Ulkoasiainministeriö MINVA UM

Transkriptio

1 Ulkoasiainministeriö MINVA UM POL-30 Lee Stefan(UM) Viite Asia Ulkoasiainneuvosto kehitysministerikokoonpanossa ;Suomen tavoitteet Ulkoasiainneuvosto kehitysministerikokoonpanossa kokoontuu Brysselissä Asialistalla ovat kestävän kehityksen toimeenpanon ulkoiset ulottuvuudet, EU AKT-suhteet Cotonoun sopimuksen jälkeen, EU:n kehityspoliittinen konsensus sekä ajankohtaiset humanitaariset kriisit. Suomea kokouksessa edustaa ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen. Lisäksi ulkoasiainneuvostoa edeltävässä sisä- ja kehitysministereiden yhteisillallistapaamisessa keskustellaan muuttoliikkeen ulkosuhdeulottuvuudesta. Suomea illallistapaamisessa edustavat sisäministeri Paula Risikko ja ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen Kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanon ulkoiset ulottuvuudet EU:n sisäisten ja ulkoisten politiikoiden ja toimien on tuettava johdonmukaisesti kestävän kehityksen tavoitteita. Agenda2030:n toimeenpanoon on ryhdyttävä ripeästi EU:ssa. Erityisesti tulisi kiinnittää huomiota niihin aiheisiin, joissa EU:lla on merkittävää toimivaltaa (esim. kauppapolitiikka, kalastuspolitiikka) tai jaettua toimivaltaa (esim. ympäristöpolitiikka, energiapolitiikka, kuluttajakysymykset, kehityspolitiikka, sisämarkkinapolitiikka tai työ- ja sosiaalipolitiikka). Agenda2030:n toimeenpano edellyttää systemaattista integrointia EU:n sisäisiin ja ulkoisiin politiikkoihin. EU:n tulee ilmaista vahva tuki tehokkaalle YKjärjestelmälle. EU:n tulee ilmaista vahva tukensa jo otetuille uudistusaskelille ja pääsihteerin käynnissä ja tulossa oleville kokonaisvaltaisille reformipyrkimyksille tehokkaan, tuloksellisen ja hyvin koordinoidun YK-järjestelmän varmistamiseksi. Agenda2030 on integroitu EU:n uuteen kehityspoliittiseen konsensukseen. Konsensuksen toimeenpanossa on tärkeää tukea erityisesti naisten ja tyttöjen oikeuksia sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia kokonaisvaltaisesti. EU-AKT-suhteet Cotonoun sopimuksen jälkeen EU:lla ei tulisi olla erillisiä järjestelyjä AKT- ja ei-akt-kehitysmaiden kanssa. Tulevien kehitysmaasuhteiden olisi perustuttava ensisijaisesti alueelliselle ja räätälöidylle lähestymistavalle. EU:n uusi kehityspoliittinen konsensus ohjaa tulevaa yhteistyötä. Konsensuksen toimeenpanossa on tärkeää tukea erityisesti naisten ja tyttöjen oikeuksia sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia kokonaisvaltaisesti. EU:n ei tulisi suosia mitään kehitysmaata kehitysavussa ja etuuksissa pelkästään sillä perusteella, onko kyseessä AKT-maa vai ei-akt-maa. Virallista kehitysapua (ODA) tulee suunnata ensisijaisesti vähiten kehittyneille ja hauraille valtioille. Afrikan tulee olla tulevan yhteistyön prioriteetti. EU:n kehityspoliittinen konsensus Suomi hyväksyy EU:n kehityspoliittisen konsensuksen, joka vastaa hyvin neuvottelussa tuomiamme painopisteitä. Konsensuksen toimeenpanossa on tärkeää tukea erityisesti naisten ja tyttöjen oikeuksia sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia kokonaisvaltaisesti.

2 2(18) Ajankohtaiset humanitaariset kriisit Suomi toivoo, että nykyistä useampi maa myöntäisi humanitaarista apua, etenkin avustusjärjestöjen työtä helpottavan yleistuen muodossa. Kansainvälisesti ja alueellisesti on tärkeää pystyä ennakolta tehostamaan varautumista humanitaarisiin kriiseihin sekä vahvistamaan maiden kykyä niiden torjumiseksi ja ennalta ehkäisemiseksi. Toistuva kuivuus on huomioitava etenkin Afrikan sarven alueella. Humanitaarisen avun ja pidemmän aikavälin kehitysyhteistyön yhteensovittamista on tehostettava vaikka samalla on pidettävä kiinni humanitaarisen avun riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta. Naiset ja tytöt ovat humanitaarisissa kriiseissä erityisen haavoittuvia. Naisten ja tyttöjen tarpeita sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia on huomioitava humanitaarisissa kriiseissä panostamalla mm. synnytys- ja neuvolapalveluihin, ehkäisyyn ja HIV-lääkityksen sekä raiskauksien uhrien hoitoon. Muuttoliikkeen ulkosuhdeulottuvuus Muuttoliikeyhteistyössä kolmansien maiden kanssa tulee hyödyntää koko EU:n keinovalikoimaa ml. kauppa ja kehitys. Libyan vakauttaminen on keskeistä muuttoliikkeen saamisessa hallintaan. EU:n vahvaa poliittista sitoutumista ja tukea Libyalle tulisi tehostaa. Samalla on seurattava uusien muuttoliikereittien kehittymistä ja syvennettävä yhteistyötä Libyan naapureiden kanssa. Ihmissalakuljetuksen vastaiset toimet, Libyan rajavalvonnan tehostaminen sekä siirtolaisten suojelun ja humanitaarisen tilanteen parantaminen ovat toimista kiireellisimmät. Vallettan toimintaohjelman ja Maltan deklaraation toimeenpanoa on jatkettava päättäväisesti. Muuttoliikekompakteja tulee syventää palautusten ja takaisinoton tehostamiseksi. Kompakteilla on pyrittävä vaikuttamaan myös perimmäisiin syihin. Vapaaehtoisen paluun kehittäminen on tärkeää. Mikäli positiiviset aloitteet eivät tuota toivottuja tuloksia palautusten ja takaisinoton tehostamiseksi, voidaan hyödyntää myös ehdollisuutta. Muuttoliikkeen perimmäisiin syihin vastaaminen on huomioitava paremmin EU:n kehityspolitiikassa. Euroopan kestävän kehityksen rahasto (EKKR) olisi saatava toimintaan ennen EU Afrikka-huippukokousta syksyllä EU:n muuttoliiketoimia tulee ohjata ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden kunnioittaminen, ml. naisten ja tyttöjen oikeudet. EU:n tulee tehdä yhteistyötä kansallisten, alueellisten ja kansainvälisten toimijoiden kuten IOM:n ja UNHCR:n kanssa ja aktiivisesti osallistua YK:n puitteissa neuvoteltavan globaaleja siirtolaisuuskysymyksiä koskeviin neuvotteluihin ei-oikeudellisesti sitovasta sopimuksesta.

3 Asialista: 3(18) Kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanon ulkoiset ulottuvuudet s.4 EU-AKT-suhteet Cotonoun sopimuksen jälkeen s.6 EU:n kehityspoliittinen konsensus s.9 Ajankohtaiset humanitaariset kriisit s.11 Muuttoliikkeen ulkosuhdeulottuvuus s.14

4 4(18) Ulkoasiainministeriö TAVOITEMUISTIO KEO-10 Rasimus Johanna Asia Kestävän kehityksen tavoitteet ja toimeenpanon ulkoiset ulottuvuudet Kokous/tapaaminen Ulkoasiainneuvosto / lounas 1. ESILLÄ OLEVAT KYSYMYKSET Aiheena on kestävän kehityksen tavoitteiden (SDG) toimeenpanon ulkoinen ulottuvuus. Lounasvieraana on YK:n apulaispääsihteeri Amina Mohamed (Nigeria) ja komissaari Karmenu Vella (ympäristö-, meri- ja kalastusasiat). 2. SUOMEN TAVOITE EU:n sisäisten ja ulkoisten politiikoiden ja toimien on tuettava johdonmukaisesti kestävän kehityksen tavoitteita (mm. EU:n laajentumispolitiikka, lähialuepolitiikka, kehityspolitiikka, humanitaarisen avun politiikka sekä kauppapolitiikka). Kehityspoliittisen konsensuksen ohella globaalistrategia on ohjaavassa roolissa. Agenda2030:n toimeenpanoon on ryhdyttävä ripeästi EU:ssa. Erityisesti tulisi kiinnittää huomiota niihin aiheisiin, joissa EU:lla on merkittävää toimivaltaa (esim. kauppapolitiikka, kalastuspolitiikka) tai jaettua toimivaltaa (esim. ympäristöpolitiikka, energiapolitiikka, kuluttajakysymykset, kehityspolitiikka, sisämarkkinapolitiikka tai työ- ja sosiaalipolitiikka). Agenda2030:n toimeenpano edellyttää systemaattista integrointia EU:n sisäisiin ja ulkoisiin politiikkoihin. EU:ssa on luotava strateginen linjaus ja suunnitelma pidemmälle ajanjaksolle kestävän kehityksen edistämiseksi. Vuoden 2020 jälkeisen ajan visiointi ja strateginen pohdinta tulee aloittaa tämän vuoden aikana. Uusia EU:n rahoitusohjelmia suunniteltaessa tulisi huomioida, miten ne tukevat kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista. EU:n tulee ilmaista vahva tuki tehokkaalle YK-järjestelmälle. Laaja-alainen ja integroitu kestävän kehityksen Agenda2030:n toimeenpano, seuranta ja arviointi edellyttävät yhtenäisesti toimivaa YK-järjestelmää, joka pystyy joustavasti ja tehokkaasti tarjoamaan ratkaisuja globaaleihin haasteisiin. EU:n tulee ilmaista vahva tukensa jo otetuille uudistusaskelille ja pääsihteerin käynnissä ja tulossa oleville kokonaisvaltaisille reformipyrkimyksille tehokkaan, tuloksellisen ja hyvin koordinoidun YK-järjestelmän varmistamiseksi. Agenda2030 on integroitu EU:n uuteen kehityspoliittiseen konsensukseen. Konsensuksen toimeenpanossa on tärkeää tukea erityisesti naisten ja tyttöjen oikeuksia sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia kokonaisvaltaisesti.

5 5(18) 3. NEUVOTTELUTILANNE 4. TAUSTA - YK:n jäsenmaat sopivat syyskuussa 2015 New Yorkissa huippukokouksessa kestävän kehityksen tavoitteista ja toimintaohjelmasta, jotka ohjaavat kestävän kehityksen edistämistä vuoteen 2030 asti. Tavoitteena on äärimmäisen köyhyyden poistaminen ja kestävä kehitys kaikilla osa-alueilla: niin taloudellisesti, ihmisten hyvinvoinnin kuin ympäristön kannalta. Tavoitteiden toteutumisessa keskeistä on se, miten kestävää kehitystä edistäviä ratkaisuja käytännössä toimeenpannaan. Virallisella kehitysavulla (ODA) on edelleen merkittävä rooli erityisesti vähiten kehittyneiden maiden tukemisessa, mutta neuvotteluissa haetaan laajempaa, eri rahoituslähteistä ja keinoista koostuvaa mallia. Tärkeää on kunkin maan omien voimavarojen lisääminen. Kehitysmaiden kansallisia voimavaroja voidaan vahvistaa merkittävästi esimerkiksi kehittämällä verojärjestelmiä, pysäyttämällä laittomia rahavirtoja sekä tukemalla yritysten sijoituksia. Komissio julkaisi tiedonannon toimistaan kestävän kehityksen varmistamiseksi Euroopassa. Tiedonannossa kerrotaan EU:n lähestymistapa ja toimenpiteet Agenda2030:n, toteuttamiseksi lähivuosina Euroopan unionissa. EU-toimien kartoitus toteutettiin tarkastelemalla, mitä nykyisiä EU:n politiikkatoimia sisältyy kuhunkin Agenda2030:n 17 päätavoitealueesta. Kartoituksen mukaan nykyiset EU-politiikat kattavat kaikki 17 SDG-tavoitetta. Eurooppa2020 -strategialla todettiin olevan merkittävä rooli useiden SDG:iden toteuttamisessa. Tiedonannon mukaan myös useat EU:n rahoitusmekanismit tukevat Agenda2030:n horisontaalista toimeenpanoa. Euroopan rakenne- ja investointirahastot sekä tutkimuksen ja innovaation puiteohjelma Horizon 2020 mainitaan esimerkkeinä. Tiedonannossa todetaan lisäksi, että Agenda2030:n visio on täysin linjassa EU:n ulkoisen toiminnan kanssa, sisältäen myös kestävän kehityksen näkökulman. EU:n globaalistrategia (Global Strategy on Foreign and Security Policy for the European Union) on keskeinen asiakirja. Keskeisistä globaalikumppanuuteen liittyvistä EU-politiikoista mainitaan erityisesti EU:n laajentumispolitiikka, EU:n lähialuepolitiikka, EU:n kehityspolitiikka, EU:n humanitaarisen avun politiikka sekä EU:n kauppapolitiikka. Tiedonannossa korostetaan EU:n tärkeänä pitämää ihmisoikeuslähestymistapaa sekä politiikkajohdonmukaisuutta eri EU-politiikkojen välillä. Suomi on pitänyt kuitenkin tärkeänä, että komissio selkeämmin identifioisi EU-tason keskeiset haasteet Agenda2030:n toimeenpanossa, jotta niihin voidaan tarttua pitkän aikavälin vision ja toimenpiteiden määrittelyssä. Tämän identifioinnin tueksi tarvitaan tieteellistä ja analyyttistä selvitystyötä. Samassa selvityksessä olisi hyödyllistä tunnistaa eri politiikkojen välisiä yhteyksiä. YK:n apulaispääsihteeri Amina Mohammed johtaa YK:n reformityötä. Mohammedin näkemys on, että YK-järjestelmään on juurrutettava uudenlainen ajattelutapa. Vaikka kehityssektorin reformi on järjestelmän sisäinen hanke, käydään dialogia jäsenmaiden kanssa. Koordinaation parantamisen ohella on tärkeää järjestelmän tulosvastuun lisääminen, erityisesti maatasolla. Maakoordinaattorien (RC) auktoriteetin lisääminen on vaikea, mutta kriittinen kysymys YK-järjestelmän toimivuudelle. Kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää voimakkaampaa ja innovatiivisempaa panostusta rahoitukseen ja kumppanuuksiin.

6 Ulkoasiainministeriö TAVOITEMUISTIO 6(18) KEO-10 Nurkkala Silja Asia EU AKT-suhteet Cotonoun sopimuksen jälkeen Kokous/tapaaminen Ulkoasiainneuvosto ESILLÄ OLEVAT KYSYMYKSET Ministerit keskustelevat EU:n sekä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) suhteista Cotonoun sopimuksen umpeutumisen 2020 jälkeen. Keskustelujen pohjana on 22. marraskuuta 2016 julkaistu tiedonanto sekä neuvoston AKT-työryhmässä aiheesta käydyt keskustelut. Keskustelun tarkoituksena on antaa ohjausta korkean edustajan post neuvottelumandaatin valmistelemiseksi. 2. SUOMEN TAVOITE EU:lla ei tulisi olla erillisiä järjestelyjä AKT- ja ei-akt-kehitysmaiden kanssa. Tulevien kehitysmaasuhteiden olisi perustuttava ensisijaisesti alueelliselle ja räätälöidylle lähestymistavalle. EU:n uusi kehityspoliittinen konsensus ohjaa tulevaa yhteistyötä. Konsensuksen toimeenpanossa on tärkeää tukea erityisesti naisten ja tyttöjen oikeuksia sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia kokonaisvaltaisesti. EU:n ei tulisi suosia mitään kehitysmaata kehitysavussa ja etuuksissa pelkästään sillä perusteella, onko kyseessä AKT-maa vai ei-akt-maa. Virallista kehitysapua (ODA) tulee suunnata ensisijaisesti vähiten kehittyneille ja hauraille valtioille. Afrikan tulee olla tulevan yhteistyön prioriteetti. Haasteiden rajat ylittävä luonne huomioiden maanosaa tulisi käsitellä yhtenä kokonaisuutena, ml. Pohjois-Afrikka, sen erityissuhde EU:n kanssa kuitenkin huomioiden. Afrikka EU-yhteisstrategia (JAES) tarjoaa pohjan yhteiselle tavoitteenasettelulle. On myös tuettava Afrikan omia aloitteita ja omistajuuden vahvistamista. 3. NEUVOTTELUTILANNE Marraskuussa 2016 annettu tiedonanto koskee EU:n sekä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) suhteita Cotonoun sopimuksen umpeutumisen jälkeen (ns. post 2020 tai post Cotonou). Tiedonannosta on keskusteltu neuvoston AKT-ryhmässä, mutta neuvotteluissa ei ole vielä tapahtunut merkittävää etenemistä. Yhtä mieltä ollaan siitä, että tarvitaan vastavuoroisempi ja tasavertaisempi kumppanuus, joka on päivitetty nykyiseen globaaliin kontekstiin (ml. SDGt, globaalistrategia, muuttoliikekysymykset jne.). Alueelliset toimijat ja kansalaisyhteiskunta halutaan huomioitavan yhteistyössä nykyistä vahvemmin, samoin kumppaneiden näkemykset. Poliittisesta dialogista ja sopimuksen keskeisistä periaatteista (ihmisoikeudet, demokratia ja oikeusvaltio) halutaan pitää kiinni. On myös keskusteltu siitä, tulisiko kumppanuus avata muille avunantajille. Näkemykset siitä, miten tulevat suhteet tulisi käytännössä järjestää, hajaantuvat. Osa jäsenmaista kannattaa sitä, että EU säilyttäisi erityissuhteensa AKT-maiden

7 7(18) kanssa oikeudellisesti sitovan sateenvarjosopimuksen muodossa, jonka alle rakennettaisiin alueelliset kumppanuudet. Osan mukaan EU:lla ei tulisi olla tulevaisuudessa erillisiä järjestelyjä AKT- ja ei-akt-maille eikä oikeudellisesti sitova sopimus ole välttämätön (sitä pidetään jäykkänä ja vaikeasti hallinnoitavana). Suhteet tulisi sen sijaan organisoida alueellisesti. AKT-osapuoli ei ole päässyt sopuun yhteisestä Post kannastaan mm. johtuen joidenkin AKT-maiden kiinnostuksen puutteesta kumppanuutta kohtaan. EU-puolen on tarkoitus valmistella korkealle edustajalle post neuvottelumandaatti vuoden 2017 aikana. EU aloittaa viimeistään neuvottelut AKT-osapuolen kanssa tulevista järjestelyistä. Nykyinen Cotonoun sopimus umpeutuu 29. helmikuuta 2020, mihin mennessä on sovittava tulevista suhteista. 4. TAUSTA Tiedonanto sisältää ehdotuksia EU:n korkean edustajan post neuvottelumandaatiksi. Cotonoun sopimuksen hyviä käytäntöjä on tarkoitus hyödyntää uudessa suhteessa. Esimerkiksi poliittinen dialogi sekä ehdollisuusmekanismit (etuuksien jäädyttäminen) nähdään säilyttämisen arvoisina. Asioista, jotka eivät ole toimineet, on tarkoitus oppia. Cotonoun sopimus ei esimerkiksi huomioi kumppanimaiden alueellisia prosesseja ja toimijoita riittävästi. Myös sopimuksen hallinnointiin perustettuja EU AKTinstituutioita on tarkoitus uudistaa. Kumppanuus voitaisiin avata myös muille kehitysmaille: esimerkiksi Pohjois-Afrikan maille, vähiten kehittyneille maille, jotka eivät ole AKT-maita ja/tai pienille kehittyville saarivaltioille (SIDS). Komissio on tiedonantoa koskevissa keskusteluissa todennut, että pohdittaessa Pohjois-Afrikan maiden osallistumista uuteen järjestelyyn tulee ottaa huomioon ja säilyttää Euroopan naapuruuspolitiikka (ENP) sekä maiden kanssa voimassa olevat assosiaatiosopimukset, jotka muodostavat erityissuhteen EU:n ja maiden välille. Tiedonanto ehdottaa kolmea erilaista vaihtoehtoa tulevan kumppanuuden rakenteeksi: 1. Nykyisen Cotonoun sopimuksen päivittäminen 2. Kokonaan erilliset alueelliset strategiat Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren ryhmien kanssa 3. Yhteinen EU AKT-puitesopimus (ns. sateenvarjosopimus), jonka alle luodaan erilliset alueelliset strategiat Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren ryhmien kanssa. Sateenvarjosopimus olisi oikeudellisesti sitova ja se määrittelisi yhteiset arvot, periaatteet, intressit sekä keskeiset elementit. Se sisältäisi myös mekanismit EU AKT-yhteistyölle kansainvälisillä foorumeilla. Komissio ja EU:n ulkosuhdehallinto kannattavat vaihtoehtoa 3. Ne näkevät, että sopimuksen oikeudellisesti sitovat peruselementit (esim. ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion edistäminen) voitaisiin parhaiten säilyttää sateenvarjosopimuksen kautta. Lisäperusteina on mm. tavoite strategisista koalitioista kansainvälisillä foorumeilla yhteisten intressien edistämiseksi. Yhteistyölle esitetään kuusi yleistä tavoitetta: 1. Edistää rauhanomaisten ja demokraattisten yhteiskuntien kehittymistä, hyvää hallintoa, oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksia - Viittaus kansainvälinen rikostuomioistuimeen (ICC) - Poliittista dialogia koskevan mekanismin säilyttäminen. Siihen voisi jatkossa osallistua myös ei-valtiollisia toimijoita. Sopimuksen perusperiaatteiden rikkominen voisi johtaa etuuksien jäädyttämiseen kuten nykyisinkin. 2. Edistää osallistavaa ja kestävää kasvua sekä työpaikkojen luontia - Yhteistyön keskeisiä osa-alueita ovat mm. julkinen varainhoito ja makrotalouden vakaus, kotimainen verotus, infrastruktuuri, energia sekä kauppasuhteiden syventäminen.

8 8(18) - Osassa EU:n ja AKT-maiden välisissä EPA-kauppasopimuksissa on viittauksia Cotonoun säännöstön perusperiaatteille eli ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion kunnioittamiselle. Toisaalta EU voi yhtä hyvin jäädyttää etuuksia ilman raskaasti hallinnoitavaa juridisesti sitovaa puitesopimusta. 3. Kääntää liikkuvuus ja muuttoliike mahdollisuuksiksi ja vastata haasteisiin yhdessä - Nykyisen Cotonoun sopimuksen muuttoliikettä koskevan 13 artiklan säilyttäminen ja yhteistyön syventäminen. On kuitenkin huomioitava, ettei nykyinen 13 artikla ole toiminut palautusten ja takaisinottokysymysten osalta. 4. Edistää inhimillistä kehitystä ja ihmisarvoa - Vähiten kehittyneet maat sekä hauraat ja konflikteista kärsivät maat ovat etusijalla yhteistyössä, samoin köyhimmät ja haavoittuvimmat ihmisryhmät 5. Suojella ympäristöä ja taistella ilmastonmuutosta vastaan - Aiempaa vahvempi ympäristö- ja ilmastofokus 6. Edistää yhteisiä intressejä kansainvälisissä yhteyksissä (esim. ilmastonmuutoksen ja terrorismin torjunta, kansainvälinen valtamerten hallinnointi jne.) Tämä oli tavoitteena jo nykyisessä sopimuksessa, mutta tavoitteeseen ei päästy AKT:n heterogeenisyyden vuoksi. Nykyinen Cotonoun sopimus pähkinänkuoressa: AKT-maat (79 maata) ovat pääasiassa EU-maiden entisiä siirtomaita. Sen vuoksi EU:lla ja AKTmailla on ollut vuosikymmenien ajan erityissuhteet. Oikeudellisesti sitova Cotonoun sopimus koostuu kolmesta osa-alueesta, jotka ovat politiikka, kauppa ja kehitys. Ensisijassa yhteistyötä rahoitetaan EU:n talousarvion ulkopuolisesta Euroopan kehitysrahastosta (EKR). Sopimusta on perustettu hallinnoimaan yhteisiä EU AKT-instituutioita. Ihmisoikeudet sekä demokratian ja oikeusvaltion edistäminen ovat sopimuksen keskeisiä perusperiaatteita. Niitä edistetään tarvittaessa poliittisen dialogin (8 artikla) avulla. Sopimuksen 96 artiklassa määritellään menettelyt ja aiheelliset toimenpiteet (esim. etuuksien jäädyttäminen) sopimusrikkomistilanteissa. EPA-talouskumppanuussopimuksilla muutettiin AKT-maiden perinteisesti nauttima yksipuolinen pääsy EU:n markkinoille vastavuoroiseksi ja saatetaan suhteet näin yhdenmukaisiksi WTO:n sääntöjen kanssa.

9 Ulkoasiainministeriö TAVOITEMUISTIO 9(18) KEO-10 Rasimus Johanna Asia EU:n kehityspoliittinen konsensus Kokous/tapaaminen Ulkoasiainneuvosto ESILLÄ OLEVAT KYSYMYKSET Kehitysministerit keskustelevat EU:n tulevasta kehityspoliittisesta konsensuksesta False B -kohtana. Kehitysministereiden odotetaan hyväksyvän konsensuksen keskustelun päätteeksi. 2. SUOMEN TAVOITE Suomi hyväksyy EU:n kehityspoliittisen konsensuksen, joka vastaa hyvin neuvottelussa tuomiamme painopisteitä. [Ehdollisena CODEV- / COREPERneuvottelujen tuloksesta riippuen.] Konsensuksen toimeenpanossa on tärkeää tukea erityisesti naisten ja tyttöjen oikeuksia sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia kokonaisvaltaisesti. 3. NEUVOTTELUTILANNE Komissio julkaisi tiedonannon EU:n kehityspolitiikan uudistamisesta Euroopan komissio esitteli tiedonannon kehitysministereille ulkoasiainneuvostossa, jossa käytiin ensimmäinen virallinen keskustelu tiedonannon julkistamisen jälkeen. EU:n neuvoston kehitysyhteistyöryhmä (CODEV) on kevätkauden ajan neuvotellut EU:n puheenjohtajamaa Maltan johdolla huomioimalla jäsenmaiden ja Euroopan parlamentin kehitysvaliokunnan (DEVE) kommentteja ja muokkausehdotuksia. [Viimeisiä avoimia kysymyksiä konsensusluonnoksessa olivat turvallisuutta ja kehitystä, ilmastoa, maantieteellistä jakaumaa ja muuttoliikettä koskevat kappaleet. Näistä kysymyksistä päästiin sopuun CODEV:ssa / COREPER:ssa xx.5.]. Tavoitteena on hyväksyä nyt kehitysministerien ulkoasiainneuvostossa EU:n uusi kehityspoliittinen konsensus. Konsensus allekirjoitetaan virallisesti instituutioiden kesken EU:n kehitysyhteistyöpäivillä TAUSTA EU:n kehityspolitiikan uudistaminen on osa EU:n Agenda2030:n ulkoista toimeenpanoa. Suomi on pitänyt tärkeänä, että kestävän kehityksen Agenda2030:n ulkoinen ja sisäinen toimeenpano kulkisivat käsi kädessä. Suomen keskeisinä tavoitteina vuoden alusta käytyjen neuvottelujen ajan ovat olleet seuraavat painopisteet: Naisten asema ja vaikutusmahdollisuudet taloudellisessa ja poliittisessa päätöksenteossa; seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet kokonaisvaltaisena tavoitteena; sukupuolten

10 10(18) välinen tasa-arvo läpileikkaavasti siten, että tytöillä on oikeus omaan kehoon, koulutukseen, omiin valintoihin ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. EU:n vastaaminen nopeasti kasvavan nuoren väestönosan tarpeisiin mm. tukemalla osaamisen kehittämiseen ja työpaikkojen luomiseen tähtääviä toimia; yksityissektori luo 90 % kehitysmaiden työpaikoista; sen toimintaedellytysten tukeminen on tärkeää. Luonnonvarojen kestävä käyttö, ruokaturva ja ilmastokestävyys; EU:n on tuettava kestävää energiaa ja kehitysmaiden fossiilitukireformia. Kumppanimaiden omien resurssien hyödyntäminen ja verotuskyvyn kehittäminen; lisääntyneet verotulot on käytettävä parempiin julkisiin palveluihin varsinkin köyhimmille väestönosille. EU:n on Euroopan komission antaman tiedonannon mukaan toimittava edelläkävijänä Agenda 2030:n toimeenpanossa, joten EU:n kehityspolitiikkaan on integroitava Agenda 2030:n tavoitteet päivittämällä EU:n kehityspoliittista konsensusta. Tiedonanto jakautuu globaalien haasteiden käsittelyyn sekä EU:n toimintaan, periaatteisiin ja painopisteisiin. Lopussa käsitellään yhteisohjelmointia, kumppanuuksia, kehitystä tukevaa politiikkajohdonmukaisuutta ja tuloksellisuutta. Globaalien haasteiden osalta komission mukaan merkittävimpiä ovat Afrikassa kasvavan nuorisoväestön myötä tuleva tarve työpaikkojen luomiselle. Keskitulon maissa arvioidaan olevan edelleen merkittävästi köyhää väestöä, joten köyhyyden vähentämiseen tarvitaan räätälöityjä lähestymistapoja. Kriisit ovat usein pitkittyneitä, jolloin entistä suurempaa huomiota tulisi kiinnittää varautumiskykyyn. Muuttoliike on kasvava haaste. Globaaleihin haasteisiin vastaamiseen tarvitaan uusia kehitystoimijoita, erityisesti yksityinen sektori on avainasemassa. EU:n kehityspoliittinen konsensus on osa EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittista globaalistrategiaa. Konsensus tukee myös eri EU:n ulkopolitiikan alojen johdonmukaisuutta, koska siinä huomioidaan tuki demokratisoitumiselle, kestävä luonnonvarojen käyttö, humanitaarinen apu ja kauppapolitiikka. Konsensuksen periaatteet ovat EU:n ulkosuhteille määritellyt: demokratia, oikeusvaltion periaatteet, ihmisoikeudet, tasa-arvo ja YK:n peruskirjan periaatteet, kansainvälinen oikeus ja ihmisoikeusperustaisuus. Tiedonannossa konsensuksen painopisteiksi esitetyt teemat on jaoteltu Agenda2030:n mukaisten luokitusten alle: ihmiset, planeetta, hyvinvointi, rauha ja yhteistyö sekä kumppanuudet. EU:n kehityspolitiikka ja -yhteistyö nojaavat Eurooppalaiseen konsensukseen vuodelta 2005 (European Consensus on Development). Konsensuksen ovat allekirjoittaneet kaikki kolme instituutiota: neuvosto, komissio ja Euroopan parlamentti. Siinä vahvistettiin ensimmäistä kertaa yhteiset periaatteet, joita noudattamalla EU ja sen jäsenvaltiot toteuttavat kukin kehityspolitiikkaansa toisiaan täydentävästi. EU:n kehityspolitiikan uudistamisprosessi aloitettiin 2011, jolloin julkistettiin tiedonanto EU:n kehityspolitiikan vaikuttavuuden lisäämisestä. Tässä nk. muutosagendassa (Agenda for Change) pyrittiin vastaamaan kehityspolitiikan kansainvälisen toimintaympäristön muutokseen huomioiden uudet kehitystoimijat, kehitysrahoituksen monimuotoistumisen paineet (esim. blending) sekä arabikevään opetukset. Toukokuussa 2012 hyväksytyissä neuvoston päätelmissä muutosagendasta korostui ihmisoikeuksien, demokratian, oikeusvaltion ja hyvän hallinnon edistäminen sekä osallistavan kestävän kasvun tukeminen.

11 Ulkoasiainministeriö TAVOITEMUISTIO 11(18) KEO-70 Eskelinen Jouko Asia Ajankohtaiset humanitaariset kriisit mm. Nigeria, Etelä-Sudan, Etiopia, Jemen, Syyria Kokous/tapaaminen Ulkoasiainneuvosto ESILLÄ OLEVAT KYSYMYKSET Ajankohtaiset humanitaariset kriisit mm. Nigeria, Etelä-Sudan, Etiopia, Somalia, Jemen, Syyria 2. SUOMEN TAVOITE Vaikeat humanitaariset kriisit edellyttävät nopeaa ja riittävän vahvaa toimintaa kansainväliseltä yhteisöltä. Suomi on reagoinut vaikeimpiin humanitaarisiin kriiseihin alkuvuoden varainjaossa. Suomi toivoo, että nykyistä useampi maa myöntäisi humanitaarista apua, etenkin avustusjärjestöjen työtä helpottavan yleistuen muodossa. Kaikissa tämän hetken vaikeimmissa humanitaarisissa kriiseissä toimitaan samalla konfliktitilanteessa: humanitaarisen avun perille pääsy kriisialueille on pystyttävä turvaamaan ja humanitaarisen avun toimittajien turvallisuus on pystyttävä takaamaan humanitaarisen oikeuden mukaisesti. Tämä on suuri ongelma etenkin Jemenissä ja Syyriassa. Kansainvälisesti ja alueellisesti on tärkeää pystyä ennakolta tehostamaan varautumista humanitaarisiin kriiseihin sekä vahvistamaan maiden kykyä niiden torjumiseksi ja ennalta ehkäisemiseksi. Toistuva kuivuus on huomioitava etenkin Afrikan sarven alueella. Humanitaarisen avun ja pidemmän aikavälin kehitysyhteistyön yhteensovittamista on tehostettava vaikka samalla on pidettävä kiinni humanitaarisen avun riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta. Naiset ja tytöt ovat humanitaarisissa kriiseissä erityisen haavoittuvia. Naisten ja tyttöjen tarpeita sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia on huomioitava humanitaarisissa kriiseissä panostamalla mm. synnytys- ja neuvolapalveluihin, ehkäisyyn ja HIV-lääkityksen sekä raiskauksien uhrien hoitoon. 3. NEUVOTTELUTILANNE _ 4. TAUSTA Ajankohtaiset humanitaariset kriisitilanteet; nälänhätä ja Syyria

12 12(18) Globaali ruokaturvatilanne on vuoden 2017 alussa heikentynyt merkittävästi ja voi osassa alueita johtaa samanaikaisiin nälänhätiin. Tilanne maailmassa ei pitkään aikaan ole ollut näin huono. Koillis- Nigeriassa, Somaliassa, Etelä-Sudanissa ja Jemenissä on enemmän kuin 20 miljoonaa vakavasti ruokaturvatonta ihmistä joko nälänhädässä tai vaarassa joutua nälänhätään. Kriiseillä on myös alueellinen ulottuvuus. Jotta pahempi katastrofi vältetään, on ehdottoman tärkeää saada näihin maihin nopeaa rahoitusta sekä turvata avun pääsy perille. Välittömäksi avuntarpeeksi perustuen terveyteen, ruokaturvaan, ravitsemukseen sekä vesi- ja sanitaatiotarpeisiin näissä maissa on arvioitu 4,4 miljardia USD. Suomi on omalta osaltaan vastannut ym. maiden rahoitustarpeeseen 20 miljoonalla eurolla vuonna Lisäksi Suomi antaa yleistukea keskeisille avustusjärjestöille. Etelä-Sudanissa kahteen osavaltioon on jo julistettu nälänhätä (Unity State and Nothern Bahr-El- Gazal). Aliravitsemusluvut eräillä alueilla Etelä-Sudanissa ovat huimat 40 prosenttia (Global Acute Malnutrition, GAM), ja kuolleisuus jo nyt noussut. Avun tarpeessa on 7,5 miljoonaa ihmistä. Sisäisiä pakolaisia on 1,9 miljoonaa. Humanitaariset avustusjärjestöt tarvitsevat vuonna 2017 yhteensä 1,64 miljardia USD toimittaakseen apua hätää kärsiville Etelä-Sudanissa. Etelä-Sudanin humanitaarinen kriisi on suurimmalta osin maan sisäisen konfliktin aiheuttama. Konflikti vaikeuttaa myös humanitaarisen avun perille viemistä ja on aiheuttanut massiivisen pakolaisvirran, erityisesti Ugandaan, joka myös kärsii kuivuudesta. 1,7 miljoonaa sudanilaista on pakolaisina naapurimaissa. Alueelliseksi rahoitustarpeeksi on laskettu 1,2 miljardia USD. YK:n Somaliaa koskeva humanitaarinen apuvetoomus vuodelle 2017 on yhteensä 863,5 miljoonaa USD, jolla pyritään saavuttamaan 3,9 miljoonaa ihmistä. Kansainvälinen yhteisö on reagoinut Somalian tilanteeseen verrattain nopeasti. Avunantajamaat ovat onnistuneet keräämään 600 miljoonaa USD, mikä kattaa noin 70 prosenttia YK:n apuvetoomuksesta. EU:n komissio ja EU:n jäsenmaat ovat yhteenlaskettuna suurin rahoittaja, USA:n ollessa yksittäisistä rahoittajista kärkisijalla. Suomen tuki Somalian kuivuuden vastaisiin toimiin vuoden 2017 alussa on 5,5 miljoonaa euroa. Vuonna Somaliaa kohdanneessa nälänhädässä kuoli ihmistä; puolet heistä ennen kuin humanitaarinen toiminta saatiin käyntiin. Nyt Somaliassa humanitaarisen avun tarpeessa arvioidaan olevan puolet Somalian väkiluvusta, eli 6,2 miljoonaa ihmistä. Kuivuus on koetellut erityisesti maan pohjois- ja keskiosia. Tilanne on vakavampi etelässä, jossa palvelut ovat vielä maan muita osiakin olemattomampia ja avun perille vieminen usein hankalampaa ennen kaikkea terroristijärjestö Al-Shabaabin kontrolloimille aluille. Maan sisäinen ja ulkoinen muuttoliike on kasvanut. Ruokaturvatilanne on heikentynyt jälleen maalis-huhtikuun aikana, ja seuraavien kolmen kuukauden ennustetaan olevan kriittisimmät. Alkaneet sateet eivät tuo nopeaa helpotusta tilanteeseen, sillä kuivuus on jo ehtinyt tappaa karjaa sekä tuhota valtaosan sadosta. Sateet myös lisäävät veden välityksellä tarttuvien tautien, kuten AWD/koleran leviämistä. Positiivista on se, että avun perille viemistä johdetaan nyt tehokkaammin paikan päältä Somaliasta ja terveys- ja muut peruspalvelut ovat maassa hieman kehittyneet vuodesta 2011, vaikka ovatkin yhä erittäin heikkoja ja kuormitettuja. Etiopian humanitaarinen tilanne on yhä vaikea ja vuosi 2017 saattaa lopulta muotoutua vaikeammaksi humanitaariseksi kriisiksi kuin vuosina Maan alankoalueiden kuivuusaallon takia tällä hetkellä Etiopiassa on lähes 7,8 miljoonaa ruoka-apua tarvitsevaa. Etiopian humanitaarinen rahoitustarve tälle vuodelle on arviolta 1,7 miljardia USD, josta vain 0,7 miljardia USD on tällä hetkellä osin rahoitettu. Samaan aikaan Etiopiaan hakeutuu pakolaisia Etelä-Sudanista. Myös Saudi- Arabia on uhannut palauttaa etiopialaista. Etiopian hallituksen kapasiteetti vastata tilanteeseen on suhteellisen vahva, etenkin verrattuna Etelä-Sudaniin ja Somaliaan. Myös Keniassa hallitus on investoinut omia varojaan (100 miljoonaa USD) kuivuusoperaatioon. Koillis-Nigerian tilanne on vuoden 2016 aikana muuttunut huonommaksi. YK on ilmoittanut, että maan humanitaarinen kriisi on pahimpia Afrikan mantereella ja vaikuttaa myös naapurimaiden tilanteeseen. Alikehittynyt ja marginalisoitunut Koillis-Nigeria kärsii Boko Haramin terrorismista ja

13 13(18) yli 4,6 miljoonaa ihmistä elää vailla varmuutta ruuansaannista. YK:n arvion mukaan jo 8,5 miljoonaa ihmistä tarvitsee humanitaarista apua. YK:n Nigerian hätäapuvetoomuksen rahoitustarpeeksi on arvioitu 1,1 miljardia USD, jolla on tarkoitus saavuttaa 6,9 miljoonaa ihmistä. Tämä on 118 % suurempi vetoomus kuin vuonna Nigerian kriisillä on vahva alueellinen ulottuvuus. Helmikuussa 2017 pidetyssä Oslon konferenssissa annettiin 672 miljoonan USD rahoituslupaukset lähivuosille Nigeriaan ja Tšad-järven alueelle. YK:n tuoreen vetoomuksen mukaan humanitaariset tarpeet Jemenissä ovat 2,1 miljardia USD vuodelle Maassa on 17,1 milj. ruokaturvatonta ja YK/OCHA varoittaa Jemenin ajautumisesta nälänhätään vuonna Tämänhetkisen arvion mukaan 18,8 milj. ihmistä eli 2/3 Jemenin väkiluvusta on joutunut konfliktin vaikutuksen alaiseksi ja on humanitaarisen avun tai suojelun tarpeessa. Tästä joukosta 10,3 milj. tarvitsee välitöntä apua. Hätäapusuunnitelman arvioidaan voivan tavoittaa 12 milj. ihmistä. Jemenissä on 2 miljoonaa maan sisäistä pakolaista. Erittäin vakava ongelma on humanitaarisen avun perillepääsy. Terveyspalvelut ovat erittäin huonot. YK järjesti Sveitsin ja Ruotsin korkean tason apulupauskokouksen Jemenin tilanteesta ja maksulupauksia annettiin noin miljardin dollarin edestä. Humanitaarinen tilanne Syyriassa sekä pakolaistilanteeseen vastaaminen sen naapurimaissa muodostavat aikamme suurimman humanitaarisen kriisin. 13,5 miljoonaa syyrialaista on humanitaarisen avun tarpeessa. Maan sisällä kerran tai useammin siirtymään joutuneita on 6,5 miljoonaa. Pakolaisiksi naapurimaissa Libanonissa, Jordaniassa, Irakissa, Turkissa ja Egyptissä on rekisteröitynyt 4,7 miljoonaa syyrialaista. Humanitaariset avustusjärjestöt tarvitsevat vuonna 2017 yhteensä 8,1 miljardia USD toimittaakseen apua 21,4 miljoonalle hätää kärsivälle Syyriassa ja sen naapurimaissa. Suomi isännöi tammikuussa Helsingissä kansainvälisen korkean tason Syyriakonferenssin, jossa julkistettiin YK:n koordinoima Syyrian naapurimaita koskeva apuvetoomus ja - suunnitelmat. EU yhdessä UK:n, Saksan, Norjan, Kuwaitin, Qatarin ja YK:n kanssa järjesti 5.4. Brysselissä Syyriaa ja sen naapurimaita koskevan apulupauskokouksen, jossa luvattiin tukea yhteensä 5,6 miljardia euroa vuodelle 2017.

14 Ulkoasiainministeriö TAVOITEMUISTIO 14(18) EUR-20 Lammi Johanna Asia Muuttoliikkeen ulkosuhdeulottuvuus ja kumppanuuskehyksen toimeenpano Kokous/tapaaminen Ulkoasiainneuvosto / kehitysministerit (kehitys- ja sisäministereiden yhteisillallinen ) 1. ESILLÄ OLEVAT KYSYMYKSET 2. SUOMEN TAVOITE Kehitysministereiden kesken kokoontuvaa ulkoasiainneuvostoa edeltää järjestettävä sisä- sekä kehitysministereille yhdessä EU-puheenjohtajamaan Maltan kanssa järjestettävä illallinen, jonka aiheena on muuttoliikkeen ulkoiset ulottuvuudet, ml. tilanne Keskisellä Välimerellä, kumppanuuskehys ja Vallettan ohjelman toimeenpano. Muuttoliikeyhteistyössä kolmansien maiden kanssa tulee hyödyntää koko EU:n keinovalikoimaa ml. kauppa ja kehitys. EU:n sisäisten ja ulkoisten muuttoliiketoimien tulee tukea toinen toistaan kokonaisvaltaisen lähestymistavan varmistamiseksi. Libyan vakauttaminen on keskeistä muuttoliikkeen saamisessa hallintaan. EU:n vahvaa poliittista sitoutumista ja tukea Libyalle tulisi tehostaa. Samalla on seurattava uusien muuttoliikereittien kehittymistä ja syvennettävä yhteistyötä Libyan naapureiden kanssa. Vallettan toimintaohjelman ja Maltan deklaraation toimeenpanoa on jatkettava päättäväisesti. Ihmissalakuljetuksen vastaiset toimet, Libyan rajavalvonnan tehostaminen sekä siirtolaisten suojelun ja humanitaarisen tilanteen parantaminen ovat toimista kiireellisimmät. Muuttoliikekompakteja tulee syventää palautusten ja takaisinoton tehostamiseksi. Kompakteilla on pyrittävä vaikuttamaan myös perimmäisiin syihin. Vapaaehtoisen paluun kehittäminen on tärkeää. Mikäli positiiviset aloitteet eivät tuota toivottuja tuloksia palautusten ja takaisinoton tehostamiseksi, voidaan hyödyntää myös ehdollisuutta. Muuttoliikkeen perimmäisiin syihin vastaaminen on huomioitava paremmin EU:n kehityspolitiikassa. On tärkeää, että EU sitoutuu edelleen laadukkaan kehitysyhteistyön ohjelmointiperiaatteisiin (ml. avun ennakoitavuus ja omistajuus). Euroopan kestävän kehityksen rahasto (EKKR) olisi saatava toimintaan ennen EU Afrikka-huippukokousta syksyllä EU:n muuttoliiketoimia tulee ohjata ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden kunnioittaminen, ml. naisten ja tyttöjen oikeudet. EU:n tulee tehdä yhteistyötä kansallisten, alueellisten ja kansainvälisten toimijoiden kuten IOM:n ja UNHCR:n kanssa ja aktiivisesti osallistua YK:n puitteissa neuvoteltavan globaaleja siirtolaisuuskysymyksiä koskeviin neuvotteluihin ei-oikeudellisesti sitovasta sopimuksesta.

15 15(18) 3. NEUVOTTELUTILANNE 4. TAUSTA Maltan epävirallinen päämieskokous linjasi joukon toimia, joilla pyritään vastaamaan etenkin Keskisen Välimeren akuuttiin muuttoliiketilanteeseen. EU-puheenjohtajamaa Malta on laatinut toimintasuunnitelman toimien operationalisoimiseksi. Saavutettua edistystä on käyty läpi ulkoasiainneuvostoissa ja (kehitysministereiden epävirallinen kokous) sekä pidetyssä oikeus- ja sisäasioiden neuvostossa. Muuttoliikkeen ulkoisesta ulottuvuudesta ja kolmasmaayhteistyön etenemisestä keskusteltiin Eurooppa-neuvostossa ja aiheeseen palataan pidettävässä Eurooppa-neuvostossa. Vallettan muuttoliikehuippukokouksen seurantakokous (SOM) järjestettiin Maltalla. Kokouksessa olivat esillä Vallettan toimintaohjelman toimeenpano sekä Afrikan hätärahaston tilanne. Seuraava SOM järjestetään Etiopiassa KESKISEN VÄLIMEREN TILANNE Muuttoliike Keskisellä Välimerellä on jatkunut vuodenaikaan nähden edelleen vilkkaana. Kuluvana vuonna tulijoita on ollut n mikä tarkoittaa 44 % suuruista kasvua viime vuoden vastaavaan ajankohtaan. Keskisellä Välimerellä on hukkunut tai kadonnut 2017 jo yli 1000 henkeä. (tilanne 26.4./IOM). Tämän lisäksi on huomioitava matkan varrella menehtyneiden suuri määrä. Reittiä käyttävät pääasiassa Länsi- ja Keski-Afrikan maista kotoisin olevat, mutta bangladeshilaisten, marokkolaisten ja pakistanilaisten määrä on kuluvan vuonna lähtenyt selkeään kasvuun. Itäisen Välimeren reitillä epäsäännönmukainen muuttoliike on puolestaan vähentynyt merkittävästi EU Turkki - julkilausuman myötä EU:n toimintaa Nigerissä ja erityisesti Agadezissa on pidetty esimerkkinä hyvin toimivasta yhteistyöstä EU:n ja kauttakulkumaan välillä. Muuttoliikkeiden reitit muuttuvat kuitenkin koko ajan, joten on tärkeää seurata mahdollisten uusien reittien kehittymistä. Erityisen tärkeänä EU pitää tällä hetkellä keskittymistä Nigerin, Malin ja Burkina Fason rajalla sijaitsevalle Liptako-Gourma -alueelle. Mahdollisia toimia Sudanissa pohditaan, mutta yhteistyö on poliittisesti vaikeaa. EU-Sahel-Maghreb - yhteistyön tiivistämiseksi suunnitteilla on Libya-G5 Sahel-kokouksen järjestäminen ja Rabatin prosessin mahdollisuuksien tarkastelu. MALTAN DEKLARAATION TOIMEENPANO Maltan epävirallisessa päämieskokouksessa 3.2. sovittiin joukosta akuutteja toimia Keskistä Välimerta koskien. Suomi on painottanut etenkin toimia Libyan rajavalvonnan tehostamiseksi, ihmissalakuljetusverkostojen tukahduttamiseksi sekä siirtolaisten suojelun ja humanitaarisen tilanteen parantamiseksi. Keskeisellä sijalla Maltan deklaraation toimeenpanossa ovat ihmissalakuljetuksen lisäksi Libyan rannikkovartioston ja laivaston kapasiteetin kehittäminen. EUNAVFOR MED Sophia operaatiolla on näissä toimissa merkittävä rooli, jota nyt on tarkoitus täydentää muita EU-instrumentteja hyödyntämällä. Ihmissalakuljetuksen vastaisen Sophia-operaation mandaattiin sisältyy myös Libyan rannikkovartioston ja laivaston kouluttaminen. Tätä koulutustoimintaa täydennetään Välimeren Seahorse -hankkeessa annettavalla erikoiskoulutuksella. Euroopan raja- ja merivartiovirasto Frontex puolestaan toimeenpanee Keskisellä Välimerellä ympärivuotisesti Eurooppaan suuntautuvan laittoman maahantulon ja rajat ylittävän rikollisuuden torjuntaan keskittyvää Triton-operaatiota. Libyan hauras turvallisuustilanne kuitenkin vaikeuttaa monin tavoin operatiivisten toimien suunnittelua ja toteutusta. EU:n mahdollisia uusia poliisi- ja oikeussektorin tukitoimia (ml. raja,

16 16(18) muuttoliike, terrorismin vastainen toiminta) koskeva suunnittelutyö on käynnissä Tunisista käsin toimivan EUBAM Libya -siviilikriisinhallintaoperaation alaisuudessa. EUBAM -operaation yhteistyötä EU:n Sahelin alueen siviilikriisihallintaoperaatioiden EUCAP Sahel Malin ja EUCAP Sahel Nigerin kanssa pyritään edelleen tiivistämään. Omien toimiensa ohella EU:n olisi hyödyllistä etsiä ja hyödyntää myös sitä tietotaitoa ja institutionaalista pohjaa, mitä esim. Länsi-Afrikan talousyhteisö ECOWAS:illa ja Länsi-Afrikan mailla on ihmissalakuljetuksen torjuntaa koskien. Näiden ohella Keskisen Välimeren reitin muita keskeisiä yhteistyökumppaneita EU:lle ovat myös muut Afrikan alueelliset toimijat, Sahelin alueen maat sekä Egypti, Tunisia, Algeria ja Marokko. Libyan muuttoliikeyhteistyötä EU:n kanssa vaikeuttavat paitsi epävakaa turvallisuustilanne myös maan poliittisten valtarakenteiden ja hallinnon hajanaisuus. Lisääntyneet levottomuudet ovat rajoittaneet merkittävästi kansainvälisten järjestöjen kuten IOM:n ja UNHCR:n toimintamahdollisuuksia. Humanitaarinen kokonaistilanne on Libyassa vaikea, mutta keskuksissa, joihin pakolaisia ja siirtolaisia suljetaan, monilta osin kriittinen. Oikeussektorin murentuminen on luonut tilanteen, jossa aseelliset ryhmittymät, rikollisverkostot, salakuljettajat ja ihmiskauppiaat hallitsevat liikkumista Libyan halki. Suomi on pitänyt tärkeänä, että EU tukee osaltaan niitä toimia, joilla turvataan mm. IOM:n, UNHCR:n ja muiden kansainvälisten toimijoiden työskentelyedellytykset Libyassa. Varsinkin liikkeessä olevien lasten ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien pääsy suojelupalveluiden piiriin tulisi varmistaa kiireellisesti. Suomi osallistuu aktiivisesti Keskisen Välimeren muuttoliikereittiä koskevien toimenpiteiden suunnitteluun ja toimeenpanoon. Suomi on mukana sotilaallisissa ja siviilikriisihallintaoperaatioissa Pohjois- Afrikassa, Sahelin alueella, Afrikan Sarvessa ja Lähi-idässä 357 sotilaalla ja 30 siviilikriisinhallintaasiantuntijalla. Suomi osallistuu myös tiiviisti Frontexin ja Europolin ihmissalakuljetuksen vastaiseen työhön kansainvälisen yhteistyön kautta. Rajavartiolaitos tukee Triton-yhteisoperaatiota Italian alueella asiantuntija-avulla. Lisäksi Rajavartiolaitoksen valvontalentokone miehistöineen osallistuu operaatioon syksyllä. Sophia-operaatioon Suomi osallistuu esikuntaupseerein. Italiassa Suomen EASO:lle antama asiantuntija-apu jatkuu sisäisiin siirtoihin liittyvissä tiedottamis- ja rekisteröintitehtävissä. Suomi on profiloitunut myös yhtenä aktiivisimmista EU-jäsenmaista turvapaikanhakijoiden sisäisiä siirtoja koskien. Suomi osallistuu myös epävirallisen Helsinki Policy Forum dialogiprosessin yhteydessä Libyan muuttoliiketilannetta koskevaan tarkasteluun, jonka tavoitteena on antaa politiikkasuosituksia ja edistää konkreettista yhteistyötä Libyan kapasiteetin vahvistamiseksi muuttoliikekysymyksissä. KUMPPANUUSKEHYS, VALLETTA-PROSESSI Eurooppaan suuntautuva muuttoliike ei ole Afrikan maiden kansallisissa agendoissa päällimmäisenä, johtuen mm. siitä, että Afrikan sisäinen muuttoliike ja pakolaistilanne on moninkertainen verrattuna Eurooppaan suuntautuvaan muuttoliikkeeseen. Afrikan valtiot ovat kuitenkin Rabat n ja Khartoumin prosessien kautta lisänneet omistajuuttaan muuttoliikekysymyksessä. Afrikan painopiste yhteistyössä on kansallisessa omistajuudessa, perimmäisten syiden huomioimisessa, laillisten muuttoliikekanavien lisäämisessä sekä ihmiskaupan ja salakuljetuksen torjunnassa. Tällä hetkellä on vielä epäselvää, millä profiililla muuttoliike tulee nousemaan ensi marraskuussa pidettävän EU-Afrikka - huippukokouksen agendalle. Keskisen Välimeren muuttoliiketilanteeseen on kuitenkin mahdotonta löytää pitkäjänteisiä ratkaisuja, mikäli ei löydetä yhteistä omistajuutta ja vaikutusmahdollisuuksia erityisesti näköalattoman nuorison tilanteeseen Sahelin ja Länsi-Afrikan alueella. EU pyrkii tätä vaikutustyötä tekemään Nigerian, Nigerin, Malin, Senegalin ja Etiopian kanssa mm. maakohtaisesti räätälöityjen muuttoliikekompaktien kautta. Kesäkuun Eurooppa-neuvoston on määrä pidettävässä kokouksessaan arvioida kumppanuuskehyksen toimeenpanon edistymistä ja muuttoliikekompaktien tuloksellisuutta. Tähänastisesti saavutetut maakohtaiset tulokset vaihtelevat, mutta komission arvion mukaan kokonaisvaltaisuuteen pyrkivä kumppanuuskehys on kaiken kaikkiaan kasvattanut kolmansien maiden

17 17(18) halukkuutta tehdä muuttoliikeyhteistyötä EU:n kanssa. Palautusten ja takaisintoton tehostamiseksi komissio edellytti kuitenkin niin EU-jäsenmailta kuin afrikkalaisilta kumppaneiltakin lisätoimia. Myös komission antamassa tiedonannossa ja suosituksessa takaisinoton ja palautusten tehostamiseksi yhteys ulkosuhteisiin ja kolmasmaayhteistyöhön on pyritty ottamaan kattavasti huomioon. Laittomasti maassa oleskelevien palauttaminen on tapahduttava ihmisoikeuksia, ihmisarvoa sekä palautuskiellon periaatteita (nonrefoulement) noudattaen. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää palaavien integroitumiseen takaisin lähtömaihinsa. Haavoittuvassa asemassa olevien palaajien kohdalla tulisi varmistaa riittävien tukitoimien saatavuus. Suomi on pitänyt tärkeänä, että EU:lla olisi tehokkaat palautus- ja takaisinottojärjestelyt kaikkien keskeisten lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa. Palautuksia on tehostettava. Vapaaehtoisen paluun kehittäminen on tärkeää. Mikäli positiiviset aloitteet eivät tuota toivottuja tuloksia palautusten ja takaisinoton tehostamiseksi, voidaan hyödyntää myös ehdollisuutta. Suomi on korostanut muuttoliikeyhteistyön merkitystä myös sellaisten lähtömaiden kuten Irakin, Afganistanin ja Somalian kanssa. Suomi on lisäksi peräänkuuluttanut valppautta ja pitkäjännitteisiä toimia alueilla, joissa muuttoliikkeen arvioidaan mahdollisesti ajankohtaistuvan poliittisista tai taloudellisista syistä tai esim. ilmastonmuutoksesta johtuen. Suomi on pitänyt esillä myös laillisten maahantuloväylien (mm. opiskelijavaihto) kehittämisen tärkeyttä, sillä salakuljetuksen estäminen ei välttämättä johda siirtolaispaineen hellittämiseen, vaan siirtolaisten hakeutumiseen uusille reiteille. Myös afrikkalaisen omistajuuden syventämiseksi olisi laillisten maahantuloväylien kehittäminen tärkeää Vallettan muuttoliikehuippukokouksessa 2015 sovitun mukaisesti. Vallettan seurantakokous järjestettiin Maltalla Kokouksen tavoitteena oli tarkastella runsaan vuoden aikana tapahtunutta edistystä Vallettan toimintaohjelman sekä huippukokouksen aikana perustetun Afrikan hätärahaston (EUTF) osalta. EUTF:n kokonaispääoma on tällä hetkellä 2,6 mrd. euroa ja se on tällä hetkellä yksi keskeisimmistä muuttoliikettä koskevista EU:n rahoitusjärjestelyistä. Eniten tukea ovat tähän mennessä saaneet Niger, Mali ja Senegal. Pohjois-Afrikan rahoitus on Libyan tilanteen vuoksi vahvassa kasvussa. EU on tehnyt viime vuosina useita muuttoliikkeiden ulkoista ulottuvuutta koskevia aloitteita ja perustanut uusia rahoitusinstrumentteja. Pitkällä aikavälillä EU:n toimien hajaantuminen eri aloitteiden alle voi kuitenkin vähentää toiminnan tuloksellisuutta ja näyttäytyä pirstaleisena kumppanimaille. EU:n muuttoliiketoimien, niin sisäisten kuin ulkoisten, tulisi muodostaa tasapainoinen kokonaisuus ilman päällekkäisyyksiä. Eri aloitteiden (esim. Afrikka-hätärahasto, kompaktit) tuloksellisuuteen tulee kiinnittää huomiota. On myös tärkeää, että EU rahoittaa ja tekee yhteistyötä jatkossakin kansallisten, alueellisten ja kansainvälisten toimijoiden kuten IOM ja UNHCR kanssa (ml. YK:n puitteissa neuvoteltavien globaalikompaktien toimeenpano). EU:n tulisi lisäksi jatkaa tukea uusille lähestymistavoille kuten kokonaisvaltaiselle pakolaisvaste-viitekehykselle (CRFF), jonka kehittämistä se jo nykyisin rahoittaa. On tärkeää, että EU:n omat toimet ovat yhdensuuntaisia globaalien muuttoliiketoimien kanssa. MUUTTOLIIKERAHOITUKSESTA Muuttoliikkeestä aiheutuvia kustannuksia katetaan tällä hetkellä EU:n eri budjettiotsakkeista ja ohjelmista. EU:n tulevaa rahoituskehyskautta koskien Suomi on pitänyt perusteltuna, että rahoitus suuntautuisi nykyistä vahvemmin sellaisiin ajankohtaisiin haasteisiin kuten muuttoliike ja että kohdentaminen tapahtuisi pitkäjänteisesti. Muuttoliikekysymyksiä koskeva kehitysrahoitus suuntautuu tällä hetkellä erityisesti Länsi-Afrikkaan. EU-rahoituksessa tulisi kuitenkin huomioida tasavertaisesti eri lähtö- ja kauttakulkumaiden erilaiset tarpeet ja tilanteet maantieteellisesti tasapainoisella tavalla. Tarvitaan parempaa analyysiä paikallisista tilanteista maatasolla, jotta voidaan toimia joustavasti ja räätälöidysti eri maissa vahvistaen niiden kapasiteettia. Rahoitusta kohdennettaessa tulee erottaa toisistaan rakenteelliset ja muuttoliikkeen taustalla olevat akuutit syyt. Kehitysyhteistyöllä voidaan

18 18(18) ensisijaisesti vastata rakenteellisiin syihin mm. tukemalla rauhanvälitystä, seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia, ilmastollisesti kestäviä toimia, maiden talouskehitystä sekä hyvää hallintoa. Kehitysyhteistyöllä saadaan kuitenkin harvoin nopeasti kestäviä tuloksia. EU:n tuleekin sitoutua edelleen laadukkaan kehitysyhteistyön ohjelmointiperiaatteisiin (ml. avun ennakoitavuus, omistajuus, pitkäaikainen sitoutuminen) ja pyrkiä ennakoimaan avun suunnittelussa muuttoliikekysymyksiä myös pitkällä aikavälillä. Eri ulkosuhdeinstrumenteista ja kehitysyhteistyövaroista tulevan rahoituksen lisäksi EU:n budjettiin on kuluvalle vuodelle osoitettu 726M määräraha kolmansien maiden kanssa tehtävää muuttoliikeyhteistyötä koskien. Afrikan maat ovat peräänkuuluttaneet lisää eurooppalaisia investointeja Afrikkaan ja olisikin tärkeää, että uusi Euroopan kestävän kehityksen rahasto (EKKR), joka muodostaa keskeisen osan EU:n ulkoista investointiohjelmaa ja on osa kumppanuuskehyksen toimeenpanoa, saataisiin valmiiksi ennen marraskuussa 2017 pidettävää EU- Afrikka huippukokousta. EKKR:n tarkoituksena on tukea työpaikkojen ja elinkeinojen luomista Afrikassa ja EU:n naapuruusmaissa EU-rahoitusta, jäsenmaiden vapaaehtoisrahoitusta ja yksityisen sektorin investointeja yhdistämällä. EKKR:lla pyritään vastaamaan maastamuuton perimmäisiin syihin ja tukemaan palautettujen siirtolaisten uudelleenintegroitumista lähtömaihinsa. LIITTEET Asiasanat Hoitaa Tiedoksi Agenda 2030 kehitys, Cotonoun sopimus, kehitysrahoitus, kehitysyhteistyö, kestävä kehitys, UAN Ulkoasiainneuvosto, humanitaarinen apu UM EUE, LVM, MMM, OKM, OM, PE, PLM, SM, STM, TEM, TPK, TULLI, VM, VNK, YM