Sisällysluettelo. 2. Yhteystiedot * 3. Laatusopimus

Transkriptio

1 Sisällysluettelo Valioryhmän yhteiset ohjeet 1. Yleistä käsikirjan käytöstä 1.1 Sisällysluettelo Laatukäsikirjan päivitys Omavalvonta- ja kirjanpitovaatimukset Raporttikansion käyttöohje ja tilan dokumentit Yhteystiedot * 3. Laatusopimus hyväksymispäivämäärä 4. Valiolainen maidon laatujärjestelmä 4.1 Valiomaidon laatuohjelma Taustaa Valiotuotteiden markkinoinnille Laatujärjestelmän kuvaus Maidontuotannon toiminta-ajatus, maitotilan laatuperiaatteet ja vastuut Valiolaisten maitotilojen laatutyön arvioinnit Osuuskunnan esittely* 6. Tuottajapalvelut* 7. Maidon laatunormit, hinnoittelu ja tilitys 7.1 Tilan raakamaidon laatuvaatimukset Tuottajamaidon hinnoittelu Tilalta osuuskuntaan ilmoitettavat asiat Maitonäyteohjeet Maidon vastaanottoperiaatteet ja keskeyttämisperusteet Poikkeavan maitoerän korvauskäytäntö Valioryhmän laatimat työohjeet A Maidon laatutyö 8.1 Tuotantoneuvonta ja Valioryhmän työohjeet Tilojen, laitteiden ja eläinten puhtaanapito A1 Poikkeavan maidon jäätymispiste A2 Maidon jäähdytys ja lämpötila A3 Maidon ulkonäkö, haju- ja makuvirheet sekä happoluku A4 Maidon bakteerit A5 Maidon solut A6 Eläinlääkejäämät ja muut jäämät A7 Maidossa haitallisia aineita tai myrkkyjä A8 Elintarvikkeeksi kelpaamattoman maidon käyttö tilalla ja maidon hävittäminen A9 Salmonellatilan ohjeet A10 Listeria -ohje A11 EHEC ohje A12 Maidontuotannon suojaus laskeumatilanteessa A13 Maidon itiölliset bakteerit (VHBI ja Bacillus) *) Osuuskunnan ohjeet eivät sisälly tähän painokseen HUOM! Voimassa olevat ohjeet 7.5 ja 7.6. erillisinä liitteinä!

2 ... hyväksymispäivämäärä B Maidon käsittely ja laitteet B1 Lypsäminen B2 Lypsykone B3 Maidonkäsittelyvälineiden pesu B4 Tilasäiliön toiminnan seuranta B5 Tilasäiliön hankinta B6 Maitohuone ja tilasäiliön asentaminen C Lypsykarjan terveys C1 Maidontuotannon eettiset tavoitteet C2 Utareterveyden hallinta C3 Hedelmällisyyden hallinta ja arviointi C4 Poikivan tai vastapoikineen eläimen hoito C5 Jalka- ja sorkkasairauksien hallinta C6 Tarttuvat taudit C7 Virustautien hallinta D Rehut ja ruokinta D1 Valioryhmän hyvät ruokintaperiaatteet D2 Puhtaan ja hyvälaatuisen säilörehun teko-ohje D3 Säilörehun säilöntätyypit D4 Säilörehunäytteenotto ja lähettäminen D5 Säilörehun laatuanalyysin tulkinta D6 Väkirehut D7 Seosrehu D8 Ruokinnasta aiheutuvien maidon laatuvirheiden ennaltaehkäisy D9 Laidun D10 Maito-/rehuketjun jäljitettävyys ja lypsykarjan ruokinnassa kielletyt rehut D11 Ruokinnan onnistumisen seuranta D12 Eläinten juomavesi E Vasikan ja nuorkarjan hoito ja kasvatus E1 Vasikan alkuhoito E2 Vasikan ruokinta ja hoito E3 Vasikan hapanjuotto ja muu juotto F Ympäristöasiat F1 Tuotantoympäristön tavoitteet F2 Jaloittelutarha F3 Maidonkeräilyolosuhteet Tilan laatimat ohjeet 9.1 Tilan työohjeiden laatiminen

3 10. Liitteet Delvotest -käyttöohje Vasikoiden pitopaikan suositukset 2011 Rehun koostumusta kuvaavat arvot Automaattilypsytilan maidon laadunhallinnan yleisohje Tankkimaidon solutestiohje Utaretulehduksen näytteenotto-ohje Progesteronihormonimääritys, näytteenotto-ohje Lehmän umpeenpano ja siihen liittyvät lääkitykset PCR-tekniikka utaretulehdusnäyteanalytiikassa Delvotestissä huomioitavat asiat Delvotestin tulostenkirjauslomake Tilasäiliön ja maidon lämpötilan seurantalomake Automaattilypsytilan tilasäiliömaidon laadunseuranta Perinteisen lypsykoneen toiminnan seuranta ja omatoiminen huolto Pesun vaiheet Kuolleen naudan hävittäminen ja raatokeräily Ohjeita lomittajalle apulomakkeet 1-3 Lehmien merkitseminen AUTE -menetelmällä Lääkityslainsäädännön uudet vaatimukset

4 Laatukäsikirjan päivitys Maidon laatukäsikirjan painosversiossa on Valioryhmän yhteinen hyvän tuotantotavan ohjeisto ja sen lisäksi osuuskunta toimittaa maidontuottajilleen osuuskuntakohtaista aineistoa (mm. yhteystiedot ja tuottajapalvelut). Maidon laatukäsikirjan sisältöä päivitetään vuosittain. Osuuskunta toimittaa päivitykset tiloille ns. päivityspaketteina (esim. yhteisten ohjeiden painos kahden vuoden välein) ja yksittäisistä muutoksista tiedotetaan maidontuottajille tuottajakirjeessä. Laatukäsikirjan uusimmat päivitykset ovat aina saatavilla Valmasta (valma.valio.fi). Laatusopimuksessa velvoitetaan maidontuottajaa ylläpitämään tilan laatukäsikirja vähintään osuuskunnan toimittaman aineiston mukaisessa laajuudessa! Tiedoiltaan vanhentuneet ohjeet/sivut poistetaan ja korvataan uudella aineistolla. Kunkin ohjeen tunnisteen ja päivityspäivämäärän löydät sisällysluettelosta sekä alla olevan esimerkin mukaisesti ylätunnisteesta Laatukäsikirjan päivitys Asiakirjan aihe Tunnus (esim. 1.2) kertoo kansion välikön ja sen monentenako ohje on ko. välikössä. Päivämäärä kertoo koska kyseinen laatukäsikirjan ohje on päivitetty. Osa asioita muuttuu vuosittain ja näistä tulee aina uusi versio osa uusitaan harvemmin. POISTA VAIN VANHAT SIVUT 4 1. Yleistä käsikirjan käytöstä

5 Omavalvonta- ja kirjanpitovaatimukset Alkutuotannon elintarvikehygieniaa koskevia vaatimuksia annetaan yleisellä elintarvikehygienia-asetuksella ((EY) N:o 852/2004 liite I) sekä maa- ja metsätalousministeriön asetuksella elintarvikkeiden alkutuotannon elintarvikehygieniasta (1368/2011, ns. alkutuotantoasetus). Näiden lisäksi alkutuotantoa koskee myös muu elintarvikealan yhteinen EY- ja kansallinen lainsäädäntö (mm. yleinen elintarvikeasetus (EY) N:o 178/2002 ja elintarvikelaki 23/2006). Elintarviketurvallisriskeiltään vähäisistä alkutuotannon toiminnoista säädetään valtioneuvoston asetuksessa 1258/2011. EU-lainsäädäntö löytyy internetistä osoitteesta: Hygieniapakettia on täydennetty kotimaisella lainsäädännöllä. Kansallinen elintarvikelaki astui voimaan (muutos 352/2011). Maa- ja metsätalousministeriön uusittu Alkutuotantoasetus (=asetus elintarvikkeiden alkutuotannon elintarvikehygieniasta) tuli voimaan Asetuksessa säädetään mm. seuraavista asioista: alkutuotantopaikan rakenteellisista ja toiminnallisista vaatimuksista alkutuotannon tuotteita ja niiden käsittelyä koskevista vaatimuksista alkutuotannossa käytettävän veden laatuvaatimuksista alkutuotannon toimijan omavalvonnasta ja kirjanpidosta alkutuotantopaikalta lähtevistä alkutuotannon tuotteista annettavista tiedoista alkutuotannon tuotteiden kuljetuksesta pois alkutuotantopaikalta Maidontuotantotilojen hygieniavaatimusten noudattamista valvoo kunnaneläinlääkäri ns. navettahygieniatarkastuksissa. Tarkastus tehdään tilakohtaiseen riskinarviointiin perustuen 1-3 vuoden välein. Omavalvonta Kaikkien elintarvikkeita käsittelevien elinkeinoharjoittajien on itse valvottava valmistamiensa ja käsittelemiensä elintarvikkeiden laatua ja turvallisuutta. Myös alkutuotannon toimijan on elintarvikelain 19 :n mukaisen omavalvonnan toteuttamiseksi laadittava kirjallinen kuvaus alkutuotantopaikalla käytettävistä keskeisistä menettelyistä hygieniavaatimusten toimeenpanemiseksi. Omavalvonnan kuvausta laadittaessa on huomioitava alkutuotannon ja siihen liittyvien toimintojen luonne ja laajuus. Toiminnan muuttuessa kuvausta on muutettava ja täydennettävä. Omavalvonta on osa maidontuottajan omaa laatujärjestelmää ja sen avulla varmistetaan elintarviketurvallisuus tilan tuotannossa 4 1. Yleistä käsikirjan käytöstä

6 Omavalvonnan kuvauksessa on vähintään seuraavat asiat: 1. Tilojen puhtaanapito 2. Laitteiden, säiliöiden, häkkien ja kuljetusvälineiden puhtaanapito 3. Eläinten puhtaanapito 4. Kasveista ja sienistä saatavien sellaisenaan syötävien alkutuotannon tuotteiden puhtauden tarkkailu 5. Rehun ja veden aistinvaraisen laadun valvonta 6. Haittaeläinten torjunta 7. Jätteiden käsittely 8. Elintarviketurvallisuuden ja jäljitettävyyden varmistamiseksi tarpeelliset varotoimet tuotaessa eläimiä, kasveja ja sieniä alkutuotantopaikalle 9. Rehun lisäaineiden, eläinlääkkeiden, kasvinsuojeluaineiden, lannoitevalmisteiden, biosidien ja vaarallisten kemikaalien käyttö ja säilytys 10. Henkilöstön perehdyttäminen elintarvikehygieniaan ja tartuntatautien torjuntaan Omavalvonnan kuvaus voi koostua yhdestä tai useammasta tiedostosta ja olla osa laatu- tai muuta järjestelmää. Kuvauksessa voi käyttää hyväkseen yleisen elintarvikehygienia-asetuksen 8 artiklan mukaisia kansallisia hyvän käytännön ohjeita. Toimija, joka noudattaa toimintaansa soveltuvaa Elintarviketurvallisuusviraston arvioimaa kansallista hyvän käytännön ohjetta, voi korvata ohjeella omavalvonnan kuvauksen tai osan siitä. Maidontuottaja voi hyödyntää oman toimintansa kuvauksessa Maidon laatukäsikirjaa ja tilalle laadittuja ohjeita. Kirjanpitovaatimukset Kaikkia alkutuotannon toimijoita koskevat seuraavat kirjanpitovaatimukset. Kirjanpito on säilytettävä alkutuotantoasetuksen mukaan aiheesta riippuen yhdestä viiteen vuoteen, jollei muu lainsäädäntö edellytä pidempää säilytysaikaa. Voit hyödyntää kirjanpidossa esimerkiksi Maidon laatukäsikirjan raporttikansiota ja Valman tietoja. a) rehukirjanpito (säilytysaika hankinta-aika + 5 vuotta) eläinlajeille ja -ryhmille syötetyt rehut mukaan lukien itse tuotetut rehut lisäksi on pidettävä kirjaa tilalta luovutetuista rehueristä b) eläinlääkintäkirjanpito (säilytysaika 5 vuotta) eläimen tai eläinryhmän tunnistustiedot; lääkityksen antopäivämäärät; lääkityksen aloittaja (eläinlääkäri, eläimen omistaja tai haltija tai näiden valtuuttama henkilö) lääkkeen tai lääkerehun käyttöaihe; lääkkeen nimi; lääkkeen tai lääkerehun määrä; lääkkeelle tai lääkerehulle määrätty varoaika; sekä lääkkeen tai lääkerehun myyjä Yleistä käsikirjan käytöstä

7 c) tautikirjanpito (säilytysaika 5 vuotta) Sellaisten tautien esiintyminen, jotka voivat vaikuttaa eläimistä, kasveista tai sienistä saatavien elintarvikkeiden turvallisuuteen d) kirjanpito (kasvinsuojeluaineiden kirjanpidon säilytysaika 5 vuotta) kasvinsuojeluaineiden ja biosidien (vedinkastot ja pesuaineet) käytöstä e) kirjanpito näytteistä (säilytysaika 5 vuotta) Eläimistä, kasveista ja sienistä otetut näytteet ja muut diagnostisiin tarkoituksiin otetut näytteet, joilla on merkitystä elintarviketurvallisuuden kannalta f) kirjanpito analyysituloksista (säilytysaika 5 vuotta) Selvitykset eläinten ja alkutuotannon tuotteiden tutkimuksista ja tarkastuksista (esim. raakamaidosta tehdyt analyysit) g) kirjanpito eläimistä ja alkutuotannon tuotteista (säilytysaika 2 vuotta) jotka on vastaanotettu tilalle tai toimitettu tilalta h) kirjanpito tuotteiden laatuun vaikuttavista ympäristö ym. tekijöistä Havainnot sellaisista ympäristö- ja muista tekijöistä, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti alkutuotannon tuotteisiin tai niistä saatavien elintarvikkeiden laatuun tiedot lämpötilaseurannasta silloin, kun alkutuotannon tuotteiden käsittely edellyttää lämpötilan hallintaa (esimerkiksi tilasäiliön lämpötilaseuranta) Maidontuotantotilojen on lisäksi pidettävä kirjaa seuraavista seikoista 1. Tilalla käytettävän veden tutkimustulokset: veden käyttöönottotutkimuksen analyysitodistus on säilytettävä pysyvästi muut analyysitulokset on säilytettävä vähintään 5 vuotta 2. Lypsykoneen huolto- ja testaustodistukset on säilytettävä vähintään 10 vuotta 3. Automaattilypsyn kirjanpidon erityisvaatimukset on kuvattu Automaattilypsyn hyvien toimintatapojen ohjeessa (HTP-ohje) Lisätietoja Laatukäsikirjan liite 22 Valmassa: Tuotantoeläinten lääkityskirjanpidon uudet vaatimukset alkaen Valman lomakkeet -kohdasta tai osuuskunnan neuvojilta on saatavissa Valioryhmän apulomake tilan omavalvontakuvauksen laatimiseen Evira: Maidontuotantotilojen hygieniatarkastuksiin tarkastuslista avuksi : Automaattilypsyn HTP-ohje: Yleistä käsikirjan käytöstä

8 Raporttikansion käyttöohje ja tilan dokumentit Raporttikansio on tarkoitettu erilaisten laatutietojen säilyttämiseen. Kansiossa on välilehdet sekä sivu, jossa on kerrottu välilehtien otsikot. Tila voi säilyttää alla lueteltuja laatutietoja myös jossakin muualla, esimerkiksi Valmassa. Välilehtien otsikot ja niiden alla säilytettävät tiedostot 1. Osuuskunnan laatutiedotteet osuuskunnan lähettämät kuukausitiedotteet, joissa on kerrottu maidon hinnoittelu, maidon laatutilanne, osuuskunnan hallinnolliset asiat mm. hallituksen, hoitokuntien ja edustajiston jäsenet sekä ajankohtaiset tiedotteet 2. Maidon analyysitiedot aluelaboratorion lähettämät tiedotteet maidon laadusta 3. Rehutiedot aluelaboratorion lähettämät tiedotteet rehun laadusta ostorehuista ostokuitit, vakuustodistukset ja muut laatudokumentit tieto, mille eläinryhmille rehu on syötetty 4. Muut testitulokset mm. Delvotest-tulokset, solutestitulokset, lämpötilamittaukset salmonellatodistukset 5. Lypsykonetiedot lypsykoneen testaus- ja huoltopöytäkirjat käyttöohjeet 6. Tilasäiliötiedot tilasäiliön huoltopöytäkirjat 7. Katselmuspöytäkirjat maitohygieniakatselmukset, terveydenhuoltosuunnitelma ja sopimus laatu- ja neuvontakäynnin arviointilomake Valio Maitotila -opasteeseen liittyvät lomakkeet muut maidontuotannon katselmukset 8. Poikkeamakirjaukset 9. ja 10. kohdat on jätetty tyhjiksi, joissa voitte säilyttää mm. muita osuuskunnalta tulevia tiedotteita 8 1. Yleistä käsikirjan käytöstä

9 Valiomaidon laatuohjelma Valiolaisessa maitoketjussa arvostetaan asioita, jotka on kirjattu Valiomaidon laatuohjelmaksi. Periaatteet ovat yhdenmukaiset Valion arvojen kanssa. Puhtaus ja tuoreus Laatu EU:n huipulta Aukoton hygieenisyys koko tuotannossa Tutkitut rehut Suomen luonnosta Maidon säilyvyys varmistettu tilalta lähtien Turvallisuus Ei vieraita aineita Ei eläintauteja tai hormoneja Valvotut tuotanto-olosuhteet Tuotettu sopimustuotantona laatusopimusten kautta Eläinten hyvinvointi Lajikäyttäytymisen huomiointi Yksilöllinen hoito Sairauksien ennaltaehkäisy Ympäristön huomioonottava Tilaympäristö viestittää järjestelmällisyyttä, siisteyttä ja huolenpitoa Ympäristökuormitus huomioitu peltoviljelyssä ja jätteiden käsittelyssä Suomalaisuus Tuotettu suomalaisella tilalla Kehittyvä Toimintaa koko ketjussa kehitetään em. tavoitteiden mukaisesti omien tutkimusten ja käytännön kokemusten perusteella Laatu, puhtaus ja turvallisuus ovat laatuohjelman tärkeimmät kriteerit. Suomalainen maito on laadultaan EU:n parhaimpia, jos mittareina käytetään bakteerija solumääriä. Se kertoo tuotannon erinomaisesta hygieniasta. Meillä on katkeamaton kylmäketju tilalta kauppaan. Maidosta ei saa löytyä vieraita aineita, mm. antibiootteja, torjunta-aineita tai raskasmetalleja. Antibioottijäämien testaus, kotimaiset lannoitteet ja rehut sekä Valion ja rehutehtaiden väliset laatusopimukset edistävät näiden tavoitteiden toteutumista. Suomen eläintautitilanne on hyvä ja Eläintautien torjuntayhdistys tekee jatkuvasti töitä hyvän tilanteen säilyttämiseksi. Suomessa ei sallita hormonien käyttöä maidontuotannon edistämiseen. Salmonellan valvontaohjelma, eläinten terveydenhuoltosuunnitelmat ja terveydenhuoltokäynnit sekä eläinten terveydenhuoltotietojen hallinta Nasevan avulla toteuttavat myös laatuohjelmaa. Valiomaidon laatuohjelma tukee kansallisen elintarviketalouden laatustrategian toteutumista Valiolainen maidon laatujärjestelmä

10 Taustaa Valiotuotteiden markkinoinnille Valio on ns. talobrändi*), koska sekä yrityksen nimi että sen päätuotteet ovat Valio-nimiset. Valio on nimensä mukaisesti aina keskittynyt parhaan laadun tuottamiseen. Vuosien mittaan sille on muodostunut vahva yrityskulttuuri. Valio on puhtaan suomalaisen maidon ja parhaiden meijerituotteiden käsite. Valio on täysipainoisen elämän edistäjä luomalla hyvää oloa, iloa ja makunautintoja. Näin haluamme kuluttajan Valio-nimiset tuotteet mieltävän. Aito ja huolehtiva Valio on perusmaitovalmisteiden brändi (mm. maidot, piimät, voi, viili, edam- ja emmentaljuustot). Valio brändi vastaa tuotteillaan jokapäiväiseen hyvinvointiin ja perusterveellisyyteen. Tuotteiden tuoreus, joka pitää sisällään Valio tuotteiden laatuketjun hallinnan maitotilalta kaupan hyllylle, korostuu. Katkeamaton kylmäketju ja pakkausten päiväleimat takaavat tuotteet kuluttajalle tuoreena joka päivä. Tuoreus tarkoittaa myös aidon makuisia, mahdollisimman lisäaineettomia ja puhtaita maitovalmisteita. Edelläkävijä ja terveystietoinen Valio brändi on takuu uusille, innovatiivisille tuotteille. Terveysvaikutteiset maitovalmisteet kuten Valio Gefilus tuotteet ja Valio OLO tuotteet antavat lisäarvoa ja kilpailuvoimaa Valio brändille ja emobrändi taas tuttua ja turvallista laatua uusille tulokkaille. Menestyvä brändi elää ajassa ja vastaa kehittymällä tulevaisuuden haasteisiin. Nautinnollinen ja hyväntuulinen Valio brändi haluaa tuotteillaan vastata myös nautinnollisuuteen, oli se sitten kohtuullista arjesta irtautumista tai tosi herkuttelua. Vaihtelunhalu ja yksilöllisyys korostuvat tänä päivänä, mikä huomioidaan myös tuotteiden ja brändien kehittämisessä. Turvallinen Kansainvälisessä elintarvikekaupassa ovat tuotteiden turvallisuus ja ns. eettiset asiat, lähinnä eläinten hyvinvointi ja ympäristöriskit, nousseet julkiseen keskusteluun. Valio brändin eettisen lisäarvon rakentaminen aloitettiin jo vuosia sitten ja uskomme sen antavan kilpailuetua. Tuottajien ja alkutuotannon neuvonnan yhteisellä Valiomaidon laatuohjelmalla on keskeinen rooli rakennettaessa uskottavaa eettistä Valio kuvaa. Valion arvo on vastuu hyvinvoinnista, joka tarkoittaa paitsi vastuuta oman työn laadusta ja tuloksesta, myös vastuuta ihmisten, ympäristön ja eläinten hyvinvoinnista. Tällä arvopohjalla Valio brändi elää ja vahvistuu kasvavien kansainvälisten haasteiden kentässä. *) Brändi tarkoittaa yrityksen tai tavaramerkin ympärille muodostunutta positiivista mainetta. Brändin arvo muodostuu nimen tai logon tunnettuudesta, asiakkaiden merkkiuskollisuudesta, brändin mukanaan tuomasta laadun tunteesta ja brändiin liitetyistä mielikuvista. 4. Valiolainen maidon laatujärjestelmä 13

11 Laatujärjestelmän kuvaus Valiomaidon laatujärjestelmän tavoitteena on varmistaa maidon hyvä laatu koko tuotantoketjussa maitotilalta teollisuuteen ja näin taata tuotteiden turvallisuus. Yksi tärkeimmistä tehtävistä on pysäyttää huonolaatuisen tuotteen matka tuotantoketjussa. Toinen tärkeä tavoite on toimintojen kehittäminen, joka osaltaan parantaa toiminnan kannattavuutta ja ottaa entistä enemmän huomioon mm. eettiset ja ympäristönäkökohdat. Laatujärjestelmän ytimenä on riskitekijöiden/-kohtien kartoitus ja hallinta. Laatukäsikirjan toiminta- ja työohjeet on tehty tätä hallintaa varten. Maidon alkutuotannossa, keräilyssä ja maidon jatkojalostuksessa riskienhallinta tarkoittaa seuraavaa Selvitetään ne riskikohdat, missä maidon laatu voi huonontua. Tarkastelu alkaa maidontuotantotiloilta, siellä käytetyistä rehuista, eläinten terveydestä ja ruokinnasta jatkuen lypsyyn, maidonkäsittelyvälineiden pesuun ja maidon jäähdytykseen. Osuuskunnan laatujärjestelmä käsittää kaikki osuuskunnan toiminnot ja keräilykuljetukset, meijerin laatujärjestelmä maitotuotteiden valmistusprosessit ja jakelukuljetukset päättyen kauppaan Päätetään siitä, kuka vastaa mistäkin työvaiheesta, millä tavalla työ tehdään ja miten asiat kirjataan muistiin. Erityisesti sovitaan vastuista eri työvaiheiden raja-alueilla. Maidon siirtyminen tilasäiliöstä keräilyautoon on tyypillinen raja-alue, jossa on sovittava mistä vastaa tuottaja ja mistä keräilyauton kuljettaja Sovitaan menettelystä poikkeavissa tilanteissa. Poikkeavien tilanteiden hallintaan laaditaan selkeät työohjeet Laatujärjestelmään kuuluvat olennaisena osana sopimukset. Osuuskunta solmii laatusopimukset niiden tahojen kanssa, mitkä koskettavat maidontuotantoa ja palveluita tuottajille Sovitaan, miten ja kenelle ilmoitetaan analysointituloksista, mukaan lukien poikkeamat, ja miten tuloksia käytetään laatuvirheiden ennaltaehkäisyyn Tämä käsikirja on yksi osa Valiomaidon laatujärjestelmää. Siihen on koottu kirjalliseen muotoon kaikki tärkeät maidontuotantoa koskevat asiat. Laatukäsikirjassa on asiat ryhmitelty eri tasoihin, jotka ilmenevät ylätunnisteessa olevasta tunnuksesta. Laatukäsikirjan tulee olla tilan kaikkien työntekijöiden käytössä (esim. lomittajat) Valiolainen maidon laatujärjestelmä

12 Maidontuotannon toiminta-ajatus, maitotilan laatuperiaatteet ja vastuut Maidontuotannon toiminta-ajatus Maidontuotannon tarkoitus on tuottaa taloudellisesti hyvää maitoa, josta voidaan jalostaa korkealaatuisia maitotuotteita. Tuotteiden on täytettävä annettujen säännösten lisäksi asiakkaiden toiveet niin laadun kuin muidenkin ominaisuuksiensa osalta. Maitotilan laatuperiaatteet Tilalta luovutettavan maitoerän tulee täyttää voimassa olevat vaatimukset, jotka perustuvat EU:n ja kansalliseen hygienialainsäädäntöön sekä valiolaisiin vaatimuksiin Tila ilmoittaa heti osuuskunnan edustajalle maidon laatua uhkaavista tekijöistä. Virheellistä erää ei saa lähettää tilalta meijeriin. Asia dokumentoidaan Tila noudattaa laatujärjestelmään liittyviä osuuskunnan tai sen edustajan hyväksymiä tuotantomenetelmiä ja tuotanto-olosuhteita koskevia ohjeita Maitotila ylläpitää laatukäsikirjaa vähintään osuuskunnan toimittaman aineiston mukaisessa laajuudessa Jokainen on vastuussa oman työnsä laadusta eikä tätä vastuuta voi siirtää kenellekään toiselle osapuolelle Mitään virheitä ei saa pitää normaaleina Laadunvalvonta ja ylläpito kuuluvat koko tuotantoketjulle Yhteistyö on toimintaperiaatteemme Vastuut Maitotilayrittäjän ja osuuskunnan vastuualueet on kirjattu maidontuottajan ja osuuskunnan väliseen laatusopimukseen. 4. Valiolainen maidon laatujärjestelmä 15

13 Valiolaisten maitotilojen laatutyön arvioinnit Valiolaisena tavoitteena on, että maidon ja maitotuotteiden teknisen laadun lisäksi asiakkaiden ja kuluttajien muutkin odotukset ja vaatimukset täyttyvät. Tavoitteiden toteuttamiseksi on ketjun jokainen vaihe (maidontuotanto keräily jalostus myynti) kuvattu ja ohjeistettu ja toiminnan toteutumista arvioidaan kaikissa vaiheissa. Laatu- ja toimintajärjestelmien perustana ovat ISO 9001 ja standardit, joskin standardinmukaisuuteen ei ole pyritty ketjun alkupäässä, vaan niitä on hyödynnetty soveltuvin osin. Maidontuottajan panos laatuketjussa on erittäin tärkeä, sillä tilalla aikaansaatu laatu on ainutkertaista - sitä ei voida parantaa ketjun seuraavissa lenkeissä. Valioryhmässä on määritelty maitotilan laatutyön kehittämistyön malliksi ns. laatuportaat. Laatuportaikko rakentuu niin, että tuottajat voivat kehittää omaa tilaansa omien kykyjensä ja resurssiensa mukaan. VALIO MAITOTILAOPASTE LAATUSOPIMUSTASO LAATUJÄRJESTELMÄTASO 1 LAKITASO Laatukoulutus 5-10 vrk Yleiset lait ja asetukset Laatukoulutus 1-5 vrk Tilan työohjeet maitohygienia lypsy ja maidonkäsittely, eläinsuojelu Laatusopimus säilörehun valmistus ja ruokinta eläinlääkintä osuuskunnan kanssa Ohjeet poikkeamien hallintaan Viranomaisen valvontakäynnit eläinterveys Osuuskunnan jakama Suunnitelmallinen hygieniavaatimukset Maidon laatukäsikirja eläinterveydenhuolto ja sen ohjeiden noudattaminen täydentävät ehdot Hoidettu tilaympäristö Kirjanpito Salmonellavakuutus Laatujärjestelmän rakentaminen liiketoimintasuunnitelma tilan laatupolitiikka (työt kuvattu) jalostussuunnittelu ruokinnansuunnittelu VIRANOMAISVALVONTA LAATUSOPIMUS- ARVIOINTI OPASTEARVIOINTI ULKOPUOLISEN TEKEMÄ ARVIOINTI varjostetut kohdat ovat Maitotilaopasteen saannin edellytykset Valiolainen maidon laatujärjestelmä

14 Tilakohtainen laatutyö lähtee lainsäädännön tinkimättömästä noudattamisesta. Seuraavan portaan perustana on, että maidontuottaja ja maidon hankinnasta vastaava osuuskunta solmivat laatusopimuksen. Sopimuksessa määritetään osuuskunnan ja tuottajan velvollisuudet sekä mahdollisten poikkeamien seuraamukset. Jokaiselle maidontuottajalle on jaettu Maidon laatukäsikirja, josta löytyvät maidon tuotannon valiolaiset periaatteet ja hyvän tuotantotavan mukaiset työohjeet. Osuuskunnat järjestävät tuottajilleen laatukoulutusta, joka on tärkeä osa valiolaisen laatuketjun vahvistamista. Tunnustuksena hyvästä panostuksesta laatuun, eläinten hyvinvointiin ja tilan ympäristöön, maitotila voi saada erityiset kriteerit täytettyään VALIO Maitotila -opasteen. Opaste kertoo ohikulkijoille, että tilalla tuotetaan erinomaista laatumaitoa ja toimii siten osaltaan Valiomaidon markkinoijana. Laatusopimus- ja opastekriteerien toteutumisen arviointi Laatusopimusarviointi tehdään vuosittain vähintään 5 %:lla osuuskunnan tiloista. Arviointi voidaan toteuttaa neuvonnallisena laatuarviointikäyntinä tai tilan itsearvioinnin avulla. Tilalla on luonnollisesti velvollisuus jatkuvasti huolehtia näiden kriteerien toteutumisesta. Laatusopimus- ja opastearviointien tavoitteena on tilojen toimintojen kehittäminen ja parantaminen sekä laatutyön tason varmentaminen myös kuluttajan näkökulmasta. Laatutyön arviointikäynnit toteuttaa oman osuuskunnan neuvoja. Laatusopimusarvioinnissa käydään läpi lakisääteisten vaatimusten sekä laatusopimusehtojen toteutuminen tilan tuotannossa. Opastearvioinnissa keskitytään näiden lisäksi laatuportaikon Valio maitotilaopaste - tason kriteerien täyttymiseen. Tällöin huomioidaan erityisesti tilan ympäristönhoitoon liittyviä asiakokonaisuuksia ja eläinten terveydenhuoltoa. Arvioinnin yhteydessä kirjataan tilan tuotannossa havaitut puutteet sekä kehittämismahdollisuudet. Tilalle toimitetaan täytetty arviointilomake. Valion valmistamia tuotteita ostavat yritykset tekevät omaan laadunvarmistukseensa liittyviä asiakasarviointeja. Nämä arvioinnit kohdistuvat koko Valioryhmän maitoketjuun ja myös maitotiloille. Hankintaosuuskunta sopii näistä arvioinneista tilan kanssa. 4. Valiolainen maidon laatujärjestelmä 17

15 Tilan raakamaidon laatuvaatimukset Ominaisuus Tavoitearvo Hyväksymisraja Hylkäysraja Estoaine- negatiivinen negatiivinen + /antibioottijäämät Haju/ulkonäkö normaali normaali selvästi poikkeava Happoluku < 1,4 3,0 Lämpötila 4 C, ei saa olla jäätynyt 0-6 C > 10 C Jäätymispisteen alenema Somaattiset solut < kpl/ml Bakteerien pesäkemäärä Voihappobakteeri-itiöt * Määritetty MPN-menetelmällä -0,520 C -0,512-0,560 C vesilisäys 3:n kk geom. ka kpl/ml < kpl/ml 2:n kk geom. ka kpl/ml toistuvat ylitykset toistuvat ylitykset < 1000 kpl/l * < 3500 kpl/l toistuvat ylitykset Maidosta ei saa poistaa eikä siihen saa lisätä mitään. Tilalta ei saa luovuttaa ominaisuuksiltaan hylättävää maitoa elintarvikkeiden valmistukseen (ks. hylkäysraja) eikä myöskään maitoa, jossa epäillään olevan haitallisia kemiallisten aineiden jäämiä. Jos lehmä lypsää alle 6 kg/vrk, ei maito enää sovellu laitettavaksi meijerimaidon joukkoon. Jos maito ei täytä laatuvaatimuksia (ks. hyväksymisraja), tuottajan on ryhdyttävä korjaaviin toimenpiteisiin. Maidontuottajalla on oltava tuotantomenetelmät, joilla hän varmistaa laatuvaatimusten täyttymisen. Ennaltaehkäisevät ja korjaavat toimenpiteet ovat laatukäsikirjan kohdassa 8 Valioryhmän laatimat työohjeet. Maidontuottajan tulee välittömästi ilmoittaa hankintaosuuskuntaan, jos tilasäiliössä oleva maito on jalostukseen kelpaamatonta (esim. estoainejäämä, aistinvarainen poikkeama, lämpötilapoikkeama ja vesilisäys). Tarttuvien tautien hallinnasta (mm. salmonella) ja maidon luovuttamisesta ko. tiloilta annetaan erityisohjeet. Säteilyvaaratilanteessa annetaan erilliset ohjeet maidon suojaamiseksi Maidon laatunormit, hinnoittelu ja tilitys

16 Ternimaito Ternimaitoa ei saa lähettää meijeriin, koska sitä ei voida koostumuksensa takia jalostaa meijeriprosesseissa. Valioryhmässä noudatetaan poikimisesta lukien 4 vuorokauden varoaikaa, jonka aikana lehmää on normaalisti lypsetty. Umpeenpanolääkityksen varoaikaa (yleensä 5 vrk) tulee noudattaa ja lääkityn lehmän maito on testattava Delvotestillä negatiiviseksi ennen meijerimaidon joukkoon lypsämistä. Umpeenpanotuubeja ei suositella käytettäväksi alle 8 viikkoa arvioidusta poikimapäivämäärästä jäämäriskien takia. Ennen poikimista lypsetty maito Jos hiehon tai lehmän lypsy aloitetaan ennen poikimista, noudatetaan myös 4 vuorokauden varoaikaa. Meijeriin lähetettävän maidon on oltava normaalin näköistä ja hajuista eikä siinä saa olla liikaa soluja. Umpeenmenevän lehmän maito. Haju- ja makuvirheet ovat yleisiä pienessä maidossa olevilla lehmillä. Pieni maitomäärä ( 6 kg) saattaa pilata koko tilasäiliössä olevan maidon tai jopa maitokuorman. Umpeenmenevän lehmän maito ei sovellu enää jalostettavaksi. 7. Maidon laatunormit, hinnoittelu ja tilitys 21

17 Tuottajamaidon hinnoittelu Maidon tuottajahintaa koskeva päätöksenteko Valio Oy ostaa raakamaidon hankintaosuuskunnilta Valio Oy:n hallitus määrittelee kuukausittain raakamaidon ennakkotilityshinnan, joka perustuu vuosibudjettiin ja markkinalähtöiseen tulosseurantaan. Lopullinen tuottajahinta määräytyy vuoden lopussa tiedossa olevan Valion taloudellisen tuloksen perusteella. Toimintaperiaatteensa mukaisesti ja hallituksen päätöksellä Valio ohjaa osan tuloksestaan osuuskunnille raakamaitolitrakohtaisena jälkitilinä. Lisäksi Valio Oy:n omistajaosuuskunnille maksetaan osa tuloksesta osinkona. Hankintaosuuskunta ostaa tuottajamaidon maidontuottajalta Hankintaosuuskunnan hallitus tekee päätökset oman osuuskuntansa tuottajamaidon hinnoittelusta, joten jäljempänä esitetyt koostumus- ja laatuhinnoittelu voivat poiketa osuuskuntakohtaisesti. Hankintaosuuskuntien hallitukset päättävät oman osuuskuntansa tuottajamaidon ennakkotilityshinnasta. Tilivuodelta maksettava jälkitili perustuu osuuskunnan tuloskehitykseen ja Valion osuuskunnille maksamaan jälkitiliin. Tuottajalle maksettava maidon kuukausihinta määräytyy maidon määrän, laadun ja koostumuksen perusteella. Lisäksi kuukausihintaan vaikuttavat laatusopimukseen perustuva tilan laatutyö ja mahdolliset muut laatupoikkeamat sekä niistä johtuvat vastaanoton keskeyttämiset. Tuottajamaidon hinnan muodostuminen Maidon hinta muodostuu seuraavista tekijöistä: - perushinta - valkuaiskorjaus - rasvakorjaus - laatuvähennys - laatusopimusvähennys - luomulisä Maidon laatunormit, hinnoittelu ja tilitys

18 Maidon perushinta = E-luokkaisen, rasva- ja valkuaispitoisuudeltaan normimaidon hinta, joka sisältää myös laatusopimuslisän. Normimaidon rasvapitoisuus on 4,3 % ja valkuaispitoisuus 3,3 %. Valkuais- ja rasvakorjaus Jos tuottajamaidon rasva- tai valkuaispitoisuus ylittää normimaidon pitoisuudet, korjataan maidon tilityshintaa ylöspäin eli hinta nousee. Normimaidon pitoisuuksien alittuessa tilityshintaa korjataan alaspäin eli hinta laskee. Rasvakymmenyksen arvo on 0,25 snt/l ja valkuaiskymmenyksen arvo on 0,70 snt/l. Maidon laatu ja laatusopimusvähennys I-luokkaisen maidon laatuvähennys on -2 snt/l II-luokkaisen maidon laatuvähennys on -32 snt/l Jos tilalla ei ole maidon laatusopimusta tai sen ehdot eivät täyty, alenee maidon hinta -0,5 snt/l. Maidon laatuluokitteluperusteet on kuvattu seuraavalla sivulla. Kausilisä tai -vähennys Vuonna 2015 kausiosaa ei makseta. Esimerkkejä maidon hinnoittelusta, hinta snt/litra Esimerkki 1: valkuainen 3,52 %, rasva 4,26 %, laatu E lk perushinta 40,30 E-luokan normimaidon hinta, joka sisältää laatusopimuslisän kausilisä/vähennys 0,00 valkuaiskorjaus 1,54 tuottajamaidon valkuainen = 3,52 (3,52 3,3) / 0,1 x 0,70 rasvakorjaus -0,10 tuottajamaidon rasva = 4,26 (4,26 4,3) / 0,1 x 0,25 laatuvähennys 0,00 maito E-luokkaa laatusopimus 0,00 laatusopimus on ja sen ehdot täyttyvät tilityshinta 41,74 Esimerkki 2: valkuainen 3,44 %, rasva 4,59 % ja laatu I lk perushinta 40,30 E-luokan normimaidon hinta, joka sisältää laatusopimuslisän kausilisä/vähennys 0,00 valkuaiskorjaus 0,98 tuottajamaidon valkuainen = 3,44 (3,44 3,3)/0,1 x 0,70 rasvakorjaus 0,73 tuottajamaidon rasva = 4,59 (4,59 4,3)/0,1 x 0,25 laatuvähennys -2,00 maito I-luokkaa, ei laatusop.lisää -0,50 laatusopimuslisän ehdot eivät täyty (maidon laatu I-luokkaa) tilityshinta 39,51 Maidon analysointi hinnoittelua varten Maidon hinnoittelunäytteet otetaan aluelaboratorion laatiman näytteenottosuunnitelman mukaisesti jokaisen tilan maidosta yleensä kolme kertaa kuukaudessa. Jos näytteitä ei ole pystytty ottamaan tai analysoimaan suunnitelman mukaisesti, laatuluokan laskennassa on kyseisellä jaksolla vähemmän tuloksia. Suunnitelman mukaisia hinnoittelunäytteitä voi olla myös enemmän kuin kolme kuukaudessa: kaikki tulokset huomioidaan solu- ja bakteerikeskiarvon laskennassa. Hinnoittelunäytteiden lisäksi keräilykuljettaja ottaa jokaisella hakukerralla maitonäytteen antibioottitestiä varten Maidon laatunormit, hinnoittelu ja tilitys

19 Maidon valkuainen ja rasva Valkuais- ja rasvakorjauksen perusteena on kuuden viimeisimmän hinnoittelunäytteen rasva- ja valkuaistulosten aritmeettinen keskiarvo Maidon laatuluokittelu Maidon laatuluokka määräytyy jäljempänä esiteltyjen tekijöiden perusteella. Laatuluokka määräytyy aina huonoimman ominaisuuden luokan mukaan. Maidon laatuluokittelu: bakteerit ja solut Bakteerien pesäkemäärä lasketaan ja luokitellaan kahden viimeisimmän kuukauden kaikkien hinnoittelunäytteiden bakteeritulosten liukuvana geometrisena keskiarvona Soluluku lasketaan ja luokitellaan vastaavasti kolmen viimeisimmän kuukauden kaikkien hinnoittelunäytteiden solutulosten liukuvana geometrisena keskiarvona Luokka Bakteerien pesäkemäärä, kahden kuukauden geom. ka Somaattiset solut kolmen kuukauden geom. ka E alle alle I II yli yli Esimerkki maidon laatuluokan määräytymisestä Näytteenottopäivä Soluluku Bakteerit (4) (7) (9) syyskuun maitotilissä laatuluokka: E lk 9 tuloksen geometrinen keskiarvo solut kpl/ml 6 tuloksen geometrinen keskiarvo bakteerit kpl/ml Muut maidon laatuluokkaan vaikuttavat tekijät Jos tilalta vastaanotettu maitoerä aiheuttaa kuormalaatupoikkeaman ja koko maitoerä hylätään, maito hinnoitellaan I-luokkaan ko. kuukaudelta. Jos tilan maidon on todettu sisältävän antibioottijäämiä tai maidossa on todettu vesilisäys, maito hinnoitellaan I-luokkaan ko. kuukaudelta. Haju- ja makuvirheen, korkean VHBI-pitoisuuden tai muun kuormalaatupoikkeaman aiheuttama vastaanoton keskeytys pudottaa ko. kuukauden maidon laadun I-luokkaan Maidon laatunormit, hinnoittelu ja tilitys

20 Tilalta osuuskuntaan ilmoitettavat asiat Poikkeamailmoitukset Maidon laatua koskevat ja muut nopeaa toimintaa edellyttävät poikkeamat ilmoitetaan välittömästi puhelimitse keräilykuljettajalle. Lisäksi ota yhteyttä hankintaosuuskunnan neuvojaan (ks. ohje Maidon laatutyö (8A) ja tarvittaessa kunnaneläinlääkäriin. Epäselvissä tapauksissa maitoa ei anneta maitoautoon, ennen kuin maidon jalostuskelpoisuus on varmistettu. Ilmoitus on tehtävä ainakin seuraavissa tapauksissa: Maidon laatupoikkeamat mm. antibioottimaito, lämpimät maidot, vesimaidot, jäätyneet maidot, aistinvaraisesti poikkeavat maidot (ks. ohje 7.6 Poikkeavan maitoerän korvauskäytäntö) Eläinten terveyteen liittyvät asiat. Jos tilalla on epäily tarttuvasta taudista mm. salmonella, EHEC tai Listeria. Ilmoita myös esim. virusripulista ja nautojen tarttuvista hengitystiesairauksista (BRSV). Ilmoita tapauksista myös kunnaneläinlääkärille Jos maidossa epäillään olevan haitallisia tai myrkyllisiä aineita. Ilmoitus myös kunnaneläinlääkärille Maidon tuotannossa tapahtuvat muutokset Maidon keräilyyn liittyvät poikkeavat tilanteet (tie poikki tms.) ilmoitetaan puhelimitse keräilykuljettajalle Tuotantomäärässä tapahtuvat muutokset tai tuotannon keskeytys ilmoitetaan tuotantoneuvojalle tai maidontilittäjälle Tilalla otetaan käyttöön automaattinen lypsyjärjestelmä, jolloin ilmoitus tulee tehdä tuotantoneuvojalle 6 kk ennen käyttöönottoa, mutta viimeistään 1 kk ennen käyttöönottoa ja lisäksi on ilmoitettava lypsyn aloituspäivä Ilmoitus muutoksista jäsenasioissa Ota yhteys maidontilitykseen tai tuotantoneuvojaan viimeistään 1,5 kk ennen muutoksen toteuttamista: Maidontilitykseen toimitetaan pankkiyhteystiedot kirjallisesti kaikkien asianomaisten allekirjoittamana, jos pankkiyhteystiedot muuttuvat Tilalla on sukupolvenvaihdos, yhtymämuutos tms. uusi järjestely tilan omistuksessa. Uusi/sukupolvenvaihdoksessa aloittava tuottaja tekee kirjallisen ilmoituksen hankintaosuuskunnan jäseneksi pyrkimisestä Tuottaja lopettaa maidontuotannon. Maidontuotannon lopettamisesta riittää ilmoitus tuotantoneuvojalle ja maidontilittäjälle. Eroilmoitus tehdään kirjallisesti, lomakkeen saa maidontilityksestä. Sukupolvenvaihdoksessa osuuskunnan jäsenosuudet voi irtisanoa tai siirtää uudelle omistajalle Tuottaja siirtyy toisesta osuuskunnasta. Neuvottelu muutoksesta on tehtävä osuuskunnan edustajan kanssa. Osuuskunnan vaihdosta suunnittelevan suositellaan neuvoteltavan asiasta toimitusjohtajan kanssa ennen päätöksen tekemistä 7. Maidon laatunormit, hinnoittelu ja tilitys 25

21 Maitonäyteohjeet Maidontuottaja voi itse ottaa lehmäkohtaisia näytteitä (solut, antibioottijäämät, progesteroni, utaretulehdus) tai tilasäiliömaitonäytteitä (solut, bakteerit, antibioottijäämät) ja lähettää ne aluelaboratorioon analysoitavaksi. Näytteenotossa käytetään vain kyseessä olevalle näytteelle tarkoitettuja pikareita tai putkia. Näytteet on merkittävä hyvin ja mukaan on aina liitettävä huolellisesti täytetty saate. Kaikkia näytteenottotarvikkeita ja saatteita saa maidonkeräilyautosta ja tuottajapalvelupisteistä. Saatteet voi tulostaa myös Valmasta Aluelaboratorio -kohdasta. Näytteet lähetetään Seinäjoen aluelaboratorioon maidonkeräilyauton mukana. Maidontuottaja voi myös tilata tilasäiliömaitonäytteitä Valman kautta kohdasta Analyysit Näytetilaus. Näytteet ottaa maidonkeräilyauton kuljettaja ja niistä analysoidaan maidon koostumus ja laatu. Tarkat näytteiden tilausohjeet ovat Valmassa. Kaikki analyysitulokset ovat nopeimmin luettavissa Valmasta kohdasta Analyysit. Maidontuottaja voi lisäksi valita matkapuhelinhälytyksen tuloksen saapumisesta. Aluelaboratorio voi lähettää tulokset tilalle myös kirjallisesti. Maitonäyte koostumus-, solu-, bakteeri- tai antibioottijäämäanalyysiä varten Näytteenotto Näytteet otetaan 30 ml:n maitonäytepikareihin. Älä käytä utaretulehdus- tai hormoninäyteputkia. Näyte otetaan mahdollisimman lähellä maidon keräilyä. Maito sekoitetaan huolellisesti ennen näytteenottoa. Bakteerimääritystä varten näyte on otettava mahdollisimman puhtaasti. Kaikki näytteet säilytetään kylmässä. Näytteen merkitseminen ja lähettäminen Näytepikarin kylkeen tai tyhjään tarraan kirjoitetaan veteen liukenemattomalla tussilla selvällä käsialalla osuuskunta- ja tuottajanumerot (HUOM! Vanhoja tuotosseurantatarroja ei saa käyttää!). Jos samalla kertaa lähetetään useita näytteitä, merkitään lisäksi juokseva numero tai muu merkki näytteiden erottamiseksi toisistaan. Tunnistetietoja ei saa tehdä purkin kanteen. Näytteet ja täytetty saatelomake pannaan muovipussiin ja lähetetään maidonkeräilyauton mukana laboratorioon. Utaretulehdus- ja hormoninäytteiden lähetyskuoria tai tuotosseurantanäytteiden laatikoita ei saa käyttää otsakkeessa mainittujen näytteiden lähettämiseen Maidon laatunormit, hinnoittelu ja tilitys

22 Progesteroni ja utaretulehdusnäytteet Progesteroninäytteet otetaan progesteroninäyteputkeen (säilöntäaine) ja utaretulehdusnäytteet otetaan steriiliin utaretulehdusnäyteputkeen. Kaikkien näytteiden mukaan liitetään huolellisesti täytetty saatelomake. Näytteenotto-ohjeet ovat laatukäsikirjan liitteenä ja saatelomakkeita saa Valmasta ja mahdollisesti myös maitoautosta. Seinäjoen laboratorion yhteystiedot: Laboratorio Puhelinnumerot Työaika Maitolaboratorio arkisin klo 6 22, lauantai klo 6-14 Utaretulehduslaboratorio arkisin klo 6 22, lauantai klo 6-14 Rehulaboratorio arkisin klo Maidon laatunormit, hinnoittelu ja tilitys 25

23 Maidon vastaanottoperiaatteet ja keskeyttämisperusteet Maidon vastaanottoperiaatteet Maito noudetaan tiloilta joka toinen päivä. Tähän periaatteeseen sallitaan seuraavat poikkeukset: Vain erittäin perustellusta syystä voidaan maito tilapäisesti noutaa tilalta useammin kuin joka toinen päivä tilasäiliön vaihdon yhteydessä ilman lisämaksua. Jatkuvasta liian pienen tilasäiliön takia maidon joka päivä noutamisesta veloitetaan tuottajalta todellisten kustannusten mukainen maksu, kuitenkin vähintään 10 /hakukerta. Poikkeuksellisten keliolosuhteiden vuoksi voidaan maito tilapäisesti noutaa tilalta harvemmin kuin joka toinen päivä. Tapauskohtaisesti on aina harkittava, voidaanko näin menetellä. Erityisesti on huomioitava maidon bakteriologinen laatu (=tilan raakamaidon laatuhistoria) eli maidon on täytettävä E- luokan laatuvaatimukset, jotta vanhaa maitoa voidaan ottaa vastaa. Lisäksi on varmistettava, että tilasäiliöön ja maidonkeräilyautoon mahtuu ylimääräisten lypsykertojen maidot. Maito on pyrittävä poikkeusoloissakin noutamaan mahdollisimman pian, kuitenkin siten, että ensimmäisestä lypsystä ei ole kulunut yli neljä vuorokautta. Tilan maidonkeräilyolosuhteista johtuva noutamatta jätetty maitoerä on maidontuottajan vastuulla eikä sen noutamiseksi tehdä jälkikäteen erityisjärjestelyitä. Maidonkeräilyolosuhteista on kerrottu kohdassa 8.F3. Maidon vastaanoton keskeyttäminen Maidon vastaanotto voidaan keskeyttää määräajaksi, mikäli tilan maidontuotanto ei ole lainsäädännön tai Valioryhmän/osuuskunnan määrittelemien hyvien toimintatapojen mukaista. Keskeytyksen pituus määritellään tapauskohtaisesti. Maidon laatuun liittyvissä ongelmissa määräaikainen keskeyttäminen voidaan toimeenpanna analysointitulosten perusteella. Keskeyttäminen on mahdollinen jo toisen II-luokan analysointituloksen jälkeen. Muita keskeyttämispäätöksiä edeltää aina tila-arviointi Maidon laatunormit, hinnoittelu ja tilitys

24 Keskeyttämisperusteet Kuvatut keskeyttämisperusteet ovat Valioryhmän vähimmäistaso, josta yksittäiset osuuskunnat voivat poiketa soveltamalla tiukempia säännöksiä. Maidon laadusta ja määrästä johtuvat keskeyttämisperusteet Peruste Somaattisten solujen määrä tilan raakamaidossa Bakteerien pesäkemäärä tilan raakamaidossa Todettu estoaine- eli antibioottijäämä tilan raakamaidosta Raakamaidon poikkeava jäätymispiste Poikkeava haju ja/tai maku tilan raakamaidossa Korkea voihappobakteeri-itiöiden määrä tilan raakamaidossa Tilakohtainen maitomäärä Maidossa haitallisia jäämiä Tarkennus tai toimenpide 3 kuukauden geometrinen keskiarvo toisen kerran peräkkäin II-luokkaan tai aiheuttaa toistuvan kuormalaatupoikkeaman. Kuormalaatupoikkeaman vuoksi tehty vastaanoton keskeytys aiheuttaa I-luokan laatupidätyksen. 2 kuukauden geometrinen keskiarvo toisen kerran peräkkäin II-luokkaan tai aiheuttaa toistuvan kuormalaatupoikkeaman. Kuormalaatupoikkeaman vuoksi tehty vastaanoton keskeytys aiheuttaa I-luokan laatupidätyksen. Määräaikainen keskeytys, kunnes tilan maidosta saadaan negatiivinen tulos. Todettu jäämä aiheuttaa I-luokan laatupidätyksen. Todettu toistuva vesilisäys on keskeyttämisperuste. Kuormalaatupoikkeaman vuoksi tehty vastaanoton keskeytys aiheuttaa I-luokan laatupidätyksen. Aiheuttaa toistuvan kuormalaatupoikkeaman. Vastaanoton keskeytys aiheuttaa I-luokan laatupidätyksen. Jos tilan maito pilaa kuorman laadun niin, että maitoa ei voida käyttää jalostukseen, maidon vastaanotto keskeytetään. Vastaanoton keskeytys aiheuttaa I-luokan laatupidätyksen. Kun tilalta vastaanotettava maitomäärä on < 100 litraa / noutokerta. Määräaikainen keskeytys, kunnes tilan maito on todettu puhtaaksi. 7. Maidon laatunormit, hinnoittelu ja tilitys 29

25 Eläinten hyvinvointiin ja terveyteen liittyvät keskeyttämisperusteet Eläinten hyvinvoinnin perusteella maidon vastaanotto keskeytetään yhteistyössä tilan valvontaviranomaisen eli virkaeläinlääkärin kanssa. Peruste Eläinten ravinnonpuute Ahtaus Eläinten/eläintilojen merkittävä likaisuus Lehmien lypsämättömyys/eläinten heitteillejättö Navettaolosuhteiden tekninen kunto Tilalla on todettu vakava eläintauti Tarkennus/ Toimenpide Kun karjan arvioitu keskituotos on alle 7000 kg tai tilasäiliömaidon urea-arvot ovat toistuvasti 10 mg/100 ml ja/tai valkuaispitoisuus 3,2 % tai juomaveden puute. Kuntoluokituksen avulla voidaan tilanne arvioida tarkemmin. Määräaikainen keskeytys, kunnes tila täyttää eläinsuojelusäädösten vaatimukset. Määräaikainen keskeytys, kunnes tila täyttää eläinsuojelusäädösten vaatimukset. Määräaikainen keskeytys, kunnes tila täyttää eläinsuojelusäädösten vaatimukset. Määräaikainen keskeytys, kunnes navettaolosuhteet ovat kunnossa. Määräaikainen keskeytys, kunnes virkaeläinlääkäri antaa luvan maidon lähettämiselle. Keräilyolosuhteet Peruste Maitohuoneen ja sen edustan epäsiisteys Tiestön ja maidonkeräilyauton kääntöpaikan huono kunto Keräilyn ja neuvonnan työturvallisuus: eläimet (esim. vihaiset koirat), rakenteet, uhkaava käyttäytyminen Tarkennus/ Toimenpide Määräaikainen keskeytys, kunnes olosuhteet ovat kunnossa. Määräaikainen keskeytys, kunnes olosuhteet ovat kunnossa. Määräaikainen keskeytys, kunnes olosuhteet ovat kunnossa Maidon laatunormit, hinnoittelu ja tilitys

26 Poikkeavan maitoerän korvauskäytäntö Tilalle jätetyn poikkeavan maitoerän hinnoitteluohje Valioryhmän suositus Poikkeavasta maitoerästä voidaan korvata puolet tilalle jätetyn maitoerän arvosta ns. hävittämiskorvauksena edellyttäen, ettei korvausta ole maksettu jo aiemmin samana kalenterivuonna. Tilan tulee aina ilmoittaa poikkeavasta maitoerästä etukäteen ennen keräilyä kuljettajalle tai neuvojalle. Kuljettajan vastaanottotarkastuksessa havaitsemista poikkeamista ei korvausta suoriteta. Korvaus voidaan maksaa kuorman laatua vaarantavista poikkeamista, mm. antibioottimaito lämpimät maidot vesimaidot ja pesuvesimaidot jäätyneet maidot aistinvaraisesti poikkeavat maidot (haju- ja makuvirheet, poikkeava ulkonäkö, esim. verinen maito) Tilalle jätetty poikkeava maitoerä on aina poistettava tilasäiliöstä ennen seuraavaa lypsykertaa. Vastaanotetun poikkeavan maitoerän korvausvastuu Periaate Maidontuottajan velvollisuutena on huolehtia siitä, että tilalta luovutettavaksi tarkoitettu maitoerä täyttää voimassa olevat maidon laatuvaatimukset sekä ilmoittaa ajoissa osuuskunnan edustajalle havaitsemistaan maidon laatua heikentävistä tekijöistä. Mikäli maidontuottaja laiminlyö velvollisuutensa ja aiheuttaa kuljetuserän laatupoikkeaman, minkä johdosta jalostava laitos ei ota maitoerää jalostukseen, maidontuottajalta peritään rahallinen korvaus aiheutuneesta vahingosta. Korvauskäytäntö 1. Laatupoikkeaman aiheuttaneesta maitoerästä ei makseta mitään. 2. Tilalta laskutettavan korvauksen suuruus määräytyy huonolaatuisen maidon kuljetuserässä (nuppi) pilaaman maidon arvon ja aiheutuneiden keräilykustannusten perusteella Lisäksi laskutetaan maidon hävittämiskustannukset, mikäli maitoerä on toimitettu bioenergia- tai ongelmajätelaitokselle. 7. Maidon laatunormit, hinnoittelu ja tilitys 29

27 Laskettaessa maidon arvoa pilaantuneesta maitomäärästä vähennetään tilan ko. päivän maitomäärä. Maidontilittäjä käyttää maidon arvon laskennassa HOSK:n ko. kuukauden keskimääräistä hintaa. Keräilykustannusten ja hävittämiskustannusten laskennassa käytetään keräilyautossa (nuppi) pilalle menneen maidon määrää. Tuottajalta laskutettava korvaus (lisätään alv 14 %) Laskutettavan korvauksen suuruus määräytyy huonolaatuisen maitoerän (nuppi) pilaaman maidon arvon sekä aiheutuneiden keräilykustannusten ja tarvittaessa maidon hävittämiskustannusten perusteella. Korvattavan maitomäärän yläraja on keräilyautossa (nuppi) pilalle mennyt maito (maitomäärästä vähennetään tilan ko. päivän maitomäärä). Keräilykustannusten ja hävittämiskustannusten laskennassa käytetään litroina keräilyautossa (nuppi) pilalle menneen maidon määrää, huomioidaan myös vesityönnöt. määrä euroa/yks. yhteensä Maidon arvo (kuorman arvo) vastaanotettu määrä litraa xxxx l vähennetään tuottajan määrä -xxxx l Maidon arvo (kuorman arvo) = litra x osuuskunnan kk:n keskihinta xxxx l x,xxxx xxxx Maidon keräilykustannukset (v keskimääräinen kustannus 2,48 snt/l) vastaanotettu määrä, litraa xxxx l 0,0248 xxxx Maidon hävittämiskustannukset: joko Bioenergia (Biovakka, v keskimääräinen kustannus 5,97 snt/l) xxxx l 0,0597 xxxx tai Ekokem (v keskimääräinen kustannus 10,68 snt/l + 13 eur/punnitus) xxxx l 0,1068 xxxx Ekokem laskuttaa lisäksi punnitutuksesta 13,00 euroa/erä erä/kpl 13,0000 xxxx Siirtokuljetuskustannukset edellisistä (Biovakka/Ekokem, v keskimääräinen kustannus 5,30 snt/l) xxxx l 0,0530 xxxx =Korvaus yhteensä xxxx 3. Perittävän korvauksen yläraja on osuuskunnan maitotilalle maidosta maksama keskimääräinen kuukausitilitys (edeltävän 3 kk:n keskiarvo). Korvaussumma on kuitenkin aina vähintään 1600 euroa, ei kuitenkaan enempää kuin vahingosta laskettu korvaus. 4. Jos antibioottijäämä ei aiheuta kuormapoikkeamaa, kyseisestä maitoerästä ei makseta mitään (= hinnoittelunäytteestä tai muusta tilasäiliöstä otetusta näytteestä on todettu jäämiä). 5. Todettu antibioottijäämä tai muu laatupoikkeama pudottaa E-luokkaisen tilan laatuhinnoittelun I-luokkaan Maidon laatunormit, hinnoittelu ja tilitys

28 Tuotantoneuvonta ja Valioryhmän työohjeet Valioryhmän Alkutuotannossa on kolme tiimiä, joissa sekä Valion että osuuskuntien asiantuntijat toimivat. Osuuskunnan tuotantoneuvonnan osa-alueet Osuuskunnan tuotantoneuvonnan tehtävänä on antaa tuottajille tietoa ja opastusta korkealaatuisen maitoraaka-aineen taloudelliseen tuottamiseen. Neuvonnassa huomioidaan eläinten ja ympäristön lakisääteiset ja eettiset tavoitteet. Maidon laatuneuvonta Laatuneuvonta seuraa maidon laatua tuotantotilalta jalostukseen ja toteuttaa laatupoikkeamiin kohdistuvia ennaltaehkäiseviä ja korjaavia toimenpiteitä. Maidonkäsittelyn ja -laitteiden opastus ja neuvonta Tavoitteena on, että maitotilalla olevat maidon käsittely- ja jäähdytyslaitteet toimivat oikein ja ovat oikein mitoitetut. Neuvonta opastaa laitteiden käytössä ja tekee tarvittaessa testauksia. Eläinten terveyteen ja hyvinvointiin liittyvä neuvonta Tavoitteena on opastaa ja olla tukena utareterveysongelmien selvittämisessä yhteistyössä eläinlääkäreiden kanssa. Tarvittaessa annetaan opastusta myös hedelmällisyyden, ruokinnan ja tarttuvien tautien hallinnassa. Neuvonta edistää tilojen eläinten hyvinvointi- ja terveydenhuoltotyötä yhteistyössä eläinlääkäreiden ja muiden sidosryhmien kanssa. Rehuntuotanto- ja ruokintaneuvonta Rehuntuotanto- ja ruokintaneuvontaa toteutetaan yhteistyössä sidosryhmien kanssa säilörehun valmistukseen, varastointiin, analysointiin ja ruokintaan liittyvissä ongelmissa. Vasikoiden ja nuorkarjan kasvatus Neuvonnan tehtävänä on opastaa vasikoiden hoitoon ja kasvatukseen liittyvissä asioissa sekä antaa neuvoja nuorkarjan, kasvatukseen kohdistuvissa kysymyksissä. Rakennus- ja ympäristöneuvonta Toiminnallista suunnittelua tehdään yhteistyössä sidosryhmien kanssa. Valioryhmän yhteiset työohjeet Työohjeet on laadittu keskeisimmiltä neuvonnan alueilta kaikkien valiolaisten maidontuottajien käyttöön Valioryhmän laatimat työohjeet

29 Tilojen, laitteiden ja eläinten puhtaanapito Kuivassa ja puhtaassa parressa lehmät pysyvät puhtaina ja terveinä. Lantaisista vetimistä kulkeutuu maitoon bakteereita ja voihappobakteeri-itiöitä, jotka aiheuttavat maidon laatuongelmia. Puhtaat parret edesauttavat lehmien puhtaana pysymistä helpottaen vedinten esikäsittelyä sekä perinteisessä että robottilypsyssä. Lantaiset parret lisäävät lehmien Koli-utaretulehdusriskiä, kun vetimien päät joutuvat kosketuksiin sonnan kanssa lehmän mennessä makuulle heti lypsyn jälkeen. Lantapaakut hautovat ihoa jolloin iho voi tulehtua (S. aureus - bakteerien kasvu). Hautunut iho on eläimelle hyvinvointiongelma. Parret puhdistetaan 4-6 kertaa päivässä ja kuivitetaan vähintään 2 kertaa päivässä. Kuiviketta käytetään n. 500 g/vrk/lehmä eli n. 3 cm kerros. Vinopetien lannanpoisto on tehtävä kaksi kertaa päivässä, ellei lanta valu pois itsestään. Vinopetien ja kestokuivikepetien kuivituksen on oltava riittävää. Kuivikkeet vaihdetaan parsissa päivittäin, koska bakteerikasvustot alkavat massiivisesti lisääntyä vanhoissa kuivikkeissa. Lehmien tulee päästä makaamaan puhtaaseen kuivitettuun parteen (makuualueelle). Tämä ennaltaehkäisee utaretulehduksia ja pitää lehmien makuumukavuuden hyvänä. Kuivikkeen määrä riippuu makuuparren alustasta ja lannanpoistojärjestelmän toimintakyvystä. Kovalla ja hankaavalla maakuualustalla on käytettävä enemmän kuivikkeita. Mikäli kinnerhaavaumia syntyy kumimaton reunan hankaumina, on kuivitusta lisättävä. Kumimattopedit, joissa on pehmikekerros kumimaton alla, ovat erinomaisia parsinavettaan. Pihatoihin suositellaan petejä makuualustaksi. Kuivasiivous on normaalitilanteissa riittävä. Runsas veden käyttö tekee navetasta kostean, mikä edistää bakteerien kasvua. Parsien desinfektioaineita suositellaan lähinnä tautisaneerauksen yhteydessä. Navetassa on tehtävä perusteellinen vuosisiivous. Käytävät Pihattojen lantakäytävien puhtaus vaikuttaa ratkaisevasti parsien ja eläinten puhtauteen sekä sorkkaterveyteen. Sorkkasairaudet ovat kivuliaita ja pitkäkestoisia sekä aiheuttavat hyvinvointiongelmia ja taloudellisia tappioita. Pihattojen avokourut kolataan 4-12 kertaa päivässä ja ritiläpalkit puhdistetaan vähintään kahdesti päivässä. Lantakola ei saa kulkea ilman valvontaa sellaisen karsinan läpi, jossa on eläimiä, joilla on alle 6 viikkoa poikimiseen. Ruokintapöytä Ruokintapöytä tulee siivota ja jäterehu korjata pois vähintään kerran vuorokaudessa. Pöydän tyhjennys jäterehusta ja uuden säilörehun tarjoaminen lisää säilörehun syöntiä ja tuotosta sekä parantaa ruokinta- ja maitohygieniaa (VHBI). Heikkolaatuisen rehun ollessa kyseessä, suosittelemme ruokintapöydän puhdistusta vähintään kaksi kertaa vuorokaudessa itiöongelmien välttämiseksi 8. Valioryhmän laatimat työohjeet 35

30 Rehuvarastot Säilörehuvarastot puhdistetaan kerran vuodessa ennen uuden rehun säilöntää ja varmistetaan puristenesteen poispääsy ja varaston seinien tiiviys. Väkirehusiilot käytetään tyhjiksi kerran vuodessa, tarkistetaan ja puhdistetaan tarvittaessa. Ennen jokaista uutta täyttökertaa väkirehusiilojen tyhjentyminen ja puhtaus on tarkistettava. Suurten lämpötilan vaihteluiden vuoksi siilon seiniin kondensoituu helposti kosteutta. Kosteaan seinään tarttuvat helposti rehu, pöly ym. aineet. Ajan mittaan tällainen seinä luo hyvät kasvuedellytykset erilaisille mikrobeille. Rehusiilojen sisäpuhtaus onkin tärkeä rehuhygienian mittari. Poikima- ja sairaskarsinat Poikimakarsinat pestään ja tarvittaessa desinfioidaan jokaisen poikimisen välillä. Sairaskarsina pestään ja desinfioidaan sairastapauksen jälkeen. Runsas ja puhdas kuivitus lisätään, kun eläin on tulossa karsinaan. Kosteus lisää bakteerien kasvua pestyissä karsinoissa ja myös koko navetassa, joten päivittäinen normaalisiivous kannattaa tehdä pääasiassa kuivapuhdistuksena. Kuumavesipainepesurin käyttö on suositeltavinta vuosisiivouksen yhteydessä, jolloin pestään koko navetta. Yksilövasikkakarsinat Pikkuvasikoilla tulee olla kuiva, vedoton ja suhteellisen lämmin ( o C) makuupaikka. Vasikkakarsinoista poistetaan lanta ja lisätään puhtaita kuivikkeita päivittäin. Ennen uusien vasikoiden tuloa karsinat pestään ja tarvittaessa desinfioidaan (erityisesti sairastapausten jälkeen). Ryhmävasikkakarsinat (viimeistään 8 viikon ikäisestä eteenpäin) Ryhmävasikkakarsinoiden kiinteälattiainen osa siivotaan ja kuivitetaan 1-2 kertaa päivässä. Ruokintakäytävä siivotaan päivittäin. Betoniritiläpalkkikarsinat siivotaan tarvittaessa ja karsinoiden alustat siivotaan säännöllisesti, vähintään muutaman päivän välein. Nuorkarjatilat Karsinat siivotaan kuten ryhmävasikkakarsinat. Parret siivotaan ja kuivitetaan mieluiten kaksi kertaa päivässä. Laatukäsikirjan liite: Vasikoiden pitopaikan suositukset Valioryhmän laatimat työohjeet

31 Laitteiden, säiliöiden ja kuljetusvälineiden puhtaanapito Seosrehuruokinta Seosrehu on valmistettava lämpimänä aikana päivittäin ja talvella vähintään joka toinen päivä ja jaettava päivittäin. Lämpenemisen ehkäisemiseksi voidaan rehussa käyttää säilöntäainetta (happoa). Seosrehun valmistuslaitteiden ja kuljettimien puhtautta on tarkkailtava. Säilörehun säilönnällinen laatu määrää, miten usein rehujäämät puhdistetaan laitteista. Puhdistus on tehtävä kuitenkin kerran viikossa esimerkiksi ajamalla olkia laitteiston läpi. Eläinten puhtaanapito Eläinten harjaus Lehmät harjataan parsinavetoissa tarvittaessa, vähintään 1-4 viikon välein sisäruokintakaudella. Karjaharja kuuluu pihattojen varustukseen. Karvojen ajelu Lehmien karvat ajetaan 1-2 kertaa sisäruokintakaudella tai tarvittaessa. Utareiden karvat poistetaan säännöllisesti. Karvojen ajelu helpottaa eläinten puhtaana pysymistä, koska lanta ei tartu lyhyeen karvaan yhtä hyvin kuin pitkään. Eläinten pesu Eläinten vesipesua tulee harkita, koska pesu lisää navetan kosteutta ja siten bakteerien kasvua. Kuivapuhdistus eli harjaus on suositeltavin lehmien puhtaanapitotapa. Utareiden pesua vesisuihkulla ennen lypsyä ei suositella suuren koliutaretulehdus- ja voihappobakteeririskin vuoksi. Ilmanvaihdon toimivuus Ilmanvaihto mitoitetaan karjan tarpeiden mukaan. Ilmanvaihtolaitteet on huollettava säännöllisesti ja säädettävä ohjeiden mukaan. Yleisin syy huonoon ilmanvaihtoon on ilmanvaihdon alimitoitus (liian vähän ilman sisääntulo- tai ulosmenoaukkoja) ja/tai laitteiden huono puhdistus ja/tai niiden väärät säädöt. Kosteassa navetassa eläimet likaantuvat, sillä lika tarttuu hyvin kosteaan karvaan. Kuivitus Runsaalla kuivituksella on tärkeä merkitys eläinten terveydelle, erityisesti utareterveydelle ja puhtaudelle (ks. lehmien parret/makuualue). Haittaeläinten torjunta Kärpäset Kärpäset levittävät tarttuvia tauteja ja häiritsevät eläimiä sekä ihmisiä. Kärpäsiä torjutaan poistamalla lanta navetasta säännöllisesti, vähintään 10 päivän välein (erityisesti vasikkakarsinoista ja niiden alta) sekä käyttämällä biologisia, kemiallisia ja/tai mekaanisia torjuntakeinoja. 8. Valioryhmän laatimat työohjeet 37

32 Kärpästen torjuntaan on olemassa aineita, jotka tuhoavat toukkia lannassa aineita, jotka tuhoavat/karkottavat täysikasvuisia kärpäsiä, esimerkiksi aerosoleja ja maaleja aineita, joita laitetaan eläinten iholle tai joita on korvamerkeissä karkottamaan kärpäsiä liimapapereita ja sähköisiä pyydyksiä Maitohuoneessa ei saa käyttää kemiallisia torjuntakeinoja, jotta torjuntaaineita ei vahingossa joudu tilasäiliömaidon joukkoon. Maitohuoneen ilmanvaihtoaukot on varustettava kärpäsverkoin. Kemiallisista torjuntakeinoista saattaa olla haittaa myös ympäristölle. Rotat Rotat levittävät tarttuvia tauteja ja jyrsivät rikki esimerkiksi sähköjohtoja sekä rehusäkkejä. Niitä torjutaan pitämällä ravinnonlähteet esim. kannellisissa säiliöissä. Kissoja voi olla kohtuullinen määrä (1-3 kpl) navettarakennuksessa hiirien ja rottien torjuntaan, mutta niiden pääsy maitohuoneeseen on estettävä. Säännölliseen torjuntaan on käytettävissä rotanmyrkkyjä, ultraäänilaitteita ja loukkuja. Linnut Lintujen ulosteet muodostavat merkittävän salmonellariskin. Ulosteiden joutumista rehuihin estetään peittämällä rehuvarastot ja estämällä lintujen pesiminen kriittisissä paikoissa. Lisätietoja Maidon laatukäsikirjassa Tilojen puhtaanapito 8.F.3 Maidon keräilyolosuhteet Laitteiden puhtaanapito 8.B.3 Maidonkäsittelyvälineiden pesu Jätteiden käsittely 8.A.8. Elintarvikkeeksi kelpaamattoman maidon käyttö tilalla ja maidon hävittäminen Laatukäsikirjan liite: Kuolleen naudan hävittäminen ja raatokeräily Valioryhmän laatimat työohjeet

33 8. A Poikkeava maidon jäätymispiste Maidon jäätymispisteen perusteella todetaan, onko maidon joukossa ylimääräistä vettä. Mitä enemmän maidossa on vettä, sitä lähemmäksi nollaa jäätymispiste kohoaa. Jäätymispiste vaihtelee jonkin verran mm. rodun, lypsykauden ja ruokinnan mukaan. Normaalisti lukemat ovat mc:n välillä. Esimerkiksi lukema 535 tarkoittaa, että ko. maito jäätyy -0,535 o C-asteessa. Valioryhmässä jäätymispistemääritykset tehdään jokaisesta hinnoittelunäytteestä. Vesilisäyksen toimenpiderajana on 512 mc. Ennaltaehkäisevät toimenpiteet - Lypsykoneen ja tilasäiliön pesuista tulee olla tilakohtaiset ohjeet, joilla varmistetaan, että myös vieraat työntekijät hallitsevat pesutapahtumat. Valmasta löytyvät työohjeet kohdasta Lomakkeet tilan työohjeet - Pesunestolaite suositellaan asennettavaksi putki- ja asemalypsykoneisiin. Pesunestolaitteella estetään pesuautomaatin käynnistyminen, jos maidonkokoojan letku on tilasäiliössä - Lypsylaitteiston ja tilasäiliön asennukset tehdään niin, että huuhteluvedet valuvat hyvin pois - Koska automaattilypsytiloilla on paljon pesuja ja huuhteluita, pitää vesien poistumiseen kiinnittää erityistä huomiota - Lehmien energiaruokinta on tasapainoista Toimintatapa poikkeustilanteissa Vettä sisältävää maitoa ei saa lähettää meijeriin, vaan maito tulee hävittää tilalla ennen maidon keräilyä. Tilan tulee ilmoittaa kuljettajalle poikkeamasta ja tarvittaessa ottaa yhteyttä osuuskunnan neuvontaan. Korjaavat toimenpiteet Vesilisäyksen syy on selvitettävä heti. Syynä on yleensä lypsykoneeseen tai tilasäiliöön jäänyt vesi. Lypsykoneen maitoputkiston riittävä (5mm/m) kaltevuus ja tyhjentyminen on tarkistettava asennuksen yhteydessä. Tilasäiliö on asennettava niin kallelleen, että vedet valuvat pesun jälkeen heti pois. Automaattilypsytilan on otettava välittömästi yhteys huoltoon, jos jäätymispiste poikkeaa normaalilukemista. Jos vesilisäyksen syy ei ole laitteistossa, otetaan myös lehmäkohtaiset maitonäytteet maidon normaalin koostumuksen, ureapitoisuuden ja jäätymispisteen 8A. Maidon laatutyö 39

34 selvittämiseksi. Jos syy on ruokinnallinen, on tilan korjattava lehmien ruokintaa tilanteen normalisoimiseksi. Seuraamukset tuottajalle Mikäli tilalta on luovutettu vettä/pesuainevettä sisältävää maitoa jalostukseen, toimitaan ohjeiden 7.5. Maidon vastaanoton keskeyttäminen ja 7.6. Poikkeavan maitoerän korvauskäytäntö mukaisesti. Jos hinnoittelunäytteen jäätymispistemäärityksessä tulos on ollut alle 512 mc, toteutetaan seuraavat toimenpiteet: Tulos varmistetaan uusintamäärityksellä samasta näytteestä. Jos tulos on edelleen poikkeava, otetaan tilalta lisänäyte. Mikäli lisänäytteestäkin saadaan poikkeava tulos, tehdään tilalla tilanneselvitys Vesilisäystapauksessa molemmat maitoerät poistetaan maidontilityksestä ja tilan laatuvuosien kertymä katkeaa. Todettu toistuva vesilisäys on keskeyttämisperuste. Neuvonta ilmoittaa todetusta vesilisäyksestä kunnan valvontaviranomaisille ja ryhtyy tarvittaviin neuvonnallisiin toimenpiteisiin. 40 8A. Maidon laatutyö

35 8. A Maidon jäähdytys ja lämpötila Maidon lämpötila tulee olla vastaanottohetkellä alle +6 o C. Lainsäädännön mukaan yksittäisissä tapauksissa voidaan tilalta vastaanottaa maitoa, jonka lämpötila on korkeintaan +10 o C. Kuljetussäiliössä olevan maidon lämpötila ei saa kuitenkaan tämän takia ylittää +6 o C. Maidon säilyvyyden kannalta paras säilytyslämpötila tilalla on alle +4 o C. Maito ei saa missään vaiheessa jäätyä, koska jäätyminen aiheuttaa pahoja makuvirheitä. Lainsäädäntö edellyttää maidon lämpötilan säännöllistä seurantaa. Ennaltaehkäisevät toimenpiteet maidon jäähdytyksen varmistamiseksi Maidon lämpötila tulee tarkistaa aina lypsyn jälkeen ja ennen navetalta poistumista. Säännöllinen kirjaaminen on suositeltavaa lypsyjen jälkeen. Automaattilypsytilalla säännöllinen kirjaus tehdään kaksi kertaa vuorokaudessa. Lämpötilan seurantalomakemallit ovat laatukäsikirjan liitteenä ja löytyvät myös Valmasta. Kirjausmenettely voidaan korvata automaattisella lämpötilojen rekisteröinnillä. Järjestelmän toimivuutta on seurattava ja siihen on suositeltavaa liittää automaattinen hälytysjärjestelmä. Tilasäiliön riittävän nopean jäähdytystehon voi varmistaa mittaamalla maidon lämpötila. Yhden asteen jäähtymiseen saa kulua aikaa korkeintaan 20 minuuttia. Lauhduttimen puhdistus on tehtävä aikaisin keväällä ja useamman kerran kesän aikana. Muista ottaa tilasäiliö irti sähköverkosta puhdistuksen ajaksi! Maitohuoneen lämpötila saa olla korkeintaan +25 o C ja vähintään +5 C. Toimintatapa poikkeustilanteissa Lämmennyt maito Maito on elintarvikkeeksi kelpaamatonta ja maitoa ei saa lähettää meijeriin, jos se on keräilyhetkellä yli +10 C tai maidon lämpötila on ollut yli +6 C yli kolmen tunnin ajan. Lämmennyttä ja uudelleen jäähdytettyä maitoa ei saa lähettää meijeriin. Jäätynyt maito Jäätynyt/sulatettu maito on elintarvikkeeksi kelpaamatonta ja sitä ei saa lähettää meijeriin. Ilmoittaminen poikkeavasta maidosta Tilan on ilmoitettava kuljettajalle ja neuvojalle maidon lämpötilapoikkeamasta ennen keräilyä. 8.A Maidon laatutyö 41

36 Korjaavat toimenpiteet Tarkistetaan tilasäiliön toiminta. Ks. ohje 8 B4 Tilasäiliön toiminnan seuranta. Jos vika ei korjaannu, tilan pitää ottaa yhteys tilasäiliöhuoltoon. Seuraamukset tuottajalle Maidon vastaanoton keskeyttäminen on kuvattu laatukäsikirjan kohdassa 7.5. ja poikkeavan maitoerän korvauskäytäntö kohdassa A. Maidon laatutyö

37 8. A Maidon ulkonäkö, haju- ja makuvirheet sekä happoluku Raakamaidon aistinvarainen laatu Maidon pitää olla ulkonäöltään moitteetonta eli väriltään valkoista eikä siinä saa olla vieraita ainesosia. Hajun ja maun tulee olla raikas ja virheetön. Maito on elintarvikkeena erittäin herkkä imemään ympäristöstään vieraita hajuja, jotka aiheuttavat maidossa makuvirheitä. Haju ja maku ovat oleellisia laatutekijöitä raakamaidon jalostuskelpoisuuden kannalta. Selvästi virheellisten maitojen esiintymistiheys ei ole suuri, mutta virhemaut ja -hajut siirtyvät lähes sellaisenaan useimpiin tuotteisiin. Voimakkaat, maidolle vieraat hajut ja maut ovat siten iso riski lopputuotteen laadulle. Raakamaidon makuvirheet ja niitä aiheuttavat riskitekijät Makuvirhe Riskitekijät Eltaantunut Epäpuhdas, sivumaku, ummehtunut Hapahko, hapan Matala tuotos (lehmät loppulypsykaudella), tilasäiliö/lypsykone muokkaa maitoa, tilasäiliön alhainen täyttöaste (vaahtoa pinnalla) Navetan huono ilmanvaihto, maidon jäämät, huono lypsylaitteiden ja tilatankin hygienia Huono lypsyn ja maidonkäsittelylaitteiden hygienia Hapettunut Runsas väkirehuruokinta, kasvirasvaa väkirehussa, juomavedessä hapettavia metalleja (mm. kupari ja rauta) Hedelmän maku Bakteeritoiminnan aiheuttama. Kemikaalin maku Jäämät maidossa (ruokinta, juomavesi tai jälkikontaminaatio) Kitkerä Bakteeritoiminnan aiheuttama Maltaan maku Bakteeritoiminnan aiheuttama Myrtynyt Bakteeritoiminnan aiheuttama Rehun maku Huonolaatuinen säilörehu, laidunruokinta (apila), voimakkaan hajuiset rehut, laidunnurmen rikkakasvit Suolainen Utaretulehdus Valon maku Auringon valo (harvinainen tilasäiliössä) Vetinen Maidossa vettä Raakamaidon aistinvarainen laatu arvioidaan tarvittaessa maidon vastaanotossa tai laboratoriossa maistamalla asteikolla 1-5. Jos annetaan arvosana 1, 2 tai 3, on virhe selvästi tunnistettavissa ja kokenut maistaja pystyy nimeämään virheen. Aistinvaraisen arvion tulos Merkitys 4-5 Ei aistinvaraista virhettä 3 Maito kauppakelpoista, virhe tunnistettavissa 1-2 Maito kauppakelvotonta, paha makuvirhe Maidon happoluku kertoo maidon makuvirheen Happoluku kertoo, kuinka paljon maidossa on rasvan hajoamisen tuloksena syntyneitä vapaita rasvahappoja. Rasvan hajoamista eli lipolyysiä tapahtuu aina 8A. Maidon laatutyö 45

38 jonkin verran, mutta maidon väärä käsittely ja lehmistä johtuvat tekijät voimistavat sitä. Jos happoluku on korkea, maito maistuu eltaantuneelta. Siksi on tärkeää, että lipolyysiä tapahtuu mahdollisimman vähän (Ks. Ennaltaehkäisevät toimenpiteet). Happoluku analysoidaan tilan hinnoittelunäytteestä, mutta se ei vaikuta maidon hinnoitteluun. Tulokset ilmoitetaan Valmassa. Happoluvun yksikkö on mmol/100 g rasvaa. Mitä suurempi luku on, sitä enemmän maidossa on vapaita rasvahappoja ja makuvirheen riski kasvaa. Tavallisimmin tulokset ovat alle 1, mutta voimakkaasti lipolysoituneessa maidossa se voi olla jopa lähellä 10:tä. Happoluvun tulkinta < 1,4 hyvä 1,5 2,9 tyydyttävä > 3 huono Ennaltaehkäisevät toimenpiteet haju- ja makuvirheiden välttämiseksi Tuottajan tulee seurata raakamaidon aistinvaraista laatua säännöllisesti haistamalla ja maistamalla sitä. Jos maku tai haju on epänormaali, tuottajan on syytä ottaa yhteyttä tuotantoneuvojaan. Maku- ja hajuvirheiden ennaltaehkäisyssä on huomioitava sekä maidonkäsittelyyn että rehuihin ja ruokintaan liittyvät tekijät, jotka käsitellään laatukäsikirjan kohdassa 8. D8 Tarkistettavat kohteet: - Lypsykoneen toiminta; puhtaus ja toiminnallinen kunto - Lypsy; ilmanpäästöt ja lisälaitteet muokkaavat maitoa - Tilasäiliön toiminta: lämpötila, jäähdytysaika, sekoittajan pyörimisnopeus (vaahtoa ei saa muodostua maidon pinnalle), oikein mitoitettu tilasäiliö: täyttöaste vähintään 50 % neljällä lypsykerralla - Maitohuoneen ilmanvaihto; koneellinen ilmanvaihto ja riittävän suuret ilmanottoaukot - Käyttövesi; hygieeninen laatu hyvä - Lypsykausi; umpeen menevien lehmien maito on iso riski, jos tuotos 6kg/vrk tai lypsyä on harvennettu yhteen kertaan päivässä - Säilörehun laatu; käynyt ja voihappoinen rehu ruokinnassa on riski maidon laadulle Maidonkeräilyauton kuljettaja arvioi tilalla maidon vastaanottokelpoisuuden avaamalla tilasäiliön kannen ja haistamalla tilasäiliössä olevaa maitoa. Kuljettaja jättää maitoerän tilalle, mikäli maidon hajuvirhe on paha. Toimintatapa poikkeustilanteissa Tuotantoneuvojat seuraavat tilamaitojen happolukuja. Jos maidon happoluku on useita kertoja >3, neuvoja on yhteydessä tilaan tilanteen ja antaa ohjeita asian korjaamiseksi. Syyt makuvirheeseen ja/tai kohonneeseen happolukuun selvitetään yhdessä osuuskunnan neuvonnan kanssa ja korjataan havaitut virheet. Seuraamukset tuottajalle Maidon vastaanoton keskeyttäminen on kuvattu laatukäsikirjan kohdassa 7.5. ja poikkeavan maitoerän korvauskäytäntö kohdassa A. Maidon laatutyö

39 8. A Maidon bakteerit Maidon mikrobisto ja sen alkuperä Raakamaidon bakteeripitoisuuteen vaikuttavat ensisijaisesti tilan tuotantohygienia, maidon lämpötila tilasäiliössä ja säilytysajan pituus. Terveen lehmän utareessa muodostuvassa maidossa ei ole bakteereita. Niitä tulee maitoon ensimmäisen kerran vedinkanavassa. Maidon bakteereista suurin osa on peräisin eri pinnoilta (lypsylaitteisto, tilasäiliö, lehmän utare, vetimet). Myös lypsäjän henkilökohtaisella hygienialla on merkityksensä. Navettailman sekoittuminen maitoon ei nosta merkittävästi maidon bakteerimäärää. Maidon itiölliset bakteerit (VHBI ja Bacillus) käsitellään Maidon laatukäsikirjan ohjeessa 8.A13. Säilytyksen aikainen bakteerien lisääntyminen maidossa Maidossa olevien bakteerien lisääntymiseen vaikuttavat lämpötila ja aika. Kasvu on hidasta matalassa lämpötilassa ja kiihtyy lämpötilan noustessa. Lypsyä seuraavien kahden vuorokauden aikana maidon bakteerimäärä ei yleensä muutu, mikäli säilytyslämpötila on alle +4 o C. Tilasäiliön toiminta vaikuttaa olennaisesti bakteerien kasvuun. Tilasäiliössä maidon bakteeristo kehittyy siten, että psykrotrofit eli kylmässä viihtyvät bakteerit alkavat kasvaa valtalajiksi. Ennaltaehkäisevät toimenpiteet Tavoitteena raakamaidon bakteerien määrä alle kpl/ml Tilasäiliön toiminta: - maidon lämpötila on puolen tunnin kuluttua lypsyn päättymisestä alle +4 C - säilytyslämpötila lypsyjen välillä pysyy alle +4 C - maito ei saa jäätyä Lypsykoneen ja muiden maidonkäsittelyvälineiden pesutapahtumat (ks. myös Laatukäsikirjan liite Pesun vaiheet) - pesuautomaatin toimintaa ja pesutulosta tulee seurata päivittäin - vesi on moitteetonta ja pesuihin ja on riittävästi kuumaa vettä - lypsylaitteistot pestään niille tarkoitetuilla pesuaineilla ja annostelu on riittävä käyttöveden määrään nähden - kiertoveden pesu- ja huuhteluvesien määrät ovat riittävät - emäs- ja happopesujen määrä on oikea; pienemmille yksiköille riittää hapanpesu kerran viikossa ja suurille yksiköille vuoropesu (emäspesu aamulla ja hapanpesu illalla) on suositeltava 8.A Maidon laatutyö 47

40 Hygieeninen lypsytapa (ks. myös Laatukäsikirjan lypsyohje 8.B1) - Huolellinen utareiden ja vedinten puhdistus - Älä kastele koko utaretta, sillä utareen yläosista valuvan veden mukana voi tulla bakteereita tai itiöitä maidon joukkoon. - Utarekarvojen leikkaaminen helpottaa utareiden puhtaana pysymistä ja pesun tarve on silloin pienempi Eläimille annetaan vain korkealaatuisia rehuja Navettaolosuhteet ovat kunnossa (ilmastointi, kuivikkeet, parret jne.) Toimintatapa poikkeustilanteissa ja seuraamukset tuottajalle Tilalle lähetetään huomautus- tai varoituskirje, kun yksittäinen bakteeritulos on yli kpl/ml. Kirjeissä kerrotaan mahdollisesta vastaanottokiellon alkamisesta. Tuottaja saa halutessaan apua ongelman ratkaisemiseen tuotantoneuvojalta. Maidon vastaanoton keskeyttäminen on kuvattu laatukäsikirjan kohdassa 7.5. ja poikkeavan maitoerän korvauskäytäntö kohdassa 7.6. Paluu lähettäjäksi on mahdollista, kun tila on ilmoittanut tehneensä ohjeiden mukaiset muutokset tilanteen korjaamiseksi ja tilalta on luotettavalla tavalla otettu näyte, joka on E-luokkaa eli bakteeritulos on < kpl/ml. Tämän jälkeen näytteitä otetaan tihennetysti 1 kk:n ajan. Jos seurannan aikana tulee II-luokan tulos eli > kpl/ml, astuu vastaanottokielto välittömästi uudelleen voimaan. 48 8A. Maidon laatutyö

41 8. A Maidon solut Lehmän maidossa on aina soluja. Ne ovat valkosoluja, jotka suojelevat lehmää ja utaretta ulkoisia ärsykkeitä, esim. bakteereita vastaan. Ei ole olemassa yhtä ainoaa terveen ja sairaan lehmän solurajaa, mutta maidon koostumuksessa alkaa tapahtua muutoksia, kun soluluku ylittää kpl/ml. Solulukua voidaan pitää karjan utareterveyden mittarina. Mikäli soluluku on korkea, lehmät eivät ole täysin terveitä ja tuottajalle muodostuu tulonmenetyksiä. Utaretulehduksesta kärsivät lehmät lypsävät vähemmän kuin terveet, niistä tulee hoitokustannuksia ja työmäärä lisääntyy. Lisäksi on huomioitava, että utaretulehduksen takia poistettavat lehmät tulevat erittäin kalliiksi. Ennaltaehkäisevät toimenpiteet käsitellään kohdassa 8.C2. Toiminta poikkeustilanteissa ja seuraamukset tuottajalle Tilalle lähetetään huomautus- tai varoituskirje, kun yksittäinen solutulos on yli kpl/ml. Jos tilalla on käytössä Valma-hälytys, 1. kirjettä eli huomautuskirjettä ei lähetetä. Kirjeissä kerrotaan tuottajalle vastaanottokiellon mahdollisuudesta. Tuottaja saa halutessaan apua ongelman ratkaisemiseen tuotantoneuvojalta. Maidon vastaanoton keskeyttäminen on kuvattu laatukäsikirjan kohdassa 7.5. ja poikkeavan maitoerän korvauskäytäntö kohdassa 7.6. Paluu lähettäjäksi on mahdollista, kun tila on ilmoittanut tehneensä ohjeiden mukaiset muutokset tilanteen korjaamiseksi ja tilalta on luotettavalla tavalla otettu näyte, joka on E-luokkaa eli solutulos on < kpl/ml. Tämän jälkeen näytteitä otetaan tihennetysti 1 kk:n ajan. Jos seurannan aikana tulee II-luokan tulos eli > kpl/ml, astuu vastaanottokielto välittömästi uudelleen voimaan. Korjaavat toimenpiteet Niin kauan kuin lehmä on sairas, erotellaan elintarvikkeeksi kelpaamaton solumaito meijeriin lähetettävästä maidosta. Vaihtoehtoina on joko koko lehmän maidon erilleen lypsäminen tai sitten käytetään erillislypsintä, jolla voidaan erotella sairaan neljänneksen maito muusta maidosta. Erillislypsintä ei saa käyttää antibioottimaidon erilleen lypsyyn! 8A. Maidon laatutyö 49

42 8. A Eläinlääkejäämät ja muut jäämät Estoainejäämiä sisältävää maitoa ei oteta vastaan. Ennaltaehkäisevät toimenpiteet 1. Lääkitystä koskeva kirjanpito Lainsäädännön mukaan elintarviketuotantoon käytettävän eläimen omistajan tai haltijan on pidettävä kirjaa eläimille annetuista lääkkeistä. Eläimen omistajan tai haltijan on merkittävä pitämäänsä kirjanpitoon eläinlääkärin eläimille antamat lääkkeet ja hänen itsensä tai muun henkilön eläimille antamat lääkkeet. Tuotantoeläinten lääkitystä koskevaa kirjanpitoa on säilytettävä vähintään viiden vuoden ajan, vaikka eläin teurastettaisiin sitä ennen. Kirjanpidosta on käytävä ilmi seuraavat tiedot eläimen tai eläinryhmän tunnistustiedot lääkityksen antopäivämäärä lääkkeen nimi lääkkeen määrä (millilitroina, grammoina tai kiloina) lääkkeelle määrätty varoaika lääkkeen myyjän nimi (eläinlääkäri tai apteekki), eläinlääkärin nimen asemasta voidaan käyttää eläinlääkärin tunnusnumeroa Eläimen omistaja tai haltija voi tehdä lääkitystä koskevat merkinnät eläimen siemennys- ja terveyskorttiin. Myös eläinlääkäreiltä saatujen lääkitystä koskevien kirjallisten selvitysten ja saatujen lääkemääräysten tallentaminen kansioon riittää kirjanpidoksi, jos niihin lisätään puuttuvat tiedot. Tiedot voi kirjata myös erilliseen vihkoon, kirjaan tai sähköiseen muotoon (Nasevaan). Myös eläinlääkäri voi hoitaa kirjaamisen, mutta tuottaja on vastuussa siitä, että asia tulee tehtyä. Lisäksi Valioryhmän tuottajilta edellytetään Delvotest-tulosten kirjaamista joko siemennyskorttiin tai erilliseen kirjanpitoon. 2. Lääkityn eläimen merkitseminen Varoajan omaavalla lääkkeellä hoidettu eläin on merkittävä punaisella merkillä tai värillä lääkityksen ja varoajan aikana. On suositeltavaa, että eläimet merkitään Valioryhmän yhteisen AUTE-menetelmän värien mukaisesti. AUTE- perusteet löytyvät Maidon laatukäsikirjan liitteistä. Myös ummessa olevat lehmät pitää merkitä. Jos lehmälle on laitettu umpeenpanotuubit, pitää antibioottihoito merkitä lehmään punaisella. AUTE -merkitsemistavat värillinen vahakynä tai spray jalkamerkit jalan ympärille (varsinkin pihatoissa) erillinen taulu lehmän vieressä, johon tiedot merkitään värillinen teippi hännän ympärillä (ei kireällä) 50 8.A Maidon laatutyö

43 Merkitsemistavasta on oltava kirjallinen ohje näkyvässä paikassa ja merkintäohje on opastettava jokaiselle lypsäjälle 3. Varoajat ja maidon testaaminen Lääkityn lehmän maito on aina testattava varoajan jälkeen Delvotest SN-NPtestillä. Maito voidaan lähettää meijeriin vasta, kun maito on todettu puhtaaksi antibioottijäämistä. Delvotestin käyttöohje ja tulosten kirjaamislomake ovat laatukäsikirjan liitteenä. Noudata aina lääkkeille annettuja varoaikoja. Varoajoista on joko kirjallinen selvitys eläinlääkäriltä ja/tai merkintä lääkepakkauksessa. Varmistu erityisesti umpeenpanotuubien varoajoista, koska ne vaihtelevat ja ovat viime vuosina pidentyneet. Etenkin lehmän poikiessa ennen laskettua aikaa (esimerkiksi alle vuorokautta hoidosta), saattaa varoaika pidentyä joidenkin tuubien takia jopa noin 6-7 viikkoon poikimisesta. Lääkkeen varoaika tarkoittaa vuorokausia viimeisestä lääkkeen antamisesta ja umpeenpanotuubien kohdalla lääkkeen antamisesta, jolloin maitoa tai lihaa ei saa käyttää elintarvikkeeksi. Varoajat on määritetty tietylle antibiootin tai muun lääkkeen annokselle. Lääkkeen valmistaja tai markkinoija tekee varoaikatutkimukset terveillä lehmillä. Lääkkeen pitoisuus maidossa tai lihassa tulee alittaa varoajan päätyttyä EU-tasolla hyväksytty MRL-arvo (Maximal Residue Limit = maksimi jäämätaso). Jos lääkkeen annostusta nostetaan (esim. annetaan penisilliiniä sekä injektioina että utaretuubeina tai pannaan kahdet umpeenpanotuubit), jatkuu varoaika pidemmäksi, koska annostus on suurempi kuin normihoidolla. Varmista aina ennen antibioottihoitoa ja varoajan päättyessä lääkkeen varoaika eläinlääkäriltä saadusta kirjallisesta ohjeesta ja/tai umpeepanotuubipakkauksesta! 4. Hoidetun lehmän lypsämisessä huomioitavaa Vetimiin ei saa käyttää antibioottia sisältäviä voiteita tms., mikäli maitoa luovutetaan kyseisestä neljänneksestä meijeriin. Vedinhaavojen turvallisin hoitoaine on vedinkasto. Sitä ei kuitenkaan suositella käytettäväksi tuoreisiin haavoihin, jotta haavan paraneminen pääsee mahdollisimman hyvin alkuun. 4.a Perinteinen lypsykone Hoidettu lehmä on lypsettävä aina viimeisenä myös mittasäiliökoneella Neljänneskohtaista erillislypsintä ei saa käyttää antibioottimaidon erilleen lypsyyn, sillä antibioottimaitoa saattaa siirtyä puhtaan maidon joukkoon joko antibioottihöyryinä tai erillislypsimen kaatuessa tai ylitäyttyessä Antibioottimaidon tyhjennykseen käytetyt kuivaustulpat on hävitettävä käytön jälkeen Lypsykone on pestävä aina antibioottimaidon lypsyn jälkeen Käytettäessä kannukonetta koko lehmän erilleen lypsyyn on alipaine otettava hanaputkelta, ei maitopuolelta 52 8.A Maidon laatutyö

44 4.b Automaattinen lypsykone (lypsyrobotti) Automaattilypsyssä ihmisen työrutiinit ja lypsylaitteiston tekninen toiminta ovat suurimmat antibioottivahingon riskitekijät. Hyviksi koetuilla työ- ja valvontarutiineilla antibioottivahingon riskiä voidaan pienentää merkittävästi. Automaattilypsyssä suositellaan seuraavia rutiineita antibioottihoitojen yhteydessä: Lääkittävän lehmän maito merkitään robotille erilleen lypsettäväksi (riittävän pitkä varoaika) jo ennen lääkitsemistä ja myös hoito kirjataan robotille Lääkittävä lehmä merkitään selkeästi jo ennen lääkintää Lääkittävä lehmä otetaan erilleen muista lehmistä Varmistetaan lääkityn lehmän merkintä Varmistetaan antibioottimaidon erilleen lypsyn ohjausasetukset tietokoneelta ja valvotaan maidon erilleen ohjautuminen käytännössä (suositellaan aina valvottua lypsyä). Erilleen lypsetty maito ohjataan astiaan aina, kun se on mahdollista Varmistetaan laitteiston pesu/huuhteluasetukset ja toiminta käytännössä (valvottu pesu/huuhtelu). Huuhtelujen riittävyys varmistetaan testaamalla tilasäiliömaito antibioottijäämien varalta. Myös seuraavan lehmän maidon testaaminen on hyvä tapa varmistua pesun tai huuhtelun riittävyydestä Maitohuoneessa oleva antibioottimaito merkitään selkeästi antibioottimaidoksi Jos on olemassa epäily, että antibioottimaitoa on joutunut elintarvikkeeksi tarkoitetun maidon joukkoon, toimitaan meijerin antamien toimintaohjeiden mukaan Varoajan päätyttyä hoidossa olleen lehmän maito testataan antibioottijäämien varalta ja testitulos kirjataan Hoidetun lehmän maidon erilleen ohjaus lopetetaan vasta varoajan päätyttyä ja negatiivisen testaustuloksen jälkeen Jos hoidetut lehmät lypsetään erillisellä lypsykoneella, huomioidaan lisäksi: Varmistutaan siitä, että lypsykone on hyvässä kunnossa (mm. tykytys, alipainetaso, nännikumit ja muut yksikön osat) Sovelletaan hyvää lypsyrutiinia, mm. tyhjälypsyä on vältettävä Lypsykone pestään huolella Poikinut lehmä lypsetään koneella, joka on pesty tartuntaa levittävän lehmän lypsyn jälkeen 52 8.A Maidon laatutyö

45 Toimintatapa poikkeustilanteissa ja seuraamukset tuottajalle Jos tilan raakamaidosta saadaan vastaanotossa tai laboratoriossa positiivinen Delvotest-tulos, osuuskunnasta otetaan tilaan yhteys ja poikkeama selvitetään. Säädösten mukaisesti meijerin on ilmoitettava tästä sekä maitoa vastaanottavan laitoksen että tuotantotilan valvonnasta vastaavalle valvontaviranomaiselle. Maidon vastaanoton keskeyttäminen on kuvattu laatukäsikirjan kohdassa 7.5. ja poikkeavan maitoerän korvauskäytäntö kohdassa 7.6. Laatukäsikirjan liitteet: AUTE-merkitsemisohje Delvotest -käyttöohje ja tulosten kirjaaminen Lehmän umpeenpano ja siihen liittyvät lääkitykset 8A. Maidon laatutyö 53

46 8. A Maidossa haitallisia aineita tai myrkkyjä Miten menetellään, kun epäillään, että raakamaidossa on haitallisia/myrkyllisiä aineita/mikrobeja? Esimerkkejä tilanteesta lehmät ovat syöneet peitattua viljaa lehmät ovat karanneet juuri torjunta-aineella käsitellylle pellolle syömään lehmät ovat juoneet sinilevävettä havaitaan, että lehmien rehuissa on ollut myrkyllisiä aineita (esim. aflatoksiini, dioksiini) epäillään/todetaan, että tilan lehmässä on jokin vakava sairaus (esim. pernarutto, listerioosi) Jos epäilet, että yllä olevan kaltainen vahinko on sattunut selvitä, mistä aineesta/taudista on kysymys selvitä, kuinka paljon lehmä/lehmät ovat myrkkyä saaneet (syöty määrä, onko selviä myrkytysoireita) Ota yhteys viranomaisiin tarkempien ohjeiden saamiseksi lähin kunnaneläinlääkäri tai läänineläinlääkäri (päivystävän läänineläinlääkärin puh: ) Myrkytystietokeskuksesta voi saada tietoja aineen myrkyllisyydestä ja sen vaikutuksesta tiettyyn eläinlajiin. Puh (HUS:n keskus, josta välitetään eteenpäin), suora numero Viranomaisilta saadaan ohjeet, mitä maidolle tehdään (maitoautossa, meijerissä tai tilalla oleva maito) ja kuinka kauan tilan/lehmän maito on vastaanottokiellossa (varoaika). Viranomainen antaa myös näytteenotto-ohjeet ja näytteet lähetetään Elintarviketurvallisuusvirasto Eviraan tai VTT:lle yleensä Matkahuollon kautta Evira: puh _ja_lahetysohjeet/pakkaus-_ja_lahetysohjeet/ Selvitä vahinkojen korvaaminen omalta vakuutusyhtiöltäsi 54 8A. Maidon laatutyö

47 8. A Elintarvikkeeksi kelpaamattoman maidon käyttö tilalla ja maidon hävittäminen Ohjeet juotosta vasikoille Vasikoille voidaan juottaa antibioottijäämiä sisältävää maitoa seuraavin rajoituksin: Maitoa, jossa on silminnähtäviä muutoksia, ei saa juottaa Str. agalactiae -bakteereja sisältävää maitoa ei suositella juotettavaksi Lääkinnän aikana ja vuorokausi lehmän lääkinnän päättymisestä hoidossa olevan lehmän maitoa ei saa juottaa Lämmennyt ja lievästi verinen sekä solumaito voidaan juottaa vasikoille. Maito voidaan hapattaa käyttöajan lisäämiseksi joko piimällä, 85 %:lla muurahaishapolla (annos 3 ml/1l maitoa) tai AIV-säilöntäaineella. ph-tavoite on 3,8-4,2. Johtaminen lietesäiliöön levitettäväksi pellolle Kun tilan maitohuoneen jätevedet menevät lietesäiliöön, epäkelpo maito voidaan hävittää johtamalla se maitohuoneen jätevesien mukana samaan säiliöön. Suuret maitomäärät voidaan sulan maan aikana sijoittaa tai mullata suoraan peltoon lietelannan tavoin. Maitohuoneen jätevesien puhdistusjärjestelmään maitoa ei tule päästää. Tilasäiliöstä maito pumpataan suoraan lietevaunuun tai pumpataan lietesäiliöön ohi viemäreiden. Jätevesien puhdistuslaitteistoa ylimääräinen maito kuormittaa tarpeettomasti ja heikentää sen tehoa. 8A. Maidon laatutyö 55

48 8. A Salmonellatilan ohjeet Salmonellatartunta on lakisääteisesti (MMM asetus 432/2011) vastustettava eläintauti. Kunnaneläinlääkäri antaa salmonellatilalle rajoittavat määräykset, jotka ovat voimassa, kunnes tila salmonellasaneerauksen jälkeen todetaan tartunnasta vapaaksi. Kunnaneläinlääkärin ja tuottajan vastuulla (Alkutuotantoasetus 1368/2011) on ilmoittaa meijerille tilalla todetusta salmonellatartunnasta. Tarkista salmonellavakuutusehdot osuuskunnastasi. Maito voidaan hyvää hygieniaa noudattaen noutaa myös rajoittavien määräysten alaiselta salmonellatilalta käytettäväksi pastöroitaviin tai muulla tavalla kuumennettaviin tuotteisiin. Kuumeista ripulia sairastavan eläimen maitoa ei saa tilalta kuitenkaan toimittaa meijeriin eikä meijeri saa ottaa vastaan tällaista maitoa (Eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetus EY/853/2004) Tuottajalta edellytetään tehokasta ja suunnitelmallista saneeraustoimintaa Mikäli karja on jatkuvasti salmonellapositiivinen, eikä tila noudata kunnaneläinlääkärin hyväksymässä saneeraussuunnitelmassa mainittuja saneerausohjeita, peritään tilalta meijerille aiheutuneista ylimääräisistä kuluista korvaus. Korvaus peritään tartunnan toteamisen jälkeen seitsemännestä kuukaudesta alkaen, ja se on suuruudeltaan E-luokan hyvityshinta Mikäli karja ei ole vapautunut tartunnasta kahdentoista kuukauden kuluessa, peritään korvaus, vaikka tila noudattaakin saneerausohjeita Maidon hinnoittelu palautuu normaaliksi heti, kun tila on vapautunut salmonellasta Edellytykset maidon noudolle salmonellatilalta Näkyvästi sairaan eläimen maitoa ei saa lypsää meijeriin toimitettavan maidon joukkoon (esim. ripulia, kuumetta, ruokahaluttomuutta) Huolellinen lypsyhygienia. Parsinavetoissa parsi lakaistaan ennen lypsyä puhtaaksi kuivikkeista ym. liasta ja lypsy suoritetaan puhtaasti estäen lian joutuminen maitoon Lypsyasema- ja robottipihatoissa huolehditaan makuuparsien ja utareiden puhtaudesta mahdollisimman hyvin. Erityisesti vedinten puhtaudesta tulee huolehtia Maitohuoneen lattia pestään harjalla ja pesuaineella ja pidetään puhtaana. Lattia desinfioidaan kahdesti päivässä ja aina ennen maitoauton käyntiä Mikäli maitohuoneeseen kuljetaan eteisen tai karjakeittiön kautta, pestään myös sen lattia ja desinfioidaan aina ennen maitoauton tuloa Maitohuoneessa ei liikuta turhaan Maitohuoneessa ei säilytetä mitään ylimääräistä, esim. astioita, säkkejä tms. Pihan tulee olla puhdas lannasta maitoauton kulkureitiltä. Runsas sepeli auttaa pihan puhtaanapitoa. Ennen pihan sepelöintiä kaavitaan pois mahdollisesti saastunut pintamaa ja sepelikerroksen alle levitetään muutaman millin kerros teollisuushienokalkkia (SL 90) Maitoauton kuljettaja noudattaa erityistä hygieniaa ja käyttää suojavarusteita Kuljettajan suojavarusteille tulee varata jäteastia maitohuoneen ulko-oven läheisyyteen MMM asetus salmonellatilojen vastustamisesta naudoissa ja sioissa A. Maidon laatutyö

49 8. A Listeria-ohje Listeria monocytogenes voi aiheuttaa naudoille keskushermostotulehduksen ja utaretulehduksen. Bakteeri on peräisin maaperästä, josta se kulkeutuu huonon säilörehun mukana navettaan. Hyvässä säilörehussa listeria ei säily hengissä. Eläimen syötyä listeria-bakteereita se voi erittää niitä ulosteissaan ympäristöön useita viikkoja. Heikon lypsyhygienian seurauksena listeria-bakteereja joutuu tilasäiliömaitoon ja tätä kautta myös meijerin siilomaitoihin. Listeria lisääntyy kylmissä olosuhteissa hyvin, päinvastoin kuin muut tautia aiheuttavat bakteerit. Raakamaidon pastörointi käytännössä tuhoaa listerian. Kun maitotuotteista löytyy listeria, se on pääsääntöisesti peräisin tuotantolaitoksessa tapahtuneesta jälkikontaminaatiosta. Terveille aikuisille listeria aiheuttaa harvoin tautia. Listeria aiheuttaa flunssan tyyppisiä oireita, lähinnä vanhuksissa ja pienissä lapsissa. Immunosupressoiduille ihmisille, esimerkiksi AIDS-potilaille tai syöpäsairaille, listeria aiheuttaa yleensä aivokalvontulehduksen. Raskaana olevat naiset voivat saada keskenmenon. Vastasyntyneille voi tulla verenmyrkytys ja/tai aivokalvontulehdus. Suomessa kuolee vuosittain muutama kymmenen henkilöä listerian aiheuttamiin ongelmiin. Keskushermostomuoto Listerian arvellaan pääsevän nautojen keskushermostoon esimerkiksi suussa olevien ienhaavojen kautta. Tyypillisiä oireita ovat kehän kiertäminen ja halvausoireet kielessä ja pään lihaksissa. Hoitona käytetään penisilliiniä tai tetrasykliiniä pistoksina, suurina annoksina. Hoidon pituus on 1-2 viikkoa. Ennuste on melko hyvä, jos eläin ei vielä ole hoitoa aloitettaessa makuukunnossa. Suomessa naudoilla havaitaan muutama listeria-tapaus vuosittain. Utaretulehdusmuoto Valion laboratorioissa käytössä oleva PCR-utaretulehdusdiagnoosimenetelmä ei diagnosoi listeriaa. Aikaisemmin listeria-utaretulehduksia diagnosoitiin muutama kymmenen tapausta vuosittain. Mikäli epäillään listerian aiheuttamaa utaretulehdusta, kannattaa neljänneksestä ottaa maitonäyte ilman säilöntäaineitta ja lähettää se laboratorioon viljeltäväksi. Laboratorion kanssa kannattaa sopia asiasta ennen lähettämistä. Neljännestä, jossa on listeria-utaretulehdus, ei saa lypsää normaalin, meijeriin menevän tankkimaidon joukkoon, koska listeria on elintarvikehygieeninen ongelmabakteeri. Tämän vuoksi neljännes, joka erittää listeriaa, kannattaa laittaa umpeen mahdollisimman pian tai lypsää listeriapitoinen maito erikseen tai teurastaa lehmä. Käytössä olevassa utaretulehdusdiagnostiikkamenetelmässä ei ole Listeria-analyysiä. 8A. Maidon laatutyö 57

50 8. A EHEC -ohje Escherichia coli on yleinen suolistossa elävä bakteeri. Kolibakteerit estävät haitallisten bakteerien kasvua suolistossa ja osallistuvat vitamiinien muodostukseen. Escherichia coli, serotyyppi O157:H7 on yleisin harvinaisista tautia aiheuttavista serotyypeistä.tästä bakteerista käytetään myös nimeä EHEC eli EnteroHemorraginen Escherichia Coli. Suomalaisista naudoista 1-2 % kantaa bakteeria, mutta bakteeri ei aiheuta tautia naudoille. Sitä on yleensä enemmän nuorilla kuin täysikasvuisilla naudoilla. Bakteerin erittäminen ulosteeseen on ajoittaista, enemmän sitä esiintyy syyskesällä ja syksyllä. Eläinten puhdistumisesta EHECistä ei ole tarkkaa tietoa. Tiettyjen EHEC-tyyppien erittämät myrkyt eli toksiinit (verotoxin, shiga-like toxin) aiheuttavat ihmisille verisen ripulin ja joskus munuaisvaurion. Varsinkin lapset ovat herkkiä. Tavallisimmin tartunta saadaan jauhelihasta ja muusta lihasta, vedestä (esim. uima-) tai raakamaidosta. Tauti tarttuu myös helposti lähikontaktissa ihmisestä toiseen eli esimerkiksi pikkulapsista vanhempiin tautitilanteissa. MMM/EEO ohjeet kaikille tuotantotiloille: Maidon saastuminen ja erityisesti lannan joutuminen maitoon estetään hyvällä navetta- ja lypsyhygienialla Hyvä ruokintahygienia. Estetään lannan joutuminen rehuihin, ruokintapöydälle tai eläinten juomaveteen Haitta- ja vahinkoeläinten pääsy eläinsuojiin estetään Lantaiset eläimet puhdistetaan ja niiden annetaan kuivua ennen teuraaksi lähettämistä Navetassa työskentelevät pesevät kätensä ennen lypsyä Kaikki navetassa kävijät, erityisesti lapset, pesevät kätensä huolellisesti sekä puhdistavat tai vaihtavat jalkineensa navetasta poistumisen yhteydessä Tilan ulkopuolisille navetassa kävijöille, kuten eläinlääkärille ja seminologille, varataan omat suojajalkineet tilakäynnin ajaksi Lapsista huolehditaan niin, että he eivät pääse viemään lantaa suuhunsa Navetassa käytettävän veden on täytettävä lakisääteiset laatuvaatimukset Laitumella eläimille on oltava tarjolla puhdasta juomavettä Tuotantotilalla kotitaloudessa noudatetaan hyvää keittiöhygieniaa: Kädet pestään ennen elintarvikkeiden käsittelyä Kypsät ja raa at elintarvikkeet käsitellään ja pidetään erillään Työvälineet ja käsittelypinnat pidetään puhtaina Liha kuumennetaan riittävän kypsäksi Annettuja säilytyslämpötilaohjeita noudatetaan Yleisesti on suositeltavaa, että pastöroimatonta maitoa ei juoda 58 8A. Maidon laatutyö

51 8. A Maidontuotannon suojaus laskeumatilanteessa Radioaktiivisen laskeuman uhatessa seurataan tilannetta radiosta ja televisiosta. On suositeltavaa laatia ennakolta tilan suojelusuunnitelma. Lisäohjeita saa osuuskunnan neuvonnasta. Ennaltaehkäisevät toimenpiteet laskeuman uhatessa Pidetään tai siirretään karja navettaan Suljetaan ja tiivistetään kaikki, ei välttämättömät ovet, kulkuaukot ja ylimääräiset ilman sisääntuloaukot Otetaan korvausilma heinäladosta tai navetan ullakolta. Jos korvausilma otetaan suoraan ulkoilmasta, asennetaan ilman sisäänottoaukon eteen pölysuojaksi suodatin, heinäpaaleja, lasikuituvillaa tai muuta pölyä sitovaa materiaalia Peitetään varastossa olevat karkea-, vilja-, ja väkirehut Korjataan kasvukauden aikana nurmea tai laihoa muutaman päivän tarpeeseen, jos muuta karkearehua ei ole. Lievä hapotus (2-3 l/rehutonni) parantaa niittonurmen säilyvyyttä Turvataan ja suojataan saasteettoman veden saanti muutaman päivän ajan. Tarvittaessa varastoidaan vettä. Kaivot suojataan muovilla Laskeumatilanteessa Pysytellään sisätiloissa ja suoritetaan vain välttämättömät askareet ulkona Kuunnellaan lisäohjeita radiosta Korjaavat toimenpiteet laskeuman jälkitilanteessa Puhdistetaan/pestään laskeumapölystä tuotantotilat ja -välineet, maitohuone, rehujen suojapeitteet ja rehuvarastojen ympäristö Pestään muovit pölystä. Purut, heinä- ja olkipaalit sekä muut materiaalit, joita on käytetty peitteenä tai suojana siirretään kauemmaksi talouskeskuksesta Puhdistetaan karjasuojan katto ja ulkoseinät pölystä. Navetan ympäristön pintamaata siirretään etäämmälle Vältetään pintaveden (sadevesi, lätäköt, ojat, lammet ja pienet järvet) käyttöä eläinten juomavetenä Pidetään lehmät laidunkaudellakin ensisijaisesti navetassa ja leikataan ruokinnassa käytettävä nurmi pitkään sänkeen Vähennetään nurmirehujen osuutta ruokinnassa, jos rehut ovat pahasti saastuneet Valitaan maidontuotantoon vähiten saastuneet rehut. Käytetään enemmän saastuneita rehuja joutokarjan ruokintaan ja siirretään nämä eläimet saastumattomalle ruokinnalle 2-3 kuukautta ennen teurastusta Nurmirehujen radioaktiivisuutta vähennetään valmistamalla nurmesta tuoresäilörehua, korjaamalla myöhäisemmällä kasvuasteella pitkään sänkeen Käytetään ruokinnassa cesiumsitojia (ovat savipohjaisia tuotteita, esim. kaoliini) Lisätietoja: Säteilysuojaus maitotilalla -julkaisu, Valio Oy A. Maidon laatutyö 59

52 8. A Maidon itiölliset bakteerit (VHBI ja Bacillus) Hyvälaatuisessa maidossa on vain vähän itiöllisiä bakteereita. Itiölliset bakteerit pystyvät muodostamaan ns. lepomuotoja, itiöitä, jotka kestävät hyvinkin ankaria olosuhteita (kuumuus, kylmyys, kemikaalit). Ne voivat suotuisissa oloissa muuttua takaisin bakteerisoluiksi ja jatkaa kasvuaan. Näin voi tapahtua säilörehussa ja juustossa. Maidon laadulle haitallisia itiöllisiä bakteereita ovat Clostridium (= klostridit = voihappobakteerit = VHB) ja Bacillus -bakteerit. Voihappobakteerit aiheuttavat ongelmia erityisesti juuston laadulle virhekäymisinä. Voihappokäynyt säilörehu aiheuttaa myös maidon haju- ja makuvirheitä. Voihappokäyminen alentaa säilörehun maittavuutta ja ruokinta-arvoa. Voihappobakteerien pääasiallisia esiintymispaikkoja ovat maaperä ja eläinten suolisto. Maassa esiintyvistä lajeista osa pystyy lisääntymään ja muodostamaan itiöitä säilörehussa. Niiden määrään vaikuttavat säilörehussa valmistus- ja varastointitekniikka. Erityisen suuri riski on silloin, kun maata tai lantaa sekoittuu säilörehun joukkoon rehun valmistuksen yhteydessä ja rehu on virhekäynyttä. Ratkaisevan tärkeää maidon laadun kannalta on säilörehun korkea laatu, sillä hyväkään lypsyhygienia ei välttämättä takaa alhaista itiötasoa maitoon, jos säilörehu on huonoa. Lehmän ruoansulatuselimistöön joutuvat itiöt eivät tuhoudu, joten lannan itiötiheys on noin kymmenkertainen rehuun verrattuna. Jos lannassa on paljon itiöitä, niitä leviää parteen ja eläimen karvapeitteelle ja ne kulkeutuvat vetimien iholta lypsyn yhteydessä maitoon. Bacillukset aiheuttavat maidon juoksettumista ja kitkerää makua sekä suurina määrinä ruokamyrkytyksiä. Bacilluksia esiintyy runsaasti maassa, vedessä, rehuissa, oljissa, lannassa ja pölyssä, mistä ne voivat siirtyä edelleen raakamaitoon. Ennaltaehkäisevät toimenpiteet Itiöiden torjunta alkaa laadukkaasta säilörehusta. Rehun laatuongelmia esiintyy aina silloin tällöin, joten huonolaatuisenkin rehun kanssa on pystyttävä toimimaan maidon laatua vaarantamatta (ks. laatukäsikirjan ohje 8 D8 Ruokinnasta aiheutuvien maidon laatuvirheiden ennaltaehkäisy ). Huolellinen lypsyhygienia on erityisen tärkeää, sillä jopa 90 % maidon voihappobakteeri-itiöistä tulee maitoon utareen ja vedinten pinnoilta (ks. laatukäsikirjan ohje 8 B1 Lypsäminen ). Tärkeää on myös pitää makuuparret sekä erityisesti lehmien jalat ja utareet puhtaina ja kuivina. Voihappobakteeri-itiöiden määritys ja tuloksen tulkinta Juustonvalmistukseen käytettävän maidon voihappobakteeri-itiöpitoisuutta seurataan meijereissä koko ajan. Meijereihin vastaanotettava maito voi ohjautua keskitetyssä raaka-aineen käytössä milloin tahansa juustolamaidoksi, joten kaiken vastaanotetun raakamaidon pitää olla juustolakelpoista A Maidon laatutyö

53 Hyvälaatuisessa juustolamaidossa on itiöitä alle 1100 kpl/l, mutta maito on moitteetonta, kun tulos on 400 kpl/l. Jos tilan tulokset ovat 5400, tilalla on ryhdyttävä korjaaviin toimenpiteisiin itiömäärän alentamiseksi. Voihappobakteeri-itiöiden määritys on kestää 4 vrk. Tulokset ilmoitetaan seuraavan luokittelun mukaisesti (kpl/l = mpn/l = todennäköisin kpl-määrä) HYVÄ VÄLTTÄVÄ HUONO ERITTÄIN HUONO < > Tilan VHBI-tulokset ilmoitetaan kirjeellä kaikille reitin tiloille, lisäksi tulokset löytyvät Valmasta kohdasta Hinnoittelu-/lisänäytteet. VHBI-tulokset eivät siirry maitotilityksen laskuille eivätkä myöskään DME-kuitille. Toimintatapa poikkeustilanteissa Reitti- ja tilamaitojen voihappobakteeri-itiöseuranta toteutetaan seuraavasti: Juustoloihin ohjautuvilta keräilyreiteiltä otetaan kerran viikossa VHBI-näytteet, muiden tuotantolaitoksien reiteiltä kaksi kertaa loka-huhtikuun välisenä aikana Jos reitin itiömäärä on >3500 kpl/l, aluelaboratorio pyytää reitiltä tilakohtaiset maitonäytteet Tiloilta, joiden tulokset ovat >5400 kpl/l, otetaan uusintanäytteitä, kunnes tilanne on korjaantunut Kahden tilapoikkeaman jälkeen osuuskunnan neuvonta tekee tilalle poikkeamaselvityksen ja antaa ohjeet raakamaidon laadun korjaamiseksi Osuuskunnan neuvojat ja Valion säilörehuasiantuntijat auttavat korjaavien toimenpiteiden määrittelyssä. Seuraamukset tuottajalle Maidon vastaanoton keskeyttäminen on kuvattu laatukäsikirjan kohdassa 7.5. ja poikkeavan maitoerän korvauskäytäntö kohdassa 7.6. Korkeasta itiöpitoisuudesta aiheutuva vastaanoton keskeytys pudottaa ko. kuukauden maidon hinnoittelun I-luokkaan. 4. Valiolainen maidon laatujärjestelmä 61

54 8. B Lypsäminen Lypsyn sujuminen edellyttää puhtaita lehmiä, lehmien rauhallista kohtelua, huollettua ja toimivaa lypsykonetta ja maidon laadun seurantaa. Jokaisen tilan on laadittava tilan olosuhteiden mukaiset lypsyohjeet. Hyvä lypsyrutiini on usein toistuvana työnä tärkeä maidon laadun, utareterveyden, lypsytyön tehokkuuden ja lypsäjän jaksamisen kannalta. Hyvä lypsyrutiini koostuu seuraavista tekijöistä Esikäsittely maidonantirefleksin aikaansaamiseksi Lypsyliina on hyvin lämpöä sitovaa ja likaa irrottavaa materiaalia Jokaiselle lehmälle on oma lypsyliina, jolloin bakteerit eivät leviä liinan mukana lehmästä toiseen Lypsypyyhkeet on kuumahuuhdeltu ja lingottu kevyesti juuri ennen lypsyä Jos lypsyliinat ovat vedessä: Lypsyliinojen vesi on C-astetta, näin saadaan hyvä lämpövaikutus, joka tehostaa lehmän maidonantirefleksiä Vetimet ja tarvittaessa utareen alaosa puhdistetaan huolella, huomioi erityisesti vetimien päät Suihkemukiin otetaan 3-4 alkusuihketta/neljännes ja tarkastetaan maidon ulkonäkö. Samalla saadaan käsitys maidon laskeutumisesta eli voidaanko lypsin jo kiinnittää. Lypsintä ei saa kiinnittää tyhjään eli velttoon vetimeen Lypsimen kiinnitys Kun maito on laskeutunut utareen alaosaan (noin 1-2 minuuttia esikäsittelyn aloittamisesta), voidaan lypsin kiinnittää. Lypsimen käsittelyssä on varottava ylimääräisiä ilmanpäästöjä maitoputkistoon Letkunohjaimen avulla lypsimen asento säädetään utareen muodon mukaan, siten että lypsimen paino jakautuu eri vetimille mahdollisimman tasaisesti Lypsyn seuranta ja lypsimen irrotus Lypsin irrotetaan, kun utare on lähes tyhjä. Jokaiseen terveeseen neljännekseen saa jäädä noin CMT-testin yksi lettupannullinen maitoa (vähintään 5, mielellään 20 suihketta/neljännes) Lypsimen käsittelyssä on aina vältettävä ilman päästämistä maitoputkistoon. Näin saadaan aikaan mahdollisimman vakaa alipaine maitoputkistossa. Samalla maito muokkautuu vähemmän, jolloin maidon haju- ja makuvirheriski pienenee 64 8.B Maidonkäsittely ja laitteet

55 Vedinten kunnon seurata Lypsimen irrottamisen jälkeen vetimessä ei saisi esiintyä värimuutoksia (sininen tai punainen) eivätkä vetimet saisi olla kovia. Etenkin vetimen pään pehmeyteen kannattaa kiinnittää huomiota Vetimen pään sileys helpottaa vetimen puhdistamista. Hyperkeratoosista kärsivät vetimet (vetimen pää rosoinen) saattavat olla merkki tyhjälypsystä tai väärästä alipaineesta. Suippokärkiset vetimet ovat alttiimpia muutoksille kuin sylinterimäiset vetimet Jos vetimen päiden kunnossa havaitaan heikkenemistä, on syytä kääntyä osuuskunnan tuotantoneuvojan puoleen Lisätietoa lypsystä löytyy Lypsyllä parressa ja pihatossa -oppaasta. Opasta voi kysyä oman osuuskunnan tuotantoneuvojalta. Opas on julkaistu myös venäjäksi. Lypsytyön perusasiat esitteleviä Lypsyllä -seinätauluja on saatavana osuuskunnan neuvonnasta tai Valmasta. Seinätaulu on julkaistu suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, viroksi ja venäjäksi. 8.B Maidonkäsittely ja laitteet 65

56 8. B Lypsykone Lypsyjärjestelmän hankinta Suunnitellessaan lypsykoneen hankintaa tuottajan tulee olla yhteydessä tuotantoneuvojaan. Neuvoja avustaa tuottajaa laitteiston mitoittamisessa ja asennuksen suunnittelussa sekä tarjousten vertailussa. Automaattilypsyssä maidon jäähdytys, ylimääräisten näytteiden otto (lainsäädännön vaatimus) ja yleinen automaattisen lypsyn käyttöönottoon liittyvät seikat ovat tärkeitä asioita. Jos osuuskunta vastaa automaattilypsyn tilasäiliön hankinnasta, on tuottajan oltava yhteydessä osuuskuntaan 6 kk ennen aiottua käyttöönottoa. Osuuskuntien ja lypsykoneliikkeiden välisen maidonkäsittelylaitteiden käyttöönoton ja huollon laatusopimuksen (9/2002) mukaisesti lypsykoneliikkeen vastuulla on asennuksen yhteydessä tehtävä käyttöönottotarkastus (mm. laitteiston testaus) ja järjestelmän käytön opastus. Lisäksi lypsykoneasentajan tulee ilmoittaa asennuksen valmistumisesta ja käyttöönotosta sille osuuskunnalle, joka ostaa tilan maidon. Ilmoituksena toimii esim. täytetty testauspöytäkirja. Ilmoitus tehdään kaikista uusista tai uudelleen asennetuista laitteistoista sekä sellaisista peruskunnostetuista laitteistoista, joissa on muutettu maitoputkistoa tai otettu käyttöön lypsimenirrottimet. Tilalla itse suoritettujen asennusten osalta on tärkeää, että tuottaja itse ilmoittaa käyttöönotosta osuuskunnalle. Lypsyjärjestelmän huolto ja testaus Tuottaja vastaa siitä, että lypsykone huolletaan ja testataan tarpeen mukaan ja säännöllisesti (lainsäädännön vaatimus). Huolto suositellaan tehtäväksi kerran vuodessa. Testauksesta ja huollosta on jäätävä tilalle pöytäkirja, jota säilytetään viranomaistarkastuksia ja tulevia testauksia varten. Myös omatoiminen huolto pitää kirjata. Testaus- ja huoltodokumentit suositellaan säilytettäväksi raporttimapissa. Omatoimisen huollon pääkohdat löytyvät Laatukäsikirjan liitteestä. Jos lypsykoneen toiminnassa tai lypsytapahtumassa havaitaan puutteita tai muutoksia, on tuottajan syytä ottaa yhteyttä joko lypsykoneen huoltomieheen tai tuotantoneuvojaan. Tällaisia puutteita tai muutoksia ovat esimerkiksi: lehmät ovat rauhattomia utareet tyhjenevät epätasaisesti vedinten kunto on heikentynyt lypsy on hidastunut maidon solupitoisuus on noussut maidon bakteeripitoisuus on noussut pesu ei näytä sujuvan kuten yleensä (pesuveden määrä ja virtausnopeus, lämpötila, pesuaineen annostelu) 62 8.B Maidonkäsittely ja laitteet

57 Automaattisen lypsykoneen toiminnan seuranta Automaattisen lypsyjärjestelmän Hyvien tuotantotapojen ohjeisto (HTP) on saatavilla osuuskunnan neuvonnasta. Se löytyy myös Maitohygienialiiton nettisivuilta Laatukäsikirjan liite: Automaattilypsytilan maidon laadunhallinnan yleisohje 8.B Maidonkäsittely ja laitteet 63

58 8. B Maidonkäsittelyvälineiden pesu Lainsäädännön asettamat vaatimukset Pesuihin käytettävän veden on täytettävä vaatimukset, jotka on määritelty Maaja metsätalousministeriön asetuksessa elintarvikkeiden alkutuotannon elintarvikehygieniasta (1368/2011). Veden laatu tarkastetaan ennen käyttöönottoa ja jatkossa säännöllisesti kuitenkin vähintään kolmen vuoden välein (tilan oma kaivo). Vesinäytepulloja voi pyytää maitoautosta ja vesinäytteen voi lähettää maidonkeräilyn mukana aluelaboratorioon analysoitavaksi. Todistus ennen veden (kaivon) käyttöönottoa tehdystä veden laadun tarkastuksesta on säilytettävä pysyvästi. Todistusta käyttöönoton jälkeen tehdyistä säännöllisistä tutkimuksista on säilytettävä vähintään viisi vuotta. Laitteet ja välineet ovat puhdistuksen ja mahdollisen desinfioimisen jälkeen huuhdeltava asetuksen vaatimukset täyttävällä vedellä. Pesun ja desinfioinnin jälkeen on varmistuttava siitä, että huuhteluvesi valuu pois laitteista ja säiliöistä. Käsittelemätöntä pintavettä (järvi- tai jokivesi) ei suositella käytettäväksi lypsylaitteistojen pesu- ja huuhteluvetenä. Jos pintavettä kuitenkin käytetään, on vesi kuumennettava yli +70 C ennen käyttöä. Käsittelemättömässä pintavedessä voi olla tauteja aiheuttavia mikrobeja. Käsittelemätön pintavesi aiheuttaa myös putkistojen likaantumista ja laitteiden tukkeutumisongelmia. Pesutavat ja -aineet Tilalla käytettävien pesuaineiden tulee olla Maidonkäsittelyn pesu- ja desinfiointiaineet -listalla. Listan voi pyytää osuuskunnan neuvonnasta. Edelleen varsin yleinen pesutapa on käyttää emäksistä yhdistelmäpesuainetta, johon on lisätty klooria desinfiointivaikutuksen aikaan saamiseksi. Happopesu poistaa saostumia ja tehdään kerran viikossa tai tarpeen mukaan useamminkin. Yhä yleisemmin käytettävässä vuoropesussa pestään vuoroittaisin pesukerroin happamella ja emäksisellä pesuaineella. Tätä tapaa suositellaan etenkin silloin, kun vesi on kovaa tai rautapitoista, koska silloin syntyy helposti kivettymiä. Vuoropesua suositellaan myös silloin, kun lypsykoneessa on lisälaitteita (irrottimet, maitomittarit) ja aina umpitilasäiliöille. Happoa ja emästä ei saa sekoittaa keskenään. Klooria sisältävät yhdistelmäpesuaineet ja happo muodostavat myrkyllistä kloorikaasua. Käsien suojaamiseksi on aina suositeltavaa käyttää suojakäsineitä. Pesuaineen annostelu, vesimäärät ja pesuvaiheiden kulku ovat tilakohtaisia ominaisuuksia, joten niille ei ole annettavissa yleisiä ohjearvoja B Maidonkäsittely ja laitteet

59 Pesujen seuranta Laitteistojen pesutulosta ja pesuvaiheiden kulkua tarkkaillaan säännöllisesti. Pesuissa kiinnitetään huomiota ainakin seuraaviin kohtiin: pesuaineen säilytys ja annostelu: tilakohtainen käyttöohje. Varo vanhenevia pesuaineita. Huolehdi myös oikeasta säilytyslämpötilasta ja estä pesuaineen lajittuminen. Sekoita tarvittaessa pesuohjelman kulku ja pesutulppien nopeus ja kestävyys 5-vaiheinen pesu (kaksi esihuuhtelua, pesu, kaksi jälkihuuhtelua, oikeastaan tämäkin on 3-vaiheinen): oikeat vesimäärät ja lämpötilat erillinen desinfiointi tehdään vain tarvittaessa pesu- ja huuhtelutuloksen arviointi: pinnat ovat narisevan puhtaita, huuhtelun tehokkuus voidaan tarkastaa ph-liuskoilla (verrataan viimeisen huuhteluveden ph-arvoa tilan käyttöveden ph-arvoon: eron pitää olla alle 0,5-yksikköä) varmistus siitä, että kaikki vesi poistuu laitteista ennen lypsyä Pesu- ja huuhteluvedet eivät saa joutua tilasäiliöön maidon joukkoon. Automaattinen pesuvahti estää tällaiset vahingot. Tarkemmat pesuohjeet löytyvät Maitotilan pesuoppaasta, jota saa osuuskunnasta. Ohjeita voi lisäksi kysyä tuotantoneuvojalta. Pesuihin liittyviä ohjeita löydät myös Valmasta. Laatukäsikirjan liite: Pesun vaiheet Ympäristön huomioiminen Pesu- ja desinfektioaineiden oikea käyttö säästää myös ympäristöä, jolloin käytetään tarkoitukseen sopivia aineita noudatetaan annosteluohjeita, jotka perustuvat valmistajan ohjeisiin sekä tilan veden laatuun ja pesuveden määrään pesuvedet johdetaan joko virtsa- tai lietelantasäiliöön tai ne käsitellään jäteveden puhdistuslaitteistossa Lisätietoja maidonkäsittelyyn ja laitteisiin Valioryhmän yhteisten verkostojakelutuotteiden käyttöturvallisuustiedotteet löytyvät Valman Linkit -valikosta Maitohygienialiitto: Maitohuoneopas ohjeita maitohuoneen rakentamiseen (2002) Hyvät toimintatavat automaattilypsyssä; hygieniaohjeet 8.B Maidonkäsittely ja laitteet 69

60 8. B Tilasäiliön toiminnan seuranta Ennaltaehkäisevät toimenpiteet maidon jäähdytyksen varmistamiseksi on kuvattu kohdassa 8 A2. Jäähdytysteho: Lainsäädäntö edellyttää, että maito jäähdytetään mahdollisimman nopeasti +6 C tai sen alapuolelle. Maito ei saa jäätyä Suositukset perinteisessä lypsyssä: A. Lypsyn päätyttyä maidon jäähtyminen +4 C tai sen alapuolelle kestää korkeintaan 60 minuuttia B. Täyden tilasäiliön jäähdytysteho voidaan arvioida seuraavasti: Tilasäiliön jäähdytysteho on riittävä, jos lypsyn päätyttyä maidon jäähtyminen yhdellä asteella kestää korkeintaan 20 minuuttia. Tämä koskee täyttä säiliötä ja maitohuonetta, jonka lämpötila on korkeintaan +25 C. Suositus vastaa vähintään tilasäiliön jäähdytysluokkaa 4CI (ISO 5708) Huom! Jos tilasäiliö tyhjennetään välittömästi neljännen lypsyn jälkeen, on hyvin toimivassa tilasäilössä maidon lämpötila selkeästi alle +10 C. Sekoittimen toiminta: Maidon pinnalla ei saa olla vaahtoa eikä kermaa. Sekoittimen välikäyntikello kytkee sekoittimen päälle lypsyjen välillä säännöllisin väliajoin, esim. 30 min, estäen maidon kermoittumisen. Sekoittimen toiminta suorahöyrysteisessä tilasäiliössä: Jäähdytys ja sekoitus kytketään päälle vasta, kun säiliössä on maitoa niin paljon, että sekoittajan lapa peittyy. Jos ensimmäisellä lypsykerralla maitoa ei tule yli sekoittajan lavan, sekoitetaan maito jäähdytyksen aikana käsin. Näin varmistetaan, että maito jäähtyy myös pinnalta ja estetään maidon jäätyminen. Ilmanvaihto: Lauhduttimelle tulevan ilman lämpötila tulee olla yli +5 C ja alle +25 C. Riittämätön ilmanvaihto hidastaa maidon jäähtymistä ja lisää sähkönkulutusta. Koneellinen termostaattiohjattu ilmanvaihto on yhä useammin tarpeen. Ilmanvaihdon tarve koskee sitä tilaa, johon lauhdutin on sijoitettu (ei aina välttämättä maitohuone). Maidon lämmöntalteenottojärjestelmä vähentää ilmanvaihtotarvetta. Ylipaineinen ilmanvaihto maitohuoneessa (suhteessa eläintiloihin) varmistaa, ettei navetanhajuista ilmaa siirry maitohuoneeseen. Lauhduttimen puhtaus vaikuttaa maidon jäähtymisnopeuteen ja sähkönkulutukseen. Lauhdutin voidaan puhdistaa itse varoen vahingoittamasta lauhdutinta (puhdistuksen ajaksi säiliö irti sähköverkosta!). On tärkeää huolehtia, etteivät lika ja pöly joudu maidon joukkoon. Lauhduttimen puhdistusohje on laatukäsikirjan liitteenä B Maidonkäsittely ja laitteet

61 Jääpankkisäiliön jäiden määrä ja kiertovesipumpun toiminta: Ennen lypsyä jäävesitilassa olevien putkien ympärillä tulee olla 5-6 cm:n jääkerros.tarkistetaan kiertovesipumpun toiminta. Vesitilassa on sopivasti vettä, kun ylimäärä valuu pois ylivuotoputkesta. Valintakytkin pidetään aina automaattiasennossa. Lypsyn aikana jatkuvaa sekoitusta säätävä aikakello viritetään käymään arvioidun lypsyn kestoajan lisäksi noin 30 minuutiksi tai niin kauaksi aikaa, että maito on alle +4 C. Tilasäiliö on huollon tarpeessa, jos vesitila menee umpijäähän tai jäitä on vain toispuoleisesti tai jos jäät irtoilevat. Tilasäiliössä pitää olla toimiva lämpömittari, jonka toimivuus tarkistetaan esim. vertaamalla lukemaa DME -kuitissa olevaan lämpötilaan. Lisäksi tilalla on oltava erillinen lämpömittari maidon lämpötilan tarkistamiseksi. Jos tilasäiliö ei jäähdytä normaalisti, tarkastetaan tilasäiliön toiminta seuraavasti: käyttökytkimen asento kaikki sulakkeet ovat ehjät ja kunnolla kiinni sähköpistoke on kunnolla kiinni lämpörele ei ole lauennut Jos vika ei korjaannu, otetaan yhteys tilasäiliöhuoltoon. Maidon jäähdytys ja säilytys automaattisessa lypsyssä Maidon jäähdytyslaitteiston on oltava riittävän tehokas ja toimiva maidon tasaisen lämpötilan ylläpitämiseksi. Järjestelmä jäähdyttää maitoa ympäri vuorokauden lukuun ottamatta jäähdytyslaitteiden omia pesuaikoja. Jäähdytystehon tulisi olla sellainen, että lypsetty maito jäähtyy alle +4 ºC:n lämpötilaan korkeintaan kahden tunnin kuluessa kyseisen maidon lypsystä. Maidon säilytysjärjestelmä pitää maidon lämpötilan 0 ja +6 ºC:n välillä. Suosituksena on pitää maidon lämpötila alle +4 o C. Toimiva maidon jäähdytysjärjestelmä pitää pienetkin maitomäärät jäähdytettyinä riippumatta tilasäiliön koosta tai maidon virtauksen voimakkuudesta. Maito ei saa jäätyä. Maidon sekoittamisessa tulee välttää liiallista maidon muokkausta ja toisaalta sekoituksen on oltava sellainen, että tilasäiliömaidosta on mahdollista saada maidon keräilyn yhteydessä edustava maitonäyte. Maito jäähdytetään ja säilytetään tilalla niin, että maidon keräily meijeriin on ilman viivytyksiä mahdollista mihin vuorokauden aikaan tahansa. 8.B Maidonkäsittely ja laitteet 71

62 Tilasäiliön huolto/vuositarkastusvelvollisuus Laki (Valtioneuvoston asetus 1187/2001) edellyttää, että haltijan tai omistajan tulee tarkastuttaa kaikki 3 kg tai enemmän CFC (R12) tai HCFC (R22, R401, R402, R403, R408 ja R409) -kylmäainetta sisältävät kiinteät kylmälaitteet vuotojen varalta vuosittain. Tilan oman tilasäiliön osalta säännöllisen vuositarkastuksen toimeenpanovastuu on maidontuottajalla. Osuuskunnan vuokraamissa tilasäiliöissä vastuu on osuuskunnalla. Tarkastuksen saa suorittaa em. päätöksen mukaiset pätevyysvaatimukset täyttävä kylmäalan yritys. Tarkastusten valvomista varten laitteista on ylläpidettävä huolto- ja tarkistuspäiväkirjaa. Tila-säiliön yhteydessä on oltava ilmoitus siitä, milloin laite on viimeksi huollettu. Tilasäiliön vuosihuoltotositteiden suositeltava säilytyspaikka on Maidon laatukäsikirjan raporttimappi. Lisätietoja tilasäiliön huollosta saat osuuskunnan neuvonnasta. 8. B Tilasäiliön hankinta Osuuskunnan omistaman/vuokraaman/leasingin tilasäiliön vaihtotarpeesta on suositeltavaa ilmoittaa kuusi kuukautta ennen suunniteltua vaihtoa. Ilmoitus on tehtävä riittävän ajoissa, jotta neuvonta/tilasäiliöhuolto yhteistyössä tuottajan kanssa ehtivät tekemään tarkemman tarvekartoituksen säiliöhankinnan ja toimituksen perustaksi. Huomioitavia näkökohtia ovat mm. tilan tuotantomäärän kehittyminen, säiliön sähkö- ja vesiliitäntä, lämmöntalteenotto, esijäähdytys, ilmanvaihto ja tilantarve sekä maitohuoneen oven (asennusoven) koko. Uusi tilasäiliö tulee mitoittaa siten, että siihen mahtuu vähintään viiden lypsykerran maitomäärä (säiliön koon laskentakaava: lehmien lkm x keskituotos x 1,3 / 180). Maitoa on ensimmäisessä lypsyssä oltava aina vähintään 10 % säiliön tilavuudesta. Tilasäiliön tyhjennysyhteen ulkohalkaisijan tulee olla 76 mm. Tilasäiliön toimitukseen pitää sisältyä 51 mm:n supistuskappale, joka asennetaan hanan jälkeen. Tulevaisuudessa supistuskappale on vaihdettavissa suurempaan. Valioryhmän suositus ja tilojen omien tilasäiliöiden lainoitusperuste on, että uudet säiliöt ovat jäähdytysteholuokaltaan 4CI tai parempia (ISO 5708). Suuremmissa tilasäiliöissä olisi hyvä olla kaksi kompressoria, sillä se vähentää riskiä ja pienentää myös käynnistystehon tarvetta B Maidonkäsittely ja laitteet

63 8. B Maitohuone ja tilasäiliön asentaminen Maidontuottaja vastaa maitohuoneen siisteydestä ja hygieniasta. Lainsäädännön maitohuoneelle asettamat vaatimukset Maidon jäähdytykseen ja säilytykseen käytettävien tilojen (maitohuone) on täytettävä seuraavat vaatimukset: a. Maitohuone ei saa olla suorassa yhteydessä eläintenpitotiloihin eikä muihinkaan tiloihin, joista voi siirtyä likaa maitohuoneeseen. Maitohuone on erotettava tällaisista tiloista välitilan ja kahden suljettavan oven avulla taikka yhden oven avulla, jolloin ilmavirta ei saa olla likaisista tiloista maitohuoneeseen päin b. Tiloja saa käyttää vain maidon ja lypsyvälineiden käsittelyyn liittyvään toimintaan. Maito on keräilyyn asti säilytettävä näissä tiloissa. c. Tilojen on oltava helposti puhtaana pidettäviä ja niissä on oltava riittävä ilmanvaihto ja valaistus d. Jätevesien poisto on järjestettävä tehokkaasti e. Seinien, lattioiden ja kalusteiden on oltava helposti puhtaana pidettäviä ja kestävästä materiaalista valmistettuja Maidon jäähdytys- ja säilytystilat on pidettävä puhtaina ja hyvässä kunnossa. Kulkureitit maidon jäähdytys- ja säilytystiloihin on pidettävä puhtaina, jotta tiloihin ei kulkeudu likaa. Tilasäiliön sijoittaminen maitohuoneeseen - Tilasäiliö sijoitetaan lähelle ulko-ovea etäisyys hanasta vähintään 100 cm, maitoautojen imuletkun pituus on tulevaisuudessa korkeintaan 8 m. - Imuletku on saatava hanaan suoraan kiinni - Ovi tai maitoletkuluukku tulee olla suoraan hanan kohdalla - Tilasäiliön ympärillä on oltava vapaata tilaa vähintään 80 cm (vaatimus työturvallisuuden ja puhtaanapidon vuoksi.) - Tilasäiliön tyhjennyshanan alla tulee olla lattiakaivo. Ratkaisuksi suositellaan pitkän mallista altaalla ja ritilällä varustettua lattiakaivoa, johon voidaan johtaa myös tilasäiliön pesuvedet 8.B Maidonkäsittely ja laitteet 73

64 Maitohuoneeseen liittyviä muita tärkeitä asioita: - Lattiapinnat ovat siistit ja hygieeniset eivätkä ole liukkaita - Ilmanvaihto on riittävä niin, että aistinvarainen arviointi on mahdollinen muiden hajujen häiritsemättä - Ilmanvaihto on riittävä myös maidon jäähdyttämisen kannalta - Maitohuoneessa on toimiva lämpömittari maitohuoneen lämpötilan seuraamiseksi, lämpötilasuositus talvella yli +5 C ja kesällä mielellään alle +25 C - Lämpömittari maidon lämpötilan toteamiseksi poikkeustilanteissa - Vesipiste ja letku ovat saatavilla - Automaattilypsytilalla on oltava kuljettajalle tilasäiliön tyhjennys/käyttöohje - Tarvittaessa kuljettajalle on oltava ohjeet säiliön huuhtelusta tai pesurin käynnistyksestä - Tilan lisäsäiliöistä tai tonkista maito otetaan vastaan vain, jos ko. maito on erikseen merkitty mukaan otettavaksi ja maidot on jäähdytetty - Palautustuotteille ja postille on varattu asianmukaiset tilat ja tarvittavat kirjoitusvälineet. Elintarvikkeille suositellaan jääkaappia, jotta niiden kylmäketju ei katkea - Maitohuoneessa on oltava näkyvällä paikalla puhelinnumero, josta kuljettaja tavoittaa tuottajan mahdollisessa ongelmatilanteessa Katso myös seuraavat Laatukäsikirjan ohjeet: 8 C6 Tarttuvat taudit 8 C7 Virustautien hallinta 8 F3 Maidonkeräilyolosuhteet Tilasäiliön poikkeavat asennustavat Ennen poikkeavan asennustavan valintaa suositellaan, että tuottaja on yhteydessä osuuskuntaan. Mikäli tilasäiliö on asennettu kahteen huoneeseen (maitohuoneeseen ja esim. konehuoneeseen, ns. seinän läpi -asennus), noudatetaan seuraavia periaatteita: Edellä olevat maitohuonevaatimukset koskevat sitä tilaa, jossa maidon vastaanotto tapahtuu Kaikki maidon vastaanottajan toimet tehdään maitohuoneessa Tilasäiliön huohotin ja täyttöyhde ovat maitohuoneessa Tilasäiliön konehuoneen puolella oleva osa on täysin umpinainen. Mahdolliset yhteet on tukittu tiiviisti ja hygieenisesti B Maidonkäsittely ja laitteet

65 8. C Maidontuotannon eettiset tavoitteet Valioryhmän hyvät eläinten hoitoperiaatteet Tässä ohjeessa määritetään Valioryhmän hyvät toimintaperiaatteet ja tavoitteet lypsykarjojen eläinten hyvinvoinnin ja terveyden osalta. Tavoitteena on, että jokainen valiolainen maidontuottaja kuuluu terveydenhuollon seurantaohjelma Nasevaan, arvioi karjansa hyvinvointi- ja terveystilanteen vähintään kerran vuodessa sekä tekee tarvittaessa korjaavia toimia terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Apuvälineinä suositellaan käytettäväksi itsearviointi- ja toimintasuunnitelmalomakkeita, Naseva-terveydenhuoltosuunnitelmaa, ProTerveyslomaketta ja Lehmä- ja nuorkarjahavaintoja -opasta. Kaikille tilalla eläinten kanssa työskenteleville suositellaan eläinten hyvinvointikoulutusta. Lehmät Ravinnon määrä ja laatu Ruokinnan yleistavoitteena on ylläpitää terveyttä ja normaaleja ruoansulatustoimintoja. Karjan keskituotos heijastaa riittävää ruokintaa. Tavoitteena on yli 8000 kg keskituotos. Huomioi pitkän poikimavälin suuri vaikutus keskituotokseen. Maidon valkuaispitoisuus heijastaa energiaruokintaa ja maidon valkuaispitoisuuden tulisi olla yli 3,3 %. Maidon ureapitoisuus heijastaa valkuaisruokintaa. Sopiva maidon ureapitoisuus on mg/dl. Eläinten tulee pääsääntöisesti saada hyvälaatuista karkearehua vapaasti. Vesikuppeja tai -altaita tulee olla riittävästi ja niiden puhtaudesta on huolehdittava säännöllisesti. Riittävä vedenvirtaus on yli 10 l/min. Kivennäis- ja hivenaineruokinta määritetään eläinryhmien tarpeiden (lypsävät, umpilehmät, tuntuvat) ja säilörehun sisältämien kivennäis- ja hivenainemäärien mukaan. Teollisten rehujen avulla turvataan kivennäisten ja hivenaineiden riittävä saanti. Erityisesti luomutiloilla on varmistettava hivenaineiden riittävä saanti. Suositeltavaa on, että tila kuuluu tuotosseurantaan ja noudattaa eri eläinryhmille laadittua kirjallista ruokintasuunnitelmaa. Ruokintasuunnitelman pohjana käytetään analysoituja rehuja. Eläimille ei saa antaa pilaantunutta (mädäntynyttä tai homehtunutta) rehua. Lue myös 8 D1 Valioryhmän hyvät ruokintaperiaatteet. Hyvä pitopaikka Tavoitteena on pitopaikka, joka mahdollistaa lehmien luonnollisten käyttäytymistarpeiden täyttymisen mahdollisimman hyvin. Tällaisia ovat esimerkiksi halu syödä ja levätä yhdessä sekä poikia erillään muista. Pihatoissa suositellaan kaikille eläimille makuu- ja ruokintapaikkaa sekä riittävästi poikimakarsinoita. Tavoitteena on riittävän tilava, kuiva ja pehmeä makuupaikka, jossa lehmät pysyvät puhtaina. Runsas kuivitus auttaa pitämään lehmät puhtaina. Kytkytlaitteet tai muut parsirakenteet eivät saa merkittävästi haitata lehmälle luontaisia ylösnousu- ja makuulle menoliikkeitä. Pihattojen C Lypsykarjan terveys

66 käytävien tulee olla riittävän leveät toiminnallisen eläinliikenteen turvaamiseksi. Käytävät eivät saa olla liukkaita tai likaisia. Hyvällä ilmanvaihdolla pidetään infektiopaine matalana ja turvataan eläinten puhtaus. Lypsylaitteiston tulee toimia moitteettomasti. Liikunta pitää eläimet hyväkuntoisina. Navetan uudisrakentamisen yhteydessä rakennetaan pihatto. Laiduntamista tai asianmukaisia jaloittelutarhoja suositellaan. Hyvä terveys Tavoitteena on, että kaikki karjat kuuluvat Naseva -nautojen terveydenhuollon seurantajärjestelmään. Tavoite lehmien kuolleisuudelle on alle 3 %. Terveydenhuoltotoimenpiteillä ennaltaehkäistään aktiivisesti terveysongelmia. Lehmien hyvinvointia heikentävät eniten utaretulehdukset, jalkaongelmat sekä kuume- ja halvaustaudit. Jalkaterveys Tavoitteena on, ettei karjassa esiinny kliinisesti ontuvia eläimiä. Jalkaongelmia ennaltaehkäistään hyvillä navettarakenteilla. Erityisesti mukavat parret houkuttelevat makaaman, jolloin sorkat saavat levätä. Pihatoiden käytävien puhtaus edistää sorkkaterveyttä. Kaikkien lehmien sorkat hoidetaan 1-2 kertaa vuodessa, jolloin havainnot ja hoitotoimenpiteet kirjataan. Sorkkaterveyttä edistetään tasapainoisella ruokinnalla ja ympärivuotisella ulkoilulla. Karjassa ei esiinny tarttuvia sorkkasairauksia. Utareterveys Tavoitteena on (ProTerveys -raportti tai lehmäkortit tms. kirjanpito): Alle 10 % soluttelevia lehmiä (maidon solut > kpl/ml) Alle 10 % uusia soluttelevia Alle 10 % lypsykauden antibioottihoitoja utaretulehdusten takia Utareterveyden parantaminen tai ylläpitäminen tavoitetasolla vaatii jatkuvaa utareterveyden seurantaa ja altistavien tekijöiden parantamista ja kurissa pitämistä. Utareterveyttä seurataan tilatasolle rakennetun ohjelman mukaan, joka kirjataan huoneentauluksi kaikkien nähtäville. Utareterveyssuunnitelma, joka sisältää lypsykoneen kunnossapitosuunnitelman, auttaa kohdistamaan tarvittavat toimenpiteet. Tarttuvat taudit Karja kannattaa pitää suljettuna eli uusia eläimiä ei osteta karjaan. Jos uusia eläimiä ostetaan, noudatetaan Eläintautien torjuntayhdistys ETT:n Eläimen osto-/myyntitodistuksen vaatimuksia. Keinosiemennys ja alkionsiirrot ovat turvallisia tapoja jalostaa karjaa. Navettaan kuljetaan tautisulun kautta, jossa vierailija vaihtaa puhtaat vaatteet ja saappaat ennen eläintiloihin menemistä. Eläinten käsittelyssä käytettävät välineet (nenäpihdit, lettupannutestivälineet, sorkkahoitoteline jne.) suositellaan hankittavaksi jokaiselle tilalle, jotta vältytään tavaroiden kuljettamiselta eläintilojen välillä. Näin ennaltaehkäistään tarttuvien eläintautien leviämistä. Laatusopimuksen mukaan ostorehut on hankittava rehualan toimijoilta, jotka ovat ETT:n positiivilistalla. 8. C Lypsykarjan terveys 77

67 Ruokintaperäiset sairaudet Lehmien ravintoaineiden tarve tyydytetään tasapainoisella ruokinnalla. Suurien väkirehumäärät heikentävät pötsin mikrobiflooran toimintaa ja aiheuttavat ruokintaperäisiä sairauksia (hapanpötsi, juoksutusmahakierre, sorkkakuume, vedinkuoliotauti). Nämä sairaudet voidaan välttää laadukkaalla säilörehulla ja kohtuullisella väkirehuruokinnalla erityisesti tunnutuksen ja herutuksen aikana. Säilörehun analyysitiedot auttavat optimoimaan väkirehumääriä. Poikimahalvaukset on mahdollista ennaltaehkäistä tasapainoisella ruokinnalla. Hivenainepuutokset voidaan välttää, kun rehut analysoidaan ja ruokintasuunnitelma toteutetaan analysoitujen rehujen perusteella. Poikimavaikeudet/poikimisten valvonta Lehmien, erityisesti ensikoiden, koosta ja lihavuuskunnosta (kuntoluokasta) huolehditaan siten, että poikimavaikeudet minimoidaan. Sonnivalinnoissa otetaan huomioon poikimavaikeuksien välttäminen. Poikimisia valvotaan riittävästi esimerkiksi kameravalvonnalla. Hyvä eläinperusteinen hyvinvointi Tavoite: Häiriökäyttäytymistä ei esiinny Kaikki lehmät laiduntavat tai pääsevät vähintään jaloittelutarhaan. Talviulkoiluttamista suositellaan. Navetan olosuhteiden tulee mahdollistaa lehmien luontainen käyttäytyminen. Suunnitelmallisella toiminnalla parannetaan olosuhteita. Jos häiriökäyttäytymistä (epänormaaleja ylösnousuliikkeitä, kielenpyöritystä, otsan nojailua rakenteisiin, vajaaruokailua jne.) esiintyy, analysoidaan syitä (yleinen ahtaus, kulkuväylien ahtaus, korsirehun puute, tekemisen puute, liian vähän tilaa ruokintapöydän ääressä) ja korjataan olosuhteita. Nuorkarja, hiehot, ikä 6 kk 1. poikiminen Hyvä ruokinta Hiehojen keskimääräinen kasvuvauhtitavoite on 0,8-1 kg/vrk riittävän siemennyskoon (n. 350 kg 14 kk iässä) saavuttamiseksi. Hiehojen tavoiteltava poikimaikä on noin 24 kk. Riittävä koko poikiessa ennaltaehkäisee poikimavaikeuksia. Hyvä pitopaikka Riittävän tilava, puhdas ja pehmeä makuualusta turvaa hiehojen hyvinvointia. Hiehokarsinan makuualue ei saa olla täysritilää. Pihatoissa on oltava riittävästi sekä käytävätilaa liikkumiseen että ruokintapöytätilaa syömiseen. Korsirehua on hyvä olla jatkuvasti tarjolla. Kaikkia hiehoja laidunnetaan. Hyvä terveys Optimaalisella ruokinnalla ja liikunnalla ennaltaehkäistään poikimavaikeuksia. Kohtuullisella tunnutusruokinnalla (korkeintaan 2 kg väkirehua poikimapäivänä) ennaltaehkäistään sorkkakuumetta ja utaretulehduksia. Makuualustojen hyvä hygienia ja kuivuus ennaltaehkäisevät utaretulehduksia. Alkukesän sisäloistartuntoja hillitään laidunsuunnittelulla C Lypsykarjan terveys

68 Hyvä eläinperusteinen hyvinvointi (luontainen käyttäytyminen, häiriökäyttäytyminen, arkuus) Hyvällä hoidolla ja hyvillä pito-olosuhteilla mahdollistetaan eläinten luontainen käyttäytyminen ja ennaltaehkäistään häiriökäyttäytymistä. Hiehot totutellaan käsittelyyn ja kiinnipitämiseen. Arkuutta ennaltaehkäistään käsittelemällä eläimiä rauhallisesti pienestä pitäen. Vasikat, ikä 0-6 kk Hyvä ruokinta Ternimaitoa annetaan 6 tunnin sisällä syntymästä vapaasti tai vähintään 15 % painosta. Maitoa tai vastaavaa maitojuomaa annetaan 6-8 l/vrk tutin kautta. Varhaiskasvatusrehua ja hienojakoista heinää/säilörehua/ruohoa tarjotaan vapaasti 1-2 viikon iästä lähtien. Juomalta vieroitus tapahtuu aikaisintaan 8 viikon iässä. Hyvä ruokinta ja kasvu edesauttavat vasikoiden pysymistä terveenä. Tavoite: Kasvu on vähintään 0,8 kg/pv Hyvä pitopaikka Vasikoiden hyvinvointi ja terveys turvataan hyvillä pito-olosuhteilla. Tavoitteina ovat väljät ja puhtaat karsinat sekä pienet ryhmät (2-6 vasikkaa). Kylmään (< +0 C) tottumattomia eläimiä ei saa eläinsuojelulainsäädännön mukaan siirtää kylmään totuttamatta. Isoissa yksiköissä (> 50 lehmää) suositellaan vasikoiden pitämistä erillään vanhemmista eläimistä. Tavoite: Vasikoiden pito-olosuhde täyttää vähintään Vasikoiden pitopaikan suositukset, joka on Laatukäsikirjan liitteenä. Hyvä terveys Vasikoiden terveys turvataan hyvillä pito-olosuhteilla ja ruokinnalla. Sairastunut vasikka hoidetaan nopeasti tilanteeseen sopivalla tavalla ja erotellaan tarvittaessa muista. Sairastumisien syyt selvitetään ja niiden ennaltaehkäisyyn panostetaan. Tavoite: Yhtään vasikkaa ei ole kuollut hengitystietulehduksiin tai ripuliin viimeisen vuoden aikana. Mitään tautia ei esiinny kuin korkeintaan satunnaisesti (< 5 % prosentilla vasikoista). Kuolleisuus 0-3 kk alle 3 %. Kuolleisuus 3-6 kk alle 3 %. Hyvä eläinperusteinen hyvinvointi Vasikoita käsitellään ensimmäisten elinviikkojen aikana siten, etteivät ne pelkää ihmistä. Häiriökäyttäytymisen (toisten imemistä, kielen pyöritystä jne.) syyt tulee selvittää ja poistaa. Vasikkaryhmät pidetään yhtenäisenä sosiaalisen ja mikrobiologisen tasapainon ylläpitämiseksi. Nupoutettaessa käytetään kivunlievitystä. Tavoite: Vasikoissa ei esiinny arkuutta ja/tai häiriökäyttäytymistä. 8. C Lypsykarjan terveys 79

69 8. C Utareterveyden hallinta Tavoitteena on utareiltaan terve karja. Perustana ovat ennaltaehkäisevät toimenpiteet, koska pysyvää parannusta ei saada aikaan antibioottihoidoilla ja eläinten karsinnalla. Hoitajan jaksaminen, asenne, motivaatio ja tietotaitotaso ovat ratkaisevia tekijöitä utareterveystyössä. Ne vaikuttavat paitsi tekemiseen ja tilanteiden hallintaan, myös lehmän fyysiseen ympäristöön kuten navetan rakenteellisiin olosuhteisiin ja ruokintaan. Utareterveyttä tulee seurata systemaattisesti karjalle sopivan mallin mukaan. Malli rakennetaan tilan työrutiineihin sopivaksi, siitä tehdään kirjallinen ohje (esim. seinälle näkyvälle paikalle) ja sitä tulee kaikkien noudattaa. Utaretulehdustilannetta ei pidä koskaan päästää pahaksi. Tilanteen heikkenemiseen tulee puuttua aikaisessa vaiheessa tarmokkaasti. Neuvojat, eläinlääkärit ja lypsykonehuolto auttavat pyydettäessä. Utareterveyden tunnusluvut Utareterveyttä voidaan mitata monella eri tavalla ja on hyödyllistä selvittää tilanne useammasta näkökulmasta. Tuotosseurantaan kuulumattomilla tiloilla voi joidenkin tunnuslukujen selvittäminen olla hankalaa. Alle on koottu erilaisia utareterveyden tunnuslukuja ja mittausmenetelmiä, joista tuottajan kannattaa rakentaa omalle tilalle sopivin yhdistelmä. A. JATKUVA SEURANTA Tila Tavoite 1. Tilasäiliömaito, solumäärä tankkimaidon solutesti 1-2 krt/2 vrk mittaus solulaskurilla 1-2 krt/2 vrk maidon hinnoittelunäytteet 2-3 krt/kk maidon lisänäytteet 1 krt/vk 2. Lehmätaso maidon aistinvarainen laatu alkusuihkeiden perustella joka lypsykerta utareen akuuttien tulehdusoireiden tarkastelu 1 krt vrk lehmän syönnin ja yleiskunnon tarkastelu 1 krt vrk lehmän maidon sähkönjohtoluku 1-2 krt/vrk solutesti tai mittaus solulaskurilla 1-2 krt/vk tuotosseurantatulos 6-12 krt/v 3. Karjataso Rajana tuotosseurantanäytteissä > solua/ml a) Soluttavien lehmien määrä (1krt/kk tai 1 krt/2kk) b) Uudet tai uudelleen soluttavien lehmien määrä (1 krt/kk tai 1 krt/2 kk) Lehmäkohtaiset soluanalyysit (solutesti- tai solulaskuritulokset ja tuotosseurantatulokset) ProTerveys- ja ProTuotos raportit (Naseva tai ProAgria Maito Raportit) Hälytysraja < > Normaali < 10 % < 10 % Epänormaali >25 % >10 % C Lypsykarjan terveys

70 B. VUOSITARKASTELU (voi tehdä useamminkin) Katsotaan jatkuvassa seurannassa olevia ja alla olevia tunnuslukuja Tila Tavoite Hälytysraja 1. Antibioottihoitoja lypsykaudella % (viim. vuosi) < 10 > Umpeenpanohoitoja antibiooteilla % (viim. vuosi) < Lypsyssä olevien ummessa olevat neljännekset, % < 1 > 5 4. Hiehojen sairastumisprosentti (viim. vuosi) < 10 > Poistoprosentti utaretulehduksen takia (viim. vuosi) < 10 > Karjan keskipoikimakerta >2,5 7. Aiheuttajabakteerit (ks. esim. Valman analyysitiedoista) 8. Antibioottiresistenssitilanne (= % S. aureus löydöksistä betalaktamaasi +) < 10 > 30 Laatukäsikirjan liitteet: Tankkimaidon solutestiohje, PCR-tekniikka utaretulehdusanalytiikassa. Utaretulehdusten antibioottihoidoista Pääsääntöisesti nykyään suositellaan antibioottihoitoa vain näkyvästi oireilevien utaretulehduksien hoitoon. Piilevien utaretulehdusten hoitoa on pyritty vähentämään antibioottiresistenssin pitämiseksi kurissa. Vastapoikineita hoidetaan toki herkemmin kuin pitkällä lypsykaudella olevia. Saneeraustilanteissa toimitaan tehdyn suunnitelman mukaan. Utaretulehduksen antibioottihoito tehoaa, kun osataan suunnata hoito niin, että hoidetaan hyvän ennusteen omaavaa lehmää. Nuori tulehdus, aikaisemmin terve neljännes, muuten hyväkuntoinen lehmä, bakteerin tehoava antibiootti, oikea antibiootin annostus ja riittävän pitkä hoito lisäävät merkittävästi antibioottihoidon onnistumisen mahdollisuutta. Krooninen tulehdus, aikaisemmin sairas neljännes, lehmällä muita terveysongelmia, huonosti tehoava lääke ja lääkkeen liian alhainen annostelu vähentävät merkittävästi hoidon onnistumisen mahdollisuutta. Utaretulehduksia aiheuttaa myös joukko mikrobeja, joihin antibiootit eivät tehoa, esimerkiksi Serratia, Listeria (ei PCR-diagnostiikassa), Enterococcus ja hiivat. Näihin tulehduksiin antibiootteja ei kannata käyttää. Nyrkkisääntöjä utaretulehdusten antibioottihoidoista Kroonista Stafylococcus aureus -tulehdusta ei pääsääntöisesti kannata hoitaa. Neljänneksen umpeenlaitto ei-akuutissa vaiheessa ja mahdollisesti lehmän poisto jossakin vaiheessa on usein järkevintä. Umpeenpanohoitoa voi harkita Uutta S. aureus -tulehdusta kannattaa usein hoitaa yhdistelmähoidolla (tuubit + injektiot) 5 päivää Muita utaretulehduksia kuin S. aureus -tulehduksia, ei yleensä kannata hoitaa yhdistelmähoidolla Uutta koagulaasinegatiivisen stafylokokin aiheuttamaa tulehdusta, esim. vastapoikineella lehmällä, kannattaa usein alkuun lypsää ja seurata paraneeko tulehdus lehmän oman puolustuksen toimesta. Jos tulehdus jatkuu yli 1-2 viikkoa, kannattaa se mahdollisesti hoitaa antibiooteillapiilevien tulehdusten antibioottihoidon suhteen kannattaa olla pidättyväinen, varsinkin loppulypsykaudella. Ne hoidetaan mahdollisesti umpeenpanotilanteessa 8. C Lypsykarjan terveys 81

71 Tavalliset utaretulehdusstreptokokit ovat herkkiä penisilliinille Antibioottihoitojen kokonaismäärä tulee pitää kohtuullisena resistenssiongelmien välttämiseksi Umpeenpanotuubit laitetaan hoidettavan lehmän jokaiseen vetimeen, koska utaretulehdusbakteereilla, varsinkin S. aureuksella, on taipumusta siirtyä umpeenmenovaiheessa neljänneksestä toiseen Utaretulehdusten ennaltaehkäisystä Utaretulehduksille altistavia tekijöitä on navetoissa satoja. Useimmiten pystymme määrittämään vain joitakin kymmeniä tekijöitä, koska suurin osa on vaikeasti mitattavissa, joko sen takia ettemme tiedä niistä tai sen takia ettei niille ole mittaria tai analyysimenetelmää tai analysointi on kallista. Utaretulehdustietouden perustaa Utaretulehdus johtuu utaretulehdusta aiheuttavien bakteerien pääsystä vedinkanavan kautta utareeseen. Bakteerit pääsevät kiipeämään utareeseen, ellei maidon huuhteluvaikutus poista niitä lypsyn aikana. Kun puolustus huomaa bakteerit, tapahtuu tulehdusreaktio, eli puolustus reagoi käynnistämällä puolustustoiminnot. Oireet voivat olla hyvin lievät tai rajut tai siltä väliltä. Reaktion lievyyttä tai rajuutta määrittää bakteerityyppi ja -kanta sekä puolustuksen toimintakyky. Lehmän utaretulehdusriskiin vaikuttavat: Utaretulehdusbakteerien määrä vetimen pään tuntumassa Lehmän kyky estää bakteerien pääsy utarekudokseen (vetimien kautta) Lehmän kyky estää bakteerien kiinnittyminen ja lisääntyminen utarekudoksessa Tärkeimmät utaretulehdukselle altistavat tekijät Hoitajan jaksaminen, motivaatio, tietotaitotaso Hoitajan lypsytyyli Lypsykoneen kunto ja usein riittämätön mitoitus Lehmän sisäiset tekijät, esim. perinnölliset vastustuskykyyn vaikuttavat tekijät, luonne Lehmän ulkoiset tekijät, esim. lehmän utare-, vedin ja jalkarakenne Navetan rakenteelliset tekijät, esim. parren rakenne ja kuivitus sekä ilmanvaihto Navetan ruokinnalliset tekijät, esim. seleeni-, sinkki- ja kuparitasot ruokinnassa, myös hapanpötsiongelmien aiheuttamat ravinteiden pilkkoutumis- ja imeytymisongelmat Tärkeintä on tiedostaa, että pysyvää parannusta utareterveyteen ei saa aikaan, ellei panosta altistavien tekijöiden korjaamiseen. Työ saattaa joskus olla varsinaista salapoliisityötä syiden ja seurausten syysuhdetta selviteltäessä. Omia toimintatapojaan pitää olla valmis muuttamaan ja kokeilemaan uutta. Joskus C Lypsykarjan terveys

72 joutuu myös investoimaan rahaa asioiden korjaamiseksi. Ennaltaehkäisevällä työllä saadaan kuitenkin parhaiten aikaan tuloksia, mikä säästää sekä aikaa että rahaa. Uuden navetan rakentajan tulisi tiedostaa, että hyvin toimivan navetan suunnitteluun menee yleensä yli vuosi ja että ahtaissa tiloissa sairausriskit yleensä lisääntyvät. Kun eläin voi hyvin, tuottaa se myös optimaalisesti, mikä on taloudellisesti järkevää. Utaretulehduksen ennaltaehkäisy vedinkanavatulpan (Orbeseal) avulla Lehmien vetimet sulkeutuvat umpeenpanon yhteydessä yllättävän hitaasti, varsinkin osalla lehmistä. Tämä altistaa varsinkin ympäristöperäisille (S. uberis, Klebsiella) bakteeritartunnoille erityisesti ummessaolokauden alku- ja loppuaikoina. Nämä tulehdukset ilmenevät kuitenkin yleensä vasta poikimisen yhteydessä. Vedinkanavatulppa-aineella voidaan ennaltaehkäistä osa umpeenpanon yhteydessä tarttuvista utaretulehduksista. 8. C Lypsykarjan terveys 83

73 8. C Hedelmällisyyden hallinta ja arviointi Hieho on sukukypsä noin vuoden iässä ja sukukypsyys määräytyy pääosin koon mukaan. Suositeltava siemennyspaino on vähintään 350 kg ja ikä vähintään 14 kk. Tavoitteeseen päästään oikealla ruokinnalla. Erityisesti pikkuvasikoiden riittävä juotto (maitoa tai juottojuomaa vähintään 6 l/vrk, mielellään 8-10 l/vrk) ja muu ruokinta (valkuaislisä vieroituksen jälkeen) edesauttaa kasvamista. Vanhempia hiehoja ei saa lihottaa. Kiimakierto on lehmillä n. 21 ja hiehoilla n. 20 vrk (18-24 vrk). Ellei kiiman merkkejä ole tullut kuuteen viikkoon poikimisesta, progesteronitestillä voi selvittää hormonitoimintaa ja määrittää kiiman eri vaiheita. Tasapainoinen ruokinta ehkäisee hedelmällisyyshäiriöitä. Energiavaje on alkulypsykaudella merkittävin hedelmällisyyshäiriöiden aiheuttaja. Energiatasetta seurataan koko karjassa maidon valkuais- ja urealuvuista. Alhainen maidon valkuainen ( 3,2 %) kertoo energiavajeesta. Yksilötasolla matala valkuainen ja asetoni kertovat energiavajeesta. Hormonihoidoista ei ole apua, jos ruokinta ei ole kunnossa. Hedelmällisyystavoitteet Taulukon hedelmällisyystavoitteet on arvioitu tavallisimpien tunnuslukujen avulla. Hälytysraja kertoo sen, milloin viimeistään tulisi ryhtyä toimenpiteisiin karjan hedelmällisyysongelmien selvittämiseksi. Ota tarvittaessa yhteys eläinlääkäriin. Hiehojen poikimaikä Poikimaväli Lepokausi Siemennyskausi Uusimattomuus % Siemennyksiä/tiineys Poistoprosentti Tavoite kk vrk vrk alle 20 vrk yli 67 alle 1,6 alle 5 Hälytysraja yli 28 kk yli 400 vrk yli 85 vrk yli 30 vrk alle 50 yli 2,0 yli 10 Hedelmällisyyden tunnuslukuja päivitetään loppuvuodesta 2012 ja niistä tiedotetaan tuottajakirjeessä ja Valmassa. Vuoden poikimaväliä pidetään edelleen taloudellisena optimina. Pitkämaitoisilla ja keskitasoa paremmilla lehmillä voi poikimaväliä kuitenkin tietoisesti pidentää. Karjan keskimääräisen poikimavälin sijaan tulisikin tarkastella tuotostason mukaisten lehmäryhmien poikimaväliä. Lepokauden tietoinen säätely on keskeisin keino vaikuttaa poikimavälin pituuteen. Jos lepokautta ryhdytään tietoisesti pidentämään, kannattaa kuitenkin huolehtia lehmien kiimakiertojen toimivuudesta hyvissä ajoin ennen suunniteltua siemennysajankohtaa. Kun lehmää ryhdytään siementämään, on tavoitteena saada se mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman vähin siemennyksin tiineeksi. Näin ollen C Lypsykarjan terveys

74 tunnuslukujen siemennyskausi, siemennyksiä/poikiminen ja uusimattomuusprosentti tavoitearvot ovat edelleen suuruusluokaltaan oikeat. Kiimantarkkailu Kiimatarkkailussa on tärkeintä karjanhoitajan motivaatio ja muistiinpanot. Parsinavetassa kiimantarkkailua tehdään lypsyaikoina, joskin kiimat näkyvät parhaiten iltaisin. Pihatto- ja erityisesti robottinavetoissa on syytä harjoittaa systemaattista kiimantarkkailua. Tavoitteena on tarkkailla 20 minuuttia neljästi vuorokaudessa sadan lehmän navetassa. Navettapäivyriin tai muuhun seurantavälineeseen kannattaa merkitä heti poikimisen jälkeen kaikki kiimaan liittyvät oireet, kuten limavuodot ja verenlaskut. Lisäksi siihen merkitään kiiman kestot ja siemennyspäivät. Pihattonavetoissa kannattaa hyödyntää erilaisia aktiviteettimittareita yms. (esim. Heatime). Progesteronitestiä voi käyttää kiimakierron ja oikean siemennysajankohdan määrittämiseen. Navetan olosuhteet ja hoito Lehmän hormonitoimintoja häiritsevää stressiä saisi navetassa olla mahdollisimman vähän. Jos lehmä kokee, ettei sen ole hyvä olla (pelko, kipu, olosuhteet, ilmapiiri), saattavat lypsyn, aliruokinnan ym. tekijöiden takia jo rasittuneet lisääntymistoiminnot häiriintyä lisää. 8. C Lypsykarjan terveys 85

75 8. C Poikivan tai vastapoikineen eläimen hoito Poikiva ja vastapoikinut lehmä tai hieho sairastuu herkästi. Näiden eläinten tarkkailuun ja hoitoon kannattaa panostaa, jotta ongelmat havaitaan ja niihin puututaan ajoissa. Poikivan tai vastapoikineen eläimen hoito 1. Tuo uusi poikiva eläin karjaan vähintään 2 kuukautta ennen poikimista, jotta eläin ehtii kehittää puolustuskykyään ko. karjan bakteereja vastaan ja sopeutua sosiaalisesti muihin eläimiin. 2. Nopeat muutokset seisomisalustassa ja ruokinnassa altistavat sorkkakuumeelle. Tämä koskee varsinkin ensikkoja 3. Lisää eläimen tarkkailua noin 2 viikkoa ennen poikimista 4. Tarkkaile ensisijaisesti ruokahalua ja utaretta 5. Sopiva väkirehumäärä poikimapäivänä on 2-3 kg tai vähemmän. Korkea tunnutustaso lisää poikimahalvaus- ja utaretulehdusriskiä 6. Puutu ajoissa havaitsemiisi ongelmiin 7. Mittaa lämpö, jos eläin on ruokahaluton tai väsyneen oloinen. Normaalilämpö poikineella lehmällä on +39,0 C. Yli +39,2 C on huolestuttava lämpö, samoin kuin alle +38,8 C. Korkea lämpötila viittaa tulehdustautiin ja matala lämpötila joko halvaukseen, verenmyrkytykseen tai joskus pötsiongelmiin. 8. Tarkasta ajoissa utareen tila solutestillä, esimerkiksi jos eläin valuttaa maitoa ennen poikimista, utare on turvonnut toispuoleisesti tai eläin tuntuu kovin aikaisin ja pitkään. Lievät tulehdukset paranevat yleensä hyvin, kun lypsy aloitetaan. Lypsyn voi harkitusti aloittaa jo ennen poikimista. 9. Utare tarkistetaan solutestillä normaalisti poikimapäivänä ja toistuvasti sen jälkeen. 10. Pitkävaikutteisella umpeenpanolääkkeellä lääkityn lehmän maitoa ei saa panna meijeriin toimitettavan maidon joukkoon ennen kuin varoaika on päättynyt ja maito on testattu negatiiviseksi Delvotestillä 11. Tarkista vasikan asento ajoissa, mikäli poikiminen ei edisty. Pienet vasikan asentovirheet on mahdollista korjata itse. Työnnä vasikkaa sisäänpäin, jotta saat lantio-onteloon tilaa jalan tai pään oikaisemiseen 12. Maksimaalinen vetovoima vasikan ulosvedossa on kahden aikuisen miehen voima. Mikäli tarvitaan enemmän voimaa, on keisarinleikkaus yleensä parempi vaihtoehto kuin repiä lehmä rikki. 13. Mikäli kohtu tulee ulos, laita se puhtaalle kankaalle, esimerkiksi lakanalle ja valele kohtua kylmällä vedellä koko ajan, kunnes eläinlääkäri saapuu 14. Käytä ruokinnallisia keinoja poikimahalvauksien ennaltaehkäisyyn lehmillä. Toimintamalli luodaan tilakohtaisesti riippuen rehujen kivennäispitoisuuksista, varsinkin säilörehun kaliumtasosta C Lypsykarjan terveys

76 Puolustuskyvyn merkitys poikimisen yhteydessä Suurin osa lehmien sairauksista esiintyy lähellä poikimista, koska eläimen puolustuskyky laskee poikimisen lähestyessä. Tämän oletetaan johtuvan siitä, että elimistö valmistautuu poikimisen yhteydessä tapahtuvaan kontaktiin sikiön solujen kanssa. Poikimisen yhteydessä tapahtuu aina kudosrepeämiä, joiden kautta sikiön soluja pääsee emän verenkiertoon. Jotta emä ei reagoisi liian voimakkaasti itselle vieraaseen aineeseen, tapahtuu emän elimistössä puolustuksen heikkeneminen. Jos emä reagoisi voimakkaasti sikiön soluihin, saattaisi se pahimmassa tapauksessa merkitä emän kuolemaa. Maidontuotannon alettua eläimen ravinnontarve lisääntyy merkittävästi, mikä voi johtaa helposti ongelmiin. Lihaville eläimille tulee enemmän ongelmia kuin normaalikuntoisille, joten lypsykauden lopun ja ummessaolokauden ruokinnalla tulee eläinten kuntoa säädellä tiukasti. Puolustuksen kannalta kriittisin aika on noin 2 viikkoa ennen poikimista - 2 viikkoa poikimisen jälkeen. Poikivien eläinten tarkkailu, ongelmien ennaltaehkäisy ja nopea hoito ovat tänä aikana tärkeitä. Puolustuskykyyn vaikuttavat tekijät Ruokinta Ravintoaineista puolustuskykyyn vaikuttavat eniten seleeni, kupari, sinkki, kromi ja mangaani, sekä E-vitamiini. Jos ravintoaineiden puutetta esiintyy maassa, se saattaa aiheuttaa puutteita myös rehujen hivenainetasoihin. Joidenkin aineiden, esimerkiksi kaliumin ylimäärä säilörehussa tai laidunruohossa, saattaa haitata toisten kivennäis- tai hivenaineiden imeytymistä ja erittymistä. Kaliumia ei saisi olla säilörehussa yli 25 g/kg kuiva-ainetta. Poikimisen yhteydessä lehmä erittää runsaasti E-vitamiinia ternimaitoon, jotta vasikka saa E-vitamiinilisän heti synnyttyään. Siksi poikivilla eläimillä E-vitamiini taso veressä laskee. Lihavuus, energiavaje ja muut aineenvaihduntaongelmat saattavat heikentää puolustusta. Hapanpötsiongelmat haittaavat ravinteiden pilkkoutumista ja siten myös imeytymistä, mikä saattaa johtaa ravinnepuutoksiin. Stressi Stressi heikentää eläimen puolustusmekanismeja. Sosiaalinen stressi syntyy, kun eläin tuodaan uuteen laumaan tai navetassa on liian ahdasta. Jos poikiva eläin tuodaan laumaan vasta lähellä poikimista, saattaa stressi, normaalin puolustuksen heikkenemisen lisäksi, lisätä sairastumisriskiä. Myös ihmisen käyttäytyminen eläintä kohtaan saattaa luoda stressiä. Virheet tai muutokset ympäristöolosuhteissa lisäävät myös sairastumisriskiä. Infektiopaine Ympäristön infektiopaine on sitä suurempi mitä enemmän on eläimiä yhdessä ja mitä likaisempaa on. Makuualustojen infektiopaine utareeseen nähden lisääntyy mitä kauemmin sama kuivike tai laidunlohko on makuualustana. Toimiva ja oikein säädetty ilmanvaihto edistää eläinten hyvinvointia ja vähentää infektiopainetta, koska kuumuus ja kosteus lisäävät mikrobien kasvua ympäristössä. Infektiopainetta luovat lisäksi lypsyn tai kärpästen välityksellä lehmästä toiseen siirtyvät bakteerit. Jos lypsyssä on paljon tulehtuneita neljänneksiä, riski saada tartunta terveisiin neljänneksiin lypsytyön yhteydessä nousee, mutta myös tartuntariski muualta ympäristöstä, erityisesti parsista, kasvaa. 8. C Lypsykarjan terveys 87

77 8. C Jalka- ja sorkkasairauksien hallinta Jalkasairaudet vähentävät maidontuotantoa ja aiheuttavat tuotantotappioita. Huonojalkainen eläin ei syö riittävästi, nousee kömpelösti ja polkee helposti vetimiään. Kipeistä jaloista kärsivän eläimen tuotos laskee aina. Suurin osa raajojen sairauksista on sorkan alueella. Huono jalka-asento aiheuttaa kuormitusta väärissä sorkan osissa, jolloin sorkka kipeytyy. Huononmallinen sorkka muuttaa jalan asentoa, kuormittaa väärin jalan niveliä ja jänteitä, jotka voivat kipeytyä. Ontuminen johtuu jalka- ja sorkkaongelmista. Arvioi lehmiesi ontumista säännöllisesti esim. 2-3 kk välein ja kirjaa tulokset. Keskustele tilanteesta eläinlääkärin ja sorkkahoitajan kanssa. Hyvää sorkkaterveyttä ylläpidetään ammattimaisen sorkkahoitajan tekemällä sorkkahoidolla 1-2 kertaa vuodessa. Paremman sorkkahoidon periaatteet 1. Laidunna lehmiäsi 2. Käytä jaloittelutarhaa myös talvisin 3. Pidä parret kuivina ja puhtaina. Vuotava juomakuppi altistaa myös etujalkojen sairauksille 4. Pihatossa pidä käytävät puhtaana ja asenna mahdollisuuksien mukaan kumimatto ruokintakäytävälle 5. Totuta hiehot tarpeeksi ajoissa parteen. Ruoki järkevästi 6. Käytä parsimattoa kuukausi poikimisen molemmin puolin ja aina ostetuille hiehoille 7. Hoida sairastapaukset välittömästi 8. Pihatossa varaudu järjestämään tarvittaessa lehmille sorkkakylpy (lumi tai kemiallinen aine) 9. Sovi sorkkahoitajasi kanssa säännöllinen sorkkahoito 10. Jos ostat karjaan uusia eläimiä, kiinnitä huomiota lähtökarjan sorkkaterveyteen, erityisesti tartunnallisiin sorkkasairauksiin C Lypsykarjan terveys

78 8. C Tarttuvat taudit Tuottaja voi itse vaikuttaa eläintensä terveyteen ja vähentää riskiä tarttuvien eläintautien leviämisestä tilalle, tilan sisällä ja tilalta eteenpäin. Seuraavat ETT:n suosittelemat toimintatavat eivät maksa paljon, mutta voivat estää tilan talouden ja eläinten hyvinvoinnin kannalta kohtalokkaiden eläintautien leviämisen. 1. ELÄINLIIKENNE Tilalle tulevat eläimet Keskity yhteen tuotantomuotoon, koska eri eläinlajit, eri-ikäiset eläimet sekä vilkas eläinliikenne lisäävät tautiriskejä. Eläimen ostajana sinulla on oikeus esittää myyjälle eläinten terveyteen liittyviä vaatimuksia. Eläimet kotimaasta Vaadi aina todistus lähtökarjan terveydentilasta (ETU -Nautakarjan terveystodistus). Edellytä, että tilallesi tulevat naudat on tutkittu salmonellan varalta kielteisin tuloksin kahden kuukauden sisällä ennen siirtoa. Tämä koskee myös sonnien yhteiskäyttöä ja hiehojen rahtikasvatusta. Älä hanki pitoeläimiä lihanautakasvattamosta tai teuraseläinvälityksestä. Eläimet ulkomailta Ota aina ennen eläinten tuontia yhteys ETT:hen. Muista rekisteröityä eläinten tuojaksi Eviraan, joka antaa viralliset tuontivaatimukset. Mikäli ostat Suomeen jo tuotuja eläimiä, tuontispermaa tai -alkioita, varmistu, että ne on tuotu maahan ETT:n ohjeiden mukaisesti. Muista myös ETT:n ohjeiden mukaiset tuontialkioiden vastaanottajien tutkimukset alkionsiirron jälkeen. Tilalta lähtevät eläimet Tuo eläimet itse ulos navetasta tai järjestä oven läheisyyteen lastaustila lähteville eläimille. Tarjoa eläinkuljettajille suojavaatetus ja jalkineet sekä mahdollisuus käsien ja saappaiden pesuun. Ota pitoon myytävistä eläimistä salmonellanäytteet ja tilaa eläinlääkäriltäsi ETU -Nautakarjan terveystodistus. Jos karjassa on esiintynyt tarttuvien tautien oireita, älä myy eläimiä pitoon ennen kuin vähintään 4 viikkoa on kulunut oireiden häviämisestä. 2. REHUT Huolehdi rehuja ostaessasi, että tuontirehut ja -rehuaineet on valmistettu tai tuotu ETT:n positiivilistalla olevien yritysten toimesta. Jos tuot itse maahan rehua tai rehuaineita, varmista, että tuontierä tutkitaan Suomessa salmonellan varalta ennen käyttöönottoa (säilytä tutkimustodistus). Huolehdi, ettei eläinten ulosteita pääse rehuun tai juomaveteen. Huomioi erityisesti, ettei linnuille ole istumapaikkoja rehuvarastoissa ja ruokintapaikoilla. 3. HENKILÖ- JA AJONEUVOLIIKENNE Ilmoita aina tarttuvan taudin oireista meijerille, teurastamolle, seminologipäivystykseen, koneurakoitsijalle ja yhteiskoneiden käyttäjille, jotta tilanne voidaan ottaa huomioon ajo- ja työjärjestyksen suunnittelussa. 8. C Lypsykarjan terveys 89

79 Henkilöliikenne Järjestä eläintilojen sisäänkäyntiin tautisulku, jonka kautta kaikkien on kuljettava. Tarjoa kävijöille puhdas suojavaatetus ja saappaat (lyhyelle käynnille jalkinesuojat). Varaa työvälineitä varten esim. sanomalehdellä suojattu työtaso. Järjestä mahdollisuus käsien, jalkineiden ja työvälineiden pesuun. Mikäli karjassa on tarttuvaa ripulia ja/tai voimakkaita yskänoireita, päästä tilallesi vain pakolliset kävijät. Ajoneuvoliikenne ja urakoitsijat Järjestä tilakeskuksen ja sen lähialueen kulkureitit siten, että puhtaat ja likaiset reitit eivät risteä. Mikäli risteämistä ei voida välttää, suojaa nämä kohdat esim. ajosillalla tai kuivittamalla. Työn päätyttyä puhdista risteykset huolellisesti. Edellytä urakoitsijoilta, että työkoneet on puhdistettu ja tarvittaessa desinfioitu ennen tilalle tuloa. Tarjoa mahdollisuus koneiden pesuun ja desinfiointiin ennen tilalta poistumista. Sopikaa yhteiskäytössä olevien koneiden pesukäytännöistä. 4. KONTAKTIT ULKOMAILLE Ulkomaan matkat Pukeudu suojavaatteisiin, jos vierailet ulkomaan matkoilla eläintiloilla. Älä mene kotimaassa eläintiloihin ennen kuin matkasta on kulunut 48 tuntia. Sauno kotiin palattuasi, pese matkalla käytetyt vaatteet ja desinfioi kengät. Älä tuo eläinperäisiä tuotteita tuliaisiksi ulkomailta! Jos olet saanut matkallasi ripulin, varmistu ettet ole salmonellatartunnan kantaja. Vierailuja maihin, joissa esiintyy helposti leviäviä eläintauteja, ei suositella. Ulkomaiset vierailijat ja työntekijät Myös tilallasi käyviä ulkomaisia vierailijoita koskee sama 48 tunnin sääntö sekä suojavaateohje. Ulkomaiset työntekijät eivät saa tuoda kotimaastaan eväitä tuotantotiloihin. Mikäli työntekijöilläsi on kotimaassaan eläinkontakteja, päästä heidät töihin aikaisintaan 48 tunnin kuluttua kontaktista. Älä päästä tuotantoeläintiloihisi kävijöitä maasta, jossa esiintyy helposti leviäviä eläintauteja. 5. MUUT KOTIELÄIMET JA HAITTAELÄIMET Muiden kotieläinten paikka ei ole tuotantoeläintiloissa. Pidä kissoja vain kohtuullinen määrä hiirien ja rottien hävittämiseksi. Älä päästä mitään eläimiä maitohuoneeseen! Torju jyrsijöitä ja kärpäsiä säännöllisesti. 6. TARTUNTAKETJUN KATKAISU, TARTUNTAPAINEEN LASKU Huolehdi tuotantotilojen yleisestä hygieniasta. Sopiva väljyys laskee tartuntapainetta. Ryhmittele lypsylehmät utareterveystilanteen mukaan. Järjestä vasikat ikäryhmittäin ja siirrä koko ryhmä kerrallaan. Pese ja tarvittaessa desinfioi karsinat ryhmien välillä. Yhdensuuntainen eläinvirta vähentää tartuntojen leviämistä vanhemmista nuorempiin, joten älä jätä tilalla jo olevaa eläintä uuteen ryhmään. Yli 50 lehmän karjoissa suositellaan nuorkarjalle, erityisesti vasikoille, erillisiä tiloja. Jaa lihantuotantoyksikkösi osastoihin, jotka täytät ja tyhjennät kerralla. Pese ja desinfioi osastot erien välillä C Lypsykarjan terveys

80 7. ELÄINTEN VASTUSTUSKYVYN LISÄÄMINEN Tarjoa mahdollisuuksia lajille ominaiseen käyttäytymiseen sekä olosuhteet, joihin eläin pystyy helposti sopeutumaan. Ruoki eläimiä tuotantovaiheen mukaisesti ja huolehdi riittävästä veden saannista. Tarkkaile eläintesi käyttäytymistä, kehitä karjasilmääsi ja reagoi merkkeihin, jotka kertovat eläinten mahdollisesti kokemasta stressistä. 8. TAUTISEURANTA Tarkkaile karjasi terveyttä ja luo kokonaiskuva karjassasi ilmenevistä sairauksista, luomisista ja kuolemista. Selvitä sairauksien syyt yhteistyössä eläinlääkärisi kanssa ja toimita tarvittavat näytteet tutkittavaksi. Käytä Nasevaa hoito- ja lääkitystietojen tallentamiseen. Huolehdi itsestään kuolleiden ja tilalla lopetettujen eläinten hävityksestä määräysten mukaisesti. 9. SUUNNITELMALLISUUS Solmi eläinlääkärisi kanssa terveydenhuoltosopimus, jolla liityt nautatilojen terveydenhuollon seurantajärjestelmä Nasevaan. Ole mukana tuotannonseurannassa sekä laatuohjelmissa. Tilaa eläinlääkärisi terveydenhuoltokäynnille vähintään kerran vuodessa. Laatikaa yhdessä terveydenhuoltosuunnitelma, jonka avulla voit parantaa eläinten terveydentilaa ja hyvinvointia sekä kehittää tilan tuotantoa. Laadi tarvittaessa myös tautivastustussuunnitelma yhdessä eläinlääkärisi kanssa 10. ASENNE, MOTIVAATIO, YHTEISTYÖ Tautien torjunta ei välttämättä vaadi suuria investointeja. Tee yhteistyötä naapuritilojen kanssa yhtenäisen tautisuojauksen saamiseksi. Arvioi tilasi tautisuojauksen kriittiset pisteet. Kysy neuvoa eläinlääkäriltäsi ja ryhdy tuumasta toimeen. Hyvät päivittäiset rutiinit ja jatkuva valppaus parantavat tilasi tautisuojaa nopeasti ja pysyvästi. Lisäohjeita ja lomakkeita: Eläintautien torjuntayhdistys ETT ry Puh: (06) , Naseva- Nautatilojen terveydenhuollon seurantajärjestelmä: Evira: Ohjeet ja lomakkeet: Eläimet / Eläintautitutkimus / Nauta: Salmonellatutkimuslähete Laatukäsikirjan liite: Kuolleen naudan hävittäminen ja raatokeräily 8. C Lypsykarjan terveys 91

81 8. C Virustautien hallinta Corona-virusripuli ja BRSV-hengitystietulehdus ovat yleisimpiä virustauteja lypsykarjatiloilla. Taudeille ei ole lääkettä eikä käypää rokotetta. Lääkehiili, heinä ja nesteterapia (esim. Vasikkasuolaliuosta suun kautta) auttavat ripuliin. Ainoa keino estää virusten leviäminen on ylläpitää tiukkaa tautisuojausta. Corona-virusripuli Nautojen BRSV - keuhkotulehdus Aiheuttaja Corona-virus Paramyxovirusten pneumoviruksiin kuuluva BRSV (bovine respiratory syncytial) virus Leviäminen Tartunnan saanut eläin erittää virusta ulosteessaan, muut eläimet saavat tartunnan suun kautta. Vain aikuiset, yli 1-1,5 v. ikäiset naudat sairastuvat, erityisesti nuoret lypsyrotuiset eläimet herkkiä Leviää helposti tilalta toiselle esim. eläintiloissa vierailevien ihmisten ja eläinkuljetusautojen mukana Voi levitä myös lintujen, jyrsijöiden, kissojen ja koirien mukana Virus säilyy epidemioiden välillä hengissä oireettomissa kantajissa Herkkä happamille aineille, kuolee yli +56 C Tartunnan saanut eläin erittää virusta hengitysteistään, muut eläimet saavat tartunnan pisaratartuntana hengitysilman mukana Sairastumisia kaikissa ikäryhmissä, herkimpiä erityisesti pikkuvasikat ja alle 6 kk ikäiset nuoret naudat Tartunta saattaa säilyä karjassa piilevänä ja puhjeta uudelleen olosuhteiden muuttuessa tai vastustuskyvyn heikentyessä. Pikkuvasikka voi saada emältään piilevän tartunnan jo syntyessään ja sairastua myöhemmin, esim. stressitekijöiden vaikutuksesta. Sairastumisen aikaansaama vastustuskyky ei välttämättä suojaa uusilta tartunnoilta, mutta lieventää taudin oireita, sama eläin voi sairastua useita kertoja Siirtyy pääasiassa ostoeläinten mukana uusille alueille Itämisaika 2-4 päivää 3-5 päivää Aiheuttaa Tuotantotappioita, maidontuotannon lasku % Alentaa vastustuskykyä Altistaa muille sairauksille (utaretulehdusaalto) Akuutti hengitystietulehdus, kuolleisuus jopa 20 % Altistaa sekundäärisille bakteeriinfektioille Heikentää vastustuskykyä ja kasvua C Lypsykarjan terveys

82 Oireet Corona-virusripuli Aluksi lievä yskä, sierain- ja silmävuoto, kuumeilu (+39,5-40,5 C), mahdollisesti ruokahaluttomuus 1-2 vrk:n kuluttua oireiden alkamisesta voimakas, vetinen, joskus verinen, ripuli, kesto 2-4 päivää Tauti puhkeaa karjassa äkillisesti, leviää nopeasti useisiin eläimiin Sairastuvuus yli vuoden ikäisillä eläimillä usein lähes 100 % Taudin läpikäynyt eläin saa immuniteetin 0,5-3 vuodeksi Nautojen BRSV -keuhkotulehdus Ilmaantuvat tartunnan jälkeen 3-5 päivässä, sairaus kestää yleensä 1-3 viikkoa Tauti voi esiintyä piilevänä, lievänä tai jopa erittäin vakavana Oireina yleensä voimakas sierainja silmävuoto, vähentynyt ruokahalu, alentunut maidontuotanto, kuumeilu, kohonnut hengitystiheys ja alakuloisuus Akuutissa muodossa vakavia hengitystieoireita, hengenahdistusta, äkkikuolemia Erityisesti lihanautakasvattamoissa joskus kaksiosainen taudinkuva; aluksi lieviä, ohimeneviä hengitystieoireita, parin viikon kuluttua voimakkaat hengitystieoireet Mukana sekundäärisiä bakteeritartuntoja Virustautien torjuntaohjeet tilalle Tutkimusten mukaan Corona- ja BRSV- virustartuntojen tulon voi estää karjaansa tiukalla tautisuojauksella: Vältä eläinten ostoa ja siirtämistä karjasta toiseen tartunta-alueilla Minimoi ammatti-ihmisten käynnit navetassa! Todennäköisimpiä tartunnan levittäjiä ovat työnsä luonteen takia teurasautohenkilökunta, eläinlääkärit, seminologit ja sorkkahoitajat. Mutta myös neuvojat, huoltomiehet, lomittajat ja maitoauton kuljettajat ovat jonkinasteisia riskitekijöitä Vaateta ammatti-ihmiset aina joko kertakäyttösuojilla tai talon suojavaatetuksella, erityisesti talon saappailla. Vältä epidemian aikana vierailuja muiden navetoissa. Jos kuitenkin joudut käymään vieraassa navetassa, pese vaatteesi ja desinfioi vaatetuksesi kuuman saunan lauteilla. Älä mene samoilla jalkineilla omaan navettaan Vältä eläinten laitumelle laskua, jos laitumesi ovat aivan naapurin laitumien vieressä ja karjassasi tai naapurin karjassa riehuu jokin virustauti. Karanteeniaika on noin 2 viikkoa viimeisistä akuuteista oireista karjassa. Navetoissa tulee olla omat sierainpihdit eläinten kiinnipitämiseen. Isommissa yksiköissä kannattaa pitää oma sorkkahoitoteline ja -välineet. Jos virustauti riehuu navetassasi, pane lappu ovelle, että navetassa on tarttuva virustauti, jotta mahdolliset kävijät käyttäytyvät asianmukaisesti. Jos karjassasi on todettu jokin näistä viruksista, desinfioi maitohuoneen lattia ennen maitoauton käyntiä ja tarjoa suoja auton letkulle, samoin maitohuoneen edusta pitää olla puhdas. Ilmoita asiasta eläinlääkärille ja osuuskunnan tuotantoneuvojalle. Lisäksi on tärkeää kertoa tilan virustaudista seminologille jo siemennystilausten yhteydessä 8. C Lypsykarjan terveys 93

83 8. D Valioryhmän hyvät ruokintaperiaatteet Ruokinnan turvallisuus on tärkeä osa Valiomaidon laatuohjelmaa Lainsäädäntö luo pohjan elintarvikkeiden laadulle ja kuluttajien luottamukselle. Laatu toteutuu elintarvikeketjun toimijoiden omavalvonnalla ja yhteistyöllä. Uudessa lainsäädännössä ja elintarvikealan yritysten laatujärjestelmissä on yhteisenä piirteenä elintarvikeketjun läpinäkyvyys ja jäljitettävyys. Lehmien rehut ja ruokinta vaikuttavat eläinten terveyteen ja hyvinvointiin, maidontuotantoon, maidon koostumukseen sekä mikrobiologiseen ja aistinvaraiseen laatuun. Valioryhmässä on määritelty Hyvät ruokintaperiaatteet, jotka ovat Valion arvojen mukainen tavoitetila. Valioryhmän hyvät ruokintaperiaatteet: Lypsylehmien, hiehojen ja vasikoiden ruokinnassa perusperiaatteena on lajinmukaisuus. Ruokinnan perustan muodostaa märehtivillä eläimillä hyvälaatuinen nurmirehu. Päivittäisessä rehuannoksessa tulee olla vähintään 40 % kuiva-aineesta karkearehuja. Ruokinnan tulee kuitenkin ensisijaisesti mahdollistaa normaali pötsikäyminen, jolloin väkirehun määrä on suhteutettava karkearehun sulavuuteen. Rehua ja puhdasta vettä tulee olla aina eläinten saatavilla Laiduntamista suositellaan silloin, kun olosuhteet sen sallivat Rehujen* tulee olla laadultaan rehulain ja asetusten mukaisia, eivätkä ne saa aiheuttaa riskiä eläinten ja ihmisten terveydelle eikä maidon laadulle. Rehujen säilönnässä, varastoinnissa ja ruokinnassa tulee noudattaa yleisesti hyväksyttyjä hyviä työtapoja ja menetelmiä sekä maidon laatukäsikirjan ohjeita Pilaantunutta rehua tai vettä ei saa antaa eläimille. Ruokinnassa ei saa käyttää eläinten jätteitä eikä talousjätteitä. Kiellettyjä rehuja ovat lihaluu- ja kalajauho, sekä kaikki eläinperäinen materiaali, jota ei ole rehuksi yleisesti hyväksytty. Ruokinnassa ei saa käyttää voimakkaan hajuisia rehuja, jotka voivat aiheuttaa haju- tai makuvirheitä maitoon. Lisäksi huolehditaan siitä, että eläimet eivät saa syödäkseen rehutarkoitukseen sopimatonta materiaalia, mikä voi aiheuttaa vaaraa eläimelle ja maidon laadulle Geenimuunneltujen rehujen ja rehuaineiden käyttö, lukuun ottamatta rehun lisäaineita, ei ole sallittu Lypsykarjalle syötetään vain koostumukseltaan ja alkuperältään tunnettuja naudoille tarkoitettuja rehuja. Muille eläinlajeille tarkoitetut rehut on varastoitava ja käsiteltävä siten, että sekaantumisen vaaraa ei ole. Kotoisten säilöttyjen rehujen koostumus ja laatu analysoidaan ennen ruokintaa. Ostorehujen alkuperä ja valmistajan takaama koostumus on oltava karjanomistajan tiedossa D Rehut ja ruokinta

84 Kaupallisia rehuseoksia voidaan ostaa vain toimittajilta, jotka ovat ETT:n positiivilistalla Nautojen ruokinnassa pyritään ottamaan huomioon niiden tuotantovaiheen mukainen ravintoaineiden tarve. Ruokintasuunnitelma tulee tehdä vähintään kerran vuodessa, mutta se suositellaan tehtäväksi aina kun syötettävät rehuerät muuttuvat tai tuotannossa tapahtuu muita oleellisia muutoksia. Jos tilalla on käytössä ProAgrian ruokinnansuunnittelu- ja optimointipalvelu, suunnitelma tulisi tehdä vähintään neljä kertaa vuodessa. Ruokintasuunnitelman tulee perustua hyväksyttyihin ruokintasuosituksiin Ruokinnan tulee turvata eläimille normaali syöntikäyttäytyminen, maidontuotanto, kasvu, kuntoluokka, terveys sekä lisääntymistoiminnot *Rehu = nautojen ruokintaan yleisesti hyväksytty rehu, erikoisrehu tai rehun lisäaine tai rehun valmistuksessa käytetty apuaine Lisätietoja tilatason ruokinnan turvallisuuden varmistamisesta: Laatukäsikirjan ohje 8D.2: Puhtaan ja hyvälaatuisen säilörehun teko-ohje Ruokinnan turvallisuus -julkaisu. Tieto Tuottamaan Maaseutukeskusten liitto. 8. D Rehut ja ruokinta 97

85 8. D Puhtaan ja hyvälaatuisen säilörehun teko-ohje Tilalla tuotettu säilörehu on maidontuotannon tärkein rehu. Oikealla kasvuasteella korjattu nurmi on hyvin sulavaa, energiapitoista ja maittavaa. Rehun hyväksikäytön, syönnin ja maidon laadun kannalta on erittäin tärkeää, että rehun säilöntä onnistuu moitteetta. Hygieenisesti huonolaatuinen säilörehu voi aiheuttaa maitoon maku- ja hajuvirheitä lisätä maidon voihappobakteeri-itiöpitoisuutta aiheuttaa terveyshaittoja niin eläimille kuin ihmisille lisää rehutappioita Korjuuaika Ruokinnan kannalta optimaalinen korjuuaika on silloin kun D-arvo on g/kg ka. Mikäli pinta-ala on rehuntuotantoa rajoittava tekijä, kannattaa rehu korjata hieman myöhemmin. D-arvon ollessa g/kg ka, rehun laatua pystytään kompensoimaan väkirehun määrällä ja laadulla tuotostasosta tinkimättä. Artturi-korjuuaikapalvelua kannattaa käyttää apuna oikean korjuuajan määrittämisessä, mutta varmimmin korjuun aloitus saadaan oikea-aikaiseksi kasvustoja tarkkailemalla. Esikuivaus Esikuivata rehua noin 30 % kuiva-ainepitoisuuteen (siilorehu). Pyöröpaalisäilönnässä tavoitteellinen kuiva-ainepitoisuus on %. Jos rehu jää märäksi, on huolehdittava siitä, että erittyvä puristeneste ei jää rehumassaan. Säilöntä Säilöntä perustuu aina hygieenisyyteen, happamuuteen ja hapettomuuteen. Hygieenisyys tarkoittaa puhtaan rehun säilöntää Lietelantaa rehunurmille kohtuullisesti ja mullattuna Nurmipeltojen lannoituksessa kannattaa välttää liian suurien lantamäärien pintalevitystä ja lietelanta kannattaisi aina mullata tai levittää letkulevittimellä nurmen pintaan. Riittävä sängen pituus Kun sängen pituudeksi jätetään 10-8 senttimetriä, niitetty ruohomassa jää makaamaan sängen päälle eikä se pääse likaantumaan maassa. Tällöin korjuulaitteen noukinta ei tarvitse säätää aivan maan pintaan asti. Niittolaiteen tulee kulkea suoraan ja muodostaa mahdollisimman leveätä, tasaista karhoa. Ajosuunnat ja kaistaleet on suunniteltava niin, ettei niittolaitteen eikä korjuukoneen tarvitse ajaa milloinkaan jo niitetyn alueen ylitse. Päisteet on syytä avata riittävän leveinä, jolloin vältetään ajo karhojen päällä ja nopeutetaan korjuutyötä D Rehut ja ruokinta

86 Estä mullan ja kuran pääsy rehuun Hyvin pohjustetut ajoreitit ja piha-alueet ovat perusedellytyksiä rehun puhtaudelle. Multaa ja kuraa kulkeutuu helposti traktorin ja perävaunun pyörissä rehuvarastolle. Rehun sekaan joutunut multa aiheuttaa rehussa voihappokäymistä ja pilaa rehua. Laakasiiloissa riittävän tilava etulaatta on hyvä ratkaisu, jolloin siiloa täyttävän traktorin pyörien mukana ei joudu likaa siiloon. Happamuus Säilyäkseen rehumassan tulee olla hapanta. Tavoitteellinen ph on kuivaaineesta riippuen useimmiten Happamuus saavutetaan parhaiten käyttämällä säilöntäaineita. Happopohjaisilla säilöntäaineilla happo laskee ph:n heti lisäyksen jälkeen ja biologisilla säilöntäaineilla happamuus saavutetaan maitohappokäymisen tuloksena. Käytä säilöntäainetta ohjeen mukaan. Näin varmistat säilörehun hyvän käymislaadun ja onnistuneen ruokinnan. Säilöntäaineen käyttö lisää maitotuotosta ja parantaa maidon koostumusta. Biologiset säilöntäaineet soveltuvat parhaiten esikuivatun rehun säilöntään. Oikein käytettynä happopohjaiset AIVsäilöntäaineet varmistavat rehun hyvän laadun myös silloin, kun rehu säilötään tuoreena, tai kuiva-aine jää muusta syystä matalaksi. Happo hidastaa myös rehun kuumentumista siilon täytön aikana. Hapettomuus Mikään säilöntäaine ei pelasta rehun säilymistä, jos rehumassaan jää liikaa ilmaa. Käytännössä tämä tarkoittaa rehumassan huolellista tiivistämistä ja oikeita paalainten säätöjä. Silputtu rehu (20-40 mm silpunpituus) tiivistyy paremmin. Erityistä tarkkuutta tiivistämisessä vaatii kuivahko rehu ja siilojen ja aumojen reunat ja pintakerros. Tiivistämisen lisäksi rehusiilo on peitettävä ilmatiiviisti muovilla ja painotettava riittävästi erilaisilla katemateriaaleilla. Lisätietoja: Laatukäsikirjan liite: Rehun koostumusta kuvaavat arvot Nurmirehujen tuotanto ja käyttö -julkaisu. Tieto tuottamaan nro ProAgria Keskusten Liitto 8. D Rehut ja ruokinta 99

87 8. D Säilörehun säilöntätyypit Säilöntätyypistä riippumatta, keskeisintä rehun säilyvyyden kannalta on hapettomuus. Tämä tarkoittaa sitä että rehusta saadaan tekovaiheessa ilma pois riittävällä rehun tiivistämisellä. Toinen tärkeä asia on rehun hygieenisyys. Rehusiilot, aumat, tuubit ja paalit tulisi sijoittaa tai varastoida sellaisiin paikkoihin, joissa rehu voidaan tehdä puhtaana ja joista rehu saadaan haettua puhtaana navettaan. Laakasiilo Laakasiilo on siivottava vanhasta rehusta ja muusta jätteestä ennen uuden rehun valmistusta. Lisäksi pitää varmistaa, että mahdollinen rehusta erittyvä puristeneste johtuu pois auman pohjalta. Siilon täyttö aloitetaan takaosasta ja täyttöseinämä tulee pitää mahdollisimman jyrkkänä. Jokainen kuorma tiivistetään huolellisesti. Mikäli korjuuketju on tehokas, voidaan täyttää kahta siiloa yhtä aikaa riittävän tiivistämisen varmistamiseksi. Kuorman kanssa ajoa rehun päälle tulisi välttää, koska tällöin maa-ainesta kulkeutuu rehuun aiheuttaen pilaantumisia. Muoviauma Auma ei eroa teon suhteen juurikaan laakasiilosta, muutoin kuin siinä, että täyttövaiheessa muodostuu keko, joka kasvaa massan lisääntyessä. Säilönnän kannalta rehumassa tulisia eristää maasta esimerkiksi muovilla, hiekkakerroksella tai tehdä auma kovapohjaiselle alustalle, kuten betonilaatalle, soralle tai asfaltille. Tuoretta rehua tehtäessä puristeneste tulisi ottaa talteen, sillä maahan joutunut puristeneste pilaa maaperää ja pohjavettä. Pintarehun tiiviys tärkeää Aumoissa ja siiloissa herkimmin pilaantuva osa on rehun pintakerros. Pintarehu on saatava mahdollisimman tiiviiksi, näin säilyminen onnistuu varmimmin. Siilon täytön loppuvaiheessa kannattaa korjuutahtia hieman hidastaa, jotta siilo saadaan tiivistettyä kunnolla. Hyvän tiivistymisen kannalta pintarehun sopiva kuivaainepitoisuus on noin 30 %. Pintarehuun kannattaa annostella myös säilöntäainetta runsaammin lisäämällä silppurissa hapon syöttöä tai pienentämällä ajonopeutta. Kaksi kerrosta hyvää muovia Välittömästi rehunkorjuun päätyttyä rehuvarastot suljetaan 0,15-0,20 mm vahvuisella polyeteenimuovilla ja painotetaan. Laakasiiloissa tulee käyttää olkapäiden suojana erillistä muovia. Kulmamuovit pannaan paikalleen siilon ollessa vajaa ja käännetään rehukasan päälle siilon täytyttyä. Päällimmäiseksi laitetaan aina uusi ehjä muovi. Näin saadaan rehusiilon päälle kaksi kerrosta muovia, jolloin riski muovin rikkoutumisesta pienenee. Laakasiiloissa kannattaa käyttää hiekalla täytettäviä reunapainoja D Rehut ja ruokinta

88 Painotus muovin päälle Auma ja laakasiilo on peitettävä yhtenäisellä kateaineella niin, ettei muovia näy mistään kohdasta. Muovin ollessa tiiviisti kiinni rehun pinnassa ilman kulkeutuminen muovin alle estyy. Varsinaisen peittomuovin alla voidaan käyttää myös vakuumimuovia, joka imeytyy kiinni rehun pintaan parantaen pintarehun säilyvyyttä. Torneissa ja salvossiiloissa voidaan käyttää kiinteitä painoja tai vesiallasta. Aumoihin ja laakasiiloihin soveltuvat sahanpuru, maa-aines, hiekka, turve, heinätai olkipaalit ja henkilöauton tai työkoneiden renkaat tai niistä leikatut pinnat. Avosiiloissa ja aumoissa kannattaa kateaineen päälle laittaa muovi, jolloin kate ei jäädy ja se toimii eristeenä estäen rehua jäätymästä talvella. Kesällä kateaine estää muovin lämpenemisen ja samalla hapen siirtymisen muovikalvon lävitse rehuun. Torni Torni on korkea rehuvarasto, jossa rehupatsaan oma paino puristaa rehun tiukaksi. Torni täytetään tavallisimmin täyttöpurkaimella. Laite on säädettävä niin, että rehu levittyy tasaisesti koko säiliön alalle. Mitä lyhyempi on silpun pituus, sitä tasaisemmin torni täyttyy ja rehu säilyy. Parasta rehua saadaan tarkkuussilputusta raaka-aineesta. Kun säilö on täynnä, pinta tasoitetaan huolella ja muotoillaan keskeltä 30 cm korkeammaksi. Pintarehu ei saa olla liian kuivaa ja ilmavaa. Paalien säilöntä Kuten muissakin säilöntämuodoissa, rehun tiiviys on keskeinen asia. Tämä tulee varmistaa oikeilla paalaimen säädöillä, silppuavalla paalaimella ja rehumassaan nähden oikealla ajonopeudella. Paalien käärintä muoviin tehdään välittömästi varastointipaikalla hyvälaatuisella muovilla. Muovikerroksia tulee olla riittävästi, vähintään 6 kerrosta ja peitto tasainen. Raidallinen muovitus kertoo käärinnän epäonnistumisesta. Kiedottujen paalien siirtelyä vältetään, varastopaikka suojataan linnuilta ja muilta eläimiltä esimerkiksi verkolla ja paaleja tarkkaillaan varastoinnin aikana. Varastointipaikalle paaleja kuormattaessa kannattaa varmistaa, etteivät paalit rikkoonnu esimerkiksi sängen tai kivien takia. Paalit voidaan kääriä myös tuubiin, jolloin ne tulevat yhtenäiseen pötköön varastointipaikalle. Tuubikäärintä säästää muovia, mutta muutoin se ei eroa periaatteiltaan tavallisesta paalikäärinnästä. Uusin Suomeen tullut säilöntämenetelmä on rehun säilöminen murskeviljan säilönnästä tuttuun makkaraan. Tässä menetelmässä kuormat kipataan baggerille, joka sulloo rehumassan muovin sisään. Niin paalirehun kuin baggerirehun teossakin tulisi välttää märän rehumassan säilömistä, sillä muovin sisään jäävä rehusta irtoava puristeneste pilaa helposti rehun, vaikka se muutoin olisi hyvää. 8. D Rehut ja ruokinta 101

89 8. D Säilörehunäytteenotto ja lähettäminen Näytteenotto-ohjeet Jokaisesta syötettävästä säilörehuerästä otetaan näyte analysointia varten. Rehunäytteen on oltava edustava, jotta saadaan tarkka tieto rehuerästä, jota karjalle syötetään. Edustavuuden varmistamiseksi otetaan useita osanäytteitä, jotka sekoitetaan huolellisesti keskenään. Tästä massasta otetaan muovipussiin kilon erä laboratorioon lähetettäväksi. Näytteenotto-ohjeet on painettu Artturi -rehunäytepussiin Katso lisätietoja osoitteesta Katso video näytteenotosta osoitteesta Hakusana on säilörehunäytteenoton ABC Näytteen lähettäminen Näyte lähetetään muovipussiin pakattuna ja saatekortilla varustettuna maitoauton mukana laboratorioon Pusseja ja saatekortteja on saatavana maitoautosta ja osuuskunnan palvelupisteistä Saatekortin voi täyttää ja tulostaa myös Valmasta (valma.valio.fi) tai Artturista ( Saatekortti kannattaa täyttää huolellisesti, sillä esimerkiksi kasvilajitieto tarvitaan syönti-indeksin laskemiseksi. Rehunkorjuumenetelmät, säilöntäaine ja lannan käyttötiedot eivät vaikuta analyysituloksiin. Näitä tietoja voidaan kuitenkin hyödyntää mm. säilörehuneuvonnassa Tulokset Tulokset sisältävät rehun säilönnällisen ja ruokinnallisen laadun sekä mahdolliset kommentit ja rehuneuvonnan yhteystiedot Analyysitulosta käytetään hyödyksi rehun laadun arvioinnissa, ruokinnan suunnittelussa ja rehuntuotannon kehittämisessä D Rehut ja ruokinta

90 8. D Säilörehun laatuanalyysin tulkinta Säilörehuanalyysi on välttämätön karjan ruokintasuunnitelmien laadinnassa, sillä vain tuntemalla säilörehun laatu, voidaan täydennysrehun määrä ja laatu valita tuotostavoitteen mukaiseksi. Rehuanalyysin avulla voidaan myös kehittää rehuntuotantoa, säilörehun korjuuta, säilöntätekniikkaa ja arvioida rehun laadun ja tuotantoympäristön aiheuttamaa hygieniariskiä maidolle. Artturi-säilörehuanalyysin tulokset on analyysitulosteessa ryhmitelty rehun käymislaatua, koostumusta, ja ruokinta-arvoa kuvaaviin tuloksiin. Rehuanalyysiä tulkittaessa, yksittäisten lukujen lisäksi tuloksia kannattaa tarkastella kokonaisuutena. Tulkintaa helpottamaan on kehitetty indeksilukuja, jotka lasketaan yksittäisten tuloslukujen perusteella. Tällaisia ovat rehun hygieeniselle laadulle ilmoitettava laatuarvosana ja ruokinta-arvoa kuvaavat syönti- ja ME-indeksit. Kaikille tulosteessa näkyville luvuille on tulkintaa varten myös joko tavoitearvot tai normaalialue. Tavoitearvo kertoo suoraan sen, millainen analyysituloksen tulisi olla, jotta rehu on hyvää. Normaalialue kertoo puolestaan sen, mihin vaihteluväliin mahtuu 90 % analyysituloksista. Näin ollen tuloksen ollessa normaalivälin ulkopuolella, rehu on kyseisen tuloksen osalta poikkeavaa. Rehun käymislaatua kuvaavat arvot Happamuus (ph-luku) Rehun ph-luku kuvaa rehun happamuutta ja se määritetään rehun puristenesteestä. Happamuus on oleellisin tekijä, joka estää rehua pilaavien bakteerien toiminnan rehussa. Rehu happamoituu joko rehuun lisätyn säilöntähapon tai rehun sokerin maitohappokäymisen vaikutuksesta. Kasvavan nurmen ph-luku on 6-7 välillä, eli lähellä neutraalia. Kun esikuivaamattomaan nurmiheinään lisätään 80 prosenttista muurahaishappoa 5 litraa tonnille, laskee ph noin neljän tasolle, jota on pidettävä myös tuoreen säilörehun ph-luvun tavoitteena. Tällöin rehua pilaavien mikrobien toiminta on estynyt taikka oleellisesti hidastunut. Rehun ph voi laskea optimioloissa myös luonnollisen maitohappokäymisen ansiosta tälle tasolle, mikäli raaka-aineen sokeri riittää. Rehun kuiva-ainepitoisuuden nousu parantaa sinällään rehun säilyvyyttä, ja samalla myös tavoitehappamuus on korkeampi. Kuiva-ainetasoilla 250, 300, 350 ja 400 g/kg on vastaava tavoite-ph noin 4,1, 4,3, 4,5 ja 4,7. Maito- ja muurahaishappo Maito- ja muurahaishappo ovat rehua säilöviä happoja ja ne määritetään yhdessä rehun puristenesteestä titrausmenetelmällä. Happojen määrä rehussa kuvaa käymisen voimakkuutta ja/tai säilöntäaineen määrää rehussa. Tavoitearvo on rehun kuiva-aineesta ja säilöntäaineesta riippuen g kilossa kuiva-ainetta. Happosäilötyssä rehussa jota ei ole voimakkaasti esikuivattu on tyypillisesti maitohappoa g/kg ka. Kuiva-ainepitoisuuden noustessa arvo voi olla matalampikin. Käymiseen perustuvassa ymppisäilönnässä happoja voi olla jopa 100 g/kg ka tai ylikin. Tällöin rehun maittavuus ja valkuaisarvo on kuitenkin jo merkittävästi alentunut. 8. D Rehut ja ruokinta 103

91 Haihtuvat rasvahapot Haihtuvat rasvahapot ovat pääasiassa etikka- tai voihappoa ja ne määritetään rehun puristenesteestä titrausmenetelmällä. Haihtuvien rasvahappojen määrä kuvaa rehussa tapahtuneen sivu- ja virhekäymisen määrää. Mitä enemmän virhekäymistä tapahtuu, sitä todennäköisemmin rehusta löytyy voihappoa. Tavoitearvo hyvin säilyneelle rehulle on alle 20 g/kg ka. Virhekäymisen aiheuttaa ilman pääsy rehuun, huono painotus, maan sekoittuminen tai liian vähäinen säilöntäaineen määrä. Korkea haihtuvien rasvahappojen määrä alentaa rehun maittavuutta, valkuaisarvoa ja voi aiheuttaa makuvirheitä maitoon. Ammoniakkiluku Ammoniakkiluku määritetään puristenestetitrauksella ja se ilmoitetaan ammoniakkitypen määränä rehun kokonaistypestä. Se kuvaa rehun valkuaisen hajoamisen määrää säilönnän aikana ja syötettävän rehun valkuaisen laatua. Tavoitearvo hyvälle rehulle on alle 70 g/kg N, mutta moitteettomasti säilyneessä rehussa se on tyypillisesti g/kg N, ja jopa alempikin. Mitä pidemmälle rehukäyminen etenee, sitä korkeampi on ammoniakkilukukin. Biologisilla aineilla säilötyssä rehussa on usein happorehua enemmän ammoniakkityppeä. Rehuvalkuaisen hajoamista lisäävät samat riskitekijät kuin virhekäymistäkin ja lisäksi pitkä esikuivaus huonoissa olosuhteissa. Korkea ammoniakkiluku on merkki rehuvalkuaisen laadun heikkenemisestä. Liukoinen typpi Rehun liukoinen typpi määritetään puristenestetitrauksella ja se ilmoitetaan määränä kokonaistypestä kuten ammoniakkilukukin. Sekin kuvaa rehun valkuaisen laatua. Tavoitearvo hyvälle rehulle on alle 500 g/kg N, mutta moitteettomasti säilyneessä rehussa se on tyypillisesti 400 g/kg N ja jopa alempikin. Mitä pidemmälle rehukäyminen etenee, sitä korkeampi on liukoinen typpi. Biologisilla säilöntäaineilla säilötyssä rehussa luku on usein korkeampi kuin happosäilönnässä. Apila nurmen seassa vähentää yleensä typen liukoisuutta. Sokeri Rehussa oleva jäännössokeri kuvaa käymisen voimakkuutta. Säilöttävässä ruohossa sokeria on tyypillisesti g kuiva-ainekilossa. Lämpimällä ja kuivalla ilmalla sokeripitoisuus lisääntyy. Esikuivaus alentaa ruohon sokeripitoisuutta. Hyvässä happorehussa sokerit ovat säilyneet hyvin ja niiden pitoisuus on tyypillisesti g/kg ka. Biologisella säilöntäaineella säilötyssä rehussa sokeripitoisuus on tyypillisesti g/kg ka, ja se voi olla täysin loppuun kulutettukin. Tavoitearvo sokeripitoisuudelle on 50 g/kg ka, koska matalampi arvo lisää riskiä virhe- ja voihappokäymiseen, erityisesti kun kuiva-aine on alle 250 g/kg. Laatuarvosana Laatuarvosana ilmoitetaan koulunumeroina (4-10), ja se on yleisarvosana rehun käymislaadulle kun rehun säilyminen perustuu käymiseen (kuiva-aine alle 450 g/kg). Laatuarvosana lasketaan rehun ph-luvun, ammoniakkipitoisuuden ja haihtuvien rasvahappojen perusteella ja siihen vaikuttaa myös kuiva-ainepitoisuus. Laatuarvosana kuvaa erityisen hyvin tuoreena säilöttyjen ja lievästi esikuivattujen rehujen (kuiva-aine alle 300 g/kg) voihappokäymisriskiä. Mikäli laatuarvosana on 8 tai yli, on riski hyvin pieni. Jos arvosana on 5 tai alle, on riski varsin suuri kohonneelle maidon itiöpitoisuudelle ja makuvirheen esiintymiselle D Rehut ja ruokinta

92 8. D Väkirehut Yleistä Lypsylehmät tarvitsevat nykyisillä tuotostasoilla nurmirehun lisäksi myös väkirehua. Väkirehun syöttö lisää lehmien energian ja valkuaisen saantia kuivaaineen syönnin lisääntymisen kautta. Hyvälaatuista ja hyvin sulavaa (D-arvo vähintään 690 g/kg ka) säilörehua syötettäessä rehuannoksen sulavuus ei käytännössä parane väkirehulla, koska väkirehun helppoliukoiset hiilihydraatit huonontavat karkearehun kuidun sulatusta pötsissä. Lehmien kokonaissyönti lisääntyy vajaa puolet väkirehun lisäysmäärästä eli väkirehu korvaa osan säilörehun syönnistä. Käytännön ruokinnoilla tämä korvaussuhde on noin 0,4-0,6, eli lisättäessä 1 kilo väkirehun kuiva-ainetta vähenee säilörehun syönti 0,6-0,4 kg ka. Säilörehun syönnin väheneminen ja sen sulavuuden lasku aiheuttavat sen, että lisäväkirehukilolla saadaan noin puoli kiloa lisätuotosta, kun väkirehumäärän lähtötaso on 8-10 kg/pv. Väkirehumäärä Väkirehuruokinnan lähtökohtana on hyödyntää tehokkaasti kotoinen nurmirehu. Nurmirehu on analysoitava ennen ruokintasuunnitelman tekoa. Kun hyvää nurmirehua on paljon käytettävissä, väkirehun optimitasona pidetään % kuiva-aineen syönnistä. Pötsin toiminnan varmistamiseksi ruokinnan tulee sisältää riittävä määrä karkearehun kuitua (NDF-kuitu), jonka miniminä voidaan pitää 250 g/kgka. Hyvien ruokintaperiaatteiden mukaan lehmän päivittäinen rehuannos sisältää enintään 60 % väkirehuja rehuannoksen kuiva-aineessa. Ensisijainen tavoite on kuitenkin turvata normaali pötsin toiminta. Tästä syystä karkearehun ollessa hyvin sulavaa (D-arvo yli 700 g/kg ka), on turvallinen väkirehutaso alempi (noin g/kgka). Väkirehun koostumus Viljan lisäksi väkirehua voi monipuolistaa esimerkiksi melassileikkeellä, leseillä tai muilla kuitupitoisilla väkirehuilla. Lehmän pötsin kannalta tämä tarkoittaa, että osa hyvin sulavasta ja pötsiä nopeasti happamoittavasta tärkkelyksestä korvataan ns. sulavilla kuiduilla. Monipuolisella väkirehulla (ohra+kaura+kuitupitoinen rehu+valkuainen) saadaan noin 0,5-1,0 kg maitotuotoslisäys verrattuna yksipuoliseen väkirehuun (vilja+valkuainen). Monipuolisessa väkirehussa on noin % viljaa (ohraa ja kauraa suhteessa 50:50), noin 20 % hyvälaatuista valkuaista (rypsirouhe tai -puriste) sekä 1-2 % viherkivennäistä. Viljasta voi korvata noin % edellä mainituilla kuitupitoisilla väkirehuilla. Väkirehun valkuaispitoisuus Korkeatuottoisen ja runsaasti säilörehua syövän lehmän pötsi on tehokas valkuaisen tuottaja. Silti käytännön ruokinnoilla lehmän valkuaisen ja nimenomaan tiettyjen aminohappojen saanti on usein maidontuotantoa rajoittava tekijä. Korvattaessa 10 kilon viljaväkirehuannoksesta asteittain kilo viljasta kilolla rypsirouhetta tai -puristetta, saadaan keskimäärin yli kilon maitotuotoslisäys päivää kohden. Tuotoslisäys on suoraviivainen ainakin 3 kilon rypsiannokseen saakka. 8. D Rehut ja ruokinta 105

93 Samalla maidon valkuaispitoisuus hieman nousee (noin 0,01 %-yksikköä rypsikiloa kohden) ja rasvapitoisuus yleensä laskee. Hyvälaatuinen valkuaisen tuotoslisäys ei riipu säilörehun raakavalkuaispitoisuudesta eikä sen sulavuudesta. Lehmälle kannattaa antaa säilörehu-vilja-ruokinnalla noin 2 kilon rypsiannosta vastaava määrä valkuaista, tuotosvaiheesta ja perusrehun laadusta riippumatta. Tämä tarkoittaa, että väkirehun valkuaispitoisuus tulisi olla noin keskimääräistä korkeammilla väkirehutasoilla. On myös huomattava, että valkuaislisästä saadaan sama hyöty myös lypsykauden lopulla. Väkirehun jakotapa ja -tekniikka Tuotoksen mukainen ruokinta Tuotoksen mukaisessa ruokinnassa tietyin väliajoin mitatun tuotoksen mukainen yksilöllinen ravintoainetarve täydennetään tuotosta vastaavalla määrällä väkirehua. Sitä sovelletaan usein siten, että karkearehua annetaan vapaasti ja väki- ja valkuaisrehua maitotuotoksen mukaan. Tasaväkirehuruokinta Tasaväkirehumallissa sama kokonaisväkirehumäärä jaetaan tasa-annoksena karjan kaikille lehmille. Tasaväkirehuruokintamalleja on periaatteessa kaksi. Yksinkertaisin on malli, jossa lypsykausi jaetaan kahteen osaan. Keskimääräinen päivittäinen väkirehutaso on karkean nyrkkisäännön mukaan sama kuin karjan keskituotos tuhansina kiloina. Jos keskituotos on 9000 kg/v, annetaan väkirehua keskimäärin 9 kg ka/pv. Tasoportaat toteutetaan siten, että pv poikimisesta väkirehua annetaan esimerkiksi 15 % yli keskitason ja viimeisellä kolmanneksella 30 % alle keskitason. Oleellista on seurata lehmien lihavuuskuntoa viimeisen kolmanneksen aikana. Mikäli lihomista havaitaan, on väkirehutasoa laskettava. Toisaalta jos lehmät ovat laihoja, kannattaa kuntoutus tehdä vielä lypsykauden aikana. Hieman monimutkaisemmassa mallissa lypsykausi jaetaan kolmeen osaan. Ensimmäiset 100 pv väkirehutaso on esimerkiksi 25 % yli keskiarvon, pv keskiarvossa ja pv 20 % alle keskiarvon. Seosrehuruokinta Seosrehuruokinnan etuna on ruokintatyön yksinkertaistuminen ja ruokintaan kuluvan ajan väheneminen. Yksinkertaisinta ruokinta on, jos sekoitetaan vain kahta seosta; toista lypsäville ja toista ummessa oleville sekä hiehoille. Mitä useampaan ruokintaryhmään lypsyssä olevat lehmät jaetaan joko tuotostason, tuotantovaiheen tai kunnon mukaan, sitä enemmän ruokintaan kuluu aikaa. Yhden seoksen ruokintaa toteutettaessa on tärkeää karjan tuotostasoon nähden oikean väkirehu-karkearehu suhteen löytäminen. Liian laimeasta seoksesta voi seurauksena olla alentuneet tuotokset lypsykauden alussa, kun taas liian väkirehupitoinen seos voi johtaa lehmien lihomiseen loppulypsykaudella. Tämä voi johtaa poikimavaikeuksiin, alentuneeseen syöntiin ja lisääntyneeseen sairastumisriskiin seuraavalla lypsykaudella. Seosrehuruokinnan onnistumisen kannalta on oleellista seurata säilörehun kuiva-aineen vaihtelua ja tehdä muutokset seosrehureseptiin. Seosrehuruokinta onnistuu parhaiten karjoissa, joissa on tasainen eläinaines D Rehut ja ruokinta

94 Väkirehun hankinta ja kotiseokset Hyvien ruokintaperiaatteiden mukaan kaupalliset väki-, kivennäis- ja muut lisärehut hankitaan ETT:n positiivilistalla olevilta yrityksiltä. Mikäli esimerkiksi rehuviljaa ostetaan suoraan toiselta tilalta, suositellaan rehuanalyysin tekemistä ostettavasta rehuerästä. Jos tila käyttää kotisekoituksen tekemiseen rahtimyllärin palvelua, on rahtimyllärin oltava ETT:n positiivilistalla. Väkirehujen ostotositteet ja vakuustodistukset on säilytettävä vähintään kaksi vuotta. Geenimuunneltujen rehujen ja rehuaineiden käyttö lypsykarjan ruokintaan ei ole sallittua, lukuun ottamatta rehun lisäaineita (mm. vitamiinit) ja teknisiä apuaineita (kasviöljyt). Väkirehuja ostettaessa on vakuustodistuksesta varmistettava, että rehu täyttää edellä mainitun ehdon. Väkirehun varastointiohje Kotoinen vilja Kuivataan alle 17 % kosteuteen Puitu vilja voidaan vaihtoehtoisesti säilöä murskesäilöviljana ilmatiiviisiin säilöihin tai kokonaisina jyvinä propionihapolla ohjeen mukaisesti Ostorehu Ostorehun säilyvyys varmistetaan, kun estetään kosteuden pääsy rehuun Säkkirehu säilyy parhaiten kuivassa, tasalämpöisessä varastossa kunhan se ei kosketa lattiaan, esimerkiksi lavojen päälle pinottuna. Peltivarastossa lämpötilanvaihtelut aiheuttavat kondenssiveden erottumista ja rehun pilaantumista Irtorehusiilon paras paikka on sisällä rehuladossa, suojassa auringon paisteelta ja suurilta lämpötilavaihteluilta Irtorehusiilo tulee puhdistaa jokaisen täytön yhteydessä. Rehua kannattaa varata korkeintaan kolmen kuukauden tarve Rehusiilot on merkittävä tunnistein Linnut ja jyrsijät eivät saa päästä kosketuksiin rehun kanssa, jotta vältytään salmonellatartunnoilta Lisätietoja karjan ruokinnasta: Laatukäsikirjan liite: Rehun koostumusta kuvaavat arvot Lypsylehmän ruokinta -julkaisu. Tieto tuottamaan nro ProAgria Keskusten Liitto 8. D Rehut ja ruokinta 107

95 8. D Seosrehu Seosrehuruokinnassa kaikki rehut sekoitetaan keskenään, rehu ajetaan ruokintapöydälle apevaunulla, jaetaan kiskoilla liikkuvasta ruokkijasta tai hihnaruokintapöydän avulla. Se sopii ensisijaisesti isoihin karjoihin ja tiloille, joilla on mahdollisuus käyttää erilaisia joko kuivia tai märkiä elintarvike-, olut- ja alkoholiteollisuuden sivutuotteita ruokinnassa. Seosrehuruokinta voidaan toteuttaa myös ilman sivutuotteita. Väkirehujen osuutta ruokinnassa on helpompi lisätä kuin muissa ruokintatyypeissä, koska pötsikäymisen vuorokausivaihtelut tasoittuvat. Seosrehun ja rehuvarastojen hygienia Rehuhygienian merkitys korostuu, jos käytetään helposti pilaantuvia sivutuoterehuja. Myös kostea seos sinänsä on hygieniariski. Sekoitettavien rehujen tulee olla hyvälaatuisia, sillä yksikin pilaantunut rehuerä voi pilata koko seoksen. Rehuvarastojen kiertonopeus on suunniteltava sellaiseksi, että mikään rehu ei ehdi pilaantua varastointiaikana. Varastot on tyhjennettävä ja puhdistettava rehuerien välillä ja rottien, kissojen, koirien ja erityisesti lintujen pääsy rehuihin estettävä. Kun rehuja käsitellään lastaustraktorilla, tulee varmistaa, ettei lantaa, maata tai likaa kulkeudu traktorin pyörien mukana rehuihin. Seosrehuvaunu on puhdistettava säännöllisesti rehuntähteistä, koska muuten vanhaa pilaantunutta rehua voi joutua seuraavan rehuerän joukkoon. Liikkuvan seosrehuvaunun pyörien tulee olla puhtaat sen liikkuessa ruokintapöydällä. Säilörehun koostumus ja käymislaatu tarkistetaan Artturi -rehuanalyysillä. Selvästi pilaantunut rehu erotellaan rehuvarastolla erilleen, eikä sitä lastata seosrehuvaunuun koko seoksen pilaantumisvaaran vuoksi. Rehuseoksen tulee olla niin hyvin sekoitettu, että lajittumista ei tapahdu eivätkä lehmät voi valikoida rehujaan. Seoksen säilyvyys Seoksen säilyvyys riippuu seokseen käytettyjen rehujen puhtaudesta, happamuudesta ja säilytyslämpötilasta. Varsinkin kesällä rehu voi lämmetä, jolloin syntyy ei-toivottua mikrobitoimintaa, jonka seurauksena rehuun voi muodostua hometta yms. Myös säilörehun jälkikäyminen on mahdollista valmiissa seoksessa, jossa on happea ja helposti käyviä hiilihydraatteja käytettävissä. Tällöin myös haitallisten itiöiden nopea muodostuminen on mahdollista. Seoksen lämpeneminen voidaan estää lisäämällä siihen säilöntähappoa 2-3 l/tonni tai muita lämpenemistä estäviä aineita. Vaunun tulee sijaita sille varatulla puhdistetulla paikalla. Valmista seosta ei tulisi säilyttää navettaympäristössä, sillä on mahdollista, että seosta pilaavat bakteerit siirtyvät navettaympäristöstä seokseen ja pitkä (esim. 2 vrk), säilytysaika navetan lämmössä saattaa mahdollistaa haitallisten bakteereiden leviämisen seoksessa. Uusi rehu tulee jakaa vähintään kerran päivässä. Jakokertojen lisääminen lisää rehujen syöntiä. Syöntiä lisää myös jo jaetun rehun työntäminen lehmien eteen. Jos rehu on helposti pilaantuvaa ja ilma on lämmintä, rehua ei kannata turhaan seisottaa seosrehuvaunussa D Rehut ja ruokinta

96 8. D Ruokinnasta aiheutuvien maidon laatuvirheiden ennaltaehkäisy Eläimille syötetään vain koostumukseltaan ja alkuperältään tunnettuja naudoille tarkoitettuja rehuja. Eläinten rehu tai vesi ei saa olla pilaantunutta. Kiellettyjä rehuja ovat lihaluu- ja kalajauho, sekä kaikki eläinperäinen materiaali, jota ei ole rehuksi yleisesti hyväksytty. Ruokinnassa ei saa käyttää voimakkaan hajuisia rehuja, jotka voivat aiheuttaa haju- tai makuvirheitä maitoon. Lehmien maitotuotos ja tasapainoinen ruokinta: Umpeen menevien lehmien maito on riski: jos tuotos <6 kg/vrk, maitoa ei lypsetä hyvän maidon joukkoon Riittävä ruokinta ja ruokintatila sekä mahdollisuus häiriöttömään syöntiin Riittävä eläinten seleenin ja E-vitamiinin saanti Ei liikaa kasvirasvoja väkirehussa. Ei käytetä kalajauhoa eikä muita voimakkaan makuisia ja hajuisia rehuja Rehujen hyvä laatu Nurmien rikkakasvitorjunta tarvittaessa, sillä osa rikoista on myrkyllisiä ja aiheuttavat maku- ja värivirheitä maitoon. Lehmä ei pysty erottelemaan silputusta säilörehusta näitä kasveja kuten se luonnollisesti tekee esimerkiksi laitumella Juomaveden hygieenisen laadun analysointi ja seuranta, erityisesti kun vesilähde on oma kaivo tai muu kuin vesiosuuskunta tai kunnallinen vesi. Myös järvi- ja jokivesien laatua tulee seurata jos eläimet laiduntavat rantaalueilla. Jos vesistössä on sinilevää, eläimien pääsy veteen tulee estää Huolellinen nurmirehujen säilöntä ja rehunäytteiden analysointi Ruokintapöydän säännöllinen puhdistaminen ja uuden rehun jakaminen riittävän usein Täysin pilaantunutta säilörehua ei tuoda navettaan ollenkaan. Rehusäilöä avattaessa tutkitaan, onko rehu pilaantunut pinnasta tai reunoilta. Tumma, lämmennyt, homeinen tai muuten pilaantunut rehu erotellaan pois ennen navettaan tai välivarastoon tuontia Säilöntälaadultaan huonon säilörehun syöttö Jos rehu on huonolaatuista mutta syöntikelpoista, se syötetään muille kuin lehmille. Lehmille huonolaatuista rehua syötetään vain pakkotilanteissa. Tällöin tulee lypsyhygieniaan kiinnittää erityistä huomiota, sillä voihappobakteeri-itiöt kulkeutuvat rehun mukana ruuansulatuskanavaan, jossa niiden määrä lisääntyy. Tämä aiheuttaa itiöiden määrän lisääntymisen myös lannassa. Lannan likaamista tiloista ja lypsylaitteista itiöt puolestaan siirtyvät maitoon. 8. D Rehut ja ruokinta 109

97 8. D Laidun Laidunruokinta on lypsykarjan ensisijainen ruokintamuoto kesäaikana. Liikunta parantaa lehmien yleiskuntoa ja kestävyyttä. Ellei laiduntaminen ole olosuhteista johtuen mahdollista, lehmillä tulee olla pääsy erityiseen jaloittelutarhaan. Eläinsuojeluasetuksen mukaan kytkettyinä pidettävät lypsylehmät ja pääasiassa maidontuotantoa varten kasvatettavat hiehot on päästettävä laitumelle tai muuhun jaloittelutilaan 60 päivän ajaksi välisenä aikana. Pihattonavettaa, jossa lehmät liikkuvat vapaasti, lainsäädännön jaloittelumääräys ei koske. Laitumen tarve Laidunalan tarve on kokoaikalaidunnuksessa noin aari nurmen kasvualaa lehmää kohden päivässä ja osa-aikalaidunnuksessa puoli aaria lehmää kohden päivässä. Hylkylaikkujen määrä lisää luonnollisesti kokonaisalan tarvetta. Lohkoja on suositeltavaa laiduntaa korkeintaan 2-3 päivää. Laidunkiertoon tarvittava kokonaisala kasvaa kaksin- kolminkertaiseksi kesän loppua kohden nurmen kasvuvauhdin hidastuessa. Tällöin voidaan käyttää hyväksi säilörehun odelmia. Laidunkierrossa voidaan käyttää myös yksivuotisia laidunnurmia, joiden kasvuvauhti ei hidastu niin paljon. Nuorkarjaa voidaan laiduntaa jo varhaisessa vaiheessa. Alle puolivuotias vasikka on kuitenkin herkempi loistartunnoille, joten hygieniasta huolehtiminen on tärkeää. Laidunnukseen totuttaminen on syytä tehdä nuorkarjalle viimeistään ennen vuoden ikää. Hiehojen laidunnus voidaan järjestää esimerkiksi lypsylehmien aiemmin syömälle laidunlohkolle. Lohkot ja laiduntamisrytmi Laitumen syöttö ja jaloittelu kannattaa aloittaa jo kun laidun on vasta noin 10 cm korkeaa. Eläimet saavat pääosan energiastaan sisäruokinnasta ja siten siirtoruokinta onnistuu hyvin. Laidun jaetaan lohkoihin, joita syötetään vuorollaan muutaman päivän ajan. Välillä lohko saa rauhassa kasvaa seuraavaan syöttökertaan asti. Siirrettävällä sähköaidalla voidaan laiduntaminen hoitaa kaistasyöttönä, jolloin uutta kasvustoa voidaan tarjota karjalle vaikka joka päivä. Kasvuolosuhteet ja laidunkauden ajan kohta määräävät lohkojen lukumäärän ja niiden vaihtoajan. Alkukesän voimakas kasvu kannattaa tehdä säilörehuksi ja laiduntaa jälkikasvu. Laitumen hoito Laidun lannoitetaan viljelysuunnitelman mukaan. Laidunlohkojen puhdistusniitto niittokoneella tehdään 2-3 kertaa kesässä yleensä lannoituksen yhteydessä 7-8 cm:n sänkeen. Puhdistusniittojen tarkoituksena on katkaista kasvusto kasvupisteen alapuolelta, poistaa korsiintunut kasvusto ja ohjata kasvien kasvu uusiin versoihin, jolloin nurmen sulavuus paranee. Samalla estetään kestorikkakasveja siementämästä ja pienennetään niiden elintilaa niittämällä. Vesi Laidunlohkolla on oltava juomavettä. Lehmä juo neljästä seitsemään kertaan päivässä. Vedentarpeen lisääntyessä se ei juo pidempään, vaan lisää juomiskertoja. Vesipiste voidaan sijoittaa lähelle syönti- ja makuupaikkoja, sillä lehmä D Rehut ja ruokinta

98 ei kävele mielellään juomapaikalle, joka on yli 250 m päässä.juontinopeus on jopa litraa minuutissa, joten avoin juoma-astia on paras vaihtoehto. Lievä vedenpuute ei näy ulkoisesti, mutta tuntuu tuotoksessa, eläinten painossa ja hedelmällisyydessä. Juottopaikkaa kannattaa vaihdella, koska maaperän kulutus sekä sontiminen ja virtsaaminen ovat suurinta juomapaikan lähellä. Juottamista pintavedellä ei suositella. Lisäruokinta Riittävän aikainen lisärehun tarpeen tunnistaminen ja antaminen on tärkeää maidontuotannon notkahduksen ehkäisemiseksi. Jos nurmen kasvu heikkenee ylilaidunnuksen vuoksi, sitä on vaikea korjata samojen lohkojen käytöllä. Täydennysruokinta voidaan toteuttaa lisäämällä väkirehun määrää tai lyhentämällä laidunnusaikaa, jolloin suurempi osa karkearehusta tarjotaan sisäruokinnassa. Jotta väkirehun lisäyksestä saadaan täysi hyöty, väkirehutason on entuudestaan oltava kohtuullinen, sillä lisätuotosta ei juurikaan saada väkirehumäärän ylittäessä 10 kg/pv. Väkirehumäärän lisääminen kilolla vähentää laidunrehun syöntiä noin 0,5 kg ka/pv. Väkirehun seassa annettua kivennäislisää on laitumella syytä täydentää nuolukivillä. Lehmien magnesiumin saannista (tarve g /vrk tuotoksesta riippuen) tulee huolehtia erityisesti laidunkauden alussa. Aitaukset Suuret laidunalueina käytettävät lohkot ja nurmialueet aidataan reunoiltaan kiintein aidoin. Piikkilangan käyttö ei ole sallittua. Lohkojen väliaidat ja siirrettävät aidat kannattaa tehdä sähköaidasta. Aitatolpat voivat olla puuta tai aitatarviketuotteita. Sähköaidan tekemisessä tulee ottaa huomioon maasto, aidan pituus, materiaalien laatu ja tekninen toimivuus. Sähköpaimenen virtalähteenä voi olla verkkovirta, akku tai paristo. Yleensä verkkovirta on varmatoimisinta. Ajotiet Laiduntaminen edellyttää hyviä yhteyksiä kaikille laidunnettaville lohkoille. Tämän vuoksi laidunalueella tarvitaan polkuverkostoa, joka kestää lehmän kulkua märkinäkin aikoina. Myös juomavesi voidaan johtaa lohkoille näitä reittejä pitkin. Hyvät peltotiet säästävät nurmea kulumilta ja helpottavat laiduntamisen toteuttamista. Hyvän laitumen ominaisuuksia Korkeus lohkolle mentäessä cm, laitumen määrä kg ka/ha D-arvo yli 700 g/kg ka Sopiva loppukorkeus syötön päättyessä 9-10 cm Alkukesän kasvusto syötettävä viimeistään lippulehtivaiheessa ennen korren turpoamista Syöttöjen väli alkukesällä vrk, keskikesällä vrk Raakavalkuainen alle 25 % kuiva-aineesta Kaliumpitoisuus 3-3,5 % kuiva-aineesta 8. D Rehut ja ruokinta 111

99 8. D Maito-/rehuketjun jäljitettävyys ja lypsykarjan ruokinnassa kielletyt rehut Valion maitoketjun jokainen osapuoli on sitoutunut jäljitettävyyden periaatteeseen. Maidon alkutuotannossa tämä tarkoittaa sitä, että tilalla käytettyjen eläinten rehujen ja lannoitteiden alkuperän on oltava jäljitettävissä. Jäljitettävyys osoitetaan ostokuiteilla ja rehujen vakuustodistuksilla, joita on rehulain mukaan säilytettävä tilalla viiden vuoden ajan rehuerän käytöstä laskien. Tämä lakivaatimus on myös Valiomaidon laatupolitiikan minimivaatimus. Maitotilan on varmistettava ostorehujen vakuustodistuksista, että kiellettyjä rehuaineita ei käytetä lypsykarjan 1 ruokinnassa. Mm. geenimuunnelluista organismeista eli GMO:sta 2 peräisin olevat rehut on rehujen pakkausmerkintäasetusten mukaan merkittävä vakuustodistukseen. Lypsykarjan ruokinnassa kiellettyjä rehuja ovat: Antibioottia tai muuta lääkeainetta sisältävä rehut Homeiset rehut Pilaantuneet tai muutoin voimakkaan hajuiset rehut Kalajauho Liha-luurehujauho Muille eläinryhmille tarkoitetut rehut Torjunta-ainejäämiä sisältävät rehut ETT:n positiivilistan ulkopuoliset kaupalliset rehut Geenimuunnellut (GMO) rehut ja rehuaineet (lukuun ottamatta rehun lisäaineita, kuten vitamiineja) 1 Lypsykarjalla tarkoitetaan tässä lypsylehmien ja lypsylehmien uudistukseen tarkoitettuja eläimiä (lehmävasikat ja hiehot) 2 GMO = muuntogeeninen organismi tai geeniteknologisesti muunneltu organismi. Muuntogeenisten organismien tuottamiseen tähtäävästä teknologiasta käytetään yleisnimitystä geeniteknologia. Sen perustana ovat laboratoriomenetelmät, joiden avulla voidaan hallitusti muuttaa kohteeksi valittujen organismien perintöaineksen koostumusta. Rehukasvien geeniteknologinen muuntelu tuottaa kasveja (esim. soijaa, maissia, rypsiä), joissa perintöainesta on muutettu ja joita maailmalla yleisesti käytetään rehukasveina. Näitä kutsutaan yleisesti GMO:ksi eli geeniteknologisesti muunnelluiksi organismeiksi. Myös esimerkiksi mikrobeja ja eläimiä voidaan muunnella erilaisia tarkoituksia varten. EU:n alueella muuntogeenisten organismien hyväksyntää ja käyttöä ohjaavat geeniteknologialaki ja sen pohjalta annetut kansalliset asetukset. Valion hallituksen päätöksellä on kiellettyä käyttää muuntogeenisiä organismejä rehuna lypsykarjan ruokinnassa D Rehut ja ruokinta

100 8. D Ruokinnan onnistumisen seuranta Havaintoja navetassa Lehmien kuntoluokka kertoo rehun riittävyydestä pidemmällä aikajaksolla. Kuntoluokkien poikkeamat (liikalihavat tai hyvin laihat yli 10 % lehmistä) kertoo ruokinnan epätasapainosta. Ruokintapaikkojen riittävyys, rehun saatavuus, sorkkaterveys, rehun valikointi sekä kuitupitoisuuteen kannattaa kiinnittää huomiota. Lehmien kuntoluokka (asteikko 1-5): Poikiessa kuntoluokan tavoite on 3,5 ja jos ruokinta on kunnossa, niin se putoaa maksimissaan 0,5 yksikköä lypsykauden alussa. Lehmän kuntoluokka ei saisi muuttua tiineyden lopulla ja umpikaudella on vältettävä lihomista. Loppulypsykaudella voidaan antaa vähemmän väkirehua, jossa on korkeampi valkuaispitoisuus. Tämä lypsättää ja estää lihomisen. Säilörehun "jätemäärä" Säilörehua on oltava aina riittävästi ruokintapöydällä ja se on eläinten saatavissa. Jotta säilörehuruokinta olisi vapaata, tulee jätettä jäädä noin 10 % päivittäisestä rehumäärästä. Lisääntynyt jäännösrehu voi johtua joko navetan olosuhteista tai rehun laadun huononemisesta. Helteellä on varmistettava navetan riittävä ilmanvaihto ja laidunnettaessa voi muuttaa laiduntamisen ajankohtaa esimerkiksi yölaiduntamisella. Kesällä säilörehun laatu voi lämmön johdosta huonontua nopeammin myös ruokintapöydällä. Tällöin syöntiä voi parantaa esimerkiksi jakamalla säilörehu useammassa erässä ruokintapöydälle ja tekemällä aperehun useammissa erissä vähemmän kerrallaan Hiertymät eläinten niskassa ja patit lavoissa kertovat ruokintapöydän esteiden väärästä sijoittelusta tai siitä, että rehu on liian kaukana ruokintapöydällä. Rehun siirtäminen lähemmäksi vähentää kurkottelua ja sen seurauksena syntyviä ihovaurioita. Lanta Tavoitteena on, että lanta menee ritilästä läpi, mutta ritilällekin jää jotain. Kun lanta molskahtaa kunnolla, on pötsissä riittävästi NDF-kuitua. Lehmän rehuannoksessa tulisi olla vähintään 25 % karkearehun NDF-kuitua, jos karkearehun D-arvo on yli 670 g/kg ka. Maidon koostumusmittarit Valkuaispitoisuus Maidon valkuaispitoisuus mittaa karkeasti lehmän energian saantia. Jos karjan keskivalkuainen on alle maan keskitason (esim. alle 3,2 %), niin ruokinta kannattaa tarkastaa. Rasva Jos maidon keskirasva on alle valkuaisen, on syytä tarkistaa ruokinta, tehdä rehuanalyysit ja päivittää ruokintasuunnitelma. Maidon keskirasvan ollessa alle valkuaisen syynä on usein liiallinen väkirehumäärä, joka kuormittaa lehmää. Väkirehun osuus voi nousta suureksi etenkin poikimisen jälkeen, kun lehmä syö paljon väkirehua ja vähän säilörehua. 8. D Rehut ja ruokinta 113

101 Maidon ureapitoisuus Maidon urea-analyysi tehdään tilasäiliömaidosta samasta näytteestä kuin muutkin maitoanalyysit. Tulos kertoo, onko lehmien valkuaisen saanti oikealla tasolla. Urea analysoidaan myös lehmäkohtaisista näytteistä, mutta yksittäisen tuloksen tulkinta ei ole suositeltavaa. Lehmäkohtaisista tuloksista voidaan laskea karja- tai lehmäryhmäkohtainen keskiarvo, ja arvioida ruokintaa tämän perusteella. Maidon urea on peräisin pääosin pötsissä hajonneesta rehuvalkuaisesta ja tyypillisellä nurmirehuruokinnalla koko rehuannoksen raakavalkuaispitoisuus vaikuttaa eniten maidon ureatasoon. Normaalialue on säilörehu- ja laidunruokinnalla. Keskiarvon lisäksi kannattaa karjakohtaisesti seurata myös näytteiden välistä vaihtelua (esim. Valmasta). Jos vaihtelu on esim. +/- 3 yksikköä, on tilanne hyvä ja jos vaihtelu on +/- 10, on ruokinnan toteuttamisessa puutteita. Liian korkea urea (yli 40) saattaa heikentää tiinehtymistä. Rehussa on tällöin yleensä liikaa valkuaista suhteessa energiamäärän. Urean muutokset voivat johtua usein säilörehun vaihtumisesta ja siksi säilörehut tulee analysoida ja ruokintasuunnitelmat päivittää. Ureatulosten tulkinta Alle 20 mg/100 ml ml/100 ml (säilörehuruokinta) Normaalitilanne ml/100 ml laidunruokinta ml/100 ml (kuivaheinäruokinta) Normaalitilanne Yli 35 ml/100 ml Valkuaisen aliruokinta tai lehmät eivät syö riittävästi nurmirehua Normaalitilanne hyvällä laitumella (alkukesästä jopa 45) Tiinehtyvyys voi laskea; rehuissa liikaa valkuaista Maitotuotosmittarit Vuosikeskituotos Jos keskituotos reilusti alle maan keskiarvon, kannattaa miettiä, mistä tilanne johtuu. Yleensä tilanne korjaantuu, kun lehmät saavat syödäkseen riittävästi rehuarvoiltaan ja säilöntälaadultaan hyvää säilörehua, väkirehutäydennys on kohdallaan sekä riittävä vedensaanti on turvattu. Karjan havainnointiin ja hoitoon panostaminen sekä olosuhteiden parantaminen edesauttavat keskituotoksen nostossa. Lehmien elinikäistuotos Lehmien elinikäistuotos mittaa ruokinnan onnistumista, eläinten hyvinvointia sekä terveyttä ja kannattavuutta. Tilan lehmille voidaan laskea esim. karjasta poistettujen lehmien (viim. 12 tai 24 kk) elinikäistuotos tai karjassa olevien tuotos tähän saakka. Elinikäistuotos näkyy ProAgrian tuotosseurannan raporteissa. Karjan terveystilanne Monet sairaudet ovat ruokintaperäisiä. Poikimahalvaus ja asetonitauti johtuvat usein lehmien lihavuudesta ja umpikauden ruokinnasta. Jos hedelmällisyyden mittarit (poikimaväli, siemennyksiä/poikiminen) poikkeavat keskiarvosta, kiimantarkkailun lisäksi kannattaa tarkastella poikimisen jälkeistä ruokintaa D Rehut ja ruokinta

102 Maidon asetonimittausten hyödyntäminen Asetonitautia eli ketoosia esiintyy herumishuipussa olevilla lehmillä. Nopea heruminen aiheuttaa suuren energiantarpeen, jota lehmän syöntikyky ei riitä kattamaan. Runsas lihoista lypsäminen eli rasvojen muuntaminen energiaksi johtaa veren ketoainepitoisuuksien nousuun ja lehmän sairastumiseen. Yleisin ketoaine on asetoni, jota lehmä erittää virtsaan ja pieninä määrinä myös maitoon. Lehmän ketoosiriskiä voidaan arvioida maito- tai virtsanäytteestä tehtävillä pikatesteillä, joka kannattaa tehdä noin 3 viikkoa poikimisen jälkeen. Poikkeavan korkean tuloksen jälkeen tehdään toinen testi 1-2 viikkoa edellisestä, jotta nähdään, onko asetonipitoisuus on lähtenyt laskuun. Mikäli ketotesti osoittaa riskiä sairastua ketoosiin, on lehmän rehunsyöntikykyä yritettävä kaikin keinoin edistää: Varmista että lehmä saa syödä aina vapaasti hyvälaatuista karkearehua, karkearehunkin voi jakaa useasti päivässä. Anna lypsylehmille aina parasta säilörehua Jaa päivittäinen väkirehuannos useassa erässä, vähintään 4 x vrk Käytä monipuolista väkirehua; ohra/kaura, riittävä valkuaislisä (rypsirouhe), lisäksi melassileikettä tms. tai täysrehua Varmista lehmän tasapainoinen kivennäisruokinta Varmista lehmän vapaa juomaveden saanti Ensiapuna voi käyttää propyleeniglykolia sisältäviä valmisteita 8. D Rehut ja ruokinta 115

103 8. D Eläinten juomavesi MMM:n Alkutuotantoasetuksen mukaan eläinten juomaveden on oltava puhdasta. Vedessä ei saa olla siinä määrin vierasta hajua tai makua eikä myöskään pieneliöitä, loisia tai vieraita aineita, että vesi voisi vaarantaa alkutuotannon tuotteiden ja niistä saatavien elintarvikkeiden turvallisuuden. Asiaan liittyen kannattaa huomioida esimerkiksi pintavalumat (ulosteperäiset bakteerit, nitraatti), sinilevämyrkyt, torjunta-ainejäämät jne., jotka voivat pilata juomaveden. Kesällä juominen järvistä ja joista on sallittua, mutta tilannekohtaisesti kannattaa juomaveden laatua seurata esimerkiksi sinilevämyrkytyksen ennalta ehkäisemiseksi. Nautojen pääsy kesällä veteen uimarantojen lähettyvillä tulee estää mahdollisen EHEC-tartunnan leviämisen ehkäisemiseksi. Lainsäädäntö Eläinten juomaveden saatavuudesta ja juomavälineistä sekä niiden puhtaudesta säädetään eläinsuojelulainsäädännössä. Eläinsuojelulain (MMM nro 247/1996) mukaan: Eläimen on saatava riittävästi juotavaa. Valtioneuvoston asetus nautojen suojelusta (592/2010) Nautojen pitopaikassa on oltava riittävä määrä juomapaikkoja. Juoma-astiat, kaukalot ja juottolaitteet on sijoitettava nautojen pitopaikkaan siten, että ne ovat kaikkien eläinten ulottuvilla eivätkä ole niille vaarallisia. Juomaastioiden, kaukaloiden ja juottolaitteiden on oltava helposti puhtaana pidettäviä. Pihatossa on jokaista alkavaa 10 lypsylehmän ryhmää kohden oltava vähintään yksi juoma-astia tai juottolaite. Muilla kuin lypsylehmillä on jokaista alkavaa 20 naudan ryhmää kohden oltava vähintään yksi juoma-astia tai juottolaite kuitenkin siten, että juoma-astioita tai juottolaitteita on yli 10 naudan ryhmälle oltava vähintään kaksi. Jos pihatossa käytetään sellaisia juoma-astioita tai juottolaitteita, joista useampi nauta voi juoda saman aikaisesti, on juomapaikkojen määrän vastattava edellä tarkoitettua juomaastioiden tai juottolaitteiden määrää. Kylmäpihatossa juoma-astioiden tai juottolaitteiden on oltava lämmitettäviä. Ympärivuotisesti ulkona kasvatettavilla naudoilla on oltava asianmukaiset ruokinta- ja juoma-astiat. Juoma-astioiden tai juottolaitteiden on oltava lämmitettäviä, jollei muutoin pystytä varmistamaan juomaveden sulana ja sopivan lämpöisenä pysyminen. Jos käytetään automaattisia juotto- tai ruokintalaitteita, naudat on totutettava niiden käyttöön D Rehut ja ruokinta

104 Naudan juotto ja ruokinta Vasikka on ruokittava ja juotettava vähintään kaksi kertaa päivässä. Sairaan tai vahingoittuneen vasikan saatavilla on oltava jatkuvasti puhdasta vettä. Kuumalla säällä kaikkien vasikoiden saatavilla on oltava jatkuvasti puhdasta vettä. Nautojen juoma-astiat ja juottolaitteet on pidettävä puhtaina. Virtsa ja ulosteet eivät saa liata rehua tai juomavettä. Suositus nautojen juomakuppien toiminnasta ja veden lämpötilasta Vesikupeista on tultava vettä vähintään 10 litraa minuutissa Veden optimilämpötila on +17 C Pihatoihin suositellaan helposti puhdistettavia juoma-altaita 8. D Rehut ja ruokinta 113

105 8. E Vasikan alkuhoito Toimenpiteet poikimisen yhteydessä Syntyvän vasikan sikiökalvot poistetaan turvasta heti turvan tultua näkyviin, sillä vasikan hapensaanti katkeaa napanuoran katkettua. Jos vasikka vaikuttaa elottomalta, se on mahdollisesti vetänyt sikiövettä keuhkoihin. Kokeillaan seuraavia vaihtoehtoja: nosto vasikan takajaloista tai pää ja hieman rintakehää alaviistoon, jotta neste valuu pois keuhkoista hiero/paina rintakehää hengityksen tahdissa shokkihoito: kylmää vettä vasikan päälle tekohengitys: rintakehästä painelu + puhallus toiseen sieraimeen (toinen sierain ja suu tukitaan) Ensihoito Lehmän annetaan nuolla rauhassa vasikan kuivaksi Jos emä ei itse nuole, vasikka kuivataan huolellisesti olki- tai heinätupoilla Jos emän on tarkoitus imettää vasikka, valvotaan, että vasikka löytää vetimen ja emä antaa vasikan imeä Ternimaidon juotto tuttisangosta: viimeistään neljän tunnin kuluttua poikimisesta, mielellään kuitenkin heti syntymän jälkeen. Ternimaito - vastustuskyvyn perusta Laadukkaasta ternimaidosta vasikka saa vasta-aineita ja energiaa Anna ternimaitoa heti poikimisen jälkeen, viimeistään 4h poikimisen jälkeen Anna ternimaitoa riittävästi: Vapaasti tai vähintään 15 % elopainosta ensimmäisen vuorokauden aikana useassa erässä Laadukas ternimaito: Mittaa ternimaidon vasta-ainepitoisuus kolostrometrillä. Mittarin voi ostaa tuottajamyymälästä. Vasikan tulisi saada ensimmäisellä juottokerralla vähintään 100 g/l IgG:tä Ensimmäisen lypsykerran maitoa Ei laimennettua Älä kuumenna yli C, koska vasta-aineet tuhoutuvat yli +50 o C:ssa Emä omasta karjasta Jos emä on valuttanut maitoa ennen poikimista, vasta-aineita on vähemmän: Tällöin kannattaa sulattaa pakkasesta pari litraa hyvää ternimaitoa ensimmäiseen juottoon E Vasikan ja nuorkarjan hoito ja kasvatus

106 8. E Vasikan ruokinta ja hoito Juottomenetelmät Imettäminen Imettäjänä voi toimia joko oma emä tai imettäjälehmä (2-4 vasikkaa). Vasikoita voidaan imettää muutamasta päivästä vieroitukseen asti (n. 2-3 kk). Imetettävät vasikat voivat olla vapaana lehmien joukossa (pihatot) tai vasikat päästetään imemään emiään 2-3 kertaa päivässä (parsinavetat). Jälkimmäisessä saattaa tulla ongelmaksi lehmien maidon pidättäminen lypsyn aikana, koska ne odottavat vasikoiden tuloa. Useamman päivän vierihoitoa poikimakarsinassa ei suositella, koska emä ja vasikka leimautuvat tällöin toisiinsa, minkä jälkeen ero on vaikea. Vierihoito lisää tarttuvien tautien leviämisen riskiä vasikoihin, erityisesti isoissa karjoissa. Ämpäristä juottaminen voi joskus vaikeuttaa märekoururefleksin toimintaa ja seurauksena on puhaltumisongelmia ja alttiutta ripuleihin. Suositellaan siirtymistä tuttisankoon tai -pulloon. Tuttiämpärillä ja -pullolla märekoururefleksi toimii varmemmin ja samalla saadaan vasikoiden imemistarve tyydytettyä (noin 60 minuuttia/päivä). Ternivasikkana välitykseen myytävät vasikat tulee juottaa tutista, koska vasikkakasvattamoissa yleisesti käytetään tuttijuottoa. Ämpäristä juotetun vasikan sopeutuminen uuteen ympäristöön on hankalampaa ja sen opettaminen tutille aiheuttaa vasikkakasvattamossa runsaasti lisätyötä. Vapaajuottomenetelmässä ryhmäkarsinan vasikat saavat vapaasti juoda karsinan seiniin kiinnitetyistä tuteista, joista johtaa letku isoon juomasäiliöön, jossa juoma on yleensä hapatettua. Juottoautomaatit voivat yleensä palvella kahta ryhmäkarsinaa, jotkut mallit jopa neljää ja yksi malli monia ryhmiä. Kun ryhmäkoko suurenee, lisääntyy infektiopaine ja ongelmien todennäköisyys lisääntyy. Suurin suositeltava ryhmän koko yhtä tuttibaaria kohden on 8-15 vasikkaa. Kaikissa mekaanisissa juottomenetelmissä on hyvä hygienia oleellista ongelmien ennaltaehkäisemiseksi. Automaattien valmistajien ohje: pesu joka päivä. Pesuja varten tarvitaan kuumavesipiste lähelle automaattia. Juottomäärä Vähimmäissuosituksena on 2 litraa maitoa / juottojuomaa kolme kertaa vuorokaudessa. Tavoitteena on noin 8-10 litraa juomaa/vrk. Vieroituksen yhteydessä juomajuottoja korvataan vähitellen lämminvesijuotolla. Vapaajuottomenetelmässä vasikat juovat keskimäärin 10 litraa vuorokaudessa. Täysmaidosta voi siirtyä sopivaan juottojuomaan noin 1-2 viikon iässä. Maidon tai juottojuoman voi piimittää piimällä tai hapattaa kemiallisesti. Piimitettyä tai hapatettua juomaa voi tarjota vasikalle vajaan viikon ikäisestä saakka. 8. E Vasikan ja nuorkarjan hoito ja kasvatus 121

107 Vasikan muu ruokinta Noin viikon ikäisenä vasikalle tarjotaan vapaasti hienojakoista heinää, hyvälaatuista säilörehua tai ruohoa sekä väkirehua tai vasikoille tarkoitettua mysliä. Mikäli annetaan kotoista viljaa, eikä kaupallista rehua, on väkirehun joukkoon sekoitettava valkuaislisä, esimerkiksi seosmaitojauhetta tai rypsi- tai soijarouhetta, jotta vasikan valkuaisentarve tulee tyydytettyä. Tämä on erikoisen tärkeää juomasta vieroituksen jälkeen, jolloin juoman valkuainen jää pois Vasikan pitopaikka Pitopaikan tulee olla kuiva ja vedoton. Lämpölamppua tai säteilylämmitintä käytetään tarpeen mukaan Yksittäiskarsinaa suositellaan 1-2 viikon ikään asti, jolloin varmistutaan, että vasikka on terve ja se syö hyvin. Vasikka opetetaan ryhmäkarsinan juomaan ja juottomenetelmään. Pieniä ja heikkoja vasikoita kannattaa pitää yksittäiskarsinassa pidempään Vasikan karsina ei saa olla märkä. Kuivikkeita on käytettävä vähintään 2 viikon ikään asti, mutta runsasta kuivitusta suositellaan käytettäväksi koko juottokauden ajan (3-4 kuukauden ikään saakka). Betoniritilä on liian kylmä makuualusta pikkuvasikalle. Niiden päällä tulee käyttää runsaasti kuivikkeita makuualustana Vinopetiratkaisua suositellaan vasikoiden ryhmäkasvatukseen Viimeistään 8 viikon iässä vasikat on laitettava ryhmäkarsinaan. Yhteen karsinaan ei tulisi laittaa enempää kuin 6 vasikkaa infektiopaineen kurissa pitämiseksi ja vasikoiden tarkkailun onnistumiseksi. Huolehdi, ettei kylmä korvausilma puhalla vasikoiden niskaan navetassasi! Vasikan nupoutus Nupoutus tulisi tehdä vasikka rauhoitettuna, sarvenaihe paikallispuudutettuna ja jälkihoitona riittävän pitkä kipulääkitys. Välitysvasikat Välitysvasikoita vastaanottavien tilojen kannattaa pitää välitysvasikat kokonaan erillään lypsykarjasta, tarttuvien tautien leviämisen ehkäisemiseksi. Kuukauden karanteeni ennen lypsykarjatiloihin siirtoa on myös järkevä vaihtoehto. Lisätietoja vasikoiden hoidosta ja ruokinnasta Laatukäsikirjan liite: Vasikoiden pitopaikan suositukset 2011 Vasikoiden hoito-opas 2005 Vasikasta huippulypsylehmäksi -julkaisu Tieto Tuottamaan 137. ProAgria Keskusten Liitto E Vasikan ja nuorkarjan hoito ja kasvatus

108 8. E Vasikan hapanjuotto ja muu juotto Vasikan maitojuoman hapattaminen biologisesti piimällä tai hapottaminen muurahaishappopohjaisilla rehun säilöntäaineilla (esim. AIV 2 Plus) mahdollistaa vasikoiden ns. vapaanjuoton. Hapan maitojuoma säilyy hyvänä 2-3 vrk ja sitä on helppo valmistaa suurempikin erä kerrallaan. Vasikat pysyvät terveinä ja kasvutulokset ovat hyvät. Menetelmän on havaittu helpottavan ja vähentävän vasikoiden juottotyötä varsinkin suuremmilla tiloilla. Itsestään pilaantunutta maitoa ei saa vasikalle antaa eikä myöskään maitoa, jossa on näkyviä utaretulehdusmuutoksia. Lievästi veristä maitoa voi vasikoille juottaa. Hapottaminen muurahaishapolla Startti Instantin, Startti Auton tai Startti-Powerin hapotus Lisää AIV 2 Plus tai muuta vastaavaa säilöntäainetta 3-4 promillea eli 3-4 ml/litraan vettä tai 3-4 dl 100 litraan reilun +30 C vettä Lisää Starttia grammaa eli 2,5 dl vesilitraa kohden. Eli 1,2-1,3 kg Starttia 10 litraan vettä tai kg Starttia 100 litraan vettä Sekoita siten, että jauhe liukenee tasaisesti veteen ph:n tulee asettua ph välille. Tarkasta happamuus apteekista saatavilla ph-liuskoilla Juoman happamuuden painuessa alle ph 4.0 maittavuus heikkenee Nyt juoma on valmista vasikoille Huom! Varo AIV2:sta tai muurahaishappoa käsitellessäsi. Se on vaarallista iholle, silmille ja hengitykselle Maidon hapottaminen Lisää muurahaishappo n asteiseen maitoon happo laimennettuna 1/10. Tällä estetään liian voimakas pistesaostuminen. Maito saattaa saostua liian nopeasti ja paikallisesti Sekoita hyvin Lämmitä juoma haluamaasi lämpöön Huom! Voit tehdä valmiiksi happo/vesi-laimennoksen seuraavasti: 1 litra AIV 2 Plus + 9 litraa vettä 10 litran muovikanisteriin. Valmiiksi laimennettua liuosta käytetään 3 litraa 100 juomalitraa kohden Juoman säilyvyys ja sekoittaminen Juoma säilyy raikkaana ja hyvänä kylmänä talvikautena 3 vrk ja lämpimällä ilmalla 1-2 vrk Hapotettu juoma lajittuu, ellei sitä sekoiteta. Sekoitus voidaan tehdä käsin tai säiliö voidaan varustaa meijeristä saatavalla koneellisella sekoittimella 8. E Vasikan ja nuorkarjan hoito ja kasvatus 123

109 Käsijuotossa sekoitus tehdään aina annosteltaessa juoma tuttisankoihin Jos juoma on liian sakeaa, sitä voi ohentaa sekoittamalla juoman joukkoon esim. 20 % lämmintä vettä Säiliön koko ja tutit Nyrkkisääntönä on 300 litran säiliö 10 vasikkaa kohden. Tästä riittää silloin 3 vuorokaudeksi 10 litraa juomaa/vrk vasikkaa kohden Tutteja riittää 3 kpl 10 vasikkaa kohden Tutteihin juoma tulee säiliöstä letkua myöten imemällä - letkuissa on takaiskuventtiili Juotto Ripulit Hapotetun maidon (myös ternimaito voidaan hapottaa) juotto voidaan aloittaa heti ternimaitojuoton jälkeen mutta mieluiten esim. alkaen 2-3 vuorokauden vanhoille vasikoille. Startti-Instant maitojuoman käyttö aloitetaan ohjeiden mukaisesti 8-9 vuorokauden iästä alkaen Hyväksi koettu menetelmä on juottaa vasikka tuttisangosta ternimaidolla ja maidolla yksilökarsinaan 1-2 viikon ikään (opetettava yksilökarsinassa hapanjuotolle) ja siirtää se tämän jälkeen hapanjuotolle ryhmäkarsinaan Vasikoille voidaan antaa juoma joko vapaasti tai tuttisangoista normaalilla tilan juottotavalla Hapanjuoman lämpötilaksi sopii yleensä C. Opeteltaessa ja varsinkin vasikkatilojen ollessa kylmiä juoman on hyvä olla yli +20 C. Kylmissä oloissa on tarpeellista käyttää juoman lämmitintä tai tehdä lämmin juoma kaksi kertaa päivässä Hapanjuotto sopii erityisen hyvin tiloille, joilla on vasikkaripulia, sillä juoman happamuus ehkäisee ripulia Vapaajuotossa juomamäärät nousevat 9-12 litraan vuorokaudessa, siksi sonta on usein löysää - tämä on kuitenkin hyvälaatuista ripulia ja on erotettava bakteerien aiheuttamasta pahalaatuisesta ripulista Vasikkaripulin yllättäessä meijereistä on saatavana Startti Vasikkasuolaa ja Startti-Maitohappobakteereita. Hoitotoimet on aloitettava heti niiden ilmaannuttua, jotta ripulin haittavaikutukset saadaan estettyä. Pitkälle kehittynyt ripuli tappaa vasikan tai ainakin pysäyttää sen kasvun pitkäksi aikaa ja aiheuttaa aina taloudellisia menetyksiä ja runsaasti karjanhoitajalle ylimääräistä työtä Muu ruokinta Vasikoille tulee antaa vapaasti hienoa heinää tai säilörehua ja varhaiskasvatusrehua sekä raikasta vettä normaalien vasikankasvatusohjeiden mukaisesti E Vasikan ja nuorkarjan hoito ja kasvatus

110 8. F Tuotantoympäristön tavoitteet Ympäristötukiehtoihin sitoutuminen Maatalouden ympäristötukijärjestelmän tavoitteena on maatalouden ympäristökuormituksen vähentäminen ja huolehtiminen luonnon monimuotoisuudesta ja maisemanhoidosta. On suositeltavaa, että maitotilat kuuluvat ympäristötukeen ja ovat sitoutuneet noudattamaan ympäristötuen ehtoja. Ympäristötuen ehtojen mukaisesti tilan on sitouduttava noudattamaan kotieläintilan osalta määriteltyjä perustoimenpiteitä. Ympäristötuen saaminen ei edellytä lisätoimenpiteiden valitsemista, mutta esimerkiksi ravinnetaselisätoimenpiteen valitseminen on hyvin suositeltavaa, koska sitä voi hyödyntää peltoviljelyn ja ruokinnan kehittämisessä, jolloin voidaan tehostaa ravinteiden hyväksikäyttöä ja pienentää ravinnepäästöjä. Lisätietoja Ympäristötuesta ja sen ehdoista saa kunnan maatalousviranomaiselta ja oppaista: Maatalouden ympäristötuen sitoutumisehdot ja ympäristötuen erityistukioppaat. Maitohuoneen pesuvedet Pesuvedet sisältävät maitoa ja pesuainetta, minkä vuoksi pesuvedessä on orgaanista ainetta ja fosforia, jotka rehevöittävät ympäristöä. Navetan maitohuoneen jätevedet on johdettava lanta- tai virtsavarastoihin tai niitä varten rakennettuun pienpuhdistamoon tai maaperäkäsittelyyn. Maitohuoneiden pesuvesien käsittelyn selvitys vaaditaan myös uuden kotieläinrakennuksen ympäristölupahakemukseen. Lisätietoja Maitohuoneopas - ohjeita maitohuoneen rakentamiseen, Maitohygienialiitto ry 2002 Maitohuoneen jätevesien käsittely, Ympäristöopas nro 91, Suomen Ympäristökeskus 2002 Kotieläintalouden ympäristönsuojeluohje, Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2010 Säilörehun puristeneste Säilörehun puristeneste sisältää runsaasti kasviravinteita, jotka rehevöittävät ympäristöä ja saattavat aiheuttaa suoraan vesistöön joutuessaan hapen puutetta ja kalakuolemia. Tämän vuoksi on säilörehun valmistuksessa ja varastoinnissa huolehdittava siitä, että puristenesteistä ei aiheudu pinta- tai pohjavesien pilaantumista. Säilörehu varastoidaan joko kiinteissä rehuvarastoissa tai pyöröpaaleissa. Säilörehu on mahdollisuuksien mukaan valmistettava esikuivatusta rehusta puristenesteen määrän vähentämiseksi F Ympäristö ja maidonkeräily

111 Säilörehun puristeneste voidaan johtaa lietelanta-, virtsa- tai erilliseen puristenestesäiliöön. Säiliön mitoituksessa voidaan puristenesteen määräksi arvioida vähintään 0,15 m 3 /rehutonni, esikuivatun rehun 0,05 m 3 /rehutonni. Ellei puristenestettä käytetä muuhun tarkoitukseen, erillisen puristenestesäiliön tilavuuden tulisi riittää vähintään yhden sadon puristenesteille. Tällöin säiliö tyhjennetään ja neste levitetään esimerkiksi niitetylle nurmilohkolle jokaisen sadon jälkeen. Jos puristeneste johdetaan liete- tai virtsasäiliöön eikä säiliötä tyhjennetä rehunteon jälkeen, puristenesteen määrä on otettava huomioon säiliön mitoituksessa. Rehuanalyyseihin perustuva ruokinnan suunnittelu Ruokinta perustuu tarvenormeihin, jotka tulisi täyttyä. Jos typpeä ja fosforia ruokitaan yli normien, liiallinen typpi ja fosfori päätyvät lantaan ja virtsaan lisäten niiden ravinnepitoisuutta. Ruokinnan suunnittelulla on siten keskeinen vaikutus myös ravinnekuormitukseen. Ylimääräisen ravinnekuormituksen välttämiseksi ruokinnan suunnittelun tulee perustua rehujen oikeisiin analysoituihin ravinnepitoisuuksiin. Nykyisin neuvonnan käytössä olevalla ruokinnansuunnittelu- ja optimointiohjelma Karjakompassilla voi myös optimoida ruokinnan perustuen mm. fosforin hyväksikäyttöön. 8. F Ympäristö ja maidonkeräily 123

112 8. F Jaloittelutarha Jos laiduntaminen ei ole tilalla mahdollista, jaloittelutarha voi korvata laiduntamisen, joka on ollut pakollista parsinavetoissa v alkaen (Eläinsuojeluasetus 396/96). Luomutuotannossa lehmiä ulkoilutetaan ympäri vuoden. Liikunta edistää raittiin ilman ja auringonvalon ohella eläinten terveyttä. Tarhan paikka pyritään valitsemaan mahdollisimman läheltä navettaa, yleensä navetan takapihan puolelta. Tarhan suunnittelu, paikan valinta ja eläinten kulkureitit on otettava navetta suunnittelun alkuvaiheessa otettava mukaan. Näin eläinten liikenne saadaan erotettua ihmisten kulkureiteistä sekä rehun- ja maidonkäsittelyreittien tieltä. Tarhan perusmitoituksia Suunnittelussa on huomioitava, ettei tarhaa saa rakentaa vesistöön viettävään rinteeseen. Valtaojaan suojaetäisyys pitää olla vähintään 20 m ja muuhun vesistöön vähintään 100 metriä. Jos tarha sijoitetaan lähemmäksi vesistöä, on sen oltava tiivispohjainen sekä lannan ja virtsan talteenotolla varustettu. Suojaetäisyys tällöin on 30 metriä. Tarhaan rakennettavan ruokintapaikan eteen tehdään tiivispohjainen alue, joka on viisi neliömetriä lehmää kohden. Ruokintapöytää varataan 70 cm lehmää kohden. Tarhatyypit Jaloittelutarhat jaetaan kokonsa perusteella: Suppea jaloittelutarha on alle 20 m 2 täysikasvuista nautaeläintä kohden. Se tulee ohjeiden mukaan olla tiivispohjainen ja rakennettu siten, että valumavedet voidaan ottaa talteen. Valumavesien kokoomakaivon tulee olla 0,1 m 3 / jaloittelutarhan neliö. Jätevedet voidaan ohjata myös virtsa- tai lietesäilöön. Laajat jaloittelualueet, yli 20 m 2 lehmä, voivat pääosin olla maapohjaisia, kuitenkin navetan ja tarhan väliin kulkureitille tulee tehdä kiinteä pohja 5 m 2 / täysikasvuinen nautaeläin. Jos tarhaan rakennetaan pysyvä ruokintapaikka, sen eteen tulee rakentaa myös 5 m 2 kiinteäpohjainen laatta jokaista lehmää kohden. Pohjavaihtoehdot Laajat jaloittelualueet ovat yleensä nurmipohjaisia. Pinnan kestämistä ja kunnossa pysymistä auttavat lisätty hiekka, sora, kuorike tai hake. Tiiviin suppean jaloittelutarhan pohjana käytetään maabetonia, kuonaa, betonia tai asfalttia. Kiinteäpohjainen tarha kannattaa suunnitella niin, että laatan päälle kertyvä lanta saadaan helposti siirrettyä lantalaan tai kasvukaudella pellolle. Jaloittelutarha metsään ei ole hyvä ajatus, sillä karja tuhoaa puuston ja aluskasvillisuuden muutamassa vuodessa F Ympäristö ja maidonkeräily

113 8. F Maidonkeräilyolosuhteet Ohjeessa on kuvattu vastuut ja toimintatavat, joilla varmistetaan toimiva maidonkeräily tilalla. Maidon noutoperiaatteet Maito noudetaan tiloilta joka toinen päivä. Tähän periaatteeseen sallitaan seuraavat poikkeukset: Vain erittäin perustellusta syystä voidaan maito tilapäisesti noutaa tilalta useammin kuin joka toinen päivä tilasäiliön vaihdon yhteydessä ilman lisämaksua. Jatkuvasta liian pienen tilasäiliön takia maidon joka päivä noutamisesta veloitetaan tuottajalta todellisten kustannusten mukainen maksu, kuitenkin vähintään 10 /hakukerta Poikkeuksellisten keliolosuhteiden vuoksi voidaan maito tilapäisesti noutaa tilalta harvemmin kuin joka toinen päivä. Tapauskohtaisesti on aina harkittava, voidaanko näin menetellä. Erityisesti on huomioitava maidon bakteriologien laatu (=tilan raakamaidon laatuhistoria) eli maidon on täytettävä E- luokan laatuvaatimukset, jotta vanhaa maitoa voidaan ottaa vastaa. Lisäksi on varmistettava, että tilasäiliöön ja maidonkeräilyautoon mahtuu ylimääräisten lypsykertojen maidot. Maito on pyrittävä poikkeusoloissakin noutamaan mahdollisimman pian, kuitenkin siten, että ensimmäisestä lypsystä ei ole kulunut yli neljä vuorokautta Maidontuottajan vastuu: Maidontuottaja huolehtii oman pihatien ja piha-alueen liikennöitävyydestä siten, että ajoväylä on kaikkina vuoden- ja vuorokauden aikoina esteetön. Tieosoitteisto ja tilan tunnus on selvästi näkyvillä maitohuoneen ovessa tai sen lähistöllä Aurausviitat on pantu hyvissä ajoin paikoilleen Puiden oksat on karsittu riittävälle etäisyydelle Kääntymispaikat ovat riittävän leveät eikä piha ole kalteva. Käännöksen on onnistuttava yhdellä peruutuksella tai autolle varataan kierrettävä ajoreitti. Autoja ja työkoneita ei ole ajoväylällä Talvella auraus ja hiekoitus sekä polanteiden poisto on hoidettu Maidontuottaja informoi paikallista tiehoitokuntaa yhteisten tieosuuksien liikennöitävyydestä ja kunnossapidon velvoitteista Kesällä rapaisuus ja pölyhaitat on eliminoitu karkealla soralla Maitohuoneen edustan on oltava sellainen, että rapaa ym. epäpuhtauksia ei siirry maitoletkun tai jalkineiden mukana maitohuoneeseen eikä auton imutilaan F Ympäristö ja maidonkeräily

114 Maitohuoneen edustalla ja maitohuoneessa on vuodenaikaan nähden riittävä valaistus. Valot eivät kuitenkaan saa häikäistä kuljettajaa esimerkiksi peilien kautta Tuotanto- ja lemmikkieläimet ovat poissa kulkureitiltä Maitohuoneen ovessa toimivat salvat, jotka ovat helposti avattavissa ja suljettavissa Maitohuone on mitoitettu riittäväksi työtiloiltaan Maidontuottaja huolehtii maitohuoneen siisteydestä ja hygieniasta Tilasäiliö on sijoitettu lähelle ulko-ovea (letku on saatava hanaan suoraan kiinni) Tilasäiliön ympärillä on oltava vapaata tilaa vähintään 80 cm Lattiapinnat ovat siistit ja hygieeniset eivätkä ole liukkaita Ilmanvaihto on riittävä niin, että maidon aistinvarainen arviointi on mahdollinen muiden hajujen häiritsemättä Maitohuoneessa sekä tilasäiliössä on toimiva lämpömittari Vesipiste ja letku ovat saatavilla Automaattilypsytilalla on oltava kuljettajalle tilasäiliön tyhjennysohje Kuljettajalle on oltava ohjeet säiliön huuhtelusta tai pesurin käynnistyksestä Mahdolliset lisäsäiliöt ns. erottelumaidolle on merkitty ja niistä maidon imeminen on ohjeistettu Katso laatukäsikirjan ohjeet 8 C6 Tarttuvat taudit ja 8 C7 Virustautien hallinta Maidontuottaja informoi maidonkeräilyauton kuljettajaa mahdollisista normaalista poikkeavista ja keräilyn kulkuun vaikuttavista tilanteista. Maitohuoneessa tulee löytyä puhelinnumero, josta kuljettaja tavoittaa tuottajan ongelmatilanteessa. Olosuhteista johtuva noutamatta jätetty maitoerä on maidontuottajan vastuulla eikä sen noutamiseksi tehdä jälkikäteen erityisjärjestelyitä. Valion ja/tai osuuskunnan vastuu: Vastaa keräilyn suunnittelusta ja toteutuksesta Saattaa maidon tuottajille ja auton kuljettajille tiedoksi olosuhdevaatimukset Reagointi poikkeamaraportteihin sekä tarvittavat toimenpiteet Maidonkeräilyauton kuljettajan vastuu: Kuljettaja toimii yleinen liikenneturvallisuus huomioiden sekä noudattaa maaseutuolosuhteita huomioivaa varovaisuutta Säästää ajotavallaan yksityistä tiestöä ja piha-alueiden istutuksia ja ajoväyliä Tekee tarvittaessa poikkeamaraportin maidontuottajalle ja hankintaosuuskunnalle (mahdollisuus jättää raportti vain osuuskunnan toimenpiteitä varten) Vastaa kuljetuskaluston ja kuorman turvallisuudesta jättäen tapauskohtaisesti niin harkitessaan maitoerän noutamatta F Ympäristö ja maidonkeräily

115 Tilan työohjeiden laatiminen Työohjeiston laatimisen lähtökohtana on tilan toimintatapojen hallinta ja parantaminen. Ohjeistossa kuvataan tilan toiminta niin, että ammattitaitoinen työntekijä (esim. lomittaja) pystyy työskentelemään ohjeistuksen mukaisesti. Tilan laatiman ohjeistuksen avulla pystytään todentamaan ulkopuolisille tahoille, kuten kuluttajalle ja teolliselle maitotuotteen ostajalle sekä tarvittaessa viranomaiselle tilan toimintatapa. Työohjeisto laaditaan maidon laadun sekä eläinten ja ihmisten hyvinvoinnin kannalta keskeisistä työvaiheista. Ohjeiden laadinnan tukena on osuuskunnan tilalle toimittama Maidon laatukäsikirjan työohjeisto. Ohjeet kirjataan prosesseina työvaiheittain 1. Lypsy Sisältää poikkeavien tilanteiden ohjeen erilleen lypsettävistä lehmistä sekä ohjeet ternimaidon, verisen maidon, umpeen menevän lehmän maidon, solumaidon, antibioottimaidon tai muulla tavoin lääkityn maidon käsittelystä. Ohjeet utareterveyden seurantaan. 2. Maidon jäähdytys ja lämpötilan seuranta Sisältää poikkeavien tilanteiden ohjeen yli +10 o C, kerran lämmenneen ja jäätyneen maidon käsittelystä. 3. Pesuihin ja pesutuloksen arviointiin liittyvät ohjeet 4. Säilörehu ja säilörehuruokinta Sisältäen poikkeavien tilanteiden ohjeen, kuinka huonon säilörehun kanssa toimitaan ja miten huonot erät merkitään. Työohjeistoa tehtäessä on tärkeätä miettiä työvaiheeseen liittyvät kriittiset pisteet ja poikkeamatilanteet: Miten toimin poikkeamatilanteessa eli miten varmistetaan, ettei poikkeama aiheuta lisää vahinkoa Korjaavat toimenpiteet eli miten huolehditaan siitä, että poikkeaman syyt korjataan ja ettei uusia poikkeamia pääse syntymään Muita esimerkkejä tärkeistä työohjeista tilan laatujärjestelmässä Ohjeet maidonkeräilyauton kuljettajalle: säiliön huuhtelu, pesurin käynnistäminen ja tilasäiliön tyhjennysohje automaattilypsytilalla Vasikkaohjeet: juotto, ripulivasikan hoito ja nupoutus Eläinten merkintä ja rekisteröinti Tilan laatimat ohjeet

116 Ensiapu eläinlääkäriä odotellessa, eli kuinka toimitaan kun tilalla on puhaltunut lehmä, akuutti utaretulehdus, vaikea poikiminen tms. pikaista apua tarvitseva sairaustapaus Muistilista lomittajan tueksi (apuna voidaan käyttää maidon laatukansion Ohjeita lomittajalle -lomakkeita). Ohjeiston tueksi on hyödyllistä laatia karkea asemapiirros tilakeskuksesta ja pohjapiirros navetasta Väkirehuruokinta (rehuseoksen teko, rehunjakolista, ruokintarobotin käyttö, erikoisrehut yms.) Navetan työjärjestys Navetan laitteiden käyttöohjeet omaan kansioonsa, esim. navetan toimistoon Tilan työohjeistusta päivitetään säännöllisesti ja se säilytetään navetassa esimerkiksi tilan työohjekansiossa. Työohjeistus käydään läpi aina osuuskunnan suorittaman laatuarviointikäynnin yhteydessä. Lomittajalle tulee antaa ohjeet kirjallisena Lomittajalle tai muulle tilapäiselle työntekijälle on annettava tarpeeksi tietoa, jotta hän voi vastuuntuntoisesti huolehtia karjasta. Lainsäädäntö painottaa erityisesti henkilöstön perehdyttämistä elintarvikehygieniaan ja tartuntatautien torjuntaan. Perehdyttämismateriaalina kannattaa hyödyntää Maidon laatukäsikirjan yhteisiä ohjeita, tilan omia työohjeita ja omavalvonnan kuvausta. Jos lomittaja jää yksin tilalle, on hänelle kerrottava mistä saa apua hätätapauksessa (esim. naapuri) eläinlääkärin, seminologin, tilasäiliöhuoltomiehen, osuuskunnan neuvonnan ym. tärkeät puhelinnumerot sähkö-, vesi, yms. asioita koskevat tiedot 9. Tilan laatimat ohjeet 129

117 Testaa antibiooteilla hoidetun lehmän maito varoajan jälkeen seuraavasti: 1. Lypsä hoidettu lehmä kokonaan erilleen. Edustavaa näytettä ei saa pelkästään alkumaidosta. 2. Tee Delvotest testi hyvin sekoitetusta hoidetun lehmän maidosta ja kontrollinäyte puhtaasta tilasäiliömaidosta. 3. Mikäli testi antaa positiivisen (+) tuloksen, voit tehdä testin seuraavasti: a. Ota puhtaaseen astiaan 1 dl sekoitettua lehmän maitoa ja lisää siihen 1 dl puhdasta tilasäiliömaitoa ja sekoita hyvin. b. Tee Delvotest testi sekoitetusta maidosta (kohta 3a) ja kontrollinäyte puhtaasta tilasäiliömaidosta. c. Mikäli useampi lehmä on samaan aikaan hoidossa, tulee tilasäiliömaito testata aina ennen maidon keräilyä. Näin varmistetaan, että meijeriin lähetettävässä maidossa ei ole antibioottijäämiä. Delvotest SP NT Easy Use testin teko-ohje 1. Laita haude lämpenemään. Tarkasta ampullien kunto. Irrota telineestä tarvittava määrä ampulleja ja merkitse ampullit vedenkestävällä tussilla. Älä riko jäljellä olevien ampullien foliota. Tee aina myös kontrollitesti moitteettomalla maidolla. 2. Avaa ampullit tekemällä reikä alumiinifolioon ampullitelineen reunalla tai saksilla. Ota uusi kertakäyttöinen pipetti jokaiselle maitonäytteelle. Älä käytä pipettiä uudelleen. Älä koske pipetin kärkeen, joka on tekemisissä maidon kanssa 4. Siirrä maitonäytteet ampulleihin agarin pinnalle pallopipetin ylempää pallo-osaa varovasti puristaen. Maitoa EI sekoiteta agariin, maito jää agarin pinnalle. Agar ei liukene maitoon. HUOM! Pieni määrä maitoa jää pipetin alempaan pallo-osaan. 5. Tarkista hauteen lämpötila (64 C+/- 2 C). Laita ampullit hauteeseen. Testiaika on 3 tuntia. Ota kellosta aikaa tai käytä hauteen ajastinta. HUOM! Säilytä ampullit jääkaapissa! Varmista viimeinen käyttöpäivä! 3. Sekoita maitonäyte hyvin ennen pipetointia. Purista pallopipetin ylempää palloosaa ja upota pipetin kärki noin 1 cm syvyyteen maitonäytteeseen. Vapauta paine pallopipetistä, jolloin pipetin varsi täyttyy maidolla (0.1ml) Värikartta Delvotest SP NT 6. Lue agargeelin väri heti, kun testi on valmis eli 3 tunnin kuluttua. Mahdollista tummaa kerrosta agargeelin pinnalla ei tarvitse huomioida, väri luetaan agarin alaosasta. Kirjaa tulokset. Testaa hoidetun lehmän maito varoajan jälkeen!

118 Vasikoiden pitopaikan suositukset 2011 Vasikkakarsinoita koskevia elinkeinon suosituksia ja lainsäädännön vaatimuksia 1. Yksittäiskarsinat ja kytkemiskielto Vasikat suositellaan pidettäväksi yksittäiskarsinoissa 1-2 viikon ikään asti. Yksittäiskarsinoissa varmistetaan, että vasikat ovat terveitä, syövät hyvin ja pärjäävät siten jatkossa muiden vasikoiden kanssa ryhmässä. Yli 8 viikon ikäistä vasikkaa ei saa pitää yksittäiskarsinassa, ellei siihen ole eläinlääketieteellistä syytä. 1 Yksittäiskarsinassa pidettävällä vasikalla tulee olla mahdollisuus nähdä ja kosketella lajitovereitaan. 1 Vasikoita ei saa pitää kytkettynä muutoin kuin tilapäisesti enintään tunnin ajan eläimen ruokkimisen tai hoitamisen ajan Makuupaikka Vasikan makuupaikaksi suositellaan kiinteää, hyvin kuivitettua ja pehmeää alustaa. Alle kaksiviikkoisella vasikalla on oltava hyvin kuivitettu makuupaikka. 1 Kaikilla vasikoilla lattian on oltava sellainen, että nestemäiset eritteet poistuvat asianmukaisesti tai imeytyvät hyvin kuivikkeisiin. Tarvittaessa vasikoiden makuualue on kuivitettava Lypsykarjassa Pikkuvasikat suositellaan laitettavaksi pieniin, 3-6 vasikan ryhmiin. Ryhmiä voidaan yhdistää myöhemmin. Suositellaan, ettei samassa ryhmässä olevien vasikoiden ikäero olisi kovin suuri. Kokoritiläkarsinaa ei suositella vasikoille. Vähintään puolet, mutta mieluummin 2/3 karsinasta tulisi olla kiinteäpohjaista ja hyvin kuivitettua makuualustaa. 4. Vasikkakasvattamossa Pikkuvasikat suositellaan laitettavaksi noin 10 vasikan ryhmiin. Kokoritiläkarsinaa ei suositella alle 4 kk ikäisille vasikoille. Vähintään puolet, mutta mieluummin 2/3 karsinasta tulisi olla kiinteäpohjaista ja hyvin kuivitettua makuualustaa. Jos yli 4 kk ikäisiä vasikoita pidetään kokoritiläkarsinoissa, suositellaan makuualueelle pehmustettuja ritilöitä. 5. Emolehmäkarjassa Vasikalla tulisi olla turvallinen ja hyvin kuivitettu makuupaikka. 6. Karsinat Karsinoiden väliaitojen siirtelyn tulisi olla mahdollista ja helppotöistä, ainakin, jos vasikkaryhmän koko vaihtelee. Karsinoihin kulkemisen tulisi olla vaivatonta ja eläinten tarkkailun helppoa. Karsinoiden rakenteiden tulisi olla sellaisia, että karsinat on helppo siivota ja kuivittaa. 1 VN:n asetus nautojen suojelusta 592/2010, 7 2 VN:n asetus nautojen suojelusta 592/2010, 12 3 VN:n asetus nautojen suojelusta 592/2010, 4

119 VASIKKAKARSINOIDEN PINTA-ALAA KOSKEVIA ELINKEINON SUOSI- TUKSIA JA LAINSÄÄDÄNNÖN VAATIMUKSIA YKSITTÄISKARSINAT Ikä Suositus, tilaa vähintään Eläinsuojelulainsäädännön vähimmäisvaatimus vk 1,2-1,5 m 2 sinan pituus vähintään vasikan pituus mitattuna vähintään vasikan säkäkorkeuden levyinen ja kar- turvasta lantioluun istuinkyhmyyn kerrottuna 1,1:llä 2-8 vk 1,5-2,0 m 2 sinan pituus vähintään vasikan pituus mitattuna vähintään vasikan säkäkorkeuden levyinen ja kar- turvasta lantioluun istuinkyhmyyn kerrottuna 1,1:llä Ikä Paino RYHMÄKARSINAT Suositus, tilaa vähintään Eläinsuojelulainsäädännön vähimmäisvaatimus kk kg 1,5 2,2 m 2 / vasikka 1,5 m 2 / vasikka <150 kg 2 4 kk kg 2,0 2,5 m 2 / vasikka 1,5 m 2 / vasikka <150 kg 4 6 kk kg 2,2 3,0 m 2 / vasikka 1,5 m 2 / vasikka <150 kg 1,7 m 2 /vasikka< kg 1,8 m 2 / vasikka >220 kg Vaihtoehtoisesti yksi suositus 0 6 kk Noin 3 m 2 / vasikka Vasikalla tarkoitetaan alle 6 kuukauden ikäistä nautaa Vasikoiden tilavaatimuksissa on aina huomioitava vasikan iän lisäksi vasikan koko ja karsinatyyppi. Karsinoiden määrä ja yhteispinta-ala olisi laskettava niin, että tila riittää myös silloin, kun vasikoiden määrä on enimmillään. Vasikkamäärät vaihtelevat ja myös ruuhkahuippujen aikana on eläinsuojelulainsäädännön vähimmäisvaatimusten täytyttävä. Muista myös tarkistaa tuetun rakentamisen ja eläinten hyvinvointituen ehdot. Nämä tiedot on kerätty Vasikan pitopaikan suositukset 2011-esitteestä. Esite on tehty yhteistyössä meijereiden, teurastamoiden, tuottaja- ja neuvontajärjestöjen, ETT:n, eläinten hyvinvointikeskuksen, MMM:n sekä Suomen eläinlääkäriliiton edustajien kanssa Eviran vasikoiden hyvinvoinnin toimenpideohjelman yhteydessä.

120 Rehun koostumusta kuvaavat arvot Kuiva-aine Määritetään rehusta kuivaamalla lämpökaapissa (+60 C) yli yön. Esikuivaamattomassa rehussa kuiva-aine on tyypillisesti g/kg, korjuuolosuhteista riippuen. Esikuivatuille rehuille tavoitearvot ovat; laakasiilot ja aumat g/kg, tornit g/kg ja pyöröpaalit g/kg. Hyvin märkä rehu lisää virhekäymisriskiä ja hyvin kuiva homehtumis- ja jälkilämpenemisriskiä. Raakavalkuainen Säilörehun raakavalkuainen määritetään NIR-menetelmällä ja siihen vaikuttaa nurmen typpi-lannoitus ja korjuuaste, sekä jossain määrin kasvilaji. Tavoitearvo on varsin väljä, g/kg kuiva-ainetta. Typpilannoituksen lisääminen ja korjuun aikaistaminen nostaa raakavalkuaispitoisuutta. Korjuun ajoittaminen kannattaa tehdä kuitenkin D-arvon perusteella ja päättää nurmen typpilannoitustaso nurmisadon tarpeen mukaan. Suoraa yhteyttä sulavuuden ja raakavalkuaispitoisuuden välillä ei ole. Lannoittamalla ei raakavalkuaispitoisuutta kannata nostaa, sillä pötsin tarpeisiin riittää noin 130 g/kg ka raakavalkuaispitoisuus. Apila lisää yleensä rehun valkuaispitoisuutta puhtaaseen nurmiheinään verrattuna, jos korjuu tehdään samassa sulavuudessa. Kuitu (NDF) Kuitu kuvaa rehun kokonaiskuitupitoisuutta, ja se mitataan NIR -menetelmällä. Tyypillisellä säilörehuasteella korjattaessa NDF-pitoisuus on noin g/kg kuivaaineessa, apilapitoisessa rehussa arvo on alempi (noin g/kg ka). Korjuuasteen aikaistaminen alentaa NDF-pitoisuutta, mutta muutos ei ole suoraviivainen. Varsinaista NDF:n tavoitearvoa ei voida rehulle suoraan esittää, vaan koko rehuannokselle. Koko rehuannoksen ehdottomana karkearehun NDF:n minimipitoisuutena pidetään 250 g/kg kuiva-aineen syönnistä. Pötsin toiminnan kannalta nurmirehun sulavuus ja väkirehutaso on sovitettava toisiinsa. Jos Rehun D-arvo on esimerkiksi 680 g/kg ka (NDF noin 550 g/kg ka), on turvallinen väkirehun maksimimäärä noin 50 %. Mikäli D-arvo onkin 720 (NDF g/kg ka), tai jopa yli, voi jo prosentin väkirehun osuuksilla tulla pötsiongelmia. D-arvo D-arvo mitataan kuivatusta ja jauhetusta rehusta NIR -menetelmällä ja se on tärkein rehun tuotantovaikutusta kuvaava yksittäinen analyysiarvo. D-arvoon vaikuttavat nurmen korjuuaste, kasvilaji ja sääolot (lämpösumma, keskilämpötila). Ensimmäisen sadon kasvun aikana nurmen D-arvo laskee noin 5 g/kg ka päivässä, mutta toisen sadon kasvun aikana aleneminen on hyvin hidasta. Apilan D-arvo laskee kevätkasvussa lähes puolta hitaammin kuin nurmiheinäkasveilla. Tavoitteellisena D-arvona voidaan pitää g/kg ka, jos nurmiala ei rajoita maidontuotantoa. Korjuupäätös kannattaa tehdä nimenomaan D-arvon perusteella. Vapaalla säilörehuruokinnalla D-arvo parannus 10 grammalla lisää rehun syöntiä noin 0,15 kg ja lisää maitotuotosta 0,4-0,5 kg päivässä. Vastaava tuotoslisäys saadaan kilolla väkirehua päivässä. Rehuarvot Rehuarvojen laskentaperusteet on esitetty yksityiskohtaisesti rehutaulukoiden Internet-sivuilla (

121 Energia eli ME-arvo Säilörehun ME-arvo, kuvaa muuntokelpoisen energian määrää. Se lasketaan suoraan D-arvosta (0,016*D g/kg ka) ja ilmoitetaan MJ/kg ka. Energia-arvo ilmoitettiin aiemmin RY-arvona. RY-arvosta saadaan ME-arvo kun se kerrotaan 11.7 ME MJ = RY*11.7. OIV-arvo OIV-arvo lasketaan rehun D-arvosta ja raakavalkuaispitoisuudesta ja se kuvaa rehun valkuaisarvoa märehtijälle (ohutsuolesta imeytyvät aminohapot, g/kg ka). PVT-arvo PVT-arvo lasketaan rehun D-arvosta ja raakavalkuaispitoisuudesta ja se kuvaa rehun valkuaisen riittävyyttä pötsissä (g/kg ka). Kun säilörehussa on korkea raakavalkuainen, esimerkiksi typpilannoituksen ansiosta, ja kuitenkin matalahko D-arvo, on PVT korkea. Vastaavasti jos sulavuus on hyvä ja raakavalkuainen matala, voi PVT olla selvästi negatiivinen. Kuitenkin koko rehuannoksessa PVT voi olla g/kg ka negatiivinen ilman että pötsissä tulee typestä puutetta. Jos lehmät saavat 2 kiloa rypsirouhetta per pv, ei pötsissä pitäisi tulla typestä puutetta. Jos maidon urea on 16 mg/dl tai yli, on ruokinnan PVT todennäköisesti riittävä. Syönti-indeksi Säilörehun syönti-indeksi kuvaa rehun syöntipotentiaalia lypsylehmällä kun rehua on vapaasti saatavilla. Syönti-indeksi lasketaan säilörehun kuiva-aineen, D-arvon, happojen kokonaismäärän, ), kuidun (NDF) sekä sadon ja kasvilajin perusteella; käymistuotteiden määrän vähentyessä ja D-arvon parantuessa syönti-indeksi paranee. Kun 1. sadon nurmisäilörehun kuiva-aine on 250, D-arvo 680, NDF 550 ja käymishappoja on 80 g/kg ka, on syönti-indeksi 100. Kymmenen indeksipistettä vastaa karkeasti yhden kuiva-ainekilon syöntimäärää. Syönti-indeksi voi saada arvoja , mutta käytännössä suurin osa tilarehuista on välillä ME-indeksi ME-indeksi laskemisessa käytetään syönti-indeksiä ja D-arvoa. Myös rehun kuivaainepitoisuus vaikuttaa ME-indeksiin. Se kuvaa lypsylehmän energian saantia rehusta vapaalla ruokinnalla. Pelkkä syönti-indeksi ei kuvaa energian saantia täydellisesti, koska siihen vaikuttaa syöntimäärän lisäksi rehun sulavuus. ME-indeksin avulla voidaan antaa karkea nyrkkisääntö väkirehuruokintaan, riippumatta syöntiä rajoittavasta tekijästä.

122 MTT Maitokoneet Automaattilypsytilan maidon laadunhallinnan yleisohje YLEISTARKISTUS NAVETASSA VÄHINTÄÄN 2 x VRK Kaikkien eläinten yleisen terveydentilan ja puhtauden tarkistus Lehmien utareiden tarkistus turvotusten sekä utare- ja vedinvaurioiden varalta Parsien kolaus ja kuivikkeiden korjaus. Parren puhdistus vähintään 4 x vrk. Käytävien puhtauden tarkistus ja kolaus Karkearehun saannin varmistaminen (siirto lähemmäs lehmää ruokintapöydällä) Vedensaannin varmistaminen (tuleeko vesi). Pesu, jos juoma-altaat ovat likaiset ROBOTTI JA SEN LÄHIALUE, MAIDON LÄMPÖTILA Hylsyjen, nännikumien, tykytys- ja maitoletkujen, ilmanottoreikien, nännikuppien pesutelineen sekä vedinten pesulaitteiston puhtauden tarkistus ja harjapesu pesuaineella vähintään 1 x vrk. Lisäksi tarvittaessa huuhtelu juoksevalla vedellä Kameran linssin puhdistaminen 3 x vrk ja aina tarvittaessa Robottikäden ja sen lähialueen harjapesu pesuaineella ja toiminnan tarkistus vähintään 1 x vrk. Lisäksi aina tarvittaessa huuhtelu juoksevalla vedellä Lypsyparren puhdistus vähintään 3 x vrk ja aina tarvittaessa Robotin väkirehuautomaatin ja pudotusväylän tarkistus 1 x vrk ja tarv. puhdistus Toiminta-alueen ja kulkuväylien puhdistus vähintään 1 x vrk. Maitosuodattimen vaihto laitevalmistajan ohjeiden mukaisesti pesun yhteydessä Tilasäiliössä olevan maidon lämpötilan tarkastus ja kirjaus 2 x vrk, jos ei ole tallentavaa laitetta. (Tavoite +1-4 C). LYPSYJEN TARKISTUS TIETOKONEELTA 2 x VRK Koko karjan tilanteen tarkistus 1. Yksittäisten lehmien lypsyjen tarkistus, josta etsitään maitomäärä / lehmä /lypsy epäonnistuneet lypsyt lehmät, jotka eivät ole käyneet lypsyllä ohje > ajettavien lehmien vienti robotille ohje > avustettavien avustaminen 2. Poikkeamalistojen läpikäyminen ja poikkeamien syiden selvitys ja korjaaminen maidon laatu maitomäärä lehmien aktiivisuus lypsyllä käynti laitteen toiminta 3. Karjan tietojen ajan tasalla pito lypsylupa / lypsykerrat / maitomäärät poikimiset umpeenlaitto PÄIVITTÄIN TEHTÄVÄT TOIMENPITEET Tilasäiliömaidon aistinvarainen laadun tarkistus Tilasäiliömaidon solutason tarkistus Maitohuoneen lämpötilan (tavoite C) ja puhtauden tarkistus. Järjestelmäpesun ja sen toiminnan seuranta, mm. bufferisäiliö, nännikuppien asento pesutelineessä, jne. Pesuaineiden kulutuksen seuranta Maidon siirto- ja jäähdytyslaitteiston kunnon seuranta (esim. vuodot liittimistä) Alipainetason tarkistus Paineilmaletkujen, maitoletkujen ja vesijohtojen tarkistus ilma-, maito- tai vesivuotojen varalta

123 KERRAN VIIKOSSA TEHTÄVÄT TOIMENPITEET: Maitomittarien puhtauden tarkistus Kokoojasäiliön ja lianerottimen puhtauden tarkistus Bufferi-säiliön toiminta ja pesutuloksen tarkastaminen ja aina poikkeamatilanteissa Paineilmalaitteiden toiminnan tarkistus ja suodattimien puhdistus Tilasäiliön puhtauden tarkistus Vedinpesujen onnistumisen, lypsytapahtuman ja vedinten kunnon seuranta KERRAN KUUKAUDESSA TEHTÄVÄT TOIMENPITEET: Tilasäiliön pesutuloksen tarkistus tilasäiliön pesun jälkeen (Huom. yökeräilyssä herätyskello soimaan ja taskulampulla tarkastus) Valintaporttien toiminnan tarkistus Tyhjöpumpun ja sen voitelun tarkistus Tyhjöventtiilin ja tykyttimien tarkistus/huolto TARPEEN MUKAAN TEHTÄVÄT TOIMENPITEET: Lääkittyjen eläinten merkitseminen järjestelmään Maidon erottelusta ja laitteen toimivuudesta huolehtiminen ja kirjaaminen Sairaiden lehmien erottaminen sairaskarsinaan Utarekarvojen pitäminen lyhyenä ja häntien siistiminen Robotin väkirehuautomaatin kalibrointi ja pudotusväylän puhdistamine Nännikumien vaihto ym. huoltotoimenpiteet valmistajan suositusten mukaisesti Kirjanpidosta huolehtiminen ja varmuuskopioiden ottaminen kerran vuorokaudessa Yleinen automaattisen lypsyjärjestelmän huolto ja testaus

124 Tankkimaidon solutesti Tee solutesti tankkimaidosta päivittäin tai jokaisen lypsykerran jälkeen, niin saat maidon pysymään E-luokassa Ohje solutestin tekemiseen: Ota lypsyn jälkeen maito tankista näytepikariin (esim. tuotosseurantapulloon). Lämmitä maito kädenlämpöiseksi vihreän solutestiaineen lämpötilavaatimus on + 20 C sinisen solutestiaineen lämpötilavaatimus on + 30 C Kaada solutestilautaselle noin teelusikallinen maitoa ja saman verran solutestiainetta Pyöritä lautasta rivakasti 8 kierrosta Jos neste on aivan juoksevaa, maidon solumäärä on silloin n kpl/ml Jos lautasta kallistaessa näkyy venyvää, hitaasti juoksevaa liuosta, jatka pyörittämistä 20 kierrosta lisää Jos neste on aivan juoksevaa, niin maidon solumäärä on n kpl/ml Jos neste vieläkin venyy lautasella, jatka pyörittämistä vielä 20 kierrosta lisää Jos neste on nyt aivan juoksevaa, niin maidon solumäärä on n kpl/ml Jos solumäärä on yli kpl/ml, tee seuraavan lypsyn alussa solutesti kaikista lehmistä ja erottele soluttavat neljännekset pois tankista. Näin maito pysyy E-luokassa!

125 Utaretulehduksen näytteenotto-ohjeet Tätä näytteenotto-ohjetta noudatetaan Valion aluelaboratorioihin lähetettäviin näytteisiin. Näytteenoton ajankohta Näytteet otetaan ennen lypsyä. Jos tämä ei ole mahdollista, ne voidaan ottaa aikaisintaan neljän tunnin kuluttua edellisestä lypsystä. Jokaisesta oireilevasta neljänneksestä otetaan oma näyte. Alkuvalmistelut Maitonäytteet otetaan steriileihin korkillisiin muoviputkiin. Putkiin tehdään merkinnät mieluiten vedenkestävällä tussikynällä, tai vedenkestävälle teipille kuivamustekynällä. Putkeen kirjoitettavat merkinnät tehdään ennen näytteenottoa, sillä kostean putken pintaan on vaikea tehdä merkintöjä. Putkeen kirjoitetaan lehmän korvanumero tai nimi ja vedin (oe, ot, ve, tai vt). Näytteenottajan tulee pestä kädet huolellisesti ja mielellään myös desinfioida. Jos käsissä on haavaumia, tulisi käyttää muovisia suojakäsineitä. Käsien ihohaavoista voi tarttua utaretulehdusta aiheuttavia bakteereita lehmään, samoin utaretulehdusbakteerit voivat aiheuttaa tulehdusta rikkoutuneessa käsien ihossa. Alkusuihkeet (n. 10 ml) lypsetään esimerkiksi tarkistusastiaan. Alkusuihkeiden lypsämisen tarkoituksena on huuhtoa vedinkanavasta ja -aukolta pois näytettä likaavaa normaalia bakteerikasvua. Utareen ja vetimien vesipesu on tarpeen vain, mikäli utare on erityisen likainen. Jos vesipesu tehdään, sekä utare että vetimet on kuivattava huolellisesti, sillä utareesta tippuva vesi saastuttaa maitonäytteet. Varsinainen näytteenotto Vetimien puhdistus ja näytteenotto on parasta tehdä siltä puolelta, miltä lehmää on totuttu lypsämään. Jos utare on kipeä ja arka tai lehmä on herkkä potkimaan, on parasta käyttää potkunestäjää. Vetimen puhdistukseen käytetään desinfektioainetta ja puhdasta pumpulia. Vetimien puhdistukseen käytettävät pumpulitukot pannaan valmiiksi desinfektioliuokseen, mistä kullekin vetimelle otetaan oma pumpulitukko. Ylimääräinen desinfektioliuos puristetaan pois ennen puhdistusta, jotta näytteeseen ei pääse tippumaan bakteerien kasvua estävää desinfektioainetta. Puhdistaminen aloitetaan kauimmaisesta vetimestä. Vetimen alakolmannes puhdistetaan huolellisesti ja pumpulitukosta repäistään puhdas kohta esiin, jolla lopuksi hangataan vedinaukkoa useita kertoja edestakaisin. Vedinkanavan aukon rosojen ja arpikohtien suhteen tulee olla tarkka, sillä niihin jää helposti likaa ja bakteereita, jotka haittaavat onnistumista. Näytteenotto tehdään päinvastaisessa järjestyksessä kuin puhdistaminen, eli ensin otetaan näyte lähimmästä vetimestä. Näyteputken korkki avataan (älä laita korkkia likaiselle lattialle, vaan esim. puhtaan siivilävanun väliin), ja maitosuihkeet lypsetään putkeen siten, että putki on lähes vaakatasossa. Näin vältetään lian variseminen putkeen. Näytteeksi riittää puoli putkellista (5ml) maitoa. Korkki suljetaan välittömästi, näyte jäähdytetään jääkaappilämpötilaan ja kuljetetaan kylmänä. Ellei näytettä saada tutkittavaksi 1-2 vuorokauden sisällä, putken voi laittaa pakastimeen ja toimittaa jäädytettynä laboratorioon. Jos näyte toimitetaan laboratorioon postin kautta, näytteenottoputkessa on oltava säilöntäainetabletti. Täytä saate huolellisesti. Näytteiden lähetyksessä on käytettävä postin kelta/musta raidallisia pahvilaatikoita. Postin ohjeiden mukaan laboratorionäytteitä ei saa lähettää kirjekuoressa. Näyte voidaan ottaa myös utareneljänneksestä, jonka antibioottihoito on aloitettu.

126 Progesteronihormonimääritys, näytteenotto-ohje Lehmän munasarjojen keltarauhanen tuottaa progesteronihormonia (keltarauhashormoni). Maidon progesteronihormonitaso on alhaisin kiiman aikana ja korkein kiimojen puolivälissä ja tiineyden aikana. Tätä vaihtelua voidaan käyttää munasarjojen toiminnan, kiiman ja tiineyden toteamiseen. Munasarjojen toiminnan toteaminen Jos lehmä ei ole näyttänyt ensimmäistä kiimaansa kuuden viikon kuluttua poikimisesta, otetaan maitonäyte munasarjatoimintatestiä varten. Jos näytteen progesteronihormonitaso on korkea (yli 15 nmol/l), munasarjat toimivat. Lehmällä on ollut jo ns. hiljainen kiima. Tehosta kiiman tarkkailua. Jos näytteen progesteronihormonitaso on alhainen (alle 15 nmol/l), näytteenotto sattui kiiman aikoihin tai munasarjat eivät toimi. Munasarjojen toiminnan varmistamiseksi otetaan uusi näyte 10 vrk:n kuluttua edellisestä näytteestä. Jos uusintanäytteenkin hormonitaso on alhainen (alle 10 nmol/l), munasarjat eivät toimi. Ota yhteys eläinlääkäriin. Jos uusintanäytteen hormonitaso on korkea (yli 15 nmol/l), munasarjat toimivat. Tehosta kiiman tarkkailua. Laboratorion raportointiohjelma tulkitsee tulokset ja ilmoittaa uusintanäytteiden näytteenottopäivät. Kiiman varmistaminen Kiiman varmistamiseksi, epävarmoissa tapauksissa, otetaan maitonäyte siemennyspäivänä. Jos näytteen progesteronihormonitaso on alhainen (alle 6 nmol/l), lehmä oli kiimassa siemennyspäivänä. Laboratoriossa tehtävän kiimatestin tulos ei ole tarkoitettu seminologin tilauspäätöksen tueksi. Siihen laboratoriotesti on usein liian hidas. Tiineyden varmistaminen Tiineystestiä varten otetaan maitonäyte vrk:n kuluttua siemennyspäivästä. Jos näytteen hormonitaso on korkea (yli 20 nmol/l), lehmä on tiine. Jos tiineystestin hormonitaso on alle 20 nmol/l, lehmä ei ole tiine. Tiineystestin oikea tulkinta edellyttää, että näyte on otettu oikeana päivänä (20-24 vrk, vrk jne siemennyksestä). Näytteenotto-ohje Näytteenottotarvikkeita saa maitoautosta ja seminologeilta. Näytesaate ja näytteenotto-ohjeet löytyvät myös Valmasta. Tarkista, että näyteputkessa on säilöntäainetabletti. Merkitse näyteputkeen näytetunniste (lehmän nimi ja korvanumero). Täytä näyteputki noin puoliväliin (jätä riittävä sekoitusvara putkeen). Täytä näytekohtainen saatelomake huolellisesti. Lähetä näyte maitoautossa meijeriin, josta se ohjautuu aluelaboratorioon.

127 Lehmän umpeenpano ja siihen liittyvät lääkitykset LK Lehmän umpeenpano Lehmän ummessaoloajan tavoitepituus on 8 viikkoa. Tällöin utareen omat paranemisprosessit ehtivät tapahtua, ternimaidon laatu turvataan ja saadaan riittävän pitkä aika mahdollisten umpeenpanoantibioottijäämien poistumiseen lehmän elimistöstä. Korkeatuottoisten lehmien umpeenpanoon varataan aikaa pari viikkoa, jotta ne saadaan ajoissa umpeen. Ruokinnan rajoittaminen on välttämätöntä. Umpeenpantavalta lehmältä poistetaan ensin väkirehut ja noin viikkoa ennen umpeenpanoa lehmä laitetaan heinä- tai olkidieetille 3-4 päiväksi. Tällöin aloitetaan myös harvennettu lypsy. Mikäli harkitaan umpeenpanoantibioottien käyttöä, tulee ne laittaa lehmän utareeseen noin 8 viikkoa ennen arvioitua poikimista. Näin minimoidaan mahdollisesti lääkkeen varoajan kanssa esiintyvät ongelmat. Lääkkeen varoaika Lääkkeen varoaika tarkoittaa vuorokausia viimeisestä lääkkeen antamisesta ja umpeenpanotuubien kohdalla lääkkeen antamisesta, jolloin maitoa tai lihaa ei saa käyttää elintarvikkeeksi. Varoajat on määritetty tietylle antibiootin tai muun lääkkeen annokselle. Lääkkeen valmistaja tai markkinoija tekee varoaikaselvitykset terveillä lehmillä. Lääkkeen pitoisuus maidossa tai lihassa tulee alittaa varoajan päätyttyä EU-tasolla hyväksytty MRL-arvo (Maximal Residue Limit = maksimi jäämätaso). Lääkkeen käyttöön hyväksyvä viranomainen (Suomessa Fimea, ent. Lääkelaitos) asettaa lääkkeelle varoajan tehtyjen selvitysten perusteella. Nykyään myös muun EU-maan vastaavan viranomaisen hyväksymä lääke on hyväksytty käyttöön myös Suomessa. Jos lääkkeen annostusta nostetaan (esim. annetaan penisilliiniä sekä injektioina että utaretuubeina tai laitetaan kahdet umpeenpanotuubit), jatkuu varoaika pidemmäksi, koska annostus on suurempi kuin normihoidolla. Jos lehmä on kliinisesti sairas, varsinkin poikimisen lähellä, heikkenee maksan toiminta melko usein, mikä pitkittää lääkkeen erittymistä elimistöstä ja tämä pidentää myös maidon varoaikaa. Joskus harvoin on myös ilmennyt ongelmia utaretuubilääkkeiden erittymisessä hyvin tulehtuneesta utareesta. Maidon antibioottijäämätestaus on varmistus-väline sille, että maidon lääkeainepitoisuus on riittävän alhainen kun maito lypsetään tankkiin. Määrättyjä varoaikoja on lain mukaan noudatettava, mutta hankintaosuuskunnat velvoittavat lisäksi testaamaan jäämätason varmuuden vuoksi, ennen kuin maito voidaan lypsää tankkiin ja lähettää meijeriin. Vain testattu, negatiivisen tuloksen saanut maito voidaan vastaanottaa maidonjalostukseen. Varmista aina ennen antibioottihoitoa ja varoajan päättyessä lääkkeen varoaika eläinlääkäriltä saadusta kirjallisesta ohjeesta ja/tai umpeenpanotuubipakkauksista, ettei tule väärinkäsityksiä!

128 PCR-tekniikka utaretulehdusnäyteanalytiikassa Utaretulehdusbakteereja analysoidaan maitonäytteistä perinteisellä viljelymenetelmällä veriagarilla ja geeniteknologisella PCR menetelmällä (Polymerase Chain Reaction). Valion laboratorioissa käytetään PCR-menetelmää, joka on nopeampi ja herkempi menetelmä kuin viljelymenetelmä. Säilöntäaine Bronopol tai maidon antibiootti eivät haittaa analyysiä. PCR-testin tunnistamat mikrobit ja antibioottiresistenssigeeni: Staphylococcus aureus Coagulase negative staphylococci (kaikki mastiitin aiheuttajina tunnetut lajit) S. agalactiae, S. dysgalactiae, S. uberis Enterococcus faecalis, E. faecium Escherichia coli Klebsiella pneumoniae, K. oxytoca Serratia marcescens Corynebacterium bovis Arcanobacterium pyogenes, Peptostreptococcus indolicus Mycobacreium bovis Mycobacterium sp. Hiivat Prototheca Betalaktamaasi eli penisilliiniresistenssigeeni (stafylokokit) Näytteenotto Bakteereja löytyy PCR-menetelmällä herkästi. Testeissä PCR-menetelmä on ollut noin kertaa herkempi kuin viljelymenetelmä. Myös lika ja ihohaavojen bakteerit yms. kontaminantit löytyvät maitonäyttestä herkästi. Tämän vuoksi kannattaa panostaa erittäin huolelliseen näytteenottoon. 1. Käytä kertakäyttökäsineitä näytteenoton yhteydessä 2. Pyyhi utare hyvin 3. Ota utaretulehdusneljänneksen vetimestä 3 kertaa reilusti suihkeita ja pyyhi joka suihkekierroksen jälkeen vetimen pää desinfektioainetta sisältävällä puhtaalla paperipyyhkeellä 4. Ota vielä lopuksi suihkeet ennen näytteenottoa 5. Pidä näytesäiliötä/näyteputkea lähes vaakatasossa, jotta likaa ei putoa sisälle 6. Älä koske omilla sormillasi vetimen päähän ja/tai maitosuihkeeseen

129 PCR-tulosten tulkinnasta Koska testi on erittäin herkkä, saadaan paljon tuloksia. Joskus voi olla vaikea päätellä, mikä löydetyistä mikrobeista on varsinainen utaretulehduksen aiheuttaja. Esimerkki Valmassa olevista näytetuloksista: Jos eristetyn bakteerin määrä on korkea eli *** ja/tai eristetyn bakteerin %- osuus on yli 90 % tai yli 99 % löydetyistä bakteereista, voi melko suurella varmuudella olettaa bakteerin aiheuttavan tulehdusta utareessa Ympäristöperäisten bakteerien (E.coli, Enterococcus, Klebsiella) suuri määrä on usein merkki ulostekontaminaatiosta (Likaiset vetimet, huolimaton näytteenotto) Joskus myös hiivoja (säilörehusta) esiintyy runsaasti kontaminaationa Stafylokokki ja streptokokkilöydökset ovat todennäköisimpiä, koska ne aiheuttavat noin % utaretulehduksista Suomessa C. bovis on näytteessä usein kontaminaationa vedinkanavasta A. pyogenes/p. indolicus löydös viittaa todennäköisesti vetimen pään haavauma- tai kohtuvalutuskontaminaatioon Myös Str. dysgalactiae, KNS ja S. aureus -esiintymiä ilmenee vedinpäiden haavaumatilanteessa

130 DELVOTESTIN TEOSSA ON TÄRKEÄÄ HUOMIOIDA SEURAAVAT ASI- AT NÄYTTEENOTOSSA, PIPETOINNISSA JA KASVATUKSESSA: NÄYTTEENOTTO: 1. Jos tutkitaan lehmäkohtaista näytettä, näyte pitää ottaa AINA koko lehmän maidosta, vaikka olisi hoidettu vain yksi neljännes 2. Tilasäiliömaidosta tulee ottaa kontrollinäyte AINA lehmänmaidon rinnalle. Tällä varmistetaan se, että testi ja ampullit toimivat oikein 3. Tilasäiliömaidon näyte pitää ottaa hyvin sekoitetusta maidosta puhtaasti puhtaaseen astiaan (ei pesuaine- tai desinfiointiainejäämiä). Näyte otetaan tilasäiliöstä yläkautta, mikäli se on mahdollista 4. Jos otat näytteen tuotosseurantanäytepulloon ja siinä on ollut säilöntäainetabletti, pese ja huuhtele pullo huolellisesti TESTIN TEKEMINEN: 5. Irrota ampulli varovasti telineestä ja merkitse ampullit hyvin, ettei tule sekaannusta näytteiden kesken. Huom. Ampullit pitää säilyttää jääkaapissa C lämpötilassa 6. Sekoita maitonäyte hyvin ennen kuin pipetoit siitä näytteen ampulliin. Rasvainen maito tarttuu helposti pipettiin ja ampullin reunoille. 7. Älä kuumenna tai jäähdytä maitoa, vaan pipetoi se suoraan näytteestä ampulliin 8. Maitoa pipetoidaan ampulliin 0,1 ml eli hyvin pieni määrä. Tarkasta, että pipetin sauvaosa tulee täyteen maitoa. Pipetin sauvaosaan ei saa koskea käsin, koska se voi saastua pienestäkin kosketuksesta 9. Pipetti tyhjennetään ampulliin niin, että sauvaosa tyhjenee kokonaan (pipetin pienempään pallo-osaan pitää sauvaosan tyhjentämisen jälkeen jäädä maitoa). Maidon pitää mennä agarin pinnalle, sitä ei saa jäädä pisaroina ampullin seinämille 10. Jos maito jää ampullin seiniin kiinni, ei testibakteeri lähde kasvamaan ja tulee virheellinen positiivinen tulos. Älä riko pipetin terävällä kärjellä agargeelin pintaa 11. Ampullia EI saa sekoittaa, vaan maitonäytteen pitää jäädä agargeelin pinnalle. Agar ei liukene maitoon KASVATUS HAUTEESSA JA TULOKSEN LUKEMINEN: 12. Hauteen tulee olla koko testauksen ajan vedottomassa paikassa, koska veto voi laskea hauteen lämpötilaa merkittävästi 13. Tulos luetaan 3 tunnin kuluttua agarin alaosasta. Sininen viiva agarin yläosassa on normaalia MUUTA Jos saat positiivia tuloksia maidosta, jossa ei varmasti ole antibioottijäämiä, tee testi uudelleen. Jos uusintatesti on positiivinen, ota yhteyttä osuuskunnan tuotantoneuvojaan.

131 Maidon Delvotest tulokset Testaus- Pvm. Testaaja Lehmän nimi N=Nelj. maito K=Kokomaito Lääkitys päättynyt Pvm. Varoaika päättynyt Pvm. Delvotest-tulos Tutkittava maito Kontrollimaito Haude C Mitä maidolle tehty, litraa

132 TILASÄILIÖN JA MAIDON LÄMPÖTILAN SEURANTA Vuosi Kuukausi Tyhjän tilasäiliön tarkastus Aamu Maidon lämpötila Ilta Muuta huomioitavaa

133 AUTOMAATTILYPSYTILAN TILASÄILIÖMAIDON LAADUNSEURANTA Kk pv Tyhjän tilasäiliön tarkastus Maidon lämpötila Soluluku (CMT) Maidon lämpötila Soluluku (CMT) klo C klo tulos klo C klo tulos Aistinvarainen arvio Tyhjän tilasäiliön tarkastus: Säiliö on puhdas ja tyhjä: OK. Ellei, ryhdy tarvittaviin toimenpiteisiin. Lämpötila: Kirjaa maidon lämpötila 2 krt/vrk. Maito ei ole elintarvikkeeksi kelpaavaa, jos maidon jäähdytys on ollut keskeytyksissä ja maidon lämpötila on yli +6 C yli kolmen tunnin ajan. Uudelleen jäähdytettyä maitoa ei saa lähettää meijeriin. Jäätynyt maito ei myöskään ole elintarvikkeeksi kelpaavaa. Soluluku: Tee solutesti tankkimaidosta 1-2 krt/vrk laatutasosta riippuen. Jos tulos ylittää tilakohtaisen hälytysrajan (enint kpl/ml), ryhdy tarvittaviin toimenpiteisiin. Aistinvarainen arvio: Tarkistus 1 krt/vrk. Jos maito on kunnossa (väri, rakenne, haju, maku): OK. Ellei, ryhdy tarvittaviin toimenpiteisiin.

134 MTT Maitokoneet Perinteisen lypsykoneen toiminnan seuranta ja omatoiminen huolto Lypsykoneen omatoiminen huolto eli maitohanojen pesu, nännikumien ja letkujen vaihtaminen ei vaadi neuvojan tai huoltomiehen apua, kunhan vaihdettavat osat ovat oikeanmallisia. Jos lypsykonetta huolletaan omatoimisesti, on tuottajan pidettävä kirjanpitoa omista huoltotoimistaan, esim. nännikumien ja maitoletkujen vaihdoista, tykyttimien puhdistuksesta, tyhjöputken pesusta jne., jolloin ne tulevat kaikki säännöllisesti tehtyä ja kirjanpidosta ne voidaan myöhemmin todeta tehdyiksi. Eläinlääkärin tekemissä hygieniatarkastuksissa kiinnitetään huomiota lypsykoneen kuntoon ja puhtauteen ja edellytetään, että testaus- ja huoltopöytäkirjat sekä kirjanpito mahdollisesta omatoimisesta huollosta on tehty sekä tallennettu ja että ne löytyvät tarvittaessa. Lypsykoneen toiminnan seuraamisen ja omatoimisen huollon helpottamiseksi tuottaja voi pyytää lypsylaitteiston huoltomiestä osoittamaan juuri omassa laitteistossa erityistä seurantaa ja huoltoa vaativat kohteet. Tähän tarkoitukseen on olemassa valmis lomake, jota voi kysyä osuuskunnan neuvonnasta ja Valion Alkutuotannon asiantuntijoilta. Joka lypsykerta varmistetaan onko tyhjöpumpun käyntiääni normaali lypsykoneen alipaine: vaihtelu ja taso, nouseeko alipaine ja jääkö se oikealle tasolle tykyttimien tykytysnopeus: toimivatko tykyttimet tasaisesti - lasketaan tykyttimen lyöntimäärät lypsyn aikana virtaako maito tasaisesti ja tulppaantumatta maitoputkistossa ja edelleen maidonkokoojaan lypsimen kunto: nännikumit, lyhyet tykytysletkut ja yhdyskappaleen ilmanotto pitkien tykytys- ja maitoletkujen kunto maitohanojen hygieenisyys ja kunto käyttäytyvätkö lehmät rauhallisesti lypsyn aikana pesutulos: onko laitteisto peseytynyt - jos ei ole, pestään laitteisto uudelleen ja selvitetään huonon pesutuloksen syy Viikoittain tarkistetaan laitteiston pesutulos perusteellisesti seurataan tyhjöpumpun öljynkulutusta ja lisätään tarvittaessa öljyä säiliöön pestään lypsimien pesutelineet Kuukausittain puhdistetaan tyhjöventtiili, jos tarpeen (ilman puhtaus määrää puhdistustarpeen) puhdistetaan tykyttimien suodattimet Puolivuosittain pestään tyhjöputkisto (ja aina, kun sinne on mennyt maitoa) sekä tyhjösäiliö pestään tyhjöhanat vaihdetaan uudet nännikumit (käyttömäärästä riippuen tarvittaessa useammin, silikonikumit yleensä harvemmin) vaihdetaan uusi kuminen maitoletku

135 testautetaan alipainetoimiset tykyttimet huoltomiehellä pestään maitohanat Vuosittain edellä mainittujen lisäksi vaihdetaan lyhyet tykytysletkut vaihdetaan pitkät kaksoistykytysletkut vaihdetaan kannukoneen pitkä imuletku vaihdetaan muovinen maitoletku vaihdetaan tilasäiliölle menevä maidonsiirtoletku tarkistetaan maitohanojen ja maitoputken tiivisteet, tulomuhvit, maidonkokoojan kumitiivisteet merkkikohtainen vuosihuolto ja testaus sisältävät yleensä edellä olevat kohdat suositellaan, että lypsykone huolletaan ja testataan vähintään vuoden välein 2-4 vuoden välein tarvittaessa maitoputken ja maitohanojen tiivisteiden vaihto Nännikumit tulee vaihtaa viimeistään puolen vuoden välein peseytymistä on seurattava pois vaihdetut nännikumit leikataan auki ja tarkastetaan niiden sisäpinnan kunto pitämällä nännikumit puhtaina myös ulkopuolelta varmistetaan niiden toimivuus koko käyttöajan Vaihdettaessa nännikumeja on tarkistettava nännikumien tyyppinumero nännikumien ikä: valmistusvuosimerkintä on yleensä kauluksessa tai sukassa (eri valmistajilla merkintätavat vaihtelevat, joten varmista asia tarvittaessa huoltomieheltä tai tuotantoneuvojalta) kaikkien nännikumien on oltava samanikäisiä ja samaa sarjaa nännikumit eivät saa käyttöönotettaessa olla kahta vuotta vanhempia nännikumi ei saa mennä kierteelle hylsyn sisällä (kohdistusmerkintä) lyhyet tykytysletkut on oltava oikeassa asennossa uudet nännikumit on pestävä ennen käyttöönottoa Automaattisen lypsykoneen toiminnan seuranta Automaattisen lypsyjärjestelmän Hyvien tuotantotapojen (HTP) ohjeisto on saatavilla osuuskunnan neuvonnasta. Se löytyy myös Maitohygienialiiton nettisivuilta Lisäksi Maidon laatukäsikirjassa on liite, jossa kerrotaan automaattilypsyn päivittäisistä rutiineista.

136 Pesun vaiheet MTT Maitokoneet Esihuuhtelu Poistaa laitteista suurimman osan maitojäämistä. Lämpötilan oltava n. +40 o C, eikä saa olla yli +50 o C, ettei maidon valkuainen pala kiinni laitteen pintoihin. Esihuuhtelu tulee tehdä läpihuuhteluna, sillä maitoista vettä ei kannata kierrättää laitteistossa. Suuremmissa laitteissa kannattaa tehdä kaksi esihuuhtelua, joista toinen voi olla em. lämpimämpi. Tällöin pinnat lämpiävät ennen varsinaista pesua. Pesuvaihe Lähtölämpötilan tulee olla o C, jotta loppulämpötila olisi yli o C. Pesu kestää yleensä 5-8 minuuttia. Tämä vaihe on pesun kriittisin ja pesuongelmien syyt löytyvät yleensä tästä vaiheesta (lämpötila, pesuaineen annostelu tai vesimäärä). Käsipesussa pesuveden lämpötilasuositus on +50 o C. Välihuuhtelu Läpihuuhteluna tehdyllä välihuuhtelulla poistetaan laitteistosta sinne jääneet pesuvedet ja pesuainejäämät. Desinfiointi Erillistä desinfiointia ei yleensä tarvita, mutta jos esim. veden laatu on tilapäisesti heikko, voidaan desinfiointi tehdä tarpeen mukaan joko kloorilla, hapolla tai kuumalla vedellä. Desinfioinninkin jälkeen laitteisto on huuhdeltava asetuksen 1368/2011 vaatimukset täyttävällä vedellä. Loppuhuuhtelu Välihuuhtelu harvoin riittää poistamaan pesuainejäämät ja siksi tarvitaan toinen huuhtelu. Myös se tehdään läpihuuhteluna. Pesuainejäämät voi testata mittaamalla viimeisen huuhteluveden ph:n ja vertaamalla sitä käyttöveden ph-tasoon. Perinteinen lypsykone ja tilasäiliö Toimenpide Tilasäiliön pesu Lypsykoneen HUOM! pesu Vikailmoitusten syyn Heti Heti Yhteys huoltoon tarkistus Pesutuloksen seuranta Pesuohjelman seuranta Pesuveden lämpötilan tarkistus pesuvaiheen lopussa Pesurin vedenottoaika/pesuvaiheiden vesimäärät Pesuaineen kulutuksen seuranta Pesusuuttimen toiminta Hapanpesu Pesuaineannostelijan letkujen vaihto Sähkökatkoksen jälkeen Tilasäiliön kylmäainetarkastus (yli 3 kg) Pesun jälkeen ja kuivana Aina pesun jälkeen 1 krt/vko tarvittaessa heti. Taskulamppu on hyvä apuväline. 1 krt/viikko 1 krt/viikko Kuuma vesi suoraan varaajalta pesurille, ei suntin kautta. 1 krt/viikko 1 krt/viikko Jos on pidentynyt, pitää puhdistaa vesiputkien suodattimet. 1 krt/viikko 1 krt/viikko Kulutusta voi seurata kanisterista tekemällä tussilla merkin ja päivämäärän nestepinnan kohdalle. Pesun aikana/1 krt/viikko 1 krt/viikko tai 1 krt/viikko tai vuoropesu vuoropesu 1 krt/vuosi 1 krt / vuosi Tarkista onko edellinen pesu häiriintynyt sähkökatkoksesta. Varmistu siitä, että seuraava pesu tapahtuu normaalisti. Lainsäädäntö: 3 kg tai enemmän kylmäainetta sisältävät koneet pitää tarkastaa vuosittain.

137 Automaattinen lypsylaitteisto Toimenpide Tilasäiliön pesu Robotin pesu HUOM! Vikailmoitusten syiden tarkistus Heti Heti Yhteys huoltoon tarvittaessa heti. Maitosuodattimen vaihto 3 krt/vrk Mielellään juuri ennen pesua. Pääpesujen määrä Tyhjennyksen 3 krt/vrk Pesutuloksen seuranta Pesuohjelman seuranta Nännikuppien asento pesutelineessä Pesuveden lämpötilan tarkistus pesuvaiheen lopussa Pesurin vedenottoaika/pesuvaiheiden vesimäärät Pesuaineen kulutuksen seuranta Pesusuuttimen toiminta Maidonsiirtoputken peseytymien Puskurisäiliön (bufferitankin) peseytyminen Erikoispesut eroteltavien maitojen jälkeen Hapanpesu Pesuaineannostelijan letkujen vaihto Sähkökatkoksen jälkeen Kirjanpito Tilasäiliön kylmäainetarkastus (yli 3 kg) jälkeen Pesun jälkeen ja seuraamalla bakteerituloksia. 1 krt /vrk Bakteeritulosten seuranta ja toimenpiteet, jos tulos on yli pmy/ml. 1 krt/vrk 1 krt/viikko 1 krt/viikko Kuuma vesi suoraan varaajalta pesurille, ei suntin kautta. 1 krt/viikko 1 krt/viikko Jos on pidentynyt, pitää puhdistaa vesiputkien suodattimet. 1 krt/viikko 1 krt/viikko Kulutusta voi seurata kanisterista tekemällä tussilla merkin ja päivämäärän nestepinnan kohdalle. Pesun aikana 1 krt/viikko 1 krt/viikko 1 krt/viikko Aina esim. ohjelmamuutosten jälkeen 1 krt/viikko tai Vuoropesusuositus vuoropesu 1 krt/vuosi Väh. 1 krt/vuosi Tarkista onko edellinen pesu häiriintynyt sähkökatkoksesta. Varmistu siitä, että seuraava pesu tapahtuu normaalisti. Mikäli laitteisto ei tallenna tietoja pesun teknisestä epäonnistumisesta (lains. vaatimus), kirjaa poikkeamat + korjaavat toimenpiteet käsin. Lainsäädäntö: 3 kg tai enemmän kylmäainetta sisältävät koneet pitää tarkastaa vuosittain.

138 Kuolleen naudan hävittäminen ja raatokeräily Evira Keräilyalue Suomi on jaettu nautojen, lampaiden, vuohien ja biisonien raatojen hävityksen osalta kahteen osaan: keräilyalueeseen ja syrjäiseen alueeseen. Keräilyalue käsittää Suomen eläintiheät alueet siten, että siihen kuulu koko Etelä-Suomen, Länsi- ja Sisä-Suomen, Lounais-Suomen, Itä-Suomen sekä Pohjois-Suomen aluehallintoviraston alue lukuun ottamatta sen seuraavia kuntia: Kuusamo, Taivalkoski, Hyrynsalmi, Kuhmo, Suomussalmi, Ristijärvi, Puolanka, Pudasjärvi, Kiiminki, Ii ja Yli-Ii. Lapin aluehallintoviraston alue ei kuulu keräilyalueeseen. Uuden maa- ja metsätalousministeriön asetuksen N:o 1192/2011 mukaan Kiiminki liitetään keräilyalueeseen Keräilyalueella edellä mainittujen eläinten raatojen hautaaminen on kielletty. Kuolleina syntyneet eläimet saa kuitenkin haudata. Alkuperätilalla tuottajan ja hänen perheensä omaan elintarvikekäyttöön teurastetuista eläimistä saatavat teurassivutuotteet sai haudata koko maassa asti, minkä jälkeen niiden hautaaminen on sallittua ainoastaan eläinlajikohtaisilla syrjäisillä alueilla. Keräilyalueella tuottajien pitää toimittaa kaiken ikäiset edellä mainitut eläimet sivutuoteasetuksen mukaiseen luokan 1 käsittelylaitokseen Honkajoelle hävitettäväksi. Tuottaja voi tilata keräilyauton arkipäivisin klo puhelinnumerosta (Honkajoki Oy) tai täyttämällä sähköisen lomakkeen internetsivulla Numerossa palvellaan sekä suomen että ruotsin kielellä. Keräilyauto käy tilalla kolmen arkipäivän sisällä tilauksesta paitsi kahden arkipäivän sisällä. Arkipäiviksi lasketaan myös lauantait. Tuottajan on säilytettävä raadot siten, että siirto keräilyautoon käy mahdollisimman joustavasti. Raatokeräilyn hinnoittelu voimaan tullut valtioneuvoston asetus valtionavun myöntämisestä eläimen omistajalle nautojen, lampaiden, vuohien, sikojen ja siipikarjan raatojen keräilystä ja hävittämisestä aiheutuviin kustannuksiin määrää valtion tuen sallitut enimmäismäärät raatokeräilyn kustannuksista. Asetuksen mukaan nautojen osalta valtion avustuksen määrä voi olla korkeintaan puolet hävittämiskustannuksista. Lampaiden ja vuohien osalta valtion avustuksen määrä voi olla enintään 75 prosenttia. Noudon yhteydessä täytetään aina raatokeräilylomake, josta yksi kappale jää tuottajalle. Lomake toimii samalla kuittina ja se tulee säilyttää kirjanpidossa. Honkajoki Oy laskuttaa tuottajaa jälkikäteen. Syrjäinen alue Keräilyalueen ulkopuolella tilalla kuollut eläin voidaan haudata. Hautaamisen tulee tapahtua annettujen ohjeiden mukaisesti. Jos eläimen kuolinsyy on epäselvä, on otettava yhteys kunnaneläinlääkäriin, jotta varmistutaan, ettei kuolinsyynä ole vastustettava eläintauti. Tällöin kunnaneläinlääkäri huolehtii tarvittavasta näytteenotosta ja näytteiden lähettämisestä Eviraan tutkittavaksi.

139 Kuolleen eläimen tunnistetiedot ja nautarekisteriin merkitseminen Tuottajan on huolehdittava, että raatokeräilijän noutaman raadon EU-tunnus on oikein ja selvästi merkittynä raatokeräilylomakkeelle. Erittäin tärkeää tämä on tapauksissa, joissa EU-korvamerkki puuttuu ja raatokeräilijä joutuu kiinnittämään raatoon raatokeräilyn yksilötunnuksen. Kuolleen naudan tietoja nautarekisteriin ilmoitettaessa on muistettava ilmoittaa myös raadon hävitystapa, jotta tiedot rekisterissä ovat ajan tasalla ja täydelliset. Hävitystapakoodeja keräilyalueella ovat koodi 3: toimitus käsittelylaitokseen ja koodi 4: hävitys raadonkeräilyn kautta. Syrjäisellä alueella sallittu hautaamisesta käytettävä koodi on 0.

140 Ohjeita lomittajalle 1/3 Yrittäjän nimi Puhelin Henkilö, johon voi ottaa yhteyttä, jos yrittäjää ei tavoiteta Puhelin Lomittajan muistilista, nimet ja puhelinnumerot Lähin naapuri Eläinlääkärit Sähköurakoitsija Seminologi Osuuskunnan tuotantoneuvoja Lypsykonehuolto Tilasäiliöhuolto Johtava lomittaja Putkiasentaja Teurastamo Maitoauton kuljettaja Seuraavien kohteiden sijainti Sähköpääkeskus Varaosat/työkalut Vesijohdon pääpiste Sulakkeet Lypsykoneen varaosat Lääkekaappi Kytkentälaitteiden varaosat Ruokintalaitteiden varaosat Sammuttimet Varotoimenpiteet ukkosella Varotoimenpiteet pakkasella Muita varotoimenpiteitä

141 Eläinmäärät Ohjeita lomittajalle 2/3 Lehmiä Hiehoja Vasikoita Mulleja Sikoja Kanoja Hevosia Lypsäviä Juottovasikoita Laitumella ympäri vuorokauden olevat eläimet (hiehot, vasikat yms.) Tarkkailtavat eläimet Sairaudet ja lääkitys (myös lehmät, joiden maitoa ei lähetetä meijeriin) Antibioottimaidon käyttö Siemennys Seminologille ilmoitettavat Ne, jotka saattavat tarvita seminologia Ne, joita ei siemennetä Poikivat ja äskettäin poikineet Eläimen nimi ja nro Syy ja toimenpide Lehmät, joita ei lypsetä (ummessa olevat) Muita eläintietoja Ruokintaohjeet (poikkeukset tavanomaisesta ruokinnasta. Umpeen menevät lehmät ym.)

142 Ohjeita lomittajalle 3/3 LOMITTAJAN TYÖJÄRJESTYS Aamulla Illalla Klo Työjärjestys Klo Työjärjestys

143 LEHMIEN MERKINTÄ AUTE-MENETELMÄLLÄ MARKING OF COWS WITH THE AUTE-METHOD Пометка коров по методике AUTE KIRJAIN & VÄRI SYMBOL & COLOR Буква и цвет MERKINTÄSYY REASON OF MARKING Причина пометки Antibioottihoito Antibiotic treatment Курс лечения антибиотиками Ummessa, umpeen menossa tai umpeutettu neljännes Dried off cow, going to be dried off shortly or a dried off udder quarter Перевод на сухостой, сухостойный период или «сле-пой» сосок Ternimaito Colostrum Молозиво ESIMERKKI EXAMPLE Пример Injektiohoito tai umpituubit Injections or intramammaries Лечение воспаления или перевод на сухостой с применением препаратов (введение в соски) UOE -merkintä tai jalkamerkki oikeassa etujalassa Ummessa Oikea Etuneljännes UOE= Dried off right hind quarter Foot strap on the right front leg Пометка UOE или ремешок на передней правой ноге означает, что молоко из перед-ней правой четверти (доли) вымени не должно сдаиваться («слепой» сосок) Vähintään 4 vuorokauden maito poikimisesta lähtien Milk not milked into the bulk milk tank at least during 0-4 days from calving Молоко, выделяемое коровой не менее 4 суток после отёла Erilleen lypsettävä The milk of the cow to be separated, not milked into the bulk milk tank Сдаивание отдельно EOE-merkintä tai jalkamerkki oikeassa etujalassa Erilleen lypsettävä oikea etuneljännes EOE = Foot strap on right front leg Milk from right front quarter to be separated Пометка EOE или ремешок на передней правой ноге означает, что молоко из перед-ней правой четверти (доли) вымени должно сдаиваться отдельно Merkintätapa: rasvaliitu, värispray, teippi, jalkamerkki Marking methods: Colour chalk, spray, tape, foot strap Способы пометки: специальный фломастер, спрэй, скотч, ремешок на ногу O = oikea, right, правая. V = vasen, left, левая. E = etu-, front, передняя. T = taka-, hind, задняя.

144 MÄRKNING AV KOR ENLIGT ASRI-METODEN Färg och bokstavsmarkering Orsak Exempel Antibiotikabehandling Antibioottihoito Injektionsbehandling, tubbehandling eller sinläggingtuber Injektiohoito tai umpituubit I Sin, skall Sinläggas eller Sinlagd fjärdedel SHF på huden eller märkband på höger framben Sinlagd Höger Framfjärdedel Ummessa, umpeen menossa tai umpeutettu neljännes SHF -merkintä tai jalkamerkki oikeassa etujalassa Ummessa Oikea Etuneljännes R Råmjölk Ternimaito Råmjölken mjölkas inte i mjölktanken under 4 dygn från kalvningen Observera att antibiotikabehandling vid sinläggning orsakar längre karenstider Vähintään 4 vuorokauden maito poikimisesta lähtien Mjölkas Inte i mjölktanken IHF på huden eller märkband på höger framben Inte i tanken Höger Framfjärdedel Erilleen lypsettävä IHF-merkintä tai jalkamerkki oikeassa etujalassa Erilleen lypsettävä oikea etuneljännes Märkningssätt: Färgkrita, färgspray, tejp, märkband e.dyl. H = höger, oikea. V = vänster, vasen. F = fram, etu-. B = bak, taka-.