Sujuvia arjen palveluita maaseudulle normijoustolla ja kumppanuudella

Transkriptio

1 [Asiakirjatyyppi] Husberg Antonia [Pvm] Sujuvia arjen palveluita maaseudulle normijoustolla ja kumppanuudella Maaseudun palveluiden turvaamiseksi ja kehittämiseksi tarvitaan normijoustoa. Lainsäädännön muutostarpeet ovat nousseet esille esiselvityshankkeessa toteutetuissa henkilöhaastatteluissa, maaseudun palvelut politiikkadialogissa 1 kuin myös eri ajankohtaisissa tutkimuksissa (mm. Pihlaja 2010, Rehunen 2013, Vihinen ja Moilanen 2013) ja selvityksissä (mm. Lähilogistiikkayrittäjyysprojekti 2009, Pitkien etäisyyksien kuntien kuntalaislähtöiset palvelumallit hanke). Palvelujen sisältöä täsmentäviin ja laatua ohjaaviin normeihin liittyy merkittäviä taloudellisia vaikutuksia (VM 2011). Tällaisten normien määrä lisääntynyt vuosittain 1970-luvulta lähtien ja kunnilla on tällä hetkellä runsaat 535 lainsäädännöllistä tehtävää (VM 2013, 17). Valtiovarainministeriölle kuntien tehtäviä kartoittanut Hiironniemi toteaa normien jatkuvasta lisäämisestä, että vanhaan runkoon ympätään yhä uusia ja hienojakoisemmin säädettyjä tehtäviä, joiden tarkoituksena mitä ilmeisimmin on tehostaa ja varmistaa niiden tarkoitusten toteutumista, jotka aikanaan on säädetty karkeammalla tasolla. Hän kyseenalaistaa jatkuvaa tehtävien täsmennystä ja kysyy voitaisiinko ajatella, että jos ja kun tiedetään, mitä on tarkoitus saada aikaan, ei kaikkia tehtäviä tarvitsisi kirjata lakiin? Tavoiteltaisiin enemmän tuloksia kuin palvelumuotojen tarkkaa noudattamista (VM 2013, 22). Maaseudun näkökulmasta Hiironniemi lyö naulan kantaan. Maaseudun palveluohjelman esiselvityshankkeessa toteutetuissa henkilöhaastatteluissa mainittiin Valtiovarainministeriön asettama Normitalkoot -hanke, jossa oli tarkoitus kartoittaa ja poistaa normeja, jotka estävät tuottavuuden parantamista ja ylläpitävät palvelurakenteiden jäykkyyksiä. Haastatteluissa toivottiin tämän hankkeen jatkuvan. Todettiin, että maaseudun palveluiden järjestäminen vaatii lainsäädännöltä joustoa (Husberg 2012). Samaan lopputulokseen on päädytty Pitkien etäisyyksien kuntien kuntalaislähtöiset palvelumallit hankkeessa. Mainitun hankkeen mukaan koko Suomessa ei voida tulevaisuudessa säilyttää samoja normeja ja säädöksiä, koska olemassa olevat mahdollisuudet elinvoiman säilyttämiseksi ovat erilaiset pitkien etäi- 1 Maaseudun palvelut politiikkadialogi 2013 järjestettiin maaseudun palveluohjelman esiselvityshankkeessa yhteistyössä MTT Taloustutkimuksen ja Helsingin yliopiston Ruralia -instituutin SGEI -hankkeen tutkijoiden kanssa Kuntatalolla. Politiikkadialogin materiaali löytyy sivulta Suomen Kuntaliitto Toinen linja 14,00530 Helsinki PL 200, Helsinki Puh ,faksi etunimi.sukunimi@kuntaliitto.fi Finlands Kommunförbund Andra linjen 14,00530 Helsingfors PB 200, Helsingfors Tfn , fax fornamn.efternamn@kommunforbundet.fi

2 2 syyksien kunnissa kuin muissa kunnissa (2009, 83). Lainsäädännölliset muutostarpeet maaseudun palveluissa kaipaavat edelleen huomiota kansallisen tason päätöksenteossa, minkä vuoksi Hallituksen kehysriihen päätös kuntien lakisääteisten tehtävien velvoitteiden vähentämisen toimintaohjelmasta ja siihen liittyvistä kuntakokeiluista (Valtioneuvosto ) on erittäin myönteinen, mikäli maaseutu-ulottuvuudelle annetaan tilaa. Lainsäädännön valmisteluun ja muuhun valtionohjaukseen sekä kunnan hallintoon tarvitaan maaseutusilmälasit, esimerkiksi maaseutuvaikutusten arvioinnin muodossa. Esiselvityshankkeessa esille tulleet lainsäädännölliset muutostarpeet liittyvät etenkin maaseudun palvelujen järjestämiseen toimimattomilla markkinoilla ja pienten paikallisten tuottajien toimintamahdollisuuksiin (Vihinen ja Moilanen 2013). Puhutaan yleishyödyllisistä taloudellisista palveluista, SGEI - palveluista 2, ei-taloudellisista palveluista sekä yleishyödyllisistä palveluista (emt.). Kysymys SGEIpalveluissa on siinä, miten ja millä ehdoilla voidaan tehdä poikkeus Euroopan unionin kilpailunormistoon. Mitkä palvelut määritellään niin tärkeiksi, että niiden saatavuus on turvattava tarvittaessa julkisen palvelun velvoitteella silloin kuin palvelun saatavuus ei toteudu markkinoilla (Vihinen 2013, 8). Ajankohtainen kysymys on jos ja miten Suomessa tullaan määrittämään arjen välttämättömät palvelut ja tullaanko lakia valmistelevassa Työ- ja elinkeinoministeriössä tunnistamaan maaseutualueiden toimimattomia palvelumarkkinoita (Vihinen ja Moilanen 2013). Tullaanko toimimattomat markkinat tunnistamaan Valtiovarainministeriössä, kun kuntia ja kilpailuneutraliteettia pohditaan? Ja voitaisiinko Suomessa ylipäänsä puhua ei-taloudellisista palveluista? Esiselvityshankkeen mukaan nopeat datayhteydet tulisi maaseutualueilla pystyä määrittämään ei-taloudellisiksi, samoin kuin maaseutualueiden kuljetuspalvelut sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. Maaseudun pienten mutta laaja-alaisten palvelutoimijoiden toimintamahdollisuuksia rajaavat yksityiskohtaiset normit, jotka liittyvät muun muassa kilpailusäädöksiin, hankintalainsäädäntöön ja sen soveltamisen vaikeuksiin, henkilöstön pätevyysvaatimuksiin, rakennusten erityisvaatimuksiin, hygieniaan liittyvät määräykset ja työttömien sosiaaliturvajärjestelmä. Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä, jotka ovat nousseet esille esiselvityshankkeen kirjallisuuskartoituksessa ja toteutetuissa haastatteluissa. Yhdessä haastattelussa todettiin hyvin kuvaavasti, että hankintalainsäädäntö estää monesti järkevän toiminnan. Muutostarpeita kaivataan myös Kuntalakiin. Lähipalvelut liittyvät kiinteästi lähidemokratiaan ja asukkaiden mahdollisuuksiin osallistua palvelujen suunnitteluun, järjestämiseen ja tuottamiseen. Asukkaiden aidossa osallistamisessa on tutkimusten mukaan hyödyntämätöntä potentiaalia, etenkin maaseutualueilla ja maaseudun palveluissa (Matthies, Kattilakoski, Rantamäki 2011, Kattilakoski, Kilpeläinen ja Peltomäki 2012, Matthies ja Rantamäki 2013). 2 SGEI = Services of General Economic Interest

3 3 Kuntalain ( /365) 27 :ssä edellytetään kunnan valtuustolta, että kunnan asukkailla ja palvelujen käyttäjillä on edellytykset osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan. Kuntalain 28 :ssä säädetään kuntalaisen oikeudesta tehdä kunnalle aloitteita sen toimintaa koskevissa asioissa. Valtiovarainministeriön ja oikeusministeriön teettämän selvityksen i mukaan lähidemokratian alueelliset toimielimet eivät anna riittävän hyvän vaikuttamismahdollisuuden kuntien asukkaille (Valtiovarainministeriö 2012). Ministeriöiden yhteisessä tiedotteessa todetaan, että asukkaiden osallistuminen on ulotettava vaalien lisäksi myös kuntien suunnittelu-, palvelu- ja päätöksentekojärjestelmiin. Maaseudun asukkaan näkökulmasta tämä on erittäin tärkeää, kun palvelut ja niiden päätöksiä tekevät toimielimet etääntyvät. Näitä asioita pohditaan kuntalain kokonaisuudistuksessa. On tärkeää, että hankkeessa huomioidaan ja tunnistetaan maaseudun asukkaiden osallistamisen tärkeys maaseudun palvelujen suunnittelussa, järjestämisessä ja päätöksenteossa. Uudessa kuntalaissa on turvattava eri asuinalueiden asukkaiden osallistumismahdollisuudet. Kuntalakiin on maaseudun palveluiden näkökulmasta kirjattava selkeästi kuntien velvollisuudet kuulla ja tunnustaa kaikki asuinalueet ja niiden asukkaat sekä kehittää osallistavaa palvelujärjestelmää (vrt. Matthies 2013, 60 66). Hyviä toiminnan malleja on löydettävissä maaseudulta (esim. Matthies ja Rantamäki 2013, Sisäasiainministeriö 2012). Palveluiden tuottaminen maaseudulla kolmannen sektorin voimin vaikeutuu paitsi toimijoiden vähäisyydestä erityisesti kilpailusäädösten, hankintalain, kolmannen sektorin ja yleishyödyllisyyden epäselvän määritelmän vuoksi (Pihlaja 2010). Yleishyödyllisten palveluiden kehittämiselle on tarvetta. Kehittäminen ei välttämättä ole lainsäädännöstä kiinni, vaan toimintatavat käyttöön ottamisen edistämisestä ja esille nostamisesta (Troberg 2013). Kaikki maaseudun palveluita turvaava ja kehittävä toiminta ei ole suinkaan kiinni lainsäädännössä ja muissa normeissa. Kyse on pitkälti myös paikallisesta soveltamisesta. Tiukka soveltaminen voi johtaa siihen, että Monipalvelukeskuksen ammatillisuuden ja vapaaehtoisuuden kulttuurit muuttuvat kumppanuudesta keskenään kamppailevaksi. Mitä tarkoittaa laatu? Hygieniamääräysten vuoksi monipalvelukeskuksen asukkaat häädetään pois keittiöstä - talon sydämestä - eivätkä saa osallistua ruuan laittoon, hoitohenkilökunta ja asukkaat eivät enää syö yhdessä, eivät enää keittiössä vaan eteisaulassa. Kylän monipalvelukeskuksen joustava rakenne voi sementoitua, jos määräyksiä ei sovelleta paikkaperusteisesti, maaseutusilmälaseja hyödyntäen (Moilanen 2013) Maaseudun lähipalveluiden palvelukokonaisuuksien toteuttaminen edellyttää etenkin poikkihallinnollista ja sektorirajat - julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin - ylittävää suunnitelmallista ja tavoitteellista yhteistyötä. Palveluiden suunnittelussa, järjestämisessä, tuottamisessa ja arvioimisessa tarvitaan kumppanuutta, niin paikallisella, alueellisella kuin kansallisellakin tasolla.

4 4 Olemassa olevia resursseja on koordinoitava ja hyödynnettävä entistä tehokkaammin. Mikäli yhteistyötä solmitaan eri toimijoiden välille alusta alkaen, helpottaa se tutkimustulosten tai kehittämismallien hyödyntämistä käytännössä. Näitä kumppanuustahoja voivat olla esimerkiksi kunta, elinkeinoelämä, järjestöt ja yhdistykset sekä oppilaitokset (Palmgren 2011, Palmgren ym. 2013). Ratkaisuja maaseudun palvelujen järjestämisen haasteisiin on löydettävissä maaseudun asukkaiden osallistamisessa arjen välttämättömien palvelujen suunnitteluun, järjestämiseen ja toteuttamiseen. Asukkaiden osallistaminen voi vähentää totuttujen palvelujen tarjontaa ja samalla mahdollistaa uusien poikkihallinnollisten ja sektorirajat ylittävien palvelukokonaisuuksien löytämisen ja synnyn (Miettinen, Myllymaa, Jäppinen 2010, 51). Miten kansalaisten osallistaminen maaseudun palvelujen kehittämiseen mahdollistetaan käytännössä? Matthies (2013, 64) toteaa, että haasteena on kansalaisosallistumisen ja sosiaali- ja terveyspalveluja järjestävien organisaatioiden välisen suhteen kehittäminen. Yhteistoimintaa tukevia ja ylläpitäviä laatutekijöitä ovat KAMPA -hankkeen mallin mukaan muun muassa avoin kahden suuntainen tiedonkulku, säännölliset kyläkierrokset, avoimet kohtaamispaikat, yhteistyöntekijä ja sopimukset tiettyjen toimintojen ja palvelujen tuottamisesta paikallistasolla (katso Matthies 2013, 64). Yhteistoiminnan kehittämisen tarve ei rajaudu sosiaali- ja terveyspalveluihin. Eri kansalaislähtöisiä toimintamalleja on kehitetty esimerkiksi KAMPA -hankkeessa (katso Matthies ja Rantamäki 2013) ja käyttäjälähtöisten, sekä yksityisten että julkisten, palvelukokonaisuuksien suunnittelussa palvelumuotoilu on ajankohtainen työkalu (katso Miettinen 2011). Kun palveluja organisoidaan uudelleen, on tärkeä turvata pitkien etäisyyksien takana asuvien, kaiken ikäisten kansalaisten mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa palvelukokonaisuuksien sisältöön, ja näin tullaan takaisin lainsäädäntöön.

5 5 Lähdeluettelo Hiironniemi, S. (2013). Kuntien tehtävien kartoitus -raportti Valtiovarainministeriön julkaisuja 2/2013 ( n_tehtaevien_kartoitus_finaali_netti.pdf) Haettu Kattilakoski, M.;Kilpeläinen, A.;& Peltomäki, P. (Toim.). (2012). Yhteisöllisyydellä hyvinvointia ja palveluja maaseudulle. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja 1/2012. Matthies, A.-L. (2013). Hyvät käytännöt - työkaluja osallisuuden ja yhteisöllisyyden tukemiseen. Teoksessa A.-L. Matthies;& N. Rantamäki (Toim.), Hyvinvointitalkoot - Miten kuntalaisten osallistuminrn tukee palveluita (ss ). Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius ja KAMPA-hanke. Matthies, A.-L.;& Rantamäki, N. (Toim.). (2013). Hyvinvointitalkoot - Miten kansalaisten osallistuminen tukee palveluita. Jyväskylän yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius ja KAMPA-hanke. Matthies, A.-L.;Kattilakoski, M.;& Rantamäki, N. (2011). Maaseudun hyvinvointipalvelujen kehittäminen kansalaisosallistumisen ja yhteisöllisyyden pohjalta. Kampa-hankkeen tutkimus- ja kehittämisraportti I. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja 9/2011. Miettinen, S. (Toim.). (2012). Palvelumuotoilu - uusia menetelmiä käyttäjätiedon hankintaan ja hyödyntämiseen (2. p.). Teknologia teollisuus ry. Savonia-ammattikorkeakoulu, Kuopion Muotoiluakatemia. Miettinen, S.;Myllymaa, O.;& Jäppinen, T. (2010). Britanniassa käyttäjät kehittävät palveluitaan itse. Kuntalehti 13/2010, Moilanen, H. (2013). Maaseudun kekseliäät palvelupaketit. Teoksessa H. Vihinen;& H. Moilanen (Toim.), Maaseudun palvelut valinkauhassa - Markkinoiden toimivuus ja SGEI (ss ). MTT Raportteja 81. Palmgren, M. (2011). Lapin malli sisäisen turvallisuuden verkostoyhteistyössä - Sosiaalisesti ja taloidellisesti kestävää arjen turvaa. Rovaniemi: Lapin aluehallintoviraston julkaisuja 1/2011. Palmgren, M.;Iso-Heiko, M.;Kinnula, R.;Mathlein, M.;& Perttunen, U.-M. ( ). Arjen turvaa kunnissa. Arjen turvaa ja palveluja kuntalaisille taloudellisuutta ja tehokkuutta kunnille. Arjen turvaa kunnissa -hankkeen tilanneraportti. Lapin aluehallintovirasto. Pihlaja, R. (2010). Kolmas sektori ja julkinen valta. Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimusjulkaisut nro. 61 ( Haettu (ei pvm). Pitkien etäisyyksien kuntien kuntalaislähtöiset palveluratkaisumallit Loppuraportti Valtiovarainministeriö, Sosiaali- ja terveysministeriö, Suomen Kuntaliitto, FCG Efeko Oy. Rehunen, A.;Rantanen, M.;Lehtola, I.;& Hiltunen, M. J. (Toim.). (2012). Palvelujen saavutettavuus muutoksessa - Maaseudun vakituisten ja vapaa-ajan asukkaiden palveluympäristön kehityssuunnat ja uudet mahdollisuudet. Helsingin Yliopisto Ruralia-instituutti, raportteja 88. Sisäasiainministeriö. (2012). Tie turvallisempaan huomiseen. Sisäisen turvallisuusohjelman hyvät käytännöt. Sisäasiainministeriön julkaisuja 29/2012. Valtiovarainministeriö. ( ). Yhteispalvelun laajentamishanke. Lähilogistiikkayrittäjyysprojektin selvitysraportti. Valtiovarainministeriö. Yhteispalvelu. Vihinen, H.;& Moilanen, H. (Toim.). (2013). Maaseudun palvelut valinkauhassa - markkinoiden toimivuus ja SGEI. Helsinki: MTT Taloustutkimus raportteja 81. i Alueellista demokratiaa, Sandberg ja Pihlaja,