PERTUNMAA KUORTTI KUORTIN YLEISKAAVA LUONTOINVENTOINTI. Jouko Sipari

Transkriptio

1 PERTUNMAA KUORTTI KUORTIN YLEISKAAVA LUONTOINVENTOINTI Jouko Sipari

2 2 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO.. 4 INVENTOITAVA ALUE OSA-ALUEET Vähä Palojärven itäranta 5 2. Iso Palojärven länsiranta Paskolampi ja Ollanlevä Iso Palojärven pohjoisranta (Rapamäki) Iso Palojärven koillisranta Taulumäki Kuortin keskustaajama Keskustaajaman pohjoispuoli Tuokkola Haapala-Rauhamäki Iso Palojärven itäranta Kuusela-Holma Holman itäpuolen kangas Hennala Mallasmäki Koiralammen alue Tattarimäki Multamäki Kangaslampi Kuusimäki harjualue Kangaslammen teollisuusalue Lammasvuori Noitalansuon alue Ukonvuori Virman Talvilahti Harjulammen alue Pohjois-etelä -suuntainen harju (Virmaniementie)

3 3 27. Harjulammen koillispuoli Punainensilta Sillankorva Uotilantien itäpuoli Korpelan peltoaukea Katiskalahdentie Jokipelto Kankaala Pinnunjoki-Myllyranta Myllyselän pohjoisranta Vuorela. 57 LIITTEET Kansikuva: Umpeen kasvava harjujakson lampi Virmaniementien varressa.

4 4 JOHDANTO Pertunmaan Kuortin yleiskaavaa varten tehtiin rakennus- ja maankäyttölain mukainen luontoinventointi touko-elokuussa 2015 (LIITTEET, Kartta 1.). Työssä inventoitiin suunnittelualueiden luonnonsuojelulain 29 mukaiset suojellut luontotyypit, metsälain 10 mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt, vesilain 15a ja 17a tarkoittamat pienvedet sekä muut arvokkaat kohteet. Suunnittelualueen eläin- ja kasvilajiston inventoinnissa arvioitiin uhanalaisten lajien (Luonnonsuojelulaki 46 ) ja erityistä suojelua tarvitsevien lajien (LSL 47 ) sekä luontodirektiivin liitteen IV(a) lajien esiintymisalueiksi sopivia kohteita. Lajistoa koskeva selvitystyö keskittyi kasvistoon ja linnustoon. Nisäkkäistä selvitettiin mahdollista liito-oravan (Pteromys volans) esiintymistä suunnittelualueella. Muu lajisto ja muut mahdolliset luontoarvot, joilla voisi olla merkitystä alueen maankäyttöä suunniteltaessa, käytiin läpi selvitysten yhteydessä. Lajisto tutkittiin kartoittamalla suunnittelualueet systemaattisesti. Linnustoselvitys tehtiin standardoitujen menetelmien mukaisesti kartoittamalla koko suunnittelualue läpi useita kertoja touko-, kesä- ja heinäkuussa eri vuorokauden aikoina. Selvityksessä on hyödynnetty itse kerätyn aineiston lisäksi eri julkaisuja (mm. Kettunen: Etelä- Savon uhanalaiset kasvit), viranomaisilta saatuja tietoja (UHEKS) sekä mahdollisuuksien mukaan myös harrastajapohjaista aineistoa (esim. Tiira, Hatikka). Kartoituksen yhteydessä tutkittiin alueelta myös mahdolliset rauhoitettavat tai suojelua vaativat biotoopit sekä mahdolliset uhanalaisille lajeille soveltuvat elinympäristöt, merkittävät maisemakokonaisuudet sekä mahdolliset muut arvokkaat luontotekijät sekä arvioitiin alueen maaperä- ja vesiolosuhteita ekologiselta ja maankäytön suunnittelun kannalta. Havainnot ja arviot kirjattiin systemaattisesti ylös havainnointipaikalla. Maastotöiden yhteydessä on kerätty suunnittelualueesta myös kuva-aineisto, jota on käytetty hyväksi inventoinnin tulosten kokoamisessa sekä raportin laadinnassa. Suunnittelualuealue on jaettu ekologisesti ja maankäytön suunnittelun kannalta mielekkäisiin osa-alueisiin. Raportissa on esitetty osa-alueittain inventoinnin tulosten lisäksi tulosten perusteella tehdyt suositukset maankäytön suunnittelua varten. Raportin osa-alue numerointi vastaa liitteen karttojen osa-alueiden numerointia (LIITTEET, Kartta 2.). INVENTOITAVA ALUE Inventoitavan alueen profiili on loivapiirteinen erilaisten sedimenttien peittämä alue, kalliokumpareita ja kalliojyrkänteitä alueella on niukasti. Maaperä suunnittelualueen pohjoisosassa on paikoin moreenia, mutta pääosin alue on erilaisten sedimenttien peitossa. Kuortin-Multamäen tasalla on glasifluviaalisen aineksen muodostama reuna, jonka eteläpuolella sedimenttiaines on selvästi hienompaa (hietaa, hiesua ja paikoin savea). Suunnittelualueen pellot sijoittuvat pääosin näille eteläpuolen alaville hienojakoisille sedimenteille. Multamäestä koilliseen lähtevä harju

5 5 kiertää Harjulammen kautta kohti pohjoista. Harju on hyvin selväpiirteinen Harjulammen alueella ja harju on merkittävä pohjaveden muodostumisalue. Suunnittelualue kuuluu lähes kokonaan eteläpuolella olevien vesistöjen valuma-alueeseen, joten alueen vedet virtaavat suurimmaksi osaksi etelään tai lounaaseen. Suunnittelualueen pohjoisosat ovat pääsääntöisesti metsätalousaluetta, keskiosat ovat viljelyaluetta taajamineen ja eteläosan alavimmat alueet ovat vesien peitossa. Aluetta halkovat lukuisat tiet, joista suurin osa on taajamien välisiä yhdysteitä. Vanha ja uusi valtatie kulkevat Kuortin taajamien eteläpuolitse itä-länsi -suunnassa jakaen osiin suunnittelualueen kulttuuri- ja luonnonmaisemaa. Kuortin keskustaajama vanhan valtatien varressa (Heinolantie) on jäänyt hieman sivuun liikennevirroista. Uudempi Kankaalan liike- ja teollisuustaajama on muodostunut etelämpää kulkevan valtatie 5:n varteen on, jonne Kuortin palvelut ovat keskittyneet. Painopisteen muutos näkyy selvästi myös eri alueiden maankäytössä: Kuortin keskustaajama ja Tattarinmäen taajama ovat nykyisin lähinnä asuntoalueita, kun taas Kankaalan alueella on uudempaa teollisuus ja liikerakentamista sekä rakentamatta olevaa joutomaata. Multamäen teollisuustaajama Kuortintien varressa on maankäytöltään Kankaalan alueen kaltainen. Liikenteestä suurin osa keskittyy Kankaalan liike- ja teollisuustaajaman alueelle. Kokonaisuudessaan suunnittelualue on voimakkaasti ihmisen muokkaamaa aluetta, luonnontilaisia biotooppeja ei alueella todettu. Metsäalueet ovat intensiivisen metsätalouden piirissä ja kaikki kosteapohjaiset alueet todettiin ojitetuiksi. Alueen rehevyyden ja ihmistoiminnan ansiosta suunnittelualueen kasvi- ja lintulajisto osoittautui varsin monipuoliseksi. OSA-ALUEET 1. Vähä Palojärven itäranta (LIITTEET, Kartta 2.) Vähä Palojärven itäranta on loivasti kumpuilevaa kivistä sedimenttimaata. Rannat nousevat muutamia metrejä melko jyrkästi, jonka jälkeen alkaa tasainen metsän peittämien kalliokumpareiden ja pienialaisten kalliopainannesoiden kirjoma metsämaa. Lähes koko rantavyöhyke on rakennettu ja osa-alueella kulkee rannan suuntaisesti useita paikallisteitä. Osaalueella on yksi toimiva maatila osa-alueen läpi kulkevan paikallistien varrella. Maatilan länsipuolella on osin ojitettu puro, joka saa alkunsa laajemmalta kalliopainannesuolta alueen keskellä, ja virtaa Iso Palojärven Kalsonlahteen. Heinolantien puoleisella sivulla vedet virtaavat kaakkoon kohti Paskolampea, muutoin osa-alueen vedet virtaavat Vähä Palojärveen. Lakialueen metsät ovat pääsääntöisesti tuoretta kangasta (MT). Kalliopainanteiden ja matalien kallioalueiden ympäristössä valtapuuna todettiin kuusi (Kuva 1.), kuivemmilla alueilla erityisesti osa-alueen itä ja pohjoisosissa mänty (Kuva 2.). Puusto todettiin keski-ikäiseksi, männiköt osin ensiharvennusvaiheen nuoriksi metsiksi. Kaakkoisrinteen ja osa-alueen länsiosan maaperä on hienojakoista sedimenttiä, jonka vuoksi kenttäkerros indikoi lehtomaista kangasta (OMT, paikoin OMaT) ja kosteilla paikoilla oli todettavissa saniaiskorpea. Puusto kaakkoisosassa oli keski-ikäistä kuusikkoa. Heinolantien reunassa biotooppi vaihettuu varpurämeeksi, joka on itse asiassa Heinolantien eristämä osa Paskolammen ympärille muodostuneesta varpurämeestä. Osa-alueen

6 6 keskellä on hieman suurempi, pitkänomainen kalliopainannesuo, joka reunoiltaan on sararämettä ja keskisoistaan saranevaa (Kuva 3.). Suota on joskus ojitettu, mutta se on säilyttänyt luonnontilansa varsin hyvin. Lähempänä Vähä Palojärven rantaa rinne alkaa viettää vähitellen kohti rantaa ja jyrkkenee lopulta rantarinteeksi, joka on rakennettu lähes koko pituudeltaan. Rantarinteen mäntyvaltaisella tuoreella kankaalla (MT) oli paikoin todettavissa myös lehtomaisuutta (OMT) (Kuva 4.). Osa-alueella sijaitsevan maatilan länsipuoli on alavampaa ja kosteapohjaista aluetta ja maaperä kivistä hienojakoista sedimenttimaata, josta johtuen kenttäkerroksen lajisto lehtoon lehtomaiseen kankaaseen (OMT, paikoin ORT). Osa-alueen länsiosien painanteet todettiin pääosin saniaiskorviksi. Kaikki kosteat painanteet todettiin ojitetuiksi. Kuva 1. Vähä Palojärven itärannan painannekuusikkoa (MT). Kuva 2. Vähä Palojärven itärannan nuorta mäntymetsää (MT), sekapuuna hieskoivua. Kuva 3. Vähä Palojärven itärannan laajahkon kalliopainannesuon keskiosaa (saraneva). Kuva 4. Vähä Palojärven itärannan rantarinnettä. Rantaa kiertää kapea ja paikoin kivinen hiekkapohjainen rantaterassi. Vesi Vähä Palojärvessä on melko ruskeaa. Rantavyöhykkeen niukahko lajisto indikoi dys-oligotrofisuutta. Osa-alueen kasvilajisto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi. Myös ranta- ja vesikasvilajisto todettiin tavanomaiseksi eikä rauhoitettuja tai uhanalaisia lajeja todettu. Kasvien runsas lajimäärä johtuu biotooppien monimuotoisuudesta sekä kulttuurivaikutuksesta osa-alueella.

7 7 Osa-alueen lintulajisto todettiin niin ikään tavanomaiseksi kangasmetsien, pihapiirien ja dysoligotrofisten vesien (esim. peippo, mustarastas, punarinta, västäräkki, kalalokkipari ja sinisorsa) lajistoksi. Liito-oravaa, merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella tai liito-oravalle soveliasta elinympäristöä ei todettu osa-alueella. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, muita luontoarvoja tai sellaisia luontotekijöitä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. 2. Iso Palojärven länsiranta (LIITTEET, Kartta 2.) Iso palojärven länsirantaa luonnehtivat pienet kalliokumpareniemet rantakivineen. Kalliokumpareiden päällä on paksuhko harjusorakerros. Yksi kumpareista on korkeampi ja sen pohjoisreuna on jyrkkärinteinen avokallio. Kaikki kumpareet on rakennettu. Kumparerivin takana on ojitettu isovarpuräme, jonka keskellä on varsin hyvin luonnontilansa säilyttänyt Valklampi. Valklammen luoteispuolella maaperä kohoaa loivasti kumpuilevana sedimenttimaana Heinolantiehen asti. Rinteen alavimmissa kohdissa oli todettavissa korpimaisuutta. Loiva rinne on pääasiassa keski-ikäistä kuusivaltaista metsämaata (MT). Heinolantien varressa osa-alueella on laajahko pihapiri rakennuksineen. Metsät todettiin alueella pääasiassa kuusivaltaisiksi tuoreiksi kankaiksi (MT). Paikoin alavammilla alueilla oli todettavissa lehtomaisuutta (lähinnä OMT -kuusikkoa tai sekametsää). Osa metsistä todettiin hakatuiksi. Valklampi on säilynyt varsin hyvin luonnontilaisena suolampena reunahetteineen ja ympäröivine rämeineen, vaikka lammen ympäristön rämeet onkin ojitettu (Kuvat 5. ja 6.). Pieni pinnanero Iso Palojärveen (20cm) ei ole laskenut merkittävästi Valklammen pintaa eikä merkittävästi aiheuttanut lammen ympäristön rämeiden kuivumista. Lammen etelärannan kalliokumpareella on vapaa-ajan asunto. Kuva 5. Valklampi etelärannalta kuvattuna. Kuva 6. Valklampea ympäröivää rämettä lammen kaakkoissivulla. Metsien ja rämeiden kasvi- ja lintulajisto todettiin tavanomaiseksi. Liito-oravaa, merkkejä liitooravan oleskelusta alueella tai liito-oravalle soveliaita elinympäristöjä ei todettu. Valklammella ei todettu vesilintuja ja Valklammen kasvilajisto todettiin tavanomaiseksi dystrofisten vesien ja suorantojen lajistoksi. Iso Palojärven rantavyöhykkeen kasvilajisto ja vesikasvilajisto todettiin tavanomaiseksi dys-oligotrofisten vesien lajistoksi. Pienissä lahdelmissa

8 8 vesikasvilajisto indikoi lähinnä dystrofisuutta. Lintulajisto Iso Palojärven mökkirannoilla todettiin tavanomaiseksi dys-oligotrofisten vesien lajistoksi (mm. kalalokki, västäräkki ja rantasipi). Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, muita luontoarvoja tai sellaisia luontotekijöitä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. 3. Paskolampi ja Ollanlevä (LIITTEET, Kartta 2.) Paskolampi ja Iso Palojärven Ollanlevä sijaitsevat sedimenttipatjalla. Lammen ja Ollanlevän ympäristö on isovarpurämettä ja Paskolammen ja Ollanlevän välissä on kaksi laakea sedimenttimaasta muodostunutta kumpua. Kumpareista itäisempi on mantereeseen kiinni maatuva saari, jonka vuoksi sen ympärillä on todettavissa leveähkö saraluhta, jossa oli todettavissa myös järviruokoa. Ollanlevä on matala, suorantainen ja mutapohjainen lahti. Ollanlevän eteläpuolella olevan kiinni maatuvan saaren rannat ovat paikoin kivisiä tai järviruokoa kasvavia hiekkapohjaisia rantoja. Aivan osa-alueen eteläreunassa sijaitsevat pienet lahdelmat ovat suorantoja. Kuva 7. Paskolammen itärantaa pohjoisrannan joutomaalta kuvattuna. Kuva 8. Ollanlevän järviruokoiset rannat kuvattuna kevään inventointien yhteydessä. Ollanlevä ja Paskolampi ovat suorantaisia eu-dystrofisia vesiä (Kuva 7.). Rantavyöhykkeen kasvilajisto ja vesikasvilajisto molemmissa vesissä viittasi kasvaneeseen ravinnepitoisuuteen (mm. järviruokokasvustoja rantahetteillä). Erityisen runsaasti järviruokoa oli todettavissa Ollanlevän rantavyöhykkeessä (Kuva 8.). Vesi Paskolammessa ja Ollanlevässä on ruskeaa. Ollanlevän ja Paskolammen välisen rämeen läpi on vedetty oja, mutta vähäisen pinnaneron vuoksi (10cm) ojituksella ei ole ollut merkittävää vaikutusta Paskolammen tilaan. Paskolammen pohjoisranta on Heinolantien puoleisella rannalla osin joutomaata. Lammen ja Ollanlevän ympäristön rämeet ovat ojitettua, isopuustoista varpurämettä. Hietapitoiset sedimenttikumpareet ovat osin hakattua ja osin keski-ikäistä mäntyä kasvavaa tuoretta kangasta (MT). Itäisen kumpareen ympärillä oleva maatuma-alue on saraluhtaa. Iso Palojärven puoleisella rannalla oli todettavissa järviruokokasvustoa ja rannan edustalla pienialainen luoto.

9 9 Osa-alueen rantavyöhykkeen kasvilajisto ja vesikasvilajisto todettiin tavanomaiseksi dystrofisten vesien ja dys-oligotrofisten vesien lajistoksi. Rämeiden ja kangasmetsien kasvilajisto todettiin niin ikään tavanomaiseksi. Osa-alueen lintulajisto todettiin tavanomaiseksi, uhanalaisia lajeja ei todettu. Liito-oravaa, merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella tai liito-oravalle soveliasta elinympäristöä ei todettu. Paskolammella on todettu sirolampikorentoa kymmenen vuotta sitten (UHEKS). Tässä inventoinnissa lajia ei todettu. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Paskolampi tulisi jättää nykytilaansa, koska sen on todettu olevan sirolampikorennon (direktiivin IV(a) laji) elinympäristöä. Ollanlevän eteläpuolen luoto tulisi pienialaisena (alle 2ha) lokkien pesimäbiotooppina jättää nykytilaansa (Liitteet, Kartta 3.). 4. Iso Palojärven pohjoisranta (Rapamäki) (LIITTEET, Kartta 2.) Rapamäki Heinolantien eteläpuolella on loivasti Iso Palojärven rantaan viettävää hienojakoista soraa, alarinteessä hyvin hieta- ja hiesupitoista ja paikoin varsin kivistä. Lounaaseen viettävä rinne on loiva ja rinteen alaosassa on todettavissa kangaskorpea, joka vaihettuu Paskolampea kohti mentäessä isovarpurämeeksi. Rinteen etelään viettävä osa on pientaloaluetta, josta länsiosa on uutta astutusta ja itäreuna on vanhempaa asutusta. Rantavyöhyke on rakennettu (mm. yleinen uimaranta ja veneranta) (Kuva 9.). Pienialaiset rakentamattomat alueet etelärinteellä indikoivat kasvillisuuden puolesta lehtomaisuutta (OMT, OMaT, paikoin ORT). Lähempänä rantaa puusto on mäntyvaltaista ja niukahko alkuperäislajisto indikoi lähinnä kuivaa/karua kangasta (runsaasti mm. kangaskortetta), mutta kulttuurilajisto on kuitenkin monin paikoin vallitsevana (Kuva 10.). Pientaloalueiden metsät on käytännössä hakattu pois ja pientaloalueen ulkopuolella olevat metsät osa-alueella ovat intensiivisen metsätalouden piirissä. Puusto on lounaisrinteellä keski-ikäistä kuusikkoa (MT, OMT) sekapuuna koivua ja haapaa ja osa-alueen itäosissa puolestaan nuorta lehtipuuvaltaista sekametsää. Kasvilajisto todettiin monipuoliseksi mm. kulttuurivaikutuksen vuoksi, mutta kokonaisuudessaan lajisto osoittautui tavanomaiseksi. Paikoin kivinen hiekkapohjainen rantaterassi on kapeahko ja laskee varsin jyrkästi. Vesi Iso Palojärvessä on varsin ruskeaa. Rantojen kasvilajisto ja vesikasvilajisto indikoi dys-.oligotrofista vettä. Vesikasvilajisto todettiin tavanomaiseksi dystrofisten ja dys-oligotrofisten vesien lajistoksi. Iso Palojärvessä on runsaasti isoja kiviä ja muutama luoto, joista yksi luoto Ollanlevän edustalla jää suunnittelualueen sisäpuolelle. Luodoilla ja kivillä todettiin viisi pesivää kalalokkiparia, jotka pitivät ryhmäsoidinta aika ajoin myös Rapamäen rannan uimalaiturilla. Metsien, kulttuuribiotooppien ja rantojen lintulajisto osa-alueella todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi (mm. kalalokki, naurulokki, punarinta, mustarastas, haarapääsky, peippo, harakka, kirjosieppo ja käpytikka). Liito-oravaa, merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella tai liito-oravalle soveliasta elinympäristöä ei todettu.

10 10 Kuva 9. Osa-alueen ranta on pääosin rakennettu. Kuvan veneranta lähellä yleistä uimarantaa. Kuva 10. Alarinteet lähellä rantaa ovat kivistä, hienojakoista sedimenttiä. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, muita luontoarvoja tai sellaisia luontotekijöitä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. 5. Iso Palojärven koillisranta (LIITTEET, Kartta 2.) Heinolantieltä Iso Palojärven välinen loiva rinne on hieta- ja hiesupitoista sedimenttiä. Rinne on viettää etelään ja sen keskellä virtaa ojitettu puro. Puron ympäristön maaperä on osa-alueen alavinta kohtaa ja maaperä todettiin varsin kosteaksi puron ympäristössä. Kauempana purosta rinteet nousevat loivasti sekä puron itä- että länsipuolella. Lähellä rantaa alava maaperä on jälleen kosteampaa. Rantavyöhykkeessä oli todettavissa myös saraneva. Osa-alue on lehtipuuvaltaista lehtoa (OMaT, paikoin ORT) ja kosteammilta osiltaan lehto- tai saniaiskorpea (LhK). Rinnealueet todettiin pääosin avohakatuiksi tai ensiharvennusvaiheen koivikoksi, sekapuuna mänty. Puron ympäristön alavimmat alueet erityisesti rinteen yläosassa todettiin kookasta koivua ja harmaaleppää kasvavaksi lehtokorveksi (LhK). Koivun ja harmaalepän joukossa sekapuuna todettiin myös haapaa sekä paikoin tuomea ja harvakseltaan myös kookasta raitaa. Kookas lehtipuusto jatkui puronnotkelmasta kapeana vyöhykkeenä aina Haapalan tilan peltojen eteläkärkeen asti (Liitteet, Kartta XX), jossa lehtomainen metsä rajautui laajaan hakkuuaukeaan (kesämökkitien itäpuoleinen alue). Kookkaan puuston joukossa oli myös kolopuita. Ojitusten ja hakkuiden vuoksi osa-alueen metsät eivät kuitenkaan olleet luonnontilaisia. Lehtokorven kasvilajisto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi lehto- ja saniaiskorpien lajistoksi. Rinnemaiden lehtimetsien lajisto todettiin niin ikään tavanomaiseksi lehtomaisten kankaiden ja keskiravinteisten lehtojen lajistoksi (OMaT, ORT). Linnusto todettiin monipuoliseksi (esim. lehto- ja mustapääkerttu, peippo, pajulintu, mustarastas, räkättirastas, punakylkirastas, käpytikka, sinitiainen), mutta tavanomaiseksi lehti- ja sekametsien lajistoksi. Uhanalaisia lajeja ei todettu. Kookkaan puustonsa ja kolopuiden vuoksi puron ympäristö ja Haapalan tilan peltojen eteläreunan metsät soveltuvat liito-oravan elinympäristöksi. Lajia ei kuitenkaan todettu alueella (Liitteet, Kartta 3.).

11 11 Osa-alueen paikoin kiviset, hietapohjaiset rannat todettiin dys-oligotrofisiksi ja osittain dystrofisiksi. Rantojen kasvilajisto ja vesikasvilajisto todettiin tavanomaiseksi dys-oligotrofisten ja dystrofisten vesien lajistoksi. Uhanalaisia tai rauhoitettuja kasvilajeja ei todettu. Vesilintuja ei inventointien yhteydessä osa-alueen rannoilla todettu. Rantametsät todettiin hakatuiksi tai voimakkaasti harvennetuiksi ja niiden lintulajisto niukaksi ja tavanomaiseksi (peippo, pajulintu, mustarastas). Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, tai uhanalaisia lintulajeja, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Osa-alueen keskiosan kosteapohjainen notkelma on lehtokorpi (LhK). Korpi ja koillisosan pellonreunametsä ei ole luonnontilainen, mutta se on liito-oravalle soveliasta elinympäristöä (direktiivin IV(a) laji), jonka vuoksi alue tulisi jättää nykytilaansa (Liitteet, Kartta 3.). 6. Taulumäki (LIITTEET, Kartta 2.) Osa-alue rajautuu Mansikkamäentien ja Vähä Palojärven välille. Alue on hieman kumpuilevaa, Vähä Palojärven suuntaan loivasti viettävää sedimenttimaata. Osa-alueen itäosassa maaperä nousee jyrkästi Mansikkamäentielle. Alueen metsät ovat talousmetsiä: paikoin avohakattuja tai harvennettuja, laajoilta alueilta ensiharvennusvaiheen taimikoita. Alueella oli todettavissa myös metsittynyttä peltomaata. Alavimmat alueet ovat kosteapohjaisia ojitettuja saniaiskorpia. Osa-alueen länsiosassa lähellä rantaa todettiin kuusivaltaista tuoretta kangasta (MT) sekä lähempänä rantaa OMT -sekametsää, jossa kenttäkerroslajisto indikoi paikoin myös lehtoa (OMaT). Osa-alueen läpi kulkevan paikallistien molemmin puolin todettiin entisiä viljelymaita, jotka ovat alkaneet metsittyä tai on metsitetty (Kuvat 11. ja 12.). Tienvarren ladon luona todettiin kookkaita lehmuksia (Tilia cordata), jotka voivat olla alkuperältään myös istutettuja. Alavimmat alueet osaalueen keskiosissa todettiin OMT -kankaiksi, paikoin OMaT -lehdoiksi ja kosteimmilta paikoilta saniaiskorviksi (Kuva 13.). Maaperä osa-alueen itäreunassa kohoaa melko jyrkkänä ja metsä muuttuu korkeimmilla rinteillä OMT- ja MT-kankaaksi, valtapuuna kuusi (Kuva 14.). Aivan osa-alueen eteläreunassa on kookasta lehtipuuta (hies- ja rauduskoivu, harmaaleppä, tervaleppä vallitsevina) kasvava lehtokorpi (LhK) (Kuva 15.). jonka läpi virtaava puro on ruopattu suoraksi (Kuva 16.). Maaperä lehtokorvessa on multavaa ja ilmeisesti osa lehtokorvesta on ollut laidunmaana. Lehtokorven läpi virtaava puro on muodostanut tulvakorven Vähä Palojärven itäpäähän. Puro on ojitettu, mutta meanderoi luonnontilaisena lähellä rantaa. Tulvakorvessa oli todettavissa sarkaojien jäänteitä ja tulvakorven kuusikko on harvennettu (Kuva 17). Ruopatun puron kuljettama liete on rehevöittänyt Vähä Palojärven itäpään lahtea, jonka vuoksi lahdella oli todettavissa sara- ja järviruokokasvustoja ja runsaasti kelluslehtisiä (Kuva 18.). Meanderoivan puron eteläsivun mäet nousevat melko jyrkkinä ja osin kallioisina. Mäkien metsät todettiin keski-ikäistä mäntyä kasvaviksi tuoreiksi kankaiksi (MT).

12 12 Kuva 11. Taulumäen pohjoisosan entisiä viljelymaita lännestä kuvattuna. Kuva 12. Lehtokorville tyypillinen lajisto on alkanut valloittaa takaisin entisiä viljelymaita. Kuva 13. Taulumäen osa-alueen alavaa keskiosaa ja sen ojitettua sanaiskorpea. Kuva 14. Itäreunassa osa-alueen maaperä nousee kohti deltan lakea (ORT- ja OMT kuusikkoa). Rantaterassi osa-alueella todettiin kapeaksi ja melko jyrkästi laskevaksi paikoin kiviseksi sora- tai hiekkarannaksi. Poikkeuksena itäosan lahti, joka on pitkälle liettynyt ja mutapohjainen. Vesi todettiin varsin ruskeaksi. Rantojen kasvilajisto ja vesikasvilajisto indikoi dys-oligotrofisuutta (Kuvat 19. ja 20 ). ja suojaisimmissa paikoissa dystrofisuutta. Ilmeisesti aiemman peltoviljelyn vuoksi rantavyöhykkeen lajistossa oli havaittavissa myös ravinteisuuden kasvua (mm. järviruoko todettiin runsastuneeksi). Itäpään lahden lajisto indikoi selvää ravinteisuuden kasvua (eutrofinen vesi). Kokonaisuudessaan osa-alueen kasvilajisto todettiin monipuoliseksi biotooppien runsauden ja kulttuurivaikutuksen vuoksi. Kasvilajisto todettiin kuitenkin tavanomaiseksi eikä rauhoitettuja tai uhanalaisia lajeja todettu. Osa-alueen lintulajisto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi lehti- ja sekametsien linnustoksi. Osa-alueen eteläreunan lehtokorven lajistosta mainittakoon lehtoja mustapääkerttu sekä kirjosieppo. Lehtokorvessa todettiin kolopuita sekä runsaasti pystyssä olevaa lahopuuta, joissa oli todettavissa palokärjen syöntijälkiä. Alue on liito-oravalle soveliasta elinympäristöä.

13 13 Kuva 15. Osa-alueen kaakkoisreunan kookasta puuta kasvavaa lehtokorpea kesäkuussa. Kuva 16. Kaakkoisreunan lehtokorpi on ojitettu. Oja laskee Vähä Palojärven itäpäähän. Kuva 17. Vähä Palojärven itäpään tulvakorpea, alueella on tehty avo- ja harvennushakkuita. Kuva 18. Vähä Palojärven itäpään lahti on rehevöitynyt kasvaen runsaasti mm. uistinvitaa. Kuva 19. Vähä Palojärven koillisrantaa (Taulumäen rantaa suunnittelualueelta) Kuva 20. Vähä Palojärven itärantaa. Taustalla järven itäpään rehevöitynyt lahti..

14 14 Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja tai uhanalaisia lintulajeja, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Osa-alueen eteläosassa oleva lehtokorpi on liito-oravalle soveliasta elinympäristöä (direktiivin IV(a) lajit), jonka vuoksi lehtokorpi tulisi jättää nykytilaansa (Liitteet, Kartta 3.). 7. Kuortin keskustaajama (LIITTEET, Kartta 2.) Kuortin keskustaajama sijaitsee vanhan valtatien varressa delta-alueen reunalla. Taajama koostuu vanhoista liikerakennuksista ja niiden ympärillä muodostuneesta pientaloalueesta. Vanhempi rakennuskanta on lähellä keskustaa ja keskustaan tulevien teiden varsilla. Useat liikerakennukset ovat tyhjillään ja liiketoiminta on keskittynyt nykyisin Kankaalaan, uuden valtatien varteen (Kuvat 21. ja 22.). Uudemmat pientaloalueet ovat puistomaisempia ja toisaalta niiltä on löydettävissä enemmin joutomaa-alueita ja hakattua metsämaata (Kuva 23.). Keskustaajaman länsipuolen rinne on entistä peltoa, joka on alkanut metsittyä (Kuva 24.). Kuva 21. Kuortin hiljentynyttä vanhaa keskustaa Heinolantien varressa. Kuva 22. Vanhin asutus on muodostunut aivan vanhan keskuksen ympärille. Kuva 23. Uudempaa asuntoaluetta ja keskustan pohjoislaidalla. Kuva24. Keskustan länsirinteen metsittyvillä pelloilla todettiin useasti ruokailevia hirviä.

15 15 Maaperä alueella on hienojakoista harjusoraa, moni paikoin hietaa ja hiesua, jonka vuoksi kasvillisuus on monipuolista. Alkuperäinen lajisto, jota on säilynyt paikka paikoin, indikoi keskiravinteista lehtoa. Alkuperäistä lehtobiotooppia osa-alueella ei kuitenkaan ole säilynyt. Vanhan valtatien varrella oli pienialaisia harjusoran peittämiä kalliokumpareita, joilla oli todettavissa kangasmetsän saarekkeita (MT, VT). Saarekkeiden metsät todettiin pääosin hakatuiksi. Osa-alueen biotoopit ovat pääsääntöisesti kulttuuribiotooppeja kuten pihapiirejä, puistometsiköitä, hylättyjä peltoja, tienvarsibiotooppeja ja joutomaita. Luonnontilaisia elinympäristöjä ei todettu. Alueen kasvilajisto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi kulttuuribiotooppien ja ravinteisten metsämaiden lajistoksi. Paikoin oli todettavissa myös kosteikkolajistoa ojien ja kaivettujen allikoiden ympärillä, mutta myös näissä todettu lajisto osoittautui tavanomaisiksi ravinteisten kosteikkojen lajeiksi (esim. pullosara, kurjenjalka, hiirenporras ja korpikaisla). Keskustaajaman lintulajisto todettiin tyypilliseksi kulttuuribiotoopeilla tavattavaksi lajistoksi (esim. sinitiainen, viherpeippo, peippo, varsi, harakka, kirjosieppo, räkättirastas ja punakylkirastas). Keskustaajaman länsiosassa todettiin käen reviiri. Uhanalaisia lajeja ei todettu. Keskustaajaman alueella ei todettu liito-oravaa, merkkejä liito-oravasta eikä liito-oravalle soveliasta elinympäristöä. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, muita luontoarvoja tai sellaisia luontotekijöitä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. 8. Keskustaajaman pohjoispuoli (LIITTEET, Kartta 2.) Kuortin keskustaajaman pohjoispuolen osa-alue rajautuu Mattilan tilan tasalle pohjoisessa ja Koukkujärvelle johtavan tien ja Mansikkamäkeen johtavan maantien välille. Osa-alueen maasto on loivasti kumpuilevaa, etelään ja kaakkoon viettävää lakialuetta. Osa-alueen maaperä on glasifluviaalista hieta- ja hiesupitoista harjusoraa, joka matalissa notkelmissa oli usein melko kivistä. Alavimmat alueet osa-alueella ovat soistunutta, hienojakoista sedimenttimaata. Erityisesti osa-alueen länsiosissa todettiin soistumia. Kaikki soistumat todettiin ojitetuiksi. Alueen korkein osa on Puustellin tilan pohjoispuolella, josta maaperä viettää etelään/lounaaseen. Osa-alueen itäosat viettävät puolestaan kaakkoon kohti Tattarimäkeä. Puustellin tilan pohjoispuolen mäkialue on nuorta ensiharvennusvaiheen OMT/ORT -sekametsää (Kuva 25.). Osa-alueen pohjoisrajalla kenttäkerros indikoi tuoretta kangasta (MT, MaT), kaakkoon ja lounaaseen viettävien rinnemaiden kenttäkerroslajisto indikoi lehtomaista kangasta (OMT) ja alarinteet paikoin lehtoa (OMaT, ORT) (Kuva 26.). Puustellin tilan eteläpuolelta kulkee sähkölinja, jonka eteläpuolella on kookasta kuusta kasvava ravinteinen lehto (ORT) kivisessä ja osin kalliokumpareiden muovaamassa rinteessä. Lounaisrinteen metsät ovat metsätalouden piirissä eivätkä ole luonnontilaisia. Puustellin tilan itäpuolella kaakkoon viettävä rinne on nuorta istutusmetsää, ensiharvennustaimikkoa sekä metsitettyä peltoa, jonka kenttäkerroksen lajisto indikoi lehtomaisuutta (OMT, paikoin OMaT) (Kuva 27.).

16 16 Kuva 25. Rehevää nuorta sekametsää Puustellin pohjoispuolen laajalta hakkuuaukealta. Kuva 26. Lounaaseen viettävän rinteen ORT - kuusikkoa Puustellin länsipuolella.. Kuva 27. Puustellin tila ja koivulle istutettua peltoa talon itäpuolella (kuvassa oikealla). Kuva 28. Puustellin tilan lounaispuolen rinnepellot on istutettu koivulle ja haavalle (kuvassa). Kuva. Kuortin taajaman ja Mattilan tilan välinen lehtokorpii ei ole enää luonnontilainen. Mattilan tilan pellot taka-alalla. Kuva 30. Osa-alueen eteläreunan ojitetuissa, pienialaisissa kangas- ja heinäkorvissa alkuperäislajisto on säilynyt monipuolisena.

17 17 Puustellin tilan lounaispuolen pellot ovat myös metsittyneet tai istutuskoivikkoa ja istutushaavikkoa (Kuva 28.). Näiden peltojen länsisivulla virtaa ruopattu puro, jonka ympärillä puusto on kuusivaltaista. Puron ympäristö kenttäkerroslajisto indikoi lehtokorpea (saniaiskorpi). Korpinotkelmasta länteen (sähkölinjan eteläpuolella) rinnealue on kivistä ja rapautuneiden kalliokumpareiden muovailemaa aluetta, joka kasvaa kookasta kuusimetsää ja kenttäkerroslajisto indikoi ravinteista lehtoa (ORT). Osa-alueen länsiosassa on useampia hieman laajempia sedimenttipainanteisiin muodostuneita soita, jotka kaikki on ojitettu. Soistumat ovat sekametsää ja kenttäkerroslajisto indikoi heinäkorpea, mutta kuivaamisen vuoksi suopainanteiden lajisto on muuttumassa (mm. paju on runsastunut märimmillä alueilla ja pihapiirien lajisto on alkanut levitä reheviin korpiin). Mattilan tilan peltojen ja Kuortin taajaman väliin jäävä laajahko ojitettu heinäkorpi kasvaa harvennettua koivikoa ja kenttäkerrosta luonnehtivat mm. pajut, sanajalka, hiirenporras, mesiangervo, nurmilauha ja vaapukka (Kuva 29.). Itse Mattilan tilan pellot osa-alueen länsireunassa ovat poistuneet viljelystä ja kasvavat luonnonheinää. Osa-alueen kasvilajisto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi. Myös lehtomaisten metsien ja lehtojen lajisto sekä korpipainanteiden lajisto osoittautui tavanomaiseksi. Rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja ei todettu. Luonnontilaisia biotooppeja ei todettu ja kaikki osa-alueen metsät ovat intensiivisen metsätalouden piirissä. Alueen lintulajisto todettiin monipuoliseksi seka- ja havumetsille tyypilliseksi lajistoksi eikä uhanalaisia lajeja todettu. Liito-oravaa, merkkejä liitooravan oleskelusta alueella tai liito-oravalle soveliaita elinympäristöjä ei todettu. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, muita luontoarvoja tai sellaisia luontotekijöitä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. 9. Tuokkola (LIITTEET, Kartta 2.) Tuokkolan tilan lähiympäristö ja tilan eteläpuolinen notkelma ovat hienojakoista sedimenttiä (hietaa, hiesua). Osa-alueen alkuperäislajisto indikoi runsasravinteista lehtoa (ORT), notkelman ojanvarren lajisto indikoi puolestaan FT-lehtoa (AthT) (Kuvat 31. ja 32.), joka maaperän noustessa luodetta vaihettui lähinnä suurruoholehdoksi (OFiT) (Kuva 33.). Notkelman läpi virtaava puro on ojitettu koko matkaltaan ja kuivapohjaisempi lehto on ollut aikanaan peltoa tai laidunmaata. Heinolantien varressa puro kääntyy pohjoiseen kohti Puustellin tilan rinteitä. Mutkakohtaan on muodostunut saraluhta, joka on jonkin verran rehevöitynyt (kasvaen mm. leveäosmankäämiä) (Kuva 34.). Lehdon lajistossa oli todettavissa myös niittyjen ja laidunmaiden lajistoa. Puusto entisellä pellolla on keski-ikäistä, harvennettua koivikkoa. Tuokkolan tilan lähiympäristön rinteissä todettiin mm. valko- ja sinivuokkoa, mutta kasvupaikkojen perusteella voi olettaa, että lajit on istutusperäisiä. Yleensä ottaen kulttuurivaikutus alueen lajistossa myös metsän puolella oli selvä. Entisten peltosarkojen reunoilla oli todettavissa kookasta mäntyä sekä hieman kuusta ja sekapuuna kookasta haapaa. Haapojen joukossa oli todettavissa myös kolopuita. Entisen pellon reunavyöhykkeet todettiin liito-oravalle soveliaaksi elinympäristöksi.

18 18 Kuva. Puronvarsilehtoa osa-alueen kaakkoispäästä. Kuva. Lounasta kohti notkelma avartuu ja maaperä kohoaa jonkin verran. Kuva. Kuivemmassa luoteisosan lehdossa (OFiT) oli vielä todettavissa sarkaojien jäänteitä. Kuva 34. Notkelman kaakkoisosan saraluhta saa valumavesiä mm. Puustellin tilan pelloilta. Osa-alueen kasvilajisto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi lehtojen ja lehtomaisten biotooppien sekä kulttuuribiotooppien lajistoksi. Rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja ei todettu. Myös osa-alueen lintulajisto todettiin tavanomaiseksi. Liito-oravaa, merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella ei todettu. Entisen pelto/laidunalueen reunavyöhykkeet todettiin liito-oravalle soveliaaksi elinympäristöksi. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja tai uhanalaisia lintulajeja, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Osa-alueella todetun vanhan viljelyalueen reunat todettiin liito-oravalle soveliaaksi elinympäristöksi (direktiivin IV(a) laji), jonka vuoksi ne tulisi jättää nykytilaansa (Liitteet, Kartta 3.).

19 Haapala - Rauhamäki (LIITTEET, Kartta 2.) Haapalan Rauhamäen välinen alue paikallisteiden sekä Heinolantien ja valtatie 5:n välissä on loivasti kumpuilevaa sedimenttimaata. Osa-alueen eteläreunassa Rauhamäellä maaperä kohoaa selvästi korkeammalle. Rauhamäki on harjusoran peittämä kalliomäki, toinen vastaavanlainen sedimentin peittämä kalliomäki on osa-alueen itäreunassa. Pienehkö korpinotkelma Haapalan tilan itäpuolella viettää kohti Mallasmäen pohjoispuolen peltoaukeaa. Ojitetun notkelman vesi virtaa peltoaukealle ja edelleen Kankaalan kautta Pinnunjokeen. Notkelmassa kasvaa harvennettu nuori koivikko. Osa-alueen alavin kohta Rauhamäen pohjoispuolella on soinen ja virtaa sekä Iso Palojärveen lännessä että Mallasmäen pohjoispuolen peltoaukeille idässä. Kaikki osa-alueen alavat alueet (kangaskorpea) on ojitettu. Kuva 35. Osa-alueen pohjoisosan metsät todettiin suurelta osin ensiharvennusvaiheen taimikoksi. Kuva 36. Osa-alueen itäosien metsät todettiin puustoltaan keski-ikäisiksi (MT-kankaita). Kuva 37. Rauhamäen pohjoispuolen notkelman tekoaltaita. Kuvan allas paikallistien itäpuolelta. Kuva 38. Paikallistie kohti Rauhamäkeä. Iso Palojärvi jää kuvassa tien oikealle puolelle. Osa-alueen metsät ovat intensiivisen metsätalouden piirissä. Huomattava osa metsistä on osa-alueen länsi- ja pohjoisosissa ensiharvennusvaiheen lehtipuuvaltaista taimikkoa (MT) (Kuva 35.). Keski- ja itäosien metsät todettiin korkeintaan keski-ikäisiksi tuoreiksi kankaiksi. Mäkien alarinteet ja

20 20 notkelmat todettiin kuusivaltaisiksi (MT, MaT) (Kuva 36.) ja ojitetut notkelmat kangaskorviksi valtapuuna kuusi ja mäkien lakialueet puolestaan mäntyvaltaisiksi (MT). Peltojen ympärillä ja rantavyöhykkeessä oli todettavissa näille biotoopeille tyypillistä lehtipuuvaltaista nuorehkoa metsää. Tiestön, ajourien ja peltojen reunavaikutuksen vuoksi metsien reunaosissa oli todettavissa myös monipuolinen kulttuurilajisto. Haapalan ja Rauhamäen tilat ovat laakeilla, hienojakoisen sedimentin peittämillä mäkialueilla. Yhä viljelyssä olevat yhtenäiset peltoaukeat ovat mäkien etelä- ja lounaissivuilla. Rauhamäen tilan pihapiirissä on laajahko tekoallas ja Rauhamäen tilan pohjoispuolella olevassa notkelmassa, paikallistien molemmin puolin, on tekoaltaiden sarja, joka jatkuu paikallistien länsipuolella (Kuva 37.). Notkelman tekoaltaista on vedetty ojat Iso Palojärveen. Tekoaltaiden lajisto indikoi eutrofisuutta ja vesi tekoaltaissa todettiin hyvin ruskeaksi. Iso Palojärven ja paikallistien välissä kulkee sähkölinja ja metsä rantavyöhykettä lukuun ottamatta on avohakattu (Kuva 38.). Osa-alueen kasvilajisto todettiin monipuoliseksi mutta tavanomaiseksi kangasmetsien, korpien, erilaisten kulttuuribiotooppien lajistoksi sekä altaiden vesikasvilajisto tavanomaiseksi eutrofisten vesien lajistoksi. Uhanalaisia tai rauhoitettuja kasvilajeja ei todettu. Osa-alueen lintulajisto todettiin niin ikään monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi. Uhanalaisia lajeja ei todettu. Alueella ei todettu liito-oravaa, merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella tai liito-oravalle soveliasta elinympäristöä Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, muita luontoarvoja tai sellaisia luontotekijöitä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. 11. Iso Palojärven itäranta (LIITTEET, Kartta 2.) Iso Palojärven itäranta on matalahkoa dys-oligotrofista, paikoin dystrofista (saraluhtareunus) rantaa. Itäpäähän korpinotkelmista vedetyt ojat ovat liettäneet paikoin rantaa ja kaivettujen altaiden vedet ovat aiheuttaneet lievää rehevöitymistä rantavyöhykkeessä. Niukkakasvustoisilla rannoilla oli todettavissa hietapitoinen, muutaman metrin levyinen harjusorasta muodostunut rantaterassi. Osaalueen etelärajalla on pienialainen, mutapohjainen dystrofinen lahti ja hieman kauempana rannasta on pieni saari (alle 2ha) rantakivikkoineen. Saari ja sen ympäristö on lokkien pesimäbiotooppia. Osa-alueen etelärannat ovat alavia ja paikoin soisia (saraluhtaa), pohjoisrantaa kiertää puolestaan pieni soraharjanne. Soraharjanteen rannan puoli on kokonaan rakennettu. Harjanteen takana maaperä nousee kohti paikallistietä, mutta nousevan rinnemaan keskiosassa on kostepohjainen, ojitettu painanne (näkyy Kuvassa 38. tien oikealla puolella). Ojan vesi virtaa tekoaltaisiin, joiden kasvilajisto indikoi eutrofisuutta. Altaita oli todettavissa myös paikallistien toisella puolen ja altaat on yhdistetty ojilla. Altaista vesi virtaa saraluhdan kautta Iso Palojärven itäpäähän. Soraharjanteen mäntymetsää (MT, lakialueilta VT) lukuun ottamatta osa-alueen metsät ovat avohakattu tai päättövaiheen harvaa metsää. Rannan suunnassa ojitettua painannetta pitkin kulkee

21 21 sähkölinja, jonka alla oli todettavissa kosteille lehdoille tyypillistä lajistoa (AthT). Rannoilla oli todettavissa tyypillinen kapea lehtipuuvaltainen vyöhyke, jonka kenttäkerros indikoi lehtomaisuutta. Kaikki biotooppityypit harjun lakialueen kangasmetsikköä lukuun ottamatta ovat ihmistoiminnan ansiosta voimakkaasti muokkaantuneita. Luonnontilaisia biotooppeja ei todettu. Osa-alueen kasvi- ja lintulajisto todettiin tavanomaiseksi. Rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja ei todettu eikä uhanalaisia lintulajeja todettu alueella. Alueella ei todettu liito-oravaa, merkkejä liitooravan oleskelusta alueella tai liito-oravalle soveliasta elinympäristöä. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Rannan edustan pieni saari (alle 2ha) on merkittävä lokkien pesimäbiotooppi. Saari kivikkoineen tulisi jättää nykytilaansa (Liitteet, Kartta 3.). 12. Kuusela-Holma (LIITTEET, Kartta 2.) Kuuselan ja Holman tilojen alue valtatie 5:n eteläpuolella on loivasti kumpuilevaa hietapitoista harjusora-aluetta, joka viettää Myllyselän rantaa kohti. Noin sata metriä ennen Myllyselän rantaa loivasti viettävä rinne laskee hieman jyrkempänä ja tällä osalla rinnemaata oli todettavissa pienialaisia, matalia kalliokumpareita. Rantaa lähestyttäessä maaperä muuttuu hieta- ja hiesusedimentiksi, paikoin saviseksi. Alueen maisemaa luonnehtivat reheväpohjaiset kuusimetsät ja pienialaiset korpinotkelmat. Valtatien varressa ja aivan rannassa sijaitsevat Holman tilan pellot. Itälänsi -suunnassa osa-aluetta halkoo paikallistie josta erkanee kapea soratie kohti Kirkkorantaa. Holman tila valtatie 5:n varrella on osa-alueen korkeimmalla kohdalla (Kuva 39.). Peltojen väliset metsät lakialueella ovat mäntyvaltaisia, paikoin kuusivaltaisia (mahdollisesti istutuskuusikoita) kankaita (MT, paikoin OMT). Puusto todettiin korkeintaan keski-ikäiseksi, Holman tilan koillis- ja kaakkoispuolen hakkuualueilla kasvaa ensiharvennusvaiheen sekametsää. Paikallistien eteläpuolella, Holman ja Kuuselan välillä on kuusivaltainen kosteapohjainen notkelma, jonka kenttäkerroksen lajisto indikoi lehtokorpea (LhK). Sekapuuna korvessa todettiin jonkin verran mm. tervaleppää. Notkelma on ojitettu ja sinne on ajettu joutomaata, jonka mukana korpinotkelmaan on tullut myös vieraslajeja, mm. lehtopalsami. Korpinotkelma ei ole luonnontilainen, vaikka siinä on monipuolinen edustus lehtokorpien lajistoa (esim.. tesma ja näsiä). Korvesta lähtevä puro laskee Myllyselkään ja on ojitettu. Korven ympäristön nuorten metsien kenttäkerros indikoi paikoin lehtoa (ORT, OMaT) (Kuva 40.) ja lehtomaista kangasta (OMT), korkeammilla paikoilla tuoretta kangasta (MT). Paikallistien eteläpuolella, Holman tilasta kaakkoon rinnemaa on keski-ikäistä kuusikkoa (OMT, OMaT) (Kuva 41.). Paikoin loivasti viettävässä rinteessä oli todettavissa pienialaisia matalia kalliokumpareita, joiden jälkeen rinne laskee jyrkähkösti kohti Myllyselän rantaa maaperän muuttuessa hienojakoiseksi sedimentiksi. Keski-ikäinen kuusivaltainen metsä vaihettuu rantaa lähestyttäessä vähitellen lehtipuuvaltaiseksi ja tuoreen kankaan lajisto monipuolistuu lehtomaisten

22 22 kankaiden lajistoksi (OMT, paikoin OMaT). Lähellä rantaa on yhä viljelykäytössä oleva pelto (Kuva 42.). Leveä rantaterassi on muodostunut hieta- ja hiesusedimentistä. Rantavyöhykkeen kasvilajisto ja vesikasvilajisto indikoi dys-oligotrofista vettä, mutta liettyneen rantavyöhykkeen lajisto viittasi myös kohonneeseen ravinteisuuteen (runsaasti mm. järviruokoa). Osa-alueen kasvilajisto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi. Rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja ei todettu. Osa-alueen lintulajisto todettiin niin ikään monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi havumetsien ja kulttuuribiotooppien lajistoksi. Uhanalaisia lintulajeja ei todettu. Liito-oravaa, merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella tai liito-oravalle soveliaita elinympäristöjä ei todettu. Kuva 39. Holman tilan pellot ovat osa-alueen korkeinta kohtaa. Kuvaussuunta pohjoiseen. Kuva 40. Holman eteläpuolen ORT -kuusikkoa paikallistien varrella. Alarinteessä on lehtokorpi. Kuva 41. Holman rantaan vievää tietä. Rinnealue on OMT/OMaT -kuusikkoa Kuva 42. Holman rantapeltoa ympäristöineen Kirkkorannan pohjoispuolella. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, muita luontoarvoja tai sellaisia luontotekijöitä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa.

23 Holman itäpuolen kangas (LIITTEET, Kartta 2.) Kuortin teollisuustaajaman kohdalla, valtatien eteläpuolella on laajahko harjusorasta muodostunut pienialainen delta, jonka länsiosassa on avara raviini. Raviini on hienojakoista sedimenttimaata, jolle on raivattu peltoa. Peltojen ympäristön metsä on pääosin nuorta, lehtipuuvaltaista taimikkoa. Deltan lakiosalla on todettavissa matalahkoja suppia, joista laajin suppa on pohjaltaan soistunut. Lähellä valtatietä Taulumäen liittymän länsipuolella on rapautunut kalliokumpare ja deltan koilliskulmassa on laajahko metsittyvä soranottoalue. Osa-alueen lounaiskulmassa on korkea, osittain jäkäläpeitteinen (ClT) silokalliokumpare. Deltan lakialueet todettiin pääsoin kuivaksi kankaaksi (VT, paikoin CT) (Kuva 43.), osa-alueen alava länsiosa on lähinnä tuoretta kangasta (MT). Puusto osa-alueella oli pääosin keski-ikäistä, harvennettua mäntymetsää. Osa-alueen itäosan metsittyvän soramontun alueella (Kuva 44.) ja länsiosan hakatuilla alueilla kasvoi tiheää nuorta sekametsää. Kuusta todettiin hieman alueen länsiosissa. Länsiosan raviinin reunoilla oli havaittavissa lehtomaisuutta (OMT). Osa-alueen kenttäkerroksen lajisto todettiin tavanomaiseksi tuoreiden ja kuivien kankaiden lajistoksi. Samoin lehtomaisten alueiden (OMT) lajisto todettiin tavanomaiseksi, joskin varsin monipuoliseksi. Osa-alueelta etsittiin erityisesti kangasvuokkoa, mutta lajia ei todettu. Syynä voi olla maaperän karkeajakoisuus (harjusoraa). Kangasvuokkojen kasvupaikat ovat yleensä hyvin hietapitoisia. Kuva 43. Deltan lakialueen kuivaa kangasta (VT, paikoin CT). Kuvaussuunta etelään. Kuva 44. Itäosan entistä soranottoaluetta. Kuvaussuunta pohjoiseen. Osa-alueen linnusto todettiin tavanomaiseksi kangasmetsien ja nuorten sekametsien lajistoksi (mm. peippo, pajulintu, räkättirastas, metsäkirvinen, lehtokerttu ja laulurastas). Rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvi- tai lintulajeja ei todettu. Liito-oravaa, merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella tai liito-oravalle soveliaita elinympäristöjä ei myöskään todettu. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Osa-alueen keskiosat suppakuoppineen ovat maisemallisesti merkittävä kokonaisuus ja alue on pohjaveden kertymäalue, joka tulisi ottaa huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa: alueelle ei tulisi osoittaa esim. soranottoa, mutta metsätaloudelle alueella ei ole luontonsa puolesta rajoituksia. Myös lounaisosan korkea

24 24 silokalliokumpare on maisemallisesti merkittävä, jonka vuoksi se tulisi jättää nykytilaansa. (Liitteet, Kartta 3.). 14. Hennala (LIITTEET, Kartta 2.) Hennalan tilan alue Hennalantien eteläpuolella on pääosin viljeltyä, hienojakoista sedimenttimaata. Osa pelloista ulottuu myös Hennalantien pohjoispuolelle osa-alueen länsireunassa. Hennalan tilan itäpuolella olevat kapeat peltosaarekkeet on jätetty kesannolle (Kuvat 45. ja 46.). Osa-alueen metsät ovat intensiivisen metsätalouden piirissä eikä luonnontilaista metsää todettu. Peltoja ympäröivät metsät ovat puustoltaan kookasta lehti- tai sekametsää (OMaT, ORT), vain Hennalantien varren metsät ovat mäntyvaltaista MT -kangasta (paikoin VT-kangasta). Hennalan tilan pihapiirissä, peltojen reunametsissä ja rantavyöhykkeessä oli todettavissa varsin kookkaita lehtipuita. Erityisesti rantavyöhykkeessä ja tilan eteläpuolen metsäsaarekkeessa oli todettavassa varsin paljon kookkaita haapoja ja koivuja, joista osa todettiin kolopuiksi (Kuva 46.). Kasvilajisto todettiin kulttuurivaikutuksen vuoksi monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi. Myös metsien kasvilajisto todettiin monipuoliseksi. Rauhoitettuja tai uhanalaisia lajeja ei kuitenkaan todettu. Kuva 45. Itäosan kapeita kesantopeltoja länteen päin kuvattuna. Reunametsät lehtipuuvaltaisia. Kuva 46. Itäosan pelloilta rantaan päin kuvattua, puustoltaan kookasta lehtimetsää. Kuva 47. Matalan rantaterassin yli kulkeva jää pitää rantoja puhtaana kasvillisuudesta. Kuva 48. Hennalan matalaa hiekkapohjaista rantaa länteen päin kuvattuna.

25 25 Osa-alueen matalat rannat ovat hienojakoista sedimenttimaata. Rantaterassi on leveä ja matala, jonka vuoksi jäät ovat työntäneet rantaterassin ainesta rantavalliksi ja pitäneet matalat rannat varsin avoimina (Kuva 47.). Rantavyöhykkeen alkuperäislajisto indikoi oligotrofisuutta tai dysoligotrofisuutta, mutta matalien rantojen laajahko järviruokovyöhyke viittaat ravinnetason nousuun (Kuva 48.). Rantojen kasvillisuus todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi. Osa-alueen kasviolajisto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi. Rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja ei todettu. Osa-alueen lintulajisto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi lehti- ja sekametsien sekä kulttuuribiotooppien lajistoksi. Uhanalaisia lajeja ei todettu. Hennalan tilan pihapiirin eteläpuolella ja edelleen rantavyöhykkeessä kohti Myllyrantaa kasvava kookas lehtipuumetsikkö kolopuineen voi olla soveliasta liito-oravan elinympäristöä (Liitteet, Kartta 3.). Liito-oravaa tai merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella ei kuitenkaan todettu. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja tai uhanalaisia lintulajeja, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Hennalan tilan pihapiirin eteläpuolinen kookas lehtipuumetsikkö yhdistyy rantavyöhykkeen kookkaan lehtipuuston kautta Pinnunjoen tulvakorven metsikköön ja voi olla soveliasta elinympäristöä liito-oravalle (direktiivin IV(a) lajit), jonka vuoksi pihapiirin eteläpuolen ja rantavyöhykkeen metsikkö tulisi jättää nykytilaansa (Liitteet, Kartta 3.). 15. Mallasmäki (LIITTEET, Kartta 2.) Mallasmäen metsäalue rajautuu pohjoisessa peltoaukeaan, idässä ja lännessä paikallistiehen ja etelässä valtatie 5:een. Alueen länsiosassa on kaksi pienehköä maatilaa, toinen osa-alueen keskellä ja toinen länsireunassa paikallistien varrella. Osa-alueen luoteiskulmassa on muutamia taloja ja pieni pelto. Mallasmäen itäosa on loivasti kumpuilevaa harjusoraa, josta kohoaa muutamia kalliokumpareita. Pohjoisessa loivaprofiilinen mäkialue laskee melko jyrkkänä kohti pohjoispuolen peltoaukeaa. Pohjoisrinteen ja peltojen väliin jää ojitettuja rämeitä ja rinteen reunalla on metsän peittämien kalliokumpareiden rivistö. Lännessä mäkialue laskee loivasti kohti kosteapohjaista metsämaata. Aivan osa-alueen lounaiskulmassa on korkeahko harjusoran peittämä mäkialue ja siinä korpipainanne. Osa-alueen kaakkoisreunassa on yksittäinen, korkeahko maastosta hyvin erottuva kalliokumpare ja toinen korkea kallio osa-alueen koillisreunassa (Kuva 49.). Mallasmäen itäosa on avohakattu teollisuusalueen reunasta kalliomäkien tasalle, jonka vuoksi kalliomäet olivat hyvin näkyvillä (Kuva 49.). Länteen päin mäkialueen pohjoisosat todettiin laajalti hakatuiksi kasvaen ensiharvennusvaiheen sekametsää (MT). Myös lakialueen keski-ikäisten mäntymetsien kenttäkerroslajisto indikoi tuoretta kangasta (MT). Mäkialueen pohjoisrinne laskee melko jyrkästi kohti pohjoispuolen peltoaukeaa. Alarinteessä ja aivan rinteen alla oli todettavissa lehtomaisuutta (OMT, OMaT) ja puusto vaihettui kuusivaltaiseksi sekametsäksi. Rinteen alla peltoaukean reunassa puusto todettiin ensiharvennusvaiheen koivuvaltaiseksi taimikoksi. Peltoaukean reunassa todettiin myös rämemännikkö ja pienialaisia kuusivaltaisia saniaiskorpia. Kaikki pohjoisosan soistumat todettiin ojitetuiksi ja soilla on tehty hakkuita. Pohjoisosan ojat on johdettu Koiralampeen peltoaukean laidassa. Pohjoisosan rinteen alla on pienialainen teollisuusalueeksi luonnehdittava alue.

26 26 Kuva 49. Mallasmäen koillisosan hakattua mäntymetsää (MT) Kankaalan luota kuvattuna. Kuva 50. Mallasmäen länsiosalle tyypillistä kuusivaltaista kangasmetsää (MaT). Kuva 51. Hakattua ensiharvennusvaiheen kangasta (OMT) Mallasmäen kaakkoissivulla. Kuva 52. Mallasmäen alavat länsiosat on ojitettu. Kuvassa länsiosan kangaskorpea. Länttä kohti mentäessä puusto muuttuu kuusivaltaiseksi maaperän laskiessa. Länsiosan alavat alueet ja alarinteet kasvoivat nuorta tai keski-ikäistä kuusimetsää tai kuusivaltaista metsää (MT, MaT) (Kuva 50.). Lehtomaisuutta (OMT, OMaT) todettiin erityisesti osa-alueen länsi- ja kaakkoisosassa (Kuva 51.), jossa. rehevimmät alueet on raivattu aikanaan pelloiksi. Mäkien lakialueet länsiosissa todettiin mäntyvaltaisiksi (MT), mutta melko laajoja alueita on myös avohakattu kasvaen ensiharvennusvaiheen sekametsää. Kaikki osa-alueen metsät ovat talousmetsiä eikä luonnontilaisia metsiä todettu. Länsiosien alavimmilla alueilla oli todettavissa kangaskorpea (Kuva 52.), kosteimmilla paikoilla saniaiskorpea. Kaikki soistuneet alueet todettiin ojitetuiksi ja soiden puusto harvennetuksi tai avohakatuksi. Luonnontilaisia soita ei todettu. Osa-alueen kasvilajisto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi. Rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja ei todettu. Liito-oravaa, merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella tai liitooravalle soveliaita elinympäristöjä ei todettu. Alueen lintulajisto todettiin niin ikään tavanomaiseksi kangasmetsien ja kulttuuribiotooppien lajistoksi.

27 27 Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, muita luontoarvoja tai sellaisia luontotekijöitä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. 16. Koiralammen alue (LIITTEET, Kartta 2.) Koiralampi on pienialainen eu-dystrofinen/eutrofinen lampi viljelysten keskellä. Lampi on ojitetun suoalueen ympäröimä ja laajahkon viljelyalueen alavinta osaa (Kuva 53.). Lammen kautta kulkee peltoaukean valtaoja, joka saa alkunsa ojitetuista korpinotkelmista osa-alueen länsipuolella. Koiralampi on hyvin ruskeavetinen ja rehevöitynyt. Alueen maaperä on hienojakoista sedimenttiä, alavimmilta alueilta paikoin turvemaata. Peltoaukea ulottuu Heinolantien varteen pohjoisessa ja etelässä se rajautuu Mallasmäkeen. Pellot ovat osin viljeltyjä, osin kesantona. Peltoalueen eteläreunan pieniä peltosaarekkeita on metsitetty jonkin verran mm. koivulle. Pohjoisreunan metsäsaareketta lukuun ottamatta pellonreunojen lehtipuusto todettiin melko nuoreksi (Kuva 54.). Peltoaukean koilliskulmassa on pieni kuusikko, jonka kenttäkerroksen lajisto indikoi lehtoa (OMaT) (Kuva 55.). Kuusikon kenttäkerros indikoi alueen alkuperäistä biotooppia. Kuva 53. Koiralammen alueen peltoaukeaa. Lampi jää kuvan keskelle koivujen taakse. Kuva 54. Osa-alueen pellonreunojen lehtimetsät todettiin melko nuoriksi. Kuvattu Tattarimäeltä. Kuva 55. Koilliskulman OMaT -kuusikkoa pienenä saarekkeena Heinolantien varresssa. Kuva 56. Osa-alueen kookasta lehtimetsää kuvan vasemmassa reunassa.

28 28 Heinolantien varressa, peltoaukean pohjoisreunassa on reheväpohjainen lehtipuuvaltainen metsäsaareke (koivuja, harmaaleppää, haapaa, paikoin tuomia), jonka kenttäkerroksen lajisto indikoi ravinteista lehtoa (ORT). Puusto todettiin kookkaaksi ja joukossa oli todettavissa myös kolopuita. Alue todettiin liito-oravalle soveliaaksi elinympäristöksi (direktiivin IV(a) laji). Metsäsaarekkeen ryteikköisimmässä osassa todettiin satakielen reviiri ja alarinteessä mustapääkertun reviiri. Metsäsaareke on osa Tattarimäen kookasta pellonlaitametsää (Kuva 56.). Osa-alueen kasvilajisto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi. Rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja ei todettu. Suunnittelualueen lintulajisto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi eikä uhanalaisia lajeja todettu. Liito-oravaa tai merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella ei todettu. Heinolantien varren metsäsaareke todettiin liito-oravalle soveliaaksi elinympäristöksi (direktiivin IV(a) laji) (Liitteet, Kartta 3.). Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja tai uhanalaisia lintulajeja, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Heinolantien varren metsäsaareke todettiin liito-oravalle soveliaaksi elinympäristöksi (direktiivin IV(a) laji), jonka vuoksi alue tulisi jättää nykytilaansa (Liitteet, Kartta 3.). 17. Tattarinmäki (LIITTEET, Kartta 2.) Tattarimäki on tasaisesti kumpuilevan harjusoran peittämän mäen loivaa sedimenttireunaa, jonka maaperä on hiekkaa, hietaa ja hiesua. Kaakkoon viettävät rinteet ovat alaosistaan saven sekaista hienojakoista sedimenttimaata ja metsiköiden maaperä osoittautui mullan sekaiseksi sedimenttimaaksi ja paikoin kiviseksi. Tattarinmäen taajama muodostuu vanhemmasta ja uudemmasta asutuksesta. Vanhempi asutus on Vanhatien varressa, rinnemaan lakiosalla (Kuva 57.). Uudempi asutus on sijoittunut alemmas etelärinteelle, entisille peltoalueille ja rinteen metsiin (Kuva 58.). Kuortinkartanon alue ja Tattarimäen länsiosan koulun pihapiiri erottuu muusta asutuksesta puistomaisuutensa vuoksi. Kuortinkaratanon länsipuolen notkelma on kuusivaltaista (ORT) metsää ja alavimmalta osaltaan ojitettua saniaiskorpea. Kartanon länsipuolella olevan Peltoniemen tilan ympäristö on voimakkaasti muokattua aluetta, jonka alkuperäislajisto indikoi ravinteista lehtoa (ORT) (Kuva 59.). Myös osaalueen länsireunalla sijaitsevan koulun ympäristön alkuperäislajisto indikoi lehtoa (ORT) sekä lehtokorpea (saniaiskorpi) (Kuva 60). Koulun ympäristön biotoopit ovat kuitenkin voimakkaasti muokattuja kulttuuribiotooppeja. Koulun ympäristön puusto ja kouluun johtavan tienvarren puusto todettiin varsin iäkkääksi (vanhoja koivuja ja haapaa).

29 29 Kuva 57. Vanhempaa asutusta Tattarimäen laella Vanhatien varressa. Kuva 58. Uudisrakentaminen suuntautuu entisille Tattarimäen pelloille. Kuva 59. Koko Tattarimäen alue on lehtomaista. Kuva Koukkujärventien tienhaarasta. Kuva 60. Tattarinmäen länsiosan saniaiskorpea koululle johtavan tien varressa. Osa-alueen kaakkoon viettävistä rinnemetsistä ja peltosaarekkeiden metsistä osa todettiin entisiksi laidunmaiksi tai metsittyneiksi pelloiksi. Ylärinteen rinnemetsät ovat lehtimetsiä ja puusto todettiin melko kookkaaksi erityisesti pellonreunametsissä ja peltosaarekkeissa (haapa, koivut, harmaaleppä, paikoin myös tuomea) (Kuva 62.). Myös vanhalla pientaloalueella on säilynyt kookasta lehtipuustoa, joukossa myös kolopuita. Rinnealueen lehtimetsien kenttäkerroksen lajisto koostui tavanomaisesta ravinteisten lehtojen (ORT) lajistosta. Joukossa oli todettavissa runsaasti myös kulttuuribiotoopeille tyypillisiä lajeja. Paikoin etelärinteen metsiköiden ja peltojen maaperä oli varsin kosteapohjainen. Entisillä pelloilla todettiin peltosaunion lisäksi mm. mesiangervoa, saroja ja vihvilöitä, nurmilauhaa, kulleroa sekä useita pajulajeja (Kuva 61.). Alarinteen entisille peltolohkoille on istutettu paikoin myös kuusta. Kuva 61. Tattarimäen länsiosan kesantopeltoja. Etualalla kukkivia kulleroita. Kuva 62. Taustalla Tattarimäen lehtimetsää Heinolantieltä kuvattuna.

30 30 Kokonaisuutena osa-alue todettiin entisten viljelymaiden, uusien ja vanhojen pihapiirien sekä pienten lehtipuuvaltaisten metsiköiden ja muokattujen lehtomaiden muodostamaksi monipuoliseksi kokonaisuudeksi, jonka kasvilajisto todettiin hyvin monipuoliseksi mutta tavanomaiseksi. Rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja ei todettu. Osa-alueen lintulajisto todettiin monipuoliseksi mutta tavanomaiseksi lehtimetsien, kangasmetsien ja kulttuuribiotooppien lajistoksi (västäräkki, punarinta, pajulintu, lehtokerttu, pensaskerttu, mustapääkerttu, mustarastas, räkättirastas, punakylkirastas, haarapääsky, sinitiainen mm.). Vähälukuisemmista lajeista mainittakoon viitakerttunen, jonka reviiri todettiin Peltoniemen tilan pihapiirissä sekä satakielen reviiri Heinolantien varren pensaikossa lehtimetsän reunassa. Uhanalaisia lajeja ei todettu. Kookasta lehtipuustoa ja kuusia kasvava koulun ympäristö kolopuineen sekä Peltoniemen pihapiirin ympäristö soveltuvat liito-oravan elinympäristöksi (luontodirektiivin IV(a) laji). Samoin Etelärinteen pientaloalueen eteläpuolen (alarinteen) kookasta lehtipuuta kasvava lehtimetsä on liitooravalle soveliasta elinympäristöä (Liitteet, Kartta 3.). Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja tai uhanalaisia lintulajeja, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Koulun pihapiirissä ja koululle johtavan tien varrella todettiin liito-oravalle soveliasta elinympäristöä (direktiivin IV(a) lajit), mutta lajia ei todettu alueella (Liitteet, Kartta 3.). Samoin vanhalle valtatielle viettävän rinnemaan keskiosien lehtimetsät todettiin liito-oravalle soveliaaksi elinympäristöksi (Liitteet, Kartta 3.), jonka vuoksi nämä alueet tulisi jättää nykytilaansa ja kartoittaa mahdollinen liito-oravien esiintyminen alueella. 18. Multamäki (LIITTEET, Kartta 2.) Multamäen ja Kangaslammen välissä on pitkän harjujakson pää, joka päättyy loivasti Kankaalan kohdalla Heinolantiehen. Loivasti etelään laskeva harjurinne on lounaissivultaan melko jyrkkä ja rajautuu pieneen peltoalueeseen Heinolantien varressa. Myös luoteissivu on jyrkkä ja sen juurella virtaa Noitalansuolta alkunsa saava, ojitettu puronuoma. Puron luoteispuolelta alkaa paikoin kivinen, loivahko sedimenttipeitteinen Multamäen rinne. Puro virtaa Vanhatien ali, kulkee pienen pellon läpi ja alittaa Heinolantien yhtyen lopulta Koiralammen laskuojaan. Pellon reunassa Heinolantien varressa on pienialainen pajukon reunustama kosteikko (saraluhta), joka saa vetensä harjusta. Harjun pää on kokonaan rakennettua aluetta. Vanhempi asutus on keskittynyt harjun lounaispäähän Kuortintien ja Vanhatien risteysalueen ympärille. Uudempaa asutusta on harjun luoteispuolella, Multamäen rinteessä. Rakentamisen vuoksi avoin harjun lounaispää on paahteinen. Rakentamiselta säästynyt alkuperäislajisto indikoi kuivaa kangasta (CT, VT). Pihapiireissä ja tienvarsilla oli todettavissa kookkaita lehtipuita, joista osa todettiin kolopuiksi. Sekapuuna kasvoi kookkaita mäntyjä ja kuusia. Paahteisimmat alueet harjun lounaispäässä arvioitiin kangasvuokolle soveliaiksi, mutta lajia ei todettu alueella useista etsintäkerroista huolimatta. Harjun luoteispään alarinteillä ja

31 31 rinteen juurella kasvoi kookasta lehtipuustoa ja kenttäkerroksen lajisto indikoi lehtoa (ORT) (Kuva 63.). Harjun lounaispää on liito-oravalle soveliasta elinympäristöä. Harjun luoteissivulla, Multamäen ja harjun välinen notkelma on sanaiskorpi. Puronotkelman ja lähiympäristön metsät on hakattu ja harjun pohjoispuolen metsät olivat pääosin nuorta taimikkoa (ORT, paikoin OMaT) (Kuva 64.), jossa kasvoi yksittäisiä kookkaampia terva- ja harmaaleppiä sekä muutamia koivuja. Puronotkelmasta Multamäkeen nouseva rinne on pääosin rakennettu, mutta säilynyt alkuperäislajisto indikoi lehtoa (ORT, ylärinteet OMaT). Pohjoisempana harjumetsä muuttuu puustoltaan keski-ikäiseksi mäntykankaaksi (MT). Osa-alueen kasvilajisto todettiin monipuoliseksi kangasmetsien ja ravinteisten lehtojen ja lehtokorpien sekä erilaisten kulttuuribiotooppien lajistoksi. Uhanalaisia tai rauhoitettuja lajeja ei kuitenkaan todettu. Linnusto osa-alueella todettiin monipuoliseksi, tavanomaiseksi lehti- ja sekametsien sekä kulttuuribiotooppien lajistoksi (mm. lehto- ja mustapääkerttu, kirjosieppo, västäräkki, mustarastas, punakylkirastas, satakieli ja punavarpunen). Harjun lounaispäässä sekä luoteisosan puronnotkossa ja sen rinteessä todettiin lukuisia kookkaita haapoja ja koivuja, joiden joukossa oli myös kolopuita. Alue todettiin liito-oravalle soveliaaksi elinympäristöksi, mutta lajia tai merkkejä lajin olemassaolosta alueella ei todettu. Kuva 63. Multamäen eteläreunaa Heinolantien yli kuvattuna. Kuva 64. Alarinteen nuorta lehtipuumetsää (OMT/ORT) Multamäkeen päin kuvattuna. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja tai uhanalaisia lintulajeja, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Harjun lounaispäässä, luoteisrinteessä ja Multamäen kaakkoisrinteessä todettiin liito-oravalle soveliasta elinympäristöä (direktiivin IV(a) lajit), jonka vuoksi alueen metsiköt tulisi jättää nykytilaansa mahdollista tarkempaa inventointia varten (Liitteet, Kartta3.).

32 Kangaslampi Kuusimäki harjualue (LIITTEET, Kartta 2.) Kangaslampi on muodostunut harjujakson juurelle muodostuneeseen sedimenttipohjaiseen altaaseen. Lammen länsi- ja pohjoissivu rajautuu harjujaksoon, koillis- ja itäsivu alavaan isovarpurämeeseen ja eteläosa kiviseen harjusorarinteeseen. Lammen länsi- ja pohjoispuolen harjusora on hyvin hietapitoista. Harjujakso jatkuu koillisessa aina Kuusimäkeen asti, jossa se kääntyy kohti pohjoista. Harjujakson alarinne ja harjun edusta koillista kohti mentäessä on hyvin hienojakoista sedimenttiä. Kuusimäen kohdalla, jossa harjujakso kääntyy kohti pohjoista, oli todettavissa useita suppakuoppia. Kangaslampi on eu-dystrofinen vesi. Lampi on mutapohjainen ja varsin ruskeavetinen. Sen reunoja kiertää lähinnä jouhisarasta muodostunut vyöhyke, mutta erityisesti pohjoisrantaa kiertää yhtenäinen järviruokovyöhyke, joka indikoi ravinteisuuden kasvua lammella (Kuvat 65. ja 66.). Kelluslehtisiä lammella todettiin mm. ulpukka, uistinvita ja lumme. Lammen eteläpäässä on pienialainen saraluhta, jota ympäröi lehtipuuta kasvava saniaiskorpi. Saraluhdan ympäristön rinnemetsät todettiin lehtomaisiksi (OMT). Eteläpään rantoja kiertää kapeahko kivinen korpireunus, valtapuuna kuusi. Ylempänä rinteissä kenttäkerroksen lajisto indikoi tuoretta kangasta (MaT, MT), valtapuuna kuusi (Kuva 67.). Itärannan puolella alava rantavyöhyke levenee kollista kohti ja suotyyppi muuttuu rämeeksi (isovarpuräme), joka jatkuu leveänä vyöhykkeenä aina lammen koillispäähän asti (Kuva 68.). Räme on kokonaan ojitettu. Lammen koillispäästä rämeen läpi on vedetty oja Korpelan peltoaukealla virtaavaan Pinnunjokeen. Kangaslammen pohjoisranta on alavaa, kumpuilevaa hietamaata, joka alavimmilta osiltaan on kuusivaltaista tuoretta kangasta (MT) ja korkeammilta osiltaan osaltaan mäntyvaltaista kuivaa tai karua kangasta (VT, ClT) (Kuva 69.). Alue on vanha soranottoalue, johon on rakennettu mm. kuntopolkuverkosto (Kuva 70.). Lammen länsirannalla harju kohoaa kapean rantatasanteen jälkeen jyrkkärinteisenä. Harjun laella on muutamia pihapiirejä, urheilukenttä ja aivan harjun laella kulkee Kuortintie. Urheilukentän lounaispäässä on laakea suppakuoppa. Lakialue on kookasta mäntyä kasvavaa tuoretta kangasta (MT), mutta vaihettuu paahteisemmassa kaakkoisrinteessä kuivaksi kankaaksi (VT) sekä edelleen entisen sorakuopan paahderinteessä karuksi kankaaksi (ClT) (Kuva 69.). Sorakuopan alueella puusto on varsin nuorta. Harjun alueelta etsittiin paahdekasveja sekä erityisesti mahdollista kangasvuokkoa. Kangasvuokkoa ei todettu ja paahdekasvilajisto todettiin niukaksi ja tavanomaiseksi. Harjun päässä, Kangaslammen lounaispuolella, todettu alkuperäislajisto indikoi lehtomaista kangasta ja alarinteessä lehtoa (OMT, ORT). Alkuperäislajiston joukossa todettiin melko runsaana kulttuuribiotoopeille tyypillisiä lajeja, jotka ovat levinneet harjun laen pihapiireistä rinnemetsiin. Maaperän ravinteisuus näkyi myös lammen eteläpään saraluhdalla ja sen ympäristössä monipuolisena kasvilajistona, mutta lajisto osoittautui kuitenkin tavanomaiseksi. Myös lammen ympäristön kangasmetsien, korpien ja rämeiden lajisto todettiin tavanomaiseksi. Kangaslammen ranta- ja vesikasvilajisto indikoi eu-dystrofisuutta ja todettiin lajistoltaan tavanomaiseksi. Rantavyöhyke muodostu paikoin järviruo osta, jota oli todettavissa erityisesti lammen pohjoisrannalla.

33 33 Kuva 65. Kangaslampea pohjoisrannalta etelään päin kuvattuna. Kuva 66. Kangaslammen pohjoisrantaa kiertää yhtenäinen, melko kapea järviruokovyöhyke. Kuva 67. Kangaslammen kaakkoisrannan MT kuusikko vaihettuu rannassa kangaskorveksi. Kuva 68. Kangaslammen itärannan varpurämettä. Taustalla Kangaslampi. Kuva 69. Pohjoisrannan paahderinnettä (entinen sorakuopan rinne). Taustalla Kuortintie. Kuva 70. Pohjoisrannan kuntopolkuja entisen sorakuopan pohjalla. Kangaslammen pohjoispuolella harjujakso jatkuu kohti koillista. Melko jyrkän ja osin kumpuilevan itärinteen alaosaan on muodostunut hienojakoisesta sedimentistä laaja, loivasti Korpelan tilan pelloille viettävä rinne. Harjun ylärinne on hieman kuusivaltaista MT- ja OMT kangasta (Kuva 71.). Alarinteen laakea ja leveä rinnealue on lähempänä peltoja lehtipuuvaltaista OMT/OMaT -ja paikoin ORT -metsää. Puusto todettiin korkeintaan keski-ikäiseksi. Lähellä Kuusimäen tilaa, jossa harjujakso kääntyy pohjoiseen, todettiin useita suppakuoppia. Syvimmät suppakuopista todettiin soistuneeksi ja lähellä Kuortintietä olevat suppakuopat ovat jääneet osin vanhan soranottoalueen alle (Kuva 72.). Korkeimmat kohdat harjusta ja sorakuopan rinteistä todettiin kuivaksi kankaaksi (VT, CT) ja paahteisimmat paikat ClT -kankaiksi. Suppien pohjat ja rinnemaiden alaosat todettiin tuoreiksi kankaiksi (MT), valtapuuna yleensä kuusi. Alarinteen kuusikoissa oli paikoin todettavissa

34 34 myös lehtomaisia piirteitä (OMT). Puusto Kangaslammen ja Kuusimäen välisellä harjurinteellä todettiin korkeintaan keski-ikäiseksi. Kasvilajisto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi kangasmetsien ja lehtomaisten kankaiden lajistoksi. Rauhoitettuja tai uhanalaisia lajeja ei todettu. Osa-alueen lintulajisto todettiin tavanomaiseksi kangasmetsien ja kulttuuribiotooppien lajistoksi. Haara- ja tervapääskyt kävivät päivittäin lammen yllä ruokailulennoilla, vesilintuja lammella todettiin vain satunnaisesti (telkkä, sinisorsa). Osa-alueella ei todettu liito-oravaa, merkkejä liitooravan oleskelusta alueella tai liito-oravalle soveltuvia elinympäristöjä. Kuva 71. Harjujakson kaakkoisrinnettä Kuusimäen ja Kangaslammen välillä. Kuva 72. Metsittyvää sorakuoppaa Kuusimäen eteläpuolella. Kuortintie kuvan rinteen laella. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Kangaslammen luoteispuolen harjujakso on merkittävää pohjaveden muodostumisaluetta, jonka vuoksi maa-aineksen ottoa ei tulisi alueella sallia. Metsänhoitotoimille ei ole rajoitusta, maaperän muokkausta tulisi kuitenkin välttää. 20. Kangaslammen teollisuusalue (LIITTEET, Kartta 2.) Kangaslammen teollisuusalue on rakennettu loivasti kumpuilevalle harjusorakentälle. Lännessä osaalue rajautuu Noitalansuohon, idässä harjun laella kulkevaan Kuortintiehen, pohjoisessa Talvilahteen johtavaan tiehen ja etelässä Multamäkeen. Alue on pohjois-etelä -suuntaisen harjujakson loivaa länsireunaa. Sen eteläosa on teollisuusaluetta ja pohjoisosa loivasti kumpuilevaa harjun reunaa. Pohjoisosassa on laajahko soranottoalue, jonka yli kulkee voimalinja. Toinen pienempi voimalinja kulkee osa-alueen yli teollisuusalueen pohjoispuolelta. Harjujakson suhteellisen matalan profiilin ja länsi-pohjoisrinteen sijainnin vuoksi kuivaa tai karua kangasta ei ollut todettavissa, vaan alueen metsäbiotoopit todettiin puustoltaan nuoriksi mäntyvaltaisiksi tuoreiksi kankaiksi (MT), alavimmilla paikoilla oli paikoin todettavissa myös lehtomaisuutta (OMT). Osa-alueen eteläosan teollisuusalue on kokonaan kulttuuribiotooppeja, joilta on levinnyt kulttuuribiotoopeille tyypillisiä lajeja myös Noitalansuon tuoreille kankaille ja soistumille (Kuva 73.). Aivan Kuortintien varsilla oli todettavissa puustoltaan keski-ikäistä

35 35 mäntykangasta (MT). Teollisuusalueen pohjoispuolella metsät ovat pääosin ensiharvennusvaiheen sekametsää tai mäntytaimikkoa (MT). Pohjoispäässä alue päättyy laajaan soranottoalueeseen (Kuva 74.). Osa-alueella kasvilajisto todettiin tavanomaiseksi kulttuuribiotooppien ja tuoreiden kangasmetsien lajistoksi. Rauhoitettuja tai uhanalaisia lajeja ei todettu. Alueen niukahko lintulajisto todettiin niin ikään tavanomaiseksi kulttuuribiotooppien ja kangasmetsien lajistoksi. Osa-alueella ei todettu liitooravaa, merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella tai liito-oravalle soveltuvia elinympäristöjä. Kuva 73. Joutomaiden ja pihapiirien lajisto on tyypillistä lajistoa teollisuusalueilla. Kuva 74. Kumpuileva harjusora-alue päättyy pohjoisessa soranotto alueeseen. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Alue on pohjaveden muodostumisaluetta, joka tulisi ottaa huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. 21. Lammasvuori (LIITTEET, Kartta 2.) Kuortinkartanon ja Lammasvuoren välinen alue on loivasti kumpuilevaa harjusora-aluetta. Osa kumpareista on kallioisia ja jotkut kumpareiden välisistä notkelmista on kivisiä. Suurjännitelinjan vieressä sijaitseva Lammasvuori on korkein kalliokumpareista ja maastosta selvimmin erottuva. Idässä osa-alue rajautuu Noitalansuon alavampaan alueeseen ja lännessä Koukkujärvelle menevään tiehen. Osa-alueen leikkaa sähkölinja haaralinjoineen. Osa-alueen metsät ovat intensiivisen metsätalouden piirissä. Länsiosan metsät ovat monin paikoin avohakattu tai lehtipuuvaltaista taimikkoa (Kuva 75.). Hienojakoisemman maaperän ansiosta länsiosien metsät osa-alueella todettiin itäosien metsiä runsaslajisemmiksi (OMT-, paikoin OMaT - metsiä). Itäosien metsät ovat kuusivaltaista tuoretta kangasta (MT, MaT) (Kuva 76.). Muutamissa kalliomäkien välisissä notkelmissa kenttäkerroslajisto indikoi lehtomaisuutta (saniaiskorpia) (Kuva 78.). Laakeissa sedimenttipainanteissa todettiin paikoin pienialaisia kangaskorpia tai soistuvaa metsää. Kaikki soistumat todettiin ojitetuiksi ja osa soistumista sijaitsi avohakkuualueella. Osa-alueen itäosassa, lähellä alueen läpi kulkevaa metsäautotietä, on loivarinteinen notkelma, jonka pohjalla on hetteinen lähes luonnontilainen suolampi (Kuva 77.). Lammen ympärillä oleva

36 36 hetteikkö on ojittamaton. Vain eteläosan hetteiköstä on vedetty oja kohti Multamäen juurella kulkevaa ojaa, mutta laskuoja on kasvanut osin umpeen. Lampea ympäröi lähes puuton neva ja lammen itäpuolella hetteikössä on kaksi pienialaista vetistä luhtaa. Kasvilajiston ja suon rakenteen perusteella kyseessä on umpeen kasvava melko matala lampi, jonka syvin osa on vielä avovettä. Lampea ympäröivä suo on varsin luonnontilaisena säilynyt metsälain tarkoittama niukkapuustoinen suo. Lammen ympäristön notkelmat todettiin heinä- tai saniaiskorviksi ja lajistoltaan monipuolisiksi (mm. tähtitalvikki, isotalvikki, hiirenporras, metsäalvejuuri ja maariankämmekkä) (Kuva 78.). Kuva 75. Osa-alueen länsireunan avohakkuuta. Osalla avohakkuista kasvaa lehtipuutaimikkoa. Kuva 76. MaT -kuusikkoa itäosasta. MT/MaT - kuusikot ovat osa-alueen tyyppibiotoopeja. Kuva 77. Osa-alueen itäosan umpeen kasvava nevalampi. Kuvaussuunta itään. Kuva 78. Lammen länsisivun kivinen notkelma on saniaiskorpea. Lampi kuvaajan takana. Alueen kasvilajisto todettiin tavanomaiseksi kangasmetsien ja soiden lajistoksi. Rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja ei todettu. Liito-oravaa, merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella tai liitooravalle soveliaita elinympäristöjä ei todettu. Suunnittelualueen lintulajisto todettiin tavanomaiseksi kangasmetsien lajistoksi eikä uhanalaisia lajeja todettu. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Alueella sijaitseva suolampi ja sitä ympäröivä niukkapuustoinen suo tulisi säilyttää nykytilassaan (metsälaki) (Liitteet, Kartta 3.).

37 Noitalansuon alue (LIITTEET, Kartta 2.) Noitalansuon alue Kangaslammin teollisuusalueen pohjoispuolella on harjusorapeitteisten kalliokumpujen ja niiden välisten sedimenttipohjaisten rämeiden ja korpinotkelmien kirjomaa aluetta. Alue on profiililtaan loivapiirteinen, vain osa-alueen koillisreunassa on muuta maastoa hieman korkeampi kallioinen mäki (Kuva 81.). Notkelmien sedimenttiaines on hietapitoista harjusoraa ja paikoin hietaa ja hiesua. Kuva 79. Noitalansuon pohjoispuoli on kumpuilevaa. MT-männikkö laskee rämeelle. Kuva 80. Pohjoisosan kumpareiden jyrkimmät itä- ja kaakkoisrinteet laskivat kivisiin korpiin. Kuva 81. Kuva Noitalansuon pohjoispuolelta koilliseen. Koillisosan metsät ovat MT-kankaita. Kuva 82. Noitalansuon itäpuolen matalaa kangasta, jossa metsät tyypillistä nuorta MTmännikköä. Kuva 83. Noitalansuon keskiosien laajimmilla ohutturpeisilla alueilla todettiin runsaasti koivua. Kuva 84. Ajoura mutkittelee pienillä harjanteilla suolaikkujen välissä Noitalansuon länsiosassa.

38 38 Osa-alueen metsät ovat nuoria tai korkeintaan keski-ikäisiä (MT-, MaT- ja paikoin OMT -kankaita) ja pienialaisia avohakkuualueita todettiin useita. Alueella on runsaasti metsäkoneiden ajouria sekä leveä polku, joka vie Talvilahtea kohti. Aluetta halkoo myös kaksi voimalinjaa. Osa-alueen koillisosaa kohti maaperä nousee jonkin verran kasvaen keski-ikäistä mäntyvaltaista metsää (MT) (Kuva 81.). Suot alueella ovat ohutturpeisia kangaskorpia tai varpurämeitä. Osa-alueen pohjoispään suot on ojitettu koilliseen, kohti Harjulampea. Eteläosan soita on ojitettu satunnaisesti lähinnä Multamäkeä kohti etelässä. Laajemmille ohutturpeisille soille oli tyypillistä koivujen runsaus (Kuva 83.). Soiden väliset alavat kankaat todettiin hakatuiksi kasvaen nuorta taimikkoa tai ensiharvennusvaiheen mäntymetsää (MT) (Kuva 82.). Soiden reuna-alueet todettiin usein heinä- tai sanaiskorviksi tyyppilajeineen. Notkelmien ja soiden reuna-alueiden valtapuuksi todettiin yleensä kuusi ja kenttäkerroslajisto oli tyypillistä korpilajistoa. Kokonaisuutena Noitalansuon alue on biotoopeiltaan pienipiirteistä ja biotooppien kirjo on suuri (Kuva 84.). Alueen kasvilajisto todettiin tavanomaiseksi kangasmetsien, korpien sekä rämeiden lajistoksi. Rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja ei todettu. Liito-oravaa, merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella tai liito-oravalle soveliaita elinympäristöjä ei todettu. Suunnittelualueen lintulajisto todettiin tavanomaiseksi kangasmetsien lajistoksi. Uhanalaisia lintulajeja ei todettu. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, muita luontoarvoja tai sellaisia luontotekijöitä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. 23. Ukonvuori (LIITTEET, Kartta 2.) Ukonvuori on korkea laajalti puuton kalliomäki, jonka luoteisrinne on melko jyrkkä ja lakialueen tavoin niukkapuustoinen. Mäkialue jatkuu vaihtelevan korkuisena Ukonvuorelta koilliseen ja on ohuen sedimenttipatjan peittämä. Mäkialueella on suljettu kaatopaikka, joka muodostaa varsin laajan ja tasalakisen alueen Ukonvuoren koillispuolelle. Kaatopaikan alueella kasvaa jo puita, mutta kenttäkerroslajisto on tyypillistä typpipitoisten maiden lajistoa (runsaasti heiniä, maitohorsma, vadelma, nokkonen mm.) (Kuva 85.). Kaatopaikan lakea on käytetty puutavaran varastointi- ja lastausalueena. Mäkialueen ympäristön alavilla alueilla ja rinn la valitsevina todettiin kuusivaltaiset tuoreet kankaat (MT, MaT) (Kuva 86.) ja lakialueilla puolestaan mäntykankaat (MT). Muutamat rinnealueet todettiin lehtomaisemmiksi (OMT, OMaT). Osa-alueen koillispäässä on pienialainen ojitettu isovarpuräme. Koko alue on intensiivisen metsätalouden piirissä, jonka vuoksi puusto osaalueella on keski-ikäistä tai nuorempaa.

39 39 Alueen kasvilajisto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi sekä soiden että metsien kasvilajiston osalta. Kulttuuribiotoopeille tyypillisiä lajeja osa-alueella todettiin paljon. Rauhoitettuja tai uhanalaisia lajeja ei todettu. Lintulajisto todettiin niin ikään tavanomaiseksi kangasmetsien lajistoksi. Liito-oravaa, merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella tai liito-oravalle soveliaita elinympäristöjä ei todettu. Kuva 85. Kaatopaikka metsittyy vähitellen. Kenttäkerros indikoi korkeaa typpipitoisuutta. Kuva 86. Ukonvuoren ja kaatopaikan ympäristön metsät ovat pääasiassa MT/MaT-kuusikkoa. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Ukonvuori on maisemallisesti merkittävä, jonka vuoksi se tulisi jättää nykytilaansa (Liitteet, Kartta 3.). Metsänhoidolle Ukonvuoren alueella ei ole rajoituksia, mutta avohakkuita Ukonvuorella tulisi välttää. 24. Virman Talvilahti (LIITTEET, Kartta 2.) Talvilahti ympäristöineen on kallioine ja profiililtaan vaihteleva. Kalliomäkiä ja notkelmia peittää harjusora, joka notkelmissa on hyvin hietapitoista, paikoin lähes hietaa. Talvilahden eteläsivulla, kalliomäkien välissä on soranottoalue. Mäkien metsät ovat nuorta tai keski-ikäistä mäntymetsää (MT). Alarinteiden valtapuuksi todettiin useimmiten kuusi (MT). Alueella on suoritettu monin paikoin avohakkuita. Etelämpänä kalliomäkien välissä oli todettavissa pienialaisia kuusivaltaisia korpinotkelmia sekä yksi hieman laajempi isovarpuräme, jotka todettiin ojitetuiksi. Osa-alueen eteläosassa todettiin yksi matalahko, pitkä kalliojyrkänne. Talvilahden rantaa reunustaa kapea saraikkovyöhyke, lahden perukassa oli todettavissa saraluhtaa ja matalammalla pohjoisrannalla oli todettavissa soistumaa (sararahka -hetteikköä) (Kuva 87.). Talvilahden edustan pienet kallioluodot ovat myös sararantaisia. Vesi Talvilahdessa on ruskeaa ja lahtea voi luonnehtia dystrofiseksi. Lahden edustan luodoilla todettiin kuikkaparin pesimäreviiri. Pesimäluoto on Talvilahden itärannan pienen niemen edustalla. Niemessä on yleinen veneranta (Kuva 88.). Talvilahden rannoilla puusto on vesijättömaille tyypillistä lehtipuuvaltaista nuorehkoa metsää.

40 40 Alueen kasvilajisto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi sekä soiden ja metsien kasvilajiston että vesikasvien osalta. Lintulajisto todettiin niin ikään tavanomaiseksi. Talvilahden edustalla todettiin kuikkapari. Liito-oravaa, merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella tai liitooravalle soveliaita elinympäristöjä ei todettu. Kuva 87. Talvilahden perukkaa itärannalta. Kuva 88. Itärannan yleinen veneranta. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Talvilahden itärannan venerannan pohjoiskärjen pieni niemi ja sen edustalla oleva luoto muodostavat maisemallisesti merkittävän kokonaisuuden ja niemen edustan pieni luoto (alle 2ha) on kuikan pesimäympäristöä, jonka vuoksi se tulisi jättää nykytilaansa (Liitteet, Kartta 3.). 25. Harjulammen alue (LIITTEET, Kartta 2.) Harjulampi sijaitsee pohjois-eteläsuuntaisen harjujakson itäsivulla, sedimenttipatjan laakeassa supassa. Lampi on suorantainen ja hyvin ruskeavetinen, ja siinä oli todettavissa merkkejä rehevöitymisestä (paikoin mm. järviruokoa). Vesikasvillisuus indikoi eu-dystrofista vettä. Lammen länsirannalle, harjun juurelle on rakennettu muutamia kesämökkejä. Mutapohjainen lampi on sara- ja heterantainen ja rannoiltaan nopeasti syvenevä. Lammen rantaa kiertää varsin kapea turve- ja sarareunus. Lammen laakeaa pohjoisrantaa reunustaa ojitettu kookaspuustoinen isovarpuräme. Itäranta on sararantaa, jonka taustalla kasvaa nuorta mäntymetsää (MT) (Kuva 91.). Länsirannasta ranta nousee välittömästi harjulle. Harjun alarinne on kuusivaltaista sekametsää (OMaT, ylempänä rinteessä MaT) (Kuva 89.). Lähellä harjun lakea metsä vaihettuu mäntyvaltaiseksi tuoreeksi kankaaksi (MT). Puusto on osin iäkästä ja joitakin kolopuita oli todettavissa, mutta metsää on harvennettu voimakkaasti ja osin avohakattu (Kuva 90.). Etelä- ja kaakkoisrannalla on todettavissa sararahkahetteikköä, jossa valtaojan suulla oli todettavissa tiheä järviruokokasvusto (Kuva 92.). Kauempana rannasta alava eteläranta on isovarpurämettä, joka maaperän noustessa vaihettuu vähitellen kuusivaltaiseksi tuoreeksi kankaaksi (MT).

41 41 Kuva 89. Harjulammen (taustalla) länsirannan harvennettua OMT -kuusikkoa. Kuva 90. Harvennettua harjurinteen MTkuusikkoa. Rinteen päällä Virmanniementie. Kuva 91. Itärannan saraikkorantaa. Rantametsän takana nuorta mäntymetsää (MT) Kuva 92. Harjulammen hetteistä etelärantaa. Järviruokotiheikkö kasvaa valtaojan suulla. Alueen kasvilajisto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi sekä soiden ja metsien kasvilajiston että vesikasvien osalta. Lintulajisto todettiin niin ikään tavanomaiseksi. Lammella todettiin satunnaisesti sinisorsia. Liito-oravaa, merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella tai liitooravalle soveliaita elinympäristöjä ei todettu. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, muita luontoarvoja tai sellaisia luontotekijöitä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa.

42 Pohjois-etelä -suuntainen harju (Virmaniementie) (LIITTEET, Kartta 2.) Talvilahden ja Kuortintien välillä on n. kilometrin mittainen, pohjois-etelä -suunnassa kulkeva harju, joka kääntyy Kuusimäen kohdalla lounaaseen ja jatkuu aina Kangaslammelle asti. Harju on kapea ja varsin korkea Harjulammen kohdalla erottuen selvästi ympäröivästä maastosta. Harjun päällä kulkee sorapintainen paikallistie (Virmaniementie) Kuortintieltä kohti Talvilahtea. Harjulammen pohjoispuolella harju ei enää erotu muusta maastosta ja Virmaniementien risteyksessä harjujakso mataloituu ja kääntyy lounaaseen. Harjulla tällä osalla ei todettu suppia, mutta Harjulammen kohdalla on lähes luonnontilainen suppaan muodostunut lampi harjun länsisivulla (kansikuva). Harjun ja lammen yhdistelmä on maisemallisesti merkittävä kokonaisuus. Umpeen soistuvaa lampea ympäröi nevareunus ja uloimpana kapea rämevyöhyke (Kuva 93.). Lampi on ojitettu, mutta nevalla ojat ovat kasvaneet umpeen, jonka vuoksi lampi ja sitä ympäröivä neva ovat lähes luonnontilaisia (Kuva 94. ja kansikuva). Harjun lakialueen mäntymetsät ovat tuoretta kangasta (MT) vaihettuen alarinnettä kohti lehtomaiseksi kankaaksi (OMT). Alarinteessä valtapuu on paikoin kuusi. Lammen ja sitä ympäröivän nevan pohjoispuolella maaperä nousee loivasti, jonka vuoksi kapean rämevyöhykkeen takana olevat kuusivaltaiset metsät ovat korpimaisia ja ylempänä rinteessä tuoretta kangasta (MT/MaT, paikoin OMT). Lammen muilla sivuilla maaperä nousee nopeammin, jonka vuosi räme vaihtuu lähes suon laidasta mäntyvaltaiseksi tuoreeksi kankaaksi (MT). Eteläpuolen maaperä nousee jyrkemmin ja siellä oli todettavissa myös pienialaisia kalliokumpareita. Alueen kasvilajisto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi sekä soiden ja metsien kasvilajiston että vesikasvien osalta. Lintulajisto todettiin niin ikään tavanomaiseksi. Liito-oravaa, merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella tai liito-oravalle soveliaita elinympäristöjä ei todettu. Suolampi, sitä ympäröivä neva ja harju muodostavat maisemallisesti merkittävän kokonaisuuden (Liitteet, Kartta 3.). Kuva 93. Lammen itärannan nevaa ja rämettä. Nevalla kasvaa mm. leväkkö ja valkopiirtoheinä. Kuva 94. Kuvassa lammesta kaakkoon kurottuva nevan osa ilmaisee lammen alkuperäisen koon. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Suolampi, sitä ympäröivä neva ja viereinen harju

43 43 muodostavat maisemallisesti merkittävän kokonaisuuden. Neva on myös metsälain tarkoittama vähäpuustoinen suo. Em. syistä alue tulisi jättää nykytilaansa (Liitteet, Kartta 3.). Metsän hoitotoimille harjulla ei ole estettä, mutta maan muokkausta tai maa-aineksen ottoa harjulla tulisi välttää. 27. Harjulammen koillispuoli (LIITTEET, Kartta 2.) Harjulammen koillispuoli Kuortintien pohjoispuolella on korkeiden kalliomäkien profiloimaa aluetta. Parilla kalliomäellä on myös kalliojyrkänne. Harjulammen itäpuolella oleva korkea mäki kalliojyrkänteineen on maisemallisesti merkittävä. Alue on harjusoran peittämää, alavimmat alueet ovat hienojakoisen glasifluviaalisen sedimentin peitossa. Notkelmapaikoissa ja paikoin mäkien alarinteillä oli todettavissa myös moreenia. Puusto alueella osoittautui nuoreksi tai korkeintaan keski-ikäiseksi (Kuva 95.). Monin paikoin on suoritettu hakkuita, jonka vuoksi avohakkuualueita ja nuoria ensiharvennusvaiheen taimikoita todettiin paljon. Mäkien lakialueiden ja tienvarsien metsät todettiin kookkaammiksi kasvaen lähinnä keski-ikäistä männikköä (MT). Kookasta mäntymetsää (MT) oli todettavissa mm. Harjulammen itäpuolen korkealla kalliomäellä. Kalliomäkien loivissa kaakkois- ja itärinteiden metsissä (moreenimaita) oli todettavissa lehtomaisuutta (OMT, ORT) ja mäkien välisissä notkelmissa oli todettavissa lehtokorpia tyypillisine lajeineen. Kuva 95. Harjulammen koillispuolen metsät ovat laajalti ensiharvennusvaiheen metsää. Kuva 96. Maisemallisesti merkittävä ClT -kallio Virmaniementien varressa. Osa-alueen kasvilajisto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi kangasmetsien (MT) ja lehtomaisten kankaiden (OMT) tai ravinteisten lehtojen lajistoksi (ORT). Rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja ei todettu. Liito-oravaa, merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella tai liitooravalle soveliaita elinympäristöjä ei todettu. Suunnittelualueen metsien lintulajisto todettiin tavanomaiseksi kangasmetsien lajistoksi. Harjulammen itäpuolen korkea kalliomäki todettiin maisemallisesti merkittäväksi. Myös Virmaniementien tienhaaran lähellä oleva avokallio on

44 44 maisemallisesti merkittävä (Liitteet, Kartta 3.) (Kuva 96.). Virmaniementien tienhaarassa todettiin monilajinen keto, jolla todettiin mm. ketoneilikkaa, päivänkakkaraa, peurankelloa, ahdekaunokkia ja nurmikohokkia. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Harjulammen itäpuolen kalliomäki on maisemallisesti merkittävä, jonka vuoksi se tulisi jättää nykytilaansa (Liitteet, Kartta 3.). Metsätaloudelle ei ko. kohteella ole rajoitteita. Virmaniementienhaaran lähellä on niukkapuustoinen avokallio (ClT), joka on metsälain tarkoittama kohde sekä maisemallisesti merkittävä. Em. syistä kalliokumpare tulisi jättää nykytilaansa (Liitteet, Kartta 3.). 28. Punainensilta (LIITTEET, Kartta 2.) Virmasta alkava Virmanjoki laskee Punaisensillan kautta ja jatkaa Korpelan peltoaukean läpi Pinnunjoki -nimisenä kohti Myllyrantaa. Virmanjoen uoma kulkee Punaisensillan luona kivikkoisessa sedimenttipitoisessa notkelmassa (hiesua, hieman savea). Vesi on vienyt uomasta sedimenttiaineksen mennessään, jonka vuoksi uoma on varsin kivinen ja laskee melko jyrkästi Punaisensillan kohdalla ennen kuin alittaa Kuortintien (Kuva 97.). Uoman sivuilla on hienojakoista sedimenttiä ja uoman pohjalla hienoa hiekkaa. Ennen Kuortintien alitusta joessa on n. 100m matkalla tulvauomia ja joki on muodostanut pienialaisen tulvakorven (Kuva 98.). Tulvakorvessa on myös kaivettu ohitusuoma, jossa niukan virtaamaan aikana vesi seisoo uomaan muodostuneissa altaissa. Tulvivaa, kivikkoista uomaa on noin sadan metrin matkalla sekä Punaisensillan ylä- että alapuolella (Kuva 100.). Tulva-alue on lehtokorpea (LhK). Sillan yläpuolella uoman ympäristön notkelma on hiesusedimentin peittämää. Ravinteikkaassa maaperässä (ORT) kasvaa kookas kuusikko. Hakatut alueet uoman ja Kuortintien välillä kasvavat runsaasti heinää. Kuortintien alituksen jälkeen joki meanderoi loivasti kohti Sillankorvan tilan peltoaukeaa, jossa joki on kaivettu suoralinjaiseksi ojaksi. Uoma Kuortintien ja Sillankorvan peltoaukean välillä on kivinen ja haaroittuu heti siltarummun jälkeen muodostaen herkästi tulvivan lehtokorven tervaleppineen ja haapoineen (Kuvat 99. ja 100.). Tulvakorven ympäristön kumpareiden kenttäkerroslajisto indikoi ravinteista lehtoa (ORT). Kumpareilla ja mm. Jokirannan pihapiirissä oli kookasta lehtipuustoa (hies- ja rauduskoivu, tervaleppä, haapa sekä hieman tuomea), joiden joukossa todettiin myös kolopuita. Alueella todettiin myös valkovuokkoa, mutta laji saattaa olla todettujen esiintymien sijainnin ja rajautuneisuuden perusteella istutusperäinen. Metsämaan kasvilajisto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi keskiravinteisten (OMaT) ja ravinteisten lehtojen (ORT) lajistoksi. Lehtomaiset metsät ja tulvakorvet eivät ole luonnontilaisia ja niissä oli todettavissa merkittävästi kulttuuribiotoopeille tyypillisiä lajeja. Rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja ei todettu. Ranta- ja vesikasvilajisto todettiin monipuoliseksi, mutta

45 45 tavanomaiseksi, rauhoitettuja tai uhanalaisia lajeja ei todettu. Vesikasvilajisto indikoi eutrofisuutta (mm. pitkälehtivita, ratamosarpio, haarapalpakko, leveäosmankäämi). Myös osa-alueen lintulajisto todettiin tavanomaiseksi. Liito-oravaa, merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella ei todettu, mutta alue on liito-oravalle soveliasta elinympäristöä (runsaasti kookkaita lehtipuita, joukossa kolopuita). Kuva 97. Kivinen jokiuoma n. 50m sillan yläpuolella, jossa joki haarautuu eri uomiin. Kuva 98. Yksittäinen tulvakorven uoma sillan yläpuolella, lähellä Kuortintien luiskaa. Kuva 99. Jokiuoma sillan alapuolen tulvakorvessa. Taustalla siltarumpu. Kuva 100. Uomaa sillan alapuolella. Kuva tulvakorvesta Sillankorvan niityille päin. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja tai uhanalaisia lintulajeja, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Punainensillan alue todettiin liito-oravalle soveliaaksi elinympäristöksi (direktiivin IV(a) laji), jonka vuoksi osa-alue tulisi jättää nykytilaansa (Liitteet, Kartta 3.).

46 Sillankorva (LIITTEET, Kartta 2.) Sillankorvan ja Kuusimäen tilat peltoineen ovat alavaa hienojakoista sedimenttimaata. Alavilla paikoilla sedimenttimaan päällä on turvemaata. Virmanjoki virtaa alueen läpi suoraksi ojaksi kaivettuna. Notkelman peltoja ei enää viljellä ja osa pelloista on täysin puskettunut (Kuvat 101. ja 102.). Lähempänä Korpelan peltoaukeaa maa hieman nousee ja pellot vaihtuvat metsämaaksi. Joen itäpuolen metsät on avohakattua lehtoa (OMaT), länsipuolella kasvoi nuorehkoa mänty- ja kuusimetsää (OMT, MT), jossa oli todettavissa myös soisuutta (kangaskorpea). Kuusimäen ja Jokirannan tilojen välinen notkelma kasvaa nuorta metsää ja on ojitettu. Sillankorvan tilan viereinen harjusorakumpare todettiin avohakatuksi (MT) (Kuvat 103. ja 104.). Rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja ei todettu. Liito-oravaa, merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella tai liito-oravalle soveliaita elinympäristöjä ei todettu. Osa-alueen lintulajisto todettiin tavanomaiseksi nuorien pensaikkojen ja sekametsien lajistoksi (lehtokerttu, pajulintu, peippo, mustarastas, punarinta, punakylkirastas mm.). Sillankorvan talon pohjoispuolen hakkuuaukealla todettiin suunnittelualueen ainoa peukaloisen reviiri. Kuva 101. Sillankorvan ja Kuusimäen tilojen puskettuvia peltoja Virmanjoen ympärillä. Kuva 102. Sillankorvan navetta ja puskettuvia peltoja. Taustan puusto Virmanjoen varressa.. Kuva 103. Sillankorvan tilan vierestä kulkeva paikallistie. Päärakennus jää kumpareen taakse. Kuva 104. Sillankorvan talon pohjoispuolen hakkuuaukea. Virmanjoki kumpareen takana. Virmanjoen vesi Sillankorvan niityiltä eteenpäin on hyvin ruskeaa ja sameaa. Jokivarren kasvilajisto ja vesikasvilajisto indikoivat eutrofista vettä. Vesikasvilajisto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi.

47 47 Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, muita luontoarvoja tai sellaisia luontotekijöitä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. 30. Uotilantien itäpuoli (LIITTEET, Kartta 2.) Sillankorvan itäpuolella, Uotilantien takana, kohoaa korkeahko kalliolaakio, joka on ohuehkon kivisen harjusoran peittämä. Kalliomäen laella ja lounassivulla, Korpelan tilan itäpuolella, on avokallioita. Alarinteissä, lähellä Uotilantietä sedimenttikerros on paksumpi ja kasvillisuus rehevämpää. Osa-alueen metsät todettiin tuoreeksi kankaaksi (MT), mutta pääosa alueen puustosta on avohakattu. Mäkialueen etelärinteellä todettiin tiheä, nuorehko istutuskuusikko (MT) ja mäen lakialueella harvennettua keski-ikäistä männikköä (MT) (Kuva 105.). Osa-alueen pohjoisosan rinteillä todettiin harvennettua ja osin avohakattua kuusikkoa (MT ja MaT) ja kumpareiden lakialueilla keski-ikäistä mäntymetsää (MT) (Kuva 106.). Sillankorvan talon kohdalla länsirinteessä todettiin laajahko notkelma, joka on osittain avohakattua kuusivaltaista korpea (AthT). Notkelmassa lähellä Uotilantietä on suuri siirtolohkare (Kuva 107.). Kuva 105. Hakattu mäkialue Korpelan tilan kohdalla. Tila jää kuvassa oikealle. Kuva 106. Osa-alueen pohjoispään harvennettua MT -kuusikkoa lähellä Sillankorvaa. Osa-alueen kenttäkerroksen lajisto todettiin tavanomaiseksi kangasmetsien lajistoksi (MT, MaT), jonka joukossa oli todettavissa jonkin verran myös kulttuuribiotoopeille tyypillisiä lajeja. Pohjoisosan korpinotkelman lajisto (AthT) osoittautui varsin niukaksi ja tavanomaiseksi. Avohakkuiden vuoksi osa-alueen lintulajisto todettiin melko niukaksi ja lajit tavanomaiseksi (mm. keltasirkku, metsäkirvinen, peippo, punarinta, laulurastas ja sepelkyyhky). Osa-alueella ei todettu liito-oravaa, merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella tai liito-oravalle soveliaita elinympäristöjä.

48 48 Kuva 107. Suuri siirtolohkare Uotilantien varressa, lähellä Sillankorvaa. Kuva 108. Korpelan peltoaukea luoteeseen kuvattuna Kuva 109. Korpelan peltoaukeaa lounaaseen kuvattuna. Kuva 110. Korpelan peltoaukean reunametsät ovat talousmetsää. Kuvassa peltojen eteläreunaa. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Uotilantien varressa, Sillankorvan luona oleva siirtolohkare on maisemallisesti merkittävä, jonka vuoksi se tulisi jättää nykytilaansa (Liitteet, Kartta 3.) (Kuva 107.). 31. Korpelan peltoaukea (LIITTEET, Kartta 2.) Korpelan peltoaukea pienine metsäsaarekkeineen paikallistien molemmin puolin koostuu erilaisista kulttuuribiotoopeista, joissa ihmistoiminnan vaikutus on merkittävä. Pellot ovat aktiivisesti viljeltyjä muutamaa reunasarkaa lukuun ottamatta ja metsäsaarekkeet on intensiivisen metsätalouden piirissä (Kuvat ). Peltojen läpi virtaa ruskeavetinen Pinnunjoki, joka on muokattu koko peltoaukean matkalta. Pihapiirit sijoittuvat peltoaukean reunoille metsäsaarekkeiden tavoin. Osa-alueen kasvilajistoa hallitsivat tavanomaiset kulttuuribiotooppien lajit, joista osa on levinnyt myös alueen metsäsaarekkeisiin. Pellonreunametsiköt todettiin puustoltaan nuoriksi tai korkeintaan keski-ikäisiksi. Metsäsaarekkeiden alkuperäislajisto indikoi lehtomaisuutta (OMaT, paikoin ORT) ja ojanvarsilajisto (Pinnunjoki) todettiin niin ikään tavanomaiseksi. Linnusto alueella todettiin tavanomaiseksi. Viljellyillä pelloilla todettiin neljä töyhtöhyyppäparia pesimäreviireillään ja yhdessä peltosaarekkeessa keltasirkun pesimäreviiri. Lajit eivät ole uhanalaisia, mutta taantuneet

49 49 muiden viljelymaiden lajien tavoin. Liito-oravaa, merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella tai liitooravalle soveliaita elinympäristöjä ei todettu. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, muita luontoarvoja tai sellaisia luontotekijöitä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. 32. Katiskalahdentie (LIITTEET, Kartta 2.) Katiskalahdentien ympäristö Ritvalan tilan ja valtatien välillä on lähes kokonaan entistä viljelymaata, joka on pitkälle puskettunut (Kuvat 111. ja 112.). Osa-alueen länsiosan peltoaukea Katiskalahdentien eteläpuolella on kesannolla ja kasvaa lähinnä koiranputkea (Kuva 113.). Valtatien 5:n varressa on pienialainen kuusivaltainen metsäsaareke (MT, OMT), jonka itäosa rajautuu kosteapohjaiseen kangaskorpeen (Kuva 113.). Korven puusto on hakattu kasvaen nuorta koivua. Uotilantien kahden puolen laakealla sedimenttikummulla, Mäntylän tilan ympäristössä, oli todettavissa kookasta lehtipuustoa muutamine kolopuineen (Kuva 114.). Peltojen reunoilla puusto todettiin varsin nuoreksi tai avohakatuksi. Mäntylän tilan ympäristössä kenttäkerroslajisto indikoi lehtoa (OMaT, paikoin ORT), mutta alue on voimakkaasti muokattu muodostaen oikeastaan kulttuuribiotooppien ja lehdon sekoituksen. Kuva 111. Katiskalahdentien pohjoispuolen entisiä peltoja (kuvaussuunta itään). Kuva 112. Katiskalahdentien eteläpuoli (oikealla) on entistä peltoa ja ojitettua suota. Kuva 113. Valtatie 5:n varren metsäkaistale ja kesannolle jäänyt pelto osa-alueen länsipäässä. Kuva 114. Mäntylän ympäristön lehtimetsää (kuvassa oikealla) Ritvalan puolelta kuvattuna.

50 50 Osa-alueella kasvilajisto todettiin tavanomaiseksi kulttuuribiotooppien, kangasmetsien ja lehtojen lajistoksi. Rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja ei todettu. Alueen lintulajisto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi pensaikkojen, kangasmetsien ja erilaisten kulttuuribiotooppien lajistoksi (esim. haarapääsky, peippo, kirjosieppo, lehtokerttu, mustarastas, punakylkirastas, räkättirastas, harmaasieppo, västäräkki ja käpytikka). Osa-alueella ei todettu liitooravaa, merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella tai liito-oravalle soveltuvia elinympäristöjä. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, muita luontoarvoja tai sellaisia luontotekijöitä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. 33. Jokipelto (LIITTEET, Kartta 2.) Heinolantien ja valtatie 5:n välissä sijaitseva peltoaukea on hienojakoista, loivasti kumpuilevaa sedimenttimaata (lähinnä hietaa ja hiesua). Osa-alueen keskellä on kumpare, jolla sijaitsee mm. Jokipellon tilan rakennukset. Kumpareen maaperä on kivistä sedimenttimaata. Nuorta lehti- ja sekametsää kasvavia pienalaisia saarekkeita todettiin eri puolilla peltoaukean reunoja (Kuva 115.). Osa-alueen luoteiskulmassa on yhtenäinen hieman iäkkäämpää kuusikkoa ja sekametsää (OMaT, paikoin ORT). Kulttuuribiotoopit todettiin hallitseviksi osa-alueella, luonnontilaisia biotooppeja ei ollut todettavissa. Pienialaisten metsäsaarekkeiden lajisto indikoi lehtomaisuutta (OMaT, paikoin ORT), mutta metsäsaarekkeissa oli todettavissa runsaasti myös kulttuuribiotoopeille tyypillisiä lajeja. Pellot muutamaa laitasarkaa lukuun ottamatta ovat aktiivisesti viljeltyjä. Peltoaukean läpi virtaavissa valtaojissa oli todettavissa muutamia vesikasvilajeja sekä rannoille ja luhdille tavanomaisia lajeja. Osa-alueen kasvilajisto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi kulttuuribiotooppien ja lehtomaisten kankaiden sekä keskiravinteisten lehtojen lajistoksi. Myös ojanvarsien ja ojien kasvilajisto todettiin tavanomaiseksi. Kuva 115. Peltoaukean pohjoisosaa. Kuvassa oikealla Rekolan tilan rakennuksia. Kuva 116. Kuovin pesimäreviirillään peltoaukean eteläosassa.

51 51 Osa-alueen lintulajisto todettiin tavanomaiseksi kulttuuribiotooppien ja sekametsien lajistoksi. Heinilän tilan eteläpuolen pelloilla todettiin kuovin reviiri ja Rekolan tilan pihapiirissä 7 yks. puluparvi. Useassa osa-alueen metsäsaarekkeessa todettiin räkättirastasyhdyskuntia (5-15 paria/yhdyskunta). Uhanalaisia lajeja ei todettu kuovia (NT-laji) lukuun ottamatta (Kuva 116.). Osaalueella ei todettu liito-oravaa, merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella tai liito-oravalle soveltuvia elinympäristöjä. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, muita luontoarvoja tai sellaisia luontotekijöitä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. 34. Kankaala (LIITTEET, Kartta 2.) Kankaalan liike- ja teollisuusalue on muodostunut kahden alavan peltoaukean väliselle, loivasti kumpuilevalle matalalle harjanteelle. Maaperä alueella on hienojakoista harjusoraa. Alueen rakentaminen on muuttanut maaperää merkittävästi laajoilta alueilta. Alueella on paljon siirtomaata mm. joutomaana (Kuva 118.). Matalan harjanteen läpi virtaa syvään uurtunut ojitettu puro Koiralammelta Pinnunjokeen. Kuva 117. Osa-alueen keskiosan itäpuolta pohjoiseen kuvattuna. Kuva 118. Osa-alue on lähes kokonaan muokattua aluetta. Kuvaussuunta lounaaseen. Kuva 119. Osa-alueen pohjoisosaa. Etualalla alueen halki kulkeva oja. Kuva 120. Pensastasku vartioimassa pesimäreviirillään pohjoisosan joutomaalla.

52 52 Osa-alue koostuu lähes kauttaaltaan erilaisista kulttuuribiotoopeista eikä merkittäviä luonnontilaisia elinympäristöjä todettu (Kuvat ). Vain Kuortin ABC:n kaakkois- ja itäpuolella oli todettavissa hyvin pienialainen ja hyvin säilynyt mäntykangas (VT) ja kalliomännikkö (ClT) kookkaine mäntyineen. Lisäksi osa-alueen pohjoispäässä, vanhan valtatien reunassa oli todettavissa pienialaisia metsiköitä (ylärinteessä MT- ja OMaT- ja alarinteessä ORT -metsiköitä), joissa oli kuitenkin selvästi todettavissa ihmistoiminnan vaikutus. Metsiköiden puusto todettiin melko iäkkääksi mänty- ja kuusimetsäksi. Alueen läpi virtaavan puron lähistöllä ja pihapiirien reunoilla oli paikoin todettavissa muutamia iäkkäämpiä haapoja ja koivuja. Osa-alueen kasvilajisto todettiin monipuoliseksi ja kulttuuribiotoopeille (joutomaat, pihapiirit, tienvarsibiotoopit) tyypillinen lajisto oli hallitsevana. Alueen läpi virtaavassa purossa oli todettavissa rannoille ja kosteikoille tyypillistä lajistoa, mm. saroja, leveäosmankäämiä ja korpikaislaa. Ojan kasvilajisto indikoi eutrofisuutta. Rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja osaalueella ei todettu (Kuva 119.). Osa-alueen linnusto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi kulttuuribiotooppien ja kangasmetsien lajistoksi (mm. peippo, västäräkki, harakka, varis, mustarastas, räkättirastas, pajulintu, lehtokerttu, haarapääsky ja harmaasieppo). Joutomaalla lähellä läpi virtaavaa puroa todettiin pensastaskun pesimäreviiri ja ojanvarsipensaikossa viitakerttusen reviiri (Kuvat 119. ja 120.). Purossa teollisuusalueella oleskeli sulkasatoa viettäviä sinisorsia ja teollisuusalueen länsiosan harvapensaisella joutomaalla todettiin punavarpusen reviiri. Uhanalaisia lajeja ei todettu. Osaalueella ei todettu liito-oravaa, merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella tai liito-oravalle soveltuvia elinympäristöjä. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, muita luontoarvoja tai sellaisia luontotekijöitä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Puron varteen tulisi jättää n. 5m leveä luonnontilainen suojavyöhyke, joka vähentäisi ravinnevalumia puroon. 35. Pinnunjoki-Myllyranta (LIITTEET, Kartta 2.) Pinnunjoki on uurtanut syvän uoman virratessaan harjusedimentin läpi kohti myllyrantaa. Jokiuoman reunat ovat jyrkkärinteiset ja uoman pohja on hienoa hiekkaa ja hietaa. Parisataa metriä valtatie 5:n alituksen jälkeen uoman varressa on todettavissa jokipenkkojen sortumia ja joen meanderointia. Jokipenkkojen jyrkentyessä ja noustessa korkeammiksi meanderoivalla osuudella penkoissa oli todettavissa laajoja tihkupintoja ja useita lähteitä (Liitteet, Kartta XX) (Kuva 122.). Metsä jokiuoman molemmilla penkoilla on lehtipuuvaltaista (hies- ja rauduskoivu, haapa, raita, kiiltopaju) nuorta sekametsää. Kenttäkerroksen lajisto jokipenkoilla todettiin heinävaltaiseksi, paikoin saniaiskorven lajistoksi alarinteillä ja sortuma-alueilla (Kuvat 121. ja 123.). Jokipenkan ylärinteillä kenttäkerroslajisto indikoi lähinnä MT- tai OMT -kangasta (Kuva 124.). Lähteisen

53 53 rinteet ja tihkupinnat olivat laajalti kasvittomia. Kasvilajisto tihkupinnoilla todettiin tavanomaiseksi puronvarsien ja rantojen lajistoksi. Vaativia lähdeympäristöille tyypillisiä lajeja ei todettu. Kuva 121. Pinnunjoen suoraa uomaa kosken yläpuolella. Kuva122. Kosken yläpuolella jokiuoman meanderoivan kohdan lähteikköä. Kuva 123. Jokipenkan saniaiskorpea alavalla, meanderoivalla osalla jokea kosken yläpuolella. Kuva124. Jokipenkan ylärinteet kosken yläpuolella ovat lähinnä OMT/MT -tyyppiä. Kuva 125. Koski vanhan myllypadon alapuolelta padon suuntaan kuvatuna Kuva 126. Padon alapuolella alkaa lehtokorpi, jossa joki meanderoi voimakkaasti. Mutkittelevan osuuden jälkeen joki virtaa oikaistuna (Kuva 121.) kohti koskipaikkaa Hennalan tilan peltojen itäpuolella. Juuri ennen peltoja uoma laskee lyhyellä matkalla muutamia metrejä ja on kivikkoinen (Kuva 125.). Koskeen on kivetty vesimyllyn kanava ja patorakennelmia. Patorakennelmat eivät ole enää käytössä ja ne kasvavat harmaaleppää ja pajua. Kosken jälkeen joki laskee tulvakorpeen ja alkaa meanderoida voimakkaasti (Kuvat ) ja haarautuu useaan uomaan, mutta keräytyy kuitenkin lopulta yhdeksi uomaksi virratessaan kohti Myllyrantaa. Kosken ja Myllyrannan välillä maaperä on alava ja uoma matala, jonka vuoksi joki tulvii laajalti uoman molemmin puolin. Alueelle on muodostunut laajahko tulvakorpi (LhK), jonka länsireunassa,

54 54 peltojen läheisyydessä todettiin kaivettuja mutahautoja. Lähellä Myllyrantaa joki virtaa lähes järvenpinnan tasossa, virtaus alkaa hidastua ja uoma muuttuu mutapohjaiseksi ja hyvin ruskeavetiseksi (Kuva 130.). Kosken alueella todettiin runsaammin mm. hiirenporrasta ja mesiangervoa sekä punaviinimarjaa. Kosken jälkeen maaperän sedimenttiaines muuttuu hienojakoisemmaksi ja jokivarren metsäkasvillisuus indikoi ravinteista lehtoa (ORT). Kosteapohjainen tulvakorpi todettiin lehtokorveksi (LhK) (esim. Kuvat 127. ja 128.), joka vähitellen rantaa kohti muuttuu lähinnä saniaiskorveksi (AthT). Muutamaa mutakaivantoa lukuun ottamatta tulvakorpi todettiin luonnontilaiseksi. Korven lajistossa todettiin runsaana mm. hiirenporras, mesiangervo, sudenmarja, korpikaisla ja punaviinimarja. Tulvakorven länsiosaan on levinnyt läheiseltä pellolta joitakin kulttuuribiotoopeille tyypillisiä lajeja (mm. nokkonen). Tuomi esiintyi tulvakorvessa ja sen ympäristössä varsin runsaana, myös kookkaita haapoja ja tervaleppiä sekä koivuja todettiin runsaasti. Sekapuuna kasvoi kuusta ja jonkin verran mäntyä. Havupuiden osuus puustossa kasvoi rantaa kohti mentäessä. Lehtipuissa oli todettavissa myös kolopuita. Korvesta alkava kookkaiden lehtipuiden vyöhyke jatkui jokisuulta rantoja pitkin aina Hennalan tilan edustalla olevaan peltosaarekkeeseen asti (Liitteet, Kartta 3.). Tulvakorven alueella jokiuomassa todettiin runsaana ulpukkaa, hieman lummetta ja allikoissa ja suvannoissa paikoin runsaana pullosaraa, vehkaa ja uistinvitaa. Kuva 127. Tulvakorpea (LhK) kosken alapuolella. Kuva 128. Jokivarressa ja tulvakorvessa todettiin valkoselkätikan ruokailujälkiä. Kuva 129. Tulvakorvessa meanderointi on voimakasta ja sivu-uomia todettiin useita. Kuva 130. Myllyrantaa kohti vesi virtaa hitaasti. Vesi on hyvin ruskeaa ja joki mutapohjainen

55 55 Kosken kohdalta Myllyrantaan asti tulvakorpi todettiin varsin hyvin luonnontilansa säilyttäneeksi lehtokorveksi ja lähempänä rantaa saniaiskorveksi. Tulvakorpi on metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö. Jokiuoman, sen ympäristön ja tulvakorven alueen kasvilajisto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi. Uhanalaisia tai rauhoitettuja lajeja ei todettu. Kosken ympäristö, tulvakorpi ja rantavyöhykkeen kookas lehtipuusto aina Hennalan edustan metsäsaarekkeeseen asti on liito-oravalle soveliasta elinympäristöä (Liitteet, Kartta 3.), joskaan lajia tai merkkejä lajin oleskelusta alueella ei todettu tässä inventoinnissa. Jokiuoman lintulajisto kosken yläpuolella todettiin tavanomaiseksi nuorten sekametsien lajistoksi. Kosken alueella ja tulvakorvessa todettiin merkkejä valkoselkätikan oleskelusta alueella, mutta itse lajia ei tässä inventoinnissa todettu. Muita tulvakorven alueella todettuja lintulajeja olivat mm. lehtokerttu, käpytikka, mustarastas, punarinta, mustapääkerttu, sinitiainen, rautiainen ja räkättirastas. Joen varren hitaasti virtaavalla osalla, lähellä Myllyrantaa todettiin rantasipin pesimäreviiri. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Kosken ympäristössä ja kosken ja Myllyrannan välisessä tulvakorvessa todettiin runsaasti kookkaita lehtipuita, joukossa myös kolopuita. Lisäksi lahopuissa todettiin merkkejä valkoselkätikan oleskelusta alueella. Alue on myös liito-oravalle soveliasta elinympäristöä (direktiivin IV(a) laji). Tulvakorpi on lehtokorpea ja osin sanaiskorpea. Tulva korpi on metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö. Em. syiden perusteella kosken (entisen myllyn) lähiympäristö ja tulvakorpi tulisi jättää nykytilaansa (Liitteet, Kartta 3.). Jokiuoma kosken yläpuolella on syvään uurtunut sedimenttimaahan. Jokipenkat aina valtatiehen asti pohjoisessa tulisi jättää nykytilaansa suojavyöhykkeenä. Yhtenäinen kasvipeite sitoo mahdollisia ravinnevalumia ja estää rinne-eroosiota. Uoman meanderoivan osan rinteessä valtatien laaja tihkupinta lähteineen täyttää metsälain tarkoittaman pienveden tuntomerkit, jonka vuoksi tämä osa jokipenkkaa tulisi erityisesti jättää nykytilaansa (Liitteet, Kartta 3.). Puusto lähteiden ja tihkupintojen ympärillä tulisi myös jättää nykytilaansa 5-10m säteellä. 36. Myllyselän pohjoisranta (LIITTEET, Kartta 2.) Osa-alue käsittää laajan metsäalueen Myllyselän pohjoisrannan ja valtatie 5:n välissä. Koillisessa osa-alue rajautuu alavaan kiviseen, sedimenttipeitteiseen notkelmaan ja lännessä Pinnunjokeen. Alue on loivaprofiilinen kalliolaakio, jota peittää sedimenttimaa. Lakialueilla oli paikoin todettavissa myös moreenimaata kalliokumpareiden välissä. Myllyselän rantaan viettävä rinne todettiin kivisen harjusoran peittämäksi. Alarinteessä maaperä muuttui hienojakoisemmaksi ollen rantavyöhykkeessä hietaa ja hienojakoista hiekkaa. Hietapitoinen rantaterassi on leveä ja matala. Kalliolaakion lakialueet on pääosin avohakattu kasvaen nuorta mäntyvaltaista taimikkoa, sekapuuna runsaasti koivua (MT-kangasta). Lakialueella oli paikoin todettavissa pienialaisia kalliopainannesoita, jotka todettiin ojitetuiksi. Lakialueen vedet on johdettu Pinnunjokeen.

56 56 Korkeimmat kalliokumpareet ja valtatien lähistöllä todetut harjusorakumpareet kasvoivat nuorta mäntytaimikkoa (CT, VT), alavammat alueet todettiin kuusivaltaisiksi tuoreiksi kankaiksi (MT) (Kuvat 131. ja 132.). Valtatien puoleinen pohjoisrinne todettiin lehtomaiseksi (OMT, paikoin OMaT). Puusto valtatien puoleisella rinteellä on pääosin nuorta taimikkoa. Myllyselän rantaan viettävä rinne todettiin kuusivaltaiseksi OMT-kankaaksi (Kuva 133.), joka alarinteen puolella muuttui paikoin sekametsäksi ja kenttäkerroksen lajisto indikoi lehtomaisuutta (OMaT). Lähellä rantaa lajisto indikoi ravinteista lehtoa (ORT), valtapuuna kuusi. Rantaan johtavan mökkitien länsipuolella oli todettavissa matalahko, osin ojitettu korpimainen painanne (AthOT), joka ulottui lähelle Myllyselän rantaa. Lähellä rantaa painanteesta alkoi pieni puro rantaa kohti. Rinteen länsiosissa puusto vaihettuu vähitellen mäntyvaltaiseksi sekametsäksi (OMT/MT). Puusto alueella todettiin korkeintaan keski-ikäiseksi, lähellä rantaa hieman iäkkäämmäksi. Kenttäkerroksen lajisto todettiin tavanomaiseksi kuivien ja tuoreiden kangasmetsien, lehtomaisten kankaiden ja lehtojen lajistoksi. Myös korpipainanteiden ja kalliopainannesoiden lajisto todettiin tavanomaiseksi korpien ja rämeiden lajistoksi. Aluetta halkovien sorateiden kasvilajisto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi tienvarsilajistoksi. Kuivimmilla ja valoisimmilla osilla teitä todettiin mm. kissankäpälää. Kuva 131. Lakialueen kumpareikon CTtaimikkoa lähellä valtatie 5:ttä. Kuva 132. Lakialueen alavat alueet ovat MT- tai OMT -kankaita, valtatien varsi lehtoa (OMaT) Kuva 133. Alarinteen kuusivaltaista metsää (OMT/OMaT, kosteilla paikoilla AthT). Kuva 134. Hiekkapohjaista pohjoisrantaa alkukesästä. Osa-alueen linnusto todettiin tavanomaiseksi havumetsien lajistoksi: esim. mustarastas, sepelkyyhky, punarinta, hippiäinen, talitiainen, rautiainen, peippo ja viirupöllö. Rantavyöhykkeen metsissä oli todettavissa myös seka- ja lehtimetsille tyypillistä lajistoa kuten punakylkirastas,

57 57 lehtokerttu ja sinitiainen. Uhanalaisia lajeja ei todettu. Liito-oravalle soveltuvia elinympäristöjä ei todettu. Rannat ovat hietaista harjusoraa ja hietaa sekä paikoin savisia. Sedimenttiaines muodostaa leveähkön rantaterassin, jolla oli todettavissa varsin yhtenäinen saraikkovyöhyke. Ranta- ja vesikasvilajisto todettiin tavanomaiseksi dys-oligotrofisten vesien lajistoksi. Ilmaversoisissa oli todettavissa melko runsaasti myös järviruokoa, joka viittaa ravinteisuuden kasvuun (Kuva 134.). Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, muita luontoarvoja tai sellaisia luontotekijöitä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. 37. Vuorela (LIITTEET, Kartta 2.) Vuorelan osa-alue on alavaa sedimenttimaata, joka viettää kohti Kolunojaa etelässä. Alueen korkein kohta sijaitsee osa-alueen koillisnurkassa, valtatien ylikulun kohdalla, jossa oli todettavissa yksittäisiä, pienialaisia avokallioita. Ojitetun korpinotkelman lisäksi maisemaa hallitsevat paikallistiet ja niiden varsilla sijaitsevat pihapiirit sekä Vuorelan pellot. Varsin pienet metsäalat osaalueella ovat tehokkaan metsätalouden piirissä. Paikallistien ja valtatien välisen alueen metsät on pääsoin avohakattua tai harvennettua, kuusivaltaista sekametsää (OMaT, ORT). Ojitetun korpinotkelman (AthT) ympäristön metsät todettiin nuorehkoksi, pääosin kuusivaltaiseksi MT- kankaaksi. Koillisosan pihapiirien ja Vuorelan peltojen kasvilajisto edusti tyypillistä kulttuuribiotooppien monipuolista lajistoa, jonka joukossa oli todettavissa myös lehtolajistoa (ORT). Osa-alueen kasvilajisto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi. Uhanalaisia tai rauhoitettuja kasvilajeja ei todettu. Myös alueen lintulajisto todettiin monipuoliseksi, mutta tavanomaiseksi. Uhanalaisia lintulajeja ei todettu. Liito-oravalle soveliaita elinympäristöjä ei todettu. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, muita luontoarvoja tai sellaisia luontotekijöitä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa.

58 58

59 LIITTEET 59

60 60