinen kuvaus: Reittiönharju on osa Nilsiä Varpaisjärvi Sonkajärven etelä-osan harjujaksoa. Tältä osalla jakso on kaikkein muhkeimmillaan, ja se rajoittuu hienorakeisiin maaaineksiin, lähinnä siltteihin. Eteläosissa Reittiönharju rajoittuu kallio/moreenialueisiin. Materiaali harjussa on polveilevan pääselänteen osalta karkeaa, osin kivistä soraa, lievealueilla enemmän hiekkavaltaista. Pohjaveden virtausolosuhteet ovat erinomaiset, päävirtaussuunta on alueen etelä osasta luoteeseen ja pohjoisosasta eteläkaakkoon. Pohjavesi purkautuu ympäröiviin puroihin ja lampiin sekä luoteisosassa Reittiönjärveen ja Rahaseen. Alueen käyttökelpoisuus vedenhankintaan on hyvä. Vieremä Valkeiskangas Alueluokka: II Vedenhankintaa soveltuva pohjavesialue Peruskarttalehdet: & Kokonaispinta-ala: 8,08 km 2 Hydrogeologinen kuvaus: Valkeiskankaan pohjavesialue on laaja, lähes luonnontilainen harjumuodostuma, jossa morfologia vaihtelee luoteisosan selännetyyppisestä koillisosan laajaan deltamaiseen plaaniin, jota halkoo Jyrkänpuron laakso. Pohjavesien muodostumisolosuhteet ovat hyvät ja pohjavedet purkautuvat ympäröiville soille ja puroihin. Alueen käyttökelpoisuus vedenhankintaan on hyvä, päävirtaussuunta on kaakko ja pääosa pohjavesistä purkautuu Mokkolanpuroon. Alueella on useita hyviä vedenottovyöhykkeitä. Marttisenjärvi Alueluokka: I Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue Peruskarttalehti: Kokonaispinta-ala: 1,07 km 2 Hydrogeologinen kuvaus: Kallioalueiden väliin kerrostunut osittain lajittunutta, mutta pääosin moreenia sisältävä muodostuma. Muodostumisalueeksi on rajattu ottamon arvioitu valumaalue. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste

22 Mammonkangas Alueluokka: I Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue Peruskarttalehti: Kokonaispinta-ala: 5,1 km 2 Hydrogeologinen kuvaus: Mammonkankaan pohjavesialue liittyy Vieremän pohjoisosan laajoihin lajittuneisiin muodostumiin, jotka liittyvät Siilinjärvi Vieremä Pyhäntä harjujaksoon. Materiaali Mammonkankaassa on vaihtelevasti hiekkaa (lievealueet) ja karkeaa kivistä soraa keskeisillä alueilla. Pohjavesien muodostumis- ja virtausolosuhteet ovat erinomaiset. Pohjavedet purkautuvat lähinnä kankaan länsipuolelle Rotimojokilaaksoon mm. Mammonhaudan lähteikössä. Alueen käyttökelpoisuus vedenhankintaan on erinomainen. Linnaharju Alueluokka: I Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue Peruskarttalehdet: & Kokonaispinta-ala: 9,76 km 2 Hydrogeologinen kuvaus: Linnaharju on erittäin laaja harjumuodostuma, johon kuuluu Hällämönharjun korkea, jyrkkärinteinen harjuselänne, jota voidaan seurata kaakosta Koulukankaalta, Hällämö järven rantaa luoteeseen Linnaharjulle ja sieltäkin eteenpäin. Pääharjanteen lisäksi alueeseen kuuluu laajat hiekkavaltaiset liepeet. Hällämönharjun laki nousee lähes 30 m Hällämöjärven pinnasta. Pohjavesien muodostumiselle on alueella hyvät olosuhteet; muodostuvat pohjavedet purkautuvat ympäröiville soille ja vesistöihin. Alueen käyttökelpoisuus vedenhankintaan on erinomainen Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 47

23 Liite 9. Suojelu- ja Natura alueet Keitele Heinä-Suvanto Hetejärvi Peruskarttalehdet: & Pinta-ala: 1224 ha Aluetyyppi: SCI ja SPA Alueen kuvaus: Kohde koostuu Keski-Suomen läänin puolella sijaitsevasta Heinäsuvannon lintuvesikohteesta ja Kuopion läänissä sijaitsevasta Hetejärven lintuvesikohteesta sekä näiden väliin jäävästä läänin rajalla olevasta Suvantojärvestä. Kohde on linnustoltaan kansainvälisesti arvokas. Hetejärvi on pinnanmyötäisesti umpeenkasvava linnustollisesti arvokas järvi. Umpeenkasvu on jo varsin pitkällä, mutta paikoin lähellä puustoreunustakin tavataan vapaata vesipintaa. Järven rannassa on suursaraista rantanevaa. Lännestä suolle tulevan puron varressa ja pitkin rantasuon pohjoislaitaa sekä paikoin järven eteläreunassa esiintyy varsin laajoilla alueilla mesotrofista, jopa meso-eutrofista kasvillisuutta. Hetejärven eteläpäässä keskellä ojitettua rämettä on lettoinen laikku. Hetejärven reunarämeet ovat suurimmaksi osaksi ojituksen kautta syntyneitä. Heinä - Suvannon Hetejärven alue on erittäin monipuolisessa käytössä ja sen kunnostuksessa on otettava huomioon useiden intressitahojen toiveet. Alueita varten laaditaan hoito- ja käyttösuunnitelma, jossa alueen käyttöä sovitetaan paitsi suojelullisiin tarkoituksiin, myös metsästyksen, kalastuksen ja matkailun tavoitteita silmälläpitäen. Lapinlahti Kuikkasuo ja Suurisuo Peruskarttalehti: Pinta-ala: 118 ha Aluetyyppi: SCI Alueen kuvaus: Suurisuo on oligotrofinen puuton neva-räme -yhdistymä. Suon reunoilla on luhtaisuutta. Rämelaiteilla kasvaa männyn lisäksi kuusta, koivua ja pajuja vaihtelevan tiheänä kasvustona. Suota ympäröivät kankaat ovat enimmäkseen varttunutta, harvennettua mäntyvaltaista taimikkoa. Pohjoispuolen metsä on kuusivaltaista ja vanhempaa, ei kuitenkaan luonnontilaista. Suurisuo on kasvistoltaan varsin vaatimaton, mutta suon vesitalous on varsin hyvin säilynyt. Suolla on hirvien ruokintapaikka ja ympäröivillä kankailla on metsästyslavoja. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste

24 Maaninka Valkeinen Peruskarttalehdet: & Pinta-ala: 70 ha Aluetyyppi: SCI Alueen kuvaus: Maaningan Valkeinen on harjuainesten ympäröimä ja niiden lähes kokonaan Pienestä Ruokovedestä irtikuroma pikkujärvi. Järven valuma-alue on suhteellisen pieni ja pintavesiä tulee vain ojista ja joistakin pikkupuroista. Pääosa vedestä tulee ilmeisesti erityisesti järven etelärannalla sijaitsevista lähteistä. Järvi on yhteydessä Pieneen Ruokoveteen kapeiden salmien kautta. Salmien virtaus on pääosin Ruokoveteen päin. Ainakin tulva-aikoina salmista purkautuu vettä myös Valkeisen suuntaan. Valkeinen on vesitaloudellisesti suhteellisen itsenäinen lähdejärvi, jolla on vain niukalti muuta läpivirtaamaa. Järven vesikasvillisuus on runsas ja monilajinen. Uposkasvien valtalajeja ovat karvalehti, sahalehti ja vesirutto. Varsinkin karva- ja sahalehden muodostamaa kasvillisuutta esiintyy koko järven alueella. Edustavimmat uposlehtikasvustot ovat Lamposaari Valkeisenpohja-alueella, missä sahalehti muodostaa laajoja vedenpintaan asti yltäviä kasvustoja. Muista uposlehtisistä järvellä kasvaa mm. näkinpartaisia ja litteävitaa. Kellulehtisten valtalajit ovat ulpukat ja uistinvita sekä ilmaversoisten järviruoko, järvikorte ja piuru. Voimakas piisamin laidunnus on muuttanut ainakin ilmaversois- ja kellulehtiskasvillisuutta vuodesta 1980, jolloin alueella tehtiin ensimmäinen kasvillisuuskartoitus. Valkeinen on kasvilajistoltaan ja kasvillisuudeltaan edustava luontaisesti rehevä järvi. Varpaisjärvi Hangassuo Karjalaisenmäki Peruskarttalehti: Pinta-ala: 221 ha Aluetyyppi: SCI Alueen kuvaus: Hangassuo Karjalaisenmäki koostuu varsin pienet korkeusvaihtelut omaavasta harjualueesta ja laajasta, tien halkaisemasta suosta. Pääosin puuttomalla suolla esiintyy erilaisia nevoja ja rämeitä, mm. lettorämettä pohjoisosassa. Alueella oleva lähde on sähkölinjan alla ja ympäristöltään vaatimaton, vesitaloudeltaan kuitenkin lähellä luonnontilaa. Karjalaisenmäki on kahden järven välinen harjualue, joka on harjumetsäksi hyvin kosteaa. Mäkien päällykset ovat mäntyvaltaisia, supat ja rinteet puuttomia tai kuusikkoista tuoretta kangasta. Alueella on varsin paljon nuorta lehtipuuta, esim. koivua, haapaa ja leppää. Puusto on suurimmaksi osaksi melko nuorta (arviolta noin 50-vuotiasta), mutta suon läheiset kankaat ovat selvästi vanhempaa metsää. Maapuuta alueella on melko vähän ja ylispuusto puuttuu. Varsinaisia paisterinteitä ei ole. Ajouria risteilee kankailla varsin runsaasti, puustoa on suurelta osin harvennettu vastikään ja Valkeisen rannassa on tuore avohakkuuala. Harjulla on kaksi vedenottamoa. Alue on varsin laaja yhtenäinen kokonaisuus. Karjalaisenmäen pinnanmuodot ja Hangassuon vaihteleva rehevyys sekä luonnontilansa suhteellisen hyvin säilyttänyt vesitalous tekevät alueen arvokkaaksi Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 47

25 Vieremä Kaatiainen Peruskarttalehti: Pinta-ala: 97 ha Aluetyyppi: SPA Alueen kuvaus: Lintuvesisuojeluohjelmaan kuuluva, maisemallisesti erittäin arvokas Kaatiainen on Iisalmen reitin latvajärviä. Järven saraniittyvyöhyke on leveä ja ehyt, paikoin saraikko kasvaa kelluvilla rahkasammalkasvustoilla. Myös järvikortetta kasvaa paikoin runsaasti. Järven avovesialuetta reunustaa kelluvien saralauttojen vyöhyke. Avovesialueella on runsaasti mm. lumpeita ja vesisammalia. Kaatiaisen pohjoisrannalla on maisemallisesti kaunis lehtoniemeke, jossa on runsaasti kuolleita lehtipuita. Kuolleita puita on myös muualla järven rannoilla. Lehtoniemekkeen molemmin puolin avautuu laajoja saraniittyjä. Kaatiainen on maisemallisesti arvokas lintuvesi. Sillä on merkitystä myös vesilintujen muutonaikaisena levähdysalueena. Hällämönharju-Valkeiskangas Peruskarttalehdet: , & Pinta-ala: 1406 ha, josta Pohjois-Savossa 992 ha Aluetyyppi: SCI Alueen kuvaus: Hällämönharjun Valkeiskankaan alue on laaja harjumetsien, lähteiden, purojen ja Luvejoen latvahaarojen muodostama kokonaisuus Kuopion ja Oulun läänien rajalla. Alueen harjut ovat pinnanmuodoiltaan vaihtelevia ja pienipiirteisiä. Edustavimpia suppamuodostumia tavataan Linnaharjulla ja Hällämönharjulla. Varsinaisia paisterinteitä on pienialaisesti; niillä tavataan alueellisesti uhanalaista kangasajuruohoa. Hällämönharjulla ja Linnaharjulla harjumetsä on jykeväpuustoista. Osa harjumuodostuman metsistä on varttuvia tai nuorehkoja kasvatusmetsiä ja taimikoita. Erirakenteisia männiköitä on kuitenkin kautta koko harjujakson. Luonnonmetsän piirteenä esiintyy lisäksi järeitä mäntykeloja pystyssä ja maapuina erityisesti siellä missä elävä puustokin on vanhempaa. Palojälkiä tavataan kauttaaltaan niin elävissä kuin kuolleissakin männyissä. Harjualueen supista pienimmät ovat kuusta kasvavia, suurimmat soistuneita. Suppasoistumat ovat pääosin puuttomia ja karun nevakasvillisuuden vallitsemia. Kuusivaltaiset supat ovat sekapuustoisia mustikkatyypin metsiä, joissa on runsaasti lehtipuuta ja paikoin maapuustoa. Harjujaksolla kulkee kolme Luvejoen latvapuroa, jotka yhtyvät joeksi rajauksen sisällä. Ahvenpuro, Jyrkänpuro ja Makkolanpuro ovat meanderoivia puroja, joiden rannoilla on monin paikoin lähteisyyttä. Myös pienen rämeen, Ruunasuon laidoilla on lähteitä. Useimmat lähteistä ovat vesitaloudeltaan varsin luonnontilaisia. Luvejoen varressa Linnaharjun länsipuolella olevan lähteen kasvillisuuteen kuuluu mm. alueellisesti vaarantunut lehtotähtimö. Puronvarsissa on runsaspuustoisia korpia, kuusivaltaisia vanhoja metsiä, lehtoja ja sekametsiä. Osittain puronvarret ovat taimikoita. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste

26 26... Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 47

27 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste

28

29 17 Mammonkangas km 12 Linnaharju km Hällämönharju - Valkeiskangas Valkeiskangas Kaatiainen Marttisenjärvi m k 2 7 km km km Peltosalmi-Ohenmäki n. Kuikkasuo ja Suurisuo 10 km 33 km Silmälampi-Syrjäharju Haminamäki-Humppi Karjalaisenmäki km Hangassuo - Karjalaisenmäki Kokkoharju Reittiönharju Pajujärvi n km km 38 km k m 23 km km Heinä-Suvanto - Hetejärvi Valkeinen Pyssymäki Liite1 Suunnitelman mukaiset moottorikelkkailureitit Kuntarajat Moottorikelkkailureitti Suojelu- ja Natura-alueet Pohjavesialueet Mittakaava 1: Km Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/04 Harjamäki-Käärmelanti km

30 Liite 2 Suunnitelman mukaiset retkeilyreitit Kuntarajat Iisalmen retkeilyreitistö Mittakaava 1: Km Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/04

31