MALLIVASTAUKSET SOPIMUSOIKEUS

Transkriptio

1 MALLIVASTAUKSET SOPIMUSOIKEUS YLEISTÄ: Muistutetaan siitä, että tenttiin on ilmoittauduttava 8 päivää ennen tentin ajankohtaa. Tällä kierroksella myöhästyneet yli 20 opiskelijaa otettiin kuitenkin mukaan, samoin kuin ne 11 opiskelijaa, jotka olivat jättäneet kokonaan ilmoittamatta tenttiin tulosta. Muistutetaan siitä, että tenttijärjestelyjen vuoksi ilmoittautuessa on ilmoitettava, jos tenttiin vastaa ruotsiksi. Lisäksi todetaan, että yliopiston oikeusturvaohjesäännön mukaan tenttikysymykset tulee ottaa sillä kielellä, jolla tenttiin on ilmoittautunut (Ruotsi tai Suomi). Kysymyksiä EI SAA molemmilla kielillä. Muistutetaan tunnistetietojen tärkeydestä vastauspaperissa. Erityisesti tehtävän 4 osalta oli nimettömiä vastauspapereita. Mahdolliset epäselvyydet tältä osin tulee hoitaa kysymyksen korjanneen opettajan kanssa. KIITOS

2 Tehtävä 1 (Mallivastaus on opetuksellisista syistä jonkin verran monisanaisempi kuin mitä tenttivastaukselta edellytettiin) Letter of Intent eli aiesopimus ei velvoita pääsopimuksen tekemiseen, vaan osapuolten tahtona nimenomaan on, ettei sidonnaisuutta synny. Sitä vastoin negatiivisen sopimusedun mukainen vahingonkorvaus sopimuksen valmistelukuluista (culpa in contrahendo vastuu) voi tulla kysymykseen aiesopimuksen vastaisesta menettelystä. 1 Esisopimus puolestaan velvoittaa pääsopimuksen, tässä siis osakkeita koskevan kauppasopimuksen tekemiseen, edellyttäen, että pääsopimuksen keskeiset ehdot on riittävän selvästi yksilöity esisopimuksessa. 2 Sopimustyypin ratkaisee sisältö, ei muoto. Aiesopimuksen ja esisopimuksen välistä rajanvetoa koskeneen ennakkoratkaisun KKO 1996:7 perusteella näyttäisi siltä, että tässä tapauksessa on asiakirjan otsikoinnista huolimatta kysymys esisopimuksesta. Näin siksi, että sopimuksessa on selvä takaraja pääsopimuksen tekemiselle, pääsuoritusvelvollisuudet (osakkeiden luovutus ja vastikkeen maksu siitä) on riittävän tarkasti yksilöity. Erimielisyys siitä, minkä yhtiön osakkeita tarkoitettiin, näyttää syntyneen vasta jälkeen B Oy:n vaadittua osakekaupan tekemistä. Osakekauppa ei ole muotosidonnaista. Allekirjoitusten puuttuminen ei siten ole ollut sitovan esisopimuksen syntymisen edellytyksenä. Merkitystä ei ole myöskään sillä, että esisopimukseen on otettu pääsopimusta koskeva muotovarauma, jonka mukaan pääsopimus on tehtävä kirjallisesti, siinä on oltava osapuolten nimet ja kahden todistajan allekirjoitukset. Monet erehtyivät vaatimaan tässä jutussa esisopimukselta samaa muotoa kuin mikä esisopimuksen mukaan vaaditaan pääsopimukselta. Tämähän ei ole loogisesti mahdollista, sillä pääsopimuksen muodosta vasta sovitaan esisopimuksessa. Oppikirjassa puhutaan tyystin toisesta tilanteesta eli siitä, että esimerkiksi kiinteistön kauppa on MK 2:1 :n mukaan tehtävä tietyssä muodossa. Tällöin muotovaatimusta ei siis aseteta vasta esisopimuksessa, ja kiinteistön kauppaa koskeva esisopimus on tehtävä samassa muodossa kuin mitä pääsopimukseltakin edellytetään. OikTl 33 :ssä säädetään kunnianvastaisesta ja arvottomasta menettelystä pätemättömyysperusteena: sellaisissa olosuhteissa, että niistä tietoisen olisi kunnianvastaista ja arvotonta vedota oikeustoimeen, ja sen, johon oikeustoimi on kohdistettu, täytyy olettaa niistä tienneen. Konjakkipullon lahjoittamista ei selvästikään voida pitää tässä lainkohdassa tarkoitettuna pätemättömyyden aiheuttavana menettelynä. Monet kokivat tarpeelliseksi kehitellä ilmeisesti muista kuin alkoholinkäyttöön liittyvistä oikeuskysymyksistä autuaan tietämättöminä vastaustaan varten juttuun lisää faktoja, esimerkiksi arvuuttelemalla, miten OikTl 33 :n soveltamiseen olisi vaikuttanut se, jos C olisi juuri ennen neuvottelujen huipentumista sopimukseen nauttinut saamansa konjakkipullon (B Oy:n edustajan pysytellessä taktisesti kuivilla ). Tyypillisesti käsiteltiin lähes kaikkia mahdollisia pätemättömyysperusteita, vaikka jutussa on vedottu vain siihen, että B Oy:n menettely olisi ollut kunnianvastaista. Ongelmana tässä tapauksessa on, velvoittaako esisopimus A Oy:n myymään B Oy:n esittämän vaatimuksen mukaisesti osaketta hintaan 600 kappale. Näyttäisi siltä, että esisopimuksessa on sinänsä yksilöity puutteellisesti se, kuinka monta osaketta A Oy:n täytyy vähintään hankkia ennen kuin sille syntyy velvollisuus myydä niistä kappaletta B Oy:lle. Tästä seikasta ei kuitenkaan näyttäisi 1 2 Hemmo I 2003, Hemmo I 2003,

3 olevan osapuolten välillä riitaa, vaan A Oy on kiistänyt myyntivaatimuksen muilla perusteilla. Sitä paitsi A Oy sai osakkeet , joten edellytys näyttäisi täyttyneen. A Oy:n väitettä kauppahinnan 600 sitomattomuudesta voitaisiin sinänsä tarkastella edellytysopin näkökulmasta. Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että B Oy olisi ollut tietoinen sellaisesta A Oy:n edellytyksestä, että osakkeet myydään vain, jos niiden markkina-arvo B Oy:n vaatiessa pääsopimuksen tekemistä on enintään 600. Koska esisopimus velvoittaa (vain) pääsopimuksen tekemiseen, esisopimusta vastaan voidaan esittää samat sopimuksen sisältöä koskevat väitteet kuin mitkä voitaisiin esittää sen ehtojen mukaisesti tehtävää pääsopimusta vastaan. Tässä C väittää erehtyneensä osakkeen hinnasta. Väitetyn erehtymisen sinänsä voidaan paikallistaa tapahtuneen sopimusneuvotteluvaiheessa. Koska osakkeen hintaa ei kuitenkaan ole voitukaan tietää etukäteen, siis , kuin enintään jollakin todennäköisyydellä, kyse ei ole ilmaisuerehdyksestä (OikTl 32.1 ) vaan A Oy:n motiivierehdyksestä, eli siitä, että A Oy olisi spekulaatioissaan erehtynyt. Motiivierehtyjää ei lähtökohtaisesti suojata pätemättömyysvaikutuksin. Oppikirjassa selitetään, että pätemättömyysvaikutus voisi kuitenkin tulla kysymykseen silloin, kun motiivierehtyjän vastapuoli a) tiesi tai hänen piti tietää erehdyksestä ja b) vetoamista sopimukseen voidaan pitää erehdyksen tapahtuminen huomioon ottaen suorastaan OikTl 33 :ssä tarkoitettuna kunnianvastaisena ja arvottomana menettelynä. Osakkeiden hinnan asettuminen 600 euron sijasta 950 euroon ei siten tee sopimusta osaksikaan pätemättömäksi. Motiivierehdyksestä ja siitä mahdollisesti seuraavan pätemättömyysvaikutuksen edellytysten itsenäisyydestä Hemmo I 2003, Tässä on toki todettava, ettei oppikirjassa avata tarkasti, mitä eroa mala fides edellytyksellä tiesi tai piti tietää lähemmin tarkasteltuna on OikTl 33 :n mukaiseen täytyy olettaa tienneen edellytykseen. Ajattelu on turhan monimutkaista, jos sen lisäksi, että OikTl 33 :ssä jo edellytetään oikeustoimen kohteena olevan henkilön täytyneen olettaa tienneen, vielä vaadittaisiin jonkinlaisena esiasteena, että hän tiesi tai hänen piti tietää. Lienee suhteellisen selvää, että täytyy olettaa tienneen on mala fides vaatimusta tiukempi. Jos se täyttyy, täyttyy myös mala fides. Oma selkeä ja asian ymmärtävä ajattelu on aina sallittu tentissä, joskin silloin pitää ensisijaisesti reflektoida kurssivaatimuksissa esitettyä tietoa. Ilmaisuerehdys ei tule pätemättömyysperusteena kysymykseen myöskään siltä osin kuin C (A Oy) väittää, että sopimuksessa ei tarkoitettu X Oy:n vaan Y Oy:n osakkeita. Tässä ei ole kysymys virheestä A Oy:n tahdonmuodostuksessa, joka sittemmin neuvotteluissa oli johtanut B Oy:n tahdonilmaisun kohdatessaan sopimukseen, vaan väitetystä virheestä syntyneen sopimuksen kirjauksessa neuvotteluvaiheen jälkeen. Kyse on tässä syntyneen sopimuksen tulkinnasta. 3 Sopimuksen tulkintaa koskeva osuus ei kuulunut kurssivaatimuksiin. Sen osaamista ei vaadittu, mutta siitä sai lisäpisteitä. Lähtökohtana tulkinnassa on osapuolten yhteinen tahto, josta nyt kuitenkin vallitsee erimielisyys. Tällöin sanamuodon mukainen tulkinta johtaa siihen, että sopimus koskee X Oy:n osakkeita. A Oy voinee tosin yrittää esittää vastanäyttöä, mutta hankalaa se on, kun C on tehnyt kirjaukset ja mitään kiistaa painovirheistä ei edes väitetä asiassa olleen ennen kuin vasta B Oy:n esittäessä vaatimuksia Näyttäisi siltä, ettei sopimusasiakirjalla sinänsä ei ole tässä niin vahvaa asemaa, että sen sisällön kirjannutta C:tä voitaisiin pitää sopimuksen suhteellisen yksipuolisesti laatineena, minkä seurauksena tulkinta laatijan vahingoksi sääntö soveltuisi. Näyttäisi siltä, että A Oy olisi velvollinen tekemään B Oy:n vaatiman sisältöisen kaupan. Tätä lopputulosta ei horjuta myöskään se, että B Oy on ilmoittanut vaatimuksestaan vasta Vaatimus pääsopimuksen tekemisestä on tehty esisopimuksessa sovittuna aikana eli ennen eikä B Oy:llä edes väitetä olleen tietoa A Oy:n saamista osakkeista olennaisesti aiemmin kuin vasta 3 Hemmo I 2003,

4 Lyhyellä ajanjaksolla minkäänlainen passiviteettivaikutus tuskin tulisi muutoinkaan kysymykseen. Jutussa ei ole (A Oy:n taholta) edes väitetty, että sopimusta olisi pidettävä kauppahintaehdon osalta OikTl 36 :ssä tarkoitetulla tavalla kohtuuttomana. Kohtuullistamiskysymyksiä voitiin kuitenkin tenttivastauksessa valistuneesti arvioida, ja, jos analyysi oli laadukasta, saattoi siitä saada pisteitäkin. Kohtuullistamisen puolesta puhuu lähinnä vain se, että myytävien osakkeiden arvo on selvästi sopimuksen mukaista kauppahintaa korkeampi. Koska osapuolet kuitenkin ovat liikesuhteessa olevia yrityksiä, pääsopimusoptioon on vedottu esisopimuksen mukaisen määräajan puitteissa eli ennen , osakkeiden arvo ei ole ollut edes tiedossa jne., lienee mahdollinen kohtuullistamisvaatimus kuitenkin hylättävä. Jos A Oy edelleen kieltäytyy pääsopimuksen (1.000 osaketta á 600 euroa) tekemisestä, ei sopimusta tietenkään synny. B Oy:n oikeussuojakeinorepertuaariin kuuluisi tällöin selvästi ainakin oikeus vaatia vahingonkorvausta negatiivisen sopimusintressinsä mukaisesti eli esisopimuksen valmisteluista aiheutuneista tarpeettomiksi käyneistä kuluista jne. Oppikirjassa selostetaan jonkin verran epätarkasti, mitä muita seuraamuksia voisi tulla kysymykseen. Esisopimuksen mukainen luontoissuoritusvelvollisuushan koskee vain pääsopimuksen tekemistä. Kirjassa (Hemmo I 2003, ) pohditaan kiemurrellen sitä, tuleeko loukatun osapuolen vaatia ensin (eri kanteella) pääsopimuksen tekemistä ja vasta sitten (toisella kanteella) pääsopimuksen täyttämistä, vai voiko hän vaatia suoraan pääsopimuksen täyttämistä, ja mitä tällä täyttämisellä tasan tarkkaan tarkoitetaan. Erillinen ja vielä paljon sekavampi ongelmansa on, miten tämä kysymys on prosessuaalisesti ratkaistavissa. Tämä käy ilmi viitatusta ratkaisusta KKO 1996:7, jossa vahvistus-, suoritus- ja muotoamistuomioiden käsitteet menevät iloisesti sekaisin. Kuten kirjassa esitetään, voisi B Oy tässä tilanteessa nähtävästi vaatia myös pääsopimuksen mukaista positiivisen sopimusintressin korvausta, jonka sisältönä voisi olla esimerkiksi B Oy:ltä mahdollisesti saamatta jäävä myyntivoitto ( euroa - transaktiokulut ja verot). B Oy ei kuitenkaan ole yksilöinyt tällaisia vaatimuksia.

5 Tehtävä 2 Kyseessä on elinkeinonharjoittajan (B oy) ja kuluttajan (A) välinen kauppa. Moottorisaha on sellainen kulutushyödyke, jota luonnolliset henkilöt hankkivat yksityistä talouttaan varten, kuten tapauksessakin A teki. Tapauksessa sovelletaan siten kuluttajansuojalakia (KSL) ja toissijaisesti kauppalakia (KL). KSL soveltuu sellaisenaan käytetyn tavaran kauppaan. Tavaran virheellisyys. Saha ei selvästi vastaa KSL:n vaatimuksia vähän käytetyn tavaran kestävyydestä (erit. KSL 12:2 5-kohta). Tavarassa katsotaan olevan virhe vaaranvastuun siirtymisen hetkellä, jos virhe ilmenee kuuden kuukauden kuluessa vaaranvastuun siirtymisestä. Vaaranvastuu sahan osalta on siirtynyt A:lle kesäkuussa 2005, jolloin hän sai sahan hallintaansa (joka on eri asia kuin kaupantekopäivä). Tavarassa ilmeni virhe vasta kuuden kuukauden jälkeen tammikuussa Myyjä vastaa myös myöhemmin ilmenneistä virheistä, jos kuluttaja osoittaa, että ilmennyt virhe oli tavarassa jo tavaran luovutushetkellä (KSL 5:15). Kun sahan piti olla vähän käytetty ja kun hän ei ollut sitä käyttänyt kuin yhden päivän, hän voi helposti näyttää toteen, että sahassa oli virhe jo vaaranvastuun siirryttyä. Virhe olisi selvästi ilmennyt heti kesäkuussa, jos A oli ryhtynyt käyttämään sahaa. Tavarassa on ollut virhe vaaranvastuun siirtyessä (virheen ajankohta). B vastaa siten tavaran virheestä, eikä B:n väitteellä vanhasta virheestä ole merkitystä. Virheeseen vetoaminen. Kuluttajalla ei ole erityistä tavaran tarkastusvelvollisuutta. Kuluttajan on KSL:n mukaan vedottava virheeseen kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän havaitsi virheen tai hänen olisi pitänyt virhe havaita, jottei hän menetä oikeuttaan myyjää kohtaan. Virheilmoituksen voi kuitenkin tehdä aina kahden kuukauden kuluessa (KSL 5:16). A on siis vedonnut virheeseen oikea-aikaisesti ( < 2 kk.). B:n väitteillä vanhasta virheestä ei ole merkitystä. Väärä vastaus oli siis sellainen, jonka mukaan virheilmoitus on tehtävä kahdessa kuukaudessa. Kyse ei ole ehdottomasta määräajasta, vaan vähimmäisajasta, jonka jälkeenkin virheilmoitus on mahdollinen. A on vaatinut rahojaan takaisin, eli käytännössä kaupan purkua. Myyjällä on aina ensisijaisesti oikeus oikaista virhe eli korjata tavara (KSL 5:18), paitsi jos virheen korjaaminen tai virheettömän tavaran luovuttaminen ei tule kyseeseen. Tällöin ostaja voisi vaatia virhettä vastaavaa hinnan alennusta tai kaupan purkua, ellei virhe ole vähäinen (KSL 5:19). B:n ei siis tarvitse purkaa kauppaa, vaan voi yrittää korjata sahan. Jos se ei onnistu, kyseeseen käytetyn tuotteen kohdalla tullee vain kaupan purku, joskin B voi antaa A:lle vastaavan käytetynkin sahan. A ei siis tapauksessa voi vaatia suoraan kaupan purkua, joskin se voi tapauksen perusteella olla mahdollinen lopputulos. Sillä, että oli heti mennyt ostamaan uuden sahan, ei ole merkitystä mainitussa suhteessa. Tehtävän mukaan A:lla ei ollut mitään syytä olla antamatta B:lle mahdollisuutta sahan korjaukseen. A olisi yhtä hyvin voinut mennä B:n luokse, kun hän meni automarkettiin. Jotkut olivat kuitenkin pohtineet sitä, että lämmityspuiden tarve edellytti uuden sahan ostoa, koska A:lta ei voinut edellyttää myyjän korjauksen odottamista. KSL 5:18.3:n mukaan ostaja voi sivuuttaa myyjän korjausoikeuden kuitenkin vain jos hän on mainitulla perusteella korjauttanut tuotteen, ei siis hankkinut kokonaan uutta tuotetta (kuten tapauksessa). Muutoinkaan tapauksen perusteella ei ollut tiedossa, olisiko A:n edes tarvinnut odottaa korjauksen valmistumista esim. tuntia pidempään. Uuden sahan ostosta aiheutuneet kustannukset ovat KL:n mukaisesta kateostosta aiheutuneita kustannuksia. Kateoston perusteella voi hinnanerotusta vaatia vain tilanteessa, jossa kauppa puretaan (KSL 5:29 ja KL ). A ei siis voi vaatia hinnanerotusta tekemänsä kateoston perusteella heti. Ja mikäli kauppa

6 purettaisiinkin myöhemmin, niin missään tapauksessa B ei ole velvollinen muuhun sellaiseen kateoston hinnanerokorvaukseen, jonka perusteena on vastaavanlaisen tavaran hankinta. A oli ostanut uuden sahan, mitä ei voi pitää huolellisena hankintana tässä suhteessa (KL 68 ). Tässäkään suhteessa sillä, että A oli suivaantuneena mennyt ostamaan uuden sahan, ei ole mitään merkitystä. Aluksi myyjälle on annettava mahdollisuus korjata saha, ja jos tämä ei siinä onnistu tai myyjä ei suostu sitä tekemään, voi kyseeseen tulla kaupan purku ja vasta sen jälkeen voidaan pohtia kateoston korvattavuutta. Tehtävässä ei edellytetty, että olisi pohdittu kaupan purun mahdollisuutta tässä yhteydessä. Riitti, että totesi yksiselitteisesti A:n vaatimuksen kateoston korvaamisesta olevan ennen aikainen, koska sitä voi vaatia KL:n mukaan vasta kaupan purun aktualisoiduttua. Jos tavaran virheestä aiheutuu vahinkoa muulle omaisuudelle kuin myydylle tavaralle, eli tuotevahinko, ostajalla on oikeus korvaukseen vahingosta, jos vahinko kohdistuu omaisuuteen, jolla on välitön käyttöyhteys myytyyn tavaraan (KSL 5:21). Kun sahan rikkoutuminen, josta B vastaa, oli johtanut myös sahapukin vahingoittumiseen, ja kun sahapukilla on selvästi välitön käyttöyhteys sahaan, on myyjä velvollinen korvaamaan sahapukin vahingoittumisen. Toisin kuin jotkut väittivät, tällaisen tuotevahingon korvaamiseen, ei sovelleta tuotevastuulakia, vaan KSL:n erityissääntelyä. Pistehyvityksen saamiseksi ei tarvinnut tietää lakien yksittäisiä pykälänumeroita, mutta niiden sisältö tuli kertoa ja soveltaa tapauksen aineistoon kerrotuin tavoin. Juuri tämä on tehtävässä edellytettyä oikeudellista perustelua. Missään tapauksessa täyden pistehyvityksen saamiseksi vastauksen ei tarvinnut olla niin pitkä tai täydellinen kuin yllä oleva mallivastaus.

7 Tehtävä 3 Tapauksessa oli kyse asianajotoimeksiannosta ja asiainhuollosta (negotiorum gestio). Asianajotoimeksianto on vapaamuotoinen oikeustoimi, joka voidaan tehdä myös suullisesti. Asiainhuollosta säädetään KK 18:10:ssä. Asiainhuollossa joku tekee poissa olevan tai muuten estyneen puolesta tämän etuuksien suojelemiseksi välttämättömiä oikeustoimia tai muita toimenpiteitä ilman valtuutusta. Päämiestä velvoittava sopimus on mahdollista tehdä, kun päämies on poissa paikkakunnalta tai muuten estynyt toimimasta. Fyysisen poissaolon lisäksi edellytetään, että asiainhuoltajaksi ryhtyvä ei voi tavoittaa päämiestä puhelimitse tai muuten. Lisäksi asiainhuoltajan tiedossa ei saa olla päämiehen valtuutettua tai muuta edustajaa. Tilanteelta edellytetään sellaista poikkeusluonteisuutta, että oikeustoimen kiireellinen tekeminen on välttämätöntä sen arvoon nähden merkittävän vahingon välttämiseksi. Asiainhuoltajan tulee tehdä selväksi sopimuskumppanille toimivansa toisen puolesta tai sen tulee muuten tulla tämän tietoon. Muuten sopimuskumppanin luottamusta asiainhuoltajan sidonnaisuudesta suojataan. Asianhuoltajan on toimittava huolellisesti toimenpiteitä tehdessään. Edellä mainittujen edellytysten vallitessa tehty oikeustoimi sitoo päämiestä. Huoltajan on ilmoitettava päämiehelle toimista välittömästi, kun se on mahdollista. Päämiehellä on mahdollisuus reklamoida hänen puolestaan tehdystä oikeustoimesta, jos ei halua olla sidottu ja katsoo, että asiainhuollon edellytykset eivät täyttyneet. Asiainhuoltajalla on oikeus saada korvaus tehtävästä aiheutuneista kuluista, koska toimet on tehty päämiehen tärkeiden etuuksien turvaamiseksi. Varsinaisen palkkion maksaminen tulee kyseeseen lähinnä tilanteissa, joissa asiainhuoltajana toimii henkilö, joka muutenkin hoitaa maksua vastaan päämiehen asioita. X:n ja AA:n välille on syntynyt sitova asianajotoimeksianto suullisella sopimuksella, joten hän on velvollinen maksamaan palkkiot toimeksiannoista. X on ollut tavoittamattomissa ulkomailla ja AA on yrittänyt tavoittaa häntä. Hänellä ei erakkona ole ollut läheisiä, jotka voisivat ryhtyä toimimaan. Päämiehen tavoittamattomuus asianhuollon edellytyksenä siis täyttyy tapauksessa. Tulvan johdosta suojamuurin rakentamista koskeva sopimus on tullut tehdä kiireellisesti ja se on huomattavan arvokkaan talon ollessa kyseessä myös välttämätön sopimuksen arvoon nähden merkittävän vahingon välttämiseksi. Rakentamisen euron kustannuksista vain osa kohdistui suojamuurin rakentamiseen. Suojamuurin rakentaminen oli aloitettu myös alueen muissa taloissa. AA on menetellyt huolellisesti pyytäessään tarjouksia rakentamisesta, joka puoltaa muurin välttämättömyyttä. Auton ulkona pitämisestä aiheutuu vain normaalia kulumista, joten autotallin osalta kyseessä ei ole ollut asiainhuollon edellyttämä poikkeusluontoinen tilanne. AA:n ei kerrota ilmoittaneen toimivansa X:n puolesta, mutta Z:n on tullut tämä käsittää, sillä kyseessä on paikallinen rakennusliike ja AA oli tilaamassa rakennelmia toisen tontille. Z on myös lähettänyt laskun suoraan X:lle. Asianhuollon edellytykset siis täyttyvät muurin osalta, mutta jäävät täyttymättä autotallin osalta. AA on asiainhuoltajalta edellytetyllä tavalla ottanut yhteyttä X:ään välittömästi tämän palattua. X on reklamoinut AA:n tekemästä oikeustoimesta. Hän on kuitenkin sidottu AA:n tekemiin oikeustoimiin siltä osin kuin asiainhuollon edellytykset ovat täyttyneet. Hän on siis velvollinen maksamaan AA:lle suojamuurin tilaamisesta aiheutuneet kustannukset ja myös palkkion tämän suojamuurin tilaamiseen käyttämästä ajasta, sillä AA on hoitanut maksua vastaan muutenkin X:n asioita toimeksiantonsa perusteella. X on sidottu suojamuurin rakentamista koskevaan sopimukseen Z:n kanssa ja velvollinen maksamaan myös Z:n esittämän laskun tältä osin.

8 Autotallin osalta reklamaatiolla on kuitenkin vaikutusta, kunhan hän reklamoi myös Z:lle. Tältä osin X ei tule sidotuksi oikeustoimeen ja AA on velvollinen korvaamaan Z:lle sitomattomuudesta aiheutuneen vahingon, ellei katsota, että Z:n olisi tullut havaita, että asiainhuollon edellytykset eivät ole täyttyneet autotallin osalta. Yleistä: Keskeiset ongelmat vastauksissa liittyivät huonoon perustelemiseen. Usein jopa tärkeämpää on se, millaisin perustein lopputuloksen päädytään kuin itse lopputulos. Oikeustapauksissa tulisi esittää tapaukseen soveltuva sääntö ja sen jälkeen perustellusti soveltaa sitä tapauksen tosiseikastoon. Varsin yleinen huono perustelu liittyi suullisen asianajotoimeksiannon sitovuuteen. Se, että toimeksiannot usein syntyvät suullisesti, ei ole hyvä oikeudellinen peruste sen sitovuudelle. Sitä vastoin sopimusvapauteen liittyvä muotovapaus perustelee suullisen oikeustoimen sitovuuden. Seuraavaa lausumaa ei voida myöskään pitää hyvin perusteltuna vastauksena: Se, että AA otti välittömästi yhteyttä X:ään, kun hän oli palannut kotiinsa, osoittaa myös AA:n mallikasta toimimista. Tässä ei ole esitetty mitään oikeudellista perustetta sille, miksi kyseessä olisi AA:lta edellytetty menettely. Jo tapausselostuksessa on kerrottu se seikka, että AA otti yhteyttä X:ään. Vastaukissa tulisikin pystyä perustelemaan se, miksi tämä yhteydenotto on oikeudellisesti merkityksellistä.