Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 217/2012 vp Työmarkkinatuen verotuksellisen passivointiloukun poistaminen Eduskunnan puhemiehelle Työmarkkinatukea voi saada jokainen vuotias Suomessa asuva työtön työnhakija, joka on työkykyinen, työmarkkinoiden käytettävissä ja taloudellisen tuen tarpeessa vuotiaille työmarkkinatukea voidaan maksaa lähinnä vain lomautuksen ajalta. Työmarkkinatuki on 31,36 euroa/pv, ja sitä maksetaan viideltä päivältä viikossa. Alle 25- vuotias voi saada työmarkkinatukea, jos ei ole kieltäytynyt työ- ja elinkeinotoimiston tarjoamasta työstä tai koulutuksesta tai on hakenut soveltuvaan ammatilliseen koulutukseen, eikä ole kieltäytynyt, eronnut tai omasta syystä erotettu tällaisesta koulutuksesta. Työmarkkinatuki on veronalaista tuloa, josta tehdään 20 %:n ennakonpidätys tai sosiaalietuuden verotusta varten annetun muutosverokortin mukainen ennakonpidätys. Työmarkkinatukea verotetaan verolakien määräämällä tavalla. Vaikka tuki on pienempi kuin palkka, ennakonpidätysprosentti ei välttämättä pienene. Tämä johtuu siitä, että tuesta ei voi tehdä verotuksessa samoja vähennyksiä kuin palkkatulosta. Henkilön omat tulot vähentävät aina työmarkkinatukea. Puolison tulot vaikuttavat työmarkkinatuen suuruuteen. Myös vanhempien tulot otetaan huomioon, jos nuori ei ole täyttänyt työssäoloehtoa ja asuu vanhempiensa kanssa samassa taloudessa. Nuoret hakeutuvat usein jollekin alalle töihin työmarkkinatuen avulla ennen jatko-opintojaan. Nuori on esimerkiksi kiinnostunut opettajan ammatista ja haluaa kokemusta alalta voidakseen pyrkiä opiskelemaan alaa. Hän työskentelee kouluavustajana ja osallistuu normaalisti työyhteisöön. Tällöin hän on käytännössä ilmaista työvoimaa, sillä hänen ainoa tulonsa on kyseinen valtion tuki, eli noin 674 euroa/kk (21,5 päivää x 31,36 euroa) jonka maksamiseen työnantaja ei millään tavalla osallistu. Kyseisellä summalla on erittäin vaikea maksaa edes vuokra- ja ruokakuluja. Vertailun vuoksi todettakoon, että työssäoloehtoon luettavan työn vähimmäispalkka on euroa/kk. Nuori ei kuitenkaan voi tehdä lisäksi muita töitä, sillä muut tulot laskettaisiin työmarkkinatuesta pois. Ainoa laillinen vaihtoehto on, että pärjätäkseen nuori hakee toimeentulotukea. Tässä kohtaa tulemme paradoksiin, sillä nuorihan on jo yhteiskunnan tuella töissä niin, että maksaa tuestansa veroja, muttei kuitenkaan pysty elämään tällä tuella. Tästä syystä hän hakee yhteiskunnan verovaroilla ylläpidettyä toimeentulotukea. Tällä tavoin ei auteta ihmisiä työllistymään, päinvastoin aiheutetaan umpikuja, josta on vaikea selviytyä. Henkilön on helpompi jäädä vain toimeentulotuen varaan, työttömäksi, sillä silloin hän saa paremman toimeentulon. Passiivisuus johtaa kuitenkin herkästi syrjäytymiseen. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Versio 2.0

2 Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä erityisesti nuoria ajatellen työmarkkinatuen verotuksellisen passivointiloukun poistamiseksi työmarkkinatuen osalta? Helsingissä 26 päivänä maaliskuuta 2012 Anne Louhelainen /ps 2

3 Ministerin vastaus KK 217/2012 vp Anne Louhelainen /ps Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Anne Louhelaisen /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 217/2012 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä erityisesti nuoria ajatellen työmarkkinatuen verotuksellisen passivointiloukun poistamiseksi työmarkkinatuen osalta? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Työttömyysturvajärjestelmän tarkoituksena on turvata työttömän työnhakijan taloudelliset mahdollisuudet hakea työtä ja parantaa edellytyksiään päästä tai palata työmarkkinoille korvaamalla työttömyydestä aiheutuvia taloudellisia menetyksiä. Työttömän työnhakijan perustoimeentulo työttömyyden aikana turvataan työttömyysetuuksin, joita ovat työttömyyspäiväraha tai työmarkkinatuki. Työmarkkinatukea voidaan maksaa työnhakijalle, joka ei ole ollut vakiintuneesti työmarkkinoilla tai on saanut työttömyyspäivärahaa enimmäisajan sekä on taloudellisen tuen tarpeessa. Jos henkilö työllistyy osittain, voidaan työttömyysetuutta maksaa niin, että saatu tulo otetaan huomioon ja hänelle maksetaan soviteltua työttömyysetuutta. Koska vain osittain työttömällä ei työansioistaan johtuen ole sellaisia työttömyydestä aiheutuneita taloudellisia menetyksiä kuin kokonaan työttömällä, ei hänelle makseta kokonaan työttömälle kuuluvia etuuksia ja työttömyysetuus maksetaan tällaisissa tapauksissa soviteltuna. Työmarkkinatoimenpiteet (työharjoittelu, työelämävalmennus ja työkokeilu) ovat työpaikalla ilman työsuhdetta järjestettäviä työllistymistä edistäviä palveluita. Työmarkkinatoimenpiteistä työharjoittelu on tarkoitettu ammatillista koulutusta vailla oleville alle 25-vuotiaille työmarkkinatuen saajille. Työharjoittelun keskeisenä tavoitteena on työelämään perehdyttäminen sekä työhön sijoittumisen ja ammattitaidon edistäminen. Työharjoittelu antaa nuorelle mahdollisuuden tutustua ammattialaan ennen koulutukseen hakeutumista ja tukee siten uravalintoja. Työharjoitteluun osallistuva ei ole työsuhteessa toimenpiteen järjestäjään eikä työ- ja elinkeinotoimistoon. Työharjoittelun ajalta ei siten makseta palkkaa, vaan palvelun aikainen toimeentulo turvataan työmarkkinatuella. Lisäksi työharjoittelun ajalta voidaan maksaa ylläpitokorvausta, jos henkilö on saanut työttömyysetuutta vähintään 500 päivältä. Työharjoitteluun tai muuhun työmarkkinatoimenpiteeseen osallistuvilla ei saa korvata työsuhteessa olevia työntekijöitä. Tästä syystä työmarkkinatoimenpiteeseen osallistuvalla ei saa teettää työtä samalla tavalla kuin työsuhteessa olevilla, joiden työnteko voi tapahtua itsenäisesti ja ilman ohjausta ja valvontaa. Lainsäädännössä on rajoituksia, joiden tarkoituksena on estää työntekijöiden korvaaminen työharjoitteluun palkatta osallistuvilla, estää työharjoittelun järjestäjän palveluksessa olevien palkkatyöntekijöiden aseman heikentyminen sekä ehkäistä yritysten välisen kilpailun vääristyminen. Työharjoittelussa olevalla henkilöllä ei saa teettää työtä samalla tavalla kuin työsuhteessa olevalla, koska menettely olisi vastoin työharjoittelun tarkoitusta. Työharjoittelijan ohjaus ja valvonta tulee myös olla koko työharjoittelujakson ajan asianmukaisesti järjestetty. 3

4 Ministerin vastaus Työharjoittelusta laaditaan sopimus, jonka allekirjoittavat työvoimatoimisto, työharjoitteluun osallistuva ja työharjoittelun järjestäjä. Sopimuksessa on oltava muun muassa työharjoittelun suoritusaika ja -paikka, tehtävät, joita henkilö suorittaa työharjoittelun aikana sekä yhteyshenkilö työpaikalla. Työharjoittelun päivittäinen kesto voi vaihdella. Viikoittainen kesto voi olla enintään viisi päivää. Työvoimatoimiston on aina selvitettävä, ovatko työharjoittelupaikan olosuhteet sellaiset, että työharjoittelulle asetetut edellytykset täyttyvät. Työvoimatoimiston on myös huolehdittava, että tehtävien vaativuustaso vastaa työharjoittelijan ammattitaitoa ja mahdollista työkokemusta. Julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain mukaan työmarkkinatoimenpiteen järjestäjänä ei saa toimia työnantaja, johon henkilöasiakas on työsuhteessa työmarkkinatoimenpidettä koskevaa sopimusta tehtäessä. Työharjoittelun aikana harjoittelija voi olla lyhyen ajan työsuhteessa joko työ-markkinatoimenpiteen järjestäjään tai muuhun työnantajaan. Työaika ei kuitenkaan saa mennä päällekkäin harjoittelua koskevassa sopimuksessa määrittelyn harjoittelun päivittäisen suorittamisajan kanssa. Samoin kuin muillakin työttömyysetuuksien saajilla saadut ansiot vähentävät työmarkkina-tuen määrää. Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelmassa todetaan, että yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa luodaan pelisäännöt palkattoman työharjoittelun käytöstä työvoimapalveluissa. Tässä tarkoituksessa työ- ja elinkeinoministeriö on tammikuussa 2012 asettanut kolmikantaisen työryhmän, jonka tehtävänä on arvioida työpaikalla toteutettavien ei-työsuhteisten palvelujen käytön ehdot ja vaikuttavuus. Arvioinnin kohteena ovat työmarkkinatoimenpiteet sekä työvoimakoulutukseen sisältyvä työharjoittelu työpaikalla. Näiden palvelujen osalta arvioidaan muun muassa palvelun tavoitetta ja sisältöä, palvelun kestoa, työnantajaan liittyviä edellytyksiä ja työaikasuojelua. Mahdolliset säädösmuutokset pyritään toteuttamaan siten, että ne tulisivat voimaan vuonna Suomessa veropolitiikkaa on rakennettu työhön kannustavaksi. Ansio- ja työtulovähennykset myönnetään vain työtulosta ja ne kohdentuvat keski- ja matalimmille tulotasoille, jotta työn tekeminen olisi kaikissa tilanteissa taloudellisesti kannattavampaa kuin sosiaalisten tulonsiirtojen varassa oleminen. Työtulojen etuustuloa keveämpi verokohtelu on perusteltua myös siksi, että työntekijälle aiheutuu työmarkkinoille osallistumisesta lisäkustannuksia, joita ei esim. työttömälle aiheudu ja joita ei verotuksessa voi vähentää täysimääräisesti. Esimerkiksi työmatkat, työpaikkaruokailu, työvaatetus aiheuttavat työssä käyvälle kustannuksia. Toisaalta työmarkkinatuki, aivan samoin kuin muut työttömyysturvaetuudet, on tarkoitettu vain väliaikaiseksi toimeentuloksi työkykyiselle ja työikäisille henkilöille. Työmarkkinatuen tarkoituksena on turvata toimeentulo työttömyyden aikana, mutta samalla kuitenkin ohjata nopeasti työmarkkinoille. Helsingissä 12 päivänä huhtikuuta 2012 Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko 4

5 Ministerns svar KK 217/2012 vp Anne Louhelainen /ps Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 217/2012 rd undertecknat av riksdagsledamot Anne Louhelainen /saf: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att med tanke på framför allt unga personer undanröja den passiviserande fällan som arbetsmarknadsstödet utgör i skattehänseende? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Systemet med utkomstskydd för arbetslösa syftar till att trygga de ekonomiska möjligheterna att söka arbete för arbetslösa arbetssökande och förbättra deras förutsättningar att komma in på eller återvända till arbetsmarknaden genom att de ekonomiska förluster som arbetslösheten orsakar ersätts. En arbetslös arbetssökandes grundläggande försörjning vid arbetslöshet tryggas genom arbetslöshetsförmåner som utgörs av arbetslöshetsdagpenning eller arbetsmarknadsstöd. Arbetsmarknadsstöd kan betalas till en arbetssökande som inte har varit etablerad på arbetsmarknaden eller som har fått arbetslöshetsdagpenning för maximitiden och behöver ekonomiskt stöd. Om en person får arbete på deltid, kan en arbetslöshetsförmån betalas med beaktande av den erhållna inkomsten. Till personen betalas då en jämkad arbetslöshetsförmån. Eftersom den som endast är arbetslös partiellt beroende på sina arbetsinkomster inte drabbas av sådana av arbetslösheten orsakade ekonomiska förluster som den som är helt arbetslös betalas till denne inte de förmåner som den som är helt arbetslös är berättigad till. I dessa fall betalas alltså en jämkad arbetslöshetsförmån. Arbetsmarknadsåtgärder (arbetspraktik, arbetslivsträning och arbetsprövning) är sysselsättningsfrämjande åtgärder som ordnas på en arbetsplats utan anställningsförhållande. Av arbetsmarknadsåtgärderna är arbetspraktik avsedd för unga personer under 25 år som får arbetsmarknadsstöd och som saknar yrkesinriktad utbildning. Det centrala målet med arbetspraktiken är att introducera arbetslösa i arbetslivet och att de placeras i arbete samt att främja deras yrkeskompetens. Arbetspraktik ger unga personer möjlighet att bekanta sig med en bransch innan de söker sig till en utbildning. Den stödjer på så vis karriärval. Den som deltar i arbetspraktiken står inte i anställningsförhållande till den som ordnar arbetspraktiksplatsen och inte heller till arbets- och näringsbyrån. För tiden för arbetspraktiken betalas således inte lön utan försörjningen under arbetspraktiken tryggas med arbetsmarknadsstöd. Dessutom kan under tiden för arbetspraktiken betalas en ersättning för uppehälle om personen har fått en arbetslöshetsförmån under minst 500 dagar. Med dem som deltar i arbetspraktik eller andra arbetsmarknadsåtgärder får man inte ersätta arbetstagare som står i ett anställningsförhållande. Med anledning av det här får man inte låta personer som deltar i arbetspraktik utföra arbete på samma sätt som personer som står i ett anställningsförhållande och som kan arbeta självständigt och utan handledning och tillsyn. I lagstiftningen finns begränsningar vars syfte är att förhindra att arbetstagare ersätts med dem som utan lön deltar i arbetspraktik och att förhindra att ställningen för dem står i ett avlönat anställningsförhållande till den som ordnar arbetspraktik försvagas samt att förebygga att konkurrensen mellan företag snedvrids. Man får inte låta 5

6 Ministerns svar personer som deltar i arbetspraktik utföra arbete på samma sätt som personer som står i ett anställningsförhållande, eftersom detta förfaringssätt strider mot avsikten med arbetspraktiken. Handledningen av och tillsynen över praktikanten bör också vara ordnade på tillbörligt sätt under hela praktikperioden. Om arbetspraktiken ingås ett avtal som undertecknas av arbetskraftsbyrån och av den som deltar i och den som anordnar arbetspraktiken. I avtalet ska bland annat ingå tiden och platsen för utförandet av arbetspraktiken och de uppgifter som praktikanten utför under arbetspraktiken samt kontaktpersonen på arbetsplatsen. Arbetspraktikens längd per dag kan variera. Längden per vecka kan vara högst fem dagar. Arbetskraftsbyrån ska alltid utreda om omständigheterna på praktikplatsen är sådana att de förutsättningar som uppställts för arbetspraktiken uppfylls. Arbetskraftsbyrån ska också se till att arbetsuppgifternas kravnivå motsvarar praktikantens yrkeskompetens och eventuella arbetserfarenhet. Enligt lagen om offentlig arbetskraftsservice kan anordnare av arbetsmarknadsåtgärder inte vara den arbetsgivare till vilken en enskild kund står i anställningsförhållande när ett avtal om arbetsmarknadsåtgärder ingås. Under den tid som arbetspraktiken varar kan praktikanten under en kort tid stå i anställningsförhållanden till den som ordnar arbetsmarknadsåtgärden eller en annan arbetsgivare. Arbetstiden får dock inte pågå samtidigt som den tid som man i avtalet om arbetspraktik har kommit överens om för genomförandet av praktiken. På samma sätt som för övriga som får arbetslöshetsförmåner minskar de erhållna inkomsterna beloppet av arbetsmarknadsstödet. I regeringsprogrammet för statsminister Jyrki Katainens regering fastställs att man i samarbete med arbetsmarknadsorganisationerna kommer att skapa spelregler för hur den oavlönade arbetspraktiken får utnyttjas inom arbetskraftsservicen. För detta ändamål har arbets- och näringsministeriet i januari 2012 tillsatt en arbetsgrupp på trepartsbasis. Till arbetsgruppens uppgifter hör att bedöma villkoren för och verkningsfullheten av bruket av tjänster som på arbetsplatsen produceras av dem som inte står i ett anställningsförhållande. Föremål för bedömningen är arbetsmarknadsåtgärderna och den arbetspraktik som genomförs på en arbetsplats och som ingår i en arbetskraftsutbildning. I fråga om de här tjänsterna bedöms bl.a. målet med och innehållet i tjänsten, den tid som tjänsten pågår, villkor relaterade till arbetsgivaren och arbetstidsskydd. Avsikten är att eventuella författningsändringar bereds så att de kan träda i kraft I Finland har skattepolitiken konstruerats så att den ska uppmuntra till arbete. Förvärvs- och arbetsinkomstavdrag beviljas endast från arbetsinkomsterna och de är inriktade på medel- och låginkomstnivåerna så att det i alla situationer ska vara ekonomiskt lönsammare att arbeta än att leva på sociala inkomstöverföringar. Det är motiverat att beskatta arbetsinkomsterna lindrigare än inkomsterna av förmåner även av den orsaken att arbetstagaren har merkostnader för att delta i arbetsmarknaden vilka den som är arbetslös inte behöver betala och vilka i beskattningen inte beaktas fullt ut som avdragsgilla poster. Exempelvis arbetsresor, arbetsplatsmåltider och arbetskläder medför kostnader för den som arbetar. Å andra sidan är arbetsmarknadsstödet precis på samma sätt som de övriga arbetslöshetsförmånerna avsett som en tillfällig utkomst för en person som är arbetsförmögen och i arbetsför ålder. Avsikten med arbetsmarknadsstödet är att trygga utkomsten under arbetslöshetstiden men samtidigt snabbt hänvisa den som är arbetslös till arbetsmarknaden. Helsingfors den 12 april 2012 Social- och hälsovårdsminister Paula Risikko 6