Juha Herkman: Tieteellinen kieli ja lähdekäytännöt

Transkriptio

1 Juha Herkman: Tieteellinen kieli ja lähdekäytännöt 1) Otsikointi - tärkeintä otsikoissa on niiden informatiivisuus - otsikot muodostavat hierarkian, joka jäsentää työn rakennetta - Pääotsikko (työn nimi) - pääotsikossa ei tarvitse kertoa kaikkea työssä olevaa asiat käyvät ilmi muista otsikoista ja itse työstä - kaksi tapaa: a) asiallinen, b) metaforinen a) PSYKOANALYYTTINEN TULKINTA STANLEY KUBRICKIN ELOKUVASTA EYES WIDE SHUT b) ELOKUVA, JOLLA ON TIEDOSTAMATON? Psykoanalyyttinen näkökulma elokuvaan Eyes wide shut - pääotsikon pitäisi olla lyhyt ja ytimekäs, alaotsikossa voidaan tarvittaessa täsmentää tutkimuksen näkökulmia - Pääluvut 1-5 (otsikot kapiteeleilla) - Alaluvut , jne. (isolla alkukirjaimella, muuten pienellä) - pro gradussa ei mielestäni kannata käyttää otsikkohierarkiassa kolmatta tasoa alempia alaotsikoita (esim alkaa olla jo liioittelua) 2) Tutkimuksen kieli - tutkimuksessa pyritään selkeään ja virheettömään yleiskieleen - työn rakenteen tulisi olla johdonmukainen ja sen kielen tukea tätä vaikutelmaa: vältä ristiriitaisuuksia työn rakenteessa ja ilmaisussa! - keskeiset käsitteet pitäisi selittää työssä ja niitä tulee sen jälkeen käyttää johdonmukaisesti - turhaa vieraskielisyyttä ja käsiteviidakkoja kannattaa välttää: tieteellinen jargon ei ole itseisarvo eikä osoita oppineisuutta tärkeämpää on se, kuinka käsitteitä osaa soveltaa ja käyttää - työssä mainitut teosnimet (kirjat ja muut painetut julkaisut, elokuvat, tv-ohjelmat ja -sarjat jne.) kursivoidaan - teosnimi ensimmäisen kerran mainittaessa tulee nimen jälkeen kertoa suluissa teoksen alkuperäinen nimi (jos eri kuin suomennettu/työssä käytetty nimi) ja ilmestymisvuosi - esim. Piukat paikat (Some Like It Hot, 1959) - tutkimuskohteen tai muun taajaan työssä toistuvan teoksen nimi voidaan ensimmäisen kerran jälkeen kirjoittaa lyhennetyssä muodossa - esim. Eyes Wide Shut (1999, jatkossa EWS)

2 3) Viittaukset ja lähdemerkinnät - mitä viittaus- ja lähdemerkintätapaa (viitemerkinnät suluissa, alaviitteinä tai loppuviitteinä) käytätkin, tärkeintä on tavan johdonmukainen käyttö läpi työn (Umberto Eco) - viestintätutkimuksessa suositaan tavallisesti viitteiden merkitsemistä sulkuihin - täydentävät tiedot, kommentit yms. voidaan sijoittaa loppuviitteisiin - tiedekunnan ohjeet: - Tiedotustutkimus-lehden ohjeet kirjoittajille: a) Suora sitaatti - muiden kuin suomenkielisten sitaattien suomentaminen lisää tekstin luettavuutta ja on suositeltavaa - tarvittaessa lähdekielisen sitaatin voi sijoittaa ala- tai loppuviitteeseen - mikäli haluaa säilyttää sitaatit lähdekielisinä, on hyvä noudattaa tapaa johdonmukaisesti läpi työn - lyhyet suorat sitaatit sijoitetaan lainausmerkeissä leipätekstiin Esimerkki: John Fisken (1987, 219) mukaan segmentoituminen on ylipäätään televisiolle ominaista, mutta se painottuu enemmän saippuaoopperoissa kuin maskuliinisissa kertomuksissa. TAI John Fisken mukaan segmentoituminen on ylipäätään televisiolle ominaista, mutta se painottuu enemmän saippuaoopperoissa kuin maskuliinisissa kertomuksissa (Fiske 1987, 219). - Huom! Lähdemerkintä sijoitetaan virkkeen sisään (ennen pistettä) mutta lainausmerkkien ulkopuolelle

3 - pitkät suorat sitaatit (enemmän kuin kaksi virkettä) sisennetään erilliseksi tekstikatkelmaksi - sisennyksissä ei käytetä lainausmerkkejä siteerauksen merkitsijöinä - sisennyksen lisäksi siteeraus kirjoitetaan leipätekstiä pienemmällä fontilla (pistekoko 10), ks. seuraavan kohdan esimerkkiä: Esimerkki: Erkki Vainikkala on tarkastellut Roman Jakobsonin kommunikaatiomallin avulla kulttuuristen tekstien vastaanottoa. Vainikkalan mukaan tekstien vastaanottoa tutkittaessa onkin otettava huomioon kyseisen prosessin viestinnällinen luonne, joka liittyy aina laajempaan kulttuuriseen ja historialliseen ympäristöön: Jokaisella tekstillä on sosiokulttuurinen ja myös esteettinen taustansa. Sen reseptio saattaa tapahtua samassa tai hyvin erilaisessa kontekstissa, ja se vaikuttaa koodien (kytkentä- ja tulkintasääntöjen) suhteelliseen yhdenmukaisuuteen tai erilaisuuteen. Kun reseptiota tutkitaan kommunikaationa eikä minä tahansa responssina, on otettava huomioon koko se suhdejärjestelmä, johon teksti ja sen vastaanotto sijoittuvat. (Vainikkala 1991, 118.) - Huom! Kun sitaatti koostuu useammasta kuin yhdestä virkkeestä, lähdemerkintä sijoitetaan ikään kuin omaksi virkkeekseen sitaatin jälkeen ja piste sijaitsee näin ollen sulkumerkkien sisäpuolella - edellä sanottu koskee myös leipätekstiin sijoitettuja sitaatteja, jos niissä on enemmän kuin yksi virke Esimerkki: John Ellisin mukaan valtakunnallinen televisio on erityisesti kotiin kiinnittyvä viestintäväline. Henkilön tai henkilöiden on hankittava itselleen tv-vastaanotin ennen kuin he voivat vastaanottaa tvsignaalin, ja tv-vastaanotinten valmistajat ovat jo kauan olettaneet että niiden markkinoiden perusyksikkö on koti. (Ellis 1992, 113.) - kun siteerauksista poistetaan jotain, poistokohta ilmaistaan hakasulkeilla joko [ ] tai [--] - mikäli kirjoittaja tekee siteeraukseen omia huomautuksia tai täydennyksiä, ne sijoitetaan niinikään hakasulkeisiin - tutkimuskohteista työhön nostetut sitaatit merkitään myös edellä esitetyn kaavan mukaisesti joko lainausmerkeissä osaksi leipätekstiä tai sisennettyinä omiksi tekstikokonaisuuksikseen

4 b) Epäsuora lainaaminen tai referointi - suoran siteeraamisen sijaan voidaan käyttää myös epäsuoraa lainaamista tai lähteiden referointia omin sanoin, mikä lisää usein tekstin luettavuutta - epäsuoraa lainaamista kannattaa suosia ja runsasta suorien sitaattien käyttämistä välttää - suoraa sitaattia kannattaa käyttää vain, kun asia on sanottu niin laittamattomasti, että sitä ei voi paremmin ilmaista, sekä silloin, kun halutaan erityisesti vedota lähteen auktoriteettiin - epäsuorassa lainaamisessa lähdemerkinnät sijoitetaan saman periaatteen mukaan kuin suorissa sitaateissa Esimerkki 1: John Fiske (1987, 219) painottaa, että segmentoituminen näkyy enemmän saippuaoopperoiden kerronnallisessa rakenteessa kuin maskuliinisissa toimintasarjoissa, vaikka segmentoituminen luonnehtii television kerrontaa laajemminkin. Esimerkki 2: John Ellis kuvailee elävästi, kuinka valtakunnallinen televisio on alusta alkaen liitetty kotiin. Myös tv-vastaanottimien valmistajat ovat lähteneet siitä, että ihmisten oletetaan hankkivan vastaanottimia nimenomaan koteihinsa. Kotiin taas on kytketty ajatus ydinperheestä (isä, äiti, kaksi eri sukupuolta olevaa lasta), mikä on määritellyt television ohjelmistopolitiikkaa samoin kuin tv-mainoksia. (Ellis 1992, ) 4) Lähdeluettelo - lähdeluettelo sijoitetaan työn loppuun otsikolla LÄHTEET - lähteet voidaan luetellaan hierarkkisesti esim. järjestyksessä: LÄHTEET Tutkimuskohteet Painamattomat lähteet Painetut lähteet - luettavuuden kannalta on kuitenkin usein selkeämpää, että erityyppisiä lähteitä ei eroteta toisistaan eri luetteloihin (historian tutkimuksessa eri lähdetyyppien erottelu on tärkeää) - internet-lähteistä mainitaan tekijänimen, ilmestymisvuoden ja otsikon lisäksi URL-osoite ja päivämäärä, jolloin tieto on haettu tai linkki tarkistettu - tutkimuskohteet saattaa olla syytä kuvata tarkemmin työn lopussa lähdeluettelosta erotettuna (esim. av-tuotteet) - tarkempaa tietoa tutkimuskohteista ja -menetelmistä voi sijoittaa myös työn loppuun erillisiin liitteisiin

5 Esimerkkejä: - lähdeluettelon laatimiseen on lukuisia ohjeita, jotka vaihtelevat oppiaineittain, laitoksittain ja julkaisuittain (esim. tieteellisten aikakauslehtien ohjeet) - tärkeintä on valitun tavan johdonmukainen noudattaminen - lähdekirjallisuudesta pitää mainita ainakin tekijä (sukunimi, etunimi), ilmestymisvuosi, teoksen nimi (mielellään kursivoituna), kustantaja ja kustantajan kotipaikka - kirjassa julkaistuista artikkeleista pitää mainita ainakin tekijä (sukunimi, etunimi), ilmestymisvuosi, artikkelin nimi (mahdollisesti lainausmerkeissä), kirjan toimittajat, kirjan nimi (mielellään kursivoituna), kustantaja ja kustantajan kotipaikka sekä artikkelin sivunumerot kirjassa - tieteellisessä aikakauslehdessä julkaistuista artikkeleista pitää mainita ainakin tekijä (sukunimi, etunimi), ilmestymisvuosi, artikkelin nimi (mahdollisesti lainausmerkeissä), aikakauslehden nimi (mieluusti kursivoituna), vuosikerta- tai numero sekä artikkelin sivunumerot lehdessä - lisäksi on lukijaystävällistä kertoa lähdeteoksen alkuperäinen ilmestymisvuosi, mikäli teos on vanha tai käytetään uusintapainoksia - käännösten yhteydessä myös kääntäjän nimi ja alkuperäinen teksti voidaan mainita Fiske, John (1987): Television Culture. Routledge, London. Ellis, John (1992): Visible Fictions. Cinema: television: video (revised edition). Routledge, London (alkup. 1982). Barthes, Roland (1993): Tekstin hurma. Vastapaino, Tampere. Suom. Raija Sironen (alkup. Le plaisir du texte 1973). Vainikkala, Erkki (1991): Poeettinen funktio ja reseptiotutkimus. Teoksessa Kytömäki, Juha (toim.): Nykyajan sadut. Joukkoviestinnän kertomukset ja vastaanotto, Gaudeamus & Yleisradio, Helsinki. Nichols, Bill (2001): Todellisuuden ja television rajoilla. Lähikuva 1/2001, Suom. Juha Wakonen. Trend, David (1998): Kansallisuus, pedagogia ja media. Tiedotustutkimus 21:1, Suom. Riika Juvonen.

6 - Lähteet luetellaan kirjoittajien sukunimien mukaisessa aakkosjärjestyksessä riippumatta siitä, missä muodossa (monografia, artikkeli kirjassa tai lehdessä) lähde on ilmestynyt. Edellä esitellyt esimerkit eivät ole aakkosjärjestyksessä, koska niissä on haarukoitu lähdemerkintöjen variaatioita aiemman selostuksen mukaisesti. - mikäli samalta kirjoittajalta on useampi lähde, lähteet luetellaan ilmestysvuosien mukaisessa järjestyksessä uudemmista varhaisempiin tai päinvastoin - mikäli kirjoittajalta on useampi lähde samalta ilmestymisvuodelta, eritellään julkaisut sekä viitemerkinnöissä että lähdeluettelossa vuosiluvun perään sijoitetuilla kirjaimilla aakkosten alkupäästä lukien - esim. (Barthes 1993a) ja (Barthes 1993b): Barthes, Roland (1993a): Tekstin hurma. Vastapaino, Tampere. Suom. Raija Sironen (alkup. Le plaisir du texte 1973). Barthes, Roland (1993b): Tekijän kuolema, tekstin syntymä (kirjoituskokoelma). Vastapaino, Tampere. Suom. ja toim. Lea Rojola ja Pirjo Thorel.