Laaja-alainen tilanteen tarkastelu: Kanferin ja Saslowin malli - lomake

Transkriptio

1 Laaja-alainen tilanteen tarkastelu: Kanferin ja Saslowin malli - lomake Tero E. Timonen, PsT, dosentti Psykologi, Psykoterapeutti (VET) Psykologian laitos; Jyväskylän yliopisto, Enheten för specialpedagogik; Åbo Akademi Psykologian laitos, Itä-Suomen yliopisto Jyväskylä, Vaasa, Joensuu, 2013

2 Tiedonkeruun ja hahmotuksen alueet Kanferin ja Saslowin laaja-alaisen käyttäytymisalueiden ja tilanneyhteyksien hahmottamisen alueet I. Käyttäytyminen A. Liikakäyttäytyminen; B. Käyttäytymispuute; C. Myönteinen käyttäytyminen II. Tilanne III. Motivaatio IV. Kehitys A. Biologiset muutokset; B. Sosiaaliset muutokset; C. Käyttäytymismuutokset V. Itsehallinta ja kontrolli VI. Sosiaaliset suhteet VII. Fyysinen, sosiaalinen ja kulturellinen ympäristö

3 Laaja-alainen henkilön elämäntilanteen analyysi -1 I. Käyttäytyminen. Käyttäytymisen analyysi käsittää henkilöllä esiintyvien käyttäytymismuotojen ja ongelmien luokittelun liikakäyttäytymiseen, käyttäytymispuutteeseen ja myönteiseen käyttäytymiseen. Luokittelu käsittää toisin sanoen käyttäytymisen, jota esiintyy liikaa tai liian vähän sekä käyttäytymisen, jota pidetään henkilön ns. toimintarepertoaarissa myönteisenä tai jota voidaan käyttää hyväksi pyrittäessä vaikuttamaan ongelmallisiksi koettuihin käyttäytymisiin. Kaikkia näitä käyttäytymismuotoja tarkasteltaessa pyritään arvioimaan niiden voimakkuus ts. frekvenssi (määrä), intensiteetti (subjektiivisesti arvioitu voima) ja kestävyys (ajallinen kesto) sekä, minkä tilannetekijöiden läsnäollessa ko. käyttäytyminen esiintyy herkimmin. A) Liikakäyttäytyminen. Käyttäytymismuoto luokitellaan liikakäyttäytymiseen, jos sillä on liian korkea frekvenssi, intensiteetti tai liian pitkä kestävyys, tai sitä esiintyy tilanteissa, joissa sen ei pitäisi esiintyä. B) Käyttäytymispuute. Käyttäytyminen luokitellaan käyttäytymispuutteeseen, jos sillä ei ole tarpeeksi korkeaa frekvenssiä, intensiteettiä tai kestävyyttä, tai sitä ei esiinny tilanteissa, joissa sen esiintymistä odotetaan. C) Myönteinen käyttäytyminen. Henkilön käyttäytymisen muotoja selvitettäessä on tärkeää aina selvittää myös, mitä hän on oppinut ja mitä hän taitaa. Tässä yhteydessä pyritään selvittämään, mitä henkilö osaa tehdä joko itsenäisesti tai avustettuna, esim. mitä sosiaalisia käyttäytymismuotoja henkilöllä on ja osoittaako hän lisäksi toimintarepertoaarissaan jotakin erityistä kykyä ja taitoa. Etenkin ongelmakäyttäytymisen eri muotoihin vaikutettaessa voidaan käyttää hyväksi koko joukko henkilön myönteisiä valmiuksia ja käyttäytymisen muotoja.

4 Laaja-alainen henkilön elämäntilanteen analyysi -2 II. Tilanne. Käyttäytymisen analyysi käsittää työn jatkamisen kohdasta I enemmän tilannekohtaiseen erittelyyn. Erityisesti ongelmatilanteiden selvittämiseksi esitetään joukko esim. seuraavassa esitettäviä kysymyksiä, jotka on tarkoitettu selventämään käyttäytymisen ja siihen vaikuttavien tekijöiden erittelyä. A. Sijoitetaanko ongelmalliseksi arvioitu käyttäytyminen liikakäyttäytymis- vai käyttäytymispuuteluokkaan? B. Ketkä henkilöt tai henkilöryhmät vastaavat kyseessä olevin käyttäytymismuotoihin? Ketkä pitävät niistä? Ketkä ryhtyivät toimenpiteisiin niiden selvittämiseksi? C. Mitä seurauksia ongelmasta on henkilölle ja muille hänen ympäristössään? Mitä seurauksia olisi ongelman häviämisellä? D. Missä tilanteissa ongelmalliseksi arvioitu käyttäytyminen esiintyy? E. Mitä henkilö voittaisi, jos ongelmakäyttäytymistä ylläpidettäisiin? Mitä henkilö voittaisi, jos ongelma muuttuisi? Mitä myönteisiä tai kielteisiä seurauksia muut kokisivat, jos henkilön ongelmakäyttäytyminen muuttuisi? Kuinka henkilö jatkaisi elämäänsä, jos toimenpiteet ongelman ratkaisemiseksi epäonnistuisivat? F. Mitä uusia ongelmia menestyksellinen ongelmaan vaikuttaminen saattaisi tuoda mukanaan? G. Missä laajuudessa henkilö yksin (esim. käyttäytymisellään) on riittävä informaatiolähde ongelmakäyttäytymisen muuttamiseen tarvittavan ohjelman kehittämiseksi? Edellä mainitut kysymykset esitetään siitä käsityksestä lähtien, että ongelmalliseksi koettu tai ei-toivottuna koettu käyttäytyminen tarvitsee säilyäkseen vahvistusta ympäristöstään. Jos pyritään muuttamaan henkilön käyttäytymistä pysyvästi, tarvitaan ympäristöolosuhteita, jotka eivät vahvista vanhaa käyttäytymistä.

5 Laaja-alainen henkilön elämäntilanteen analyysi -3 III. Motivaatio. Myös henkilön toimintaa peilaavan motivaatioanalyysin yhteydessä käydään läpi joukko kysymyksiä. A. Miten luokitellaan ne tekijät, jotka ovat olemassa ja vaikuttavat erityisesti henkilöön (esim. ongelmien esiintymisen suhteen riskialttius niihin)? Millaiset vahvistajat (ylläpitävät tai lisäävät henkilön käyttäytymisen voimakkuutta) ovat vaikuttavimpia henkilön myönteisen tai kielteiseksi arvioidun käyttäytymisen aloittamiseksi ja ylläpitämiseksi: sympatia, ystävyys, kiitollisuus, älylliset haasteet, sosiaalinen tunnustus jne? B. Kuinka usein toistuvia ja säännöllisiä ovat olleet vahvistajat, joita henkilö on kokenut? Mitkä ovat henkilön omat ja muiden odotukset nyt tämän suhteen? Missä tilanteissa yllä mainitut tekijät toimivat vahvistajina? C. Missä tilanteissa vahvistajat erityisesti saavat aikaan odotetun ja myös tavoitteen mukaisen käyttäytymismuodon esiintymisen? D. Ovatko henkilön toiminnat ja lausumat sekä toisten (omaiset, ystävät jne.) arviot käyttäytymiseen liittyvistä tavoitteista yhtäpitäviä? Jos eivät, miten tämä ero vaikuttaa ongelmanratkaisun kulkuun? E. Keillä henkilöillä ja ryhmillä on suurin ja vaikutusvaltaisin kontrolli henkilöön nähden? F. Voiko henkilö tai toiset suhteuttaa vahvistusriippuvuuden henkilön omaan käyttäytymiseen vai liitetäänkö se kontrolloimattomiin tekijöihin (kohtalo, onni jne.)? G. Mitkä ovat ne pääasialliset tekijät, jotka näyttävät olevan henkilölle tällä hetkellä ja mahdollisesti myös tulevaisuudessa kielteisiä? Mitä hän pelkää? H. Merkitseekö ongelmakäyttäytymiseen vaikuttaminen mahdollisesti sitä, että henkilön täytyy tinkiä tyydytyksestä (palkkio, mielihyvä jne.), jonka hän nyt saa käyttäytymisellään? I. Mitä vahvistavia (seurausten kautta motivoivia) tapahtumia voidaan käyttää uusien käyttäytymismuotojen opettamiseksi henkilölle? Millä käyttäytymisalueilla, missä tilanteissa ja millä menetelmillä voidaan järjestää henkilölle myönteisiä seurauksia niiden kielteisten tekijöiden tilalle, joita henkilö mahdollisesti kohtasi aikaisemmin?

6 Laaja-alainen henkilön elämäntilanteen analyysi -4 IV. Kehitys. Henkilön kehitysanalyysi käsittää tärkeimmät biologiset, sosiaaliset ja käyttäytymismuutokset henkilöllä. A. Biologiset muutokset. 1. Onko henkilön biologisessa olemuksessa sellaisia rajoituksia, jotka vaikuttavat hänen nykyiseen käyttäytymiseensä? Kuinka nämä biologiset rajoitukset vaikuttavat ei-toivottuun käyttäytymiseen? Voidaanko henkilön tai toisten odotuksia rajoitusten vaikutuksesta käyttäytymiseen muuttaa? 2. Milloin ja kuinka biologiset rajoitukset kehittyivät? Mitä seurauksia niillä on ollut elintapoihin sekä omiin asenteisiin itseä kohtaan että toisten asenteisiin häntä kohtaan? Mitä näille seikoille on tehty ja kuka teki? 3. Miten nämä biologiset olosuhteet vaikeutuvat mahdollisesti henkilön ongelmien ratkaisuyrityksiin kielteisesti? B. Sosiaaliset muutokset. 1. Mitkä ovat luonteenomaisimmat piirteet henkilön tämän hetkisessä sosiaalisessa ympäristössä? Ovatko henkilön itsensä ja hänen lähellään olevien henkilöiden asenteet samanlaisia ympäristön asenteiden kanssa ja myös keskenään yhteneviä? 2. Onko henkilön ympäristössä esiintynyt muutoksia? 3. Ollaanko sitä mieltä, että muutoksia on aikaansaanut henkilö itse, jotkut toiset vai mahdollisesti onnettomat olosuhteet? 4. Ovatko henkilön roolit yhteneviä eri tilanneyhteyksissä? Jos esiintyy epäyhteneväisyyksiä, onko se olennaista hänen ongelmiensa yhteydessä? Esiintyykö ei-toivottua käyttäytymistä kaikissa vai vain joissakin sosiaalisissa yhteyksissä? C. Käyttäytymismuutokset. 1. Osoittiko henkilö kehitys- ja sosiaalisista normeista poikkeavia käyttäytymismuotoja kauan ennen kuin tehtiin aloite ongelmakäyttäytymiseen vaikuttamiseksi? Jos on niin, missä käyttäytymismuodoissa hän poikkesi normeista ja milloin poikkeavuudet ensin havaittiin? 2. Onko henkilön elämässä selviä biologisia, sosiaalisia tai sosiologisia muutoksia, joilla on merkitystä henkilön käyttäytymismuutoksille? 3. Onko näille muutoksille luonteenomaista uusien käyttäytymismuotojen kehittyminen, muutoksia frekvenssissä tai intensiteetissä vai aikaisempien käyttäytymisten esiintymättömyys? 4. Missä tilanteissa käyttäytymismuutokset havaittiin ensin? Ovatko ne yleistyneet muihin sosiaalisiin tilanteisiin? 5. Ovatko käyttäytymismuutokset suhteessa henkilön kontaktiin joidenkin merkityksellisten henkilöiden tai ryhmien kanssa? Voidaanko ongelmakäyttäytyminen jäljittää johonkin malliin ympäristössä?

7 Laaja-alainen henkilön elämäntilanteen analyysi -5 V. Itse-kontrolli. Henkilön valmiudet itsehallintaan ja itse-kontrolliin on tärkeä selvittää ja ottaa huomioon erityisesti ongelmakäyttäytymisen tarkastelun yhteydessä. A. Missä tilanteissa henkilö voi kontrolloida ongelmakäyttäytymistään? Kuinka hän voi aikaansaada sellaisen kontrollin? B. Onko ongelmakäyttäytymisellä ollut kielteisiä seurauksia muiden taholta? Ovatko nämä seuraukset vähentäneet ongelmakäyttäytymisen frekvenssiä tai niitä tilanteita, joissa sitä esiintyy? Ovatko nämä tapahtumat vaikuttaneet henkilön itse-kontrolliin, mahdollisesti sitä lisäävästi tai vähentävästi? C. Onko henkilöllä jonkinlaista itse-kontrollia, kun kyseessä on sellaisten tilanteiden välttäminen, jotka edistävät ongelmakäyttäytymisen esiintymistä? Johtaako se lopulta välttämiseen vai korvautumiseen vaihtoehtoisilla käyttäytymismuodoilla? D. Onko olemassa yhtäpitävyyttä eri henkilöiden (mahdollisesti myös hänen itsensä) tekemien havaintojen välillä henkilön itsehallinnasta ja -kontrollista? Kuinka henkilön toiveet ja käyttäytyminen ovat sopusoinnussa keskenään? E. Mitkä olosuhteet, henkilöt tai vahvistajat pyrkivät muuttamaan henkilön itsehallintaa ja -kontrollia? F. Missä laajuudessa henkilön itse-kontrollin kykyä voidaan käyttää hyväksi ongelmakäyttäytymiseen vaikutettaessa?

8 Laaja-alainen henkilön elämäntilanteen analyysi -6 VI. Sosiaaliset suhteet. Sosiaaliset suhteet ja sosiaalisen kanssakäymisen verkosto muodostavat ne puitteet, jotka vaikuttavat henkilön toimintaan ja käyttäytymiseen yleensä paljon. Näin ollen tämän seikan tarkastelu on aina tärkeää. A. Ketkä ovat merkityksellisimmät henkilöt hänen nykyisessä ympäristössään? Ketä henkilöä tai ryhmää kohtaan hän osoittaa eniten reagointitaipumusta? Kuka helpottaa rakentavan käyttäytymisen esiintymistä? Voidaanko sosiaalisia suhteita luokitella joidenkin dimensioiden (esim. ystävyyssuhteiden tiiviys) mukaan, jotka mahdollisesti auttavat selvittämään henkilön käyttäytymistä? B. Minkä vahvistajien kautta henkilöt vaikuttavat toisiinsa ajankohtaisissa, sosiaalisissa suhteissa ja tilanteissa? Onko olemassa selviä merkkejä siitä, milloin positiivinen vahvistus lakkaa tai käyttäytymisen voimakkuutta muuten vahvistavien tekijöiden vaikutus alkaa? C. Mitä henkilö odottaa tai näyttäisi odottavan muilta ympäristössään? D. Mitä toiset henkilöt odottavat henkilöltä hänen ympäristössään? Onko henkilön ja muiden odotusten välillä yhteneväisyyksiä? E. Millä tavoin voivat henkilöt, jotka yleensä vaikuttavat häneen, osallistua ongelmakäyttäytymiseen vaikuttamiseen?

9 Laaja-alainen henkilön elämäntilanteen analyysi -7 VII. Sosio-kulturellinen ympäristö. Henkilön sosiaalinen ja kulturellinen ympäristö muodostaa ne puitteet, jossa hän elää, vaikuttaa ja myös oppii. A. Mitä normeja henkilön ympäristössä on koskien niitä käyttäytymismuotoja, joihin halutaan vaikuttaa? B. Ovatko normit yhteneviä niissä ympäristöissä, joissa henkilö vaikuttaa? Jos eivät niin, mitä pääasiallisia eroja esiintyy? C. Mitä sellaisia rajoituksia henkilölle asetetaan, jotka vähentävät hänen mahdollisuuksiaan saada jatkuvaa myönteistä palautetta? D. Mille osalle henkilön ympäristöä ongelmakäyttäytyminen on vaivalloisin tai toisaalta hyväksytyin? Voidaanko eri ympäristöjen yhtäläisyyttä lisätä tai voidaanko henkilöä auttaa poistamalla hänet ristiriitaisesta ympäristöstä? E. Pidetäänkö henkilön ympäristössä psykologisia ongelmanratkaisumenetelmiä sopivina ongelmien ratkaisemiseksi? Tukeeko ympäristö niitä asenteiden ja arvojen muutoksia, joita tarvitaan menestyksellisen ongelmiin vaikuttamisen toteuttamiseksi?

10 Käyttäytyminen Anna kuvaus henkilön ongelmista ja eri käyttäytymisalueista. Pyri kuvauksissa noudattamaan eri havaintoalueiden (biologis-elimellinen, emotionaalinen, kognitiivinen, toiminnallinen) kohdalla mahdollisimman konkreettista kielenkäyttöä Liikakäyttäytymisten esiintymisen muodot Käyttäytymispuutteiden sisältö Myönteisten käyttäytymisvalmiuksien sisältö

11 Tilanne Anna kuvaus tilanteista, joissa henkilön eri ongelmat ja käyttäytymisalueet esiintyvät. Pyri kuvauksissa noudattamaan sellaista tarkkuutta, että niiden kautta on helppo saada käsitys eri tilanteiden ja tekijöiden merkityksestä suhteessa henkilön käyttäytymiseen. Tilanteet

12 Motivaatio Anna kuvaus henkilöön vaikuttavista motivaatiotekijöistä sekä eri ongelmiin ja käyttäytymisalueisiin vaikuttavista mahdollisista ylläpitävistä seikoista. Pyri kuvauksessa noudattamaan sellaista tarkkuutta, että niiden kautta on helppo saada käsitys eri tekijöiden merkityksestä suhteessa henkilöön ja hänen käyttäytymiseensä. Motivaatiotekijät

13 Itse-kontrolli Kuvaa henkilön kykyjä omaan itsehallintaan eri tilanneseikkojen ja käyttäytymisalueiden kohdalla. Pyri kuvauksessa tuomaan esille myös asioita, joiden suhteen henkilöllä ei vielä ole täydellistä kontrollia mutta hän osoittaa valmiuksia siihen suuntaan. Kuvauksen tarkkuus auttaa saamaan käsityksen henkilön potentiaalisista mahdollisuuksista. Itsehallinnan alueet

14 Kehitys Esitä kuvaus henkilön kehityshistoriasta ja niiden mahdollisesta merkityksestä hänen käyttäytymiseensä. Pyri kuvauksessa jälleen noudattamaan eri havaintoalueiden (biologinen, sosiaalinen ja käyttäytymismuutokset) kohdalla mahdollisimman konkreettista esitystapaa ja kiinnitä huomiota käyttäytymiserittelyn kannalta olennaisiin seikkoihin. Biologiset muutokset Sosiaaliset muutokset Käyttäytymismuutokset

15 Sosiaaliset suhteet Kuvaa henkilön sosiaalista verkostoa. Pyri kuvauksessa hahmottamaan henkilölle tällä hetkellä tärkeiden henkilöiden ohella myös niiden sosiaalisten verkostojen merkitystä, joilla on vaikutusta henkilön ongelmiin. Jälleen tarkkuus auttaa saamaan paremman käsityksen henkilön tilanteesta mahdollisuuksista. Sosiaaliset suhteet

16 Sosio-kulturellinen ympäristö Anna kuvaus henkilön sosiaalisesta, fyysisestä ja kulturellisesta ympäristöstä. Tässä yhteydessä on tärkeä tuoda esille eri ympäristötekijöiden merkitys mahdollisimman monipuolisesti sekä ongelmallisten että myönteisten seikkojen osalta. Tarkkuus kuvauksen kielenkäytössä on tärkeää Sosio-kulturellinen ympäristö

17 Lähteet Kanfer, F.H. & Saslow, G. (1969). Behavioral diagnoses. Teoksessa: C.M. Franks (Ed.). Behavior therapy: Appraisal and status. New York, NY: McGraw-Hill. Kanfer, F.H. & Saslow, G. (1976). An outline for behavioral diagnosis. Teoksessa: E.J. Mash & L.G. Terdal (Eds.). Behavior therapy assessment, diagnosis, design and evaluation. New York, NY: Springer. Timonen, T. (1986). Kehitysvammaisuuden käsite. Teoreettinen analyysi. Helsinki: Valtakunnallisen tutkimus- ja kokeiluyksikön julkaisuja 39, Kehitysvammaliitto ry. Timonen, T. (1988). A proposition for a behavioral model in the analysis of developmental disabilities. Discussion papers 11. Joensuu: University of Joensuu, Department of Psychology. Timonen, T. (2005). Kognitiivisen käyttäytymisterapian perusopinnot - luentomateriaalia Pohjois-Karjalan Sairaanhoitopiirin Psykiatrian toimialan koulutuskokonaisuuteen. Joensuu: Joensuun yliopisto