Kalantutkimuksen toimintakertomukset

Transkriptio

1 Kalantutkimuksen toimintakertomukset vuodelta 2011 Toimittajat: Kati Manninen, Petri Heinimaa, Antti Lappalainen, Ari Leskelä, Aki Mäki-Petäys, Markku Pursiainen, Martti Rask ja Matti Salminen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Helsinki 2012

2 Julkaisija: Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Helsinki 2012 ISBN (Verkkojulkaisu) ISSN (Verkkojulkaisu) RKTL 2012

3 Kuvailulehti Tekijät Kati Manninen, Petri Heinimaa, Antti Lappalainen, Ari Leskelä, Markku Pursiainen, Martti Rask ja Matti Salminen (toimittajat) Nimeke Vuosi Sivumäärä ISBN ISSN Yksikkö/tutkimusohjelma Kalantutkimus Hyväksynyt Veijo Pruuki, Kalantutkimus Tiivistelmä Raportti sisältää Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kalantutkimuksen tulosyksikön tutkimusten vuoden 2011 toimintakertomukset ja hallinnolliset loppuraportit. Varsinaisista tutkimusraporteista ja julkaisuista löytyvät tässä esiteltyjä yksityiskohtaisemmat tiedot tutkimustuloksista. Kunkin tutkimuksen hankeryhmä- ja prjojektipäälliköt vastaavat asianomaisen tutkimuksen loppuraportin ja toimintakertomuksen sisällöstä. Asiasanat kalakannat, kalavarojen arviointi, kalastus, kalastuksen säätely, Itämeri, rakennetut joet, rapu, istutukset Julkaisun verkko-osoite pdf Yhteydenotot Kati Manninen, Muita tietoja

4 Sisällys (Hankkeen numero, nimi, projektipäällikkö) I KALAVESIEN TILA Hankeryhmän toimintakertomus vuodelta 2011, Martti Rask Kalasto-, kalakantamuutokset ja tulokaslajit ilmaston muuttuessa, Lauri Urho / Kalavesien tila, erillistehtävät Martti Rask Lohikalat ja ilmastonmuutos, Ari Huusko Keski-Suomen järvitaimen, Pentti Valkeajärvi Ilmasto ja sulfaattimaat, CATERMASS, Teppo Vehanen Lokan ja Porttipahdan tekojärven ammattikalastuksen toimintaedellytysten kehittäminen, Teuvo Niva , Kestävän kalastuksen periaate kalakantojen hoidossa, Jukka Ruuhijärvi Kalayhteisörakenteen soveltuminen vesistöjen ekologisen tilan luokitteluun ja seurantaan, Martti Rask Pintavesien kalastoseuranta, Jukka Ruuhijärvi Koekalastusrekisterin ylläpito, Ari Saura LTER Long Term Ecological Research Suomen pitkäaikaisen ympäristötutkimuksen verkosto (FinLTSER), Martti Rask Happaman vesistökuormituksen ehkäisy Siika-Pyhäjokialueella, Alpo Huhmarniemi 24 II ITÄMERI Hankeryhmän toimintakertomus vuodelta 2011, Antti Lappalainen Intersik Siian poikastuotannon, siikakantojen ja kalastuksen tilanne Richard Hudd Haitalliset aineet ja kalojen elinympäristön muutokset kalat, kalakannat ja kalatalous (Kalojen myrkyt) Pekka J. Vuorinen BEAST, Kemikaalistressin biologiset vaikutukset: ekosysteemin terveydentilan arviointimenetelmien kehittäminen (Kalojen kemikaalistressi), Pekka J. Vuorinen Rannikon kuhan ja ahventen populaatiodynamiikka: Ympäristömuuttujien, kalastuksen ja saalistajien vaikutukset, Outi Heikinheimo / / JA Itämeri tutkimusohjelma: asiantuntija- ja erillistehtävät, lisäksi hyljetietokoulutus, Antti Lappalainen , , Rysistä pyydettyjen hylkeiden satelliittiseuranta Halli GBS, Esa Lehtonen Merimetson ravinto ja kalakantavaikutukset, Heikki Auvinen ja Rannikon särkikalojen määrän arviointi VELMU Rannikon kalojen lisääntymisalueet, Antti Lappalainen 39

5 Avointen rantojen (siian, muikun ja harjuksen) poikasalueet ja viimeaikainen siian rekryyttikadon todentaminen, Richard Hudd NANNUT / Kalojen lisääntymisaluekartoitusten hyödyntäminen Työkaluja rannikkoalueiden suunnitteluun, Varpu Mitikka Itämeren lohen M74-oireyhtymä, Pekka J. Vuorinen Kalakantojen rakenne Itämeren vertailualueilla, Outi Heikinheimo Merialueemme vieraslajien seurannan, varhaisvaroitusjärjestelmän ja riskiarvioinnin kehittäminen (VISEVARIS), Lauri Urho MARMONI Itämeren tilan indikaattorit (Life +), Antti Lappalainen 46 III RAKENNETUT JOET Hankeryhmän toimintakertomus 2011, Aki Mäki-Petäys Rakennettujen jokien hankeryhmän asiantuntijatehtävät, Aki Mäki-Petäys ja Rakennettujen jokien vaelluskalakantojen hoitotoimenpiteet ja hankeryhmän erillistehtävät, Aki Mäki-Petäys Iijoen kalatiet, Aki Mäki-Petäys ja Uudenmaan taimen ja kalatiet, Ari Saura Toimivatko kalatiet? Panu Orell Uittoperattujen jokien kunnostusten vasteet kalakannoissa, pohjaeläimistössä ja jokien ekologisissa toiminnoissa, Ari Huusko Kalatiestrategia, Aki Mäki-Petäys / Kemi-Ounasjoen lohi, Erkki Jokikokko 58 IV ISTUTUSTUTKIMUSOHJELMA Hankeryhmän toimintakertomus vuodelta 2010, Matti Salminen / (vuoden 2012 alusta ja ) Istutustutkimusohjelman erillistehtävät (ja asiantuntijatehtävät), Matti Salminen (vuoden 2012 alusta ) Luonnossa menestyvien istukaskalojen tuotanto- ja istutusmenetelmien kehittäminen ( Menestyvä istukas ), Pekka Hyvärinen / (vuoden 2012 alusta / ) Järvilohi-istukkaiden laatu ja siihen vaikuttavat tekijät, Jorma Piironen (vuoden 2012 alusta ) Järvilohen luonnonkierron palauttamisen biologiset perusteet, Jorma Piironen (vuoden 2012 alusta ) Eri-ikäisten saimaannieriöiden käyttö palautusistutuksissa kalastusoloiltaan erilaisissa järvissä, Irma Kolari (vuoden 2012 alusta ) Pohjanlahden siikaistutusten tuloksellisuus, Ari Leskelä 69 V RAPUTALOUSOHJELMA Hankeryhmän toimintakertomus vuodelta 2011, Markku Pursiainen / Raputalousohjelma, asiantuntijatehtävät, Markku Pursiainen Raputalousohjelma, tutkimuksen erillistehtävät, Markku Pursiainen Raputalouden kehittymisen seuranta, Markku Pursiainen 77

6 EIFAC Working Party on Crayfish, Markku Pursiainen Lyhyen kasvukauden vaikutus rapujen poikastuotantoon, Riitta Savolainen Joki- ja täpläravun lisääntymislämpötilojen vertailu, Riitta Savolainen Rapuruton epidemiologia ja kroonisuus, Markku Pursiainen (sis /TÄPLÄR ja /JOKIR) Joki- ja täplärapuvedet ja raputalous, Esa Erkamo Täplärapukantojen säätely ja taloudellisesti kestävä hyödyntäminen, Jouni Tulonen Rapusaalisseurannat, Markku Pursiainen , Kuluttajakysely: ravun kysynnän kasvun esteet, Riitta Savolainen Rapuvesien ja ravustuksen sosioekonomia, Riitta Savolainen 89 VI KALAKANTOJEN ARVIOINTI Hankeryhmän toimintakertomus vuodelta 2011, Ari Leskelä ja (A2LAND,A2RECR, A2JOKI; A3BITS, A3BIA1, A3BIA2 EU-tiedonkeruu/biologinen, Timo Myllylä Silakka- ja kilohailikannat, Jukka Pönni Itämeren turska- ja kampelakannat, Eero Aro Itämeren ekosysteemi ja silakkakantojen säätely (EKOSIL), Eero Aro Itämeren lohi ja meritaimen, meriseuranta, Tapani Pakarinen Itämeri lohi, Tornionjoki, Atso Romakkaniemi Itämeri lohi ja meritaimen, Simojoki, Erkki Jokikokko Itämeri meritaimen, joet, Eero Jutila Tenojoen ja Näätämöjoen lohikantojen tilan arvioiminen, Panu Orell Tenojoen kalastusoikeudellisen lohenkalastuksen tilastollinen seuranta Suomen puolella, Maija Länsman Advancing understanding of Atlantic Salmon at Sea: Merging Genetics and Ecology to Resolve Stock-specific Migration and Distribution patterns (Salmon at Sea, SALSEA-Merge), Jaakko Erkinaro ja Trilateral cooperation on our common resource; the Atlantic salmon in the Barents region, KOLARC-TIC ENPI EU-projekti, Eero Niemelä Tenojoen meritaimen (Voisiko Tenojoen kalastuskautta pidentää? Meritaimen biologia ja taimenkantojen hyödyntämismahdollisuudet), Panu Orell Siikakantojen tila merialueella, Erkki Jokikokko Sisävesikalojen kantojen seuranta, Pentti Valkeajärvi Ahven-, hauki- ja kuhakantojen tilan arvioiminen, Heikki Auvinen Oulankajoen vesistön taimen, Ari Huusko Iänmääritys ja luutumat, Jari Raitaniemi Saimaannorpan kalanpyydyskuolemien vaikutus kannan kehitykseen, Heikki Auvinen Inarinjärven ja sivuvesistöjen velvoitetarkkailu ja merkintäohjelma, Teuvo Niva (FACTS) Itämeren silakka- ja kilohailikantojen merkitys ekosysteemissä ja niiden vuorovaikutussuhteet, Eero Aro Ekosysteemitieto ECOKNOWS, Atso Romakkaniemi 116

7 VII KALAKANTOJEN MONIMUOTOISUUS Hankeryhmän toimintakertomus vuodelta 2010, Petri Heinimaa , , , ja (myynti) Kalakantojen monimuotoisuus, asiantuntija- ja tutkimustehtävät, Petri Heinimaa Ankeriasseuranta, Jouni Tulonen Sopimuskasvatus, Petri Heinimaa Vesiviljelyn biodiversiteettiohjaus, Jorma Piironen Maitipankki, Petri Heinimaa Mustajoen taimenen talteenotto / RIFCI, Nina Peuhkuri / ja / HEALFISH) Kalojen geneettinen tutkimus, Marja-Liisa Koljonen Kalojen uhanalaisuusarviointi, Marja-Liisa Koljonen , Luoteis-Venäjän luonnonkalatalous sekä kestävä vesiviljely ja kalakantojen monipuolinen hoito ja hyödyntäminen (Kalantutkimuksen osuudet), Petri Heinimaa Merkintä, Ari Saura Merkintä, myynti, Ari Saura 134

8 I Kalavesien tila Toim. Martti Rask HANKERYHMÄN VUODELTA Hankeryhmän nimi Kalavesien tila 2. Hankeryhmän päällikkö Martti Rask 3. Hankeryhmän toiminta-ajatus ja keskeinen sisältö Kalavesien tila -hankeryhmä tuottaa tietoa ympäristönmuutosten vaikutuksista kaloihin, kalavesien tilaan ja kalatalouteen. Tutkimustuloksia käytetään kalakantojen ja kalavesien hoidossa sekä kalavesien tilan arvioinnissa. Hankeryhmän kolme keskeisintä aihealuetta ovat: 1) järvien ja jokien elinympäristöjen hoitoon, kunnostamiseen ja kestävään kalastukseen liittyvät tutkimukset, 2) ilmastonmuutosten vaikutukset kaloihin, kalaston monimuotoisuuteen ja kalatalouteen sekä 3) EU:n vesipolitiikan täytäntöönpanoon liittyvä tutkimus- ja kehitystoiminta, kalastoseurannat ja kalastoperusteinen jokien ja järvien ekologisen tilan luokittelu. 4. Hankeryhmän tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset, johtopäätökset ja uutiset Ilmastonmuutoksen vaikutuksia tutkivissa hankkeessa todettiin, että Itämeren alueen suurilmasto heijastuu lohikantoihin: mantereisen ilmastokauden (climate regime) aikana lohikannat ovat olleet runsaat ja mereisen ilmastokauden aikana kannat ovat olleet pienempiä. Vastaavasti mereisellä kaudella lohien ikäryhmäkohtainen keskikoko on ollut selvästi suurempi kuin mantereisella ilmastokaudella. Ilmastokausien vaihtumisten muutokset näkyivät lohikannoissa verraten nopeasti. Luontainen, ympäristöolosuhteista juontuva lohikantojen vaihtelu tulisi ottaa huomioon lohenkalastuksen ohjauksessa. Erityisen tärkeää olisi, jos ilmasto-olosuhteiden muutos mantereisesta mereiseen ilmastoon voitaisiin ennakoida, sillä tämä muutossuunta näyttäisi johtavan lohikantojen pienenemiseen, ja edellyttäisi selkeitä kalastuksen säätelytoimia ylikalastuksen välttämiseksi. Ilmastonmuutoksen on havaittu jo vaikuttaneen myös useiden muiden talouskalojen kantoihin, kalastukseen ja saaliisiin Itämerellä. Esimerkiksi kuha, ahven ja kilohaili hyötyneet, kun taas useimmat muutoinkin uhanalaiset lajit, kuten siika, harjus ja taimen, sekä made ovat joutuneet ahtaalle. Keski-Suomen järvitaimen hankkeessa tutkittiin taimenen poikastiheyksiä, kartoitettiin taimenen kutupesiä, laskettiin Vaajakosken kalatien nousutaimenet, jatkettiin luonnosta pyydettyjen taimenten merkintöjä ja selvitettiin villien ja rasvaeväleikattujen istukkaitten osuuksia järvi- ja koskisaaliissa. Syksyllä 2011 taimenen poikastiheys oli 14 tutkitussa koskessa vuonna 1996 alkaneen seurannan alhaisin (6 yks/aari). Tiheys laski toisena vuotena peräkkäin. Keskeinen syy romahdukseen lienee poikkeuksellisen kuuma kesä. Ilahduttavaa oli kutupesien määrän lisääntyminen lähes viidenneksellä 8

9 ja myös kookkaitten yli kaksimetristen pesien määrän suureneminen. Siitä huolimatta kutevat taimenet ovat lähinnä paikallisia tammukoita, kookkaat järvivaeltajat lähes puuttuvat. Merkinnöillä on saatu uutta tietoa villien taimenten vaelluksista, kun on havaittu niiden vaeltavat luusuakoskista syönnökselle pääasiassa ylävirtaan. Villien taimenten osuus järvisaaliissa on odotetusti alhainen, Konnevedessä viime vuosina keskimäärin noin 10 %. Lokan ja Porttipahdan tekojärvien ammattikalastus on laajaa Pohjois-Suomen mittakaavassa ja paikallisesti tärkeä elinkeino. Eri tavoin kerättyjen aineistojen perusteella mukaan tekojärvissä on kaksi valtalajia särki (60 %) ja vaellussiika (25 %). Yhteistyössä metsähallituksen kanssa käynnistettiin MMM:n lisärahoituksella hanke, jolla etsitään keinoja tekojärvien kalakannan rakenteen korjaamiseksi. Vuonna 2011 ammattikalastajat pyydystivät isorysillä tekojärvistä n. 100 tonnia särkikaloja. Vuonna 2011 toteutettiin EKTR-hanke, jossa kartoitettiin tekojärvien vähäarvoisen kalan markkinoita. Kestävän kalastuksen periaate kalakantojen hoidossa hankkeessa tutkitaan eteläsuomalaisten järvien tärkeimpien petokalojen hauen ahvenen ja kuhan kalastuksen määrän, laadun ja ohjauksen vaikutuksia petokalakantoihin ja muuhun vesiekosysteemiin. Tavoitteena on kehittää kestävän kalastuksen malleja, joita sovellettaessa järvet tuottaisivat hyvää ja kalastajia tyydyttävää petokalasaalista ja samalla järvien ekologinen tila säilyisi hyvänä tai paranisi. Vesijärven Enonselän hapetus sisäisen kuormituksen vähentämiseksi johti merkittäviin muutoksiin kalakannoissa. Ulapan aiempi valtalaji kuore katosi alueelta kesällä Hapetus purki lämpötilakerrostuneisuuden, jolloin vesi lämpeni syvänteessä 16 asteeseen. Kuoreen ja myös siian ja muikun suosima viileä ja hapekas vesikerros katosi kesän ajaksi. EU:n vesipuitedirektiivi ja siihen perustuva laki vesienhoidon järjestämisestä asettaa RKTL:n tehtäväksi järvien ja jokien kalayhteisöjen perusseurannan ja maa- ja metsätalouden hajakuormituksen toiminnallisen seurannan sekä kalayhteisötietoon perustuvan ekologisen luokittelun yhteistyössä ELY-keskusten kalatalousryhmien ja valtion ympäristöhallinnon kanssa. Jokien kalastoon perustuvien luokittelumenetelmien eurooppalainen vertailu valmistui ja hyväksyttiin EU:n komissiossa vuonna Myös järviä koskeva vastaava hanke edistyi suotuisasti. Kesän ja alkusyksyn aikana verkkokoekalastettiin 56 järveä ja sähkökoekalastettiin 20 jokea seurantaohjelmien mukaisesti. Tulvat ja kuivuus haittasivat jokiseurantaa ja siirsivät osan koekalastuksista tuleville vuosille. Happamien sulfaattimaiden ympäristöriskien hallinnan tutkimuksiin osallistuttiin Pohjanmaalla CATERMASS Life+ hankkeessa ja Pyhä- ja Siikajoen alueella HaKu EAKR-hankkeessa. Ensin mainitussa hankkeessa valmistui painatuskuntoon kirjallisuusselvitys happamien sulfaattimaiden päästöjen vaikutuksista kalastoon Suomessa. Alunamailla sijaitsevien virtavesien kalataloudellisen tilan selvittämistä jatkettiin molemmilla alueilla. Pyhä- ja Siikajoen alueella kalaston palautuminen eri jokiin on ollut vaihtelevaa vuoden 2006 kalakuolemien jälkeen. Osa joista on jo ennallaan, mutta joiltakin pieniltä puroilta paikallinen koskikalasto näyttää hävinneen kokonaan. Suomen pitkäaikaisen ympäristötutkimuksen verkoston (FinLTSER) Evon seuranta-alueella valmistui tutkimus kalojen radioaktiivisuuden muutoksista Tsernobylin ydinvoimalaturman jälkeen. Radioaktiivisen cesiumin kertyminen järvien ravintoketjuja myöten kaloihin riippuu järven ominaisuuksista ja on tehokaampaa karuissa kirkasvetisissä latvajärvissä kuin humuspitoisissa reittijärvissä. Erot kertymistehokkuudessa ovat näkyneet Evon karujen kirkasvetisten latvajärvien ahventen ja haukien muita järviä korkeampina 137 Cs-aktiivisuuksina myös 2000-luvulla. 9

10 5. Kotimainen ja kansainvälinen yhteistyö Yli puolet vuonna 2011 käynnissä olleista hankkeista kuului osana laajempiin, tutkimuslaitoksen ulkopuolisten toimijoiden kanssa muodostettuihin hankekokonaisuuksiin tai ohjelmiin, joissa yhteistyö laitoksen ulkopuolelle muodosti oleellisen osan hankkeen toiminnasta. Kotimaisia tärkeimpiä yhteistyökumppaneita olivat SYKE, alueelliset ympäristökeskukset, TE-keskusten kalatalousyksiköt, yliopistot, Metsähallitus ja kunnat. Kansainvälisiä yhteistyökumppaneita olivat mm. Fiskeriverket (Ruotsi), NINA (Norja). Lisäksi VPD-luokittelun kehittämishankkeissa yhteistyötä oli useiden Euroopan maiden tutkimuslaitosten kanssa. 6. Hankeryhmän henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset ja rahoitus v rahoitustyypeittäin eriteltynä Kalavesien tila -hankeryhmän henkilötyövuosien määrä vuonna 2011 oli 11,5 htv ja kokonaiskustannukset 1,4 milj.. Vuoteen 2010 verrattuna kokonaiskustannukset olivat samat mutta henkilötyövuosia kertyi kaksi vähemmän. Vuoden 2011 rahoituksesta tutkimuslaitoksen budjettirahoitus oli 145 t, noin 50 t edellisvuotista enemmän, myyntitulot 24,4 t, EU:n Life+ ja aluerahat 56 t ja muu ulkopuolinen rahoitus noin 74, minkä lisäksi kirjaamisoikeuksina MMM:ltä tuli 225 t. Ulkopuolisista lähteistä hankitun rahoituksen osuus hankeryhmän kokonaiskustannuksista oli 27 %, hieman enemmän kuin vuonna Vpd-töiden osuus henkilötyövuosista oli vuonna % ja kokonaiskustannuksista 54%. 7. Hankeyhmän vuoden 2011 toiminnan tuloksellisuus (a) Ryhmän toiminnan tuloksellisuus yleensä = tavoitteiden ja strategian toteutuminen yleisesti ja merkittävissä esimerkkitapauksissa: Tärkeimmistä sitoumuksista ja sopimusten toteutumisesta on huolehdittu. Tosin vpd-kalastoseurannasta toteutettiin resurssien rajallisuuden vuoksi vain noin 70%. (b) Arvio ryhmälle vuodelle 2011 annettujen MMM:n, RKTL:n ja Kalantutkimuksen tulostavoitteiden toteutumisesta: MMM:n asettamat tulostavoittet toteutettiin asianmukaisesti. Samoin RKTL:n asettamat. Kalantutkimuksen asettamista tavoitteista käyttöjäämissä ja vakihenkilöstön siirroissa ulkopuoliselle rahoitukselle jäätiin kolmanneksen verran. Julkaisutavoitteet saavutettiin ja samoin tavoitteet muiden julkistusten suhteen. (c) Ryhmän toiminnan vaikuttavuus: Vesipuitedirektiivin täytäntöönpanoon liittyvät seuranta- ja luokittelutehtävät on hoidettu vesienhoitolain ja asetuksen edellyttämällä tavalla, ja kalastotietoja käytetään yhtenä arviointitekijänä sisävesien ekologisen tilan luokittelussa. Ilmastonmuutos- ja vieraslajihankkeissa on tuotettu tietoa, jolla on sekä kotimaista että kansainvälistä kysyntää. Monet alueelliset hankkeet saivat hyvin julkisuutta alueillaan, lisäsivät RKTL:n toiminnan tunnettuutta ja varmasti vaikuttivatkin. (d) Arvio vuoden 2011 tulo- ja tiedotustavoitteiden sekä budjetin toteutumisesta: Kalantutkimuksen asettamasta tulonhankintatavoitteesta (300 t ) jäätiin noin puoleen. Jos otetaan huomioon kirjaamisoikeudet MMM:ltä niin sitten tavoite ylittyi. Tiedotustavoitteet toteutuivat hyvin joskin hankkeiden välillä oli suurta vaihtelua. Tutkimuslaitoksen myöntämä budjettirahoitus riitti ja käytettiin tarkoin jotkut hankkeet säästivät mutta toiset ylittivät myöntönsä saman verran. KETresurssitaulukko on päivitettynä livelinkissä. 10

11 LOPPURAPORTTI Kalasto-, kalakantamuutokset ja tulokaslajit ilmaston muuttuessa Lauri Urho (pp), Zeynep Pekcan-Hekim, Jussi Pennanen, Richard Hudd, Lari Veneranta, Heikki Auvinen, Jari Raitaniemi, Outi Heikinheimo, Riikka Puntila ( ) 5. Tutkimuksen tausta ja perustelu Tarkoituksena oli tuottaa arvioita siitä, miten Suomen kalasto ja kalakannat muuttuvat ilmaston muuttuessa. Tuloksia voidaan käyttää mm. arvioitaessa ilmastonmuutoksen vaikutuksia ammatti- ja vapaa-ajankalastukseen, kalaistutuksiin sekä niiden sopeuttamisessa ilmastomuutoksen vaikutuksiin. Erityistä huomiota kiinnitettiin vieraslajeihin, joiden kansallisen strategian laatiminen oli käynnissä. 6. Tutkimuksen tavoitteet ja keskeinen sisältö Tavoitteena oli arvioida miten ilmastonmuutos on vaikuttanut ja tulee mahdollisesti vaikuttamaan tulevaisuudessa Suomen kalastoon, kalakantoihin ja kalasaaliisiin. 7. Tärkeimmät tulokset ja johtopäätökset Ilmastonmuutoksen myötä Itämeren olosuhteissa on jo tapahtunut suuria muutoksia, jotka heijastuvat sekä kalakantoihin että kalastukseen. Meriveden pintalämpötila kasvukaudella on arviomme mukaan noussut noin 0,8-0,9 astetta siirryttäessä 1980-luvulta 2000-luvulle luvulla pintavesien lämpeneminen on selvästi kiihtynyt, ja varsinkin talvilämpötilat ovat kohonneet. Jääpeitteisyysaika on samalla vähentynyt. Suolapitoisuuden vaihtelut ovat olleet verrattain vähäisiä, mutta hienoisen nousun jälkeen suolapitoisuus laski viime vuosisadan lopussa kaikilla alueilla noin puoli promillea. Fosforipitoisuudet ovat viime vuosikymmeninä olleet eteläisimmillä alueilla selvästi korkeimpia ja niiden vaihtelut suurempia kuin pohjoisemmilla alueilla. Saaristomerellä suunta näyttäisi olevan vielä rehevämpään päin. Tutkimuksessa on esimerkkien avulla tuotettu tietoa siitä, miten rannikon kalakannat ja kalasto sekä kalastus ovat muuttuneet ja tulevat mahdollisesti muuttumaan ilmaston muutoksen seurauksena. Useiden lajien kalastuksessa on viime vuosikymmenien aikana tapahtunut muutoksia, jotka näyttävät merkittävältä osin olevan seurausta ilmastonmuutoksesta, joko suoraan tai välillisesti, mahdollisesti myös kalojen muuttuneen käyttäytymisen takia. Jäätalven lyheneminen ja jääpeitteen väheneminen on muuttanut kalastusaikoja ja kalapaikkoja. Pyyntiajat ovat useilla lajeilla pidentyneet. Tutkimuksessa osoitettiin että lämpimät kesät tuottavat hyviä ahven- ja kuhavuosiluokkia, jotka myös näkyvät parempina saaliina noin 4 10 vuoden kuluttua. Parhaiden vuosien 1988 ja 1997 kuhavuosiluokat tuottivat ammattikalastajien noin neljännesvuosisadan ( ) kuhasaaliista Saaristomerellä 29 % ja Suomenlahdella 27 %. Vahvojen vuosiluokkien osuus kuhasaaliissa on siis erittäin 11

12 merkittävä. Vajaan asteen lämpimämmät olosuhteet kahden viime vuosikymmenen aikana verrattuna 1980-lukuun arvioidaan antaneen noin 10 miljoonaa kiloa enemmän kuhaa merialueelta, mikä nykyisten tuottajahintojen mukaan vastaa noin 35 miljoonaa euroa. Vuodesta 2003 alkaen ammattikalastuksen pyyntiponnistuksen vähentymisen myötä pienentyneet saaliit osoittavat, ettei kalastus ole pystynyt täysimääräisesti hyödyntämään kuhakannan kasvua. Uusien pyyntitapojen ja pyyntipaikkojen löytäminen sekä verkkojen solmuvälin suurentaminen voisivat auttaa ammattikalastusta. Suurten vuosiluokkien todennäköisyys kuhakannoissa kasvaa, jos ilmastonmuutosskenaarioiden ennustukset lämpenevistä kesistä toteutuvat. Vuosittaisia noin miljoonan kesänvanhan kuhan istutuksia voisi vähentää tai keskittää kylmiin kesiin tai pohjoisemmille alueille, missä kuhan luonnontuotanto on heikkoa. Ahven on kalastuksen kohteena kuhaa pidempään, hyvät vuosiluokat jopa 13 vuotta. Ilmastonmuutoksen myötä ahvenen kalastuskausi on pidentynyt, ja kalastuksen painopisteen muuttuminen pois kutukalastuksesta on terve piirre. Ahvenen kalastusta tulisi vielä pyrkiä sovittamaan niin, että sivusaaliiksi ei tulisi alamittaisia kuhia eikä taimenia. Heikommat vuosiluokat ja kalojen käyttäytymismuutokset ovat pudottaneet ahvensaaliita väliaikaisesti joillain alueilla. Siika- ja madekannat ovat kärsineet ja niiden saaliit vähentyneet lämpiminä jaksoina ja niiden jälkeen. Myös rehevöityminen yhdistyneenä talviseen lämpökuormaan on muodostanut epäedullisemmat olosuhteet näille lajeille, joiden lisääntyminen tapahtuu kylmän veden aikana. Rannikollamme madesaaliit ovat laskeneet ennätysalhaisiksi, ja varsinkin kutuajan saalis on vähentynyt. Mateen kalastus on keskittynyt talveen vuodenvaihteen molemmin puolin, ja leudot talvet ovat vaikeuttaneet sitä. Saaliiden väheneminen selittyy vain osittain pyyntiponnistuksen vähenemisellä; happamoitumisella, kohonneilla lämpötiloilla sekä rehevöitymisellä näyttäisi olevan vaikutusta mateeseen lisääntymisen heikkenemisen kautta. Runsaimmat madevuosiluokat näyttävät syntyvän kylminä talvina. Alimmillaan madesaaliit olivat 2000-luvulla, jolloin talven lämpötilat olivat korkeimmillaan ja toisaalta tätä edelsivät 1990-luvun huonojäiset talvet. Mateenpyynnin tulevaisuus näyttää olevan kiinni kunnon talvista. Vuoden talven kylmyys antaisi odottaa käännettä parempaan. Madekantojen seuranta, kalakantanäytteiden kerääminen ja analysointi olisi syytä käynnistää. Siika on myös kylmää vettä suosivana lajina selvästi vähentynyt koko Itämeren alueella. Siikojen luontainen lisääntyminen on Merenkurkun eteläpuolella selvästi heikompaa kuin pohjoispuolella, ja Suomen rannikolla siikasaaliit vähenevät selvästi etelään päin. Sekä karisiika- että vaellussiikasaaliit ovat vähentyneet Pohjanlahdella. Siikasaaliiden väheneminen alkoi jo 1980-luvun taitteessa, mutta siikaistutusten ansiosta saaliit alkoivat taas nousta luvulta saaliit ovat lähteneet uudelleen laskuun, vaikka merialueelle istutetaan kymmeniä miljoonia vastakuoriutuneita ja 4 8 miljoonaa kesänvanhaa siikaa vuosittain. Suomenlahdella ja Saaristomerellä istukkaat ovat selvästi parantaneet saalistasoa. Ilmasto vaikuttaa siikakantoihin ilmeisesti lämpötilojen kautta. Myös rehevöitymisellä on vaikutuksensa, sillä siian mätimunissa alkiot kehittyvät pohjalla koko talven ja voimakas rehevöityminen voi aiheuttaa happikatoa pohjien tuntumaan. Kokeellisissa tutkimuksissa poikasten kuoriutumisen todettiin olevan mahdollista vielä Saaristomerellä ja Hankoniemen pohjoispuolella, mutta kuoriutuneiden poikasten määrä oli vähäinen. Luonnosta löydettyjen poikasten määrä oli etelässä niin ikään vähäisempi, ja joillakin alueilla lisääntymistä ei havaittu ollenkaan, toisilla vain joinain vuosina. Siian maantieteellisen esiintymisen painopiste on siirtymässä pohjoisemmaksi ilmastonmuutoksen myötä. Muutoksia on silti havaittavissa kaikilla alueilla. Saaliin vähenemistä voidaan hidastaa istutuksilla, vaikka niiden tuloksellisuudessa näyttäisi olevan parannettavaa. Siikakantojen pelastamiseksi pitäisi ryhtyä tarmokkaisiin toimenpiteisiin. 12

13 Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa myös muiden kalalajien kantoihin ja elinalueisiin. Kilohailikannoille ja -saaliille on tyypillistä voimakas jaksoittaisuus peräkkäisten hyvien tai huonojen vuosiluokkien seurauksena. Kilohailisaaliit moninkertaistuivat 1990-luvun puolivälissä. Tämä näyttäisi olevan yhteydessä lämpimiin talviin. Kampelasaaliiden väheneminen 2000-luvulla on mahdollisesti yhteydessä suolapitoisuuden vähenemiseen, mutta myös muut tekijät ovat voineet vaikuttaa saaliiden ja yksikkösaaliiden selvään vähenemiseen. Nokkakala on mahdollisesti ilmaston lämpenemisen seurauksena voinut laajentaa lisääntymisaluettaan Suomen lounaisrannikolle asti. Vuoden 2003 jälkeen nokkakala on onnistunut lisääntymään rannikollamme useassa paikassa Inkoon ja Uudenkaupungin välisellä alueella. Nokkakalan pyyntimahdollisuuksien voi odottaa paranevan lähivuosina, ja niinpä sen pyyntimahdollisuuksia pitäisi kartoittaa ja lajin lisääntyminen hyödyntää. Hankkeessa tarkasteltiin lisäksi vieraslajitilannettamme ja siinä tapahtuneita muutoksia. Ilmastonmuutoksen ja kasvaneen laivaliikenteen seurauksena Suomeen on jo asettunut vieraslajeja. Näiden määrä tulee todennäköisesti kasvamaan. Suomesta 2000-luvulla löytyneet kaksi uutta vierasta kalalajia, mustatäplätokko ja hopearuutana, ovat alkaneet lisääntyä ja levittäytyä rannikollamme. Hopearuutanaa tavataan nyt Suomen rannikkovesissä Kotkan ja Turun välisellä alueella ja sitä on noussut ainakin pariin jokeen ja mereen yhteydessä oleviin lampiin. Lammikoissa sen triploidit naaraat lisääntyvät kloonaamalla. Hopearuutanan tehokas lisääntyminen, nopea kasvu ja vähähappisten ja rehevien olosuhteiden sietäminen, lämmenneistä vesistä hyötyminen sekä nousupyrkimys jokiin ja ojiin, tekevät tästä lajista uhan sisävesien kalastolle. Hopearuutanan eteneminen sisävesiin tulee pyrkiä estämään lisäämällä valistusta. Kalastajat ovat jo joutuneet osittain sopeutumaan ilmastonmuutoksen aiheuttamiin muutoksiin kalastossa toisten kantojen heiketessä, toisten vahvistuessa. Kalapaikkojen ja kalastusaikojen muutoksiin sopeutuminen on vielä kesken. Runsaiden istutusten vuoksi siikasaaliit eivät ole romahtaneet, vaikkakin monin paikoin ne ovat heikentyneet. Sopeutumistoimia tarvitaan vielä jatkossakin, kun muutokset jatkuvat. Kalateiden rakentaminen tai nousuesteiden poistaminen olisi silti tärkein toimenpide vaelluskalakantojen tilan parantamiseksi istutusten ohella. Hyödyntämättömien tai vajaasti hyödynnettyjen kalojen runsastuminen ennustettujen skenaarioiden mukaisesti luo paineita niiden saamiseksi kalastuksen piiriin. Sopeutuminen ilmastonmuutokseen vaatii ymmärrystä siitä mitä on tapahtunut ja tapahtumassa. 8. Tutkimuksen uutinen Ilmastonmuutos on jo vaikuttanut useimpien talouskalojen kantoihin, kalastukseen ja saaliisiin. Kuha, ahven ja kilohaili hyötyneet, kun taas useimmat uhanalaiset lajit, kuten siika, harjus ja taimen, sekä made ovat joutuneet ahtaalle. Näiden lajien tiivis seuranta olisi tärkeää. 9. Tulosten julkaiseminen ja tuloksista tiedottaminen Tuloksista on tiedotettu nettisivun, tiedotteiden, esitelmien, työpajojen ja julkaisujen avulla (13 julkaisua+käsikirjoituksia Kotimainen ja kansainvälinen yhteistyö Helsingin Yliopisto, Suomen vieraslajistrategia-työryhmät, EVIRA, SYKE, Ilmatieteenlaitos, Kala- ja vesitutkimus, Viron merentutkimuslaitos. 11. Henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset ja luettelo keskeisistä rahoituslähteistä 3,4 htv, kokonaiskustannukset 290 t, siitä MMM 100 t. 13

14 12. Tutkimuksen arviointi ja kokemukset Hanke oli tärkeä osoittamaan, mitä ilmastonmuutokseen liittyviä muutoksia on jo tapahtunut, miten tilanteeseen sopeudutaan ja kuinka tärkeää olisi jatkaa ilmastonmuutoksen vaikutuksiin liittyviä tutkimuksia. Ajan ja rahoituksen rajallisuuden takia kansainvälinen tulosten julkaisu jäi kesken, jatkotutkimustarpeita on listattu loppuraporttiin. VUODELTA / Kalavesien tila, erillistehtävät M. Rask (pp), Juha Jurvelius, Pentti Valkeajärvi, Pekka Hyvärinen, Juha Lilja, Erkki Jaala, Esa Hirvonen, Markku Gavrilov, Tauno Nurmio toistaiseksi jatkuva Suoritetaan tarvittaessa esitutkimuksia, suunnitellaan uusia tutkimushankkeita, järjestetään päättyvien tutkimusten mahdolliset jälkitoimenpiteet, hoidetaan pienet hankkeet ja toteutetaan muita mahdollisia erillistehtäviä. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Tutkimuksessa Planktonin ja kalojen levinneisyys järvessä (HEPLA) akustinen aineisto kerättiin 120, 333 ja 1200 khz taajuisilla luotaimilla 8 eri tyyppiseltä Saimaan järveltä. Lisäksi kerättiin eläinplankton ja kalanäytteitä sekä fysikaalis-kemiallisia taustatietoja eri alueilta. Päätutkimuskohde oli Pyhäselkä. Syksyn kuluessa akustisen aineiston tekninen kunto tarkastettiin ja tehtiin alustavia laskelmia plankton- ja kalatiheyksistä. Alustavat akustiset tiheystulokset eri taajuuksilla olivat oletusten mukaisia, niitä on kuitenkin vielä verrattava planktonlaskureiden ja planktonnäytteiden tuloksiin. On mahdollista, että nyt käytetyillä akustisilla menetelmillä pystytään nopeasti selvittämään mm. ravintoverkkojen rakennetta ja toimintaa. Simunankosken taimentutkimuksessa poikastiheys oli syksyllä 2011 seurantakauden ( ) alhaisin (13,3 yks/100 m 2 ) ja selvästi alle koko seurantakauden ( ) keskiarvon (35,7 yks/100 m 2 ). Mätiä ei oltu istutettu, joten poikastuotanto oli luonnonvaraista. Poikastiheys on laskenut jo neljänä vuotena peräkkäin, vaikka mätiäkin on istutettu. Tämän ja edellisen vuoden alhaisen poikastiheyden syyksi on arveltu yleisemminkin korkeita kesän lämpötiloja. Tutkimus Kalastuksen aiheuttamasta valinnasta kalojen käyttäytymis- ja elinkiertopiirteisiin aloitettiin. Siinä selvitetään ahventa mallilajina käyttäen, onko pääosin aktiivisin pyyntivälein tapahtuva kalastus valikoivaa suhteessa kalan käyttäytymispiirteisiin, mitkä fysiologiset tekijät selittävät eroja ahventen käyttäytymisessä, voiko kalastusvalinta aiheuttaa muutoksia kalakannoissa ja voidaanko haitalliseksi arvioituja valintavaikutuksia vähentää kalastuksen valikoivuutta säädellen. 14

15 On mahdollista, että kalojen ja eläinplanktonin välisiä yhteyksiä pystytään selvittämään akustisilla menetelmillä. Tästä olisi suurta apua ekologisiin ja kalataloudellisiin tutkimuksiin. Itä-Suomen, Oulun ja Jyväskylän yliopistot, M-Real Oyj 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä 0,9 htv, 93 t, RKTL, Itä-Suomen yliopisto Tavoitteet toteutuivat suunnitelmien mukaisesti Lohikalat ja ilmastonmuutos. A. Huusko (pp), P. Hyvärinen, T. Vehanen, T. Laaksonen, R. Hokki Tutkimus tuottaa ekologista perustietoa ilmastosyklien ja ilmastomuutoksen vaikutuksista sekä kotimaisten että vierasperäisten lohikalakantojen runsauteen ja elinkiertojen avainkohtiin ja sovellettavaa tietoa lohikalakantojen ja niiden hoidon ja käytön suunnittelemiseksi ja toteuttamiseksi siten, että ilmastomuutoksen mahdolliset hyödylliset vaikutukset voitaisiin ennakoida ja haitalliset vaikutukset minimoida. Tutkimus vastaa kysymykseen kuinka ilmastomuutos heijastuu lohikalalajien kantojen tilassa. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Itämeren lohen pitkän aikajakson saalis- ja lohien ominaisuuksia (lohen kasvu meressä) käsittelevä julkaisu valmistui. Perämeren rannikon lämpötilatietojen ja Simojoen lohismolttipyyntien perusteella arvioitiin smolttien vaellusikkunan ajoittuminen 1900-luvun aikana. Talven keston vaikutuksia lohen poikasten menestymiseen selvittävien kokeellisten töiden perusteella joen pohjan suojapaikkojen määrä ja tilajärjestys ohjasi poikasten esiintymistä tietyllä jokijaksolla, ja poikasilla todettiin selvä päivä-yö-rytmi, mutta etenkin keskitalvella poikaset pysyttelivät kolossaan useita päiviä yhtäjaksoisesti. Lohikalojen jokipoikasten talvehtimista koskevat tutkimukset myös osoittivat, että keskitalven yhtenäisen jääkannen aikaisilla olosuhteilla oli vähäinen merkitys poikasten menestykseen. 15

16 Tutkimustulosten perusteella on pääteltävissä, että loppusyksyn ja alkutalven jäänmuodostusolosuhteilla on todennäköisesti suuri merkitys poikasten menestykselle. Ilmastonmuutoksen on ennustettu vaikuttavan voimakkaasti juuri tämän ajankohdan olosuhteisiin esimerkiksi niin, että jäänmuodostusajanjakso pitenisi tulevaisuudessa, jonka seurauksena myös poikasten menestyminen tämän ajanjakson yli heikkenisi. Ilmatieteenlaitos, Merentutkimuslaitos, SYKE 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä Henkilötyövuodet 0,75. Kokonaiskustannukset 152 t koostuen RKTL:n ja MMM:n ISTOtutkimusohjelman rahoituksesta. Tavoitteet saavutettiin hyvin Keski-Suomen järvitaimen Pentti Valkeajärvi Hankkeessa seurataan taimenen poikastiheyksien ja kutukantojen kehitystä sekä villien taimenten vaelluksia tavoitteena taimenkantojen suojelu- ja hoitomenetelmien kehittäminen. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Hankkeessa jatkettiin luonnosta pyydettyjen taimenten merkintöjä, selvitettiin taimenen poikastiheyksiä, kartoitettiin taimenen kutupesiä, laskettiin Vaajakosken kalatien nousutaimenet ja selvitettiin villien ja rasvaeväleikattujen istukkaitten suhdetta järvi- ja koskisaaliissa. Syksyllä 2011 kesänvanhojen taimenenpoikasen tiheys oli 14 tutkitussa koskessa keskimäärin 6 yks/aari (vaihtelu 0,3 13 yks/aari). Suurimmat mutta myös alhaisimmat tiheydet havaittiin Rautalammin reitillä. Poikastiheys oli vuonna 1996 alkaneen seurannan alhaisin tiheyden laskiessa toisena vuotena peräkkäin. Poikkeuksellisen kuuman kesän arvioitiin nytkin olleen pääsyynä tappioihin, joskin kutukannat ovat enimmäkseen heikkoja. Kutupesiä löytyi kymmeneltä koskialueelta yhteensä 123. Vertailukelpoisilla kohteilla pesien määrä lisääntyi 17 % ja ylli kaksi metriä pitkien pesien osuus lähes kaksinkertaistui (33 % 16

17 vs. 18 %). Positiivisesta kehityksestä huolimatta kutevat kalat ovat edelleen enimmäkseen pieniä ja paikallista tammukkakantaa. Keski-Suomessa on merkitty 2000-luvulla koskista pyydettyjä villejä taimenia 3782 yksilöä, vuonna 2011 merkittiin 471 kalaa. Merkkipalautuksia on saatu yhteensä 76. Ylöspäin suuntautuva syönnösvaellus on osoittautunut yleiseksi, jos virran yläpuolella on suurehko järvi. Vaajakosken pyyntilaitteessa nousutaimenia havaittiin 22, joista vain yksi ylitti 60 cm:n vaeltavan emotaimenen mitan. Kookkaita nousijoita on 2000-luvulla ollut keskimäärin 5 yksilöä vuodessa. Villien taimenten osuus Konneveden taimensaaliissa on viime vuosina ollut noin 10 %, mutta koskissa, joihin taimenia ei istuteta, osuus on vähintään 75 %. Taimenhankkeen tuloksia esiteltiin lehdistötiedotteessa, Apajassa, RKTL:n työraportti sarjassa sekä omilla ja Konneveden kalatutkimus ry:n kotisivuilla. Taimenen poikastiheydet olivat ennätysalhaalla Keski-Suomessa kutupesien määrä hiukan lisääntyi. Jyväskylän yliopisto, Keski-Suomen TE-keskus, Keski-Suomen järvitaimentyöryhmä, Koukku ja Paukku ry, Osuuskunta Vesi-Visio sekä kalastusoikeuksien haltijat. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä Henkilötyövuosia 0,40 ja kokonaiskustannukset 50 t. Rahoittajat RKTL (83 %) ja Keski-Suomen ELYkeskus (17 %). Tulos- ja tiedotustavoitteet toteutuivat suunnitellulla tavalla Ilmastonmuutos ja sulfaattimaat, CATERMASS Teppo Vehanen, Tapio Sutela, Martti Rask, Richard Hudd Tässä Euroopan Unionin LIFE+ -ohjelmaan kuuluvassa hankkeessa kehitetään menetelmiä happamien sulfaattimaiden ympäristöhaittojen vähentämiseksi. Happamien päästöjen aiheuttamat vesistö-, kalasto- ja luontohaitat ovat vuosittain merkittäviä, ja työ pyrkii vastaamaan siihen millä menetelmillä näitä päästöjä ja niiden aiheuttamia haittoja voidaan vähentää muuttuvassa ilmastossa. 17

18 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Kirjallisuusselvitys valmisteltiin painatuskuntoon: Kirjallisuusselvitys happamien sulfaattimaiden päästöjen vaikutuksista kalastoon Suomessa. Jatkettiin näytteenottoa tutkimuksen kalastokohteilta. Osallistuttiin asiantuntijoina hankkeen kokouksiin ja alustavaan aineiston käsittelyyn yhteistyökumppaneiden kanssa. Happamien sulfaattimaiden päästöjen vaikutukset näkyvät alueen jokien vedenlaadussa ja kalastossa vaihtelevasti kuormituksen erilaisuudesta johtuen. Yhteistyökumppanit: SYKE, GTK, MTT, Helsingin yliopisto, Åbo Akademi, sekä Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä 1,5 htv, kokonaiskustannukset 87 t, Eu-life+ rahoitus ja RKTL:n toimintamenot Tavoitteet saavutettiin Lokan ja Porttipahdan tekojärvien ammattikalastuksen toimintaedellytysten kehittäminen Teuvo Niva (pp), Sari Raineva, Kirsti Leinonen 2011 Lokan ja Porttipahdan ammattikalastus on laajaa Pohjois-Suomen mittakaavassa ja paikallisesti tärkeä elinkeino. Ongelmana ovat suuret saaliiden vaihtelut. Pitkään jatkunut tekojärvien karuuntuminen on vähentänyt perustuotantoa ja lisännyt kilpailua ravinnosta. Valikoimattoman isorysäkalastuksen korvaaminen verkkokakalastuksella 1990-luvulla on suosinut särkikalakantoja, kuten myös luvun alun lämpimät kesät. Kalastuksen kannattavuus on heikentynyt voimakkaasti vaellussiikojen ja myöhemmin myös peledsiikojen loisittumisen takia. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Vaellusiian kasvu on erittäin heikkoa ja sukukypsyyskoko pieni. Lokkilapamadon loisinta-aste on noussut 100 % ja myös haukimadon loisinta on lisääntynyt huomattavasti, n. 70 %. Myös peledsiialla 18

19 loisinta-aste on nousussa. Isorysäsaaliskirjanpitojen, VPD-koekalastusten ja räjäyttämällä kerättyjen aineistojen perusteella mukaan tekojärvissä on kaksi valtalajia särki (60 %) ja vaellussiika (25 %). Yhteistyössä metsähallituksen kanssa käynnistettiin MMM:n lisärahoituksella (mh hallinnoi) hanke, jolla etsitään keinoja tekojärvien kalakannan rakenteen korjaamiseksi. Vuonna 2011 ammattikalastajat pyydystivät isorysillä tekojärvistä n. 100 tonnia särkikaloja. Vuonna 2011 käynnistettiin EKTR-hanke, jossa kartoitetaan tekojärvien vähäarvoisen kalan markkinoita. Hanke teki tutustumismatkan Etelä- Suomen rannikon kalatukkuihin, Pyhäjärvi-instituuttiin, Sybimar Oy:hyn ja kahden ammattikalastajan luo. Tekojärvien särkikalojen tehokas vähentäminen jatkui. Lokka-Porttipahta kalastusalueen, metsähallituksen, Kemijoki Oy:n ja Sodankylän kunnan sekä Lapin TE-keskuksen kalatalousyksikön kanssa jatkui. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset Tutkimuksen henkilötyövuodet 0,61 htv, kokonaiskustannukset 71 t Hanke eteni suunnitelman mukaisesti , Kestävän kalastuksen periaate kalakantojen hoidossa Jukka Ruuhijärvi ja Martti Rask, Pekka Jokela, Simo Jalli, Sami Vesala, Pasi Ala-Opas, Ari Westermark Tutkitaan eteläsuomalaisten järvien tärkeimpien petokalojen hauen ahvenen ja kuhan kalastuksen määrän, laadun ja ohjauksen vaikutukset petokalakantoihin ja muuhun vesiekosysteemiin. Tavoitteena on kehittää kestävän kalastuksen malleja, joita sovellettaessa järvet tuottaisivat hyvää ja kalastajia tyydyttävää petokalasaalista ja samalla järvien ekologinen tila säilyisi hyvänä tai paranisi. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Evon riistan- ja kalantutkimuksen hallinnassa olevilla seitsemällä tämän tutkimuksen koejärvellä on avustettu HY:n tutkijaryhmää kalakantojen merkintä-takaisinpyynneissä ja muissa näytteenotoissa. Kestävän ja kestämättömän kalastuksen kokeiluja jatkettiin vuonna 2011 Evon tutkimusjärvillä. Lisäk- 19

20 si HY:n tutkijaryhmää on avustettu kokeellisessa tutkimuksessa Evolla. Pääjärven ja Katumajärven kalastuksesta vuodelta 2010 tehtiin tiedustelu ja kummallakin järvellä verkkokoekalastus. Pääjärvellä tulivat vuonna 2010 voimaan suositukset 45 cm kuhan ja hauen alamitoista ja kuhan 70 cm ylämitasta. Niitä ja mm verkkojen kieltoa jatkettiin. Katumalla vastaavasti kiellettiin mm verkkojen käyttö ja suositeltiin 45 cm alamittaa hauelle ja kuhalle sekä yli 5 kg haukien ja kuhien sekä yli 1 kg ahventen vapauttamista. Pääjärvellä jatkettiin järvestä jigillä pyydettyjen kuhien nuolimerkintää, yhteensä vuosina merkittiin 398 kuhaa, merkkipalutuksia on kertynyt 43. Vesijärvellä on jatkettu kalakantojen rakenteen tutkimusta verkkokoekalastuksin, kalojen kasvu- ja ravintotutkimuksia sekä tehty saalistutkimuksia tiedusteluin. Vesijärvellä jatkettiin Enonselän ravintoverkkotutkimusta yhdessä HY:n kanssa Vesijärvisäätiön rahoituksella. Kuhan kalastuksen ohjausta ja sen ekologisia, taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia tutkiva kolmivuotinen yhteistutkimus HY:n kanssa jatkui. MMM myönsi tutkimukselle rahoitusta yhteistutkimusvaroista. Tutkimuksen kohdejärvet ovat Vesijärvi, Pääjärvi ja Vanajanselkä. Vesijärven Enonselän hapetus sisäisen kuormituksen vähentämiseksi johti merkittäviin muutoksiin kalakannoissa. Ulapan aiempi valtalaji kuore katosi alueelta kesällä Hapetus purki lämpötilakerrostuneisuuden, jolloin vesi lämpeni syvänteessä 16 asteeseen. Kuoreen ja myös siian ja muikun suosima viileä ja hapekas vesikerros katosi kesän ajaksi. Yhteistutkimus Helsingin yliopiston ympäristötieteiden laitoksen kanssa, Professori Hannu Lehtonen (tutkimuksen johtaja), Mikko Olin (päätutkija). Ohjausryhmätyöskentely tutkimuksen päärahoittajan Bror Serlachiuksen säätiön ja Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteen laitoksen (prof. Juha Karjalainen) kanssa. Hämeen tutkimusjärvillä yhteistyötä myös HY:n Lammin biologisen aseman kanssa. Lahden Vesijärvellä yhteistyö Lahden seudun ympäristöpalveluiden, Vesijärvisäätiön, Lahti Aquan ja HY:n ympäristötieteiden laitoksen kanssa. Vanajanselän tutkimuksessa tehdään yhteistyötä Vanajavesikeskuksen kanssa. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä Tutkimuksen henkilötyövuodet 1,45 htv, kokonaiskustannukset v Rktl:n budjettivarat, Vesijärvisäätiö ja MMM:n yhteistutkimusvarat. Myyntirahoitus Lahti Aqua Oy 25 t. Ovat toteutuneet hyvin. Erityisesti tiedotus on ollut vilkasta, mm. puolen tusinaa lehtijuttua Kalayhteisörakenteen soveltuminen vesistöjen ekologisen tilan luokitteluun ja seurantaan 20

21 M. Rask, J. Ruuhijärvi, T. Vehanen, T. Sutela Toistaiseksi Tutkimuksessa kehitetään EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöönpanoon liittyen kalastoperusteisen vesien ekologisen tilan luokittelun kansalliset menetelmät sekä osallistutaan luokittelumenetelmien pohjoismaiseen ja eurooppalaiseen interkalibrointiin. Edellä kuvatut tehtävät kuuluvat vesienhoitolain ja asetuksen mukaan RKTL:lle. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Jatkettiin järvien ja jokien ekologisen tilan luokitteluun soveltuvien kalaperusteisten menetelmien kehittämistä, arviointia, testausta osallistumalla luokittelumenetelmien interkalibrointiin pohjoismaisella ja eurooppalaisella tasolla. Pohjoisen interkalibrointialueen jokikalaston luokittelumenetelmien vertailuun liittyvä työ valmistui Suomen johdolla ja järvikalaluokituksen interkalibroinnin Milestone 5- ja 6-raportit valmistuivat nekin aikataulussaan. Kotimaassa osallistuttiin SYKE:n ja ympäristöministeriön työryhmiin, jotka aloittivat valmistautumisen vesien ekologisen tilan seuraavaan luokitteluun, joka rapotoidaan EU:lle vuonna Tieteellisiä julkaisuja tuli painosta kaksi ja lisäksi laadittiin tieteellisen julkaisun käsikirjoitus säännösteltyjen järvien ekologisen tilan luokittelemisesta rantavyöhykkeen eliöyhteisöjen perusteella. Työn tuloksia esiteltiin useissa kansallisissa ja kansainvälisissä kokouksissa, mm. pohjoismaisessa XX NOFF-tapaamisessa Irlannin Galwayssa sekä SEFS8-symposiossa Gironassa Espanjassa. Jokien kalastoon perustuvien luokittelumenetelmien eurooppalainen vertailu valmistui. MMM, kalataloushallinto, TE-keskukset, YM, SYKE, alueelliset ympäristökeskukset, HY, OY, Fiskeriverket, NINA, NIVA, eurooppalaiset ja pohjoismaiset interkalibrointiryhmät. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä 1,1 htv, 155 t, RKTL, MMM Tulostavoitteet toteutuivat hyvin Pintavesien kalastoseuranta 21

22 3. Projektipäällikkö ja muu henkilökunta Jukka Ruuhijärvi Martti Rask, Irma Kolari, Pentti Valkeajärvi, Erkki Jokikokko, Erno Salonen, Markku Gavrilov, Pekka Jokela, Simo Jalli, Esa Hirvonen, Tauno Nurmio, Anja Huittinen, Ari Saura, Eero Jutila, Karl Sundman, Kaarina Manninen, Katja Määttänen, Ari Westermark, Hanna Iivari, Alpo Huhmarniemi, Ville Vähä 2007-, pysyvä tehtävä EU:n vesipuitedirektiivi ja siihen perustuva laki vesienhoidon järjestämisestä asettaa RKTL:n tehtäväksi järvien ja jokien kalayhteisöjen perusseurannan ja maa- ja metsätalouden hajakuormituksen toiminnallisen seurannan sekä kalayhteisötietoon perustuvan ekologisen luokittelun yhteistyössä ELY-keskusten kalatalousryhmien ja valtion ympäristöhallinnon kanssa. Tässä hankkeessa hoidetaan vpd:n edellyttämät seurantatehtävät. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Kesän ja alkusyksyn aikana verkkokoekalastettiin 56 järveä ja sähkökoekalastettiin 20 jokea seurantaohjelmien mukaisesti. Tulvat ja kuivuus haittasivat jokiseurantaa ja siirsivät koekalastuksia tuleville vuosille. Koekalastukset tallennettiin koekalastusrekisteriin. Kalastoseurannan tähänastinen toteutuma tallennettiin Herttaan. Järvien kalastoseuranta saatiin likimain ohjelman mukaisena tehdyksi, mutta kustannukset ylittivät hankkeelle myönnetyt resurssit. Pintavesien seurantaohjelmien suunnittelussa ja toteutuksessa on tehty runsaasti yhteistyötä MMM:n, YM:n, SYKEn ja ELY-keskusten kanssa. Yhteistyö korkeakoulujen, erityisesti Helsingin, Oulun, Joensuun, Jyväskylän ja Turun yliopistojen sekä Turun AMK:n kanssa on ollut myös tärkeää ja tiivistä. Lukuisat vesialan konsultit ovat toimittaneet kalastotietoja hankkeen käyttöön. Kalaston seurantamenetelmien kehittämisessä tehdään yhteistyötä EU-maiden kesken. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä Tutkimuksen henkilötyövuodet 5,2 htv, kokonaiskustannukset v t. Rktl:n budjettivarat ja MMM:n maa- ja metsätalouden hajakuormituksen seurantavarat. Järvien kalastoseurannan tulostavoite toteutui, jokiseurannasta pystyttiin tekemään vain noin puolet. Tuloksista on tiedotettu järvien kalastusoikeuden haltijoille sekä ELY-keskuksille. Suomen ympäristökeskuksen koulutustilaisuuksissa on esitelty kalastoseurantaa ja sen tuloksia. 22

23 Koekalastusrekisterin ylläpito Ari Saura, Antti Lappalainen, Teppo Vehanen, Jorma Kuusela, Eero Jutila, Jukka Mikkola ja Jukka Ruuhijärvi sekä tietokanta-asiantuntija Sven Forsell (perustamisvaihe ), ylläpito Hanke otettiin käyttöön ympäristöhallinnon HERTTA-järjestelmässä keväällä Hankkeen tavoitteena on ylläpitää koekalastusrekisteriä vesipolitiikan puitedirektiivin (VPD) toimeenpanon ja kalaseurantojen tiedonhallinnan parantamiseksi. Tallentajille ja selaajille on järjestetty koulutustilaisuuksia järjestelmään perehdyttämiseksi. 6. Tärkeimmät vuoden 2011 suoritteet, tulokset ja johtopäätökset Vuoden 2011 loppuun mennessä rekisteriin oli tallennettu noin 1400 sähkökalastusalaa, 240 sisävesien koeverkkokalastusten havaintoaluetta ja 28 merialueen koeverkkokalastusten havaintoaluetta. Ylläpitosopimus rekisterin teknisestä ylläpidosta saatiin SYKEn kanssa valmistelluksi. Hanketta ylläpidetään yhteistyönä RKTL:n (koekalastusaineistojen tuottaja ja ylläpitäjä), SYKE:n (tekninen ylläpito Hertta-tietojärjestelmässä) sekä HY:n ja konsulttien edustajien (substanssiasiantuntijoita, koekalastusaineiston tuottajia ja käyttäjiä) kesken. 9. Tutkimuksen henkilötyövuodet, kokonaiskustannukset v ja luettelo tärkeimmistä rahoituslähteistä 0,1 htv. Kokonaiskustannukset 4 t (budjettirahaa). Toteutuivat suunnitellusti