METSÄHALLITUS LAATUMAA Piiparinmäen-Murtomäen tuulivoimapuistohanke

Transkriptio

1 TÄYDENNETTY NATURA-ARVIOINTI 16UEC METSÄHALLITUS LAATUMAA Piiparinmäen-Murtomäen tuulivoimapuistohanke Talaskankaan alue Täydennetty Natura-arviointi

2 16UEC0146 Kaikki oikeudet pidätetään. Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Pöyry Finland Oy:n antamaa kirjallista lupaa.

3 16UEC0146 Sisältö 1 JOHDANTO HANKKEEN KUVAUS LIITTYMINEN MUIHIN HANKKEISIIN ARVIOINNIN TOTEUTUSTAPA NATURA-ALUEEN KUVAUS VAIKUTUSTEN MÄÄRITTELEMINEN JA VAIKUTUSALUE VAIKUTUSARVIOINTI Vaikutukset lintudirektiivin liitteen I lajeihin Uhanalaiset ja erityisesti suojeltava lajit Lintudirektiivissä mainitsemattomat alueella säännöllisesti tavattavat muuttolinnut NATURA-ALUEESEEN KOHDISTUVAT YHTEISVAIKUTUKSET EPÄVARMUUSTEKIJÄT HAITTOJEN LIEVENTÄMISMAHDOLLISUUDET VAIKUTUSTEN SEURANTA JOHTOPÄÄTÖKSET KIRJALLISUUS Liite 1 Liite 2 Liite 3 Natura-alueen, hankealueen ja voimaloiden sijainti Vaikutukset uhanalaisiin, salassa pidettäviin lajeihin. Salassa pidettävä, VAIN VIRANOMAISKÄYTTÖÖN Metson soidinalueet. Salassa pidettävä, VAIN VIRANOMAISKÄYTTÖÖN Pöyry Finland Oy Harri Taavetti, linnustoasiantuntija Aappo Luukkonen FM, biologia Juha Parviainen FM, biologia (8/2014 saakka) Yhteystiedot PL 20, Tutkijantie 2 A Oulu

4

5 1 1 JOHDANTO Osana Piiparinmäen-Lammaslamminkankaan tuulivoimapuiston ympäristövaikutusten arviointimenettelyä on laadittu luonnonsuojelulain 65 :n mukaiset Natura-arvioinnit koskien kaikkiaan seitsemää hankealueen lähialueella sijaitsevaa Natura-aluetta. Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Pohjois-Savon elinkeino, liikenne ja ympäristökeskukset (PoPELY, KaiELY ja PoSELY) ovat antaneet lausuntonsa Naturaarvioinneista. Talaskankaan Natura-arvioinnissa todettiin, että hankkeen vaikutukset Natura-alueella kohdistuvat ensisijaisesti linnustoon, mutta jäävät kokonaisuutena vähäisiksi. Yksittäisistä lajeista eniten vaikutuksia arvioidaan kohdistuvan mehiläishaukkaan. Haittojen lieventämismahdollisuuksina mainitaan voimaloiden toiminnan optimointi siten, että niiden meluvaikutukset ulottuvat mahdollisimman vähän Natura-alueelle. Lisäksi voimajohtoreitti voidaan merkitä huomiopalloilla. Luontodirektiivin luontotyyppeihin ja liitteen II eläinlajeihin ei arvioida aiheutuvan vaikutuksia. KaiELY:n ja PoSELY:n lausuntojen (KAIELY/27/07.01/2013 ja POSELY/1/07.04/2013) mukaan häiriövaikutuksia tarkastellessa tulisi käsitellä myös yöaikaisen 35 db:n suunnitteluohjearvon ylittymisen vaikutuksia Natura-alueen linnustoon. Lisäksi huomautettiin alueelta olevasta tuoreemmasta Metsähallituksen linnustoaineistosta, jota olisi syytä hyödyntää arvioinnin epävarmuuksien minimoimiseksi. Metson soidinalueita olisi tullut selvittää tarkemmin myös Naturaalueelta niiltä osin kuin häiriövaikutusta arvioidaan esiintyvän. Lisäksi kiinnitettiin huomiota Suomen Riistakeskuksen Pohjois-Savon alueen YVA-selostuksesta antamaan lausuntoon, jossa viitataan mm. metson ja teeren elinpiireistä tehtyihin tutkimuksiin ja väitetään käsityksen em. lajien reviirien pienestä koosta olevan virheellisen. Siksi tulisi selvittää, aiheutuuko tästä muutoksia kanalintuja koskeviin johtopäätöksiin. Lausunnoissa edellytetään myös, että kaakkurin pesimälampien etäisyys lähimmistä tuulivoimaloista tulisi selvittää ja arvioida vaikutuksia tarkennetun tiedon pohjalta. Natura-alueen suojeluperusteena olevan erityisesti suojeltavan lajin osalta katsotaan, että kattavamman maastohavainnointiaineiston hankkiminen lajin todellisista lentoreiteistä ja saalistuslennoista hankealueella auttaisi tarkentamaan arvioita. Lajin osalta tulisi arvioida hankkeen vaikutuksia myös pesäpaikan ulkopuolisiin elinympäristöihin. Lisäksi hankkeen vaikutusten lieventämistoimenpiteenä tulisi tarkastella ainakin Natura-aluetta lähimpänä sijaitsevien kuuden tuulivoimalan jättämistä pois suunnitelmasta. Luontodirektiivin luontotyyppien ja liitteen II eläinlajien osalta arviointi todetaan riittäväksi. Tämä raportti täydentää laadittua Natura-arviointia edellä mainittujen lausuntojen mukaisesti. Talaskankaan Natura-alue (FI , SCI/SPA) sijaitsee suunnitellun tuulipuistoalueen välittömässä läheisyydessä alueen itä-kaakkoispuolella, Kajaanin kaupungin sekä Sonkajärven ja Vieremän kuntien alueilla. Lähimmillään tuulivoimaloita on suunniteltu noin 500 metrin etäisyydelle Natura-alueelta (liite 1). Edelliseen arviointiin verrattuna lähimpänä Talaskankaan Natura-aluetta sijaitsevista voimaloista numerot 6 ja 54 on poistettu ja voimalan 55 sijaintia muutettu 260 metriä länsi-luoteeseen. Tämän myötä Natura-aluetta lähimpien voimaloiden etäisyys Naturaalueelle on kasvanut edelliseen arviointiin verrattuna.

6 2 2 HANKKEEN KUVAUS Raportti koskee Murtomäen tuulivoimapuiston osayleiskaava-aluetta. Murtomäen tuulivoimapuiston alue käsittää eteläisen osan YVA-menettelyllä tutkitusta Piiparinmäen-Lammaslamminkankaan tuulivoimapuistohankkeen alueesta. Osayleiskaava-alueen rajaukseen on sisällytetty tuulivoimaloiden laskennallinen 40 dba meluvaikutusten alue. YVA:n tuloksien seurauksena YVA-hankealueen keskiosa (Lammaslamminkankaan alue) on jätetty pois jatkosuunnittelusta ja hankealue on jakautunut kahteen osaan, joilla etäisyyttä toisiinsa on noin 10 km. Eteläinen osa (Murtomäen alue) sijoittuu Vieremän ja Kajaanin alueille ja pohjoinen osa (Piiparinmäen alue) Pyhännän ja Kajaanin alueille. Hankkeen nimeksi on muutettu Piiparinmäen-Murtomäen tuulivoimapuistohanke. Piiparinmäen-Murtomäen tuulipuistohankkeen kokonaisuuteen kuuluu yhteensä 81 tuulivoimalaa, joista Murtomäen alueella on 38 voimalaa ja Piiparinmäen alueella 43 voimalaa. Murtomäen alueen voimaloista 28 sijoittuu Vieremän kunnan ja 10 Kajaanin kaupungin alueelle. Voimaloiden sijoittelussa on huomioitu YVA-menettelyn vaikutusarvioinnit ja kaavoituksen yhteydessä laadittujen täydennysselvitysten tulokset. Pääosa Murtomäen alueen tuulivoimaloista sijoittuu valtion omistamalle ja Metsähallituksen hallinnoimalle maalle. Tuulivoimapuiston suunnittelualue on nykyisin pääosin metsätalouskäytössä ja sillä on hyvä metsäautotieverkosto. Suunnittelussa käytetty tuulivoimaloiden yksikköteho on noin 3 MW, voimaloiden tornikorkeus enintään 160 m ja roottorin lavan pituus enintään 70 m. Tuulivoimaloiden lisäksi Murtomäen tuulivoimapuiston alueelle rakennetaan 2 sähköasemaa, joihin tuulivoimalat liitetään 30 kv maakaapeleilla. Maakaapelit pyritään sijoittamaan pääasiassa teiden yhteyteen. Sähköasemat yhdistetään toisiinsa 110 kv voimajohdolla. Sähkönsiirto tuulivoimapuistosta kantaverkkoon toteutetaan rakentamalla alueen pohjoisrajan sähköasemalta 110 kv voimajohto nykyistä Vuolijoki-Pyhäjärvivoimajohtolinjaa pitkin hankealueen itäpuolella sijaitsevalle Fingridin Vuolijoen sähköasemalle. Voimajohto toteutaan rakentamalla joko uusi 110 kv johto Elenian olemassa olevan 110 kv voimajohdon rinnalle leventämällä johtokatua, tai korvaamalla Elenian olemassa oleva johto uudella 110 kv johdolla. Sähkönsiirron toteutustapa tarkentuu hankkeen teknisen toteutussuunnittelun edetessä. YVA-menettelyssä tarkasteltu vaihtoehto, 400 kv voimajohto tuulipuistoalueen ja Vuolijoen sähköaseman välillä, ei ole enää mukana suunnittelussa. Murtomäen tuulivoimapuiston tiestö tukeutuu alueen länsipuolella kulkevaan Keisarintiehen/Vuolijoentiehen (Isomäki-Vuolijoki-yhdystie, M8870). Tuulivoimapuistoon rakennetaan tarvittavat rakennus- ja huoltotiet hyödyntäen mahdollisuuksien mukaan olemassa olevaa metsäautotieverkostoa. Tuulivoimapuisto toteutuu todennäköisesti vaiheittain. 3 LIITTYMINEN MUIHIN HANKKEISIIN Otanmäki-Vuorokas 1 niminen kaivoslain (621/2011) mukainen varausalue (Otanmäen vanha kaivosalue) sijoittuu n. 7 km Talaskankaan alueen Natura-alueen pohjoispuolelle. Varaus ei oikeuta malminetsintään, kaivamiseen eikä louhimiseen vaan antaa vain

7 3 etuoikeuden malminetsintälupaan. Varaaja on suunnitellut jättävänsä alueelle malminetsintälupahakemuksia vuosien 2012, 2013 ja 2014 aikana. 4 ARVIOINNIN TOTEUTUSTAPA Tämä arviointi on laadittu asiantuntija-arviona ja sen työnjako on ollut seuraava: Aappo Luukkonen (FM biologia) (Juha Parviainen (FM biologia), 8/2014 saakka) Harri Taavetti (linnustoasiantuntija) vaikutukset eläimistöön Työhön ovat osallistuneet myös muut Pöyry Finland Oy:n biologit. Arvioinnin käytössä ovat olleet Natura-alueen tietolomake sekä alueen kartta- ja ilmakuva-aineistot. Linnuston osalta arvioinnin apuna on käytetty Metsähallituksen linjalaskenta-aineistoa. Aineisto kattaa 66 km vuosina 2002, 2006 ja 2007 laskettuja laskentalinjoja. Aineisto on siis varsin kattava. Linjojen sijoittelun tavoitteena on ollut, että koko suojelualue, siis myös Naturan ulkopuoliset osat Talaskankaan suojelukokonaisuutta, on riittävällä tarkkuudella huomioitu. Parimääräarvioiden laskemisessa on käytetty koko alueen maapinta-alaa. Myös hankkeen YVA-prosessin yhteydessä laaditun luontoselvityksen aineistoja on soveltuvin osin hyödynnetty Natura-arvioinnin yhteydessä. Selvitykset on kohdennettu hankealueelle, mutta niiden tuloksia voidaan soveltuvin osin käyttää arvioinnissa yllä mainittuja aineistoja tukevana aineistona. Lisäksi arvioinnin apuna on käytetty kirjallisuusluettelossa mainittuja lähteitä. Arviointi on tehty tietolomakkeessa mainituista lajeista. Hankkeen vaikutuksia Natura-alueen suojeluperusteina oleville luontoarvoille arvioitaessa on sovellettu varovaisuusperiaatetta. Myös vaikutuksia Natura-alueen eheyteen sekä yhteisvaikutuksia muiden hankkeiden kanssa on arvioitu varovaisuusperiaatteen näkökulmasta. 5 NATURA-ALUEEN KUVAUS Talaskankaan alueen Natura alue on suojeltu sekä luontodirektiivin että lintudirektiivin nojalla (SCI/SPA). Alue on kooltaan ha. Natura-alueen rajaus ja sijainti suhteessa hankealueeseen on esitetty liitteessä 1. Natura-alueen suojeluperusteina on lueteltu seuraavat lintudirektiivin liitteen I lintulajit: ampuhaukka Falco columbarius helmipöllö Aegolius funereus hiiripöllö Surnia ulula kaakkuri Gavia stellata kapustarinta Pluvialis apricaria kuikka Gavia arctica kurki Grus grus lapinpöllö Strix nebulosa lapintiira Sterna paradisaea laulujoutsen Cygnus cygnus liro Tringa glareola

8 4 mehiläishaukka Pernis apivorus metso Tetrao urogallus palokärki Dryocopus martius pikkulepinkäinen Lanius collurio pikkusieppo Ficedula parva pohjantikka Picoides tridactylus pyy Bonasa bonasia sinisuohaukka Circus cyaneus suopöllö Asio flammeus teeri Tetrao tetrix varpuspöllö Glaucidium passerinum viirupöllö Strix uralensis uhanalaisia lajeja, joiden tiedot ovat salassa pidettäviä Lisäksi suojeluperusteina on lueteltu seuraavat liitteessä I mainitsemattomat säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut: metsähanhi Anser fabalis jouhisorsa Anas acuta tuulihaukka Falco tinnunculus nuolihaukka Falco subbuteo idänuunilintu Phylloscopus trochiloides Seuraavassa esitetty Natura-alueen kuvaus perustuu Natura-tietolomakkeen tietoihin. Talaskangas-Sopenmäen alue on vedenjakajaseutua ja se on ympäröiviin alueisiin verrattuna korkeaa seutua, mutta itse alueella ei ole suuria korkeuseroja. Alueen korkein kohta on Sopenmäki. Aluetta luonnehtivat kangasmaiden valoisat vanhat metsiköt, tiheät kuusivaltaiset sekametsät, puustoiset rämeet ja avonevat. Suurin osa alueen metsäpinta-alasta on tuoretta kangasmetsää. Suurimmat kangasmaakuviot ovat Talaskangas ja Heinosenaho. Lehtipuita, etenkin koivua on metsissä runsaasti, Sopenmäen alueen eräissä osissa on merkittävässä määrin ikääntyviä haapoja. Kokonaispinta-alasta puolet on suota. Suot ovat pääosin varsin karuja rämeitä ja nevoja, joilla on usein rimpiä. Monille alueen rämeistä ovat tunnusomaisia komeat kelot. Pikkujärviä ja lampia on runsaasti, joskin niiden yhteinen pinta-ala on pieni. Purot ja joet ovat luonnontilaisia lukuun ottamatta Sopenjokea, jota on paikoin perattu ja jonka varsilta on hakattu puusto. Talaskankaan alueella esiintyy noin 50 uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunnan mietinnössä uhanalaiseksi nimettyä lajia. Valtakunnallisesti vaarantuneisiin lajeihin kuuluvat ainakin kolme sieni-, yksi jäkälä-, kaksi hyönteis- ja kaksi nisäkäslajia sekä erittäin uhanalaisiin lajeihin yksi sammallaji. Uhanalaisista lajeista merkittävä osa on vanhojen metsien tunnuslajeja. Alueen linnusto kuvastaa myös varttuneiden ja vanhojen metsien runsautta. Talaskangas-Sopenmäen alueella on ollut jonkin verran merkitystä kuntalaisten virkistys-, retkeily- ja monikäyttöalueena. Etenkin Sopenmäen alueella on Otanmäen taajaman kannalta merkitystä metsästys-, kalastus-, marjastus- ja sienestyspaikkana. Talaskankaan arvokkaimpia piirteitä on tiheiden kosteiden metsien, kangaskorpien ja varsinaisten korpien muodostama mosaiikki. Tämä yhdistettynä suoluontoon ja muuhun metsäluontoon tekee Talaskankaan alueesta ainutlaatuisen. Natura-alue kuuluu osin vanhojen metsien suojeluohjelmaan Koukomäki (AMO000020) ja Sopenmäki (AMO000010) sekä soidensuojeluohjelmaan Talasjärvien

9 5 alue (SSO080228). Natura-alueesta suuri osa on toteutettu luonnonsuojelualueena valtion maiden osalta Talaskankaan luonnonsuojelualue (ESA080040) ja yksityisten maiden osalta yksityisenä luonnonsuojelualueena Joutensuo (YSA082779). Talaskankaan laajennusosan luonnonarvot turvataan alue-ekologisen suunnittelun avulla metsälain nojalla. 6 VAIKUTUSTEN MÄÄRITTELEMINEN JA VAIKUTUSALUE Tuulivoimapuistojen linnustovaikutukset voidaan jakaa yleisesti suoriin sekä epäsuoriin vaikutuksiin, ja toisaalta rakentamisen- ja käytönaikaisiin vaikutuksiin. Suorat linnustovaikutukset ovat törmäyskuolleisuudesta johtuvia vaikutuksia. Epäsuorat vaikutukset voivat heijastua lajistokoostumuksessa ja yksilömäärissä pidemmällä aikavälillä. Epäsuoria vaikutuksia ovat häirintä (melu ja tuulivoimaloiden pyörimisliike), estevaikutus ja elinympäristömuutokset. Vaikutukset jakautuvat myös ajallisesti rakennusvaiheen ja tuotantovaiheen erityyppisiin vaikutuksiin. Vaikutusten kohteena voivat olla joko tuulipuiston kautta muuttavat lajit, sen vaikutuspiirissä levähtävät lajit tai pesimälajisto. Osa lajistosta esiintyy alueella ympärivuotisesti. Talaskankaan Natura-alue sijoittuu Murtomäen hankealueen itä- ja kaakkoispuolelle. Hankealue rajoittuu osittain Natura-alueen rajaukseen ja lähimmät voimalayksiköt sijaitsevat noin 500 metrin etäisyydellä rajauksesta. 7 VAIKUTUSARVIOINTI 7.1 Vaikutukset lintudirektiivin liitteen I lajeihin Natura-alueen suojeluperusteina olevien lintulajien elinympäristöjen laatuun ei kohdistu hankkeesta suoria vaikutuksia, eli lintulajien fyysiset pesimäympäristöt Natura-alueella eivät hankkeen seurauksena muutu nykyisistä. Hankkeen aiheuttamat elinympäristömuutokset voivat jossain vaiheessa kohdistua joihinkin, vuodenkierron eri vaiheissa laajemmalla alueella liikkuviin lajeihin, kuten kanalintuihin. Tuulivoimalarakentaminen voi jossain määrin lisätä Natura-alueen suojeluperusteena olevan linnuston törmäysriskiä voimaloihin erityisesti muuttavien lajien osalta Naturaalueen ulkopuolisilla alueilla. Hankealue sijaitsee Natura-alueen läheisyydessä länsilounaispuolella, joten Natura-alueella pesivät lajit muuttanevat ainakin osittain hankealueen kautta. Lähimpiin voimaloihin on Natura-alueelta etäisyyttä n. 500 m. Natura-alueella pesivien lintujen riskiä törmätä voimaloihin muutolta saapuessaan / muutolle lähtiessään mallinnettiin laskennallisen mallin avulla. Mallissa muuttoreitiksi oletettiin Natura-alueelta lounaan ja etelän välinen sektori, joka on hankealueen kohdalla leveydeltään noin 13 km. Tälle sektorille sijoittuu 22 voimalaa. Lentokorkeudet mallinnettiin satunnaisiksi välille m. Mallinnuksen perusteella lintujen laskennallinen todennäköisyys joutua törmäyskurssille pyörivien tuulivoimaloiden lapojen kanssa on 6,6 %. Törmäyskurssilla lentävän linnun törmäysriski vaihtelee lajista riippuen välillä 4 12 %, eli ottamalla huomioon todennäköisyys joutua törmäyskurssille ja todennäköisyys törmätä voimalaan, saadaan todelliseksi yhden linnun törmäysriskiksi noin 0,26 0,79 %. Malli ei ota huomioon väistöliikettä, joka nykytiedon mukaan on jopa 98 %. Lisäksi uusimpien tutkimusten mukaan linnut pääasiassa pyrkivät kiertämään tuulivoimalat jo kauempaa (esim. Hatch

10 6 & Brault 2007, Plonczkier & Simms 2012). Näin ollen yksittäisen linnun teoreettinen riski törmätä voimalaan lentäessään hankealueen kautta on erittäin pieni. Natura-alue ei sijaitse maantieteellisesti siten, että lintujen muuttoreitti voisi kulkea sinne ainoastaan tuulivoimapuiston kautta. Merkittäviä estevaikutuksia voidaan katsoa syntyvän ainoastaan, mikäli tuulivoimapuisto sijoittuu vähintään maakunnallisesti merkittävien kerääntymisalueiden läheisyyteen ja kerääntymisaluetta käyttävien lintujen päivittäisille lentoreiteille. YVA-vaiheen maastoselvityksissä ei havaittu juuri laisinkaan lintujen liikehdintää Natura-alueelta tuulipuiston suuntaan eikä muuttoselvitysten perusteella alue sijaitse valtakunnallisesti tai maakunnallisesti merkittävillä muuttoreiteillä, joten estevaikutuksia ei arvioida syntyvän. Koska petolinnuilla yleisesti tiedetään olevan varsin laajat saalistusreviirit, on mahdollista, että Natura-alueella pesivien petolintujen saalistusreviirit ulottuvat hankealueelle tai saalistuslennot kulkevat ainakin jossain määrin hankealueen kautta. Joidenkin lajien kohdalla myös sähkönsiirtoon liittyvät voimajohtorakenteet voivat lisätä törmäysriskiä. Voimajohtoreitti sijoittuu kuitenkin lähimmilläänkin noin 3 km etäisyydelle Natura-alueelta, mikä vähentää mahdollisten vaikutusten merkittävyyttä selvästi. Lisäksi avoimilla paikoilla (suot ja vesistöt) huomiopallojen käyttö vähentää tutkimusten mukaan törmäysten määrän käytännössä nollaan. Lisäksi Natura-aluetta lähimpänä sijaitsevat neljä voimalayksikköä (voimalat nro 4, 5, 7 ja 55) saattavat aiheuttaa häiriövaikutuksia (melu ja liike) Natura-alueen suojeluperusteena olevalle linnustolle (liite 1). Melusta ja lisääntyneestä ihmistoiminnasta aiheutuvia häiriövaikutuksia arvioidaan esiintyvän ainoastaan Naturaalueen länsireunalla tuulivoimaloiden vaikutuspiirissä (noin 600 m) pesiville lajeille (Hötker ym. 2006, Drewitt & Langston 2008). Häiriövaikutukset arvioidaan kuitenkin hyvin vähäisiksi koko Natura-alue huomioon ottaen. Valtioneuvoston asettamia melun ohjearvoja (Valtioneuvoston päätös 993/1992) sovelletaan meluhaittojen ehkäisemiseen maankäytön, liikenteen ja rakentamisen suunnittelussa sekä rakentamisen lupamenettelyissä. Ohjearvojen (Taulukko 7-1) mukaan hyväksyttävä äänitaso olemassa olevilla asuntoalueilla on päiväaikaan 55 db ja yöaikaan 50 db ja loma-asumiseen käytettävillä alueilla päiväaikaan 45 db ja yöaikaan 40 db. Taulukko 7-1. Valtioneuvoston asettamat melun ohjearvot. (Valtioneuvoston päätös 993/1992) Melun ekvivalenttitaso Päivällä klo 7-22 Yöllä klo 22-7 Asumiseen käytettävät alueet, virkistysalueet taajamissa ja niiden välittömässä läheisyydessä sekä hoito- tai oppilaitoksia palvelevat alueet 55 db 50 db (uusilla alueilla 45 db) Loma-asumiseen käytettävät alueet, leirintäalueet, virkistysalueet taajamien ulkopuolella ja luonnonsuojelualueet 45 db 40 db Ympäristöministeriön tuulivoiman suunnittelua koskevan ohjeen (Ympäristöministeriö 2012) mukaan Valtioneuvoston päätöksen mukaiset melutason ohjearvot eivät kuitenkaan suoraan sovellu tuulivoimamelun häiritsevyyden arviointiin ja ohjeessa on

11 7 esitetty suositus tuulivoimarakentamisessa käytettävistä suunnitteluohjearvoista (Taulukko 7-2). Taulukko 7-2. Tuulivoimarakentamisen ulkomelutason suunnitteluohjearvot. 2012) (Ympäristöministeriö Asumiseen käytettävät alueet, loma-asumiseen käytettävät alueet taajamissa ja virkistysalueet Loma-asumiseen käytettävät alueet taajamien ulkopuolella, leirintäalueet, luonnonsuojelualueet* Melun ekvivalenttitaso Päivällä klo 7-22 Yöllä klo db 40 db 40 db 35 db * yöarvoa ei sovelleta luonnonsuojelualueilla, joita ei yleisesti käytetä oleskeluun tai luonnon havainnointiin yöllä 40 db:n suunnitteluohjearvo ylittyy hyvin pienellä alueella Natura-alueen länsireunalla. Yöaikainen 35 db:n ylittyy laajemmalla alueella kattaen korkeintaan 10 % alueen länsireunasta, eli alue on senkin osalta varsin vähäinen koko Natura-alue huomioiden (liite 1). Arvo on määritelty lähinnä ihmisten yöaikaiseen oleskeluun ja luonnon havainnointiin luonnonsuojelualueilla. Esimerkiksi Pohjois-Savon maakuntakaavoituksessa (Pohjois-Savon maakuntakaava) luonnonrauha-alueiksi määritellään alue, jonka liikenteestä tai muusta ihmisen toiminnasta aiheutuva taustakohina on max db. Maaseutumaiseksi hiljaiseksi alueeksi määritellään alue, jolla voi kuulua vaimeasti myös pääliikenneväylien tai teollisuuden aiheuttama taustakohina, jonka taso on alle db. Ympäristöministeriöstä on tulossa uusi luonnos Valtioneuvoston asetukseksi tuulivoimaloiden melutason ohjearvoista. Sen mukaan kansallispuistoille sovellettaisiin 40 db:n ohjearvoa ja muille virkistysalueille 45 db:n arvoa. Erillistä yöohjearvoa ei niiden osalta enää sovellettaisi. Tutkimusten mukaan (esim. Dooling, R. 2002) linnut tarvitsevat, ainakin puhtaiden toonien (ääntä joka sisältää vain tiettyä taajuutta, kuten tuulivoimalan koneistosta kuuluva ujellus) osalta lähes tuplasti voimakkaamman signaalin ihmiseen verrattuna, jotta ne pystyvät sen erottamaan yleisestä taustakohinasta. Eli jos alueella on muuta peittävää melua, kuten puiden kohinaa, lintujen on ihmistä vaikeampi erottaa muuta melua sen seasta. Siksi tuulivoiman melulla ei ole niin suurta vaikutusta, koska noin 70 % melusta sisältää laajakaistaista, pyörivien lapojen aiheuttamaa aerodynaamista kohinaa ja vain osa melusta on kapeakaistaisempia tooneja konehuoneesta. Lisäksi, mitä kauemmas tuulivoimalasta edetään, sitä matalataajuisemmaksi voimalan aiheuttama melu muuttuu. Linnut (pl. pöllöt ja kyyhkyt) kuulevat matalataajuisia ääniä ihmistä heikommin, joten ihminen kuulee tuulivoimalan melun huomattavasti kauempaa kuin esimerkiksi pikkulintu. Saman tutkimuksen mukaan pöllöjen kuuloaisti on varsin samankaltainen kuin ihmisillä, joten niiden kohdalla voidaan soveltaa suoraan liitteen 1 melumallinnusta. Näin ollen voidaan arvioida, että voimaloiden aiheuttaman, Naturaalueelle ulottuvan melun ei arvioida aiheuttavan merkittäviä haitallisia vaikutuksia Natura-alueen linnustolle. Hankkeen rakentamisaikaiset häiriövaikutukset ajoittuvat rakennusvuosina kahdelle pesimäkaudelle. Natura-alueen länsiosaan ulottuvat rakentamisen aikaiset häiriövaikutukset arvioidaan tilapäisiksi ja merkitykseltään vähäisiksi.

12 8 Seuraavassa hankkeen vaikutukset on tarkasteltu suojeluperusteena olevien lajien osalta lajeittain. Ampuhaukka Falco columbarius Ampuhaukka on määritelty Natura-alueen suojeluperusteena olevaksi lajiksi alueella pesivänä lajina. Natura-tietolomakkeen mukaan Natura-alueella pesii 0 1 ampuhaukka. Lajin pesimäympäristöt Natura-alueella eivät hankkeen seurauksena muutu nykyisestään. Hankkeen häiriövaikutukset eivät arvion mukaan vaikuta lajin esiintymiseen Natura-alueella. Natura-alueen länsiosassa pesivien yksilöiden saalistusalue saattaa ulottua osaksi myös hankealueelle, mutta saalistus tapahtunee todennäköisesti pääasiassa kuitenkin Naturaalueella (laji saalistelee pääasiassa soilla ja soiden reunarämeillä). Törmäysriski arvioidaan mahdollisten hankealueelle kohdistuvien saalistuslentojenkin osalta vähäiseksi, koska laji saalistaa pääasiassa törmäyskorkeuden alapuolella. Lisäksi laji on pienikokoinen ja taitava lentäjä, joten vaikka lintu lentäisi voimalan roottorin pyyhkäisyalan läpi, törmääminen voimalarakenteisiin on hyvin epätodennäköistä. Hankealueen läpi lentäessään ampuhaukan laskennallinen törmäystodennäköisyys on korkeintaan 0,3 % luokkaa. Kokonaisuudessaan hankkeesta ei arvioida aiheutuvan heikentäviä vaikutuksia pitkällä aikavälillä. Helmipöllö Aegolius funereus Helmipöllö on määritelty Natura-alueen suojeluperusteena olevaksi lajiksi alueella pysyvästi, ympäri vuoden esiintyvänä lajina. Natura-tietolomakkeen mukaan Naturaalueella pesii Helmipöllö on paikka- ja vaelluslintu. Natura-alueen länsiosassa pesivien yksilöiden saalistusalue saattaa ulottua osaksi myös hankealueelle. Törmäysriskin arvioidaan olevan kuitenkin käytännössä miltei olematon, koska laji käyttää ravinnokseen lähes pelkästään pikkujyrsijöitä, joita se saalistaa maasta. Näin ollen saalistaminen tapahtuu selvästi törmäyskorkeuden alapuolella. Natura-aluetta lähimmät voimalat saattavat aiheuttaa melusta johtuvaa häiriötä Naturaalueen läntisimmissä osissa pesiville pareille, joiden saalistusalueeseen hankealue todennäköisesti kuuluu. Mahdollisten häiriövaikutuksen arvioidaan kuitenkin koskevan vain vähäistä osaa Talaskankaan Natura-alueen länsireunassa ja alueen koko huomioon ottaen vaikutuksen merkittävyys on helmipöllön esiintymisen kannalta vähäistä. 35dB melukäyrä ulottuu noin 10 %:lle alueen pinta-alasta ja eräiden tutkimusten (Dooling, R. 2002) mukaan pöllöjen kuuloaisti on samankaltainen kuin ihmisillä ja siten meluvaikutusten arvioinnissa voidaan käyttää samoja melumallinnuksia. Kokonaisuudessaan hankkeesta arvioidaan olevan lajille Natura-alueella korkeintaan vähäinen, toiminnan aiheuttamasta meluhäiriöstä johtuva heikentävä vaikutus. Hiiripöllö Surnia ulula Hiiripöllö on määritelty Natura-alueen suojeluperusteena olevaksi lajiksi alueella pysyvästi, ympäri vuoden esiintyvänä lajina. Natura-tietolomakkeen mukaan Naturaalueella pesii Metsähallituksen linjalaskenta-aineiston mukaan hiiripöllön paritiheys Talaskankaalla on 0,1 / km 2. Hiiripöllö on paikka- ja vaelluslintu.

13 9 Natura-alueella pesivien yksilöiden saalistusalue sijoittunee pääasiassa itse Naturaalueelle ja sen avosoille. Saalistusalue saattaa vähäisissä määrin ulottua myös hankealueelle, mutta se arvioidaan hyvin vähäisiksi, sillä Natura-alueeseen nähden hankealueella voimalayksiköiden takana ei sijaitse hiiripöllön kannalta otollisia saalistusbiotooppeja, eli avosoita tai peltoaukeita. Törmäysriskin arvioidaan myös ravinnonhankintalentojen osalta olevan käytännössä olematon, koska laji käyttää ravinnokseen lähes pelkästään pikkujyrsijöitä joita se saalistaa maasta. Näin ollen saalistaminen tapahtuu selvästi törmäyskorkeuden alapuolella. Natura-aluetta lähimmät voimalat saattavat aiheuttaa melusta johtuvaa häiriötä Naturaalueen läntisimmissä osissa pesiville pareille, joiden saalistusalueeseen hankealue kuuluu. Mahdollisten häiriövaikutuksen arvioidaan kuitenkin koskevan vain vähäistä osaa Talaskankaan Natura-alueen länsireunassa ja alueen koko huomioon ottaen vaikutuksen merkittävyys on hiiripöllön esiintymisen kannalta vähäistä. 35dB melukäyrä ulottuu noin 10 %:lle alueen pinta-alasta ja eräiden tutkimusten (Dooling, R. 2002) mukaan pöllöjen kuuloaisti on samankaltainen kuin ihmisillä ja siten meluvaikutusten arvioinnissa voidaan käyttää samoja melumallinnuksia. Kokonaisuudessaan hankkeesta arvioidaan olevan lajille Natura-alueella korkeintaan vähäinen, toiminnan aiheuttamasta meluhäiriöstä johtuva heikentävä vaikutus. Kaakkuri Gavia stellata Kaakkuri on määritelty Natura-alueen suojeluperusteena olevaksi lajiksi alueella pesivänä lajina. Natura-tietolomakkeen mukaan Natura-alueella pesii 1 2. Kaakkuri on muuttolintu. Natura-alueella pesivät parit saattavat muuttaa hankealueen kautta. Pohjanlahden kautta muuttavien kaakkureiden päämuuttosuunta on idän ja koillisen välinen niiden jatkaessa muuttoaan sisämaahan. Mikäli Natura-alueella pesivät yksilöt saapuvat lännen ja lounaan väliltä, joutuvat ne lentämään hankealueen kautta. Laskennallinen törmäystodennäköisyys on kuitenkin joka tapauksessa alle 0,5 %. Mahdollisen törmäysriskin kannalta merkittävämpää ovat kuitenkin kaakkurin ruokailulennot. Laji pesii pienillä lammilla, joilta se lentää kalastamaan suuremmille ja kalaisemmille järville. Oulujärven alueen lammilla pesivien kaakkureiden tiedetään käyttävän kalastamiseen lähes yksinomaan Oulujärveä (Kemilä, E. 2014, henkilökohtainen tiedonanto, Sweco Oy 2014). On siis syytä olettaa, että myös Talaskankaan Natura-alueella pesivät kaakkurit lentävät Oulujärvelle, jolloin ne eivät lentäisi hankealueen kautta. Kartta- ja ilmakuvatarkastelun perusteella lähin kaakkurille soveltuva Natura-alueella sijaitseva lampi, Valkeinen (suorantainen, pieni lampi, joka ei rajoitu metsään, jolloin kaakkurin lentoon nouseminen ja laskeutuminen on mahdollista) sijaitsee noin 1,5 km etäisyydellä lähimmistä voimalayksiköistä (nrot 4, 5 ja 7). Muut Natura-alueen länsiosassa sijaitsevat lammet ovat joko liian pieniä tai ne rajoittuvat metsään, jolloin lampien ympärillä ei ole kaakkurin vaatimaa kiitorataa. Näistä syistä johtuen lajin törmäysriski hankealueen voimaloihin ravinnonhankintalentojen yhteydessä on olemassa, mutta sen arvioidaan olevan käytännössä hyvin vähäinen. Hankealueelta koilliseen kulkeva voimajohtoreitti tullaan rakentamaan jo olemassa olevan voimajohtoreitin viereen, joten sekään ei lisää kaakkuriin kohdistuvaa törmäysriskiä. Voimajohdon osalta törmäysriskiä voidaan edelleen pienentää merkitsemällä voimajohtoreitti tarpeellisilta osiltaan huomiopalloin.

14 10 Häiriövaikutusten ei arvioida ulottuvan etäisyydestä johtuen lajin mahdollisille esiintymispaikoille. Lisäksi voimalayksiköiden ja Valkeisen välistä kulkee metsäautotie, joten häiriötekijä on jo olemassa. Hankkeen myötä mahdollisesti lisääntyvän liikenteen ei arvioida aiheuttavan vaikutusta lajin mahdolliseen pesimiseen lammella. Kokonaisuudessaan hankkeesta arvioidaan pitkällä aikavälillä olevan lajille Natura-alueella korkeintaan vähäinen, kohonneesta törmäysriskistä aiheutuva heikentävä vaikutus. Kapustarinta Pluvialis apricaria Kapustarinta on määritelty Natura-alueen suojeluperusteena olevaksi lajiksi alueella pesivänä lajina. Natura-tietolomakkeen mukaan Natura-alueella pesii 2 5. Metsähallituksen linjalaskenta-aineiston mukaan kapustarinnan paritiheys Talaskankaalla on 0,4 / km 2. Kapustarinta on muuttolintu, jonka pesimisbiotooppia ovat suot. Natura-alueella pesivien yksilöiden muutto voi tapahtua vähäisessä määrin hankealueen kautta. Laji on kuitenkin pienikokoinen ja taitava lentäjä, joten vaikka lintu lentäisi voimalan roottorin pyyhkäisyalan läpi, voimalarakenteisiin osuminen on hyvin epätodennäköistä. Hankealueen läpi lentäessään kapustarinnan laskennallinen törmäystodennäköisyys on korkeintaan 0,3 % luokkaa. Laji pesii Natura-alueen laajimmilla avosoilla, jotka sijaitsevat pääasiassa alueen keskija itäosissa, joten häiriövaikutuksia ei arvioida syntyvän. Kokonaisuudessaan hankkeesta ei arvioida aiheutuvan lajiin kohdistuvia heikentäviä vaikutuksia. Kuikka Gavia arctica Kuikka on määritelty Natura-alueen suojeluperusteena olevaksi lajiksi alueella pesivänä lajina. Natura-tietolomakkeen mukaan Natura-alueella pesii 2 4. Kuikka on muuttolintu. Natura-alueella pesivät parit saattavat muuttaa hankealueen kautta. Pohjanlahden kautta muuttavien kuikkien päämuuttosuunta on idän ja koillisen välinen niiden jatkaessa muuttoaan sisämaahan. Mikäli Natura-alueella pesivät yksilöt saapuvat lännen ja lounaan väliltä, joutuvat ne lentämään hankealueen kautta. Laskennallinen törmäystodennäköisyys on kuitenkin joka tapauksessa alle 0,5 %. Kaakkurista poiketen pesivät kuikkaparit hankkivat ravintonsa lähes poikkeuksetta pesimäjärveltään, joten ne eivät pesimäaikana lennä pitkiä matkoja. Poikaset jättävät pesimäjärvensä melko pian lentämään opittuaan. Oulujärven lähistöllä pesivät kuikkaperheet siirtynevät Oulujärvelle, eivätkä ne liiku alueella enää tämän jälkeen (Kemilä, E. 2014, henkilökohtainen tiedonanto). Näin ollen lajin törmäysriski voimaloihin sekä periaatteessa myös voimajohtorakenteisiin on mahdollinen, mutta sen arvioidaan olevan vähäinen, koska edestakaisin lentelyä hankealueen kautta ei tapahtune merkittävissä määrin. Voimajohdon osalta riskiä voidaan edelleen pienentää merkitsemällä voimajohtoreitti tarpeellisilta osiltaan huomiopalloin. Häiriövaikutusten ei arvioida ulottuvan etäisyydestä johtuen lajin esiintymispaikoille. Kokonaisuudessaan hankkeesta arvioidaan olevan lajille Natura-alueella korkeintaan vähäinen kohonneesta törmäysriskistä aiheutuva heikentävä vaikutus pitkällä aikavälillä. Kurki Grus grus

15 11 Kurki on määritelty Natura-alueen suojeluperusteena olevaksi lajiksi alueella pesivänä lajina. Natura-tietolomakkeen mukaan Natura-alueella pesii 6 10 kurki. Kurkikanta on viime vuosina kasvanut, joten on mahdollista, että Natura-alueen parimääräkin on kasvanut Natura-tietolomakkeen laadinnan jälkeen. Metsähallituksen linjalaskenta-aineiston mukaan kurkitiheys Talaskankaalla on 0,2 / km 2. Kurki on muuttolintu. Koska hankealue sijaitsee maastohavaintojen perusteella Naturaalueeseen nähden kurkien päämuuttosuunnassa, on mahdollista, että Natura-alueella pesivät parit altistuvat lähimpien voimaloiden törmäysvaikutuksille kevätmuutolta saapuessaan. Hankealueen läpi lentäessään kurjen törmäystodennäköisyys on joka tapauksessa alle 1 %. Poikasaikaan kurkipari pysyttelee pääasiassa pesimäreviirillään. Loppukesästä poikasten opittua lentämään kurkiperheet jättävät pesimäreviirinsä ja kerääntyvät parviin varsin laajaltakin alueelta ennen varsinaista syysmuuttoaan. Nämä parvet käyttävät päiväsaikaan tiettyjä ruokailualueita ja yöpyvät tietyillä alueilla, yleensä soilla. Tällaisia ruokailu- tai yöpymisalueita ei sijaitse Natura-alueen tai Murtomäen hankealueen läheisyydessä (Kemilä, E. 2014, henkilökohtainen tiedonanto). Näin ollen on todennäköistä, että pesimäkauden jälkeistä kurkien liikehdintää ei merkittävästi tapahdu hankealueella. Hanke ei muuta lajin fyysisiä pesimäbiotooppeja Natura-alueella. Natura-aluetta lähimpien voimaloiden rakentaminen saattaa aiheuttaa melusta ja lisääntyvästä ihmistoiminnasta aiheutuvaa häiriötä Natura-alueen läntisimpiin osiin. Mahdolliset häiriövaikutukset ovat kuitenkin väliaikaisia ja arvioidaan koskevan vain vähäistä osaa Talaskankaan Natura-alueen länsireunassa ja alueen koko huomioon ottaen vaikutuksen merkittävyys on kurjen esiintymisen kannalta vähäistä. Natura-alueen länsiosassa pesiville kurkipareille voi hankkeesta aiheutua rakentamisen aikaisia häiriövaikutuksia. Pitkällä aikavälillä lähimpien voimaloiden törmäysriskillä voi olla lajille vähäisiä haitallisia vaikutuksia. Kokonaisuudessaan hankkeesta arvioidaan olevan lajille Natura-alueella kuitenkin korkeintaan vähäinen heikentävä vaikutus. Lapinpöllö Strix nebulosa Lapinpöllö on määritelty Natura-alueen suojeluperusteena olevaksi lajiksi alueella pysyvästi, ympäri vuoden esiintyvänä lajina. Natura-tietolomakkeen mukaan Naturaalueella pesii 0 5. Lapinpöllö on paikka- ja vaelluslintu. Natura-alueen länsiosissa pesivien yksilöiden saalistusalue saattaa ulottua osaksi myös hankealueelle. Saalistusalueen laajuuteen vaikuttaa myös mm. vallitseva ravintotilanne. Törmäysriskin arvioidaan olevan kuitenkin olematon, koska laji käyttää ravinnokseen lähes pelkästään pikkujyrsijöitä, joita se saalistaa maasta. Näin ollen saalistaminen tapahtuu selvästi törmäyskorkeuden alapuolella. Natura-aluetta lähimmät voimalat saattavat aiheuttaa melusta johtuvaa häiriötä Naturaalueen läntisimmissä osissa pesiville pareille, joiden saalistusalueeseen hankealue kuuluu. Mahdollisten häiriövaikutuksen arvioidaan kuitenkin koskevan vain vähäistä osaa Talaskankaan Natura-alueen länsireunassa ja alueen koko huomioon ottaen vaikutuksen merkittävyys on lapinpöllön esiintymisen kannalta vähäistä. 35dB melukäyrä ulottuu noin 10 %:lle alueen pinta-alasta ja eräiden tutkimusten (Dooling, R. 2002) mukaan pöllöjen kuuloaisti on samankaltainen kuin ihmisillä ja siten meluvaikutusten arvioinnissa voidaan käyttää samoja melumallinnuksia.

16 12 Kokonaisuudessaan hankkeesta arvioidaan olevan lajille Natura-alueella korkeintaan vähäinen, toiminnan aiheuttamasta meluhäiriöstä johtuva heikentävä vaikutus. Laulujoutsen Cygnus cygnus Laulujoutsen on määritelty Natura-alueen suojeluperusteena olevaksi lajiksi alueella pesivänä lajina. Natura-tietolomakkeessa Talaskankaan suojeluperusteeksi on mainittu 1 2 pesivää. Laulujoutsen on muuttolintu. Koska hankealue sijaitsee maastohavaintojen perusteella Natura-alueeseen nähden kurkien päämuuttosuunnassa, on mahdollista, että Naturaalueella pesivät parit altistuvat lähimpien voimaloiden törmäysvaikutuksille kevätmuutolta saapuessaan. Hankealueen läpi lentäessään laulujoutsenen törmäystodennäköisyys on joka tapauksessa alle 1 %. Laulujoutsenet saapuvat pesimäjärvelleen varhain keväällä, usein jo ennen sen sulamista. Tällöin joutsenpariskunta voi kierrellä pesimäjärven ympäristössä laajastikin sulapaikkoja etsiessään ja törmäysriski lähimpiin voimaloihin kasvaa. Törmäysriskiä pienentää se, että kookkaana, painavana lintuna laulujoutsenten lentokorkeus on varsin matala ja etenkin paikallinen lentely pesimäreviirin ympäristössä tapahtuu pääasiassa törmäysriskikorkeuden alapuolella. Lähin Natura-alueella sijaitseva, laulujoutsenen pesimiseen soveltuva järvi/lampi (Koukolampi), sijaitsee noin 600 m etäisyydellä lähimmästä voimalayksiköstä. Muut vesistöt sijaitsevat yli kilometrin etäisyydellä lähimmistä voimalayksiköistä. Pesimiskaudellaan pari poikasineen pysyttelee pääasiassa pesimisalueellaan. Poikasten opittua lentämään ne voivat lennellä pesimäjärven ympäristössä, mutta lennot tapahtuvat pääasiassa matalalla, selvästi törmäysriskikorkeuden alapuolella. Hankkeen aiheuttamat, rakentamisen ja toiminnan aikaiset häiriövaikutukset voivat ulottua lähimmälle potentiaaliselle pesimälammelle, Koukolammelle. Mikäli tällä lammella joutsenpari pesii, voi siihen kohdistua häiriövaikutuksia. Hanke ei vaikuta lajin fyysisiin pesimäympäristöihin Natura-alueella. Suunniteltu uusi voimajohtoreitti sekä jo olemassa oleva johtoreitti sijoittuvat myös etäälle joutsenen elinympäristöistä Talaskankaalla, eikä niiden arvioida lisäävän lajiin kohdistuvaa törmäysriskiä. Kokonaisuudessaan hankkeesta arvioidaan pitkällä aikavälillä olevan lajille Natura-alueella korkeintaan vähäinen, rakentamisen ja toiminnan aikaisesta häiriöstä ja kohonneesta törmäysriskistä johtuva heikentävä vaikutus. Liro Tringa glareola Liro on määritelty Natura-alueen suojeluperusteena olevaksi lajiksi alueella pesivänä lajina. Natura-tietolomakkeen mukaan Natura-alueella pesii Metsähallituksen linjalaskenta-aineiston mukaan lirotiheys Talaskankaalla on 1,5 / km 2. Liro on muuttolintu, jonka pesimisbiotooppia ovat suot. Natura-alueella pesivien parien muutto saattaa tapahtua vähäisessä määrin hankealueen kautta. Laji on pienikokoinen ja taitava lentäjä, joten vaikka liro lentäisi voimalan roottorin pyyhkäisyalan läpi, roottoriin tai muihin voimalarakenteisiin osuminen on hyvin epätodennäköistä. Hankealueen läpi lentäessään liron laskennallinen törmäystodennäköisyys on korkeintaan 0,3 % luokkaa. Lähimmille, Natura-alueella

17 13 sijaitseville, lajille soveltuville soille on voimalayksiköiltä matkaa noin 1 km, joten häiriövaikutuksia ei arvioida syntyvän. Kokonaisuudessaan hankkeesta ei arvioida aiheutuvan lajiin kohdistuvia heikentäviä vaikutuksia. Mehiläishaukka Pernis apivorus Mehiläishaukka on määritelty Natura-alueen suojeluperusteena olevaksi lajiksi alueella pesivänä lajina. Natura-tietolomakkeen mukaan suojeluperusteina ovat 2 3 pesivää. Mehiläishaukka on muuttolintu, jonka saalistusreviiri on laaja. Suomessa pesiviä mehiläishaukkoja on tutkittu satelliittiseurannalla vuodesta 2010 saakka (Luonnontieteellinen Keskusmuseo 2014). Satelliittiseuranta on antanut yksityiskohtaista tietoa myös pesivien lintujen liikkeistä. Esimerkiksi yhden koiraslinnun havaittiin liikkuvan poikasten ruokinta-aikana alueella, joka ulottui noin 10 km etäisyydelle pesästä. Lisäksi on havaintoja yli 20 km etäisyydelle pesästä ulottuvista liikkeistä, mutta ne ovat lajille poikkeuksellisia (Byholm, P. 2014, henkilökohtainen tiedonanto). Näin ollen on hyvin todennäköistä, että ainakin Natura-alueen länsiosissa pesivät parit käyttävät hankealuetta saalistusalueenaan ja kauttakulkualueena niille, jolloin niillä on riski törmätä tuulivoimaloihin. Lentokorkeudet ovat satelliittipaikannusaineiston mukaan keskimäärin varsin matalia, vain hieman puidenlatvojen yläpuolella eli alle törmäyskorkeuden. Paikannuksia on kuitenkin myös yli 50 m:n korkeudelta. Naaraat pysyttelevät pesän tuntumassa käytännössä koko pesintäkauden ajan. Myöskään nuoret linnut eivät juuri liiku pesimäreviirin ympärillä. Opittuaan lentämään ne yleensä jättävät alueen varsin pian palaamatta enää takaisin (Byholm, P. 2014, henkilökohtainen tiedonanto). Natura-alueella pesivien parien muutto saattaa tapahtua vähäisessä määrin hankealueen kautta. Lajin päämuuttosuunta on kuitenkin kaakko, joten se ei kulje hankealueen kautta. Tuulivoimalat sijaitsevat lähimmillään noin 500 m päässä Natura-alueesta ja on mahdollista, että Natura-alueella lähimpien tuulivoimaloiden vaikutusalueella esiintyy häiriö- ja elinympäristön muutosvaikutuksia lajille. Yleisesti metsämaiseman pirstoutuminen on metsissä pesiville petolinnuille tuulivoimaloiden törmäysriskiä suurempi uhkatekijä (Byholm, P. 2014, henkilökohtainen tiedonanto). Mahdollisten häiriö- ja elinympäristön muutosvaikutusten arvioidaan kuitenkin koskevan vain vähäistä osaa Talaskankaan Natura-alueen länsireunassa ja alueen koko huomioon ottaen vaikutuksen merkittävyys on vähäistä. Kokonaisuudessaan hankkeesta arvioidaan olevan lajille Natura-alueella vähäinen tai korkeintaan kohtalainen haitallinen, kohonneesta törmäysriskistä sekä rakentamisen ja toiminnan aikaisesta häiriöstä sekä elinympäristön muutoksista johtuva vaikutus pitkällä aikavälillä. Metso Tetrao urogallus Metso on määritelty Natura-alueen suojeluperusteena olevaksi lajiksi alueella pysyvästi, ympäri vuoden esiintyvänä lajina. Natura-tietolomakkeen suojeluperustetietojen mukaan Natura-alueella pesii metso. Metsähallituksen linjalaskentaaineiston mukaan metsotiheys Talaskankaalla on 2,7 /km 2, mitä voidaan pitää

18 14 varsin korkeana. Metso onkin linjalaskenta-aineiston perusteella runsain kanalintulaji Talaskankaalla. Metso on paikkalintu, jonka vuotuinen elinpiiri voi kattaa satoja hehtaareja, joidenkin lähteiden mukaan jopa km 2 (Sirkiä, S. 2010). Näin ollen Talaskankaan Naturaalueella pesivien metsojen elinpiirit voivat jossain vaiheessa vuodenkiertoa ulottua myös hankealueelle saakka. Voimalayksiköt 4, 5, 7 ja 55 sijaitsevat siten, että niiden elinympäristön muutoksista johtuvat vaikutukset ja häiriövaikutukset voivat kohdistua myös metsoihin, joiden elinpiiriin Natura-alueen länsiosa kuuluu. Vaikutus koskee kuitenkin vain pientä aluetta Natura-alueen länsiosassa ja ajoittuu pesimäkauden ulkopuolelle (eli kun Natura-alueella pesivät metsot liikkuvat laajemmalla alueella pesimäkauden ulkopuolella, jolloin liikkuminen voi suuntautua myös hankealueelle). Hankkeen YVA-prosessiin liittyvissä, hankealueelle kohdennetuissa maastoselvityksissä tunnistettiin hankealueen eteläosasta metson soidinalueita, jotka voivat toimia soidinalueena myös Talaskankaan Natura-alueen länsi- ja lounaisosissa esiintyville metsoille. Todetuista soidinalueista eteläisin sijaitsee siten, että voimalapaikat 4, 5 ja 7 sijaitsevat Natura-alueen ja soidinpaikan välissä (liite 3). Mikäli Natura-alueella esiintyvät metsot käyttävät kyseistä soidinaluetta, joutuvat ne siirtymään sille voimalayksiköiden vaikutusalueen kautta. Hankealueella havaitut ja tiedossa olevat soidinalueet sijaitsivat varsin tarkasti kirjallisuudessakin (mm. Keski-Suomen Metsoparlamentti, 2014) esitetyn kahden kilometrin etäisyydellä toisistaan. Näin ollen mahdollinen kyseisten voimalayksiköiden aiheuttama vaikutus Natura-alueella esiintyviin metsoihin koskisi vain pientä osaa Natura-alueen länsirajan tuntumassa. Natura-alueen läheisyydessä sijaitsevista voimalayksiköistä yksikön 55 läheisyydessä kahden kilometrin säteellä ei hankealueella havaittu metson soitimia. Näin ollen on mahdollista, että yksi selvityksissä löytämätön soidin sijaitsee voimaloiden vaikutusalueella Natura-alueen puolella. Lähimmillään kyseiset voimalayksiköt sijaitsevat Natura-alueen rajauksesta noin 400 metrin etäisyydellä ja ilmakuvien perusteella lähimmiltä potentiaalisilta metson soidinpaikoilta lähes kilometrin etäisyydellä. Näin ollen kyseisillä voimalayksiköillä ei arvioida olevan vaikutuksia mahdollisiin Natura-alueella sijaitseviin soitimiin. Koska metson soitimien sijainti YVA-prosessin yhteydessä selvittämättömillä alueilla, joille hankkeen vaikutusten arvioidaan ulottuvan, on varsin epätodennäköistä, Naturaarvioinneista annetuissa lausunnoissa mainittuja erillisiä maastoselvityksiä ei katsottu tarpeellisiksi. Koska laji on paikkalintu, se pysyttelee reviirillään ympäri vuoden eikä lennä pitkiä matkoja. Lisäksi alueilla, joilla ei ole merkittäviä korkeuseroja, lentävät metsot nousevat yli 50 metrin korkeudelle äärimmäisen harvoin. Näin ollen törmäysvaikutusten ei arvioida metson kohdalla heikentävän lajin esiintymismahdollisuuksia Natura-alueella. Kokonaisuudessaan hankkeesta arvioidaan olevan lajille Natura-alueella korkeintaan vähäinen, häiriöstä ja elinympäristön muutoksista johtuva heikentävä vaikutus. Palokärki Dryocopus martius Palokärki on määritelty Natura-alueen suojeluperusteena olevaksi lajiksi alueella pysyvästi, ympäri vuoden esiintyvänä lajina. Natura-tietolomakkeen mukaan Naturaalueella pesii suojeluperusteisesti 4 7. Metsähallituksen linjalaskenta-aineiston mukaan palokärjen paritiheys Talaskankaalla on 0,1 / km 2. Palokärki on

19 15 paikkalintu, jolla on suhteellisen pieni reviiri, jolloin hankkeesta lajille aiheutuvia törmäysvaikutuksia ei käytännössä ole. Hanke ei muuta Natura-alueen elinympäristöjä fyysisesti eikä häiriövaikutusten arvioida yltävän merkittävissä määrin esiintymisalueelle. Tämän perusteella arvioidaan, että hankkeella ei ole vaikutuksia lajin esiintymiseen Natura-alueella. Pikkulepinkäinen Lanius collurio Pikkulepinkäinen on määritelty Natura-alueen suojeluperusteena olevaksi lajiksi alueella pesivänä lajina. Natura-tietolomakkeen mukaan Natura-alueella pesii 4 6. Laji on muuttolintu. Pesimäreviiri on suhteellisen pieni ja on epätodennäköistä, että Talaskanakaan Natura-alueen pikkulepinkäiset liikkuisivat hankealueella. Näin ollen lajiin kohdistuva törmäysriski on vähäinen. Hanke ei muuta Natura-alueen elinympäristöjä fyysisesti. Tämän perusteella arvioidaan, että hankkeella ei ole vaikutuksia lajin esiintymiseen Natura-alueella. Pikkusieppo Ficedula parva Pikkusieppo on määritelty Natura-alueen suojeluperusteena olevaksi lajiksi alueella pesivänä lajina. Natura-tietolomakkeen mukaan Natura-alueella pesii 1 6. Pikkusieppo on muuttolintu. Lajin pesimäreviiri on suhteellisen suppea. Hanke ei muuta Natura-alueen elinympäristöjä fyysisesti. Tämän perusteella arvioidaan, että hankkeella ei ole vaikutuksia lajin esiintymiseen Natura-alueella. Pyy Bonasa bonasia Pyy on määritelty Natura-alueen suojeluperusteena olevaksi lajiksi alueella pysyvästi, ympäri vuoden esiintyvänä lajina. Natura-tietolomakkeen mukaan Natura-alueella pesii Metsähallituksen linjalaskenta-aineiston mukaan pyytiheys Talaskankaalla on 1,2 / km 2. Hanke ei muuta Natura-alueen elinympäristöjä fyysisesti. Pyy on suhteellisen pienellä reviirillä esiintyvä paikkalintu, joten arvioidaan, että hankkeella ei ole vaikutuksia lajin esiintymiseen Natura-alueella. Sinisuohaukka Circus cyaneus Sinisuohaukka on määritelty Natura-alueen suojeluperusteeksi alueella pesivänä lajina. Natura-tietolomakkeen mukaan Talaskankaalla pesii suojeluperusteena 3 5 sinisuohaukka. Sinisuohaukka on muuttolintu, joka voi muuttaa reviirilleen hankealueen kautta ja jonka saalistusreviiri on suhteellisen laaja. Etenkin huonona myyrävuotena lajin saalistuslennot voivat ulottua useiden kilometrien säteelle pesältä. Näin ollen Naturaalueen länsiosissa pesivät yksilöt voivat käyttää myös hankealuetta saalistusalueenaan ja/tai kauttakulkualueena niille. Tällöin lajin yksilöihin kohdistuu riski törmätä tuulivoimaloihin. Sinisuohaukan laskennallinen törmäystodennäköisyys hankealueen läpi lentäessään (satunnaisesti metrin korkeudella) on alle 0,5 %. Törmäysriskiä pienentää edelleen se, että laji saalistaa pääasiassa törmäyskorkeuden alapuolella. Pohjois-Amerikassa tehtyjen tutkimusten perusteella on arvioitu lajin väistötodennäköisyydeksi jopa 99 % (Whitfield & Madders 2006). Tätä selittää pitkälti lajin tyypillinen tapa saalistella matalalla törmäyskorkeuden alapuolella. Mikäli pesivien parien yksilöt käyvät saalistamassa kauempana pesältään, ne voivat joutua ylittämään puustoltaan korkeampia metsäisiä alueita. Tällöin sinisuohaukan

20 16 lentokorkeus on saalistuslentoa korkeampi ja voi väliaikaisesti nousta törmäysriskikorkeudelle. Tämä mahdollisuus on olemassa esimerkiksi tilanteessa, jossa lajin saalistuslennot Natura-alueelta suuntautuvat sen länsipuoleisille hankealueille. Myös keväisin soidinlennon aikaan yksilöiden lentokorkeudet ovat sellaiset, että törmäysriski on olemassa. Soidinlentoa tapahtuu koko reviirin alueella, joten mikäli reviiri ulottuu tuulivoimapuistoalueelle, törmäysriski on olemassa myös soidinaikana. Tuolloinkaan törmäystodennäköisyyden ei arvioida kohoavan yli 0,5 %:n / läpilentokerta. Pitkällä aikavälillä lähimpien voimaloiden törmäysriskillä voi olla lajille haitallisia vaikutuksia liittyen lajin ravinnonhankintalentoihin sekä soidinkäyttäytymiseen. Kokonaisuudessaan hankkeesta arvioidaan olevan lajille Natura-alueella korkeintaan vähäinen haitallinen vaikutus. Suopöllö Asio flammeus Suopöllö on määritelty Natura-alueen suojeluperusteena olevaksi lajiksi alueella pesivänä lajina. Natura-tietolomakkeen mukaan Natura-alueella pesii 4 9. Suopöllö on muuttolintu, joka voi muuttaa reviirilleen hankealueen kautta ja jonka saalistusreviiri on suhteellisen laaja. Suopöllön laskennallinen törmäystodennäköisyys hankealueen läpi lentäessään (satunnaisesti metrin korkeudella) on alle 0,5 %. On mahdollista, että Natura-alueen länsiosissa pesivien suopöllöjen saalistusalue yltää myös hankealueelle asti. Hankealueelle suuntautuvien saalistuslentojen arvioidaan kuitenkin olevan hyvin vähäistä, sillä laji saalistaa pääasiassa soilla tms. avoimilla alueilla, jollaisia hankealueella ei sijaitse. Suopöllöt saalistavat lisäksi törmäyskorkeuden alapuolella, joten törmäysriski arvioidaan hyvin vähäiseksi. Laji pesii Natura-alueen laajimmilla avosoilla, jotka sijaitsevat pääasiassa alueen keski- ja itäosissa, joten pesiviin pareihin kohdistuvia häiriövaikutuksia ei arvioida syntyvän. Kokonaisuudessaan hankkeesta arvioidaan olevan lajille pitkällä aikavälillä Natura-alueella korkeintaan vähäinen, kohonneesta törmäysriskistä johtuva heikentävä vaikutus. Teeri Tetrao tetrix Teeri on määritelty Natura-alueen suojeluperusteena olevaksi lajiksi alueella pysyvästi, ympäri vuoden esiintyvänä lajina. Natura-tietolomakkeen mukaan Natura-alueella pesii Metsähallituksen linjalaskenta-aineiston mukaan teeritiheys Talaskankaalla on 1,2 /km 2. Teeri on paikkalintu, mutta voi eri vuodenkierron vaiheissa liikkua laajallakin alueella. Näin ollen Talaskankaan Natura-alueella pesivien teerien elinpiirit voivat jossain vaiheessa vuodenkiertoa ulottua myös hankealueelle saakka. Voimalayksiköt 4, 5, 7 ja 55 sijaitsevat siten, että niiden elinympäristön muutoksista johtuvat vaikutukset ja häiriövaikutukset voivat kohdistua myös teeriin, joiden elinpiiriin Natura-alueen länsiosa kuuluu. Vaikutus koskee kuitenkin vain pientä aluetta Natura-alueen länsiosassa ja ajoittuu pesimäkauden ulkopuolelle (eli kun Natura-alueella pesivät teeret liikkuvat laajemmalla alueella pesimäkauden ulkopuolella, jolloin liikkuminen voi suuntautua myös hankealueelle). Tuulivoimalat sijaitsevat lähimmillään noin 500 m päässä Natura-alueesta. On mahdollista, että lähimpien tuulivoimaloiden vaikutusalueella on teeren soidinalueita. Mahdollisten häiriövaikutuksen arvioidaan kuitenkin koskevan vain vähäistä osaa