Perhevapaalta työelämään

Transkriptio

1 Tietoa työstä Perhevapaalta työelämään voimavaroja vertaisryhmätoiminnalla Pia Pulkkinen Salla Toppinen-Tanner

2 Perhevapaalta työelämään voimavaroja vertaisryhmätoiminnalla Pia Pulkkinen, Salla Toppinen-Tanner

3 Työterveyslaitos Työhön osallistuminen ja kestävä työura -teema Topeliuksenkatu 41 a A, Helsinki Tietoa työstä -julkaisusarjassa julkaistaan tutkimusraportteja, koosteita ja selvityksiä Työterveyslaitoksen kaikilta tutkimusaloilta. Kansi: Mainostoimisto Albert Hall Finland Oy Ltd 2014 Työterveyslaitos ja kirjoittajat Julkaisu on tuotettu Euroopan sosiaalirahaston tuella (ESR) ja se kuului sosiaali- ja terveysministeriön valtakunnalliseen kehittämisohjelmaan Tasa-arvoa työelämään - yhdenvertaisuutta yhteiskuntaan. Tämän teoksen osittainenkin kopiointi on tekijänoikeuslain (404/61, siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen) mukaisesti kielletty ilman asianmukaista lupaa. ISBN (nid.) ISBN (pdf) Juvenes Print, Tampere 2014.

4 Tiivistelmä Työuranäkökulmasta lapsen syntymä perheeseen merkitsee lasta hoitavan vanhemman poissaoloa työelämästä. Voidaan puhua myös työurakatkosta ja siirtymistä työuralta perhevapaalle ja takaisin työelämään. Tässä tutkimuksessa selvitettiin perhevapaalta työelämään palaamista tukevia voimavaroja ja kehitettiin toimintaa tämän siirtymän tukemiseksi. Työurasiirtymät voivat olla haasteellisia vaiheita ihmisille. Yksilön hyvinvoinnin säilymisen kannalta on tärkeää saada omaa tulevaisuutta ja omaa toimintaa koskeva tarpeellinen tieto, vahvistaa itseluottamusta ja uskoa omaan selviytymiseen, aktivoida sosiaaliset verkostot ja valmistautua ennakolta vastoinkäymisiin ja selviytymiseen niistä huolimatta. Näitä siirtymässä tarvittavia työuran hallintataitoja voidaan aiempien tutkimusten mukaan vahvistaa ja samalla edesauttaa selviytymistä haasteellisten vaiheiden yli kohti omia suunnitelmia ja toteutuneita tavoitteita. Perhevapaalta työelämään paluun tukeminen vertaisryhmätoiminnalla -projektin tarkoituksena oli kehittää toimintamalli, jolla voidaan tukea perhevapaalta työelämään paluuta kunnissa toteutettavalla ryhmätoiminnalla. Projektissa myös arvioitiin toiminnan vaikutuksia perhevapaalla olevien osallistujien voimavaroihin ja työtavoitteisiin sekä arvioitiin ryhmämenetelmän vaikuttavuutta satunnaistetussa kenttäkokeessa. Projektissa hyödynnettiin Työterveyslaitoksessa aiemmin kehitettyä Työuran uurtaja -ryhmämenetelmää, josta kehitettiin uusi sovellus perhevapaalta työelämään paluuta suunnitteleville vanhemmille. Ryhmätoiminta järjestettiin kuudessa kunnassa, joiden työntekijöitä koulutettiin menetelmän ryhmäohjaajiksi Työterveyslaitoksella. Hankkeeseen osallistuvat kunnat olivat: Tuusula, Tampere, Seinäjoki, Pirkkala, Kouvola ja Hämeenlinna. Ryhmäohjaajia koulutettiin kuntiin yhteensä 23. Ohjaajat tulivat kuntien neuvolatoimesta (terveydenhoitajia) ja varhaiskasvatuksesta (lastenhoitajia, lastentarhanopettajia, päiväkodin johtajia ja varhaiskasvatusjohtajia). Projektissa toteutettiin yhteensä 19 perhevapaalta työelämään -valmennusryhmää. Lisäksi Helsingissä järjestettiin valmennusryhmä Työterveyslaitoksen omien ohjaajien vetämänä. Ryhmätoiminnan kohderyhmänä olivat perhevapaalla olevat vanhemmat (äidit tai isät), jotka suunnittelivat työelämään paluuta tai etsivät suuntaa uralleen oltuaan kotona hoitamassa lapsia. Hankkeen osallistujat rekrytoitiin pääasiassa neuvoloiden terveydenhoitajien vastaanotoilta, mutta myös perhepuistojen, erilaisten lasten ja

5 perheiden avointen kerhojen kautta. Muutamissa kunnissa myös seurakunnat osallistuivat rekrytointiin. Kaikkiaan tutkimushankkeeseen osallistui 361 äitiä ja yksi isä. He vastasivat projektin aikana yhteensä neljään kyselyyn. Ryhmätoimintaa jatkettiin lähes hankkeen loppuun asti, jolloin viimeisen vuoden aikana hankkeeseen mukaan tulleet ehtivät palauttaa alkukyselyn lisäksi heti intervention jälkeen lähetetyn kyselyn, mutta eivät ehtineet vastata kaikkiin neljään vaiheeseen hankkeen päättyessä. Ryhmämenetelmän vaikuttavuustutkimus toteutettiin satunnaistettuna kenttäkokeena, jossa tutkimukseen alkukyselyn täyttämällä ilmoittautuneet osallistujat arvottiin sattumanvaraisesti koe- ja kontrolliryhmiin (tähän osuuteen osallistui yhteensä 233 äitiä). Koeryhmään arvotut osallistuivat yhteensä 16 tuntia (neljä puolikasta päivää) kestävään strukturoituun valmennusryhmätoimintaan. Kontrolliryhmään arvotut saivat kotiin postitettuna vastaavaa lukumateriaalia luettavakseen. Koe- ja kontrolliryhmän kyselyvastauksia verrattiin toisiinsa ja näin saatiin tietoa siitä miten ryhmään osallistuminen oli vaikuttanut osallistujiin. Tulokset ryhmätoiminnan vaikuttavuudesta osoittivat, että ryhmämenetelmä paransi valmistautuneisuutta palata työelämään. Erityisesti myönteinen vaikutus näkyi niillä, joilla ei ollut työpaikkaa, minne palata ja niillä, jotka olisivat halunneet jäädä kotiin pidemmäksi aikaa. Myös osallistuneiden vanhempien omat kokemukset olivat myönteisiä ja monet sanoivat palaavansa itsevarmempana työelämään osallistuttuaan vertaisryhmätoimintaan. Perhevapailla olevilla oli tarve saada työelämään siirtymistä suunniteltaessa tietoja, joita muut työnhakijat eivät välttämättä tarvitse. Esimerkiksi oma jaksaminen työtä ja perhettä yhteen soviteltaessa, päivähoitojärjestelyt ja arjen sujuvuus olivat asioita, joista eri alojen ammattilaiset ja samassa tilanteessa olevat voivat antaa tietoa ja kertoa kokemuksista. Tutkimuksen perusteella suosittelemme, että kunnissa järjestetään eri toimijatahojen yhteistyönä perhevapaalta työelämään paluuta tukevia vertaisryhmiä. Kuntien eri toimijat (äitiys- ja lastenneuvolan terveydenhoitajat, varhaiskasvatuksen edustajat) TE-keskusten työntekijät, järjestöjen ja seurakuntien vapaaehtoiset ja työntekijät sekä työpaikat voivat osallistua vertaisryhmätoiminnan järjestämiseen alueella. Näin voidaan tarjota tietoa ja tukea sitä tarvitseville. Projektissa valmistunut menetelmämateriaali on saatavilla sähköisenä netissä. Osallistujan työkirjaa voi lisäksi tilata kirjana kustannusten hinnalla Työterveyslaitoksen kirjakaupasta. Toppinen-Tanner, S., Pulkkinen, P., Pajunen, P., Larvi, T., Nykänen, M., Kuitunen, H., & Vuori, J. (2014) Työuran uurtaja. Perhevapaalta työelämään. Osallistujan työkirja. Työterveyslaitos, Helsinki. 4

6 Toppinen-Tanner, S., Pulkkinen, P., Pajunen, P., Larvi, T., Nykänen, M., Kuitunen, H., & Vuori, J. (2014) Työuran uurtaja. Perhevapaalta työelämään. Ohjaajan käsikirjan lisäosa. Työterveyslaitos, Helsinki. Perhevapaalta työelämään paluun tukeminen vertaisryhmätoiminnalla projekti toteutettiin Sosiaali- ja Terveysministeriön myöntämän tasa-arvo puiteohjelman, Manner-Suomen Euroopan Sosiaalirahaston (ESR) tuella

7 Alkusanat ja kiitokset Perhevapaalta työelämään siirtymä on muutos koko perheelle. Osalla perhevapaalla olevista ei ole työsuhdetta, johon palata, vaan he aloittavat työelämään siirtymän työnhakijoina tai muuten uutta suuntaa etsimällä. Osa taas palaa entiselle työpaikalle, jossa kuitenkin on saattanut tapahtua suuriakin muutoksia poissaolon aikana. Työelämään paluun mahdollistamiseksi pitää järjestellä monia asioita myös perheessä, näistä ehkä tärkeimpänä lapsen hoito ja työnjako kotona. Tässä projektissa kehitimme ryhmätoimintaa yhteistyössä kuntien kanssa työelämään paluun suunnittelun tueksi perhevapaalla oleville vanhemmille. Tavoitteena oli itseluottamusta ja voimavaroja vahvistamalla sekä tietoa ja vertaistukea jakamalla parantaa vanhempien edellytyksiä suunnitella työelämään paluuta ja selvitä muutoksesta sujuvasti. Projekti toteutettiin kuudessa kunnassa: Tampere, Kouvola, Seinäjoki, Tuusula, Pirkkala ja Hämeenlinna. Lähdimme liikkeelle alueellisesta toimintamallista, jossa neuvolat ja varhaiskasvatus yhteistyössä järjestävät ryhmätoimintaa vanhemmille. Lähtökohtanamme oli ajatus, että perhevapaalla olevat ovat ryhmä aikuisia, joiden elämässä tapahtuu suuria muutoksia. Näihin muutoksiin liittyvä tieto ja tukimahdollisuudet jakautuvat kunnissa eri tahoille. Ihmisen toimintaa helpottavien tai tukevien julkisten palvelujen lähtökohtana tulisi olla erilaisten kansalaisryhmien todellinen tilanne ja tarpeet. Projektissa kehitetty ryhmämenetelmäsovellus tarjoaa konkreettisen työkalun ja yhteistyömuodon kuntiin perhevapaalta työelämään palaamista suunnittelevien vanhempien tueksi. Haluamme kiittää kaikkia projektin onnistumiseen vaikuttaneita ihmisiä. Kiitokset kuntien työntekijöille, jotka osallistuivat projektin toimintaan monissa eri rooleissa: ohjaajina, osallistujien rekrytoijina, lastenhoitajina, toimintaympäristön tuntijoina ja ohjausryhmän jäseninä. He osallistuivat myös tämän raportin kirjoittamiseen lähettämällä kuvaukset toiminnan järjestämisestä omassa kunnassa. Kiitos myös lastenhoitoon osallistuneille järjestöille ja yrityksille, jotka mahdollistivat lastenhoidon, vaikka kunnan omien hoitajien kädet eivät yksin siihen riittäneet. Tämän projektin onnistumiseen vaikutti kuntien aktiivisen osallistumisen lisäksi monien ihmisten työpanos projektin eri vaiheissa. Kiitämme Paula Pajusta, joka oli mukana projektin alkuvaiheessa rekrytoimassa kuntia ja osallistujia, ja teki valmistelutyönä esitutkimuksen raportin. Lisäksi kiitos Aino Luotoselle, joka oli mukana pilottiryhmän toteuttamisessa ja projektihakemusta valmistelevassa ideoinnissa. 6

8 Kiitämme ohjausryhmää aktiivisesta osallistumisesta ja hyvistä keskusteluista. Ohjausryhmän puheenjohtajana toimi Seija Jalkanen Työ ja elinkeinoministeriöstä. Sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijajäsenet ja rahoittajan edustajina mukana olivat Päivi Yli-Pietilä ja Irmeli Järvenpää. Muita aktiivisia jäseniä olivat Tuovi Hakulinen- Viitanen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, Riitta Luoto UKK-instituutista sekä kuntien edustajat Anita Nikkanen Kouvolasta, Oili Ylihärsilä Seinäjoelta, Tuire Sannisto ja Leena Vekara Tampereelta, Kati Soininen Tuusulasta ja Matti Putkonen Hämeenlinnasta. Lisäksi ohjausryhmän jäseninä tai varajäseninä toimivat Anne Kytölä ja Pekka Virikko Pirkkalasta. Lisäksi Työterveyslaitokselta mukana oli Riitta Sauni ja teemajohtaja Päivi Husman. Haluamme kiittää kaikkia Työterveyslaitoksella projektin toimintaan osallistuneita: tutkimusprofessori Jukka Vuorta ohjauksesta vaikutustutkimuksen toteuttamisessa, työyhteisökonsultteja Tommy Larvia ja Heli Kuitusta ohjaajakoulutuksen järjestämisestä sekä Mikko Nykästä, tutkimusinsinööri Soili Klemolaa ja erikoistutkija Marjo Wallinia avusta menetelmäkirjojen viimeistelyssä. Erityiskiitokset ja terveiset osoitamme kaikille tutkimukseen ja toimintaamme osallistuneille äideille. Kaikille teille toivotamme hyvää paluuta työelämään ja menestystä työn ja perheen yhteensovittamiseen työuranne aikana! On ollut hienoa olla osallisena tässä prosessissa. Nyt huomaan muutokset itsessäni kysymyksiin vastatessa... Valoa on tunnelin päässä paljon... (ryhmätoimintaan osallistunut äiti) 7

9 8

10 SISÄLLYSLUETTELO 1. Johdanto Perhevapaat ja äitien työllisyys Siirtymä ja voimavarat kahden elämänvaiheen välillä Ryhmämenetelmän vaikutusteoria ja tavoitteet Tavoitteet Tutkimusasetelma, aineisto ja menetelmät Kuntien toimintamallit Kyselytutkimuksen aineistot Ryhmätoimintaan osallistuneet koko aineistossa Kyselytutkimuksen mittarit Tulokset Ryhmätoiminnan toteutus kunnissa Tampere Tuusula Kouvola Seinäjoki Pirkkala Hämeenlinna Ohjaajien kokemukset ryhmätoiminnasta Yhteenveto: toimintatavat ja toiminnan jatkaminen hankkeen päättymisen jälkeen kunnissa Kaikki tutkimukseen osallistuneet perhevapaalla olevat vanhemmat Taustatiedot ja työmarkkina-asema Työhönpaluuaikomukset ja tavoitteet Yksilölliset voimavarat

11 Sosiaaliset voimavarat Työpaikan tuki Terveys ja hyvinvointi Ryhmätoiminnan vaikuttavuus Osallistujien läheisten suhtautuminen työhön paluuseen Kokemukset ryhmätoiminnasta ja lukumateriaalista Pohdinta Perhevapaalla olevien vanhempien perhetilanne ja työhönpaluuaikomukset Perhevapaalla olevien vanhempien saama tuki Hyvinvointi ja terveys Ryhmätoiminta oli vaikuttavaa ja se koettiin hyödylliseksi Tutkimusasetelma ja tulosten yleistettävyys Toimintamallina kuntien äitiys-ja lastenneuvoloiden sekä varhaiskasvatuksen yhteistoiminta Työ- ja elinkeinotoimistojen osallistuminen toimintaan Kehittämisehdotukset toiminnan järjestämiseksi kunnissa Suositukset: Sujuva siirtymä perhevapaalta työelämään eduksi perheille ja työnantajille...89 Lähteet

12 1. Johdanto 1.1. Perhevapaat ja äitien työllisyys Lapsen syntymä on perheessä vaihe, jolloin joudutaan sovittamaan yhteen työ- ja perhe-elämää. Suomessa syntyy vuosittain noin lasta ja vuonna 2013 Suomessa syntyi keskimäärin 1,84 lasta äitiä kohti (Tilastokeskus). Työelämään osallistumisen yleistyttyä myös naisilla ja keskimääräisen synnytysiän noustessa nämä lapset syntyvät yhä useammin tilanteeseen, jossa molemmilla vanhemmilla on työura jo alkanut. Työelämään osallistumisen lisäämisessä ja työurien pidentämisen haasteisiin vastattaessa työn ja perheen yhteensovittamisesta on tullut entistä tärkeämpi yhteiskunnallinen kysymys. Keskimäärin lasta hoidetaan kotona noin 1,5 2 vuotta (esim. Salmi, Lammi-Taskula & Närvi, 2009; Luoto, Kauppinen & Luotonen, 2011), mikä tarkoittaa suunnilleen samanmittaista katkosta työssä käymiseen. Lähes 90 % perheistä käyttää kotihoidontukea sen jälkeen kun lapsi on noin vuoden vanha. Reilu puolet 9 kk - 2-vuoden ikäisistä lapsista on kotihoidontuen piirissä. Enintään 12 kuukautta tukea käyttää noin puolet perheistä ja täysimääräisen ajan eli yli 24 kuukautta 17 % perheistä. Kelan vanhempainpäivärahapäivistä 91 % korvattiin äideille ja suurin osa päivärahoista maksettiin vuotiaille vuonna Isille korvattujen päivien osuus on kasvanut edellisvuosista (Kelan lapsiperhe-etuustilasto 2012), mutta on edelleen pieni. Suomessa lapsiperheiden vanhempien työllisyys on korkeampi kuin väestön keskimäärin. Alle 3-vuotiaiden lasten äitien työllisyysaste oli 66,4 % vuonna Isillä vastaava aste oli 89,1 %. Äitien työssäkäynti yleistyy nuorimman lapsen iän mukaan siten, että alle 1-vuotiaiden äideistä noin 8 % on palannut työelämään, kun taas 1 2 -vuotiaiden äideistä puolet käy työssä vuotiaiden lasten vanhempien kohdalla naisten ja miesten työllisyysasteet ovat lähes samalla tasolla (noin 91 %). Kaikilla äideillä ei ole työpaikkaa, mihin palata vuotiaista alle kolmevuotiaiden lasten äideistä noin % hoiti kotona lapsia ilman työsuhdetta tai pääasiallinen toiminta oli muu kuin lasten hoitaminen. Työttömänä alle 3-vuotiaiden lasten vanhemmista oli 4 %. Yhden vanhemman perheiden äideillä työttömyys oli keskimääräistä yleisempää. (Tilastokeskus, 2011). Perhevapaiden pituus vaihtelee siten, että vähemmän koulutetut ja alimpiin tuloluokkiin kuuluvat äidit pitävät pidempiä vapaita. Akateemisesti koulutettujen perheissä isät jakavat vapaata äitien kanssa mahdollistaen äidin työhön paluun (Salmi, Lammi- Taskula & Närvi, 2009). Erityisesti äidin korkeakoulututkinto vaikutti vapaiden jaka- 11

13 miseen ja toimihenkilöisät käyttivät isäkuukausia useammin kuin työntekijäasemassa tai johtavassa asemassa olevat (Perhevapaakysely 2013, THL ) Pitkä perhevapaa on yhteydessä työttömyyteen ennen ja/tai jälkeen vapaan (30 %). Lyhyitä perhevapaita suosivat määräaikaisessa työsuhteessa ennen vapaata olleet äidit (17 %). Toisaalta myös yleinen työttömyystilanne vaikuttaa kotihoidon tuen käyttäjien määrään lapsen ollessa yli vuoden vanha. Tuen käyttö on yleisempää runsaan työttömyyden aikana ja käyttö vähenee työllisyystilanteen parantuessa. (Rissanen, 2012). Suomessa vahva asenneilmasto ja tukijärjestelmä tukevat lasten kotihoitoa (Miettinen, 2012; Salmi, Lammi-Taskula & Närvi, 2009). Vanhemmat kokevat kotihoidon lapselle parhaaksi 1-2-vuoden iässä. Etenkin monilapsisissa ja pienituloisissa lapsiperheissä lapset halutaan hoitaa kotona pitempään (Miettinen, 2012). Työelämään palanneista 2-vuotiaiden äideistä puolet olisi halunnut hoitaa lasta pidempään kotona (Salmi, Lammi-Taskula & Närvi, 2009) Siirtymä ja voimavarat kahden elämänvaiheen välillä Työelämään paluu usean kuukauden jopa vuosien kotona olon jälkeen sisältää monia epävarmuustekijöitä. Yleensäkin siirtymätilanteet työelämässä ovat muutostilanteita, jotka kuormittavat yksilöllisiä voimavaroja ja vaativat yksilöltä sopeutumiskykyä ja epävarmuuden sietokykyä. Työelämään hakeutuvalla on oltava motivaatiota ja usko omiin kykyihinsä ottaa vastaan työhön paluuseen tai työnhakuun liittyviä haasteita. (Vuori, 2009.) Perhevapailla olevista osalla on työpaikka, mihin palata. Työsopimuslain irtisanomissuoja raskaana tai perhevapaalla oleville työntekijöille (7 luku, 9 ) tukee heidän työhön paluutaan. Kuitenkin monet asiat ovat voineet muuttua poissaolon aikana, esimerkiksi työtehtävät, organisaatio, kollegat, työvälineet tai työpaikan sijainti. Muutoksiin perehdyttäminen voi vaikuttaa siirtymän onnistumiseen ja työpaikalle kiinnittymiseen. Kaikki eivät kuitenkaan saa perehdytystä muuttuneisiin tilanteisiin. Kaksi viidestä raportoi muutoksia tapahtuneen työpaikalla perhevapaan aikana, mutta vain 1/5 oli saanut opastusta muuttuneisiin tehtäviinsä (Salmi, Lammi-Taskula & Närvi, 2009). Osa äideistä, vuonna 2011 reilu kolmannes, joiden lapsi oli alle yhden vuoden, joutuu kohtaamaan työnhaun haasteet ja etsimään uutta työpaikkaa (Tilastokeskus). Perhevapaiden päättyessä moni joutuu harkitsemaan myös työuran suuntaa, työaikoja, 12

14 työmatkoja ja muita tekijöitä, jotka vaikuttavat työn ja perhe-elämän yhteen sovittamiseen muuttuneessa elämäntilanteessa. Oman lisänsä haasteisiin voivat tuoda yksilön arvojen muutos perheenlisäyksen johdosta sekä ristiriitaiset työhön paluuta koskevat odotukset sukulaisten, puolison, kavereiden tai työtovereiden taholta. Riskitekijänä vastasynnyttäneiden äitien ryhmässä on lisäksi raskauden jälkeinen masentuneisuus, joka koskettaa noin vuosi synnytyksen jälkeen % äideistä (Gjerdingen & Yawn, 2007; Goodman & Santangelo, 2011; Darcy ym., 2011). Masennus ja voimavarojen kuormittuminen ovat riskitekijöitä sille, että yksilön työuran suuntaviivojen hahmottaminen tai työelämään siirtyminen viivästyy. Työelämästä tuleva kuormitus asettaa myös haasteita mielenterveydelle ja jaksamiselle. On kyettävä hallitsemaan ajankäyttöään, työmääräänsä ja kuormittuneisuuttaan sekä kotona että työpaikalla. Työhön palattua on opittava sovittamaan yhteen työ ja perhe-elämä voimavarojen ehtymättä liiaksi. Varsinkin äidit kokevat erilaiset työn poikkeustilanteet tai muutokset (ylityöt, opiskelu, työmatkat) vaikeina järjestää ja huono omatunto on yleinen tunne lapsiperheissä (Kotowska ym. 2010; Lammi- Taskula & Salmi, 2009). Toisaalta työ toimii myös hyvänä vastapainona perheelle. Työn on havaittu rikastuttavan perhe-elämää ja parisuhdetta (Hakanen, Peeters, & Perhoniemi, 2011; Kotowska ym. 2010; Lammi-Taskula & Salmi, 2009). Siirtymässä sosiaaliset voimavarat lisäävät hyvinvointia ja saattavat puskuroida siirtymätilanteen aiheuttaman stressin vaikutusta hyvinvointiin (Michel ym. 2011). Esimiehen ja työyhteisön tuki on tärkeä voimavara työn aloittamisvaiheessa (Jokisaari ym. 2011), mutta myös aviopuolison ja läheisten tuki toimii sosiaalisena voimavarana (Ferguson ym. 2012; Seiger & Wiese, 2011). Työpaikoilla pitkiltä sairauslomilta palaaville kohdennettujen vertaisryhmien on todettu edesauttavan työelämään kiinnittymistä (Karlson ym., 2010) ja selkiyttävän työelämään liittyviä tavoitteita (Tiainen, Oivo, Puumalainen, & Korkeamäki, 2011). Tässä tutkimuksessa selvitettiin, miten strukturoitu valmennusryhmätoiminta ennen työhön paluuta vaikutti voimavaroihin, työhön paluun suunnitelmallisuuteen sekä taitoihin yhteen sovittaa työ- ja perhe-elämän vaatimukset. Hyvän työn ja perheen yhteensovittamisen on todettu lisäävän perheen hyvinvointia (Mauno, Kinnunen & Ruokolainen, 2005). Tutkimuksessa selvitettiin yksilöllisten voimavarojen merkitystä perhevapaalta työelämään palattaessa. Aiempien tutkimusten perusteella yksilöllisten voimavarojen tiedettiin ennustavan sekä tulevaa toimintaa että koettua hyvinvointia (esim. Bandura, 1986; Vuori, Toppinen-Tanner & Mutanen, 2012). 13

15 1.3. Ryhmämenetelmän vaikutusteoria ja tavoitteet Työelämään kiinni pääsemisessä ja hyvän työn saavuttamisessa keskeistä on työn merkitys työntekijälle, työsuuntautuneisuus ja motivaatio työskennellä työelämässä. Omien vahvuuksien ja taitojen tunnistaminen, työhön paluun ja arjen järjestämisen taitojen oppiminen, mahdollisten työuraesteiden tunnistaminen ja työskentely niiden voittamiseksi vahvistavat vanhempien omaa kokemusta siitä, että hän pystyy itse hallitsemaan työhön paluutaan ja työuraansa ja selviämään mahdollisista vastoinkäymisistä. Tämä työhönpaluupystyvyys toimii motivoivana tekijänä, joka lisää vanhempien työelämäsuuntautuneisuutta ja työelämään pääsemistä (Ajzen, 1991; Bandura, 1986; Vuori & Vinokur, 2005). Vastoinkäymisiin varautuminen ja niiden selvittämiseen valmistautuminen helpottavat vaativien tilanteiden kohtaamista työn ja perheen yhdistämisessä, työuralla tai työssä, lisäävät odotuksia hallittavista haasteista ja vähentävät vastoinkäymisiin liittyviä masennusoireita (Vuori & Silvonen, 2005). Tämä pitää yllä työelämään liittyvän haasteellisen toiminnan motivaatiota vastoinkäymisten uhkasta huolimatta sekä estää mielialan laskua ja työelämästä syrjäytymistä. Ryhmämenetelmän tavoitteena oli vahvistaa osallistujien koettua pystyvyyttä (selfefficacy) työhön paluuseen eli luottamusta siihen, että henkilö pystyy itse ohjaamaan ja hallitsemaan oman elämänsä kulkua ja työhön paluutaan (kuva 1). Pystyvyyden vahvistuminen lisää tulevaisuusorientaatiota ja tulevaisuuteen kohdistuvia tavoitteita sekä tehokkaiden toimintatapojen käyttöä tavoitteiden saavuttamiseksi. Tehokkaat toimintatavat puolestaan edistävät myönteistä kehitystä sekä urahallinnassa että hyvinvoinnissa. Työuran hallinnalla tarkoitetaan tässä työhön paluun hallinnan lisäksi kykyä löytää tasapaino työn ja muun elämän välille ja kykyä huolehtia omasta hyvinvoinnista. Sosiaalisen oppimisen teorian mukaan koetun pystyvyyden kehittymiseen vaikuttavat seuraavat kolme oppimismekanismia, joita kaikkia hyödynnetään ryhmämenetelmässä: 1. omakohtaiset suoriutumiskokemukset, 2. muiden suoriutumisen havainnointi ja 3. muilta saatu palaute omasta suoriutumisesta. Kun elämässä kaikki suunnitelmat eivät toteudu ja vastaan tulee erilaisia ennakoimattomia tilanteita tai vastoinkäymisiä, on tärkeää säilyttää näissä tilanteissa oma toimintakyky. Menetelmän avulla pyritään lisäämään näiden tilanteiden tunnistamista etukäteen tai mahdollisimman varhaisessa vaiheessa sekä vahvistamaan selviytymistä niissä. Valmistautumisen on todettu lisäävän rakentavien toimintatapojen käyttöä kohdattaessa ongelmatilanteita. 14

16 Kuva 1. Urahallinnassa tarvittavien taitojen oppiminen ja vastoinkäymisiin varautuminen Työuran uurtaja -ryhmämenetelmässä (mukailtu Vuori et al., 2008a ja Vuori et al., 2008b). Ryhmämenetelmän tunnusomaisena piirteenä on aktiivisen oppimisen menetelmien systemaattinen käyttö. Aktiivisella oppimisella pyritään osallistujien hallintapystyvyyden vahvistumiseen. Ryhmässä osallistujat saavat itsetuntemusta, oppivat näkemään vastaan tulevat haasteet hallittavina sekä oppivat ratkaisuja ihmissuhteiden hoitoon (mm. uskaltaa ottaa puheeksi lapsen hoidon ja siihen liittyvät tarpeet vastavuoroisesti tai avoimesti omien läheisten kanssa). Ohjaajien tehtävänä on esittää ensin lyhyitä johdatteluja harjoituksiin, roolipeleihin ja ryhmäkeskusteluihin. Aktiivinen oppiminen saavutetaan siten, että johdattelujen jälkeen ryhmäläiset ohjaavat ja kontrolloivat itse oppimisprosessin etenemistä ja laajuutta. Aktiivinen oppiminen suunnitellaan prosessiksi, jossa asiat avautuvat osallistujille vähitellen. Intensiivitoteutuksella pyritään siihen, että osallistujien on helppo liittää tietyn aiheen aiempi käsittely uudelleenkäsittelyissä laajeneviin yhteyksiin. Sosiaalinen tuki vertaisryhmässä on tärkeä pystyvyyskäsityksiin ja itseluottamukseen vaikuttava tekijä. Ryhmätoiminta suunnitellaan siten, että osallistujat saavat sekä ohjaajilta että muilta ryhmäläisiltä osallistumis- ja oppimismotivaatiota, pystyvyyttä ja työuranhallintavalmiuksia vahvistavaa palautetta. Keskeisenä opetusmenetelmänä ovat ryhmäkeskustelut, joissa osallistujat pyrkivät tunnistamaan ja määrittelemään 15

17 mahdollisia ja hallinnan ongelmia työssä ja työuralla sekä niiden ratkaisukeinoja, joita harjoitellaan. Ryhmäkeskustelujen ohjaamisen keskeisenä menetelmänä on ryhmään palauttaminen. Sen mukaan ohjaaja ei anna vastauksia osallistujien esittämiin kysymyksiin, vaan palauttaa esiin nousevat ongelmat ryhmään, jolloin osallistujat tuottavat aktiivisen oppimisen periaatteen mukaisesti itse ratkaisut käsiteltäviin kysymyksiin. Ohjelmassa uranhallintaan liittyviä sosiaalisia toimintatapoja mallin-netaan esimerkiksi roolipelillä. Vastoinkäymisiin varautuminen on tärkeä työhön paluun ja työuran hallinnan elementti. Se auttaa osallistujia reagoimaan takaiskuihin ja pettymyksiin sekä suunnittelemaan toimintaansa ja elämäänsä uudelleen silloin, kun alkuperäiset suunnitelmat eivät ole toteutuneet. Ryhmässä käsiteltävät vastoinkäymiset ja muutostilanteet liittyvät mm. arjen hallintaan työelämään paluun jälkeen, työn ja perheen yhdistämiseen ja omaan jaksamiseen sekä työnantajan kohtaamiseen perhevapaalta paluun jälkeen. Ohjaajat johdattelevat ryhmäkeskusteluissa osallistujia mahdollisten vastoinkäymisten tunnistamiseen sekä ratkaisukeinojen pohtimiseen. Ratkaisukeinoja hankitaan jakamalla kokemuksia ja neuvoja osallistujien kesken. Ryhmämenetelmän tavoitteet ovat: edistää mielenterveyttä ja psyykkisiä voimavaroja lisätä itsetuntemusta ja vahvistaa pystyvyyden tunnetta edistää työelämään paluuta ja sen hallintaa kehittää muutoshallintataitoja ja ratkaisujen keksimistä vahvistaa työmotivaatiota / työnhakumotivaatiota ehkäistä masennusta ja mielialan laskua kannustaa työuraan liittyvien ratkaisujen suunnittelua kannustaa huolehtimaan itsestä ja edistää suunnitelmallisuutta terveissä elämäntavoissa Työuran uurtaja -ryhmämenetelmä on teoriapohjainen Työterveyslaitoksessa kehitetty menetelmä, jolla pyritään vahvistamaan yksilön työuran hallintaa ja keinoja edistää työuraan liittyviä tavoitteita. Menetelmässä kehitetään stressin ehkäisyyn, työuran suunnitteluun ja vastoinkäymisiin varautumiseen liittyviä taitoja. Osallistujat oppivat ryhmässä taitoja, joiden avulla he pystyvät paremmin vastaamaan työuralla ja työnhaussa eteen tuleviin haasteisiin. 16

18 Vahvistamalla vastoinkäymisiin varautumista ja vastustuskykyä edistetään pro-aktiivista toimintaa, johon kuuluu mm. voimavarojen tehokkaampi käyttö toimissa, joihin yksilö päättää ryhtyä. Valmistautuminen vastoinkäymisiin ja stressitilanteisiin lisää yksilön mahdollisuuksia hallita ongelmatilanteita, minkä vuoksi nämä tilanteet aiheuttavat vähemmän haittoja mielenterveydelle. Menetelmää on menestyksekkäästi käytetty työpaikoilla edistämään työssä jatkamista (Vuori, Toppinen-Tanner & Mutanen, 2012). Tehokkainta menetelmän toteutuksessa on yhdistää eri toimijoiden tietoa ja taitoja. Perhevapaalta työelämään palaavien kohderyhmälle keskeisiä toimijatahoja ovat neuvolat, missä kaikki lapset käyvät vanhempineen säännöllisesti sekä varhaiskasvatus, joka mahdollistaa vanhempien paluun työelämään. Muita tahoja, jotka voivat tuoda lisäarvoa menetelmän toteutukselle tässä kohderyhmässä ovat TE-toimistot ja työnantajat, jotka voivat tarjota tukea työnhakuun ja työpaikalle sopeutumiseen. Työuran uurtaja -ryhmämenetelmällä pyritään perhevapaalta palaavien keskuudessa vahvistamaan osallistujien valmiuksia hallita työhön paluuta, kiinnittämään huomiota omiin osaamisalueisiin, muutostilanteisiin ja löytämään keinoja työn ja perheen yhteensovittamiseksi. Ryhmämenetelmän ohjelma Työuran uurtaja -ryhmissä käsitellään neljän päivän aikana teemoja, jotka liittyvät itsetuntemukseen, stressinhallintaan, sosiaalisiin verkostoihin, työn ja perheen yhdistämiseen sekä työuratavoitteisiin. Ryhmään kutsutaan myös vierailija, joka on onnistuneesti siirtymästä selviytynyt henkilö, roolimalli. Ryhmätapaamisten aikana osallistujat täyttävät työkirjaa, jonka osallistujat saavat pitää. Siihen kirjataan ryhmässä tuotettu suunnitelma lähitulevaisuuden tavoitteiksi. 17

19 Kuva 2. Ryhmämenetelmän päiväohjelma (Lähde: Toppinen-Tanner ym. (2014); Työuran uurtaja -ryhmämenetelmä. Perhevapaalta työelämään sovellus. Ohjaajan käsikirjan lisäosa. Helsinki: Työterveyslaitos) 18

20 2. Tavoitteet Projektin tavoitteena oli kehittää toimintamalli ja ryhmämenetelmäsovellus perhevapaalla olevien vanhempien työelämään paluun tukemiseksi. Toisena päätavoitteena oli arvioida menetelmän vaikuttavuutta osallistujien valmistautuneisuuteen työelämään paluuseen sekä arvioida laadullisesti toimintamallin toimivuutta niin kuntien, ohjaajien kuin osallistujien näkökulmasta. Projektissa kerättiin kaksi kyselytutkimusaineistoa: 1) Kaikki tutkimukseen ilmoittautuneet perhevapaalla olevat vanhemmat (N=362), jotka ilmoittautuivat tutkimukseen täyttämällä alkukyselyn 2) Osittainen pitkittäistutkimusaineisto (N=233), jossa tutkittiin vertaisryhmätoiminnan välittömiä vaikutuksia osallistujien voimavaroihin koe-kontrolliasetelmassa. Pitkittäistutkimuksen tavoitteena oli selvittää: 1. Mikä on ryhmäintervention välitön vaikuttavuus osallistujien valmistautuneisuuteen työuran hallintaan, ts. onko ryhmämenetelmällä vaikutusta osallistujien voimavaroihin? 2. Hyötyvätkö ne, joilla on työpaikka odottamassa ja ne, joilla sitä ei ole, vertaisryhmätoiminnasta samalla tavalla? 3. Mitä ovat osallistujien kokemat ryhmämenetelmän hyödyt? Lisäksi kerättiin ryhmätoimintaan osallistuneilta ryhmätoiminnan yhteydessä avovastauksilla kokemuksia ryhmästä. Tietoa toimintamallin toimivuudesta saatiin kuntatasolta, ryhmätoiminnan toteuttajilta eli ohjaajilta sekä ryhmiin osallistuneilta vanhemmilta. Ohjaajilta kerättiin tietä siitä miten menetelmä sopii ohjaajien mielestä osaksi heidän työtään, yhteistyön edistämiseen eri toimijoiden kesken sekä siitä, miten menetelmä sopii kunnissa toteutettavaksi. Tässä raportissa esitellään ensin kuntien toimintamallit sekä niihin läheisesti liittyvät ohjaajien kokemukset. Tutkimuksen kvantitatiivinen aineisto eli osallistujien kokemukset ja ryhmätoiminnan vaikuttavuus kuvataan sen jälkeen. 19