Sikamäen tuulivoimahankkeen

Transkriptio

1 LIITE 13 S U U N N IT T EL U JA T EK N IIK K A MEGATUULI OY Sikamäen tuulivoimahankkeen Natura-arviointi (päivitetty ) FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P20221

2 Natura-arviointi (päivitetty ) Pihlaja Marjo Sisällysluettelo 1 Johdanto Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Lainsäädäntö Natura -arviointi Arvioinnin kriteerit Aineisto Vaikutusalue ja vaikutusmekanismit Vaihtoehdot Vaikutusalue Natura-alueiden luontoarvot Kolima-Keitele koskireitti (FI ) Yleiskuvaus ja suojelun toteuttaminen Luontodirektiivin luontotyypit Luontodirektiivin liitteen II lajit Lintudirektiivin liitteen I linnut ja muuttolinnut Palokankaan lammet (FI ) Yleiskuvaus ja suojelun toteuttaminen Luontodirektiivin luontotyypit Luontodirektiivin liitteen II lajit Lintudirektiivin liitteen I linnut ja muuttolinnut Heinä-Suvanto Hetejärvi (FI ) Luontodirektiivin luontotyypit Luontodirektiivin liitteen II lajit Lintudirektiivin liitteen I linnut ja muuttolinnut Vaikutukset luontoarvoihin Kolima-Keitele koskireitti (FI ) Luontodirektiivin luontotyypit ja suojeltavat lajit Lintudirektiivin liitteen I lajit ja muuttolinnut Vaikutukset Natura-alueen eheyteen Palokankaan lammet (FI ) Luontodirektiivin luontotyypit Lintudirektiivin liitteen I lajit ja muuttolinnut Vaikutukset Natura-alueen eheyteen Heinä-Suvanto Hetejärvi (FI ) FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Osmontie 34, PL 950, Helsinki Puh , fax , Y-tunnus Kotipaikka Helsinki

3 Natura-arviointi (päivitetty ) Pihlaja Marjo Luontodirektiivin luontotyypit ja suojeltavat lajit Lintudirektiivin liitteen I lajit ja muuttolinnut Vaikutukset Natura-alueen eheyteen Epävarmuustekijät Yhteisvaikutukset muiden hankkeiden kanssa Vaikutusten lieventämiskeinot Johtopäätökset Lähteet LIITE 1 Kaakkuriselvitys - Liite Viitasaaren Sikamäen tuulivoimapuiston Natura-arviointiin (Santtu Ahlman, 2016) Kannen kuva: Marjo Pihlaja, Töyrijärvet Ylimmäinen Töyrijärvi FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Osmontie 34, PL 950, Helsinki Puh , fax , Y-tunnus Kotipaikka Helsinki

4 Natura-arviointi (päivitetty ) 1 (23) 1 JOHDANTO Sikamäen tuulivoima-alue sijoittuu noin 16 km päähän Viitasaaren keskustasta Töyrijärvien itä- ja länsipuolelle (Kuva 1.). Alueelle sijoitetaan enimmillään 4 teholtaan noin 3 MW tuulivoimalaa, joiden yhteisteho on siten enimmillään noin 12 MW. Kuvassa 1 on esitetty lähimpien Natura-2000 alueiden sijoittuminen hankaalueeseen nähden. Natura-arviointiin valittiin SCI-kohteet < 3 km etäisyydellä (SCI = luontotyyppien perusteella suojeltu) ja SPA-kohteet < 10 km etäisyydellä (SPA = lintudirektiivin perusteella suojeltu). Arviointi laadittiin seuraaville kohteille: Kolima-Keitele koskireitti (FI , SPA ja SCI-alue), etäisyys voimaloista noin 9 km Palokankaan lammet (FI , SPA ja SCI-alue), etäisyys lähimmästä voimalasta noin 1,5 km Heinä-Suvanto Hetejärvi (FI , SPA ja SCI-alue), etäisyys voimaloista noin 6 km Kolima-Keitele-koskireitti on valtakunnallisesti merkittävä Kärnän ja Kymönjärven välinen, noin 8,5 km pitkä koskireitti, jonka suurin merkitys linnustolle on toimia ruokailu ja levähdyspaikkana muuttomatkoilla. Koskireitti on merkittävä koskikarojen talvehtimisalue. Maisemallisesti reitti on erittäin arvokas ja sillä on huomattavaa merkitystä virkistyskalastus-, melonta- ja luontoretkeilykohteena (Ymparisto.fi). Palokankaan lammet on Viitasaarella Keiteleen itäpuolisella arvokkaalla laajalla kallioalueella sijaitseva 10 lammen keskittymä, joka on tärkeä kaakkureiden pesimäalue (Ymparisto.fi). Heinä-Suvanto-Hetejärvi koostuu Keski-Suomen läänin puolella sijaitsevasta Heinäsuvannon lintuvesikohteesta ja Kuopion läänissä sijaitsevasta Hetejärven lintuvesikohteesta sekä näiden väliin jäävästä läänin rajalla olevasta Suvantojärvestä. Kohde on linnustoltaan kansainvälisesti arvokas (Ymparisto.fi). Natura-arvioinnista on vastannut FT biologi Marjo Pihlaja FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy:stä (asiantuntija, Jyväskylän aluetoimisto). Laadunvarmistajana toimi FM biologi Jari Kärkkäinen FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy:stä (johtava asiantuntija, Kuopion aluetoimisto). Natura_arviointi_4_voimalaa Sikamäki.docx

5 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Natura-arviointi (päivitetty ) 2 (23) Kuva 1. Natura 2000-alueiden sijoittuminen voimaloihin nähden. Etäisyysvyöhykkeet kuvaavat etäisyyksiä voimalapaikoista. Natura_arviointi_4_voimalaa Sikamäki.docx

6 Natura-arviointi (päivitetty ) 3 (23) 2 LÄHTÖTIEDOT JA ARVIOINTIMENETELMÄT 2.1 Lainsäädäntö 2.2 Natura -arviointi Natura arvioinnista säädetään luonnonsuojelulain 65 ja 66 :n säännöksissä. Ensimmäisen säännöksen (65 ) mukaan hanke tai suunnitelma ei saa yksistään tai yhdessä muiden hankkeiden kanssa merkittävästi heikentää niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alue on ilmoitettu, ehdotettu tai sisällytetty Natura 2000-verkostoon. Luonnonsuojelulain mukainen vaikutusten arviointivelvollisuus syntyy mikäli hankkeen vaikutukset a) kohdistuvat Natura alueen suojelun perusteena oleviin luontoarvoihin, b) ovat luonteeltaan heikentäviä, c) laadultaan merkittäviä ja d) ennalta arvioiden todennäköisiä. Kynnys arvioinnin suorittamiseksi voi ylittyä myös eri hankkeiden ja suunnitelmien yhteisvaikutusten vuoksi (Söderman 2003). Tämä velvoite koskee myös Natura-alueen ulkopuolella toteutettavaa hanketta, jos sillä on todennäköisesti alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Toinen mainittu säännös (66 ) koskee heikentämiskieltoa. Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseksi taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos arviointimenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Suomen Natura 2000 verkostoon. Lupa voidaan kuitenkin myöntää taikka suunnitelma hyväksyä tai vahvistaa, jos valtioneuvosto yleisistunnossa päättää, että hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole. Jos alueella esiintyy luontodirektiivin liitteessä I tarkoitettuja ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä (ns. priorisoitu luontotyyppi) tai liitteessä II tarkoitettuja ensisijaisesti suojeltavia lajeja (ns. priorisoitu laji), noudatetaan tavanomaista tiukempia lupaedellytyksiä ja lisäksi asiasta on hankittava komission lausunto. Lupaviranomaisen on ennen lupapäätöstä varmistettava, että arvioinnit ovat asianmukaisia ja niissä esitetyt johtopäätökset ovat perusteltuja. Mikäli suojeluperusteina olevia luontoarvoja joudutaan merkittävästi heikentämään, on ympäristöministeriön kompensoitava heikennys. Heikentyvän alueen tilalle on esimerkiksi etsittävä korvaava alue (vastaavat suojeluperusteet, lajit ja luontotyypit) luonnonmaantieteellisesti samalta alueelta. Kompensaatioalue on käytännössä heikennyksen vuoksi poistuvaa aluetta laajempi alue. Kompensaatiotoimet on oltava keskeisiltä osiltaan toteutettuna ennen toisen alueen suojeluarvojen heikentämisen tapahtumista. Ympäristöministeriö valmistelee ehdotukset uusista alueista ja vie ne valtioneuvoston hyväksyttäviksi. Natura-arvioinnissa keskitytään suojelun perustana oleviin luontotyyppeihin tai lajeihin. Luonnonarvot, joita Natura-arviointi koskee ilmenevät Natura-tietolomakkeista ja ne ovat: SCI-alueilla luontodirektiivin liitteen I luontotyyppejä tai SCI alueilla luontodirektiivin liitteen II lajeja tai SPA-alueilla lintudirektiivin liitteen I lintulajeja tai SPA-alueilla lintudirektiivin 4.2 artiklassa tarkoitettuja muuttolintuja. Heikentämistä arvioitaessa huomioidaan luontotyypin tai lajin suotuisaan suojelutasoon kohdistuvat muutokset sekä hankkeen vaikutus Natura 2000-verkoston eheyteen ja koskemattomuuteen, millä tarkoitetaan tarkastelun alaisen kohteen ekologisen rakenteen ja toiminnan säilymistä elinkelpoisena ja niiden luontotyyppien ja lajien kantojen säilymistä elinvoimaisina, joiden vuoksi alue on valittu Natura-verkostoon. Heikentyminen voi olla luontotyypin tai lajin elinympäristön fyysistä rappeutumista tai lajin Natura_arviointi_4_voimalaa Sikamäki.docx

7 Natura-arviointi (päivitetty ) 4 (23) kohdalla yksilöihin kohdistuvaa häiriövaikutusta tai yksilöiden menetyksiä. Merkittävyyden arvioinnissa keskitytään mahdollisen muutoksen laajuuteen, joka suhteutetaan alueen kokoon sekä luontoarvojen merkittävyyteen ja sijoittumiseen. Todennäköisyyttä harkittaessa arviointiin on ryhdyttävä, mikäli merkittävät heikentävät vaikutukset ovat todennäköisiä. Arviointivelvollisuus koskee valtioneuvoston päätöksissä lintudirektiivin mukaisiksi SPA-alueiksi ilmoitettuja tai ehdotettuja alueita, luontodirektiivin mukaisiksi SCIalueiksi ilmoitettuja tai ehdotettuja alueita sekä Natura 2000-verkostoon jo sisällytettyjä alueita. Arvioinnin piiriin kuuluvat myös sellaiset alueet, joista komissio ilmoittaa käynnistävänsä neuvottelut alueen liittämisestä Natura-2000 verkostoon (LsL 67 ). Arviointivelvollisuus kohdistuu vain alueen suojeluperusteissa mainittuihin luontotyyppeihin ja lajistoon. SPA-alueilla arviointivelvollisuus ei kohdistu luontotyyppeihin eikä luontodirektiivin liitteen II lajeihin, vaikka ne Natura-tietolomakkeella olisikin mainittu. Vastaavasti SCI-alueilla ei arvioida vaikutuksia lintudirektiivin mukaiseen lajistoon. Tarkka vaikutusarvio suoritetaan ainoastaan sillä osalla Natura-aluetta, johon hanke tai suunnitelma todennäköisesti vaikuttaa. Natura-arvioinnissa kuitenkin peilataan myös hankkeen merkitystä ja vaikutuksia koko Natura-alueen eheyden kannalta. Lisäksi arvioidaan vaikutusten lieventämismahdollisuuksia. 2.3 Arvioinnin kriteerit Luonto- tai lintudirektiivissä ei ole määritetty milloin luonnonarvot heikentyvät tai merkittävästi heikentyvät. Euroopan komission julkaisemassa ohjeessa (Luontodirektiivin 92/43/ETY 6 artiklan säännökset) todetaan, että vaikutusten merkittävyys on kuitenkin määritettävä suhteessa suunnitelman tai hankkeen kohteena olevan suojeltavan alueen erityispiirteisiin ja luonnonolosuhteisiin ottaen erityisesti huomioon alueen suojelutavoitteet. Luontoarvojen heikentyminen voi olla merkittävää jos: Suojeltavan lajin tai luontotyypin suojelutaso ei hankkeen toteutuksen jälkeen ole suotuisa. Olosuhteet alueella muuttuvat hankkeen tai suunnitelman johdosta niin, ettei suojeltavien lajien tai elinympäristöjen esiintyminen ja lisääntyminen alueella ole pitkällä aikavälillä mahdollista. Hanke heikentää olennaisesti suojeltavan lajiston runsautta. Luontotyypin ominaispiirteet turmeltuvat tai osittain häviävät hankkeen johdosta. Ominaispiirteet turmeltuvat tai suojeltavat lajit häviävät alueelta kokonaan. Vaikutusten suuruutta on arvioitu luontotyypin heikentyvän tai häviävän pinta-alan osuuden tai lajin heikentyvän tai häviävän yksilömäärän suhteessa Natura-alueen luontotyypin pinta-alaan tai lajimäärään sekä vaikutuksiin luontotyypin tai lajin populaation toimintaan ja elinvoimaisuuteen. Vaikutusten todennäköisyyttä on arvioitu seuraavan luokituksen mukaisesti: varma, erittäin todennäköinen, todennäköinen, odotettavissa, ennakoitavissa ja epätodennäköinen sekä erittäin epätodennäköinen. Vaikutusten arvioinnissa on käytetty myös apuna vaikutusten merkittävyyden luokitusta ja arviointia alueen luontoarvoille soveltuviin kriteereihin (Taulukko 1). Vaikutusten merkittävyydestä voidaan todeta, että mikäli suunnitelma tai hanke tuottaa suuren merkittävän vaikutuksen luontotyypille tai lajille, niin vaikutukset ovat merkittävästi Natura_arviointi_4_voimalaa Sikamäki.docx

8 Natura-arviointi (päivitetty ) 5 (23) suojeluperusteita heikentäviä. Tällöin suunnitelma tai hanke heikentää luontotyyppiä tai lajia siten, että luontotyyppi tai laji häviää pitkällä tai lyhyellä aikavälillä. Yksittäisiin luontotyyppeihin ja lajeihin kohdistuvien vaikutusten lisäksi on arvioitava hankkeen vaikutukset Natura-alueen eheyteen (koskemattomuus). Alueen koskemattomuus liittyy alueen suojelutavoitteisiin, eikä se siten tarkoita koskemattomuutta sanan kirjaimellisessa tai fyysisessä merkityksessä. Taulukko 1. Vaikutusten merkittävyyden luokitus ja käytetty kriteeristö (Söderman 2003). Vaikutuksen merkittävyys Suuri merkittävyys Kohtalainen merkittävyys Vähäinen merkittävyys Merkityksetön Kriteerit Hanke heikentää suojeltavan lajin tai luontotyypin suojelutasoa tai johtaa luontotyypin /lajin katoamiseen lyhyellä aikavälillä. Hanke heikentää kohtalaisesti suojeltavan lajin tai luontotyypin suojelutasoa tai johtaa luontotyypin/lajin katoamiseen pitkällä aikavälillä Hankkeella on vähäisiä vaikutuksia suojeltavaan lajiin tai luontotyyppiin eikä hanke uhkaa luontotyypin/lajin säilymistä alueella. Hankkeesta ei aiheudu vaikutuksia suojeltavaan lajiin tai luontotyyppiin. Komission ohjeiden mukaan negatiivinen vaikutus alueen eheyteen on lopullinen kriteeri, jonka perusteella todetaan, ovatko vaikutukset merkittäviä. Luontodirektiivin 6 artiklan 3. kohta määrää, että viranomaiset saavat hyväksyä hankkeen tai suunnitelman vasta varmistuttuaan siitä, että se "ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen. Komission tulkintaohjeessa todetaan että koskemattomuus tarkoittaa "ehjänä olemista". Tällöin on kyse siitä, että voiko alue hankkeesta tai suunnitelmasta huolimatta pitkälläkin tähtäyksellä säilyä sellaisena, että sen suojelutavoitteisiin kuuluvat luontotyypit eivät mainittavasti supistu ja suojeltavien lajien populaatiot pystyvät kehittymään suotuisasti tai vähintään säilymään nykyisellä tasollaan. Tämä korostaa, että hanke tai suunnitelma ei saa uhata alueen koskemattomuutta eli koko Natura alueen ekologisen rakenteen ja toiminnan täytyy säilyä elinkelpoisena. Myös niiden luontotyyppien ja lajien kantojen täytyy säilyä elinvoimaisena, joiden vuoksi alue on valittu Natura-verkostoon. Eheyteen vaikuttavia tekijöitä ovat mm.: elinpiirit ruokailu- ja pesimäalueet ravinne- ja hydrologiset suhteet ekologiset prosessit populaatiot Natura-alueen eheyden yhteydessä on huomioitavaa, että vaikka hankkeen tai suunnitelman vaikutukset eivät olisi mihinkään suojeluperusteena olevaan luontotyyppiin tai lajiin yksinään merkittäviä, vähäiset tai kohtalaiset vaikutukset moneen luontotyyppiin tai lajiin saattavat vaikuttaa alueen ekologiseen rakenteeseen ja toimintaan kokonaisuutena. Vaikutusten ei myöskään tarvitse kohdistua suoraan alueen arvokkaisiin luontotyyppeihin tai lajeihin ollakseen merkittäviä, sillä ne voivat kohdistua esim. alueen hydrologiaan tai tavanomaisiin lajeihin ja vaikuttaa tätä kautta välillisesti suojeluperusteina oleviin luontotyyppeihin ja/tai lajeihin (Söderman 2003). Vaikutusten merkittävyyden arviointi alueen eheyden kannalta on esitetty taulukossa 3. On myös huomioitava, että varovaisuusperiaatteen mukaan arvion on perustuttava riittävään tieteelliseen pätevään varmuuteen, muuten vaikutukset on tulkittava merkittäväksi haitaksi. (Varovaisuusperiaate ja arvioinnin asianmukaisuus C-127/02 Waddenzee). Varovaisuusperiaatteeseen perustuen mm. Vaasan hallinto-oikeus kumosi Pohjois-Suomen aluehallintoviraston Viinivaaran hankkeen päätöksen ja palautti asian Natura_arviointi_4_voimalaa Sikamäki.docx

9 Natura-arviointi (päivitetty ) 6 (23) 2.4 Aineisto aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi (Vaasan hallinto-oikeuden päätös 12/0363/1). Taulukko 2. Vaikutusten merkittävyyden arviointi alueen eheyden kannalta (Byron 2000; Department of Environment, Transport of Regions, mukaillen Södermanin 2003 mukaan). Vaikutuksen merkittävyys Merkittävä kielteinen vaikutus Kohtalaisen kielteinen vaikutus Vähäinen kielteinen vaikutus Myönteinen vaikutus Ei vaikutuksia Kriteerit Hanke tai suunnitelma vaikuttaa haitallisesti alueen eheyteen, sen yhtenäiseen ekologiseen rakenteeseen ja toimintaan, joka ylläpitää elinympäristöjä ja populaatioita, joita varten alue on luokiteltu. Hanke tai suunnitelma ei vaikuta haitallisesti alueen eheyteen, mutta vaikutus on todennäköisesti merkittävä alueen yksittäisiin elinympäristöihin tai lajeihin. Kumpikaan yllä olevista tapauksista ei toteudu, mutta vähäiset kielteiset vaikutukset ovat ilmeisiä. Hanke tai suunnitelma lisää luonnon monimuotoisuutta, esimerkiksi luodaan käytäviä eristyneiden alueiden välillä tai aluetta kunnostetaan tai ennallistetaan. Vaikutuksia ei ole huomattavissa kielteiseen tai positiiviseen suuntaan. Arvioinnin lähtökohtana ovat Natura-tietolomakkeessa esitetyt tiedot. Naturalomakkeet on vuodelta 1996 ja päivitetty Lisäksi tärkeimpiä lähteitä ovat Natura-alueelta tehdyt hoito- ja käyttösuunnitelmat. Arvioinnissa on hyödynnetty seuraavia ohjeistuksia, aineistoja ja selvityksiä: Natura luontotyyppiopas (Airaksinen & Karttunen 2001) Raportti luontodirektiivin toimeenpanosta Suomessa (Ympäristöministeriö 2011) Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa (Söderman 2009) OIVA -ympäristö ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille (2013) Euroopan komissio (2000). Natura 2000 alueiden suojelu ja käyttö. Luontodirektiivin 92/43/ETY 6 artiklan säännökset. Natura-alueiden yleiskuvaukset: Ymparitsto.fi ja Natura-tietolomakkeet Alueen kaavoitusta varten laaditut luontoselvitykset, linnustoselvitykset ja erityisseurannat: Ahlman, S Keski-Suomen Lintutieteellisen yhdistyksen havaintoarkisto (Tiira-aineistao). Natura_arviointi_4_voimalaa Sikamäki.docx

10 Natura-arviointi (päivitetty ) 7 (23) 3 VAIKUTUSALUE JA VAIKUTUSMEKANISMIT Tuulivoimapuistohankkeet sähkönsiirtoyhteyksineen saattavat aiheuttaa suoria ja välillisiä vaikutuksia hankealueiden ja mahdollisesti niiden lähiympäristön eliöstölle. Tässä Natura-arvioinnissa käsiteltävien Natura-alueiden suojeluperusteisiin mahdollisesti kohdistuvat vaikutukset ovat lähinnä välillisiä, koska Natura-alueille ei tulla sijoittamaan tuulivoimaan tai sähkönsiirtoon liittyviä rakenteita. Tässä arvioinnissa käsitellään vaikutuksia vain tuulivoimaloiden ja niiden vaikutusalueen osalta, sähkönsiirron osalta huomioidaan ohjeellinen reitti. Natura-alueen ulkopuolelle sijoittuvilla ojitus-, hakkuu- ja maarakennustoimenpiteillä voi olla vaikutusta Natura-alueen luontotyyppeihin silloin kun maaperän muokkausta vaativia toimenpiteitä suoritetaan suojeluperusteena mainitun Natura-luontotyypin lähellä (esim. hakkuut) tai suoluontotyyppien kohdalla Natura-alueen valuma-alueella. Tässä hankkeessa maanrakennus toimia ei kohdistu em. alueille. Natura-alueiden suojeluperusteena oleviin eläimiin ja lintuihin kohdistuu häiriövaikutuksia, jotka ilmenevät rakentamisesta aiheutuvana meluna sekä mm. ihmisten ja koneiden liikkumisena tuulivoimapuistojen rakennustyömaalla ja sähkönsiirtoreittien alueella. Häirinnäksi voidaan lukea myös kaikki ylimääräiset, lintujen käyttäytymiseen haitalliset vaikuttava tekijät. Näitä ovat mm. ruokailulennoissa tapahtuvat muutokset, kun linnut joutuvat väistämään normaalilla lentoreitillään sijaitsevia voimaloita (Spaans ym. 1998). Tuulivoimapuistojen rakentaminen ei suoraan vaikuta Natura-alueiden suojeluperusteena mainittujen lajien elinympäristöihin, koska Natura-alueille ei osoiteta rakentamista. Tuulivoimapuistojen rakentaminen saattaa kuitenkin välillisesti vaikuttaa esim. lintujen reviireihin, jotka todennäköisesti ulottuvat myös Natura-alueiden ulkopuolelle. Lisäksi tuulivoimaloiden rakentaminen pirstoaa metsämaisemaa, jonka takia ravinnonhankintalennot voivat pidentyä. Metsän maisemarakenteeseen kohdistuvat vaikutukset ovat kuitenkin riippuvaisia alueen metsiin nykyisellään kohdistuneista metsätaloustoimista. Usein voimalat sijoitetaan metsämaastoon, jossa on olemassa oleva metsätie verkosto ja metsätaloustoimintaa. Natura-alueiden suojeluperusteena mainittuun linnustoon sekä Natura-alueilla levähtäväksi mainittuun linnustoon saattaa kohdistua myös suoria törmäys- ja estevaikutuksia. Törmäysvaikutukset ilmenevät lintujen törmäyskuolleisuutena, jolla voi olla suoria vaikutuksia Natura-alueella esiintyvään linnustoon. Estevaikutukset ilmenevät lintujen lentoreittien muutoksena muuttoreiteillä ja lintujen kerääntyessä esim. Natura-alueella sijaitseville levähdyspaikoille. Estevaikutuksia voi ilmetä myös lintujen pesimäkauden aikana, lintujen liikkuessa pesäpaikan ja saalistus- tai ruokailualueiden välillä. Lisäksi lintujen lentämisen välttely tuulivoimaloiden läheisyydessä voi lisätä lintujen energiankulutusta johtuen väistötoimien aiheuttamasta lentomatkan pitenemisestä. Tuulivoimaloiden käytöstä aiheutuva, linnustoon kohdistuva häiriövaikutus on vaikeasti mitattavissa ja vaatisi useiden vuosien seurantaa mm. poikastuoton onnistumisessa ennen ja jälkeen hankkeiden toteutumisen. Tutkimustuloksia voimaloiden aiheuttamasta häiriöstä ei ole olemassa, vaikka häirintää on systemaattisesti pyritty mittaamaan. Tuulivoimapuistojen häiriövaikutukset ovat yleensä voimakkaimmillaan hankkeen rakennusvaiheen aikana, ja ne ilmenevät lievempinä tuulivoimapuiston toiminnan aikana. Tuulivoimaloista aiheutuva melu on otettava huomioon myös luonnonsuojelualueilla sekä Natura-alueilla, jonne on tarkoitus perustaa luonnonsuojelualueita. Ympäristöministeriö on määritellyt Tuulivoimarakentamisen suunnittelu -oppaassa (Ympäristöministeriö 2012) luonnonsuojelualueilla noudatettavaksi melutason suunnitteluohjearvok- Natura_arviointi_4_voimalaa Sikamäki.docx

11 Natura-arviointi (päivitetty ) 8 (23) si 40 db. Melutason ohjearvoja noudatetaan alueiden virkistyskäyttäjänä toimivan ihmisen kohdalla, eikä se varsinaisesti koske alueen eläimistöä. Tuulivoimaloiden aiheuttama melu saattaa karkottaa häiriöherkimmät lajit voimaloiden ympäristöstä, mutta tutkimustietoa asiasta on niukasti (mm. Langston ja Pullan 2003, Koistinen 2004, Bern Convention Bureau Meeting 2013). Lähimmät Natura-alueet sijaitsevat niin etäällä lähimmistä voimaloista, että käytönaikainen 40 db melu ei ulotu Natura-alueille (Kuva 2). Tuulivoimapuistohankkeiden vaikutukset Natura-alueen kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin sekä eläimistöön eivät yleensä ulotu kauas rakennuspaikoilta, ja vaikutukset ovat usein hyvin paikallisia ja ilmenevät pääasiassa hankkeen rakennusvaiheen aikana. Lintuihin kohdistuvat vaikutukset ulottuvat sen sijaan huomattavasti laajemmalle alueelle lintujen liikkeistä johtuen, ja koko tuulivoimapuiston toiminnan ajalle. Hankkeen suoria vaikutuksia voivat olla esimerkiksi: Natura-alueiden suojeluperusteena olevien luontotyyppien pinta-alan kaventuminen, niiden edustavuuden heikkeneminen tai kasvilajien kasvuolosuhteiden muuttuminen. Lintujen ja eläinten elinympäristöjen pinta-alan väheneminen tai niiden laadun muuttuminen. Lintujen törmäykset tuulivoimaloihin tai muihin tuulivoimapuiston rakenteisiin. Tuulivoimapuiston aiheuttamat estevaikutukset lintujen muuttoreiteillä, ruokailu- ja pesimäalueiden välillä tai lintujen lepäilyalueiden lähistöllä. Parantuvan tieverkoston myötä lisääntyvä liikenne ja sen aiheuttamat häiriövaikutukset linnustoon ja eläimistöön sekä kasvillisuuden kuluminen liikkumisen lisääntyessä. Tuulivoimapuiston rakentamisesta aiheutuva melu ja häiriö sekä tuulivoimapuiston toiminnan aikainen lapojen pyörimisestä tai huoltotöistä aiheutuva melu ja häiriö. Epäsuoriksi ja välillisiksi vaikutuksiksi voidaan lukea esimerkiksi: Kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin ja niiden ominaislajistoon kohdistuvien vaikutusten heijastuminen suojeluperusteena olevien lintujen ja muiden eläinten elinympäristöihin. Tuulivoimapuiston rakentamisen ja muuttuvien elinympäristöjen myötä alueen lintu- ja eläinpopulaatioista saattaa siirtyä yksilöitä alueen ulkopuolelle, jotka saattavat vaikuttaa tuloalueen kilpailutilanteeseen. Tuulivoimapuiston rakentaminen saattaa vaikuttaa pinta- ja pohjavesien virtaussuuntiin, joilla saattaa olla vaikutusta valuma-alueen alempien osien kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin ja eläinten elinympäristöihin. 3.1 Vaihtoehdot Tässä arvioinnissa on hankkeelle vain nolla vaihtoehto hanketta ei toteuteta. Tällöin tästä hankkeesta ei aiheudu suoria tai välillisiä vaikutuksia nyt arvioitaville Naturaalueille. Tarvittavan vastaavan energiamäärän tuottamisen vaikutukset muodostuvat silloin tuulivoiman ollessa vaihtoehto muualla, tai muilla energiantuotantotavoilla. Yksi tuulivoimala tuottaa (huom. tiedot vanhempien 2 MW voimaloiden mukaan) noin 1,5 ha pinta-alalla (pystytyskenttä ja tie) 50 vuodessa energiaa saman verran kuin saadaan hyvällä kasvupohjalla vähintään 600 ha:sta metsää (harvennus ja päätehakkuu) Natura_arviointi_4_voimalaa Sikamäki.docx

12 Natura-arviointi (päivitetty ) 9 (23) 3.2 Vaikutusalue tai 25 ha keskimääräistä turpeennostoon soveltuvaa suota alusta loppuun asti käytettynä. 1 Nollavaihtoehdon toteutuessa alueella toteutetaan rantayleiskaava, jossa Töyrijärville ja Palokankaan lampien läheisyyteen osoitetaan runsaasti uusia rakennuspaikkoja. Rantarakentaminen ja lisääntynyt liikkuminen vesitöillä voi aiheuttaa etenkin Palokankaan lampien osalta tuulivoimavaihtoehtoa merkittävämpiä vaikutuksia. Tuulivoimapuistojen linnustovaikutusten osalta vaikutusalueen tarkka rajaaminen on usein hankalaa ja monimutkaista. Lajista riippuen lintujen ruokailu- ja saalistusalueet voivat olla laajoja ja koostua useista erilaisista elinympäristöistä. Myös esimerkiksi vesilintujen soidinlennot voivat ulottua etäälle itse pesimäalueesta. Muuttavaan linnustoon kohdistuvan vaikutusalueen rajaaminen on vielä huomattavasti hankalampaa, koska vaikutukset saattavat ulottua koko muuttoreitin varrelle ja myös lajin pesimäalueille saakka. Näin ollen linnustoon kohdistuvien vaikutusten osalta tarkkaa vaikutusalueen rajaamista ei voida tehdä. Kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin kohdistuvat mahdolliset suorat vaikutukset ulottuvat vain hankealueiden lähiympäristöön. Ajallisesti tuulivoimapuistojen mahdolliset vaikutukset Natura-alueille ajoittuvat hankkeiden rakentamisen, niiden toiminnan sekä tuulivoimaloiden purkamisen ajalle. Suurin osa mahdollisista vaikutuksista (esim. lintujen törmäysvaikutukset) ulottuvat tuulivoimapuistojen koko toiminta-ajalle. Voimaloista aiheutuvan toiminnanaikaisen melun vaikutusalue (35 db) ulottuu enimmillään noin kilometrin päähän voimaloista. Melun kantautumiseen vaikuttavat vaimentavasti monet ympäristötekijät sekä lähtömelutaso. Voimaloiden tuottama ääni on kuitenkin melko alhainen ympäristön taustaääniin suhteutettuna, mutta eri taajuuksien häiriövaikutuksista eläimistöön ei ole toistaiseksi seurantatietoja. Mikään arvioitavista Natura-alueista ei sijoitu 35 db alueelle (Kuva 2). Sikamäen tuulivoimahankkeen kaavaluonnosvaiheessa hankealueelle suunniteltiin sijoitettavan 8 voimalaa, joista lähin sijaitsi siten, että 35 db:n kuuluvuusalue ulottui hieman Palokankaan lampien Naturaalueelle. Vaikutusten lieventämiseksi neljä Töyrijärvien itäpuolella sijainnutta voimalapaikkaa jätettiin pois hankesuunnitelmasta. 1 Voimalan tuotanto on laskettu 2 MW voimalan tuotantokäyrältä 6,5 m/s keskituulisuudella (vaatii alle 1ha pystytysalueen + tiealueet) ja vastaavan energiamäärän tuottamista puulla (metsähakkuu hyvällä kasvupohjalla, jolloin päätehakkuu tehdään noin 50 v iässä) tai turpeella (Suomen hyödynnettävissä olevien turvevarojen sisältämä energia vastaavaa pinta-alaa kohden). VTT 2010: Turvetuotantoon soveltuva pinta-ala 1,2 milj. ha sisältää energiaa TWh ( MWh/ha). Puuenergian laskennassa on käytetty seuraavia arvoja: harvennus ja päätehakkuussa yhteensä tuotettu 250 m3/ha ja energia sisältö 1700 kwh/m3. Laskelma on tehty suuntaa-antavasti. Energiantuotannon kuluttamaa energiaa (mm. kuljetukset ja korjuu) ei ole huomioitu. Natura_arviointi_4_voimalaa Sikamäki.docx

13 Natura-arviointi (päivitetty ) 10 (23) Kuva 2. Sikamäki, melumallinnus N131 x 4 x hh144 ja lähimmän Natura-alueen (Palokankaan lammet) lampien sijainti Natura_arviointi_4_voimalaa Sikamäki.docx

14 Natura-arviointi (päivitetty ) 11 (23) 4 NATURA-ALUEIDEN LUONTOARVOT 4.1 Kolima-Keitele koskireitti (FI ) Yleiskuvaus ja suojelun toteuttaminen Kolima-Keitele koskireitti on liitetty verkostoon sekä luonto- että lintudirektiivin perusteella (SCI ja SPA). Sen pinta-ala 471 ha. Kolima-Keitele koskireitti on valtakunnallisesti merkittävä Kärnän ja Kymönjärven välinen noin 8,5 km pitkä koskireitti. Alueen kokonaispinta-ala on 471ha. Reitin pudotuskorkeus on lähes 12 m. Reitti koostuu useista koskista ja niva-alueista, sekä näitä yhdistävistä suvannoista ja järvialtaista. Kosket sijoittuvat kuuteen selvästi järvialtaiden toisistaan erottavaan koskialueeseen. Rannat ovat monin paikoin karuja kalliorantoja, joilla kasvaa vanhoja järeitä kilpikaarnamäntyjä. Siellä täällä esiintyy pieniä avokallioita. Pohjoisosalle on luonteenomaista ympäristön luonnontilaisuus. Kalliopaljastumia on etenkin koskireitin itäpuolella (mm. Kärnänvuori) ja Kymönjärven ympäristössä. Kärnänvuori on kalliomäki, jonka lounaisrinteellä on massiivinen, paljolti peitteinen jyrkänne, jonka alaosassa on lohkareita ja tyvionkaloita. Lakiosa on topografialtaan monipuolinen siirtolohkareineen, pienine kuruineen ja silokalliorinteineen. Kärnänvuorella on osin vanhaa kalliomännikköä, ja paikoin esiintyy myös lahoja haapoja ja koivuja. Kymönjärven Etelälahden rannalla Itävuoren länsirinteellä on erittäin jyrkkä, porrasmaisesti kohoava kallioseinämä, Karoliinan portaat - Lösötyinen, jonka rinteillä kasvaa koskematonta kalliomännikköä. Alueella esiintyy useita harvinaisia ja uhanalaisia mesotrofista ja jopa muutamia eutrofista alustaa vaativia kalliosammallajeja. Alueella kiertää luontopolku. Koskireitin suurin merkitys linnustolle on toimia ruokailu ja levähdyspaikkana muuttomatkoilla. Koskireitti on merkittävä koskikarojen talvehtimisalue. Maisemallisesti reitti on erittäin arvokas ja sillä on huomattavaa merkitystä virkistyskalastus-, melonta- ja luontoretkeilykohteena. Suojelun toteutuskeinoiksi on merkitty koskireitin ja vesialueiden osalta koskiensuojelulaki ja vesilaki, seutukaavan ja yleiskaavan SL varausten osalta luonnonsuojelulaki ja muun alueen osalta rakennuslaki (kaavamääräykset MU ja V) ja metsälaki Luontodirektiivin luontotyypit Natura-tietolomakkeen mukaan suojelu kohdistuu seitsemään luontotyyppiin (tauluko 3). Taulukko 3. Natura-alueella esiintyvät luontotyypit ja niiden pinta-alaosuudet Naturatietolomakkeen mukaan. * = priorisoitu luontotyyppi Luontotyyppi Koodi Pinta-ala osuus (%) Keidassuot* 7110 Harjumetsät 9060 Pikkujoet ja purot 3260 Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit 3210 Kallioiden pioneerikasvillisuus 8230 Luonnonmetsät* 9010 Silikaattikalliot 8220 Natura_arviointi_4_voimalaa Sikamäki.docx

15 Natura-arviointi (päivitetty ) 12 (23) Luontodirektiivin liitteen II lajit Alueella elää suojeltava saukko, jonka kanta on arvioitu olevan alueella 6-10 yksilöä Lintudirektiivin liitteen I linnut ja muuttolinnut Lintudirektiiviin kuuluvilla lajeilla tarkoitetaan direktiivin liitteessä I luetellut lajit sekä Suomessa säännöllisesti esiintyvät tai läpimuuttavat muuttolinnut, jotka huomioidaan kuten lintudirektiivin liitteen I lajit. Taulukoissa 4 ja 5 on esitetty alueen suojeluperusteiset lajit. Taulukko 4. Alueella pesivät ja levähtävät lintudirektiiviin liitteen I lajit Natura-tietolomakkeen mukaan (merkintä: p = paria). Laji Pesimä Levähtävä Laulujoutsen Cygnus cygnus Uivelo Mergus albellus 6-10 Pyy Bonasa bonasia 6-10 Metso Tetrao urogallus 1-5 Kaakkuri Gavia stellata 6-10 Kuikka Gavia arctica 1-5 Mehiläishaukka Pernis apivorus 1 Suokukko Philomachus pugnax Kalatiira Sterna hirundo 1-5 Viirupöllö Strix uralensis 2-4 Palokärki Dryocopus martius 1-5 Taulukko 5. Alueella esiintyvät muuttolinnut Natura-tietolomakkeen mukaan (merkintä: p = paria). Laji Pesimä Levähtävä Jouhisorsa Anas acuta 6-10 Mustalintu Melanitta nigra Pilkkasiipi Melanitta fusca Pikkulokki Larus minutus Koskikara Cinclus cinclus Palokankaan lammet (FI ) Yleiskuvaus ja suojelun toteuttaminen Palokankaan lammet on liitetty verkostoon sekä luonto- että lintudirektiivin perusteella (SCI ja SPA). Sen pinta-ala 81 ha. Palokankaan lammet on Keiteleen itäpuolisella arvokkaalla laajalla kallioalueella sijaitseva 10 lammen keskittymä. Lammet ovat pienialaisia, keskimäärin muutamien hehtaarien kokoisia suo- ja metsärantaisia, humuspitoisia lampia. Lampiryhmän arvo perustuu erämaisuuteen ja suhteellisen hyvään luonnontilaan ja etenkin linnustolliseen arvoon. Lammilla on suuri merkitys uhanalaisen kaakkurin pesimälampina. Alue edustaa nykyään hyvin harvinaisia kaakkurilampikeskittymiä. Suojelun toteuttamiskeinoksi kohteella on merkitty luonnonsuojelulaki ja lammille on perustettu luonnonsuojelualueet. Alueella on perustettu Haapaniemen luonnonsuojelualue (YSA200313). Natura_arviointi_4_voimalaa Sikamäki.docx

16 Natura-arviointi (päivitetty ) 13 (23) Luontodirektiivin luontotyypit Taulukossa 6 on esitetty tavatut luontotyypit ja niiden pinta-alatiedot ja % -osuus koko Natura-alueen pinta-alasta. Taulukko 6. Natura-alueella esiintyvät luontotyypit, koodit ja niiden pinta-alaosuudet Naturatietolomakkeen mukaan. * = priorisoitu luontotyyppi. Luontotyyppi Koodi Pinta-alaosuus (%) Puustoiset suot* 91D0 13 Vaihettumissuot ja rantasuot Kallioiden pioneerikasvillisuus Humuspitoiset järvet ja lammet Luontodirektiivin liitteen II lajit Lomakkeella ei ole ilmoitettu luontodirektiivin liitteen II lajeja Lintudirektiivin liitteen I linnut ja muuttolinnut Taulukko 7. Alueella pesivät ja levähtävät lintudirektiiviin liitteen I lajit Natura-tietolomakkeen mukaan (merkintä: p = paria). Laji Pesimä Levähtävä Laulujoutsen Cygnus cygnus 1 Metso Tetrao urogallus 1 Kaakkuri Gavia stellata 5 Kuikka Gavia arctica 1 Palokärki Dryocopus martius Heinä-Suvanto Hetejärvi (FI ) Heinä-Suvanto Hetejärvi on liitetty verkostoon sekä luonto- että lintudirektiivin perusteella (SCI ja SPA). Sen pinta-ala 1224 ha. Natura-alue koostuu Keski-Suomen läänin puolella sijaitsevasta Heinäsuvannon lintuvesikohteesta ja Kuopion läänissä sijaitsevasta Hetejärven lintuvesikohteesta sekä näiden väliin jäävästä läänin rajalla olevasta Suvantojärvestä. Kohde on kokonaisuutena linnustoltaan kansainvälisesti arvokas. Keiteleen Itäpuolen rantayleiskaava ulottuu Suvannonjärven länsirannalle. Suvannonjärven osalta alueen suojelun toteuttamiskeinoksi on merkitty vesilaki. Rantayleiskaavaehdotuksessa on Suvannonjärven ranta-alueella jo olemassa oleva luonnonsuojelualue (kaavamerkintänä SL). Alueelle ei ole merkitty rakennuspaikkoja. Sikamäen hankkeella ei ole Natura-alueen osalta haitallisia vaikutuksia ja kohteen osalta ei tehdä tarkempaa tarkastelua Luontodirektiivin luontotyypit Taulukossa 8 on esitetty tavatut luontotyypit ja niiden pinta-alatiedot ja % -osuus koko Natura-alueen pinta-alasta. Natura_arviointi_4_voimalaa Sikamäki.docx

17 Natura-arviointi (päivitetty ) 14 (23) Taulukko 8. Natura-alueella esiintyvät luontotyypit, koodit ja niiden pinta-alaosuudet Naturatietolomakkeen mukaan. * = priorisoitu luontotyyppi. Luontotyyppi Koodi Pinta-alaosuus (%) Vaihettumissuot ja rantasuot Puustoiset suot* 91D0 26 Humuspitoiset järvet ja lammet Luonnonmetsät* Luontodirektiivin liitteen II lajit Liito-orava Lintudirektiivin liitteen I linnut ja muuttolinnut Taulukoissa 9 ja 10 on esitetty suojeluperusteiset linnut Natura-tietolomakkeen mukaan. Taulukko 9. Alueella pesivät ja levähtävät lintudirektiiviin liitteen I lajit Natura-tietolomakkeen mukaan (merkintä: p = paria). Taulukossa lueteltujen lisäksi alueella esiintyy pesivänä tai muuttavana 5 salattua lajia, jotka on huomioitu tässä arvioinnissa. Laji Pesimä Levähtävä Luhtahuitti Porzana porzana 7p Kaulushaikara Botaurus stellaris 1p Teeri Tetrao tetrix 1-5p Ampuhaukka Falco columbarius 1p Kapustarinta Pluvialis apricaria 1-5p Pikkulokki Larus minutus 50p 500 Laulujoutsen Cygnus cygnus 7p Ruskosuohaukka Circus aeruginosus 1p 10 Sinisuohaukka Circus cyaneus 3p 6-10 Pyy Bonasa bonasia 1-5p Kurki Grus grus 14p Metso Tetrao urogallus 1-5p Kalatiira Sterna hirundo 1-5p Pikkusieppo Ficedula parva 2p Pikkulepinkäinen Lanius collurio 1-5p Pohjantikka Picoides tridactylus 2p Mustakurkku-uikku Podiceps auritus 18p Uivelo Mergus albellus 0-1p Suokukko Philomachus pugnax 10p Vesipääsky Phalaropus lobatus 1-5p Kaakkuri Gavia stellata 6-10 Mehiläishaukka Pernis apivorus 1p Liro Tringa glareola 20p Hiiripöllö Surnia ulula 0-1p 0-2 Varpuspöllö Glaucidium passerinum 1-2p Lapinpöllö Strix nebulosa 0-1p Viirupöllö Strix uralensis 1-2p Suopöllö Asio flammeus 0-5p 1-5 Helmipöllö Aegolius funereus 1-5p Palokärki Dryocopus martius 1-2p Natura_arviointi_4_voimalaa Sikamäki.docx

18 Natura-arviointi (päivitetty ) 15 (23) Taulukko 10. Alueella pesivät ja levähtävät lintudirektiiviin muuttolinnut Natura-tietolomakkeen mukaan (merkintä: p = paria) Laji Pesimä Levähtävä Nuolihaukka Falco subbuteo 5p Jouhisorsa Anas acuta 15p 100 Metsähanhi Anser fabalis 1p Tuulihaukka Falco tinnunculus 2p Lapasorsa Anas clypeata 15p 30 Jänkäkurppa Lymnocryptes minimus 2p Naurulokki Larus ridibundus 350p 500 Mustaviklo Tringa erythropus 0-1p 100 Heinätavi Anas querquedula 5p Muut tärkeät kasvi- tai eläinlajit, joista osa on myös Lintudirektiivin mukaisia muuttolintuja: haapana, harmaalokki, isokuovi, käki, kalalokki, keltavästäräkki, kulorastas, lapinkirvinen, metsäviklo, mustapääkerttu, niittykirvinen, pajusirkku, peukaloinen, pikkutikka, pohjansirkku, punasotka, puukiipijä, riekko, ruokokerttunen, sinisorsa, sirittäjä, taivaanvuohi, tavi, telkkä, töyhtöhyyppä, tukkakoskelo, tukkasotka, valkoviklo, varpushaukka, kaarlenvaltikka, raidantuoksukääpä. Natura_arviointi_4_voimalaa Sikamäki.docx

19 Natura-arviointi (päivitetty ) 16 (23) 5 VAIKUTUKSET LUONTOARVOIHIN 5.1 Kolima-Keitele koskireitti (FI ) Luontodirektiivin luontotyypit ja suojeltavat lajit Sikamäen tuulivoimahankkeesta ei aiheudu vaikutuksia luontotyypeille eikä suojeltaville liitteen II lajille (saukko). Voimalat sijoittuvat kauas maa- ja vesialueista, lähimmillään noin 9 km päähän Lintudirektiivin liitteen I lajit ja muuttolinnut Voimalat eivät sijoitu alueella levähtävän muuttolinnuston kannalta keskeiselle reitille. Vesilintujen ja kahlaajien muuttoa ohjaavat suuremmat vesistöt, joista hankealue sijaitsee kohtuullisen etäällä. Alue on myös niin etäällä, että voimaloista ei aiheudu häiriötä tai haittaa lintujen lähestyessä levähdysalueita tai pesimä- ja ruokailualueita. Natura-alueen suojeluperusteena olevien lintujen ei arvioida erityisesti käyttävän hankealuetta ruokailupaikkanaan, sillä hankealueella olevat pienet järvet ovat melko karuja. Hankkeesta ei arvioida aiheutuvan merkittävää haittaa alueella pesivälle ja levähtävälle lintulajistolle. Vaikutusten arvioidaan olevan korkeintaan hyvin lieviä este- tai törmäysvaikutuksia. Hankkeen ei arvioida vaikuttavan haitallisesti Natura-alueen eheyteen lyhyellä tai pitkällä aikavälillä Vaikutukset Natura-alueen eheyteen Hankkeesta ei aiheudu merkittävää haittaa Natura-alueen eheydelle eikä sen ekoloinen toiminta ja suojeluperusteena oleva lajisto vaarannu pitkällä aikavälillä. 5.2 Palokankaan lammet (FI ) Luontodirektiivin luontotyypit Luontotyyppeihin ei kohdistu hankkeesta suoria vaikutuksia. Lähin voimalapaikka on noin 1,5 km päässä Marjolammesta ja Turpeisesta eikä rakentamisesta kohdistu valuma-alue vaikutuksia lampiin Lintudirektiivin liitteen I lajit ja muuttolinnut Alue on tärkeä nimenomaisesti kaakkurin pesimälampiverkostona. Laji on hyvin häiriöherkkä ja pesintä epäonnistuu helposti häiriön seurauksena. Pesintää ei ole todettu hankkeen voimaloiden lähimmältä lammelta (Marjolampi), mutta Turpeiselta on tieto pesinnästä ja etäisyys lampiin on häiriövaikutuksen osalta kohtuullinen. Lähin voimala uudessa sijoittelussa on Sikämäessä ja etäisyyttä Marjolampeen on noin 1,6 km ja Turpeiseen 1,7 km, eikä voimala sijaitse todennäköisellä lentoreitillä. Suunnittelualueella tehtiin kaakkurin osalta pesimäkauteen ajoittuva seuranta, jossa lentoreittejä havainnoitiin yhteensä 78 h (Ahlman 2014a). Seurannassa havaittiin vain yksi kaakkurin lento ja kuultiin kerran ääni, muttei saatu näköhavaintoa. Lento suuntautui Töyrijärvien muodostamaa uomaa pitkin. Suhteutettuna havainnointiaika päivän valoisan ajan pituuteen, on riskilentojen yhteismäärä touko-heinäkuussa laskennallisesti 22 lentoa. Hyvin alhaisen havaintomäärän perusteella on kuitenkin kokonaismäärän arviointi epävarmaa. Seurannan perusteella lennot ovat täysin satunnaisia, eikä läheisillä Marjolammella ollut pesintää (Ahlman 2014a ja c). Tiira-aineistojen perusteella Turpeisella on ollut pesintäyritys 2014 ja 2015, mutta ilmeisesti poikasia ei ole kuoriutunut on ollut hautova emo pesällä vielä heinäkuussakin, joten mikäli kaakkuri merkittävissä määrin liikkuisi hankealueella, olisi se todennäköisesti havaittu useam- Natura_arviointi_4_voimalaa Sikamäki.docx

20 Natura-arviointi (päivitetty ) 17 (23) min seurannan aikana. Selvityksen mukaan Sikamäen pesimäaikaisen kaakkuri- ja sääksiseurannan perusteella tutkimusalueella ei liiku säännöllisesti kaakkureita, eikä hankkeen toteuttamisella ole vaikutusta lajille (Ahlman 2014a). Kaakkurit käyttävät usein lentokorkeutenaan lapojen pyörimiskorkeutta. Turpeiselta lähtiessään tai saapuessaan linnut kuitenkin todennäköisesti käyttävät laaksoja eivätkä lähde lähimpien korkeiden mäkien ylitse. Maaston muodot ja havainnon huomioiden kaakkuri todennäköisesti alueella liikkuessaan käyttää Töyrijärvien muodostamaa uomaa korkeampien mäkien välissä. Hankkeen vaikutusten lajiin ja sen esiintymiseen Natura-alueella arvioidaan olevan lieviä, muodostuen lievistä häiriövaikutuksista ja lievistä törmäysriskivaikutuksista. Häiriövaikutus ei todennäköisesti ulotu pesimälammille merkittävissä määrin, sillä rakennettujen tuulivoimaloiden suhteen on Norjassa tehdyssä seurantatutkimuksessa todettu pesimälampien autioituneen vain voimala-alueen sisällä ja pesintöjen jatkuneen viereisillä alueilla. Keski-Suomessa Luhangassa todettiin onnistunut perintä 800 metrein päässä lähimmistä tuulivoimaloista. Kyseessä oli reviirin ensimmäinen onnistunut pesintä viimeisten vuosien aikana. Törmäykset ovat todennäköisesti hyvin epätodennäköisiä, mutta koska laji on pitkäikäinen ja tyhjentyneet pesimälammet asutetaan usein uudelleen hitaasti, voi yksi törmäys aiheuttaa alueellisia vaikutuksia ja uuden parin asettuminen alueelle voi viedä joitakin vuosia. Muiden suojeluperusteena olevien lintujen osalta vaikutukset ovat todennäköisesti lieviä kohtuullisen etäisyyden ansiosta. Natura-alueella pesivät metsälajit voivat jossain määrin käyttää hankealuetta ruokailu, pesimä ja soidinympäristönä ja niihin kohdistuu lieviä häiriö- ja törmäysriskivaikutuksia. Maaston pinnanmuodot huomioiden paikalliset linnut käyttävät todennäköisesti voimaloihin nähden alhaisia lentokorkeuksia mikä vähentää riskiä törmätä lapoihin. Hankkeella ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta Natura-alueen muuhun pesimälajistoon. Palokankaan lampia elinympäristönään käyttävälle kaakkurille aiheutuvia vaikutuksia on käsitelty tarkemmin liitteenä olevassa selvityksessä (Liite 1, Ahlman S.) Vaikutukset Natura-alueen eheyteen Hankkeella voi olla korkeintaan lieviä vaikutuksia Natura-alueen eheyteen, vaikutukset muodostuvat ensisijaisesti kaakkuriin kohdistuvista mahdollisesta vähäisestä törmäysriskistä. Hankkeen vaikutuksia on lievennetty poistamalla Töyrijärvien itäpuolelle suunnitellut voimalat. 5.3 Heinä-Suvanto Hetejärvi (FI ) Luontodirektiivin luontotyypit ja suojeltavat lajit Natura-alueelle tai sen lähelle ei sijoitu voimaloiden rakennuspaikkoja, luontotyyppeihin ei kohdistu suoria eikä epäsuoria haitallisia vaikutuksia. Liito-oravaan ei kohdistu vaikutuksia, sen kulkuyhteydet ja elinympäristöt säilyvät nykyisellään Lintudirektiivin liitteen I lajit ja muuttolinnut Natura-alueelle tai sen lähelle ei sijoitu voimaloiden rakennuspaikkoja vaan lähin voimala on yli 5 km päässä Natura-alueen lähimmistä osista (Kuva 1). Hankealue sijoittuu Suvantojärven osasta (lähin alue) etelä-lounaaseen, Heinä-Suvannosta etelään (lähimmillään noin 6,5 km) ja Hetejärvestä lounaaseen (noin 6,5 km). Hankealue on siten Natura-alueeseen nähden osin muuttoreitillä vallitseviin muuttosuuntiin nähden. Muutonseurannan perusteella alueen kevät- ja syysmuutto on kuitenkin hajanaista eikä Natura_arviointi_4_voimalaa Sikamäki.docx

21 Natura-arviointi (päivitetty ) 18 (23) hankealueelle osuva muutto eroa muusta alueella tapahtuvasta muutosta (Ahlman 2013 ja 2014b). Natura-alueelle levähtämään ja pesimään saapuvat ja sieltä syysmuutolle lähtevät yksilöt eivät selvityksen perusteella suuntaudu erityisesti hankealueen suuntaan. Kokonsa ja muotonsa puolesta hankealue ei muodosta merkittävää estettä muuttoväylälle. Siitä syystä ja kohtalaisen pitkän etäisyyden vuoksi se on helposti väistettävissä. Muutolla olevat suurikokoiset lajit väistävät tyypillisesti voimala-alueita melko etäältä ja myös voimala-alueilla liikkuvat yksilöt väistävät lapoja melko tehokkaasti. Muutonseuranta-aineistojen perusteella alueen törmäyskorkeudella ylittävien yksilöiden määrä on vuosittain niin alhainen, että törmäysriski ei muodosta pitkälläkään aikavälillä lajien populaatiolle merkittäviä vaikutuksia. Esimerkiksi metsähanhen osalta riskilentoja (törmäyskorkeudessa hankealueen kautta) havaittiin muutonseurannassa yhteensä noin 6, jolloin törmäystodennäköisyys on yksi metsähanhi kerran noin neljässä sadassa vuodessa (varovaisuusperiaatteen mukaisesti laskettuna, Band ym a ja b). Kaikkia muuttavia lintuja ei tietenkään seurannassa havaittu, mutta siitä huolimatta yksittäiselle lajille kohdistuva riski on hyvin alhainen. Natura-tietolomakkeella on mainittu Natura-alueella levähtävän noin metsähanhea. Mikäli kaikki yksilöt lentäisivät voimaloiden läpi törmäyskorkeudessa edestakaisin ja vuosittain, voisi törmäysriski olla yksi lintu noin kymmenen vuoden välein. Jos huomioidaan, mikä osuus havaituista metsähanhista muutonseurannassa havaittiin lentävän törmäyskorkeudessa hankealueen kautta (1000 lentoa*0,15*0,37=55,5 lentoa törmäyskorkeudessa hankealueella), on riski yhdelle törmäykselle noin 50 vuoden välein. Kahlaajia ja vesilintuja havaittiin muutolla melko vähän ja tuolloisella suunnittelualueella (8 voimalan hanke) alueelle törmäyskorkeudessa osui hyvin harvoja yksilöitä. Vesilinnut seuraavat mieluusti isompia vesistöjä ja kahlaajat taas muuttavat tyypillisesti hyvin korkealla. Natura-alueella pesii runsaasti vesilintuja ja kahlaajia, joista useat ovat myös uhanalaisia. Liikkuminen hankealueella on kuitenkin linnustoselvityksen ja arvioin mukaan niin harvinaista, että tuulivoimaloiden ei arvioida vaikuttavan haitallisesti Natura-alueen vesi- ja kahlaajalajien suotuisaan suojelutasoon ja kannankehitykseen pitkällä aikavälillä. Alueella levähtää ja pesii myös suuria petolintuja, mutta määrät ovat alhaisia ja muutto alueella hyvin hajanaista, tätä tukevat myös hankealueen muutonseurantaaineistot. Kevätmuutonseurannassa hankealueen ulkopuolella havaittiin vain yksi muuttava merikotka ja kaksi sääkseä, joista toinen lensi hankealueen kautta. Syysmuutonseurannassa ei nähty merikotkia, mutta havaittiin 5 maakotkaa, joista yksi lensi suunnittelualueen kautta, sekä kolme sääkseä, joista yksi ylitti alueen. Syysmuutonseuranta ei kuitenkaan kattanut koko kotkien muuttoaikaa. Etäisyys voimaloihin Natura-alueelta on kohtalaisen pitkä eikä hankealueella ole erityisen hyviä ruokailupaikkoja suojeluperusteena oleville suurille petolintulajeille. Töyrijärvet ovat melko karuja eikä niiden lähellä ole esimerkiksi avosuoalueita. Suurimman riskin tuulivoimalat muodostavat mahdollisesti lokeille, joita pesii ja levähtää Natura-alueella. Natura-tietolomakkeen mukaan nauru- ja pikkulokkikolonia on kohtalaisen suuri ja myös levähtävien määrä kummankin lajin osalta noin 500 yksilöä. Lokit siirtyvät pesimäaikaan ruokailemaan pitkiäkin matkoja sopiville pelloille ja vesistöille. Kevätmuutonseurannassa havaittiin kohtalainen määrä naurulokkeja suunnittelualueen ylittävinä ja sen läheisyydessä. Muutonaikaisen liikkumisen ei kuitenkaan arvioida muodostavan lokeille merkittävää riskiä törmätä voimaloihin, eikä merkittävää estettä muuttoreitille. Havaituista naurulokeista noin 200 ylitti hankealueen törmäys- Natura_arviointi_4_voimalaa Sikamäki.docx

22 Natura-arviointi (päivitetty ) 19 (23) korkeudessa. Henkealueen eteläpuolella on lintukosteikoksi kunnostettu entinen turpeennostoalue (Saarikylä), joka voi houkutella lokkeja muutonaikaan ja pesimäaikaan ruokailualueena. Hankealue sijoittuu Saarikylän kosteikon ja Natura-alueen väliin. Toisaalta lokit ovat hyviä lentäjiä ja alueen väistäminen ei aiheuta lokkilajeille merkittävää haittaa. Muut mahdolliset/todennäköiset ja tärkeimmät ruokailualueet sijoittuvat Natura-alueesta länteen, jolloin hankealue ei ole merkittävänä esteenä siirtymisreitillä. Hanke aiheuttaa Natura-alueen suojeluperusteena oleville lajeille korkeintaan hyvin lievää alhaisesta törmäysriskistä muodostuvaa haittaa, jonka ei arvioida pitkällä aikavälillä vaikuttavan haitallisesti lajien suotuisaan suojelutasoon Vaikutukset Natura-alueen eheyteen Hankkeen ei arvioida aiheuttavan haittaa Natura-alueen eheydelle pitkällä tai lyhyellä aikavälillä. 5.4 Epävarmuustekijät Linnuston osalta Natura-arvioinnin merkittävimmät epävarmuustekijät liittyvät lintujen käyttäytymiseen ja liikkumiseen Natura-alueiden ja hankealueen välillä sekä niiden ympäristössä. Suurin osa alueiden suojeluperusteissa mainitusta lintulajistosta on sellaisia, että niiden ekologiset ja käyttäytymispiirteet huomioiden niiden ei arvioida merkittävissä määrin liikkuvan hankealueella. Tuulivoimaloiden rakentamisen jälkeen on mahdollista, että Natura-alueiden herkimmät lajit välttelevät liikkumista alueella, koska tuulivoimalat voivat jossain määrin karkottaa ja häiritä lintuja, jolloin niiden liikkuminen alueella muuttuu. Tämä toisaalta vähentää lintujen mahdollista liikkumista tuulivoimaloiden välittömässä läheisyydessä ja vähentää näin ollen myös lintujen riskiä törmätä tuulivoimaloihin. Tulevaisuuden muutoksia lajien esiintymisalueissa on vaikea ennustaa ja esimerkiksi vallitsevien säätilojen muutokset muuttoaikoina voivat vaikuttaa siihen miten vallitsevat muuttoväylät sisämaan puolella sijoittuvat. Yhden vuoden aikana tehty selvitys muuton sijoittumisesta antaa kuvan sen hetkisten tuuliolojen mukaan kanavoituvasta muutosta. Keski-Suomen osalta on kuitenkin hyvin muutonseurantatietoa pitkältä ajalta ja kyseisen vuoden perusteella tehdyt johtopäätökset ovat yhtenevät pitkäaikaisten havaintojen kanssa. Natura_arviointi_4_voimalaa Sikamäki.docx

23 Natura-arviointi (päivitetty ) 20 (23) 6 YHTEISVAIKUTUKSET MUIDEN HANKKEIDEN KANSSA Lähimmät tiedossa olevat tuulivoimahankkeet sijaitsevat noin 7 km kaakkoon Vesannon Oinaskylän Pohjoismäen ja Honkamäen alueilla, noin 30 km luoteeseen (Viitasaari Ulppaanmäki) ja pohjoisluoteeseen (Pihtipudas Ilosjoki). Lisäksi 60 km itäkaakkoon on Kuopion Suuri Palosen alue, joka on merkitty Pohjois-Savon Tuulivoimamaakuntakaavassa tuulivoima-alueeksi (tv ). Vesannon Pohjoismäen ja Honkamäen alueille laaditaan parhaillaan osayleiskaavaa. Tuulivoimapuistohankkeesta vastaa Megatuuli Oy:n projektiyhtiö Tuulivoimapuisto Vöyrinkangas Oy. Vesannon kunta vastaa kaavan käsittelyistä sekä ohjaa kaavaprosessia. Oinaskylän tuulivoimapuistoon suunnitellaan enintään kuusi (6) tuulivoimalaitoksen rakentamista. Tuulivoimalaitokset ovat teholtaan noin 3 MW jolloin puiston yhteenlaskettu teho tulisi olemaan alle 20 MW. Pohjois-Savon Tuulivoimamaakuntakaavassa alue on merkitty tuulivoima-alueeksi (Honkamäki-Palokangas tv ). Hanke voi muodostaa korkeintaan hyvin lieviä yhteisvaikutuksia Sikamäen hankkeen kanssa. Etäisyyttä hankkeiden välillä on niin paljon, että hankkeet yhdessä eivät muodosta erityistä estettä muuttoreitille (Heinä-Suvanto-Hetejärvi) eivätkä hankkeet yhdessä arvioin mukaan vaikuta merkittävästi kaakkurin liikkumiseen alueella (Palokankaan lammet). Sääksen osalta rantayleiskaava voi vaikuttaa paikalliseen populaatioon (Heinä-Suvanto-Hetejärvi lajistoa), sillä rakennuspaikkoja sijoittuu aivan sääksen pesäpaikan viereen (pesintä 2013). Häiriö pesimäalueella voi vaikuttaa lajin liikkumiseen ja pesintöjen onnistumiseen. Nyt sääksiemot ja poikaset liikkuivat pääasiassa juuri Vuorijärven koillisrannalla, jonne on rantayleiskaavassa osoitettu useita rakennuspaikkoja. Samalle alueella on ollut tekeillä Keiteleen Itäpuolen rantayleiskaava (kuva 3). Kaavaehdotus on ollut nähtävillä Kaavaehdotuksessa Vuorijärvelle on osoitettu muutama rakennuspaikka sääksen käytössä olevan pesän läheisyyteen. Lähialueen rakennuspaikat voivat toteutua myös Sikamäen tuulivoimahankkeen toteutuessa, sillä Töyrijärvien alue on jätetty pois rantayleiskaavasta. Mikäli Töyrijärvet myöhemmin kaavoitettaisiin, rantarakentaminen ja lisääntynyt liikkuminen vesitöillä ja rantaalueilla voi aiheuttaa etenkin Palokankaan lampien osalta tuulivoimavaihtoehtoa merkittävämpiä haitallisia vaikutuksia. Rantayleiskaavan mahdollistama lisääntynyt rakentaminen nykyisin rakentamattomilla vesistöillä voi vaikuttaa kaakkurin liikkumiseen alueella ja siihen missä pesivät yksilöt käyvät kalassa. Laji on häiriöherkkä, etenkin pesinnät epäonnistuvat herkästi, jos pesimälammella liikutaan tuolloin. Natura_arviointi_4_voimalaa Sikamäki.docx

24 Natura-arviointi (päivitetty ) 21 (23) Kuva 3 Ote Keiteleen Itäpuolen rantayleiskaavan ehdotuksesta. Natura_arviointi_4_voimalaa Sikamäki.docx

25 Natura-arviointi (päivitetty ) 22 (23) 7 VAIKUTUSTEN LIEVENTÄMISKEINOT 8 JOHTOPÄÄTÖKSET Natura-alueiden suojeluperusteissa mainittuun lintulajistoon kohdistuvien mahdollisten vaikutusten merkittävin ja tehokkain lieventämistoimenpide voi olla tiettyjen tuulivoimaloiden ajoittainen ja kohdennettu pysäyttäminen ja lintujen varoittaminen mikäli ne lähestyvät voimalaa liian lähelle. Varoitusjärjestelmän käyttö (esim. DTbirdjärjestelmä) voi tulla kyseeseen, jos hankkeen linnustovaikutusten seurannan aikana (seurantaa linnustovaikutuksista on syytä tehdä noin kolmen vuoden aikana hankkeen toteutumisesta) todetaan, että Natura-alueilla esiintyvät ja suojeluperusteissa mainitut lajit liikkuvat jonain tiettynä aikana tuulivoimaloiden läheisyydessä ja ovat vaarassa törmätä niihin. On kuitenkin hyvin epätodennäköistä, että tällä alueella on tarvetta ko. lievennystoimiin. Kolima-Keiteleen-koskireitin (FI ) ja Heinäsuvanto-Hetejärven (FI ) osalta ei ole todennäköistä, että suojeluperusteena oleville lajeille tai luontotyypeille aiheutuisi merkittävää haittaa. Natura-alueiden eheys ei vaarannu lyhyellä tai pitkällä aikavälillä. Palokankaan lammet Natura-alueen (FI ) suojeluperusteena olevalle kaakkurille voi aiheutua lievää haittaa häiriö- ja törmäysriskivaikutusten kautta. Naturaalueiden eheys ei vaarannu lyhyellä tai pitkällä aikavälillä. FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy LIITE 1 Kaakkuriselvitys - Liite Viitasaaren Sikamäen tuulivoimapuiston Natura-arviointiin (Santtu Ahlman, 2016) Natura_arviointi_4_voimalaa Sikamäki.docx

26 Natura-arviointi (päivitetty ) 23 (23) LÄHTEET Ahlman, S. & Luoma, S. 2013: Viitasaaren Sikamäen tuulivoimapuiston lintujen syysmuuttoselvitys Ahlman Group Oy. Ahlman, S. 2014a: Viitasaaren Sikamäen tuulivoimapuiston kaakkuri- ja sääksiseuranta Ahlman Group Oy. Ahlman, S. 2014b: Viitasaaren Sikamäen tuulivoimapuiston lintujen kevätmuuttoselvitys Ahlman Group Oy. Ahlman, S. 2014c: Viitasaaren Sikamäen tuulivoimapuiston pesimälinnusto-, viitasammakko ja liitooravaselvitys Ahlman Group Oy. Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001: Natura luontotyyppiopas. Ympäristöopas 46. Suomen ympäristökeskus. Assessment of plans and projects significantly affecting Natura 2000 sites. Methodological guidance on the provisions of Article 6(3) and (4) of the Habitats Directive 92/43/EEC. European Comission (2001). Benitez-Lopez, A., Alkemade, R. & Verweij, P. A. 2010: The impacts of roads and other infrastructure on mammal and bird populations: A meta-analysis, Biological Conservation 143 (6): Chace, J.F. and Walsh: J.J. 2006: Urban effects on native avifauna: a review. Landscape and urban planning 74: Chen, J., Franklin, J. F. & Spies, T.A. 1995: Growing-season microclimatic gradients from clearcut edges into old-growth douglas-fir forests. -Ecol. Appl. 5(1): Lilja-Rothsten, S., Kotiharju, S., Lindén, M. ja saaristo, L. 2013: Reuna- ja vaihettumisvyöhykkeet. Kooste tutkimustuloksista ja luonnonhoidon ohjeistuksesta. Riistaa reunoilta hanke, Metskeskus TAPIO, METSO, Metsien monimuotoisuus hanke. Matlack, G.R. 1994: Vegetation dynamics of the forest edge - trends in space and successional time. J. Ecol. 82: Mikkola-Roos, M. & Hirvonen, H. 1996: Toukolanranta. Rakentamisen ympäristövaikutukset. Ekologinen näkökulma II. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisuja 1996:20. Rassi, P., E. Hyvärinen, A. Juslén & I. Mannerkoski (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus 2010 punainen kirja. Ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Rodgers Jr., J. A. & Schwikert, S. T. 2002: Buffer-Zone Distances to Protect Foraging and Loafing Waterbirds from Disturbance by Personal Watercraft and Outboard-Powered Boats. DOI: /j x Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA - menettelyssä ja Natura arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Söderman, T. 2007: Luonnonsuojelulain mukaisten Natura-arviointien ja lausuntojen laatu Suomen ympäristökeskuksen raportteja 30/2007. Suomen ympäristökeskus. Natura_arviointi_4_voimalaa Sikamäki.docx

27 LIITE 1 Liite Viitasaaren Sikamäen tuulivoimapuiston Natura-arviointiin Santtu Ahlman

28 Kaakkuri Lintudirektiivin liitteen I lajit ja muuttolinnut Alue on tärkeä nimenomaisesti kaakkurin pesimälampiverkostona. Laji on hyvin häiriöherkkä, ja pesintä epäonnistuu helposti häiriön seurauksena. Kaakkuri on kuitenkin tuoreen uhanalaisuusluokituksen mukaan valtakunnallisesti elinvoimainen (LC), sillä pesimäkanta on vahvistunut (Tiainen ym. 2016). Pesintää ei ole todettu kaava-alueen lähimmältä lammelta (Marjolampi), mutta Turpeiselta on tieto pesinnästä, ja etäisyys lampiin on häiriövaikutuksen osalta kohtuullinen. Lähin voimala uudessa sijoittelussa on Sikamäessä, josta on etäisyyttä Marjolampeen noin 1,6 kilometriä ja Turpeiseen 1,7 km. Voimala ei sijaitse todennäköisellä lentoreitillä. Kaava-alueella tehtiin kaakkurin osalta pesimäkauteen ajoittuva seuranta, jossa lentoreittejä havainnoitiin yhteensä 78 tuntia (Ahlman 2014a). Seurannassa havaittiin vain yksi kaakkurin lento ja kuultiin kerran ääni, muttei saatu näköhavaintoa. Lento suuntautui Töyrijärvien muodostamaa uomaa pitkin. Suhteutettuna havainnointiaika päivän valoisan ajan pituuteen, on riskilentojen yhteismäärä touko-heinäkuussa laskennallisesti 22 lentoa. Hyvin alhaisen havaintomäärän perusteella on kuitenkin kokonaismäärän arviointi epävarmaa, sillä kaakkurit saalistavat myös aamuhämärässä. Seurannan perusteella lennot ovat kuitenkin täysin satunnaisia. Läheisellä Marjolammella ei ollut pesintää vuonna 2014 (Ahlman 2014a ja 2014c). Tiira-aineistojen perusteella Turpeisella on ollut pesintäyritys vuonna 2014, vaikka paikalla ei havaittu yhtään kaakkuria virallisten vesilintulaskentaohjeiden mukaisesti tehdyissä inventoinneissa. Tiiraaineiston mukaan myös vuonna 2015 on ollut pesintäyritys, mutta ilmeisesti poikasia ei ole kuoriutunut. Vuonna 2014 hautova emo on ollut Turpeisen pesällä vielä heinäkuussakin, joten mikäli kaakkuri merkittävissä määrin liikkuisi hankealueella, olisi se todennäköisesti havaittu useammin seurannan aikana. Selvityksen mukaan Sikamäen pesimäaikaisen kaakkuri- ja sääksiseurannan perusteella tutkimusalueella ei liiku säännöllisesti kaakkureita, eikä hankkeen toteuttamisella ole erityistä vaikutusta lajille (Ahlman 2014a). Kaakkurit käyttävät usein lentokorkeutenaan lapojen pyörimiskorkeutta. Satelliittiseurannan perusteella lentokorkeus on tyypillisesti metrin korkeudella (Eklöf 2012). Sikamäelle suunniteltujen voimaloiden roottorit pyörisivät metrin välillä, joten kaakkureilla ei ole törmäysriskiä noin metrin korkeudella, mikä pienentää törmäysikkunaa merkittävästi. Kaakkuri vaatii melko pitkän kiitoradan noustakseen lentoon vedestä ja lisäksi tyypillisesti useita satoja metrejä matalaa puustoa, jotta se saa nostettua riittävästi korkeutta. Pienillä lammilla laji saattaa tehdä ylimääräisen lennon nostaakseen korkeutta vesialueen päällä (Eklöf 2016). Lähin turbiini tulisi olemaan Turpeisen kaakkoispuolella Sikamäen päällä, joka on huomattavasti korkeammalla kuin pesimälampi. Kaakkuri lähtee hyvin todennäköisesti lentoon Turpeiselta joko pohjoisluoteeseen tai eteläkaakkoon, sillä lampi on sen suuntainen ja maastonmuodot ovat matalat. Sikamäen ylittäminen vaatisi todennäköisesti useita lentolenkkejä riittävän korkeuden saamiseksi, mikä ei ole lajityypillistä, sillä kaakkuri lentää tunnusomaisesti suoraan eri paikkojen välillä. Lisäksi riskikorkeudella lentäminen eli metrin korkeudella Sikamäen päältä

29 vaatisi vielä suurempia ponnisteluja. Turpeiselta lähtiessään tai sinne saapuessaan linnut todennäköisesti käyttävät laaksoja eivätkä lähde lähimpien korkeiden mäkien ylitse, kuten vuoden 2014 maastotutkimusten tulokset antavat viitteitä (Ahlman 2014a). Maaston muodot ja havainnot huomioiden kaakkuri todennäköisesti alueella liikkuessaan käyttää Töyrijärvien muodostamaa uomaa korkeampien mäkien välissä. Päivitetyn kaavan neljä voimalaa sijoittuvat luode-kaakkosuuntaisesti Sikamäen ja Pitkäkankaan väliselle osuudelle, jolloin törmäysikkuna on erittäin pieni, sillä turbiinit sijaitsevat Turpeiseen nähden pitkittäisesti jonossa. Mahdollinen törmäys vaatisi kaakkurin nousemista hyvin jyrkästi Turpeiselta kohti kaakkoa tismalleen turbiinirivistön suuntaisesti, ja lentokorkeuden tulisi nousta noin 80 metriin suhteessa mäen yläosaan. Horisontaalisesti törmäysikkuna on erittäin pieni suhteessa 360 asteen kehään. Pesivät kaakkurit elävät usein ikään kuin löyhänä yhdyskuntana, jolloin parit saattavat vierailla myös toisilla pesälammilla (Eklöf 2016a). Natura-aluetta tarkastellessa tulee huomioida, että muiden länsipuolella sijaitsevien lampien mahdolliset pesijät saattavat käydä myös Turpeisella sekä muilla lähijärvillä. Tällaisia havaintoja ei kuitenkaan tehty kuin yksi vuoden 2014 kaakkuriseurannassa, joka käsitti 78 tuntia havainnointia maastokaudella (Ahlman 2014a). Lisäksi muita inventointeja tehtiin lintujen kevät- ja syysmuuttoseurantojen, pesimälinnustoselvitysten, lepakko- ja kasvillisuuskartoitusten puitteissa. Yhteensä otanta käsittää kymmeniä päiviä ja satoja tunteja, eikä kaakkureista tehty kuin yksi näköhavainto. Kaavan vaikutusten lajiin ja sen esiintymiseen Natura-alueella arvioidaan olevan lieviä, muodostuen lievistä häiriövaikutuksista ja lievistä törmäysriskivaikutuksista. Häiriövaikutus ei todennäköisesti ulotu pesimälammille merkittävissä määrin, sillä rakennettujen tuulivoimaloiden suhteen on Norjassa tehdyssä seurantatutkimuksessa todettu pesimälampien autioituneen vain voimala-alueen sisällä ja pesintöjen jatkuneen viereisillä alueilla (Halley & Hopshaug 2007). Keski- Suomessa Luhangassa todettiin onnistunut pesintä 800 metrin päässä lähimmistä tuulivoimaloista heti niiden rakentamisen jälkeen vuonna Kyseessä oli reviirin ensimmäinen onnistunut pesintä viimeisten vuosien aikana (Virtanen 2016). Törmäykset ovat todennäköisesti hyvin epätodennäköisiä, mutta koska laji on pitkäikäinen ja tyhjentyneet pesimälammet asutetaan usein uudelleen hitaasti, voi yksi törmäys aiheuttaa alueellisia vaikutuksia ja uuden parin asettuminen alueelle voi viedä joitakin vuosia. Gavia-työryhmä on antanut ohjeen kaakkurin huomioimiseksi tuulivoimaloita suunniteltaessa. Ohjeen mukaan kaakkurien pesimäyhteisöt/-lammet tulisi rauhoittaa noin viiden kilometrin säteellä kokonaan voimaloilta. Lisäksi pesimälampien ja pääkalastusalueen väliselle lentovyöhykkeelle ei tule rakentaa voimaloita (Eklöf 2012). Ohjeistus ei kuitenkaan perustu tutkittuun tietoon pesimäpaikoilta vaan Pohjanmeren aineistoon, jonka mukaan muuttavat kaakkurit aloittavat turbiinien väistämisen viiden kilometrin etäisyydeltä. Alueella ei ole omaa pesivää kantaa, joten kyse on nimenomaan muuttajista (Eklöf 2016a). Gavia-työryhmän ohje on näin ollen lähinnä arvio, eikä sitä voida soveltaa sellaisenaan eri hankkeisiin, sillä varsinaista tutkimustietoa käyttäytymisestä ja vaikutuksista ei ole. Kaakkureita on kuitenkin tutkittu viime vuosina satelliittilähettimillä, jotka ovat antaneet tarkkaa paikannustietoa pesimäajalta (Ahola & Eklöf 2014). Tutkimuksen mukaan ruokailupaikat saattavat sijaita kilometrin, poikkeuksellisesti jopa 70 kilometrin etäisyydellä. Emot lentävät kuitenkin

30 eniten pesäpaikan lähellä, mutta otanta on erittäin pieni ja lentoreitit riippuvat käytännössä yksinomaan saalistuskohteiden sijainnista. Natura-tietolomakkeen (taulukko 7) mukaan Palokankaanlampien Natura-alueella pesii viisi kaakkuriparia. Gavia-työryhmän arkiston mukaan pesäpaikkoja ovat olleet jo mainitun Turpeisen lisäksi Iso Luotoslampi, Vuorilampi, Saarilampi ja Kitkanen sekä Natura-lampien eteläpuolella sijaitseva Salmijärvi (Eklöf 2016b). Mikäli asuttuna on useita lampia lähellä tuulivoimapuistoa, olisi ravinnonhaussa useita emolintuja pitkin pesimäkautta. Näin ollen niiden havaitsemisen todennäköisyys kasvaa merkittävästi verrattuna vain yhteen pariin, mikäli seuranta-alue on säännöllisen ruokailureitin varrella. Näköhavaintoja ei kuitenkaan ole tehty kuin yksi kattavien maastoseurantojen aikana, joten mikään ei viittaa Sikamäen tuulivoimapuiston aiheuttavan erityistä haittaa alueelliselle kaakkurikannalle, sillä ruokailukohteet sijaitsevat toisaalla. Muiden suojeluperusteena olevien lintujen osalta vaikutukset ovat todennäköisesti lieviä kohtuullisen etäisyyden ansiosta. Natura-alueella pesivät metsälajit voivat jossain määrin käyttää kaava-aluetta ruokailu-, pesimä- ja soidinympäristönä ja niihin kohdistuu lieviä häiriö- ja törmäysriskivaikutuksia. Maaston pinnanmuodot huomioiden paikalliset linnut käyttävät todennäköisesti voimaloihin nähden alhaisia lentokorkeuksia mikä vähentää riskiä törmätä lapoihin. Kaavalla ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta Natura-alueen muuhun pesimälajistoon. Viitteet: Ahola, M. & Eklöf, K. 2014: Kaakkurien liikkeitä pesinnän aikana ja sen jälkeen. Rengastajakokousesitelmä. Eklöf, K. 2012: Ohje kaakkurin huomioon ottamiseksi tuulivoimaloita suunniteltaessa. Gavia nro 6. Gavia-työryhmän julkaisu. BirdLife Suomi. Eklöf, K. 2016a: Henkilökohtainen puhelinkeskustelu Santtu Ahlmanin kanssa Eklöf, K. 2016b: Henkilökohtainen sähköposti Santtu Ahlmanille Halley, D. J. & Popshaug, P. 2007: Breeding and overland flight of red-throated divers Gavia Stellata at Smøla, Norway, in relation to the Smøla wind farm. NINA Report 297. Tiainen, J., Mikkola-Roos, M., Below, A., Jukarainen, A., Lehikoinen, A., Lehtiniemi, T., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rintala, J., Sirkiä, P. & Valkama, J. 2016: Suomen lintujen uhanalaisuus 2015 The 2015 Red List of Finnish Bird Species. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Virtanen, J. 2016: Henkilökohtainen sähköposti Santtu Ahlmanille

31 LIITE 14 1 VIITASAARI Sikamäki tuulivoimapuiston muinaisjäännösinventointi 2014 Timo Sepänmaa Tilaaja: Megatuuli Oy Kustantaja: Tuulivoimapuisto Vöyrinkangas Oy

32 2 Sisältö Kansikuva: Perustiedot... 2 Yleiskartat... 3 Historialliset kartat... 5 Inventointi... 6 Alueen topografiaa ja yleistä asutushistoriaa... 6 Menetelmät... 7 Tulos... 7 Muinaisjäännökset... 7 (RM) VIITASAARI SIKAMÄKI... 7 Yleiskuvia Sikamäen rajamerkki. Lounaaseen. Perustiedot Alue: Viitasaaren kaupungin itäosassa, Viitasaaren kirkosta noin 15,5 18 km itään, Töyrijärvien koillis- sekä lounaispuolella olevat alueet. Tarkoitus: Suorittaa muinaisjäännösinventointi Viitasaaren Sikamäen tuulivoimapuiston suunnitellulla alueella. Työaika: Tilaaja: Megatuuli Oy Kustantaja: Tuulivoimapuisto Vöyrinkangas Oy Aiemmat tutkimukset: ei tiedossa Tekijät: Mikroliitti Oy, Timo Sepänmaa Tulokset: Tutkimusalueelta ei tunnettu kiinteitä muinaisjäännöksiä. Inventoinnissa löydettiin yksi historiallisen ajan kohde, jota ehdotetaan kiinteäksi muinaisjäännökseksi: kivinen rajamerkki, jossa on puumerkin kaltainen hakkaus (vaikkakin merkki sijaitsee nykyisellä tilusrajalla). Em. kohde sijaitsee aivan nykyisen metsäautotien länsilaidalla. On todennäköistä, että kyseisestä tiestä kaavaillaan huoltotietä tuulivoimaloille. Tässä tapauksessa, jos tietä levennetään ja parannellaan, olisi varmistettava kohteen säilyminen koskemattomana Selityksiä: Koordinaatit ja kartat ovat ETRS-TM35FIN koordinaatistossa (Euref). Kartat ovat Maanmittauslaitoksen maastotietokannasta kesällä 2014 ellei toisin mainittu. Kohdekuvauksissa myös YKJ koordinaatit (PI). Valokuvia ei ole talletettu mihinkään viralliseen arkistoon eikä niillä ole mitään kokoelmatunnusta. Valokuvat digitaalisia. Valokuvat ovat tallessa Mikroliitti Oy:n serverillä. Kuvaaja: Timo Sepänmaa. Kohteiden numerointi on epävirallinen, vain tämän raportin karttaviitteiksi.

33 3 Yleiskartat Tuulivoimapuiston suunnitellut tuulivoimaloiden kohdat merkitty punaisilla ympyröillä. Suunnitellut tuulivoimalat merkitty vihreillä ympyröillä ja numeroitu. Nyt havaittu rajamerkki jota ehdotetaan muinaisjäännökseksi merkitty punaisella ympyrällä ja tunnuksella RM.

34 4 Laserkeilausaineiston perusteella tehty viistovalomallinnos, pohjalla Maanmittauslaitoksen maastokartta. Tuulivoimaloiden paikat merkitty oransseilla ympyröillä, todettu rajamerkki vihreällä ympyrällä. Maastomallinnoksesta pyrittiin havaitsemaan arkeologisesti mahdollisesti mielenkiintoisia maarakenteita ja maastoja, jotka sitten tarkastettiin maastossa.

35 5 Historialliset kartat Ote Viitasaaren pitäjänkartasta 1840-luvulta. Suunnitellut tuulivoimalat on merkitty vihreillä ympyröillä, todettu mahdollinen muinaisjäännös rajamerkki pienellä punaisella ympyrällä. Pitäjänkartan lähteet (Kansallisarkisto / digitaaliarkisto). Ote vuoden 1941 Suomen taloudellisesta kartasta, osa 111. Pohjana oleva kartta on Kansallisarkiston digitaaliarkistossa olevasta Metsäntutkimuslaitoksen kulontorjuntakartaston kokoelmasta, mistä johtuvat punaiset päällepainatukset. Päälle on merkitty suunnitellut tuulivoimalat vihreillä ympyröillä ja todettu vanha rajamerkki punaisella ympyrällä. Kartan lähde:

36 6 Inventointi Tuulivoimapuisto Vöyrinkangas Oy kaavailee kahdeksan tuulivoimalan rakentamista Viitasaaren Sikamäen alueelle. Suunnittelusta vastaava Megatuuli Oy tilasi alueen muinaisjäännösinventoinnin Mikroliitti Oy:ltä. Mikroliitti Oy:n arkeologi Timo Sepänmaa teki maastotutkimukset , tutkimuksen kannalta hyvissä olosuhteissa. Tutkimusalueelta tai sen lähituntumasta ei ennestään tunnettu kiinteitä muinaisjäännöksiä. Mikroliitti Oy (Timo Jussila) on inventoinut muinaisjäännöksiä Viitasaarella v ja Keski- Suomen museo (Miikka Kumpulainen) vuonna V tutkittiin vain järvien ranta-alueita eikä tuolloin kuljettu tämän tuulipuiston maastoissa. Ei ole tiedossa onko Kumpulaisen inventointien yhteydessä liikuttu tutkimusalueella. Alueen topografiaa ja yleistä asutushistoriaa Inventointialue sijaitsee Keski-Suomen maakunnan pohjoisosassa, Viitasaaren kaupungin keskustasta noin km itään. Pohjois-Savon maakunnan Keiteleen kunnan länsirajalle on matkaa noin 2 4 km. Alue on Kymijoen vesistöaluetta. Alue on maaperältään moreenia, varsinkin Töyrijärvien koillispuolella hyvin louhikkoista. Metsät ovat pääasiassa mänty- ja kuusimetsää. Suunniteltujen tuulivoimaloiden paikat ovat korkeustasoltaan välillä m mpy. Alueen keskellä Töyrijärvet sijaitsevat laaksossa, jossa järvien pinnat ovat ,6 m mpy. Geologien ja arkeologien tekemiä heti jääkauden jälkeistä aikaa käsitteleviä rannansiirtymistutkimuksia tulkiten, tutkimusalue on paljastunut jäätikön alta karkeasti noin vuotta sitten Itämeren Ancylusjärvivaiheen alussa. Alueen korkeimmat osat, mm. tuulivoimaloiden paikat ovat ilmeisesti paljastuneet jäätikön sulettua Ancylusjärven yläpuolelle eli ne ovat ns. supraakvaattisia vedenkoskemattomia - alueita. Ancylusjärven korkein ranta alueella on noin 155 m mpy tienoilla, jolloin Töyrijärvet ovat muodostaneet varhaiseen Ancylusjärven lyhytaikaisen (arviolta korkeintaan 200 v.) lahden, kunnes ovat kuroutuneet omiksi altaikseen. Itämeren muinaisvaiheisiin liittyvien muinaisjäännösten esiintyminen alueella on siten erittäin epätodennäköistä. Muinais-Päijänteen korkein ranta (n ekr.) on kohdalla kulkevalla maankohoamisgradientilla noin 112 m mpy, joten se ei ole ulottunut lähellekään tutkimusaluetta. On hyvin mahdollista, että Töyrijärvien rannoilla voisi sijaita esihistoriallisia, pyyntikulttuurin asuinpaikkoja, mutta ranta-alueiden inventointi ei kuulunut tämän tutkimuksen piiriin. Sen sijaan alueet, joille tuulivoimalat on suunniteltu, eivät vaikuta lupaavilta muinaisjäännösten kannalta. Järvien lounaispuolella oleva harjanne (johon on suunniteltu tuulivoimalat 1 4) on sen verran vähäkivistä moreenia, että ainakin kaskiviljely lienee ollut mahdollista (täältä löytyikin vanha rajamerkki). Järvien koillispuolinen harjanne sen sijaan on niin louhikkoista ja huuhtoutunutta kivikkoa, että kaskiviljelykään ei liene ollut mahdollista tai edes välttävästi kannattavaa. Kaiken kaikkiaan tutkimusalue on syrjäseutua esimerkiksi 1840-luvun pitäjänkartalla eikä myöskään vuoden 1941 taloudellisella kartalla ei lähialueellakaan ole ollut asutusta.

37 7 Menetelmät Ennen maastoinventointia tutkimusalueelta ja lähiympäristöstä selvitettiin kiinteät muinaisjäännökset sekä irtolöydöt. Näitä ei alueella tai sen lähituntumassa ollut. Myös alueen rannansiirtyminen selvitettiin pääpiirteissään, kuten myös yleiset linjat alueen asutushistoriasta. Maastoon tutustuttiin etukäteen Maanmittauslaitoksen kartta-aineistojen perustella. Maanmittauslaitoksen laserkeilausaineiston (lidar) pohjalta tehtyjen viistovalomallinnosten perusteella etsittiin maanpinnalle näkyviä merkkejä mahdollisista muinaisjäännöksistä. Mitään merkkejä tällä perusteella havaittavista muinaisjäännöksistä (esim. tervahaudoista) ei todettu. Inventoinnin maastotyössä keskityttiin pääosin suunnitelluille voimalapaikoille ja niiden liepeille, sekä niiden ja lähimmän tieuran välisiin maastoihin. On oletettavaa, että huoltotiet tulevat kulkemaan pääasiassa nykyisten metsäautoteiden linjoja pitkin, joten niidenkin varret inventoitiin. Voimalapaikka nro kahdeksan jäi kauempaa tehdyn silmänvaraisen tarkastelun varaan. Lähialueen maaston havainnoinnin, karttakuvan ja laserkeilausaineistolla tehdyn viistovalomallinnoksen perusteella voimalan kohta on erittäin louhikkoista, joten minkään laatuisten muinaisjäännösten esiintyminen tämän voimalan tienoilla on äärimmäisen epätodennäköistä. Havaittu muinaisjäännökseksi ehdotettu rajamerkki mitattiin GPS-mittalaitteella (Garmin Montana). Laitteen mittaustarkkuuden minimirajaksi valmistaja on ilmoittanut 4 m, mutta Mikroliitti Oy:n tekemissä kokeiluissa mittaustarkkuus on osoittautunut olevan alle 1 m:stä noin 14 metriin. Todetusta rajamerkistä kuten myös suunniteltujen tuulivoimaloiden kohdalta otettiin valokuvia. Tähän raporttiin on liitetty kuvia vain todetusta rajamerkistä sekä valikoiden suunniteltujen tuulivoimaloiden kohdilta. Kaikki kuvat ovat talletettu Mikroliitti Oy:n varmuustiedostoihin. Tulos Alueelta ei ennen inventointia tunnettu muinaisjäännöksiä tai löytöjä. Inventoinnissa löytyi yksi historiallisen ajan rajamerkki, jota ehdotetaan kiinteäksi muinaisjäännökseksi. Todetun rajamerkin kohdalla on vaikutusta tuulivoimapuiston suunnitteluun. Kohde sijaitsee metsäautotien länsilaidalla. Mikäli tietä levennetään ja parannellaan esim. tuulivoimapuiston huoltotieksi, olisi kohde huomioitava niin, että se säilyisi vahingoittumattomana Timo Sepänmaa Muinaisjäännökset (RM) Mjtunnus: Laji: Mj.tyyppi: VIITASAARI SIKAMÄKI (uusi kohde) (Ehdotus.) Kiinteä muinaisjäännös Rajamerkki

38 8 Ajoitus: Historiallinen Koordin: N: E: Z: 187 P: I: Tutkijat: Sepänmaa, Timo 2014 Sijainti: Sijaitsee Viitasaaren kirkosta 15,8 km itään, Sikamäen kaakkoisrinteellä. Huomiot: Sepänmaa 2014: Kohde löytyi Viitasaaren Sikamäen tuulivoimapuiston muinaisjäännösinventoinnissa Metsäautotien länsilaidalla, tieojan länsireunalla on kivistä ladottu rajamerkki. Merkin pohjana on suorakaiteen muotoinen, noin 1,2 x 1,2 m laajuinen ja muutama kymmentä senttimetriä korkea halkaisijaltaan alle 20 cm kivistä rakennettu perusta. Tämän päällä on pystyyn asetettu kolmion muotoinen laakakivi, korkeudeltaan noin 30 cm. Kiven lounaispinnalla on hakkaus, joka ei ole tulkittavissa numeroiksi tai kirjaimiksi, vaan muistuttaa lähinnä puumerkkiä (ks. merkin tulkinta kuvien yhteydessä). Rajamerkki on kaikin puolin mm. isojaon yhteydessä (pääasiassa tärkeimmille rajapaikoille) rakennettujen rajamerkkien kaltainen, paitsi että merkintänä ei ole kirjain tai numero (tai niiden yhdistelmä) vaan puumerkin kaltainen kuvio. Rakenteensa puolesta rajamerkki ei liene 1700-lukua vanhempi rakenteeltaan samankaltaisia rajamerkkejä näyttää tehdyn vielä 1900-luvulla. Mikäli inventoijan tulkinta, että rajamerkkiin tehty merkintä on puumerkki tms., on oikea, voitaneen kohtalaisella varmuudella pitää todennäköisenä, että rajamerkin ja sen päällä olevaan kiveen tehdyn merkin tekijä on ollut kirjoitustaidoton. Toisaalta on mahdollista, että kiveen on myöhemmin tehnyt kirjoitustaitoa osaamaton maanomistaja puumerkkinsä. Joka tapauksessa, em. seikat huomioiden, lienee selvää, että rajamerkki on selvästi yli 100 vuoden ikäinen. Rajamerkki sijaitsee Suovanlahden kylän kantatalojen n:o 9 Koski ja n:o 29 Koivulehto rajalla. Kantatalon n:o 3 Seppälä maiden rajapisteeseen on luoteessa matkaa noin 20 m. Näiden kolmen talon välisestä rajamerkistä ei liene kysymys (GPS-laitteen virherajat huomioon ottaenkin), koska rajamerkki on metsäautotien länsilaidasta noin 2 m länteen ja em. kolmen kantatalon välinen rajapiste noin 14 m etäisyydellä metsäautotien länsilaidasta. Paikka on kaakkoon viettävää moreenimaastoa. Puusto on pääasiassa nuorta mäntymetsää. Vaikutus tuulipuistohankkeeseen kohdalla: Kohde sijaitsee metsäautotien länsilaidalla. Mikäli tietä levennetään ja parannellaan esim. tuulivoimapuiston huoltotieksi, olisi varmistettava se, että kohde tulee säilymään ennallaan.

39 9 Sikamäen rajamerkki merkittynä punaisella ympyrällä ja merkinnällä RM. Rajamerkki. Lounaaseen.

40 10 Rajamerkin lounaissivulla oleva hakkaus tulkittuna. Kuva on otettu hieman viistoon, joten seuraavassa kuvassa tulkinta merkinnästä kohtisuoraan. Rajamerkin lounaissivulla oleva hakkaus tulkittuna.

41 11 Yleiskuvia Tuulivoimalan n:o 1 paikka etualalla. Koilliseen. Tuulivoimalan n:o 2 paikka etualalla. Itään. Tuulivoimalan n:o 3 paikka etualalla. Itään.

42 12 Tuulivoimalan n:o 4 paikka etualalla. Etelään. Kuva tuulivoimalan n:o 5 paikalta. Kaakkoon. Tuulivoimalan n:o 6 paikka etualalla. Länteen.

43 13 Tuulivoimalan n:o 7 paikka etualalla. Koilliseen. Liite. maastossa tarkoin tarkastetut alueet