Jo kaksilla edellisilla geologien neuvottelupäivillä vuosina 1955

Transkriptio

1 Havaintoja Kotalahden alueen geologisista töistä vv Jo kaksilla edellisilla geologien neuvottelupäivillä vuosina 1955 ja 1956 on Leppävirran Kotalahden kiisuaiheen selvittely ollut keskustelun aiheena. Edellisenä vuotena katsottiin asioiden olevan siksi arkaluontoisia, ettei varsinaista selostusta siihenastisista töista liitetty pöytäkirjoihin. Tana vuonna on tilanne sikiili muuttunut, etta kaivospiiritoimitus on suoritettu, joten jonkinlainen yhteenveto voidaan antaa. Geologisen asemansa perusteella kuuluu kuvattava alue lähinnä ns. Savon liuskealueen piiriin. Suoritetun työohjelman puitteissa jakautuu kohde kolmeen alueeseen: 1. Huuhti j Srven liuskealue 2. Lahnastenjarven - Ollinsalmen liuskealue 3. Palokangas - htertakoski-alue, joh.on Kotalahden malniaiheet liittyvát. Todettakoon heti aluksi, että e.n. liuskealueista saadut tiedot perustuvat seka paljastumien niukkuuden vuoksi että vesialueista johtuen syvakairauksin saatuihin tietoihin. 1. Huuhti jiirven liuskealue : Tutkittu osa sijaitsee valtaosaltaan Huuhtijarven alla. Vain osia liuskeista ja niihin liittyvistä hienorakeisista gneisseistä on paljastuneena järven E-rannalla ja S- sekä N-päässä. W-puolella tämä NW-suuntainen vyöhyke rajoittuu osittain vahvastikin migmatiittiutuneisiin gneisseihin ja samaa on sanottava sen E-puoleisestakin alueesta Palokangas-Mertakoski alu-

2 etta vasten. Seka Huuhtijarven liuskeiden E- että W-puolella on amfiboliittijaksoissa todettavissa selvä breksiarakenne. Kyseessä on lähinnä tektoninen breksia. Amfiboliittimurskaleiden väliin on tunkeutunut seka graniittista että pegmatiittista ainesta. Huuhtijiirven jaksossa on kivilajien jako seuraava: - Kiillegneissit - Kiilleliuskemaiset gneissit - Kvartsiittimaiset liuskeet - Karret - Amfiboliitit - Grafiittipitoiset lfmustat liuskeetu 2. Lahnastenjarven - Ollinsalmen liuskealue Kyseinen alue sijaitsee tutkimusalueen E-reunalla. Geofysiikallisten mittausten yhteydessä todettiin siellä vahvahkot sahköiset ja magneettiset häiriöt, joiden tulkitsemiseksi suoritettiin seka kallioperakartoitus, lohkare-etsintä että prospektauskairaus. Maaston peitteisyyden vuoksi oliva kallioperahavainnot hairiön luonteen selvittämisen kannalta kovin niukat ja lohkare-etsinnän tuloksena tavattiin Lahnastenjärven hairiön suojapuolelta eraita peridotiitti- ja gabrolohkareita, joissa oli hiukan magneettikiisua. Suoritettu kairaus selvitti kuitenkin asian siten, ettii kyseessii olivat aivan Huuhtijarven hiiiriöalueeseen liittyviä kivilajeja vastaavat liuskeet kiisuineen ja grafiittipitoisuuksineen. Ainoa eroavaisuus kivilajeihin nähden oli Lahnastenjarven alueen rei'assa Lep-36 tavattu n. 18 m vahvuinen gabrovyöhyke, joka oli tiiysin kiisuton. K.o. gabro on kokoonukseltaan rinnastettavissa n.s. Rytkyn ja Valkeisen gabroihin Palokangas-BYertakoski-alueella. Palokangas - Nertakoski - alue Tutkimuskohde sijaitsee edelliiselostettujen Huuhtijarven ja Lahnastenjarven-Ollinsalnen liuskealueiden viililla, ja siihen kuuluvat paitsi Huuhtijarven, Vehkalammen ja Zertakosken malmioita myöskin n.s. Rytkynlammen hiiiriö seka Mertakosken N- puolella oleva hairiölinssi. Koko aluetta voidaan kivilajiensa

3 puolesta luonnehtia migmatiittisten gneissien alueeksi, johon liittyvät malmimuodostumien emäksiset ja ultraemäksiset kivilajit, Rytkynlammen-Välkeisen dioriitit ja gabrot sekä vain osittain tunnettu NNV-suuntainen Huuhtijarven ja Lahnasten muodostumien kanssa analoginen "mustia liuskeitaw sisált~vä horisontti, joka paljastui Rytkynlamen ja Takkusen tilalla suoritettujen kairausten yhteydessä. Kyseistä jaksoa indikoinee myöskin Vehkalamen S-pääh5n sattuva sähköinen häiriö. Palokankaan alue on tektonisesti mielenkiintoinen siina mielessä, että liuskeisuuden kulkusuunnat kkiantyvät siellä TJNT?-suuntaisiksi. Sanalla alueella tavataan paljastumissa paikoin huomattavaa magnetiittipitoisuutta, joka kykenee selvitttimiian alueella todetut tlpistena.isetfl, suhteellisen k o keat magneettiset hairiörnaksimit. Takkusen-Vehkalamen-Rytkynlammen liuskeet ovat, kuten jo aiemmin on mainittu, vain osittain tunnetut. Luonteeltaan ne ovat rinnastettavissa jo aiemmin kuvattuihin vastaaviin llrnustaliuskejaksoihin", poiketen e.m. kuitenkin siten, että kiisut miltei tiiydellisesti (~ytkynlammen kairaus) tai esiintyvät suhteelliset niukasti (Takkusen kairaukset). Grafiittipitoisten liuskeiden kokoomus on myös osittain poikkeava Huuhtijiirven ja Lahnasten vastaavista liuskeista siten, että varsinaisia keskirakeisia grafiittipitoisia kiilleliuskeita esiint~ry. Rytkynlamen alue vaatii viela huo~ioita osakseen sikäli, että k.0. alueella todettiin selva magneettinen häiriömaksimi, jonka E-laitaan sattui myöskin selva painovoima-anomalia. Edelleen E- puolella oleva gabroalue ilmeni gravimetrausk%yr~ssä loivana nousuna. Kairauksen antama tulps ei selvittgnyt ainakaan gravimetrisen lipiikinl' aiheuttajaa ja magneettisenkin hairiön suhteen tuntuu kovin kaukaa haetulta pitaii suhteellisen vähäkiisuisia "mustia liuskeitafl sen aiheuttajana. Varsinaiset Kotalahden kolmeen malrnioon liittyvät kivilajit ovat jaetut seuraaviin ryhmiin: Sxvakivet: Oliviinipitoiset 'peridotiitit Pyrokseniitit Perkniitit (t.s. hornblendiitit) Gabrot Dioriitit Graniitit

4 Syviikiviin liittxvat juonikivet: Diabaasi t Spessartiitit Srondjemiitit Pegmatiitit Apliitit Suprakrustiset... kivet: Amfiboliitit Sarvivalkegneissit Kiille-sarvivalkegneissit Kiillegneissit Vahvasti... metamorfiset kivet: Granaattiamfiboliitit ffkummingtoniittiamfiboliititfl Siidekivigneissit Sarvivälkeliuskeet Malmimuodostuma Varsinaisena malmin johtohorisonttina on kairausohjelmaa su-oritetr taessa pidetty n.s. perkniittimuodostumaa, jolla "nimikkeelläff on tarkoitettu lähinnä miltei monomineraalista, vaalea,sta amfibolista muodostunutta hornblendiittista kivilajia. Kuitenkin liittyy tahiin ultraemaksiseen kivilajiin lukuisasti muunkinlaatuisia emäksisia syväkivimuunnoksia. rerkniittien on todettu paikoin vahitellen muutaman metrin matkalla vaihettuvan gabromaiseksi t.s. maasälpaa on tullut huomattavasti kiveen. Toisinaan taas pyroksenimaiira saattaa vähitellen kasvaa siten, etta se eräissä muodostuman kohdissa muodostaa pyrokseniittejakin. Xita oliviinipitoisiin emaksisiin syvakivimuunnoksiin tulee, niin niiden esiintyminen niiyttiiä keskittyneen tahanastisten tietojen perusteella lahinna Mertakosken malnion yhteyteen, jossa olevien oliviinipitoisten peridotiittien yhteydessä myöskin serpentiiniytyninen on yleistä. Varsinaisia oliviinikivia ei ole tavattu ja myöskin ainakin tois- % taiseksi ovat varsinaiset serpentiniitit tuntemattomia. Toisinaan nayttavat serpentiiniytyneet oliviiniperidotiitit esiintyvän jyrkin kontaktein esim. perkniitteja vasten, paikoin taas vaihettu-

5 minen on vahittainen. Yleensii. on suoritettujen töiden aikana tällaisten emäksisten intrusioiden keskinaisista ikasuhteista vakiintunut kiisitys, että ne kuuluvat myöskin ajallisesti että mineraaliparageneettisesti laheisesti yhteen. Ultraemaksiset syväkivet ovat osoittautuneet amfiboliensa seka pyrokseeneittensä puolesta hyvin lajirunsaiksi, joita on mahdoton aivan tarkasti identifoida ilman separointia, silikaattianalyyseja ja tarkkoja optisia tutkimuksia (taitekertoimet, akselikulnat). Varsinaisiin oliviinipitoisiin peridotiitteihin liittyy paikoin pyroksenina enstatiittia, c A Y = oo, +2V. Paikoin taas ruskehtava (titaanipitoinen) augiitti sulkee poikiliittisrakenteisena sisaansii oliviinikiteita, jotka puolestaan ovat milloin enemmanmilloin vahe~man serpentiiniytyneet. Väritön tai heikosti vihertävä amfiboli ja väritön kiille kuuluvat oleellisena osana silikaattiseurueeseen. Pyrokseniittien paiimineraalina on miltei väritön klinopyrokseni (+2V), c 4 d = 40, jonka mukaan kyseessii lienee diopsidinen augiitti. Väritön amfiboli liittyy aina seurueeseen. Pyroksenin muuttumistuloksena on serpentiinia. Aksessorisina mineraaleina on titaniittia ja karbonaattia. Eraissa tapauksissa pyrokseniittien paamineraalina on hypersteni. K.o. tyypeissa on yleensä runsaasti muuttumistuloksia. Hypersteni on vahvasti bastiittiutunut ja kiilteina esiintyy seka kloriittia että melko vaaleaa biotiittia. Perkniittien (hornblendiittien) paamineraalina on aina amfiboli, joka varinsa, pleokroisuutensa ja optisten vakioittensa suhteen vaihtelee huomattavasti. Optisen luonteen on todettu negatiiviseksi. Muina silikaatteina liittyy k.0. kivilajeihin aina kloriittia sekä vaaleata biotiittia. Pyrokseniittien ja hornblendiittien keskinäinen yhteys ilmenee useinmiten niiden rakenteesta. Usein tavataan hornblendiittien amfibolien keskustassa homoaksisesti yhteenkasvettirneita joko klinopyroksenin, augiitin tai pai- 0 koin myös enstatiitin reliktejii, joissa c AF = 0' ja +2V = Aksessorisina mineraaleina on titaniittia, karbonaattia, serisiib tia ja apatiittia. Toisinaan on hornblendiiteissa nauhamaisia plagioklaasijuonia, joissa puolestaan plagioklaasin sulkemina on pieni% neulasia amfiboli- ja pyroksenikiteita. K.o. plagioklaasijuonissa on plagioklaaseilla selvä inverssivyöhykkeellisyys si-

6 ten, etta plagioklaasin reunat arfiboleja vasten ovat kokoomukseltaan labradoriittia (An ) kiteiden keskustan ollessa andesii- 70 nisen (An40). Paikoin on labradoriittista plagioklaasia (An 70 ) tunkeutunut kiveen ja se resorboi ja sulkee sisaänsa andesiinista plagioklaasia. K.o. seikat eräiden muiden myöhemmin esitettyjen havaintojen kanssa tukevat ajatusta, etta kyseessa on nuorempi emaksinen intrusio. Xyöskin se seikka, että hornblendiitissa tavataan murskaleina ymparöivga sarvivalitegneissia tai muita seisseja, puhuu sen puolesta, että emaksiset intrusiivit ovat ympäröivaa gneissimuodostumaa nuorempia. Hornblendiittien ja oligoklaasi-pegmatiittien rajavyöhykkeessa on myös usein todettavissa kontakti-ilmiöitä. Usein k.0. rajalla on biotiittisauma. Samalla on todettavissa, että hornblendiitin biotiitti on kloriittiutunut, vaalea monokliininen sarvivalke muuttuu varittömaksi optisesti positiiviseksi (+2V ~ 9 0 k-~mingtoniittiseksi ~ ) ainfiboliksi. Pegnatiitin plagioklaasilla on k.0. vyöhykkeissa n. An30-kokoomus ja biotiittia seka amfibolia nayttiiii kasvaneen plagioklaasissa oleviin rakoihin. ErMt gabrotyrpit, joihin ~ yös liittyy malni, ovat keskirakeisia sarvivalkegabroja, joissa plagioklaasi on labradoriittia ( ~ n 55-60). Toisinaan taas perkniittien plagioklaasimaarä (An 40-60) kasvaa niin paljon, että kokoomus siirtyy lähemmäksi gabrojen luokkaa. Harvemmin tavataan hyvin plagioklaasivaltaisia, vaaleita kohtia, joissa plagioklaasin kokoomus on AnbO. Vain vähissä maarin esiintyy tällöin sarvivalkettä, karbonaattia, apatiittia, tita.niittia ja satunnaisesti kvartsia. Kiven kokoomus lähenee tai- -. löin labradoriittia. -- -P Plagioklaasin anortiittimaärän vähentyessa tullaan dioriitteihin, -+ joissa plagioklaasi on andesiinia. Tummina nineraaleina on sarvi- '? 4 'r (9b välke ja vahvasti pleokroinen biotiitti. Aksessorisina mineraaleina on apatiitti, titaniitti ja zirkoni. Kaikille kuvattujen alueiden graniiteille on ominaista niiden maas~lpa.suhteiden oligoklaasivaltaisuus. Varsinaisia kaligraniitteja on niukasti ja niita tavataan useinwiten vain pegmatiittisten ja apliittisten juonien muodossa. Vaikkakin n.s. suprakrustisiin kiviin on sisallytetty alueen gneissityypit seka amfiboliitit, on tähän tehtävä se varaus, että kyseessa saattaa olla myöskin osaksi ortogneisseja seka myöskin

7 puolipinnallisia kivilajeja (eräät amfiboliitit). Jos kiillegneissien ja sarvivalkegneissien valiuenii erona pidetiian karkeasti sarvivalkepitoisuuden ja kvartsipitoisuuden keskinäisiä suhteita, saataisiin teoreettiset paiiryhmat: Kiillegneissit, joissa mineraalikokoomus: plagioklaasi, biotiitti, kvartsi ja hyvin harvoin kalimaasalpa. Aksessorisina mineraaleina: apatiitti, titaniitti ja zirkoni. Sarvivalkegneissit: plagioklaasi, sarvivalke ja kvartsi. Aksessoriset mineraalit: kuten edellä. Plagioklaasin kokoomus kummassakin ryhnassa vaihtelee AnZ5-35. Earvinaisuutena on tavattu suonigneissim~isasuisten kiillegneissien yhteydessä albiittivaltaisia tyyppejä, joissa An 5 K.o. kivet ovat myös rnikrokliinipitoisia. Seka asultaan että kokoonukseltaan vaihtelu tapahtuu kahden e.n. gneissityypin kesken. Anfiboliittien päamineraalit ovat: plagioklaasi An ja sarvivalke, Biotiittia voi eslintya tai se saattaa kokonaan plruttuakin. Aksessorisina mineraaleina tavataan apatiittia, titaniittia, kvartsia, karbonaattia ja epidoottia. Amfiboliitit esiintyvät joko isompina alueellisina vyöhykkeina tai sitten kapeahkoina liuskeisuuden mukaan suuntautuneina vaihtelevan vahvuisina juonina gneississä. Osittain tavataan amfiboliitteja myöskin gneisseissa murskaieina. Juonikivien kokoomuksista on jo aiemmin mainittu pegmatiiteista ja apliiteista. Diabaasit ovat tiiviitä sarvivalkediabaaseja, joilla paikoin on selvä ofiittinen rakenne, joka usein voi puuttuakin. Tallöin voidaan puhua anfiboliittijuonista, Plagioklaasin kokoomus vaihtelee An Muut tavatut juonikivet ovat harvinaisuuksia. Tiiviin trondjemiittisen juonen mineraalikokoomus on seuraava: plagioklaasi (An30), kvartai, biotiitti, granaatti ja apatiitti. N.s. spessartiittijuonien kokoomus on: plagioklaasi (~ n ~ ~) sarvivalke, biotiitti ja aptiitti. Diabaasijuonet on todettu k.0. juonta nuoremrniksi.

8 N.s. vahvasti metamorfisiin kiviin on sisiillytetty joko itse malmimuodostumaan liittyviä tai välittömästi sen rajavyöhykkeisiin kuuluvia kivilajeja, joiden asu, mineraalikokoomus ja muuttumistulokset ovat yleensä "epänormaalejaw. Granaattiamfiboliiteissa plagioklaasi on labradoriittia AnGO. Toinen päzmineraali on sarvivalke ja kolmannella tilalla granaatti. Paikoin on kivilaji muuttunut hyvin voimakkaasti siten, että klinozoisiittia on muodostunut runsaasti plagioklaa- sin kustannuksella ja samalla granaatti on tunnettavissa pseudomorfooseistaan, jotka ovat kauttaaltaan epidoottia. Aksessorisina mineraaleina on apatiittia, titaniittia ja kloriittia. Kummingtoniittiamfiboliittien plagioklaasin kokoomus vaihtelee Ang0-45. Kurnrningtoniitti on varitön, polysynteettinen,kak- 0 sostus yleinen: cn Y- = 18-20, (+)2~.r 80. Muina nineraaleina on sarviviilkettii, biotiittia, karbonaattia, apatiittia ja zirkonia. K.o. kivilajiin liittyy usein kupnrikiisuvaltainen kiisupirote. Läheisesti e.m. kivilajin kanssa yhteenkuuluvana on tavattu n.s. sädekivigneissejii, joissa plagioklaasin kokoomus on An20-30 ' amfiboli tremoliittia, biotiitti ja kvartsi. Sarviv%lkeliuskeet ovat keskirakeisia, voimakkaasti liuskeisia kivilajeja, joissa päarnineraali on sarvivalke. Vain satunnaisesti tavataan plagioklaasia, biotiittia, kvartsia ja apatiittia. Kotalahden naini liittyy geneettisesti edelläkuvattuun erniiksiseen intrusioon, joka niiytt5.2 tunkeutuneen paikoin liuskeisuutta, jyrkastikin leikkaavaan lahes B-S-suuntaiseen ruhjevyöhykkeeseen. Kyseinen heikkousvybhyke ei näyt2 alueella olevan ainoa, sillä aikaisemiin duuhtijiirven alueen yhteydessä mainitut zmfiboliittibreksiat ovat suunnaltaan rinnastettavissa edelliseen, joskaan ei niin selvästi kehittyneenii. Varsinaiset yksityiskohtaisettiedot malmien rakenteesta ja mahdollisesti tavattavista malmitgypeistä puuttuvat. Vain tieleikkaus ja Vehkan kuilun luona paljastettu maloiin pulikeama antavat esiintymiiri tyylista viitteitä. Kesallii 1951 ajettlln +100 m tasolla Vehkan kuilusta poikkiperä

9

10

11

12 OUTOKUMPU Oy Malminet a inta Selostus suoritetuisto dmineteint&tutkimuksista L~ppa- virran Kotaiahden alueeiia vuoeina 19M (Liite 1) Kotalahden malmieeiintym~1 sijaitsee Leppervirran pitaljan Kotaiahden ky- laaaer, HuuhtijHrven ja Vehkdarnmen valieslla alueella n. 45 km Kuo- pioita etel&an. Kuopio-Varkaus valtatie n:o 5 sivuaa ja osittain ylittaakin malmieeiin- tyman. Lahin rautat ieaesma on Kurkirnkiki, Kuopio-Suonenjoki-rataoaalla. Et ai- eyys Kurkimtikean on maanteitee n. 25 km, josta suurin osa on juuri valmietunutta uusittu ja oijottua valtatietci. MalmieeiMymciCI eivuaa niinikaan Imatran Voima Oy:n 1 10 EI',V:n voirna- linja Varkaue-Kuopio. Tutkimuatyöt alueella Alkusysaykeen KotalsrMen alueen tutkimukiille antoi leppavirtalaieen a- eentajan Arvo Paakkuliiscsn ilmoitus, ettk han oli tavannut malmin na- köieta kivea Lepplvirran Kotalahden kylan Huuhtij~~rven luodolta. Sano- tun puhelinilmoitukaen perusteella suoritti maiat. Helwuori kaynnin paikan pa&ila elokuun lopulla v Paakkulaieen toimiee era oppaana. Huuhtutirven pariita pieneita luodolta tavattiinkin lahinna vahvasti gra- fiittipitoieeeta fylliitista melko runsaasti kiiauuntumaa, josaa paamal- miminerdeina olivat magneetti- ja rikkikiiau. Aivan pieneeea m&&r in tavattiin einkkfverlketta sekti satunnaiseeti muutamia kuparikiisujuonia.

13 Samaaea yhteydesea huomio kiintyi erikoisesti suurimmalla luodolla e- siintyv##n karksarakeiseen ultraemdkai~een pahkuun, jonka dimeneiot olivat suunnilleen 1.5 m x 80 cm. Kyeeieeeed pahkueea oli suhteelli- sen runeaoreti malmimineraaleina magneetti- ja rikkikiisrua eeka hieman einkkivalkettti. Paikoin esiintyi my6ekin eilm'nn#hden kupar ikiieua. Ou- tokummussa suoritettiin k. o. naytteeeta analyysi, joka antoi seuzaavat tulokeet : Anal. n:o 5456 Cu S 5.95 % Fe 8.82 % 7n 0.68 % Ni 0.07 Co Cr Mo L:ton Kuten oheieeeta analyysietd ilmenee, eivm pitoieuudet oket lahimain- kaan ekonomista luokkaa, Koska kuitenkin kiisuuntuma oli malmimiele esa toiveita antavaeaa kiviiajissa, tehtiin paatös, ettb heti ns. Soisalon ryh- mdn hajaantuessa geol. yo. J Talvitie siirtyy Kotalahden alueella tark- kailemaan suhteelliren suppealla alueella paaasiaesa Huuhtijarven ja Koirusveden ympariat6jli eekfi teiden varsilla olevia paljaetumia mah- dollieeeti k. o. khiiajityyppien eteknisekoi seu mahdollisesti ceiinty- vien malmilohkareiden toteamiseksi. Hsnella oli kaytettaviasaan euhteel- lieen lyhyt aika, ko eka opintojen jatkaminen odotteli. Silloin voimme taydeller syylla sanoa onneiiir en sattuman tulleen et sinn6ille avuksi. V ii- kon verran maiet. Helovuoren kaynnin jalkeen oli alettu tienoikaisuty6- maa Huuhtijd~ven koillispuolella ja samalla oli jouduttu louhimaan ja paljastamaan kalliota. My eeiseiie paikalle sattui Talvitiekin ja han otti k. o. paljastumaeta muutamia naytteita, joieaa paakivi oli lahinna peri- dotiittia. Kiveen oli lietiksi tunkeutunut pegmatiittijunnior. Paikoin oli breksiarakenne selvti ja k. o. brekeiasea oli suhteellisen runsaasti ku- parikiieujuonia. Samalla tavattiin k. o. brekeiatyypista myöskin euhtcel- lisen runsasta kweliiinipi rotetta. K. o. ndytteestki tehtiin myas analyysi hiukan valikoiden siten, etta kuparikiisujuonet otettiin pois naytteesta ja "vtiiimas~aeta'~, jossa 1:ihinntr kovelliinipirote oli, suoritettiin analyy- si. Se antoi seuraavan tuloksen: Anal. n:o 5463 Cu 1.06 O/o S 2.95 % Fe 4.08 O/o 7n Ni O/o Co L:ton Au 0.1 g/t Ag 4 $/t Paikan ptialta otti allekirjoittanut viela lieaa ngytteitti, joiden pitoisuu- det oeoittautuivat eeuraaviksi:

14 Yleisnayte... peridotiittieeota kiveeta: Anal. n:o 5466 Cu 0.14 % S Fe 4.26 % Zn Ni Co % L:ton Au 0.1 g/t Ag 0 g/t N&yte edellisessa kfveseti olleesta juonesta: Anai. n:o 5467 Cu S Fe 6.66 % Zn0.36 OJo Ni Co L:ton Au 0.1 g/t Ag 6 g/t Kyeeieet ntiytteet oeoittavat. ettti Cu-pitoieuue oli kyseriseesa puhkea- maeea hyv~nlaatuinen, joka puolsi etsintdjen aloittamista k. o. alueella. Mydskin Ni-pitoisuue oli oeoittanut olevan kiinnoetavan runsae, vaikka- kaan ei taloudellinen. Naidsn tietojen perusteella tehtiin valtauevaraue Lepptivirran Kotalahden kyltreea ja vareinaieet geofyeiikalliset mittauetyot sekg kailioperakartoi- tus hairi6aiueilla pagsitiin alkamaan eyyekuun puolenvtilin jukeen. Puut- tumatta sen tarkemmin mittaukeiin ja niiden antamiin tulokoiin, todet- takoon vain, etta marraekuun alkuun menneee8, te. juuri talven saapu- esea, eaatiin tydt eiihen vaiheeeeen, etta saavutettujen tulosten perue- teella laadittiin eneimmtiinen valtaueanomuei, jonka jalkeen marraekuun 9 p:n& eneimmtiinen eyvakairouekone ltihetdiin Kotalah teen ja e e aloit - ti maakairauksen 15 p:n& marraekuuta Kairauekonekantaa alueella lisgttiin asteittain sikali kun uueia koneita saatiin, ollen se suur imrnillaan elokuun alusea 1955, jolloin toirninnas - ea oli samanaikaieeeti neljb konetta. Savonrannan alueen tutkimusten tulleesa aktuelleiksi jouduttiin kuitenkin konekantaa Kotalahdesea ja samassa kuusea v&hent&m&tin, joten keski- arvona Kotaiahdesea voidaan pitaa kolmen koneen lcairauekapasiteettia kwaaeeen 1956 aeti. Taman jalkeen jatkettiin kairauksia Kotalahden alueella vain yhdella ko- neella kairausten olleeea keskitettyna n. s. Mertakoeken rnalmion selvitt elyyn. Sykeysta 1956 lahtien on konekantaa jalleen lieatty, joten talla hetkella on alueella toiminnaesa jalleen kolme konetta ohjelmanaan Mertakosken malmion ylao eien selvittelyn ttiydenttiminen. Vuoden 1956 loppuun menneesl oli Kotalahden rnalmioiden ja niiden ym- parietdjen selvittelyyn kairattu yhteen reikaa yhteiepituudeltaan

15 15411,87 m eyvimman rei'an Lep-89 ollessa 311,59 m. Alueellisiin kohteisiin naista on kairattu 12 reikati ja Vehkalammen- Mertakosken malmivybhykkeen 90 reik8t.t. Valtaukeia Kotdahden alueella on tehty kaikkiaan 44 kpl, joista voimae- sa tall& hetkella on 15 kpl. Eraille valtauksilie on teknillieistti eyieta anottu ja eaatu valtausajan p idenny e. TU& hetkeiia wat voimassa seuraavat valtaukset: "Kotalahti 1-4" kaivospiiri anottava menneeeli "Kotalahti 8 ja 9" fi II I I "Kotalahti 10, 21-24" I~ I I li "Kot alahti 25" 11 II II "Kotalahti I I I I II 2 Yhteenski 15 valtausta (~iite pj Voimasea olevista valtaukoista vanhenevat siis eneinna "Motalahti 10, 21, 22, 23 ja 24" perivamtisrr~llr , johon menneseti kaivoepiiri- anomue on jatetttivti Kauppa- ja teollisuueministeriöön. Vehkalammen... - Mertakoeken Ni-malmijakso. Kuten jo aiemmin on mainittu ptlaetiin kysdeeen dmihorieonttifn kaoik- si jo suhteellisen vahaiaten alustavien tutkimusten perusteella, oeakei hyvbsta onneata ja osakei maimipahkujen aiheuttamieta voimakkaieta magneettisista ano nnalioieta johtuen. Kotalahden malmieai iintyman malmiot liittyvat alueen kiillegneis si-amfi- boli-komplekeiin tunkeutuneeeeen emeikaiseen amfiboli-pyrokeeni-perido- tiittiin, jolle kenttanimityks enë syvdkairaue y. m. raporteie sa on këytetty yleienimitysta "perkniittil' Syvktkairausraporteissa ja geologiaessa kartoitukseasa sivukivilajijaotus on toistaieekei ykisinkertaistettu seuraavaksi: - Kiillegneiesit - Amfiboliitit - Graniitit ja pegmatiitit - Diabaaeit

16 - "Perkniitit" - Malmit K iillegneis EI ien ryhmaan lukeutuu joukko niin kokoomukeeltaan kuin a- sultaankin erilaisia kivilajityyppeja. Paamineraalit wat kvartsi, oligo- klassinen plagiokiaaei, biotiitti ja vaihteleva m&(lra vihreatá earvival- ketta, jonka mtitiran kaevaesea tullaan intermadiaaririiin gneiesityyppei- hin ja aarvivdkkesn ollessa vallitsevana tummana mineraalina, varsi- naisiin earvivalkegneieeeihin. K. o. gneiesien asu on paikoin aelvtieti Amfiboliittien ryhrniian on luettu joukko raesuuruudeltaan vaihtelevia emtiks ieiti liuekeita, joiden paamine raalit ovat andeeiininen tai labrado- riittinen plagiokiaaai ja vihrea sarvivëlke. K. o. amfiboliitit siealtuvtit vaihtelevassa mattrin biotiittia. Paikoin on vaikea vetaet selvatl rajaa hienorakeieten diabaasien ja tiiviitten amfiboliittien valiile edes mik- roskooppiseetikaan. Paikoin arnfiboliitit vaihettuvat kummingtoniittipi- toisiksi amfiboliiteikei. Paikoin taas amfiboliitit wat granaattipitoisia, jolloin voidaan puhua vareinaieieta granaattiamfiboliiteista. Diopsidipi- toiei et muunnokir et ovat harvinaieia. Diabaaeit wat keekirakeisia aarvivalkediabaaeeja, joilla on ueeimmiten eelva ofiittinen rakenne. PPamineraalit ovat vihrea sarvivalke, andesii- ninen tai labradoriittinen plagioklaaei seka vaihteleva mmr8 biotiittia. Fsiintymietapa todettu juonikei, Diabaaeien varilla on profiiieiesa mar- kitty rnyt.58 gabrot ja dioriitit, joiden pattmineraalit ovat andesiininen tai labradoriittinen plagioklaas i, hyvin vaaleanvihrea earvivtilke, joka on paikoin homoakeieeeti kasvettunut yhteen enetatiittieen pyrokeenin kane- sa. "Perkniittien" ryhmh'an lukeutuu joukko lahinna peridotiittiiuokan kivia, i joista toiset wat rnineraalikokoomukeeltaan hornblendiittieia paamine- raalin olleeaa miltei varitön earvivake. Toisinaan tavataan k. o. amfi- bolin oheeea runsaasti pyroksenin, lahinntl enetatiitin, jtitteita. Vaalean- ruskeaa biotiittia on "perkniiteiee&il' vaihtelevin mwrin. Graniitit ja pe~matiitit wat olleet lahinna ns. olioklaaeigraniitteja ja olioklaaeipegmatiitteja, joiden p&#mineraalit ovat: kvartsi, oliokiaaei ja biotiitti. Kalimaasalpa puuttui miltei taydellieeeti.

17 M almit Malmien makroskooppiseata rakenteesta ei toistaiseksi ole riittavan sel- vati kuvaa kyllin suurten mytteiden puuttueeiaa. Malmipuhkeamat ovat kaikkialla irtomaan peitosea ja sellaisiesa paikoiesa, ettii suurempien alueiden paljastaminen ve sivaikeukeiata johtuen tuottaa hankaluuksia. Ainoa kohta missa var ainainen malmimuodostuma on ntikyviseki, on aiem- min mainittu maantieleikkaus, jossa siinakin kiisupitoisuus on kuitenkin niin heikko, ettei sita voi pitu varsinaisena malmina. Malmin isanta- kivi perkniitti, jossa kiisut esiintyvat, on taesa kuitenkin paljastuneena ja myöskin kontaktisuhteet sivukiviin nahtaviaacr. Toinen kohta, mieaa var sinaiata malmiakin on nakyvis sa, paljaat ettiin syyskuussa -56, Vehkan tutkimuskuilun lansipuolella. Veaivaikeukaista johtuen voitiin paljastaa vain muutaman n eliömetrin suuruinen alue rikastuanaytt eiden ottoa sil- merlla pitaen. Naista paljastumista paettellen on ilmeisesti kyseessa emttkeinen intru- siivi, joka on tunkeutunut sivukiviinse: osaksi liuskeisuutta my6taiiwancr muodostumana ja osaksi leikkaavin kontaktein. Perkniitissa esiintyy si- vukivea suurempina tai pienempin# fragmentteina, perkniitin ja sivuki- vigneissin kontaktin ollessa breksioitumisesta johtuen oikuttelwa. Perkniittimassiivien yleissuunta myöttiilee liuskeisuutta, mutta kontakteisisa esiintyy runsaasti leikkaavia suuntia. Muodostuman kaade koko jaksossa on melkein pysty vaihdellen E. Niista tektoonisiata piirteistti, joita naissa paljasturnissa on nahtavissa, voi vain sanoa, ett# perkniittimaesiivit ntiytttivtit tunkeutuneen kiillegneisaiimuodostumaan syntyneeseen liuskeieuutta myi9thilevaan sarkymisvyöhykkeeseen. Yleiein kiisujen isantakivi on perkniitti, mutta kiisuja ntiytttiei tunkeutuneen myös muihin hairiövyöhykkeeseti esiintyneisiin kiviiajeihin. Patta siallisena kiieumineraalina esiintyy magneettikiisu, osittain runsau- deltaan va ihtelevana p irotte ena ja osittain melkein kompakt eina juonimais ula muodo stumina tai pahkuina. Se on erittain vahvasti magneettista, josta johtuen selvat magneettiset anomaliat malmivyohykkee s a#. Magneett ikiisumineraliaat ioon liittyy Ni:n kantajana pentlandiitti, jonka

18 paljouden e uhde magneett ikiisupitoisuuteen ntihden on melko vakinainen. TSm# on ilmennyt sikdi, etta analyysitaulukkoja seuraamalla voi todeta Ni-pitoisuuden olevan yllattavan vakinaisesti n. 10 % F'e-pitoisuude sta. Pentlandiitti esiintyy yleenea osittain omamuotoisina rakeina tai raeryh- minu. Suurimpien rakeiden ollesaa halkaisijaltaan n. 10 mm suuruus- luokkaa. Ttillaiset suuret pentlandiittirakeet erehdyttivgtkin alus sa luulemaan, et - ta kyeeeeisa m rikkikiiau, josta johtuen ensimmaiset valtaukaetkin osit- tain tehtiin rikkikiisrun nirnikkeella. Pentlandiitiile ominainen toinen eeiintymistapa jonkinlaisena liekkimtti- sen& suotautumana magneettikiisussa on Kotalahden rnalmftyypissa v#- haisth. Paaosa malmin Ni-pitoisuudesta liittyy siten pelkastaan suhteellisen kar- kearakeiseen pentlandiittiin, rriika rikaetusteknilliaelt a kannalta katsoen on edullista. Pintansytteissa, joista mm. alustavat rikaetuskokeet on euoritettu, on pentlandiitti huomattavissa maarin muuttunut nikkelipyriitiksi (bravoiit- tiutuminen). Taata johtuen ei tahtlnastisten rikastuskokeiden tuloksia voi- ne pitaa lopullisina, vaikkakin ne antanevat hyvbn viitteen tulevien mah- dollieuuksien suuntauksesta. Magneettikiisun ja pentlandiitin lisake i e eiintyy kolmantena paakiisurni- neraalina Cu-kiisu. Se on ilrnei~esti myöhaiein komponentti ja se on myae oeittain levinnyt var ainaisen perkniittimuodostuman s ivukiviin ja sita lavist#viin pegmatiittisiin osueieiin. Cu-kiieu esiintyy tavallisimmin samaan tapaan kuin pentlandiittikin se- kd pirotteena etta juonixnaisina muodostumina, jollaiset esiintyman löy- tövaihees sa antoivat varsinaisen sy sayks en tutkimusten aloittamiseen. Paikotellen saattaa Cu-pitoisuus muodostumassa kohota :n v'rlille, mutta keskiarvo koko muodostumassa ja& alle 1/2 %:n pitoisuuden. Muig vaikkakin v&hdisempinti kiisukomponentteina on tavattu satunnaisesti rikkikiieua ja sinkkivfiikettb. Sinkkipitoisuus ja# kuitenkin parhaimmiesakin tapauksiesa alle 1 %:n.

19 MalmitWpin perusteelliserr?pi mikrorskooppinen tutkimue on vasta aloi- tusvaiheessaan, joten siinki suhteessa tiedot ovat vajavaiset. Er ~ist# pintahieistti on suoritettu karkea pentlandiitin ja kuparikiieun rae suuruuslaskenta seuraavin tuloksin: Mineraali Pentlandiitti Kuparikiisu Raesuuruue rnrn:esd , O/o % 21.94% 7.73% Huom. n. 350 raetta n. 200 " - 46 (Liitteet 2-57) / T ahtinastisten tutkimusten perusteella voidaan esiintymti jakaa kolmeen huomioonotettavaan malmioon, joita laakelrrar ea on nimitetty: 1. Huuhtiprven malmio, joka kasittra paaaeiassa maantieleikkauksen etelapuolelle jtitivtin hairi6alueen. 2. V... ehkalammen malmio, edellisen N-puolieella jatkeella Vehkdammen ja korkeajannitelinjan valill~ oleva hairiöalue. 3. Mertakosken malmio, edelliseet# pohjoiseen Mertakosken C-puolella oleva hairi6alue. Laekentatapa Oheinen inventaariolaskelma on euoritettu joulukuun loppuun mennesaa v:na 1956 suoritettujen ayvcrkairaueten antamien tulosten perusteella. Laakelmaan sistiltyy 90 syvtikairausreiktia 38:ssa profiilissa yhteiepituu- deltaan n rn. Laskelma on suoritettu kairausprofiileittain siten, etta todetuksi malmik- si on huomioitu profiilissa 12,s m kunkin rei'an yla- ja alapuolelle kaa- teen suunnassa. [~iiteprofiileissa varjostettu vinoviivoituk~ella).

20 Kunkin profiilileikkauksen paksuudeksi on laskettu m leikkauksen kahden puolen, jos profiilivali on ollut 25 m ja 15 m, jos profiilivai on ollut 30 m tai suurempi. Milloin profiilivali on oilut e. m. nletrimaaria suurempi, on leikkausten vkiiiin "todetuksi" rralmikei laskettaen osien vaille jama oea arvioitu tbdennttköieenti" malmina ktiyttwen viereieten leikkausten keekiarvoa maaria ja pitoisuuksia laskettaessa. Todenntiköisekei rnalmiksi on lieaksi laskettu profiilissa ylimmtin rei'tin ja maanpinnan valinen todetun malmin ylapuolelle jaavs oea. Vain poikkeustapauksissa on alimman rei'#n alapuolella huomioitu enem- pab kuin 12.5 m rei';zst& kaateen suuntaan ja taiiöin on ulkopuolelle ar- vioitu jatke laskettu mukaan "todennak6isena1' malmina toiset 12.5 rn r '., kaateen suunnassa (L :ssa~ -P.X; T*.., r- --rit*ir,,, (1 9 Pitoisuudet on laskettu kutakin lohkoa 18vistavan tai lahllnmtin rei'8n analyysitulosten painollistcn keskiarvojen perusteella tai milloin lohkoa lavistaa uaeampi reikti, niiden painoilisesti vaikuttavan keskiarvon pe- rusteella. 7ilavuuksia tonneiksi muutettaessa on tiheytena kcïytetty arvoa 3.0, joka on saatu rnalmikappdeista kokeellieeeti maartfttyna keakiarvona, jota on kuitenkin pidettava varmana arviona, koska maarayksiin on ollut kerytettaviasfi normaalia kqhempaa malmia (~i-pitoisuus ). 1. Huuhtij#rvcm... malmio. Leikkaukset: 1, malmion pituus horisontaalileik kaukseasa n. 120 m T:irn:i malmio tavattiin tutkimuksissa ensimmaisena ja tdhanastisten tutkimustuloeten mukaan kyseess& on erittain epas&annöiiinen mahdollisesti "piippuh-mainen peridatiitti-intrueio. Kiisupitoieuus on jakautunut ieantti- kiveensti niinikaan eritttiin epatasaisesti.

21 Laskelman mukaan malmion malmivarat ovat: tonnia, joeaa Ni ja Cu, jolloin kyeeesaa ovat todetut + todennaköieet rnalmivarat. Mahdollisuudet listiyksiin jatkotutkimuksissa naytt&v#t suhteellisen rajoitetuilta. 2. Vehkan malmio. Leikkaukset: L malmion pituus hori aontaalileikkaukseaaa n. 450 m Malmio on edeiliaestti poiketen muodoiltaan pitktihkö ja laattamainen seka tektoniikaltaan saannöilisempi mutta kiisupitoiauuden jakautuminen tlise &kin malmio8 sa on hyvin epahomogeeninen. Profiileissia eaiintyvifl malmivyöhykkeiden rajoja ei ttle sa eikti muie sakaan tapauksiaea niin ollen pida ottaa kirjaimellisesti vaan niilla on vain pyr itty kuvaamaan kiisurikkaampien horisonttien auuntaueta. Kyseeesahan on listlksi lasketun pitoisuuden rajaviivan eaitt#minen eika rnikattn geologinen raja. Profiileittain suoritettu laskelrna antaa seuraavat malmimtiarat: tonnia, jossa Ni ja Cu. 3. Mertalcosken rnalniio. Leikkaukset: L, malmion pituue horison taalileikkauksessa on n. Vaanptiallinen kairauetutkimus Meflpkosken maimion osalta ei ole viela loppuunsaatettu. T;:htinastisten kairaustulosten perusteella voidaan kuitenkin jo nyt sanoa, etta kysee asa on piirteiltaan samantapainen "piippill mainen muodo stuma kuin Huuhtij tirven malmiokin.

22 perkniittimuodo 8turr.a on tektoniikaltaan erittain eekava, joten harvalla kairausverkoetolia ei sen muotoja ole yksityiskohdittain mahdollieuus s eiv itt aa. Iciisujen jakautuminen ieantakiv eene a on niinikaan hyvin epahomogeeni- nen. Muodoetumalla on ilmeisesti hyvin suuri eyvyyeuiottuvaisuue, mika ilme- nee kairauatuloksista ja mihin my6s viittaa ioivagradienttinen magneettinen anomal ia. Tnhtinastisten '.-uiraustulosten perusteella voidaan todetut t todenntik8iset malmivarat arvioida: n tonnikei, joeea Ni ja 0.41 % Cu. 2,' andollis~iud.et rnalmivarojen kasvuun jatkotutkimuksisea ovat Mertakor- ken malmion oealta lupaavammat kuin Huuhtijarven ja Vehkan malmioi- den osalta Yhdistelma: Hiiuhtij tirven malmio tonnia Ni=0.93 OJo, Cu=0.32 % Vehkan II " 0.87 II 0.45 II r.'ertakosken II " 1. OL 0.41 ' - Todetutttod. n!?jc. malmivarat tonnia Xi=O. 3 t,, Cu=O. 38 :b Malmivaroj en jakaantuminen syvyys suunnassa ilmenee s euraavaeta tau- iukoeta: Huuhtijarven malmio: taswali m tonnia " " " " " " Yhteensti tonnia... Vehkan malmio: tasovali m tonnia " " Yhteensa tonnia

23 h4ertakoslien malmio: , tasovtili rn tonnia Yhteenea tonnia... Malmivarat yhteensb tonnia =============== ,', I ', -- tutkimuekuilu Koeka maanpa&liieten kairausten avulla ei ole mahdollisuukeia eelvitel- 1a kyllin luotettavaeti eeiintymtin malmioiden eyvyyeulottwaieuutta, t eh- tiin vuoden 1956 alueea psattja, ryhtya toimenpiteisiin tutkimusten jat- kamiseksi maanalaisina. Tseew mielessti on euunniteltu tutkhuskuilu, eiita lahtevine tutkimuepe- rineen, joieta ktiein maanalaiest eyvëkairaukeet oliei suoritettaviaea. Kuilun rakentamistoimenpiteet alettiin maaliskuun puolivitiissa, jolloin ensinnd rakennettiin tie kuilutyömaan alueelle ja alettiin maanpoietotytit suunnitellulla kuilun paikalla, joka eijaitsete Vehkalammen pohjukan lan- eirannalla kairausreikien Lep-62 ja -67 l~htökohdaila. Kuilun avauslouhintaan pazstiin' ja kaulueosan avaus tuli loppuun- suoritettua toukokuun puolivdiin mennessu. Ine. Tannerin suunnitteleman noototornin ja nostokone-kompressori-ase- man rakennuetfln suor&i A. Huhdin rakennustoimisto laskutytha, valrnistuen nmb viirneistelytditë lukuunottamatta elokuun alkuun mennee - ea. Rinnan rakennuetdiden loppuvaiheen kanssa suoritettiin nostolaitteiden ja kompreesorien asennus, ja vareinainen kuiiunajotyö payei ktiyntiin elo- kuun alkupuolella. Nostolaitteiden ja kuilunajokalueton teknillisieta htiiriöietti johtuen ei kuilunaj o kuitenkaan ole sujunut odotetulla teholla. Kuilun syvyye oli 76 m kuilun 0-tasosta laekien.

24 E( otalahden e s iintymtin tutkimuksia on alkuvaihee sta lxhtien hoitanut maieteri Olavi Helwuori. Maaliekuussa 1955 kiinnitettiin osaston palvelukseen mieteri Matti hiantynen, joka siitti lahtien on valvonut paikallisia syvtikairaukeia ja suorittanut naista aiheutuneen geologiaen perusmateriaalin tutkimisen. Hrin on myös toiminut osaston puolesta Kotalahden työmaan "paikalliep8allikkönu. " Vuoden 1956 alueta lahtien on Kotalahden teknilliset y.m. suunnittelu- työt hoitanut ins. Heikki Tanner apunaan ine. Kalevi Eskola, joka on myös toiminut vastuunalaisena kuilunajotoiden valvojana. Outokumpu, tammikuun 8 p:na 1957 OUTOKTJMPU Oy Malmi.net sint aosasto Veikko 0. Vxhatalo

25