Ne, jotka täydentävät ruotsalaista Juk-tutkintoa vastaavat kysymyksiin 1-3.

Transkriptio

1 1 HELSINGIN YLIOPISTO HELSINGFORS UNIVERSITET RIKOSOIKEUS/Aineopinnot STRAFFRÄTT/Ämnesstudier OTM/JM Jokaiseen kysymykseen vastataan selvällä käsialalla erilliselle arkille. Tekstaa nimesi selvästi jokaiseen vastauspaperiin. Kysymysten 1-3 ja 6-7 vastaustila on rajoittamaton, mutta suositellaan, ettei minkään vastauksen pituus ylittäisi yhtä (neljän sivun) arkkia. Lakikirjat kerätään pois noin kello 11.30, minkä jälkeen jaetaan teoriakysymykset. Loppuajan opiskelija saa vastata sekä teoria- että oikeustapauskysymyksiin. Vastausten arvioinnissa kiinnitetään huomiota myös vastaukseen kokonaisuutena. Ne, jotka täydentävät ruotsalaista Juk-tutkintoa vastaavat kysymyksiin 1-3. Suoritetut luentokuulustelut vapauttavat vastaamasta kysymyksiin seuraavasti: - kevätlukukaudella 2004 tai myöhemmin suoritettu rikosoikeuden seuraamusjärjestelmän luentosarja: kysymys 3 - kevätlukukaudella 2004 tai myöhemmin suoritettu kriminologian ja kriminaalipolitiikan luentosarja: kysymys 6 - kevätlukukaudella 2004 tai myöhemmin suoritettu rikosoikeuden aineopintoluennot, aktiiviset oikeustapausharjoitukset tai Tvärminnen kurssi: kysymys 7 Luentokuulusteluja suorittaneiden tulee jättää asianomaiseen pinoon vastauspaperi, josta ilmenevät kuulustelun suoritusaika ja saadut pisteet. * * * Varje fråga besvaras på separat ark. Texta tydligt ditt namn på varje svarspapper. Svarsutrymmet för frågorna 1-3 och 6-7 är obegränsat, men det rekommenderas att svarslängden inte överstiger ett (fyra sidors) ark per fråga. Lagböckerna samlas upp ungefär klockan 11.30, varefter teorifrågorna utdelas. Resten av tiden får studenterna svara på såväl teori- som rättsfallsfrågorna. Vid bedömning av svaren tas även i beaktande svaren som en helhet. De som kompletterar svensk JK-examen svarar på frågorna 1-3. Avlagda föreläsningsförhör befriar från att besvara frågor enligt följande: - under vårterminen 2004 eller senare avlagd föreläsningsserie om straffrättens påföljdssystem: fråga 3 -under vårterminen 2004 eller senare avlagd föreläsningsserie i kriminologi och kriminalpolitik: fråga 6 -under vårterminen 2004 eller senare avlagd föreläsningsserie i straffrättens ämnesstudier, rättsfallsövningar i straffrätt eller kursen i Tvärminne: fråga 7 De som avlagt föreläsningsförhör skall i vederbörande svarshög inlämna ett svarspapper, varav framgår när kursen avlagts samt erhållna poäng.

2 2 1. Eräänä elokuisena lauantai-iltana 2007 vieraili Jesse J (syntynyt 1954) vanhan ystävänsä Into L:n (syntynyt 1953) luona Vantaalla. Samalla kun he harjoittelivat kellarissa pistooliammuntaa Inton omistamalla ja Inton nimiin rekisteröidyllä aseella nauttivat he reippaan määrän olutta ja viinaa. Suunnilleen kolmen aikaan yöllä Jessen ja Inton välille syntyi riita Bob Dylanin laulun Just Like a Woman tarkasta sanamuodosta. Samalla kun Into kaiveli vinyylilevyjään löytääkseen levyn Blonde on Blonde väsyi Jesse koko asiaan, työnsi Inton pistoolin taskuunsa ja häipyi talosta. Jesse sattui saamaan taksin ja ilmoitti kuljettaja Toivo T:lle haluavansa Hankoon. Muutaman korttelin ajamisen jälkeen Toivo alkoi empiä ja ilmoitti haluavansa maksun etukäteen. Silloin Jesse työnsi kätensä taskuun, otti esiin pistoolin ja uhkasi ampua Toivon mikäli tämä ei ajaisi Hankoon. Toivo lupasi tehdä, kuten Jesse halusi. Liikennevaloissa Toivo kuitenkin onnistui hyppäämään autosta ulos ja soittamaan poliiseille. Ennen kuin poliisi ehti paikalle, Jesse ehti itse istua ratin taakse ja paeta taksilla pois. Muutaman kilometrin ajamisen jälkeen Jesse huomasi, että poliisiauto saavutti häntä. Jesse kiihdytti voimakkaasti vauhtiaan ajaen kapeaa ja mutkaista maantietä km/h tuntinopeudella korkeimman sallitun liikennemerkein osoitetun nopeusrajoituksen ollessa 80 km/h. Kun Jesse jo ehti luulla voittaneensa, auton renkaat tyhjenivät ja auto ajautui pellolle. Jesse oli nimittäin ajanut poliisin asettamaan piikkimattoon. Ulosajo ei ollut vahingoittanut Jesseä millään tavoin vaan hän hyppäsi autosta ulos yrittäen paeta juosten paikalta. Jesse ei kuitenkaan ehtinyt päästä pitkälle kun poliisikoira Ukko (kantakirjassa Xciting Xtravagant Creation) saavutti hänet saaden Jessen pysähtymään puremalla hänen vasempaan olkavarteensa. Silloin Jesse otti esiin pistoolin ja yritti ampua koiran kuitenkaan onnistumatta siinä koska pistooli oli mennyt jumiin. Ukon ohjaaja, konstaapeli Erkki H tuli juosten paikalle ja näki kuinka Jesse piti pistoolia suunnattuna koiraa kohti. Ukon pelastaakseen ampui Erkki H yhden laukauksen virka-aseellaan eli pistoolilla osuen Jesseä jalkaan. Myöhemmin osoittautui Jessen veren alkoholipitoisuuden olevan kaksi promillea. Hänen jalkaansa tulleen ampumahaavan hoitaminen vaati laajan leikkauksen eikä se tästä huolimatta kuntoutunut koskaan ennalleen. Kuinka tapausta tulee rikosoikeudellisesti arvioida? Perusteltu vastaus. (10 p) 1. En lördagskväll i augusti 2007 besökte Jesse J (född 1954) sin gamla vän Into L (född 1953) som bodde i Vanda. Medan de idkade pistolskytte i källaren med det av Into ägda och registrerade vapnet förtärdes en rejäl mängd öl och starksprit. Någon gång vid 3-tiden på natten uppstod ett gräl mellan Jesse och Into gällande den exakta ordalydelsen i Bob Dylan-låten Just Like a Woman. Medan Into sökte bland sina vinyler för att hitta plattan Blonde on Blonde tröttnade Jesse på hela saken, stoppade Intos pistol i fickan och lämnade huset. Han råkade få tag på en taxi och meddelade chauffören Toivo T att han önskade bli körd till Hangö. Efter några kvarter blev Toivo misstänksam och ville ha betalt i förskott. Då stack Jesse handen i fickan, tog fram pistolen och hotade skjuta om inte Toivo körde till Hangö. Toivo lovade göra som Jesse ville. I ett trafikljus kunde dock Toivo hoppa ut ur bilen samt ringa till polisen. Innan tillkallad polis hunnit fram hade Jesse satt sig vid ratten och kört iväg med taxibilen. Efter några kilometer märkte Jesse att en polisbil höll på att hinna upp honom. Han ökade kraftigt hastigheten och körde längs en smal och krokig landsväg mellan km/t fastän den högsta tillåtna hastigheten enligt trafikmärkena var 80 km/t. När Jesse redan trodde sig ha vunnit gick luften ur samtliga däck och bilen hamnade ut på en åker. Jesse hade nämligen kört på en av polisen utsatt spikmatta. Utkörningen hade inte skadat Jesse på något sätt utan han hoppade ur bilen och försökte springande avlägsna sig från platsen. Dock räckte det inte länge innan polishunden Ukko (i stamboken Xciting Xtravagant Creation) hann upp honom och fick honom att stanna genom att bita sig fast i hans vänstra överarm. Då tog Jesse fram pistolen

3 3 och försökte skjuta hunden, dock utan att lyckas eftersom vapnet av en tillfällighet hade råkat haka upp sig. Ukkos förare, poliskonstapel Erkki H kom springande till platsen och såg hur Jesse höll pistolen riktad mot hunden. För att rädda Ukko sköt Erkki H ett skott med sin tjänstepistol och träffade Jesse i benet. Det visade sig sedan att Jesse har 2 promille alkohol i blodet. Hans skottskada i benet krävde en omfattande operation och helt återställd blev han aldrig. Hur skall fallet straffrättsligt behandlas? Motiverat svar. (10 p) 2. Virallisen syyttäjän on ratkaistava, nostaako syytteen konkurssiin asetetun matkatoimiston Ö- Matkat Oy:n pääosakasta ja yhtiön hallituksen ainoata jäsentä A:ta, saman yhtiön osakasta ja tosiasiallista johtajaa B:tä, saman yhtiön kirjanpitäjää C:tä sekä A:n ja B:n ystävää kirjakauppias D:tä vastaan seuraavasta ilmenevän johdosta: 1) Ö-Matkat Oy:n varoilla oli ostettu D:n nimiin asunto-osake ja moottorivene ja nämä ostot oli salattu ilmoitettaessa kyseisen yhtiön varoja sen konkurssissa. 2) Palkkioksi D:lle hänen 1-kohdassa tarkoitetunlaisena bulvaanina toimimisestaan oli annettu Ö-Matkat Oy:n lahjakirja, joka oikeutti hänet perheineen tekemään euron arvosta matkoja kyseisen yhtiön lomakohteisiin. D oli perheineen tehnyt lahjakirjassa edellytetyt matkat. 3) Ö-Matkat Oy:n kirjanpitoa oli yhden vuoden osalta pidetty väärin osaksi muuttamalla tositteiden sisältöä, osaksi hävittämällä niitä ja osaksi valmistamalla tekaistuja tositteita sekä erään toisen vuoden osalta kirjanpitoa oli pidetty niin puutteellisesti, etteivät kaikki yhtiön varat sekä niissä ja veloissa tapahtuneet muutokset käyneet kirjanpidosta selville. 4) Ö-Matkat Oy:n huomattavasta velkaantumisesta huolimatta sen toimintaa oli jatkettu ja toimintaa varten oli otettu velkaa, kunnes yhtiö oli pian velan ottamisen jälkeen joutunut lopettamaan toimintansa konkurssiin joutumisensa vuoksi. 5) Vähän ennen Ö-Matkat Oy:n toiminnan lopettamista oli yhtiön matkatoimistosta myyty suurella alennuksella seuramatkoja mm. E:lle, F:lle ja G:lle. Yhtiö ei kyennyt järjestämään näitä matkoja konkurssiin joutumisensa vuoksi. Vastaa perustellen seuraaviin kysymyksiin. joihin virallinen syyttäjä ottaa kantaa syytteen nostamista harkitessaan: Ovatko mahdollisesti tiettyjen mainitsemiesi lisäedellytysten (= seikkojen, jotka eivät käy ilmi edellä selostetusta) ollessa olemassa A, B, C ja D todennäköisesti syyllistyneet yllä kuvatuilla teoillaan joihinkin rikoksiin? Vastauksesi ollessa myönteinen, minkä rikosten tunnusmerkistöt teot todennäköisesti täyttävät ja miten rikokset yksiköityvät? Miten on suhtauduttava B:n esittämään väitteeseen, ettei Ö-Matkat Oy:n omaisuuden hoito ollut hänelle siten uskottuna, että hän olisi voinut luovuttaa omaisuuden konkurssiin? Miten on suhtauduttava A:n esittämään väitteeseen, ettei hän voi olla vastuussa edellä 3- kohdassa tarkoitetuista teoista, koska kirjanpito oli uskottu yksin C:n huoleksi? (10 p)

4 4 2. Allmänna åklagaren måste avgöra om han skall väcka åtal mot den i konkurs försatta resebyrån Ö-resor Ab:s huvudaktionär och enda styrelsemedlem A, samma bolags aktionär och faktiska direktör B, samma bolags bokförare C samt A:s och B:s vän, bokhandlare D på grund av följande: 1) Med Ö-resor Ab:s medel hade i D:s namn köpts en bostadsaktie och en motorbåt och dessa inköp hade hemlighållits då bolagets tillgångar uppgavs i konkursen. 2) I ersättning för ovan i punkt 1 nämnda bulvanskap fick D ett Ö-resor Ab:s gåvobrev som berättigade honom jämte familj att till ett värde av euro företa resor till bolagets semestermål. D hade företagit de i gåvobrevet förutsatta resorna. 3) Ö-resor Ab:s bokföring hade för ett års vidkommande förts oriktigt dels genom att verifikat ändrats till innehållet, dels genom att verifikat förstörts och dels genom att uppdiktade verifikat hade tillverkats. För ett annat års vidkommande hade bokföringen förts så bristfälligt att bolagets samtliga tillgångar jämte förändringar i dessa och skulderna inte framgick ur bokföringen. 4) Trots Ö-resor Ab:s betydande skuldsättning hade verksamheten fortgått och gäld upptagits för den, tills bolaget kort efter att gälden upptagits blivit tvunget att upphöra med verksamheten på grund av konkursen. 5) Kort efter Ö-resor Ab:s verksamhet upphörde hade bolagets resebyrå med avsevärd rabatt sålt sällskapsresor åt bl.a. E, F och G. Bolaget kunde inte anordna dessa resor på grund av konkursen. Ge ett motiverat svar på följande frågor som allmänna åklagaren tar ställning till när han överväger väckande av åtal: Har möjligen med vissa av dig nämnda tilläggsförutsättningar (= omständigheter som inte framgår av det som ovan anförts) A, B, C och D genom ovan beskrivna gärningar gjort sig skyldiga till några brott? Om du svara jakande, vilka gärningsbeskrivningar uppfylls? Hur skall man förhålla sig till B:s invändning, att Ö-resor Ab:s egendomsförvaltning inte anförtrotts honom på ett sådant sätt att han kunde ha avträtt bolagets egendom till konkurs? Hur skall man förhålla sig till A:s invändning att han inte kan hållas ansvarig för ovan i punkt 3 avsedda gärning eftersom bokföringen enbart varit anförtrodd C? 3. Venla (synt ) tuomitaan tänään Espoon KO:ssa a) avunannosta törkeän kavalluksen yritykseen (tehty ), b) lievästä petoksesta (tehty ), c) väärennyksestä (tehty ), d) avunannosta pahoinpitelyyn (tehty ) ja e) pakottamisesta (tehty ). Syyte näistä rikoksista on nostettu Asiakirjoista käy ilmi, että Venlalle on aikaisemmin tuomittu Vantaan KO:ssa törkeästä rattijuopumuksesta (tehty ) 3 kk vankeutta, joka oli määrätty ehdolliseksi päättyvin koeajoin. Lisäksi KO oli tuominnut Venlalle ehdollisen vankeuden tehosteena oheissakkoa 35 ps á 6 euroa = 210 euroa. Tuomio tuli lainvoimaiseksi. Miten Espoon KO:n tulee tänään suhtautua Venlan aikaisempaan, tuomittuun ehdolliseen vankeusrangaistukseen? Mikä on tapauksessa yhteisen vankeusrangaistuksen minimi ja maksimi

5 tänään? Jos joltain osin voidaan tuomita sakkoa, mikä on päiväsakkojen minimi- ja maksimimäärä? Mikä tulisi sakon muuntorangaistukseksi, jos erillisessä muuntomenettelyssä olisi muunnettavana Venlan edellä mainittu oheissakko? Anna perusteltu vastaus. (10 p) 5 3. Venla (född ) döms idag i Esbo TR för a) medhjälp till försök till grov förskingring (begången ), b) lindrigt bedrägeri (begånget ), c) förfalskning (begången ), d) medhjälp till misshandel (begången ) och e) olaga tvång (begånget ). Åtal för dessa brott har väckts Ur handlingarna framgår att Venla tidigare dömts i Vanda TR för grovt rattfylleri (begånget ) till 3 mån fängelse jämte tilläggsböter i form av 35 dagsböter a 6 euro, sammanlagt 210 euro. Fängelsestraffet hade förklarats villkorligt med en prövotid som utgick Domen vann laga kraft. Hur skall Esbo TR i dag förhålla sig till det tidigare villkorliga straff som ådömts Venla? Vad utgör i fallet ett gemensamt fängelsestraffs minimum och maximum i dag? Ifall bötesstraff kommer i fråga för någon del, vad är maximi- och minimiantalet dagsböter? Hur långt blir förvandlingsstraffet för Venla i ett separat förvandlingsförfarande om de ovannämnda tilläggsböterna 35 dagsböter a 6 euro = 210 euro inte kan indrivas? Motiverat svar. (10 p)

6 HELSINGIN YLIOPISTO OTM RIKOSOIKEUS / AINEOPINNOT NIMI 6 4.a. Kausaliteetti (Frände) (Vastataan annettuun vastaustilaan; 5 p.) 4.b. Saatavan kavallus (Keskeiset rikokset) (Vastataan annettuun vastaustilaan; 5 p.)

7 5.a. Miten Lindstedt arvioi terrorismipuitepäätöstä ja suomalaisia terrorismia koskevia rangaistussäännöksiä? Selvitä Lindstedtin esityksen pääsisältö. (Vastataan annettuun vastaustilaan; 5 p.) 7

8 5.b. Selvitä pääkohtia kansainvälisen rikosoikeuden yleisten periaatteiden muotoutumisesta ja ilmenemisestä kansainvälisen rikostuomioistuimen perussäännöstä Jescheckin artikkelin pohjalta. (Vastataan annettuun vastaustilaan; 5 p.) 8

9 9 Niille, jotka eivät ole hyväksytysti suorittaneet kriminologian ja kriminaalipolitiikan luentosarjaa (tutkintovaatimusten kohta 2): 6. Rikollisuus ja postmoderni (Hopkins Burke) (10 p) Niille, jotka eivät ole hyväksytysti suorittaneet rikosoikeudessa aineopintoluentosarjaa tai oikeustapausharjoituksia (tutkintovaatimusten kohta 1): 7. Fletcherin esityksen pääsisältö jaksossa Punishment versus Treatment. (10 p)

10 10 HELSINGFORS UNIVERSITET JM STRAFFRÄTT / ÄMNESSTUDIER NAMN 4.a. Kausalitet (Frände) (Svaret skall ges inom det angivna svarsutrymmet; 5 p.)

11 4.b. Fordringsförskingring (Keskeiset rikokset) (Svaret skall ges inom det angivna svarsutrymmet; 5 p.) 11

12 5.a. Hur bedömer Lindstedt terrorismrambeslutet och finska straffbestämmelser gällande terrorism? Redogör för det centrala innehållet i Lindstedts framställning. (Svaret skall ges inom det angivna svarsutrymmet; 5 p.) 12

13 5.b. Redogör på basis av Jeschecks artikel för huvudpunkterna i utformningen och uppkomsten av de allmänna principerna i den internationella straffrätten genom den internationella brottmålsdomstolens grundstadga. (Svaret skall ges inom det angivna svarsutrymmet; 5 p.) 13

14 14 För dem som inte med godkänt betyg avlagt föreläsningsserien i kriminologi och kriminalpolitik (punkt 2 i examensfordringarna): 6. Brottslighet och postmodernism (Hopkins Burke) (10 p) För dem som inte med godkänt betyg avlagt föreläsningsserien i straffrättens ämnesstudier eller rättsfallsövningar i straffrätt (punkt 1 i examensfordringarna): 7. Huvuddragen i Fletchers framställning i avsnittet Punishment versus Treatment. (10 p) Tulokset maanantaina klo Resultaten måndagen kl

15 15 Mallivastaukset / Modellsvar Straffrätt Fråga 1 Modellsvar/DF I rättsfallet aktualiserades en rad enskilda brott, vilka enklast behandlas i personkronologisk ordning. Mycket tyder på att Jesse (J) gör sig skyldig till stöld (SL 28:1) när han hos Into tillgriper dennes pistol. Om han hade tänkt återlämna pistolen saknas tillägnandeavsikt och då aktualiseras olovligt brukande (SL 28:7). Trots att J inte kan få ett s.k. innehavartillstånd (se SkjutvapenL 52 ) för ett vapen som erhållits genom brott utgör innehavet skjutvapenbrott enligt SL 41:1 (531/2007). Om J inte hade för avsikt att betala för sin taxiresa aktualiseras (lindrigt) bedrägeri (SL 36:1/3); när resan inleds uppkommer betalningsskyldighet för J, varför det inte rör sig om försök till bedrägeri. Klart är dock att JJ gör sig skyldig till (grovt) frihetsberövande (SL 25:1) när han tvingar Toivo att köra bilen mot dennes vilja; J berövade orättmätigt Toivos rörelsefrihet. Lagkonkurrens via subsidiaritetsklausuler gör att varken olaga hot (SL 25:7) eller olaga tvång (SL 25:8) aktualiseras. Det spelar här ingen roll om Toivo hade rätt att kräva förhandsbetalning eller inte. Inget i rättsfallstexten tyder på att J skulle ha haft för avsikt att med våld tillgripa taxibilen; Toivos avhopp kom uppenbarligen som en total överraskning. Av denna anledning utesluts ansvaret för rån (SL 31:1) När J inledde färden med taxibilen gör han sig skyldig till (grov) bruksstöld av motordrivet fortskaffningsmedel (SL 28:9a/9b) samt grovt rattfylleri (SL 23:4). Genom att hålla en betydande överhastighet uppfyller J:s gärning brottsbeskrivningen för grovt äventyrande av trafiksäkerheten (SL 23:2). När J försöker skjuta polishunden aktualiseras eventuellt våldsamt motstånd mot tjänsteman (SL 16:1; se HD 1977 II 55). J begår närmast handlingen för att hindra polisen att ta fast honom varför det torde vara fråga om ett sådant hot som avses i SL 16:1. Däremot straffas inte försök till skadegörelse (SL 35:1) eller djurskyddsbrott (SL 17:14). Om man t.ex. anser att polishunden utgör en synnerligen värdefull egendom föreligger försök till grov skadegörelse (SL 35:2,2 och SL 5:1) För Intos del aktualiseras närmast skjutvapenförseelse enligt SkjutvapenL mom. 7 punkten eftersom I har försummat sin övervakningsplikt enligt lagens 88. Toivo övergav sin bil i ett trafikljus, något som i sig torde utgöra äventyrande av trafiksäkerheten (SL 23:1) men gärningen är rättfärdigad med stöd av reglerna om nödtillstånd (SL 4:5) Vad sedan gäller poliskonstapel Erkkis agerande kan konstateras följande: Enligt TvångsmedelsL 1:1,1 skall den som påträffas på flyende fot gripas. Vid gripandet får lämpliga

16 maktmedel användas, bl.a. spikmatta och hund. Polisens rätt till maktmedel i tjänsteuppdrag regleras i PolisL Dock är det mer eller mindre oklart om E hade rätt att skjuta J i benet för att rädda sin hund. Här gäller det i första hand att ta ställning till förhållandet mellan PolisL 27 och nödvärnsbestämmelsen i SL 4:4. Förstnämnda bestämmelsen reglerar bruket av maktmedel för genomförandet av tjänsteuppdrag. Det är knappast möjligt att anse att räddandet av polishunden utgjorde en del av tjänsteuppdraget, dvs. gripandet av J. Däremot har J riktat ett obehörigt angrepp mot ett förmögenhetsvärde, dvs. hunden och E har rätt att försvara detta värde oberoende av om han äger hunden eller endast fungerar som dess förare. I sig kan personlig hälsa och integritet offras för att rädda förmögenhetsvärden. Enligt SL 4:4,1 krävs för rättfärdigat nödvärn att försvarshandlingen inte uppenbart överskrider det som kan anses försvarligt. Mycket talar för att E:s användning av skjutvapen för att försvara sin hund inte kan anses försvarligt. Detta för över på excess i nödvärn (SL 4:4,2). Här föreligger större möjligheter att konstatera att man inte skäligen kan förvänta sig något annat beteende av E. I så fall går E straffri med stöd excess i nödvärn som är en ursäktande grund. Anser man igen att E:s inte kan ursäktas för sin gärning utan skall dömas till straff aktualiseras en latitudsänkning enligt SL 4:7. Det brott som E gjort sig skyldig till är närmast misshandel (SL 21:5; se även HD 2004:75). I fråga om försvaret av polishunden har olika lösningar gett poäng. Det avgörande har varit att skribeten behärskat maktmedelssystematiken. Rikosoikeuden aineopintotentin tapaustehtävä 2 (prof. Raimo Lahti) Yleistä Tapauksen tärkeimmät kysymykset liittyvät rikosvastuun kohdentumiseen sekä velallisen rikoksia ja kirjanpitorikoksia koskevien tunnusmerkistöjen täyttymiseen. Kun vastauksia laadittaessa on saanut käyttää lakikirjoja, on arvostelussa kiinnitetty erityistä huomiota siihen, onko oikeudellisia kysymyksiä pohdittaessa hyödynnetty kurssikirjallisuutta tässä tapauksessa lähinnä Lahden & Koposen toimittaman Talousrikokset (2007) -kirjan asianomaisia kohtia. Rikosvastuun kohdentumisesta Rikosvastuun kohdentuminen on arvioitava rikoskohtaisesti (ks. jäljempänä), mutta seuraavat perusasiat on syytä todeta vastauksen alkuun: Rikosoikeuden yleisten oppien uudistuksen (515/2003) yhteydessä otettiin RL 5:8:aan oikeushenkilön puolesta toimimista koskeva säännös, jonka mukaan yksilöllinen rikosvastuu oikeushenkilön toiminnasta tehdystä rikoksesta kohdentuu esillä olevan kaltaisessa tapauksessa osakeyhtiön lakimääräisen toimielimen tai johdon jäseneen sekä osakeyhtiössä tosiasiallista päätösvaltaa käyttävään samoin kuin osakeyhtiön puolesta työsuhteessa tai toimeksiannon perusteella tai muutoin toimivaan siitä huolimatta, ettei sellainen luonnollinen henkilö täytä rikostunnusmerkistössä tekijälle asetettua erityisvaatimusta, kunhan oikeushenkilö sen vaatimuksen täyttää. Velallisen rikoksissa (RL 39 luku) tekijäominaisuus on ilmaistu velallisen käsitteellä, ja tapauksessa osakeyhtiö on velallinen. Vastaavasti osakeyhtiö on kirjanpitovelvollinen, kun kirjanpitorikoksissa (RL 30:9 10) tekijäpiiri on rajattu kirjanpitovelvolliseen, tämän edustajaan, kirjanpitovelvollisessa oikeushenkilössä tosiasiallista määräysvaltaa käyttävään ja siihen, jonka tehtäväksi kirjanpito on toimeksiannolla uskottu.

17 17 Tapauksessa kyseeseen tulevia tekijöinä vastuullisia Ö-Matkat Oy:n toiminnassa tehdyistä velallisen rikoksista ja kirjanpitorikoksista ovat hallituksen jäsen A, tosiasiallinen johtaja B ja kirjanpitorikoksesta kirjanpitäjä C C ainoastaan sillä edellytyksellä, että C:n riittävän itsenäinen asema mahdollistaa hänen pitämisensä Ö-Matkat Oy:n puolesta toimivana, edustajaksi tai itsenäiseksi toimeksiannon saajaksi rinnastettavana henkilönä. Erityisesti tehtävän sisältämiin, vastuun kohdentumisen lisäkysymyksiin (A:n ja B:n väitteisiin) vastaamiseksi on käsiteltävä rikosvastuun tarkempaan kohdentumiseen vaikuttavia seikkoja: Myös rikosoikeudellisen vastuun kohdentumista osakeyhtiössä määrittää osakeyhtiölain (624/2006) 6:2.1. Säännöksen mukaan yhtiön hallitus vastaa siitä, että yhtiön kirjanpidon ja varainhoidon valvonta on asianmukaisesti järjestetty. Tällainen yleinen valvontavastuu säilyy hallituksella ja koskee tapauksessa A:ta siitä huolimatta, kuinka itsenäisesti yhtiön palveluksessa olevalle C:lle kirjanpito on uskottu. Tällainen valvontavastuu on epävarsinaista laiminlyöntirikosta sääntelevän RL 3:3.2:n mukaista vastuuta, jolloin valvontavelvollinen hallituksen jäsen vastaa laiminlyönnillään aiheuttamastaan seurauksesta (kuten siitä, että kirjanpidon huonon valvontajärjestelyn vuoksi yhtiössä tapahtuu kirjanpitorikos). Ks. vastaavasti KKO 2001:85, jossa sopimuksen ei katsottu vapauttavan osakeyhtiön hallituksen puheenjohtajana toiminutta henkilöä osakeyhtiölain mukaan hallitukselle kuuluvasta kirjanpidon valvontavelvollisuudesta ja jossa hänet tuomittiin rangaistukseen kirjanpitorikoksesta. Yksittäistapauksessa voi tosin olla ongelmallista arvioida, mitä yleinen valvontavastuu edellyttää ja onko tällaisella valvontavelvollisella vaadittavaa syyksiluettavuutta valvonnan laiminlyönnin seurauksena tapahtuneeseen rangaistavaan tekoon (ks. viimeksi sanotun johdosta ja mm. tuoreista HO-ratkaisuista Koponen, Velallisen rikokset, teoksessa Talousrikokset, s ). A:n velallisen rikoksia silmällä pitäen esittämä väite, ettei Ö-Matkat Oy:n omaisuuden hoito ollut hänelle siten uskottuna, että hän olisi voinut luovuttaa omaisuuden konkurssiin, on ensin suhteutettava osakeyhtiölain 20:25.1:n ja konkurssilain (120/2004) 4:12:n säännöksiin. Niistä edellisen mukaan osakeyhtiön omaisuuden luovuttamisesta konkurssiin päättää sen hallitus ja jälkimmäisen mukaan konkurssiin asetetun osakeyhtiön osalta velallista koskevia määräyksiä sovelletaan yhtiön toimitusjohtajaan, hallituksen jäseneen, selvitysmieheen tai näihin rinnastettavassa asemassa olevaan henkilöön sekä siihen, joka on ollut tällaisessa asemassa konkurssihakemuksen tekemistä edeltäneen vuoden aikana. Kun lisäksi otetaan huomioon RL 5:8:n säännös, jossa osakeyhtiön tosiasiallinen johtaja rinnastetaan sen hallituksen jäseneen, A tuskin voisi välttää tekijänvastuuta. Tosiasiallisen johtajuutensa vuoksi hänellä olisi ollut keinot vaikuttaa yhtiön hallituksen päätöksentekoon siten, että Ö-Matkat Oy:n omaisuus olisi asianmukaisesti luovutettu konkurssiin. Ks. rikosvastuun kohdentumisesta laajemmin kirjanpitorikoksissa Koponen & Sahavirta, Kirjanpitorikokset, teoksessa Talousrikokset, s sekä yleisesti Frände, Yleinen rikosoikeus, 2005, jaksot 7.3 ja Huomattakoon, että tekijänvastuun sulkeutuessa pois jää jäljelle osallisuusvastuun eli yllyttäjän ja avunantajan vastuun mahdollisuus RL 5:3 7:n ja osallisuusopin periaatteiden mukaan. Edelleen on huomattava, ettei oikeushenkilön rangaistusvastuu (RL 9 luku) tule velallisen rikoksissa tai kirjanpitorikoksissa kysymykseen. Sitä ei ole erikseen säädetty näiden rikosten seuraamukseksi, kuten RL 9:1.1 edellyttää. Tehtävän 1. kappaleen kohdissa 1 5 tarkoitettujen tekojen rikosoikeudellista arviointia 1)-kohta. Tekotapa viittaa valeoikeustoimen luonteiseen eli näennäiseen Ö-Matkat Oy:n varallisuusaseman heikentämiseen (2-kohdassa puhutaan D:n toiminnasta bulvaanina); ts. nuo omaisuushankinnat näyttää tosiasiassa tarkoitetun A:n ja/tai B:n hyväksi, joihin tekijänvastuu Ö-Matkat Oy:n puolesta toimimisesta edellä selostettujen periaatteiden mukaan ensi sijassa kohdentuu. Näin

18 18 ollen käsillä on velallisen petos; sen tekotapana on mm. se, että konkurssimenettelyssä annetaan oikeudettoman hyötymisen tarkoituksessa väärä tai harhaanjohtava tieto velkojan kannalta merkityksellisestä seikasta (RL 39:2:n 3-k.). Muutoin olisi ilmeisesti kyse yhtiön kriisitilassa ilman hyväksyttävää syytä tapahtuneesta, sen maksukyvyttömyyttä pahentavasta omaisuuden lahjoittamisesta tai muusta luovuttamisesta ja siten velallisen epärehellisyytenä rangaistavasta teosta (RL 39:1:n 2-k.). Oikeuskäytännössä nämä säännökset ovat toisensa poissulkevassa suhteessa, jos molemmat säännökset näyttävät soveltuvan samaan tekomuotoon ja teko kohdistuu samaan omaisuuteen (Koponen, mks. 108). Kun D:llä ei ole vastuuasemaa yhtiössä, hänen bulvaanin toimintansa on pikemmin RL 5:6:n mukaista avunantajan kuin tekijän rangaistusvastuuta em. velallisen rikokseen. 2)-kohta. Lahjakirjan antaminen on edellä kuvatunlainen velallisen epärehellisyyden tekotapa (RL 39:1:n 2-k.). Tekijänvastuun kohdentamisesta A:han ja B:hen ks. edellä. D on avunantaja tähänkin velallisen rikokseen eikä kun on kyse eri varallisuuseristä suhteessa Ö-Matkat Oy:n omaisuuteen ja erilaisina velallisen rikoksina rangaistavista teoista ilmeisesti ole käsillä sellainen lainkonkurrenssi, jonka seurauksena D:tä rangaistaisiin vain yhdestä avunannosta velallisen rikokseen. 3)-kohta. Tekotavat täyttävät ilmeisesti kirjanpitorikoksen tai sen törkeän tekomuodon tunnusmerkistön (RL 30:9 10). Tositteiden sisältöä muutettaessa tai tekaistuja tositteita laatimalla on saatettu syyllistyä myös väärennysrikokseen, kunhan teoilla on loukattu tositteiden oikeaperäisyyttä (RL 33:1 2 ja 6). Ks. tarkemmin kirjanpitorikosten tunnusmerkistöntekijöistä Koponen & Sahavirta, mk. ja väärennysrikoksista Tapani, teoksessa Keskeiset rikokset, 2006, jakso 7.9. Rikosvastuun kohdentamisesta A:n, B:n ja C:n kesken ks. edellä. 4)-5)-kohta. Kohdissa kuvatunlainen lisävelkojen ottaminen ja halpamatkojen myynti voivat tulla arvioitaviksi Ö-Matkat Oy:n kriisitilassa tapahtuneena, sen maksukyvyttömyyttä pahentavana velvoitteiden perusteettomana lisäämisenä (RL 39:1:n 4-k.). Rikosvastuun kohdentamisesta A:han ja B:hen ks. edellä. E:hen, F:ään ja G:hen kohdistuva seuramatkojen myynti voi täyttää petoksen tunnusmerkistön sillä perusteella, että heitä on tahallaan erehdytetty yhtiön maksukykyisyydestä ja saatu siten ostamaan katteettomia seuramatkoja. Ks. tarkemmin petoksesta RL 36:1 3 ja Tapani, teoksessa Keskeiset rikokset, jakso 7.10, erit. alajakso (Maksukyky ja -halu). Rikosten yksiköimisestä Velallisen rikosten ja kirjanpitorikosten tyyppisissä rikoksissa on niiden yksiköinnin perusteena kiinnitetty huomiota siihen, muodostavatko peräkkäiset samanlaiset teot sellaisen ajallisen ja toiminnallisen kokonaisuuden, että on luonnollisen katsantokannan mukaista katsoa ne yhdeksi rikokseksi. Siten saman maksukyvyttömyystilan aikana tapahtuneet ajallisesti erillisetkin omaisuuden luovutukset on voitu katsoa yhdeksi velallisen epärehellisyydeksi; samoin saman konkurssimenettelyn yhteydessä tapahtuvat eri omaisuuserien salaamiset tai väärän tiedon antamiset yhdeksi velallisen petokseksi. Ks. Koponen, mks Kirjanpitorikoksissa on vastaavasti yleensä katsottu laajojenkin, useista tilikausista koostuvien tekokokonaisuuksien muodostavan yhden rikoksen, eikä velvollisuus laatia määräajoin tilinpäätös katkaise kirjanpitovelvollisuuden jatkuvuutta. Laiminlyöntejä tai virheitä sisältävien tilikausien väliin ajoittuvan virheettömän tilikauden on toisaalta katsottu katkaisevan menettelyn yksiköinnin kannalta eri rikoskokonaisuuksiksi. Ks. Koponen & Sahavirta, mks. s

19 19 Rikosoikeus Tehtävässä 3 käsiteltäviä asioita/jm RL 2b:5.1:n mukaan tuomioistuin voi määrätä ehdollisen vankeuden pantavaksi täytäntöön, jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan hänet olisi tuomittava ehdottomaan vankeuteen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä. Tapauksen rikoksista A:ta ja E:tä ei ole tehty koeajalla, joten niiden perusteella ehdollista vankeutta ei voida määrätä pantavaksi täytäntöön. Rikoksesta B on puolestaan säädetty ainoastaan sakkoa, joten sekään ei käy tällaiseksi rikokseksi. Sitä vastoin rikokset C ja D mahdollistavat myös vankeusrangaistuksen ja ne on tehty koeajalla. Niistä ei kuitenkaan ole nostettu syytettä ajoissa aikaisemmin tuomitun ehdollisen vankeuden täytäntöön pantavaksi määräämisen näkökulmasta. Ehdollista vankeutta ei voida määrätä täytäntöön pantavaksi. Yhteisen vankeusrangaistuksen minimin ja maksimin määrittämiseksi on ensin tiedettävä, mistä rikoksista tulee annettavaksi yhteinen vankeusrangaistus. Tätä sääntelee RL 7 luku. Yhteinen vankeusrangaistus voidaan useasta rikoksesta tuomittaessa määrätä, kunhan ainakin jostakin tuomittavana olevasta rikoksesta olisi tulossa vankeusrangaistus. Jos ehdollinen vankeus olisi määrätty täytäntöön pantavaksi, ainakin siitä (sen pohjalla olevasta rikoksesta) ja täytäntöön panoon johtavasta uudesta rikoksesta täytyisi määrätä yhteinen (ehdoton) vankeusrangaistus (ks. RL 2b:5), mutta tässä tapauksessahan ehdollista vankeutta ei voida määrätä pantavaksi täytäntöön. Jos TI määrää kaikista rikoksista yhteisen vankeusrangaistuksen, minimi ja maksimi muodostuvat seuraavasti. Ensin rikoksille muodostetaan tapaukseen soveltuvat asteikot. Tämä merkitsee yleisten vähentämisperusteiden huomioon ottamista RL 6:8:n mukaisesti. Rikoksissa A ja D asteikko muuntuu. Vaikka rikokseen soveltuisi usea vähentämisperuste kuten rikoksessa A, RL 6:8:n mukainen asteikon lieventäminen suoritetaan vain kerran. A:n asteikoksi muodostuu 14 vrk (minimi putoaa rangaistuslajin yleiseen minimiin) 3 v (maksimi on ¾ rikoksen perusasteikon mukaisesta maksimista). D:ssä tulokseksi muodostuu 1-90 ps 14 vrk tai 1v 6kk vankeutta. Toisin sanoen rikoksissa, joiden normaaliasteikko tuntee sekä sakon että vankeuden, RL 6:8:n mukainen lievennys suoritetaan molempiin rangaistuksiin nähden. Yhteisen vankeusrangaistuksen minimiksi valikoituu ankarin soveltuva minimi, joka tässä tapauksessa olisi rikoksen A 14 vrk. Yhteisen vankeuden maksimiksi muodostuu lievempi kahden laskutavan mukaisesta lopputuloksesta. Ensimmäisessä laskutavassa lasketaan yhteen soveltuvien asteikkojen maksimit. Tässä laskutavassa rikokset, joista ei ole säädetty kuin sakkoa, yhteensä 1 kk vankeutena. Maksimiksi muodostuu tässä laskutavassa 3 v + 1 kk + 2 v + 1 v 6 kk + 2 v = 8 v 7 kk. Toisessa laskutavassa pohjaksi otetaan ankarin soveltuva maksimi ja lisätään siihen 1, 2 tai 3 vuotta riippuen siitä, kuinka korkea tuo ankarin maksimi on. Tässä laskutavassa sakkorikoksille ei siis anneta erillistä vankeusarvoa. Maksimiksi muodostuu näin 3 v + 2 v = 5 v. Laskutavoista jälkimmäinen oli vastaajalle edullisempi, joten sovellettavaksi asteikoksi muodostuu 14 vrk 5 v. RL 7:6:n huomioon ottamissäännös koskee vain tilanteita, joissa aiempi vankeusrangaistus on ehdoton, joskin rangaistuksen määräämisessä tulee pyrkiä siihen, etteivät sattumanvaraiset seikat koidu tuomittavan vahingoksi. Tuomioistuin voi menetellä niin, että osasta rikoksia määrätään yhteinen vankeusrangaistus ja osasta yhteinen sakkorangaistus. On kuitenkin mahdollista määrätä kaikista käsiteltävänä olevista rikoksista A-E yhteinen sakkorangaistus. Tämä edellyttäisi sitä, että avunannossa törkeään kavallukseen voitaisiin RL 6:8:4:ssa mainittujen erityisen painavien syiden vuoksi tuomita, vaikka perusasteikko ei tunne sakkomahdollisuutta. Sakkorangaistuksen asteikoksi muodostuu tällöin ps. Maksimi on pienempi vain siinä tapauksessa, että ainoastaan avunannosta pahoinpitelyyn tuomittaisiin

20 sakkorangaistus (1-90 ps) taikka sakkorangaistus tuomittaisiin ainoastaan avunannosta pahoinpitelyyn ja yhdestä muusta rikoksesta (90 ps ps = 210 ps, ks. RL 7:3.2). 20 Muunnettaessa sakkorangaistus vankeudeksi muuntosuhde on 3 ps = 1 päivä vankeutta. Mahdollisia ylijääviä päiväsakkoja ei muunneta. Näin muunnon tulokseksi muodostuu 35 ps:3 = 11 päivää kahden ps:n jäädessä muuntamatta. RL 2a:5.5:ssa ja 2a:6:ssä säädetään mahdollisuuksista tuomita lyhyempi muuntorangaistus, vähintään kuitenkin 4 päivää, tai jättää se kokonaan määräämättä.