SULKAVA. Ala-Vekaraisen ranta-asemakaava Ympäristöarviointi. Jouko Sipari

Transkriptio

1 SULKAVA Ala-Vekaraisen ranta-asemakaava Ympäristöarviointi Jouko Sipari

2 2 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO TUTKIMUSMENETELMÄT YLEISKUVAUS OSA-ALUEET Lohnajärvi Kuhakoski Myllylampi Lohnankoski Vasikkakangas Valkealampi Hiidenlampi ja Mustikkalampi Hanlampi Kataalampi Kirkkokangas Kuivistonlampi Lampisenlampi Suuri-Meteli, Keskimeteli ja Pieni-Meteli Patalampi Sammakkolampi Kirkkolampi Huuhtlampi Ala-Vekarainen Lounaisranta Levälahti Keski-Vekarainen Pieni-Otikainen, eteläpää Haukkalampi... 21

3 Vehkalampi YHTEENVETO LIITTEET Kansikuva: Linna-ahon peltoja kesäkuussa 2011.

4 4 1. JOHDANTO Sulkavan Ala-Vekaraisen suunnittelualueella tehtiin rakennus- ja maankäyttölain mukainen ympäristöarviointi touko-heinäkuussa Työssä inventoitiin suunnitelualueen luonnonsuojelulain 29 mukaiset suojellut luontotyypit, metsälain 10 mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt, vesilain 15a ja 17a tarkoittamat pienvedet sekä muut arvokkaat kohteet. Suunnnittelualueen eläin- ja kasvilajiston inventoinnissa arvioitiin uhanalaisten lajien (Luonnonsuojelulaki 46 ) ja erityistä suojelua tarvitsevien lajien (LSL 47 ) sekä luontodirektiivin liitteen IV(a) lajien esiintymisalueiksi sopivia kohteita. Lajistoa koskeva selvitystyö keskittyi kasvistoon ja linnustoon. Linnusto- ja kasvistoselvitysten yhteydessä selvitettiin myös mahdollista liito-oravan (Pteromys volans) esiintymistä suunnittelualueella. Erillistä nisäkäskartoitusta alueella ei kuitenkaan tehty. Muut mahdolliset luontoarvot, joilla voisi olla merkitystä alueen maankäyttöä suunniteltaessa, käytiin läpi kasvistoselvityksen yhteydessä. Suunnittelualueen maaperä- ja vesiolosuhteita arvioitiin kunkin alueen ekologiaa ja käytettävyyttä silmällä pitäen. Inventoinnissa suunnittelualue jaettiin vallitsevan maankäytön ja ekologisten erityispiirteiden kannalta osa-alueisiin alueen maankäytön suunnittelun helpottamiseksi (osa-alue numerointi sisällysluettelon numeroinnin mukainen, osa-aluejako näkyy liitteen kartoissa). Osa-alueiden inventointitulosten perusteella esitetään raportissa osa-alueittain suosituksia huomioonotettavista seikoista. 2. TUTKIMUSMENETELMÄT Inventointi keskittyi kasveihin ja lintuihin, muuta lajistoa (lähinnä nisäkkäät ja nisäkkäistä erityisesti liito-orava) seurattiin kasvillisuuskartoituksen yhteydessä. Kasvilajisto tutkittiin kartoittamalla alue systemaattisesti osa-alueittain kesä-heinäkuun aikana rauhoitettujen ja uhanalaisten lajien toteamiseksi. Varsinainen inventoikausi oli heinäkuu. Kartoituksen yhteydessä tutkittiin alueelta myös mahdolliset rauhoitettavat tai suojelua vaativat biotoopit (mm. pienvedet) sekä mahdolliset uhanalaisille lajeille soveltuvat elinympäristöt, merkittävät maisemakokonaisuudet sekä mahdolliset muut arvokkaat luontotekijät sekä arvioitiin alueen maaperä- ja vesiolosuhteita ekologiselta kannalta. Lintukartoitus suoritettiin neljänä eri kertana touko-kesäkuun aikana siten, että kaksi kartoituskertaa oli touko-kesäkuun vaihteessa (toukokuun neljäs viikko ja kesäkuun toinen viikko) ja kaksi kesäheinäkuun vaihteessa (kesäkuun kolmas ja heinäkuun ensimmäinen viikko). Kartoitus suoritettiin käymällä suunnittelualue systemaattisesti läpi siten, että osa-alueet käytiin läpi eri vuorokauden aikoina lajien erilaiset vuorokausiaktiivisuudet huomioiden. Lintukartoituksen tuloksia täydennettiin kasvikartoituksen yhteydessä, jolloin oli mahdollista seurata mm. lajien pesimistä suunnittelualueella. Inventoinnissa on hyödynnetty myös aiempien inventointien yhteydessä tehtyjä havaintoja suunnittelualueelta, suunnittelualueesta tehtyjä muita selvityksiä (UHEKS, Kettunen 2009) sekä harrastajien tekemiä havaintoja suunnittelualueella (Tiira, Hatikka). Liito-oravan mahdollista esiintymistä suunnittelualueella seurattiin aktiivisesti tarkastamalla kaikki kolopuut, kaikki halkaisijaltaan yli 30-senttiset lehtipuut, erityisesti kookkaat haavat, koivut ja

5 5 tervalepät sekä jos havaitiin lajille sopiva elinympäristö, jolloin alue käytiin systemaattisesti läpi mahdollisten jälkien ja jätösten löytämiseksi. Luonnonoloista johtuen kasveista seurattiin erityisesti mahdollista kangasvuokon (Pulsatilla vernalis) esiintymistä alueella. Lukuisilta lammilta seurattiin mahdollista kaakkurin (Gavia stellata) mahdollista esiintymistä alueella ja kuivilla ja karuilla kankailla kehrääjän (Caprimulgus europaeus) esiintymistä alueella. Maaperä- ja valuma-aluehavainnot tehtiin kasvilisuuskartoituksen yhteydessä vertaamalla tehtyjä maastohavaintoja karttojen ja muiden lähteiden tietoihin. Maastohavaintojen yhteydessä kiinnitettiin erityisesti huomiota paitsi aiemman maankäytön vaikutuksiin myös mahdollisiin tulevan maankäytön riskeihin. Inventoinnin tulokset ja niiden perusteella tehdyt suositukset on esitetty raportissa osa-alueittain. Osa-alueet on rajattu ekologisesti ja maankäytön suunnitteluan kannalta mielekkäsiiin kokonaisuuksiin, jotka on merkitty kartoille (LIITTEET). Kartalle rajattujen osa-alueiden numerointi vastaa raportin otsikoiden numerointia. Osa-alueiden kuvauksien yhteydessä on myös annettu osa-aluekohtaiset suositukset alueen maankäyttöä ajatellen. Maastotöiden yhteydessä on kerätty suunnittelualueesta myös laaja kuva-aineisto, jota on käytetty hyväksi mm. raportin laadinnassa. 3. YLEISKUVAUS Suunnittelualue on graniittilaakioaluetta, joka on laajalti hietapitoisen glasifluviaalisen sedimentin peittämää. Suunnittelualueen keskellä on laaja harjujakso (Vasikkakangas-Kirkkokangas), joka on lampien ja suppien kirjomaa maastoa. Harjujaksolla korkeuserot ovat suuria muuhun suunnittelualuealueeseen verrattuna. Hietapitoinen maaperä on herkästi kuivuva ja niukkaravinteinen kasvualusta. Tästä johtuen kasvilajimäärät eivät suunnittelualueen metsissä kohoneet erityisen korkeiksi ja mm. vaativammat lehtolajit puuttuivat alueelta. Alavilla paikoilla kasvilajisto viittasi niukkaravinteisiin korpiin, joissa valtapuuna oli yleensä kuusi, ylempänä hietamailla metsät todettiin pääosin tuoreiksi tai kuiviksi kankaiksi (MT,VT), pääpuulajina mänty (Kuvat 1. ja 2.). Kallioalueilla todettiin lajistoltaan tavanomaisia ClT- männiköitä. Alue on intensiivisen metsätalouden aluetta ja alueella on laajoja aukkohakkuita myrskytuhojen vuoksi. Myrskytuhot ovat suurimmaksi osaksi lounais- ja etelärinteillä (esim. Kuva 2.). Pienet vedet todettiin pääosin dystrofisiksi, suorantaisiksi lammiksi. Jos suoalue lammen tai järven ympärillä oli laaja, kyseessä oli yleensä varpuräme. Pienialaiset suot ja metsien painannesuot olivat useinmiten korpia. Harjualueella todettiin muutamia lähdelampia, joissa näkösyvyys oli parhaimmillaan yli kaksi metriä. Alueen suuremmat järvet ovat dys-oligotrofisia, mutta monin paikoin vesikasvillisuus indikoi rehevöitymistä (Kuvat 3. ja 4.). Vesistöjen tila suunnittelualueella on heikentynyt myös laajojen soidenojitusten vuoksi, joka näyttää lisänneen hietapohjaisten reittivesien liettymistä. Suunnittelualueen kasvi- ja eläinlajisto todettiin tavanomaiseksi. Rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja tai uhanalaisia lintujalajeja alueella ei todettu. Suunnittelualueella ei todettu liito-oravaa tai merkkejä liito-oravan oleskelusta alueeella. Uhanalaisille lajeille soveltuvia elinympäristöjä ei todettu suunnittelualueella.

6 6 Kuva 1. Tetriharjun korpimaista kuusikkoa. Kuva 2. Vasikkakankaan mäntykangasta 4. OSA-ALUEET Suunnittelualue on käsitelty osa-alueitta. Osa-alueet on pyritty rajaamaan ekologisesti ja maankäytön suunnitteluan kannalta mielekkäisiin kokonaisuuksiin. Osa-alueet on merkitty karttoihin (LIITTEET) otsikoiden mukaisella numeroinnilla Lohnanjärvi Kuhakoski Lohnajärven eteläpäässä on melko pitkä ja matala Lohnakoski, joka laskee Myllylampeen. Myllylammesta vesi laskee edelleen Kuhakosken kautta Kuhajärveen. Kuhakoski on matalavetinen, kivinen ja leveä koski, joka virtaa kulttuurimaisemassa. Kosken alapuolisessa suvannossa joki kääntyy länteen ja avautuu suistomaisena Kuhajärveen. Kuhakosken kylän kohdalla osa suunnittelualueesta ulottuu Kuhakosken rantaan Lohnankankaantien eteläpuollella. Rantavyöhyke on matala ja suistomainen ja runsas kasvillisuus indikoi eutrofisuutta. Rantavesien lajisto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi. Kuhakosken suistoalueen vesistä osa virtaa rannan suuntaisesti, jonka vuoksi ranta-alue todettiin jokisuistoksi. Rannan ylärinteet todettiin hietapitoiseksi harjusoraksi. Kasvilajistossa oli todettavissa vahva kultuurivaikutus eikä luonnontilaisia alkuperäisbiotooppeja alueella ollut todettavissa. Lähellä tietä oli paikoin pienialaisia kuivan kankaan (VT, CT) laikkuja ja alarinteillä tuoretta kangasta (MT, MaT) sekä paikoin lehtomaista kangasta (OMaT) lähellä rantaa. Osa-alueen lintulajisto todettiin monipuoliseksi rantojen, rantametsien ja kultuuribiotooppien lajistoksi (esim. rantasipi, telkkä, sinisorsa, västäräkki, kirjosieppo, lehtokerttu, sinitiainen, keltasirkku, mustarastas, sepelkyyhky). Lajisto oli kuitenkin tavanomaista eikä uhanalaisia lintulajeja todettu alueella. alueen maankäyttöä suunniteltaessa.

7 7 Kuhakoski ja sen rannat n. 20m leveyiseltä vyöhykkeeltä tulisi jättää sekä merkittävänä luonnonettä kultuurimaisemana nykytilaansa alkaen koko kosken matkalta (n.100m sillan yläpuolelta aina Kuhajärveen asti). Kuhakoski purkaa vetensä Kuhajärveen rannan suuntaisesti, jonka vuoksi Kuhajärven rantavyöhyke suunnittelualueelta tulisi jättää nykytilaansa n. 20m levyisenä vyöhykkeenä. Mataluutensa ja rehevyytensä vuoksi ranta ei sovellu erityisen hyvin rantarakentamiseen Myllylampi Myllylampi on matalahko suo- ja luhtarantainen eu-dystrofinen vesi. Heikommin virtaavilla matalilla alueilla oli todettavissa laajoja järviruokokasvustoja, jotka vuorottelivat avovesialueiden kanssa. Myllylammen itäpuoli on selvemmin suorantainen ja kapeita rantasoita on paikoin ojitettu. Myös kauempaa ympäröiviltä soilta on vedetty ojia Myllylampeen. Ilmeisesti valuma-alueen soiden ojitukset ja yläjuoksun viljelysten ravinnepäästöt ovat rehevöittäneet Mylllylampea jonkin verran runsaasta järviruokokasvustosta päätellen. Myllylammen lounaisrannat kuuluvat suunnittelualueeseen. Lounaisrannan hietamaalle on aikanaan raivattu pelto, joka on istutettu koivulle ja männylle. Jonkin verran alueelle on istutettu myös sembraa. Luonnontilaisia alkuperäisbiotooppeja ei todettu. Lajisto todettiin monipuoliseksi mutta tavanomaiseksi. Kulttuuribiotooppien lajeja todettiin run saasti. Alueen lintulajisto todettiin tavanomaiseksi kulttuuribiotooppien ja rantametsien lajistoksi eikä uhanalaisia lajeja todettu. Itse Myllylampi merkittävä vesilintujen lepäily- ja pesimäalueeksi. Alueella todettiin mm. telkkiä, sinisorsia, isokoskeloita ja joutsenia. lintulajeja tai uhanalaisille lajeille soveltuvia biotooppeja. Alueella ei myöskään todettu arvokkaita luontokohteita tai sellaisia luontoarvoja, jotka tulisi erityisesti ottaa huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Myllylammen itä- ja kaakkoisosat suunnittelualueen lähellä todettiin merkittäviksi vesilintujen lepäilyalueiksi. Nämä osat Myllylampea ovat kuitenkinsuunnittelualueen ulkopuolella. Kevään ja alkukesän lintuinventoinneissa Kuhakosken niska, n. 200m sillalta Myllylammen eteläosan pienelle luodolle asti, todettiin telkkien ja isokoskeloiden suosimaksi alueeksi. Maisemallisesti merkittävänä ja luonnon monimuotisuusalueena tämä osa Myllylampea tulisi jäättää nykytilaansa Lohnankoski Lohnankoski on kapea, vajaa n. 400m pitkä koski, jonka alajuoksulla on laajahko suvanto (Kuva 4.). Kosken puolivälissä on pieniä luotoja ja kosken niskassa, itärannalla on kivinen niemeke ja siirtolohkareita. Lohnankoski on rakentamatonta aluetta. Alueen maaperä on hietapitoista soraa, paikoin kivistä tai kallioista tuoretta (MT) ja kuivaa kangasta (VT). Suunnittelualue ulottuu Lohnakosken itärannalle kapeana vyöhykkeenä. Lohnakosken ympäristön mäntymetsät todettiin nuoriksi tai korkeintaan keski-ikäisiksi ja kasvilajistoltaan tavanomaisiksi. Alueella ei todettu liitooravaa tai merkkejä lajin oleskelusta alueella. Alueen lintulajisto todettiin tavanomaiseksi, uhanalaisia lajeja ei todettu.

8 8 Kuva 3. Lohnanharjun rantaa Lohnankoskelle kuvattuna. Kuva 4. Lohnankosken niska ja koskenniskan rantavedet indikoivat eutrofisuutta. alueen maankäyttöä suunniteltaessa Lohnankoski on maisemallisesti merkittävä koski ja kapea vesi, joka tulisi jättää nykytilaansa koskenniskan kivikoilta Myllylampeen asti Vasikkakangas Tervakankaan pohjoispuolella on hietapitoisesta sorasta muodostunut harjujakso, jonka pohjoissivulla on Valkealampi, Mustikkalampi sekä Hanlampi ja eteläsivulla puolestaan Hiidenlampi. Lammet ovat muodostuneet harjuaineksen muodostamiin taskuihin. Lisäksi harjujaksoon liittyy laajahko delta-alue, Vasikkakangas, joka rajautuu koillisessa Kataalampeen ja Silmälampeen sekä niiden väliseen suoalueeseen. Idässä Vasikkakangas rajautuu Ala-Vekaraiseen. Harjujakso jatkuu kaakossa Kirkkokankaana, jossa myös on lukuisia lampia. Tervakankaan ja Vasikkakankaan harjujakson välillä on räme- ja korpijuote, jonka yhtenä osana on Hiidenlampi. Harjujakso on nuorta tai korkeintaan keski-ikäistä mäntykangasta (MT-, VT- ja lakialueilta paikoin CT-kangasta) (Kuva 2.). Harjujakson painanteissa olevat lammet ovat dystrofisia, erittäin ruskeavetisiä ja rämerantaisia. Erityisesti harjujakson eteläpuolella on rämejuotteita ja paikoin niukkalajisia korpimaisia alueita, joissa pääpuulaji vaihtuu männystä kuuseksi. Rämejuotteet on ojitettu ja vedet on johdettu harjujakson lampiin. Myös lampia on osin yhdistelty ojittamalla. Rämeiden ojitukset ovat lisänneet lampien ruskeavetisyyttä. Harjuilla oli todettavissa jonkin verran myrskytuhoja, mutta esim. Vasikkakankaalla (Kuva 7.) ja Valkealammen pohjoispuolella (Kuva 5.) tuhot olivat laajoja. Vasikkakankaalla kuten koko Halimasjärven suunnittelualueella on myrskyn jäljiltä jouduttu suorittamaan laajoja aukkohakkuita. Kasvi- ja lintulajisto koko Vasikkakankaan osa-alueella todettiin tavanomaiseksi. Alueelta etsittiin erityisesti kangasvuokkoa, alueen lammilta kaakkuria ja alueen kuivilta kankailta kehrääjää. Lajeja ei kuitenkaan todettu alueella. Myöskään liito-oravaa ei todettu alueella eikä uhanalaisille lajeille soveltuvia elinympäristöjä.

9 9 Vasikkakankaan harjujakso on pohjaveden muodostumisaluetta ja lammet ovat muodostuneet harjuaineksen muodostamiin taskuihin. Vasikkakangas lampineen muodostaa maisemallisesti merkittävän kokonaisuuden ja on laajuutensa vuoksi merkittävä pohjaveden muodostumisalue. Harjujen kautta kulkee retkeilyreitti. Kuva 5. Myrskytuhon jälkiä Valkealammen pohjoispuolella. Taustalla Valkelampi. Kuva 6. Myrskytuhoja Valkealammen ja Kataalammen välimaastossa Valkealampi Valkealampi on varsin ruskeavetinen, suorantainen ja mutapohjainen lampi, jonka pohjoisrannalla on kesämökkejä. Lammen etelärantaa kiertää korkea ja kapea harjujakso jatkuen Mustikkalammen ja Hiidenlammen välistä ja Hanlammen eteläpuolitse kohti kaakkoa. Valkealammen pohjoispuolella on delta, jossa on laaja soranottoalue (Kuva 8.). Valkealammen ympäristön metsät ovat nuoria tai korkeintaan keski-ikäsiä mäntymetsiä (MT, VT, paikoin CT). Erityisesti deltalla oli todettavissa laajoja myrskytuhoja (Kuva 7.). Alueen kasvilajisto todettiin tavanomaiseksi kangasmetsien lajistoksi. kangasvuokkoa ei etsinnöistä huolimatta todettu alueella. Laajojen myrskytuhojen vuoksi alueen linnusto todettiin varsin niukaksi ja lajistoltaan tavanomaiseksi. Kehrääjää alueella ei todettu. Liito-oravaa tai merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella ei todettu. Alueella ei todettu uhanalaisille lajeille soveltuvia elinympäristöjä. Valkealammen ranta- ja vesikasvilajisto todettiin tavanomaiseksi dystrofisten vesien lajistoksi. alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Valkealammen ympäristön harjut ja delta (Vasikkakankaan pohjoisosa) ovat maisemallisesti merkittäviä ja merkittävä pohjaveden muodostumisalue. jonka vuoksi ne tulisi jättää nykytilaansa. Deltalla olevan soranottoalueen (Kuva 8.) ei tulisi enää merkittävästi laajentua pohjavesivarannon turvaamiseksi.

10 10 Kuva 7. Myrskytuhoaluetta Vasikkakankaalla. Kuva 8. Soranottoaluetta Vasikkakankaalla, Valkealammen itäpuolella Hiidenlampi ja Mustikkalampi Kapeat ja pitkät Hiidenlampi ja Mustikkalampi ovat muodostuneet harjujakson kahden puolen muodostuneisiin painanteisiin. Hiidenlampi on osa pitkää soistunutta painannetta harjun eteläsivulla. Hiidenlammen molempien päiden suot on ojitettu ja vedet on ohjattu Hiidenlampeen. Mustikkalammesta on oja Kataalampeen ja sitä ympäröivälle suoalueella. Lammet ovat hyvin ruskeavetisiä. Ojitetut suot ovat rämeitä, notkelmissa niukkalajisia korpia. Harjujen rinteet ovat nuorehkoa mäntymetsää (MT) ja lakialueet kuivaa kangasta (VT, paikoin CT). Hiidenlammen ja Mustikkalammen välisellä harjulla kulkee retkeilyritti. Lampien eteläosa metsät ovat kärsineet laajoja myrskytuhoja, jonka vuoksi alue on aukkohakattu. Syvimmissä notkelmissa, lampien eteläpäässä, mysrkyn kaatamat puut on jätetty korjaamatta. Lampien ranta- ja vesikasvilajisto todettiin tavanomaiseksi dystrofisten vesien lajistoksi. Rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja ei todettu. Alueen lintulajisto todettiin niukaksi (metsäkirvinen, peippo, mustarastas, laulurastas) ja parimäärät alhaisiksi myrskytuhojen vuoksi. Erityisesti seurattiin mahdollista kehrääjän esiintymistä alueella, mutta lajia ei todettu. Metsien lajisto todettiin tavanomaiseksi kangasmetsien lajistoksi. Kangasvuokkoa etsinnöistä huolimatta ei alueelta todettu. Alueelta ei todettu liito-oravaa tai merkkejä lajin oleskelusta alueella. Eikä alueelta todettu uhanalaisille lajeille soveltuvia elinympäristöjä. alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Alueen harjujakso on maisemallisesti merkittävä sekä merkittävä pohjaveden muodostumisalue, jonka vuoksi alue tulisi jättää nykytilaansa. Kapiena ja pitkinä lampina Hiidenlampi ja Mustikkalampi tulisi jättää nykytilaansa. Lammet ovat osa harjujakson maisemallista kokonaisuutta.

11 Hanlampi Hanlampi on kapea ja pitkä, mutapohjainen ja hyvin ruskeavetinen lampi. Lampi on muodostunut Vasikkakankaan ja harjujakson väliseen painaumaan ja rajautuu molemmista päistään rämeisiin. Harjujakso ei ulotu merkittävänä Ruotepuronlahdelle asti. Lammen länsi- ja pohjoisrannan harjualueet ovat myrskytuhojen jäljiltä hakattu aukeaksi. Kenttäkerroksen lajisto viittaa kuivaan kankaaseen (VT ja CT), alarinteiltä tuoreeseen kankaaseen (MT). Itäpuolen metsät ovat nuorta tai korkeintaan keski-ikäistä mäntymetsää (MT, paikoin VT). Hanlammen alueen kasvilajisto todettiin tavanomaiseksi kangasmetsien lajistoksi. Hanlammen ranta- ja vesikasvilajisto todettiin tavanomaiseksi rämeiden ja dystrofisten vesien lajistoksi. Alueen lintulajisto todettiiin niukaksi (myskytuhoalueella ei todettu pesintöjä) ja tavanomaiseksi havumetsien lajistoksi. Harjualueen lammilla selvitettiin erityisesti mahdollista kakkurin esiintymistä ja pesintää. Lajia ei todettu yhdelläkään harjujakson lammella. Myös kehrääjää seurattiin systemaattisesti, mutta lajia ei todettu alueella. Liito-oravaa tai merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella ei todettu. Uhanalaisille lajeille soveltuvia elinympäristöjä alueella ei todettu. Ruotepuronlahden alue todettiin muuta ympäristöä hieman rehevämmäksi (OMaT) nuoreksi sekametsäksi. Lahteen laskee Lampisenjoki. Rantavyöhykkeen lajisto indikoi dys-oligotrofista vettä. Lajiston perusteella alue on jonkin verran rehevöitynyt (mesotrofinen). Lajisto alueella todettiin tavanomaiseksi. Alueen lintulajisto todettiin tavanomaiseksi kangasmetsien ja dysoligotrofisten vesien lajistoksi (rantsipi, kalalokki, telkkä, sinisorsa). Suositus. Hanlammen alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Hanlampi on osa maisemallisesti merkittävää harjujaksoa ja lampi on myös kapea ja pienialainen, jonka vuoksi se tulisi jättää nykytilaansa. Ruskeavetisyytensä ja soisuutensa vuoksi Hanlampi ei sovellu erityisen hyvin rantarakentamiseen. Lampisenjoki on lain tarkoittama pienvesi, jonka vuoksi sen ympäristö tulee jättää nykytilaansa Kataalampi Erittäin ruskeavetinen, mutapohjainen Kataalampi on pitkän suopainanteen luoteisosassa Vasikkakankaan pohjoispuolella. Suoalueen kaakkoispäässä on pieni Silmälampi. Suo on ojitettu ja lammet on yhdistetty ojalla toisiinsa. Suon koillisreuna rajautuu laajaan kalliolaakioon, joka on suurimmalta osalta hietapitoisen soran peitttämä. Alueen metsät ovat kärsineet merkittäviä myrskytuhoja ja ovat laajoilta alueilta hakattu aukoksi korjuuhakkuina (Kuva 6.). Pystyssä olevat metsät ovat nuoria tai korkeintaan keski-ikäisiä mäntymetsiä (MT, VT, paikoin CT). Kenttäkerroksen lajisto todettiin tavanomaiseksi kangasmetsien lajistoksi. Kangasvuokkoa alueelta ei todettu. Molempien lampien ranta- ja vesikasvilajisto todettiin tavanomaiseksi rämeiden ja dystrofisten vesien lajistoksi. Alueen lintulajisto todettiin tavanomaiseksi kangasmetsien lajistoksi. Kehrääjää alueelta ei useaan otteeseen suoritetuista takseerauksista huolimatta todettu. Alueelta ei todettu liito-oravaa tai merkkejä liitooravan oleskelusta alueella. Alueelta ei todettu uhanalaisille lajeille soveltuvia elinympäristöjä.

12 12 alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Silmälampi tulisi jättää rantarakentamisen ulkopuolelle pienen kokonsa vuoksi (pinta-ala alle 1ha). Soisuuden ja ruskeavetisyyden vuoksi Kataalampi ja Silmälampi eivät sovellu erityisen hyvin rantarakentamiseen Kirkkokangas Kirkkokangas on jatkoa Vasikkakankaalle. Alue on maisemallisesti yhtenäinen harjualue suppineen ja suppalampineen. Kirkkokangas on merkittävä pohjaveden muodostumisalue ja maisemallisesti merkittävä kokonaisuus (Kuvat 9. ja 10.). Kirkkokankaan alueella on paikoin merkittäviä myrskytuhoja (Kuva 9.), jonka vuoksi alueen metsät ovat laajalti hakattu aukoksi. Tyypillisiä myrskytuhoalueita olivat mäkien etelänpuoleiset rinteet ja tasaiset, harvapuiset kangasmaat. Paikoin myrskytuhot koskivat jopa nuoria taimikoita. Kuva 9. Kirkkokankaan avohakkuita myrskyn jäljiltä. Kuva Kirkkolammelta pohjoiseen. Kuva 10. Kirkkoharjun supat ovat paikoin varsin syviä. Kuva Kirkkolammelta Kuivistonlampi Kuivistonlampi on suppaan muodostunut, rahkahetteikköjen reunustama, jyrkkärantainen ja ruskeavetinen lampi. Sen eteläsivulla on pienialainen räme, itä-, länsi- ja pohjoissivuja rajaa jyrkkärinteinen harjuaines. Lammen lounaispuolella harju laskee jyrkästi Lohnanjärveen. Länsivun harjua pitkin kulkee sorapintainen paikallistie. Harjujen metsät ovat nuorta tai keskiäkäistä männikköä. Siellä täällä oli todettavissa myrskytuhoja. Alarinteet metsät todettiin tuoreiksi kankaiksi (MT), ylärinteet ja harjujen laet kuiviksi kankaiksi (VT- ja paikoin myös CT-kangasta). Kasvilajisto todettiin tavanomaiseksi kangasmetsien lajistoksi. Kangasvuokkoa alueela ei todettu. Lammen hetteikköjen kasvilajisto ja vesikasvilajisto todettiin niin ikään tavanomaiseksi rantasoiden ja dystrofisten vesien lajistoksi. Kaakkuria ei todettu Kuivistonlammella tavattu eikä millään muullakaan Kirkkokankaan lammella. Kirkkokankaan alueen metsissä ei todettu liito-oravaa tai

13 13 merkkejä lajin oleskelusta alueella. Uhanalaisille lajeille soveltuvia elinympäristöjä ei todettu alueella. alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Kuivistonlampi on maisemallisesti merkittävä, jonka vuoksi se tulisi jättää nykytilaansa. Kuivistonlammen länsipuolen harju laskee jyrkästi Lohnanjärveen ja on maisemallsiesti merkittävä, jonka vuoksi se tulisi jättää nykytilaansa Lampisenlampi Kirkkokoankaan luoteispäässä sijaitseva Lampisenlampi on jäänne ajalta, jolloin Ala-Vekarainen ja Lohnanjärvi ovat olleet suorassa vesiyhteydessä toisiinsa. Lammen etelä- ja itärantaa rajaa jyrkkärinteinen harju. Pohjois- ja länsireunoja rajaavat laakeat hietamaat, joilla Lampisenjoki ja Ala-Vekaraisesta tuleva joki virtaavat. Lammen pohjoisrannalla on muutamia pieniä luotoja ja eteläpäässä jyrkkärantainen lahti, joka on muodostunut suppaan. Lampisenlampi on hietapohjainen, ruskeavetinen lampi. Etelä-ja itärannat ovat jyrkemmät, pohjoisja länsirannat matalampia, hietapohjaisia, mutta paikoin humuksen liettämiä. Paikoin rantoja kiertää kapea sararahkareunus. Alueen ranta- ja vesikasvilajisto todettiin tavanomaiseksi dystrofisten vesien lajistoksi. Alueen metsien kasvilajisto todettiin tavanomaiseksi kangasmetsien lajistoksi. Kangasvuokkoa alueella ei todettu. Lampisenlammella ei todettu kakkuria ja lammen ympäristön lintulajisto todettiin tavanomaiseksi kangasmetsien lajistoksi. Harjualauilla ei todettu kehrääjää. Lampisenlammen alueella ei todettu liito-oravaa tai merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella. Alueella ei myöskään todettu uhanalaisille lajeille soveltuvia elinympäristöjä. alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Ala-Vekaraisesta Lampisenlampeen virtaava joki ja lammesta Lohnanjärveen laskeva Lampisenjoki ovat osittain luonnontilaisia ja täyttänevät Metsälain tarkoittaman pienveden tuntomerkit. Jokien lasku- ja lähtökohta ovat lähellä toisiaan ja alue on lajistollisesti monimuotoinen. Näistä syistä joet ja Lampisenlammen läntisin ranta tulisi jättää nykytilaansa. Lampisenlammen etelärannan jyrkkä harjurinne, siinä oleva suppalahti ja lahtea rajaava niemi sekä niemen pohjoispuolen jyrkkä harjuranta tulisi jätää nykytilaansa maisemallisesti merkittävinä Suuri-Meteli, Keskimeteli ja Pieni-Meteli Kyseiset kolme lampea ovat dystrofisia suppalampia, joita erottavat toisistaan harjut (Kuvat 11. ja 12.). Keskimetelillä ja Pieni-Metelillä on leveä rämereunus. Lampien alarinteiden metsät ovat mäntyvaltaisia kangasmetsiä (MT) ja ylärinteiltä metsät ovat kuivia kankaita (VT, paikoin CT). Alueen metsät ovat kärsineet myrskytuhoja, jonka vuoksi alueella on suoritettu harvennushakkuiden

14 14 lisäksi aukkohakkuita. Lampien eteläpuolella on maisemallisesti merkittävä harjualue täynnä syviä suppia ja korkeita harjukumpuja. Alue on myös merkittävä pohjaveden muodostumisalue koko muun Kirkkokankaan tavoin. Metsien lajisto todettiin tavanomaiseksi kangasmetsien lajistoksi. Keski-Metelin eteläpuolella todettiin mm. keltatalvikkia (Pyrola chlorantha) ja sianpuolukkaa (Arctostaphylos uva-ursi). Kangasvuokkkoa alueella ei todettu. Lampien ranta- ja vesikasvilajisto todettiin tavanomaiseksi suorantaisten vesien ja dystrofisten vesien lajistoksi. Alueen linnusto todettiin tavanomaiseksi kangasmetsien lajistoksi. Lammilla ei todettu kaakkuria, kangasmetsistä ei useista takseerauksista huolimatta todettu kehrääjää ja myös käki puuttui tältä harjualueelta kuten koko Lohnanjärven ympäristön suunnittelualueelta. Käen ja kehrääjän puuttumiseen syynä saattavat olla myrskytuhot, jotka koskivat erityisesti mäntykankaita. Alueella ei todettu liito-oravaa tai merkkejä lajin oleskelusta alueella. Uhanalaisille lajeille soveltuvia biotooppeja alueelta ei todettu. Kuva 11. Suuri-Metelin ja Keski-Metelin välinen harju etelästä kuvattuna. Kuva 12. Suuri-Metelin eteläpää. alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Suuri-Meteli on kapea suppalampi. Keskimeteli ja Pieni-Meteli ovat pienialaisia, melko pyöreitä suppalampia. Lammet kuuluvat maisemallisesti merkittävään harjujakson kokonaisuuteen. Näistä syistä johtuen lammet olisi jätettävä nykytilaansa. Lampien eteläpuolinen kumpuileva ja suppia täynnä oleva harjujakso on maisemallisesti merkittävä ja merkittävä pohjaveden muodostumisalue, jonka vuoksi alue tulisi jättää nykytilaansa (erityisesti maa-ainesten ottoa tulisi välttää alueella). Metsänhoito alueella on mahdollista.

15 Patalampi Patalampi on pienialainen suppalampi, jonka itä- ja pohjoisrantaa pitkin on vedetty sorapintainen paikallistie. Mahdollisesti tien rakentamisen vuoksi lammen kasvillisuus indikoi eutrofisuutta ja on odotettavissa, että lampi pienialaisena kasvaa vähitellen umpeen. Patalammen kaakkoispuolella on laaja soranottoalue. Lammen ja sitä kiertävän hetteikön lajisto todettiin tavanomaiseksi dystrofisten vesien lajistoksi. Patalmmen ympäristön mäntymetsät (MT, ylärinteillä VT) todettiin keski-ikäisiksi ja lajistoltaan tavanomaisiksi. Alueella ei todettu liito-oravaa tai merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella. Alueella ei todettu myöskään uhanalaisille lajeille soveltuvia elinympäristöjä. alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Pienialaisena suppalampena Patalampi omaa tiettyä maisemallista arvoa, jonka vuoksi se tulisi jättää nykytilaansa Sammakkolampi Sammakkolampi on rämereunainen, mutapohjainen ja erittäin ruskeavetinen lampi. Lammen pohjoisrantaa rajaa Kirkkokangas, jota pitkin kulkee retkeilypolku. Lammesta on vedetty oja Huuhtlampeen. Sammakkolammen ranta- ja vesikasvilajisto todettiin tavanomaiseksi suorantaisten vesien lajistoksi. Ympäröivien kangasmaiden lajisto todettiin puolestaan tavanomaiseksi kangasmetsien lajistoksi (MT, VT). Lintulajisto alueella todettiin tavanomaiseksi kangasmetsien lajistoksi. Lammella ei todettu kaakkuria eikä lammen ympäristön kankailla kehrääjää. Alueella ei todettu liito-oravaa tai merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella. alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Sammakkolampi on osa maisemallisesti merkittävää Kirkkokankaan kokonaisuutta, jonka vuoksi se tulisi jättää nykytilaansa. Sammakkolampi suorantaisena ja pienialaisena ei sovellu erityisen hyvin rantarakentamiseen. Sammakkolammen pohjoispuolen laajaa soranottoaluetta ei tulisi laajentaa, koska alue on merkittävää pohjaveden muodostumisaluetta Kirkkolampi Kirkkolampi on korkean harjun, jyrkkärantainen suppalampi. Lammen vesi on pohjavetta, varsin kirkasta ja väriltään vihertävää (Kuvat 13. ja 14.). Lammen pohjoisrantaa kiertää harvaan liikennöity kantatie (tie 4371). Alueen metsät on hakattu myrskytuhojen korjuuhakkuina (Kuva 9.). Vain lammen länsirannan mäntymetsä (MT, ylärinteillä VT) on säilynyt pystyssä. Kirkkolampea kiertää sorapintainen paikallistie, joka pujottelee suppa- ja kumpumaaston läpi Lohnajärvelle.

16 16 Alueen kasvi- ja lintulajisto todettiin tavanomaiseksi kangasmetsien lajistoksi. Kangasvuokkoa alueella ei todettu ja linnustosta seurattiin erityisesti mahdollista kehrääjän esiintymistä alueella. Lajia ei kuitenkaan todettu useista takseerauksista huolimatta. Alueella ei todettu liito-oravaa tai merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella. Kuva 13. Kirkkolampi harjulta kuvattuna. Kuva 14. Vesi Kirkkolammessa on kirkasta. alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Kirkkolampi on syvä suppalampi merkittävä osa Kirkkokankaan maisemallista kokonaisuutta. Lampi on myös osa merkittävää pohjaveden muodostumisaluetta. Kirkkolampi ympäristöineen tulisi jättää nykytilaansa Huuhtlampi Huuhtlampi on rämerantainen dystrofinen vesi. Lammen valuma-alueen rämeet on ojitettu ja se on yhdistetty ojien kautta myös Sammakkolampeen. Huuhtlampi on mutapohjainen ja sen vesi on osittain ojitusten vuoksi erittäin ruskeavetistä. Veden vaihtuvuus lammessa on vähäinen. Lampi purkaa vetensä ojia pitkin Huuhtlahteen. Huuhtlammen rantavyöhykkeen kasvilajisto ja vesikasvilajisto todettiin tavanomaiseksi dystrofisten vesien lajistoksi (sara-rahkareunus tyyppilajeineen, paikoin ulpukkaa ja hieman lummetta). Myös rämeiden lajisto todettiin tavanomaiseksi. Huuhtlammen itäpuolella maasto kohoaa Kirkkokankaan eteläpäänä. Maaperä on hietapitoista soraa, paikkapaikoin maaperän läpi nousee kalliokohoumia. Metsät on hakattu aukoksi liki lammen rantaan asti (myrskytuhojen korjaushakkuut) (Kuva 15.). Kenttäkerroksen lajisto indikoi lähellä lammen rantaa niukkalajista korpea, ylempänä tuoretta kangasta (MT) ja harjujakson päällä kuivaa kangasta (VT, CT). Harjujakson eteläkärjessä, aivan maantien laidassa on todettu kangasvuokkoa 2006 (UHEKS). Tässä inventoinnissa lajia ei löytynyt ko. paikalta. Metsien korjuuhakkuut ovat voineet vaikuttaa lajin esiintymiseen.

17 17 Kuva 15. Huuhtlampi itärannan hakkuuaukealta kuvattuna. lintulajeja tai uhanalaisille lajeille soveltuvia biotooppeja. Alueella ei myöskään todettu arvokkaita luontokohteita tai sellaisia luontoarvoja, jotka tulisi erityisesti ottaa huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Huuhtlampi on rämereunainen, mutapohjainen ja hyvin ruskeavetinen lampi, joka soveltuu huonosti rantarakentamiseen. Huuhtlammen itäpuolelle ulottuva Kirkkoharjun eteläpää aina kantatientien reunaan asti tulisi jättää nykytilaansa mahdollisen kangasvuokkoesiintymän vuoksi Ala-Vekarainen Lounaisranta Suunnittelualueeseen kuuluva Ala-Vekaraisen lounaisranta on yhtenäinen, hietapohjainen ja matala ranta (Kuva 16.). Lounaisrannan edustalla on muutama pieni saari (Kuva 17.) sekä hieman suurempi Vasikkasaari, joka on maatunut niemeksi. Nämä saaret on rajattu suunnittelualueen ulkopuolelle. Ala-Vekarainen on dys-oligotrofinen vesi, jonka kasvilajisto indikoi hienoista rehevöitymistä. Lounaisrannan matalilla rannoilla kasvaa harvahko järviruokovyöhyke, jyrkemmillä

18 18 rannoilla oli todettavissa tavanomaista suorantaisten vesien kasvillisuutta (mm. mänty, suopursu, myrtti ja mustikka, jouhisara, kurjenpolvi). Rannasta maassto nousee jyrkähkösti kohti Vasikkakangasta ja Kirkkokangasta, vain laskuojan alue on alavaa ja paikoin rämeistä. Rantametsät todettiin tuoreiksi kankaiksi (MT) ja ylärinteillä paikoin kuivaksi kankaaksi (VT), valtapuuna mänty. Ylärinteiden metsät ovat kärsineet myrskytuhoista ja niissä on tehty korjuuhakkuita. Puusto lähellä rantaa on keski-ikäistä mäntyä, kosteammilla paikoilla todettiin korpimaisia piirteitä (MaT) ja valtapuuna oli kuusi. Kenttäkerroksen kasvilajisto todettiin tavanomaiseksi kangasmetsien lajistoksi. Myös alueen lintulajisto todettiin tavanomaiseksi. Vasikkasaaren alueella todettiin laulujoutsenpari mahdollisella pesimäreviirillään. Liito-oravaa tai merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella ei todettu. Kuva 16. Ala-Vekaraisen matalaa ja maatunutta lounaisrantaa. Kuva 17. Ala-Vekaraisen lounaisrannan ja pienten saarten välistä maatuvaa rantaa. alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Vasikkasaari ja pienet saaret rannan edustalla Vasikkasaaresta kaakkoon ovat pienialaisia ja lähellä rantaa. Vasikkasaari muodostaa maatumaniemen. Nämä alueet tulisi jättää rantarakentamisen ulkopuolelle maisemallisina kiintopisteinä muutoin suoralla rannalla. Lampisenlampeen lähtevä laskuoja on Metsälain tarkoittama pienvesi, jonka lähiympäristö tulee jättää nykytilaansa Levälahti Levälahti rajautuu eteläpuolella kallioiseen niemeen (Kuva 18.), lahden perukka on hienojakoista sedimenttimaata (pääasiassa hietaa) ja lahden pohjoisranta on hietapitoista harjusoraa. Lahteen laskee vuolas Haukkajoki, joka on uurtanut syvän uoman hietamaahan ja muodostanut pitkänomaisen suiston Levälahteen (Kuva 19.). Jokiuoman ylärinteet ovat kivikkoisia, mutta lähellä Ala-Vekaraisen rantoja Haukkajoki virtaa hietamaalla. Haukkajoki on aikanaan ruopattu, mutta todetun vesikasvillisuuden perusteella palautunut varsin hyvin luonnontilaiseksi särkkineen ja suvantoineen (Kuva 23.). Levälahden eteläosassa on ojitettu korpi, josta tuleva vesi tekee Levälahden veden varsin ruskeaksi.

19 19 Kuva 18. Levälahden dys-oligotrofista lounaisrantaa Ala-Vekaraisella. Kuva 19. Haukkajoen uomaa lähellä Levälahtea Ala-Vekaraisella. Alueen metsät ovat mäntyvaltaisia (MT) ja myrskyn jäljiltä korjuuhakattuja, jonka vuoksi Levälahden lounaispuolella on laajoja aukkohakkuita. Notkelmat ovat kuusikorpia, mutta ne eivät ole enää luonnotilaisia. Haukkajoen ympäristössä on todettavissa myös lehtipuita (hies- ja rauduskoivua, haapaa ja harmaaleppää) ja jokiuoman alueella kenttäkerros indikoi lähinnä lehtomaista kangasta (OMaT). Myrsky on kaatanut aika tavalla puita myös joen lähiympäristössä peittäen uoman paikka paikoin täysin alleen (Kuva 20.). Pystyyn jäänyt puusto on melko iäkästä ( vuotiasta) kuusikkoa. Alueen kasvi- ja lintulajisto todettiin tavanomaiseksi. Liitooravaa tai merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella ei todettu. Kuva 20. Myrskyn kaatamia puita Haukkajoen uomassa. Suositus. Suunnittelualueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille soveltuvia biotooppeja, jotka tulisi erityisesti ottaa huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Levälahden kapeat perukat eivät sovellu rantarakentamiseen kapeutensa vuoksi. Haukkajoki on Metsälain tarkoittama pienvesi, jonka vuoksi se ja sen muodostama suisto tulisi jättää nykytilaansa.

20 Keski-Vekarainen Keski-Vekaraisen lounaisranta kuuluu suunnittelualueeseen Kangaslahdesta järven ainoan saaren kohdalle asti. Ranta on Kirkkokankaan itäreunaa. Ranta on hietapohjainen, matala ja kauttaaltaan soistunut. Rantaräme on ojitettu. Itse ranta rantarämeen edustalla on järviruokoa ja sararahkaa kasvavaa maatuvaa rantaa saaren luota aina Kangaslahteen asti, jossa valtatie kulkee rantaa pitkin (Kuva 22). Maatuva vyöhyke on 20-40m leveä ja sen edustalla on vielä matala avovesivyöhyke, jossa todettiin laajoja järvikorte- ja järvikaislakasvustoja (Kuva 21.). Alueen vesikasvilajisto ja maatumarannan kasvilajisto todettiin tavanomaiseksi. Saaren kohdalta maatumarannan vesirajasta todettu mähkä (Selaginella selaginoides) ja tulvakonnanlieko (Lycopodiella inundata) (UHEKS) jäävät suunnittelualueen ulkouolelle. Lajien kasvupaikka on mesotrofinen ja ojittamaton maatumaranta (rantaneva), joka ulottuu kuitenkin suunnittelualueelle. Tästä johtuen kasvupaikat on otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Saari todettiin kuikan (Gavia arctica) pesimäympäristöksi. Ojitetun rämeen kasvilajisto todettiin tavanomaiseksi rämeiden lajistoksi. Valtatien ja rämeen välinen Kirkkokankaan rinne todettiin lajistoltaan tavanomaiseksi kangasmetsien (MT ja VT) lajistoksi. Puustoa on Kirkkokankaan rinteestä hakattu paljon ilmeisesti myrskytuhojen korjuuhakkuina. Osa-alueen lintulajisto todettiin tavanomaiseksi. Lounaisrannan saari todettiin olevan osa kuikkaparin persimäreviiriä ja todennäköinen pesäpaikka. Liito-oravaa tai merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella ei todettu. Kuva 21. Keski-Vekaraisen lounaisrantaa Kangaslahdesta kaakkoon kuvattuna. Kuva 22. Keski-Vekaraisen ojitettua rämettä ja edustan matalan rannan järviruokokasvustoa. Suositus. Suunnittelualueella ei todettu uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille soveltuvia biotooppeja, jotka tulisi erityisesti ottaa huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Lounaisrannan saari ja saaren ja mantereen väliin jäävä kapea vesiväylä tulisi jättää nykytilaansa. Saari todettiin kuikkaparin pesimäpaikaksi. Saaren ja mantereen välisessä salmessa, rantanevalla mantereen puolella on todettu tulvakonnanliekoa (NT-laji) ja aiemmin myös mähkää. Havaintopisteet jäävät välittömästi suunnittelualueen ulkopuolelle, rantanevalle, joka ulottuu myös suunnittelualueelle. Lajien elinympäristön säilyttämiseksi tulisi koko rantaneva (myös suunnittelualueen puoleinen osa) jättää nykytilaansa. Saaren ja mantereen välisen veden mataluuden vuoksi tämä osa rantaa soveltuu huonosti rantarakentamiseen.

21 Pieni-Otikainen, eteläpää Paikallistien ja rannan väliin jää kapea, jyrkkärinteinen, lehtipuuvaltainen rinnemetsä (OMaT), joka on kärsinyt jonkin verran myrskytuhoja. Rinnemetsän puusto on osin iäkästä sekametsää. Lehtipuissa oli todettavissa myös muutamia kolopuita. Rantavyöhykkeen lajisto koostuu tavanomaisesta itäsuomalaisille reittivesille tyypillisestä lajistosta (esim. suoputki, myrtti, kurjenjalka, tervaleppä, siniheinä). Ranta on hietapohjainen ja rannassa on selvä rantapalle. Aluetta on käytetty venerantana ja rannasta lähtee talvitie. Paikallistein luoteispuolella rinne kohoaa Kivikankaallae asti paikoin jyrkkänä ja kumpuilevana MT-männikkönä. Alue on intensiivisen metsätalouden piirissä. Alueen kasvi-ja lintulajisto todettiin tavanomaiseksi. Alueella ei todettu liito-oravaa eikä merkkkejä liito-oravan oleskelusta alueella. Alueella ei myöskään todettu uhanalaisille lajeille soveltuvia elinympäristöjä. lintutai nisäkäslajeja tai uhanalaisille lajeille soveltuvia biotooppeja, jotka tulisi erityisesti ottaa huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Alue tulisi jättää nykytilaansa Haukkajoen niskasta venerannan pohjoispuolelle (luonnon monimuotoisuus). Haukkajoki on lain tarkoitama pienvesi, jonka ympärille tulisijättää 5-10m leveä suojavyöhyke. Paikallistien läheisyys ja rinteen jyrkkyys rajoittaa alueen käyttöä rantarakentamiseen Haukkalampi Haukkalammen lounaissivulla on laaja ja korkea kalliolaakio, Haukkavuori, joka laskee Haukkalampeen pystysuorana jyrkänteenä. Haukkalammen itärantaa rajaa puolestaan Haukkaromun kallioalue (Kuva 24.). Pohjoisesta Haukkalampeen laskee Haukkajoki, joka saa alkunsa Pieni- Otikaisesta. Haukkajoki virtaa kapeaa korpijuotetta pitkin koko matkan lähes luonontilaisena ja ohittaa Haukkalammen jatkaen kohti Ala-Vekaraista. Haukkalampi on alunperin ollut itseasiassa Haukkajoen matala tulvajärvi (Kuva 23.), mutta on soistumisen myötä eristynyt Haukkajoesta siten, että Haukkalampi laskee nykyisin Haukkajokeen lyhyen, hitaasti virtaavan,ojitetun uoman kautta. Haukkalammen ympäristön suo on lammen ympärillä rämettä ja lähenpänä Haukkajoen vartta korpimaisempi. Koko Haukkalammen ja Haukkajoen välinen suoalue on ojitettu ja läheisen Linna-ahon tilan pellot ovat rehevöittäneet suolauetta (sekä Haukkajokea) ja suolle on levinnyt kulttuuribiotoopeille tyypillisiä lajeja. Suo ei ole enää luonnontilainen. Haukkalampi on vain lievästi rehevöitynyt, matala dystrofinen vesi. Haukkaromun ja haukkakallion laakialueen kalliometsät ovat ClT-kallioita. Haukkalammen ympäristön metsät ovat taimikoita, nuoria kangasmetsiä (MT) ja korpimaisia sekametsiä tai hakkuuaukeita. Myrskytuhot alueen metsissä ovat merkittäviä, jonka vuoksi alueella on laajoja hakkuuaukeita, esim. Haukkakallion ja Haukkaromun lounaisrinteillä. Alueen kasvi- ja lintulajisto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi. Haukkalammen kallioseinämällä todettiin korpin kalliopesintä. Alueella ei todettu liito-oravaa eikä merkkkejä liitooravan oleskelusta alueella. Alueella ei myöskään todettu uhanalaisille lajeille soveltuvia elinympäristöjä.

22 22 lintutai nisäkäslajeja tai uhanalaisille lajeille soveltuvia biotooppeja, jotka tulisi erityisesti ottaa huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Haukkalampi, Haukkajoki, Haukkaromu ja Haukkavuori muodostavat maisemallisesti ja luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävän kokonaisuuden, joka tulisi jättää nykytilaansa. Kuva 23. Matala Haukkalampi pohjoisrannalta etelään kuvattuna. Kuva 24. Vasemmalla Haukkaromu ja oikealla Haukkavuori Vehkalampi Vehkalampi on erittäin ruskeavetinen suolampi. Sitä ympäröivät rämeet on ojitettu, ja vetensä se laskee Lokalammen kautta Ala-Vekaraiseen. Vehkalammen eteläpuolen hietasoran peittämät kalliolaakiot ovat keski-ikäistä, mäntyvaltaista kangasmetsää (MT). Mäkien lounaisrinteillä on todettavissa myrskytuhoja. Alueen kasvi-ja lintulajisto todettiin tavanomaiseksi. Alueella ei todettu liito-oravaa eikä merkkkejä liito-oravan oleskelusta alueella. Alueella ei myöskään todettu uhanalaisille lajeille soveltuvia elinympäristöjä. lintutai nisäkäslajeja tai uhanalaisille lajeille soveltuvia biotooppeja. Alueella ei myöskään todettu arvokkaita luontokohteita tai sellaisia luontoarvoja, jotka tulisi erityisesti ottaa huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. 5. YHTEENVETO Suunnittelualueen maaperä on hietapitoista soraa, joka kattaa lähes yhtenäisenä koko granittikallioalueen. Paikoin hietamaa muodostaa harjuja ja kangasmaita suppineen ja suppalampineen. Suunnittelualueen maa- ja kallioperä ovat hyvin niukkaravinteisia, jonka vuoksi alueen kasvilajisto todettiin varsin niukaksi ja tavanomaiseksi kangasmetsien, korpien, rämeiden ja dys-oligotrofisten vesien lajistoksi. Uhanalaisia kasvilajeja suunnittelualueella ei todettu, vaikka

23 23 aiempia havaintoja uhanalaisista lajeista suunnittelualueelta oli olemassa (UHEKS). Alueella ei todettu uhanalaisia lintulajeja, liito-oravaa eikä merkkkejä liito-oravan oleskelusta alueella. Alueella ei myöskään todettu uhanalaisille lajeille soveltuvia elinympäristöjä. Suunnittelualueella todettiin joitakin Metsälain tarkoittamia pienvesiä, maisemallisesti merkittäviä kohteita sekä joitakin yleensä rehevöityneitä - alueita, jotka todettiin merkittäviksi luonnon monimuotoisuuden kannalta. Erityisen arvokas maisemallisesti ja pohjaveden muodostumisalueena on Vasikkakangas - Kirkkoharju -alue. Suunnittelualueen merkittävimpiä ongelmia ovat viljelynmaiden ravinnevalumien aiheuttama vesien rehvöityminen sekä voimakas humussedimentaatio ojitetuilta soilta. Nämä tekijät ovat muuttaneet monia vesiä pysyvästi. Täysin luonnontilaisia vesiä tai pienvesiä suunnittelualueella todettiin vain muutamia ja luonnontilaisia metsiä tai soita alueella ei todettu. Myrskytuhot suunnittelualueen metsissä ovat merkittäviä. Tampereella Jouko Sipari Jouko Sipari Tmi Katajikonkatu 1 F Tampere p jouko.sipari@saunalahti.fi

24 LIITTEET 24

25 25