Avaimen kirjoittajaohjeet

Transkriptio

1 Avaimen kirjoittajaohjeet Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti Avain ottaa jatkuvasti vastaan ehdotuksia julkaistaviksi kirjoituksiksi. Artikkelien lisäksi ehdotuksia toivotaan myös puheenvuoroista, esseistä, keskusteluista, haastatteluista, arvosteluista ja muista lehteen sopivista kirjoituksista. Ehdotettujen kirjoitusten julkaisemisesta päättävät kulloisenkin lehden toimittajat. Toimitus valitaan yleensä vuodeksi kerrallaan tieto kulloisenkin vuoden toimittajista ja teemanumeroista löytyy Kirjallisuudentutkijain seuran verkkosivulta (www. helsinki.fi/jarj/skts/). Kirjoituskutsut numeroihin julkaistaan Kirjallisuudentutkijain seuran sähköpostilistalla, mutta tekstejä ja kirjoitusehdotuksia voi myös lähettää kutsuista riippumatta. Ehdotus voi olla vapaamuotoinen abstrakti tai valmis teksti. Kirjoitusehdotuksen mukaan tulee liittää kirjoittajan koko nimi, lehdessä käytettävä(t) titteli(t) sekä joko yliopisto tai paikkakunta, sähköpostiosoite, puhelinnumero ja postiosoite, johon haluaa lehden lähetettävän. Ehdotuksia voi lähettää sähköpostitse lehden toimittajille osoitteeseen Artikkelit Asiantuntijat arvioivat artikkelit referee-menettelyn mukaisesti, minkä jälkeen lehden toimittajat tekevät päätökset lehteen tulevista artikkeleista. Kirjoittajia pyydetään varaamaan aikaa artikkelin mahdolliselle muokkaamiselle referee-lausuntojen pohjalta ennen julkaisemista. Artikkeleiden ohjepituus on n merkkiä välilyönteineen. Myönteisen julkaisupäätöksen saaneisiin artikkeleihin liitetään yhden liuskan mittainen (n merkkiä välilyönteineen) viimeistelty englanninkielinen abstrakti. Kieliasu tarkistetaan toimituksessa, mutta mikäli mahdollista, kirjoittajan olisi hyvä tarkistuttaa se jo etukäteen. Toimituksessa ei ole ammattimaista kielentarkistajaa. Arvostelut, puheenvuorot ja muut tekstit Toimitukselle voi ehdottaa kirjoja arvioitavaksi. Toimituksen kanssa sovitaan, tilaako kriitikko kirjan kustantajalta vai lähetetäänkö se hänelle toimituksesta. Lehteen toivotaan arvioita erityisesti kirjallisuudentutkimuksen väitöskirjoista ja muusta ajankohtaisesta tutkimuksesta. Kirja-arvostelujen ohjepituus on merkkiä välilyönteineen. Tätä laajemmasta, arvosteltavaa teosta kattavasti taustoittavasta tai useampaa teosta käsittelevästä arvostelusta tulee sopia erikseen päätoimittajien kanssa. Avain julkaisee myös katsauksia, konferenssiraportteja, haastatteluja ja puheenvuoroja. Niiden mitasta tulee sopia toimittajien kanssa.

2 Julkaiseminen Avain ei valitettavasti pysty maksamaan kirjoittajapalkkioita. Avaimen numerot julkaistaan paperiversion lisäksi myös verkossa KTS:n sivuilla. Verkkojulkaisuun pyydetään kirjoittajilta erikseen lupa. Tekstien tekijänoikeus säilyy kirjoittajilla. Jos teksti julkaistaan myöhemmin samassa muodossa tai muokattuna toisaalla, on hyvä mainita, että se on alkujaan julkaistu Avaimessa. Kirjoitusohjeita ja Avaimen viittauskäytännöt Yleistä Avaimessa julkaistavien tekstien ulkoasussa tulee noudattaa tässä annettuja kirjoitusohjeita. Tämä yksinkertaistaa ja nopeuttaa toimitusprosessia. Kirjoitukset laaditaan ilman tekstinkäsittelyohjelmien asettelutoimintoja (esim. tavutus ja tasaus). Taittoa helpottaa, jos leipätekstissä ja otsikoissa käytetään samaa fonttia ja fonttikokoa (esim. Times New Roman 12 pt tai vastaava perusfontti). Teksti lähetetään pcyhteensopivana tiedostona. Tekstejä ei palauteta kirjoittajille, kuvaoriginaalit palautetaan. Tekstissä itsenäisesti julkaistujen teosten nimet kursivoidaan, kun taas yksittäisten runojen ja novellien sekä artikkelien nimet ilmoitetaan lainausmerkeissä (lähdeluettelossa ilman lainausmerkkejä, ks. alla). Sitaatit suomennetaan. Mikäli käännös on kirjoittajan oma, lähdeviitemerkintä noudattaa muotoa (Girard 1982, 24 25; suom. TK) ja alkukielinen lainaus annetaan loppuviitteessä. Julkaistuja käännöksiä lainatessa ei alkukielistä tarvita. Käsitteet, joita halutaan painottaa, kursivoidaan. Tummennusta ja alleviivausta ei käytetä. Mahdollisille kuville/taulukoille osoitetaan paikka tekstissä, ne numeroidaan ja annetaan erillisessä tiedostossa sekä paperilla. Viitteiden käytöstä ja lainausten muotoilusta Lähdeviitteen tiedot laitetaan sisäviitteisiin. Sisäviitteessä käytetään vuosilukua, joka on kirjoittajan käyttämän teoksen ilmestymisvuosi. Sisäviitteen merkintätapa on seuraavan mallin mukainen (Husserl 1977, 14); (Soikkeli [toim.] 2002); (Beaumont [ed.] 2007) tai (Herkman et al. [toim.] 2006). Jos tekstissä esiintyy kirjoittajan nimi, tulee viite heti perään esimerkiksi Husserl (1977, 22) paitsi jos on tarpeen merkitä erikseen, missä kohtaa kappaletta alkaa muualta tuotu tieto tai oma pohdiskelu. Alkuperäistä ilmestymisvuotta ei mainita sisäviittessä, vaan se merkitään sulkeisiin lähdeluettelossa. Sivunumerojen (kuten myös vuosilukujen) välille tulee ajatusviiva (14 16, ). Jos viite viittaa vain edelliseen virkkeeseen, sijoitetaan piste sulkumerkkien jälkeen: (Husserl 1977, 14). Jos viite viittaa useampaan virkkeeseen, lopetetaan virke pisteeseen ja viite sijoitetaan sulkumerkkien sisään pisteen jälkeen. Tällöin tulee piste sulkumerkkien sisään. (Husserl 1977, 14.) Mikäli samassa kohdassa viitataan useaan lähteeseen, ne erotetaan puolipisteellä (Husserl 1977, 14; Korsisaari 2006, ).

3 Loppuviitteissä merkitään lähteet samoin kuin leipätekstissäkin: 1. Pyhän käsitteestä ks. lähemmin Girard (1972, 76). Sellaisesta kaunokirjallisesta tekstistä, johon viitataan toistuvasti, voidaan käyttää lyhennettä, joka selitetään tekstissä teosta ensi kertaa lainattaessa (Omenatarha, 252; tästä eteenpäin OT); myöhemmin (OT, 252). Sitaatin sisältä mahdollisesti poistettu tekstikohta merkitään [--]. Jos lainattu sitaatti on yli kolme riviä pitkä, se merkitään sisennettäväksi. Sisennetyn sitaatin jälkeen tulee lähdemerkintä, jossa on piste sulkujen sisällä riippumatta siitä, kuinka monta virkettä on lainattu. Sisennettäväksi aiottu, laajempi lainaus erotetaan käsikirjoituksessa muusta tekstistä pelkästään tyhjällä rivillä sitaattia ennen ja sen jälkeen, sillä sisennyksen asettelu tehdään vasta taittovaiheessa. Kun lainataan lähteestä kokonaista virkettä tai virkkeen alkua, iso alkukirjain vaihdetaan pieneksi ja merkitään hakasuluilla, mikäli lainaus on upotettu kirjoittajan omaan virkkeeseen. Esimerkki: Korsisaari (2006, 148) toteaa, että [r]omantiikkateollisuuden kirjamarkkinoilla proosa on syrjäyttänyt runon. Vrt. sama lainaus toisessa yhteydessä: Romantiikkateollisuuden kirjamarkkinoilla proosa on syrjäyttänyt runon. (Korsisaari 2006, 148.) Loppuviitteitä käytetään, jos halutaan tehdä lisäyksiä, kommentteja yms., joita ei ole tarpeen kirjoittaa varsinaiseen tekstiin. Loppuviitteet merkitään arabialaisin numeroin 1 yläindeksiin. Jos viitenumero tulee lauseen loppuun, tulee indeksinumero pisteen jälkeen. 2 Loppuviitteet liitetään tekstin loppuun otsikolla Viitteet. Loppuviitteet tulee tehdä tavallisena tekstinä, ei tekstinkäsittelyohjelman viitetoiminnolla. Sähköisiin julkaisuihin viitataan samoin kuin painettuihin lähteisiin eli mainitsemalla tekijä, julkaisuvuosi ja sivunumero (mikäli lähteessä on sivut). Lähdeluettelosta Lähdeluettelo liitetään tekstin loppuun otsikolla Lähteet (Viitteiden jälkeen). Lähdeluettelossa mainitaan tiedot seuraavassa järjestyksessä: tekijä, ilmestymisvuosi (ja alkuperäinen ilmestymisvuosi), teoksen nimi, teoksen alkukielinen nimi ja alkukielisen version julkaisuvuosi, toimittaja, kääntäjä, kustantajan kotipaikka/kotipaikat ja kustantamo, julkaisusarja. Lisäksi kokoomateosten ja tieteellisten lehtien artikkelien kohdalla mainitaan sivunumerot. Verkkolähteiden kohdalla mainitaan verkko-osoite sekä päivämäärä, jolloin lähde on tarkistettu. Sähköisistä tietokannoista ladattujen PDF-artikkelien kohdalla osoitetta ja päivämäärää ei tarvita. Samavuotiset lähteet samalta tekijältä erotellaan kirjaimin: 2009a, 2009b, 2009c.

4 Esimerkkejä: Lähteet Primäärilähteet Syrjä, Juhani Omenatarha. Romaani [= OT]. Jyväskylä & Helsinki: Gummerus. Primäärilähteet voidaan erotella sekundäärilähteistä, mikäli se tuntuu tarkoituksenmukaiselta. Sekundäärilähteet Ahola, Suvi Kriitikot ja tutkijat: Hannu Raittila on nykykirjailijoista realistisin. Helsingin Sanomat Ansami, Kaisa Tatun ja Patun outo kapitalismi. Nationalistinen ideologia ja postmodernismi Aino Havukaisen ja Sami Toivosen kuvakirjassa Tatun ja Patun Suomi. Suomen kirjallisuuden pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. ( ). Nettiosoitteen jälkeen ilmoitettu päivämäärä on linkin käyttämisen (tai tarkistamisen) päivämäärä. Ashcroft, Bill, Gareth Griffith & Helen Tiffin 1991 (1989). The Empire Writes Back. Theory and Practice in Post-Colonial Literatures. London: Routledge. Englanninkieliset kirjat kirjoitetaan aina tämän isokirjainkäytännön mukaan. Barnaby, Edward The Realist Novel as Meta-Spectacle. Journal of Narrative Theory 38(1), Beaumont, Matthew (ed.) Adventures in Realism. Oxford et al.: Blackwell Publishing. Blackwell Reference Online. Toimittajista käytetään julkaisun omissa tiedoissa käytettyä kieltä. Jos nettilähde on tunnetun kustantajan reference-library tai vastaava, osoitetta tai päivämäärää ei ilmoiteta. Berger, Peter L. & Thomas Luckmann Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen. Tiedonsosiologinen tutkielma. (The Social Construction of Reality, 1996.) Jälkisanat Tapio Aittola ja Vesa Raiskila. Suom. ja toim. Vesa Raiskila. Helsinki: Gaudeamus. Alkukielisen teoksen nimi ja julkaisuvuosi sulkeissa käännöksen nimen jälkeen. Haasjoki, Pauliina Ei kahta ilman kolmatta. Ambivalenssi, biseksuaalisuus ja lukeminen. Olli Löytty (toim.), Rajanylityksiä. Tutkimusreittejä toiseuden tuolle puolen. Helsinki: Gaudeamus, Herkman, Juha, Pirjo Hiidenmaa, Sanna Kivimäki & Olli Löytty (toim.) Tutkimusten maailma. Suomalaista kulttuurintutkimusta kartoittamassa. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 87. Jyväskylä: Nykykulttuuri.

5 Jameson, Fredric Realism and Utopia in the The Wire. Criticism 52(3&4), Jyrkinen, Kari Auto on leikki, auto on hauta. Jälkistrukturalismi Jyrki Kiiskisen Kun elän -runokokoelman autorunoissa. Avain 1/2009, Kulttuuripolitiikan strategia Opetusministeriön julkaisuja 2009(12). McGann, Jerome J The Rationale of Hypertext. ( ). Melender, Tommi Neu-ro-maani. Antiaikalainen ( ). Peltonen, Milla Jälkirealismin ehdoilla. Hannu Salaman Siinä näkijä missä tekijä ja Finlandia-sarja. Sarja C, osa 272. Turku: Turun yliopisto ( ). Yliopistollisten sarjojen nimet ilmoitetaan yleensä lyhyesti, jos ne antavat merkittävää lisäinformaatiota esim. julkaisijasta tai julkaisun statuksesta. Tässä sarja erottaa ko. väitöskirjan esim. samassa doria-osoitteessa julkaistuista graduista. Platon Timaios. Suom. A. M. Anttila. Teokset V. Toim. Holger Thesleff, Tuomas Anhava, Jaakko Hintikka & Marja Itkonen-Kaila. Helsinki: Otava, Raamattu Suomen evankelilais-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuonna 1992 käyttöön ottama suomennos. Helsinki: Suomen Pipliaseura. Sanojen välissä Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun en lukenut kirjaa aikaisemmin ( ). Soikkeli, Markku (toim.) Kurittomat kuvitelmat. Johdatus 1990-luvun kotimaiseen kirjallisuuteen. Taiteiden tutkimuksen laitos, sarja A, n:o 50. Turku: Turun yliopisto. Yliopistollisten sarjojen nimet ilmoitetaan yleensä lyhyesti, jos ne antavat merkittävää lisäinformaatiota esim. julkaisijasta tai julkaisun statuksesta. Tässä julkaisun taustataho täsmentyy taideaineiden laitokseksi. Tarkka, Pekka Suomalaisia nykykirjailijoita. Kuvittanut Pekka Vuori. Kuudes laitos. Helsinki: Tammi. Editio ilmoitetaan, jos tieto on nimiösivulla tai se on selvyyden vuoksi tarpeen (esim. jos on olemassa kova- ja pehmeäkantinen painos samalta vuodelta). Vanderschelden, Isabelle Why Retranslate the French Classics? The Impact of Retranslation on Quality. Myriam Salama-Carr (ed.), On Translating French Literature and Film II. Amsterdam & Atlanta: Rodopi, Jos kustantajalle on merkitty nimiösivulla kaksi pääpaikkaa, ilmoitetaan molemmat. Jos useampia, ilmoitetaan niistä yksi et al. (ks. Beaumont yllä). Waugh, Patricia The Harvest of the Sixties. English Literature and Its Background Oxford & New York: Oxford University Press.

6 Wood, James How Fiction Works. Kindle edition. New York: Farrar, Straus and Giroux. Arkistolähteet ja haastattelut: Kansallisarkisto, Helsinki WSOY:n arkistot. Makkonen, Marja (Vappu Kannas, puhelinhaastattelu).