Vapaaehtoistyön verotus, kulukorvaukset ja toimijoiden palkitseminen

Transkriptio

1 1 (5) Valtiovarainministeriön raportti 39/2015 Vapaaehtoistyö, talkootyö, naapuriapu - kaikki käy Vapaaehtoistoiminnan koordinaatiota ja toimintaedellytysten kehittämistä selvittävän työryhmän loppuraportti Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n lausunto työryhmän loppuraportista Yleistä Valtiovarainministeriö asetti työryhmän selvittämään vapaaehtoistyön lainsäädännön kehittämistarpeita ja ohjeistuksen täsmentämistä sekä ministeriöiden koordinointivastuita vapaaehtoistoimintaa koskevan lainvalmistelun ja vapaaehtoistoiminnan yleisten edellytysten luomisen osalta. Työryhmä havaitsi, että monet vapaaehtoistyön esteiksi koetuista ongelmista johtuvat tiedon puutteesta. Viranomaisten tiedottaminen ei siis työryhmän mukaan aina tavoita kansalaisia, jotka harkitsevat vapaaehtoistyöntekijäksi ryhtymistä. Työryhmä esittää, että tilanteen selkeyttämiseksi vapaaehtoistyön koordinoinnin vastuuministeriöksi määritellään oikeusministeriö ja luodaan verkkosivu, jossa vapaaehtoistoimintaa koskevat ohjeet järjestöille ja vapaaehtoisille esitetään selkeällä kielellä. Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL (myöh. JHL) kannattaa oikeusministeriötä vastuuministeriöksi vapaaehtoistyöhön liittyvien lupa-, vastuu- ja velvollisuuskysymysten juridisen luonteen vuoksi. Tiedotuksen selkeyttäminen on avainasemassa vapaaehtoistyön tulevaisuuden kannalta. Vapaaehtoistyö ei voi korvata julkisia palveluja, eikä julkisten palvelujen tuottajien velvollisuuksia, mutta sen on oltava jatkossakin houkutteleva ja helppo tapa osallistua ja auttaa mielekkäästi. Vapaaehtoistyötä tulee voida tehdä itselle sopivalla tavalla julkisia palveluja ja velvoitteita täydentäen ilman riskiä esimerkiksi epäselvistä oikeustai verotuskäytännöistä tai seuraamuksista. Huomioita työryhmän esityksiin - Vapaaehtoistyön verotus, kulukorvaukset ja toimijoiden palkitseminen Työryhmä esittää, että vapaaehtoistyötä koskevia vero-ohjeita kehitetään nykyisen lainsäädännön pohjalta. Työryhmä on raportissaan katsonut, että nykyistä lainsäädäntöpohjaa, jonka mukaan vapaaehtoistyö on lähtökohtaisesti vastikkeetonta, ei tule muuttaa. Vapaaehtoistyön vastikkeellisuutta arvioidaan tällä hetkellä verolainsäädännössä samoin kriteerein, kuin muitakin työn tekemisen muotoja, ja näin tulee työryhmän mukaan olla myös jatkossa. JHL pitää linjausta oikeana. JHL kannattaa työryhmän ehdotusta, jonka mukaan verovapautta ei ole syytä laajentaa nykyisestään. Yritysten ja julkisen palveluntuottajan teettämää verovapaata työtä vapaaehtoisilla ei voi kestävästi laajentaa nykyisestä. Veropohjan nykyistä laajuutta ei siis ole syytä romuttaa eikä vapaaehtoistyön luonnetta muuttaa vastikkeelliseksi keinotekoisilla palkitsemisjärjestelmillä. - Oikeus työttömyysetuuteen vapaaehtois- ja talkootyön aikana Julkisuudessa on työryhmän tulkinnan mukaan väärä käsitys työttömän osallistumismahdollisuuksista vapaaehtoistyöhön. Vapaaehtois- ja talkootyö on sallittua työttömyysturvaa menettämättä silloin, kun se täyttää vapaaehtoistyön tunnusmerkit, eli on vastikkeetonta ja tehdään yleishyödyllisessä mielessä. Työryhmä esittää, että nykyistä lainsäädäntöä ei ole tarpeen muuttaa, mutta TE-toimistojen on ohjeistettava asiassa selkeämmin. JHL kannattaa työryhmän linjauksia. JHL Julkisten ja hyvinvointialojen liitto Sörnäisten rantatie (Sörnäs strandväg) 23, Helsinki, PL/Pb 101, Helsinki JHL Förbundet för den offentliga sektorn och välfärdsområdena Puh/Tfn , Telefax v1.0

2 2 (5) - Vapaaehtoistyö, vastuut ja vakuutukset Vapaaehtoistyössä mahdollinen korvausvelvollisuus perustuu sopimusperusteisuuteen tai sopimuksen ulkoiseen vastuuseen, josta säädetään vahingonkorvauslaissa. Alalla on paljon varsinkin pienille järjestöille hankalasti tulkittavaa erityislainsäädäntöä, joka koskee edellä mainittuja. Sekä järjestö, että itse vapaaehtoinen voivat joutua joissakin tilanteissa vahingonkorvausvelvolliseksi. Järjestöillä ei ole vakuuttamisvelvollisuutta, mutta ne voivat ottaa vastuuvakuutuksen sekä omaa toimintaa, että vapaaehtoisia varten. Parhaillaan uudistuksen kohteena olevassa potilasvahinkovakuutuslaissa tarkastellaan vapaaehtoistyötä keskeisesti. Uudistuksen tarkoituksena on selkeyttää nykytilannetta myös vapaaehtoistoimijoiden osalta. Työryhmä esittää vapaaehtoistoimijoiden roolin ja vastuiden selkiyttämistä terveyspalvelujen tuotannossa ja terveyteen liittyvissä tehtävissä. Muissa kysymyksissä (vastuuvakuutus, tapaturmavakuutus, rikostaustan selvittäminen, työsuojelu ja tietosuoja) työryhmä katsoo, että ohjeistuksen täsmentäminen riittävät. JHL kannattaa työryhmän ehdotusta, jossa ohjeistus tarvittavista vakuutuksista, vastuista ja tietosuojakysymyksistä kootaan vapaaehtoistoimijoille suunnattuun sivustoon. On hyvä laatia selkeät ohjeet, jotta viime kädessä myös yksittäinen vapaaehtoistyöntekijä on tietoinen vakuutusasioista ja voi arvioida, kannattaako hänen vakuuttaa itsensä. Sivuston ja ohjeiden tulee olla selkokielisiä. Työryhmä toteaa, että vapaaehtoistoiminnassa olisi hyvä kiinnittää huomiota tapaturmien, fyysisen ja henkisen kuormittumisen riskeihin sekä näiden ennaltaehkäisyyn, vaikka työturvallisuuslaki ei tätä edellyttäisi ja työsuojelutarkastuksia ei kohdisteta vapaaehtoistyöhön. Tästä olisi hyvä laatia ohjeistusta järjestöille. Työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajia vapaaehtoistyön osalta seuraavasti: 55 Vapaaehtoistyö Milloin työpaikalla henkilö, jonka työhön ei muutoin sovelleta tätä lakia, tekee työnantajan kanssa tekemänsä muun sopimuksen kuin työ- tai toimeksiantosopimuksen perusteella taikka olematta työnantajaan virka- tai muussa siihen rinnastettavassa palvelussuhteessa samaa tai samankaltaista työtä kuin työpaikan työntekijät, työnantajan on soveltuvin osin huolehdittava siitä, että kyseisen henkilön turvallisuudelle tai terveydelle ei aiheudu haittaa tai vaaraa hänen työpaikalla ollessaan. Vastaavasti hänen on noudatettava työtä ja työpaikkaa koskevia turvallisuusohjeita sekä käytettävä hänen käyttöönsä annettuja henkilönsuojaimia ja apuvälineitä. Työnantajia pitäisi muistuttaa mainitusta työturvallisuuslain pykälästä. Esimerkiksi työsuojeluviranomainen voisi laatia aiheesta ohjeen, joka sisältäisi tulkintaa ja esimerkkejä siitä, mitä käytännössä tarkoittaa "soveltuvin osin". Myös nämä ohjeet tulisi koota ko. sivustoille. Terveyspalvelujen perustan muodostaa kansanterveystyö eli perusterveydenhuolto; väestön terveydentilan seurantaa, terveyden edistämistä ja sen osana terveysneuvontaa ja terveystarkastuksia, suun terveydenhuoltoa, lääkinnällistä kuntoutusta, työterveyshuoltoa, ympäristöterveydenhuoltoa sekä päivystystä, avosairaanhoitoa, kotisairaanhoitoa, kotisairaala- ja sairaalahoitoa, mielenterveystyötä ja päihdetyötä. Vapaaehtoistoimijoiden rooli em. tehtävissä on lähes mahdoton, lukuun ottamatta esim. terveyden edistämistä, jos sillä suppeasti tässä tarkoitettaisiin esim. ulkoiluapua tms. tehtävää, joka ei edellytä henkilöltä osaamista terveydenhuollon kentällä. JHL katsoo, että asian tarkastelu pelkästään potilasvakuutuslainsäädännön kautta on puutteellista, koska terveydenhuollon ja terveyspalveluiden kenttä on laaja. Vapaaehtoistoimintaa ei myöskään voi alistaa julkisen sektorin palvelujen korjaajaksi, koska siihen osallistutaan ja sitoudutaan omasta tahdosta. Vastuita, velvollisuuksia ja työoloja tulisi tarkastella laajemmin ja koko ajan vapaaehtoistyön luonteen, eli vastikkeettomuuden ja yleishyödylliseen toimintaan omaehtoisen osallistumisen kautta kuitenkin niin, että vapaaehtoistyön tekeminen on turvallista ja selkeää.

3 3 (5) - Ministeriöiden, RAY:n ja Veikkauksen avustukset vapaaehtoistyölle Työryhmän näkemyksen mukaan kansalaisjärjestöille tulisi kehittää yhteinen avustusten hakujärjestelmä. Ensisijainen vaihtoehto on liittää se osaksi valtioneuvoston yhteistä asianhallintajärjestelmää. Nykyinen järjestelmä on monimutkainen ja sisältää paljon hallinnollista työtä. Lisäksi avustuksissa on hajanaisuutta ja voi olla jonkun verran päällekkäisyyttä, mikä estää avustusten seurannan ja kehittämisen. JHL kannattaa yhtenäisten tietojärjestelmien kehittämistä avustusten hakemiseen, hallintaan ja näistä ohjeistamiseen. - Vapaaehtoistilaisuuksiin tarvittavat luvat ja ilmoitusvelvollisuudet Tapahtumajärjestäjien lupa- ja ilmoitusmenettelyä tulisi työryhmän mielestä yksinkertaistaa kokoamalla valtion ja kunnan tapahtuman järjestämiseen liittyvät lupa-asiat yhteen paikkaan. Lisäksi lupamenettelyä voisi työryhmän mielestä väljentää tietyissä tapauksissa. Yleisötilaisuudet luokitellaan tällä hetkellä lupaprosessin näkökulmasta viidellä eri tavalla, joissa lupa- ja ilmoitusmenettelyt vaihtelevat ja joissa rajanveto ei aina ole yksiselitteistä. Työryhmä esittää tapahtumanjärjestäjien lupa- ja ilmoitusmenettelyn keventämistä kokoamalla valtion ja kunnan tapahtuman järjestämiseen liittyvät lupa-asiat yhteen portaaliin. Lisäksi työryhmä ehdottaa, että hygieniapassivaatimuksista tiedotetaan paremmin, koska sen tarpeesta on ollut epäselvyyksiä. Lisäksi työryhmä ehdottaa järjestysmieskorttivaatimuksesta luopumista pienissä yleisötilaisuuksissa, joissa nyt vaaditaan yhtä tai kahta järjestyksenvalvojaa. JHL suhtautuu myönteisesti lupa- ja ilmoitusprosessien kokoamiseen yhteen paikkaan ja tiedottamisen parantamiseen. Turvallisuuteen liittyvissä asioissa JHL ei näe tarvetta keventää nykyistä menettelyä. Turvallisuus- ja pelastussuunnitelmien tarpeesta ja velvollisuudesta niiden tekemiseen tulisi tiedottaa nykyistä paremmin. Turvallisuuden takaaminen yleisötilaisuuksissa on lähtökohtaisesti viranomaistyötä, jonka ympärille vapaaehtoiset, riittävän koulutuksen ja perehdytyksen saaneet henkilöt muodostavat täydentävän palvelun. - Rahankeräys ja arpajaiset Rahankeräyslain uudistamista tulisi työryhmän mielestä jatkaa viime hallituskaudella tehdyn valmistelun pohjalta. Tavoitteena tulisi olla nykyistä kevyempi ja nopeampi menettely. Jo valtionavustuksia saavien järjestöjen osalta hyödynnettäisiin rahankeräyslupia myönnettäessä niitä tietoja, joita järjestöt ovat antaneet valtionavustuksia hakiessaan. Myös arpajaislain uudistustarve tulisi selvittää. Rahapeliyhtiöitä fuusioitaessa tulisi huomioida yhteisen avustusten neuvonnan ja hakujärjestelmän tarve. Rahankeräyslakia uudistettiin jo osittain siten, että lailla lievennettiin luvan myöntämisen edellytyksenä olevaa lupayhteisön toiminnan yleishyödyllisyyden yksinomaisuusvaatimusta, toteutettiin ns. valtionkirkkojen ja yliopistojen rahankeräysoikeus, pidennettiin rahankeräysluvan enimmäispituutta viiteen vuoteen ja selkiytettiin rahankeräysvarojen käyttöoikeutta keräyskustannuksiin. Valmistelussa olleessa lakiesityksessä olisi lisäksi ollut merkittäviä muutosehdotuksia rahankeräysten toimeenpanoon, kuten rahankeräyksen toimeenpanon salliminen myös muille, kuin yleishyödyllisille yhteisöille ja säätiöille ja rahankeräyksen tarkoituksen laajentaminen myös muuhun, kuin yleishyödylliseen tarkoitukseen. Lisäksi esitys sisälsi ehdotuksia, että lupamenettelystä luovuttaisiin ja siirryttäisiin ilmoitusmenettelyyn sekä lupa-asioiden siirtyminen ilmoitusmenettelyn myötä poliisihallitukselta maistraateille. Rahankeräysten hallinnointia varten perustettaisiin julkinen rahankeräysrekisteri. Arpajaislain osalta on käytössä lupamenettely, sekä velvollisuus pitää tilitystä nähtävänä sekä säilyttää tositteen. Arpajaisten lupamenettelyn osalta on käytössä myyntihinnan katto 2000 euroa.

4 4 (5) JHL kannattaa arpajaislain uudistamistarpeen kartoittamista. Rahankeräyslain osalta on olennaista säilyttää riittävä valvonta keräysten luotettavuuden ja varojen käytön oikeellisuuden osalta. Nykyinen osittain uudistettu lainsäädäntö paransi jo merkittävästi niitä hankaluuksia, joita sisältyi mm. lupien jatkuvaan hakemiseen ja keräyskustannuksiin. Rahankeräysoikeus tulisi säilyttää vain yleishyödylliseen tarkoitukseen. - Vapaaehtoistyö koulutuksessa ja kasvatuksessa Vapaaehtoistyössä hankitun osaamisen tunnistamista koulutuksessa tulisi kehittää ja koulujen ja järjestöjen yhteistyötä lisätä. Aktiivisen kansalaisuuden opettamista ja tietoisuutta yhteiskunnallisen toiminnan monimuotoisuudesta ja -ulotteisuudesta tulisi työryhmän mukaan lisäksi systemaattisesti kehittää osana opetussuunnitelmien kehitystyötä. JHL kannattaa vapaaehtoistyössä hankittujen taitojen ja osaamisen parempaa huomioon ottamista. Vapaaehtoistyön luonnetta palveluja täydentävänä, vapaaehtoisuuteen ja avoimuuteen perustuvana toimintana tulee entisestään vahvistaa. Vapaaehtoistyötä ei tule laajentaa korvaamaan julkisia palveluja tai yrityksen liikevoittoa tavoittelevaa toimintaa. Kansalaistaitojen opetuksessa tulee tämä näkemys vahvasti huomioida, eikä vapaaehtoistyöstä saa tulla pakonomaista kansalaisaktiivisuutta missään muodossa. Koulujen opetus voi näillä reunaehdoilla tarjota nykyistä selkeämmin järjestökasvatusta ja myös aktiivisemmin ohjata nuoria vapaaehtoistyöhön. Tämä tulee huomioida opettajien ja koulun muun henkilökunnan täydennyskoulutuksessa. Sen sijaan koulujen välituntien ja oppituntien korvaamista vapaaehtoistyöntekijöillä edellyttäisi vastuiden tarkkaa määrittämistä ja ohjeistuksia. Vaikka vapaaehtoisjärjestöissä on paljon osaamista, ei koulujen opetusta voi täysin korvata vapaaehtoistyöntekijöillä sillä opettaminen edellyttää pedagogisia taitoja ja vastuuta kokonaisuudesta. Lisäksi vapaaehtoisia voi olla vaikea saada päivällä tapahtuvaan säännölliseen toimintaan. Kerho- ja järjestötoiminta täydentävät perusopetusta ja näin tulee olla jatkossakin. Koulutus ja kasvatus nojaavat vahvasti julkiseen kaikille yhtäläiseen palveluun, eikä tätä asetelmaa ole syytä muuttaa. Työryhmän mukaan ammatillisen koulutuksen puolella on mahdollista suorittaa vapaaehtoistoiminnan johtamisen ammattitutkintoja. Tämä ei nykyisin vielä ole mahdollista, mutta JHL kannattaa asian edistämistä. Yhteenveto: JHL kannattaa vapaaehtoistyötä julkisia palveluja täydentävänä kokonaisuutena Hyvinvointiyhteiskunta nojaa palvelujen ja mahdollisuuksien tasapuolisuuteen, tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen varallisuudesta tai muista ominaisuuksista riippumatta. Oikeusvaltion olemassaolo täyttyy vain, jos ja kun kansalaisia kohdellaan yhdenvertaisesti lain edessä, rikoksista seuraa rangaistus, kansalaiset tuntevat olonsa turvalliseksi ja turvallisuus pystytään takaamaan. Lisäksi viranomaistoimintaan liittyy tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuden periaatteen lisäksi selkeät vastuu- ja velvollisuuskysymykset. Kuka vastaa, jos vapaaehtoinen ei hoida tehtäväänsä tai laiminlyö vastuunsa? Palvelu on saatava perille silloin, kun sitä tarvitaan, ei silloin, kun vapaaehtoinen sattuu olemaan vuorossa. Määrärahaleikkaukset eivät saa johtaa siihen, että ihmisten tulee ostaa palveluja yksityiseltä palvelutuottajalta tai että turvallisuutta ja muita julkisia palveluja hoidetaan talkooajatuksella vapaaehtoisvoimin. Vapaaehtoistyö on erinomainen täydentäjä lakisääteisille, viranomaisten hoitamalla palvelulle. Suomi on eri vertailujen mukaan säilynyt kilpailukykyisimpien maiden joukossa. Eräinä kilpailukyvyn mittareina on käytetty sosiaalista yhtenäisyyttä ja suvaitsevaisuutta yhteiskunnassa. Kriteerit on helppo johtaa turvallisuudesta ja kansalaisten yhdenvertaisesta kohtelusta palvelujen ja oikeuden edessä sekä apua antavasta laajasta vapaaehtoistyöstä. Turvallisuus, palvelujen saatavuus ja oikeusperiaate ovat myös perustuslakikysymyksiä. Perustuslain 124 :ssä kielletään merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältävien tehtävien antaminen muulle kuin viranomaiselle. Merkittävänä julkisen vallan käyttämisenä on pidettävä esimerkiksi itsenäiseen harkintaan

5 5 (5) perustuvaa oikeutta käyttää voimakeinoja tai puuttua muuten merkittävällä tavalla yksilön perusoikeuksiin. Selvänä on pidetty, että perustuslaki estää esimerkiksi poliisitoiminnan yksityistämisen. Perustuslaissa määritetyt perusoikeudet takaavat kaikkien kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun ja oikeuden peruspalveluihin sekä määrittää julkiselle vallalle velvollisuuden perusoikeuksien turvaamiseen. Hallitus on aikeissa määritellä palvelulupauksen, jonka nojaan se rakentaa itsehallintoalueet sekä rakentaa sosiaali- ja terveyspalvelujen integraation. On selvää, että palvelulupauksen yhteydessä tulee määritellä myös viranomaistoiminta riittävälle tasolle. Heikentynyt usko julkiseen sektoriin heijastuisi nopeasti myös yleiseen veronmaksumoraaliin ja haluun maksaa veroja. Tämä rapauttaisi veropohjaa entisestään, jonka vuoksi jouduttaisiin helposti leikkauskierteeseen. Vapaaehtoisille siirretty vastuu esimerkiksi turvallisuudesta ei kattaisi julkisen sektorin hyvää palvelulupausta. Viranomaistoimintaa tulee vahvistaa ja yhtenäistää ja yhteistyötä etenkin tiedonvaihdon saralla tulee lisätä. Julkista vallankäyttöä sisältävät tehtävät tulee säilyttää jatkossakin viranomaistoimintana. Vapaaehtoistyön roolia tulee selkeyttää ja vapaaehtoiseksi ryhtymistä helpottaa. Vapaaehtoistyö ei kuitenkaan voi modernissa länsimaisessa demokratiassa korvata yhteisiä, kaikille yhtäläisin oikeuksin ja perustein turvattavia palveluja ja perusoikeuksien toteuttamista. Helsingissä Jarkko Eloranta puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine toimialajohtaja Lisätiedot: Päivi Niemi-Laine p erityisasiantuntija Minna Salminen p