AASIAN JA TYYNENMEREN ALUE

Transkriptio

1 AASIAN JA TYYNENMEREN ALUE Aasian ja Tyynenmeren alueella sijaitsee neljä EU:n strategista kumppania (Kiina, Intia, Japani ja Korean tasavalta), useita maailman nopeimmin kasvavia talouksia, nousevia maailmanlaajuisia valtakeskuksia ja kaksi kolmasosaa maailman köyhistä. Alueen dynaamiset yhteiskunnat ja markkinat merkitsevät valtavia mahdollisuuksia sekä jättimäisiä haasteita EU:lle. EU on vuorovaikutuksessa alueen kanssa kahdenvälisesti, alueellisten järjestöjen ja foorumien kautta sekä G20-ryhmässä. Parlamenttien väliset suhteet Aasian maiden kanssa toimivat kolmella tasolla: kahdenvälisesti Euroopan parlamentin valtuuskuntien ja kansallisten parlamenttien välillä, alueellisesti Kaakkois-Aasian maiden liiton parlamenttienvälisen edustajakokouksen (AIPA) kanssa sekä Aasian ja Euroopan huippukokouksessa (ASEM) Aasian ja Euroopan parlamentaarisen kumppanuuden kautta. Parlamentin AKT-valtuuskunnan kattamien Afrikan, Karibian Tyynenmeren alueen (AKT) maiden joukossa on 15 Tyynenmeren valtiota. OIKEUSPERUSTA Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osasto (EU:n ulkoinen toiminta) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen I III ja V osasto (yhteinen kauppapolitiikka, kehitysyhteistyö ja humanitaarinen apu sekä kansainväliset sopimukset) KEHITTYVÄ POLITIIKKA Aasian muutosten nopeus ja alueen poliittinen ja taloudellinen monimuotoisuus siellä on sekä vakiintuneita demokratioita että itsevaltaisia järjestelmiä ja sekä teollisuusmaita että kehitysmaita pakottavat EU:n jatkuvasti mukauttamaan omaa politiikkaansa. Alueella syntyy koko ajan alueellisia verkostoja, jotka usein kilpailevat keskenään, joten EU pyrkii löytämään tehokkaimmat yhteistyökanavat ja tuomaan oman läsnäolonsa esiin. Kehitysyhteistyö on yhä merkittävä osa suhdetta. ETELÄ-AASIA EU, joka kannustaa alueelliseen integraatioon, tukee Etelä-Aasian alueellisen yhteistyön järjestöä (SAARC), jonka kahdeksan jäsenvaltiota ovat Afganistan, Bangladesh, Bhutan, Intia, Malediivit, Nepal, Pakistan ja Sri Lanka. Eurooppa on Etelä-Aasian maiden tärkein kauppakumppani ja merkittävä vientimarkkina-alue. EU osallistuu Etelä-Aasian maiden kehittämiseen taloudellisen ja teknisen avun sekä taloudellisen yhteistyön muodossa. Painopiste on alueellisessa vakaudessa, köyhyyden vähentämisessä, ihmisoikeuksissa, kestävässä kehityksessä ja työelämän oikeuksissa. A. Intia Vuodesta 1994 EU:n ja Intian suhteet ovat perustuneet yhteistyösopimukseen, joka kattaa poliittisen, kauppapoliittisen ja taloudellisen yhteistyön. EU nosti suhteensa Intiaan Faktatietoja Euroopan unionista

2 vuonna 2004 strategiseksi kumppanuudeksi. Viimeisten viiden vuoden aikana kahdenvälinen kauppa on kaksinkertaistunut ja investoinnit kasvaneet kymmenkertaisiksi. Neuvottelut vapaakauppasopimuksesta aloitettiin vuonna 2007, ja ne saatetaan käynnistää uudelleen vuonna 2015 mutta useita keskeisiä asioita on vielä ratkaisematta. EU:n nykyisen rahoituskehyksen ( ) puitteissa on vähennetty unionin kahdenvälistä kehitysapua nopeasti kehittyville talouksille, kuten Intialle. Intian huomattavasta talouskasvusta huolimatta lähes 30 prosenttia intialaisista elää köyhyydessä. Edellinen EU:n ja Intian huippukokous pidettiin helmikuussa Suunnitelmia kokouksen pitämiseksi keväällä 2015 lykättiin kahden italialaisen merimiehen tapauksen vuoksi. Massimiliano Latorre ja Salvatore Girone ovat odottaneet oikeudenkäyntiä vuodesta 2012 syytettyinä kahden intialaisen kalastajan ampumisesta. Parlamentin päätöslauselmissa on käsitelty ihmisoikeuskysymyksiä, erityisesti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja kahden italialaisen merimiehen tapausta. B. Pakistan Ensimmäinen EU:n ja Pakistanin välinen kattava sopimus allekirjoitettiin vuonna Suhteiden oikeusperustana on vuoden 2004 yhteistyösopimus. EU:n keskeisiin tavoitteisiin kuuluu maan demokraattisten toimielinten tukeminen. Vuonna 2012 tuli voimaan EU:n ja Pakistanin välinen viisivuotinen toimintasuunnitelma. Suunnitelma ei korvaa nykyistä yhteistyösopimusta, mutta se tarjoaa puitteet kahdenvälisten poliittisten suhteiden kehittämiselle ja niiden nostamiselle uudelle tasolle kuudella strategisella alalla: poliittinen yhteistyö, turvallisuus, hallinto, ihmisoikeudet, muuttoliike, kauppa ja energia. EU lähetti Pakistanin pyynnöstä vaalitarkkailuvaltuuskunnan viimeisimpiin parlamenttivaaleihin. Parlamentin mielipiteenvapauden Saharov-palkinto annettiin vuonna 2013 pakistanilaiselle tyttöjen koulunkäyntiä puolustavalle aktivistille Malala Yousafzaille. Parlamentin päätöslauselmissa on käsitelty Peshawarin koulussa tehtyä verilöylyä (2015), jumalanpilkkalainsäädäntöä (2014), vainoamistapauksia (2014) ja Pakistanin alueellista roolia ja poliittisia suhteita EU:n kanssa. C. Afganistan Afganistanissa tehtiin 29. syyskuuta 2014 ensimmäinen demokraattinen vallanvaihto, kun presidentti Ashraf Ghani vannoi virkavalansa. Presidentinvaalien tulos oli aiheuttanut vakavan institutionaalisen kriisin, ja presidentin poliittisesta kilpailijasta Abdullah Abdullahista tehtiin pääministeri. Pitkään jatkuneet neuvottelut viivästyttivät hallituksen muodostamista. Kansainvälinen turvallisuusjoukko (ISAF) vedettiin maasta 31. joulukuuta 2014 mutta Yhdysvaltain ja Naton sotilasta jää maahan ainakin vuoden 2015 loppuun saakka. Talibanit ja viime aikoina myös islamilainen valtio ovat jatkuvana turvallisuusuhkana. On yhä olemassa riski, että Afganistanista tulee romahtanut valtio. Alueellisen yhteistyön lisääminen parantaisi huomattavasti kansallista ja alueellista vakautta. Talibanien hallinnon kaaduttua vuonna 2001 EU avasi edustuston Kabulissa. Suurlähettiläs on samalla EU:n erityisedustaja. Neuvosto hyväksyi EU:n uuden Afganistan-strategian kesäkuussa 2014 ja antoi lokakuussa 2014 päätelmät, joissa pantiin tyytyväisenä merkille kansallisen yhtenäisyyden hallituksen muodostaminen ja muistutettiin unionin pitkäaikaisesta sitoutumisesta. EU:n nykyisessä talousarviossa myönnetään 1,4 miljardia euroa Afganistaniin kaudeksi , ja ensisijaisia aloja ovat maatalous, maaseudun kehittäminen, terveys, oikeusvaltio, poliisilaitos, demokratisointi ja tilivelvollisuus. Noin 20 prosenttia määrärahoista on varattu uudistuksiin sidottuihin kannustinmaksuihin. Parlamentin 13. kesäkuuta 2013 antamassa päätöslauselmassa pyydettiin, että EU:n ja Afganistanin kumppanuutta koskeva yhteistyösopimus tehtäisiin mahdollisimman pian. Faktatietoja Euroopan unionista

3 ITÄ-AASIA A. Kiinan kansantasavalta EU palautti vuonna 1994 suhteet Kiinaan, jotka oli katkaistu Tiananmenin aukion verilöylyn jälkeen vuonna 1989, luomalla uudet puitteet poliittiselle vuoropuhelulle. Vuoden 1989 tapahtumien jälkeen asetettu EU:n asevientikielto on kuitenkin yhä voimassa. Kiinan nousu maailmanmahdiksi ja kumppaneiden kasvava taloudellinen riippuvaisuus toisistaan on otettu huomioon EU:n vuonna 2003 käynnistämässä strategisessa kumppanuudessa. Myös Kiina pitää EU:ta strategisena kumppanina, tosin Kiinalla on niitä kymmeniä. Vuosittaisissa huippukokouksissa, jotka pidetään vuorotellen Brysselissä ja Pekingissä, laaditaan suuntaviivat nopeasti kehittyville suhteille. Poliittiseen vuoropuheluun sisältyvät myös säännölliset ministerikokoukset ja yli 60 alakohtaista vuoropuhelua. Ihmisoikeuksia koskeva vuoropuhelu pidetään puolivuosittain, vaikka siinä ei ole saavutettu näkyviä tuloksia. Kiina vastustaa tiukasti ulkopuolista puuttumista sisäisiin asioihinsa ihmisoikeuskysymyksissä. EU ja Kiina ovat maailman kaksi suurinta kauppakumppania. Kiina on EU:n toiseksi suurin kauppakumppani Yhdysvaltojen jälkeen. EU on kuitenkin tyytymätön Kiinan protektionistisiin toimiin, ja Kiina kritisoi sitä, että EU ei suostu myöntämään sille markkinatalousmaan asemaa. Sen jälkeen kun Kiina ja EU syyskuussa 2012 sopivat aloittavansa neuvottelut kahdenvälisestä investointisopimuksesta, on käyty kaksi neuvottelukierrosta, joista viimeisin maaliskuussa Suhteista Kiinan kansantasavaltaan vastaava Euroopan parlamentin valtuuskunta järjestää kahdesti vuodessa työkokouksia Kiinan kansankongressin edustajien kanssa. Kiinaa koskevissa päätöslauselmissa parlamentti on muistuttanut Kiinan vastuusta kansainvälisenä toimijana (Syyrian ja Pohjois-Korean kysymyksissä ja merialuekiistoissa) sekä ihmisoikeus- ja perusvapausasioista (esimerkiksi mielivaltaiset pidätykset, työleirit, kuolemanrangaistus, sananvapaus, pakkoabortit ja tukahduttamispolitiikka Tiibetissä ja Xinjiangissa). Parlamentti on myös tukenut Kiinan kansalaisten vaatimuksia todellisista poliittisista uudistuksista [1]. B. Kiinan tasavalta (Taiwan) EU on sitoutunut yhden Kiinan politiikkaan eikä tunnusta Taiwania itsenäiseksi valtioksi. Se on kuitenkin kehittänyt tiiviit suhteet Taiwanin kanssa monilla aloilla. Parlamentti on tukenut mahdollisia neuvotteluita EU:n ja Taiwanin taloudellisesta yhteistyösopimuksesta ja kannustanut tiiviimpään kahdenväliseen yhteistyöhön kaupan, tutkimuksen, kulttuurin, koulutuksen ja ympäristönsuojelun alalla [2]. C. Japani ja Etelä-Korea EU:n suhteet Japaniin ja Etelä-Koreaan ovat noudattaneet samantapaisia kehityskulkuja, vaikkakin eri tahtiin. Suhteet perustuvat yhteisiin arvoihin eli ihmisoikeuksiin, demokratiaan ja oikeusvaltioperiaatteeseen sekä kasvaviin kauppa- ja investointisiteisiin. Molemmat maat ovat nykyisin EU:n strategisia kumppaneita: Japani vuodesta 2003 ja Etelä-Korea vuodesta Kaikilla kolmella kumppanilla on samankaltaisia yhteiskunnallisia haasteita, esimerkiksi väestön ikääntyminen, haastava yhteistoiminta Kiinan ja Venäjän kanssa ja merten turvallisuus. Neuvottelut EU:n ja Japanin vapaakauppasopimuksesta aloitettiin virallisesti 25. maaliskuuta Parlamentti tukee läheisiä suhteita Japaniin, ja se on kannattanut [1]EU:n ja Kiinan suhteista 14. maaliskuuta 2013 annettu päätöslauselma, P7_TA(2013)0097, [2]Neuvoston vuosittaisesta selvityksestä Euroopan parlamentille yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta 12. syyskuuta 2012 annettu päätöslauselma, P7_TA(2012)0334, type=ta&language=en&reference=p7-ta Faktatietoja Euroopan unionista

4 vapaakauppasopimuksen tekemistä. Parlamentti vaatii siihen kuitenkin myös ehtoja, joilla on tarkoitus varmistaa, että molemmat kumppanit hyötyvät tasaveroisesti sopimuksesta ja että neuvottelut keskeytetään, jos Japani ei noudata sitoumuksiaan vähentää teknisiä kaupan esteitä. Etelä-Korean vahvistuvat demokraattiset arvot ja kansalaisyhteiskunta sekä maan nopea kehittyminen markkinataloudeksi ovat edistäneet tiiviitä poliittisia ja taloudellisia yhteyksiä EU:n kanssa. Suhteisiin Korean tasavallan kanssa kuuluu myös yhä enemmän taloudellista ja kaupallista yhdentymistä. EU:lla ja Korean tasavallalla on yhteinen tavoite, Korean niemimaan ydinaseriisunta ja Koillis-Aasian vakauden turvaaminen. D. Pohjois-Korea EU:lla ei ole edustusta Pohjois-Koreassa ja kahdenväliset suhteet ovat vähäiset. Minkäänlaisia kahdenvälisiä poliittisia tai kaupallisia sopimuksia ei ole voimassa. Humanitaarista apua lukuun ottamatta EU:n kehitysyhteistyöhönkin vaikuttavat poliittiset näkökohdat, YK:n pakotteet ja muut rajoitteet. Parlamentti on antanut useita päätöslauselmia, joissa tuomitaan Pohjois- Korean ydin- ja ohjusohjelmat, ja ilmaissut syvän huolestumisensa ihmisoikeustilanteen heikkenemisestä Pohjois-Koreassa. KAAKKOIS-AASIA A. Kaakkois-Aasian maiden liitto (ASEAN) ASEAN perustettiin vuonna 1967, ja siitä on kehittynyt järjestö, jonka taloudellinen ja poliittinen vaikutusvalta alueella on huomattava. ASEANiin kuuluu nyt 10 valtiota (perustajavaltiot Indonesia, Malesia, Filippiinit, Singapore ja Thaimaa sekä Brunei Darussalam, Vietnam, Laos, Kambodža ja Burma/Myanmar). ASEAN on ollut kansainvälinen oikeushenkilö siitä asti kun sen peruskirja tuli voimaan 1. tammikuuta Se noudattaa tiukasti jäsentensä sisäisiin asioihin puuttumattomuuden politiikkaa. EU ja ASEANin jäsenvaltiot pyrkivät tekemään kumppanuus- ja yhteistyösopimuksia. Kumppanuus- ja yhteistyösopimus Indonesian kanssa tuli voimaan Neuvottelut Filippiinien, Singaporen, Thaimaan ja Vietnamin kanssa on saatu päätökseen. Kumppanuus- ja yhteistyösopimusta Thaimaan kanssa ei ratifioida ennen kuin maassa on demokraattinen hallitus. Malesian ja Brunein kanssa neuvottelut ovat kesken. EU on ASEANin toiseksi suurin kauppakumppani, ja ASEAN on EU:n kolmanneksi suurin Euroopan ulkopuolinen kauppakumppani. Vuonna 2007 alkaneet neuvottelut EU:n ja ASEANin alueiden välisestä vapaakauppasopimuksesta ovat juuttuneet paikoilleen. EU on sen sijaan käynyt neuvotteluita yksittäisten ASEAN-maiden kanssa. Vapaakauppasopimus Singaporen kanssa (mukaan lukien ylimääräinen investointia koskeva luku) tehtiin vuonna 2014, ja se on saatettu unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi. Neuvottelut Malesian kanssa ovat keskeytyneet, mutta Vietnamin kanssa neuvottelut jatkuvat. Vuonna 2013 aloitetut neuvottelut Thaimaan kanssa keskeytettiin toukokuussa 2014 tapahtuneen sotilasvallankaappauksen takia. Euroopan parlamentti on tarkkailijana ASEAN-maiden parlamenttienvälisessä edustajakokouksessa (AIPA). B. Indonesia Indonesia, joka on maailman kolmanneksi suurin demokratia ja maailman suurin muslimienemmistöinen maa, on EU:n tärkeimpiä kumppaneita. Alustavat neuvottelut kattavasta talouskumppanuussopimuksesta käynnistettiin vuonna Indonesia on ensimmäinen maa alueella, joka on allekirjoittanut, vuonna 2013, EU:n kanssa metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja puutuotteiden kauppaa Euroopan unioniin koskevan vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen. Parlamentin päätöslauselmissa on käsitelty ihmisoikeuskysymyksiä. Faktatietoja Euroopan unionista

5 Erityisesti heinäkuussa 2011 annetussa päätöslauselmassa tuomittiin hyökkäykset uskonnollisia vähemmistöjä vastaan. C. Burma/Myanmar EU:lla ei ole puitesopimusta Burma/Myanmarin kanssa EU:n vuosia ylläpitämien pakotteiden takia, mutta maan demokratisoitumiskehitys on johtanut siihen, että EU on kumonnut kaikki pakotteet asevientikieltoa lukuun ottamatta. Unioni on myös alkanut tehdä jälleen poliittista ja taloudellista yhteistyötä Burma/Myanmarin kanssa, myös myöntämällä maalle taas tullietuudet vuonna 2013 ja käynnistämällä neuvottelut investointisopimuksesta vuonna Päätöslauselmissaan parlamentti on ilmaissut huolensa ihmisoikeustilanteesta ja erityisesti etnisestä väkivallasta maassa. Myanmar on yksi parlamentin kattavan demokratian tukemisen ensisijaisista kohdemaista. Parlamentti lähettää mahdollisesti valtuuskunnan tarkkailemaan kauan odotettuja parlamenttivaaleja, jotka on määrä järjestää vuoden 2015 jälkipuoliskolla. TYYNENMEREN ALUE A. Australia ja Uusi-Seelanti EU, Australia ja Uusi-Seelanti ovat samanmielisiä kumppaneita, joilla on yhteiset arvot ja intressit. Tiiviiden kauppasuhteiden lisäksi kumppaneiden samankaltaiset näkemykset ovat mahdollistaneet hallitustason ja yksityissektorin läheiset yhteydet sellaisissa asioissa kuin ilmastonmuutos, maailmankauppa, turvallisuus ja kehitys, teknologinen tutkimus ja ihmisoikeudet. Parlamentilla on yhteinen valtuuskunta suhteille kumpaankin maahan. B. Muut Tyynenmeren alueen maat EU:n suhteet AKT-maaryhmän 15:een Tyynenmeren valtioon keskittyvät kehitysyhteistyöhön. kalastukseen ja ilmastonmuutokseen. Ilmastonmuutoskysymyksessä EU ja Tyynenmeren pienet kehittyvät saarivaltiot tukevat kunnianhimoisen maailmanlaajuisen sopimuksen aikaansaamista. EU ehdotti vuonna 2015, että neuvottelut talouskumppanuussopimuksesta alueen kanssa keskeytetään kolmeksi vuodeksi, kunnes Tyynenmeren kalavarojen hoitosuunnitelman tarkistaminen on saatu valmiiksi. Roberto Bendini / Fernando Garcés de los Fayos / Manuel Manrique Gil / Laurence Vandewalle 07/2015 Faktatietoja Euroopan unionista