Ulkoasiainministeriö MINVA UM

Transkriptio

1 Ulkoasiainministeriö MINVA UM KEO-10 Nurkkala Silja(UM) JULKINEN Viite Asia EU:n epävirallinen kehitysministerikokous EU:n epävirallinen kehitysministerikokous järjestetään Brysselissä. Agenda-aiheina ovat Eurooppalainen kehityskonsensus, EU Afrikka-kumppanuus sekä muuttoliike ja kehitys. Suomea kokouksessa edustaa ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen. EUROOPPALAINEN KEHITYSKONSENSUS Keskustelu antaa suuntaa EU-instituutioiden yhteiselle kehityspoliittiselle konsensukselle, joka on tarkoitus saada valmiiksi toukokuun 2017 ulkoasiainneuvostoon mennessä. Keskustelujen pohjana on komission julkaisema tiedonanto. Tiedonannon painotukset ovat Suomen mukaan oikeansuuntaisia. EU:n kehityspolitiikassa on painotettava erityisesti seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia, nuoren väestönosan tarpeita tukemalla osaamisen kehittämistä ja työpaikkojen luomista, luonnonvarojen kestävää käyttöä sekä kumppanimaiden omien resurssien hyödyntämistä. EU AFRIKKA-HUIPPUKOKOUS EU:n sekä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden suhteita määrittävä Cotonoun sopimus umpeutuu vuonna Tarkoitus on keskustella Afrikan roolista tulevissa post Cotonou - järjestelyissä, ottaen huomioon huhtikuussa julkaistava Afrikka-tiedonanto sekä EU Afrikkahuippukokouksen valmistelut. EU Afrikka-tiedonannossa tulee kantamme mukaan esittää EU:n strateginen visio Afrikka-suhteista. Pääintressiensä Afrikan vakaus, Afrikan markkinat ja luonnonvarat sekä Afrikan globaalinen kumppanuus turvaamiseksi EU:n tulee edistää Afrikassa rauhaa ja turvallisuutta, kestävää kehitystä, kauppaa, ja hyviä poliittisia suhteita, ja näin ehkäistä myös hallitsematonta muuttoliikettä. Afrikan tulee olla tulevan post Cotonou -yhteistyön prioriteetti. Maanosaa tulisi käsitellä yhtenä kokonaisuutena, ml. Pohjois-Afrikka. EU:n post-cotonou - neuvottelumandaatti pitäisi viimeistellä vasta marraskuun EU Afrikka-huippukokouksen jälkeen. LOUNASAIHE: MUUTTOLIIKE JA KEHITYS Lounaalla keskustellaan EU:n ulkoisesta investointiohjelmasta sekä muuttoliikkeen ja kehityksen suhteista. Muuttoliikkeen perimmäisiin syihin vastaaminen on huomioitava paremmin EU:n kehityspolitiikassa. Pakotetun muuttoliikkeen perimmäisiin syihin voidaan vaikuttaa mm. tukemalla maiden talouskehitystä, ilmastollisesti kestäviä toimia, rauhanvälitystä, seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia ja hyvää hallintoa. EU:n ulkoisella investointiohjelmalla on edistettävä erityisesti nuorten ja naisten mahdollisuuksia säälliseen työhön. Suomi pitää tärkeänä, että muuttoliikkeiden ulkoista ulottuvuutta koskevien aloitteiden ja rahoitusinstrumenttien välisestä koordinaatiosta huolehditaan, jotta EU:n muuttoliiketoimet muodostaisivat tasapainoisen kokonaisuuden ilman päällekkäisyyksiä.

2 Asialista: 2(11) EUROOPPALAINEN KEHITYSKONSENSUS s.3 EU AFRIKKA-HUIPPUKOKOUS s.5 LOUNASAIHE: MUUTTOLIIKE JA KEHITYS s.8

3 3(11) Ulkoasiainministeriö TAVOITEMUISTIO Johanna Rasimus (KEO-10) EU:n kehityspoliittinen konsensus 1. Esillä olevat kysymykset Kehitysministerit keskustelevat EU:n kehityspoliittisesta konsensuksesta. Keskustelujen pohjana on EU:n puheenjohtajamaan Maltan luonnos, joka pohjautuu komission julkaisemaan tiedonantoon, neuvoston kehitysyhteistyöryhmässä (CODEV) käytyihin neuvotteluihin ja Euroopan parlamentin täysistunnossaan hyväksymään raporttiin koskien EU:n kehityspoliittisen konsensuksen uudistamista. 2. Suomen tavoite Tiedonannon painotukset ovat oikeansuuntaisia: Köyhyyden poistamisen on säilyttävä EU:n kehitysyhteistyön päätavoitteena, kehityspolitiikka tulee selkeämmin koordinoida EU:n muiden politiikkojen kanssa, EU:n kehitysrahoitusta on suunnattava ensisijassa vähiten kehittyneille ja hauraille valtioille, ja EU:n kehityspolitiikan tulee vastata muuttoliikkeiden perimmäisiin syihin. EU:n ja jäsenmaiden on tarpeen selkeyttää työnjakoaan maatasolla päällekkäisyyksien välttämiseksi. EU:n kehityspolitiikassa on painotettava erityisesti: Naisten asemaa ja vaikutusmahdollisuuksia taloudellisessa ja poliittisessa päätöksenteossa. Seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet on otettava tavoitteeksi kokonaisvaltaisesti. Sukupuolten välistä tasa-arvoa on edistettävä läpileikkaavasti siten, että tytöillä on oikeus omaan kehoon, koulutukseen, omiin valintoihin ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. EU:n on vastattava nopeasti kasvavan nuoren väestönosan tarpeisiin mm. tukemalla osaamisen kehittämiseen ja työpaikkojen luomiseen tähtääviä toimia. Yksityissektori luo 90 % kehitysmaiden työpaikoista; sen toimintaedellytysten tukeminen on tärkeää. Luonnonvarojen kestävä käyttö, ruokaturva ja ilmastokestävyys on oltava konsensuksen tavoitteena. EU:n on tuettava kestävää energiaa ja kehitysmaiden fossiilitukireformia. Kumppanimaiden omien resurssien hyödyntämiseen ja etenkin verotuskyvyn kehittämiseen on panostettava. Lisääntyneet verotulot on käytettävä parempiin julkisiin palveluihin varsinkin köyhimmille väestönosille. 3. Neuvottelutilanne Komissio julkaisi tiedonannon EU:n kehityspolitiikan uudistamisesta Euroopan komissio esitteli tiedonannon kehitysministereille ulkoasiainneuvostossa, jossa käytiin ensimmäinen virallinen keskustelu tiedonannon julkistamisen jälkeen. EU:n neuvoston kehitysyhteistyöryhmä (CODEV) neuvotteli tammikuun ajan komission tiedonannon pohjalta. Euroopan parlamentin kehitysvaliokunta (DEVE) hyväksyi raporttinsa EU:n kehityspoliittisen konsensuksen uudistamisesta ja Euroopan parlamentin täysistunto hyväksyi valiokunnan raportin EU:n

4 4(11) puheenjohtajamaa Malta jakoi luonnoksensa EU:n kehityspoliittiseksi konsensukseksi, joka perustui komission tiedonantoon, CODEV-keskusteluihin ja Euroopan parlamentin raporttiin. CODEV jatkaa neuvotteluja konsensustekstistä Maltan luonnoksen pohjalta. Tavoitteena on yhteinen näkemys kehitysministerien toukokuun 2017 ulkoasiainneuvostoon mennessä. 4. Tausta EU:n kehityspolitiikan uudistaminen on osa EU:n Agenda2030:n ulkoista toimeenpanoa. Suomi on pitänyt tärkeänä, että kestävän kehityksen Agenda2030:n ulkoinen ja sisäinen toimeenpano kulkisivat käsi kädessä. Keskusteluja EU:n kehityspolitiikan uudistamisesta käydään jäsenmaiden, Euroopan parlamentin ja muiden toimijoiden kanssa. Tavoitteena on kaikkien instituutioiden yhdessä hyväksymä uusi EU:n kehityspoliittinen konsensus. EU:n on Euroopan komission antaman tiedonannon mukaan toimittava edelläkävijänä Agenda 2030:n toimeenpanossa, joten EU:n kehityspolitiikkaan on integroitava Agenda 2030:n tavoitteet päivittämällä EU:n kehityspoliittista konsensusta. Tiedonanto jakautuu globaalien haasteiden käsittelyyn sekä EU:n toimintaan, periaatteisiin ja painopisteisiin. Lopussa käsitellään yhteisohjelmointia, kumppanuuksia, kehitystä tukevaa politiikkajohdonmukaisuutta ja tuloksellisuutta. Globaalien haasteiden osalta komission mukaan merkittävimpiä ovat Afrikassa kasvavan nuorisoväestön myötä tuleva tarve työpaikkojen luomiselle. Keskitulon maissa arvioidaan olevan edelleen merkittävästi köyhää väestöä, joten köyhyyden vähentämiseen tarvitaan räätälöityjä lähestymistapoja. Kriisit ovat usein pitkittyneitä, jolloin entistä suurempaa huomiota tulisi kiinnittää varautumiskykyyn. Muuttoliike on kasvava haaste. Globaaleihin haasteisiin vastaamiseen tarvitaan uusia kehitystoimijoita, erityisesti yksityinen sektori on avainasemassa. EU:n kehityspoliittinen konsensus on osa EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittista globaalistrategiaa. Konsensus tukee myös eri EU:n ulkopolitiikan alojen johdonmukaisuutta, koska siinä huomioidaan tuki demokratisoitumiselle, kestävä luonnonvarojen käyttö, humanitaarinen apu ja kauppapolitiikka. Konsensuksen periaatteet ovat EU:n ulkosuhteille määritellyt: demokratia, oikeusvaltion periaatteet, ihmisoikeudet, tasa-arvo ja YK:n peruskirjan periaatteet, kansainvälinen oikeus ja ihmisoikeusperustaisuus. Tiedonannossa konsensuksen painopisteiksi esitetyt teemat on jaoteltu Agenda2030:n mukaisten luokitusten alle: ihmiset, planeetta, hyvinvointi, rauha ja yhteistyö sekä kumppanuudet. EU:n kehityspolitiikka ja -yhteistyö nojaavat Eurooppalaiseen konsensukseen vuodelta 2005 (European Consensus on Development). Konsensuksen ovat allekirjoittaneet kaikki kolme instituutiota: neuvosto, komissio ja Euroopan parlamentti. Siinä vahvistettiin ensimmäistä kertaa yhteiset periaatteet, joita noudattamalla EU ja sen jäsenvaltiot toteuttavat kukin kehityspolitiikkaansa toisiaan täydentävästi. Konsensuksen ensimmäisessä osassa määritellään tavoitteet ja periaatteet, jotka ohjaavat jäsenvaltioiden ja unionin kehityspolitiikkaa. Toisessa osassa linjataan unionin kehityspolitiikan toimeenpanosta. EU:n kehityspolitiikan uudistamisprosessi aloitettiin 2011, jolloin julkistettiin tiedonanto EU:n kehityspolitiikan vaikuttavuuden lisäämisestä. Tässä nk. muutosagendassa (Agenda for Change) pyrittiin vastaamaan kehityspolitiikan kansainvälisen toimintaympäristön muutokseen huomioiden uudet kehitystoimijat (esim. BRICS), kehitysrahoituksen monimuotoistumisen paineet (esim. laina- ja lahjarahan yhdistävä "blending") sekä arabikevään opetukset. Toukokuussa 2012 hyväksytyissä neuvoston päätelmissä muutosagendasta korostui ihmisoikeuksien, demokratian, oikeusvaltion ja hyvän hallinnon edistäminen sekä osallistavan kestävän kasvun tukeminen. Sosiaalisektoreille (inhimillinen kehitys) päätettiin kohdentaa vähintään 20 % EU:n tuesta, kuten myös ilmastonmuutoksen torjumiseen liittyviin toimiin. Kansallinen käsittely: ulkosuhdejaoston kirjallinen käsittely ; EU ministerivaliokunnan kirjallinen käsittely

5 Ulkoasiainministeriö TAVOITEMUISTIO Martti Eirola, Pertti Anttinen (ALI-20) (11) EU Afrikka-huippukokous, ml. post Cotonou 1. Esillä olevat kysymykset Kehitysministerit keskustelevat EU Afrikka-huippukokouksen valmisteluista ja sen yhteydestä post- Cotonoun Afrikka-pilariin. 2. Suomen tavoite Valmisteilla olevassa yhteisessä EU Afrikka-tiedonannossa tulee esittää EU:n strateginen visio siitä, mitä se haluaa Afrikka-suhteiltaan. Suhteiden linjauksen pitäisi palvella sekä marraskuun EU Afrikka -huippukokousta että pidemmän aikavälin tavoitteita kuten kestävän kehityksen tavoitteet (SDG) ja post-cotonou -järjestelyt. Pääintressiensä Afrikan vakaus, Afrikan markkinat ja luonnonvarat sekä Afrikan globaalinen kumppanuus turvaamiseksi EU:n tulee edistää strategisina päätavoitteinaan Afrikassa rauhaa ja turvallisuutta, kestävää kehitystä, kauppaa, ja hyviä poliittisia suhteita, ja näin ehkäistä myös hallitsematonta muuttoliikettä. Post-Cotonou -järjestelyjen pitäisi tukea EU:n strategisia päätavoitteita. Afrikan tulee olla tulevan yhteistyön prioriteetti. Maanosaa tulisi käsitellä yhtenä kokonaisuutena, ml. Pohjois-Afrikka, ottaen huomioon haasteiden rajat ylittävä luonne. Afrikka-pilaria varten on käytettävissä molempien osapuolten hyväksymä Afrikka EU-yhteisstrategia (JAES), joka tarjoaa pohjan yhteiselle tavoitteenasettelulle. On myös huomioitava Afrikan omat aloitteet ja omistajuuden vahvistaminen. Koska EU Afrikka-huippukokous marraskuussa on ensimmäinen foorumi, jossa EU:n ja Afrikan strategiset intressit ja tavoitteet määritellään yhteisesti, EU:n post-cotonou -neuvottelumandaatti pitäisi viimeistellä ja hyväksyä vasta sen jälkeen. Valmisteluissa tulee turvata positiivinen ilmapiiri huippukokoukselle. Jäsenmaat, kansalaisyhteiskunnat ja yksityissektorit tulee pitää tiiviisti mukana valmisteluissa ja itse kokouksessa. Huippukokouksen asialista tulee fokusoida pääteemaan, joka on nuoriso ja erityisesti nuorisotyöllisyyden edistäminen. 3. Neuvottelutilanne Komissio (DEVCO) ja ulkosuhdehallinto EUH valmistelevat yhteistä EU Afrikka -tiedonantoa. Sen on määrä valmistua huhtikuussa. Tiedonanto tähtää EU Afrikka -huippukokoukseen, joka pidetään Abidjanissa Norsunluurannikolla. Huippukokousta voidaan ryhtyä valmistelemaan yhdessä heti kun Afrikan osapuoli on järjestäytynyt, ilmeisesti huhtikuussa. EU:n puolelta neuvotteluja käydään EUH:n johdolla. Huippukokousta edeltää sarja kansalaisyhteiskuntien ja yksityissektorien tapahtumia. Jäsenmaat seuraavat sekä tiedonannon että huippukokouksen valmistelua COAFR:n kautta. Valmistelut olivat viimeksi esillä COAFR:n päällikkö-kokouksessa Huippukokousta on tarkoitus käsitellä UAN:ssa AKT-työryhmän on määrä keskustella post-cotonoun Afrikkapilarista 2.5.

6 4. Tausta 6(11) Viides Afrikka EU-huippukokous pidetään Abidjanissa Norsunluurannikolla Huippukokous on EU:n suurin: jäsenmaata, EU:n ja AU:n komissiot ja muut instituutiot, YK sekä yksityissektorin ja kansalaisyhteiskunnan edustajat. Edellinen huippukokous järjestettiin Brysselissä vuonna Suomea edusti PMI Jyrki Katainen. Hänellä oli myös neljä kahdenvälistä tapaamista Afrikan johtajien kanssa. UMI Tuomioja osallistui mm. ulkoministerikokoukseen edellisenä päivänä. Lisäksi suomalaisia tahoja oli mukana yksityissektorin ja kansalaisyhteiskunnan oheistapahtumissa. Suomen pysyvä edustusto järjesti oman tilaisuuden. Huippukokous hyväksyi poliittisen julistuksen lisäksi tiekartan vuosille koskien Afrikka EU-yhteisstrategian (Joint Africa EU Strategy) toimeenpanoa, sekä erillisjulistuksen muuttoliikkeestä. Afrikka EU-yhteisstrategia on siis vahvistettu edellisissä huippukokouksissa suhteiden perusdokumentiksi. Ongelmaksi on noussut sen toimeenpano. Osapuolten kesken on sovittu, että strategia arvioidaan yhdessä Joint Annual Forumissa (JAF), jossa olisivat mukana myös kansalaisyhteiskunnan ja yksityissektorin edustajat. JAF jäänee kuitenkin toteutumatta Afrikan valtioiden motivaation puutteeseen, mikä on ilmennyt erityisesti vastustuksena kansalaisyhteiskunnan osallistumiselle. JAES:n jatkorooli selvinnee huippukokouksen valmistelujen edetessä. JAF:n sijasta kansalaisyhteiskunnan konsultointi jäänee osapuolten yhteiselle Steering Committeelle (SC), joka valmistelee huippukokouksen asialistan, päätösasiakirjat ja käytännön järjestelyt. SC käynnistää työnsä heti, kun Afrikan osapuoli on järjestäytynyt. Se odottaa AU:n uutta komissiota, joka valittiin AU:n huippukokouksessa tammikuussa ja aloittaa toimintansa huhtikuussa. EU:n puolelta valmisteluja hoitavat EUH ja komissio (DEVCO). Aiempaan tapaan huippukokousta valmisteltaneen yhteisesti myös virkamies- ja ministerikokouksissa. Pitkin vuotta valmisteluihin ja itse huippukokoukseen sisältyy myös yksityissektorien ja kansalaisyhteiskuntien tapahtumia. Ensimmäinen niistä on Africa EU Business Forum, joka järjestetään Brysselissä Euroopan kehityspäivien yhteydessä 7.6. Osallistuminen on yritysten ja järjestöjen aktiivisuuden varassa. Suomi selvittää sivutapahtuman järjestämistä huippukokouksen yhteydessä. Puitteet Abidjanissa ovat kuitenkin rajalliset eikä Suomella ole siellä omaa edustustoa. Kuluvana vuonna huippukokouksen pääteemana on nuoriso, erityisesti nuorisotyöllisyys. Nuoriso on Afrikan kohtalon kysymys. Afrikan väkiluku kaksinkertaistuu 1,2 miljardista 2,4 miljardiin vuoteen 2050 mennessä. Puolet on alle 24-vuotiaita. Jotta tilanne pysyy hallinnassa, nuorille pitää pystyä järjestämään koulutusta ja työpaikkoja. Toisaalta nuoriso on Afrikan mahdollisuus uusiutua ja modernisoitua ja tarjota kasvavia markkinoita Euroopalle. Suomelle nuorisoteema sopii erinomaisesti. Sen kautta voidaan tuoda esille omia painopisteitämme kuten koulutus, oikeudet, nuorisotyöllisyys ja talouskehitys, ääriliikkeiden ehkäisy, väestönkasvu, ja muuttoliike, sekä niihin liittyvää osaamistamme. Suomi on EU:ssa tukenut pyrkimystä rajoittaa huippukokouksen asialistaa keskittymällä aiheisiin kuten Afrikan rauhan ja turvallisuuden toiminta ja rahoitus (APSA, African Peace and Security Architecture), hyvän hallinnon ja kriisien välinen yhteys eli AGA:n (African Governance Architecture) ja APSA:n välinen linkki, ja ilmastonmuutos. On syytä varautua siihen, että myös muuttoliike nousee esille.

7 EU:n keskeinen tavoite huippukokouksessa on positiivisen ilmapiirin luominen. EU:n ja Afrikan suhteita ovat häirinneet mm. EPA-sopimuksiin, muuttoliikekysymyksiin, rauhanturvaamisen rahoitukseen ja ICC:hen liittyvät kysymykset. EU:ssa seuraava keskeinen etappi huippukokouksen valmisteluissa on EUH:n ja komission yhteinen tiedonanto Afrikka-EU -suhteista huhtikuussa. Sitä valmistellaan komission (DEVCO) ja EUH:n yhteisessä työryhmässä. COAFR seuraa tiiviisti sekä huippukokouksen että tiedonannon valmisteluja. 7(11) EU:n kehitysyhteistyötä osaltaan määrittelevä Cotonou-sopimus päättyy vuonna Post-Cononou - järjestelyjen yhtenä vaihtoehtona on esitetty Cotonou-sopimuksen korvaavaa yleisen tason sateenvarjosopimusta/järjestelyä, jonka yksityiskohtaisempi tavoitteiden asettaminen ja toteuttaminen tapahtuisi alueellisten strategioiden alla. Afrikka olisi yksi näistä alueista. Nykyisen Cotonousopimuksen ulkopuolella ovat Pohjois-Afrikan maat ja Etelä-Afrikka. Kansallinen käsittely: ulkosuhdejaoston kirjallinen käsittely ; EU ministerivaliokunnan kirjallinen käsittely Käsittelijät: Martti Eirola, ALI-20, p Pertti Anttinen, ALI-01, p Silja Nurkkala, KEO-10, p

8 Ulkoasiainministeriö TAVOITEMUISTIO Johanna Rasimus (KEO-10) (11) Muuttoliike ja kehitys 1. Esillä olevat kysymykset Kehitysministerit keskustelevat muuttoliikkeestä. Keskustelu keskittynee ulkoiseen investointiohjelmaan sekä muuttoliikkeen ja kehityksen suhteisiin. 2. Suomen tavoite Muuttoliikkeen perimmäisiin syihin vastaaminen on huomioitava paremmin EU:n kehityspolitiikassa. EU:n tulevan kehityspolitiikan ja post-cotonou-järjestelyjen olisi katettava yhteistyö muuttoliikekysymyksissä laajasti ja tehokkaammassa yhteistyössä kolmansien maiden kanssa niin lyhyellä, keskipitkällä kuin pitkällä tähtäimellä. Oleellista on Pariisin sopimuksen ja Agenda2030:n tehokas toimeenpano. Pakotetun muuttoliikkeen perimmäisiin syihin voidaan vaikuttaa mm. tukemalla maiden talouskehitystä, ilmastollisesti kestäviä toimia, rauhanvälitystä, seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia ja hyvää hallintoa. EU:n muuttoliiketoimia tulee ohjata ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden kunnioittaminen. EU:n tulee tehdä yhteistyötä kansallisten, alueellisten ja kansainvälisten toimijoiden kuten IOM:n ja UNHCR:n kanssa ja aktiivisesti osallistua YK:n puitteissa neuvoteltavan globaaleja siirtolaisuuskysymyksiä koskeviin neuvotteluihin ei-oikeudellisesti sitovasta sopimuksesta. EU:n ulkoisella investointiohjelmalla on edistettävä erityisesti nuorten ja naisten mahdollisuuksia säälliseen työhön. Suomi pitää tärkeänä, että muuttoliikkeiden ulkoista ulottuvuutta koskevien aloitteiden ja rahoitusinstrumenttien välisestä koordinaatiosta huolehditaan, jotta EU:n muuttoliiketoimet muodostaisivat tasapainoisen kokonaisuuden ilman päällekkäisyyksiä. 3. Neuvottelutilanne Ulkoinen investointiohjelma: Perusteilla oleva Euroopan kestävän kehityksen rahasto (EKKR) on keskeinen osa ns. EU:n ulkoista investointiohjelmaa. Neuvosto saavutti osittaisen yleisnäkemyksen EKKR:n perustamisasetuksesta vuoden 2016 lopussa. Euroopan parlamentin kehitys-, ulkoasiain- ja budjettivaliokunta valmistelevat parhaillaan asetuksesta raporttia, joka on mahdollisesti saatavilla huhtikuun tienoilla. Tämän jälkeen alkavat neuvottelut neuvoston ja parlamentin kesken. Tavoitteena on käynnistää EKKR tämän vuoden loppuun mennessä. EU:n kehityspoliittinen konsensus: Tavoitteena on, että EU-instituutioiden yhteinen kehityspoliittinen konsensus saadaan valmiiksi kehitysministerien toukokuun 2017 ulkoasiainneuvostoon mennessä.

9 9(11) EU:n Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) maiden suhteet: Tavoitteena on, että EU-puoli neuvottelee sisäisesti post-cotonou -neuvottelumandaattinsa vuoden 2017 aikana. Nykyinen EU:n ja Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) maiden suhteita määrittävä Cotonoun sopimus umpeutuu helmikuussa Siihen mennessä osapuolten on sovittava uusista järjestelyistä. 4. Tausta EU on tehostanut viime vuosien aikana muuttoliikeyhteistyötä keskeisten lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa. Muuttoliikevuoropuhelua kolmansien maiden kanssa käydään tällä hetkellä usean eri prosessin kautta. EU:n muuttoliikeyhteistyötä Afrikan kanssa rahoitetaan EU:n eri ulkosuhdeinstrumenteista sekä Afrikan hätärahastosta. EU:n kehityspolitiikkaa uudistetaan parhaillaan. Tarkoituksena on, että EU:n tuleva kehityspoliittinen konsensus sekä post-cotonou-järjestelyt osaltaan vastaisivat myös muuttoliikkeiden perimmäisiin syihin. Kun kehityspolitiikkaa käytetään keinona muuttoliikkeeseen liittyvässä yhteistyössä, on köyhyyden poistamisen säilyttävä päätavoitteena Lissabonin sopimuksen mukaisesti. Afrikan hätärahasto (EUTF) perustettiin vuonna Sen kokonaispääoma on tällä hetkellä 2,6 mrd. euroa. Siitä suurin osa kohdistuu Sahelin alueelle ja Afrikan sarveen. Eniten tukea ovat tähän mennessä saaneet Niger, Mali ja Senegal. Yli puolet rahaston kautta toteutetuista hankkeista kohdistuu muuttoliikkeen perimmäisiin syihin. Suomen suora panos EU:n Afrikka-hätärahastoon on 5 MEUR. Kesällä 2016 lanseerattiin ns. EU:n kumppanuuskehys, jonka ajatuksena on kokonaisvaltainen muuttoliikeyhteistyö EU:n resursseja tehokkaasti hyödyntäen. Osana kumppanuuskehystä Nigerian, Nigerin, Malin, Senegalin ja Etiopian kanssa tehtävälle muuttoliikeyhteistyölle laadittiin muuttoliikekompaktit. Kumppanuuskehyksen pidemmän aikajänteen tavoitteisiin kuuluu vaikuttaminen lähtöpäätöksen taustalla oleviin perimmäisiin syihin. Syksyllä 2016 komissio antoi tiedonannon Euroopan ulkoisesta investointiohjelmasta, jonka tarkoituksena on tukea kumppanimaita muuttoliikekysymyksissä yksityisen sektorin investointien tukemisen kautta. Perusteilla oleva Euroopan kestävän kehityksen rahasto (EKKR) muodostaa keskeisen osan EU:n ulkoista investointiohjelmaa. EKKR:n tarkoituksena on tukea työpaikkojen ja elinkeinojen luomista Afrikassa ja EU:n naapuruusmaissa EU-rahoitusta, jäsenmaiden vapaaehtoisrahoitusta ja yksityisen sektorin investointeja yhdistämällä. EKKR:lla pyritään vastaamaan maastamuuton perimmäisiin syihin ja tukemaan palautettujen siirtolaisten uudelleen integroitumista lähtömaihinsa. EKKR on tarkoitus käynnistää vuoden 2017 aikana. Komission 3. arviointiraportin kumppanuuskehyksen toimeenpanosta on määrä valmistua maaliskuun Eurooppa-neuvostoa varten. Edellisessä, joulukuun 2016 arviointiraportissa komissio mm. edellytti niin EU-jäsenmailta kuin afrikkalaisilta kumppaneiltakin lisätoimia palautusten ja takaisintoton tehostamiseksi. Vuoden 2015 muuttoliikehuippukokouksen seurantakokous (SOM) järjestettiin Maltalla Kokouksessa tarkasteltiin runsaan vuoden aikana tapahtunutta edistystä Vallettan toimintaohjelman sekä Afrikan hätärahaston osalta. Afrikan valtiot ovat Rabat n ja Khartoumin prosessien kautta lisänneet omistajuuttaan Vallettan toimeenpano-ohjelman toteutukseen. Afrikan painopiste yhteistyössä on kansallisessa omistajuudessa, perimmäisten syiden huomioimisessa, laillisten muuttoliikekanavien lisäämisessä sekä ihmiskaupan ja salakuljetuksen torjunnassa. EU:n tukee myös globaaleja ja YK-vetoisia prosesseja pakolaistilanteiden ja muuttoliikkeiden hallinnan kehittämiseksi pitkällä tähtäimellä.

10 Kansallinen käsittely: ulkosuhdejaoston kirjallinen käsittely ; EU ministerivaliokunnan kirjallinen käsittely (11) Käsittelijät: Johanna Rasimus, KEO-10, p Silja Nurkkala, KEO-10, p Johanna Lammi, EUR-20, p Pirjo Virtanen, ALI-20, p Tiina Markkinen, KEO-20, p Riitta Resch, KEO-70, p

11 11(11) LIITTEET Asiasanat Hoitaa Tiedoksi ACP/LOME -maat, kehitysyhteistyö, muuttoliike, Afrikka SM, UM, VNK EUE, MMM, OKM, STM, TEM, TULLI, VM, YM