Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 168/2010 vp Työttömyysturvalain tulkinta työllistymistä edistävän palvelun aiheuttamasta poissaolosta Eduskunnan puhemiehelle Työttömyysturvalain 10 luvun 3 :ssä sanotaan poissaolosta työllistymistä edistävästä palvelusta seuraavaa: "Työnhakijalla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen 1 :n 2 momentin 3 6 kohdassa tarkoitettujen työllistymistä edistävien palvelujen aikana niiltä päiviltä, joina hän ei osallistu palveluun, ellei poissaolo johdu: 1) työkyvyttömyydestä; 2) kerrallaan enintään neljän työpäivän ajalta alle 10-vuotiaan lapsen sairaudesta; 3) työhaastattelusta tai muusta tähän rinnastettavasta työllistymiseen liittyvästä syystä. Edellä 1 momentissa säädettyä ei sovelleta maahanmuuttajan kotoutumistoimenpiteeseen, joka on rinnastettu työvoimapoliittiseen aikuiskoulutukseen." Työttömyysturvalain kohdassa määritellään siis ne syyt, joita pidetään pätevinä syinä olla pois työllistymistä edistävistä toimenpiteistä. Kohtaa "muu rinnastettava syy" on tulkittu esim. koulutukseen hakeutumiseksi (ml. pääsykokeet) tai työnhakuun liittyviksi soveltuvuuskokeiksi. Käytännössä tämä tarkoittaa, että TE-toimiston virkailijoilla ei ole usein minkäänlaista harkintavaltaa siinä, mikä on pätevä syy poissaoloille työllistymistä edistävistä palveluista. Käytännön asiakaspalvelutilanteissa tämä tulee synnyttämään monenlaisia ongelmia, koska tavoitteena on aktivoida työnhakijoita työllistymistä edistäviin toimenpiteisiin ja sitä kautta kuntouttaa työnhakijoita työmarkkinoille. Työvoiman palvelukeskusten asiakaskuntaan kuuluu paljon työnhakijoita, joiden kuntoutumista työmarkkinoille edistetään paitsi ammatillisen myös lääkinnällisen, opinnollisen ja sosiaalisen kuntoutuksen keinoin. Jos työttömyysturvalain tulkintaa noudatetaan kirjaimellisesti, menettävät ne työnhakijat, jotka osallistuvat esimerkiksi työkykynsä ylläpitoon, toimeentulonsa (työttömyysetuuden) ylläpitokorvauksen lisäksi niiltä päiviltä, kun osallistuvat esim. terveydentilansa vuoksi erilaisiin tutkimuksiin. Esimerkiksi sellaisia tilanteita, joissa työttömyysetuus saatetaan menettää, voivat olla mm. työnhakijan käynti laboratoriokokeissa tai alaikäisen lapsen kanssa tutkimuksissa sairaalassa, työnhakijan käynti muun viranomaisen luona, esimerkiksi poliisiviranomaisen kuultavana, ja työnhakijan lähiomaisen äkillisestä kuolemasta aiheutuva poissaolo. Lisäksi merkittävänä puutteena on pidettävä sitä, että nykyinen lainsäädännön tulkinta ei ota riittävästi huomioon muiden viranomaisten järjestämiä tapaamisia, jotka myös itsessään saattavat edistää työkykyä, -motivaatiota ja -terveyttä, esimerkiksi velkaneuvonnan tai päihdetyön piiriin kuuluvien palveluiden käyttämistä. Edellä mainituista syistä ja tilanteista aiheutuvat poissaolot aiheuttavat työnhakijalle aiheutuvien ongelmien lisäksi ylimääräistä työtä selvityspyyntöineen myös TE-toimiston virkailijoille siinä määrin, että tuottavan perustyön tekemiseen jää vähemmän mahdollisuuksia. Työnhakijoiden aktiivitoimenpiteiden poissaolojen seu- Versio 2.0

2 ranta- ja valvontamenettelyjen tulee olla tarkoituksenmukaisia siten, että ne ehkäisevät aiheettomia poissaoloja. Lain liian kapea tulkinta johtaa epätarkoituksenmukaisuuteen, jos työnhakijoita on vaikea aktivoida osallistumaan työllistymistä edistäviin toimenpiteisiin, koska vaarana on työttömyysetuuden menetys. Passiiviset työnhakija-asiakkaat sen sijaan saavat etuutensa kotiin, ja sen menettämisen vaaraa ei ole esim. lääkärissäkäyntipäivältä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus tarkentaa työttömyysturvalain tulkintaa ja työ- ja elinkeinoministeriön ohjeistusta aktiivitoimenpiteiden poissaoloista siten, että erityisesti kaikkiin työmarkkinoille kuntoutumiseen ja työllistymisedellytysten parantamiseen liittyviin toimenpiteisiin sekä henkilökohtaisesti välttämättömiin poissaoloihin voidaan suhtautua nykyistä joustavammin ja tarkoituksenmukaisempia seuranta- ja valvontamenettelyjä soveltaen? Helsingissä 9 päivänä maaliskuuta 2010 Arto Satonen /kok 2

3 Ministerin vastaus KK 168/2010 vp Arto Satonen /kok Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Arto Satosen /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 168/2010 vp: Aikooko hallitus tarkentaa työttömyysturvalain tulkintaa ja työ- ja elinkeinoministeriön ohjeistusta aktiivitoimenpiteiden poissaoloista siten, että erityisesti kaikkiin työmarkkinoille kuntoutumiseen ja työllistymisedellytysten parantamiseen liittyviin toimenpiteisiin sekä henkilökohtaisesti välttämättömiin poissaoloihin voidaan suhtautua nykyistä joustavammin ja tarkoituksenmukaisempia seuranta- ja valvontamenettelyjä soveltaen? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Työttömyysturvalain (1290/2002) säännökset työllistymistä edistävistä palveluista tulivat voimaan Ennen lakimuutosten voimaantuloa nykyisten työllistymistä edistävien palveluiden aikaisten poissaolojen seuranta ja vaikutus oikeuteen saada työttömyysetuutta ja ylläpitokorvausta oli epäyhtenäistä. Muutosten yhtenä tarkoituksena oli paitsi kannustaa työnhakijoita osallistumaan työllistymistä edistäviin palveluihin niin myös luoda lainsäädäntöön yhtenäiset säännökset työnhakijoiden poissaolojen vaikutuksesta oikeuteen saada etuuksia. Työttömyysturvalain 10 luvun 3 :ssä on pyritty siihen, että työnhakija ei menettäisi oikeuttaan työttömyyspäivärahaan tai työmarkkinatukeen ollessaan poissa työllistymistä edistävästä palvelusta sellaisen syyn takia, joka vastaa työelämän yleisiä pelisääntöjä. Lisäksi säännöksessä on haluttu turvata mahdollisuus käydä esimerkiksi työhaastatteluissa työttömyysetuutta menettämättä. Koska ylläpitokorvauksen tarkoituksena on korvata palveluun osallistumisesta aiheutuvia matka- ja ateriointikustannuksia, ylläpitokorvausta ei makseta palvelusta poissaolon ajalta poissaolon syystä riippumatta. Työttömyysturvalain 10 luvun 3 :ssä tarkoitettuja poissaolopäiviä ovat vain sellaiset päivät, joina työnhakijan olisi tullut ottaa osaa työllistymistä edistävään palveluun. Tämän vuoksi esimerkiksi tilanteessa, jossa palvelua järjestetään viikossa vain neljänä päivänä, työnhakijalle maksetaan työttömyysetuutta palveluun osallistumisen perusteella viideltä päivältä. Työ- ja elinkeinoministeriö katsoo, ettei lainsäädäntö aseta esteitä tulkinnalle, jonka mukaan työllistymistä edistävän palvelun järjestäjä ja työnhakija voisivat sopia osallistumispäivän siirtämisestä aiemmaksi tai myöhemmäksi esimerkiksi samanaikaisten terveydenhuollon tutkimusten takia. Tällöin työnhakija ei ole ollut poissa työllistymistä edistävästä palvelusta, eikä hän menetä oikeuttaan työttömyysetuuteen. Jos poissaoloja olisi niin paljon, ettei työllistymistä edistävän palvelun jatkaminen ole tarkoituksenmukaista, palvelu tulisi päättää ennenaikaisesti. Kun työnhakija päättää palvelun ennenaikaisesti yhteistyössä työ- ja elinkeinotoimiston kanssa esimerkiksi terveydenhuollon toimenpiteisiin osallistumisen takia, hän ei menettele työvoimapoliittisesti arvioituna moitittavasti eikä hän tämän vuoksi menetä oikeuttaan työttömyysajalta maksettavaan työttömyysetuuteen. Tarve sopimiseen työllistymistä edistävien palveluiden aikaisten osallistumispäivien siirtämisestä on tullut esiin kun muuttuneita työttömyysturvalain säännöksiä on alettu soveltaa. 3

4 Ministerin vastaus Työ- ja elinkeinoministeriö selvittää asiaa, ja antaa työ- ja elinkeinotoimistoille maaliskuussa 2010 ohjeen, jossa tullaan käsittelemään muun muassa työllistymistä edistävästä palvelusta poissa olemista koskevia tulkintoja. Ohjeessa tullaan esittämään muun muassa lisää esimerkkejä tilanteista, joissa voidaan katsoa, että työnhakijalla on ollut työllistymiseen liittyvä syy olla poissa työllistymistä edistävästä palvelusta. Helsingissä 22 päivänä maaliskuuta 2010 Työministeri Anni Sinnemäki 4

5 Ministerns svar KK 168/2010 vp Arto Satonen /kok Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 168/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Arto Satonen /saml: Tänker regeringen precisera tolkningen av lagen om utkomstskydd för arbetslösa och arbets- och näringsministeriets anvisningar om frånvaro från aktiva åtgärder, så att man kan förhålla sig mera flexibelt än för närvarande i synnerhet till alla åtgärder som gäller rehabilitering till arbetsmarknaden och förbättrande av möjligheterna till sysselsättning samt till frånvaro som är nödvändig av personliga orsaker, och så att man kan tillämpa ändamålsenligare praxis vid uppföljningen och övervakningen? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Bestämmelserna om sysselsättningsfrämjande service i lagen om utkomstskydd för arbetslösa (1290/2002) trädde i kraft den 1 januari Innan lagändringarna trädde i kraft förekom det oenhetlighet i fråga om uppföljningen av frånvaro från nuvarande sysselsättningsfrämjande tjänster och konsekvenserna för rätten att få arbetslöshetsförmån och ersättning för uppehälle. Ett syfte med ändringarna var förutom att uppmuntra arbetssökande att delta i sysselsättningsfrämjande service också att i lagstiftningen åstadkomma enhetliga bestämmelser om hur arbetssökandens frånvaro påverkar rätten att få förmåner. Avsikten med 10 kap. 3 i lagen om utkomstskydd för arbetslösa är att arbetssökande inte ska förlora sin rätt till arbetslöshetsdagpenning eller arbetsmarknadsstöd, när de är borta från sysselsättningsfrämjande service av en sådan orsak som motsvarar de allmänna spelreglerna i arbetslivet. Dessutom har man genom bestämmelsen velat trygga arbetssökandes möjlighet att till exempel delta i anställningsintervjuer utan att förlora arbetslöshetsförmånen. Eftersom ersättningen för uppehälle är avsedd att ersätta rese- och måltidskostnader som orsakas av deltagande i servicen, betalas ersättning för uppehälle inte vid frånvaro oberoende av frånvaroorsaken. De frånvarodagar som avses i 10 kap. 3 i lagen om utkomstskydd för arbetslösa är enbart sådana dagar då arbetssökanden borde ha deltagit i den sysselsättningsfrämjande servicen. Av denna orsak betalas till arbetssökanden till exempel i situationer där servicen endast ordnas fyra dagar i veckan arbetslöshetsförmån på grund av deltagande i service för fem dagar. Arbets- och näringsministeriet anser att lagstiftningen inte utgör något hinder för en sådan tolkning att den som ordnar den sysselsättningsfrämjande servicen och arbetssökanden kan komma överens om att tidigarelägga eller senarelägga en sådan dag då arbetssökanden ska delta i servicen, till exempel på grund av att arbetssökanden måste delta i hälsovårdsundersökningar samma dag. Då behöver arbetssökanden inte vara borta från den sysselsättningsfrämjande servicen och förlorar inte sin rätt till arbetslöshetsförmån. Om det skulle förekomma så många frånvarodagar att det inte skulle vara ändamålsenligt att fortsätta den sysselsättningsfrämjande servicen, bör den avslutas i förtid. När arbetssökanden avslutar servicen i förtid i samarbete med arbetsoch näringsbyrån, till exempel på grund av deltagande i hälsovårdsåtgärder, handlar arbetssökan- 5

6 Ministerns svar den inte klandervärt ur arbetskraftspolitisk synvinkel och förlorar därför inte sin rätt till arbetslöshetsförmån vid arbetslöshet. Behovet att tidigarelägga eller senarelägga de dagar då arbetssökanden ska delta i sysselsättningsfrämjande service framkom när man började tillämpa de ändrade bestämmelserna i lagen om utkomstskydd för arbetslösa. Arbets- och näringsministeriet reder ut frågan och ger i mars 2010 en anvisning till arbets- och näringsbyråerna, där man bland annat behandlar de tolkningar som gäller frånvaro från sysselsättningsfrämjande service. I anvisningen kommer man bland annat att ge ytterligare exempel på situationer, där det kan anses att arbetssökanden haft en sysselsättningsrelaterad orsak att bara borta från sysselsättningsfrämjande service. Helsingfors den 22 mars 2010 Arbetsminister Anni Sinnemäki 6