Haukivaaran jakson tut'kimukset Taivalkoekella kesällä 1967

Transkriptio

1 Haukivaaran jakson tut'kimukset Taivalkoekella kesällä 1967 Yleistä ---mm-- Haukivaaran jakso muodostaa Mustavaaran-Porttivaaran jakson läntisen jatkeen. Sen keskeinen kohta on itse Haukivaara. Paikalle pääsee parhaiten ns. Kivilammen metsäkämpän kautta, josta kavelymatkaa on n. 1 km melkein suoraan etelään. Tilapaisten koordinaattien avulla lausuttuna koskee tämä selostus väliä L L L 2000, joista L8000 merkitsee koko em. tutkirnusalueenkin puitteissa länsiraja. Pohjois-eteläsuunnassa on tutkittu vyöhyke keskimäärin 1 km levea ja sijoittuu tilapaisten koordinaattien K K väliin. Tutkimuskohteesta on ollut käytettävissä sekä peruskarttoja 1:20000 että korkealentoilmakuvia. Edellisista tulevat kysymykseen lehdet ja 03 sekä ja -12, joiden yhteisessä kulmauksessa itse Haukivaara on. Korkealentokuvat kuuluvat sarjaan Näiden lisäksi saatiin syksyllä vielä uudet 1:10000 ilmakuvat, joille tilapäinen koordinaatisto paikallistettiin lentomerkkien avulla. Aikaisemmista tiedoista mainittakoon vanhat kansannäytteet (K Oikarainen) ja niiden perusteella suoritetut alustavat tarkistustutkimukset, oma magneettinen matalalentokartta sekä tutkimuslaitoksen aeromagneettinen kartta. Niitten perusteella nyt suoritettu jatkotutkimus, mikä koski koko Mustavaaran-Porttivaaran-Haukivaaran jakson, alkoi kesäkuun alussa ja jatkui myöhään syksyyn 1 mittausryhmän ja 3 kesäapulaisen voimin vahvuuden vaihdellessa 2-4 mieheen kerralla. Tutkimuksiin kuuluu ensimmäiseksi maanpintamagneettinen mittaus ja toiseksi siihen perustuva kartoitus ja näytteenotto seka aivan lopulla vuotta suoritettu tunnustelukairaus kahden SM Oy:n koneen voimin. Ennen tutkirnuksien aloittamista alue varattiin ja ennen kairausten aloittamista keskeinen osa vallattiin. OOy n:o 290 a

2 Maanpintamagneettinen... mittaus r Mittausta varten tarvittava linjaverkosto, joka on yksi ja sama koko Haukivaaran-Porttivaaran osalta, rakennettiin siten, että käytettiin hyväksi Outokumpu Oy:n hiukan etelämpänä olevaa linjaverkostoa. Lin- jaston suunta oli lahes E-W ja mittaussuunnassa väli 500 m (vert. linj tuskartta). Linjoitusta kontrolloitaessa L poikkilinjal- la todettiin, että linja K 9500 oli taipunut pohjoiseen 17,5 m. Kairausprofiilien ajon yhteydessa oli saman linjan taipuma prof. L 10500/ 12,2 m. Mittausalueen 0-pisteeksi valittiin paikka, mika on Kivilammen kam- palla n. 1 km E heti tien N-puolella. Käyntitarkistus saatiin runko- mitatuilta linjoilta. Mittaustulokset piirrettiin 1:2000 mittakaavaisiksi kartoiksi (vert. # pienennös). Huippuanomaliat jäivät yleensä selvästi alle 100 mgs muutamia pistemä'if$ia vetoja lukuunottamatta, jotka sijaitsivat Hauki- vaaran paljastuman lakiosalla. Jakso päättyy hyvin terävästi tod.nak. murros/siirrosvyöhykkeeseen, jossa esiintyy myös nuorempia leikkaavia juonikiviä (vert. jalj. kai- raus). Toinen merkille pantava piirre magneettisella kartalla ovat itäosassa lähes diagonaaliset ja länsiosassa E-V-suuntaa lähestyvät katkeamat. Kolmas näkyvin seikka on välillä L yhtenai- semmastä jaksosta, sen eteläpuolella erillaan oleva Pöleikön veto, jota taas vastaa jakson keskellä oleva minimi. Neljänneksi voidaan mainita anomalien terävä S-reuna ja loivasti aleneva N-puoli. Haukivaaran lakiosa on hyvin paljastunutta (vert. palj. luetteloa). Kivi on vaihtelevaa pirotekivea. Magneettisen kartan rikkonaisuus johtuukin suuremmaksi osaksi siitä, että mittauspisteet voivat sijai- ta jyrkän pirotekivipaljastuman seinustalla. Lakiosalta on mitattu erikoisprofiilit tihennetyin pistevalein uranäytteen ottoa varten, mika kuitenkin jäi tekemättä aikaisen talven aikaisen tulon takia. Mittaus koskee väliä L L (vert. rnagn-kartta 1:1800) Pal jastumakartoitus Magneettisen mittauksen yhteydessa merkittiin ylös kaikki todetut pal- jastumat ja suurimmat rakkamaiset kivikot. Niistä suoritettiin lähin- nä pistenaytteen luontoista naytteenpttoa, minkä tuottamasta materiaa- lista määrättiin M, Fe, Ti02, V joko kaikki tai osa DIYT-rikasteesta.

3 Paljastumien paikat, kivilaji ja yksityiskohtaiset tehdyt analyysit käyvät selville liitteenä olevista "Paljastumaluetteloista ja -kartasta". Osa paljastumista on papereiden sotkeutumisen vuoksi jäänyt tarkistamatta. Niiden kivilaji on oletettu sekä magneettisen kartan että lähiympäristön perusteella. I Paljastumien näytteistä ei ole tehty hietutkimuksia. Paljain silmin ne voidaan ryhmitellä kahteen pääryhmään: gabroihin ja anortosiitti- siin gabroihin. Gabrot ovat joko pirotteellisia tai malmipitoisuudeltaan normaaleja. Pirotteen määrä vaihtelee ja sitä ilmentää pääpiirteissään magneetti- nen kartta. Osasta näytteitä on tehty DDT-rikasteita ja niistä maa- rätty m, M, Fe, Ti02, V tai osa niista. Analyysitulokset ovat pal- jastumaluettelossa ao. paikassa. Suurin malmipitoisuus tavattiin paljastumasta 95/~~-67, jossa DDT:n m 32,5 $ ja V 0,86 $. Paikka sijoittuu kuten magneettisesta kartas- takin ilmenee muodostuman etelareunaan, mikä samalla merkitsee myös alareunaa. Malmipitoisuuden loppuminen on paljastumassa erittäin te- rävä ja magneettiraudalla tehty tarkka tutkimus antaa kontaktille C kaateen n. 50 N, mika tulos yhtyy Mustavaarasta saatuun varmaan ko- kemukseen. Malmin alapuolinen pirotteeton kivi -oli nakyviltä osin gabroa, mika tod.näk. edustaa vaihettumisvyöhyketta seuraavaan vah- vempaan kivilajityyppiin, karkearakeiseen anortosiittikeen gabroon ja anortosiittiin. Pirotekivi on yleensä paljastumissa keskikarkean tasarakeista sv. gb:a, jossa ei ole havaittavissa muuttumista. Tästä tyypistä poikkeaa Pöleiköstä (73/~~-67) tavattu tyyppi, jossa kutous on sekavampi ja plagioklaahia enemmän. Plagioklaasi on pääasiassa ruskehtavaa tyyppiä. Anortosiittiset gabrot ovat aina suhteellisen karkeita, eikä niissä ole pirotteita kuin satunnaisia rakeita. Kivilajikuvausta on enemmän osassa llkairaustutkimuksetl~. I Alueen paljastumatiheydestä on todettava, että se on heikko muualla kuin itse Haukivaaran lakiosalla. Suunnitelmiin kuului, että aluees- ta tehdään siltä osin erittain tarkka detalji-kartta, johon kuuluisi myös magneettinen, tihennetty mittaus ja systemaattinen näytteenotto. Mustavaaran kiireitten vuoksi mittaus ehdittiin kyllä tehdä, mutta näytteenotto jäi pakosta seuraavalle vuodelle. Lakiosan paljastumat on merkitty oheiseen magneettiseen karttaan 1:1000.

4 Paljastumista ei tavattu muita kivilajityyppejä eikä muunlaista mine- ralisaatiota. Kairaustutkirnukset L Malminetsinnän saatua loppuvuodeksi käyttöönsä riittävästi varoja aloitettiin kairaukset Haukivaaran alueella Suomen Malmi Oy:n kahden koneen voimin. Alue jaettiin niille kahtia toisen aloittaessa aivan jakson länsipäasta ja toisen Haukivaaran itärinteiltä, missä paljastumat itse pirotevyöhykkeestä melkein täysin puuttuivat. Vuoden loppuun mennessä oli ehditty kairata seuraavat reiat: 170,20 183,15 182,31 219,ob 161,75 193, ,95 Yht. 1491,26 m Rei'ista n:ot 1, 4 ja 7 ovat Haukivaaran laen E-puolella ja muut länsipuolella, reiän n:o 8 sijaitessa Haukivaaran verraten jyrkallä W- rinteellä (vert. kairausreikien sijoituskartta). Ennen analyysiin lähettämistä reiat nsussumitattiin" paitsi RN:o 6, joka oli sen verran risaista kiveä, ettei mittarin menetyksen mahdollisuuden vuoksi sinne menty, vaan sydän patkittiin ja käytiin läpi magneettisella analysaattorilla, jossa kalibrodntina oli Otanmäen HM = lukema 30. Kairausreikia suunniteltaessa käytettiin hyväksi sitä tietoa, mikä oli saatu Mustavaarasta. Siten kaade oletettiin loivaksi N:n eli n. 40~-50~, jota vahvisti paljastumasta 95/~~-67 tehty havainto sekä Haukivaaran laella paikoin esiintyvä "bankungn. Kairaus jäi kuitenkin hyvien tuloksien puuttuessa joka profiililtaan yksireikäiseksi, joten sivukaadetta ei sillä tavoin saatu varmistettua. Useimmissa profii- -1eissa sopivat konnektiot reikien epamagneettisten osueiden (anorto-

5 aiitti ym) ja magneettisten profiilien minimien välillä hyvin em. kaadearvion puitteisiin. Poikkeavuudet voivat johtua joko leikkaavista nuoremmista juoneista (diabaasi ym), kallioperän topografiasta tai kiven muuttumisen aiheuttamisen magnetiitin häviämisestä. Tästä tarkemmin kivilajikuvauksen yhteydessä. I... Kairaussydanten analysointi "Sussumittauksen" antamien viitteiden mukaan kustakin reiästä pantiin parhaimpia kohtia analyysiin. Analyysi vakiintui pian käytäntöön, jonka mukaan maarattiin syötteen, DDT-rikasteen ja jätteen V-pitoi- suus, M ja massa. Kaikkiin profiileihin on reikiin merkitty DDT- rikasteen massa ja sen V-$. Yleisesti voidaan todeta, että DDT-massa jäi alle 13 $:n. Poikkeuk- sen muodostavat W-osassa R 6 ja R 8 sekä E-osassa R 7. Näissä rei'- issa esiintyi Mustavaarasta tavattu melkein jokareikäinen piirre, mikä merkitsee pirotevyöhykkeen jalassa olevaa malmirikkaampaa vyö- hykettä ennen alla seuraavaa anortosiittihorisonttia. Näistä rei'ista n:o 8 on lännestä päin viimeinen ennen Haukivaaran lakiosaa. Siinä on myös länsipään paras tieto: 4,40 m, jossa DDT:n m 15,8 $ ja V 0,80 $ ja jatteen V 0,082 '$ sekä syötteen V 0,22 $. V-saanti rikasteeseen on 64,7 $, jos syötteen V olisi laskettu 0,195 $, Tämä sama vyöhyke tuntuu viela 350 m idempänä prof. L 9350/ RN:o 6:ssa, jossa se esiintyi DDT-massaltaan hiukan pienempänä (14,4 ja 14,1), mutta V-pitoisuudeltaan taas hiukan korkeampana (0~85 ja 0,88). V-saanti rikasteeseen jaa kuitenkin vain $:ksi. R 8:n tieto antaa siten perustelun Haukivaaran lakiosan paljastumista suoritettavan systemaattisen naytteenottoon, koska siellä on viela mahdollisuuksia löytyä avolouhoskelpoinen pirotemalrnihorisontti. Haukivaaran E-puoliselta osalta on mainittava R 7:stä vastaava tieto: 3,50 m, jossa DDT on 17,1 massa ja siinä 0,73 '$ V. Osasta Haukivaaran reikiä on tehty V-maaritys seka rikasteesta että jätteesta ja syötteesta. Tulokset on merkitty liitteenä olevaan diagrammaan. Siitä näkee, että analyysien painopiste asettuu syötteen osalta 0,15-0,20 $ V välille ja V-saanti rikasteeseen $:n välille. On huomattava, että vain parhaat osueet (sussumittaus) on analysoitu. Em. rei'istä R 8, R 7 ja R 6 kuuluvat keskitasoa parempaan luokkaan tässä suhteessa.

6 Titanomagnetiitin lisäksi on kairausrei'istä tavattu ilmeniittival- taista hyvin heikkoa pirotetta, mika ei missään saavuta mielenkiin- toisuuden astetta. R 8:sta on tällaisesta materiaalista tehty ana- lyysi 6092/33,15-34,50 m: syöte m M Ti02 V 1,7 0,12 : 3,9 O ~ P 2, ,25 : 3,9 " 1,1 0,11 Tulos vastaa aika hyvin esim. Pyhajarvelta tehdyn ilmeniittirikasteen V-pitoisuutta. Kiisumineralisaatio on yleensa Haukivaaran alueen niin paljastumissa kuin kairausrei'issakin heikko. Paikoittain liittyy kuitenkin tek- tonisoituneihin osueihin nuorempia juonia, joissa on tavallista suu- rempi kiisupitoisuus. Paras kohta on analysoitu R 2:sta väliltä 103,lO-104,50 (1.4 m) ja tulos muodostui seuraavaksi: Tämän tuloksen mukaisesti on mahdollista, että maarattyihin liikun- tavyöhykkeisiin voi liittyä kiisu- je kuten edellä kuparikiisumine- ralisaatioka. Kivila j ikuvaus Tahan, lähinnä vain malmipitoisuutta kuvaavaan ryhmään kuuluu eri tavalla pirotteisia gabrokiviä. Ne ovat kaikki enemmän tai vähemmän uudelleen kiteytyneita uraliittigabroja, jotka eroavat toisistaan etupäässä raesuuruuden ja/tai plagioklaasin ja uraliittisen amfibolin keskinäisen runsaussuhteen puolesta. Makroskooppista erilaisuutta aiheutuu jossakin määrin myös eri astei en plagioklaasin muuttuminen, mika on yleensa epidoottiutumista. Tahan muuttumiseen liittyy myös plagioklaasin alunperin ruskeanvarin häviäminen. Ruskea väri on niin tasaista, ettei suurimmallakaan suurennuksella voi havaita sen mahdollista pigmenttista luonnetta. Plagioklaasissa on runsaasti omamuotoisuutta. Alkuperäinen kokoomus andesiinia n. Au 45-50' Amfiboli on aina uraliittia. Pyroksenia ei ole tavattu jäänteinakään. Uraliitti on yleensa epäyhfe,naista ja laikullista sekä muuttunutta reunoiltaan.

7 Rakeitten terveimmät keskiosat ovat pleokroisia: s väritön melkein, bvihrea. Muuttunut reunaosa: oc vihreä, bsinivihreä. Muuttumis- tuloksena on lisaksi kloriittia.? Malmi esiintyy silikaattien rakoja täyttavina epämääräisen muotoisina rakeina ja on aina selvasti viimeiseksi kiteytynyt. Malmirakeissa on vaihtelevan vahvasti muuttumista silikaateiksi, joina esiintyy kloriitti, ruskea kiille (biotiitti?) ja paikoin myös titaniitti. Silikaatit ovat useinkin "lamellimaisesti", mika merkitsee muuttumisen alkamista reunojen lisaksi myös lohkoraaista. Malmi on titanomagnetiittia, jossa ilmeniittilamelleja on suhteellisen vähän. Niiden vahvuus vaihtelee mm. Ilmeniittilamellit ovat aina terveitä ja muuttuminen kohdistuukin vain magnetiittitai tarkemmin sanoen Suotumattomaan titanomagnetiittikomponenttiin. Jäljelle jaa silikaattien lisäksi joskus opaakkia ainesta, mika lienee juuri Ti-komponenttia, joka voi edelleen kiteytyä titaniitiksi. Pintahieesta tehty arvio osoittaa muuttumista tapahtuneen n $. Malmirakeitten koko vaihtelee 0,3-2,O mm:n. Analyysien perusteella (vert. liitteenä oleva diagramma) verrattaessa Haukivaaraa Mustavaaraan voidaan todeta, että keskimäärin Haukivaaran alueella on malmin muuttuminen voimakkaampaa kuin Mustavaarassa, koska V-saannin painopiste on selvasti heikompi Haukivaarassa. Kiisupitoisuus Haukivaarassa on erittäin heikkoa ja normaalia lisaminer. luokkaa. Titanomagnetiitti-pirotteisesta uraliittigabrosta ("pirotekivesta") on eroitettava reiästä (R 2, R 3 ja R 8) tavattu heikosti, mutta kui- tenkin makroskooppisesti selvästi eroittuvan pirotteen omaava gabro, jossa pirote on melko puhdasta ilmeniittia (vert. anal. edellä s.6). Se esiintyy aina pirote vyöhykkeen kattopuolella kapeina horisont- teina. Kivi vaikuttaa hyvin terveelta, joten ensimmäinen johtopäa- tös olisi se, että kyseessä on primaari Fei-rikas pirote, eikä muut- tumistulos. Anortosiitti Hietutkimuksia ei ole tehty, joten asia on varmistamatta. Kairauksen ja paljastumien perusteella on alueen toinen pääkivilaji anortosiitti, josta on muunnoksia gabroon päin tumman mineraalimaarsn kasvaessa. Kiville on tyypillistä monta kertaa suurempi karkea- rakeisuus, jota pirotekivet - eikä muutkaan - koskaan saavuta. Toi- nen yleinen omcinaisuus on makroskooppisesti hyvin tumma väri. Kui-

8 tenkin paikoitellen havaitaan paljain silmin vaaleatakin plagioklaasia vaihtelevin määrin, mika tekee kiven laikulliseksi "leoparditaljamaiseksin.itai yleissavyltaan kokonaan vaaleaksi. Kiven rapautumispinta on plagioklaasin osalta aina vaalea. Mikroskoopissa voi havaita, että plagioklaasin tumma väri johtuu e kuten pirotekivessa ruskeasta pigmentista javvaalea plagioklaasim on voimakkaasti epidoottiutunut. Muuttuminen voi johtaa melko puhtai- den epidoottikivien paikoittaiseen syntymiseen. Muuttumistuloksena/ sulkeumana esiintyy myös serisiittia, kloriittia, biotiittia, amfi- bolia, albiittia ja kvartsia seka karbon. Plagioklaasin alkuperäi- nen kokoomus on kuten pirotekivessakin andesiini ( ~ n ) Paikoin kivessa tavataan hyvin karkearakeista epamagneettista oksidia, mika tod.nak. on ilmeniittia. Kiven vaihettuessa gabroon päin tulee mukaan enemmän amfibolia, mika on uraliittia ja reunoiltaan uudelleen kiteytynyttä tai kloriitiksi muuttunutta kuten pirotekivessäkin. Anortosiitit ovat valtakivena pirotekiven seka ylä- että alapuolella, minkä lisäksi niitä tavataan valikerroksina myös sen keskeltä. Tavallisesti niiden välillä on muutaman 10 cm:n vaihettumisvyöhyke, jossa pirote on heikentynyt - tai sen magnetiittikomponentti muuttunut. Usein myös silloin on plagioklaasi voimakkaasti epidoottiutunut. Ikäsuhteita ei paljastumista ole päästy mäaraamaan anortosiitin ja pirotekiven välillä. HR 2/valilla 162,80-165,80 on kairausraportissa maininta: "Anortosiitti, tumma plagiokl. siellä täällä kivessa pieniä gb-fragmenttejav. Tämän mukaan olisi anortosiitti nuorempaa kuin pirotekiven alapuolinen gabro. Toisaalta fragmenttien luonne on siksi epäselvä, että kyseessä voi olla myös anortosiittia nuoremman gabron lähettämät pesakkeet. Gabrot Kolmanneksi yleisin kivilaji on gabro, jossa on malmimineraaleja vain lähinnä normaali lisamineraalimaarä. Eniten sitä tavataan valittömasti pirotekiven kattopuolella, mutta myös välissä ja jalkapuolella vuorotellen anortosiitin kanssa. Mineraalikokoomukseltaan voi olla se hyvin samanlaista kuin pirotekivikin ; pirote vain uupuu tai on heikko. Gabro voi syntyä myös siten, että pirotekivi on raoista alkaen muuttunut siten, että plagioklaadi on epidoottiutunut ja pirote on hävinnyt-muuttumisen kautta, jolloin tilalle on syntynyt titaniitti

9 e leukokseenia, kloriittia, amfibolia ja ruekeaa kiillettä. Joskus muuttuminen on jäänyt puolitiehen, jolloin ilmeniitkilamellit ovat säilyneet muodostaen skeleettimaisen rungon entisen malmirakeen paikalle. Vastaava muuttuminen on yleensa tapahtunut myös pirotekiven ja anortosiitin vaihettumisvyöhykkeenä olevassa gabrossa. Näin gabro-nimen asemesta olisi nimitys uraliitti-gabro tai metagabro parempi, koska myös amfiboli on uraliittia ja useimmiten myös edelleen muuttunut kloriitiksi. Ulkonaisesti gabron asu vaihtelee, mihin vaikuttaa etupäässä muuttumisaste; raesuuruus muuttelee vain hiukan samoin kuin suhde tummat - vaaleat mineraalit. Yleisestä tyypistä poikkeaa väli HR 4/123,75-124,95 m sikäli, että kivi sisältää pieniä onteloita, minkä lisäksi kivessä on hiukan kii- suja. Hieen puuttuessa ei voi sanoa, onko kyseessä erilainen hori- sontti, vaan vain eri tavalla muuttunut pirotekivi. tenkaan tavata vastaavanlaisena muissa rei'issa. Kloriittiliuske Kiveä ei kui- Läntisimmista rei'ista R 2 ja R 3 on tavattu useita voimakkaita, siirros/ruhjevyöhykkeitä merkitseviä osueita. Esim. R 2:ssa valilla 94,05-99,60 on kloriittia-ms-liuske, joka selvästi on syntynyt si- tä molemmin puolin olevasta pirotekivesta.voimakkaan tektonisoiturni- sen aiheuttaman muuttumisen kautta. Vastaava vyöhyke tavataan myös R 3:ssa välillä 124,80-126,50. Reiässä voidaan nähdä koko vahit- tainen muuttuminen aste asteelta. Näihin tektonisiin vyöhykkeihin liittyy yleensa hiukan suurempaa kii- supitoisuutta kuin muualla. Juonikivet Juonikivissä, jotka ovat selvästi em. kivilajeja leikkaavia tavataan kolmea päatyyppia: 1. uraliitti-porfyyria, 2. diabaasia ja 3. kv-klo-karbonaattijuonia. Uraliittiporfyriittiä on tavattu kolmesta eri reiästä (R 3 kolmesta kohtaa, R 5 ja R 8). Lävistykset ovat kolmessa tapauksessa cm ja kerran 4,15 m ja kerran 8,O m. Koska reikiä on harvassa ja vain yksi profiilissa, niin ei voi sanoa mitään kohtisuorista vah- vuuksista ja konnektoinneista. Vaikuttaa silta, että kysymyksessä

10 on useita kapeahkoja ja suunnaltaan hiukan vaihtelevia juonia. Kivi on maksoskooppisesti vihreä/mantelikivimäisen värinen, hienorakeinen ja sisaltaa paikoin hajarakeita, jotka mikroskoopissa osoittautuvat olevan plagioklaasia. Myös amfiboli esiintyy hiukan pienempi kokoisena hajarakeina. R 5:ssa / 178,O - 186,O m tavatun leveimman lavistyksen (mahd. lähes juonen suuntainen) molemmin puolin on kividiabaasia (vert. seur.). Ylemmässä kontaktivyöhykkeessä on uraliitti-porfyriitti-murskaleita diabaasissa, joka siten olisi nuorempi. Mahdollista onkin, että koko juoni on tällä kohtaa suuri murtokappale diabaasin sisällä, mikä on vahva juoni. Muut lävistykset ovat kontaktiltaan aivan teräviä. R 3:ssa on kontaktissa n. 1 m kv-karb.juoni. Diabaasia on tavattu R 5/14'7,75 reiän loppuun. Tällä välillä kivi alkaa kontaktista hyvin pienirakeisena, vaihettuu vähitellem normaalirakeiseksi diabaasiksi ja alkaa taas loppuun päin tulla hienorakeisemmaksi, joten toinen kontakti lahenisi. Reikä kuitenkin lopetettiin ennen sitä. Yläkontakti on erittäin terävä. Pirotekivi on kontaktin lähellä muuttunutta; plagioklaasin epidoottiutunut ja sisaltaa myös amfibolia "rikkaruohorakenteisina" sulkeumina. Amfibolia on myös malmissa, jossa ei havaita kiillettä. Diabaasi on kontaktin lahella tiivisperusmassainen plagioklaasia ja amfibolia hajarakeina sisältävää kiveä elikkä uraliittiporfyriittiä. Kontaktissa on n. 5 mm juoksurakenteinen vyöhyke, jossa p1ag.-rakeet ovat yhden suuntaisia, mutta rakenne pian vaihettuu ofiittiseksi. Amfiboli on n. 80 $, minkä vuoksi kivi on hyvin tumma. Juonen keskiosan keskirakeinen, ofiittinen kivi poikkeaa alueen pirotekivistä ja gabroista asaltaan, mineraalikokoomukseltaan ja malmirakeitten hyvän muotonsa puolesta. Sekin on kyllä skeliittimäista, jossa silikaattiosana on ruskea biotiittia ja amfiboli lamellien ollessa ilmeniittia. Mineraalikokoomukseen kuuluu vielä kvartsi suhteellisen runsaana em. kiviin verrattuna. Paamineraalit ovat plag. Au 40 ' amfiboli/sinivihreä uraliitti ja lisärnineraaleina epid., biof., zirkoni, kv., apat., karbon. ja seri3iitti. Myös plag-rakeitten muoto poikkeaa aikaisemmasta. Tämä diabaasi on ainoa juonikivi, jonka melkoisella varmuudella voi konnektoida magneettiseen karttaan. Kairausprofiili L 9050/~ 5 mukaan se olisi hyvin jyrkästi S:äan kaatuva, n. 40 m vahvuinen juoni,

11 jota ei ole tavattu muista rei'istä; niistä R 6 ja R 8 ovat liian lyhyitä. Magneettisella kartalla voi juonta seurata hyvin tarkasti koordinaatiston suuntaisena magneettisena miniminä. Profiilissa L 9200 sen tod.nak. katkaisee siirros, jonka jälkeen se jatkuu edel- leen 10s vyöhykkeestä. Tektoonisiin vyöfiqrkkeisiin liittyy yleensa kapeita klo-karbonaatti- kvartsi-albiitti-juonia, joissa voi olla mukana hiukan kiisuja (vert.aik.ana1.). tuneesta kivestä. Alueen... rakenteesta ja tektoniikasta Juonien aines voi olla peräisin ympäristöstä muut- Haukivaaran osa-alueen geologisesta suur-rakenteista voidaan tehdä sekä Mustavaaran antaman kuvan että osaksi V. Oheno an gradunkin pej rusteella seuraava päätelmä: Pirotekivi sijaitsee pari kilometriä vahvan emäksisen ja erilaistu- neen muodostuman katto-osassa. Sen molemmin puolin välittömästi ovat anortosiittiset tai anortosiittiset gabrot, joita tavataan myös pirotekiven sisällä kapeina välikerroksina. gabroja, jotka ovat pirotteetonta pirotekiveä. Samoin esiintyy myös Mustavaarasta poiketen ei Haukivaaran jaksolla ole havaittavissa sel- vää muodostuman sisäistä, pirotteen määrässä havaittavaa erilaistu- mista. Pirote on yleensa tasaisen heikkoa koko reiässa. Poikkeuk- sen tekevät reiät 6, 8 ja 7, joissa pirotekiven-.jalkaosassa on Mus- tavaaraa vastaava piroterikkaampi vyöhyke. Magneettisen hairiöjakson ilmentämä pirotekivi kulkee n. WWN-suun- taisena. Paljastumasta mitattu, vyöhykkeen alareunaan liittyvän malmiraidan kaade (vert. hav. 95/~~-67) sopii yleensa hyvin kairaukseen, joten Mustavaarasta varmistettu tieto pitäisi täälläkin paikkansa. Häiriöjaksossa ilmenevät epahomogeenisuus johtuu pääasiassa pirotteen määrän vaihtelusta, kallionpinnan topografiasta, an.- ja pirotteettoman gabron välikerroksista, joita kuitenkin on epävarmaa konnektoida täsmälleen maanpintakarttaan. Todennäköinen konnektio on kuitenkin R 5:n diabaasin ja magneettisen kartan minimin yhdistäminen. Toinen tällainen diabaasi-juonimahdollisuus on R 8:n alkupään heti N-puolella kulkeva minimi sekä myöskin R l:n vastaavassa asemassa oleva katkeama. Eräs mahdollisuus magn. kartan ilmentämalle minim eille on myös ed.

12 lisäksi kiven muuttuminen, jolloin pirotteen Fem-komponentti lähinnä muuttuu. Maastossa erittäin selvästi esille tuleva rotko (vert.palj.kartta L 8900, K 8900), jolla on noin NE-kulku, ei sen sijaan näy magneetti- sen kartalla lainkaan. Kurun seinämät ovat paikoin hyvin paljastu- neet ja kivi on tsrveen näköistä eika merkkejä mistään hierto/ruhje- liikunnoista näy. Kohdatessaan diabaasi-minimin kuru jyrkästi kään- tyy sen suuntaiseksi ja pian loppuu. Rei'issa 2 ja 3 esiintyy voimakkaita liikuntoja merkitsevä klo-val- tainen liuske (vert. ed. kivilajikuvaus), Harvan kairauksen vuoksi niitä ei voi konnektoida eika se ainakaan magneettisen mittauksen perusteella olisi paikallaankaan. Tod.nak. on kysymyksessä kaksi erillista ruhjetta, joiden suunta on lahes diagonaalinen. Muutkin magneettisen jakson, lahes samansuuntaisesti katkaisevista minimeis- ta ovat, diabaasia lukuunottamatta, luultavasti vastaavanlaisia tek- tonisoituneita ja pirotteensa menettäneitä seka muutenkin muuttunei- ta vyöhykkeitä, Vain Haukivaaran paljastuneella lakiosalla olevat pistemäiset minimit johtuvat topografiasta; mittauspiste on usein sattunut jyrkänteen juurelle. R 7:n E-puolella oleva, jakson S-puolella sijaitseva Pöleikkö-niminen kohouma muodostaa oman erillisen pahkunsa, Sen voisi ajatella synty- neen siirrosten irroittamana pikku blo.kkina itse häiriöjakson vastaa- valle kohdalle sijaitsevasta minimistä. Yhteenveto mm-- 1. Haukivaaran lakiosan paljastumista on aiheellista ottaa ura- näytteitä. 2. Jakson itaisin reikä antaa aiheen myös tunnustelukairauksen jat- kamiseen edelleen E, yli suojakson Porttivaaraa kohti. 3. Muilta osin on Haukivaaran jakso V-malmina ainakin tällä hetkellä liian heikko Jakson W-pää on syytä Slingram-mitata, koska siellä tektoonisiin vyöhykkeisiin liittyy kiisuuntumista V Makkonen

13 LIITE Haukivaaran alueen paljastumaluettelo Tilapäiset... koordinaatit... L K Tunnus Näyte /VH- 67 An.gb.; karkearak.; plag.rusk. pte mitätön; ei analysoitu /VH-67 Gabro-anort.; karkearak. plag. tumma pte mitätön; ei analysoitu /v~- 67 Gabro, keskikarkea, sv-rikas (ura~.~b?); Pirotekivi, anal: DDT/~ 11,O; M 81,O; Fe 62,3; Ti02 9,O; V 0,80 $ /~~-67/a An.gb, kuten 67/VH-67:kin tt b kaikki n c... ~abro/~irotekivi kuten 69/~~ O5 1 72/~~=67 Anal: DDT/~ lo,9; V 0,93 $ /v~-67 ~abro/~irotekivi. Tyyppi hiukan eril. kuin 69/v~; Kutous sekavam-... pi. Anal: DDT/m 10,7; V 1,00 $ /~~-67 Gabro, keskikarkea; rusk.plag; asettumis1iuok:tta; pirote ole-... maton ~abro/pibotekivi kuten /vH-67 Anal: DDT/~ 13,5; V 0,87 % /~~-67 ~abro/~irotekivi kuten edellinen L--i Anal: DDT/~ 12 5 V 0,99 % /vH-67 Malmi: muodosturnan alakontaktista 95/ 1 pirotteetonta gabroa vasten; 95/2 asettum. liuskeisuutta, malmin 95/3 leveys vähäinen, vaihettuu pirotekiveksi.... Anal: 95/DDT/m 32,5; V 0,86 '$ /VH-67 An. gb; karkearakeinen norm tyyppi

14 ... L K Tunnus Näyte An.gb; karkearakeinen; rusk (9300 plag; pte mitätön Gabro Eriasteista pirotekiveä (uranäyte jäänyt ottamatta lumen aikaisen tulon vuoksi) ( ' '79137 Gabro $ /~~-67 Eriasteista pirotekiveä. '9161 (~a~tteita otettu) b

15 ... L K Tunnus Näyte

16 Haukivaaran... jakson paljastumia, joita ei ole vielä tarkistettu... L K Tunnus Oletettu kivilaji... 1 O~/VH- 67 An.gb; pirotteeton kivi

17 Liiteluettalo: Liite n:o 1 Haukivaara syv&kairausreika nao H 2 a n noo H II 3 H II nto II n 4 n w n:o II II 5 II 11 n:o n n 6 $1 11 n:o II U 7 n H n:o n u 8 n n n:o lt w 9 Taulukko DDT-rikasteen V-pitoisuus diagrarnmana vt 10 Maanpinta-magneettinen kartta, johon on merkitty paljaatumien sijainti 1 : II 108 Peitepiirros edelliseen. Peitepiirrokseen on va- rein merkitty paljastumien kivilajit t1 11 Maanpinta-magneettinen kartta, johon on meriritty II kairausreikien sijainti 1:lO klaanointa-magneet tinen kzrt ta 1 :joo0 I2a Peiteniirros edelliseen, johon on merkitty paljastumien sijzinti 1 1 :looo

18

19

20

21

22

23

24

25

26

27 TAIVALKOSKI Hauk ivaaran alue 1 :lolooo Maanpintamagn. kartta Vert. komp. Paljastumakar tta

28 - - -ui i L --

29 h TAIVALKOSK Haukivaara a ue 1 : 10'000 Maanpintamagneettinen mittaus Vart ikaalikornponentt i Kairausre ikien sijoitus

30

31